Arvoisa puhemies! Jätin viime kesäkuussa kirjallisen kysymyksen ministeri Vapaavuorelle asuntolainojen lainakatosta. Kysyin, aikooko hallitus tehdä esityksen lainakatoista tai esittää jotain muuta välinettä asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen hillitsemiseksi. Tähän vastasitte, että hallitus ei ole valmistelemassa lainakaton säätämistä, ja perustelitte sitä sillä, että Suomessa ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa nähtävissä hintakuplien syntymistä asunto- tai arvopaperimarkkinoilla ja että tilannetta on seurattava tarkkaan.

Nyt markkinoilla näyttää olevan niin, että saattaisi olla enemmänkin kyseessä asuntohintojen lasku kuin nousu ja riski hintakuplasta on ehkä pienentynyt, mutta nytten te olette päättänyt esittää lainakattoa. Vain sen muoto hämmentää. Onko se lainakatto toimiva, onko se pankkien toive, vai onko se sellainen lainakatto kuin minä toivon, eli että se suojaisi asuntovelkaisia ja asunnonomistajia äkillisiltä asuntokuplilta, joissa asuntojen arvo menisi? Ministeri, kysyn teiltä: kun se ei kelvannut viime kesänä ja nyt se kelpaa, niin miksi pyörsitte kantanne.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä ystävällishenkisesti muotoillusta kysymyksestä. (Naurua) Tämä on kovin hämmentävä keskustelu, kun ensin Suomessa on vuoden verran kauhisteltu, että on se kamalaa, jos tulee tämmöinen joku lainakatto ja asuntomarkkinat hiljenevät ja rakentaminenkin loppuu, ja sitten kun hallitus on ilmoittanut, että semmoinen on tulossa, niin sitten kauhistellaan, että ei se muutakaan markkinatilannetta.

Selkeyden vuoksi on hyvä todeta ensin se, että hallitus aikoo maalis—huhtikuussa luottolaitoslainsäädännön yhteydessä tuoda eduskuntaan lainakattokysymyksen, joka jaetaan kahteen osaan. Sen osan, joka on normaalioloissa voimassa, tarkoitus ei olekaan muuttaa käytäntöä millään lailla, koska meillä ei ole tällä hetkellä mitään ylikuumenemistilannetta. Sen sijaan Finanssivalvonnalle annetaan valtuudet — tilanteessa, jossa olisi aito ylikuumenemisriski — tätä lainakattoa ja siihen liittyviä vakuuskäytäntöjä tiukentaa.

Se, miksi tähän on päädytty, johtuu pitkälti kansainvälisestä kehityksestä. Kansainvälinen paine useitten kansainvälisten toimijoitten puolelta Suomea ja eräitä muita maita kohtaan on vahva, ja vaikkei ole mitään merkkiä siitä, että tällaista lainakattoa koskaan tarvittaisiin, toivotaan, että valtiot säätäisivät semmoisen mahdollisuuden, että se olisi sitten käyttöön otettavissa. Kun vielä meidän oma pankkijärjestelmämme ja sitä edustava Finanssialan Keskusliitto muuttivat kantansa ja päätyivät siihen, että ehkä semmoinen varmuuden vuoksi kannattaa säätää, ja kun he neuvotteluissa valtiovarainministeriön kanssa päätyivät siinä yhteisymmärrykseen, niin minun mielestäni on enemmänkin kuin järkevää noudattaa tätä virkamiesten ja pankkisektorin yhteistä tahtoa.