Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillämme on laki Suomen Akatemiasta. Yhden osan tästä laista voi sanoa olevan byrokraattien todellinen kukkanen. Voisi sanoa, että hallinto on ajanut käytännön toteutuksen ohitse täysin eikä tosiasiassa ole mietitty, mihin tämä johtaa käytännössä, kun siirretään akatemiaprofessorit ja -tutkijat työsuhteeseen organisaatioon, jossa he työskentelevät. Periaatteessa asia kuulostaa yksinkertaiselta ja fiksulta, mutta jos lähdetään tarkemmin tutkimaan asiaa, se osoittautuu huomattavasti monimutkaisemmaksi.

Suomen Akatemia on tutkimusjärjestelmämme merkittävimpiä toimijoita. Suomen Akatemialla on keskeinen ja vakiintunut asema tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässämme. Akatemian merkitys tutkimuksen rahoittajana on kasvanut, rooli kansainvälisessä tieteellisessä yhteistyössä ja tiedepolitiikassa on lisääntynyt voimakkaasti. Toimintaa on arvioitu huomattavan myönteisessä valossa tällä hetkellä. Näin todetaan yleisperusteluissa.

On hyvä, että toimintamalleja kehitetään. Sitä voidaan tehdä myöskin nykymuotoisen järjestelmän sisällä. Koska perusteluissakin todetaan, että Akatemian toiminta on kehittynyt oikeaan suuntaan, jää pohdituttamaan, miksi romuttaa hyvin toimiva organisointimalli. Uusi yliopistolaki on keinotekoinen peruste. Mitä todellista lisäarvoa saataisiin, jää täysin tyhjäksi olettamukseksi. Akatemiaprofessorit ja -tutkijat ovat suhteessa muihin organisaatioihin. He toimivat modernin verkosto-organisaatiotoimintamallin mukaan, joka on hyvin tuttu ilmiö. Esimerkiksi Nokia toimii tuotekehityshankkeissa siten, että näissä tutkimussolmukohdissa ihmiset ovat eri organisaatioiden palveluksessa. Ei ole mitään tarvetta heitä laittaa yhden organisaation työsuhteeseen.

Mikä yhdistää nykytilassa akatemiatutkijat ja yliopistoväen? Se on tehtävä ...

Mikä yhdistää nykytilanteessa akatemiatutkijat ja yliopistoväen? Se on tehtävä tutkimustyö, ei niinkään se, kuka on työnantaja. Samalta se asia näyttäytyy akatemiatutkijoiden ja -professoreiden osalta. He liittyvät osaksi yliopistoyhteisöä sen tehtävän tutkimuksen perusteella eivätkä sen työsuhteen perusteella.

Samoin tässä valmistelussa ei ole kuunneltu itse näitä meidän akateemikkojamme ja syvällisempi tutkimuspoliittinen pohdinta on jäänyt täysin avonaiseksi.

Lisäksi jää pohdituttamaan tilanne, että täällä puhutaan kovasti kahden kerroksen väestä yliopistojen sisällä, mutta itse asiassa tämä laki johtaa todelliseen kahden kerroksen väen muodostumiseen. On työsuhteessa a) henkilöitä, joilla on tosiasiallisesti normaalit työlainsäädännön mukaiset olosuhteet, ja sitten on b) henkilöitä, joita ovat akatemiaprofessorit- ja -tutkijat, joilla tilanne — lähtien siitä, kuinka heidän hakunsa, arviointinsa ja rekrytointinsa tehdään — poikkeaa täysin siitä, miten on laita työsuhteessa olevien henkilöiden. Lisäksi tämmöinen normaali esimiesvalta ei päde näihin akatemiatutkijoihin ja -professoreihin. Samoin heillä tulee olemaan erityyppiset oletukset siitä, miten he osallistuvat hallinnollisiin asioihin.

Herää pohdinta siitä, onko tämäntyyppinen laki yleensä mahdollinen, koska nämä perustelut jättävät tilanteen, jossa joudutaan lakia vastaan toimimaan. Tältä osin toivon, että meillä sivistysvaliokunta pohtii juuri työlainsäädännön näkökulmasta, onko tämä järjestely yleensä mahdollinen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät Suomen kansan kansanedustajat! On helppo yhtyä niihin äskenkin esitettyihin kriittisiin huomautuksiin, jotka koskevat tätä ehdotusta. En tiedä ihan tarkalleen, miten tätä hanketta on perusteltu ja miksi on ryhdytty näin voimakkaisiin toimenpiteisiin. Tuntuu siltä, että tässä on jonkinlaisesta, olisiko sitten porvarillisesta vallankumouksesta kysymys: alas lyökää koko vanha maailma, pohja vanhan järjestyksen horjuu.

Minä itse kunnioittaisin huomattavasti enemmän Suomen Akatemiaa ja sen perinnettä. Me olemme myös saaneet kirjeen erittäin arvostetuilta Suomen Akatemian akatemiaprofessoreilta ja akatemiatutkijoilta, jossa sanotaan: "Tutkijanvirkojen perustamisen tavoitteena oli tutkimustyön edellytysten parantaminen yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa sekä niiden välisen yhteistyön kehittäminen. Tämän takia tutkijat sijoitettiin työsuhteeseen Suomen Akatemiaan tarkoituksellisesti erilleen yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten hallinnosta. Ratkaisun avulla lisättiin merkittävästi tieteen saamaa kokonaistukea ja samalla luotiin organisaatio, joka saattoi keskittyä tukemaan tiedettä ja tutkijoita koko maan parhaaksi."

Suomen Akatemian jatkuva systemaattinen kehittäminen on johtanut siihen, että suomalainen tiedehallinto nauttii nyt suurta kansainvälistä arvostusta. Minä vain pelkään, että tätä arvostusta nyt ollaan romuttamassa. Vetoaisin niihin hienoihin perinteisiin, mitä tässä Suomen Akatemian kehittämisessä on noudatettu. Eivätkö sellaiset henkilöt sano mitään kuin J. K. Paasikivi, A. I. Virtanen, Edwin Linkomies, Kustaa Vilkuna ja Urho Kekkonen, jotka ovat olleet luomassa tätä arvostettua instituutiota, jota me sosialidemokraatit täällä haluamme nyt puolustaa?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn tässä edustajien Lauslahti ja Vuolanne linjaan ja totean, että hallituksen esitys 27 on Akatemian kuoppaamislaki. Tässä todellakin, niin kuin edustaja tässä totesi, saattohoidetaan Akatemiaa. Mielestäni olisi paikallaan, jos asianomainen ministeri olisi kertomassa, miksi näin on tarkoituksenmukaista tehdä. Ministeri Henna Virkkunen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä paikalla. (Ed. Pulliainen: Oli täällä äsken!) — Ed. Pulliainen on hänet nähnyt. (Ed. Pulliainen: Bongannut!) — Näin keväiseen bongausaikaan voidaan todeta, että ministeri on bongattu, mutta hallituksen aitio on tyhjä.

Arvoisa puhemies! Olisi nyt sitten tärkeätä, että eduskunta ja sen valiokunta pystyisi tätä hallituksen esitystä muuttamaan, ei saattohoitamaan Akatemiaa. Hallituksen esityksen perusteluissa nykytilan arvioinnissa todetaan Akatemian arvovaltaisuus, sen hyvä taso. Pitäkäämme siitä kiinni, emmekä saattohoida sitä pois päiviltä. Mutta jos ministeri Virkkunen mahdollisesti olisi vielä talossa, niin olisi hyvä, että voisimme esittää hänelle kysymyksiä tästä asiasta. Muuten jatkuu se linja, mikä on ollut hallituksen ministereillä viime aikoina, että he eivät ole heidän tärkeiden hallituksen esitystensä käsittelyssä mukana eduskunnan täysistunnossa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä Suomen Akatemiaa koskeva lainmuutos siis lakkauttaisi akatemiaprofessoreiden ja -tutkijoiden virat ja siirtäisi ne yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, joista tulisi työnantajia Akatemian tilalle. Nykyisin yhden työnantajan sijasta akatemiaprofessoreille ja akatemiatutkijoille tulisi viisitoista eri yliopistotyönantajaa. Perusteluna muutokselle on yliopistouudistus ja valtion tuottavuusohjelma.

Voidaan hyvinkin kyseenalaistaa, onko yliopistouudistus ja sen takia virkojen yhdenmukaistaminen riittävä perustelu. Kun työsopimuksia lähdetään muuttamaan välittömästi perusteilla luotavaksi sopimussuhteeksi, on se valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallista nimenomaan työntekijä- ja työantajapuolen sopimusvapauden kannalta. Asiantuntijoiden mukaan sopimusvapauden rajoituksena ehdotettua järjestelyä on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta, ja silloin on kyseenalaista, onko rajoitukselle olemassa riittävän painavaa yhteiskunnallista perustetta.

On myös huomattava, että oikeusturvajärjestelyjen kannalta tämä esitys ei anna työsopimussuhteisiin siirtyville takeita, että palkkaus ja muut ehdot säilyisivät työnantajan ja palvelussuhteen lajin muuttumisesta huolimatta ennallaan.

Suomen Akatemiaa koskevissa säädöksissä on eräin osin selviä puutteita suhteessa nykyiseen perustuslakiin. Lakiin sisältyvät valtuudet tarkempien säännösten ja määräysten antamisesta ovat liian väljärajaiset ja puutteelliset. Ongelmana on myös se, että asioita on Akatemian säädöshierarkiassa delegoitu hyvin pitkälle johtosääntö- ja työjärjestystasolle. Tätä kautta toimintaan onkin saatu pitkälle ulottuvaa joustavuutta. On kuitenkin ilmeinen tarve nostaa säädöstasolta ylemmäksi erityisesti sellaisia säännöksiä, jotka koskevat Akatemian toimielinten perusteita ja niiden ratkaisuvallan käyttöä siltä osin kuin päätöksentekoon liittyy julkisen vallan käyttöä.

Arvoisa puhemies! Suomen Akatemian kolmesataa tutkijaa esittävät kantanaan, että nykyinen järjestelmä, jossa Akatemia on työnantajana, on toiminut hyvin. Tutkijat eivät myöskään näe, että muutoksella saavutettaisiin mitään hyötyä. Sen sijaan maamme tieteen ja menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeä ja kansainvälisesti arvostettu järjestelmä astuisi rapautumisen tielle.

Akatemiaprofessoreiden ja -tutkijoiden mielestä heidän asemansa muuttaminen tässä tilanteessa, jossa ei tarkalleen tiedetä, mitä yliopistossa tulee tapahtumaan, on hätiköityä. Tilanteen selkiydyttyä ja vakiinnuttua sitä voitaisiin tarkastella uudelleen. Tässä tilanteessa kuitenkin professoreiden ja tutkijoiden arvostettu asema sekä riippumattomuus ja tutkimuksen vapaus taataan parhaiten Suomen Akatemian alaisuudessa.

Miksi suomalaisen tieteen ja tutkimuksen parhaita edustajia, akatemiaprofessoreita ja -tutkijoita, ei kuulla heitä itseään ja koko suomalaista tiedettä koskevassa ydinkysymyksessä? Pitävätkö siis hallitus ja opetusministeriö itseään pätevämpänä arvioimaan suomalaisen tieteen parhaimmiston toiveita, tarpeita ja asemaa kuin se itse on? Miksi akatemiaprofessoreita ja -tutkijoita ei siis kuulla heitä itseään ja koko suomalaista tiedettä koskevassa kysymyksessä?

Arvioitsijoiden mukaan hallituksessa tulisi lisätä sellaisten jäsenten lukumäärää, jotka eivät ole samanaikaisesti tieteellisten toimikuntien puheenjohtajia. Tätä perusteltiin tarpeella kehittää entistä laajapohjaisempaa tutkimuspolitiikkaa, joka kannustaisi nimenomaan poikkitieteellisyyteen, kehittäisi tieteellisten toimikuntien välistä yhteistyötä sekä edistäisi vahvempia yhteyksiä muihin tutkimusorganisaatioihin. Suomen Akatemian pääjohtaja toimii myös viraston hallituksen puheenjohtajana. Valtion virastoissa tai laitoksissa hallituksen puheenjohtaja tulee yleensä viraston henkilökunnan ulkopuolelta, ja tilanne Akatemian osalta on siten poikkeuksellinen.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen sisällä tulisi olemaan siis henkilöstöryhmiä, joilla on eri työnantajia, toisilla yliopisto ja toisilla Akatemian kautta valtio. Tutkijanuraan liittyvä siirtyminen yliopiston tehtävästä Akatemian tehtävään ja takaisin kävisi nykyistä hankalammaksi, kun nykyisissä säännöksissä olevaa automaattisen virkavapauden mahdollisuutta ei enää voisi olla. Ehdotettavat muutokset merkitsisivät jonkinasteisia muutoksia lähes kaikkiin Suomen Akatemiasta annetun lain pykäliin, minkä lisäksi Akatemian tutkimusvirkoja koskevat säännökset tulisivat kumottaviksi. Lain rakenteen säilyttäminen selkeänä edellyttää, että laki uudistetaan kokonaisuudessaan.

Yliopistouudistukseen liittyen myös Suomen Akatemian tutkimusviroista on tarkoitus samanaikaisesti luopua, minkä vuoksi hallituksen esitykseen uudeksi laiksi Suomen Akatemiasta ei enää ole otettu tutkimusvirkoja koskevia säännöksiä lukuun ottamatta siirtymäsäännöstä, jolla turvataan tutkimusviroissa lain voimaantulohetkellä olevien henkilöiden asema. Tutkimusvirkoja koskevien ratkaisujen osalta esitys liittyy näin ollen eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen yliopistolaiksi ja siihen, että yliopistojen oikeudellinen asema muuttuu hallituksen esityksen mukaisesti.

Sosialidemokraattiset sivistysvaliokunnan jäsenet ovat tehneet akatemiavirkojen siirtämisestä kirjallisen kysymyksen. Olemme myös yliopistolakialoitteessa esittäneet, että virkasuhteisuus toimisi edelleen. Tälle muutokselle ei ole olemassa perustuslaillista pakkoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys palauttaa miettimään sitä, mitä tapahtui neljä vuosikymmentä sitten tässä tasavallassa. Vuosina 1968—1969 elettiin yliopistolevottomuuksien aikaa. Silloin aikuisiässä olleet muistavat varmasti elävästi sen, kuinka Vanha ylioppilastalo vallattiin ja Helsingin yliopiston päärakennus niin ikään vallattiin.

Arvoisa puhemies! Minulla oli ilo ja kunnia olla silloin pelissä jo mukana. Olin yliopistoissa toimivien kaikkien ammattiyhdistysten yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtaja. Yliopisto oli palkannut minulle juristisihteerin, ja työhuoneeni oli Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Se valtuutus velvoitti ottamaan kantaa niin silloiseen yliopistolakihankkeeseen kuin hankkeeseen, jota nyt muutetaan, elikkä Akatemia-lakiin.

Jollakin tavalla tuo tehtävä silloin velvoitti pyrkimään tieteellisessä maailmassa kehittämään, tekemään vaihtoehtoja. Siinä ajassa kansalaisvaikuttajille asetettiin aivan erityiset vaatimukset. Ei riittänyt se, että oli valistunut mielipide, vaan nimenomaan piti kaikki lakitekstitkin tehdä itse omine joukkoineen, perustella, ikään kuin ne olisivat lakialoitteita Suomen eduskunnassa, ja niistä osa tänne sellaisiksi tulikin sitten, kun silloiset kansanedustajat ne ottivat omiin nimiinsä.

Oli siis kaksi lakia: oli toisaalta yliopistolaki, jossa periaate ja kantava voima oli henkilö ja ääni -periaate kaikessa — siis niin politisoitumista kuin politisoitumista voi ylipäätään ollakin — ja sitten oli Akatemia-lakiesitys. Näille kahdelle me teimme rinnakkaiset pyrkimyslakiesitykset, joista käytiin sitten yhteiskunnallista debattia. Eräs niistä debateista käytiin tässä samassa salissa jarrutuskeskusteluna, niin että yliopistolakiesitys raukesi täällä eduskunnassa sitten vaaleihin. Tuossa kahinassa olin voittajan puolella, itse asiassa sitä hommaa siellä taustalla vetämässä.

Sitten siinä toisessa laissa, Akatemia-laissa, josta tehtiin rinnakkainen esitys, olin häviäjien puolella. Mutta kun nyt 40 vuotta myöhemmin arvioidaan sitä, oliko se häviö voitto suomalaiselle tiedemaailmalle vai päinvastoin, niin voidaan todeta, että se oli ehdottomasti voitto. Nimittäin se malli, joka voitti tämän keskustelun, jonka takanahan, niin kuin täällä on jo ed. Vuolannekin todennut, olivat tasavallan presidentit olleet mukana ja olivat silloinkin mukana — Urho Kaleva Kekkonen — tämä Akatemia-malli, oli niin etevä käytännössä, että sitä rupesivat kaikki maailman sivistyneet tiedevaltiot käyttämään hyväkseen. Elikkä se on nyt koulittu niin viimeiseen saakka kuin tällaista koulita voi.

Tässä suhteessa on erinomaisen suuri vahinko, jos tästä eduskunnasta tulee tämän olemassa olevan Akatemia-käytännön purkulaki elikkä saattohoitolaki, sillä tämä hallituksen esitys on erittäin valitettava ja sitä ei pitäisi tässä eduskunnassa missään nimessä hyväksyä, tai sitten pitäisi muuttaa siinä joitakin elementtejä, jotka ovat tarpeellisia ajassa. Muutettakoot ne takaisin, hallituksen esityksestä siis, ja sitten muutoin ne, jotka ovat täysin Akatemia-maailmaan sopimattomia ehdotuksia, poistetaan tästä hallituksen esityksen lakitekstistä.

Nämä kriittiset näkökohdat on jo täällä tuotu moneen kertaan esille. Ed. Lauslahden puheenvuorossa jo ne asiat tulivat esille. Hyvin merkittävää on, että koko Suomen Akatemian tiedeyhteisö on yksimielisesti tällä kannalla, ja minusta sitä kantaa vastaan ei pitäisi ryhtyä toimiin.

Arvoisa puhemies! Sitten herää kysymys, miten ihmeessä sitten kuitenkin tämmöinen esitys on tänne tullut. (Ed. Gustafsson: Kuka sitä ajaa?) — Sitä kannattaa opetusministeriö, ed. Gustafsson, ja se liittyy tuottavuusohjelmaan. Nimittäin nykyisessä järjestelmässä ei opetusministeriö eikä valtiovarainministeriö pääse käsiksi tuottavuusohjelman mukaiseen tehtävien alasajoon elikkä virkojen ja tehtävien lakkauttamisiin. Se tarvitsee tämänlaatuisen vekslauksen, joka tässä nyt hallituksen esitykseen on sisällytettynä, joka sinänsä merkitsee sitä, että yliopistolakikin on torso, jos se tarvitsee tällaisen keinotukijalan avukseen. Siinä on se juju. Elikkä toisin sanoen tarkoituksena on ottaa neljäsosa resursseista Suomen perustutkimukselta pois. Ja 50 vuotta yliopistoja palvelleena, yötä ja päivää, en voi olla tämmöisessä mukana.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen mukaan akatemiaprofessoreiden ja -tutkijoiden virat lakkautetaan ja siirretään yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, joista tulisi Akatemian sijaan työnantajia. Samalla professorijoukon työnantajia tulisi siis nykyisen yhden sijasta viisitoista.

Nykyisen järjestelmän vahvuus on tieteen tekemisessä. 5-vuotinen akatemiaprofessorius mahdollistaa keskittymisen tieteeseen ilman paineita opetus- ja hallinnollisten tehtävien hoitamisesta. Lakimuutos avaa nyt ovea päinvastaiseen suuntaan, joten kärsijänä olisi ensi sijassa ja yksiselitteisesti tiede. Integroiminen yliopistoihin ei voi tosiasiallisesti olla uskottavana tavoitteena, sillä nykyisinkin suurin osa akatemiaprofessoreista johtaa ryhmäänsä yliopistoon jo integroituneina. Tuntuukin siltä, että yliopistolain varjolla ollaan viemässä nyt läpi lakia Suomen Akatemiasta tämän yhdenmukaisuuden ja virtaviivaistumisen paineissa. Miten yliopiston ulkopuolinen työpaikka, Suomen Akatemia, olisi käytännön kannalta tarkasteltuna ongelmallinen? Työskenteleehän jo nyt yliopistoissa lukuisa joukko muiden työnantajien palveluksessa olevia.

Hallituksen esityksen perusteluina ei ole myöskään se, etteikö nykyinen Akatemia olisi toiminut työnantajana hyvin. Myöskään tieteen tekemisen edellytykset eivät uudistuksella parane, vaikka lakiehdotusta perustellaan juuri siitä näkemyksestä käsin. Hallituksen tosiasialliset perustelut ovat yksinomaan hallinnollisia, ja niiden taustalla on myös valtion tuottavuusohjelma, joka puuttuu toimiviin käytäntöihin ja hallintorakenteisiin ainoana tarkoituksenaan laskennallisten menojen vähentäminen. Tutkimusta, vapautta, tiedettä ja yhteiskuntaa muutos ei valitettavasti hyödytä. Akatemiaprofessoreiden toimivan aseman muuttaminen on erittäin hätiköityä tieteen tulevaisuuden kannalta, erityisesti juuri nyt, kun koko yliopistolaitos on muutoksessa.

Arvoisa puhemies! Kritiikin toistuva ohittaminen viittaa siihen, että hallitus pitää itseään pätevämpänä arvioimaan suomalaisen tieteen ja tutkimuksen tarpeita ja sen asemaa kuin ovat nämä tekijät itse. Prosessin oikeudenmukaisuus on vakavasti kyseenalaista, kun hallitus ohittaa suomalaisen tieteen ja tutkimuksen parhaimmistoon kuuluvat edustajat, akatemiaprofessorit ja -tutkijat, jättäen kuulematta heitä koko suomalaista tiedettä koskevassa kysymyksessä. Kansan tai tutkimuskentän edustamista tämä tällainen toiminta ei ainakaan ole.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen tieteen ja tutkimuksen menestys on kaikkina aikoina perustunut mahdollisimman hyvien edellytysten luomiseen tieteen tekemiseksi. Edellä esittelemieni seikkojen valossa näyttää siltä, että nämä edellytykset eivät enää jatkossa täyty. Käsissämme on nyt, hyvät kansanedustajat, Akatemian tappoase eli tämä esitys, jota me tänään täällä salissa käsittelemme. Onko tämä nyt sitten vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle?

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen Akatemia on äskettäin täyttänyt 60 vuotta. Aikoinaan Suomen Akatemian syntyyn vaikuttivat hyvin voimakkaasti Juho Kusti Paasikivi ja A. I. Virtanen, joka sen ensimmäisenä esimiehenä laittoi koko järjestelmän käyntiin. Akatemiaa lähdettiin sitten 1950-luvun lopulla kehittämään Edwin Linkomiehen toimesta, muutama vuosi sen jälkeen Kustaa Vilkunan. Opetusministeriö antoi taas Linkomiehelle tehtäväksi kehittää järjestelmää, ja siinä oli presidentti Kekkonen takana. Hänen toivomuksestaan esitettiin komitea, joka sai tehtäväkseen laatia yleissuunnitelman valtion tutkimuslaitosten saattamiseksi nykyaikaiselle tasolle ja tehdä esityksiä niiden ja korkeakoulujen välisen yhteistoiminnan kehittämiseksi kaikilla tieteenaloilla ja valtakunnan eri osissa, erityisesti silmälläpitäen tieteellisen toiminnan suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta.

Monen kommervenkin jälkeen sitten päädyttiin siihen ratkaisuun, jossa me nyt olemme, että perustettiin Suomen Akatemia. Uudistus sai viimeisen silauksensa maaliskuussa 1969, jolloin Suomen Akatemian esimies Georg Henrik von Wright katsoi, että nyt tämä järjestelmä täytti ne velvoitteet ja sillä oli sellainen arvovalta, että sille voitiin antaa Suomen Akatemian nimi.

Koko tämän systeemin ajatus on siis ollut se, että luodaan sellainen järjestelmä, jossa Suomen kyvykkäimmät tutkijat ja tieteenharjoittajat voivat itsenäisesti ja muilta velvollisuuksilta rauhassa tehdä tutkimustyötä isänmaan hyväksi. Tämä Suomen Akatemia on saanut kansainvälisesti hyvin paljon tunnettavuutta. Meille kaikille on kai jaettu sen vuosikertomus, siitä on helppo selvittää, mitä kaikkea he ovat tehneet. Tietysti odottaisi silloin, että nykyinen hallitus, kun ottaa huomioon nämä järjestelmän luoneet taustanimet, lähtisi kehittämään tätä Suomen Akatemiaa vielä parempaan tulokseen.

Nyt kuitenkin Suomen Kuvalehdestä 3.4. voitiin lukea otsikolla "Lakia Akatemiasta ei pidä muuttaa" juttu, jossa 37 akatemiaprofessoria kirjoittaa muun muassa: "Suomen Akatemiaa koskevan lain muuttamiselle ainoa hyväksyttävä lähtökohta olisi pyrkimys parantaa tieteen tekemisen edellytyksiä. Sen sijaan muutoksen ainoa peruste on hallinnollinen, ja sen takana on valtion tuottavuusohjelma. Ei ole voitu esittää, miten nyt erinomaisesti toimiva akatemiaprofessori- ja tutkijajärjestelmä paranisi. Sen sijaan uhkakuvia riittää. Esitetty laki olisi hyppy pimeään." — Näin siis 37 akatemiaprofessoria.

Me olemme myös ottaneet vastaan kirjeen tieteen akateemikoilta, vanhoilta herroilta, joista ensimmäisen nimi on Erik Allardt, ja siinä on Olli Lehti ja Päiviö Tommila, Jauho ja monta muuta. He toteavat tässä kirjeessään, että eduskunnalle annettu Suomen Akatemiaa koskeva lakiesitys muuttaa toteutuessaan nykyisen hyvin toimivan käytännön ja saattaa katkaista myönteisen kehityksen. Allekirjoittaneet tieteen akateemikot, joista suurin osa on toiminut sekä Suomen Akatemian että eri yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten palveluksessa, katsovat velvollisuudekseen kiinnittää huomiota uudistuksen sisältämiin riskeihin. Vielä he sanovat, että Akatemian nykyisellä tutkijanvirkajärjestelmällä on tiedeyhteisössä paljon kannatusta ja alan henkilöstöjärjestöt ovat esittäneet vastustavansa kyseisiä virkasiirtoja. Akatemiaprofessorit ja -tutkijat itse pitävät nykyisen tilanteen säilyttämistä takeena tutkimustyön häiriöttömälle jatkamiselle. Eli kritiikki on täydellinen, ja ketkä kritisoivat? Juuri ne kritisoivat, joita kaikki aiemmin mainitut henkilöt vuosikymmenien aikana ovat tukeneet ja joille ovat yrittäneet luoda paikan, jossa he voivat häiriöttä tehdä tutkimustyötä. Nyt siis he nimenomaan arvostelevat sitä, että tulee järjestelmä, josta ei tiedä, mihin se johtaa ja miten siinä toimitaan. Oikeastaan hallitus aiheuttaa häiriön nimenomaan niille ihmisille, joiden piti saada tutkimusrauha, ja ilmeisesti käytännössä tämä aiheuttaa pitkän loven koko tieteelliseen tutkimustyöhön.

Tämä hallitus on hyväksynyt eräitä periaatteita hyvälle lainsäädäntötyölle, jossa tärkeimmät periaatteet ovat, että on aina vaihtoehtoja ja että aina kuullaan niitä, joita asia koskee. Tässä tilanteessa tilanne on oikeastaan päinvastoin. On heti lähdetty vaan kehittämään tätä lainsäädäntöä yhden syyn vuoksi yhteen suuntaan ja täysin välittämättä siitä, mitä ne ihmiset ajattelevat, joita se koskee. Tämä on esimerkki siitä huonosta lainsäädäntötyöstä, josta puhemieskin on julkisuudessa usein huomauttanut. Oikeastaan on niin, että minun pitkän elämäni aikana minä en ole tämän kamalampaa esitystä vielä koskaan saanut nähdä.

Sitten tässä esityksessä on muutamia sellaisia yksityiskohtia, joihin minä haluan kiinnittää huomiota. 4 §:n ainoan momentin 1 kohta sanoo: "- - Akatemian yleisiä toimintalinjoja ja tavoitteita ottaen huomioon opetusministeriön kanssa sovitut tavoitteet - -." Tämä siis tarkoittaa sitä, että Akatemia ei enää olisi itsenäinen vaan opetusministeriön virkamiehet voisivat sanella tavoitteet.

Sitten toinen asia on, että oikeusministeriön vaatimuksesta Akatemian pääjohtajaa ei enää nimittäisi tasavallan presidentti vaan valtioneuvosto. Kun säädettiin nykyistä perustuslakia, lähdettiin siitä, että tasavallan presidentti ei välttämättä nimittäisi muita kuin sellaisia virkamiehiä, joiden kohdalla on erityinen syy, kuten oikeuslaitoksen virkamiehet, suurlähettiläät, puolustusministeriön virkamiehet, erityisesti Puolustusvoimien upseeriston, eli sellaisia virkamiehiä, joiden osalta tavoitellaan itsenäisyyttä. Mutta nimenomaan tässä Suomen Akatemiassa on tavoiteltu itsenäisyyttä.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että todellisuudessa hallitus haluaa tehdä tästä sellaisen tutkimusrahoja jakavan viraston, jossa ei ole siis minkäänlaista Linkomiehen tai Allardtin tai von Wrightin tai Granön tai Kekkosen tai Juho Kusti Paasikiven tavoittelemaa glamouria. Ainakaan, jos tämmöinen esitys läpi menee, sen ei pitäisi käyttää tätä Suomen Akatemian kunniallista nimeä, vaan se olisi sitten joku opetusministeriön apuna toimiva hallintovirasto, joka rahaa jakaa tieteellisiin tutkimuksiin.

Nyt ministeri valitettavasti ei ole paikalla, vaikka yleensä nämä ministerit ovat erinomaisesti olleet paikalla. Minä luulen, että ministeri Henna Virkkusesta varmasti kehittyy vielä hyvä ministeri, mutta minun kokemukseni on ollut se, että aina, kun tulee uusi ministeri, virkamiehet tuovat yhden semmoisen ruosteisen naulan, jonka kaikki muut ministerit ovat hylänneet ja josta he ovat havainneet, että tämmöistä ei pidä esittää. Tämä on nyt se ruosteinen naula, johon Henna Virkkunen on astunut.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman tietenkin kertoi jo kaiken sen, mikä tässä lakiesityksessä, hallituksen esityksessä, on oleellista, ja etenkin tuo loppuhuipentuma oli oikein konkreettinen ja kuvaava.

Hyvä puhemies! Tämä nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi Suomen Akatemiasta on tuotu tänne eduskuntaan kiireellä. Tässä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka tämä nykyinen hallitus toimii. Jälleen kiireellä tuodaan meille esityksiä, ja taas toisaalta kyseinen vastaava ministeri ei kiireittensä vuoksi ehdi tänne saliin meitä kuulemaan ja meille asiaa selvittämään. Kiireen ja puutteellisen valmistelun selittää se, että asia on haluttu liittää vireillä olevaan yliopistolain muutokseen.

Opetusministeriö asetti työryhmän vasta viime lokakuun lopulla pohtimaan tätä Akatemian asiaa. Nyt vajaan puolen vuoden päästä meillä on edessämme lakiesitys, joka toteutuessaan muuttaisi olennaisesti nykyistä hyvin toimivaa järjestelmää. Työryhmä kyllä kuuli tutkijoita, Suomen Akatemian henkilökuntaa ja tiedeyhteisöä edustavia tahoja, mutta niiden varoittavat äänenpainot jätettiin ottamatta huomioon. Suomen Akatemia, palkansaajajärjestöt ja kaksi yliopistoa suhtautuivat kielteisesti uudistukseen hallituksen esittämässä muodossa.

Tätä Akatemia-lakia ei tarvitsisi sitoa yliopistolakiin. Kun uusi laki tuo suuria muutoksia yliopistojen toimintaan, viisasta olisi antaa aikaa yliopistoelämän vakiintumiseen ja pohtia vasta sen jälkeen, minkälaisia mahdollisuuksia uudistunut yliopisto Akatemian tutkimustoiminnalle tarjoaa ja minkälaisia uusia haasteita yliopisto tutkimustoiminnalle antaa.

Akatemian tutkimusvirkajärjestelmää muutettaisiin niin, että jatkossa akatemiaprofessorit ja akatemiatutkijat toimivat työsuhteessa niihin laitoksiin, joissa he työskentelevät. Tätä on perusteltu sillä, että muutoin yliopistojen sisällä olisi henkilöryhmiä, joilla on eri työnantaja: toisilla yliopisto ja toisilla Akatemia. Perustelu tuntuu vähän kummalliselta, kun samaan aikaan uudistuneessa yliopistolaitoksessa olisi vielä nykyistäkin enemmän eri tahojen, yritysten, säätiöiden, ulkomaisten yliopistojen, sairaanhoitopiirien jne., palveluksessa olevia henkilöitä. Nykyisen kaltaisessa virkasuhteessa toimivat Akatemian tutkijat eivät siis muodostaisi minkäänlaista poikkeusta senhetkisessä tilanteessa.

Hallituksen esityksen tavoitteena tulisi olla mahdollistaa tieteen ja tutkimuksen tekemiselle paremmat lähtökohdat ja edellytykset, ei keskittyä pelkkään byrokratiaan. Tämä esitys on hallinnollinen, ja pelkään, että sen takana on pelkästään valtion tuottavuusohjelma.

Arvoisa puhemies! Suomen Akatemialla on keskeinen ja vakiintunut asema Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä. Sen rooli muun muassa kansainvälisessä tieteellisessä ja tiedepoliittisessa yhteistyössä on lisääntynyt merkittävästi. Suomalainen tiedehallinto nauttii suurta kansainvälistä arvostusta. Nyt käsillä oleva esitys olisi hyppy tuntemattomaan. Suomen tulevaisuus ja maamme kilpailukyky lepäävät sen varassa, pystymmekö globaalissa kilpailussa tuottamaan innovaatioita. Akatemiaprofessorit ja -tutkijat pitävät nykyisen tilanteen säilyttämistä takeena sille, että tutkimustyö voi jatkua häiriöttömästi.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana lakiehdotuksessa olevat suurimmat epäkohdat saataisiin korjattua tai että hallitus vetäisi esityksensä takaisin. Kiireellä ei saada aikaan hyviä tuloksia.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Sain juuri ministeri Virkkuselta viestin, että valitettavasti hän ei pystynyt olemaan täällä paikan päällä, koska lain käsittelyaikaa siirrettiin, ja muuten olisi ilman muuta ollut.

Mutta itse varsinaiseen sisältöön. Voin sanoa kokemusperäisesti myöskin, kun olen toiminut Suomen Akatemian tutkijana, että olen suhteellisen kriittinen tätä lakiesitystä kohtaan, koska jos miettii siitä kokemuksesta lähtökohtaisesti, niin tietyllä tavalla, kun on muulla tutkijanuralla toiminut yliopistolla, tämä Suomen Akatemian tutkijana toimiminen on tietynlainen tavoite, että pääsisi siihen, siinä suhteessa, koska se toimii myöskin tällaisena, että silloin pystyy keskittymään aidosti tutkimukseen. Olen sen takia hyvinkin kriittinen tätä lakiesitystä kohtaan. Siinä on tutkijanvapaus, siinä ei ole hallintoa, ei jouduta velvoittamaan yliopiston hallintoon osallistumaan, vaan pystyy aidosti keskittymään tutkimukseen. Siinä on raportointi ainoastaan tutkimuksesta ja siihen käytetyistä määrärahoista suoraan Suomen Akatemialle. (Ed. Pulliainen: Ja raportit arvioidaan!) — Todellakin, raportit arvioidaan. — Sitten siinä on myöskin mahdollisuus ulkomaan apurahoihin ja vastaaviin suoraan Akatemialta, jotka täydentävät sitä tutkimustyötä ja lisäävät tutkimuksen kansainvälisyyttä. Hyvin pieni hallinto, hyvin vähän byrokratiaa, hyvin toimiva, hyvin tutkijamyönteinen näkökulma, joka on myöskin erittäin tehokas. Sen takia mielestäni tässä eduskunnassa pitäisi keskustella tästä lakiuudistuksesta vielä ja katsoa siitä, ovatko nämä perustelut muutokselle riittäviä.

Tässä on perusteltu, että yliopistouudistuksen aikana tulisi eri työnantaja. Voisin tietysti kysyä, miksi täytyisi olla sama työnantaja kaikille tietyssä yhteisössä. Eikö tällainen positiivinen myöskin kilpailu kenties, mikä on paras työnantaja, anna parhaat edellytykset, kehitä kumpaakin osapuolta? Toisaalta on puhuttu myöskin, ettei kuuluisi yliopiston yhteisöön mukaan, siihen hallintoon. Siinähän se vapaus juuri onkin, että pystyy toimimaan aidosti tutkijana ilman turhaa byrokratian lisäystä. Sen suhteen haluan kyllä tästä keskustella, ja toivottavasti tässä tiettyjä kohtia pystytään muuttamaan.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä akatemialaki HE 27 on selvässä yhteydessä myös yliopistolakiuudistukseen, joka nyt on käsittelyssä. Aivan kuten täällä on todettu, molempia on leimannut kiire, halu viedä niitä eteenpäin. Silloin kun puhutaan tieteestä, puhutaan yliopistoista, puhutaan suomalaisesta tutkimuksesta tai sivistyksestä, ei pitäisi hätiköiden ja kiireellä tehdä huonoja päätöksiä.

Kerron esimerkin Oxfordin yliopistosta. Oxfordin yliopistossa, joka on kai yksi arvostetuimpia yliopistoja maailmalla, kaikissa rankingeissa aina top 10:ssä, on tämmöinen vanha juhlasali, jossa on paksut tammipalkit pitämässä kantavina elementteinä. Ne alkoivat pikkuhiljaa mädätä, ja siellä pohdittiin, mitä ihmettä he tekevät, mistä löytyy tällaisia tammipalkkeja, miten he pystyvät säilyttämään tämän 500 vuotta vanhan hienon rakennuksen, löytämään samanlaiset tammiset kantavat rakenteet. He pohtivat tätä asiaa ja miettivät, että niin, meillä täällä Oxfordin yliopistossahan on myös puutarha, käydään kysymässä puutarhurilta, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä. He tulivatkin puutarhaan, ja puutarhuri vastasi, että olenkin jo odottanut teitä, että silloin kun rakennus rakennettiin, tuo tammimetsikkö tuossa istutettiin, koska tiedettiin, että 500 vuoden kuluttua tarvitaan näitä tammipalkkeja. Siellä ne ovat odottaneet, ja puutarhuri on odottanut, koska tullaan kysymään häneltä, mistä saadaan uudet kantavat rakenteet.

Minusta, arvoisa puhemies, tämä kertoo siitä, millä huolellisuudella ja millä vakavuudella pitää pohtia, kun mietimme meidän yliopistojamme ja akatemioitamme. Silloin tämä lakiesitys tulee kyllä aika erikoiseen valoon. Nyt kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin en ole kuullut yhtäkään asian puolesta käytettyä puheenvuoroa, kukaan ei ole sanonut, että tämä on hyvä esitys. Herää kysymys, kuka näitä lakiesityksiä oikein ajaa ja tuo tänne eduskuntaan, jos kukaan täällä ei niitä tunnu kannattavan vaan näitä pidetään hätiköityinä, huonosti valmisteltuina. (Ed. Pulliainen: Ruosteisten naulojen ritarit!)

Nyt jos koskaan eduskunnan — ja tämä ollaan lähettämässä sivistysvaliokuntaan — pitää ottaa se rooli, mikä eduskunnalle todella kuuluu. Eduskunnalle kuuluu se rooli, että käydään huolella lakiesitykset läpi ja voidaan sanoa ministeri Virkkuselle, että me emme astuneet siihen ed. Södermanin esiin nostamaan ruosteiseen naulaan vaan me totesimme, että tämä pitää panna uusiksi, me emme ole valmiita siihen, että tällaisen suoraviivaisuuden, jonkunlaisen virtaviivaisuuden, eräänlaisen akateemisen kapitalismin, nimissä vedetään alas rakenteita ilman kunnollista harkintaa, ilman kunnollisia perusteita.

Vetoankin nyt siihen, että pidämme huolta siitä, että huomaamme, mikä ruosteinen naula tähän lakiesitykseen liittyy, ja sivistysvaliokunta väistää sen naulan eikä astu naulaan niin että se menee suoraan syvälle kantapäähän.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tosiaan täällä on aika hyvin tuotu se asia julki ja meikäläisellekin on eri puolilta tullut kaikennäköisiä kirjeitä ja kanslereitten ja rehtorien kanssa on tullut juteltua siitä, että kyseessä on harvinaisen surkea lakisepustus. Hienoa oli tietysti kuulla kokeneemman kansanedustajan suusta, mihin tämä liittyy, niin kuin ed. Pulliainen kertoi, että tämä liittyy tämmöiseen kikkailuun valtion tuottavuusohjelman kanssa eli siinä on sitten tietysti edelliselläkin hallituksella vähän omat lehmänsä ja härkänsä ojissa. Mutta ei tämäntasoisen käsitteen ja tämäntasoisen Suomen sivistykseen liittyvän asian kanssa pitäisi hutiloiden pelleillä niin, että hallitus tekee näin vaan voidakseen toteuttaa jotain ohjelmaansa — tämä hallitushan on tunnettu siitä, että se muuttaa vaan nimikkeitä, tulee lama tai mikä tahansa, niin sitten se onkin tätä varten tehty jo, eli neljäksi vuodeksi on sovittu suunnilleen hallitusohjelma ja sitten jyrätään kaikki läpi. Mutta tämä on jo sitä luokkaa, että luulisi tosiaan jo, niin kuin äsken ed. Jaskarikin totesi, monen olevan huolissaan siitä, mihin tämä johtaa. Oikeastaan ei tästä sen kummempaa.

Akatemia sinänsä, kun se sieltä jostain kaukaa Kreikasta tulee, oli vähän laajempi alue kuin itse lyseo. Lyseo-ideahan liittyi siihen, että Apollo kun toi sitten tätä sivistystä ja valoa, niin Apollo Lyceion oli sudentappaja, vaikka se etymologiassa tämä lyseo, Lucifer, kytketään myös valon tuomiseen. Akatemia oli se laajempi puisto, niin kuin sanotaan, että grove of Academos, jossa sitten koko se alue, jolla hiljaisuudessa ... — Academoksen nimi viittaa tämmöiseen hiljaiseen alueeseen, jolla saa rauhallisesti tutkia, mikä liittyy akateemiseen vapauteen ja perinteeseen. Nietzschekin aikoinaan sanoi, etteihän se mitään todista, mistä on vapaa, vaan mihin vapaa. Nytten kun me olemme olleet periaatteessa Akatemiassa valtiosta ja yhteiskunnasta vapaita, niin tulee mieleen, että Nietzsche myös sanoi, että valtio — ja tässä tapauksessa hallitus — on se hirviö ja peto. Nyt kun tämä koko idea käsitteenä liittyy sinne Platonin ja Apollon valon tuomiseen ja siihen, että lyödään susi tai peto, niin toivoisin, että tässä kansanedustuslaitoksessa koko porukka tajuaisi, että hallitus on päästämässä byrokraattisen hirviön irti akateemisen ja sivistyneen Suomen kunniakkaan perinteen raunioille, jos tämä meno jatkuu.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on niin monta kriittistä puheenvuoroa jo tästä hallituksen esityksestä kuultu, että on varmaankin oikeus ja kohtuus, että edes muutamalla virkkeellä puolustelen tätä hallituksen esitystä, (Ed. Pulliainen: Älkää ihmeessä tehkö sitä virhettä!) sitä mihin tällä tähdätään. Aivan hölmöläisten hommaa tämä lainsäädäntö ei varmaankaan ole. (Ed. Pulliainen: Kyllä se on!)

Tavoitteena tällä Suomen Akatemian lain uudistuksella on saattaa Suomen Akatemiaa koskevat säädökset perustuslain tasolle. Tässä luodaan samalla tarkat säädökset siitä, mistä asioista valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää. Tätä uudistusta perustellaan sillä, että yliopistolain uudistuksen yhteydessä yliopistojen oikeudellinen asema muuttuu, ne eivät uudistuksen jälkeen enää kuulu valtio-organisaatioon. Samalla yliopistojen henkilökunta siirtyy käsittelyssä olevan hallituksen esityksen mukaan virkasuhteesta työsuhteeseen. Aivan kuten tiedämme, valtaosa Akatemian professoreista ja tutkijoista toimii yliopistolaitoksen piirissä. Jo tästä syystä yliopistolain uudistuksen myötä myöskin lakia Akatemiasta on päivitettävä ja muutettava.

Arvoisa puhemies! Paneudutaan lain yksityiskohtiin sivistysvaliokunnassa kuultaessa asiantuntijoita. Tehdään tarvittaessa hiontaa hallituksen esitykseen. Tähdätään päivitettyyn ja yliopistolain kanssa sopusoinnussa olevaan ja toimivaan lakiin Suomen Akatemiasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen erittäin pahoillani, että ed. Hänninen on sortunut vanhoilla päivillään retoriikkaan. Jos hän puolustaa tätä, hänen olisi pitänyt kaivaa sieltä ne myönteiset kohdat ja se, miksi ne ovat myönteisiä suhteessa nykyisyyteen. Mistään asiakirjoista ei löydy yhtään ainoaa huomautusta siitä, että nykyinen akatemialaitos olisi toiminut huonosti, kun akateeminen maailma on yleensä ollut semmoinen, että siellä on häslinkiä sinne ja tänne; tämän suhteen kaikki on ollut hienosti kunnossa.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hänninen väitti, että tämä laki jollain tavalla on tarpeen sen vuoksi, että laki Suomen Akatemiasta tulisi voimassa olevan perustuslain mukaiseksi. Siitä kyllä ei ole minkäänlaista mainintaa tässä esityksessä. Minä en tiedä, mistä ed. Hänninen on saanut tällaisen tiedon.

Mutta tämä rakennelma tässä, jossa pakotettaisiin yliopistot, joista tulee itsenäisiä yliopistolain mukaan, tekemään sopimuksia jonkun muun henkilön kanssa, on kyllä minusta rakennelma, jolla ei ole mitään tekemistä minkään perustuslain kanssa, koska sopiminen on yleensä semmoinen, että kaksi itsenäistä osapuolta sopii siitä keskenään. Kun käsketään lailla sopimaan, niin sen hassumpaa esitystä minä en ole pitkään aikaan kuullut.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistolaki ei ole mikään peruste sille, että Suomen Akatemiasta näitä virkoja täytyy siirtää työsuhteeseen yliopistoihin. Se sisältää huomattavasti monimutkaisempia kysymyksiä, kun lähdetään sitä tarkastelemaan. Veikkaanpa, että päädymme siihen, onko tässä laissa ehdotettu toimenpide edes oikein.

Samoin pohdituttaa se, että jos suunta on se, että toimintaa arvostetaan kansainvälisesti ja toiminnan suunta edelleen on vahvistaa tätä myönteistä kehitystä, miksi me ehdoin tahdoin haluamme vaarantaa tämän myönteisen kehityksen tällä toimenpiteellä? Miksi? On eri asia, jos meillä on tilanne, jossa suunta on toinen, jossa meillä on ongelmia eikä tuloksia saada aikaiseksi.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jokainen meistä varsinkin tähän vuodenaikaan tietää, että vapaat linnut, ne, jotka lentävät oksasta oksaan kenenkään estelemättä, löytävät parhaiten jyvän ja ne laulavat kaikista kauneimmin, kun taas häkkilintujen, jotka katselevat itseään häkin peilistä keinussa ja syövät kädestä, laulu ei ole yhtä kaunista.

Siitähän tässä juuri on kysymys. Kysymys on vapaudesta, tieteen, taiteen vapaudesta. Tämä on tullut monta kertaa aikaisemminkin eri yhteyksissä, muun muassa yliopistolain yhteydessä, esille, että jollakin tavalla tämä vapaus tuntuu kiusaavan joitakin virkamiehiä opetusministeriössä tai saman tien myös hallitusta. Kuitenkin on niin, että jos me haluamme joitakin todellisia tuloksia tieteessä, taiteessa, se vaatii juuri sen vapauden, joka tällä hetkellä Suomen Akatemian alaisuudessa toimivilla tutkijoilla, akateemikoilla ja professoreilla on.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä kummallista, että vapaalla Suomen kansalla ei ole varaa vapaaseen tieteeseen. Koko tämä esitys näyttää lähtevän siitä näkökulmasta, että halutaan eroon Akatemiasta, jossa kaikkein keskeisimpänä tieteen tekemisen edellytyksenä on ollut vapaus toimia tutkijana, ja nyt me olemme menettämässä Suomen tieteestä merkittävän tulevaisuuden edellytyksen, sen vapauden, jonka tämä Akatemiassa työskenteleminen on tuonut.

Siksi en ymmärräkään esitettyä näkemystä hallituspuolueiden taholta, että näyttäisi siltä, että Akatemia jollakin tavalla uhkaisi ikään kuin yliopistolain ja tuottavuusohjelmankin pohjalta sitä, että yliopistoissa ei nyt sitten enää saisi olla joukkoa muiden työnantajien palveluksessa olevia henkilöitä. Onhan meillä tälläkin hetkellä yliopistoissa paljon sellaisia henkilöitä töissä, jotka ovat kuitenkin jonkun muun työnantajan palveluksessa, ja tällainen ajattelu tuntuu aika oudolta, että tämä olisi ikään kuin kriteeri sille, että Akatemiasta pitäisi luopua.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Vetoaisin tässä kuitenkin niihin porvarillisiinkin edustajiin, jotka kunnioittavat suomalaisen sivistyksen kehittämistä ja sitä, että me saamme tieteen tekemiselle sille kuuluvan arvon. Tieteen asema suomalaisessa yhteiskunnassa pitää turvata, ja Suomen Akatemia instituutiona on osa sitä. Näitä arvokkaita juuria on turha lähteä sieltä kitkemään näin huonosti valmistellun esityksen kautta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on minulle ja varmaankin koko valiokunnalle pohjaesitys Suomen Akatemiaa koskevan lain uudistamiseksi. Jo tämä lähetekeskustelu on lisäinformaatiota tähän asiaan. Me saamme sitten perustuslakivaliokunnalta lausunnon, kuullaan asiantuntijoita ja tämän kokonaisuuden pohjalta sitten hiotaan tämä esitys semmoiseksi, että siitä saadaan toimiva laki.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokuntaan, jossa itsekin saan olla varsinaisena jäsenenä mukana, on varmasti tulossa aktiivista keskustelua, ja on tarpeen, että kuullaan laaja-alaisesti ja perusteellisesti eri asiantuntijatahoja, Suomen Akatemiaa, joka mielestäni on erinomaisen hyvin täyttänyt oman tehtävänsä. Ja uskon, että kun eri näkemyksiä voidaan ottaa huomioon, niin silloin täältä voidaan tuoda niitä asioita esille, joita osaltaan tämä lähetekeskustelu aktiivisuudessaan myös esille antaa. Henkilökohtaisesti näen, että tutkimukseen ja tieteeseen kuuluu akateeminen vapaus. Pidän hyvänä humboldtilaista yliopistoa, sivistys- ja tiedeyliopiston ihannetta, ja kun nämä asiat tulevat valiokuntaan, niin meillä on hyvin työntäyteinen ja mielenkiintoinen asiakenttä käsiteltävänä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Maon Kiinassa 1960-luvulla toteutettiin kulttuurivallankumous, jonka eräs keskeinen toimintatapa ja lähtökohta oli se, että kulttuuri-, opetus- ja sivistystointa harjoittavat tahot yhteiskunnassa käännettiin ylösalaisin ja opettajat vedettiin kouluista pellolle töihin jne. Todettiin, ja lähtökohta oli se, että nämä ovat jotakin eliittiä, joka pitää saada maan pinnalle. No, tässä Akatemiaa koskevassa lakiesityksessä ei tietenkään ole kysymys tämän tyyppisestä kulttuurivallankumouksesta, mutta tämä Kiinan 1960-luvun kulttuurivallankumous tuli kuitenkin mieleen, kun tätä asetelmaa on miettinyt. Ei kai tässä nyt ole takana sellaista ajatusta, että Suomen Akatemia edustaa jotakin eliittiä, joka pitää saada sieltä ikään kuin lähemmäs maan pintaa siitä syystä, että se ei olisi tuottava eikä saisi mitään järkevää aikaan.

Yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisen kilpailukyvyn perustahan hyvin pitkälti luodaan tutkimustyön avulla. Tutkimustyölle pitää olla riittävät resurssit ja rakenteet, joissa riippumatonta, hyvätasoista tutkimusta voidaan tehdä. Tällaisen tutkimustyön, hyvän tutkimuksen merkitys entisestään korostuu silloin, kun toimintaympäristö kansainvälistyy ja meidän olemisemme täällä tulee globalisaation piiriin. Näen itse Akatemian aseman niin, että kysymys on eräänlaisesta työnjaosta, ja sillä tavalla tämä liittyy kyllä tuottavuuteen hyvin läheisesti. Jos tämä Akatemianerityisasema puretaan ja siirretään professorit osaksi yliopistoja, niin silloin tämä työnjakokysymys muuttuu toisenlaiseksi.

Tässä hyvin tärkeässä akatemiaprofessoreiden lähettämässä kirjelmässä nimenomaan korostetaan sitä, että akatemiaprofessoriasema ja akatemiatutkija-asema tuo mahdollisuuden tehdä hyvätasoista huippututkimusta vapaana muista tehtävistä, vapaana hallinnollisista rutiinitehtävistä, jotka muuten yhä enemmän vievät professoreiden aikaa. Kun yliopistouudistus toteutuu, niin siinähän yliopistojen autonomia lisääntyy ja yliopistojen vastuu omasta taloudesta ja omasta hallinnostaan kasvaa, ja tämä on omiaan lisäämään sellaista kehitystä yliopistossa, että professoreille tulee myös entistä enemmän taloudellista ja hallinnollista vastuuta ja sen mukaisia tehtäviä.

Jos nyt tässä yliopistomuutoksessa saman tien siirretään akatemiaprofessorit, akatemiatutkijat yliopistojen piiriin, niin eikö silloin ole nimenomaan kysymys siitä, että synnytetään sellainen vaara, että tämä erikoistunut, tuottavuutta hyvin ylläpitävä rakenne puretaan ja silloin jokainen professori joutuu tekemään myös näitä hallinnollisia ja muita tehtäviä, joita yliopistoille tulee lisää? En usko, että tällä tavalla tuottavuutta pystytään nostamaan, vaan pikemminkin niin, että säilytetään Akatemian asema tällaisena erillisenä laitoksena, jossa voidaan keskittyä nimenomaan siihen huippututkimukseen vapaana muista tehtävistä. Määräaikaisilla tutkijaprofessuureilla säilytetään tämä ja pidetään vahvana. Näin saavutetaan hyvää edistystä siellä puolella, ja yliopistot hoitavat sitten rinnakkain ja hyvässä yhteistyössä Akatemian kanssa oman tutkimus- ja opetustehtävänsä ja oman hallintonsa ja taloudellisen vastuunsa.

Tällaista rakennetta pitäisin tärkeänä, ja ajattelen, että nyt on kyllä hyvin tärkeätä, että valiokunnassa käydään tästä perusteellinen keskustelu, koska täällä on tullut arvokkaita mielipiteitä, tätä esitystä vastustavia, arvostelevia mielipiteitä myös hallituspuolueitten edustajien puolelta. Käydään siellä valiokunnassa keskustelua ja ollaan ministeriin yhteydessä. Minä luulen, että ministeri Henna Virkkusella on mahdollisuus tässä parantaa omaa asemaansa ministerinä vielä, kun hän olennaisilta osin purkaa tätä lakiesitystä niin, että Akatemian asema säilyy olennaisilta osiltaan sellaisena kuin se nykyään on.

Ihan kohta on vappu, ensi viikolla. Silloin ylioppilaat laulavat ja moni muukin laulaa Gaude-amus igitur, ja se toinen säkeistö taitaa alkaa "vivat academia". Toivottavasti sitä lauletaan vielä monena vuonna.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Hännisen täällä pitämä puheenvuoro oli siinä suhteessa hyvin merkittävä, että se paljasti, että sitä hallituksen esityksen tekstiä, joka on keskustelumme pohjana, on ymmärretty hallituspuolueitten piirissä väärin, ja se on tietysti vähän kiusallinen tilanne, koska täällä, niin kuin ed. Söderman totesi, nämä perustuslakijutut ja muut eivät ole kohdallansa ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Tämä liittyy sillä tavalla tuohon yliopistolakiin, että se yliopistoinstituutio on nyt myllerryksen kohteena. Täällä oli arvokas tilaisuus äskettäin, juhlimme Nobelin rauhanpalkintoa, ja sen jälkeisessä tilaisuudessa minulla oli onni saada viereeni keskustelukumppani, joka kertoi tuoreita terveisiä Yhdysvalloista, Bostonista, siitä, mitenkä yliopistolaitos tässä talouskurjimuksessa siellä voi. Hän kertoi — kun hän on näitten finanssiasioitten kanssa tekemisissä, niin oli tietysti perehtynyt niihin varsin hyvin — että nyt jo 25—30 prosenttia sikäläisen yliopistolaitoksen rahoituksesta on kadonnut pois ja ilmeisesti aika peruuttamattomalla tavalla. Tämä tarkoittaa meikäläisittäin vaan sitä, että kun me olemme nyt siirtämässä näitä akatemiaprofessoreita ja akatemiatutkijoita sinne yliopistolle työsuhteeseen ja sen instituution pitäisi viidesosa käyttövaroistaan kerjätä yksityiseltä lohkolta ja ties luoja miltä, niin me olemme tekemässä sellaista torseloa nyt yliopisto- ja tiedemaailmasta, että ei kauheampaa ole koettu aikoihin.

Ja nyt siis tässä sattui hallitukselle työtapaturma, se, että kun oli tällaista kuulemma suunniteltu, niin ei sitten kukaan voinut kuvitellakaan, että se toimintaympäristö, jossa tätä jouduttaisiin toteuttamaan, on aivan tykkänään toisenlainen, ja tässä tietysti aivan oikea johtopäätös olisi nyt se, että pannaan asiat seis ja katsotaan, mihinkä maailma menee, ja jos sen seis-vaiheen jälkeen käy sitten niin, että sitten maailma on muuttunut sellaiseksi, että halutaan tällainenkin mielestäni mieletön kokeilusarja viedä päätökseen, niin vietäköön sitten niitten toimesta, jotka silloin tässä talossa valtaa pitävät ja hallituksessa valtaa pitävät. Mutta tätä esitystä tällaisenaan näillä ajatusvirheillä ei pidä mennä toteuttamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On todettu, että opetusministeri Henna Virkkunen puuttuu täältä. Totta toki on, sen varmistin ed. Pulliaiselta, että silloin kun täällä siirrettiin tätä käsittelyhetkeä, niin hän oli paikalla, mutta silloin oli myöhäinen aika, vähän muuten mahdollisuuksia laajemmin käsitellä tätä asiaa, jotenka oli perustelut tämän ajankohdan siirtymiseen. Se, että nyt ministeri Virkkunen ei ole paikalla, ei tee asiaa kyllä yhtään helpommaksi.

Tähän keskusteluun hän on kyllä osallistunut muun muassa kirjoituksellaan Suomen Kuvalehdessä 12/2009 ja Helsingin Sanomissa 17.3. tänä vuonna, joihin sitten 37 akatemiaprofessoria ovat vastanneet. Siteeraan: "Suomen Akatemiaa koskevan lain muuttamiselle ainoa hyväksyttävä lähtökohta olisi pyrkimys parantaa tieteen tekemisen edellytyksiä. Sen sijaan muutoksen ainoa peruste on hallinnollinen, ja sen takana valtion tuottavuusohjelma."

Arvoisa puhemies! Tämä on selkeätä tekstiä 37 akatemiaprofessorin suusta ja kynästä. Tällöin kyllä tähän keskusteluun, jossa ainoastaan ehkä yksi kansanedustaja on ollut ymmärtämässä, ed. Hänninen, tätä asiaa myöskin ikään kuin pohjatekstinä, jota sivistysvaliokunta voi vielä muuttaa, olisi ollut todella hyvä kuulla ministerin kanta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niillä tutustumiskäynneillä ja yhteydenpidoilla, mitä sivistysvaliokunnan työskentelyssä on ollut Suomen Akatemiaan, olen havainnut sen toimivan erittäin hyvin Suomen rajoitetut mahdollisuudet huomioon ottaen. Mutta samalla on verkottauduttu erittäin hyvin myös kansainvälisesti. Voimme olla suomalaisina aidosti terveellä tavalla ylpeät Suomen Akatemiasta, sen tutkijoista ja tuloksista. Pidänkin hyvin tärkeänä sitä, että valiokuntatyöskentelyssä Akatemiassa työskentelevien professorien, akatemiatutkijoitten ja kaikkien muiden yhteistoimintatahojen näkemykset tulevat esille.

Mielestäni ei ole varaa siihen, että tieteen tekijöitten voimavaroja uhrattaisiin hallinnointiin. Tarvitaan akateemista vapautta, tarvitaan innovaatioita, ja mielestäni meillä on hyvin toimiva Akatemia, joka on kehittynyt ja vastannut ajan haasteisiin hyvin. Tältä pohjalta on tulevaisuuttakin koetettava luoda.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen yliopisto on sellainen, että näiden opettajien ja tutkijoiden aika menee tavattoman paljon hallinnolliseen työhön ja kaiken maailman arkipäivän ongelmiin. Suomen Akatemian ympäristö ja mahdollisuus saada akatemiaprofessuuri tai tutkija-asema sitä kautta tekee sen, että voi hyvin itsenäisesti vapaana näistä hallinnon ikävyyksistä tehdä tutkimustyötä. Tässähän on nimenomaan satsattu siihen, että Suomen parhaat aivot ja innostuneimmat ihmiset saavat tämän mahdollisuuden ja tällä tavalla edesauttavat isänmaan edistymistä, taloudellista kasvua, elämänlaadun parantamista. Se on hyvin merkittävä asia.

Nyt ed. Hänninen sankarillisesti puolusti tätä hallituksen esitystä byrokraattisilla perusteilla. Minä arvostan häntä hyvin paljon ammattikouluihmisenä ja sen alan tuntijana, mutta minä luulen, että hän tässä nyt missaa sen täydellisen pointin, joka vähän kuuluu hänen omaan puolueeseensa. Maalaisliitto aikoinaan teki hyvin suuren panoksen kansan sivistyksellisen aseman kehittämiseksi ja siinä nimenomaan ministeri Vilkuna, joka pani tämän nykyisen Akatemian alulle, teki suuren työn. Yleensähän tässä salissa on tapana muistella presidentti Kekkosta huonoissa asioissa, mutta presidentti Kekkonen tässä asiassa oli selvästi aikaansa edellä.

Tämä lakiesitys heikolla perusteella koskettaa asiaa, joka on hyvin onnistunut, ja yrittää ikään kuin pudottaa Suomen Akatemian tasoa vähän sinne kolmanteen divisioonaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonenkin sivusi, mitä kuuntelin tätä aihetta vielä, että kun tulevaisuusvaliokunta vieraili Suomen Akatemiassa, siellä sai sen ilonaiheen kuulla, että Akatemia satsaa poikkitieteellisyyteen ja laajempaan luovuuteen. Kun viime vuonna olin näissä palkitsemistilaisuuksissa, niin palkittiin juuri tutkijoita, jotka selkeästi olivat poikkitieteellisiä. Eli akateeminen vapaus alkoi Akatemian itsensäkin kannalta selkeästi näkyä näissä jutuissa.

Tässä tulee semmoinen kiusallinen ajatus, onko tämä hallitus nyt kahlitsemassa saman tien tätä mahdollisuutta, että suomalainen akateeminen ja muutenkin sivistyneistö pystyy ajattelemaan vähän laajemmin. Sinänsä tämä on kiusallinen ajatus, koska hallitus on itse jättänyt innovatiivisen selonteon, ja nyt kun on EU:ssa juhlavuosi vielä luovuuden ja innovatiivisuuden suhteen, niin tuntuu, että tämä on täysin järjetön esitys. Hallitus häpäisee itsensä kokonaisuutena. Se näyttää, että kaikista tärkeimmässä, täällä ylärakenteen, meidän huippujemme taholla, se soveltaa juuri sen kaltaista politiikkaa, joka vastustaa täysin sen omaa tärkeintä, suomalaisille pienyrittäjille ja ihmisille tarkoitettua yllytystä alkaa luoviksi ja innovatiivisiksi. Tässä lyödään luu kurkkuun. Tämä on siinä mielessäkin erittäin häpeällinen.