Täysistunnon pöytäkirja 40/2010 vp

PTK 40/2010 vp

40. KESKIVIIKKONA 21. HUHTIKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

11) Laki rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:n muuttamisesta

 

Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotan tässä aloitteessa, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia rangaistussäännöksiä muutettaisiin niin, että niin sanotusta perusmuotoisesta hyväksikäytöstä minimirangaistus olisi yksi vuosi vankeutta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettava minimirangaistus olisi kaksi vuotta vankeutta.

Tällä hetkellä laissa säädetyt rangaistukset ovat perusmuotoisen hyväksikäytön osalta enintään neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vähintään yksi, enintään 10 vuotta vankeutta. Jos rikoksia on useita, enimmäisrangaistus on 7 tai 13 vuotta vankeutta.

Valtakunnansyyttäjänvirasto ja useat muut oikeusoppineet pitävät lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia liian lievinä. Rikoslain rangaistusasteikko periaatteessa mahdollistaa ankaratkin rangaistukset, mutta käytännössä niitä ei anneta ja rikoksentekijä voi selvitä jopa vain sakoilla. Ehdollinen on selvästi yleisin rangaistus, ja rikos johtaa vankilaan vain hyvin harvoin. Myös yleinen oikeustaju puoltaa ankarampia rangaistuksia.

Tällä viestillä on tärkeä merkitys myös uhrin toipumisessa. Usein uhri itse kokee olevansa syyllinen ja vastuussa tapahtumista, ja jos rikoksentekijää ei tuomita vankilaan vaan hän selviää ehdollisella tai peräti sakoilla, niin toipuminen on silloin hankalampaa, koska se syyllisyyden taakka jää silloin ikään kuin tälle uhrille.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuosittain tapahtuu yli tuhat lasten hyväksikäyttöä, ja on oletettavaa, että läheskään kaikki hyväksikäyttötapaukset eivät edes tule ilmi. Mielestäni sekä poliisin, sosiaaliviranomaisten että tuomioistuinten olisi syytä kiinnittää ilmiöön enemmän huomiota.

Pidän lapsiin kohdistuvia rikoksia lähes aina törkeinä. Se, että minimirangaistus olisi vain yksi vuosi, on vakavan asian ohittamista. Mielestäni minimirangaistuksen pitäisi olla helpostikin kaksi vuotta vankeutta ja enimmäisrangaistuksen 6—7 vuotta. Perustelen tätä juuri rikoksen epäinhimillisyydellä ja törkeydellä. Pidän tärkeänä, että hyväksikäyttäjälle tuomitaan myös kymmeniä tunteja terapiaa ja hänen käytöstään valvotaan vankeusrangaistuksen jälkeen.

Lasten vanhempien kasvatusvastuuta ei voi tässäkään asiassa ohittaa. Lapset tarvitsevat aikuisen asettamia rajoja, valvontaa ja suojelua. Kouluikää lähestyvien ja ala-asteikäisten lasten kanssa asiasta pitää puhua, ja on kiellettävä lapsia lähtemästä esimerkiksi tuntemattomien mukaan. Hyväksikäytön riskiä lisää se, että lapset ovat vailla riittävää aikuisten seuraa ja kaipaavat kipeästi aikuisten huomiota. Tästäkin syystä vanhempien lapsilleen omistama riittävä aika ja huomio ovat erittäin tärkeitä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Käymättä nyt näihin rangaistuksiin erityisesti käsiksi haluan tuoda esiin mielipiteeni.

Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö sekä fyysinen tai henkinen pahoinpitely tai kiusaaminen on aina tuomittavaa. Lapset eivät voi puolustautua, ja siksi lapsille pitää löytyä kaikki mahdollinen tuki ja turva lainsäädännöllä ja kaikilla muilla keinoilla, mieluummin tietenkin porkkanalla kuin kepillä. Mutta sitten tietenkin sen, joka sortuu väärinkäytöksiin, pitää saada myös riittävä sanktio ja tietenkin mahdollisimman nopeasti. Nythän oikeudenkäynnit kestävät valitettavan pitkään. Kaiken kaikkiaan lapsien asioiden hoito joka elämänalueella niin, että ne ovat hyvin hoidettuja ja asianmukaisia, on äärimmäisen tärkeää.

Viime aikoina — se ei kuulu tähän, mutta sivuaa myös tätä — lapsireumapotilaiden asemasta on puhuttu, ja sitten olen myös kuullut, että esimerkiksi lasten hoitoon tarvittavia sairaalapaikkoja, tehohoitopaikkoja, ei näytä olevan riittävästi ainakaan täällä Pääkaupunkiseudulla. Nämä ovat sellaisia merkkejä, että kaikkia toimia, jotka parantavat lasten hyvinvointia, tulee tukea ja kannustaa. Omalta osaltaan tämäkin lakialoite, joka koskee rikoslakia, ajaa tätä asiaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän tärkeänä sitä, että minimirangaistus olisi vähintään tuo yksi vuosi vankeutta, jolloin tekijä ei missään tilanteessa voisi selvitä pelkällä sakolla teostaan. On nimittäin aika merkillinen viesti, jos maksulla, rahalla, selviää lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamatta mitään muuta rangaistusta.

Toisaalta törkeässä seksuaalisessa hyväksikäytössä, jossa tällä hetkellä on vuoden minimirangaistus, se voidaan muuttaa ehdolliseksi rangaistukseksi. Jos se nostettaisiin, niin kuin tässä aloitteessani esitetään, kahteen vuoteen, niin silloin sitä ei voisi enää muuttaa ehdolliseksi, vaan se olisi aina kärsittävä ehdottomana, ja sitä pidän erittäin tärkeänä nimenomaan uhrin toipumisen kannalta.

Viime viikolla keskustelin erään äidin kanssa, jonka lapsi oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi törkeällä tavalla, ja tämä tekijä oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen, ja juuri lapsen kannalta, uhrin kannalta, hämmentävää oli se, eikö tämä tekijä joudu edes vankilaan, vaan selviää ehdollisella, joka näyttää siltä, ikään kuin rangaistusta ei olisi tullutkaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Uskon, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jos siitä pääsee pelkällä sakolla, on vastoin suomalaisten valtaosan oikeustajua. Eli euro sanelee siinäkin: kun maksaa sakon, niin saa sillä anteeksi sen, että on käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi. Eihän tämä voi olla näin. Kyllä se kertoo erittäin paljon yhteiskuntamme arvoista. Kyllä sanktion pitää olla toisenlainen, niin että se tuntuu. Pelkällä sakolla ei lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pidä päästä vapaaksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Edelleen näiden osalta, jotka määrätään rahalla korvaamaan, se on aivan tyhjänpäiväistä hommaa, koska ne, jotka määrätään rahalla korvaamaan, eivät tippaakaan välitä siitä. Toiseksi, he eivät itse sitä omalla rahallaan edes joudu tai pysty korvaamaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä selventää sen, että todellakin näissä rikoksissa ehdollinen on se selvästi yleisin rangaistus. Itse asiassa hyvin harvoin seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt joutuu edes vankilaan, ja ehdottomien vankeuksien keskipituus on ollut 2—2,5 vuotta ja ehdollisen vankeuden 6—8 vuotta.

Keskustelu päättyi.