Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Toisessa käsittelyssä on nyt hallituksen esitys laiksi ydinenergialain muuttamisesta. Tämä muutosesitys perustuu pitkälti jo kahdeksan vuotta voimassa olleen perustuslain vaatimusten täyttämiseen tämän lain osalta, mutta täällä on myös muutamia muita, jotka eivät ole suoraan perustuslakiin liittyviä muutoksia. On muun muassa jätehuoltosuunnitelman päivitystä koskevien määräysten muutoksia ja sitten ydinenergian käyttöön liittyviä asioita valmistelevan neuvottelukunnan lakkauttamisesitys. Näiltä osin ei ole erityistä huomauttamista. Valiokunta on yksimielinen niin kuin muutoinkin tämän asian käsittelyn osalta.

Herra puhemies! Tämän esityksen käsittelyn yhteydessä talousvaliokunnassa nousi kuitenkin esille toinen ydinenergiaa koskeva laki eli ydinvastuulaki. Siihen tehty muutos hyväksyttiin eduskunnassa jo kolme vuotta sitten, toukokuun 17. päivänä vuonna 2005. Tuo ydinvastuulain muutos liittyy kansainvälisen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehdyn Pariisin yleissopimuksen ja sitä täydentävän Brysselin lisäyleissopimuksen muuttamista koskevien pöytäkirjojen voimaansaattamiseen. Eli kolme vuotta sitten täällä eduskunnassa hyväksyttiin tuo ydinvastuulain muutos mutta vieläkään tuota lakia ei ole saatettu voimaan. Syynä on se, että nämä mainitut yleissopimukset eivät ole tulleet voimaan, koska useat niitten piirissä olevat maat eivät ole niitä ratifioineet, ja kun näin on, niin koko sopimus ja tuo mainittu eduskunnan hyväksymä laki eivät ole kansallisesti tulleet voimaan. Asia on tältä osin varsin selvä siinä mielessä, että Suomi ei yksipuolisesti voi lähteä tuollaista sopimusta panemaan voimaan, koska silloin saattaisi käydä niin, että olisimme vastuussa muiden sopimusmaiden ydinonnettomuuksista mutta muut eivät olisi meidän vastaavista. Ehkä ei ihan näin yksioikoisesti asia mene mutta periaatteessa tällä tavalla.

Mutta tästä herää kysymys siitä, mikä on ydinlaitoksen haltijan vastuu ydinvahingosta tällä hetkellä. Valiokunta sai selvityksen, että suomalaisen laitoksenhaltijan vakuutuksella katettu vastuumäärä on edelleen noin 185 miljoonaa euroa. Jos tuo mainittu ydinvastuulain muutos ja kansainväliset sopimukset olisivat voimassa, suomalaisen laitoksenhaltijan vastuumäärä olisi 700 miljoonaa euroa ja sen lisäksi Suomen valtio vastaisi vahingoista 700—1 200 miljoonan euron edestä, eli tuon välin, ja sitten kaikki 15 sopimusvaltiota sitä suuremmista vahingoista aina 1 500 miljoonaan euroon asti. Eli meillä on 185 miljoonan euron vakuutukset ydinlaitoksen haltijoilla, mutta nämä sopimuksen mukaiset summat ovat maksimissaan lähes kymmenkertaisia.

Tästä herää tietysti kysymys, mikä on meidän suomalaisten, Suomessa olevien laitosten ja niiden haltijoiden, vastuu vahingoista, jos sellaisia tapahtuisi. Jos niillä ei ole kykyä maksaa, niin vakuutus on vain tuohon 185 miljoonaan euroon asti, joka on ilmeisesti aika pieni summa mahdollisiin vahinkoihin nähden. Tältä osin olisi tietysti syytä, että hallitus paneutuisi tähän asiaan kansallisella tasolla nyt, kun lisää ydinvoimaa rakennetaan.

Herra puhemies! En ota kantaa siihen, onko hyvä vai huono, että lisää ydinvoimaa rakennetaan. Ymmärrän, että välttämätöntä se lienee joiltain osin. Toiseksi totean, että kyllä Suomessa varmasti ydinvoimalaitokset ovat turvallisempia ja valvotumpia kuin ehkä missään muualla maailmassa, ja siinä mielessä riskit eivät valtavan suuret ehkä ole, mutta tästä talousvaliokunnan mietinnöstäkin selviää, että ongelmia kuitenkin on, koska mitkään kansainväliset vakuutusliikkeet eivät halua myöntää laitoksenhaltijoille täyttä sopimusmuutoksen edellyttämää vakuutuskatetta. Eli tästä johtuu se, että tätä eduskunnan kolme vuotta sitten hyväksymää lakia ei ole saatu vietyä voimaan ja noita sopimuksia ei ole saatu näissä sopimusvaltioissa vietyä läpi. Siis syy on se, että ei löydy vakuuttajaa, joka ottaisi vastuun näistä vahingoista. Voi olla, että vakuutusmaksuja nostamalla myös halu vakuutusten antamiseen kasvaisi. Se edellyttäisi ydinenergian hinnan nostamista ja sitä kautta vastuun siirtämistä kuluttajille, ja näin voisi olla syytä menetellä. Voidaan kysyä, onko meillä ydinenergia, se ydinvoimalla tuotettu sähkö, liian halpaa, pitäisikö siihen lisätä vakuutusmaksun osuutta niin, että nuo vakuutukset kansainvälisen sopimuksen mukaiselle tasolle voitaisiin nostaa vaikkapa kansallisesti, jos se ei kansainvälisesti onnistu.

Nyt on tilanne siis se, että jos suomalaisen ydinlaitoksen haltijan vakuutuksella katettu vastuumäärä ylittyy, eli 185 miljoonaa euroa ylittyy, ja jos tällä laitoksenhaltijalla ei ole omia varoja tai halua omia varoja käyttää mahdollisen vahingon seurausten korvaamiseen, ne jäävät veronmaksajille: valtio maksaa, kunnat maksavat, suomalainen veronmaksaja maksaa. Tähän haluan kiinnittää huomiota, kun tämä asia nousi talousvaliokunnassa esille, ja tähän toivon hallituksen paneutuvan ja asiaa harkitsevan, ennen kuin nyt uusia ydinvoimalalupia annetaan. Tämän ongelman selvittämiseksi olisi syytä todellakin tehdä riittävät toimenpiteet ja ehkä tuoda tänne eduskunnan käsittelyyn mahdolliset kansalliset päätökset, joilla voidaan näitä summia ehkä tarkistaa.

Totean todella, herra puhemies, että tämä ei ole kanta ydinvoiman puolesta tai ydinvoimaa vastaan vaan ihan tämän asian kuntoonsaattamiseksi tälle 2000-luvun tasolle, kun nyt ydinvoimaa lisää kuitenkin näkyy rakennettavan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän samaan asiaan. On hyvä, että tässä talousvaliokunnan mietinnössä on tähän asiaan kiinnitetty huomiota, mutta siinä yhteydessä ei ole palautettu mieliin sitä, että asiaa käsiteltiin eduskunnassa jo 15 vuotta sitten silloisen ydinvoimakeskustelun yhteydessä. Silloin tämä asia tuli esiin sillä tavalla, että varsin monet edustajat täällä salissa viittasivat Yhdysvalloissa Kolmen mailin saarella sijaitsevan ydinvoimalaitoksen onnettomuuteen, ja siinä yhteydessä paljastui, että Yhdysvalloissa yksikään vakuutusyhtiö ei tätä vahinkovakuutusta ole antanut, siis ei minkäänlaista yksityistä vakuutussuojaa tavallaan näillä laitoksilla ole ollut. Siellä oli päädytty sitten siihen, että nämä ydinvoimayhtiöt tekivät keskinäisen vakuutusrenkaan jollakin tavalla tämän vahingon varalta varautuakseen. Kolme vuotta sitten tähän olisi pitänyt kiinnittää huomiota, silloin kun 2005 asiaa käsiteltiin, mutta eipäs silloin paljon käsitelty.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa myös nämä EU-sopimukset tämän ydinvoiman rakentamisen suhteen. Uusiutuvan energian osuus on 38 prosenttia, eli jos tulee 1 000 megawattia uutta energiaa, niin 380 megawattia siitä pitäisi olla uusiutuvaa. Eli tämä on aikamoinen haaste tästä ed. Kankaanniemen näkökulmasta, minkä otitte esille: uusia ydinenergiahankkeita tulee niin, että ovipielet ryskyvät tällä hetkellä.

Haluaisin tässä kohden myös kiinnittää huomiota todella sähkön hintaan. Aivan oikein ed. Kankaanniemi totesi, kysyi ikään kuin retorisesti, onko sähkön hinta liian matala, jos sinne ydinsähkön hintaan ei ole niitä vastuita otettu mukaan. Näin mielestäni sinänsä on, että tämä teoreettinen onnettomuusuhka on ulkoistettu yhteiskunnan maksettavaksi, niin kuin näemme noista luvuista.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että ydinjätteen osalta asia olisi kuulunut ympäristövaliokunnan käsittelyyn.