18) Hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Arvoisa herra puhemies! Paavo Lipposen toinen hallitus antoi
eduskunnalle joulukuussa 2002 esityksen ulkomaalaislaiksi ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi. Sitä oli edeltänyt varsin
laaja työryhmätyö vuodesta 2000 marraskuuhun
2001, jossa kuultiin yli 60:ta erilaista tahoa, yhteiskunnallista
toimijaa ja kansalaisjärjestöä. Edelleen
myöskin hallituksen esityksestä aikoinaan kuultiin
yli 30:a erilaista tahoa hyvin aktiivisesti, kansalaisjärjestöjä muun
muassa. Nyt kuitenkaan tätä esitystä eduskunta
ei ennättänyt käsitellä ennen
eduskuntavaaleja. Ilmiselvästi eduskunnalle oli sen lainsäädäntövalta
huomioon ottaen jätetty liian vähän aikaa
vakavaan, kokonaisuus huomioon ottavaan käsittelyyn.
Aloittaessani sisäasiainministeriössä ja
todetessani asian valmistelutilanteen jouduin pian toteamaan, että hyvin
herkästi tämä valmistelu taustastaan
huolimatta laajenee useamman vuoden mittaiseksi laajaksi vastaavanlaiseksi
juuri hiljan toteutetuksi kansalaisjärjestöjen
kuulemiskierrokseksi, joka johtaa vääjäämättä siihen,
että tätä laaja-alaista lakikokonaisuutta
ei saataisi vähään aikaan eduskunnan
kansanvaltaiseen, lainsäädäntövaltaiseen
käsittelyyn. Tämän vuoksi oli minusta
välttämätöntä ottaen
huomioon varsin tuoreen asian valmistelutaustan varmistaa eduskunnan
käsittely sillä tavalla kuin eduskunnan arvovalta
sitä edellyttää asian kokonaisuus huomioon
ottaen. Tämä oli olennaisin lähtökohtani ja
tämän mukaisesti myös hallitus totesi
perustelut tarpeellisiksi ja päätti tuoda esityksen
uudelleen eduskunnalle pääsääntöisesti
asiasisällöltään samanlaisena
kuin se oli annettu edelliselle eduskunnalle. Tämä on
keskeisin johtopäätös eli halusin välttää,
että tästä asiasta muodostuu Iisakin
kirkon rakennustyömaa vastaavanlaisena tuoreiden kuulemisten
uudelleenpyörityksenä.
Ehdotettuihin säännöksiin on tehty
siis muutamia teknisluontoisia korjauksia ja lisäyksiä.
Esityksen perusteluja on päivitetty ja viimeistelty. Käytännössä esitys
on kuitenkin sama kuin ennen vaaleja rauennut esitys. Liikenteenharjoittajan
velvollisuudet ja vastuu on eräs semmoinen ulkomaalaislakiin
ehdotettu uusi luku, joka EU-käsittelyistä johtuen
on tullut esille.
Tämän hallituksen kokonaisuudistuksen tavoite
on, kuten monta kertaa on ollut esillä, uusia Suomen ulkomaalaislaki,
joka on tullut voimaan 1. päivä maaliskuuta 1991,
vastaamaan kansainväliseen ympäristöön
liittyviä muutoksia, jotka ovat omalta osaltaan aiheuttaneet
muutospaineita sekä lainsäädännöllisiä vaikutuksia.
Paavo Lipposen toinen hallitus oli hallitusohjelmassaan päättänyt
jatkaa valtioneuvoston lokakuussa 1997 hyväksymän
maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman toteuttamista. Tässä rajat
ylittävän muuttoliikkeen lisääntymisen
myönteiset puolet oli hyödynnettävä ja
samalla oli saatava siihen liittyvät haittavaikutukset
niin pieniksi kuin mahdollista. Myöskin Suomessa oleskelevien
ulkomaalaisten määrä oli noussut ja on
noussut viime vuosina varsin voimakkaasti 90-luvun alun tilanteesta.
Myöskin pitkät käsittelyajat oleskelulupa-
ja turvapaikka-asioissa ovat ongelma, jonka takia ulkomaalaislain
kokonaisuudistus on siis koettu tarpeelliseksi.
Hallitus on pitänyt tärkeänä,
että esitys ulkomaalaislaiksi saatetaan edellä mainituin
perustein ja kuten alussa totesin eduskunnan käsiteltäväksi
pikaisesti. Näin eduskunnalle jää siis
todella riittävästi aikaa. Hallitus ei ole pitänyt
perusteltuna avata tätä laajaa kokonaisuutta uudelleenvalmisteltavaksi
juuri sen vaatiman ajan takia, koska ei ole ollut nähtävissä,
että sillä tavalla olisi saavutettu merkittävää laadullista
hyötyä. Kansalaisjärjestöjen
ja eri tahojen erilaiset painotukset tähän esitykseen
ovat tiedossa ja ovat olleet myöskin valmistelussa tiedossa.
Hallitus tarjoaa eduskunnalle tilaisuuden siis viedä jo
kerran aloitettu työ loppuun, ilman että päälle
painaa liian tiukka aikataulu. Asiallinen lainsäädäntövalmistelu
ja eduskunnan lainsäädäntövalta
tietysti tätä edellyttävät.
Esityksen valmistelun tavoitteena on ollut selkeyttää ulkomaalaislakia.
Toisaalta, koska lakia on lähes vuosittain muutettu osittaisuudistuksin, itse
asiassa vuoden 1991 jälkeen 20 kertaa eri kohdiltaan, isoja
sisällöllisiä muutostarpeita uudistustyön
taustalla ei ole ollut. Sen vuoksi valtaosa uuden lain sisällöstä noudattaa
vallitsevaa oikeustilaa ja käytäntöjä.
Valmistelun aikana on noussut esille tarpeita uusienkin säännösten
luomiseen. Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on
ollut löytää tasapainoinen kokonaisuus,
jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen turvallisuus
kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeudetkin.
Esitys sisältää lukuisia kohtia,
jotka parantavat ulkomaalaisten oikeusasemaa Suomessa sekä helpottavat
ja selkeyttävät maahanmuuttoa. Tästä esimerkkinä voi
mainita muun muassa sen, että Suomen kansalaisten perheenjäsenet
voisivat ehdotuksen mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa,
kun aiemmin oleskelulupahakemuksen käsittelyä on
pitänyt odottaa ulkomailla. Oikeusturvaa lisätään
myös sitä kautta, että muutoksenhakuoikeutta
ehdotetaan laajennettavaksi kaikkiin ulkomailta haettaviin oleskelulupiin,
kun nykyään ulkomailla oleva ulkomaalainen voi
valittaa vain perhesideasioissa.
Työlupajärjestelmän uudistus pitää sisällään ehdotuksia,
joilla lupajärjestelmää selkeytetään ja
sekä työntekijöiden että työnantajien
oikeusturvaa parannetaan. Myös yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen
kanssa on tarkoitus tehostaa. Pyrkimyksenä olisi, että päätöksenteko
olisi sujuvaa ja joustavaa.
Turvapaikkamenettelyä koskevat säännökset ovat
nykyisen lain ja vallitsevan soveltamiskäytännön
mukaisia. Säännösten rakennetta ja sanamuotoa
on täsmennetty. Turvapaikkamenettelyä koskeva
lainmuutos hyväksyttiin eduskunnassa selkeällä enemmistöllä vuonna
2000 johdonmukaisesti noudattaen perustuslakivaliokunnan silloisia
linjauksia.
Nopeutetusta turvapaikkamenettelystä varmasti paljon
keskustellaan ja ulkomaalaislaissahan säädetään
nopeutetusta menettelystä neljässä eri
tilanteessa. Ensinnäkin hakija tulee turvallisesta alkuperä-
tai turvapaikkamaasta, toiseksi hakemusta pidetään
ilmeisen perusteettomana; kolmanneksi kyseessä on kielteisen
päätöksen jälkeen tehty uusi
turvapaikkahakemus; ja edelleen niin, että Dublinin sopimusta
voidaan soveltaa. Elikkä valtio on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen
ja hakija siirretään tähän maahan
hakemuksen käsittelyä varten.
Silloin, kun hakija on saapunut turvallisesta alkuperä-
tai turvapaikkamaasta, Ulkomaalaisviraston tulee tehdä päätös
seitsemän päivän kuluessa turvapaikkakuulustelun
valmistumisesta. Muissa menettelyissä ei päätöksenteolle
ole säädetty määräaikaa.
Nopeutetuista menettelyistä niin sanotuksi pikakäännytykseksi
on julkisuudessa usein kutsuttu etenkin tätä ensin
mainittua menettelyä, jota on sovellettu muun muassa Puolasta,
Slovakiasta ja Tsekin tasavallasta saapuneiden turvapaikkahakijoiden
kohdalla.
Ulkomaalaislain uudistuksessa on myös otettu huomioon
kansainvälinen kehitys ja turvallisuusnäkökohdat.
Pyrkimyksenä onkin tehostaa ulkomaalaisten valvontaa. Rajavartiolaitos
toimisi vastaisuudessa poliisin ohella yleisenä valvontaviranomaisena.
Esitykseen sisältyy myös ehdotuksia, joiden tarkoituksena
on parantaa ulkomaalaisten työnteon ehtojen valvonnan edellytyksiä.
Tältä osin viittaan noin kuukausi sitten asettamaani
sisäasiainministeriön työryhmään, jonka
tehtävänä on valmistella elokuun loppuun mennessä ulkomaalaisen
työvoiman valvontaan liittyviä asioita. Tarkoitus
on estää ulkomaisen työvoiman rasistinen
väärinkäyttö ja hädänalaisen
aseman hyödyntäminen ja toisaalta turvata suomalaisten
työntekijöitten asema esimerkiksi rakennusalalla
ja erityisesti vastustaa tätäkin kautta sitä talousrikollisuutta,
mikä liittyy näiden ihmisten hankalaan asemaan
ja heidän hyväksikäyttöön.
Joka tapauksessa tästä muutama sana vielä lopussa.
Itse asiassa, kun on ollut tarkoitus tehdä tiettyjä muutoksia
ja tarkastella eräitä asioita, on tässä totta
kai, kun halutaan pysyä entisessä kokonaisuudessa,
edelleen monia mieltä jakavia ja asenteita jakavia kysymyksiä,
joita varmasti eduskuntakäsittelyssä ansaitusti
pohditaan. Hallituksen esitystä suhteessa voimassa olevaan
lakiin onkin syytä, totta kai, eri osilta arvioida, mutta hallituksen
esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisin noudatettavia perusperiaatteita muun
muassa myönnettäessä oleskelulupia yksin
tulleille alaikäisille tai heidän perheenjäsenilleen.
Alaikäisen maasta poistamisen suhteen hallituksen esitys
ei niin ikään sisällä muutoksia
nykyisestä.
Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan Suomeen yksin tulleelle
alaikäiselle on mahdollista myöntää oleskelulupa
kansainvälisen suojelun perusteella, jolloin lapsi voi
saada vanhempansa Suomeen ilman toimeentuloedellytystä. Näin
ollen oleskeluluvan myöntäminen perheenjäsenelle
kansainvälisen suojelun perusteella ratkaistaan ottaen
huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.
Kokonaisharkinnassa otetaan myös huomioon Suomessa jo luvallisesti
asuvan mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen
maahan viettämään perhe-elämää,
jos hänen perhesiteidensä voidaan kokonaisuudessaan
katsoa painottuvan sinne.
Edelleen lapsille on voitu myöntää oleskelulupa
ulkomaalaislain 18 §:n perusteella, kun oleskeluluvan epääminen
olisi ilmeisesti kohtuutonta. Toimeentuloedellytystä perheenjäsenille
ei myöskään ole. Jos lapsi ei olisi kansainvälisen suojelun
tarpeessa, hänelle sen sijaan voitaisiin myöntää myös
oleskelulupa ehdotetun 52 §:n perusteella yksilöllisestä,
inhimillisestä syystä. Perheenjäsenen
osalta olisi edelleen olemassa toimeentuloedellytys, mutta siitä voitaisiin
poiketa toimeentuloedellytystä koskevan ehdotuksen perusteella.
Tältä osin ehdotus avaa mahdollisuuden alaikäisten
lasten vanhempien maahantuloon nykyistä helpommin.
Tältä osin on syytä korostaa, että tarkoituksena
ei ole ollut, että perustelutekstin sisältöä tulkittaisiin
siten, että perusteet lapsen lähettämiselle
vanhempiensa luokse poikkeaisivat nykyisestä käytännöstä.
On korostettava, että ei olisi perusteltua muuttaa nykyistä käytäntöä ja
antaa signaalia siitä, että Suomeen tuleva alaikäinen
lapsi saisi aina vanhempansakin Suomeen. Tämä saattaisi
johtaa siihen, että lapsia lähetettäisiin
Suomeen nykyistä herkemmin ei ainakaan aina lastensuojelunäkökohtia
huomioon ottaen.
Mainitsin aluksi eräänä uutena lukuna
liikenteenharjoittajalle tulevan uuden velvoitteen. Liikenteenharjoittajalle
voitaisiin esityksen mukaan vastaisuudessa määrätä seuraamusmaksu, jos
se laiminlyö velvollisuutensa varmistaa, että ulkomaalaisella
on maahan tuloon vaadittavat asiakirjat. Vastaavat EU-direktiiviin
perustuvat maksut ovat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta käytössä jo
muissa Euroopan unionin maissa.
Herra puhemies! Tavoitteena olisi, että uusi laki saataisiin
voimaan 1. päivänä toukokuuta 2004. Lain
voimaantulo on kytketty myös Euroopan unionin laajentumisen
ajankohtaan. On tiettyjä seikkoja, joiden on oltava kunnossa,
kun uudet jäsenvaltiot tulevat mukaan Euroopan unionin
perheeseen vappuna vuonna 2004. Suomi on päättänyt
soveltaa kahden vuoden ajan siirtymätoimenpiteitä työvoiman
vapaaseen liikkumiseen uusien jäsenvaltioiden osalta. Sinä aikana Suomi
voi soveltaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin kansallista
työlupamenettelyä. Ehdotukset lainsäädännöksi
eivät tältä osin sisälly nyt
annettavaan esitykseen, vaan ne tullaan antamaan eduskunnalle syksyllä.
Euroopan unionin laajentuminen tuo uusia haasteita Suomen työmarkkinoille.
Kuten aikaisemmin jo viittasin, joillakin aloilla kuten rakennustoiminnassa,
siivouksessa, komennustöissä ja liikenteessä palvelujen
tarjonnan vapautuminen voi merkitä ongelmia suomalaista
työvoimaa käyttäville yrityksille. Jos
työsuhteen ehtojen valvonta ei ole kunnossa, halpatyövoiman
käyttö voi syrjäyttää kotimaisen
työvoiman monelta alalta ja kokonaiset toimialat voivat
siirtyä ulkomaisten toimijoiden hoidettaviksi. Yksi keino suojella
kotimaista työllisyyttä ja kotimaisia yrittäjiä on
varmistaa, että kaikki noudattavat työntekomaan
työehtoja.
Hallitus pitää välttämättömänä,
että ulkomaisten työntekijöiden työehtojen
noudattamisen valvontaa tehostetaan. Tähän liittyy
asettamani työryhmä, jonka määräaika
on elokuun lopussa. Valvonnan tehostamisen edellyttämiä lainsäädäntömuutoksia
valmistellaankin tässä aikataulussa, ja olennaista
on se, että nämä ehdotukset voitaisiin
saattaa eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä ja
saattaa voimaan ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä,
jolloin koko tämä kysymys voisi olla eduskunnan
laajemmassa arvioinnissa.
Herra puhemies! Uudistus pitää sisällään
tärkeiden perusoikeuksien korostamisia mutta toisaalta
myös sisäiseen turvallisuuteen ja myöskin turvapaikkakäsittelyyn
liittyviä näkökohtia. Voisi yleisesti
määritellä, että tässä on
kokonaisuus, jossa pyritään sitä hahmottamaan
sydämellä mutta ei sinisillä silmillä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä yhteydessä sallin debatoinnin
ministeriesittelyn jälkeen.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kuten ministerikin totesi, yksi ulkomaalaislakiin
liittyvistä ongelmista on kysymys halpatyövoimasta.
Tilannehan on tällä hetkellä se, että Suomeen
tulee laillisesti työntekijöitä, joita
käytetään laittomasti. Eli ongelmana ei
niinkään ole se, miten nämä henkilöt
tulevat Suomeen vaan se, miten suomalaiset työnantajat käyttävät
tätä laillisesti Suomeen tulevaa työvoimaa.
Meillä on hyvä työsopimuslaki, jonka
lähtökohtana on se, että kaikille on
maksettava työehtosopimusten mukaiset palkat ja taattava
työehtosopimusten mukaiset työehdot. Ongelmana on
se, että valvontaa ei tässä tapauksessa
juuri ole muuta kuin ammattiyhdistysliikkeen taholta.
Eli kysymykseni onkin se, kun emme tiedä, minkälaisia
ehdotuksia tämä herra ministerin esittämä työryhmä tulee
tekemään: Miten te periaatteessa näette,
mitä pitäisi tehdä, jotta laillisesti
Suomeen tulevan työvoiman laiton hyväksikäyttö voitaisiin
estää?
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että ulkomaalaislaki
saadaan viivytyksettä voimaan viimeistään vappuna
2004, jolloin Euroopan unionin laajentuminen toteutuu. Mutta kaikki
asiat eivät ratkea ulkomaalaislain myötä.
Tarvitaan, kuten tulopoliittisessa ratkaisussa on sovittu, valvontayksikkö,
joka poliisivaltuuksin voi valvoa työpaikoilla työehtojen
noudattamista. Lisäksi mielestäni työehtojen
rikkominen tulee saada syrjintärikokseksi. Tähän
asiaan liittyy myös se, että työehtojen
polkemisella saavutettu taloudellinen etu tulee voida periä valtiolle.
Otan vielä yhtenä asian esille sen, että ongelmaksi
jää, että ulkomaalainen työntekijä ei
useinkaan uskalla lähteä peräämään
oikeuksiaan. Siksi mielestäni tarvitaan ammattiliitoille
myöskin kanneoikeus.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itse pidän aika ongelmallisena
tässä lakiesityksessä lapsen edun määrittelyä.
Tähän erityiskysymykseen on kiinnittänyt
huomiota myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies. Hänen
kommenttejaan on siteerattu esimerkiksi tämän
hallituksen esityksen sivulla 11. Haluaisinkin nyt kysyä ministeriltä,
onko todella loppuun saakka mietitty se, että tähän
lakiesitykseen ei ole sisällytetty esimerkiksi lapsen kuulemista
silloin, kun toista vanhempaa ollaan poistamassa maasta. Voisi noin äkkiseltään
kuvitella, että jos ei kuulla, niin ei kovin tunnu siltä, että se
olisi lapsen edun mukaista. Mutta ehkä ministeri osaa kertoa
tämän taustan paremmin.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreiden rinnakkaislakialoitteessa ehdotetaan
parannuksia sekä tässä pikakäännytysasiassa
oikeusturvan parantamiseksi että lapsen aseman osalta niin,
että vanhempien oikeusturva silloin, kun on kyse heidän
yhteisestä kannastaan, otetaan huomioon eikä viranomaisvastuu
ole yksinomainen, jonka kautta lapsen asioita huomioidaan.
Tiedustelisin ministeriltä näkemystä siitä, mitä tehdään
niissä tilanteissa, kuka kantaa poliittisen vastuun, jos
pikakäännytys toimeenpannaan ja käy ilmi
sellaisia seikkoja, jotka osoittavat, että henkilö on
todellisen vainon kohde ja kuitenkin hänet toimitetaan
maahan, joka ei ole turvallinen ja jossa näin ollen kyseinen
turvapaikanhakija on hengenvaarassa tai voi joutua kidutuksen uhriksi.
On selvä, että näissä hyvin
räikeissä tapauksissa, joissa henkilö on
joutunut (Puhemies koputtaa) vainon kohteeksi, hän ei välttämättä aina
pysty kommunikoimaan kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla ja
lisätietoa voi tulla myös tuomioistuimeen.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näin oppositiopuolelta annan
tunnustusta vilpittömästi sisäasiainministerille
siitä, että tämä ulkomaalaislaki
saatiin tänne näinkin pian sen jälkeen,
kun edellinen lakiesitys, jonka ministeri Itälä antoi,
raukesi täällä eduskunnassa ajanpuutteen
takia. Teitte minun mielestäni ihan oikean poliittisen
ratkaisun siinä, että uutta lausuntokierrosta
ja pitkää tällaista Iisakin kirkon rakentamista
ei lähdetty tässä tekemään,
koska ymmärrän, että hallintovaliokunta tulee
kuulemaan myöskin näitä kaikkia asianosaisia
riittävän pitkään.
Nyt kun EU on laajenemassa ja muuttumassa ja nämä haasteet
meillä, kuten täällä on esittelyssä tuotu
esille, tulevat lisääntymään,
niin on erittäin tärkeää, että tämä saadaan
ensi vuoden toukokuun alussa voimaan. Sitä jäisin
kysymään ministeriltä: Oletteko tutkineet,
voitaisiinko tätä pikakäännytysmenettelyn
kahdeksan päivän sääntöä vielä mahdollisesti
nopeuttaa, koska näyttää siltä,
että joka kesä edelleen meille tulee perusteettomia
turvapaikan hakijoita jostain syystä, vai eikö viesti
ole jotenkin mennyt eteenpäin tuonne maailmalle?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy myös omalta osaltani kiittää ministeriä siitä,
että tämänkin sisältöisenä tämä saatiin,
ja erityisesti siitä, että siellä on
saatu tämä pikakäännytys säilytettyä,
koska kuten tunnettua, jos tällaista säännöstä laissa
ei ole, niin se sana kiirii ja täällä on
sitten satoja ihmisiä odottamassa Suomessa veronmaksajien
rahoilla. Eli on osoittautunut erittäin hyväksi
tämä vuonna 2000 lakiin saatu pikakäännytys.
Toinen asia, josta olen aikaisemminkin täällä usein
puhunut, on se, että meidän ei pidä olla
liian sinisilmäisiä. Tietysti meidän
on myönnettävä se, että jossakin
vaiheessa tulee myöskin työvoimapula, mutta ei
tänne kaikkia tarvitse ottaa. Mikäli olen ymmärtänyt
oikein, niin työmarkkinajärjestötkin
ovat aika myönteisesti suhtautuneet tähän
hallituksen esitykseen, jota toki en ole itse ehtinyt kokonaisuudessaan
vielä käydä läpi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Salo täällä totesi,
niin kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen
siihen, että hallitus on tuonut tämän
esityksen uudelleen eduskuntaan käytännössä saman
sisältöisenä kuin edellinen hallitus. Tuemme
hallituksen esitystä.
Tämä nopeutettu menettely on tärkeä osa
tätä esitystä. Tavoitteenahan on estää ennalta
turvapaikkasäännöstemme ja sosiaaliturvamme
väärinkäyttö. Pyritään
tietysti siihen, että ne, jotka tarvitsevat suojaa, turvaa
vainolta, he sitä Suomessa saavat, mutta ne, jotka pyrkivät
väärinkäyttämään
järjestelmäämme, heidät palautetaan mahdollisimman
pian takaisin.
Tämä viesti ei ole riittävässä määrin
kyllä mennyt tuonne Keski-Eurooppaan, koska joka kesä näköjään
tulee erittäin suuria ryhmiä, jotka selvästi
perusteettomia turvapaikkahakemuksia jättävät.
Näitä ongelmia, jotka liittyvät näihin
jokakesäisiin ryhmien tulemisiin Suomeen, voidaan yrittää ennalta
ehkäistä antamalla entistä selkeämpi
viesti siitä, että Suomessa tämä järjestelmä nopeasti
toimii. Varsinainen ongelma näiden ihmisten kohdalla on
tietysti näiden (Puhemies koputtaa) asianomaisten maiden
vähemmistöpolitiikka, ja siihen pitää EU:n
sisällä pyrkiä vaikuttamaan.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on todettu,
että ulkomaalaislaki tulee kyllä tarpeeseen. Muun
muassa tämän ulkomaisen työvoiman osalta,
niin kuin edustajat ovat todenneet, täällä on
laillista ulkomaista työvoimaa mutta on myös laitonta
työvoimaa, joka tulee tänne jotain kautta ja sitten
täällä on. Työnantajat käyttävät
heitä hyväkseen. Suomessa kuuluu tehdä suomalaisilla
työehdoilla töitä, ja sen vuoksi pitäisikin
nyt työsuojelupiirien ja ammattiyhdistysliikkeen osallisuutta
ja valvontaa lisätä, että päästään
irti siitä, että poljetaan työehtosopimuksia,
sotketaan suomalaisia työmarkkinoita. Se pitää nyt
saada voimaan 1.5.2004.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ulkomaalaislaki on tärkeä ja laaja
kokonaisuus. Mielestäni on hyvä, että eduskunta
saa nyt asian käsittelyynsä. Uskon, että nyt on
riittävä aika sekä lausunnon antavissa
valiokunnissa että hallintovaliokunnassa paneutua huolella
lain yksityiskohtiin. Me tiedämme, että se lainsäädäntö,
joka meillä nyt on voimassa, on pääosin
toimiva, mutta eduskunta on edellyttänyt sen kokonaisuudistamista,
ja tietysti tässä on myös uusia osioita,
kuten ministerin puheenvuorossa jo todettiin. Turvapaikkamenettelyn
nopeuttaminen silloin vuonna 2000 tehdyn lainmuutoksen myötä oli
oikea toimenpide. Voimavaroja toki (Puhemies koputtaa) tarvittaisiin
lisää ja tietysti tässä voisi
ministeriä vielä evästää näiden
lupa-asioiden käsittelyn osalta, (Puhemies koputtaa) kun
uusiakin asioita on tulossa, että näyttäisivätkö Ulkomaalaisviraston
voimavarat nyt olevan riittävällä tasolla.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Edelleen toistan, että keskeisin poliittinen
johtopäätös on, että katsoin,
että ei pidä upottaa asiaa enää samojen
yli 60 tahon kierrokseen, niin kuin on juuri hiljattain tehty, vaan
saattaa asia eduskunnan lainsäädäntövallan
piiriin huomioon ottaen niin kansalliset lähtökohdat kuin
myös sen sisällön tärkeys. Luotan
tässä täysin hallintovaliokuntaan ja
eduskuntaan, että ne pystyvät tämän
vastuun kantamaan.
Itse asiassa on selvästi nähtävissä,
että koko Euroopan unionin ja Euroopan mitassa maahanmuutto-
ja pakolaispolitiikan monenlaiset vaikutukset tulevat entistä voimakkaammin
esille. Niiden sosiaalisia vaikutuksia ja myöskin vaikutuksia
työmarkkinoiden toimivuuteen pohditaan entistä enemmän.
On suuri vaara, että todellista suojelua ja turvaa tarvitsevien
asia ei etene, jos turvapaikkajärjestelmä on löysä tai
ei-toimiva. Tässä mielessä sellaisia
signaaleja ei pidä myöskään
Suomesta viestittää, että pitkien käsittelyaikojen
ja sosiaaliturvaltaan huomattavasti parempien järjestelmien
maissa nämä asiat eivät ole kunnossa,
jolloin luodaan liian voimakkaat houkuttimet. Itse asiassa Euroopassa
voimakkaasti noussut taakanjakokeskustelu Euroopan unioninkin piirissä on
nyt helposti viemässä epämieluisaan suuntaan
koko keskustelua myöskin todellista turvaa tarvitsevien
osalta. Sen takia pitäisi pystyä näkemään
tämä asia kokonaisuutena.
Toinen asia on sitten, että Suomessa kyllä pitäisi
tietysti vastuullista maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa laajemminkin
arvioida, ja tässä on nyt siihen tietysti jossain
määrin mahdollisuuksia lähinnä siitä näkökulmasta,
miten Suomessa oleville taataan heidän ihmis- ja perusoikeutensa turvaavat
olosuhteet ja millä tavalla myös pakolaiskriisien
lievittämiseen lähdealueilla, pakolaisuuden syihin,
voitaisiin voimakkaammin vaikuttaa. Itse asiassa käytän
tässä tilaisuutta hyväkseni ja esitän
toivomuksen, etteivät pelkästään
sisäasiainministerit pohtisi pakolaisuutta ja maahanmuuttopaineita,
vaan että myöskin Eroopan unionissa mietittäisiin
keinoja vaikuttaa enemmän ulkoasiain puolella pakolaisuuden
syntysyihin, että ne syyt vähenisivät,
ettemme olisi vain seurauksien parissa. Nämä olisivat
tärkeitä johtopäätöksiä.
Oikeastaan näihin löysyyksiin ja, sanotaan, semmoisiin
koepalloihin viittaa se, kun viime kevättalvella parin
kuukauden sisällä 600 Romanian romania täällä pistäytyi,
mitä näin Rajamäen rykmentinkään
näkökulmasta en pidä hyvänä kehityksenä.
Kyllä meillä täytyy tietysti olla tässä asiassa
muistissa molemmat mitalin puolet. Liian liberaali järjestelmä houkuttelee,
toisaalta turvaa tarvitsevien pitää turva saada.
Itse asiassa tässä hallituksen esityksessä,
toistan vielä, kansainvälistä suojelua
saavan lapsen ja hänen perheenjäsenensä osalta
säännösten asiasisältöä ei
ehdoteta muutettavaksi. Toimeentuloedellytystä perheenjäsenelle
ei ole, ja kokonaisharkinta perhesiteiden painottumisesta johonkin
kolmanteen maahan ehdotuksen mukaan säilyisi. Jos lapsi
ei olisi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hänelle
sen sijaan voitaisiin myöntää oleskelulupa
yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Perheenjäsenen
osalta olisi edelleen olemassa toimeentuloedellytys, mutta siitä voitaisiin
poiketa toimeentuloedellytystä koskevan ehdotetun muutoksen
perusteella. Tältä osin ehdotus avaa mahdollisuuden
alaikäisten lasten vanhempien maahantuloon nykyistä helpommin.
Näihin, niin kuin muihinkin asioihin, joihin ei nyt
tässä tämän nykyisen hallituksen
valmistelussa otettu hirveästi kantaa, kun piti saada tämä esitys
tuoreen, laajan kansalaisvalmistelun ja keskustelunkin jälkeen
eduskunnan käsittelyyn, on eduskunnan mahdollisuus nyt
sitten uudelleen ja tarvittaessa paneutua.
Edustajat Laakso ja Peltomo ottivat täällä esille
varsin tärkeän asian, ulkomaisen työvoiman valvonnan.
Kun työlupiin perustuvan valvonnan mahdollisuus tulevaisuudessa
entisestään vähenee, niin kuin täällä todettiin,
on selvää, että työsuhteen ehtojen
noudattamista koskeva valvonta on entistä tärkeämpää pyrittäessä harmaiden
työmarkkinoiden ja epäterveen kilpailun estämiseen.
Omassa alkupuheenvuorossani totesin myöskin, että jos
ulkomaalaista kohdellaan työsuhteessa huonommin kuin vastaavassa
työssä olevaa Suomen kansalaista, niin kysymyksessähän on
rangaistava työsyrjintä. Syrjintä toteutuu
jo sillä, että lakiin ja työehtosopimuksiin
perustuvia työsuhteen ehtoja ei noudateta. Edelleen Suomen
kansalaista ei saa työsuhteessa kohdella ulkomaan kansalaista
huonommin. Jotta syrjimättömyyden periaate toimisi
myös käytännössä entistä paremmin,
on syytä ehdottaa työsyrjintärikoksen
tunnusmerkistöä täsmennettäväksi,
niin kuin täällä mainittiin.
Tässä ed. Laakso osittain viittasi juuri tähän hyödyn
menettämismahdollisuuteen. Se perustuu jo voimassa olevaan
lakiin, mutta syrjintärikosten syyteperustan täsmentymisen
odotetaan vaikuttavan siihenkin, että menettämisseuraamukset
kohdistetaan tulevaisuudessa toivottavasti entistä herkemmin
nimenomaan työnantajaan, joka syyllistyy työsyrjintään.
Ed. Peltomo otti esille myöskin sitten tehokkaammat
tavat. Niitähän on ollut esillä joku
määrä muitakin mahdollisuuksia tehostaa
valvontaa ja luoda käytäntöjä,
joilla voitaisiin ennalta estää laittomat menettelytavat.
Ja kenties ed. Peltomonkin mainitsema eräs tapa on juuri
muun muassa järjestöjen mahdollinen kanneoikeus
yksityisoikeudellisten saatavien osalta, tilaajan vastuu, tilaajan
tai työnantajan vakuudenantovelvollisuus ja erityisen edustajan
asettaminen, kenties myös ulkomailta työvoimaa
Suomeen lähettävälle työnantajalle.
Eli pitää näitä muitakin tapoja, herra
puhemies, kyllä pitää esillä tämän
kokonaisarvion osalta.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Utlänningslagens innehåll
och anda ger en viktig signal om samhällets allmänna
inställning till utlänningar. Utlänningarna är
invånare i Finland och borde ses som en tillgång
för vårt land. Det är viktigt att minnas
att grundrättigheterna också gäller utlänningar,
och det är något som utlänningslagen
borde återspegla. Utlänningslagen stadgar om många
viktiga frågor för utlänningar som t.ex.
personens utkomst och kontakt till släkt och familjemedlemmar.
Därför bör lagen vara skriven så att
den ger utlänningar ett gott rättsskydd.
En god regel som utgår från principen om
sunt förnuft är att det vi besluter om andra människor är
så formulerat att vi skulle kunna acceptera reglerna också om
de gällde oss själva. Utlänningslagen
måste vara klar och tydlig, rättvis och human.
Den måste fylla de internationella konventioner vi förbundit
oss till med en betoning på respekten för de mänskliga
rättigheterna. Alla antydningar om främlingsfientlighet
måste avstyras klart och tydligt.
Förslaget till ny utlänningslag ser lika
ut som det förslag som den föregående
regeringen avgav före den förra riksdagen avslutade
sitt arbete. I den remissdebatt som då fördes
var det många som uttryckte sin oro för hur väl
lagen fyller kraven på ett fullgott rättsskydd
för utlänningar. Inom Sfp ställde vi
oss skeptiskt till flera punkter också då.
En revidering av utlänningslagen behövs men jag
hade önskat att regeringen hade tagit tid på sig
för en grundlig beredning och korrigerat vissa brister
som var uppenbara redan då den här lagen behandlades
första gången i december. Jag hoppas att lagen ännu
skall preciseras i riksdagen och att några centrala frågor ännu
ses över. Det finns både goda förslag
och mindre goda förslag i propositionen. T.ex då det
gäller arbetsskyddet ingår det förbättringar
jämfört med nuläget. En brist i propositionen är
att man fortfarande inte får besvära sig över
ett negativt visumbeslut.
Arvoisa puhemies! Yksi muutos uudessa ulkomaalaislaissa on,
että Suomen kansalaisten perheenjäsenillä olisi
oikeus hakea oleskelulupaa maassa ollessaan. Hakemus jätettäisiin
paikalliselle poliisilaitokselle. Pääsäännön
mukaan ulkomaalaisen on edelleen haettava oleskelulupaa Suomen lähetystöistä tai
konsulaateista ennen maahan saapumista. Kun esitystä ulkomaalaislaiksi
käsiteltiin hallituksessa ennen eduskuntavaaleja, Rkp halusi,
että yllä mainittu poikkeussääntö koskisi
myös Suomessa pysyvästi asuvien perheenjäseniä,
mutta tätä ei silloin valitettavasti hyväksytty
eikä sitä ole huomioitu nytkään.
Positiivista lakiesityksessä ovat määräykset, jotka
koskevat oleskelulupaa työnteon vuoksi. Uusien määräysten
myötä tulemme pääsemään eroon
huonosti toimivasta erillisten työlupien järjestelmästä ja
sen sijaan saamme järjestelmän, jossa ulkomaalaisen,
joka haluaa työskennellä Suomessa, tarvitsee ainoastaan
hakea yhtä yleistä työntekijöiden
oleskelulupaa. Tämä tulee merkitsemään,
että prosessia helpotetaan ja se tehdään
sujuvammaksi.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden osalta ulkomaalaislakiehdotus
on keskeneräinen. Suurimpana ongelmana on, että ulkomaalaiset
opiskelijat saavat ainoastaan lyhytaikaisia oleskelulupia. Ulkomaalaiset
opiskelijat joutuvat anomaan oleskelulupaa vuosittain siitä huolimatta,
että ulkomaalaisten opiskelijoiden keskimääräinen opiskeluaika
on noin kuusi vuotta. Kohtuullisena ei myöskään
voida pitää sitä, että opiskelijoiden
passeja säilytetään poliisiviranomaisten
luona suuri osa siitä ajasta, jonka opiskelijat ovat Suomessa.
Järjestelmä on saatava joustavammaksi. Opiskelijalla
on itsellään oltava passi käytössään
ja hänen on voitava ongelmitta matkustaa Suomesta pois
ja takaisin Suomeen.
Toinen epäkohta on, että oleskelulupa loppuu välittömästi
opintojen ollessa ohi, vaikka opiskelijalla olisi jo työtä tarjolla.
Tutkinnon suorittaneen on matkustettava kotiin odottamaan päätöstä työntekijän
oleskeluluvasta. Mielestäni lakiin sisällytetty
säännös oikeudesta hakea oleskelulupaa
sinä aikana, kun hakija on maassa, pitäisi laajentaa
koskemaan myös ulkomaalaisia opiskelijoita. Tämä helpottaisi
tulevaisuudessa Suomen mahdollisuuksia saada työvoimaa
tänne ja pitää se täällä.
Lapsen edun tulee olla aina ensisijainen, ja tämän
tulee olla perheiden yhdistämisessä noudatettava
periaate. Hallituksen esityksessä sanotaan, että niissä tapauksissa,
joissa alaikäisiä lapsia on tullut yksin Suomeen,
perheiden yhdistämisen tulee tapahtua siellä,
missä vanhemmat oleskelevat. Pääsääntönä on
siis, että lapsi lähetetään
ensisijaisesti vanhempien luo sen sijaan, että vanhemmat
saisivat tulla lapsen luo. Olen iloinen siitä, että perusteluissa
kuitenkin todetaan, että perheen yhdistäminen
voisi tapahtua Suomessa, jos se on lapsen edun mukaista. Tämä on
tärkeätä.
Minun on myös vaikea ymmärtää esityksen määritelmää lapsen
perheenjäsenistä, että lapsen perheenjäsenten
määritelmä ei käsitä sisaruksia vaan
ainoastaan vanhemmat tai huoltajan. Katson, että lapsen
perheenjäsenten määritelmän
tulisi käsittää myös sisarukset.
Monet lapset ovat jääneet orvoiksi ja sisarukset
voivat olla heidän ainoita omaisiaan. Nämä sisarukset
muodostavat perheen, jolla on oikeus elää yhdessä.
Värderade talman! Den försnabbade behandlingen
av asylansökningar är fortfarande problematisk.
Enligt lagförslaget kan ett avvisningsbeslut verkställas
trots att det överklagats. Det kan inte vara rätt
att en person som sökt asyl och vars ansökan behandlats
enligt det försnabbade förfarandet, inte får
utvänta svaret på besväret i Finland.
Om det visar sig att förvisningsbeslutet var felaktigt,
finns det ingenting mer att göra, eftersom personen redan
avvisats.
I dag behandlas över hälften av ansökningarna
i den försnabbade processen. Inom Sfp anser vi att det
här förfarande inte uppfyller kraven på individuell
och rättvis behandling. Ett minimum borde vara, att en
person får vänta på domstolens utslag
om en ansökan om avbrytande av verkställighet.
En förmildrande omständighet som förhoppningsvis
har effekt, är den kläm som regeringen godkände
på minister Wideroos initiativ. I den klämmen
sägs att minoritetsombudsmannen under 2004 och 2005 skall
utreda hur det påskyndade förfarandet tillämpas
i praktiken, bland annat med hänseende till asylsökandes
rättssäkerhet. Regeringen bör se till
att de resurser som behövs för detta ändamål
reserveras i nästa års budget.
För att utlänningslagen skall kunna förverkligas
i praktiken behövs det tillräckliga anslag för skötseln
av dessa ärenden. Bl.a. behöver utlänningsverket
tillräckliga resurser för att behandlingstiderna
för asyl- och uppehållstillstånd skall hållas
skäliga.
Vi står i Finland inför samma situation som
de flesta västerländska länder — vår
befolkning åldras och snart står vi inför
en stor arbetskraftsbrist. De flesta experter är eniga
om att Finland kommer att behöva utländsk arbetskraft.
Inställningen till andra kulturer och människor
med annan härkomst än vi har måste därför
bli öppnare. Utlänningar måste känna
sig hemma i vårt samhälle, och vårt samhälle
måste bli ännu bättre på att
ta emot utländska barn, ungdomar, kvinnor och män.
I regeringsprogrammet står att ett integrationspolitiskt
program skall uppgöras. Sfp har redan för några år
sedan gjort ett invandrarpolitiskt program som jag anser att kunde
ligga som grund för regeringens programarbete.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Gestrin arvosteli puheenvuorossaan
sitä, että yli puolet hakemuksista käsitellään
nopeutetussa menettelyssä. Eihän sitä voi
arvostella. Asiahan riippuu siitä, minkälaisia
hakemuksia tulee. Jos yli puolet niistä hakemuksista, joita
maahan tulee, on sellaisia, jotka ovat ilmeisen perusteettomia,
tulevat turvallisista maista tulevien hakijoiden toimesta, silloin
tietysti nämä hakemukset käsitellään
nopeutetussa menettelyssä. Ei se, että yli puolet
hakemuksista on tällaisia ja että ne joudutaan
näin ollen käsittelemään nopeutetussa
menettelyssä, tietystikään kerro mitään
siitä, että tätä menettelyä sovellettaisiin
liian laajasti.
Mitä tulee ed. Gestrinin näkemykseen siitä, että tällaisissa
tilanteissa, valitustapauksissa, pitäisi valittajan voida
jäädä Suomeen odottamaan valituksensa
lopputulosta, juuri tekemällä tällaisia
mahdollisuuksia pitkittää prosessin kestoa heikennetään
sitä viestiä, joka on tärkeätä antaa näissä tapauksissa.
Ja se viesti on siis se, että niistä pidetään
huolta, jotka aidosti (Puhemies koputtaa) ovat turvan tarpeessa,
mutta ne, jotka ovat täällä väärinkäyttämässä järjestelmäämme, palautetaan
mahdollisimman nopeasti takaisin lähtömaahan.
Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):
Ärade talman! Ledamot Gestrin fäster uppmärksamhet
vid rättsskyddet och hon har alldeles rätt. När det
gäller det snabba utvisningsförfarandet så finns
det en risk med en mekanisk tillämpning av den här
8-dagars regeln om den som har lämnat in en ansökan
också har besvärat sig över avvisningsbeslutet.
Så det finns en risk att vi bryter dels mot grundlagens
bestämmelser och dels mot den europeiska människorättskonventionens
bestämmelser om rättvis rättegång.
Därför föreslår jag att
förvaltningsutskottet skulle inhämta lagutskottets
utlåtande kring problematiken med rättvis rättegång.
Det vore skandal om Finland skulle ställas till svars inför
domstolen i Strasbourg för att man har förbisett
det här.
Minusta olisi hyvä, jos hallintovaliokunta kuulisi
lakivaliokuntaa tai saisi lakivaliokunnan lausunnon pikakäännytyksestä niissä tapauksissa,
jolloin asianomainen on valittanut tuomioistuimeen. Mekaaninen kahdeksan
päivän määräajan soveltaminen
voi johtaa siihen, että Suomi joutuu vastaamaan Strasbourgin
ihmisoikeustuomioistuimen edessä.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zysko wiczille pikakäännytystä:
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni pikakäännytyksen
pitäisi olla vielä hieman pikaisempi. Se on ihme,
että Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa,
missä minä itse olen myöskin asunut,
kun niihin maihin tullaan, pitää olla meno—paluu-lippu,
ennen kuin maahan pääsee. Suomen poliisilta eli
Helsingin jaokselta menee turhaan 40 miljoonaa euroa vuodessa niiden
palauttamiseen, jotka ovat pikakäännytyksellä ja
joilla ei ole paluulippua sinne, mistä ovat tulleet. Tällaisen
säännöstön pitäisi
olla oikeudenmukainen, koska se on muihin maihin verrannollinen
ja myöskin YK:n hyväksymä, ja sitä pitäisi
myöskin soveltaa Suomeen, jotta poliisille jäisi
oikea määräraha miehityksensä kokoonpanon
pitämiseksi.
Eva Biaudet /r:
Ärade talman, arvoisa puhemies! Valitettavasti hallitus
on ehkä halunnut jatkaa tällaista virkamiesmäistä toimintaa,
kun se ei ole käsitellyt tätä hallituksen
esitystä ulkomaalaislaiksi poliittisesti vaan on halunnut
antaa sen enimmäkseen saman kaltaisena kuin sen antoi edellisen
hallituksen ministeri Itälä, joka ei ehkä myöskään
ollut kovin kiinnostunut siitä, mikä sen sisältö oli.
Ymmärrän, että hallituksen alkuvaiheessa
sen yhteistyö on erittäin haurasta ja on ehkä hyvä,
että joku kysymys on sellainen, mistä nämä kaksi
suurta puoluetta voivat olla onnellisesti yhtä mieltä.
Mutta mielestäni tämä asia on liian suuri
ja liian vakava eikä mielestäni eduskunnan arvovaltaa
paranna mitenkään, että annetaan eduskunnalle
laadullisesti erittäin huonosti ja heikosti valmisteltuja
lakiesityksiä.
Lakiehdotusta valmisteltaessa kuultiin kyllä eri tahojen
erittäin paljon, kiitettävällä tavalla, kiitos
ministeri Itälälle tästä asiasta,
mutta kuulemisten ja lausuntojen käsittely jäi
kyllä hyvin heikoksi ja myöskin hallituksessa
poliittinen käsittely ja keskustelukin jäi erittäin
heikoksi. Joitakin parannuksia tehtiin, mutta sinne jäi
vielä selviä sellaisia ongelmia, joihin ministeri
Rajamäen olisi ollut erittäin helppo tarttua.
Esimerkiksi lastenoikeuskysymys mielestäni olisi sopinut
uudelle ministerille varsin hyvin.
Minusta on jonkin verran ongelmallista, että tällaiset
poliittisesti vaikeat asiat, joissa hyvin helposti populistiset
mielipiteet saavat paljon vastakaikua, hallitus jollain tavalla
kuitenkin välttää ja siirtää tämän
keskustelun eduskunnan vastuulle. Mielestäni hallituksella
pitäisi olla myös voimaa käsitellä vaikeita
asioita silloin, kun ne ovat hyvin tärkeitä monille
ihmisille.
Mielestäni yksi esityksen ongelmista on, että sen
perustelutekstit — en tiedä, lakiehdotushan on
valtavan paksu, hyvin harvat ovat varmaan sen lukeneet — on
yleisestikin erittäin kielteisellä asenteella
kirjoitettu. On varmasti niin, että mitkään
kommandojoukot eivät pysty turvaamaan ulkomaalaisten työolosuhteita,
jos koko yhteiskunta viestii, että ulkomaalaisia kohdellaan
huonosti tai että he ovat jotenkin vähempiarvoisia.
Poliisivoimilla ei sellaista vastaan voi taistella, vaan kyllä tällainen
oikeudenmukaisuus ja työolosuhteiden valvominen edellyttää, että kaikki
viestimme sitä, että kaikki ihmiset ovat saman
arvoisia.
Ed. Gestrin otti puheessaan mielestäni esille ehkä keskeisimmät
ongelmat mutta myös joitakin hyviä puolia tässä lakiesityksessä,
enkä ajatellut käsitellä niitä kovin
perusteellisesti. Haluaisin kuitenkin nopeutetusta menettelystä sanoa esimerkiksi
ed. Zyskowiczille sen, että kun kuitenkin perusasia on
yksilöllinen käsittely, myöskin nopeutetussa
menettelyssä, silloin tietenkin, kun tulee liikaa massaa,
liian monta käsiteltävää hyvin
lyhyessä ajassa, se tulee aika vaikeaksi aivan siitä johtuen,
että suunnitelmissa ei ollut, että se koskisi
niin monta.
Mielestäni on myöskin ongelmallinen asia, että myöskin
täällä tämän keskustelun
ja ehkä koko lain valmistelun aikana jonkinlainen fiksaatio
on ollut nimenomaan näihin pikakäännytyksiin,
joskin on hyvin ongelmallista, että yli puolet näistä tapahtuu
näin. Täytyy muistaa, että esimerkiksi
Slovakian romaneista, joista on puhuttu, ikään
kuin he olisivat itsestäänselvästi ilmeisen
perusteettomasti tänne tulleet ihmisoikeusraportit kertovat,
että heidän joukossaan, naisten joukossa, on hälyttävän
suuria määriä naisia, jotka ovat sterilisoituja.
Hyvin vahvasti voi olla perusteltua aihetta epäillä,
että jonkin näköistä etnistä sterilisaatiota
on tapahtunut, joten mielestäni ei ole mitenkään
ilmiselvää, että vainoa ei ole tapahtunut.
Siinä mielessä voi hyvin kysyä, sopiiko
tällainen mekaaninen, nopeutettu menetelmä näin
suurille ryhmille tällaisissa tilanteissa.
Tämä fiksaatio kuitenkin on johtanut siihen, minkä ministeri
Rajamäki otti esille, että pitäisi estää liian
pitkät käsittelyajat, mistä varmasti kaikki
olemme samaa mieltä. Se on viranomaisille kiusallista mutta
ennen kaikkea aivan todella katastrofi niille ihmisille, joita se
koskee: mielenterveysongelmat, perheiden hajoaminen, epätietoisuus
tulevaisuudesta. Tämä laki ei millään
tavalla puutu tavallisten pakolaisten turvapaikka-anomusten käsittelyyn.
Vieläkin odotetaan yli kaksi vuotta. Niistä tavallisista,
joista kuitenkaan ei kiistetä, että Suomen pitäisi
tarjota heille turvapaikka ja turvallista oloa, ei kukaan oikein näytä välittävän,
eikä myöskään sisäasiainministeriössä mielestäni
tarpeeksi ole tähän kiinnitetty huomiota. Pitäisi
lopettaa puhumasta vain väärinkäytöksistä.
Pitäisi katsoa, että myöskin niiden,
joille me täällä tarjoamme niin auliisti
tukea, asiat hoidettaisiin.
Toivon, että eduskunta voi tähän
kiinnittää huomiota, ja ehdottaisinkin, että eduskunta
asettaisi tällaisen maksimimääräajan,
jossa jokaisen turvapaikka-anomus pitää käsitellä.
Mielestäni on kohtuullista edellyttää,
että jokaisen anomus käsitellään
vuoden sisällä hakemuksen jättämisestä.
Silloin varmasti se koituisi kaikkien hyväksi, ja ajatellen
myöskin ed. Zyskowiczin tavoitteita estää kaikkien
ulkomaalaisten tulo Suomeen luulisin, että ehkä se
olisi järkevää myöskin hänen
kannaltaan eikä kohdistuisi väärällä tavalla
asenteellisesti yleisenä ulkomaalaisvihamielisyytenä.
Mielestäni kaikilla teillä, jotka olette olleet mukana
luomassa tätä pikakäännytysmenettelyä,
on kyllä kuitenkin aika suuri vastuu — se koskee
sekä hallitus- että oppositiopuolueita — pohtia
sitä, että tämä selvitys tehdään
perusteellisesti, ja seurata sitä, että hallituksessa
tehdään perusteellisesti selvitys siitä,
miten tämä yksilöllinen käsittely
on onnistunut ja miten se on ollut mahdollista.
Olen iloinen siitä, että ed. Meriläinen
on tehnyt täällä lakialoitteen, jossa
hyvin paljon tärkeitä kysymyksiä ja lakiehdotuksen
puutteita, ulkomaalaislaissa alusta asti olleita puutteita, on pyritty
korjaamaan. On hyvä, että tästäkin
asiasta nousee jonkin näköinen keskustelu, vähän
ehkä erisävyinen kuin moneen vuoteen on ollut.
En voi välttää sitä, että vähitellen
on ehkä tullut hieman kyyniseksi mahdollisuuksiin miettiä asiaa neutraalimmin
ihmisoikeusnäkökulmasta, jokaisen ihmisen ihmisarvonäkökulmasta.
Toinen kysymys, joka minua hieman huolestuttaa, vaikka ymmärrän
sen taustalla olevat tavoitteet, on ehkä työllisyys
ja ulkomaalaisten työolosuhteiden valvonta. Ymmärrän
ja näen myöskin itse, että on hyvin tarpeen
suojella ja miettiä sitä, miten voidaan estää ulkomaalaisten syrjintä työpaikoilla.
Mutta toivoisin, että ne säännökset,
jotka tehdään, voitaisiin tehdä hieman
eritellymmin. Ymmärrän hyvin, että lyhytaikaisesti
täällä olevan tai lyhytaikaisessa työsuhteessa
olevan henkilön kohdalla ehkä voi olla hyvinkin
tarpeellista jollain tavalla valvoa tätä erityisesti.
Mutta esimerkiksi pakolaisen, joka on ollut täällä kymmenen
vuotta, tai ihmisen kohdalla, joka pysyvästi asuu täällä,
en oikein ymmärrä, mitä syytä on
leimata hänet erikseen johonkin rekisteriin sen takia,
että hän on ulkomaalainen. Mielestäni
tämä asettaa kyllä hyvin kysymyksenalaiseksi
rekisteröintimenetelmän ihmisen taustan perusteella,
enkä näe sitä perustaa, mikä siellä takana
on. Toivoisin, että tätä voitaisiin pohtia,
että ei kaikkia ulkomaalaisia mitenkään
laitettaisi rekisteriin työpaikoilla.
Aivan viimeiseksi haluan kuitenkin sanoa yhden erittäin
myönteisen kohdan, joka mielestäni tuli jo edellisessä hallituksessa
mukaan mutta joka on hyvin hyvin tärkeä, se ehkä juuri
voi hyvinkin liittyä slovakialaisiin romaneihin, naisiin kohdistuva
vaino. Olen iloinen siitä, että tämä naisiin
sukupuolen perusteella kohdistuva vaino on erityisesti nostettu
tässä lakiehdotuksessa esille turvapaikan antamisen
perusteeksi. Tämä korjaa todella vakavan puutteen,
ja valitettavasti se tulee varmasti käyttöön
liian usein, mutta se on tarpeeseen.
Tässä mielestäni on kaiken kaikkiaan,
niin kuin ed. Gestrin sanoi, kysymys lainsäätäjän
kyvystä nähdä ihminen järjestelmien
takana. Kysymys ei ole pelistä, ei siitä, että jos
lapsen vanhemmat käyttävät lasta hyväkseen,
se antaisi meidän viranomaisillemme oikeuden käyttää lasta
pelinappulana sitten vielä uudemman kerran. Eivät
myöskään ongelmat, maailmanlaajuiset pakolaisongelmat
tai konfliktit, anna meille oikeutta käyttää ihmisiä pelinappuloina,
ei ennalta ehkäisevästi eikä muutenkaan.
Tässä on kysymys erittäin vakavista asioista.
Nämä ovat hyvin vaikeita ja vakavia asioita, vaikka
ne koskisivat hyvin harvoja ihmisiä. Tässä on
kysymys harvojen elintärkeästä intressistä,
jopa elämästä ja kuolemasta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Biaudet’n kanssa samaa
mieltä siitä, että nopeat käsittelyajat
turvapaikkahakemuksissa ovat meidän kaikkien yhteinen tavoite.
Oma näkemykseni on se, että mitä paremmin
me pystymme ennalta ehkäisemään oikealla
informaatiolla ja myös tällä nopeutetulla
menettelyllä perusteettomia turvapaikkahakemuksia Suomessa,
sitä paremmin ja nopeammassa ajassa me pystymme käsittelemään
ne turvapaikkahakemukset, joita käsitellään
normaalissa menettelyssä.
Tämä ed. Biaudet’in tavoite yhden
vuoden aikarajasta kaikille turvapaikkahakemusten käsittelyille
on tietysti hyvä tavoite. Mutta on ihan selvää,
että jos samanaikaisesti toimittaisiin niin kuin ed. Biaudet
toivoo, että näissä selvästi
perusteettomissa hakemuksissakin käsittelyajat olisivat
selvästi pidempiä, se johtaisi niiden määrän sellaiseen
kasvuun, (Puhemies koputtaa) ettei ole mitään
mahdollisuuksia päästä nopeampiin aikoihin
näissä normaalimenettelyissä.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni ulkomaalaislaki on hyvin
huolellisesti valmisteltu ja vastaa oikeastaan sitä linjaa,
mitä kokoomus edusti edellisessä hallituksessa,
ja voimme olla tyytyväisiä. Tässä suhteessa
voi sanoa, että se kritiikki, että tämä olisi
teknisesti valmisteltu, virkamiesmäisesti valmisteltu,
ei kyllä pidä paikkaansa.
Olen ed. Biaudet’in kanssa samaa mieltä, että asiat
pitää käsitellä nopeasti. Siitä syystä pikakäännytys
on erittäin hyvä, koska silloin asiat käsitellään
nopeasti. Sillä on myös selkeä ennalta ehkäisevä vaikutus,
minkä olemme kaikkien näiden vuosien aikana havainneet.
Silloin kun pikakäännytystä ei ollut,
täällä oli valtava määrä hakijoita,
joitten asioita käsiteltiin vuosia. Silloin juuri käsittelyajat
pitenivät olennaisesti. Kun saatiin pikakäsittely,
käsittelyajat ovat lyhentyneet. (Ed. Biaudet: Eivät
ole!) Tämän jälkeen voidaan myöskin
harkita paremmin sitä, että asetettaisiin tiettyjä enimmäisaikoja
myöskin tavallisten tapausten käsittelyille.
Mikä on myöskin tärkeätä,
on se, että pitää erottaa, että meillä on
sitten pakolaisia ja myöskin niitä, jotka tulevat
Suomeen töihin. Tässä suhteessa on hyvä,
että päästään jonkin
verran eteenpäin niin, että niitten henkilöitten
asemaa, (Puhemies koputtaa) jotka pyrkivät Suomeen tekemään
työtä, tässä esityksessä helpotetaan.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! On sääli, että sen
lisäksi, että nykyinen hallitus sekoilee erilaisten
asiakirjojen julkisuuden ja salaisuuden kanssa, se ottaa virkamieshallituksen roolin:
eli ulkomaalaislakia ei ole varsinaisesti poliittisesti käsitelty.
Mielestäni näin merkittävän
lakiesityksen perusteellinen poliittinen käsittely olisi
ollut paikallaan.
Ennen vaaleja monet puolueet vaativat, että Suomen
pitää ottaa kantaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan.
Näin oli muistaakseni myös kokoomuksen ja keskustan
lausunnoissa: Eli maahanmuuttopoliittisia linjauksia sitä silmälläpitäen,
että Suomen väestörakenne on muuttumassa
ja työvoimaa poistumassa työmarkkinoilta, tarvittaisiin.
Vihreä liitto otti kantaa ulkomaalaispolitiikkaan viime
helmikuussa, runsas kuukausi ennen vaaleja. Tuon kannanoton otsikko oli
"Suomi tarvitsee toimivan ja humaanin ulkomaalaispolitiikan". Kannanotossa
puututtiin sekä pakolais- ja turvapaikanhakijakysymyksiin
että myös niin sanottuun aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan.
Olin tuolloin ja olen edelleen sitä mieltä,
että tämä pikakäännytyskysymys
pitää hoitaa niin, että turvapaikanhakijan
oikeusturva taataan. Aivan kuten edustajat Zyskowicz ja Biaudet
olen sitä mieltä, että turvapaikkaprosessin
nopeus on kaikkien etu. Ihmettelenkin suuresti, että kokoomus
tässä asiassa on kovin valittavalla kannalla tilanteessa,
jossa ministeri Itälällä olisi ollut mahdollisuus
lisätä Ulkomaalaisviraston resursseja viimeksi
kuluneen kauden aikana, jos sitä asiaa olisi haluttu priorisoida.
Kysehän on myös Ulkomaalaisviraston resursseista.
Sinänsä nämä jonot eivät
saamieni tietojen mukaan ole vähentyneet pikakäännytyksen
myötä. Ainakin niissä on ollut vaihtelua
tämän käsittelyajan suhteen.
Vihreät ovat jättäneet rinnakkaislakialoitteen, jossa
ehdotetaan muutosta pikakäännytyspykälään
ja moniin muihinkin pykäliin.
Tarkoituksenamme on turvata turvapaikanhakijan minimioikeusturva
niin, että häntä ei käännytetä maasta,
ennen kuin valitus on saatu päätökseen.
Kysehän on nopeutetussa päätöksenteossa
kuitenkin siitä, että lisäaikaa tulisi
vain joitakin viikkoja tämän valituksen käsittelyn
myötä. Kun on kyse siitä, että turvapaikanhakija
saattaa tulla käännytetyksi maahan, jossa hän
on hengenvaarassa, mielestäni näissä tilanteissa
todellakaan ei ole ihmisoikeusajattelun mukaista, että päätös
käännytyksestä toimeenpannaan, ennen
kuin valitusasia on loppuun käsitelty. Tarkoituksena todellakaan
tällä pykälällä ei
ole käsittelyaikojen pidentäminen, vaan hyvin
perustavan laatuisen oikeusturvan antaminen turvapaikanhakijoille.
Valtioneuvosto on pyytänyt vähemmistövaltuutettua
selvittämään, miten pikakäännytystä on sovellettu.
Selvitystä tehdään paraikaa. Vähemmistövaltuutettu
on myös omissa lausunnoissaan todennut, että lain
toimivuutta pitää tutkia. Tätäkin
taustaa vasten on aika erikoista, että tämä esitys
annetaan juuri kyseisessä muodossa, koska todellakaan tarkkaa
analyysia siitä, missä tilanteissa pikakäännytyksiä annetaan
tai niistä tehdään päätös,
ei ole tehty.
Sinänsä, kun oikeusturvapuolta on arvioitu, myös
perustuslakivaliokunta lausunnossaan 10/2002 on katsonut,
että on yksittäistapauksissa mahdollista, että maasta
käännyttäminen ennen valituksen ratkaisemista
on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Eli
eduskunta itsekin on kyllä ottanut tämän
linjan, että tämä kysymys on hyvin olennainen
ja Suomi voi tämän lainsäädännön
kanssa toimia ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten
kanssa.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon vihreät puuttuvat
lakialoitteellaan, on turvapaikkaa hakeneiden lasten asema ja sen
parantaminen. On tietenkin hyvä asia, kun ministeri antaa
vihreää valoa siihen suuntaan, että eduskunta
tätä asiaa muuttaisi. Toivon, että valiokuntakäsittelyn
yhteydessä tämäkin asia arvioidaan perusteellisesti.
Lakialoitteessamme katsotaan, että lapsen etu on ensisijainen
ja huoltajien kuuleminen lapsen edustajina ohitse viranomaisten
on se ensisijainen linja ja tilanteessa, jossa on syytä epäillä huoltajien
vilpillisyyttä tai heidän kantansa ovat erilaiset,
tästä periaatteesta voitaisiin sitten poiketa.
Mitä tulee vielä aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan,
arvoisa puhemies, vihreiden aloitteessa esitetään
muutosta opiskelijoiden aseman parantamiseen sillä tavoin,
että opiskelijat saisivat paremmat mahdollisuudet tehdä työtä opiskeluaikanaan
Suomessa ja myös että heillä olisi mahdollisuus
nykyistä helpommin jäädä Suomeen työntekijöiksi.
Tämä asia on sellainen, johon ovat kiinnittäneet
huomiota sekä monet opiskelijajärjestöt
että myös työnantajapuoli. Kun mietitään
sitä, että Suomessa on työvoiman tarve
ja myös kielitaitoisen työvoiman tarve, on selvä, että opiskelijat,
jotka Suomeen ovat jollakin lailla kotoutuneet, voivat olla avainhenkilöitä esimerkiksi
liike-elämän kannalta. Näin ollen opiskelijoiden
työlupien ja työssä pysymisen helpottaminen
on tietenkin Suomen edun mukaista.
Mitä tulee, arvoisa puhemies, aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan,
katson, että maahanmuuttopolitiikan linjaamisesta pitäisi
eduskunnan saada selvitys hallitukselta tällä kaudella
esimerkiksi sen jälkeen, kun tämä laki
on ollut voimassa jonkin aikaa, koska maamme väestön
vanheneminen on jo hyvin iso kysymys, johon maahanmuuttopolitiikkaa
pitää peilata. On myös selvää,
että tilanteessa, jossa Suomen ulkomaalaispolitiikka on
melko tiukkaa, on olemassa riskejä, että Suomeen
tulee laitonta työvoimaa. Tähän kysymykseen
on puututtu myös. On myös riskejä, että niin
sanotun ihmiskaupan todennäköisyys kasvaa. Monilla
EU:n reuna-alueilla ihmiskauppa on hyvin suuri ongelma. Se on erittäin
vaikea ihmisoikeusloukkaus. Esimerkiksi on tunnettua, että Espanjaan
tulee paljon laitonta työvoimaa Pohjois-Afrikasta ja näillä henkilöillä ei
ole käytännössä mitään
oikeuksia Espanjan työmarkkinoilla. Tietenkään
kukaan ei toivo, että Suomeen tämmöinen
tilanne kehkeytyisi. On olennaista, että kaikki työvoiman
väärinkäyttötapaukset tutkitaan
ja ulkomaisen työvoiman syrjintätapauksia selvitetään
kaikin mahdollisin keinoin.
Mutta todellakin kun on sitä näkemystä,
että ulkomaalaiset Suomessa nähdään
hyvinkin kielteisesti, pelkään, että tästä laista
käytävä keskustelu vie kehitystä siihen
suuntaan. Minusta meidän pitäisi pyrkiä kaiken
kaikkiaan myönteisempään ajatteluun.
Siihen ajatteluunhan esimerkiksi on pyritty suomalaisessa kotouttamislainsäädännössä.
Näin ollen toivon, että tämä keskustelu
jatkossa valiokuntakäsittelyssä ja sitten, kun
se palautuu tänne suureen saliin, on asiallista.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Tässä vaiheessa muutaman
puheenvuoron johdosta on nyt ehdottoman määrätietoisesti
todettava, että tämän esityksen tulo
eduskuntaan on mitä selkein poliittinen päätös
hallitukselta, ensinnäkin omalta osaltani toukokuun alussa,
ja myöhemmin hallitus hyväksyi ne perustelut,
ei mikään virkamiesratkaisu, poliittinen sen takia,
että oli selvästi nähtävissä,
että siihen kokonaisuuteen, joka on tärkeä saada
pikaisesti lainsäädännössä etenemään,
ei pitkittyvä lausuntokierros tuo mitään
uutta, siihen varsin tuoreeseen käsittelyyn, mikä edellisen
hallituksen puolella keskeisesti pääministeri
Lipposen johdolla oli tapahtunut. Monenlaisia poliittisia yhteensovitteluja,
eri kansalaisjärjestöjen ja eri tahojen näkökohtia
pitkässä prosessissa oli soviteltu. Ei ollut nähtävissä tältä osin
mitään olennaisesti uutta. On muistettava, että huhti—toukokuun vaihteeseen
ei ollut pitkä aika siitä, kun eduskunnassa oli
juuri tämä asia käsittelyssä,
viime talvena.
Nyt on mahdollisuus eduskunnan arvovallan mukaisesti ja vastuulla
lähteä asiaa ilman mitään vaali-
tai muita paineita rauhallisesti käsittelemään
paneutuen nimenomaan yksityiskohtiin ja sisältöön.
En ole kehottanut tässä mitään
kohtaa muuttamaan vaan olen ilmoittanut, että luotan eduskunnan
harkintaan niiltä osin kuin keskustelua syntyy ja asiantuntijakuuleminen
eduskunnassa poliittisesti aikaansaa uudenlaista arviota.
Erittäin tärkeä asia, johon, puhemies,
valitettavasti en huomannut hallintovaliokunnan puheenjohtajalle
ed. Väistölle vastata, liittyy rahoituskysymykseen,
jota muutama muukin on sivunnut. Ensinnäkin on tärkeätä korostaa
tässä, että poliisi ja Rajavartiolaitos
osallistuvat edelleen siinä määrin turvapaikkahakemusten
vastaanottamiseen ja käsittelyyn, että määrärahojen
siirto sisäasiainministeriön puolelta näiltä viranomaisilta Ulkomaalaisviraston
momentille ei ole mahdollista. Edelleen poliisin ja Rajavartiolaitoksen
toiminta on erittäin tärkeätä ja
näissä asioissa keskeistä, joten tämä resurssikysymys
myös hallituksen käsittelyssä tuli esille.
Se on syytä muistaa samalla, kun muistetaan, että hakemusten
käsittelyn nopeuttamisella, toivon mukaan, mikä on erittäin
tärkeä näkökohta, saavutettaisiin
myös säästöjä työministeriön
pääluokassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden
vastaanottomenoissa, jolloin voitaisiin myöskin joustavasti
tämän asian kokonaisuuden hallinnan kannalta myös
kehysten välisiä kysymyksiä tarkastella.
On muistettava, että sisäasiainministeriöllä ei ole
mitään arviomäärärahaa.
Jokainen yllättävä uusi tehtävä ja
meno merkitsee poliisin ja Rajavartiolaitoksen puolella leikkauksia.
Eli tilanne ei voi olla näin, vaan meidän täytyy
jokaisen, joka kantaa tästä asiakokonaisuudesta
huolta, kiinnittää huomiota myös rahoitukselliseen
näkökohtaan. On myös syytä varmasti
Ulkomaalaisviraston eli Uvin toiminnan osalta arvioida käsittelyjen
teknistä puolta ja priorisointeja, onko siellä oikeat
painotukset. Näitä asioita on nyt lainsäädäntöteitse
ja lain käsittelyn kautta varmasti hyvä myös
pohtia.
Edelleen tämä keskustelu aikaansaa tarvetta puuttua
muutamalla sanalla nopeutettuun turvapaikkamenettelykysymykseen.
Sehän kestää käytännössä lyhimmillään
noin kolme viikkoa. Turvapaikkakuulustelun jälkeen Ulkomaalaisvirastolla
on viikko aikaa tehdä päätös
ja Uvin päätöksen jälkeen hakijalla
on kahdeksan päivää aikaa hakea täytäntöönpanon
keskeyttämistä Helsingin hallinto-oikeudelta,
jolloin on kyseessä ilmeisen perusteeton hakemus, turvallinen
alkuperämaa jne., ennen kuin päätös
tästä maasta poistamisesta voidaan panna täytäntöön.
Monissa muissa maissa toimitaan paljon pikaisemmin. Tämä ei
ole nimensä mukaisesti mikään pikakäännytys,
kenties entiseen elämänmenoon verrattuna nopeutettua,
mutta ei mikään pikakäännytys.
Viime vuosina on Suomeen tullut paljon turvapaikanhakijoita
Euroopan unionin ehdokasvaltioista kuten Puola, Tshekki, Slovakia
ja Romania. Näistä valtioista saapuneiden hakemukset
on pääosin käsitelty nopeutetussa menettelyssä,
mikä on vaikuttanut näihin paljon täälläkin keskustelussa
esillä olleisiin prosenttilukuihin turvapaikkakäsittelyn
myönteisistä päätöksistä jne.
Mainittakoon, että näiden turvallisten maiden
lista muistaakseni syntyi Tanskan puheenjohtajakauden aikana vuonna
2000, ja nythän on ollut keskustelua Euroopan unionin piirissä,
lähinnä sisäasiainministerineuvoston
piirissä, pitäisikö tätä turvallisten
maiden listaa tarkistaa. Minä olen ollut huomaavinani enemmän
paineita sen listan lisäämiseen kuin sen supistamiseen, mutta
tämähän jää tietysti
sitten nähtäväksi.
Vielä nämä hakijaprofiilit, kuten
sanoin, vaihtelevat hyvin paljon eri maissa. Suomea tarkastellaan
vertaamatta tätä profiilia hyvin herkästi. Kun
esimerkiksi vuonna 2001 Suomessa turvapaikkahakemuksen jättäneiden
henkilöiden hakemuksia tarkastellaan, havaitaan suurimpien hakijaryhmien
silloin olleen venäläiset, ukrainalaiset ja irakilaiset.
Näistä venäläisille ja ukrainalaisille
ei ole läntisen Euroopan maissa annettu turvapaikkaa. Viime
vuonna suurimman hakijaryhmän muodostivat, kuten mainitsinkin
täällä aikaisemmin, huhti—heinäkuussa
saapuneet Romanian romanit, joita pelkästään
sillä jaksolla tuli lähes 600 hakijaa, joiden
hakemukset taas yksilöllisen käsittelyn perusteella
todettiin ilmeisen perusteettomiksi.
Sellaiset turvapaikanhakijat, jotka mahdollisesti ovat saaneet
yhden tai useamman kielteisen turvapaikkapäätöksen
muualta Euroopasta tai pitävät mahdollisuuksiaan
siellä huonoina, voivat tulla kokeilemaan mahdollisuuksiaan
Suomessa. Tästä on myös Euroopan unionin
ministerineuvoston piirissä paljon keskusteltu, että pitäisi
olla samanlaiset kriteerit, ei pitäisi tehdä ikään
kuin houkuttelevuuseroja myöskään tässä.
Se ei ole myöskään meidän kannaltamme
etu. Liian liberaali lupakäytäntö voi
kyllä hyvin pian näkyä ongelmina, joista
me pääsemme paljonkin keskustelemaan. Tähän
liittyy juuri pitkähköt käsittelyajat,
kuten aikaisemmin mainitsin, ja eurooppalaisen mittapuun mukaan
varsin hyvät etuudet ja oikeudet. Ne omalta osaltaan lisäisivät
Suomen houkuttelevuutta niiden hakijoiden silmissä, joille
kielteinen päätös on todennäköinen
lopputulos. Tämän tyyppistä kehitystä ei
ole syytä todellisen turvan, suojelun ja pakolaisnäkemyksen mukaan
kyllä lisätä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä,
että sisäministeri Kari Rajamäki on ripeästi
tuonut tämän viime hallitukselta kesken jääneen
asian tänne suureen saliin. Olisin hieman kyllä odottanut
väkevämpää tukea hallituksen
omista riveistä. Nyt ei esimerkiksi yhtään
keskustalaista ole salissa. On vähän sama tilanne
kuin silloin, kun sosialidemokraatit yhtä raivoisasti puolustivat
veroratkaisujaan, eli eipä juuri ketään
ole paikalla. Puolustetaan nyt, minä voin sitten puolustaa
tätä hallituksen esitystä oppositiosta
käsin.
Minun mielestäni tässä on sangen
hyvä pohja, se sisältää keskeiset
asiat. Ei tässä kenenkään oikeusturvaa
loukata. Sitä varten meillä on valiokuntalaitos
tässä eduskunnassa, että jos siellä on pukkeja
tai tulkintaerimielisyyksiä, niitä voidaan sitten
valiokunnassa hioa. Siitä olisin samaa mieltä ed.
Laxin kanssa, että kyllä lakivaliokunnalle olisi
tästä ollut hyvä myöskin antaa
lausuntomahdollisuus. — Rkp on aina niin kovin huolissaan
lainvalmistelun tasosta, mutta kun kielilakia tähän
maahan säädettiin, ei tiedetty edes sen kielilain
kustannuksia, semmoinen vaan säädettiin tässä talossa
ennen vaaleja ihan niin kuin suitsait. Odotamme mielenkiinnolla,
mitä se tulee maksamaan.
On hyvä, että tämä on tänne
tuotu, ja tämähän on sikälikin
sopiva aika, että Euroopan unioni Thessalonikissakin käsittelee
näitä pakolais-, ulkomaalais- ja siirtolaisasioita
nyt ajankohtaisesti. Meidän täytyy Suomessakin
saada selkeä pohja, mitä me haluamme. Perusperiaate
on se, että Suomessa on syytä hyväksyä sellainen
laki, jossa me suomalaiset päätämme siitä,
keitä tänne tulee, mistä tänne
tullaan, kuinka paljon tulee ja millä perusteella tulee.
Se on meidän oikeutemme omassa maassamme, me voimme nämä kriteerit
määritellä ja niin tuleekin tehdä.
Oikeassa hengenhädässä olevat kyllä tähän maahan
pääsevät, itse roomalaiskatolisen seurakunnan
jäsenenä tunnen useita pakolaisstatuksella Suomeen
päässeitä vietnamilaisia, irakilaisia ja
muita. Varmasti on ollut silloin oikeus ja suuri hätä ja
on tänne päästy. En minä sellaisia
tapauksia juurikaan tunne, että olisi ollut perusteet päästä eikä ole
päässyt.
Näihin pikakäännytyksiin ja muihin
asioihin perehtyessä kannattaa katsoa näitä pykäliä täältä lakiesityksestä,
esimerkiksi tätä 101 §:ää Ilmeisen
perusteeton hakemus. Mitenkä tästä nyt
eri mieltä voi olla, jos sanotaan, että hakemus
on ilmeisen perusteeton esimerkiksi jos hakijan ilmeisenä tarkoituksena
on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä antamalla
hakemuksen ratkaisemisen kannalta keskeisistä seikoista
tahallaan väärää, harhaanjohtavaa
tai puutteellista tietoa, vaikeuttamalla muulla vilpillisellä tavalla
hakemuksensa perusteiden selvittämistä jne? Eikö tämä ole
aivan hyvä, että tällaiset periaatteet
on lakiin kirjattu. Jos toimii oikein ja asiallisesti, niin ei tämän
pykälän kohdalta joudu vaikeuksiin. Tai sitten
103 § Nopeutettu käsittely, siinä on
aivan selkeät määräykset, joita
nyt esimerkiksi sisäministeri sanoi näitten Romanian
romanien puitteissa käytetyn. Nämä ovat
mielestäni täysin selvät, ei näissä ole
mitään epäselvää. Tai
sitten 57 §, jonka mukaan voidaan jättää pysyvä oleskelulupa
myöntämättä, jos ulkomaalaisen
on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty
rangaistukseksi vankeutta. En minä oikein ymmärrä,
miten tämä olisi jollain tavalla vihamielistä.
Tämä on normaalia lainsäädäntöä ja
on tärkeää, että nämä asiat
on lakiin kirjattu. En ymmärrä oikein, mitenkä tästä voi
mitään muita johtopäätöksiä vetää.
Se on myöskin hyvin tärkeää,
mitä sisäministeri Rajamäki sanoi ministeriön
määrärahoista. Nythän tosiasiallinen
tilanne on se, että jos näitä perusteettomasti
Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita pikakäännytyksen
tai muun käännytyksen johdosta lähdetään
sitten raijaamaan omaan kotimaahansa, niin käsitykseni
mukaan rahat siihen menevät Helsingin poliisin resursseista.
Ei se niin voi olla. Kyllä tässä pitäisi
olla jokin sellainen menettely, ettei se ole poissa Pääkaupunkiseudun
turvallisuudesta.
Nämä ovat juuri sellaisia asioita, jotka tuolla kansan
syvissä riveissä herättävät
katkeruutta. Kysymys ei ole siitä, että kun otetaan
hengenhädässä olevia ihmisiä,
heitä ei pidä auttaa, vaan kysymys on siitä,
jos väärin, heppoisin perustein tehdään
tällaista pakolaisturismia. Pyritään
ensin tänne, jos ei onnistu, mennään
pyrkimään Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Tämä on
juuri se, mikä aiheuttaa näitä kärvistyksiä kansan
keskuudessa, ei se, että hengenhädässä olevaa
ihmistä autetaan, vaan se, että yritetään
käyttää systeemiä hyväksi.
Juuri tällaiset veivarit ja porsaanreikien etsijät
aiheuttavat vaikeuksia myös muille turvapaikanhakijoille,
jolloin leimataan myös sitten mahdollisesti niitä,
jotka ovat asiallisin perustein liikkeellä.
Sitten muutama sana ay-liikkeestä. Ay-liikekin on herännyt
ruususen unestaan ja SAK toivoo ainakin tiedotteensa mukaan ulkomaalaislaille
ripeää käsittelyä, nimenomaan
tätä työlupamenettelyä ja sitten
sitä, että kun Suomessa toimitaan ja työtä tehdään,
niin tehdään sitten maan lakien mukaan myös
työajan ja palkkauksen suhteen. Tämä on
hyvin tärkeätä, että on selkeät säännöt,
saadaan samasta työstä samaa palkkaa, ei dumpata
työmarkkinoita, ei tällä lailla väärin perustein
veivata ja pelata.
Minun mielestäni on erittäin hyvä,
että tämä on tänne nyt nopeasti
saatu ja lähtee valiokuntakierrokselle. Aivan niin kuin
sisäministeri sanoi, on hyvä, että tämä asia
saadaan valmiiksi ennen kuin EU laajenee. Meillä on sitten
selkeät omat pelisäännöt ja
niin pitää minun käsitykseni mukaan ollakin.
Tässä maassa eletään meidän
lakiemme ja säännöstemme mukaan, niin
mekin joudumme elämään, kun me menemme
muualle.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri
Rajamäki täällä nyt kuitenkin
totesi, että tämän lain antaminen on
ollut poliittinen päätös, koska olin
itse ollut hieman hämmentynyt siitä, että hän
oli erään suuren päivälehden
haastattelussa sanonut, että hän ei halua perustella
tätä lakia, koska on vain tarkoitus antaa se eduskunnalle,
joka sitten käsittelee sitä. Tällainen
menettely ei mielestäni olisi sellainen, joka puolustaa
eduskunnan arvovaltaa, vaan kyllä eduskunnan arvovaltaa
puolustaa se, että hallitus antaa poliittisesti päätetyt
perustellut esitykset.
Sen lisäksi ihmettelin hieman sitä mielestäni kuvitteellista
lähtökohtaa, että kaksi vaihtoehtoa tämän
lain käsittelyssä olisivat olleet uusi lausuntokierros
tai sitten sen antaminen tismalleen samana kuin edellisen hallituksen
aikana. Kaikki, jotka olimme täällä edellisellä kaudella,
tiedämme, että sitä valmisteltiin erittäin
kiireisesti, koska se yritettiin saada tänne käsiteltäväksi
ennen vaaleja. Totta kai poliittisella hallituksella olisi ollut
myös sellainen mahdollisuus, että tästä laista
korjataan joitain kohtia eikä välttämättä tehdä niin,
että laitetaan koko lausuntokierros uudelleen.
Sen lisäksi tästä laista kriittisiä huomioita
eivät ole esittäneet vain kansalaisjärjestöt,
joita tästä on kuultu, vaan myös eri
viranomaiset. Mutta mielestäni tarjoaa tälle eduskuntakäsittelylle, jossa
totta kai eduskunta voi tehdä muutokset, jotka se katsoo
välttämättömiksi, paremman lähtökohdan,
että tätä kuitenkin nimitetään
poliittisesti annetuksi eikä tehdä niin, että sanotaan,
että annettiin sama kuin viimeksi, kun ajatellaan, että näin
se nyt sitten lopulta tulee käsiteltyä.
Sen vuoksi, että tämän lain eduskuntakäsittely
olisi perusteellinen ja että eduskunnalla olisi alusta
lähtien hyvät mahdollisuudet nähdä ne vaihtoehdot,
joita tämän lain sisällössä on,
vihreä eduskuntaryhmä on jättänyt
rinnakkaislakialoitteen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja
on Rosa Meriläinen.
Arvoisa puhemies! Ed. Ulla Anttila jo jonkin verran esittelikin
niitä asioita, joihin olemme puuttuneet. Olimme sitä mieltä,
että tässä laissa olisi ollut aika paljonkin
viilattavaa, mutta rinnakkaislakialoitteessa olemme kiinnittäneet
huomiota asioihin, jotka olemme nähneet keskeisinä ongelmakohtina,
eli kysymyksiin oikeusturvasta, lapsen edusta, liikenteenharjoittajan
sanktioista ja opiskelijoiden oleskeluluvista.
Sisäministeri Rajamäki on tässä keskustelussa
suvereenisti käyttänyt käsitettä turvallinen maa,
mikä on mielestäni hieman outoa, koska itse asiassa
kuitenkin näiden turvapaikkahakemusten käsittelyssähän
pitäisi lähteä yksilöllisestä käsittelystä ja
siitä ajatuksesta, että absoluuttisesti turvallisia
maita ei ole, vaan että periaatteessa pitäisi
olla mahdollista, että turvapaikkaa voi tulla hakemaan
vaikka Ruotsista, jota nyt ehkä yleisesti pidetään
sellaisena turvallisen tuntuisena maana, ja silloinkin se hakemus
olisi asiallisesti käsittelyssä.
Täällä on keskustelussa myös
kiinnitetty huomiota siihen, että vähemmistövaltuutettu
Puumalainen on laatimassa selvitystä, ja varmasti olisi ollut
perusteltua, että tämän selvityksen tiedot
pikakäännytyksistä olisivat olleet tiedossa
silloin, kun tämä laki tulee eduskuntakäsittelyyn.
Toivon mukaan tämä selvitys ehtii sillä tavalla,
että sen tulokset voidaan ottaa huomioon eduskuntakäsittelyssä.
Arvoisa puhemies! Myös esityksessämme olemme
puuttuneet opiskelijoiden tilanteeseen. On mielestäni tässä keskustelussa
ollut huomattavan ristiriitaista se, että kun kuitenkin
olemme puhuneet viime vuosina paljon koulutetusta työvoimasta
ja siitä, että erityisesti tietyillä sektoreilla
meillä on jo nyt ollut työvoimapulaa, jossa hyvä koulutus
ja myös monipuolinen hyvä kielitaito on tarpeen,
ja kun meidän kohtuullisen kiitettävä ja
hyvä korkeakoululaitoksemme, jossa opiskelu on maksutonta,
on varmasti ollut yksi sellainen valtti, että tänne
on saatu opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet suomalaisen korkeakoulututkinnon
ja jotka varmasti, tutkimusten mukaan itse asiassa yli puolet heistä,
haluaisivat jäädä tekemään
töitä Suomeen ja sitä kautta hyödyttämään
yhteiskuntaamme ja kansantalouttamme, että nämä ihmiset
sitten ikään kuin passitetaan pois täältä,
vaikka heillä olisi tiedossa jo hyvin pian valmistumisensa
jälkeen työpaikka, että tätä asiaa
ei ole tässä lakiesityksessä tarkemmin
korjattu.
On myös eräitä muita yksityiskohtia,
jotka liittyvät opiskelijoiden asemaan, ja jotka olisi
syytä tämän lain käsittelyn
yhteydessä korjata.
Arvoisa puhemies! Myös olemme tehneet esityksen, jossa
puututaan täällä keskusteltuun asiaan
eli lapsen etuun. Esityksemme tähtää siihen, että lapsen
etu otetaan tässä laissa huomioon johdonmukaisesti
joka kohdassa sillä tavalla, että lapsia koskevia
asioita käsitellään lapsen edun näkökulmasta.
Lisäksi haluaisin puuttua ulkomaalaisten työehtoihin
ja siihen, miten työnantajat teettävät
töitä. Olen itse näissä keskusteluissa,
esimerkiksi keskustellessani SAK:n edustajien kanssa, aina hyvin
lämpimästi kannattanut sitä ajatusta,
että Suomessa tehdään kaikki sen eteen,
että meille ei synny kaksia työmarkkinoita, joissa
on ikään kuin heikot työmarkkinat, jossa
ulkomaalaiset tekevät työtä, ja sitten
toisenlaiset suomalaisille, vaan että Suomessa ehdottomasti
noudatetaan suomalaisia työehtoja ja toimitaan täällä lainsäädännön
mukaan. Olen suhtautunut myönteisesti myös siihen
tavoitteeseen, joka SAK:lla on ollut, että ammattiliitoilla
olisi kanneoikeus näissä väärinkäytöstapauksissa,
koska on ymmärrettävää, että ihmiset,
jotka täällä tekevät ehkä lyhyenkin aikaa
työtä, eivät välttämättä itse
uskalla näitä valituksia tehdä.
Toisaalta ministerin puheenvuorossa minua ihmetytti aika paljon
näkemys, että kysymys olisi ulkomaalaisen työvoiman
valvonnasta. Mielestäni näkökulman pitäisi
olla se, että ne ovat työnantajia, jotka teettävät
tätä ikään kuin laitonta työtä,
ja he ovat myös niitä, jotka viime kädessä siitä saavat
sen todellisen edun, koska itse asiassa ulkomaalaisille työntekijöille,
heille itselleen, olisi edullista varmasti toimia suomalaisten työehtojen
mukaan. Olen itse nähnyt tämän koko ajan
ikään kuin työntekijöiden ja
työnantajien välisenä kysymyksenä ja
toisaalta myös työnantajien välisenä tasa-arvokysymyksenä,
koska, totta kai, laillista työtä teettävillä on
silloin ikään kuin huonompi asema. Nämä muotoilut,
joissa puhutaan ikään kuin ulkomaalaisten työntekijöiden
valvonnasta eikä työantajien valvonnasta siinä,
että noudatetaan työehtoja, antoi tälle
keskustelulle mielestäni hieman omituisen sävyn,
koska työnantaja on se, joka näistä itse
asiassa sen todellisen taloudellisen edun saa. Mielestäni tämä muotoilu
"ulkomaalaisten työntekijöiden valvonta" tuo tähän
keskusteltuun juuri sitä sävyä, jota
en siihen mielelläni haluaisi, että ikään kuin
itse asiassa ratkaisu tälle ongelmalle olisi se, että meillä ei
olisi ulkomaalaisia työntekijöitä.
Mutta toivottavasti eduskunta käsittelee tätä asiaa
maltillisesti ja ajattelee näitä ihmisiä yksilöinä.
Mielestäni ed. Gestrin sanoi ihan hyvin sen periaatteen,
että tämän lain pitäisi olla
sellainen, että me katsoisimme, että sitä voi
soveltaa tässä maassa myös meihin kaikkiin,
itseemme, suomalaisiin. Katson, että pääomat
liikkuvat ja kulttuurit vaihtavat ominaisuuksia ja käyvät
dialogia keskenään. Ihmiset myös liikkuvat
ja meidän on hyvä tässä maassa
elää sillä tavalla, että olemme tottuneet
siihen ajatukseen, että ihmiset liikkuvat ja täällä on
erilaisia ihmisiä. Paremmin varmasti pärjäämme,
jos suhtaudumme siihen myönteisesti ja olemme valmiita
heille antamaan kulttuuristamme sen, mikä siinä on
hyvää. Se on ehkä tämä oma
ideologinen peruslähtökohtani.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva laki
on kansainvälisen Suomi-kuvan näkökulmasta
erittäin tärkeä. Kyse on eräänlaisesta
nuorallatanssista, jossa toisaalta halutaan työntää pois
perusteettomat maahanmuuttajat mutta toisaalta vetää sisään
Suomeen, voisiko heitä kutsua, perusteelliset maahanmuuttajat.
Nämä asiat liittyvät toisiinsa, niitä ei
voi erottaa, ulkomaalaispolitiikkaa ja ulkomaalaislakia. Paikka,
jossa työnnetään pois ja samalla yritetään
vetää, ei ole haluttava meidänkään
näkökulmastamme.
Tässä suhteessa haluaisin ottaa esille sen,
että tässä laissa halutaan ennen kaikkea
rajoittaa maahanmuuttoa ja siihen liittyviä väärinkäytöksiä.
Tämä on varmasti ihan asianmukaista, mutta jos
hetkeksi keskitytään myös katsomaan sitä tilannetta,
mikä syntyy muutaman vuoden kuluttua Suomessa, kun kaikki
EU-maat ikääntyvät, tarvitsevat lisää työvoimaa,
niin silloin on kyseessä myös Suomen kilpailuetu
suhteessa ulkomaisiin korkeasti koulutettuihin henkilöihin,
jotka tulevat EU-maiden ulkopuolelta. Minun käsitykseni
mukaan Suomessa on tehty myös arvioita siitä,
kuinka paljon heitä tarvitaan, ja että he todennäköisesti
tulevat Virosta, ehkä myös Venäjältä.
Tässä yhteydessä entisenä kansainvälisen
tutkimuslaitoksen johtajana haluaisin ottaa erityisesti esille opiskelijan
aseman. Opiskelijat ovat se joukko, joka voi nimenomaan jäädä Suomeen, he
tuntevat Suomen, he ovat ehkä jo perustaneet perheensäkin
Suomessa, ja siksi haluaisin kiinnittää huomiota
tässä laissa nimenomaan opiskelijoiden tilanteeseen.
Opiskelija joutuu anomaan vuosittain uutta opiskelulupaa. Hänen
passinsa voi olla puolikin vuotta poliisin hallussa. Käsittely
kestää kauan eikä se ainakaan ole opintoja edistävä asia.
Ulkomaalaiset opiskelijat eivät myöskään
voi olla töissä Suomessa kuin muistaakseni 20
tuntia viikossa. Yleensä he tulevat hyvin pienin stipendein,
varsinkin, jos he tulevat idästä, ja joutuvat
näin ollen itse rahoittamaan opiskelunsa. Opiskelun päätyttyä opiskelija usein
joutuu lähtemään välittömästi
Suomesta, eikä voi tätä opintoperusteista
oleskelulupaa välittömästi siirtää työperusteiseksi.
Sekin käsittely kestää liian kauan.
Siksi haluaisin korostaa sitä, että nimenomaan
tässä olisi nyt otettava esille opiskelijat ja heidän
ongelmansa ja ne ratkaistava tavalla, joka luo pohjaa sille, että Suomi
tulevaisuudessa voi myös olla vetovoimainen maa suhteessa
ulkomaalaiseen ja erityisesti osaavaan työvoimaan. Kysyisinkin,
mitä hallitus aikoo tehdä tämän
kysymyksen ratkaisemiseksi.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade herr talman! Det finns goda skäl
till en totalrevidering av utlänningslagen. Efter 1991
då nuvarande utlänningslag trädde ikraft
har världen förändrats oerhört
och Finland som en del av den Europeiska unionen berörs
av förändringarna direkt. Under de tolv år
lagen varit ikraft har ett otal ändringar gjorts i den
och den anses till vissa delar vara svårtolkad.
En av de största förändringarna
som skett i världen under dessa år är
att människornas rörlighet har ökat alldeles
oerhört. För den enskilda människan finns
det inte gränser mellan länder på samma
sätt som tidigare. Både turister och arbetssökande
vill ofta skaffa sig livserfarenhet och speciellt de unga ser världen
som en helhet där man har rätt att röra
sig. Då man ser på dessa sanningar i ljuset av
förslaget till den nya utlänningslagen märker
man snabbt att rätten att röra sig och söka
en bättre tillvaro inte gäller alla människor.
För att undvika missförstånd vill jag genast
säga att det är självklart och en omöjlighet
att något annat skulle vara fallet. Det skulle leda till
folkvandringar som inget samhälle skulle klara av.
Ett konstaterande som är oundvikligt utgående
från ovanstående är att människornas
rätt till fri rörlighet är väldigt
olika och beroende av om man kommer från ett rikt och välutvecklat
land eller om hemlandet är fattigt och folket lever i en underutvecklad
demokrati med bristfälliga mänskliga rättigheter.
Man kan säga att för de människor som
har det största behovet att söka ett bättre
liv är möjligheterna de sämsta.
Arvoisa puhemies! Viitaten edellä mainittuun on välttämätöntä todeta,
että ihmisten oikeus liikkua vapaasti on erittäin
paljon kiinni siitä, onko kotoisin rikkaasta ja kehittyneestä maasta
vai köyhästä maasta, jossa demokratia
on alikehittynyt ja ihmisoikeudet puutteelliset. Voi sanoa, että niillä ihmisillä,
joilla on suurin tarve etsiä parempaa elämää,
on huonoimmat mahdollisuudet niin tehdä.
Uudistettu ulkomaalaislaki on, kuten sanottu, välttämätön,
mutta eduskunnan pitää harkita muutama asia tarkkaan.
Lain valmistelu ja keskustelu, jota käydään — ajattelen
muun muassa ministeri Rajamäen lausuntoja — viittaavat
huolestuttavan paljon maahantulon estämiseen. Tällaisella
suhtautumisella on riskinsä. Ihmisten turvallisuudentarve
voi joutua taka-alalle. Meidän pitää kaikesta
huolimatta muistaa, että Suomi ei ole joutunut alttiiksi
kovin suurelle maahanmuutolle. Meidän osuutemme turvapaikanhakijoista on
vain noin 10 prosenttia Ruotsin luvuista. Tällaisessa vertailussa
Suomen viesti terävämmästä asenteesta
maahanmuuttopolitiikassa ei ole perusteltu. Meidän täytyy
ottaa vastuumme ja kantaa osuutemme maailman pakolaisongelmasta.
Ulkomaalaislain punainen lanka täytyy olla, ettemme
säädä lakia, joka loukkaa ihmisoikeuksia.
Vaikka virkamiehet ovat valmistelleet lain hyvin, löytyy
pikakäännytysmenettelyssä riskinsä.
Se, että 60 prosenttia turvapaikkahakemuksista käsitellään
pikakäännytysmenetelmällä, todistaa,
että riskit ovat selviä. En tietenkään
väitä, että virheitä olisi tehty,
mutta haluan näyttää, että menettelyllä on
riskinsä ajatellen yksilön haavoittuvuutta ja
sitä, kuinka vaikeaa voi olla valvoa omia etujaan vieraassa
maassa.
Erityisen arka ja tärkeä asia on lasten tilanne. Se,
että sisaruksia ei luonnollisesti pidettäisi perheenjäseninä,
ei ole yleisen mielipiteen mukaista. Meidän täytyy
muistaa, että lapset, jotka hakevat turvapaikkaa, usein
ovat orpoja.
Herr talman! Som sagt behöver lagen förnyas och
propositionen är därför välkommen.
Jag hoppas att det inte redan i inledningsskedet av behandlingen
bildas en så kallad hård front mot en med mera
liberala synpunkter, utan att vi i samförstånd
söker sådana lösningar som tål
en internationell granskning och som bygger på respekt för
människan och människovärdet, oberoende av
asylsökandens ursprungsland och etniska hemvist.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Luin eilen tyttäreni historiankirjan,
mikä tietysti kuulostaa vähän oudolta,
kun on kesäaika ja lapset lomilla, mutta tyttäreni
on kesälukiossa, ja siellä historian kurssin aiheena
oli kansainväliset suhteet ja imperialismi. Se oikein hyvin
sopi päivän aiheeseen, kun yritin vetää keskustelua
hänen kanssaan tähän päivään
siitä, mitä syitä ja seurauksia niillä asioilla,
mitä maailmalla tapahtui, on ollut. Kun lukee esimerkiksi
siirtomaapolitiikasta, mitä aikoinaan Euroopan maatkin
ovat harjoittaneet, kyllä tuntuu siltä, että vaikka
Suomi ei olekaan ollut mikään siirtomaavalta,
niin meillä kuitenkin, eurooppalaisilla, on myös
oma vastuumme siitä, mitä maailmassa on tapahtunut
ja miten asioita pitäisi tänä päivänä hoitaa.
Kun olin Sitran 2015 -kurssilla, siellä saimme kuulla
Pekka Himasta. En muista tarkalleen, oliko se siellä kurssilla
vai yhden toisen asian yhteydessä, mutta hän
kuitenkin on tutkinut hyvinkin paljon näitä asioita,
siis verrannut Suomea, Piilaaksoa ja muitakin alueita keskenään
sen suhteen, miten nämä alueet ovat menestyneet
tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Siinä yhteydessä hän
puhui myöskin ulkomaalaispolitiikasta. Hän sanoi,
vapaasti lainaten, että hän ei halua, että Suomeen
tulisi tällainen portsaripolitiikka, joka tarkoittaa sitä,
että ruvetaan valikoimaan niin sanottujen hyvien ja huonojen
ihmisten väliltä.
Meidän pitää tietysti kysyä,
mikä oikeus meillä olisi sellaiseen politiikkaan,
ja sitten pitää tietysti kysyä, tarkoittaako
se sitten myöskin sitä, että rupeamme
Suomessa omia kansalaisiamme katsomaan samalla tavalla, kenellä on
oikeus elää täällä ja
kenellä ei. Silloin riippuu siitä, kuka määrittelee
sen, kenellä on oikeus elää ja kenellä ei.
Voi olla, että jonkun ihmisen näkökulmasta erittäin
populistiset ulkomaalaispuheet voisivat olla jo syynä siihen,
että voitaisiin katsoa, että tällaisella
henkilöllä ei olisi oikeutta täällä olla, jos
lähtisimme siitä, että rupeamme katsomaan tällä lailla
portsaripolitiikalla sitä, kuka ylipäätään
Suomessa saa asua ja kuka ei.
Tuossa samaisessa kesälukion historian kurssissa käytiin
myös läpi toisen maailmansodan syntyä,
missä oli hyvinkin selvästi nähtävissä se, että eräässä maassa
harjoitettiin juuri tällaista ajattelua: ketkä ovat
niin sanottuja oikeita ihmisiä, ketkä ovat puhtaasti
oikeita kansalaisia kyseisessä maassa asumaan, ja ketkä ovat
sitten sellaisia, joilla siihen ei olisi oikeutta. Ehkä on
hyvä kuitenkin sitten aina välillä lukea
historiaa meidän aikuistenkin ja poliitikkojen sen vuoksi,
että muistaisimme sitten sen, että kun teemme
päätöksiä, katsoisimme vähän
laajemmalla perspektiivillä näitä asioita.
Lapsen asemasta: En käy sitä tässä tarkemmin läpi.
Olen samaa mieltä kuin ed. Sinnemäki edellä.
Keskittyisin lähinnä työehtojen valvontaan.
Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntahan viime kaudella
ehti jo käydä tätä ulkomaalaislakia
läpi ja antoi siitä lausuntonsa. Siinä mielessä olisi kyllä ihan
kiireellistä saada ulkomaalaislaki voimaan nimenomaan siksi,
että työlupamenettely sisältyy myöskin
tähän ulkomaalaislakiin. Vierastan vähän
sellaista ajattelua, joka liittyy tuohon portsaripolitiikkaan myös,
että me olisimme muualta maailmasta hakemassa tänne
Suomeen korkeasti koulutettua väkeä erityisesti
niistä maista, jotka taloudellisesti ovat heikommassa asemassa
kuin Suomi. Minusta se on eettisesti kyseenalaista, varsinkin jos
samaan aikaan olemme sitten osoittamassa kylmästi ovea
niille, joilla ei niin hyvin aina elämässään
mene, olipa sitten kysymys työntekijöistä tai
työttömistä tai muista ihmisistä.
Mutta tämä uusi työlupamenettely
samanaikaisesti Euroopan laajentumisen kanssa ja Viron ja Puolan
ja muiden uusien EU-maiden erilaisten työolosuhteiden,
erilaisen työn hinnan takia tulee aika isoksi kysymykseksi
Suomelle. Silloin tämä valvonta, ei ulkomaisen
työvoiman valvonta, vaan työehtojen valvonta kaiken
kaikkiaan — sekä suomalaisten että ulkomaalaisten
työntekijöiden osalta — tulee tärkeään
asemaan. Nykyisin työsuojeluviranomaisilla on aivan liian
vähän resursseja tähän valvontaan.
Heillä ei ole mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia
työmaille, mikä tarkoittaa sitä, että työnantajat
myöskin tietävät sen, että tällaisia
tarkastuksia ei tehdä, jolloin ei ole mitään
pelkoa edes jäädä kiinni, jos työehtoja
ei noudateta. Silloin kun on kysymys ulkomaalaisista työntekijöistä,
niin heillä ei ole monestikaan mahdollisuutta edes selvittää,
kuinka paljon heille esimerkiksi pitäisi maksaa palkkaa
tai mitä muita työehtoja pitäisi noudattaa. Siinä mielessä tilanne,
että he joutuisivat oikeuden kautta hakemaan omia saataviaan,
on täysin mahdoton.
Siksi toivon, että ministeri Rajamäki huolehtii siitä,
että mahdollisimman pikaisesti mutta viimeistään
ennen 1.5.2004 meillä olisi jo uutta lainsäädäntöä työehtojen
valvonnasta ja myöskin työnantajan vastuusta,
tilaajan vastuusta siitä, miten hommat hoidetaan, koska
monissa yrityksissä työt on ketjutettu niin, että alihankkija on
se, joka käyttää sitten epävirallista
työvoimaa, olipa se sitten suomalaista tai muuta työvoimaa,
jonka suhteen ei noudateta työehtoja tai ei makseta veroja.
Tähän kaikkeen tätä valvontaa, ikävä kyllä,
tarvitaan. Tässä asiassa ovat olleet aktiivisia
niin rakennusalan työntekijä- ja työnantajajärjestöt
kuin ravintola-alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt.
En käy nyt tässä yksityiskohtiin,
mutta mielenkiintoista keskustelua silloin viimeksi käytiin valiokunnassa
muun muassa muusikoista ja sitten myöskin mansikanpoimijoista.
On vaikea tehdä sellaista lainsäädäntöä,
jolla pystyttäisiin huomioimaan nämä kaikki
tasavertaisesti. Tulisi olla sellainen lainsäädäntö,
joka ei vaikeuttaisi työvoiman saantia ylivoimaisesti mutta
ei myöskään johtaisi tilanteisiin, joita
on ollut jo tässä jokin aika sitten muun muassa
Kainuussa. Sinne värvättiin luonnonmarjanpoimijoita.
Kostamuksen puolella, rajan toisella puolella, oli värväri, joka
ei huolehtinut laisinkaan näistä ihmisistä sen
jälkeen, kun heidät oli tuotu. Kyse oli luonnonmarjoista,
joissa ei välttämättä ole satoa
juuri laisinkaan. Nämä ihmiset asuivat täysin
epäinhimillisissä olosuhteissa. Sitten vaan kysytään,
kenen on vastuu. Kyllä jonkin näköistä valvontaa tarvitaan
myöskin tällä puolella. Pitäisi
ainakin olla joku suomalainen osapuoli, joka kantaa myös
osittain vastuuta näistä asioista.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa herra puhemies! Nostan muutamia ajatuksia uudesta ulkomaalaislaista
keskusteluun. Hallituksen esityshän käsittää 308
sivua, joten keskityn tarkastelemaan asiaa työelämänäkökulmasta.
Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomessa ulkomaalaisten määrä on
pieni, noin 100 000 ulkomaalaista. Heistä avoimille
työmarkkinoille on sijoittunut vajaa 10 000 eli
noin 10 prosenttia. Runsas 16 000 ulkomaalaista on työvoimakoulutuksessa
tai työllistämistoimin palkattuna. Työttöminä työnhakijoina
on vajaa 15 000. Suomessa on omasta takaa runsas työttömien
reservi, jonka työllistymisen on oltava ensisijainen asia. Tähän
on kiinnitetty huomiota ja panostettu jo viime hallituskaudella
ja jatketaan nyt muun muassa aikuisväestön osaamisen
Noste-ohjelmalla, jolla pyritään parantamaan yli
40-vuotiaiden, vähemmän koulutusta saaneiden henkilöiden
osaamisen tasoa ja sen myötä kilpailukykyä työmarkkinoilla.
Nähtäväksi jää lähivuosina,
missä määrin ulkomaalaisten määrä tulee
kasvamaan. Jonkinlaista kasvua on odotettavissa, kun väestömme
ikääntyy ja työmarkkinoille tulevien
työikäisten määrä vähenee
nopeasti vuosikymmenen loppuun mennessä.
Puhemies! Suomessa tehtävästä työstä on
aina maksettava sama palkka siitä riippumatta, onko kyseessä suomalainen
vai ulkomainen työntekijä. Tästä vallitsee
yhteinen käsitys työnantaja- sekä työntekijäjärjestöjen
kesken. Työehtojen polkeminen synnyttää harmaat
työmarkkinat ja on sillä tavoin rehellisen yrittäjänkin
edun vastaista. Tämä huomioiden on outoa, että yrittäjäjärjestöt
ovat olleet melko haluttomia lisäämään ulkomaisen
työvoiman työehtojen valvontaa.
Mielestäni samat työehdot riippumatta syntyperästä -periaate
on myös ennakoivaa toimintaa, jotta ei syntyisi kitkaa
suomalaisen ja ulkomaisen väestön kesken. Jos
suomalainen palkansaaja havaitsee, että monien vuosikymmenten
aikana saavutettu asema työelämässä uhkaa
murtua ulkomaisen työvoiman avustuksella, se saattaa aiheuttaa
kielteistä suhtautumista ulkomaalaisiin yleisemminkin.
Tasavertainen kohtelu on siis mitä parhainta ennakoiva
työtä rasismin torjumiseksi.
Ulkomaalaislakiesityksessä on paljon hyvää. Muun
muassa työlupa muuttuu nykyisestä työnantajakohtaisesta
ammattialakohtaiseksi oleskeluluvaksi. Luvan myöntämisperusteet
valmistellaan valtakunnallisesti ja alueittain kolmikantaisesti,
jolloin ammattiyhdistysliike pääsee myös osallistumaan
perusteiden valmisteluun ja niistä päättämiseen.
Muutos parantaa ulkomaisen työntekijän mahdollisuuksia
valvoa omia etujaan. Nykykäytännön mukaisesti
työnantajakohtainen työlupa sitoo liiaksi yhteen
työnantajaan ja antaa mahdollisuuden työnantajan
mielivaltaan.
Lakiesityksen mukaan työnantajalle tulee velvollisuus
ilmoittaa työpaikan luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle
ulkomaisen työntekijän nimi ja sovellettava työehtosopimus.
Muutos lisää ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia saada
tieto ulkomaisen työntekijän palkasta, ja muutos
ehkäisee työehtojen polkemista.
On tärkeää, että tämä laki
saadaan käsiteltyä viivytyksettä, jotta
se astuu voimaan vappuna 2004, jolloin Euroopan unionin laajentuminen toteutuu.
Tähänhän myös ministeri Rajamäki viittasi.
Mutta on myös todettava se, että kaikki asiat eivät
kuitenkaan ratkea tämän ulkomaalaislain myötä.
Tarvitaan tulopoliittisessa ratkaisussa sovittu valvontayksikkö,
joka poliisivaltuuksin voi valvoa työpaikoilla työehtojen
noudattamista. Kiitos ministeri Kari Rajamäelle, joka on
täällä myös paikalla. Hän
on asettanut työryhmän tutkimaan tätä asiaa.
Työryhmän työllä onkin kiire,
ja toivottavasti työryhmä saa työnsä valmiiksi
jo alkusyksystä, jotta valvontayksikön perustaminen voisi
toteutua samassa aikataulussa kuin ulkomaalaislain voimaantulo eli
vappuna 2004.
Herra puhemies! Mielestäni työehtojen rikkominen
tulee saada syrjintärikokseksi, kuten jo ensimmäisessä puheenvuorossani
totesin. Tästä asiasta pääsi
työministeriön asettama kolmikantainen työryhmä yksimielisyyteen.
Myös hallitusohjelmassa luvataan panna työryhmän
esitykset täytäntöön, eli on
lupa odottaa tältäkin osin uusia ehdotuksia. Asiaan
liittyy myös se, että työehtojen polkemisella
saavutettu taloudellinen etu tulee voida periä valtiolle.
Vaikka työluvan muutos ammattialakohtaiseksi antaa
ulkomaalaiselle työntekijälle paremman mahdollisuuden
puolustaa omia etujaan, on edelleen ongelma se, että ulkomainen
työntekijä ei uskalla lähteä peräämään
oikeuksiaan. Siksi mielestäni tarvitaan ammattiliitoille
kanneoikeus, jolloin ammattiliitto voi käynnistää oikeusprosessin
työehtoja rikkovaa työnantajaa vastaan. Myöskin
tavoitteena tulee olla tilaajan tai pääurakoitsijan
vastuu aliurakoitsijoistaan. Tämä pitää laajentaa
myös alaspäin.
Arvoisa puhemies! Toivon, että uudelleen eduskunnalle
annettu ulkomaalaislaki käsitellään asiallisesti,
mutta viivytyksettä, jotta tämä laki
saadaan voimaan vappuna 2004.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi pieni palaute hallituksen suuntaan
tämän esityksen antamisesta. Yritin tiedustella
tätä isoa pakettia tänä aamuna
joskus puoli kymmenen aikaan, ja asiakirjatoimistosta ilmoitettiin,
että valitettavasti paketti on saatavissa vain sähköisessä muodossa,
koska hallituksen käsittely viivästyi ja sen vuoksi
ilmeisesti painolla oli ihan oikeita vaikeuksia saada tämä nivaska kaikille
meille jakoon riittävän aikaisessa vaiheessa.
Toivoisin, että tämän kaltaisilta kömmähdyksiltä jatkossa
voitaisiin välttyä, koska minusta eduskunnan arvovaltaan
kuuluu myöskin se, että kansanedustajat voivat
perehtyä esityksiin hieman pidemmällä aikajänteellä kuin muutaman
tunnin ajan. On tietenkin selvää, että tämä on
se sama esitys, joka on ollut edellisessä eduskunnassa,
mutta on otettava huomioon, että nykyisessä eduskunnassa
on monta uutta kansanedustajaa, ja ainakin itsekin olin tämän
paketin viime kaudelta niin hyvään talteen laittanut,
etten sitä työhuoneestani heti löytänyt.
Puhemies! Kyseessä on, kuten täällä on
todettu moneen kertaan, iso ja odotettu lakipaketti. Viime kauden
käsittelyistä muistuu ainakin omaan mieleeni se,
että jatkuvasti tuotiin tätä ulkomaalaislain
uudistamista pieninä palasina ja eduskunta kiinnitti toistuvasti,
useaan otteeseen huomiota siihen, että tämä lakiuudistus
kokonaisuudessaan täytyisi saada eduskunnalle. Jostain syystä hallituksessa
asian ratkaisu oli kuitenkin hyvin vaikeaa, ja siitä syystä ilmeisesti
paketin tuominen jäi aivan vaalikauden viimeisille vaiheille,
minkä jälkeen se sitten eduskunnassa raukesi,
koska ajan puute tuli vastaan.
Tässä uudistuksessa on monia erittäin
hyviä ja tarpeellisia asioita. Tällainen kokonaisuus
on muun muassa ulkomaisen työvoiman työlupakäytäntöjä säätelevä lain
osio. Tätä osiota on todella tarvittu erilaisilla
työmailla, joilla on kohdattu käytännön
ongelmia lain puuttumisen vuoksi. Näiltä osin
haluan yhtyä edellä käytettyihin puheenvuoroihin.
Ed. Huotari ja ed. Peltomo ottivat esiin erittäin tärkeitä näkökulmia
tästä osasta lakipakettia.
Ymmärrän ministeri Rajamäen näkökulman siitä,
että oli tärkeää tuoda tämä laaja
lakiesitys mahdollisimman nopeasti eduskuntaan, ja ymmärrän
ministerin huolen myös siitä, että muutoin
esityksen rakentamisesta olisi voinut muodostua jonkinlainen iisakinkirkkotyömaa,
kuten ministeri on todennut. Huolimatta siitä, että ymmärrän
ministeriä, olen hänen kanssaan hieman eri mieltä siitä,
miten hallituksen käsittelyn olisi tullut edetä.
Oma näkemykseni on nimittäin se, että hallitus
olisi vielä voinut tehdä muutamia tarkennuksia
tähän esitykseen ilman että esityksen
teosta olisi tullut iisakinkirkkotyömaata. Olisin toivonut
itse, että näihin muutamiin kipupisteisiin olisi
voitu vielä hallituksen parissa puuttua ilman mitään
laajoja kansalaisjärjestö- ja muita lausuntokierroksia.
Luotan kuitenkin ministerin arvioon siitä, että nyt
valittu menettelytapa on oikea, mutta toivon, että eduskuntakäsittelyn
aikana voitaisiin muutamia parannuksia saada ainakin pariin asiaan.
Ensinnäkin lapsen edun määrittely
kaipaisi mielestäni tarkentamista. Alaikäisten
yksin maahan tulevien lasten määrä on
ollut saamieni tietojen mukaan sen verran vähäinen,
ettei kyse kyllä ole millään muotoa mistään
konttilapsitulvasta, johon viime kauden lopulla aivan liian paljon
viitattiin. Tuntuukin, että juuri lapsen edun määrittelyllä on
tavattoman suuri merkitys. Tämän on todella huomioinut
myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies, johon haluaisin
viitata siteeraamalla lain yleisperustelujen sivulta 11 kohtaa:
"Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 29. päivänä joulukuuta
2000 päivätyssä selvityksessään ’Havaintoja
yksin tulleiden pakolaislasten oikeuksien toteutumisesta Suomessa’ kiinnittänyt
viranomaisten huomiota havaitsemiinsa epäkohtiin. - - yksin
tulleiden alaikäisten turvapaikkahakemusten käsittelyajat
ovat liian pitkiä. Samoin apulaisoikeusasiamies katsoo,
että lapsen oikeus perheen yhdistämiseen ei toteudu
riittävällä tavalla - -."
Tämän lisäksi valiokunnissa tulisi
mielestäni pohtia lapsen kuulemista silloin, kun vanhempaa ollaan
poistamassa maasta. Ainakin äkkiseltään ajatellen
tuntuisi, että jollei lasta tällaisessa tapauksessa
kuulla, toteutuukohan lapsen etu esimerkiksi kansainvälisten
sopimusten hengen mukaisesti. Rohkenen epäillä.
Arvoisa puhemies! Edellä mainitun tärkeän asian
eli lapsen edun lisäksi toivon, että valiokunnat
kiinnittäisivät huomiota turvapaikanhakijoiden
muutoksenhakumahdollisuuteen erityisesti niin sanotussa pikakäännytyksessä.
Olisi tärkeää nyt kuunnella tarkalla
korvalla esimerkiksi vähemmistövaltuutettuamme
ja hänen jo esittämiään arvioita
siitä, että tältä osin lain
toimivuutta tulisi kriittisesti arvioida.
Toivottavasti nyt ei käy niin, että esimerkiksi vähemmistövaltuutettu
tai Euroopan unionin tai YK:n ihmisoikeustahot puuttuvat tähän
nyt säädettävään lakiin,
jolloin olemme taas takaisin tilkkutäkkimallissa eli teemme
ensin ison kokonaisuudistuksen, jonka jälkeen pikkuhiljaa
ministeriöstä alkaa pakon sanelemana tulla pieniä muutoksia
isoon pakettiin. Sen vuoksi olisin toivonut, että tämä olisi
voitu nyt mahdollisimman valmiiseen muotoon hallituksen taholla
saattaa, jotta välttyisimme tältä jatkuvalta
tilkkutäkin ompelemiselta. Nyt tietenkin on selvää,
että vastuu lakipaketin saattamisesta siihen kuntoon jää eduskunnan
harteille, ja luotan kyllä valiokuntiemme kykyyn tällä tavoin
toimia.
Arvoisa puhemies! Totean vielä, että Ulkomaalaisviraston
toiminnassa tuntuu edelleen olevan puutteita, jotka eivät
johdu pelkästään sinne suunnattavista
voimavaroista tai niiden puutteesta. Toivonkin ministeriltä aktiivisia
toimia, jotta turvapaikkahakemusten käsittelyajat todella
lyhenevät. Tuntuu vähän kummalliselta,
että Suomessa vuositasolla tulee muutama tuhat turvapaikkahakemusta
ja tämmöinen määrä vie
tämän meidän koneistomme tukkoon, kun
jossain Keski-Euroopan maassa, otetaan esimerkiksi Hollanti, käsitellään
vastaavassa ajassa tuhansia ja taas tuhansia turvapaikkahakemuksia,
enkä oikein usko, että sielläkään
on koko kansakuntaa pantu paikallisen ulkomaalaisviraston hommiin
hakemuksia käsittelemään.
Arvoisa puhemies! Inhimillinen turvapaikkapolitiikka on sivistysvaltion
tunnusmerkki. Turvan tarpeen määrittely pitää toki
tehdä tarkasti, mutta ennakkoasenteemme ei myöskään
saa olla se, että kaikki hakijat ovat jollain lailla ketunhäntä kainalossa
liikkeellä. Tällainen suhtautumistapa kertoo,
että kuvittelemme meille hyvin tärkeän
kotimaamme olevan todellisuutta houkuttelevampi emmekä osaa
edelleenkään asettua riittävällä tavalla
apua ja turvaa tarvitsevan asemaan. Me suomalaiset kyllä saamme
aina lähteä eri puolille maailmaa opiskelemaan,
tekemään työtä, hakemaan parempaa
elämää, mutta tänne saa tulla
vain hyvin harvalukuinen, valikoitu ja tiukasti haarukoitu joukko
meidän kriteereillämme.
Arvoisa ministeri! Siniset silmät eivät ole sama
asia kuin inhimillisyys, joka on oma perussyyni näihin
kriittisiin arvioihin.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaki on odotellulla tavalla aiheuttanut vilkasta
keskustelua, koska tämä on herkkä asia monelle.
Ulkomaalaisten määrä ja sen määrittäminen,
kuka on oikea pakolainen ja kuka on elintasopakolainen, ovat vaikeita
asioita. Käsittelyajat ovat venyneet ja prosessi on pahoin
ruuhkautunut. Varmaan Suomeen tarvitaan uusi ulkomaalaislaki, mutta
meidän on pidettävä kiinni vastuullisesta
politiikasta jatkossakin eikä tehdä ylilyöntejä.
Ehdotettu laki muuttaisi viranomaisten välisiä toimivaltasuhteita.
Oleskelulupien myöntäminen kaikille ulkomailla
oleville ulkomaalaisille siirretään Suomen ulkomaanedustustoilta
Ulkomaalaisvirastolle. Muutos mahdollistaisi myös sen,
että Suomen kansalaisen perheenjäsen voisi tulla
Suomeen hakemaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Nykyään
tilanne on sellainen, että oleskelulupaa on haettava ja
hakemuksen käsittelyä odotettava ulkomailla. Nämä ovat
oikean suuntaisia muutoksia ja tekevät hakuprosessista
inhimillisemmän. Se ei kuitenkaan voi merkitä,
että pakolaisten määrää nostettaisiin
yhtäkkiä tuntuvasti ja hallitsemattomasti.
Ulkomaalaislain keskeinen tehtävä on auttaa erottelemaan
elintasopakolaiset ja ne, jotka hakevat turvapaikkaa tai oleskelulupaa
henkensä uhalla. Suomella on turvallisena maana tietty moraalinen
velvollisuus auttaa vainottuja ja vaarassa olevia ihmisiä.
Mutta heidät, jotka tulevat Suomeen turvallisesta maasta
paremman elintason toivossa, pitäisi laittaa takaisin lähtömaihinsa.
Maailmassa on paljon niitä ihmisiä, jotka
oikeasti tarvitsevat suojaa ja turvaa, mutta paljon on niitäkin,
jotka eivät ole oikeita pakolaisia vaan tulevat hakemaan
parempaa elintasoa. Jos ulkomaalaisten elintasoa halutaan parantaa,
parhaiten se tehdään auttamalla ihmisiä lähtömaassa.
Suomen pitäisi harjoittaa ensisijaisesti tällaista
avustamista lähialueilla, joilla on paljon erilaisia ongelmia
ja paljon tehtävää.
Hallitsematon siirtolaispolitiikka ruokkii ulkomaalaisvihamielisyyttä ja
rasismia. Vastuullista ulkomaalaispolitiikkaa pitää tukea,
mikä on otettava huomioon valiokuntakäsittelyssä.
Ei ole pakolaistenkaan etu, että heitä otetaan
vastaan hallitsemattomia määriä olemaan
täällä ilman järkevää tekemistä.
Suomessa on perinteisesti suhtauduttu ulkomaalaisiin ymmärtäväisesti,
ja rasismia on pyritty estämään tietoa
ja koulutusta antamalla. Kohtuullinen ja vastuullinen ulkomaalaispolitiikka
on pitänyt kansalaisten asenteet suhteellisen hyväksyvinä ja
sallivina, mutta suuret yhtäkkiset muutokset voivat lisätä rasismia
ja vihamielisyyttä varsinkin elintasopakolaisuutta vastaan.
Hallitsematon maahanmuutto lisää harmaan työvoiman
määrää ja vaikuttaa kielteisesti
työvoimapolitiikkaan. Vaarana on, että hallitsematon
maahanmuutto sotkee työmarkkinat ja työnantajat
pääsevät käyttämään
hyväkseen ulkomaalaisten hädänalaista
asemaa. Näin on tapahtunut muun muassa rakennusalalla ja
palvelualoilla. Suomessa tulee tehdä töitä suomalaisilla työehdoilla.
Ammattiyhdistysliikkeen ja työsuojelupiirien tulisi saada
lisävaltuuksia tarkastaa työmaita ja työnantajia,
onko heidän käytössään harmaata
työvoimaa. Niin kuin täällä on
todettu — yhdyn niihin — taloudellinen etu tällaisissa tapauksissa
pitää periä valtiolle. Tämä tuo
myös, niin kuin ministerikin on todennut, lisää taloudellista
rikollisuutta maahamme ja EU-alueelle kokonaisuudessaankin.
Hädänalaisessa asemassa oleville lapsiperheille
ja vanhuksille on annettava etusija toisin kuin nyt, kun tulijat
ovat monesti nuoria miehiä, joilla on hyvät mahdollisuudet
selvitä omissa maissaan. Usein juuri vanhuksilla ja lapsiperheillä on
kaikkein vaikeinta köyhissä maissa. Näitä ryhmiä pitää pyrkiä auttamaan.
Silloin voidaan puhua vastuullisesta ulkomaalaispolitiikasta, minkä pitäisi
olla ulkomaalaislain tavoitteena.
Tony Halme /ps:
Arvoisa herra puhemies! Pääsihteeri! Kiitoksia
myöskin ministeri Rajamäelle, että on
viitsinyt olla täällä näinkin
pitkään. Meinasin sanoa tuossa jo, että olen
sokerina pohjalla, vaikka tässä ehkä tulee
monille kyllä siirappia, mutta sitten vasemmiston edustaja Huotari
ehti painaa nappia ja onnistui olemaan tämä viimeinen
puhuja.
En ole ehtinyt käydä läpi hallituksen
kolmesataasivuista ulkomaalaislakiesitystä, mutta ajattelin,
että tulen käymään sen tarkkaan
läpi. Minun piti osallistua syksyllä lakivaliokunnan
istuntoihin ja kuunnella asiantuntijoita ja esityksiä,
mutta se onkin nyt vaihdettu hallintovaliokuntaan, joten en pääse
tähän hirveästi vaikuttamaan. Mutta se
on jokapäiväistä täällä eduskunnassa, täällä vaihtuvat
mielipiteet ja lupaukset päivittäin. Joten tässä sanonkin,
että järjestettäisiin ulkomaalaislaista
kansanäänestys, koska suurimmalla osalla suomalaisista
on aivan eri näkemys hallituksen ja monien kansanedustajien
kanssa. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa on yli 60 prosenttia kansalaisista
tyytymättömiä maan ulkomaalaispolitiikkaan.
Tässä siteeraan suomalaisen kadetin lähettämää sähköpostia:
"Lähestyn teitä, koska tiedän, että olette
isänmaallinen ihminen. Olette varmasti kuullut ja lukenut
noin viikko sitten tapahtuneesta yliluutnantin pahoinpitelystä Helsingin Rautatientorilla.
Kadettiveli, yliluutnantti X menehtyi Somaliasta Suomeen siirtyneiden
herrojen pahoinpitelystä saamiinsa vammoihin sairaalassa.
Aikanaan, kun poliisin esitutkintapaperit julkaistaan, saamme lukea
sieltä Somaliasta Suomeen siirtyneiden herrojen viimeiset
sanat tajuttomalle kadettiveljellemme: Me määräämme täällä.
Näinkö tuhlataan yhteiskunnan verorahoja kouluttamalla
kalliisti isänmaallisia kansalaisia upseereiksi maanpuolustuskorkeakoulussa
ja sitten ulkomailta tulleet ihmiset pieksävät
ja potkivat heidät hengiltä? Kadettiveljeni kaatui
sivusta päähän osuneesta iskusta ja löi
päänsä katukivetykseen. Tämän
jälkeen nämä Somaliasta Suomeen siirtyneet
henkilöt jatkoivat pahoinpitelyä ja hänen
päänsä potkimista. Alunperin tämä menehtynyt
kadettiveli meni auttamaan toista Somaliasta Suomeen siirtyneiden
käsiin joutunutta henkilöä. Kuinkahan
mahtaa yliluutnantin perheen, vaimo ja neljäkuukautinen
lapsi, käydä korvausten suhteen? Ei taida syylliset
pahemmin joutua mitään maksamaan, taitaa mennä verorahoista.
Mutta kuinka olisikaan, jos suomalainen upseeri tappaisi jonkun
Somaliasta Suomeen siirtyneen? Siitähän joutuisi
tilille koko kadettikunta ja Puolustusvoimat. Epäilenpä,
että oikeudenkäynti on yksi Helsingin käräjäoikeuden
mieleenpainuvimmista, ainakin mitä yleisöön
tulee. Suurin osa yleisöstä tulee nimittäin
olemaan harmaissa."
Toinen siteeraus, Lyyli, 82-vuotias Helsingistä: "Pidän
häpeällisenä sitä, että Suomeen
tuleva elintasopakolainen saa pakkoelatuksen myös niiltä suomalaisilta,
jotka ovat kokeneet ensin 40-luvun pulan, sitten sodan ja päälle
pulaa ja sotakorvausten maksun. Nyt he saavat raihnaisina maksaa
hirmuhintoja lääkkeistä. Elintasopakolaisella
ei ole huolta, kaikki on vapaata, autot, asunnot, vaatteet, lääkkeet.
Tarvitsee vain sanoa "rasisti" ja musta ihonväri työvälineenä takaa rohmuamisen
verovaroista."
Arvoisa herra puhemies! Kuinka monen suomalaisen pitää kuolla
suvaitsevaisuuden nimissä omassa maassaan? Ja kuinka monen
naisen pitää tulla raiskatuksi, koska ei ymmärrä kuin
oman isänmaansa kulttuurin? Kuinka monen lapsen pitää pelätä tulla
seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja ryöstetyksi,
vaikka heidän isovanhempansa antoivat henkensä juuri
sen takia, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitsisi pelätä omassa
maassaan? Elikkä onko näennäissuvaitsevaisuus
tärkeämpää kuin lastemme tulevaisuus?
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron,
kun ed. Kangas mainitsi täällä sanan
elintasopakolaiset. Minusta olisi nyt tärkeää,
että kansanedustajat ja kaikki muutkin, myöskin
sitä kautta kansalaiset, tiedostaisivat, että on
erilaisia nimikkeitä. Pakolainen on henkilö, joka
on saanut pakolaisstatuksen ja asuu Suomessa pakolaisena. Hän
ei voi siis olla elintasopakolainen, se on loukkaus pakolaisia kohtaan,
jotka tänne ovat tulleet. On turvapaikanhakijat, jotka
hakevat turvapaikkaa. Ja heillä ei ole vielä päätöstä siitä,
saavatko he jäädä tänne vai eivät.
Ja sitten on näitä muita maahanmuuttajia, jotka
ovat tulleet tänne.
Minusta on kohtuutonta, että pakolais-nimikettä käytetään
aivan väärässä yhteydessä.
Se on sitten mennyt näitten 82-vuotiaiden mummojen ja vähän
muittenkin kielenkäyttöön, kun me, joiden
pitäisi käyttää tarkasti näitä sanoja,
käytämme niitä epätarkasti.
Toivottavasti ed. Halme oikaisi tälle mummolle, joka on
kirjoittanut — jos ed. Halme malttaa kuunnella siellä — oikaisi
sen, että autot ja kaikki muu eivät ole vapaata
näille henkilöille. Ihmisillä on hyvin
paljon vääriä käsityksiä siitä,
mitä etuisuuksia esimerkiksi turvapaikanhakijoilla Suomessa
on.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä olen tutkinut tämän
asian erittäin tarkkaan. Ulkolaiset ja pakolaiset saavat autorahaa
45 000 vanhaa markkaa, stressilomarahaa 2 000
euroa vuodessa, asunto-, työ-, kodinkone-, lautasantenni-
ja tiskikonerahat sossusta. Olen tutkinut tämän.
Tämä on fakta.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan tietää, missä tällainen
sosiaalitoimisto on, joka tällaisia jakaa. Ainakaan Kainuussa
ei ole yhtään sellaista sosiaalitoimistoa.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin armeijassa sanotaan — korjaan,
Kelan toimistosta.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettu ja tiedän
ihan varmasti, että Kelasta ei makseta mitään
autorahoja. Minusta olisi reilua ja rehellistä, että täällä puhutaan
asiallisesti ja myöskin sitten kansanedustajat vastaavat
niille ihmisille, joilla on vääriä tietoja.
Oikaistaan näitä tietoja, ettei niitä vain
itse lisättäisi.
Pirkko Peltomo /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettujen varapuheenjohtaja.
Toivoisin, että ed. Halme tutustuu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöön,
ja tätä lainsäädäntöä noudattaa
Kela. Kela on sosiaaliturvan maksuun paneva elin ja toimii juuri
niin kuin minkälaista lainsäädäntöä täällä eduskunnassa
tehdään.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Otan kaiken kritiikin vastaan suorana seisoen
ja suoralla selällä, olenhan suomalainen ja isänmaallinen.
Tässä on voinut muutoin mennä sekaisin
kyllä, mikä tuli Kelalta ja mikä tuli
sossulta, mutta neljä eri ministeriötä hoitaa
ulkomaalaisten ja pakolaisten rahoja. En ole ihan kolmessa kuukaudessa
ehtinyt hoitaa hautapaikkoja, sotaveteraaneille lääkkeitä ja
pedofiilejä ja insestiä samaan aikaan, mutta minä hoidan
teille kuitit ja minä selvitän tämän.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Keskustelun jatkoksi todettakoon, että tietenkin kaikki
väkivalta on aina myös ihmisoikeusrikos, silloin
kun on kyse muusta kuin itsepuolustuksesta, ja sinänsä siis
tuomittava asia ja miltään suunnalta, oli sitten
kyse suomalaissyntyisestä henkilöstä tai
muusta henkilöstä, väkivaltaa ei pidä hyväksyä.
Mihinkään sellaiseen kulttuurirelativismiin varmaan
ei kukaan kansanedustaja halua ryhtyä.
Mitä sitten tulee näihin kysymyksiin kulttuurien
välisistä mahdollisista konflikteista, niitäkin on
toki Suomessa ilmennyt, itse katsoisin, että on joitain
asioita, joissa eri kulttuurien edustajien täytyy toimia
paremmin vuorovaikutuksessa. Mutta tietenkin kysymykset väkivallasta
ja hyökkäyksistä ovat aina tuomittavia.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelin ed. Kankaan puheenvuoron
ja nyt ed. Huotarin puheenvuoron, jossa hän osittain siteerasi
ed. Kankaan puheenvuoroa.
Minun mielestäni on todella mielenkiintoista ja toisaalta
hyväkin se, että puhutaan jo rehellisesti elintasopakolaisista.
Itse olen 80-luvun lopulla ottanut tämän sanan
käyttöön muutamassa haastattelussa, joista
pääsin jopa lööppeihin, ja siitä saakka
olen kantanut rasistin leimaa otsassani, vaikka sitä mielestäni
en ole. Minun mielestäni pitää tehdä aina
selvä ero, ketkä tulevat hyötymistarkoituksessa
tänne vain sen takia, että saavat nauttia suomalaisesta
sosiaaliturvasta.
Sen takiahan tässä maassa on tehty se pikakäännytyslainsäädäntö vuonna
2000, joka oli aivan oikea ja ainut oikea. Muussa tapauksessa vielä enemmän
syvien kansalaisten rivit olisivat pakolaisvastaisempia, mutta onneksi
meillä on tämä pikakäännytyslainsäädäntö,
ja kiitos siitä ministeri Rajamäelle, että se
sisältyy myös tähän uuteen hallituksen
esitykseen.
Toinen varapuhemies:
Edustajille huomautan, että pitää toimia
kuten ed. Ulla Anttila eli vastauspuheenvuoro pyydetään
paikaltaan seisomaan nousten edellisen puheenvuoron päätyttyä ja
mahdollista V-painiketta käyttäen. Noteerasin ed.
Huotarin vastauspuheenvuoron.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jumppa tekee ihan hyvää tässä.
Minä toivoisin, että ed. Vistbacka nyt miettii omia
sanojaan. Niillä pakolaisilla, jotka ovat saaneet pakolaisstatuksen,
on aina oikea syy tulla pakolaisena esimerkiksi Suomeen, koska silloin kun
he ovat saaneet pakolaisstatuksen, he ovat juuri niitä ihmisiä,
joilla ei ole omassa kotimaassaan mahdollisuutta olla.
Sen vuoksi yrittäkää keksiä jokin
uusi sana niille henkilöille, jotka tulevat Suomeen paremman
elintason perässä. Suomestakinhan lähtee paljon
ihmisiä paremman elintason perässä jonnekin
muualle, kuka Amerikkaan tai kuka Ruotsiin tai kuka minnekin. Mutta
käyttäkää jotakin muuta sanaa
kuin pakolainen, koska se on loukkaus pakolaisia kohtaan, jotka
ihan oikeasti ovat olleet ihmisoikeusloukkauksien kohteena. Heihin
ei pidä tätä sanaa yhdistää.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten ed. Huotari totesi, tämä pakolaisstatus
on aivan selvä ja yksiselitteinen. Se liittyy siihen, että on
käyty läpi prosessi, jossa on todettu, että henkilö on
ollut vainon kohteena ja hänellä on oikeus turvapaikkaan,
jolloin on käsitteellisesti ristiriitaista puhua elintasopakolaisuudesta.
Mitä sitten tulee siihen, ketkä henkilöt
saavat pakolaisstatuksen, kun tällä hetkellä vainon
kohteena olevia ihmisiä on miljoonia ympäri maailmaa,
niin pääsemme lähemmäksi kysymystä myös
siitä, millä tavoin ihmisiä pitäisi
auttaa. Kaikki pakolaissopimukset ja kansainvälinen oikeus
lähtevät liikkeelle siitä kuitenkin,
että ihmisiä pitäisi pyrkiä auttamaan
niin, että konflikteja ehkäistäisiin
ennalta, jotta pakolaisuutta ei pääsisi syntymään
ja mahdollisimman pian pakolaiset pääsisivät
kotiinsa takaisin. Mutta realiteetti on myös se, että näin
ei aina tapahdu ja konfliktin ehkäisyssä maailma
on hyvin paljon jäljessä sen todellisuuden kanssa,
jossa konflikteja syntyy.
Mutta itse ainakin haluan kyllä korostaa sitä, että tätä puolta
pitää viedä eteenpäin ja pakolaisuus
on viimesijainen toimenpide. Se on kansainvälisen oikeuden
mukaista, ja pakolaisstatus pitää tietysti sitä tarvitsevalle
myöntää.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tähän taas vasemmiston ed.
Huotarille: Olen nähnyt maailmaa hiukan enemmän
kuin hän Kajaanin metsää. Olen ollut USA:ssa,
minä olin siellä siirtolaisena. Minä tein töitä siellä,
minä elin siellä, en saanut markkaakaan yhteiskunnan
tukea sun muuta. Ne ovat elintasopakolaisia, jotka menevät
muihin maihin tekemättä mitään
ja pyytävät valtiolta apua ilman, että tarvitsisivat
sitä. Minä kyllä, ikävä kyllä,
kun olen pikkuisen laajemmista piireistä, tiedän,
että ne, jotka sieltä Somaliasta ovat tulleet, eivät
ole niitä, joilla on riisikulho kädessä,
vaan he ovat niitä sotureita, jotka ovat tulleet Moskovan
kautta tänne näin.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Anttilalle ja ed. Huotarille: Minä kyllä valitettavasti
itsekin tiedän, mitä on varsinainen sana pakolainen.
Minä ymmärrän sen, mikä meillä on
kiintiöpakolainen, mutta suomen kielessä on 80-luvun
loppupuolelta käytetty elintasopakolaista. Olkoon sana
mikä hyvänsä, mutta sellaista menetelmää minä henkilökohtaisesti
en hyväksy.
Herra puhemies! Erittäin mielenkiintoinen vetoomus
ed. Huotarilta: Kuinkahan monta talouspakolaista Kainuustakin sitten
on lähtenyt Ruotsiin töihin? Minä veikkaan,
että he kaikki tekevät kovaa työtä tehtaissa
taikka metsissä metsurina tai muuta vastaavaa. Minun mielestäni
tämä oli aika hävytöntä niitä suomalaisia
kohtaan, jotka ovat joutuneet työttömyyden vaivaamasta Suomesta
ja esimerkiksi Kainuusta lähtemään Ruotsiin.
Te käytätte heistä nimitystä talouspakolainen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen bruttokansantuotteesta tulee 40 prosenttia viennistä,
ja Suomen Pörssin arvosta yli 60 prosenttia omistavat ulkomaalaiset.
Täytyy sanoa, että jos joku maa on riippuvainen
kansainvälisistä suhteista, kansainvälisyydestä,
ulkomaalaisista, niin kyllä Suomi on. Siinä suhteessa
täytyy sanoa, että se perusasia, joka meillä Suomessa
on, sen pitäisi olla myönteinen, positiivinen
ulkomaalaisia ja ulkomaalaisuutta, kansainvälisyyttä kohtaan.
Siinä suhteessa on käsittämätöntä oikeastaan, että me
puhumme pääasiassa aina pakolaisista, kun ehkä pitäisi
enemmänkin puhua niistä ihmisistä, jotka
haluaisivat ja voisivat työskennellä Suomessa.
Täytyy sanoa, että ehkä olisi tarpeen, että enemmän
keskityttäisiin muun muassa työlupaan, sen ehtoihin,
menettelytapaan. Täytyy sanoa, että siinä suhteessa
esitys ulkomaalaislaiksi on varsin hyvä, koska nyt yksinkertaistetaan
menettelyä ja jonkin verran helpotetaan ulkomaisten työntekijöitten
pääsemistä Suomeen.
Täytyy sanoa, että kyllä Suomi järjestelmältään
on aivan antiikkinen, kun ulkomaalaiset professorit ja tutkijat
ovat joutuneet jopa vuodenkin odottamaan sitä, voiko päästä Suomeen
tekemään töitä. Ei semmoinen
järjestelmä tämän päivän
maailmassa ole hyväksyttävä. Nokialla
on ollut myös merkittäviä vaikeuksia
ulkomaalaisten erityisasiantuntijoiden saamisessa Suomeen. Tässä on
ongelmia, nämä pitää korjata,
ja tässä suhteessa mennään askeleita
eteenpäin.
Ehkä olisi vielä syytä myöskin
miettiä sitä, että kun EU laajenee vuoden
kuluttua, onko tarpeen pitää tuota työlupakäytäntöä uusien
jäsenmaitten osalta enää voimassa. Mutta
siinä on vielä tietysti harkintamahdollisuus.
Mutta ei motiiviarviointi tietysti myöskään
ole ihan väärin, eri perustein tullaan Suomeen.
Tietysti on monia, jotka tulevat vain tarkoituksella pyrkiä hyötymään
Suomen korkeammasta elintasosta ja myöskin meidän
sosiaaliturvastamme.
Mutta tätä varten on sitten menettelytavat, joissa
arvioidaan, missä tarkoituksessa Suomeen tullaan. Oikealle
pakolaiselle täytyy ehdottomasti turvata täällä mahdollisuus
elää ja välttyä sorrolta omassa
kotimaassaan, mutta kun on ilmeisen selvää, esimerkiksi
niissä tapauksissa, joissa pikakäännytystä tällä hetkellä sovelletaan,
että näillä ei ole tuota suojelumotiivia,
suojelutarvetta, niin tarvitaan järjestelmä, jossa
nopeasti voidaan asiat ratkaista, koska näille ihmisille
itselleen on suurta kärsimystä se, jos kuukausi-,
vuosikaupalla odotetaan Suomessa ja sitten joudutaan sen jälkeen
poistumaan, kun kuitenkin asia on alusta alkaen ollut selvä.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kerrankin olen täysin samaa
mieltä ed. Sasin kanssa.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaki on erittäin monimutkainen
ja vaikea asia kaiken kaikkiaan, niin kuin tästä keskustelusta
jo voidaan todeta. Perusvalmistelu tässä on ollut
hyvä, ja minä haluaisin antaa ministeri Rajamäelle
kiitokset tältä paikalta täällä mukanaolosta
ja puheenvuoroista.
Eräillä edustajilla on jäänyt
huomaamatta tämän lain 1 §, jossa on
se keskeinen viesti: "Tämän lain tarkoituksena
on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa
ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi
edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen
suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen
sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset
sopimukset." Tämä on keskeinen viesti ja erittäin
onnistunut pykälä.
Minä toivoisin, että kun syksyllä tätä asiaa
käsitellään valiokunnissa ja taas sitten
täysistunnoissa, kaikkialla missä käsitellään,
sitä käsitellään kiihkoilematta
ja kiihottamatta ja sivistyneesti, niin kuin suomalaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa
pitää tehdä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Kainuusta ei ole lähtenyt yhtään
pakolaista ainakaan lähimpään 200—300
vuoteen; tosin 400 vuotta sitten siellä on ollut vähän
ongelmia, kun vainolainen kävi tuhoamassa kotisaarenikin
suurin piirtein kolme kertaa. Mutta monta kertaa sieltä on
jouduttu lähtemään. Sanoin, että monet
ihmiset ovat lähteneet paremman elämän
perässä. Siinä mielessä en ole
missään tapauksessa käyttänyt
sanaa pakolainen, koska en halua, että näitä asioita
yhdistetään sanaan pakolainen. Se lienee tullut
jo tässä ihan selväksi.
Ongelma minusta on se, että kun syntyy tämmöinen
ulkomaalaisvastainen tunnelma ja sitä vielä kiihotetaan
erityisesti, niin kaikki ulkomaalaiset, myöskin ne, jotka
ovat täällä työssä ja
pelaavat tai urheilevat tai ovat opiskelemassa, joutuvat tämän
ulkomaalaiskiihkon kohteeksi. Siinä mielessä tämä populismi,
mitä nyt täälläkin tänä iltana
on kuultu, on minusta erittäin vahingollista koko Suomi-kuvan
kannalta. Ei sellaista pitäisi tehdä. Olen sen
nähnyt, kun kuuden vuoden aikana perheessämme
asui unkarilaisia suomen kielen opiskelijoita. Kyllä se
näkyi niin, että kaupassa epäiltiin,
että he ovat varastaneet, vaikka ei mitään
ollut. Sen jälkeen, kun kuultiin, että he ovat
unkarilaisia, kielenkäyttö muuttui täysin esimerkiksi
kauppiaalla ja muilta henkilöillä; he olivat niin
sanotusti hyväksyttyjä henkilöitä. Mutta
ongelma oli se, kun he näyttivät ulkomaalaisilta,
niin heitä kohdeltiin myöskin niin kuin joitakin
turvapaikanhakijoita tai joitakin muita henkilöitä.
Minusta yleensä puuttuu semmoinen loogisuus näistä asioista
eli samat ihmiset vastustavat sekä kehitysyhteistyömäärärahoja
eli puuttumista näihin pakolaisuuden syihin ja sitten vastustavat
pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tänne tulemista.
Ihan lopuksi sanon vain ed. Sasille, että varsinaisessa
puheenvuorossani puutuin juuri niihin asioihin, mistä äsken
mainitsitte, työlupa- ja muihin asioihin.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä keskustelussa
myös muistuttaa läsnäolijoille siitä,
että ei ole kuin runsaat 80 vuotta siitä, kun
monet suomalaiset joutuivat lähtemään Suomen
rajojen ulkopuolelle henkensä uhalla pakolaisiksi. Sen
jälkeen esimerkiksi suomalainen siirtolaisuus on herättänyt
muun muassa Ruotsissa paljon keskustelua siitä, kuinka
paljon suomalaiset ovat lisänneet rikollisuutta, ja on
aika lailla populistisia puheenvuoroja vuosikymmenten kuluessa kuultu
ihan Pohjanlahden takanakin, että pitäisikö sieltä nyt
sitten ruveta suomalaisia lähettämään
takaisin. Että ei sorruta nyt sentään ihan
tähän.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelun
loppupuolella ed. Vielma puheenvuorossaan luki lain tavoitepykälää,
ja se oli minusta hyvä tämän keskustelun
päätteeksi. Haluan vielä kiteyttää,
että tämän uudistuksen perimmäinen
tavoite on ollut löytää sellainen kokonaisuus,
joka on tasapainoinen, jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen
turvallisuus kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten
oikeudetkin. Se, että tässä on erilaisia
painotuksia, on ollut erittäin ansiokasta tässä keskustelussa,
ja kiitän omalta osaltani todella tästä lähetekeskustelusta, joka
on tietysti eduskuntaa itseään varten.
Sen sijaan haluan ed. Sinnemäen puheenvuoroon korjata,
että ei tätä esitystä tietysti
olisi annettu, jollei sisäasiainministeri sitä hallitukseen vienyt,
elikkä kyllä minä tämän
yksityiskohtiin ja keskeisiin ehdotuksiin oleskelusta, työnteosta ym.
sitoudun. Sehän on tietysti luonnollista. On selvää,
että tähän johti myöskin se,
että tämän käsittelyhistoria
on aika lyhyeltä ajalta, siis vuodesta 2000—2001
marraskuuhun työskennellyt työryhmä kuuli
yli 60:ta tahoa, sen jälkeen valmistuneessa hallituksen
esityksessä oltiin yli 30:n tahon kanssa tekemisissä ja
sitten annetaan viime hetkellä edelliselle eduskunnalle
esitys. Meillä on siis hyvin tuore valmistelu, ja eivät
nämä erilaiset näkemykset olleet uusia,
ne olivat täysin tiedossa jo aikaisemmassa käsittelyssä ja
ne käytiin myöskin läpi. Sen takia on
hyvä nyt, ettei pitkitetä eduskunnan mahdollisuutta
lainsäädäntövaltansa käyttöön
ja arvioida tätä asiaa.
Sekin on varmasti totta, että tulee muuttuvassa maailmassa
paineiden alla uudenlaisia tarkistustarpeita. Vuoden 91 ulkomaalaislakiinhan
on tehty 20 erilaista muutosta, ja on selvää,
että nytkin tulee muutoksia, mutta ne saattavat olla hivenen
erilaisia, mitä täällä eräät
puhujat ovat puhuneet. Tarkoitan tällä sitä,
että kyllä ilmeisesti tämä taakan
kova paine eräissä maissa, laittoman maahantulon
kasvava paine ja perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin liittyvät
näkemykset tulevat korostumaan. Se on hyvä, jotta
oikeat turvaa ja suojaa tarvitsevat eivät kärsi
siitä, että systeemi ja turvapaikkajärjestelmä ei
ole kunnossa. Se on kuitenkin meidänkin kannalta oikea
lähestymistapa, mutta se tulee Euroopan unionissa ministerineuvoston
puolella jo selvästi esille. Voi olla, että se
aiheuttaa paljonkin keskustelua, kun se nyt yhtäkkiä voimistuu,
sanotaan vaikka nämä englantilaisten ajatukset
turvapaikkaa hakevien leireistä EU:n ulkopuolella. Ne ovat
hyvin paljon pohdintaa ja kysymyksiä herättäviä.
Tosiaan en aio ruveta tässä valiokunnan mietintöä valmistelemaan,
haluan vain muutamaan asiaan, jotka keskustelun aikana ovat tulleet
esille, vielä kiinnittää huomiota.
Minä toivon, ettei puhuta pikamenettelystä palauttamisessa
vaan nopeutetusta menettelystä. Minä kävin
aikaisemmassa puheenvuorossani läpi, että kyllä pika
ja nopeutettu on sentään vielä eri asia.
Myöskin kiistän sen, että Suomessa nopeutetussa
menettelyssä olisi ketään palautettu hengenvaaraan.
Sellaista näkemystä ei pidä eduskunnan
pöytäkirjoihin jättää.
Samoin myöskään tiedossani ei ole — tarkistin
sen keskustelun aikana — että vähemmistövaltuutettu
tutkisi parhaillaan ulkomaalaislain mukaisen nopeutetun menettelyn
käytännön soveltamista turvapaikanhakijoiden
oikeusturvan kannalta.
Sen sijaan on varmasti hyvä, että käydään pohdintaa
muun muassa opiskelijoihin liittyvissä kysymyksissä.
Toki meillä on monenlaisia opiskelupaikkoja. Kun meillä on
kuitenkin opiskelu tai työnteko lupaan perustuvaa, kannattaa muistaa,
ettei tietysti ihan miten tahansa tätä järjestelmän
joustavuutta pidä ajatella. Mutta on kiistatta selvää,
että maahanmuuttopolitiikan ja työvoiman määrään
ja laatuun liittyvät tarpeet ja Suomen kilpailukyky on
syytä ottaa huomioon, kun pohditaan tietyssä määrin
opiskelijoiden joustavaa mahdollisuutta jatkaa opiskelun jälkeen
työtä tässä maassa.
Passikysymys, sen talteenotto, voi myöskin vaatia joustavuutta.
Sitäkin on syytä arvioida, niitä näkemyksiä,
mitä siinä on. Tosin tiedossani ei ole ollut sellaisia
kuukausimääriä, mitä täällä on
väitetty. Esimerkiksi, että poliisi panttaisi
ja lukittuihin laatikoihin niitä työntäisi
kenenkään osalta, sellaista tietoa ei ole minulle
tullut.
Sitten näistä muista varteenotettavista asioista.
Käsittelyajat. On varsin perusteltua pohtia sitä,
mitä siihen liittyy ja miten siinä Uvin osalta voitaisiin
edetä. Lapsen etu on tärkeä asia. Suomihan
on edustanut EU:n ministerineuvostossa, ja olen sen itsekin tuonut
esille, perheen yhdistämisen tärkeyttä pakolaiskysymyksissä.
Se on erittäin tärkeä asia lapsen kannalta.
Toisaalta tähän tulee sitten, kun tätä asiaa
lähdetään viemään eteenpäin,
varmasti monia kysymyksiä, muun muassa sisaruuteen liittyviä,
koska kai sillä toisella sisarella saattaa olla huoltajakin
siellä toisessa maassa. Näitä kannattaa
pikkuisen kriittisesti sitten myöskin arvioida, vaikka
perheen yhdistämisen arvo inhimilliseltä lähtökohdaltaan
on selkeä.
Ulkomaalaisen työvoiman valvonta. Ed. Sinnemäki
ilmeisesti ei ehkä ollut sillä hetkellä keskustelussa
paikalla, kun nimenomaan korostin, että ulkomaalaisen työvoiman
valvontaan liittyy nimenomaan — muun muassa ed. Peltomon
täällä esille tuoma näkökulma — että näitä seuraamuksia
tulee kohdistaa tulevaisuudessa myös minun mielestäni
entistä herkemmin nimenomaan työnantajaan, joka
syyllistyy työsyrjintään tai joka harmaan
talouden ja talousrikollisuuden puolella häärää näissä asioissa.
Myöskin mahdollinen järjestöjen kanneoikeus
on syytä tältä osin ottaa pohdittavaksi.
Näitä asioita toivon mukaan täällä myöskin syvennetään.
Kiitän omalta osaltani keskustelusta.
Toinen varapuhemies:
Odotan hitaitten koneitten reagointia, koska silmäni
havaitsevat aktiivisuutta istuntosalissa.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tuossa äskeisessä puheenvuorossa
ministeri viittasi muun muassa vihreiden lakialoitteeseen. Ainakin
me olemme saaneet kyllä sen tiedon, että vähemmistövaltuutetulle
on tällainen selvityspyyntö jätetty.
Siitä, kuinka tarkkaan hän tämän
asian kanssa työskentelee, en voi olla aivan varma, mutta
näin ollen tämän lain toimivuus näissä nopeutetuissa
käännytyksissä on ainakin ollut edellisen
hallituksen huolena.
Mitä sitten liittyy näihin oikeusturvakysymyksiin,
niin epäilenpä kyllä, että silloin
kun nopeutettu käännytys on täytäntöönpantu,
ei näissä asioissa mitään seurantaa
ole, eli jos mietitään, kuinka hyvin suomalaiset
viranomaiset saisivat tiedon, jos käännytetty
henkilö on uhanalaisessa tilanteessa, se tietomäärä on
hyvin rajoitettu. Näin ollen minusta ei ole syytä olettaa,
että sisäasiainministeriöllä on
edes mitään toimivaa seurantajärjestelmää niiden
tapausten varalta, joissa tämä riski olisi olemassa.
Tietenkään en toivo, että tällaista
tapahtuu, mutta kysymys poliittisesta vastuusta näissä asioissa
on minusta erittäin olennainen.
Keskustelu päättyy.