Täysistunnon pöytäkirja 41/2002 vp

PTK 41/2002 vp

41. TORSTAINA 11. HUHTIKUUTA 2002 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

8) Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta

 

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Verotus on siirtynyt entistä enemmän välillisen verotuksen suuntaan. Tämä kulutusverotus on hyvätuloisille ihmisille edullinen verotusmuoto. Kun lisäksi on voimakkaasti leikattu valtionverotuksen progressiota, ovat hyvätuloiset saaneet huomattavat verohelpotukset. Veroja on vuoden 1994 jälkeen alennettu melko tasaisesti eri tuloluokissa, jos tarkoitetaan veroasteen muutoksia eli verojen suhdetta bruttotuloihin.

Aivan pienimmissä tuloluokissa alennukset ovat kuitenkin olleet muita tuloluokkia pienempiä. Jos sen sijaan lasketaan nettotulojen muutoksia markkoina tai prosentteina, muutokset ovat suosineet selvästi suurituloisia. Esimerkiksi miljoonan markan eli noin 170 000 euron tuloluokassa veronalennukset merkitsevät lähes 16 prosentin kasvua nettotuloissa mutta keskituloisen noin 100 000 markan elikkä noin 17 000 euron ansioilla vain 10:tä prosenttia.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä laajentamalla on annettu verohelpotus pieni- ja keskipalkkaisille. Samaan suuntaan on vaikuttanut tulonhankkimisvähennyksen korotus ja valtion tuloveroasteikon alarajan nostaminen. Suhteessa nettotuloihin suuripalkkaisten saamat verohelpotukset valtion tuloveroasteikossa ovat kuitenkin olleet merkittävämpiä. Sitä paitsi köyhissä kunnissa, joissa veroprosenttia on jouduttu korottamaan, ansiotulovähennyksen merkitys on jäänyt vähäiseksi tai sen korotukset on suurelta osin jo syöty.

Verohelpotuksista ovat kokonaan paitsi jääneet pitkäaikaistyöttömät ja muut päivärahatuloilla elävät. Ansiotulovähennystä ei saa enää työttömyyspäivärahoista tai muista sosiaalisista tulonsiirroista. Pienituloisille tärkeää perusvähennystä ei ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Sen enimmäismäärä on edelleen 1 480 euroa. Perusvähennystä korottamalla voitaisiin kohentaa kaikkein pienituloisimpien asemaa, sillä siihen ovat oikeutetut yhtä lailla pienet palkkatulot kuin päivärahatulot.

Edelleenkin, jos halutaan pienituloisten verotusta helpottaa, hyvin keskeinen asia on elintarvikkeiden arvonlisävero. Elintarvikkeiden arvonlisävero on suhteellisen korkea Suomessa: 17 prosenttia. EU-jäsenyysratkaisun yhteydessä luvattiin, että verokantaa alennettaisiin vuonna 1998 siirtymäkauden jälkeen 12 prosenttiin. Vuonna 1994 arvonlisäverolakiin lisättiinkin tämä säännös elintarvikkeiden 12 prosentin arvonlisäverokannasta, mutta säännöstä ei silloin pantu käytäntöön.

Elintarvikkeet ovat pienituloisten perheiden budjetissa hyvin suuri ja merkittävä menoerä. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen hyödyttäisi siten erityisesti lapsiperheitä, pienipalkkaisia työntekijöitä, työttömiä ja eläkeläisiä ym. pienituloisia.

EU-maissa elintarvikkeiden arvonlisävero on alempi kuin Suomessa keskimäärin. Isossa-Britanniassa elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei peritä lainkaan. Saksassa elintarvikkeiden verokanta on 7 prosenttia, Alankomaissa 6 prosenttia. Jo näistä esimerkeistä käy selvästi ilmi, että muissa maissa ruuan arvonlisävero on huomattavasti pienempi kuin Suomessa.

Verokannan alentaminen 17 prosentista 12 prosenttiin alentaisi valtion verotuottoja noin 300 miljoonalla eurolla. Se on tietenkin suuri summa, mutta toisaalta jo voi sanoa, että jopa toimeentulotukina ja tällaisina maksuina siitä saataisiin osa takaisin, ja erityisesti tämä olisi minun mielestäni solidaarisin veronalennusmuoto. Jos halutaan veronalennuksia antaa, ruuan arvonlisäveron alentaminen on periaatteessa mielestäni solidaarisin verotuksen alentamismuoto. Näissä taulukkotarkistuksissa, kuten jo aikaisemmin totesin, suurimman hyödyn ovat saaneet kaikista suurituloisimmat tulonsaajat.

Lisäksi elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus varmistaisi mielestäni myöskin elintarviketeollisuuden työllisyyden ja myöskin kotimaisten elintarvikkeiden kilpailukykyisyyden jatkossakin Suomessa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuopan lakialoite n:o 35 arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta on kannatettava aloite, jolle toivon menestystä jatkokäsittelyssä. Aivan kuten hän mainitsi puheensa päätöksessä, on kysymys myös kotimaisesta elintarviketuotannosta, koko elintarvikeketjusta: maataloustuotannosta kuljetuksen ja jatkojalostuksen, kaupan kautta asiakkaalle. Tämä on hyvin merkittävä kokonaisuus, jota muun muassa Keski-Suomessa reikäleipätoimikunnalla, jossa maataloustuottajat ja ammattiyhdistysliike ovat yhdessä mukana, on haluttu osoittaa.

On kysymys siitä, että suomalainen ruoka voisi tulla kohtuuhintaan käyttäjillensä. Se on aivan oikeudenmukainen ajatus nimenomaan pienituloisimpia ajatellen. Erityisesti ajattelen tässä eläkeläisiä ja opiskelijoita. Nämä molemmat ryhmät ovat ruokakassin kanssa myös usein valitsemassa, mitä siihen kannattaa ostaa ja mihin on varaa. Elikkä näen, että tämä olisi hyvin oikeudenmukainen, sosiaalinen veronalennus, joka tulisi pikaisesti toteuttaa. Varsinkin kun EU:hun liityttäessä tämän kaltaiset lupaukset kansalle on annettu, niin vihdoinkin nyt tämä olisi kaikin tavoin aiheellista.

Samalla tässä on todella kysymys myös siitä, kuinka meillä Suomessa säilyy suomalaisessa omistuksessa oleva elintarviketeollisuus kaikissa eri muodoissaan. Tämä on hyvin tämmöinen perusasia meidän maamme kannalta.

Aivan kuten aloitteessa mainitaan, EU-maissa on alhaisempia arvonlisäverokantoja elintarvikkeilla kuin meillä Suomessa on. Tässä on ihan hyvä todeta, että kun EU ei aseta esteitä, ei ole silloin mitään syytä meidän itsekään asettaa esteitä ainakaan niille peruselintarvikkeille, jotka noin kohtuudella voidaan katsoa perheen ruokakoriin kuuluviksi.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan elintarvikkeitten arvonlisäveron alentamista.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Emme ole säätyvaltiopäivillä, vaikka edustajista kolmasosa, jotka tällä hetkellä salissa istuvat, kuuluukin papistoon.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt aikaisemmin ihan vastaavan suuntaisen aloitteen, jossa me ehdotimme veroprosentiksi 14:ää ihan valtiontaloudellisista syistä, mutta aivan sama tavoite kuin ed. Kuopan aloitteella, jonka henkilökohtaisesti olen myös allekirjoittanut. On helppo yhtyä ed. Kuopan perusteluihin, mitä hän toi.

On sääli, että tämä veronkevennysvara on käytetty pääosin vain tuloverotukseen ja unohdettu juuri ne ihmisryhmät, jotka ovat jääneet näiden helpotusten ulkopuolelle. Kun vielä tulopoliittiset ratkaisut ovat Suomessa suosineet suurituloisia, palkkahaitari on kasvanut eikä osa väestöstä ole saanut tästä taloudellisesta kasvusta, hyvinvoinnin lisääntymisestä, kuin pieniä murusia omaan pöytäänsä ja kukkaroonsa.

Toivottavasti nyt syksyllä tämän hallituksen tehdessä viimeistä budjettiaan ed. Kuopan ja meidän monen muun toivomus toteutuisi ja nämä perheet, joiden tuloista menee hyvin suuri osa asumiseen, liikkumiseen ja ruokailuun, saisivat tässä suhteessa omaan elämäänsä kaivattua helpotusta.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on omalta osaltaan kiirehtinyt vuosien mittaan elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista. Me olemme nähneet, kuten ed. Kuoppa lakialoitteessaan toteaa, asian tärkeänä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Se on sitä ajatellen lapsiperheitä, opiskelijoita, eläkeläisiä, yleensä niitä, jotka eivät juuri hyödy tuloveron alentamisesta, jota käytännössä nyt on vain verotuksen puolella toteutettu. On ollut harmi, ettemme ole saaneet verotuksellista kokonaistarkastelua eduskunnan tai valiokuntien käsittelyyn. Ed. Kuoppa, ministeri Siimes voisi toki tässä olla aloitteellinen ja teidän oma eduskuntaryhmänne.

EU-maissa elintarvikkeiden arvonlisävero on poikkeuksetta jopa merkittävästi alempi tai lähes olematon. Suomi on tässä suhteessa korkean verotuksen maa siitä huolimatta, että olemme EU:n pohjoisin maatalousmaa.

Näen niin, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen on tärkeää myös työllisyyden näkökulmasta. Nythän työllisyyden kannalta on tärkeää, että kotimarkkinoita voidaan elvyttää, ostovoimaa lisätä niille, jotka todella käyttävät sitä kotimarkkinoilla, ja myös kotimaisen elintarviketuotannon ja koko elintarvikeketjun näkökulmasta tämä on tärkeä kysymys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seivästö teki ihan oivallisen huomion, jotta tässä salissa on tällä hetkellä kolmasosa papistoa ja kolmasosa rasvanahkaduunariporukkaa ja kolmasosa kaulusköyhälistöä. Mutta meillä on kaikilla yhteinen piirre. Kaikki me tarvitsemme leipää, eli on tarpeen ed. Kuopan aloite, kun kaikki elävät myös leivästä.

Ed. Kuopan aloite lähtee ihan hyvästä ajattelusta. Tästä on puhuttu pitkään ja asetettu tavoitteita ja toiveita monesti siihen suuntaan, että nyt jossakin aikataulussa elintarvikkeitten arvonlisäveroa voitaisiin laskea. Toivon mukaan samat toiveet heitetään tässä lähetekeskustelussa hallituksen suuntaan, että tehtäisiin tämmöinen valmistelu, jotta mahdollisesti ensi vuonna tämä voisi toteutua.

Veropuoleen syntyy sitten aukko. Tämäkin on katettava jollakin tavalla. (Ed. Kuoppa: Osingot verolle!) Kyllä minusta meidän pitäisi miettiä myös sitä vaihtoehtoa, jotta jopa rikkaammilta, hyvätuloisilta, voitaisiin vaikka veroja korottaa, progressiota. Sitä harvemmin kuulee, koska aina mieluummin toiseen suuntaan ovat puheet olleet, mutta aina pitää katsoa solidaarisuusnäkökulma. Sillä oikeastaan katettaisiin tämä aukko ja saataisiin oikeudenmukaisuutta sinällään, koska rikkaiden ei välttämättä tarvitse saada tätä etua hyväkseen. Kun tämä on sinällään tasavero, kaikki saavat määrätyn määrän halvemmalla leipää, rikkailta voisi veroja nostaa, mutta tämä etu kohdistuisi köyhien suuntaan.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Puhjon saapuminen saliin muutti voimasuhteita nyt hyvin perusteellisesti. Mutta en pyytänyt sen takia puheenvuoroa, vaan kun tässä on viitattu, että veronalennus olisi myös piristysruiske maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle ja antaisi toivoa työpaikkojen säilymisestä ja sitä kautta elinmahdollisuuksien säilymisestä työntekijöille ja maataloudessa, sekin on hyvin tärkeä asia, koska Euroopan unionin taholta on nyt tihkunut tietoja, että tukijärjestelmässä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Jos ne ovat sen suuntaisia, mitä on ilmoitettu, ne ovat hyvin raskaita muutoksia Suomen maataloudelle, maatalousväestölle ja elintarviketeollisuudessa työskenteleville ihmisille.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni siinä mielessä ed. Kuopan aloite on varsin hyvä, että tämän tyyppinen muutos koskettaisi erityisesti lapsiperheitä ja erityisesti monilapsisia perheitä, joilla ruokakustannukset ovat erityisen korkeat. Sillä tavalla ajateltuna, kun lapsipolitiikasta tykkään puhua, jos ajatellaan lapsiperheiden taloudellista tilannetta, se toki toisi arkielämän kustannuksiin sellaista helpotusta, joka, ei välttämättä päiväkohtaisena mutta jo kuukaudessa laskettuna vaikutukseltaan olisi taloudellista tilannetta merkittävästi kohentava, joten kannatan aloitetta ja toivon, että sitä viedään sitten eteenpäin.

Keskustelu päättyy.