Täysistunnon pöytäkirja 40/2010 vp

PTK 40/2010 vp

40. KESKIVIIKKONA 21. HUHTIKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa

 

Matti Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies!

Puhemies:

Hetkinen, arvoisa edustaja, anteeksi. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Täällä esitellään nyt tarkastusvaliokunnan mietintöä. — Olkaa hyvä.

Puhuja:

Herra puhemies! Käsiteltävänä on nyt ensimmäinen uuden lain perusteella tapahtunut Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastus ja siitä annettu kertomus vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa.

Tämä uusi lakihan lähtee ehdokkaan vaalirahoituksesta, ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran siis 2009 eurovaaleissa. Lain tavoitteena on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta sekä tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista. Lain perustelujen mukaan säätelyn keskeinen tavoite on ehkäistä korruptiota ja taata riittävät voimavarat poliittisen järjestelmän toiminnalle. Ilmoitusvelvollisuus lisää julkista tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista, ja sen odotetaan myös rajoittavan ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua.

Tämä valvontaa koskeva säätely pohjautuu äänestäjien kykyyn arvioida oikein ehdokkaita, kun äänestäjät ensin saavat riittävästi tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista ja esimerkiksi sitoumuksista vaalikampanjansa kampanjakattoihin. Lain tarkoitus ei ole myöskään vaikeuttaa ehdokkaiden saamista mukaan vaaleihin tai vaikeuttaa tarpeettomasti vaalivarainhankintaa. Vaalirahoituslakiin ei sisälly sellaista raportointivelvollisuutta, josta voisi tosiasiallisesti muodostua este ehdokkaaksi asettumiselle.

Vaalirahoitusvalvonta on sinänsä tärkeä asia, ja hyvin toteutettuna sillä on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisten luottamuksen parantumiseen vaaleja ja ehdokkaita kohtaan. Online-tietojärjestelmän käyttö jo itsessään lisää läpinäkyvyyttä ja avoimuutta kansalaisten suuntaan. Mahdolliset kommentit, jotka aikaisemmin on esitetty oikeusministeriölle, nyt tämän uuden lain jälkeen esitetään Valtiontalouden tarkastusvirastolle.

EU-vaalien osalta valvonta ei toteutunut vielä kaikessa laajuudessaan, se ei ollut kaikessa laajuudessaan edes vielä käytössä, ja ilmoitusvelvollisiakin oli ainoastaan 19. Siis tästä nyt suoritetusta valvontaraportista ei voida vetää vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän keissin pohjalta. Suurin eurovaaleihin käytetty läpi menneen tai varajäseneksi tulleen ehdokkaan vaalikampanja maksoi 177 000 euroa ja pienin 5 200 euroa. Tässä voidaan havaita, että ehdokkaitten välillä varojen käytössä on suuria eroja.

Valtiontalouden tarkastusviraston osalta kyse tässä ja aika pitkälti jatkossakin on ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen valvonnasta, siis ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen valvonnasta. Haasteena on tällöin sisällöllisten virheiden löytäminen tarkastusviraston toimesta. On toki mahdollista, että esimerkiksi kanteluiden avulla halutaan myös näihin sisällöllisiin vaalirahoituskysymyksiin saada vastauksia. Muutoin se on vaikea toteuttaa.

Valvontatehtävä on Valtiontalouden tarkastusvirastolle uusi tehtävä, ja siihen sisältyy eräitä ongelmia, voisiko puhua jopa vaarasta. Se saattaa hankaloittaa Valtiontalouden tarkastusviraston perustuslaissa virastolle annettujen tehtävien suorittamista, jos ei huolehdita samalla Valtiontalouden tarkastusviraston resursoinnista. Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut, että tämän uuden tietojärjestelmän rakentaminen maksaa noin 700 000 euroa ja sen toimintakäyttöikä on noin 4 vuotta. Vuosittain ylläpitokustannukset sekä palkattavista lisähenkilöistä aiheutuneet kulut on arvioitu tarkastusvirastossa noin 500 000 euroksi.

Vielä tämän lisäksi tulevat puoluelakiin liittyvät valvontatehtävät sekä paikallistasolle ulottuvat valvontatehtävät, joiden suuruusluokka on jo ihan toista. Muistaakseni 10 000—15 000 paikallisyhdistystä joutuu tämän ilmoitusvelvollisuuden kautta Valtiontalouden tarkastusviraston valvonnan kohteeksi. Se tarkoittaa sitä, että tämän tehtävän suorittaminen asiallisesti ei ole mahdollista ilman lisäresursointia, josta eduskunnan mielestäni on huolehdittava samassa yhteydessä, kun eduskunta käsittelee Valtiontalouden tarkastusviraston budjettia. Muuten todellakin on suuri vaara käydä niin, että tarkastusviraston työt enenevässä määrin keskittyvät ei perustuslaissa annettujen tehtävien valvontaan ja tarkastukseen vaan valtiontalouden näkökulmasta kuitenkin selvästi pienempään asiaryhmään kuin vaalirahoituksen valvonta- ja tarkastustehtäviin. Mutta tähän varsinaiseen esitykseen eduskunta palaa käsitellessään omaa budjettiaan vuodelle 2011.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtajan äskeisestä mietinnön esittelytekstistä kävi hyvin ilmi, meillä on Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirasto, jonka tehtävänä on tarkastustoimen hoito, mutta se käsittelee nyt meidän tahdostamme asioita, joissa sillä ei ole tarkastusoikeutta. Tämä kuulostaa hiukan persoonalliselta, kieltämättä. Elikkä siis toisin sanoen eräässä hätätilanteessa — kun ei muuta varmaan keksitty oikeusministeriössä oikeusministerin johdolla — keksittiin, että Valtiontalouden tarkastusvirasto näitä ilmoituksia rahankäytöstä ottaa vastaan, mutta sitten tavallaan ei huomattu, mikä onkaan tämän instituution varsinainen tehtävä, ja siitä saattaa aiheutua sitten jopa perustuslaillinen ongelma. Kun kuitenkin asiassa on perimmäinen kysymys siitä, että tämä vaalirahoittaminen on mahdollisimman avointa, niin tässä katsannossa jännityksellä odotamme, minkälaisen mietinnön kohta saamme tänne arvioitavaksi. Ehkä se johtaa joihinkin johtopäätöksiin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkastusviraston valvonta käsittää käytännössä vaalirahoituslain 5—8 §:ien muodostaman kokonaisuuden, ja valtion valvontatehtävä painottuu ilmoitusvelvollisuuden noudattamiseen valvonnassa. Nämä EU-vaalit menivät tältä osin hyvin, ja paria huomautuksen jälkeen tapahtunutta korjausta lukuun ottamatta ongelmia ei käytännössä esiintynytkään. Siinä mielessä tämä oli kyllä vaalirahoituksen kannalta aivan hyvä ratkaisu, että tarkastusvirasto tämän tehtävän hoiti. Niin kuin puheenjohtaja Ahde totesi, jatkossa pitää huolehtia, että tarkastusvirastolle osoitetaan riittävät resurssit vaalivalvonnan ja vaalirahoituksen tehtävän hoitoon, koska seuraavissa vaaleissa tämä tulee olemaan huomattavasti isompi tehtävä ja tämä on myös sitten sen mukaisesti resursoitava.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä tuodaan esille Valtiontalouden tarkastusviraston huomio siitä, ettei Euroopan parlamenttivaalien ehdokkailla ole kirjanpitovelvollisuutta vaalikampanjansa kuluista ja rahoituksesta ja ettei tarkastusvirastolla ole tarkastusoikeutta tai muutoinkaan mahdollisuuksia perehtyä ehdokkaan järjestämään omien kampanjakulujensa ja rahoituksen järjestämisen sisäiseen valvontaan eikä menettelyihin, jotka liittyvät ilmoitusvelvollisen toimintaan ja rahoituksen hallinnoinnin järjestelyihin. Tämä on mielenkiintoinen kommentti, jos tätä verrataan kansainvälisiin trendeihin yrityksen kirjanpitovelvollisuudesta. Nythän meilläkin esitetään näkemyksiä, joissa esitetään kirjanpitovelvoitteen poistamista melko isoiltakin yrityksiltä. Tilintarkastusvelvoitehan on jo poistettu kymmeniltätuhansilta yrityksiltä.

Arvoisa herra puhemies! Saattaisi kampanjakulujen erittelyn kannalta olla tärkeätä, että ehdokkailla olisi kirjanpitovelvollisuus, joka kirjanpito sitten annettaisiin Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Yhtä tärkeätä voisi olla, että Valtiontalouden tarkastusvirastolla olisi oikeus perehtyä ehdokkaiden kampanjakulujen valvontaan. Näin poistettaisiin viimeinenkin epäily näihin kampanjarahoihin liittyvistä hämärähommista.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston arvio Euroopan parlamenttivaalien vaalirahoituksesta on perusteltu, ja on tärkeätä korostaa vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Se on ydinseikka.

Haluaisin tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan hyvän esittelyn jälkeen kysyä häneltä kysymyksen, kun hän pohdiskeli sitä, että europarlamenttivaaleissa varainkäytössä oli suuria eroja. 170 000 oli suurin budjetti ja pienin oli 5 200. Tämä kertoo ei nyt ainoastaan siitä, että meillä on eroja vaalirahoituksessa eri ehdokkaiden välillä, vaan minulla on kysymys siitä näkökulmasta, että vähintäänkin kahden suurimmilla äänimäärillä lävitse menneen ehdokkaan vaalibudjetit olivat pienimpiä. Epäilen jopa, että tuo 5 200 euroa oli yhdellä suurella äänimäärällä läpi menneen ehdokkaan vaalibudjetin taso, ainakin lehtitietojen mukaan.

Nyt tulee sitten se vakavampi kysymys. Me tarkastamme näitä vaalirahoitusbudjetteja ja niiden läpinäkyvyyttä ja niillä aikaan saatua julkisuustilaa. Onko se julkisuustila muodostunut siitä, että nämä kyseiset ehdokkaat ovat kaikkein asiantuntevimpia, Eurooppa-politiikassaan vahvimpia, vai onko siinä vaikuttamassa joku muu, esimerkiksi medianäkyvyys? Onko meillä olemassa itse asiassa tässä yhteiskunnassa valtakeskittymä, joka vaikuttaa poliittiseen prosessiin, henkilövalintoihin, sekä nostoihin että laskuihin, ohitse tämän muun keskustelun, mitä me käymme politiikan sisällöistä ja siitä, millä tavalla ihmiset kampanjoitaan rakentavat? Onko tämä valtakeskittymä tässä saman tyyppisessä arviossa nyt mukana, kun pohdimme sitä, millä tavalla viesti menee aidosti, oikeudenmukaisesti, totuudenmukaisesti lävitse ja sananvapautta käytetään siihen, mihin se on tarkoitettu, eli kansalaisten oikeuteen saada totuudenmukaista tietoa, informaatiota, ja todellisuuskuva muodostuu oikeutetuksi?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Halusin mainita tämän tarkastusviraston kertomuksessakin olleen suurimman ja pienimmän ilmoituksen sen takia, että voidaan selvästi nähdä, että hyvin erilaisia panostuksia vaaleihin osallistuvat ehdokkaat a) käyttävät tai b) voivat käyttää, riippuen heidän tilanteestaan. Keitä nämä henkilöt olivat, nyt en edes sitä muista, mutta sen muistan, että kumpikaan näistä kahdesta mainitusta ehdokkaasta ei tullut valituksi EU-parlamenttiin, ei tällä pienimmällä eikä tällä suurimmalla vaalibudjetilla.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä odotin koko ajan, milloin ed. Kiljunen esittää, että medianäkyvyyskin pannaan verolle, elikkä sekin lasketaan vaalikuluihin, tai että medianäkyvyys kielletään. Ed. Kiljunen, ei teillä ole mitään huolta medianäkyvyydestä, sitä kyllä on. (Ed. Kimmo Kiljunen: On havaittu!)

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Suomen hallitus on nyt parasta, mitä rahalla saa — näin saatettiin vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoittajien kuten Kehittyvien maakuntien Suomen ja sen kaltaisten toimesta todeta. Siitä johtuu, arvoisa puhemies, myös se, että on ryhdistäydytty myös oikeusministeriössä ja saatettiin sitten europarlamenttivaaleissa jo soveltaa vaalirahoitusvalvontaa uudella tavalla.

Tähän valvontaan ja tarkastukseen liittyy myös verkkosivujen avaaminen, ja siellä varsin moni ehdokas etukäteen ennen vaaleja osoitti, mikä hänen rahoituksensa tila oli. Mielestäni on tarpeellista äänestäjien oikeusturvan kannalta nähdä ja saada selville, mikä oli tämä hänen harkitsemansa ehdokkaan rahoituksen lähde, sen suuruus jne. Se on tärkeää.

Toinen asia on se, että entä sitten vaalirahoittajat — kuuluisiko heidänkin todella omassa tilikertomuksessaan, tilinpäätöstiedoissaan, tuoda tämä esille? Ed. Laxell viittasi tuohon suuntaan. Olisin sitä mieltä, että näin tulisi tapahtua. On olemassa aika kollektiivisia rahoittajia, jotka rahoittavat laajalti esimerkiksi omassa hallinnossaan olevia henkilöitä, kuten on tehnyt muun muassa Tradeka. Mielestäni se pitäisi tällaisen rahoittajan avoimesti ennen vaaleja — ennen vaaleja! — kertoa, mieluummin myös ennen ennakkoäänestystä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olen sitä mieltä, että minusta Valtiontalouden tarkastusvirasto on väärä paikka tähän tehtävään. Eikö tässä pitäisi ottaa pakkia ja tehdä sillä tavalla, että oikeusministeriön alla olisi elin, joka hoitaisi tämän tehtävän, eikä sitä liitettäisi Valtiontalouden tarkastusviraston alaisuuteen. Tässä mietinnössähän todetaan kuitenkin sillä tavalla, jotta tarkastusvirastolla ei ole edes mahdollisuutta tehdä tämmöisiä tarkistuksia, ja silloin jotenkin jää niin kuin vajaaksi tämä kysymys.

Kysehän on tässäkin tapauksessa myös harmaasta taloudesta, eli kaikki ei välttämättä tule julki, ja minusta vaalirahoituksen pitää olla julkista kamaa. Tällä hetkelläkin on tutkinta käynnissä tuolla poliisien toimesta. Se kuvaa eduskuntavaalien osalta, miten paljon siellä on rahaa liikkunut, ja nyt selvitellään, kuka on vaikuttanut mihinkin. Jos semmoinen elin olisi, joka pystyy tutkimaan suoraan, pyytämään lisätietoa sieltä ja tarkistamaan nämä asiat, niin eikö semmoinen pitäisi luoda tähän eikä tällä tavalla tehdä järjestelmää, joka ainakin tuossa puheenjohtajan lausuman mukaan tässäkin systeemissä tulee aika kalliiksi?

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tähän asiaan on syytä kyllä pysähtyä. Nimittäin oikeuskanslerin kertomuksen yhteydessä kovin vähän käytiin täällä ja julkisuudessa keskustelua siitä, mitä oikeuskanslerin tarkastus jo toi esille vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuudesta. Eduskuntavaalien osalta oli voimassa olevat selkeät määräykset, mutta valtaosa ministereistäkin antoi väärät tiedot, joita korjattiin julkisuuden paineessa. Myös oikeuskanslerin johtopäätös on siitä, että oikeusministeriö ei ollut riittävästi valvonut lainmukaisia ilmoituksia oma-aloitteisesti, ja myöskään se ei ole tullut julki, että oikeuskanslerin mielestä oikeusministeriö taitaa olla vähän jäävi elin seuraamaan vaalirahoitusta hallituksen ministerin johdolla. Tämä on asia, joka on todella syytä avata.

Vakavaa on myös se, että tällä hetkellä tätä asiaa perusteellisemmin tutkii keskusrikospoliisi, joka viime kesän Nova Groupiin liittyneiden ilmiöiden seurauksena on syventänyt tutkimuksiaan. Harmaa talous, osin järjestäytynyt rikollisuus, on rakennusalalla. Mutta se on vakavaa, että Suomessa voidaan puhua, että jo hallinnon ja politiikan rakenteisiin alkavat pureutua tällaiset taloudelliset toimijat. Hallituksen pöydissä istuu siis sellaisia tahoja, joita ei ole sinne valittu ja joista vaaleissa kansa ei tiedä, että he ovat saattamassa vallan kammareihin sellaisia toimijoita, niin kuin Merisalo ykkösen hallituksen yhteydessä olemme tutustuneet.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle voisi huomauttaa, että kun pitää puheita, niin täytyy muistaa sitten, mikä on se oma pesä. Kyllä 1970-luvulla, 1980-luvulla suurimmat vaalirahoittajat ja hallituksen pöydässä istujat olivat korporatiiveja. Korporatismi hallitsi silloin. (Ed. Zyskowicz: Älkää unohtako KGB:tä!) — No, sekin on mahdollista, Kgb. — Mutta korporatiivit istuivat, SAK ja muut ammattiliitot ja tietenkin toiselta puolelta toiset liitot. Elikkä kyllä tämä on hyvin vanhaa perua.

Tämä vaalirahoituslaki sinänsä, mikä oli viime eduskuntavaaleissa voimassa, ei ole oleellinen asia — kyllä sitä nyt jokainen lukutaitoinen olisi osannut vaalirahailmoituksen kunnolla täyttää, jos olisi vähän viitsinyt ja vaivautunut. Ei se nyt sen kummoisempi ollut, eikä tämä uusikaan tuo siihen sillä tavalla muutosta. Kysymys on jokaisen omasta moraalista, miten sen täyttää ja miten rehellisesti sen täyttää. Mutta siinä mielessä tietenkin tämä revohka, mikä tässä on ollut käynnissä, on erittäin hyvä, että nyt saadaan puhkaistuksi kaikki ne mahdolliset kytkökset ja paiseet, mitä tässä vaalirahoituksen yhteydessä on ollut.

Mutta minä vaan muistutan siitä, että ei siellä kannata olla kovin, miten minä sanoisin, suutuksissa, koska teillä on omat puutteenne teilläkin ja teidän rahoituksessanne. 400 000 euroa tuli SAK:lta SDP:lle, että paukkui, viime vaaleissa. Täytyy muistaa myös se, että jotkut aikaisemmin ovat sanoneet, että jos sinä, kansanedustaja se ja se, et tee oikein, äänestä oikein, niin seuraavissa vaaleissa ei tipu vaalirahaa. Kyllä tämmöisiä on tapahtunut, joten ihan turha minulle tulla puhumaan, koska minä tiedän ja olen tutkinut niitä silloin aikanaan, kun olin toisissa hommissa kuin täällä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola nosti esille SAK:n vaalirahoituksen. Eurovaaleissa olin yhtenä ehdokkaana ja olen julkisesti lukuisissa yhteyksissä ennen vaaleja ja vaalien aikana kertonut sen, että SAK ja ammattiliitot tukevat minun vaalikampanjaani, ja olen ollut soppatykeillä, julkisesti olen näyttänyt sen, että nimenomaan palkansaajien asialla tässä ollaan, ja sitä kautta luontevasti se vaalirahoituskin on läpinäkyvää ja tiedetään. Kun Sampo Oy tai joku firma tukee joitain muita puolueita, olisi yhtä lailla tärkeätä, että sitten kerrottaisiin, että me olemme tämän pankkiliikkeen tuettavina tässä kampanjoimassa, ja silloin se on läpinäkyvää kaikille kansalaisille, keiltä ovat ne tuet siellä taustalla. Tämä SAK:n nostaminen tällä tavalla esille on minusta epäkelpoa, koska me olemme julkisesti sen tuoneet esille.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoron johdosta haluan todeta, että siinä etujärjestöt ajavat jäsenistönsä asioita. Ei kai siinä mitään pahaa, on se sitten EK:ta, MTK:ta, SAK:ta, mitä kirjainyhdistelmiä tahansa. Siellä asianomaisen organisaation johtaja ei aja omaa henkilökohtaista asiaansa, niin kuin näissä viime vaaleissa tapahtui. Siinä oli mafiameininki. Ministeri Vapaavuori on tämän myös omalta osaltaan todistanut, mitenkä virkamieskuntaa on uhkailtu. Siinä on kysymys aivan tämmöisestä härskistä, täysin henkilökohtaiseen oman edun tavoitteluun tähtäävästä toiminnasta sammutetuin lyhdyin. Tästä on kysymys, ja tällaista ei ole kyllä aikaisemmin ollut. Se on luonnollista, että järjestöt lobbaavat tavoitteitaan ja työskentelevät jäsenistönsä hyväksi. Niinhän niiden pitää tehdäkin, mutta siellä ei ole mitään henkilökohtaista intressiä pelissä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä niin kiivaasti puolustellaan ammattiliittojen, etujärjestöjen antamia vaalitukia ja halutaan ne asettaa jotenkin arvokkaampaan asemaan kuin esimerkiksi yrittäjien antamat vaalituet silloin, kun ne yrittäjien antamat vaalituet ovat avoimia ja laillisia ja pelisääntöjen mukaisia, niin haluan kuitenkin muistuttaa, että ammattiliitoissa on kymmeniätuhansia, satojatuhansia jäseniä, jotka eivät kannata vasemmistopuolueita. Kuitenkin ammattiliitot käytännössä antavat lähes kaiken vaalitukensa nimenomaan vasemmistopuolueille ja nämäkin jäsenet ja veronmaksajat, kaikki veronmaksajat, siis jäsenmaksun verovähennysoikeuden myötä osallistuvat näiden vaalitukien rahoittamiseen. Siis, ed. Kimmo Kiljunen, te ja minä ja kaikki muut osallistumme ammattiliittojen antamien vaalitukien rahoittamiseen. Onko se oikein?

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisäksi vaalikauden aikana on myöskin ilmeisesti tapana, että ammattiyhdistysliike paitsi antaa mahdollisuuden halvempiin asuntoihin lisäksi maksaa ravintola- ja kahvilalaskuja ja kaiken maailman muita kuluja. Itse toivoisin, että nekin näkyisivät näissä vaalikauden aikaisissa tuissa. Lisäksi juuri äsken, kuten ed. Zyskowicz sanoi, on täysin törkeää käyttää valtion varoja ammattiyhdistysliikkeiden kautta nimenomaan yhdensuuntaisen puoluetoiminnan tukemiseen ja edustajien tukemiseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SAK:n suuri vaalituki oli minulle todella yllätys, ja sehän tuli yhdessä televisio-ohjelmassa. Ette te sitä mitenkään aikaisemmin ilmoitelleet vielä viisi vuotta sitten, kymmenen vuotta sitten, kaksikymmentä vuotta sitten, päinvastoin piditte sen hyvin tiiviisti salassa. Se, mitä te sanotte, että ammattiliitot ovat jotenkin puhtaampia kuin jotkut yrittäjät, ei pidä paikkaansa. SAK:n Ihalainen sanoi, ennen kuin päätti puheenjohtajuutensa, yhdessä haastattelussa: Meille kuuluu, siis SAK:lle, kaikki paitsi ulkopolitiikka. — Ja sekin kuuluisi, ellei siellä olisi SAK:n entinen lakimies.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ero olemassa yritystoiminnan ja etujärjestöjen välisessä tuessa. Toinen on kollektiivista etua, toinen ajaa rajatumpaa etua.

Ed. Zyskowicz sanoi siitä, että yritystuki, jos se on avointa, on ihan laillista, ja niin onkin. Minä en lähde sitä kiistämään lainkaan, että se avoimuus tässä oli se avainkritiikki silloin, jos se pidetään piilossa.

Mutta, ed. Zyskowicz, kun te viittaatte siihen, että ammattiliitoissa on muitakin jäseniä kuin vasemmistopuolueiden jäseniä, niin Sampo Oy:ssä on osakkeenomistajia, jotka ovat muitakin kuin kokoomuksen kannattajia minäkin mukaan luettuna, tai tiedän ihmisiä, jotka ovat siinä ehdottomasti muita kuin kokoomuksen kannattajia. Siitä huolimatta Sampo Oy rahoittaa ainoastaan kokoomusta.

Tässä on aivan sama intressiristiriita silloin sen jäsenpohjaan, omistuspohjaan nähden, kuin te viittaamalla tähän ammattiliittojen rahoitukseen toitte esille. Minusta olennaisin kysymys on avoimuus. Avoimesti te kerrotte, että te olette jonkun yrityksen tukemia ehdokkaita, tai kuka tahansa me kerromme, ja me myöskin kerromme, mitkä etujärjestöt meitä tukevat. Läpinäkyvyys, avoimuus on äänestäjien kunnioittamista. Se on avainasia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olin semmoisessa firmassa töissä, jossa työnantaja ei kysynyt sitä, rahoittaako hän jotain porvariehdokasta. Minun työni tuloksella se tulos siellä tehtiin, mutta se firma vielä vähensi kaiken lisäksi vähennyksenä nämä määrätyt mainokset, kun maksoi niitä. Siinä tapauksessa ihan sama juttu, ettei tässä mitään sen kummempia. Minä kyllä odotan, jotta jos tämmöistä keskustelua käydään, niin jatkossa pitää duunareilta kysyä, saako se porvarityönantaja antaa jollekin porvariehdokkaalle vai eikö saa sitä lisäarvoa, jonka minä niillä omilla käsilläni tein.

Puhemies:

Kun tässä nyt on tarkoitus puhua lähinnä vaalirahoituksen valvonnasta viime europarlamenttivaaleissa, niin myönnän enää vastauspuheenvuorot edustajille Tiusanen, Söderman, Laukkanen, Zyskowicz, Kantola, Vuolanne ja Pulliainen, ja sitten mennään asiaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi tuohon asiapuolelle. Tunnustaudun siksi henkilöksi, jolla on ollut tuo kaikkein alhaisin rahoitus EU-vaaleissa eli tuo vähän yli 5 000 euroa.

Mutta tähän keskusteluun. Kyllä ministeri Vapaavuoren suoraselkäisyydelle on syytä nostaa hattua nimenomaan siinä, että hän on julkisesti pitänyt pintansa myöskin vaalirahoittajia vastaan. Liikemies Sukarihan on todennut, että hän tuntee myös muita ministereitä hallituksessa, mutta ministeri Vapaavuoren linja ei ole tässä maakuntakaavan soveltamisessa lainkaan notkunut, ja se on erittäin tärkeätä.

Toisaalta, kun ed. Ukkola viittasi SAK:n vaalitukeen, niin kyllä SAK:n vaalituki oli kaikkein voimakkainta nimenomaan oikeistopuolueille sen televisiomainoksen tuloksena, minkä SAK maksoi.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä niin usein puhutaan tästä SAK:n verovapaudesta, niin tilannehan syntyi sillä tavalla, että silloin kun Hetemäki oli STK:n puheenjohtaja, niin hän sopi Niilo Hämäläisen kanssa siitä, että ajetaan läpi sellainen uudistus, että molempien jäsenjärjestöjen, siis SAK:n liittojen ja STK:n työnantajajärjestöjen, jäsenmaksut tulevat verovapaiksi. Näin meneteltiin, ja heidän ajatuksensa oli sillä tavalla luoda kaksi luotettavaa osapuolta, jotka pystyvät tekemään pitäviä sopimuksia.

Unto Hämäläisen kolumnin mukaan Helsingin Sanomissa molemmat ovat jakaneet suurin piirtein yhtä paljon vaalirahaa, työnantajat sen rahaston kautta — oliko se nyt, minä en sen rahaston nimeä muista mutta sen voin tarkistaa — kokoomukselle ja sitten työntekijäliitot vasemmistopuolueille. Minusta tästä ei nyt kannattaisi niin hirveän paljon mekkalaa pitää. Ongelmahan on ollut, että se on tehty salaa, ja nyt uudistusten kautta se tulee julkisuuteen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin tunnustaa, AKT osallistui minun erääseen vaaliseminaariini, MTK taas ei.

Mutta, ed. Kimmo Kiljunen, kun te olette täällä nyt avoimella tuulella tänään, haluan kyllä muistuttaa, että kun lukee tällaista aviisia nimeltä Kiljusen herrasväki, joka ilmestyy aina silloin tällöin erityisesti vaalien alla, niin kyllä siellä niiden juttujen väliin on mahtunut kovin paljon ilmoituksia, jotka eivät ole ammattiyhdistysliikkeen ilmoituksia vaan nimenomaan rakennusliikkeiden ilmoituksia, kaikkien merkittävien rakennusliikkeiden, jotka Pääkaupunkiseudulla toimivat. (Välihuuto) — Kyllä, mutta ammattiyhdistysliike ei niitä omista.

Voin kyllä kysyä myöskin tässä keskustelussa, jossa puhutaan vaalirahoituksen ja poliittisen päätösvallan välisistä suhteista ja vaikutusyrityksistä. Te olette myöskin ollut keskeinen kuntapoliittinen päättäjä Vantaalla ja vaikuttamassa myöskin kaavoituspäätöksiin, joten eiköhän näilläkin rakennusyrityksillä ole ollut joku tarkoitus sillä, että ne ovat halunneet ilmoitella teidän vaalilehdessänne ja sen kautta tukea teidän valintaanne eduskuntaan ja keskeisiä tehtäviä myöskin Vantaan kunnallispolitiikassa? (Ed. Kimmo Kiljunen: Vihjailetteko, ed. Laukkanen?) — En vihjaile, vaan tämä on suora kysymys, koska halusitte olla tänään avoimella tuulella.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Avoimuus on tärkeintä, kunhan ei mennä niin pitkälle, että täällä pitää olla sponsorin lippis ja haalari päällä.

Ed. Kimmo Kiljunen, jäsenet ammattiliitoissa, jotka eivät kannata sitä, mihin vaalitukea liitto antaa, ja osakkeenomistajat yrityksissä, jotka eivät kannata sitä, mihin yritys vaalitukea antaa, voidaan rinnastaa. Mutta verovähennysten osalta tilanne on huomattavan paljon ongelmallisempi nimenomaan ammattiliittojen kannalta. Koska ammattiliittojen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, niin jokainen veroja maksava suomalainen itse asiassa osallistuu ammattiliittojen kautta lähinnä ja pääasiassa vasemmistopuolueille menevän vaalituen rahoittamiseen. Sen sijaan yritys, joka antaa vaalitukea, ei voi lain mukaan vähentää, ed. Lahtela, tätä antamaansa tukea, ja näin ollen tuon yrityksen muut tahot eivät osallistu siihen, mitä omistajat rahoillaan tekevät.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kokoomus on kovalla suulla arvostellut sitä, että suomalainen yhteiskunta haluaa tukea palkansaajien järjestäytymistä omiin liittoihinsa. Sillä on hyvin paljon yhteiskunnallista arvokasta merkitystä, että työmarkkinoilla on järjestäytynyttä toimintaa. Se on osa meidän sopimusyhteiskuntaa. Samoin on MTK ja työnantajaliitot ja niillä on samanlaiset verovähennysmahdollisuudet ja ne tukevat usein sitten taas maalaisliittoa tai suurpääomapiirejä edustavia kansanedustajaehdokkaita.

Nyt ymmärrän, että kadehditte tätä, mutta kysymys on kansalaisjärjestöistä. Antaa heidän päättää itse. He itse osaavat arvioida, (Ed. Zyskowicz: Entäs ne veronmaksajat?) ketkä yhteiskunnalliset vaikuttajat eniten ajavat palkansaajien oikeuksia ja työelämän kehittämistä. Sitä on tehnyt sosialidemokraattinen työväenliike, ja siksi se on ansainnut palkansaajaliikkeen luottamuksen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä haluaa poimia jonkun johtoajatuksen ja sanoman, niin sehän on yksinkertaisesti avoimuutta, avoimuutta ja avoimuutta, ja sen peräänhän koko tämä keskustelu, joka nyt on käyty, on myöskin huutanut aivan viimeiseen saakka. Se koskee sekä salin oikeata reunaa, keskustaa että vasenta reunaa aivan yhtä lailla. Minusta on erinomaisen hieno asia, että tästä on päästy yksimielisyyteen.

Puhemies:

Ja ed. Kiljuselle vielä vastaus.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn juuri siihen, mitä ed. Pulliainen sanoi. Ed. Zyskowicz, me varmasti olemme samaa mieltä siitä, että avoimuus on tässä se ydinasia. Vaalirahoituksen läpinäkyvyys on se ydinasia. Verovähennysoikeuskeskustelu liittyy kokonaan toisiin aiheisiin. Etujärjestöillä on erilainen luonne kuin yrityksillä. Te viittaatte ammattiliittojen verovähennysoikeuksiin. Miksi ette viittaa työnantajaliittojen vastaaviin verovähennysoikeuksiin? Nämä ovat rinnasteisia etujärjestöjä. Siinä suhteessa se on oma messunsa.

Ed. Laukkanen yllättäen ottaa Kiljusen herrasväki -lehden tässä esille, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, on jo 20 vuotta ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, ei siis vaalien alla. Siellä on, aivan totta, ammattiliittojen, erilaisten yritysten mainoksia, kaupallisia mainoksia. Ja vihjailuun siitä, synnyttääkö se sidonnaisuuksia vai ei: sidonnaisuudet tulevat hyvin vaikeiksi, kun kilpailevat yritykset ilmoittelevat samassa näkyvässä mediajulkaisussa. Tässäkin on kyse avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Näkyy koko ajan, mitkä yritykset missäkin muodossa ovat mukana.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Varmaan kaikki ovat samaa mieltä nyt siitä, että läpinäkyvyys on kaikkein tärkeintä silloin, kun on kysymys niin suurista lahjoituksista, että ne voivat aiheuttaa sidonnaisuuksia, ja pitää pitää huolta siitä, että se läpinäkyvyys käytännössä myöskin toimii. Silloin, kun valvonta oli oikeusministeriössä, oikeusministeriö ei halunnut puuttua valvontaan. Siinä oli selviä puutteita, ja voimme olla erittäin tyytyväisiä, että valvonta tällä hetkellä on Valtiontalouden tarkastusvirastossa ja, kuten tässäkin kertomuksessa ja mietinnössä käy ilmi, on nyt varsin hyvin hoidettu.

On hyvä, että tarkastusvirasto pyysi kahdelta ehdokkaalta lisäselvityksiä ja vastaukset on saatu ja tällä tavalla valvonta nyt käytännössä myöskin toimii. Kuitenkin haasteita on paljon. Kun katsoin näitä ilmoituksia, niin siellä oli kyllä mielestäni näitä niin sanottuja tukiryhmiä, jotka olivat keränneet rahaa ja summa ilmoitettiin vain tukiryhmän tukena kampanjaan. Mielestäni tämä tukiryhmäproblematiikka kannattaa Valtionta-louden tarkastusvirastossa kuitenkin käydä vielä aika tarkkaan lävitse, niin että ne alkuperäiset lahjoittajat tulevat kaikissa yhteyksissä myöskin läpinäkyviksi.

Kuitenkin täytyy sanoa, kuten tässä jo todettiin, että on joitakin, jotka ovat panostaneet hyvin paljon kampanjaan ja jotka eivät ole tulleet valituiksi europarlamenttivaaleissa ja joilla ei ole tilintekovelvollisuutta tai raportointivelvollisuutta. Tämä on semmoinen asia, jota kannattaa kyllä jonkin verran pohtia; ei välttämättä niin, että kaikki ilmoittaisivat, mutta ne, jotka ovat esimerkiksi tietyn rajan ylitse käyttäneet rahaa kampanjaan, tai sitten ainakin muutama niitten lisäksi, jotka ovat tulleet valituiksi, voisi ilmoittaa. Jossain määrin kattavampi kontrolli sen suhteen, mistä rahaa on tullut ja missä määrin, olisi varmasti varsin hyödyllistä.

Mikä on sinänsä hyvä, nyt eduskunnassa olevassa ehdotuksessahan kielletään ulkomaisen lahjoitustoiminta, ja tietysti tämä ei ole isku SDP:tä tai Skp:tä kohtaan, jotka ovat aikanaan olleet tämän tyyppisen rahoituksen varassa, mutta tältä osin on hyvä, että tällainenkin säännös tulee, ja on tärkeää, että sitä valvotaan erittäin huolellisesti.

Lopuksi täytyy todeta, että suurin osa kansanedustajista on toiminut asianmukaisesti lain pykälien mukaan, ja on sääli, että ne, jotka ovat toimineet virheellisesti, leimaavat nyt koko eduskuntaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Mitä sitten tulee siihen, kuka maksaa ja kenen tahdon vastaisesti maksellaan tai ei maksella, niin ihmisethän voivat myöskin äänestää jaloillaan. Jos asiakasta ei tyydytä, että pankki rahoittaa jotain puoluetta, hän voi vaihtaa pankkia. Jos ammattiyhdistysliike ei toimi jäsenensä haluamalla tavalla, viime kädessä voi omia etujaan polkea silläkin lailla, että lähtee sitten lätkimään siitä liitosta eikä osallistu sellaiseen. (Ed. Zyskowicz: Eli pitääkö sen veronmaksajan vaihtaa maata?) — No, sitten tullaan tähän, että jos työnantaja kuuluu johonkin järjestöön, niin hän saa kyllä järjestön jäsenmaksun vähentää verotuksessaan ja sitten veronmaksajat maksavat tämän aukon. Totta kai verovähennykset katetaan jotakin kautta. Kyllä nekin vähennyskelpoiset jäsenmaksut sieltä kiertyvät veronmaksajien maksettavaksi aivan niin kuin ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut. (Ed. Zyskowicz: Edustaja on väärässä!) Täällä ed. Jacob Söderman todisti tämän asian syntyhistorian, että jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia sekä että.

Sen sijaan täällä on aika vähälle jäänyt se huoli, että ehdokasasettelu osoittaa aneemisuutta aika monella suunnalla. On selvästi syntynyt kynnys asettua esimerkiksi vaaleissa ehdokkaaksi monesta eri syystä. Voi olla huono imago koko politiikalla, mutta ennen kaikkea eduskuntavaaleissa ja sitten näissä EU-vaaleissa taloudelliset edellytykset ovat niin vaikeat, ettei ole varaa lähteä vaaleissa ehdokkaaksi, ja tästä meidän pitäisi kantaa huolta. Lauri Tarasti esitti kampanjakattoa. Se äänestettiin täällä nurin, ja se oli mielestäni takaisku. Tämä rahoituskynnys ja sen kasvaminen on vakava uhka demokratialle, koska se ohjaa siihen suuntaan, että vain miljonäärit voivat jatkossa sitten asettua ehdolle.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä oikeastaan pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että minusta tämä raportti, jonka Valtionta-louden tarkastusvirasto on antanut, ja tämä tarkastusvaliokunnan mietintö osoittavat sen, että se oli onnistunut ajatus aikoinaan, että tämä vaalirahoituksen valvonta annettiin Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Heillähän on nyt paljon käytännön ongelmia, ja he varmaan pelkäävät tätä uutta lainsäädäntöä, mutta kyllä minusta heidän otteensa on sellainen, että tähän valvontaan tulee nyt täsmällisyyttä ja järkeä.

Valitettavasti minä nyt vielä sanoisin ed. Zyskowiczille, että minun vakaa käsitykseni on se, että työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut sekä työntekijöillä että työnantajilla liittoihinsa ovat verovapaita, ja myös se, että molemmat osapuolet ovat antaneet vaalirahaa suurin piirtein saman verran, mistä siis Unto Hämäläinen kirjoitti.

Sitten, kun ed. Sasi puhui siitä, että idästä on tullut rahaa, niin sitä tuli kyllä huomattavasti myös lännestä, koska ammattiyhdistysliikkeessä oli valtava taistelu siitä, kenellä on enemmistö. Minusta olisi todella merkittävää, jos sellainen kielto tulisi Suomen lainsäädäntöön. Hallitushan ei sitä esitä, vaan hallituksella on lievennyksiä osittain tähän.

Ennen kuin ed. Zyskowicz nyt äkäisesti vastaa, hänen kannattaisi paneutua siihen asiaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin rauhallisesti vastata, että on virheellinen tämä vasemmistopoliitikkojen pyrkimys rinnastaa ay-liikkeen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus ja sitä kautta tapahtuva kaikkien meidän veronmaksajien osallistuminen vasemmistopoliitikkojen tukemiseen ja yritysten järjestöilleen maksamat jäsenmaksut ja niiden vähennyskelpoisuus.

Nimittäin muistan lehdistä lukeneeni, että aikanaan elinkeinoelämän etujärjestö, olikohan se siihen aikaan jo TT, keräsi erikseen rahaa sellaiseen toiseen kassaan yrityksiltä, josta kassasta rahoitettiin eduskuntavaalikampanjoita, ja myöhemmin viranomaiset nimenomaan totesivat, että tähän kassaan ja tähän tarkoitukseen annetut ylimääräiset jäsenmaksut eivät olleet yritykselle verovähennyskelpoisia, koska ne menivät poliittisen työn tukemiseen, joka ei ole vähennyskelpoinen meno.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvä keskustelu sen vuoksi, että on todellakin aika nostaa esiin kaikki ne rahat, jotka vaalityössä eteen tulevat. Tämä koskee myös sitä talkootyötä, mitä muun muassa ammattiyhdistysten henkilöstö kuukausipalkkalaisena tekee näissä vasemmistopuolueiden vaalitilaisuuksissa. Sillekin on olemassa hintalappu, mutta se ei tule näköjään missään esiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ensinnäkin hienoa, että tämä vaalirahoitus europarlamenttivaalien osalta on sujunut hyvin, ja tämä antaa toivoa myös poliittisen järjestelmän tervehtymisestä.

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tuosta, mitä ed. Saarinen pohdiskeli: millä lailla myös tätä ehdokaskynnystä voitaisiin madalluttaa. Perustuslakihan lähtee siitä, että 29 § painottaa nimenomaan kansanedustajan riippumattomuutta. Kaikenlainen vaalituki ja vaalirahoitus aiheuttaa riippuvuutta. Se on aivan selvä.

Entäpä jos haettaisiin vaihtoehtona myös sitä, että kansanedustajaehdokkaan henkilökohtainen rahoituspanos vaaleihin olisi hänen verotuksessaan vähennyskelpoinen? Tämä edistäisi monen henkilön mukaan lähtemistä, koska nyt on ongelma juuri todellakin se, että ei ole rahaa lähteä mukaan. Jos tuo panostus, minkä hän itse laittaa omista tienaamistaan tuloista, olisi vähennyskelpoinen, kun se kohdistuu nimenomaan julkisiin vaaleihin, tämä varmasti edistäisi monen henkilön mukaan lähtemistä. Monesti tulee vielä mieleen, että kyllä me kansanedustajat jotenkin ne vaalilaskut kykenemme hoitamaan, mutta entäpä ne, jotka jäävät sitten valitsematta.

Jos haluamme edistää kansalaisyhteiskuntaa ja sitä todellakin, että ehdokkaita on pyrkimässä sankoin joukoin, on jäsenäänestyksiä, on ehdokasehdokkaita ja sitten ehdokkaita ja lopuksi vaalit ja valinta, niin tämä kyllä edellyttäisi meillä tämän myös tämän kansalaisyhteiskunnan rahoituspohjan uudelleen miettimistä. Seuraavat vaalithan tulevat olemaan mielenkiintoiset, ne käydään paljon pienemmillä vaalikampanjoilla. Toivottavasti silloin käy niin, että äänestäjät äänestävät niitä, jotka pyrkivät eduskuntaan pienimmillä kampanjoilla.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä suomalaiseen demokratiaan ja länsimaisiin vapausoikeuskäsityksiin kuuluu järjestäytymisoikeus ja -vapaus. Se on luovuttamaton, ja sitä on uhattu vain erilaisissa diktatuureissa, kommunistisissa, fasistisissa diktatuureissa. Me haluamme toimia kaikenlaista sellaista ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien rajoittamista vastaan, jonka ilmentymiä ovat tässäkin keskustelussa olleet ne äänenpainot, joissa syyllistetään kansalaisjärjestöjä niiden suvereenista, itsenäisestä päätöksenteosta. Me emme voi Suomen kansan kansanedustajina, eduskuntalaitoksena, mennä sillä tavalla kansalaisyhteiskunnan vapauksia rajoittamaan, että pyrkisimme määräämään täältä käsin sitä, minkälaisia päätöksiä sisäisesti erilaiset kansalaisjärjestöt tekevät.

Meillä on palkansaajaliikkeessä, ammattiyhdistysliikkeessä, ehkä noin 1 800 000 jäsentä, jotka ovat vapaaehtoisesti jäseniä. He ovat halunneet vaikuttaa työelämän kehittämiseen, oman arkensa parantamiseen, oman perheensä elatuksen varmistamiseen. He ovat halunneet järjestäytymällä ottaa kantaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, ja he ovat tehneet yhdessä demokraattisilla pelisäännöillä avoimesti päätöksiä siitä, miten he arvioivat, miten kukin yhteiskunnallinen liike edistää heidän tavoitteitaan työelämän kehittämiseksi ja parantamiseksi. Sen perusteella nämä ihmiset ovat tehneet demokraattisia päätöksiä.

On minun mielestäni täysin sopimatonta ja huonoa käytöstä, että me täällä lähdemme heidän itsenäisiä päätöksiään arvostelemaan. Jos ajatellaan esimerkiksi ... (Puhemies: Nyt 2 minuuttia on kulunut!) — Jos ihan lyhyesti. — Jos ajatellaan esimerkiksi pienituloisten koulujen siistijöiden, keittäjien, alle 2 000 euroa kuussa saavien ihmisten, yhdistyksiä, nämä yhdistykset ovat toimineet sadan vuoden ajan juuri sitä varten, että ne vaikuttavat yhteiskunnalliseen toimintaan. Se on aivan erilaista kuin hämärät liikemiespiirit, jotka veroparatiiseista, konkurssipesistä, rikostutkinnan alla olevista järjestelmistä ...

Puhemies:

Nyt, jos te vaan jatkatte ja jatkatte, teidän kannattaa tehdä muutos työjärjestykseen.

Puhuja:

Kiitoksia. Siksi tähän onkin hyvä päättää tämä keskustelu.

Puhemies:

Pöntöstähän saa jatkaa. — Niin, korokkeelta, pitää sanoa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin.

Valiokunta on tehnyt oikein hyvän mietinnön, ja minusta teidän valiokuntanne tärkein johtopäätös on ilman muuta se, mihin jo ed. Söderman täällä viittasikin, että riippumattomalla valvontatoimella on mahdollisuudet vaikuttaa myöskin sen luottamuksen palauttamiseen, jonka puutetta ilman muuta politiikka on nyt kokenut tässä vaalirahakeskustelun tiimoilta viimeisen kahden vuoden aikana.

On hyvä, että tätä itsetilittävää keskustelua olemme kaikki käyneet, ja tietysti kaikille tämä kuuluukin, koska ei varmasti sellaista poliittista ryhmittymää löydy, jota tämä kysymys ei kosketa. Silti on hyvä kuitenkin muistaa, että aina se ilmoitusvelvollinen on tässä avainroolissa. Hän kuitenkin viime kädessä vastaa vaalirahoitusilmoituksen sisällöstä. Tarkastusviraston valvontatehtävä tulee sitten painottumaan siihen, millä tavalla sitä ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan ja valvotaan. Tämä on tässä valiokunnan mietinnössä myöskin olennaista, ja tämä ilman muuta jättää sitten suuren haasteen, suuren velvoitteen, tarkastusviraston työn onnistumiselle, koska sen täytyy pystyä tunnistamaan mahdolliset virheet, joita näissä ilmoituksissa on ollut. Siksi on selvää, että tarkastusvirastolla pitää tässä valvontatehtävässä olla riittävästi myöskin resursseja. Tähän johtopäätökseen on helppo yhtyä.

Arvoisa puhemies! Poliittinen toiminta on osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa, se on demokraattista toimintaa, ja tietysti meidän täytyy puolustaa täällä demokraattista järjestelmää, jonka keskeinen osa ovat myöskin poliittiset puolueet. Ne ovat kansalaisjärjestöjä. Silloin on erittäin suuri huoli ja meidän täytyy todellakin kantaa huolta siitä, että kaikilla tässä yhteiskunnassa on myös tasavertaiset mahdollisuudet asettautua ehdokkaaksi.

Itse kuulun siihen ryhmään, jolle jonkinlainen vaalirahoituksen katto olisi sopinut jollain tavalla muotoiltuna. Mutta on aivan selvä asia, että rahoitus muodostaa tänä päivänä kynnyksen tulla ehdokkaaksi, koska mitä sillä rahoituksella hankitaan? Sillä hankitaan mediajulkisuutta. Ilman mediajulkisuutta tai tunnettavuutta ei voi tulla menestystä myöskään vaaleissa. Tämähän on aivan selvää, koska ehdokkaan täytyy tehdä itsensä ja omat ajatuksensa tunnetuksi, ja tämä maksaa.

Puhemies! Täällä on tullut muutamia ehdotuksia, joita kannattaa ilman muuta myöskin pohtia tulevaisuuden kannalta. Nyt oli kyse myöskin EU-vaaleista. Miten hyvin vertailukelpoinen Suomen järjestelmä nyt tämän uuden vaalilain jälkeen on muihin Euroopan unionin jäsenmaihin? Me ed. Sasin kanssa työskentelemme myös Euroopan neuvostossa. Heitän vaan sen ajatuksen, ed. Sasi, pohdittavaksi, että pitäisikö Euroopan neuvoston puitteissa tätä kysymystä lähestyä, että kaikissa EU:n jäsenmaissa — kun kuitenkin käydään samaa parlamenttia koskevat vaalit — pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukainen vaalirahoitusjärjestelmä. Nythän näin ei ole. Kyllä tämän uuden suomalaisen lainsäädännön kautta me olemme ilman muuta tämän jälkeen kaikkein avoimin ja eräässä katsannossa katsoen myös kaikkein tiukin vaalirahoitusjärjestelmä. Samanlaista pohdintaa olisi kyllä syytä käydä monissa EU:n jäsenmaissa — puhumattakaan näistä uusista Euroopan neuvoston jäsenmaista, jotka ovat sitten olleet esimerkiksi vanhoja kommunistimaita. Ukrainan presidentinvaaleissa menestyi, jos omisti suunnilleen yhden televisiokanavan ja takana oli iso joukko oligarkkeja. Tämä kuuluu, totta kai, myöskin osittain tähän vaalitarkkailujärjestelmään, jota myös Euroopan neuvosto ja Etyj tekevät. Eli tässä on tavattoman suuria eroavaisuuksia, ja siksi näitä malleja tulisi pystyä aika objektiivisesti noudattamaan myöskin kaikissa EU:n jäsenmaissa, kun kyse on, puhemies, EU-vaaleista.

Sitten täällä on tullut ehdotuksia verovähennysjärjestelmästä. Minusta meidän pitäisi nyt miettiä myöskin eteenpäin näitä malleja. Ei riitä, että me olemme nyt tämän vaalirahauudistuksen nopeasti tehneet. Ed. Rossi nosti täällä ihan aiheellisesti kysymyksen siitä, että jos kerran tämmöinen seminaarijärjestelmä on eräällä tavalla legitiimi, mikä tarkoittaa sitä, että yritys voi osallistua seminaariin ja saa sen kautta 500 tai 600 euron seminaarimaksun vähennyskelpoisena eränä yrityksen kirjanpitoon, miksei tästä nosteta kysymystä, etteikö voitaisi luoda jokin verovähennyskelpoinen malli myöskin yrityksille ja yksityisille henkilöille. Jos yksityinen henkilö lahjoittaa satasen, se voisi olla verovähennyskelpoinen, kun kyse on avoimesta lahjoituksesta ja kyse on yleisesti hyväksyttävästä yhteiskunnallisesta toiminnasta osana demokraattista yhteiskuntaa ja kansalaisyhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat minun mielestäni nyt tavallaan haasteita meille käydä jatkossa tätä keskustelua, etsiä myöskin niitä malleja, joilla me vahvistamme nykyisen, vastikään hyväksytyn, vaalirahan toimivuutta edelleen.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Niin kuin puhemies totesi, tämän lain tarkoitushan on ollut lisätä avoimuutta, ja se on ollut pieni yritys lisätä politiikan ja poliitikkojen uskottavuutta ja heidän kampanjoidensa avoimuutta ja avoimuutta ja avoimuutta. Se on ollut tämän lain tarkoitus. Sen takia varmasti on paikallaan, että kun oikeusministeriötä kuitenkin johtaa — niin kuin kaikkia muitakin ministeriöitä — ministeri, poliitikko, niin valvontaviranomaistehtävien sälyttäminen tämän kaltaiselle instituutiolle on äärettömän hankala. Siksi oli oikein, että mietittiin, voitaisiinko siirtää oikeusministeriöstä tämä valvontatehtävä jonnekin muualle, ja sitten päädyttiin Valtiontalouden tarkastusvirastoon. Tarkastusvaliokunnan näkökulmasta huoli syntyy vain siitä, että jos tätä tehtävää ei resursoida riittävästi, se vaarantaa tarkastusviraston perustuslaillisia tehtäviä valvoa valtion taloutta, joka on kuitenkin vielä huomattavasti suurempi, kuin tämä vaalitalous parhaimmassakaan tapauksessa tai pahimmassa tapauksessa voi olla.

Sitten täällä ed. Sasi esitti sitä, että pitäisi harkita, että tarkastusvelvoitetta laajennettaisiin valittujen tai varavalittujen ihmisten ohi. Nyt kun EU-vaalit, tasavallan presidentin vaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit kuuluvat tähän tarkastusviraston valvontatehtävään, sehän tarkoittaa kymmeniätuhansia ihmisiä. Tämän koko rempan läpikäynti, kun se rulla pyörii kuitenkin neljän vuoden aikana jatkuvasti, on niin iso käytännön tehtävä, että vielä palaan lopuksi siihen, kuinka tärkeää on, että Valtiontalouden tarkastusvirasto saa riittävät resurssit hoitaa tämän tehtävän hyvin, ja siihen tässä tähdätään.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi nosti esille tukiyhdistykset ja niiden könttäsummat. Nykypäivänähän on niin, että ehdokas ei ole mukana tukiyhdistyksen toiminnassa millään tavalla eikä ole tietoinen, mitä tukiyhdistyksen toiminnassa tapahtuu. Ehdokas on täysin ulkopuolinen useimmiten, jolloin voi sanoa, että voi periaatteessa jopa pestä kätensä. Tähän olisi yksi sellainen vastaus, että me loisimme tukiyhdistyksen toimintaan mallin, jossa me edellyttäisimme, että ehdokas on tukiyhdistyksen jäsen tai esimerkiksi hallitustoiminnassa mukana, jolloin myös ehdokas voi omalta osaltaan varmistaa, että tukiyhdistys toimii asianmukaisesti.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli kyllä yllätys, että edustaja puhuu tässä minun vieressäni, että hän ei valvo omaa tukiyhdistystään. Minä en käsitä tällaista. Minusta on itsestäänselvää, että ehdokas katsoo tukiyhdistyksen perään: katsoo kirjanpidon ja katsoo, mistä ne rahat tulevat, ja avaa sen myös sinne vaalirahahommaan. Minkälainen käytäntö teillä täällä Etelä-Suomessa oikein on ollut? Tämä on minulle todella hämmästyttävä asia.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on yleinen asia, joka on käytävillä ollut esillä useampaan kertaan. Tässä kohdin on tietenkin se pohdinnan paikka, miten me lainsäädännössä (Ed. Ukkola: Eihän siihen lakia tarvita!) tai mietinnöissä otamme esimerkiksi esille, että edellytetään, että se ... — Oletteko, ed. Ukkola, itse oman jäsenyhdistyksenne jäsen, kysyisin tässä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta ed. Lauslahden puheenvuoroon, että enpä ole pitkän poliittisen urani aikana kuullut koskaan tällaisista tukiyhdistyksistä, joissa ehdokas olisi ikään kuin ulkopuolinen toimija. Tämä on ihan uusi tieto, mielenkiintoinen tieto.

Mutta näihin puheenvuoroihin. Täällä esitettiin äsken, että vaalirahalahjoituksen saisi vähentää verotuksessa eli se olisi vähennyskelpoinen meno. Tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys ottaen huomioon, että vuosia sitten verotusta haluttiin yksinkertaistaa ja poistaa kaikenlaisia kansalaisille kuuluvia vähennysmuotoja. Poistettiin esimerkiksi sairauskuluvähennykset, silmälasikuluvähennykset verotuksessa. Eli tavalliset kansalaiset eivät saa tehdä vähennyksiä näistä pakollisista menoistaan, jotka liittyvät terveyteen, ja nyt täällä jopa esitetään, että jos tällaisia lahjoituksia vaalityöhön tehdään, niin ne olisivat verovähennyskelpoisia, mielenkiintoinen näkemys.

Europarlamenttivaaleissa 2009 oli yhteensä 241 suomalaista ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. Siten europarlamenttivaalien 241 ehdokkaasta vain 19 oli nykylain mukaan ilmoitusvelvollisuuden piirissä, (Ed. Pulliainen: Aika vähän!) kuten tarkastusviraston kertomuksen sivulla 19 todetaan. Vastaavasti samanaikaisesti 222 ehdokasta jää kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan eli kaiken kontrollin ulkopuolelle, vaikka osalla heistä on ollut yli 100 000 euron kampanjoita ja vaikka monet heistä ovat useiden vaalien kestoehdokkaita kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa, europarlamenttivaaleissa ja saavat rahoitusta samoilta tahoilta. Eikö nämä sidonnaisuudet pitäisi saada päivänvaloon, vaikka henkilö ei tulisi valituksi kyseiseen tehtävään tai varasijalle? On hieno asia, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on tiedostanut tämän epäkohdan ja toi sen esille tänään. Tämä epäkohta olisi hyvin helppo korjata pienillä pykälämuutoksilla.

Arvoisa puhemies! Tässä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa sivulla 18 on esillä todella vakava epäkohta liittyen tähän lainsäädäntöön. Siinä todetaan, kuinka tarkastusvirastolla ei ole jatkossakaan oikeutta pyytää ilmoituksen oikeellisuuden tarkistamiseksi selvityksiä ja lisätietoja kolmansilta tahoilta. Näin ollen tarkastusvirastolla ei ole käytännössä oikeuksia vaatia tai kerätä ilmoitusten oikeellisuuden tarkastamiseksi niin sanottuja vertailutietoja. Tämä on valvonnan ja sen tulosten tulkinnan kannalta olennainen rajoitus. Eli tässä on oikeastaan lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu se, että tämä laki on ollut susi syntyessään. (Ed. Pulliainen: Silloinhan se on hyvä juttu!) Mikään todellinen tarkastustoiminta ei voi sujua tehokkaasti ilman, että tarkastusviranomainen — on se sitten verotarkastaja tai Valtiontalouden tarkastusviraston henkilö — saa käyttöönsä vertailutietoja, joten tämä puute, tai sanoisinko: suuren porsaan reikä, lainsäädännössä tulee korjata pikaisesti.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle: Tukiyhdistyksen tilithän käydään yleisessä kokouksessa läpi, ja jo vanhan lainsäädännön mukaan yhdistyksen saamat isommat summat piti eritellä vaalirahoitusilmoituksessa. Avoimuutta pitäisi kuitenkin lisätä, ja mielestäni avoimuutta olisi se, että ay-liike kertoisi, kenelle rahaa on annettu, yksilöisi sen. Avoimuutta olisi se, että puolueet kertoisivat, mistä heidän rahansa tulevat, ja avoimuutta olisi esimerkiksi ennen energiapäätöksiä se, että tiedämme, kuinka paljon ja mille puolueelle ja keille henkilöille esimerkiksi ydinvoimayhtiöt ovat antaneet rahoitusta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittely on todellakin aiheellinen sen vuoksi, että europarlamenttivaaleissa sovellettiin ensimmäistä kertaa vaalirahoituslakia, jonka tavoitteena on lisätä avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista.

Mutta kyllä niin Euroopan unionin vaaleissa kuin eduskuntavaaleissa edelleen demokratian kannalta mielestäni ongelmaksi jää se, että kampanjahinnat ovat tavattoman korkeat, ja niin kuin tästä mietinnöstä näemme, suurin vaalikampanjahinta oli näissä vaaleissa, EU-vaaleissa, 177 000 euroa. Pidänkin harmillisena sitä, että ehdokas- ja puoluekohtaiset kampanjakatot jäivät pois hallituksen esityksestä, vaikka kaikkien puolueiden yhteisessä työryhmässä tähän päädyttiin.

Kun täällä aiemmassa puheenvuorossaan ed. Laukkanen totesi, että Suomen lainsäädäntö olisi nyt EU:n tiukimpia, niin ainakaan näiden kampanjakattojen suhteen se ei pidä paikkansa. Nimittäin suurimmassa osassa läntisiä maita säädellään paljon tiukemmin kampanjahintoja ja myös esiintyy jopa kieltoja ehdokkaiden ottaa vaalitukea vastaan esimerkiksi yrityksiltä. Tiukempia lainsäädäntöjä tässä suhteessa on esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa, ja todellakin jos vaalikampanjahinnat laskevat, silloin useammalla on mahdollisuus lähteä ehdokkaaksi.

Ed. Laukkanen täällä sanoi, että mediassa ei pärjää ilman rahaa, mutta kysehän on siitä, mikä on se ehdokkaan suhteellinen näkyvyys. Jos lehdet ovat täynnä vaalimainoksia, niin tarvitaan aina suurempia mainoksia, jotta sitä näkyvyyttä saadaan. Sen takia kampanjahintojen alentuessa pienemmällekin mainokselle tulee huomioarvoa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner totesi tuossa, että tavalliset kansalaiset eivät saa tehdä vähennyksiä. Ihan tavalliset kansalaiset, toivon mukaan, pyrkivät myös eduskuntaehdokkaiksi, ja kysymys on siitä, asetammeko me tälle kansalaisyhteiskunnalle — eduskunta on osa sitä, korkein päättävä elin — sellaisia tavoitteita, että edistämme juuri kansalaisten mahdollisuutta lähteä ehdokkaiksi, alennamme sitä kynnystä.

Tässä suhteessa osaltani avoimesti haluaisin pohdiskella myös sitä, mitä merkitsisi, jos ehdokkaan oma henkilökohtainen rahoitus olisi hänen verotuksessaan vähennyskelpoista, edistäisikö se ehdokkaaksi tulemista, edistäisikö se kansalaisyhteiskuntaa. Se kohtelisi samalla lailla kaikkien puolueiden ehdokkaita ja ihmisiä. Totta kai jokaisessa asiassa on puolensa ja puolensa, mutta mielestäni se olisi yksi tie myös siihen, että ehdokkaiden ja kansanedustajien riippumattomuus lisääntyisi.

Tällöin olisi vähemmän niitä, jotka voivat tulla sanomaan, että olemme olleet tukemassa tai tämä järjestö on ollut tukemassa ja ehdokkaan olisi hyvä toimia niin ja näin. Aikoinaan ydinvoimaäänestyksen yhteydessä tässä talossahan uhkailtiin erityisesti vasemmistopuolueiden edustajia sillä, että jos eivät äänestä tietyn ydinvoimaratkaisun puolesta, niin sitten heidän ammattiyhdistyksensä eivät ole enää tukemassa seuraavissa vaaleissa. Kyseinen henkilö sai kyllä porttikiellon tähän eduskuntaa silloin ainakin ja ihan hyvä näin. Tätä ei tule sallia. Tässä suhteessa haluan nimenomaan miettiä sitä, löytyisikö näitä riippumattomuuteen johtavia keinoja, ja juuri tämän kaltainen verovähennyskysymys voisi olla yksi tällainen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Lauslahden väite oli aika erikoinen, että ehdokas ei tiedä, miten hänen oma tukiyhdistyksensä toimii ja puuhailee ja miten tämä tukiyhdistys sitten niitä rahoja hankkii. Minä en kyllä ainakaan sellaista yhdistystä tunnusta omaksi tukiyhdistyksekseni, jos minä en tiedä, miten se toimii ja miten se rahansa hankkii. Kyllä minä ainakin haluan tietää sen.

Täällä ed. Kalmari otti esille nämä ay-liikkeen maksamat vaalituet. Yli 45 vuotta ay-liikkeen jäsenenä olleena ja edelleenkin ay-liikkeen jäsenenä olevana voin todeta, että sen muutaman sadan euron lisäksi, jotka eduskuntavaaleja kohti olen saanut ay-liikkeeltä, olen saanut kerran kirjoittaa puoli aanelosta liiton lehteen. Minä näen kyllä, että tämä vaalituki siihen verrattuna, mitä minä olen ay-liikkeelle maksanut jäsenmaksuja, on vain murto-osa, mitä minä sieltä tukea olen saanut. Mutta nämäkin tuet sinänsä ovat julkisia, ja ne olen ilmoittanut. Näistä pidetään kyllä näköjään suurta huolta ja suurta meteliä, mutta suuret kalat uivat hyvin sameissa vesissä, mikä on käynyt ilmi, ja minun mielestäni nämä sameat vedet pitää saada puhdistettua. Ihmettelen kyllä, jos kokoomuksessa tällainen käytäntö on, että ehdokas ei tiedä, miten hänen oma tukiyhdistyksensä toimii.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tukiryhmien osalta on hienoa tietää, että täällä jokainen tietää, mitä siellä on tapahtunut: a) kysymys oli tietenkin moraalista, että meillä on jokaisella velvollisuus tietää, mistä ne rahat tulevat, b) se, jota ehdotin, oli juridinen kysymys. Niin kauan kuin ehdokas ei ole millään jäsenyydellä tai muulla tavoin mukana yhdistyksen toiminnassa, ehdokkaalla ei ole minkäänlaista juridista vastuuta, ja puheenvuorossani pyrin juuri tätä juridista vastuuta peräänkuuluttamaan, jotta myös ehdokas pystyy kantamaan vastuun tukiyhdistyksensä toiminnasta juridisessa mielessä.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyt kommentti. Verovähennysjärjestelmä vaalirahoituksen suhteen on kyllä äärettömän haasteellinen. Ylipäätänsä verovähennyksiä ei pitäisi valtavasti suosia. Meillä maksetaan 13 miljardia tällä hetkellä verovähennyksiä ja verotukia yhteiskunnassa, ja me emme kukaan oikeastaan tarkkaan tiedä, minne ne menevät, miten ne tätä suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävät. Lähtökohtana, kun mietitään näitä vaalirahoitukseen liittyviä ongelmia, ei varmaankaan täältä verovähennysjärjestelmän kautta kannata lähteä. Eivät SAK:n jäsenet ole saaneet tätä jäsenmaksuverovapautta sen takia, että he tukevat puolueitten vaalityötä. Ei koskaan tämä ollut lähtökohta, vaan lähtökohta oli sopimisessa, josta ed. Söderman kertoi. Asialla haluttiin korottaa työntekijöitten järjestäytymisastetta ja parantaa tällä tavalla sopimusyhteiskunnan toimintakykyä ja sitoa ihmisiä tähän järjestelmään mukaan, ihan järkevä ratkaisu. Mutta vaikka se ei kuulu millään tavalla nyt käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen eikä tähän tarkastusviraston kertomukseen, en kyllä suosittelisi verovähennysjärjestelmän laajentamista vaalirahoittajien osalta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Verotuksen yksinkertaistaminen on ollut hyvin pitkäaikainen tavoite. Siihen on pyritty kymmeniä vuosia. Näkisin kyllä todella, että jos vaalikuluja saisi verotuksessa vähentää, niin se johtaisi nykyistä huonompaan tilanteeseen kaikkien osapuolten osalta. Kansalaisille on erittäin vaikea perustella tällaista uutta vähennysmuotoa ottaen huomioon sen, että kansalaisilta on poistettu sairauskuluvähennyksiä ym. tämmöisiä tarpeellisia, lähes pakollisia menoja, jotka aikaisemmin ovat olleet vähennysten piirissä.

Kuten ed. Räsänen totesi, nämä kampanjakatot olisivat olleet selkeä ratkaisu moniin ongelmiin, koska nythän on se ongelma, että kaikissa vaaleissa kiihtyvä kilpavarustelu aiheuttaa loputonta rahan tarvetta useille ehdokkaille. Jos eduskuntavaaleissa olisi esimerkiksi 30 000 euron kampanjakatto joka ikisellä ehdokkaalla, voisi summan ainakin istuvat kansanedustajat mutta erityisesti hallituspuolueiden ministerit neljän vuoden aikana helposti säästää eli panna sukan varteen, joten heidän ei tarvitsisi lähteä rahaa keräämään jopa rikollisilta tahoilta, kuten olemme viime aikoina saaneet uutisista lukea, että kaikenlaiset talousrikolliset ovat olleet rahoittamassa valtavia kampanjoita. Elikkä kampanjakatot on se lääke, jolla tämä kilpavarustelu saadaan loppumaan.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan tähän loppuun vielä yhdyn ed. Ahteen näkökulmaan verovähennyskelpoisuuden ongelmallisuudesta. Haluan täsmentää, että osaltani en ole puhunut laajemmalti verovähennyskelpoisuuden lisäämisestä muutoin kuin pohdiskellut juuri ehdokkaan henkilökohtaista asemaa. Siinäkin on ongelmia, minä myönnän sen, mutta edelleenkin haluan nähdä sen, kuinka me saamme tätä kansalaisyhteiskuntaa vietyä eteenpäin, myös niin, että eivät ainoastaan ne, joilla on mahdollisuus saada sitä rahoitusta tai sitten on omaa varallisuutta enemmälti, pysty lähtemään vaaleihin mukaan.

Herra puhemies! Lopuksi kyllä tähän keskusteluun liittyen: Kun europarlamenttivaaleissa tämä haarukka oli varsin suuri, niin toivottavasti käy nyt niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa kampanjat tulevat keskimäärin puolittumaan. Jos ne puolittuisivat, niin silloin se vastaisi myös niihin haasteisiin, että tänne ei yksistään ainakaan rahalla olla tulossa, vaan se vaatii sitten muutakin.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan näihin kampanjakattoihin, mistä ed. Lerner sanoi. Mikäli sellaisia valmistellaan tai tehdään, pitäisi kyllä selkeästi huomioida äänestäjäkunnan määrä versus ehdolla olevat edustajat, koska rahasumma, joka käytetään Helsingissä tuntemattomana sisääntuloon on aivan erilainen kuin rahasumma, joka käytetään jollain pienellä vähäväkisemmällä paikkakunnalla politiikkaan tulemiseen. Jotta se katto olisi oikeudenmukainen, siinä pitäisi asukaskunta ottaa huomioon.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan tähän ed. Rossin huoleen kansalaisyhteiskunnan toimimisesta. Se on vakava huoli siinä mielessä, mutta verovähennysoikeudella ei kyllä paranneta yhtään sitä, koska kun katsoo sitä, jotta meillä on hyvätuloisia ja on pienituloisia ihmisiä, niin verovähennysoikeudessahan kävisi siten, jotta se pienituloinen ei kyllä siitä pätkääkään hyötyisi eikä sillä olisi varaa edes laittaa siihen kampanjaan yhtään rahaa. Isotuloinen hyötyisi enemmän. Jos miettii vaikka eduskuntavaaleja, niin jos tehdään semmoinen verovähennysoikeus, jotta vähennetään sieltä joku summa, niin se on progression yläpäästä, ja silloin hyötyhän tulee totta kai kansanedustajaehdokkaalle, joka on ollut jo kansanedustajana, olemaan kohtuullisen hyvä. Mutta sitten joku tuommoinen ihan pienituloinen, joka on toimeentulotuella, ei hyötyisi pätkääkään siitä hommasta. Se ei kyllä sieltä kautta lisää sitä kansalaisyhteiskuntaa, joka tarkoittaa minun mielestäni terminä sitä, jotta valituksi tulisi ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, kaikilta tasoilta, koska silloin se ääni parhaiten kuuluisi, eikä pelkästään hyvinvoivia ihmisiä tai hyvin pitkälle kouluja käyneitä, niin kuin täällä eduskunnassa tahtoo vähän olla. Seula on kyllä niin kova, että täältä semmoinen vähempiosainen porukka puuttuu kokonaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kavahdin ed. Karhuvaaran äskeistä kannanottoa tämmöisistä kuntakohtaisista tai vaalipiirikohtaisista kampanjakatoista ja -rajoituksista. Aika uskomaton juttu, jos ajatellaan ihan vakavasti tätä tilannetta. Näkee, että ed. Karhuvaara on pyörinyt täällä Helsingissä ja ehkä ei ole poistunut alueelta ollenkaan. Kun tullaan tuonne meidän alueellekin Ouluun ja sitten vielä vähän sieltä pohjoisempaan, Lappiin, niin se pyöriminen siellä vaalikentillä on uskomaton suoritus logistisesti. Samoin siellä on näitä lehtiä aivan pilvin pimein. Siellä ei yhdellä Hesarilla pärjää alkuunkaan. Elikkä siis toisin sanoen tuo lähtökohta on hiukan "persoonallinen", ollaan ystävällisiä ed. Karhuvaaraa kohtaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Olen pitkälti samoilla linjoilla äskeisen edustajan kanssa, mutta tässä oli puhetta siitä, että Suomessa on hyvin erilaisia vaalipiirejä. Mutta onhan se näin, että jokaisessa Suomen vaalipiirissä on samat pelisäännöt. Jos kussakin vaalipiirissä on esimerkiksi 30 000 euroa maksimaalinen summa, jonka saa käyttää tähän kampanjaan, niin tällaisessa tilanteessa, kun edustajat maksimissaan sen saman summan käyttävät, niin äänestäjätkin pystyvät vähän vertailemaan sitä, mitä sillä summalla eri ihmiset saavat aikaiseksi. Jos etukäteen ennen vaaleja kaikki kertovat sen summan, minkä käyttävät vaalityöhön, ja vähän erittelevätkin rahankäyttöä, niin äänestäjät pystyvät silläkin tavalla vertailemaan näitä vaihtoehtoja, minkälaista rahankäyttöä ja taloudenhallintaa kukakin sitten osoittaa siinä kampanjan aikana.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Verovähennysoikeus ei oo tästä maailmasta. Varmaan se ei tuu kuulohonkaan. Sitä ei eres kansa hyväksy eikä varmahan moraalisesti ehrokkaatkaan. Mutta ed. Pulliainen otti mun mielestä tärkiän asian esille, sen, että kyllähän tuolla maakunnissa joutuu todella paljo kiertämähän. Ja ennen kaikkea, jos otan oman vaalipiirin, Vaasan vaalipiirin, siel on kolome suomenkielistä lehteä, sitte siel on ruotsinkielinen lehti, ja jollakin lailla kaikis pitää mainostaa, niin ei se oikeen tuollaanen vaalipiirikampanjakattokaan... Kyllä joku tietty kohtuus pitää olla, ja mä luulen, jotta erelliset eduskuntavaalit antoi hyvän signaalin sille — merian avustamana — että vaalirahat tuloo pienenemähän, ja kiitos siitä niille, jokkei aikanansa ilimoottanu, niin ku piti, se on tullu läpinäkyvämmäksi, ja lakiki on pikkusse viel täsmentyny ja uuristunu.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! En todellakaan tarkoittanut maantieteellisesti tätä kampanjakattoa, vaan puhuin nimenomaan hinnasta per ääni. Elikkä todellinen kampanjahintahan näkyy siinä, kuinka monta euroa yksi ääni on maksanut tälle ehdokkaalle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kun puhuttiin näistä erilaisista vaalipiireistä, niin on hyvä ottaa esille myös se, että nämä lehti-ilmoituksethan ovat lehdissä hyvin erihintaisia eri ehdokkaille riippuen siitä, minkälaisia suhteita ehdokkailla on kyseisen lehtikonsernin omistajiin ja sitten myös hallituksen jäseniin. Tietenkin yksi ongelma, joka liittyy tähän hinnotteluun, on, että kaikilla ehdokkailla ei ole samoja hintoja, vaan on näitä tiettyjä alennuksia, joita annetaan oman aateryhmän edustajille enemmän kuin toisille.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisa kollega täs vierellä kirvoitti ottamaha viel pienen puheenvuoron. Kyllä meillä ainakin on reilu sääntö. Oli ministeri tai edustaja tai sitten uusi ehdokas, niin siel on tasan tarkkahan kaikilla sama hinta Pohojanmaan leherillä, että siinä pitää olla kyllä kiitollinen, että se on tasapuolista. En mä usko, että siellä pärstäkerroin ratkasoo mitään. Ehkä joku tietty paljousalennus voi olla, mutta se on hyvin minimaalinen, jotta tähän mä en oikein taharo uskoa, että tällaista kähämintää maakunnan leherillä ainakaan on.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tuohon äskeiseen puheenvuoroon toteaisin, että onko kyseinen edustaja päässyt näiden lehtien kirjanpitoja tarkastamaan, että tietää, mistä puhuu. On paljon luuloja, ja sitten ne eivät välttämättä perustu todelliseen tietoon.

Sitten on tietenkin näitä ilmaisia puffeja ennen vaaleja. On kaikenlaisia tällaisia gallupeja, joita tehdään tarkoitushakuisesti, jolloin aivan selkeästi nähdään, kenen kampanjaa halutaan edistää ja kenen kampanjaa halutaan hankaloittaa. On monia tapoja manipuloida myös äänestäjiä silloin kampanjoitten aikana.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Varmasti keskustelu ylipäänsä vaalirahoituksen valvonnasta on hyvin tärkeää. Kiinnittäisin huomiota näihin lehtikampanjoihin, mitä viime vaalien alla oli. Siellä oli valtavia lehtikampanjoita. Kuitenkin ehdokkaat sanoivat, että sen kampanjan suuruus on ollut esimerkiksi 50 000. Katin kontit, ei 80 000 riitä. Eli täytyy kysyä ihan vakavasti, mistä nuo rahat tulevat. Mistä tulevat ne lehti-ilmoituskampanjat? Ja todellakin tulee mieleen esimerkiksi, ovatko esimerkiksi jotkut firmat, joilla on vuosisopimus lehden kanssa, antaneet sieltä tietyille ehdokkaille ilmaiseksi mainostilaa. Tämä on erittäin iso epäkohta, jos puhutaan reiluudesta. Siinä mielessä tämä on yksi sellainen kivi, joka myös olisi pitänyt ehdottomasti kääntää tässä vaalirahoituskeskustelussa ja -valvonnassa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että oon kattonu vissiin liian pienestä reiästä avaraa maailmaa, oon ehkä liian sinisilimäänen. Varmahan tällaasiakin ilimenöö, mutta mun mielestä nuo niin sanotut porsahanreijän aukot on aika heleppo ruveta tukkimahan. Eiköhän nämä viime vuosien keskustelut oo menny niin pitkälle, joka on saanut hyvää aikahan, jotta kyllä tämä asia korijaantuu, ja se on hyvä, jotta näistä puhutahan.

Keskustelu päättyi.