Tony Halme /ps:
Arvoisa herra puhemies! Koska eduskunta on nyt hyväksynyt
hautaustoimilain hallintovaliokunnan esittämässä muodossa,
mikä ei laajentanut ilmaiseen hautapaikkaan oikeutettujen
veteraanien joukkoa käsittämään sodan
aikana maatamme pystyssä pitäneitä ja
sotaponnistuksemme työllään mahdollistaneita
kotirintamanaisia, ehdotan, että eduskunta hyväksyy
lain saatteeksi seuraavan hallitusta velvoittavan ponnen: "Hyväksyessään
lakiehdotuksen eduskunta edellyttää, että hallitus
pikaisesti antaa esityksen kotirintamanaisten oikeudesta ilmaiseen
hautapaikkaan."
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ensiksi kannatan ed. Halmeen tekemää lausumaehdotusta.
Herra puhemies! Kun eduskunta äänestyksen jälkeen
viime viikon perjantaina hyväksyi sanamuodoltaan tämän
hallituksen esityksen, ei siinä lakiesityksessä,
mietinnössä eikä myöskään
siinä voittaneessa esityksessä mainita kotirintamanaisia
lainkaan. Kun pohtii hallituksen esitystä nimenomaan perusteluista,
joissa todetaan, että säännöstä voitaisiin
soveltaa myös muihin Suomen sotiin liittyvissä tehtävissä palvelleisiin
henkilöihin, niin tämä tietysti omalta
osaltaan jättää tilanteen hieman avoimeksi.
Kun lukee mietintöä, niin siinähän
viitataan toisin sanakääntein tähän
samaan asiaan. Kohdassa "Maksuvapautuksen saaja" selvitellään näitä eri
tahoja ja viitataan myöskin näissä muissa
tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annettuun
lakiin ja todetaan, että sanamuodoltaan tämä perustelu
liittyy myös näihin ryhmiin, joilla tarkoitettaneen
myöskin niin sanottua vuonna 26 syntynyttä ikäluokkaa,
josta puolet on saanut tunnuksen ja toinen puoli ei, vaikka suurin
osa on sodan aikana ollut samoissa tehtävissä.
Ainakin näin minulle on useammassa eri yhteydessä väitetty.
Mutta tämä sanamuoto ei hallituksen esityksen
eikä myöskään mietinnön
perusteella kosketa kotirintamanaisia, vaikka ehkä suuremman tulkinnan
kautta hallituksen esitys voisi sen kattaa, koska kotirintamatehtävät
ovat kuitenkin liittyneet siltä osin myöskin sotatoimiin
minun ymmärtääkseni, eli kotirintamanaiset
ovat omalta osaltaan sitten pitäneet Suomen taloutta pystyssä,
kun miehet olivat rintamalla ase kädessä. Voi sanoa
näin, että ilman kotirintamanaisten arvokasta
panosta ehkäpä niin pitkä niin sanottu
puolustussota ei olisi voinut toteutua.
Arvoisa puhemies! Hankin tietopalvelun kautta erään
työryhmämuistion vuodelta 83, jossa on selvitetty
silloisen toimeksiannon perusteella vuosien 39—45 sotiin
osallistuneiden työvelvollisten asemaa. Kun lukee tämän
työryhmän muistion, niin siinä selvitetään
ensinnäkin vuoden 1939 lakia yleisestä työvelvollisuudesta,
joka silloin on kirjattu sillä tavoin, että nämä ikärajat
on sovittu hyvinkin tarkasti. Sitten vuoden 1942 työvelvollisuuslaissa,
joka on kumonnut tämän vuoden 1939 lain, on todettu,
että yläikärajaa laskettiin 55 vuoteen
kun alaikäraja oli edelleen 18 vuotta. Mutta tämä työvelvoite,
silloin kun se oli rajoitettu, koski toisaalta myös 15
vuotta täyttäneitä, eli rajoitettu työvelvollisuus
oli 15—18-vuotiailla. Olen näitä asiakirjoja
lukenut, mutta kun valiokunnan puheenjohtajan kanssa keskusteltiin,
niin valiokuntaneuvos oli sitä mieltä, että kotirintamanaiskäsitettä on
vaikea määritellä.
Herra puhemies! Minun mielestäni tämäkin työryhmämuisto
vuodelta 83 antaa määrätynlaista pohjaa
siihen, millä tavoin mahdollisesti asiaa voitaisiin lähestyä.
Tämä työryhmämuistio käsitteli
silloin lähinnä niitä työvelvoitettuja,
jotka olivat sotatoimialueilla, ja silloin puhuttiin myös näistä erilaisista
tunnuksista. Silloinkin puhuttiin eriarvoisuudesta henkilöitten
kesken, ja minun mielestäni eriarvoisuus on nyt vallalla
aika tavalla, jos kotirintamanaisia ei tähän järjestelmään
sisällytetä. Sen johdosta perussuomalaisten eduskuntaryhmä teki
päätöksen tästä lausumaesityksestä,
jota tosiaan ed. Halme täällä ehdotti
ja jota äsken kannatin.
Keskustelu päättyy.