Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Välillä Euroopan unionissa tehdään virheitä kuten kaikessa lainsäädännössä. Yhden virheen Euroopan unioni teki antaessaan tunnistamistietojen tallentamista koskevan direktiivin. Sen virheen kanssa meidän on nyt elettävä ja laki säädettävä, vaikka tällaisia lakeja ei saisi missään tapauksessa säätää.

Lain lähtökohtana on kerätä viranomaisia varten tietoa kaikista kansalaisista, ei vain rikoksesta epäillyistä. Tämä lähtökohta on ristiriidassa länsimaisen demokraattisen yhteiskuntakäsityksen kanssa. Lain taustalla oleva direktiivi on annettu, jotta ihmisille syntyisi vaikutelma, että EU toimii terrorismia vastaan. Todellisuudessa tämä laki ei ehkäise terrorismia mitenkään. Terroristit voivat edelleen käyttää esimerkiksi nettisähköpostia, prepaid-liittymiä, freenettiä ... (Hälinää)

Kiitän, puhemies! — Terroristit voivat siis edelleen käyttää esimerkiksi nettisähköpostia, prepaid-liittymiä, freenettiä, skypeä, meseä, irkkiä, usenettiä, vertaisverkkoja, niiden kautta kulkevan tietoliikenteen tunnistetiedoista kun ei tallenneta tämän lain perusteella bittiäkään. Erityisesti koko systeemin vesittää se, ettei yhteisötilaajien tarvitse tunnistetietoja kerätä, ja hyvä niin, sillä palvelua saattaa ylläpitää esimerkiksi taloyhtiön isännöitsijän poika, jonka pitäisi sitten suojata keräämänsä tiedot muun muassa itseltään.

Rikollisia tämä laki saattaa kuitenkin hyödyttää. Tunnistetiedot ovat nimittäin hyvin arvokkaita identiteettivarkaille ja roskapostittajille. Nämä tietokannat tulevat varmuudella olemaan eri maissa hyökkäysten kohteena.

Direktiivi ei vaadi säilyttämään tunnistamistietoja kuin 6 kuukautta. Ihmettelen jälleen kerran, miksi esityksessä on päädytty 12 kuukauteen. Riskit tunnistetietojen vuotamiselle ja väärinkäytölle ovat sitä suuremmat, mitä kauemmin tietoja säilytetään. Usko tietoturvan aukottomuuteen on ollut lainvalmistelussa vahva. Onneksi valiokuntakäsittely toi tähän lakiin selvän parannuksen hallituksen esitykseen nähden. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä esitetään, että tallennettuja tietoja saa käyttää ainoastaan pakkokeinolain televalvonnan edellytyksiä koskevassa kohdassa määriteltyjen rikosten selvittämiseen. Pääsääntöisesti nämä rikokset ovat sellaisia, joista voi saada neljä vuotta vankeutta. En voi kuin ihmetellä, miksi hallituksen esitys oli näin räikeästi ristiriidassa pakkokeinolain kanssa.

Valiokunnan mietinnön mukaan viranomaiset eivät siis voi käyttää tietoja esimerkiksi rikosten ennaltaehkäisyyn, kuten lain perustelutekstissä edelleen väitetään, direktiivin ajatuksena kun on se, että meitä kansalaisia tulee voida valvoa jo ennen kuin me teemme rikoksen. Poikkeuksena tästä on tietenkin terrorismin valmistelu, jota tutkittaessa televalvonta on nykyisenkin lain mukaan laillista.

Valiokunnan esittämää tiukennusta on vastustettu erityisesti tekijänoikeusjärjestöissä, jotka ovat halunneet kansalaisten tietoliikenteestä kerättävät tiedot omaan käyttöönsä tehdäkseen omaa esitutkintaansa. Tekijänoikeusjärjestöille jää kuitenkin edelleen mahdollisuus saada käyttöönsä teleyritysten omaa liiketoimintaansa varten tallettamia tietoja, valitettavasti. Mielestäni rikosten tutkinta kuuluu viranomaisille. Sitä vastuuta ei tule luovuttaa asianomistajille.

Lisäksi haluan kiinnittää huomiota jälleen lakiesityksessä käytettyyn käsitteeseen ems-palvelu eli enhanced media service. Kyseistä termiä ei nimittäin käytetä missään muualla kuin tämän lain takana olevassa EU-direktiivissä ja siitä johdetuissa dokumenteissa. Ainakaan sähköisen viestinnän tietosuojalaissa ems-palvelun käsitettä ei ole määritelty lainkaan, vaikka sitä käytetään muun muassa lain 14 a §:ssä. Kuka teistä, arvon kansanedustajat, tietää, mitä tietoja operaattoreiden tulee tämän pykälän perusteella kerätä talteen? Minulla ei ainakaan ole siitä harmaintakaan aavistusta, koska en tiedä, mikä ems-palvelu ylipäätään on.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille vähän periaatteellisemman kysymyksen. Esityksen mukaan tallennusvelvoite ei nimittäin koske viranomaisten käyttämiä tietoverkkoja. Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi kuitenkin perusteltua säilyttää nimenomaan nämä tiedot, vaikka mitään muuta ei sitten kerättäisikään. Tämän lain puitteissa kansalaisilla ei siis ole mitään keinoa valvoa viranomaisten tietoliikennettä, vaikka viranomaiset saavat haltuunsa tiedot kansalaisten tietoliikenteestä. Minusta tämä avaa pelottavia tulevaisuudennäkymiä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakihan tuli EU:lta valmiina direktiivinä, ja siinä mielessä meidän oli todellakin otettava tämä vastaan ja käsittelyyn. Säilytysvelvollisuushan ei koske kuitenkaan viestin sisältöä vaan tietoa siitä, kuka on soittanut ja lähettänyt viestin. Ymmärrän toki ed. Kasvin kritiikin kansalaisten oikeusturvan ja yksilönsuojan kannalta, ja sen takia valiokunnassa käytiin erittäin kriittinen keskustelu siitä, mikä tämä säilytysaika on. 12 kuukautta on aika pitkä aika. Myös operaattorit ovat olleet erittäin kriittisiä tämän ajan suhteen, ja sinnehän saatiin se näkökohta, että tämän uudistuksen toimivuutta sekä säilytettävien tietojen käyttötarvetta ja säilytysajan pituutta arvioidaan säännöllisin väliajoin. Jos tämä aiheuttaa selviä loukkauksia ihmisten oikeusturvaan ja yksilönsuojaan, niin totta kai tähän täytyy palata.

Mutta kyllä minäkin näen yleisesti ottaen kaikki tällaiset jo etukäteen ihmisiä leimaavat tarkistukset ja tietojen säilyttämiset tietyllä tavalla riskinä. Niitä pitää aina kriittisesti arvioida yksilönsuojan kannalta. Toisaalta EU:ssa on tämä linja nyt otettu, ja Suomikin on siinä mukana.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on saanut alkunsa syksyllä 2001 Belgian EU-puheenjohtajakaudella, eli tässä on ollut hyvin monta vuotta aikaa käydä julkista keskustelua ja selvittää näitä kriittisiä näkökohtia. Ed. Kasvi viittasi mielestäni erittäin ansiokkaasti siihen, että tämän tyyppiset lait usein kumpuavat siitä, että lainsäätäjät niin EU-tasolla kuin kansallisestikin haluavat antaa semmoisen vaikutelman, että kansainväliseen terrorismiin suhtaudutaan vakavasti, mutta sitten ei tehdä kunnollisia hyöty—haitta-arvioita siitä, mihin näillä määrätyillä toimenpiteillä todellisuudessa joudutaan ja päädytään.

Tässä on vielä sellainenkin kysymys, että tästä aiheutuu Suomessa arvioiden mukaan 5—8 miljoonan euron kustannukset ilmeisesti vuodessa. Tämä on kuitenkin aika huomattava summa, ja tämäkin pitäisi panna sinne haittapuolelle sen lisäksi, että tässä on kysymyksessä kansalaisten yksityisyyden suoja. On kuitenkin hyvä, että tietosuojasta eduskunnassa vastaava hallintovaliokunta on omassa lausunnossaan todennut: "Tietojen säilyttämisestä vakavan rikollisuuden tutkinnalle, selvittämiselle ja syyteharkinnalle saatavan hyödyn määrää sekä vaikutuksia muun muassa yksityisyyden suojan kannalta tulee voida jatkossa arvioida, jotta voidaan päätellä, onko tietojen säilytysvelvollisuuden avulla päästy tavoiteltuihin päämääriin." Eli tässä nyt on aika iso vastuu kyllä sitten seurata, mitä tästä kaikesta tulee. Mutta on meillä ollut monta vuotta aikaa käydä tätä keskustelua.

Saksassahan on meneillään 34 000 kansalaisen joukkokanne tätä Saksassa säädettyä vastaavaa lakia vastaan, ja siellä perustuslakituomioistuin tulee lähiaikoina ottamaan kantaa siihen, onko tämä kyseinen, hyvin saman kaltainen laki Saksassa Saksan perustuslain vastainen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! On varmaankin syytä yhtyä ed. Kasvin ja ed. Hautalan jossakin määrin kriittisiin puheenvuoroihin, ja huomautankin, että liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt huolella tätä asiaa ja puoltaa nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen hyväksymistä pienin täsmennyksin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta painottaa kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi, että tietojen säilyttämisen ja käytön tekniset ja muut ratkaisut toteutetaan siten, että muutos ei johda viestinnän osapuolten tietosuojan vaarantumiseen tai teleyritysten asiakkaiden luottamuksen menettämiseen. Teknologian nopean kehittymisen takia valiokunta pitää myös tärkeänä, että tämän uudistuksen toimivuutta yleensä sekä säilytettävien tietojen käyttötarvetta ja säilytysajan pituutta arvioidaan säännöllisin väliajoin. Tämä on aivan selvää, sillä yhteiskuntamme on muuttumassa yhä enemmän arjen tietoyhteiskunnaksi, jossa kaikkialle ulottuvat verkot ja ympäristöön sulautuvat tiedonkeruujärjestelmät koskettavat kansalaisia. Tämä luonnollisesti tulee muuttamaan myös oikeudellisia käsityksiä, ja erityisesti muutospainetta on kansalaisten yksityisyyden suojassa ja tietosuojassa.

Toisaalta kyse on myös kansalaisten turvallisuudesta. Viimeaikaisten valitettavien nuorten miesten katoamisten yhteydessä on syytä kysyä, kenen etua nykyinen sähköisen viestinnän tietosuojalaki ajaa. Tuntuu siltä, että ei ainakaan poliisin, jonka tehtävänä on selvittää katoaminen, eikä myöskään kadonneiden omaisten. Lain pitäisi toimia rikosten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi, mutta joissain näissä tapauksissa se suojaa rikollista. Nykyisin edellytetään rikosnäyttöä, ennen kuin poliisi voi selvittää teletunnistetiedot, ja se tekee niin sanotun kunniallisen kansalaisen etsinnän vaikeaksi. Kun tätä lakia seuraavan kerran tarkistetaan, tulisi nämä seikat ottaa myös huomioon vaarantamatta yleisesti yksityisyyden suojaa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvin arvioon on kyllä syytä yhtyä. Tämä on eräänlainen isoveli valvoo -laki. Tätä asiaa käsiteltiin myös perustuslakivaliokunnassa ja siellä todettiin, että kuitenkaan ei saada tietää, onneksi, viestin sisältöä vaan ne teletunnistetiedot, joitten perusteella päästään rikoksiin kiinni.

Toki näidenkin tietojen antaminen on yksilölle vaarallista, mutta jotta voidaan puuttua vakavaan rikollisuuteen, nämä tietenkin täytyy antaa. Perustuslakivaliokuntakin sanoo omassa lausunnossaan, että tunnistetietojen säilyttämiseen liittyy aina riskejä yhtä hyvin luottamuksellisen viestin salaisuuden kuin henkilötietosuojan kannalta. Ja riskit lisääntyvät sen mukaan, mitä kauemmin näitä viestejä säilytetään, elikkä tätä asiaa täytyy jatkossa tarkistella, onko tämä säilytysaika liian pitkä.

Toinen asia, johon, herra puhemies, haluaisin ottaa kantaa, on ed. Virolaisen esiin ottama ongelma. Tämä on todellinen ongelma. Ihmisiä katoaa nykyaikana jostain syystä aivan määrättömästi, ja onnettomat omaiset eivät kuitenkaan saa näitä teletunnistetietoja, joiden perusteella voitaisiin paikantaa, missä tämä kadonnut henkilö on aikaisemmin ollut, kun ei tiedetä, onko hän kadonnut vai onko hän joutunut rikoksen uhriksi. Tähän pitää kyllä saada muutos jonkin toisen suomalaisen järjestelmän perusteella.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä tarkentaa ed. Ukkolalle sitä, että tässä laissa sinällään ei tähän prosessiin tule mitään uutta. Tälläkin hetkellä meillä on olemassa muut lainsäädännöt, joissa määritellään, millä perusteella näitä teletunnistetietoja poliisi voi saada käytettäväkseen.

Tässä on kysymys siitä, että kun tällä hetkellä teleyritykset säilyttävät noin kolme kuukautta omia asiakaslaskutustietoja ja toisaalta asiakkaitten näkökulmasta tietoja, niin tässä laissa pidennetään tämä teletunnistetietojen säilyttäminen yhteen vuoteen, joka mahdollistaa sen, että vaikeissa rikostapauksissa poliisilla on mahdollisuus pitemmältäkin aikajaksolta taaksepäin katsottuna saada näitä teletunnistetietoja. Tässä laissa ei millään tavalla puututa tähän niin sanottuun tietosuojakysymykseen, joka tällä hetkelläkin on olemassa tämän kolmen kuukauden (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tallennusperiaatteella, vaan tässä on kysymys vain ajan pidentämisestä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kansalaisen näkökulmasta tämä on todella uusi askel kohti orwellmaista yhteiskuntaa. Jos me ajattelemme rikollisia, niin tavalliset rikolliset kyllä osaavat hyödyntää ja peittää jälkensä ja laittaa sähköpostinsa osoitteista, joita ei tunnisteta. Sen sijaan tavallinen kansalainen ei mieti tällaisia asioita. Talouden näkökulmasta tarkasteltuna meillä syntyy tästä uusi kustannuserä ja joku sen aina maksaa ja tässäkin tapauksessa veronmaksaja. Tietosuojan kannalta laki on joltain asteelta tietenkin arveluttava. Ja jos pohditaan rikosten torjunnan ja estämisen näkökulmasta, voidaan ehkä ajatella, että toivottavasti tällä sitten saavutetaan niitä tavoitteita.

Toivon todella, että valiokunnan kannan mukaisesti asiaa seurataan, ja toivottavasti lain avulla sitten todella saadaan niitä rikollisia nopeammin kiinni ja mahdollisesti useampiakin rikollisia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeätä, että henkilöiden turvallisuus pyritään takaamaan, ja 27 EU-maata on sitä mieltä, että tarvitaan tehokkaampia toimenpiteitä tämän päivän maailmassa.

Tämähän on varsin hyvä esitys. Perustuslakivaliokunta on kaksi kertaa antanut lausuntonsa asiasta, ensin silloin, kun direktiivi oli käsittelyssä Euroopan unionissa, ja meidän näkemyksemme otettiin varsin hyvin huomioon, ja myöskin tässä yhteydessä olemme tätä arvioineet ja lähetimme selkeän viestin liikenne- ja viestintävaliokunnalle siitä, että pitää olla kyseessä, kuten toteamme, mahdollisuus saada tietoja vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Ja kyllä tämä on selkeä ja hyvä tarkoitus, ja nyt valiokunta on täsmentänyt ehdotusta myöskin tällä tavalla, että tämä on tarkoitus, ja varmasti tämä tulee toimimaan.

Myöskin aikoinaan direktiivivaiheessa tähän vuoden aikaan otettiin kantaa ja todettiin, että se on siellä ylärajalla, mutta vuosi on vielä hyväksyttävä ottaen huomioon kuitenkin, että vakavasta rikollisuudesta on kysymys.

Ja kustannuksista: Yhteiskuntahan vastaa näistä kustannuksista aika pitkälti, ja tältä osin voidaan katsoa, että se ei ole kohtuutonta. Yhteiskunnan velvollisuus on pitää huolta siitä, että ihmisten turvallisuudesta pidetään huolta, ja se myös maksaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen eri mieltä edustajien Kasvi, Ukkola ja Lauslahti näkökulman kanssa. He näkivät tässä tällaista isoveli valvoo -mentaliteettia ja näkivät tämän uhkana ja riskinä kansalaisten oikeusturvalle. Minun mielestäni on kummallista, että näissä yhteyksissä se oikeusturva nähdään aina sen tekijän kannalta, tässä tapauksessa jonkun näihin tiedostoihin joutuvan kannalta. Pitäisi nähdä oikeusturva myös tekojen kohteen, rikoksen kohteen, kannalta.

Tälläkin lainsäädännöllä pyritään nimenomaan rikosten selvittämisen helpottamiseen ja tätä kautta myös rikosten ennaltaehkäisemiseen. Ja tavallisten kansalaisten etu ja oikeusturva paranee siitä, että on helpompi selvittää rikoksia, on helpompi saada konnat kiinni tekemisistään. Tämä hyvä tarkoitus ei tietysti oikeuta mitä tahansa, ja totta kai ihmisten tietosuojasta pitää pitää huolta, mutta mielestäni ajattelu ei saa olla täysin yksipuolista, vain yhdestä näkökulmasta asioita tarkastelevaa.

Mielestäni kuvaava esimerkki tällaisesta liioitellusta yhden näkökulman edustamisesta oli tietosuojavaltuutetun kannanotto, kun hän televisiossa sanoi, että hänen mielestään on ongelma, jos poliisi voisi käyttää passin hakemisessa saamiaan biotunnistetietoja, ymmärtääkseni sormenjälkiä, johonkin muuhunkin tarkoitukseen, kuten rikosten selvittämiseen. No, mikä ongelma se on, jos poliisi on saanut passin hakijoilta talteen sormenjälkiä ja sitten jonkun ruumiin vierestä, murhan uhrin vierestä, löytyy vastaavat sormenjäljet, jos tämä sitten helpottaa poliisia löytämään tämän murhamiehen?

En ymmärrä, mikä tämä hysteria silloin on, että poliisi voisi samoja sormenjälkiä käyttää myös rikosten selvittämiseen. Eli näissä asioissa pitää olla tasapainoa näiden (Puhemies: 2 minuuttia on mennyt!) eri näkökulmien välillä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan kertoa, että myös rikolliset pystyvät käyttämään näitä tietoja hyväkseen, ja tässä on juuri se ongelma, että mitä pidempään ja mitä enemmän ihmisistä kerätään tietoja, sitä suurempi riski on, että myös rikolliset saavat ne käsiinsä. Tästä on maailmalta paljon esimerkkejä. Esimerkiksi Kolumbiassa, kun huumekartellin päämaja ratsattiin, sieltä löytyi teletunnistetietojen seuraamiseen käytetty järjestelmä, jolla Kolumbian huumekartellit seurasivat, kuka soittaa poliisille. Ja miksi niin moni on huolissaan siitä, että me olemme olleet hereillä historian tunneilla? Me tiedämme, kuinka monessa yhteiskunnassa tilanne muuttuu ja hyvää tarkoitusta varten kerättyjä tietoja käytetään myöhemmin myös viranomaisten taholta kansalaisten oikeuksien loukkaamiseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toistanut ministeri Lindénille, mitä sanoin tästä teletunnistetietojen säilyttämiseen liittyen. Siihen liittyy aina riskejä luottamuksellisen niin viestisalaisuuden kuin henkilötietojen suojan kannalta. Tämä on suoraan perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Siinä, että aika on pidennetty yhteen vuoteen, totta kai on jonkin verran riskejä. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä voin vaan sanoa, että tämä ei ole aiheuttanut sitä, että tämä pitäisi säätää vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä. Täytyy tunnustaa, että kun pidennetään aikaa, niin riskit lisääntyvät.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti palautan mieleen vain sen, että eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun tätä asiaa käsitellään. Sitä direktiivihaarukkaa on mietitty moneen kertaan, lähdetty minimistä liikkeelle, tallennetietojen säilyttämisestä, ja ne perustelut on moneen kertaan mietitty, ja niin kuin täällä kävi ed. Sasin puheenvuorosta ilmi, perustuslakivaliokunta on ne pohtinut kai jo pariinkin kertaan ja päätynyt siihen, että näin on hyvä.

Ed. Ukkolalle totean, kun hän toi isonveljen tässä esille — tässä on muuten mukana isotveljet, pikkuveljet, isotsiskot, pikkusiskot, jotka muodostavat tämän yhteiskunnan, ja sen verkostosta on kysymys ja suojelusta on myöskin kysymys — että tavallaan hän oli jälleen oikeassa ja kokonaan väärässä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Tässä on kysymys siitä ajasta, niin kuin ministeri Lindén sanoi, kauanko niitä säilytetään. Käytäntöhän on ollut jo olemassa rikosten selvittämisen auttamiseksi.

Vielä sen verran, että liikenne- ja viestintävaliokunta halusi painottaa sitä, että tietojen säilyttämisen ja käytön tekniset ratkaisut on toteutettava siten, että muutos ei johda viestinnän osapuolten tietosuojan vaarantumiseen tai teleyritysten asiakkaiden luottamuksen menettämiseen. Ei teleyrityksilläkään ole suurta halua lähteä ihmisten tietoja levittelemään, koska tämä on myös kaupallinen kysymys ja kustannuskysymys niille. Toki ainahan on olemassa virheitä, niin kuin ed. Kasvi sanoi, voi sattua kaikenlaista tässä yhteiskunnassa, jossa tämä tietojärjestelmän suojajärjestelmä on niin haavoittuva, mutta siitä on kysymys tässä. Ja totta kai täytyy ottaa esille myös tämä yksilönsuojan kysymys, se on tärkeä kysymys. Jo viime kaudella sitä käsiteltiin muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä selvin asia, joka käy ilmi, on se, että liikutaan todella harmaalla vyöhykkeellä, kun puhutaan teletunnistetiedoista tai siitä, kenellä niitä on ja kuka niitä pystyy käyttämään. Tuo, minkä ed. Kasvi nosti esille, on aivan aiheellinen huoli, miten tulevaisuudessa näiden kanssa menetellään.

Mutta sitten aivan aiheellinen huoli on se, mikä tässä on moneen kertaan tullut esille: mitä yhteiskunta sitten voi tehdä rikollisuuden torjumiseksi ja estämiseksi tai rikollisuuden selvittämiseksi. Nyt liikutaan kyllä sellaisella osa-alueella, että on erinomaisen hyvä, että eduskunnassa sitä keskustelua käydään. Tämän direktiivin pohjalta tehtyyn lainsäädäntöön on kohtuullisen hankala enää tässä vaiheessa vaikuttaa, niin kuin ed. Pulliainen sanoi. Se vaikuttamisen paikka oli jo tuolla aiemmin. Nyt on tehty se, mitä tälle itse asiassa voitiin tehdä: sitä korjattiin parempaan suuntaan. Mutta nyt tästä eteenpäin tätä pitää seurata äärimmäisen ja hyvin tarkasti, ettei siellä pääse tapahtumaan niitä riskejä, joita tässä on keskustelun aikana nostettu esille.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta se, että kun annetaan tietoja viranomaisille tai kun niitä säilytetään teleoperaattorin toimesta, on selvää, että pitää pitää huolta siitä, että tiedot ovat vain viranomaistarkoituksiin käytettävissä ja vain viranomaisten hallinnassa. On vakava rikos, jos ne menevät jonnekin muualle. Suomi on sellainen yhteiskunta, jossa voidaan aika hyvin luottaa siihen, että tiedot pysyvät viranomaisilla, joten Kolumbiaa on aika huono käyttää tässä yhteydessä referenssinä.

Mitä tulee sitten tunnistamistietoihin, ne eivät ole millään harmaalla alueella, vaan, kuten perustuslakivaliokuntakin toteaa, ne eivät ole luottamuksellisen viestin ydinalueella. Se viestin sisältö on sitä ydinaluetta, ja se vaan nauttii sitten taas suurempaa suojaa. Mutta tunnistetieto on lievemmän suojan piirissä.

Mitä tulee tähän vuoden aikaan, tältä osin voidaan sanoa, että nyt on hyvä katsoa kokemuksia, kun tietoja on saatavissa, kuinka pitkältä ajalta niitä tarvitaan, kun rikoksia selvitetään. Jos ei ole tarvetta vuoteen, niin silloin on syytä lyhentää sitä aikaa, koska siitä aiheutuu kustannuksia, mutta se nähdään vasta kokemusten perusteella.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa minusta hyvin sen, että siinä, mitä EU:ssa päätetään, ja siinä, miten nämä asiat sitten kansallisesti säädetään voimaan, on aikamoinen etäisyys myöskin ajallisesti. Tässä on kyse todellakin melkein 7—8 vuoden prosessista. Eikö nyt olisi aika, että Suomi voisi ajaa sitten tämmöistä selvitystä, että EU:n tasolla tehtäisiin tilinpäätös siitä, miten tässä kansainvälisessä terrorisminvastaisessa taistelussa on onnistuttu, mitkä keinot ovat olleet tuloksellisia ja missä suhteessa taas sitten valitut keinot eivät ole olleet erityisen älykkäitä? Minusta tämmöisen selvityksen aika kyllä olisi.

Se täytyy, arvoisa puhemies, korjata, kun sanoin, että nämä kustannukset tästä olisivat 5—8 miljoonaa euroa vuodessa. Ne ovat investointikustannuksia, ja käyttökustannukset ovat 10 prosenttia investointikustannuksista. Mutta tästä tulee veronmaksajille taas lisää kuluja.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasi puhui henkilöturvallisuudesta ja siitä, että pitää huolehtia siitä, että henkilöturvallisuus pystytään takaamaan. Ed. Alatalo puhui yksilönsuojasta.

Minulla ei ole mitään tätä lakiesitystä vastaan, eikä se, mitä nyt sanon, liity välittömästi tähän lakiesitykseen. Mutta haluan tuoda esille sen, että pitää myöskin huolehtia siitä, ettei henkilön maine kärsi. Viime viikkoina ja kuukausina olemme huomanneet, miten tämmöisten sähköisten tietojärjestelmien aikana voidaan sähköisesti ja muutenkin välittää sellaisia tietoja, jotka aiheuttavat suurta vahinkoa henkilöille. Mutta kukaan ei puhu, ei ainakaan tässä yhteydessä ole puhunut, henkilön maineen suojelemisesta, ja se on varmasti yhtä vakava rikos kuin nämä muut rikokset.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä on aivan oikea ratkaisu. Tässä ollaan puuttumassa nimenomaan siihen ongelmaan, josta rikoksissa on kyse, eli rikosten selvittämiseen ja siihen, että rikokset olisivat entistä vaikeampia tehdä. Talousrikosten tutkinnat ovat varsin pitkiä prosesseja, ja tuo vuosi on varsin perusteltu aika siinä mielessä.

Enempikin olen huolissani, kun täällä isoveli on mainittu, netin ennakkosensuurista. Se on aivan eri luokan kysymys. Siinä puhutaan asiasta, jossa painetaan villaisella, unohdetaan itse ongelma eikä puututa siihen aktiivisesti. Tässä puututaan itse ongelmaan ja ollaan aktiivisesti tekemässä toimenpiteitä, jotta rikoksen tekeminen on vaikeampaa. En pelkää, että tämä aiheuttaa rehelliselle suomalaiselle yhtään sydämentykytystä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua yksilön oikeudesta ja oikeusturvasta ja lainsäädännön ja kansainvälisten säännösten suhteesta siihen, mikä sinänsä on tärkeää. Mutta sitä vähän ihmettelen, että täällä eduskunnassa epäillään enemmän omia viranomaisia kuin kansainvälisiä rikollisia. Sitä kannattaisi vähän miettiä. Tässähän on kysymys olemassa olevasta laista, jossa lisätään vain säilytysaikaa, ei tallenneta viestin sisältöä, vaan se, kuka on soittanut, koska on soittanut, ja näitä tietoja.

Tämän tiedon hyödyntäminen ja tiedonsaantioikeushan perustuu sitten viranomaisten eri lainsäädäntöön, muihin viranomaisille annettuihin lainsäädäntöihin. Mielestäni, vaikka EU:sta tulee paljon monesti meidän mielestämme turhankin tarkkaa säännöstelyä, kyllä tässä kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa tämä on erittäin hyvä kehitys. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kysyn ministeriltä, millä tavalla on varauduttu siihen, että viranomaiset pystyvät hankkimaan nämä tiedot. Siis nämä kustannukset ovat lähinnä ongelmana. Mistä viranomaiset saavat rahat, joilla pystyvät sitten nämä kustannukset maksamaan?

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tässä korostaa, niin kuin joissakin puheenvuoroissa on tullut esille, että tämä lainsäädäntö on lähtenyt kansainvälisestä yhteistyön tarpeesta vakavien rikosten selvittämiseksi. Näin ollen EU-tasolla tätä on valmisteltu sisäministerien johdolla. Alun perin tämä direktiivin sisältö, johon tämä laki pohjaa, oli huomattavasti vaativampi ja tiukempi. Suomen intensiivisellä työllä saatiin aikaiseksi kuitenkin, sanotaanko, meidän näkökulmastamme ja liittyen sitten muun muassa juuri tietosuojakysymyksiin siedettävämpi lopputulos.

Todellakin tässä täytyy tunnistaa se, mitä tarkoitetaan teletunnistetiedolla. Ed. Ukkolalle olisin halunnut vielä huomauttaa, että tässä ei todellakaan tallenneta viestien sisältöjä, ainoastaan esimerkiksi tiedot siitä, kuka on soittanut, kenelle on soittanut, kenelle sähköposti on lähtenyt. Ei missään tapauksessa kysymys ole siitä, että näitä viestien sisältöjä tallennettaisiin.

Toisaalta olennaista on tietysti myös se, miten näitä teletunnistetietoja sitten saa käyttää. Siltä osin meillä on olemassa lainsäädäntö siitä, että oikeuden määräyksellä poliisi voi saada ne käyttöönsä tutkiessaan näitä vakavia rikoksia. Tältä osin mielestäni meillä on hyvin tukeva selkäranka tämän lain säätämiselle.

Ed. Kaltiokumpu kysyi, mistä sitten resurssit. Meillä on ollut käytännössä se periaate, että aiheuttaja maksaa. Kun näitä teletunnistetietoja säilytetään nyt sitten pidemmän aikaa ja joudutaan tietojärjestelmiä uudistamaan poliisia ja viranomaisia varten, niin lähtökohta on ollut silloin, että poliisi maksaa sen, että nämä teletunnistetiedot säilytetään. Valtion budjettiin sisäministeriön pääluokalle on varattu resurssit vuosittain niin tämän järjestelmän rakentamisen kustannuksiin teleoperaattoreille kuin sitten vuosittaisiin käyttömenoihin.