Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Paavo Lipposen toinen hallitus antoi eduskunnalle joulukuussa 2002 esityksen ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sitä oli edeltänyt varsin laaja työryhmätyö vuodesta 2000 marraskuuhun 2001, jossa kuultiin yli 60:ta erilaista tahoa, yhteiskunnallista toimijaa ja kansalaisjärjestöä. Edelleen myöskin hallituksen esityksestä aikoinaan kuultiin yli 30:a erilaista tahoa hyvin aktiivisesti, kansalaisjärjestöjä muun muassa. Nyt kuitenkaan tätä esitystä eduskunta ei ennättänyt käsitellä ennen eduskuntavaaleja. Ilmiselvästi eduskunnalle oli sen lainsäädäntövalta huomioon ottaen jätetty liian vähän aikaa vakavaan, kokonaisuus huomioon ottavaan käsittelyyn.

Aloittaessani sisäasiainministeriössä ja todetessani asian valmistelutilanteen jouduin pian toteamaan, että hyvin herkästi tämä valmistelu taustastaan huolimatta laajenee useamman vuoden mittaiseksi laajaksi vastaavanlaiseksi juuri hiljan toteutetuksi kansalaisjärjestöjen kuulemiskierrokseksi, joka johtaa vääjäämättä siihen, että tätä laaja-alaista lakikokonaisuutta ei saataisi vähään aikaan eduskunnan kansanvaltaiseen, lainsäädäntövaltaiseen käsittelyyn. Tämän vuoksi oli minusta välttämätöntä ottaen huomioon varsin tuoreen asian valmistelutaustan varmistaa eduskunnan käsittely sillä tavalla kuin eduskunnan arvovalta sitä edellyttää asian kokonaisuus huomioon ottaen. Tämä oli olennaisin lähtökohtani ja tämän mukaisesti myös hallitus totesi perustelut tarpeellisiksi ja päätti tuoda esityksen uudelleen eduskunnalle pääsääntöisesti asiasisällöltään samanlaisena kuin se oli annettu edelliselle eduskunnalle. Tämä on keskeisin johtopäätös eli halusin välttää, että tästä asiasta muodostuu Iisakin kirkon rakennustyömaa vastaavanlaisena tuoreiden kuulemisten uudelleenpyörityksenä.

Ehdotettuihin säännöksiin on tehty siis muutamia teknisluontoisia korjauksia ja lisäyksiä. Esityksen perusteluja on päivitetty ja viimeistelty. Käytännössä esitys on kuitenkin sama kuin ennen vaaleja rauennut esitys. Liikenteenharjoittajan velvollisuudet ja vastuu on eräs semmoinen ulkomaalaislakiin ehdotettu uusi luku, joka EU-käsittelyistä johtuen on tullut esille.

Tämän hallituksen kokonaisuudistuksen tavoite on, kuten monta kertaa on ollut esillä, uusia Suomen ulkomaalaislaki, joka on tullut voimaan 1. päivä maaliskuuta 1991, vastaamaan kansainväliseen ympäristöön liittyviä muutoksia, jotka ovat omalta osaltaan aiheuttaneet muutospaineita sekä lainsäädännöllisiä vaikutuksia. Paavo Lipposen toinen hallitus oli hallitusohjelmassaan päättänyt jatkaa valtioneuvoston lokakuussa 1997 hyväksymän maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman toteuttamista. Tässä rajat ylittävän muuttoliikkeen lisääntymisen myönteiset puolet oli hyödynnettävä ja samalla oli saatava siihen liittyvät haittavaikutukset niin pieniksi kuin mahdollista. Myöskin Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten määrä oli noussut ja on noussut viime vuosina varsin voimakkaasti 90-luvun alun tilanteesta. Myöskin pitkät käsittelyajat oleskelulupa- ja turvapaikka-asioissa ovat ongelma, jonka takia ulkomaalaislain kokonaisuudistus on siis koettu tarpeelliseksi.

Hallitus on pitänyt tärkeänä, että esitys ulkomaalaislaiksi saatetaan edellä mainituin perustein ja kuten alussa totesin eduskunnan käsiteltäväksi pikaisesti. Näin eduskunnalle jää siis todella riittävästi aikaa. Hallitus ei ole pitänyt perusteltuna avata tätä laajaa kokonaisuutta uudelleenvalmisteltavaksi juuri sen vaatiman ajan takia, koska ei ole ollut nähtävissä, että sillä tavalla olisi saavutettu merkittävää laadullista hyötyä. Kansalaisjärjestöjen ja eri tahojen erilaiset painotukset tähän esitykseen ovat tiedossa ja ovat olleet myöskin valmistelussa tiedossa.

Hallitus tarjoaa eduskunnalle tilaisuuden siis viedä jo kerran aloitettu työ loppuun, ilman että päälle painaa liian tiukka aikataulu. Asiallinen lainsäädäntövalmistelu ja eduskunnan lainsäädäntövalta tietysti tätä edellyttävät.

Esityksen valmistelun tavoitteena on ollut selkeyttää ulkomaalaislakia. Toisaalta, koska lakia on lähes vuosittain muutettu osittaisuudistuksin, itse asiassa vuoden 1991 jälkeen 20 kertaa eri kohdiltaan, isoja sisällöllisiä muutostarpeita uudistustyön taustalla ei ole ollut. Sen vuoksi valtaosa uuden lain sisällöstä noudattaa vallitsevaa oikeustilaa ja käytäntöjä. Valmistelun aikana on noussut esille tarpeita uusienkin säännösten luomiseen. Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on ollut löytää tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen turvallisuus kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeudetkin.

Esitys sisältää lukuisia kohtia, jotka parantavat ulkomaalaisten oikeusasemaa Suomessa sekä helpottavat ja selkeyttävät maahanmuuttoa. Tästä esimerkkinä voi mainita muun muassa sen, että Suomen kansalaisten perheenjäsenet voisivat ehdotuksen mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa, kun aiemmin oleskelulupahakemuksen käsittelyä on pitänyt odottaa ulkomailla. Oikeusturvaa lisätään myös sitä kautta, että muutoksenhakuoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi kaikkiin ulkomailta haettaviin oleskelulupiin, kun nykyään ulkomailla oleva ulkomaalainen voi valittaa vain perhesideasioissa.

Työlupajärjestelmän uudistus pitää sisällään ehdotuksia, joilla lupajärjestelmää selkeytetään ja sekä työntekijöiden että työnantajien oikeusturvaa parannetaan. Myös yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa on tarkoitus tehostaa. Pyrkimyksenä olisi, että päätöksenteko olisi sujuvaa ja joustavaa.

Turvapaikkamenettelyä koskevat säännökset ovat nykyisen lain ja vallitsevan soveltamiskäytännön mukaisia. Säännösten rakennetta ja sanamuotoa on täsmennetty. Turvapaikkamenettelyä koskeva lainmuutos hyväksyttiin eduskunnassa selkeällä enemmistöllä vuonna 2000 johdonmukaisesti noudattaen perustuslakivaliokunnan silloisia linjauksia.

Nopeutetusta turvapaikkamenettelystä varmasti paljon keskustellaan ja ulkomaalaislaissahan säädetään nopeutetusta menettelystä neljässä eri tilanteessa. Ensinnäkin hakija tulee turvallisesta alkuperä- tai turvapaikkamaasta, toiseksi hakemusta pidetään ilmeisen perusteettomana; kolmanneksi kyseessä on kielteisen päätöksen jälkeen tehty uusi turvapaikkahakemus; ja edelleen niin, että Dublinin sopimusta voidaan soveltaa. Elikkä valtio on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen ja hakija siirretään tähän maahan hakemuksen käsittelyä varten.

Silloin, kun hakija on saapunut turvallisesta alkuperä- tai turvapaikkamaasta, Ulkomaalaisviraston tulee tehdä päätös seitsemän päivän kuluessa turvapaikkakuulustelun valmistumisesta. Muissa menettelyissä ei päätöksenteolle ole säädetty määräaikaa. Nopeutetuista menettelyistä niin sanotuksi pikakäännytykseksi on julkisuudessa usein kutsuttu etenkin tätä ensin mainittua menettelyä, jota on sovellettu muun muassa Puolasta, Slovakiasta ja Tsekin tasavallasta saapuneiden turvapaikkahakijoiden kohdalla.

Ulkomaalaislain uudistuksessa on myös otettu huomioon kansainvälinen kehitys ja turvallisuusnäkökohdat. Pyrkimyksenä onkin tehostaa ulkomaalaisten valvontaa. Rajavartiolaitos toimisi vastaisuudessa poliisin ohella yleisenä valvontaviranomaisena. Esitykseen sisältyy myös ehdotuksia, joiden tarkoituksena on parantaa ulkomaalaisten työnteon ehtojen valvonnan edellytyksiä. Tältä osin viittaan noin kuukausi sitten asettamaani sisäasiainministeriön työryhmään, jonka tehtävänä on valmistella elokuun loppuun mennessä ulkomaalaisen työvoiman valvontaan liittyviä asioita. Tarkoitus on estää ulkomaisen työvoiman rasistinen väärinkäyttö ja hädänalaisen aseman hyödyntäminen ja toisaalta turvata suomalaisten työntekijöitten asema esimerkiksi rakennusalalla ja erityisesti vastustaa tätäkin kautta sitä talousrikollisuutta, mikä liittyy näiden ihmisten hankalaan asemaan ja heidän hyväksikäyttöön. Joka tapauksessa tästä muutama sana vielä lopussa.

Itse asiassa, kun on ollut tarkoitus tehdä tiettyjä muutoksia ja tarkastella eräitä asioita, on tässä totta kai, kun halutaan pysyä entisessä kokonaisuudessa, edelleen monia mieltä jakavia ja asenteita jakavia kysymyksiä, joita varmasti eduskuntakäsittelyssä ansaitusti pohditaan. Hallituksen esitystä suhteessa voimassa olevaan lakiin onkin syytä, totta kai, eri osilta arvioida, mutta hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisin noudatettavia perusperiaatteita muun muassa myönnettäessä oleskelulupia yksin tulleille alaikäisille tai heidän perheenjäsenilleen. Alaikäisen maasta poistamisen suhteen hallituksen esitys ei niin ikään sisällä muutoksia nykyisestä.

Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan Suomeen yksin tulleelle alaikäiselle on mahdollista myöntää oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella, jolloin lapsi voi saada vanhempansa Suomeen ilman toimeentuloedellytystä. Näin ollen oleskeluluvan myöntäminen perheenjäsenelle kansainvälisen suojelun perusteella ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa otetaan myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos hänen perhesiteidensä voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Edelleen lapsille on voitu myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 18 §:n perusteella, kun oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisesti kohtuutonta. Toimeentuloedellytystä perheenjäsenille ei myöskään ole. Jos lapsi ei olisi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hänelle sen sijaan voitaisiin myöntää myös oleskelulupa ehdotetun 52 §:n perusteella yksilöllisestä, inhimillisestä syystä. Perheenjäsenen osalta olisi edelleen olemassa toimeentuloedellytys, mutta siitä voitaisiin poiketa toimeentuloedellytystä koskevan ehdotuksen perusteella. Tältä osin ehdotus avaa mahdollisuuden alaikäisten lasten vanhempien maahantuloon nykyistä helpommin.

Tältä osin on syytä korostaa, että tarkoituksena ei ole ollut, että perustelutekstin sisältöä tulkittaisiin siten, että perusteet lapsen lähettämiselle vanhempiensa luokse poikkeaisivat nykyisestä käytännöstä. On korostettava, että ei olisi perusteltua muuttaa nykyistä käytäntöä ja antaa signaalia siitä, että Suomeen tuleva alaikäinen lapsi saisi aina vanhempansakin Suomeen. Tämä saattaisi johtaa siihen, että lapsia lähetettäisiin Suomeen nykyistä herkemmin ei ainakaan aina lastensuojelunäkökohtia huomioon ottaen.

Mainitsin aluksi eräänä uutena lukuna liikenteenharjoittajalle tulevan uuden velvoitteen. Liikenteenharjoittajalle voitaisiin esityksen mukaan vastaisuudessa määrätä seuraamusmaksu, jos se laiminlyö velvollisuutensa varmistaa, että ulkomaalaisella on maahan tuloon vaadittavat asiakirjat. Vastaavat EU-direktiiviin perustuvat maksut ovat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta käytössä jo muissa Euroopan unionin maissa.

Herra puhemies! Tavoitteena olisi, että uusi laki saataisiin voimaan 1. päivänä toukokuuta 2004. Lain voimaantulo on kytketty myös Euroopan unionin laajentumisen ajankohtaan. On tiettyjä seikkoja, joiden on oltava kunnossa, kun uudet jäsenvaltiot tulevat mukaan Euroopan unionin perheeseen vappuna vuonna 2004. Suomi on päättänyt soveltaa kahden vuoden ajan siirtymätoimenpiteitä työvoiman vapaaseen liikkumiseen uusien jäsenvaltioiden osalta. Sinä aikana Suomi voi soveltaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin kansallista työlupamenettelyä. Ehdotukset lainsäädännöksi eivät tältä osin sisälly nyt annettavaan esitykseen, vaan ne tullaan antamaan eduskunnalle syksyllä.

Euroopan unionin laajentuminen tuo uusia haasteita Suomen työmarkkinoille. Kuten aikaisemmin jo viittasin, joillakin aloilla kuten rakennustoiminnassa, siivouksessa, komennustöissä ja liikenteessä palvelujen tarjonnan vapautuminen voi merkitä ongelmia suomalaista työvoimaa käyttäville yrityksille. Jos työsuhteen ehtojen valvonta ei ole kunnossa, halpatyövoiman käyttö voi syrjäyttää kotimaisen työvoiman monelta alalta ja kokonaiset toimialat voivat siirtyä ulkomaisten toimijoiden hoidettaviksi. Yksi keino suojella kotimaista työllisyyttä ja kotimaisia yrittäjiä on varmistaa, että kaikki noudattavat työntekomaan työehtoja.

Hallitus pitää välttämättömänä, että ulkomaisten työntekijöiden työehtojen noudattamisen valvontaa tehostetaan. Tähän liittyy asettamani työryhmä, jonka määräaika on elokuun lopussa. Valvonnan tehostamisen edellyttämiä lainsäädäntömuutoksia valmistellaankin tässä aikataulussa, ja olennaista on se, että nämä ehdotukset voitaisiin saattaa eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä ja saattaa voimaan ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä, jolloin koko tämä kysymys voisi olla eduskunnan laajemmassa arvioinnissa.

Herra puhemies! Uudistus pitää sisällään tärkeiden perusoikeuksien korostamisia mutta toisaalta myös sisäiseen turvallisuuteen ja myöskin turvapaikkakäsittelyyn liittyviä näkökohtia. Voisi yleisesti määritellä, että tässä on kokonaisuus, jossa pyritään sitä hahmottamaan sydämellä mutta ei sinisillä silmillä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuten ministerikin totesi, yksi ulkomaalaislakiin liittyvistä ongelmista on kysymys halpatyövoimasta. Tilannehan on tällä hetkellä se, että Suomeen tulee laillisesti työntekijöitä, joita käytetään laittomasti. Eli ongelmana ei niinkään ole se, miten nämä henkilöt tulevat Suomeen vaan se, miten suomalaiset työnantajat käyttävät tätä laillisesti Suomeen tulevaa työvoimaa. Meillä on hyvä työsopimuslaki, jonka lähtökohtana on se, että kaikille on maksettava työehtosopimusten mukaiset palkat ja taattava työehtosopimusten mukaiset työehdot. Ongelmana on se, että valvontaa ei tässä tapauksessa juuri ole muuta kuin ammattiyhdistysliikkeen taholta.

Eli kysymykseni onkin se, kun emme tiedä, minkälaisia ehdotuksia tämä herra ministerin esittämä työryhmä tulee tekemään: Miten te periaatteessa näette, mitä pitäisi tehdä, jotta laillisesti Suomeen tulevan työvoiman laiton hyväksikäyttö voitaisiin estää?

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että ulkomaalaislaki saadaan viivytyksettä voimaan viimeistään vappuna 2004, jolloin Euroopan unionin laajentuminen toteutuu. Mutta kaikki asiat eivät ratkea ulkomaalaislain myötä. Tarvitaan, kuten tulopoliittisessa ratkaisussa on sovittu, valvontayksikkö, joka poliisivaltuuksin voi valvoa työpaikoilla työehtojen noudattamista. Lisäksi mielestäni työehtojen rikkominen tulee saada syrjintärikokseksi. Tähän asiaan liittyy myös se, että työehtojen polkemisella saavutettu taloudellinen etu tulee voida periä valtiolle.

Otan vielä yhtenä asian esille sen, että ongelmaksi jää, että ulkomaalainen työntekijä ei useinkaan uskalla lähteä peräämään oikeuksiaan. Siksi mielestäni tarvitaan ammattiliitoille myöskin kanneoikeus.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse pidän aika ongelmallisena tässä lakiesityksessä lapsen edun määrittelyä. Tähän erityiskysymykseen on kiinnittänyt huomiota myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies. Hänen kommenttejaan on siteerattu esimerkiksi tämän hallituksen esityksen sivulla 11. Haluaisinkin nyt kysyä ministeriltä, onko todella loppuun saakka mietitty se, että tähän lakiesitykseen ei ole sisällytetty esimerkiksi lapsen kuulemista silloin, kun toista vanhempaa ollaan poistamassa maasta. Voisi noin äkkiseltään kuvitella, että jos ei kuulla, niin ei kovin tunnu siltä, että se olisi lapsen edun mukaista. Mutta ehkä ministeri osaa kertoa tämän taustan paremmin.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreiden rinnakkaislakialoitteessa ehdotetaan parannuksia sekä tässä pikakäännytysasiassa oikeusturvan parantamiseksi että lapsen aseman osalta niin, että vanhempien oikeusturva silloin, kun on kyse heidän yhteisestä kannastaan, otetaan huomioon eikä viranomaisvastuu ole yksinomainen, jonka kautta lapsen asioita huomioidaan.

Tiedustelisin ministeriltä näkemystä siitä, mitä tehdään niissä tilanteissa, kuka kantaa poliittisen vastuun, jos pikakäännytys toimeenpannaan ja käy ilmi sellaisia seikkoja, jotka osoittavat, että henkilö on todellisen vainon kohde ja kuitenkin hänet toimitetaan maahan, joka ei ole turvallinen ja jossa näin ollen kyseinen turvapaikanhakija on hengenvaarassa tai voi joutua kidutuksen uhriksi. On selvä, että näissä hyvin räikeissä tapauksissa, joissa henkilö on joutunut (Puhemies koputtaa) vainon kohteeksi, hän ei välttämättä aina pysty kommunikoimaan kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla ja lisätietoa voi tulla myös tuomioistuimeen.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näin oppositiopuolelta annan tunnustusta vilpittömästi sisäasiainministerille siitä, että tämä ulkomaalaislaki saatiin tänne näinkin pian sen jälkeen, kun edellinen lakiesitys, jonka ministeri Itälä antoi, raukesi täällä eduskunnassa ajanpuutteen takia. Teitte minun mielestäni ihan oikean poliittisen ratkaisun siinä, että uutta lausuntokierrosta ja pitkää tällaista Iisakin kirkon rakentamista ei lähdetty tässä tekemään, koska ymmärrän, että hallintovaliokunta tulee kuulemaan myöskin näitä kaikkia asianosaisia riittävän pitkään.

Nyt kun EU on laajenemassa ja muuttumassa ja nämä haasteet meillä, kuten täällä on esittelyssä tuotu esille, tulevat lisääntymään, niin on erittäin tärkeää, että tämä saadaan ensi vuoden toukokuun alussa voimaan. Sitä jäisin kysymään ministeriltä: Oletteko tutkineet, voitaisiinko tätä pikakäännytysmenettelyn kahdeksan päivän sääntöä vielä mahdollisesti nopeuttaa, koska näyttää siltä, että joka kesä edelleen meille tulee perusteettomia turvapaikan hakijoita jostain syystä, vai eikö viesti ole jotenkin mennyt eteenpäin tuonne maailmalle?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myös omalta osaltani kiittää ministeriä siitä, että tämänkin sisältöisenä tämä saatiin, ja erityisesti siitä, että siellä on saatu tämä pikakäännytys säilytettyä, koska kuten tunnettua, jos tällaista säännöstä laissa ei ole, niin se sana kiirii ja täällä on sitten satoja ihmisiä odottamassa Suomessa veronmaksajien rahoilla. Eli on osoittautunut erittäin hyväksi tämä vuonna 2000 lakiin saatu pikakäännytys.

Toinen asia, josta olen aikaisemminkin täällä usein puhunut, on se, että meidän ei pidä olla liian sinisilmäisiä. Tietysti meidän on myönnettävä se, että jossakin vaiheessa tulee myöskin työvoimapula, mutta ei tänne kaikkia tarvitse ottaa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin työmarkkinajärjestötkin ovat aika myönteisesti suhtautuneet tähän hallituksen esitykseen, jota toki en ole itse ehtinyt kokonaisuudessaan vielä käydä läpi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Salo täällä totesi, niin kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen siihen, että hallitus on tuonut tämän esityksen uudelleen eduskuntaan käytännössä saman sisältöisenä kuin edellinen hallitus. Tuemme hallituksen esitystä.

Tämä nopeutettu menettely on tärkeä osa tätä esitystä. Tavoitteenahan on estää ennalta turvapaikkasäännöstemme ja sosiaaliturvamme väärinkäyttö. Pyritään tietysti siihen, että ne, jotka tarvitsevat suojaa, turvaa vainolta, he sitä Suomessa saavat, mutta ne, jotka pyrkivät väärinkäyttämään järjestelmäämme, heidät palautetaan mahdollisimman pian takaisin.

Tämä viesti ei ole riittävässä määrin kyllä mennyt tuonne Keski-Eurooppaan, koska joka kesä näköjään tulee erittäin suuria ryhmiä, jotka selvästi perusteettomia turvapaikkahakemuksia jättävät. Näitä ongelmia, jotka liittyvät näihin jokakesäisiin ryhmien tulemisiin Suomeen, voidaan yrittää ennalta ehkäistä antamalla entistä selkeämpi viesti siitä, että Suomessa tämä järjestelmä nopeasti toimii. Varsinainen ongelma näiden ihmisten kohdalla on tietysti näiden (Puhemies koputtaa) asianomaisten maiden vähemmistöpolitiikka, ja siihen pitää EU:n sisällä pyrkiä vaikuttamaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että ulkomaalaislaki tulee kyllä tarpeeseen. Muun muassa tämän ulkomaisen työvoiman osalta, niin kuin edustajat ovat todenneet, täällä on laillista ulkomaista työvoimaa mutta on myös laitonta työvoimaa, joka tulee tänne jotain kautta ja sitten täällä on. Työnantajat käyttävät heitä hyväkseen. Suomessa kuuluu tehdä suomalaisilla työehdoilla töitä, ja sen vuoksi pitäisikin nyt työsuojelupiirien ja ammattiyhdistysliikkeen osallisuutta ja valvontaa lisätä, että päästään irti siitä, että poljetaan työehtosopimuksia, sotketaan suomalaisia työmarkkinoita. Se pitää nyt saada voimaan 1.5.2004.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkomaalaislaki on tärkeä ja laaja kokonaisuus. Mielestäni on hyvä, että eduskunta saa nyt asian käsittelyynsä. Uskon, että nyt on riittävä aika sekä lausunnon antavissa valiokunnissa että hallintovaliokunnassa paneutua huolella lain yksityiskohtiin. Me tiedämme, että se lainsäädäntö, joka meillä nyt on voimassa, on pääosin toimiva, mutta eduskunta on edellyttänyt sen kokonaisuudistamista, ja tietysti tässä on myös uusia osioita, kuten ministerin puheenvuorossa jo todettiin. Turvapaikkamenettelyn nopeuttaminen silloin vuonna 2000 tehdyn lainmuutoksen myötä oli oikea toimenpide. Voimavaroja toki (Puhemies koputtaa) tarvittaisiin lisää ja tietysti tässä voisi ministeriä vielä evästää näiden lupa-asioiden käsittelyn osalta, (Puhemies koputtaa) kun uusiakin asioita on tulossa, että näyttäisivätkö Ulkomaalaisviraston voimavarat nyt olevan riittävällä tasolla.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Edelleen toistan, että keskeisin poliittinen johtopäätös on, että katsoin, että ei pidä upottaa asiaa enää samojen yli 60 tahon kierrokseen, niin kuin on juuri hiljattain tehty, vaan saattaa asia eduskunnan lainsäädäntövallan piiriin huomioon ottaen niin kansalliset lähtökohdat kuin myös sen sisällön tärkeys. Luotan tässä täysin hallintovaliokuntaan ja eduskuntaan, että ne pystyvät tämän vastuun kantamaan.

Itse asiassa on selvästi nähtävissä, että koko Euroopan unionin ja Euroopan mitassa maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan monenlaiset vaikutukset tulevat entistä voimakkaammin esille. Niiden sosiaalisia vaikutuksia ja myöskin vaikutuksia työmarkkinoiden toimivuuteen pohditaan entistä enemmän. On suuri vaara, että todellista suojelua ja turvaa tarvitsevien asia ei etene, jos turvapaikkajärjestelmä on löysä tai ei-toimiva. Tässä mielessä sellaisia signaaleja ei pidä myöskään Suomesta viestittää, että pitkien käsittelyaikojen ja sosiaaliturvaltaan huomattavasti parempien järjestelmien maissa nämä asiat eivät ole kunnossa, jolloin luodaan liian voimakkaat houkuttimet. Itse asiassa Euroopassa voimakkaasti noussut taakanjakokeskustelu Euroopan unioninkin piirissä on nyt helposti viemässä epämieluisaan suuntaan koko keskustelua myöskin todellista turvaa tarvitsevien osalta. Sen takia pitäisi pystyä näkemään tämä asia kokonaisuutena.

Toinen asia on sitten, että Suomessa kyllä pitäisi tietysti vastuullista maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa laajemminkin arvioida, ja tässä on nyt siihen tietysti jossain määrin mahdollisuuksia lähinnä siitä näkökulmasta, miten Suomessa oleville taataan heidän ihmis- ja perusoikeutensa turvaavat olosuhteet ja millä tavalla myös pakolaiskriisien lievittämiseen lähdealueilla, pakolaisuuden syihin, voitaisiin voimakkaammin vaikuttaa. Itse asiassa käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja esitän toivomuksen, etteivät pelkästään sisäasiainministerit pohtisi pakolaisuutta ja maahanmuuttopaineita, vaan että myöskin Eroopan unionissa mietittäisiin keinoja vaikuttaa enemmän ulkoasiain puolella pakolaisuuden syntysyihin, että ne syyt vähenisivät, ettemme olisi vain seurauksien parissa. Nämä olisivat tärkeitä johtopäätöksiä.

Oikeastaan näihin löysyyksiin ja, sanotaan, semmoisiin koepalloihin viittaa se, kun viime kevättalvella parin kuukauden sisällä 600 Romanian romania täällä pistäytyi, mitä näin Rajamäen rykmentinkään näkökulmasta en pidä hyvänä kehityksenä. Kyllä meillä täytyy tietysti olla tässä asiassa muistissa molemmat mitalin puolet. Liian liberaali järjestelmä houkuttelee, toisaalta turvaa tarvitsevien pitää turva saada.

Itse asiassa tässä hallituksen esityksessä, toistan vielä, kansainvälistä suojelua saavan lapsen ja hänen perheenjäsenensä osalta säännösten asiasisältöä ei ehdoteta muutettavaksi. Toimeentuloedellytystä perheenjäsenelle ei ole, ja kokonaisharkinta perhesiteiden painottumisesta johonkin kolmanteen maahan ehdotuksen mukaan säilyisi. Jos lapsi ei olisi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hänelle sen sijaan voitaisiin myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Perheenjäsenen osalta olisi edelleen olemassa toimeentuloedellytys, mutta siitä voitaisiin poiketa toimeentuloedellytystä koskevan ehdotetun muutoksen perusteella. Tältä osin ehdotus avaa mahdollisuuden alaikäisten lasten vanhempien maahantuloon nykyistä helpommin.

Näihin, niin kuin muihinkin asioihin, joihin ei nyt tässä tämän nykyisen hallituksen valmistelussa otettu hirveästi kantaa, kun piti saada tämä esitys tuoreen, laajan kansalaisvalmistelun ja keskustelunkin jälkeen eduskunnan käsittelyyn, on eduskunnan mahdollisuus nyt sitten uudelleen ja tarvittaessa paneutua.

Edustajat Laakso ja Peltomo ottivat täällä esille varsin tärkeän asian, ulkomaisen työvoiman valvonnan. Kun työlupiin perustuvan valvonnan mahdollisuus tulevaisuudessa entisestään vähenee, niin kuin täällä todettiin, on selvää, että työsuhteen ehtojen noudattamista koskeva valvonta on entistä tärkeämpää pyrittäessä harmaiden työmarkkinoiden ja epäterveen kilpailun estämiseen.

Omassa alkupuheenvuorossani totesin myöskin, että jos ulkomaalaista kohdellaan työsuhteessa huonommin kuin vastaavassa työssä olevaa Suomen kansalaista, niin kysymyksessähän on rangaistava työsyrjintä. Syrjintä toteutuu jo sillä, että lakiin ja työehtosopimuksiin perustuvia työsuhteen ehtoja ei noudateta. Edelleen Suomen kansalaista ei saa työsuhteessa kohdella ulkomaan kansalaista huonommin. Jotta syrjimättömyyden periaate toimisi myös käytännössä entistä paremmin, on syytä ehdottaa työsyrjintärikoksen tunnusmerkistöä täsmennettäväksi, niin kuin täällä mainittiin.

Tässä ed. Laakso osittain viittasi juuri tähän hyödyn menettämismahdollisuuteen. Se perustuu jo voimassa olevaan lakiin, mutta syrjintärikosten syyteperustan täsmentymisen odotetaan vaikuttavan siihenkin, että menettämisseuraamukset kohdistetaan tulevaisuudessa toivottavasti entistä herkemmin nimenomaan työnantajaan, joka syyllistyy työsyrjintään.

Ed. Peltomo otti esille myöskin sitten tehokkaammat tavat. Niitähän on ollut esillä joku määrä muitakin mahdollisuuksia tehostaa valvontaa ja luoda käytäntöjä, joilla voitaisiin ennalta estää laittomat menettelytavat. Ja kenties ed. Peltomonkin mainitsema eräs tapa on juuri muun muassa järjestöjen mahdollinen kanneoikeus yksityisoikeudellisten saatavien osalta, tilaajan vastuu, tilaajan tai työnantajan vakuudenantovelvollisuus ja erityisen edustajan asettaminen, kenties myös ulkomailta työvoimaa Suomeen lähettävälle työnantajalle. Eli pitää näitä muitakin tapoja, herra puhemies, kyllä pitää esillä tämän kokonaisarvion osalta.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Utlänningslagens innehåll och anda ger en viktig signal om samhällets allmänna inställning till utlänningar. Utlänningarna är invånare i Finland och borde ses som en tillgång för vårt land. Det är viktigt att minnas att grundrättigheterna också gäller utlänningar, och det är något som utlänningslagen borde återspegla. Utlänningslagen stadgar om många viktiga frågor för utlänningar som t.ex. personens utkomst och kontakt till släkt och familjemedlemmar. Därför bör lagen vara skriven så att den ger utlänningar ett gott rättsskydd.

En god regel som utgår från principen om sunt förnuft är att det vi besluter om andra människor är så formulerat att vi skulle kunna acceptera reglerna också om de gällde oss själva. Utlänningslagen måste vara klar och tydlig, rättvis och human. Den måste fylla de internationella konventioner vi förbundit oss till med en betoning på respekten för de mänskliga rättigheterna. Alla antydningar om främlingsfientlighet måste avstyras klart och tydligt.

Förslaget till ny utlänningslag ser lika ut som det förslag som den föregående regeringen avgav före den förra riksdagen avslutade sitt arbete. I den remissdebatt som då fördes var det många som uttryckte sin oro för hur väl lagen fyller kraven på ett fullgott rättsskydd för utlänningar. Inom Sfp ställde vi oss skeptiskt till flera punkter också då.

En revidering av utlänningslagen behövs men jag hade önskat att regeringen hade tagit tid på sig för en grundlig beredning och korrigerat vissa brister som var uppenbara redan då den här lagen behandlades första gången i december. Jag hoppas att lagen ännu skall preciseras i riksdagen och att några centrala frågor ännu ses över. Det finns både goda förslag och mindre goda förslag i propositionen. T.ex då det gäller arbetsskyddet ingår det förbättringar jämfört med nuläget. En brist i propositionen är att man fortfarande inte får besvära sig över ett negativt visumbeslut.

Arvoisa puhemies! Yksi muutos uudessa ulkomaalaislaissa on, että Suomen kansalaisten perheenjäsenillä olisi oikeus hakea oleskelulupaa maassa ollessaan. Hakemus jätettäisiin paikalliselle poliisilaitokselle. Pääsäännön mukaan ulkomaalaisen on edelleen haettava oleskelulupaa Suomen lähetystöistä tai konsulaateista ennen maahan saapumista. Kun esitystä ulkomaalaislaiksi käsiteltiin hallituksessa ennen eduskuntavaaleja, Rkp halusi, että yllä mainittu poikkeussääntö koskisi myös Suomessa pysyvästi asuvien perheenjäseniä, mutta tätä ei silloin valitettavasti hyväksytty eikä sitä ole huomioitu nytkään.

Positiivista lakiesityksessä ovat määräykset, jotka koskevat oleskelulupaa työnteon vuoksi. Uusien määräysten myötä tulemme pääsemään eroon huonosti toimivasta erillisten työlupien järjestelmästä ja sen sijaan saamme järjestelmän, jossa ulkomaalaisen, joka haluaa työskennellä Suomessa, tarvitsee ainoastaan hakea yhtä yleistä työntekijöiden oleskelulupaa. Tämä tulee merkitsemään, että prosessia helpotetaan ja se tehdään sujuvammaksi.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden osalta ulkomaalaislakiehdotus on keskeneräinen. Suurimpana ongelmana on, että ulkomaalaiset opiskelijat saavat ainoastaan lyhytaikaisia oleskelulupia. Ulkomaalaiset opiskelijat joutuvat anomaan oleskelulupaa vuosittain siitä huolimatta, että ulkomaalaisten opiskelijoiden keskimääräinen opiskeluaika on noin kuusi vuotta. Kohtuullisena ei myöskään voida pitää sitä, että opiskelijoiden passeja säilytetään poliisiviranomaisten luona suuri osa siitä ajasta, jonka opiskelijat ovat Suomessa. Järjestelmä on saatava joustavammaksi. Opiskelijalla on itsellään oltava passi käytössään ja hänen on voitava ongelmitta matkustaa Suomesta pois ja takaisin Suomeen.

Toinen epäkohta on, että oleskelulupa loppuu välittömästi opintojen ollessa ohi, vaikka opiskelijalla olisi jo työtä tarjolla. Tutkinnon suorittaneen on matkustettava kotiin odottamaan päätöstä työntekijän oleskeluluvasta. Mielestäni lakiin sisällytetty säännös oikeudesta hakea oleskelulupaa sinä aikana, kun hakija on maassa, pitäisi laajentaa koskemaan myös ulkomaalaisia opiskelijoita. Tämä helpottaisi tulevaisuudessa Suomen mahdollisuuksia saada työvoimaa tänne ja pitää se täällä.

Lapsen edun tulee olla aina ensisijainen, ja tämän tulee olla perheiden yhdistämisessä noudatettava periaate. Hallituksen esityksessä sanotaan, että niissä tapauksissa, joissa alaikäisiä lapsia on tullut yksin Suomeen, perheiden yhdistämisen tulee tapahtua siellä, missä vanhemmat oleskelevat. Pääsääntönä on siis, että lapsi lähetetään ensisijaisesti vanhempien luo sen sijaan, että vanhemmat saisivat tulla lapsen luo. Olen iloinen siitä, että perusteluissa kuitenkin todetaan, että perheen yhdistäminen voisi tapahtua Suomessa, jos se on lapsen edun mukaista. Tämä on tärkeätä.

Minun on myös vaikea ymmärtää esityksen määritelmää lapsen perheenjäsenistä, että lapsen perheenjäsenten määritelmä ei käsitä sisaruksia vaan ainoastaan vanhemmat tai huoltajan. Katson, että lapsen perheenjäsenten määritelmän tulisi käsittää myös sisarukset. Monet lapset ovat jääneet orvoiksi ja sisarukset voivat olla heidän ainoita omaisiaan. Nämä sisarukset muodostavat perheen, jolla on oikeus elää yhdessä.

Värderade talman! Den försnabbade behandlingen av asylansökningar är fortfarande problematisk. Enligt lagförslaget kan ett avvisningsbeslut verkställas trots att det överklagats. Det kan inte vara rätt att en person som sökt asyl och vars ansökan behandlats enligt det försnabbade förfarandet, inte får utvänta svaret på besväret i Finland. Om det visar sig att förvisningsbeslutet var felaktigt, finns det ingenting mer att göra, eftersom personen redan avvisats.

I dag behandlas över hälften av ansökningarna i den försnabbade processen. Inom Sfp anser vi att det här förfarande inte uppfyller kraven på individuell och rättvis behandling. Ett minimum borde vara, att en person får vänta på domstolens utslag om en ansökan om avbrytande av verkställighet.

En förmildrande omständighet som förhoppningsvis har effekt, är den kläm som regeringen godkände på minister Wideroos initiativ. I den klämmen sägs att minoritetsombudsmannen under 2004 och 2005 skall utreda hur det påskyndade förfarandet tillämpas i praktiken, bland annat med hänseende till asylsökandes rättssäkerhet. Regeringen bör se till att de resurser som behövs för detta ändamål reserveras i nästa års budget.

För att utlänningslagen skall kunna förverkligas i praktiken behövs det tillräckliga anslag för skötseln av dessa ärenden. Bl.a. behöver utlänningsverket tillräckliga resurser för att behandlingstiderna för asyl- och uppehållstillstånd skall hållas skäliga.

Vi står i Finland inför samma situation som de flesta västerländska länder — vår befolkning åldras och snart står vi inför en stor arbetskraftsbrist. De flesta experter är eniga om att Finland kommer att behöva utländsk arbetskraft. Inställningen till andra kulturer och människor med annan härkomst än vi har måste därför bli öppnare. Utlänningar måste känna sig hemma i vårt samhälle, och vårt samhälle måste bli ännu bättre på att ta emot utländska barn, ungdomar, kvinnor och män.

I regeringsprogrammet står att ett integrationspolitiskt program skall uppgöras. Sfp har redan för några år sedan gjort ett invandrarpolitiskt program som jag anser att kunde ligga som grund för regeringens programarbete.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gestrin arvosteli puheenvuorossaan sitä, että yli puolet hakemuksista käsitellään nopeutetussa menettelyssä. Eihän sitä voi arvostella. Asiahan riippuu siitä, minkälaisia hakemuksia tulee. Jos yli puolet niistä hakemuksista, joita maahan tulee, on sellaisia, jotka ovat ilmeisen perusteettomia, tulevat turvallisista maista tulevien hakijoiden toimesta, silloin tietysti nämä hakemukset käsitellään nopeutetussa menettelyssä. Ei se, että yli puolet hakemuksista on tällaisia ja että ne joudutaan näin ollen käsittelemään nopeutetussa menettelyssä, tietystikään kerro mitään siitä, että tätä menettelyä sovellettaisiin liian laajasti.

Mitä tulee ed. Gestrinin näkemykseen siitä, että tällaisissa tilanteissa, valitustapauksissa, pitäisi valittajan voida jäädä Suomeen odottamaan valituksensa lopputulosta, juuri tekemällä tällaisia mahdollisuuksia pitkittää prosessin kestoa heikennetään sitä viestiä, joka on tärkeätä antaa näissä tapauksissa. Ja se viesti on siis se, että niistä pidetään huolta, jotka aidosti (Puhemies koputtaa) ovat turvan tarpeessa, mutta ne, jotka ovat täällä väärinkäyttämässä järjestelmäämme, palautetaan mahdollisimman nopeasti takaisin lähtömaahan.

Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Ledamot Gestrin fäster uppmärksamhet vid rättsskyddet och hon har alldeles rätt. När det gäller det snabba utvisningsförfarandet så finns det en risk med en mekanisk tillämpning av den här 8-dagars regeln om den som har lämnat in en ansökan också har besvärat sig över avvisningsbeslutet. Så det finns en risk att vi bryter dels mot grundlagens bestämmelser och dels mot den europeiska människorättskonventionens bestämmelser om rättvis rättegång.

Därför föreslår jag att förvaltningsutskottet skulle inhämta lagutskottets utlåtande kring problematiken med rättvis rättegång. Det vore skandal om Finland skulle ställas till svars inför domstolen i Strasbourg för att man har förbisett det här.

Minusta olisi hyvä, jos hallintovaliokunta kuulisi lakivaliokuntaa tai saisi lakivaliokunnan lausunnon pikakäännytyksestä niissä tapauksissa, jolloin asianomainen on valittanut tuomioistuimeen. Mekaaninen kahdeksan päivän määräajan soveltaminen voi johtaa siihen, että Suomi joutuu vastaamaan Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen edessä.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zysko wiczille pikakäännytystä: Olen samaa mieltä, mutta mielestäni pikakäännytyksen pitäisi olla vielä hieman pikaisempi. Se on ihme, että Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa, missä minä itse olen myöskin asunut, kun niihin maihin tullaan, pitää olla meno—paluu-lippu, ennen kuin maahan pääsee. Suomen poliisilta eli Helsingin jaokselta menee turhaan 40 miljoonaa euroa vuodessa niiden palauttamiseen, jotka ovat pikakäännytyksellä ja joilla ei ole paluulippua sinne, mistä ovat tulleet. Tällaisen säännöstön pitäisi olla oikeudenmukainen, koska se on muihin maihin verrannollinen ja myöskin YK:n hyväksymä, ja sitä pitäisi myöskin soveltaa Suomeen, jotta poliisille jäisi oikea määräraha miehityksensä kokoonpanon pitämiseksi.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Valitettavasti hallitus on ehkä halunnut jatkaa tällaista virkamiesmäistä toimintaa, kun se ei ole käsitellyt tätä hallituksen esitystä ulkomaalaislaiksi poliittisesti vaan on halunnut antaa sen enimmäkseen saman kaltaisena kuin sen antoi edellisen hallituksen ministeri Itälä, joka ei ehkä myöskään ollut kovin kiinnostunut siitä, mikä sen sisältö oli. Ymmärrän, että hallituksen alkuvaiheessa sen yhteistyö on erittäin haurasta ja on ehkä hyvä, että joku kysymys on sellainen, mistä nämä kaksi suurta puoluetta voivat olla onnellisesti yhtä mieltä. Mutta mielestäni tämä asia on liian suuri ja liian vakava eikä mielestäni eduskunnan arvovaltaa paranna mitenkään, että annetaan eduskunnalle laadullisesti erittäin huonosti ja heikosti valmisteltuja lakiesityksiä.

Lakiehdotusta valmisteltaessa kuultiin kyllä eri tahojen erittäin paljon, kiitettävällä tavalla, kiitos ministeri Itälälle tästä asiasta, mutta kuulemisten ja lausuntojen käsittely jäi kyllä hyvin heikoksi ja myöskin hallituksessa poliittinen käsittely ja keskustelukin jäi erittäin heikoksi. Joitakin parannuksia tehtiin, mutta sinne jäi vielä selviä sellaisia ongelmia, joihin ministeri Rajamäen olisi ollut erittäin helppo tarttua. Esimerkiksi lastenoikeuskysymys mielestäni olisi sopinut uudelle ministerille varsin hyvin.

Minusta on jonkin verran ongelmallista, että tällaiset poliittisesti vaikeat asiat, joissa hyvin helposti populistiset mielipiteet saavat paljon vastakaikua, hallitus jollain tavalla kuitenkin välttää ja siirtää tämän keskustelun eduskunnan vastuulle. Mielestäni hallituksella pitäisi olla myös voimaa käsitellä vaikeita asioita silloin, kun ne ovat hyvin tärkeitä monille ihmisille.

Mielestäni yksi esityksen ongelmista on, että sen perustelutekstit — en tiedä, lakiehdotushan on valtavan paksu, hyvin harvat ovat varmaan sen lukeneet — on yleisestikin erittäin kielteisellä asenteella kirjoitettu. On varmasti niin, että mitkään kommandojoukot eivät pysty turvaamaan ulkomaalaisten työolosuhteita, jos koko yhteiskunta viestii, että ulkomaalaisia kohdellaan huonosti tai että he ovat jotenkin vähempiarvoisia. Poliisivoimilla ei sellaista vastaan voi taistella, vaan kyllä tällainen oikeudenmukaisuus ja työolosuhteiden valvominen edellyttää, että kaikki viestimme sitä, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia.

Ed. Gestrin otti puheessaan mielestäni esille ehkä keskeisimmät ongelmat mutta myös joitakin hyviä puolia tässä lakiesityksessä, enkä ajatellut käsitellä niitä kovin perusteellisesti. Haluaisin kuitenkin nopeutetusta menettelystä sanoa esimerkiksi ed. Zyskowiczille sen, että kun kuitenkin perusasia on yksilöllinen käsittely, myöskin nopeutetussa menettelyssä, silloin tietenkin, kun tulee liikaa massaa, liian monta käsiteltävää hyvin lyhyessä ajassa, se tulee aika vaikeaksi aivan siitä johtuen, että suunnitelmissa ei ollut, että se koskisi niin monta.

Mielestäni on myöskin ongelmallinen asia, että myöskin täällä tämän keskustelun ja ehkä koko lain valmistelun aikana jonkinlainen fiksaatio on ollut nimenomaan näihin pikakäännytyksiin, joskin on hyvin ongelmallista, että yli puolet näistä tapahtuu näin. Täytyy muistaa, että esimerkiksi Slovakian romaneista, joista on puhuttu, ikään kuin he olisivat itsestäänselvästi ilmeisen perusteettomasti tänne tulleet ihmisoikeusraportit kertovat, että heidän joukossaan, naisten joukossa, on hälyttävän suuria määriä naisia, jotka ovat sterilisoituja. Hyvin vahvasti voi olla perusteltua aihetta epäillä, että jonkin näköistä etnistä sterilisaatiota on tapahtunut, joten mielestäni ei ole mitenkään ilmiselvää, että vainoa ei ole tapahtunut. Siinä mielessä voi hyvin kysyä, sopiiko tällainen mekaaninen, nopeutettu menetelmä näin suurille ryhmille tällaisissa tilanteissa.

Tämä fiksaatio kuitenkin on johtanut siihen, minkä ministeri Rajamäki otti esille, että pitäisi estää liian pitkät käsittelyajat, mistä varmasti kaikki olemme samaa mieltä. Se on viranomaisille kiusallista mutta ennen kaikkea aivan todella katastrofi niille ihmisille, joita se koskee: mielenterveysongelmat, perheiden hajoaminen, epätietoisuus tulevaisuudesta. Tämä laki ei millään tavalla puutu tavallisten pakolaisten turvapaikka-anomusten käsittelyyn. Vieläkin odotetaan yli kaksi vuotta. Niistä tavallisista, joista kuitenkaan ei kiistetä, että Suomen pitäisi tarjota heille turvapaikka ja turvallista oloa, ei kukaan oikein näytä välittävän, eikä myöskään sisäasiainministeriössä mielestäni tarpeeksi ole tähän kiinnitetty huomiota. Pitäisi lopettaa puhumasta vain väärinkäytöksistä. Pitäisi katsoa, että myöskin niiden, joille me täällä tarjoamme niin auliisti tukea, asiat hoidettaisiin.

Toivon, että eduskunta voi tähän kiinnittää huomiota, ja ehdottaisinkin, että eduskunta asettaisi tällaisen maksimimääräajan, jossa jokaisen turvapaikka-anomus pitää käsitellä. Mielestäni on kohtuullista edellyttää, että jokaisen anomus käsitellään vuoden sisällä hakemuksen jättämisestä. Silloin varmasti se koituisi kaikkien hyväksi, ja ajatellen myöskin ed. Zyskowiczin tavoitteita estää kaikkien ulkomaalaisten tulo Suomeen luulisin, että ehkä se olisi järkevää myöskin hänen kannaltaan eikä kohdistuisi väärällä tavalla asenteellisesti yleisenä ulkomaalaisvihamielisyytenä.

Mielestäni kaikilla teillä, jotka olette olleet mukana luomassa tätä pikakäännytysmenettelyä, on kyllä kuitenkin aika suuri vastuu — se koskee sekä hallitus- että oppositiopuolueita — pohtia sitä, että tämä selvitys tehdään perusteellisesti, ja seurata sitä, että hallituksessa tehdään perusteellisesti selvitys siitä, miten tämä yksilöllinen käsittely on onnistunut ja miten se on ollut mahdollista.

Olen iloinen siitä, että ed. Meriläinen on tehnyt täällä lakialoitteen, jossa hyvin paljon tärkeitä kysymyksiä ja lakiehdotuksen puutteita, ulkomaalaislaissa alusta asti olleita puutteita, on pyritty korjaamaan. On hyvä, että tästäkin asiasta nousee jonkin näköinen keskustelu, vähän ehkä erisävyinen kuin moneen vuoteen on ollut. En voi välttää sitä, että vähitellen on ehkä tullut hieman kyyniseksi mahdollisuuksiin miettiä asiaa neutraalimmin ihmisoikeusnäkökulmasta, jokaisen ihmisen ihmisarvonäkökulmasta.

Toinen kysymys, joka minua hieman huolestuttaa, vaikka ymmärrän sen taustalla olevat tavoitteet, on ehkä työllisyys ja ulkomaalaisten työolosuhteiden valvonta. Ymmärrän ja näen myöskin itse, että on hyvin tarpeen suojella ja miettiä sitä, miten voidaan estää ulkomaalaisten syrjintä työpaikoilla. Mutta toivoisin, että ne säännökset, jotka tehdään, voitaisiin tehdä hieman eritellymmin. Ymmärrän hyvin, että lyhytaikaisesti täällä olevan tai lyhytaikaisessa työsuhteessa olevan henkilön kohdalla ehkä voi olla hyvinkin tarpeellista jollain tavalla valvoa tätä erityisesti. Mutta esimerkiksi pakolaisen, joka on ollut täällä kymmenen vuotta, tai ihmisen kohdalla, joka pysyvästi asuu täällä, en oikein ymmärrä, mitä syytä on leimata hänet erikseen johonkin rekisteriin sen takia, että hän on ulkomaalainen. Mielestäni tämä asettaa kyllä hyvin kysymyksenalaiseksi rekisteröintimenetelmän ihmisen taustan perusteella, enkä näe sitä perustaa, mikä siellä takana on. Toivoisin, että tätä voitaisiin pohtia, että ei kaikkia ulkomaalaisia mitenkään laitettaisi rekisteriin työpaikoilla.

Aivan viimeiseksi haluan kuitenkin sanoa yhden erittäin myönteisen kohdan, joka mielestäni tuli jo edellisessä hallituksessa mukaan mutta joka on hyvin hyvin tärkeä, se ehkä juuri voi hyvinkin liittyä slovakialaisiin romaneihin, naisiin kohdistuva vaino. Olen iloinen siitä, että tämä naisiin sukupuolen perusteella kohdistuva vaino on erityisesti nostettu tässä lakiehdotuksessa esille turvapaikan antamisen perusteeksi. Tämä korjaa todella vakavan puutteen, ja valitettavasti se tulee varmasti käyttöön liian usein, mutta se on tarpeeseen.

Tässä mielestäni on kaiken kaikkiaan, niin kuin ed. Gestrin sanoi, kysymys lainsäätäjän kyvystä nähdä ihminen järjestelmien takana. Kysymys ei ole pelistä, ei siitä, että jos lapsen vanhemmat käyttävät lasta hyväkseen, se antaisi meidän viranomaisillemme oikeuden käyttää lasta pelinappulana sitten vielä uudemman kerran. Eivät myöskään ongelmat, maailmanlaajuiset pakolaisongelmat tai konfliktit, anna meille oikeutta käyttää ihmisiä pelinappuloina, ei ennalta ehkäisevästi eikä muutenkaan. Tässä on kysymys erittäin vakavista asioista. Nämä ovat hyvin vaikeita ja vakavia asioita, vaikka ne koskisivat hyvin harvoja ihmisiä. Tässä on kysymys harvojen elintärkeästä intressistä, jopa elämästä ja kuolemasta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Biaudet’n kanssa samaa mieltä siitä, että nopeat käsittelyajat turvapaikkahakemuksissa ovat meidän kaikkien yhteinen tavoite. Oma näkemykseni on se, että mitä paremmin me pystymme ennalta ehkäisemään oikealla informaatiolla ja myös tällä nopeutetulla menettelyllä perusteettomia turvapaikkahakemuksia Suomessa, sitä paremmin ja nopeammassa ajassa me pystymme käsittelemään ne turvapaikkahakemukset, joita käsitellään normaalissa menettelyssä.

Tämä ed. Biaudet’in tavoite yhden vuoden aikarajasta kaikille turvapaikkahakemusten käsittelyille on tietysti hyvä tavoite. Mutta on ihan selvää, että jos samanaikaisesti toimittaisiin niin kuin ed. Biaudet toivoo, että näissä selvästi perusteettomissa hakemuksissakin käsittelyajat olisivat selvästi pidempiä, se johtaisi niiden määrän sellaiseen kasvuun, (Puhemies koputtaa) ettei ole mitään mahdollisuuksia päästä nopeampiin aikoihin näissä normaalimenettelyissä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ulkomaalaislaki on hyvin huolellisesti valmisteltu ja vastaa oikeastaan sitä linjaa, mitä kokoomus edusti edellisessä hallituksessa, ja voimme olla tyytyväisiä. Tässä suhteessa voi sanoa, että se kritiikki, että tämä olisi teknisesti valmisteltu, virkamiesmäisesti valmisteltu, ei kyllä pidä paikkaansa.

Olen ed. Biaudet’in kanssa samaa mieltä, että asiat pitää käsitellä nopeasti. Siitä syystä pikakäännytys on erittäin hyvä, koska silloin asiat käsitellään nopeasti. Sillä on myös selkeä ennalta ehkäisevä vaikutus, minkä olemme kaikkien näiden vuosien aikana havainneet. Silloin kun pikakäännytystä ei ollut, täällä oli valtava määrä hakijoita, joitten asioita käsiteltiin vuosia. Silloin juuri käsittelyajat pitenivät olennaisesti. Kun saatiin pikakäsittely, käsittelyajat ovat lyhentyneet. (Ed. Biaudet: Eivät ole!) Tämän jälkeen voidaan myöskin harkita paremmin sitä, että asetettaisiin tiettyjä enimmäisaikoja myöskin tavallisten tapausten käsittelyille.

Mikä on myöskin tärkeätä, on se, että pitää erottaa, että meillä on sitten pakolaisia ja myöskin niitä, jotka tulevat Suomeen töihin. Tässä suhteessa on hyvä, että päästään jonkin verran eteenpäin niin, että niitten henkilöitten asemaa, (Puhemies koputtaa) jotka pyrkivät Suomeen tekemään työtä, tässä esityksessä helpotetaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! On sääli, että sen lisäksi, että nykyinen hallitus sekoilee erilaisten asiakirjojen julkisuuden ja salaisuuden kanssa, se ottaa virkamieshallituksen roolin: eli ulkomaalaislakia ei ole varsinaisesti poliittisesti käsitelty. Mielestäni näin merkittävän lakiesityksen perusteellinen poliittinen käsittely olisi ollut paikallaan.

Ennen vaaleja monet puolueet vaativat, että Suomen pitää ottaa kantaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan. Näin oli muistaakseni myös kokoomuksen ja keskustan lausunnoissa: Eli maahanmuuttopoliittisia linjauksia sitä silmälläpitäen, että Suomen väestörakenne on muuttumassa ja työvoimaa poistumassa työmarkkinoilta, tarvittaisiin. Vihreä liitto otti kantaa ulkomaalaispolitiikkaan viime helmikuussa, runsas kuukausi ennen vaaleja. Tuon kannanoton otsikko oli "Suomi tarvitsee toimivan ja humaanin ulkomaalaispolitiikan". Kannanotossa puututtiin sekä pakolais- ja turvapaikanhakijakysymyksiin että myös niin sanottuun aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Olin tuolloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä pikakäännytyskysymys pitää hoitaa niin, että turvapaikanhakijan oikeusturva taataan. Aivan kuten edustajat Zyskowicz ja Biaudet olen sitä mieltä, että turvapaikkaprosessin nopeus on kaikkien etu. Ihmettelenkin suuresti, että kokoomus tässä asiassa on kovin valittavalla kannalla tilanteessa, jossa ministeri Itälällä olisi ollut mahdollisuus lisätä Ulkomaalaisviraston resursseja viimeksi kuluneen kauden aikana, jos sitä asiaa olisi haluttu priorisoida. Kysehän on myös Ulkomaalaisviraston resursseista. Sinänsä nämä jonot eivät saamieni tietojen mukaan ole vähentyneet pikakäännytyksen myötä. Ainakin niissä on ollut vaihtelua tämän käsittelyajan suhteen.

Vihreät ovat jättäneet rinnakkaislakialoitteen, jossa ehdotetaan muutosta pikakäännytyspykälään ja moniin muihinkin pykäliin.

Tarkoituksenamme on turvata turvapaikanhakijan minimioikeusturva niin, että häntä ei käännytetä maasta, ennen kuin valitus on saatu päätökseen. Kysehän on nopeutetussa päätöksenteossa kuitenkin siitä, että lisäaikaa tulisi vain joitakin viikkoja tämän valituksen käsittelyn myötä. Kun on kyse siitä, että turvapaikanhakija saattaa tulla käännytetyksi maahan, jossa hän on hengenvaarassa, mielestäni näissä tilanteissa todellakaan ei ole ihmisoikeusajattelun mukaista, että päätös käännytyksestä toimeenpannaan, ennen kuin valitusasia on loppuun käsitelty. Tarkoituksena todellakaan tällä pykälällä ei ole käsittelyaikojen pidentäminen, vaan hyvin perustavan laatuisen oikeusturvan antaminen turvapaikanhakijoille.

Valtioneuvosto on pyytänyt vähemmistövaltuutettua selvittämään, miten pikakäännytystä on sovellettu. Selvitystä tehdään paraikaa. Vähemmistövaltuutettu on myös omissa lausunnoissaan todennut, että lain toimivuutta pitää tutkia. Tätäkin taustaa vasten on aika erikoista, että tämä esitys annetaan juuri kyseisessä muodossa, koska todellakaan tarkkaa analyysia siitä, missä tilanteissa pikakäännytyksiä annetaan tai niistä tehdään päätös, ei ole tehty.

Sinänsä, kun oikeusturvapuolta on arvioitu, myös perustuslakivaliokunta lausunnossaan 10/2002 on katsonut, että on yksittäistapauksissa mahdollista, että maasta käännyttäminen ennen valituksen ratkaisemista on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Eli eduskunta itsekin on kyllä ottanut tämän linjan, että tämä kysymys on hyvin olennainen ja Suomi voi tämän lainsäädännön kanssa toimia ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon vihreät puuttuvat lakialoitteellaan, on turvapaikkaa hakeneiden lasten asema ja sen parantaminen. On tietenkin hyvä asia, kun ministeri antaa vihreää valoa siihen suuntaan, että eduskunta tätä asiaa muuttaisi. Toivon, että valiokuntakäsittelyn yhteydessä tämäkin asia arvioidaan perusteellisesti. Lakialoitteessamme katsotaan, että lapsen etu on ensisijainen ja huoltajien kuuleminen lapsen edustajina ohitse viranomaisten on se ensisijainen linja ja tilanteessa, jossa on syytä epäillä huoltajien vilpillisyyttä tai heidän kantansa ovat erilaiset, tästä periaatteesta voitaisiin sitten poiketa.

Mitä tulee vielä aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan, arvoisa puhemies, vihreiden aloitteessa esitetään muutosta opiskelijoiden aseman parantamiseen sillä tavoin, että opiskelijat saisivat paremmat mahdollisuudet tehdä työtä opiskeluaikanaan Suomessa ja myös että heillä olisi mahdollisuus nykyistä helpommin jäädä Suomeen työntekijöiksi. Tämä asia on sellainen, johon ovat kiinnittäneet huomiota sekä monet opiskelijajärjestöt että myös työnantajapuoli. Kun mietitään sitä, että Suomessa on työvoiman tarve ja myös kielitaitoisen työvoiman tarve, on selvä, että opiskelijat, jotka Suomeen ovat jollakin lailla kotoutuneet, voivat olla avainhenkilöitä esimerkiksi liike-elämän kannalta. Näin ollen opiskelijoiden työlupien ja työssä pysymisen helpottaminen on tietenkin Suomen edun mukaista.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan, katson, että maahanmuuttopolitiikan linjaamisesta pitäisi eduskunnan saada selvitys hallitukselta tällä kaudella esimerkiksi sen jälkeen, kun tämä laki on ollut voimassa jonkin aikaa, koska maamme väestön vanheneminen on jo hyvin iso kysymys, johon maahanmuuttopolitiikkaa pitää peilata. On myös selvää, että tilanteessa, jossa Suomen ulkomaalaispolitiikka on melko tiukkaa, on olemassa riskejä, että Suomeen tulee laitonta työvoimaa. Tähän kysymykseen on puututtu myös. On myös riskejä, että niin sanotun ihmiskaupan todennäköisyys kasvaa. Monilla EU:n reuna-alueilla ihmiskauppa on hyvin suuri ongelma. Se on erittäin vaikea ihmisoikeusloukkaus. Esimerkiksi on tunnettua, että Espanjaan tulee paljon laitonta työvoimaa Pohjois-Afrikasta ja näillä henkilöillä ei ole käytännössä mitään oikeuksia Espanjan työmarkkinoilla. Tietenkään kukaan ei toivo, että Suomeen tämmöinen tilanne kehkeytyisi. On olennaista, että kaikki työvoiman väärinkäyttötapaukset tutkitaan ja ulkomaisen työvoiman syrjintätapauksia selvitetään kaikin mahdollisin keinoin.

Mutta todellakin kun on sitä näkemystä, että ulkomaalaiset Suomessa nähdään hyvinkin kielteisesti, pelkään, että tästä laista käytävä keskustelu vie kehitystä siihen suuntaan. Minusta meidän pitäisi pyrkiä kaiken kaikkiaan myönteisempään ajatteluun. Siihen ajatteluunhan esimerkiksi on pyritty suomalaisessa kotouttamislainsäädännössä. Näin ollen toivon, että tämä keskustelu jatkossa valiokuntakäsittelyssä ja sitten, kun se palautuu tänne suureen saliin, on asiallista.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Tässä vaiheessa muutaman puheenvuoron johdosta on nyt ehdottoman määrätietoisesti todettava, että tämän esityksen tulo eduskuntaan on mitä selkein poliittinen päätös hallitukselta, ensinnäkin omalta osaltani toukokuun alussa, ja myöhemmin hallitus hyväksyi ne perustelut, ei mikään virkamiesratkaisu, poliittinen sen takia, että oli selvästi nähtävissä, että siihen kokonaisuuteen, joka on tärkeä saada pikaisesti lainsäädännössä etenemään, ei pitkittyvä lausuntokierros tuo mitään uutta, siihen varsin tuoreeseen käsittelyyn, mikä edellisen hallituksen puolella keskeisesti pääministeri Lipposen johdolla oli tapahtunut. Monenlaisia poliittisia yhteensovitteluja, eri kansalaisjärjestöjen ja eri tahojen näkökohtia pitkässä prosessissa oli soviteltu. Ei ollut nähtävissä tältä osin mitään olennaisesti uutta. On muistettava, että huhti—toukokuun vaihteeseen ei ollut pitkä aika siitä, kun eduskunnassa oli juuri tämä asia käsittelyssä, viime talvena.

Nyt on mahdollisuus eduskunnan arvovallan mukaisesti ja vastuulla lähteä asiaa ilman mitään vaali- tai muita paineita rauhallisesti käsittelemään paneutuen nimenomaan yksityiskohtiin ja sisältöön. En ole kehottanut tässä mitään kohtaa muuttamaan vaan olen ilmoittanut, että luotan eduskunnan harkintaan niiltä osin kuin keskustelua syntyy ja asiantuntijakuuleminen eduskunnassa poliittisesti aikaansaa uudenlaista arviota.

Erittäin tärkeä asia, johon, puhemies, valitettavasti en huomannut hallintovaliokunnan puheenjohtajalle ed. Väistölle vastata, liittyy rahoituskysymykseen, jota muutama muukin on sivunnut. Ensinnäkin on tärkeätä korostaa tässä, että poliisi ja Rajavartiolaitos osallistuvat edelleen siinä määrin turvapaikkahakemusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn, että määrärahojen siirto sisäasiainministeriön puolelta näiltä viranomaisilta Ulkomaalaisviraston momentille ei ole mahdollista. Edelleen poliisin ja Rajavartiolaitoksen toiminta on erittäin tärkeätä ja näissä asioissa keskeistä, joten tämä resurssikysymys myös hallituksen käsittelyssä tuli esille. Se on syytä muistaa samalla, kun muistetaan, että hakemusten käsittelyn nopeuttamisella, toivon mukaan, mikä on erittäin tärkeä näkökohta, saavutettaisiin myös säästöjä työministeriön pääluokassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottomenoissa, jolloin voitaisiin myöskin joustavasti tämän asian kokonaisuuden hallinnan kannalta myös kehysten välisiä kysymyksiä tarkastella.

On muistettava, että sisäasiainministeriöllä ei ole mitään arviomäärärahaa. Jokainen yllättävä uusi tehtävä ja meno merkitsee poliisin ja Rajavartiolaitoksen puolella leikkauksia. Eli tilanne ei voi olla näin, vaan meidän täytyy jokaisen, joka kantaa tästä asiakokonaisuudesta huolta, kiinnittää huomiota myös rahoitukselliseen näkökohtaan. On myös syytä varmasti Ulkomaalaisviraston eli Uvin toiminnan osalta arvioida käsittelyjen teknistä puolta ja priorisointeja, onko siellä oikeat painotukset. Näitä asioita on nyt lainsäädäntöteitse ja lain käsittelyn kautta varmasti hyvä myös pohtia.

Edelleen tämä keskustelu aikaansaa tarvetta puuttua muutamalla sanalla nopeutettuun turvapaikkamenettelykysymykseen. Sehän kestää käytännössä lyhimmillään noin kolme viikkoa. Turvapaikkakuulustelun jälkeen Ulkomaalaisvirastolla on viikko aikaa tehdä päätös ja Uvin päätöksen jälkeen hakijalla on kahdeksan päivää aikaa hakea täytäntöönpanon keskeyttämistä Helsingin hallinto-oikeudelta, jolloin on kyseessä ilmeisen perusteeton hakemus, turvallinen alkuperämaa jne., ennen kuin päätös tästä maasta poistamisesta voidaan panna täytäntöön. Monissa muissa maissa toimitaan paljon pikaisemmin. Tämä ei ole nimensä mukaisesti mikään pikakäännytys, kenties entiseen elämänmenoon verrattuna nopeutettua, mutta ei mikään pikakäännytys.

Viime vuosina on Suomeen tullut paljon turvapaikanhakijoita Euroopan unionin ehdokasvaltioista kuten Puola, Tshekki, Slovakia ja Romania. Näistä valtioista saapuneiden hakemukset on pääosin käsitelty nopeutetussa menettelyssä, mikä on vaikuttanut näihin paljon täälläkin keskustelussa esillä olleisiin prosenttilukuihin turvapaikkakäsittelyn myönteisistä päätöksistä jne. Mainittakoon, että näiden turvallisten maiden lista muistaakseni syntyi Tanskan puheenjohtajakauden aikana vuonna 2000, ja nythän on ollut keskustelua Euroopan unionin piirissä, lähinnä sisäasiainministerineuvoston piirissä, pitäisikö tätä turvallisten maiden listaa tarkistaa. Minä olen ollut huomaavinani enemmän paineita sen listan lisäämiseen kuin sen supistamiseen, mutta tämähän jää tietysti sitten nähtäväksi.

Vielä nämä hakijaprofiilit, kuten sanoin, vaihtelevat hyvin paljon eri maissa. Suomea tarkastellaan vertaamatta tätä profiilia hyvin herkästi. Kun esimerkiksi vuonna 2001 Suomessa turvapaikkahakemuksen jättäneiden henkilöiden hakemuksia tarkastellaan, havaitaan suurimpien hakijaryhmien silloin olleen venäläiset, ukrainalaiset ja irakilaiset. Näistä venäläisille ja ukrainalaisille ei ole läntisen Euroopan maissa annettu turvapaikkaa. Viime vuonna suurimman hakijaryhmän muodostivat, kuten mainitsinkin täällä aikaisemmin, huhti—heinäkuussa saapuneet Romanian romanit, joita pelkästään sillä jaksolla tuli lähes 600 hakijaa, joiden hakemukset taas yksilöllisen käsittelyn perusteella todettiin ilmeisen perusteettomiksi.

Sellaiset turvapaikanhakijat, jotka mahdollisesti ovat saaneet yhden tai useamman kielteisen turvapaikkapäätöksen muualta Euroopasta tai pitävät mahdollisuuksiaan siellä huonoina, voivat tulla kokeilemaan mahdollisuuksiaan Suomessa. Tästä on myös Euroopan unionin ministerineuvoston piirissä paljon keskusteltu, että pitäisi olla samanlaiset kriteerit, ei pitäisi tehdä ikään kuin houkuttelevuuseroja myöskään tässä. Se ei ole myöskään meidän kannaltamme etu. Liian liberaali lupakäytäntö voi kyllä hyvin pian näkyä ongelmina, joista me pääsemme paljonkin keskustelemaan. Tähän liittyy juuri pitkähköt käsittelyajat, kuten aikaisemmin mainitsin, ja eurooppalaisen mittapuun mukaan varsin hyvät etuudet ja oikeudet. Ne omalta osaltaan lisäisivät Suomen houkuttelevuutta niiden hakijoiden silmissä, joille kielteinen päätös on todennäköinen lopputulos. Tämän tyyppistä kehitystä ei ole syytä todellisen turvan, suojelun ja pakolaisnäkemyksen mukaan kyllä lisätä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että sisäministeri Kari Rajamäki on ripeästi tuonut tämän viime hallitukselta kesken jääneen asian tänne suureen saliin. Olisin hieman kyllä odottanut väkevämpää tukea hallituksen omista riveistä. Nyt ei esimerkiksi yhtään keskustalaista ole salissa. On vähän sama tilanne kuin silloin, kun sosialidemokraatit yhtä raivoisasti puolustivat veroratkaisujaan, eli eipä juuri ketään ole paikalla. Puolustetaan nyt, minä voin sitten puolustaa tätä hallituksen esitystä oppositiosta käsin.

Minun mielestäni tässä on sangen hyvä pohja, se sisältää keskeiset asiat. Ei tässä kenenkään oikeusturvaa loukata. Sitä varten meillä on valiokuntalaitos tässä eduskunnassa, että jos siellä on pukkeja tai tulkintaerimielisyyksiä, niitä voidaan sitten valiokunnassa hioa. Siitä olisin samaa mieltä ed. Laxin kanssa, että kyllä lakivaliokunnalle olisi tästä ollut hyvä myöskin antaa lausuntomahdollisuus. — Rkp on aina niin kovin huolissaan lainvalmistelun tasosta, mutta kun kielilakia tähän maahan säädettiin, ei tiedetty edes sen kielilain kustannuksia, semmoinen vaan säädettiin tässä talossa ennen vaaleja ihan niin kuin suitsait. Odotamme mielenkiinnolla, mitä se tulee maksamaan.

On hyvä, että tämä on tänne tuotu, ja tämähän on sikälikin sopiva aika, että Euroopan unioni Thessalonikissakin käsittelee näitä pakolais-, ulkomaalais- ja siirtolaisasioita nyt ajankohtaisesti. Meidän täytyy Suomessakin saada selkeä pohja, mitä me haluamme. Perusperiaate on se, että Suomessa on syytä hyväksyä sellainen laki, jossa me suomalaiset päätämme siitä, keitä tänne tulee, mistä tänne tullaan, kuinka paljon tulee ja millä perusteella tulee. Se on meidän oikeutemme omassa maassamme, me voimme nämä kriteerit määritellä ja niin tuleekin tehdä.

Oikeassa hengenhädässä olevat kyllä tähän maahan pääsevät, itse roomalaiskatolisen seurakunnan jäsenenä tunnen useita pakolaisstatuksella Suomeen päässeitä vietnamilaisia, irakilaisia ja muita. Varmasti on ollut silloin oikeus ja suuri hätä ja on tänne päästy. En minä sellaisia tapauksia juurikaan tunne, että olisi ollut perusteet päästä eikä ole päässyt.

Näihin pikakäännytyksiin ja muihin asioihin perehtyessä kannattaa katsoa näitä pykäliä täältä lakiesityksestä, esimerkiksi tätä 101 §:ää Ilmeisen perusteeton hakemus. Mitenkä tästä nyt eri mieltä voi olla, jos sanotaan, että hakemus on ilmeisen perusteeton esimerkiksi jos hakijan ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä antamalla hakemuksen ratkaisemisen kannalta keskeisistä seikoista tahallaan väärää, harhaanjohtavaa tai puutteellista tietoa, vaikeuttamalla muulla vilpillisellä tavalla hakemuksensa perusteiden selvittämistä jne? Eikö tämä ole aivan hyvä, että tällaiset periaatteet on lakiin kirjattu. Jos toimii oikein ja asiallisesti, niin ei tämän pykälän kohdalta joudu vaikeuksiin. Tai sitten 103 § Nopeutettu käsittely, siinä on aivan selkeät määräykset, joita nyt esimerkiksi sisäministeri sanoi näitten Romanian romanien puitteissa käytetyn. Nämä ovat mielestäni täysin selvät, ei näissä ole mitään epäselvää. Tai sitten 57 §, jonka mukaan voidaan jättää pysyvä oleskelulupa myöntämättä, jos ulkomaalaisen on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta. En minä oikein ymmärrä, miten tämä olisi jollain tavalla vihamielistä. Tämä on normaalia lainsäädäntöä ja on tärkeää, että nämä asiat on lakiin kirjattu. En ymmärrä oikein, mitenkä tästä voi mitään muita johtopäätöksiä vetää.

Se on myöskin hyvin tärkeää, mitä sisäministeri Rajamäki sanoi ministeriön määrärahoista. Nythän tosiasiallinen tilanne on se, että jos näitä perusteettomasti Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita pikakäännytyksen tai muun käännytyksen johdosta lähdetään sitten raijaamaan omaan kotimaahansa, niin käsitykseni mukaan rahat siihen menevät Helsingin poliisin resursseista. Ei se niin voi olla. Kyllä tässä pitäisi olla jokin sellainen menettely, ettei se ole poissa Pääkaupunkiseudun turvallisuudesta.

Nämä ovat juuri sellaisia asioita, jotka tuolla kansan syvissä riveissä herättävät katkeruutta. Kysymys ei ole siitä, että kun otetaan hengenhädässä olevia ihmisiä, heitä ei pidä auttaa, vaan kysymys on siitä, jos väärin, heppoisin perustein tehdään tällaista pakolaisturismia. Pyritään ensin tänne, jos ei onnistu, mennään pyrkimään Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Tämä on juuri se, mikä aiheuttaa näitä kärvistyksiä kansan keskuudessa, ei se, että hengenhädässä olevaa ihmistä autetaan, vaan se, että yritetään käyttää systeemiä hyväksi. Juuri tällaiset veivarit ja porsaanreikien etsijät aiheuttavat vaikeuksia myös muille turvapaikanhakijoille, jolloin leimataan myös sitten mahdollisesti niitä, jotka ovat asiallisin perustein liikkeellä.

Sitten muutama sana ay-liikkeestä. Ay-liikekin on herännyt ruususen unestaan ja SAK toivoo ainakin tiedotteensa mukaan ulkomaalaislaille ripeää käsittelyä, nimenomaan tätä työlupamenettelyä ja sitten sitä, että kun Suomessa toimitaan ja työtä tehdään, niin tehdään sitten maan lakien mukaan myös työajan ja palkkauksen suhteen. Tämä on hyvin tärkeätä, että on selkeät säännöt, saadaan samasta työstä samaa palkkaa, ei dumpata työmarkkinoita, ei tällä lailla väärin perustein veivata ja pelata.

Minun mielestäni on erittäin hyvä, että tämä on tänne nyt nopeasti saatu ja lähtee valiokuntakierrokselle. Aivan niin kuin sisäministeri sanoi, on hyvä, että tämä asia saadaan valmiiksi ennen kuin EU laajenee. Meillä on sitten selkeät omat pelisäännöt ja niin pitää minun käsitykseni mukaan ollakin. Tässä maassa eletään meidän lakiemme ja säännöstemme mukaan, niin mekin joudumme elämään, kun me menemme muualle.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri Rajamäki täällä nyt kuitenkin totesi, että tämän lain antaminen on ollut poliittinen päätös, koska olin itse ollut hieman hämmentynyt siitä, että hän oli erään suuren päivälehden haastattelussa sanonut, että hän ei halua perustella tätä lakia, koska on vain tarkoitus antaa se eduskunnalle, joka sitten käsittelee sitä. Tällainen menettely ei mielestäni olisi sellainen, joka puolustaa eduskunnan arvovaltaa, vaan kyllä eduskunnan arvovaltaa puolustaa se, että hallitus antaa poliittisesti päätetyt perustellut esitykset.

Sen lisäksi ihmettelin hieman sitä mielestäni kuvitteellista lähtökohtaa, että kaksi vaihtoehtoa tämän lain käsittelyssä olisivat olleet uusi lausuntokierros tai sitten sen antaminen tismalleen samana kuin edellisen hallituksen aikana. Kaikki, jotka olimme täällä edellisellä kaudella, tiedämme, että sitä valmisteltiin erittäin kiireisesti, koska se yritettiin saada tänne käsiteltäväksi ennen vaaleja. Totta kai poliittisella hallituksella olisi ollut myös sellainen mahdollisuus, että tästä laista korjataan joitain kohtia eikä välttämättä tehdä niin, että laitetaan koko lausuntokierros uudelleen.

Sen lisäksi tästä laista kriittisiä huomioita eivät ole esittäneet vain kansalaisjärjestöt, joita tästä on kuultu, vaan myös eri viranomaiset. Mutta mielestäni tarjoaa tälle eduskuntakäsittelylle, jossa totta kai eduskunta voi tehdä muutokset, jotka se katsoo välttämättömiksi, paremman lähtökohdan, että tätä kuitenkin nimitetään poliittisesti annetuksi eikä tehdä niin, että sanotaan, että annettiin sama kuin viimeksi, kun ajatellaan, että näin se nyt sitten lopulta tulee käsiteltyä.

Sen vuoksi, että tämän lain eduskuntakäsittely olisi perusteellinen ja että eduskunnalla olisi alusta lähtien hyvät mahdollisuudet nähdä ne vaihtoehdot, joita tämän lain sisällössä on, vihreä eduskuntaryhmä on jättänyt rinnakkaislakialoitteen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on Rosa Meriläinen.

Arvoisa puhemies! Ed. Ulla Anttila jo jonkin verran esittelikin niitä asioita, joihin olemme puuttuneet. Olimme sitä mieltä, että tässä laissa olisi ollut aika paljonkin viilattavaa, mutta rinnakkaislakialoitteessa olemme kiinnittäneet huomiota asioihin, jotka olemme nähneet keskeisinä ongelmakohtina, eli kysymyksiin oikeusturvasta, lapsen edusta, liikenteenharjoittajan sanktioista ja opiskelijoiden oleskeluluvista.

Sisäministeri Rajamäki on tässä keskustelussa suvereenisti käyttänyt käsitettä turvallinen maa, mikä on mielestäni hieman outoa, koska itse asiassa kuitenkin näiden turvapaikkahakemusten käsittelyssähän pitäisi lähteä yksilöllisestä käsittelystä ja siitä ajatuksesta, että absoluuttisesti turvallisia maita ei ole, vaan että periaatteessa pitäisi olla mahdollista, että turvapaikkaa voi tulla hakemaan vaikka Ruotsista, jota nyt ehkä yleisesti pidetään sellaisena turvallisen tuntuisena maana, ja silloinkin se hakemus olisi asiallisesti käsittelyssä.

Täällä on keskustelussa myös kiinnitetty huomiota siihen, että vähemmistövaltuutettu Puumalainen on laatimassa selvitystä, ja varmasti olisi ollut perusteltua, että tämän selvityksen tiedot pikakäännytyksistä olisivat olleet tiedossa silloin, kun tämä laki tulee eduskuntakäsittelyyn. Toivon mukaan tämä selvitys ehtii sillä tavalla, että sen tulokset voidaan ottaa huomioon eduskuntakäsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Myös esityksessämme olemme puuttuneet opiskelijoiden tilanteeseen. On mielestäni tässä keskustelussa ollut huomattavan ristiriitaista se, että kun kuitenkin olemme puhuneet viime vuosina paljon koulutetusta työvoimasta ja siitä, että erityisesti tietyillä sektoreilla meillä on jo nyt ollut työvoimapulaa, jossa hyvä koulutus ja myös monipuolinen hyvä kielitaito on tarpeen, ja kun meidän kohtuullisen kiitettävä ja hyvä korkeakoululaitoksemme, jossa opiskelu on maksutonta, on varmasti ollut yksi sellainen valtti, että tänne on saatu opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet suomalaisen korkeakoulututkinnon ja jotka varmasti, tutkimusten mukaan itse asiassa yli puolet heistä, haluaisivat jäädä tekemään töitä Suomeen ja sitä kautta hyödyttämään yhteiskuntaamme ja kansantalouttamme, että nämä ihmiset sitten ikään kuin passitetaan pois täältä, vaikka heillä olisi tiedossa jo hyvin pian valmistumisensa jälkeen työpaikka, että tätä asiaa ei ole tässä lakiesityksessä tarkemmin korjattu.

On myös eräitä muita yksityiskohtia, jotka liittyvät opiskelijoiden asemaan, ja jotka olisi syytä tämän lain käsittelyn yhteydessä korjata.

Arvoisa puhemies! Myös olemme tehneet esityksen, jossa puututaan täällä keskusteltuun asiaan eli lapsen etuun. Esityksemme tähtää siihen, että lapsen etu otetaan tässä laissa huomioon johdonmukaisesti joka kohdassa sillä tavalla, että lapsia koskevia asioita käsitellään lapsen edun näkökulmasta.

Lisäksi haluaisin puuttua ulkomaalaisten työehtoihin ja siihen, miten työnantajat teettävät töitä. Olen itse näissä keskusteluissa, esimerkiksi keskustellessani SAK:n edustajien kanssa, aina hyvin lämpimästi kannattanut sitä ajatusta, että Suomessa tehdään kaikki sen eteen, että meille ei synny kaksia työmarkkinoita, joissa on ikään kuin heikot työmarkkinat, jossa ulkomaalaiset tekevät työtä, ja sitten toisenlaiset suomalaisille, vaan että Suomessa ehdottomasti noudatetaan suomalaisia työehtoja ja toimitaan täällä lainsäädännön mukaan. Olen suhtautunut myönteisesti myös siihen tavoitteeseen, joka SAK:lla on ollut, että ammattiliitoilla olisi kanneoikeus näissä väärinkäytöstapauksissa, koska on ymmärrettävää, että ihmiset, jotka täällä tekevät ehkä lyhyenkin aikaa työtä, eivät välttämättä itse uskalla näitä valituksia tehdä.

Toisaalta ministerin puheenvuorossa minua ihmetytti aika paljon näkemys, että kysymys olisi ulkomaalaisen työvoiman valvonnasta. Mielestäni näkökulman pitäisi olla se, että ne ovat työnantajia, jotka teettävät tätä ikään kuin laitonta työtä, ja he ovat myös niitä, jotka viime kädessä siitä saavat sen todellisen edun, koska itse asiassa ulkomaalaisille työntekijöille, heille itselleen, olisi edullista varmasti toimia suomalaisten työehtojen mukaan. Olen itse nähnyt tämän koko ajan ikään kuin työntekijöiden ja työnantajien välisenä kysymyksenä ja toisaalta myös työnantajien välisenä tasa-arvokysymyksenä, koska, totta kai, laillista työtä teettävillä on silloin ikään kuin huonompi asema. Nämä muotoilut, joissa puhutaan ikään kuin ulkomaalaisten työntekijöiden valvonnasta eikä työantajien valvonnasta siinä, että noudatetaan työehtoja, antoi tälle keskustelulle mielestäni hieman omituisen sävyn, koska työnantaja on se, joka näistä itse asiassa sen todellisen taloudellisen edun saa. Mielestäni tämä muotoilu "ulkomaalaisten työntekijöiden valvonta" tuo tähän keskusteltuun juuri sitä sävyä, jota en siihen mielelläni haluaisi, että ikään kuin itse asiassa ratkaisu tälle ongelmalle olisi se, että meillä ei olisi ulkomaalaisia työntekijöitä.

Mutta toivottavasti eduskunta käsittelee tätä asiaa maltillisesti ja ajattelee näitä ihmisiä yksilöinä. Mielestäni ed. Gestrin sanoi ihan hyvin sen periaatteen, että tämän lain pitäisi olla sellainen, että me katsoisimme, että sitä voi soveltaa tässä maassa myös meihin kaikkiin, itseemme, suomalaisiin. Katson, että pääomat liikkuvat ja kulttuurit vaihtavat ominaisuuksia ja käyvät dialogia keskenään. Ihmiset myös liikkuvat ja meidän on hyvä tässä maassa elää sillä tavalla, että olemme tottuneet siihen ajatukseen, että ihmiset liikkuvat ja täällä on erilaisia ihmisiä. Paremmin varmasti pärjäämme, jos suhtaudumme siihen myönteisesti ja olemme valmiita heille antamaan kulttuuristamme sen, mikä siinä on hyvää. Se on ehkä tämä oma ideologinen peruslähtökohtani.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva laki on kansainvälisen Suomi-kuvan näkökulmasta erittäin tärkeä. Kyse on eräänlaisesta nuorallatanssista, jossa toisaalta halutaan työntää pois perusteettomat maahanmuuttajat mutta toisaalta vetää sisään Suomeen, voisiko heitä kutsua, perusteelliset maahanmuuttajat. Nämä asiat liittyvät toisiinsa, niitä ei voi erottaa, ulkomaalaispolitiikkaa ja ulkomaalaislakia. Paikka, jossa työnnetään pois ja samalla yritetään vetää, ei ole haluttava meidänkään näkökulmastamme.

Tässä suhteessa haluaisin ottaa esille sen, että tässä laissa halutaan ennen kaikkea rajoittaa maahanmuuttoa ja siihen liittyviä väärinkäytöksiä. Tämä on varmasti ihan asianmukaista, mutta jos hetkeksi keskitytään myös katsomaan sitä tilannetta, mikä syntyy muutaman vuoden kuluttua Suomessa, kun kaikki EU-maat ikääntyvät, tarvitsevat lisää työvoimaa, niin silloin on kyseessä myös Suomen kilpailuetu suhteessa ulkomaisiin korkeasti koulutettuihin henkilöihin, jotka tulevat EU-maiden ulkopuolelta. Minun käsitykseni mukaan Suomessa on tehty myös arvioita siitä, kuinka paljon heitä tarvitaan, ja että he todennäköisesti tulevat Virosta, ehkä myös Venäjältä.

Tässä yhteydessä entisenä kansainvälisen tutkimuslaitoksen johtajana haluaisin ottaa erityisesti esille opiskelijan aseman. Opiskelijat ovat se joukko, joka voi nimenomaan jäädä Suomeen, he tuntevat Suomen, he ovat ehkä jo perustaneet perheensäkin Suomessa, ja siksi haluaisin kiinnittää huomiota tässä laissa nimenomaan opiskelijoiden tilanteeseen. Opiskelija joutuu anomaan vuosittain uutta opiskelulupaa. Hänen passinsa voi olla puolikin vuotta poliisin hallussa. Käsittely kestää kauan eikä se ainakaan ole opintoja edistävä asia. Ulkomaalaiset opiskelijat eivät myöskään voi olla töissä Suomessa kuin muistaakseni 20 tuntia viikossa. Yleensä he tulevat hyvin pienin stipendein, varsinkin, jos he tulevat idästä, ja joutuvat näin ollen itse rahoittamaan opiskelunsa. Opiskelun päätyttyä opiskelija usein joutuu lähtemään välittömästi Suomesta, eikä voi tätä opintoperusteista oleskelulupaa välittömästi siirtää työperusteiseksi. Sekin käsittely kestää liian kauan.

Siksi haluaisin korostaa sitä, että nimenomaan tässä olisi nyt otettava esille opiskelijat ja heidän ongelmansa ja ne ratkaistava tavalla, joka luo pohjaa sille, että Suomi tulevaisuudessa voi myös olla vetovoimainen maa suhteessa ulkomaalaiseen ja erityisesti osaavaan työvoimaan. Kysyisinkin, mitä hallitus aikoo tehdä tämän kysymyksen ratkaisemiseksi.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Det finns goda skäl till en totalrevidering av utlänningslagen. Efter 1991 då nuvarande utlänningslag trädde ikraft har världen förändrats oerhört och Finland som en del av den Europeiska unionen berörs av förändringarna direkt. Under de tolv år lagen varit ikraft har ett otal ändringar gjorts i den och den anses till vissa delar vara svårtolkad.

En av de största förändringarna som skett i världen under dessa år är att människornas rörlighet har ökat alldeles oerhört. För den enskilda människan finns det inte gränser mellan länder på samma sätt som tidigare. Både turister och arbetssökande vill ofta skaffa sig livserfarenhet och speciellt de unga ser världen som en helhet där man har rätt att röra sig. Då man ser på dessa sanningar i ljuset av förslaget till den nya utlänningslagen märker man snabbt att rätten att röra sig och söka en bättre tillvaro inte gäller alla människor. För att undvika missförstånd vill jag genast säga att det är självklart och en omöjlighet att något annat skulle vara fallet. Det skulle leda till folkvandringar som inget samhälle skulle klara av.

Ett konstaterande som är oundvikligt utgående från ovanstående är att människornas rätt till fri rörlighet är väldigt olika och beroende av om man kommer från ett rikt och välutvecklat land eller om hemlandet är fattigt och folket lever i en underutvecklad demokrati med bristfälliga mänskliga rättigheter. Man kan säga att för de människor som har det största behovet att söka ett bättre liv är möjligheterna de sämsta.

Arvoisa puhemies! Viitaten edellä mainittuun on välttämätöntä todeta, että ihmisten oikeus liikkua vapaasti on erittäin paljon kiinni siitä, onko kotoisin rikkaasta ja kehittyneestä maasta vai köyhästä maasta, jossa demokratia on alikehittynyt ja ihmisoikeudet puutteelliset. Voi sanoa, että niillä ihmisillä, joilla on suurin tarve etsiä parempaa elämää, on huonoimmat mahdollisuudet niin tehdä.

Uudistettu ulkomaalaislaki on, kuten sanottu, välttämätön, mutta eduskunnan pitää harkita muutama asia tarkkaan. Lain valmistelu ja keskustelu, jota käydään — ajattelen muun muassa ministeri Rajamäen lausuntoja — viittaavat huolestuttavan paljon maahantulon estämiseen. Tällaisella suhtautumisella on riskinsä. Ihmisten turvallisuudentarve voi joutua taka-alalle. Meidän pitää kaikesta huolimatta muistaa, että Suomi ei ole joutunut alttiiksi kovin suurelle maahanmuutolle. Meidän osuutemme turvapaikanhakijoista on vain noin 10 prosenttia Ruotsin luvuista. Tällaisessa vertailussa Suomen viesti terävämmästä asenteesta maahanmuuttopolitiikassa ei ole perusteltu. Meidän täytyy ottaa vastuumme ja kantaa osuutemme maailman pakolaisongelmasta.

Ulkomaalaislain punainen lanka täytyy olla, ettemme säädä lakia, joka loukkaa ihmisoikeuksia. Vaikka virkamiehet ovat valmistelleet lain hyvin, löytyy pikakäännytysmenettelyssä riskinsä. Se, että 60 prosenttia turvapaikkahakemuksista käsitellään pikakäännytysmenetelmällä, todistaa, että riskit ovat selviä. En tietenkään väitä, että virheitä olisi tehty, mutta haluan näyttää, että menettelyllä on riskinsä ajatellen yksilön haavoittuvuutta ja sitä, kuinka vaikeaa voi olla valvoa omia etujaan vieraassa maassa.

Erityisen arka ja tärkeä asia on lasten tilanne. Se, että sisaruksia ei luonnollisesti pidettäisi perheenjäseninä, ei ole yleisen mielipiteen mukaista. Meidän täytyy muistaa, että lapset, jotka hakevat turvapaikkaa, usein ovat orpoja.

Herr talman! Som sagt behöver lagen förnyas och propositionen är därför välkommen. Jag hoppas att det inte redan i inledningsskedet av behandlingen bildas en så kallad hård front mot en med mera liberala synpunkter, utan att vi i samförstånd söker sådana lösningar som tål en internationell granskning och som bygger på respekt för människan och människovärdet, oberoende av asylsökandens ursprungsland och etniska hemvist.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Luin eilen tyttäreni historiankirjan, mikä tietysti kuulostaa vähän oudolta, kun on kesäaika ja lapset lomilla, mutta tyttäreni on kesälukiossa, ja siellä historian kurssin aiheena oli kansainväliset suhteet ja imperialismi. Se oikein hyvin sopi päivän aiheeseen, kun yritin vetää keskustelua hänen kanssaan tähän päivään siitä, mitä syitä ja seurauksia niillä asioilla, mitä maailmalla tapahtui, on ollut. Kun lukee esimerkiksi siirtomaapolitiikasta, mitä aikoinaan Euroopan maatkin ovat harjoittaneet, kyllä tuntuu siltä, että vaikka Suomi ei olekaan ollut mikään siirtomaavalta, niin meillä kuitenkin, eurooppalaisilla, on myös oma vastuumme siitä, mitä maailmassa on tapahtunut ja miten asioita pitäisi tänä päivänä hoitaa.

Kun olin Sitran 2015 -kurssilla, siellä saimme kuulla Pekka Himasta. En muista tarkalleen, oliko se siellä kurssilla vai yhden toisen asian yhteydessä, mutta hän kuitenkin on tutkinut hyvinkin paljon näitä asioita, siis verrannut Suomea, Piilaaksoa ja muitakin alueita keskenään sen suhteen, miten nämä alueet ovat menestyneet tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Siinä yhteydessä hän puhui myöskin ulkomaalaispolitiikasta. Hän sanoi, vapaasti lainaten, että hän ei halua, että Suomeen tulisi tällainen portsaripolitiikka, joka tarkoittaa sitä, että ruvetaan valikoimaan niin sanottujen hyvien ja huonojen ihmisten väliltä.

Meidän pitää tietysti kysyä, mikä oikeus meillä olisi sellaiseen politiikkaan, ja sitten pitää tietysti kysyä, tarkoittaako se sitten myöskin sitä, että rupeamme Suomessa omia kansalaisiamme katsomaan samalla tavalla, kenellä on oikeus elää täällä ja kenellä ei. Silloin riippuu siitä, kuka määrittelee sen, kenellä on oikeus elää ja kenellä ei. Voi olla, että jonkun ihmisen näkökulmasta erittäin populistiset ulkomaalaispuheet voisivat olla jo syynä siihen, että voitaisiin katsoa, että tällaisella henkilöllä ei olisi oikeutta täällä olla, jos lähtisimme siitä, että rupeamme katsomaan tällä lailla portsaripolitiikalla sitä, kuka ylipäätään Suomessa saa asua ja kuka ei.

Tuossa samaisessa kesälukion historian kurssissa käytiin myös läpi toisen maailmansodan syntyä, missä oli hyvinkin selvästi nähtävissä se, että eräässä maassa harjoitettiin juuri tällaista ajattelua: ketkä ovat niin sanottuja oikeita ihmisiä, ketkä ovat puhtaasti oikeita kansalaisia kyseisessä maassa asumaan, ja ketkä ovat sitten sellaisia, joilla siihen ei olisi oikeutta. Ehkä on hyvä kuitenkin sitten aina välillä lukea historiaa meidän aikuistenkin ja poliitikkojen sen vuoksi, että muistaisimme sitten sen, että kun teemme päätöksiä, katsoisimme vähän laajemmalla perspektiivillä näitä asioita.

Lapsen asemasta: En käy sitä tässä tarkemmin läpi. Olen samaa mieltä kuin ed. Sinnemäki edellä.

Keskittyisin lähinnä työehtojen valvontaan.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntahan viime kaudella ehti jo käydä tätä ulkomaalaislakia läpi ja antoi siitä lausuntonsa. Siinä mielessä olisi kyllä ihan kiireellistä saada ulkomaalaislaki voimaan nimenomaan siksi, että työlupamenettely sisältyy myöskin tähän ulkomaalaislakiin. Vierastan vähän sellaista ajattelua, joka liittyy tuohon portsaripolitiikkaan myös, että me olisimme muualta maailmasta hakemassa tänne Suomeen korkeasti koulutettua väkeä erityisesti niistä maista, jotka taloudellisesti ovat heikommassa asemassa kuin Suomi. Minusta se on eettisesti kyseenalaista, varsinkin jos samaan aikaan olemme sitten osoittamassa kylmästi ovea niille, joilla ei niin hyvin aina elämässään mene, olipa sitten kysymys työntekijöistä tai työttömistä tai muista ihmisistä.

Mutta tämä uusi työlupamenettely samanaikaisesti Euroopan laajentumisen kanssa ja Viron ja Puolan ja muiden uusien EU-maiden erilaisten työolosuhteiden, erilaisen työn hinnan takia tulee aika isoksi kysymykseksi Suomelle. Silloin tämä valvonta, ei ulkomaisen työvoiman valvonta, vaan työehtojen valvonta kaiken kaikkiaan — sekä suomalaisten että ulkomaalaisten työntekijöiden osalta — tulee tärkeään asemaan. Nykyisin työsuojeluviranomaisilla on aivan liian vähän resursseja tähän valvontaan. Heillä ei ole mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia työmaille, mikä tarkoittaa sitä, että työnantajat myöskin tietävät sen, että tällaisia tarkastuksia ei tehdä, jolloin ei ole mitään pelkoa edes jäädä kiinni, jos työehtoja ei noudateta. Silloin kun on kysymys ulkomaalaisista työntekijöistä, niin heillä ei ole monestikaan mahdollisuutta edes selvittää, kuinka paljon heille esimerkiksi pitäisi maksaa palkkaa tai mitä muita työehtoja pitäisi noudattaa. Siinä mielessä tilanne, että he joutuisivat oikeuden kautta hakemaan omia saataviaan, on täysin mahdoton.

Siksi toivon, että ministeri Rajamäki huolehtii siitä, että mahdollisimman pikaisesti mutta viimeistään ennen 1.5.2004 meillä olisi jo uutta lainsäädäntöä työehtojen valvonnasta ja myöskin työnantajan vastuusta, tilaajan vastuusta siitä, miten hommat hoidetaan, koska monissa yrityksissä työt on ketjutettu niin, että alihankkija on se, joka käyttää sitten epävirallista työvoimaa, olipa se sitten suomalaista tai muuta työvoimaa, jonka suhteen ei noudateta työehtoja tai ei makseta veroja. Tähän kaikkeen tätä valvontaa, ikävä kyllä, tarvitaan. Tässä asiassa ovat olleet aktiivisia niin rakennusalan työntekijä- ja työnantajajärjestöt kuin ravintola-alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt.

En käy nyt tässä yksityiskohtiin, mutta mielenkiintoista keskustelua silloin viimeksi käytiin valiokunnassa muun muassa muusikoista ja sitten myöskin mansikanpoimijoista. On vaikea tehdä sellaista lainsäädäntöä, jolla pystyttäisiin huomioimaan nämä kaikki tasavertaisesti. Tulisi olla sellainen lainsäädäntö, joka ei vaikeuttaisi työvoiman saantia ylivoimaisesti mutta ei myöskään johtaisi tilanteisiin, joita on ollut jo tässä jokin aika sitten muun muassa Kainuussa. Sinne värvättiin luonnonmarjanpoimijoita. Kostamuksen puolella, rajan toisella puolella, oli värväri, joka ei huolehtinut laisinkaan näistä ihmisistä sen jälkeen, kun heidät oli tuotu. Kyse oli luonnonmarjoista, joissa ei välttämättä ole satoa juuri laisinkaan. Nämä ihmiset asuivat täysin epäinhimillisissä olosuhteissa. Sitten vaan kysytään, kenen on vastuu. Kyllä jonkin näköistä valvontaa tarvitaan myöskin tällä puolella. Pitäisi ainakin olla joku suomalainen osapuoli, joka kantaa myös osittain vastuuta näistä asioista.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nostan muutamia ajatuksia uudesta ulkomaalaislaista keskusteluun. Hallituksen esityshän käsittää 308 sivua, joten keskityn tarkastelemaan asiaa työelämänäkökulmasta.

Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomessa ulkomaalaisten määrä on pieni, noin 100 000 ulkomaalaista. Heistä avoimille työmarkkinoille on sijoittunut vajaa 10 000 eli noin 10 prosenttia. Runsas 16 000 ulkomaalaista on työvoimakoulutuksessa tai työllistämistoimin palkattuna. Työttöminä työnhakijoina on vajaa 15 000. Suomessa on omasta takaa runsas työttömien reservi, jonka työllistymisen on oltava ensisijainen asia. Tähän on kiinnitetty huomiota ja panostettu jo viime hallituskaudella ja jatketaan nyt muun muassa aikuisväestön osaamisen Noste-ohjelmalla, jolla pyritään parantamaan yli 40-vuotiaiden, vähemmän koulutusta saaneiden henkilöiden osaamisen tasoa ja sen myötä kilpailukykyä työmarkkinoilla. Nähtäväksi jää lähivuosina, missä määrin ulkomaalaisten määrä tulee kasvamaan. Jonkinlaista kasvua on odotettavissa, kun väestömme ikääntyy ja työmarkkinoille tulevien työikäisten määrä vähenee nopeasti vuosikymmenen loppuun mennessä.

Puhemies! Suomessa tehtävästä työstä on aina maksettava sama palkka siitä riippumatta, onko kyseessä suomalainen vai ulkomainen työntekijä. Tästä vallitsee yhteinen käsitys työnantaja- sekä työntekijäjärjestöjen kesken. Työehtojen polkeminen synnyttää harmaat työmarkkinat ja on sillä tavoin rehellisen yrittäjänkin edun vastaista. Tämä huomioiden on outoa, että yrittäjäjärjestöt ovat olleet melko haluttomia lisäämään ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaa.

Mielestäni samat työehdot riippumatta syntyperästä -periaate on myös ennakoivaa toimintaa, jotta ei syntyisi kitkaa suomalaisen ja ulkomaisen väestön kesken. Jos suomalainen palkansaaja havaitsee, että monien vuosikymmenten aikana saavutettu asema työelämässä uhkaa murtua ulkomaisen työvoiman avustuksella, se saattaa aiheuttaa kielteistä suhtautumista ulkomaalaisiin yleisemminkin. Tasavertainen kohtelu on siis mitä parhainta ennakoiva työtä rasismin torjumiseksi.

Ulkomaalaislakiesityksessä on paljon hyvää. Muun muassa työlupa muuttuu nykyisestä työnantajakohtaisesta ammattialakohtaiseksi oleskeluluvaksi. Luvan myöntämisperusteet valmistellaan valtakunnallisesti ja alueittain kolmikantaisesti, jolloin ammattiyhdistysliike pääsee myös osallistumaan perusteiden valmisteluun ja niistä päättämiseen. Muutos parantaa ulkomaisen työntekijän mahdollisuuksia valvoa omia etujaan. Nykykäytännön mukaisesti työnantajakohtainen työlupa sitoo liiaksi yhteen työnantajaan ja antaa mahdollisuuden työnantajan mielivaltaan.

Lakiesityksen mukaan työnantajalle tulee velvollisuus ilmoittaa työpaikan luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle ulkomaisen työntekijän nimi ja sovellettava työehtosopimus. Muutos lisää ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia saada tieto ulkomaisen työntekijän palkasta, ja muutos ehkäisee työehtojen polkemista.

On tärkeää, että tämä laki saadaan käsiteltyä viivytyksettä, jotta se astuu voimaan vappuna 2004, jolloin Euroopan unionin laajentuminen toteutuu. Tähänhän myös ministeri Rajamäki viittasi.

Mutta on myös todettava se, että kaikki asiat eivät kuitenkaan ratkea tämän ulkomaalaislain myötä. Tarvitaan tulopoliittisessa ratkaisussa sovittu valvontayksikkö, joka poliisivaltuuksin voi valvoa työpaikoilla työehtojen noudattamista. Kiitos ministeri Kari Rajamäelle, joka on täällä myös paikalla. Hän on asettanut työryhmän tutkimaan tätä asiaa. Työryhmän työllä onkin kiire, ja toivottavasti työryhmä saa työnsä valmiiksi jo alkusyksystä, jotta valvontayksikön perustaminen voisi toteutua samassa aikataulussa kuin ulkomaalaislain voimaantulo eli vappuna 2004.

Herra puhemies! Mielestäni työehtojen rikkominen tulee saada syrjintärikokseksi, kuten jo ensimmäisessä puheenvuorossani totesin. Tästä asiasta pääsi työministeriön asettama kolmikantainen työryhmä yksimielisyyteen. Myös hallitusohjelmassa luvataan panna työryhmän esitykset täytäntöön, eli on lupa odottaa tältäkin osin uusia ehdotuksia. Asiaan liittyy myös se, että työehtojen polkemisella saavutettu taloudellinen etu tulee voida periä valtiolle.

Vaikka työluvan muutos ammattialakohtaiseksi antaa ulkomaalaiselle työntekijälle paremman mahdollisuuden puolustaa omia etujaan, on edelleen ongelma se, että ulkomainen työntekijä ei uskalla lähteä peräämään oikeuksiaan. Siksi mielestäni tarvitaan ammattiliitoille kanneoikeus, jolloin ammattiliitto voi käynnistää oikeusprosessin työehtoja rikkovaa työnantajaa vastaan. Myöskin tavoitteena tulee olla tilaajan tai pääurakoitsijan vastuu aliurakoitsijoistaan. Tämä pitää laajentaa myös alaspäin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että uudelleen eduskunnalle annettu ulkomaalaislaki käsitellään asiallisesti, mutta viivytyksettä, jotta tämä laki saadaan voimaan vappuna 2004.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi pieni palaute hallituksen suuntaan tämän esityksen antamisesta. Yritin tiedustella tätä isoa pakettia tänä aamuna joskus puoli kymmenen aikaan, ja asiakirjatoimistosta ilmoitettiin, että valitettavasti paketti on saatavissa vain sähköisessä muodossa, koska hallituksen käsittely viivästyi ja sen vuoksi ilmeisesti painolla oli ihan oikeita vaikeuksia saada tämä nivaska kaikille meille jakoon riittävän aikaisessa vaiheessa. Toivoisin, että tämän kaltaisilta kömmähdyksiltä jatkossa voitaisiin välttyä, koska minusta eduskunnan arvovaltaan kuuluu myöskin se, että kansanedustajat voivat perehtyä esityksiin hieman pidemmällä aikajänteellä kuin muutaman tunnin ajan. On tietenkin selvää, että tämä on se sama esitys, joka on ollut edellisessä eduskunnassa, mutta on otettava huomioon, että nykyisessä eduskunnassa on monta uutta kansanedustajaa, ja ainakin itsekin olin tämän paketin viime kaudelta niin hyvään talteen laittanut, etten sitä työhuoneestani heti löytänyt.

Puhemies! Kyseessä on, kuten täällä on todettu moneen kertaan, iso ja odotettu lakipaketti. Viime kauden käsittelyistä muistuu ainakin omaan mieleeni se, että jatkuvasti tuotiin tätä ulkomaalaislain uudistamista pieninä palasina ja eduskunta kiinnitti toistuvasti, useaan otteeseen huomiota siihen, että tämä lakiuudistus kokonaisuudessaan täytyisi saada eduskunnalle. Jostain syystä hallituksessa asian ratkaisu oli kuitenkin hyvin vaikeaa, ja siitä syystä ilmeisesti paketin tuominen jäi aivan vaalikauden viimeisille vaiheille, minkä jälkeen se sitten eduskunnassa raukesi, koska ajan puute tuli vastaan.

Tässä uudistuksessa on monia erittäin hyviä ja tarpeellisia asioita. Tällainen kokonaisuus on muun muassa ulkomaisen työvoiman työlupakäytäntöjä säätelevä lain osio. Tätä osiota on todella tarvittu erilaisilla työmailla, joilla on kohdattu käytännön ongelmia lain puuttumisen vuoksi. Näiltä osin haluan yhtyä edellä käytettyihin puheenvuoroihin. Ed. Huotari ja ed. Peltomo ottivat esiin erittäin tärkeitä näkökulmia tästä osasta lakipakettia.

Ymmärrän ministeri Rajamäen näkökulman siitä, että oli tärkeää tuoda tämä laaja lakiesitys mahdollisimman nopeasti eduskuntaan, ja ymmärrän ministerin huolen myös siitä, että muutoin esityksen rakentamisesta olisi voinut muodostua jonkinlainen iisakinkirkkotyömaa, kuten ministeri on todennut. Huolimatta siitä, että ymmärrän ministeriä, olen hänen kanssaan hieman eri mieltä siitä, miten hallituksen käsittelyn olisi tullut edetä. Oma näkemykseni on nimittäin se, että hallitus olisi vielä voinut tehdä muutamia tarkennuksia tähän esitykseen ilman että esityksen teosta olisi tullut iisakinkirkkotyömaata. Olisin toivonut itse, että näihin muutamiin kipupisteisiin olisi voitu vielä hallituksen parissa puuttua ilman mitään laajoja kansalaisjärjestö- ja muita lausuntokierroksia. Luotan kuitenkin ministerin arvioon siitä, että nyt valittu menettelytapa on oikea, mutta toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana voitaisiin muutamia parannuksia saada ainakin pariin asiaan.

Ensinnäkin lapsen edun määrittely kaipaisi mielestäni tarkentamista. Alaikäisten yksin maahan tulevien lasten määrä on ollut saamieni tietojen mukaan sen verran vähäinen, ettei kyse kyllä ole millään muotoa mistään konttilapsitulvasta, johon viime kauden lopulla aivan liian paljon viitattiin. Tuntuukin, että juuri lapsen edun määrittelyllä on tavattoman suuri merkitys. Tämän on todella huomioinut myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies, johon haluaisin viitata siteeraamalla lain yleisperustelujen sivulta 11 kohtaa:

"Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 29. päivänä joulukuuta 2000 päivätyssä selvityksessään ’Havaintoja yksin tulleiden pakolaislasten oikeuksien toteutumisesta Suomessa’ kiinnittänyt viranomaisten huomiota havaitsemiinsa epäkohtiin. - - yksin tulleiden alaikäisten turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat liian pitkiä. Samoin apulaisoikeusasiamies katsoo, että lapsen oikeus perheen yhdistämiseen ei toteudu riittävällä tavalla - -."

Tämän lisäksi valiokunnissa tulisi mielestäni pohtia lapsen kuulemista silloin, kun vanhempaa ollaan poistamassa maasta. Ainakin äkkiseltään ajatellen tuntuisi, että jollei lasta tällaisessa tapauksessa kuulla, toteutuukohan lapsen etu esimerkiksi kansainvälisten sopimusten hengen mukaisesti. Rohkenen epäillä.

Arvoisa puhemies! Edellä mainitun tärkeän asian eli lapsen edun lisäksi toivon, että valiokunnat kiinnittäisivät huomiota turvapaikanhakijoiden muutoksenhakumahdollisuuteen erityisesti niin sanotussa pikakäännytyksessä. Olisi tärkeää nyt kuunnella tarkalla korvalla esimerkiksi vähemmistövaltuutettuamme ja hänen jo esittämiään arvioita siitä, että tältä osin lain toimivuutta tulisi kriittisesti arvioida.

Toivottavasti nyt ei käy niin, että esimerkiksi vähemmistövaltuutettu tai Euroopan unionin tai YK:n ihmisoikeustahot puuttuvat tähän nyt säädettävään lakiin, jolloin olemme taas takaisin tilkkutäkkimallissa eli teemme ensin ison kokonaisuudistuksen, jonka jälkeen pikkuhiljaa ministeriöstä alkaa pakon sanelemana tulla pieniä muutoksia isoon pakettiin. Sen vuoksi olisin toivonut, että tämä olisi voitu nyt mahdollisimman valmiiseen muotoon hallituksen taholla saattaa, jotta välttyisimme tältä jatkuvalta tilkkutäkin ompelemiselta. Nyt tietenkin on selvää, että vastuu lakipaketin saattamisesta siihen kuntoon jää eduskunnan harteille, ja luotan kyllä valiokuntiemme kykyyn tällä tavoin toimia.

Arvoisa puhemies! Totean vielä, että Ulkomaalaisviraston toiminnassa tuntuu edelleen olevan puutteita, jotka eivät johdu pelkästään sinne suunnattavista voimavaroista tai niiden puutteesta. Toivonkin ministeriltä aktiivisia toimia, jotta turvapaikkahakemusten käsittelyajat todella lyhenevät. Tuntuu vähän kummalliselta, että Suomessa vuositasolla tulee muutama tuhat turvapaikkahakemusta ja tämmöinen määrä vie tämän meidän koneistomme tukkoon, kun jossain Keski-Euroopan maassa, otetaan esimerkiksi Hollanti, käsitellään vastaavassa ajassa tuhansia ja taas tuhansia turvapaikkahakemuksia, enkä oikein usko, että sielläkään on koko kansakuntaa pantu paikallisen ulkomaalaisviraston hommiin hakemuksia käsittelemään.

Arvoisa puhemies! Inhimillinen turvapaikkapolitiikka on sivistysvaltion tunnusmerkki. Turvan tarpeen määrittely pitää toki tehdä tarkasti, mutta ennakkoasenteemme ei myöskään saa olla se, että kaikki hakijat ovat jollain lailla ketunhäntä kainalossa liikkeellä. Tällainen suhtautumistapa kertoo, että kuvittelemme meille hyvin tärkeän kotimaamme olevan todellisuutta houkuttelevampi emmekä osaa edelleenkään asettua riittävällä tavalla apua ja turvaa tarvitsevan asemaan. Me suomalaiset kyllä saamme aina lähteä eri puolille maailmaa opiskelemaan, tekemään työtä, hakemaan parempaa elämää, mutta tänne saa tulla vain hyvin harvalukuinen, valikoitu ja tiukasti haarukoitu joukko meidän kriteereillämme.

Arvoisa ministeri! Siniset silmät eivät ole sama asia kuin inhimillisyys, joka on oma perussyyni näihin kriittisiin arvioihin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaki on odotellulla tavalla aiheuttanut vilkasta keskustelua, koska tämä on herkkä asia monelle. Ulkomaalaisten määrä ja sen määrittäminen, kuka on oikea pakolainen ja kuka on elintasopakolainen, ovat vaikeita asioita. Käsittelyajat ovat venyneet ja prosessi on pahoin ruuhkautunut. Varmaan Suomeen tarvitaan uusi ulkomaalaislaki, mutta meidän on pidettävä kiinni vastuullisesta politiikasta jatkossakin eikä tehdä ylilyöntejä.

Ehdotettu laki muuttaisi viranomaisten välisiä toimivaltasuhteita. Oleskelulupien myöntäminen kaikille ulkomailla oleville ulkomaalaisille siirretään Suomen ulkomaanedustustoilta Ulkomaalaisvirastolle. Muutos mahdollistaisi myös sen, että Suomen kansalaisen perheenjäsen voisi tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Nykyään tilanne on sellainen, että oleskelulupaa on haettava ja hakemuksen käsittelyä odotettava ulkomailla. Nämä ovat oikean suuntaisia muutoksia ja tekevät hakuprosessista inhimillisemmän. Se ei kuitenkaan voi merkitä, että pakolaisten määrää nostettaisiin yhtäkkiä tuntuvasti ja hallitsemattomasti.

Ulkomaalaislain keskeinen tehtävä on auttaa erottelemaan elintasopakolaiset ja ne, jotka hakevat turvapaikkaa tai oleskelulupaa henkensä uhalla. Suomella on turvallisena maana tietty moraalinen velvollisuus auttaa vainottuja ja vaarassa olevia ihmisiä. Mutta heidät, jotka tulevat Suomeen turvallisesta maasta paremman elintason toivossa, pitäisi laittaa takaisin lähtömaihinsa.

Maailmassa on paljon niitä ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat suojaa ja turvaa, mutta paljon on niitäkin, jotka eivät ole oikeita pakolaisia vaan tulevat hakemaan parempaa elintasoa. Jos ulkomaalaisten elintasoa halutaan parantaa, parhaiten se tehdään auttamalla ihmisiä lähtömaassa. Suomen pitäisi harjoittaa ensisijaisesti tällaista avustamista lähialueilla, joilla on paljon erilaisia ongelmia ja paljon tehtävää.

Hallitsematon siirtolaispolitiikka ruokkii ulkomaalaisvihamielisyyttä ja rasismia. Vastuullista ulkomaalaispolitiikkaa pitää tukea, mikä on otettava huomioon valiokuntakäsittelyssä. Ei ole pakolaistenkaan etu, että heitä otetaan vastaan hallitsemattomia määriä olemaan täällä ilman järkevää tekemistä. Suomessa on perinteisesti suhtauduttu ulkomaalaisiin ymmärtäväisesti, ja rasismia on pyritty estämään tietoa ja koulutusta antamalla. Kohtuullinen ja vastuullinen ulkomaalaispolitiikka on pitänyt kansalaisten asenteet suhteellisen hyväksyvinä ja sallivina, mutta suuret yhtäkkiset muutokset voivat lisätä rasismia ja vihamielisyyttä varsinkin elintasopakolaisuutta vastaan.

Hallitsematon maahanmuutto lisää harmaan työvoiman määrää ja vaikuttaa kielteisesti työvoimapolitiikkaan. Vaarana on, että hallitsematon maahanmuutto sotkee työmarkkinat ja työnantajat pääsevät käyttämään hyväkseen ulkomaalaisten hädänalaista asemaa. Näin on tapahtunut muun muassa rakennusalalla ja palvelualoilla. Suomessa tulee tehdä töitä suomalaisilla työehdoilla. Ammattiyhdistysliikkeen ja työsuojelupiirien tulisi saada lisävaltuuksia tarkastaa työmaita ja työnantajia, onko heidän käytössään harmaata työvoimaa. Niin kuin täällä on todettu — yhdyn niihin — taloudellinen etu tällaisissa tapauksissa pitää periä valtiolle. Tämä tuo myös, niin kuin ministerikin on todennut, lisää taloudellista rikollisuutta maahamme ja EU-alueelle kokonaisuudessaankin.

Hädänalaisessa asemassa oleville lapsiperheille ja vanhuksille on annettava etusija toisin kuin nyt, kun tulijat ovat monesti nuoria miehiä, joilla on hyvät mahdollisuudet selvitä omissa maissaan. Usein juuri vanhuksilla ja lapsiperheillä on kaikkein vaikeinta köyhissä maissa. Näitä ryhmiä pitää pyrkiä auttamaan. Silloin voidaan puhua vastuullisesta ulkomaalaispolitiikasta, minkä pitäisi olla ulkomaalaislain tavoitteena.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pääsihteeri! Kiitoksia myöskin ministeri Rajamäelle, että on viitsinyt olla täällä näinkin pitkään. Meinasin sanoa tuossa jo, että olen sokerina pohjalla, vaikka tässä ehkä tulee monille kyllä siirappia, mutta sitten vasemmiston edustaja Huotari ehti painaa nappia ja onnistui olemaan tämä viimeinen puhuja.

En ole ehtinyt käydä läpi hallituksen kolmesataasivuista ulkomaalaislakiesitystä, mutta ajattelin, että tulen käymään sen tarkkaan läpi. Minun piti osallistua syksyllä lakivaliokunnan istuntoihin ja kuunnella asiantuntijoita ja esityksiä, mutta se onkin nyt vaihdettu hallintovaliokuntaan, joten en pääse tähän hirveästi vaikuttamaan. Mutta se on jokapäiväistä täällä eduskunnassa, täällä vaihtuvat mielipiteet ja lupaukset päivittäin. Joten tässä sanonkin, että järjestettäisiin ulkomaalaislaista kansanäänestys, koska suurimmalla osalla suomalaisista on aivan eri näkemys hallituksen ja monien kansanedustajien kanssa. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa on yli 60 prosenttia kansalaisista tyytymättömiä maan ulkomaalaispolitiikkaan.

Tässä siteeraan suomalaisen kadetin lähettämää sähköpostia: "Lähestyn teitä, koska tiedän, että olette isänmaallinen ihminen. Olette varmasti kuullut ja lukenut noin viikko sitten tapahtuneesta yliluutnantin pahoinpitelystä Helsingin Rautatientorilla. Kadettiveli, yliluutnantti X menehtyi Somaliasta Suomeen siirtyneiden herrojen pahoinpitelystä saamiinsa vammoihin sairaalassa. Aikanaan, kun poliisin esitutkintapaperit julkaistaan, saamme lukea sieltä Somaliasta Suomeen siirtyneiden herrojen viimeiset sanat tajuttomalle kadettiveljellemme: Me määräämme täällä. Näinkö tuhlataan yhteiskunnan verorahoja kouluttamalla kalliisti isänmaallisia kansalaisia upseereiksi maanpuolustuskorkeakoulussa ja sitten ulkomailta tulleet ihmiset pieksävät ja potkivat heidät hengiltä? Kadettiveljeni kaatui sivusta päähän osuneesta iskusta ja löi päänsä katukivetykseen. Tämän jälkeen nämä Somaliasta Suomeen siirtyneet henkilöt jatkoivat pahoinpitelyä ja hänen päänsä potkimista. Alunperin tämä menehtynyt kadettiveli meni auttamaan toista Somaliasta Suomeen siirtyneiden käsiin joutunutta henkilöä. Kuinkahan mahtaa yliluutnantin perheen, vaimo ja neljäkuukautinen lapsi, käydä korvausten suhteen? Ei taida syylliset pahemmin joutua mitään maksamaan, taitaa mennä verorahoista. Mutta kuinka olisikaan, jos suomalainen upseeri tappaisi jonkun Somaliasta Suomeen siirtyneen? Siitähän joutuisi tilille koko kadettikunta ja Puolustusvoimat. Epäilenpä, että oikeudenkäynti on yksi Helsingin käräjäoikeuden mieleenpainuvimmista, ainakin mitä yleisöön tulee. Suurin osa yleisöstä tulee nimittäin olemaan harmaissa."

Toinen siteeraus, Lyyli, 82-vuotias Helsingistä: "Pidän häpeällisenä sitä, että Suomeen tuleva elintasopakolainen saa pakkoelatuksen myös niiltä suomalaisilta, jotka ovat kokeneet ensin 40-luvun pulan, sitten sodan ja päälle pulaa ja sotakorvausten maksun. Nyt he saavat raihnaisina maksaa hirmuhintoja lääkkeistä. Elintasopakolaisella ei ole huolta, kaikki on vapaata, autot, asunnot, vaatteet, lääkkeet. Tarvitsee vain sanoa "rasisti" ja musta ihonväri työvälineenä takaa rohmuamisen verovaroista."

Arvoisa herra puhemies! Kuinka monen suomalaisen pitää kuolla suvaitsevaisuuden nimissä omassa maassaan? Ja kuinka monen naisen pitää tulla raiskatuksi, koska ei ymmärrä kuin oman isänmaansa kulttuurin? Kuinka monen lapsen pitää pelätä tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja ryöstetyksi, vaikka heidän isovanhempansa antoivat henkensä juuri sen takia, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitsisi pelätä omassa maassaan? Elikkä onko näennäissuvaitsevaisuus tärkeämpää kuin lastemme tulevaisuus?

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron, kun ed. Kangas mainitsi täällä sanan elintasopakolaiset. Minusta olisi nyt tärkeää, että kansanedustajat ja kaikki muutkin, myöskin sitä kautta kansalaiset, tiedostaisivat, että on erilaisia nimikkeitä. Pakolainen on henkilö, joka on saanut pakolaisstatuksen ja asuu Suomessa pakolaisena. Hän ei voi siis olla elintasopakolainen, se on loukkaus pakolaisia kohtaan, jotka tänne ovat tulleet. On turvapaikanhakijat, jotka hakevat turvapaikkaa. Ja heillä ei ole vielä päätöstä siitä, saavatko he jäädä tänne vai eivät. Ja sitten on näitä muita maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet tänne.

Minusta on kohtuutonta, että pakolais-nimikettä käytetään aivan väärässä yhteydessä. Se on sitten mennyt näitten 82-vuotiaiden mummojen ja vähän muittenkin kielenkäyttöön, kun me, joiden pitäisi käyttää tarkasti näitä sanoja, käytämme niitä epätarkasti. Toivottavasti ed. Halme oikaisi tälle mummolle, joka on kirjoittanut — jos ed. Halme malttaa kuunnella siellä — oikaisi sen, että autot ja kaikki muu eivät ole vapaata näille henkilöille. Ihmisillä on hyvin paljon vääriä käsityksiä siitä, mitä etuisuuksia esimerkiksi turvapaikanhakijoilla Suomessa on.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä olen tutkinut tämän asian erittäin tarkkaan. Ulkolaiset ja pakolaiset saavat autorahaa 45 000 vanhaa markkaa, stressilomarahaa 2 000 euroa vuodessa, asunto-, työ-, kodinkone-, lautasantenni- ja tiskikonerahat sossusta. Olen tutkinut tämän. Tämä on fakta.

Anne Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tietää, missä tällainen sosiaalitoimisto on, joka tällaisia jakaa. Ainakaan Kainuussa ei ole yhtään sellaista sosiaalitoimistoa.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin armeijassa sanotaan — korjaan, Kelan toimistosta.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettu ja tiedän ihan varmasti, että Kelasta ei makseta mitään autorahoja. Minusta olisi reilua ja rehellistä, että täällä puhutaan asiallisesti ja myöskin sitten kansanedustajat vastaavat niille ihmisille, joilla on vääriä tietoja. Oikaistaan näitä tietoja, ettei niitä vain itse lisättäisi.

Pirkko  Peltomo  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettujen varapuheenjohtaja. Toivoisin, että ed. Halme tutustuu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöön, ja tätä lainsäädäntöä noudattaa Kela. Kela on sosiaaliturvan maksuun paneva elin ja toimii juuri niin kuin minkälaista lainsäädäntöä täällä eduskunnassa tehdään.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan kaiken kritiikin vastaan suorana seisoen ja suoralla selällä, olenhan suomalainen ja isänmaallinen. Tässä on voinut muutoin mennä sekaisin kyllä, mikä tuli Kelalta ja mikä tuli sossulta, mutta neljä eri ministeriötä hoitaa ulkomaalaisten ja pakolaisten rahoja. En ole ihan kolmessa kuukaudessa ehtinyt hoitaa hautapaikkoja, sotaveteraaneille lääkkeitä ja pedofiilejä ja insestiä samaan aikaan, mutta minä hoidan teille kuitit ja minä selvitän tämän.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelun jatkoksi todettakoon, että tietenkin kaikki väkivalta on aina myös ihmisoikeusrikos, silloin kun on kyse muusta kuin itsepuolustuksesta, ja sinänsä siis tuomittava asia ja miltään suunnalta, oli sitten kyse suomalaissyntyisestä henkilöstä tai muusta henkilöstä, väkivaltaa ei pidä hyväksyä. Mihinkään sellaiseen kulttuurirelativismiin varmaan ei kukaan kansanedustaja halua ryhtyä.

Mitä sitten tulee näihin kysymyksiin kulttuurien välisistä mahdollisista konflikteista, niitäkin on toki Suomessa ilmennyt, itse katsoisin, että on joitain asioita, joissa eri kulttuurien edustajien täytyy toimia paremmin vuorovaikutuksessa. Mutta tietenkin kysymykset väkivallasta ja hyökkäyksistä ovat aina tuomittavia.

Raimo Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelin ed. Kankaan puheenvuoron ja nyt ed. Huotarin puheenvuoron, jossa hän osittain siteerasi ed. Kankaan puheenvuoroa.

Minun mielestäni on todella mielenkiintoista ja toisaalta hyväkin se, että puhutaan jo rehellisesti elintasopakolaisista. Itse olen 80-luvun lopulla ottanut tämän sanan käyttöön muutamassa haastattelussa, joista pääsin jopa lööppeihin, ja siitä saakka olen kantanut rasistin leimaa otsassani, vaikka sitä mielestäni en ole. Minun mielestäni pitää tehdä aina selvä ero, ketkä tulevat hyötymistarkoituksessa tänne vain sen takia, että saavat nauttia suomalaisesta sosiaaliturvasta.

Sen takiahan tässä maassa on tehty se pikakäännytyslainsäädäntö vuonna 2000, joka oli aivan oikea ja ainut oikea. Muussa tapauksessa vielä enemmän syvien kansalaisten rivit olisivat pakolaisvastaisempia, mutta onneksi meillä on tämä pikakäännytyslainsäädäntö, ja kiitos siitä ministeri Rajamäelle, että se sisältyy myös tähän uuteen hallituksen esitykseen.

Anne Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jumppa tekee ihan hyvää tässä. Minä toivoisin, että ed. Vistbacka nyt miettii omia sanojaan. Niillä pakolaisilla, jotka ovat saaneet pakolaisstatuksen, on aina oikea syy tulla pakolaisena esimerkiksi Suomeen, koska silloin kun he ovat saaneet pakolaisstatuksen, he ovat juuri niitä ihmisiä, joilla ei ole omassa kotimaassaan mahdollisuutta olla.

Sen vuoksi yrittäkää keksiä jokin uusi sana niille henkilöille, jotka tulevat Suomeen paremman elintason perässä. Suomestakinhan lähtee paljon ihmisiä paremman elintason perässä jonnekin muualle, kuka Amerikkaan tai kuka Ruotsiin tai kuka minnekin. Mutta käyttäkää jotakin muuta sanaa kuin pakolainen, koska se on loukkaus pakolaisia kohtaan, jotka ihan oikeasti ovat olleet ihmisoikeusloukkauksien kohteena. Heihin ei pidä tätä sanaa yhdistää.

Ulla Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Huotari totesi, tämä pakolaisstatus on aivan selvä ja yksiselitteinen. Se liittyy siihen, että on käyty läpi prosessi, jossa on todettu, että henkilö on ollut vainon kohteena ja hänellä on oikeus turvapaikkaan, jolloin on käsitteellisesti ristiriitaista puhua elintasopakolaisuudesta.

Mitä sitten tulee siihen, ketkä henkilöt saavat pakolaisstatuksen, kun tällä hetkellä vainon kohteena olevia ihmisiä on miljoonia ympäri maailmaa, niin pääsemme lähemmäksi kysymystä myös siitä, millä tavoin ihmisiä pitäisi auttaa. Kaikki pakolaissopimukset ja kansainvälinen oikeus lähtevät liikkeelle siitä kuitenkin, että ihmisiä pitäisi pyrkiä auttamaan niin, että konflikteja ehkäistäisiin ennalta, jotta pakolaisuutta ei pääsisi syntymään ja mahdollisimman pian pakolaiset pääsisivät kotiinsa takaisin. Mutta realiteetti on myös se, että näin ei aina tapahdu ja konfliktin ehkäisyssä maailma on hyvin paljon jäljessä sen todellisuuden kanssa, jossa konflikteja syntyy.

Mutta itse ainakin haluan kyllä korostaa sitä, että tätä puolta pitää viedä eteenpäin ja pakolaisuus on viimesijainen toimenpide. Se on kansainvälisen oikeuden mukaista, ja pakolaisstatus pitää tietysti sitä tarvitsevalle myöntää.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän taas vasemmiston ed. Huotarille: Olen nähnyt maailmaa hiukan enemmän kuin hän Kajaanin metsää. Olen ollut USA:ssa, minä olin siellä siirtolaisena. Minä tein töitä siellä, minä elin siellä, en saanut markkaakaan yhteiskunnan tukea sun muuta. Ne ovat elintasopakolaisia, jotka menevät muihin maihin tekemättä mitään ja pyytävät valtiolta apua ilman, että tarvitsisivat sitä. Minä kyllä, ikävä kyllä, kun olen pikkuisen laajemmista piireistä, tiedän, että ne, jotka sieltä Somaliasta ovat tulleet, eivät ole niitä, joilla on riisikulho kädessä, vaan he ovat niitä sotureita, jotka ovat tulleet Moskovan kautta tänne näin.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anttilalle ja ed. Huotarille: Minä kyllä valitettavasti itsekin tiedän, mitä on varsinainen sana pakolainen. Minä ymmärrän sen, mikä meillä on kiintiöpakolainen, mutta suomen kielessä on 80-luvun loppupuolelta käytetty elintasopakolaista. Olkoon sana mikä hyvänsä, mutta sellaista menetelmää minä henkilökohtaisesti en hyväksy.

Herra puhemies! Erittäin mielenkiintoinen vetoomus ed. Huotarilta: Kuinkahan monta talouspakolaista Kainuustakin sitten on lähtenyt Ruotsiin töihin? Minä veikkaan, että he kaikki tekevät kovaa työtä tehtaissa taikka metsissä metsurina tai muuta vastaavaa. Minun mielestäni tämä oli aika hävytöntä niitä suomalaisia kohtaan, jotka ovat joutuneet työttömyyden vaivaamasta Suomesta ja esimerkiksi Kainuusta lähtemään Ruotsiin. Te käytätte heistä nimitystä talouspakolainen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen bruttokansantuotteesta tulee 40 prosenttia viennistä, ja Suomen Pörssin arvosta yli 60 prosenttia omistavat ulkomaalaiset. Täytyy sanoa, että jos joku maa on riippuvainen kansainvälisistä suhteista, kansainvälisyydestä, ulkomaalaisista, niin kyllä Suomi on. Siinä suhteessa täytyy sanoa, että se perusasia, joka meillä Suomessa on, sen pitäisi olla myönteinen, positiivinen ulkomaalaisia ja ulkomaalaisuutta, kansainvälisyyttä kohtaan.

Siinä suhteessa on käsittämätöntä oikeastaan, että me puhumme pääasiassa aina pakolaisista, kun ehkä pitäisi enemmänkin puhua niistä ihmisistä, jotka haluaisivat ja voisivat työskennellä Suomessa. Täytyy sanoa, että ehkä olisi tarpeen, että enemmän keskityttäisiin muun muassa työlupaan, sen ehtoihin, menettelytapaan. Täytyy sanoa, että siinä suhteessa esitys ulkomaalaislaiksi on varsin hyvä, koska nyt yksinkertaistetaan menettelyä ja jonkin verran helpotetaan ulkomaisten työntekijöitten pääsemistä Suomeen.

Täytyy sanoa, että kyllä Suomi järjestelmältään on aivan antiikkinen, kun ulkomaalaiset professorit ja tutkijat ovat joutuneet jopa vuodenkin odottamaan sitä, voiko päästä Suomeen tekemään töitä. Ei semmoinen järjestelmä tämän päivän maailmassa ole hyväksyttävä. Nokialla on ollut myös merkittäviä vaikeuksia ulkomaalaisten erityisasiantuntijoiden saamisessa Suomeen. Tässä on ongelmia, nämä pitää korjata, ja tässä suhteessa mennään askeleita eteenpäin.

Ehkä olisi vielä syytä myöskin miettiä sitä, että kun EU laajenee vuoden kuluttua, onko tarpeen pitää tuota työlupakäytäntöä uusien jäsenmaitten osalta enää voimassa. Mutta siinä on vielä tietysti harkintamahdollisuus. Mutta ei motiiviarviointi tietysti myöskään ole ihan väärin, eri perustein tullaan Suomeen. Tietysti on monia, jotka tulevat vain tarkoituksella pyrkiä hyötymään Suomen korkeammasta elintasosta ja myöskin meidän sosiaaliturvastamme.

Mutta tätä varten on sitten menettelytavat, joissa arvioidaan, missä tarkoituksessa Suomeen tullaan. Oikealle pakolaiselle täytyy ehdottomasti turvata täällä mahdollisuus elää ja välttyä sorrolta omassa kotimaassaan, mutta kun on ilmeisen selvää, esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa pikakäännytystä tällä hetkellä sovelletaan, että näillä ei ole tuota suojelumotiivia, suojelutarvetta, niin tarvitaan järjestelmä, jossa nopeasti voidaan asiat ratkaista, koska näille ihmisille itselleen on suurta kärsimystä se, jos kuukausi-, vuosikaupalla odotetaan Suomessa ja sitten joudutaan sen jälkeen poistumaan, kun kuitenkin asia on alusta alkaen ollut selvä.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kerrankin olen täysin samaa mieltä ed. Sasin kanssa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaki on erittäin monimutkainen ja vaikea asia kaiken kaikkiaan, niin kuin tästä keskustelusta jo voidaan todeta. Perusvalmistelu tässä on ollut hyvä, ja minä haluaisin antaa ministeri Rajamäelle kiitokset tältä paikalta täällä mukanaolosta ja puheenvuoroista.

Eräillä edustajilla on jäänyt huomaamatta tämän lain 1 §, jossa on se keskeinen viesti: "Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset." Tämä on keskeinen viesti ja erittäin onnistunut pykälä.

Minä toivoisin, että kun syksyllä tätä asiaa käsitellään valiokunnissa ja taas sitten täysistunnoissa, kaikkialla missä käsitellään, sitä käsitellään kiihkoilematta ja kiihottamatta ja sivistyneesti, niin kuin suomalaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa pitää tehdä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kainuusta ei ole lähtenyt yhtään pakolaista ainakaan lähimpään 200—300 vuoteen; tosin 400 vuotta sitten siellä on ollut vähän ongelmia, kun vainolainen kävi tuhoamassa kotisaarenikin suurin piirtein kolme kertaa. Mutta monta kertaa sieltä on jouduttu lähtemään. Sanoin, että monet ihmiset ovat lähteneet paremman elämän perässä. Siinä mielessä en ole missään tapauksessa käyttänyt sanaa pakolainen, koska en halua, että näitä asioita yhdistetään sanaan pakolainen. Se lienee tullut jo tässä ihan selväksi.

Ongelma minusta on se, että kun syntyy tämmöinen ulkomaalaisvastainen tunnelma ja sitä vielä kiihotetaan erityisesti, niin kaikki ulkomaalaiset, myöskin ne, jotka ovat täällä työssä ja pelaavat tai urheilevat tai ovat opiskelemassa, joutuvat tämän ulkomaalaiskiihkon kohteeksi. Siinä mielessä tämä populismi, mitä nyt täälläkin tänä iltana on kuultu, on minusta erittäin vahingollista koko Suomi-kuvan kannalta. Ei sellaista pitäisi tehdä. Olen sen nähnyt, kun kuuden vuoden aikana perheessämme asui unkarilaisia suomen kielen opiskelijoita. Kyllä se näkyi niin, että kaupassa epäiltiin, että he ovat varastaneet, vaikka ei mitään ollut. Sen jälkeen, kun kuultiin, että he ovat unkarilaisia, kielenkäyttö muuttui täysin esimerkiksi kauppiaalla ja muilta henkilöillä; he olivat niin sanotusti hyväksyttyjä henkilöitä. Mutta ongelma oli se, kun he näyttivät ulkomaalaisilta, niin heitä kohdeltiin myöskin niin kuin joitakin turvapaikanhakijoita tai joitakin muita henkilöitä.

Minusta yleensä puuttuu semmoinen loogisuus näistä asioista eli samat ihmiset vastustavat sekä kehitysyhteistyömäärärahoja eli puuttumista näihin pakolaisuuden syihin ja sitten vastustavat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tänne tulemista.

Ihan lopuksi sanon vain ed. Sasille, että varsinaisessa puheenvuorossani puutuin juuri niihin asioihin, mistä äsken mainitsitte, työlupa- ja muihin asioihin.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä keskustelussa myös muistuttaa läsnäolijoille siitä, että ei ole kuin runsaat 80 vuotta siitä, kun monet suomalaiset joutuivat lähtemään Suomen rajojen ulkopuolelle henkensä uhalla pakolaisiksi. Sen jälkeen esimerkiksi suomalainen siirtolaisuus on herättänyt muun muassa Ruotsissa paljon keskustelua siitä, kuinka paljon suomalaiset ovat lisänneet rikollisuutta, ja on aika lailla populistisia puheenvuoroja vuosikymmenten kuluessa kuultu ihan Pohjanlahden takanakin, että pitäisikö sieltä nyt sitten ruveta suomalaisia lähettämään takaisin. Että ei sorruta nyt sentään ihan tähän.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelun loppupuolella ed. Vielma puheenvuorossaan luki lain tavoitepykälää, ja se oli minusta hyvä tämän keskustelun päätteeksi. Haluan vielä kiteyttää, että tämän uudistuksen perimmäinen tavoite on ollut löytää sellainen kokonaisuus, joka on tasapainoinen, jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen turvallisuus kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeudetkin. Se, että tässä on erilaisia painotuksia, on ollut erittäin ansiokasta tässä keskustelussa, ja kiitän omalta osaltani todella tästä lähetekeskustelusta, joka on tietysti eduskuntaa itseään varten.

Sen sijaan haluan ed. Sinnemäen puheenvuoroon korjata, että ei tätä esitystä tietysti olisi annettu, jollei sisäasiainministeri sitä hallitukseen vienyt, elikkä kyllä minä tämän yksityiskohtiin ja keskeisiin ehdotuksiin oleskelusta, työnteosta ym. sitoudun. Sehän on tietysti luonnollista. On selvää, että tähän johti myöskin se, että tämän käsittelyhistoria on aika lyhyeltä ajalta, siis vuodesta 2000—2001 marraskuuhun työskennellyt työryhmä kuuli yli 60:ta tahoa, sen jälkeen valmistuneessa hallituksen esityksessä oltiin yli 30:n tahon kanssa tekemisissä ja sitten annetaan viime hetkellä edelliselle eduskunnalle esitys. Meillä on siis hyvin tuore valmistelu, ja eivät nämä erilaiset näkemykset olleet uusia, ne olivat täysin tiedossa jo aikaisemmassa käsittelyssä ja ne käytiin myöskin läpi. Sen takia on hyvä nyt, ettei pitkitetä eduskunnan mahdollisuutta lainsäädäntövaltansa käyttöön ja arvioida tätä asiaa.

Sekin on varmasti totta, että tulee muuttuvassa maailmassa paineiden alla uudenlaisia tarkistustarpeita. Vuoden 91 ulkomaalaislakiinhan on tehty 20 erilaista muutosta, ja on selvää, että nytkin tulee muutoksia, mutta ne saattavat olla hivenen erilaisia, mitä täällä eräät puhujat ovat puhuneet. Tarkoitan tällä sitä, että kyllä ilmeisesti tämä taakan kova paine eräissä maissa, laittoman maahantulon kasvava paine ja perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin liittyvät näkemykset tulevat korostumaan. Se on hyvä, jotta oikeat turvaa ja suojaa tarvitsevat eivät kärsi siitä, että systeemi ja turvapaikkajärjestelmä ei ole kunnossa. Se on kuitenkin meidänkin kannalta oikea lähestymistapa, mutta se tulee Euroopan unionissa ministerineuvoston puolella jo selvästi esille. Voi olla, että se aiheuttaa paljonkin keskustelua, kun se nyt yhtäkkiä voimistuu, sanotaan vaikka nämä englantilaisten ajatukset turvapaikkaa hakevien leireistä EU:n ulkopuolella. Ne ovat hyvin paljon pohdintaa ja kysymyksiä herättäviä.

Tosiaan en aio ruveta tässä valiokunnan mietintöä valmistelemaan, haluan vain muutamaan asiaan, jotka keskustelun aikana ovat tulleet esille, vielä kiinnittää huomiota.

Minä toivon, ettei puhuta pikamenettelystä palauttamisessa vaan nopeutetusta menettelystä. Minä kävin aikaisemmassa puheenvuorossani läpi, että kyllä pika ja nopeutettu on sentään vielä eri asia. Myöskin kiistän sen, että Suomessa nopeutetussa menettelyssä olisi ketään palautettu hengenvaaraan. Sellaista näkemystä ei pidä eduskunnan pöytäkirjoihin jättää.

Samoin myöskään tiedossani ei ole — tarkistin sen keskustelun aikana — että vähemmistövaltuutettu tutkisi parhaillaan ulkomaalaislain mukaisen nopeutetun menettelyn käytännön soveltamista turvapaikanhakijoiden oikeusturvan kannalta.

Sen sijaan on varmasti hyvä, että käydään pohdintaa muun muassa opiskelijoihin liittyvissä kysymyksissä. Toki meillä on monenlaisia opiskelupaikkoja. Kun meillä on kuitenkin opiskelu tai työnteko lupaan perustuvaa, kannattaa muistaa, ettei tietysti ihan miten tahansa tätä järjestelmän joustavuutta pidä ajatella. Mutta on kiistatta selvää, että maahanmuuttopolitiikan ja työvoiman määrään ja laatuun liittyvät tarpeet ja Suomen kilpailukyky on syytä ottaa huomioon, kun pohditaan tietyssä määrin opiskelijoiden joustavaa mahdollisuutta jatkaa opiskelun jälkeen työtä tässä maassa.

Passikysymys, sen talteenotto, voi myöskin vaatia joustavuutta. Sitäkin on syytä arvioida, niitä näkemyksiä, mitä siinä on. Tosin tiedossani ei ole ollut sellaisia kuukausimääriä, mitä täällä on väitetty. Esimerkiksi, että poliisi panttaisi ja lukittuihin laatikoihin niitä työntäisi kenenkään osalta, sellaista tietoa ei ole minulle tullut.

Sitten näistä muista varteenotettavista asioista. Käsittelyajat. On varsin perusteltua pohtia sitä, mitä siihen liittyy ja miten siinä Uvin osalta voitaisiin edetä. Lapsen etu on tärkeä asia. Suomihan on edustanut EU:n ministerineuvostossa, ja olen sen itsekin tuonut esille, perheen yhdistämisen tärkeyttä pakolaiskysymyksissä. Se on erittäin tärkeä asia lapsen kannalta. Toisaalta tähän tulee sitten, kun tätä asiaa lähdetään viemään eteenpäin, varmasti monia kysymyksiä, muun muassa sisaruuteen liittyviä, koska kai sillä toisella sisarella saattaa olla huoltajakin siellä toisessa maassa. Näitä kannattaa pikkuisen kriittisesti sitten myöskin arvioida, vaikka perheen yhdistämisen arvo inhimilliseltä lähtökohdaltaan on selkeä.

Ulkomaalaisen työvoiman valvonta. Ed. Sinnemäki ilmeisesti ei ehkä ollut sillä hetkellä keskustelussa paikalla, kun nimenomaan korostin, että ulkomaalaisen työvoiman valvontaan liittyy nimenomaan — muun muassa ed. Peltomon täällä esille tuoma näkökulma — että näitä seuraamuksia tulee kohdistaa tulevaisuudessa myös minun mielestäni entistä herkemmin nimenomaan työnantajaan, joka syyllistyy työsyrjintään tai joka harmaan talouden ja talousrikollisuuden puolella häärää näissä asioissa. Myöskin mahdollinen järjestöjen kanneoikeus on syytä tältä osin ottaa pohdittavaksi.

Näitä asioita toivon mukaan täällä myöskin syvennetään. Kiitän omalta osaltani keskustelusta.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tuossa äskeisessä puheenvuorossa ministeri viittasi muun muassa vihreiden lakialoitteeseen. Ainakin me olemme saaneet kyllä sen tiedon, että vähemmistövaltuutetulle on tällainen selvityspyyntö jätetty. Siitä, kuinka tarkkaan hän tämän asian kanssa työskentelee, en voi olla aivan varma, mutta näin ollen tämän lain toimivuus näissä nopeutetuissa käännytyksissä on ainakin ollut edellisen hallituksen huolena.

Mitä sitten liittyy näihin oikeusturvakysymyksiin, niin epäilenpä kyllä, että silloin kun nopeutettu käännytys on täytäntöönpantu, ei näissä asioissa mitään seurantaa ole, eli jos mietitään, kuinka hyvin suomalaiset viranomaiset saisivat tiedon, jos käännytetty henkilö on uhanalaisessa tilanteessa, se tietomäärä on hyvin rajoitettu. Näin ollen minusta ei ole syytä olettaa, että sisäasiainministeriöllä on edes mitään toimivaa seurantajärjestelmää niiden tapausten varalta, joissa tämä riski olisi olemassa. Tietenkään en toivo, että tällaista tapahtuu, mutta kysymys poliittisesta vastuusta näissä asioissa on minusta erittäin olennainen.