Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt se on täällä tänään, yksi niistä hallituksen esityksistä, joilla reagoidaan tähän finanssikriisiin ja sen tuottamaan talouskurimukseen kunnille.

Arvoisa puhemies! Arvoisa puhemies sallinee pikkuisen palauttaa mieliin sen, missä vaiheessa tämä tuli ja mitenkä se toimenpiteenä silloin osoittautui olevan — ja vielä edelleenkin on — kantava ja toimiva ratkaisu. Elikkä kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaan ja samoin tehdään seurakuntien osalta ja valtion jako-osuutta vastaavasti pienennetään, niin että tasapaino säilyy prosenttilaskussa. Jos ajatellaan, onko tällä merkitystä, niin ed. Ravin pitäisi olla täällä paikalla, kun hän on ystävällisesti aina meitä opettanut tässä yhteydessä, sillä Joensuun kaupunki on tehnyt hyvin tarkan arvioinnin siitä, paljonko tämä merkitsee suhteessa siihen, minkälainen talouskurimus on koittanut Joensuun kaupungin kohdalla. Tuskin mikään muu paikkakunta on ihan niin tarkkaan selvittänyt kuin Joensuu tämän asian, ainakaan minä en muita tiedä, niin että pystyisin siteeraamaan.

Joka tapauksessa se osoittaa, että se on merkityksellistä. Kun kysymys on yhteisöverotuotosta, niin siinä pitää katsoa se, mistä se koituu ja mihinkä kuntayhteisöt ovat tähdänneet tuloja saadakseen ja työpaikkoja saadakseen ja sitten, kun yhteisöjä verotetaan, millä tavalla yhteisöverotuotto jaetaan eri saajaosapuolten kesken. Sillä tavalla tavallaan kunnat oikeudenmukaisella tavalla ovat pelissä mukana, myöskin kurjalla hetkellä, mutta myöskin sillä tavalla, että vähän sitä laskua vaimennetaan, joka muuten olisi olemassa. Ajattelen vaan Oulua tässä katsannossa, Jyväskylää jnp., missä Nokialla on ollut erittäin suuri vaikutus yhteisöverotuottoon, kaksi kolmasosaa, ja siellä Oulussakin jo 31 miljoonaa euroa vuositasolla on häipynyt kankkulan kaivoon, ja itse Nokiakin jo taisi mennä taseessaan tappion puolelle. Joka tapauksessa näin: siis tämä osa meni ihan nappiin kerta kaikkiaan, juuri näin piti hallituksen reagoida mielestäni.

Mutta se toinen malli olisi tämä elvytyspolitiikka, ja sen suhteen, kun tämä tilaisuus on suotu, palautan mieliin, mitenkä tässä suhteessa on nyt mualima muuttumassa. Yllättäen tässä selvisi valiokuntakäsittelyssä, että maaliskuun tulos oli jo sellainen, että nyt siirryttiin sukanvarsipolitiikkaan, elikkä toisin sanoen, kun tähän saakka kansalaiset olivat noudattaneet hallituksen vetoomusta "kuluttakaa ja käyttäkää niitä varallisuuksianne hyväksi", nyt se tyyli muuttuikin toiseksi. Elikkä linjanmuutos tapahtui, sehän oli odotettavissa, ja nyt sitten talletuskanta rupesi pankeissa nousemaan.

Elikkä siis toisin sanoen nyt tässä tilanteessa pitäisi tietysti aivan uudella tavalla reagoida, jotta kuntien taseet korjautuisivat. Minä ainakin Oulun kohdalla olen sitä mieltä, että kun meillä on ollut 18 prosentissa veroäyrin hinta ties luoja kuinka kauan — ed. Rajala varmaan muistaa sen, kuinka valtavan kauan me olemme olleet 18:n lukuarvossa — niin nyt tässä tilanteessa pitäisi sitten ottaa sitä osuutta, joka nyt on menossa pankkeihin, koska sieltä se menee sitten ties luoja mihinkä ulkomaille, mihinkä tahansa kansainväliseen lainanantoon.

Elikkä toisin sanoen tämä esitys oli loistava juttu, siihen muuhun pitää varmasti nopeasti reagoida.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten hallituksen lakiesityksestä selviää, ei yhteisöveron tuoton uusjaosta ole kovin paljon iloa kunnille, koska veron tuotot vähenivät jo viime vuonna ja vähenevät tänä vuonna entistä enemmän. Niinpä yhteisövero-osuuden lisääminen hyödyttää vielä tänä vuonna kuntia, mutta ensi vuonna tulee takkiin jo 400 miljoonaa euroa. Hallitus arvioi optimistisesti, että yhteisöveroa alkaisi kertyä enemmän jo vuonna 2010. Mielestäni hallituksen ja kuntien pitäisi varautua tätä huonompaan tuottoon. Enpä uskaltaisi tässä vaiheessa ennustaa edes sitä, että vuonna 2011 yhteisöveron tuotto lähtee kasvuun.

Arvoisa puhemies! Hallituksen pitääkin mitä ilmeisimmin mennä takuuseen siitä, että kunnat saavat lakiesityksessä mainitut rahat eli vuosina 2009 ja 2010 kumpanakin noin 380 miljoonaa euroa ja verovuonna 2011 noin 420 miljoonaa euroa.

Toinen mahdollisuus on tietysti se, että myös kuntien on säädettävä menotaloutensa verotulojen mukaiseksi. Näinhän valtaosa kunnista ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen. Nyt sekin on äärimmäisen vaikeaa toteuttaa.

Maria  Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Sitä tosiasiaa, että kunnissa joudutaan leikkaamaan tänä päivänä hyvin radikaalisti, ei voi sivuuttaa. Säästöjä etsitään jo vanhusten ja lasten hoivasta. Esimerkiksi kun valtiovarainministeriö on nyt aloittamassa Kuntaliiton kanssa työtä, jossa päätetään, mistä vaatimuksista on varaa tinkiä, esillä ovat olleet muun muassa päivähoidon ryhmäkoot ja kelpoisuusvaatimukset. Kyllä tässä, vaikka hyvällä tahdolla tätä tulkitsee, voi puhua leikkauslistoista, mikä on kummallista, koska hallitus on meille luvannut, että leikkauslistoja ei tehdä.

Kuntaministeri Kiviniemi on vakuuttanut, että esimerkiksi päivähoidossa laadusta pidetään kiinni. Mutta toisaalta sitten Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen toteaa, että kyllä se näin on, että laatu tulee heikkenemään. Hän totesi: "Jos ei jotain tehdä, lopputulos on se, ettei palveluita kyetä lainkaan tuottamaan tai niiden laatu heikkenee muuta kautta ja silloin ei normi auta, jos meillä ei tavallaan ole rahaa tuottaa niitä palveluita." Eli näin siis Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen. Hän totesi myös sen, minkä mekin täällä salissa tiedämme — en tiedä, haluavatko kaikki tunnustaa, mutta ainakin me kaikki tiedämme sen — että kun työttömyys kasvaa, sosiaaliset ongelmat lisääntyvät, mikä lisää kuntien palveluiden käyttöä. Hän toteaa, että talouden mittareilla mitattuna tilanne on vähintäänkin yhtä haasteellinen kuin 1990-luvun talouskriisin vuosina kuntataloudella oli.

Tämä hallituksen esitys on hyvä, mutta se on kyllä riittämätön. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaan 10 prosenttiyksiköllä. SDP:llä on tähän meidän mielestämme parempi vaihtoehto. Nimittäin me esitämme, että kuntien yhteisövero-osuutta nostetaan väliaikaisesti 15 prosenttiyksiköllä tuon 10:n sijaan, mikä tämän hetken arvioiden mukaan merkitsee noin 600 miljoonan euron tulon lisäystä kuntatalouteen. Esitämme myöskin, että osuudet jäädytetään nykytasolleen vuosille 2010—2012. Tilanne on radikaaleja toimenpiteitä vaativa, ehdottomasti.

Tätä yhteisöveron jako-osuutta on valtion toimesta leikattu vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen tasaiseen tahtiin. Tietenkin hyvinä aikoina tällaisen kehityksen kanssa voi elää, mutta tällaisessa ajassa pitää uskaltaa tehdä myöskin sellaisia päätöksiä, joilla on vahvempi vaikutus kuntatalouteen.

SDP:n vaihtoehdossa, Silta yli taantuman -toimenpide-ehdotuksessa, me ehdotamme myöskin, että pääomatuloista tuloutetaan osa kunnille. Tosiasia on, että myös ne kunnat, jotka eivät ole valtionosuuksien voittajia, kamppailevat taloutensa kanssa. On huomioitavaa, että pääomatuloista ei makseta kunnille lainkaan veroa. Kuitenkin monet pääomatulonsaajista ovat niin sanottuja nollamaksuluokkalaisia elikkä ratsastavat sitten siellä kunnissa niin, että eivät maksa käyttämistään palveluista lainkaan. Tämä ei meidän mielestämme ole oikeudenmukaista. Sen vuoksi me ehdotammekin, että luonnollisten henkilöiden pääomaveron tuotosta ohjattaisiin kuntatalouden vahvistamiseksi osa ja näin lisättäisiin kuntien tuloja noin 500 miljoonalla eurolla. Tällaisen kunnittaisen kohdentumisen tulee tietenkin olla oikeudenmukaista ja kohdistua kaikkiin kuntiin.

Meillä on myöskin kolmas toimenpide-ehdotus, johon toivomme hallituksen tarttuvan. Nimittäin jäteveron tuotto pitäisi tulouttaa jatkossa kokonaan kunnille. Jätevero pitää laajentaa koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Tämä lisäisi kuntien verotuloja noin 40 miljoonalla eurolla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Hallituksen esitystä on kiittäminen. Se on hyvä esitys nimenomaan tähän hätään. Noin 400 miljoonan euron lisäys kuntatalouden suuntaan yhteisöveropuolelta on, totta kai, kunnallistalouden kannalta jo aika merkittävä panostus. Ei sitä pidä vähätellä. Se täyttää myös sen elvytyskriteerin, kun se säädetään väliaikaisesti. Katsotaan sitten tilannetta, mihin suuntaan pitää muutoksia tehdä, mutta sekin on hyvä asia, että tämä on määrämittainen.

Tässä hallituksen esityksessä on monenlaisia numeroita. Siellä on yksi pieni numero, joka on kuitenkin vakavasti otettava — se on sivulla 2. Kerrotaan, että bruttokansantuotteen arvioidaan alenevan tänä vuonna 5 prosenttia. Valtiovarainvaliokunta on tässä asiantuntijoita kuunnellessaan viime päivien aikana saanut kuitenkin tietää, että bruttokansantuote on tänä vuonna jo pudonnut 5 prosenttia. Tämä tässä esityksessä esitetty 5 prosentin arvio saattaa kyllä olla aika ankarasti alamittainen. Sehän edellyttäisi, että loput yhdeksän kuukautta mentäisiin nollakulmalla tai mieluummin plussalla. Tämähän on silloin tämän päivän tilanne, jos se päivitetään tähän tilanteeseen. Ei haluaisi maalata niin sanotusti pirua seinälle, mutta en jaksa uskoa siihen, että tämä miinus 5 prosenttia vielä riittää, vaan tulee tapahtumaan jotain ikävämpää, jotakin synkempää.

Sitten hallituksen esityksessäkin tunnustetaan tämän veromuodon suhdanneherkkyys. Sitähän se on. Vaikka tässä yhteydessä hyväksyn hallituksen esityksen sellaisenaan, niin vähän pidemmällä aikavälillä pitäisi kyllä perusteellisesti ajatella tämä asia uudelleen, kuka kantaa vastuun suhdanteista ja suhdanneherkkyydestä. Mikä taho on maassa se vahvin taho? Mielestäni se on valtiovalta. Sillä on kykyä kantaa taloudellista vastuuta vaikeinakin aikoina. Näin ollen valtionosuusjärjestelmien kehittäminen sillä tavalla, että tämä leivottaisiin sinne sisään, olisi yksi tapa suhtautua tähän tilanteeseen niin, että kuntatalous ei sahaisi tällaisen suhdanneherkän verotulon varassa. Mutta tähän hätään siitä ei nyt ole pelastusrenkaaksi. Tämä on pitemmälle vaikuttava.

On myös sanottu, että tällainen veromuoto tarvitaan sen tähden, että kunta voisi vaikuttaa omilla aktiivisilla toimillaan, kunnan elinkeinopolitiikalla, siihen, että esimerkiksi yritykset sijoittuisivat asianomaisen kunnan alueelle ja kunta saisi tätä kautta myös verotuloja.

Mutta, hyvät kollegat, arvoisa puhemies, kun sitten katsotaan, minkälaisia tekijöitä yritykset arvostavat sijoituspäätöksiä tehdessään, niin kyllä hyvin huonosti voidaan niihin sijoittumispäätöksiin vaikuttaa kunnallisella päätöksenteolla. Eihän esimerkiksi maantieteellistä sijaintia voi muuttaa mitenkään, ja Suomi on iso, harvaanasuttu maa. Jos on vähäväkinen, syrjäinen kunta, vaikka se olisi kuinka aktiivinen, niin ei sillä ole, kuulkaa, sellaisia mahdollisuuksia kuin on esimerkiksi vaikkapa eteläisen Suomen rannikkokaupungeilla, joilla on satamat lähellä, lentokentät lähellä, yliopistot lähellä.

Eli on aika marginaalista, mitenkä kunta omin toimin ja voimin voi sittenkään näihin asioihin vaikuttaa, koska siinä vaikuttaa se maantieteellinen sijainti, yhteydet kaiken kaikkiaan, logistiset yhteydet kotimaassa, saatikka ulkomaille. Koska Suomi on viennistä riippuvainen maa, niin vientiyhteydet ovat erittäin korkealla tässä yritysten listalla, millä perusteella sijoitutaan. Sitten on tietysti jo työvoiman saatavuuskin sellainen asia: vähäväkisellä, harvaanasutulla seudulla ei ole sitä työvoimaakaan. Usein on vielä niin, että logistiikkakaan ei ole yritysten sijoittumiselle suosiollinen.

Tässä mielessä nämä perusteet eivät oikein niin sanotusti natsaa tähän veroon kovin hyvin, että tällaisella ikään kuin porkkanalla voitaisiin sitten kuntia aktivoida tai paremminkin kunnat voisivat saada elinkeinopoliittisia tuloksia aikaan. Kyllähän kunnan rooli on enemmän peruspalvelujen tuottaminen sittenkin.

Sitten, herra puhemies, aivan lopuksi: Täällä ei ole ainakaan toistaiseksi puhuttu seurakunnista mitään. Nekin tekevät arvokasta työtä, ne ovat tästä veromuodosta riippuvaisia. On aika ymmärrettävää, että tällaisena aikana, kun meillä on hätä kädessä, myös seurakuntien työn merkitys kasvaa tällaisena sielunhoitotahona ja eräällä tavalla myös terapeuttisena tahona. Sieltä moni saa kuitenkin apua ja lohtua siihen hätään, mitä tämä lama väistämättä monen kodin kurkihirren alle tuo.

Mutta hyvä esitys, ja toivotaan, että saadaan tämä täältä nopeasti myös sitten läpi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! 2 miljardin vaje kuntataloudessa on tätä päivää, ja se tarkoittaa noin 2 prosentin suuruista tarvetta nostaa kuntaverotusta. Kun tähän hallituksen esitykseen on kirjattu, että kuntien verotulot vähenevät noin 5 prosenttia suhteessa edelliseen vuoteen, niin toisaalta samalla tiedämme, että myöskin kuntien menot kasvavat noin 5 prosenttia suhteessa edelliseen vuoteen. Edellisen vuoden kasvu oli siis kyllä huomattavasti vielä suurempaa, se oli noin 8 prosenttia, mutta nyt tällekin vuodelle on ennakoitu 5 prosenttia, jotenka gäppi kaiken kaikkiaan on varsin mittava. Siitä syystä esitys, että yhteisöverojen osuutta nostetaan 10 prosenttia, on erittäin tarpeellinen. Tästä on puhuttu koko talvi, mutta elvytyksen osalta olisi kyllä ollut tarpeen myöskin nostaa kuntien valtionosuutta vaikkapa määräaikaisesti, niin kuin Kuntaliitto omassa pelastusohjelmassaan on myöskin esittänyt.

Yhteisövero-osuus ja sen korotus koskettaa kuitenkin vaan osaa kuntia. Periaatekeskustelu siitä, mitenkä paljon kuntien yhteisövero-osuudella kustannetaan peruspalveluiden järjestämistä, on käytävä varmaan toisessa kohdassa, mutta nyt tässä taloustaantuman kohdassa olisi niiden kuntien kohdalla, joissa tätä on käytetty pitkälti myöskin peruspalveluiden järjestämiseen, täytettävä se aukko, se monttu, joka nyt on tullut niiden toimista riippumatta kohdalle.

Sosialidemokraatit esittivät omassa vaihtoehdossaan tähän 15 prosentin lisäystä, joka olisi lukuna ollut noin 600 miljoonaa euroa. Mutta itse katson, että vähintään yhtä tärkeä olisi ollut se toinen esitys, jossa niille alueille, niille paikkakunnille, joilla teollisuus, erityisesti vientiteollisuus, on ollut se yhteisöverotuottojen tuoja ja joilta katoavat totaalisesti työpaikat, tehtaat kokonaan lopetetaan, olisi voitu taata väliaikaisesti jonkun verran — muun muassa kolmeksi vuodeksi, kuten on tässä meidän esityksessämme — se yhteisöverotuotto, koska näissä kunnissa, joista ne tehtaat totaalisesti loppuvat, on se romuttuminen paljon vielä rankempaa kuin niillä, joilla vähenee joitakin kymmeniä prosentteja.

Kaiken kaikkiaan samalla yhteisöveroprosentin lisäyksen kanssa olisi voitu harkita kuntien veropohjan vahvistamista myös muilla keinoilla: jäteveron tuotto tulisi niille, jotka sen järjestävät, elikkä kunnille, plus yksityisten kaatopaikkojen mukaan ottaminen siihen olisi ollut hyvä apu ja kädenojennus kuntapuolelle. Samalla tavalla tämä yksityisten luonnollisten henkilöiden pääomaverontuotto voitaisiin myöskin jakaa, ei sen mukaan, missä ne asuvat, joilla nämä suuret tulot ovat, vaan ihan asukasluvun mukaisesti tasaten ympäri Suomea. Varmaan monia muitakin verotuksellisia keinoja olisi helpottaa kuntien omaa tulopohjaa, mutta valtionosuudet olisivat tietenkin ne takuut, joilla kunnat voisivat niitä omia palveluitaan myöskin paremmin järjestää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on tällainen kotkalainen pikku ketju, joka (Ed. Pulliainen: Suma!) kiinnittää huomiota nimenomaan yritysten heikkoon tilanteeseen myöskin sellaisessa satamakaupungissa kuin Kotkassa ja Etelä-Kymenlaaksossa, jossa Stora Enso on lopettanut Summan tehtaan ja jossa on edelleenkin teollisuuden lopettamisuhka.

Hallituksen esitys 53, joka liittyy kuntien osuuden lisäämiseen väliaikaisesti yhteisöveron tuotosta, on luonnollisesti oikean suuntainen; se 15 prosenttiyksikköä olisi parempi ja enemmän oikea kuin tämä 10, se on selvä.

Jäteveron suhteen täällä käytettiin muutama hyvä puheenvuoro. Jätelain kokonaisuudistus on tulossa eduskuntaan, tosin hyvin hitaasti, ehkä vasta syksyllä 2010, mutta tähän mennessä tulleet tiedot verotuksen osalta, joissa katsotaan jäteverotuksen tulevaisuutta, ovat huonoja. Niissä ei huomioida yksityisten kaatopaikkojen kohdalla jäteveron käyttöön ottamista, joka toisi valtiolle tuloja, jotka voitaisiin ohjata esimerkiksi jätteestä huolehtimisen, kaatopaikkatoiminnan, kehittämiseen ja yleensä parempaan ympäristöstä huolehtimiseen.

Pääomaveroa saavat eivät maksa kunnanveroa. Se on todella kummallista. He ovat vapaamatkustajia tältä osin. Pääomaveron osuudesta osan siirtäminen kunnille on kaikin puolin perusteltua.

Ministeri Pekkarinen viime lauantain televisio-ohjelmassa nosti esille tärkeän kysymyksen, eikö olisi aika hyvätuloisten kantaa enemmän vastuuta yhteiskunnasta laman aikana. Tämä avaus toivon mukaan ei jää Vanhasen toisen hallituksen ministerin retoriikaksi. Toivon mukaan hallitus lähtee laajemmin tämän ajatuksen toteuttamiseen mukaan. Tosin sitä jo ammuttiin valtiovarainministerin toimesta alas. Myöskin pääministeri Kiinan-matkaltaan viestitti, että ei ole vielä aika.

Mielestäni hallituksen politiikka on ollut koko ajan hiukan jäljessä ajastaan siinä mielessä, että syksyllä ei pitänyt tulla mitään lamaa. Sitten piti tulla sellainen 200 miljoonan euron panostuksella hoidettava notkahdus. Nyt on toinen ääni kelloissa. Nyt ollaan historian suurimman taloudellisen laman partaalla, niin kuin valtiovarainministeri on muuttanut näkemystään.

Mutta tämä hallituksen esitys tässä osoittaa, että vielä kello jätättää. Ei vielä olla reaaliajassa, jotta kylliksi tuettaisiin kuntia, ja kunnat tekevät näitä säästösuunnitelmiaan, leikkaavat toimintamenoista, mikä taas lisää kunnille rasitteita toisaalta. Muun muassa ylipäivämaksut, niin sanotut sakkopäivämaksut, sairaaloiden toimesta tulevat kasvamaan, kun kunnat vähentävät omaa terveyden- ja sairaanhoidon toimintaansa. Kun kunnat leikkaavat toimintamenoista, päiväkotien toiminnasta, muun muassa maahanmuuttajia palvelevat päiväkodit toimivat entistä huonommin. Koulut kasvattavat taas luokkakokojaan. Tässä etsitään valtiovarainministeriä ja -ministeriötä ratkaisijaksi, kun muutetaan valtion tekemiä normeja.

Ei tästä hyvää todellakaan seuraa. Lopputulos on entistä kielteisempi kokonaisyhteiskunnan näkökulmasta, ihmisten tulevaisuuden näkökulmasta. Tällä lamalla ei pitäisi antaa olla samoja lopputuloksien seurauksia kuin oli 90-luvun alun lamakaudella. Niiden aikaansaannokset ja niiden seuraukset ovat vieläkin elettävissä joka hetki.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen ryhtyi Paul Krugmaniksi, talousnobelistiksi, äsken toteamalla, että ollaan jäljessä aina kaikissa toimenpiteissä erikoisesti täällä Euroopan unionin sisällä toimivassa Euroopan rahaunionissa. Mutta, arvoisa ed. Tiusanen, se on muuten sillä tavalla, että tällaisessa demokraattisessa järjestelmässä ollaan aina jäljessä, elikkä pitäisi olla todellinen oraakkeli, että pystyisi oikein arvaamaan, ja viime aikoina on aina arvattu väärin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle toteaisin, että ehkä olisi pitänyt tai pitäisi olettaa, että hallituksen ministerit etenkin valtiovarainministeriössä lukevat myös niitä ajatuksia, joita Atlantin tuolla puolen oli jo viime kesänä esillä mainitsemienne tahojen toimesta. Nobelistit jo tuolloin kirjoittivat auki sen, mistä nyt puhutaan. Ehkä liian käpertyneesti katsotaan siihen kristallipalloon niin, että se nähtäisiin mahdollisimman optimistisesti, ettei olisi ikäviä asioita edessä, että äänestäjät olisivat tyytyväisiä, ettei tarvitsisi ryhtyä tositoimiin.

Lopuksi, olisi erittäin tärkeää, että tämä taloudellinen lama ei lamaa toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä talous- ja finanssikriisi tulee kuntien kannalta erittäin vaikeaan aikaan. Tietysti samaan aikaan kuntien pitäisi varautua siihen, että talouskasvun hidastuessa pitäisi kuitenkin palveluja lisätä väestön ikääntymisen vuoksi. Nimenomaan tämän talouskriisin syvyys on selvästi kyllä yllättänyt hallituksen.

Viime syksynä me kävimme täällä varsin perusteellista keskustelua hallituksen veroratkaisujen yhteydessä. Sosialidemokraatit edellyttivät ja vaativat, että veropainotukset, veronkevennykset, pitäisi suunnata pieni- ja keskituloisille ja tällä tavalla tukea kotimaista ostovoimaa ja kotimarkkinoiden työllisyyttä. Hallitus vei vanhan kirjan mukaan veronkevennykset, muun muassa ruuan arvonlisäveron, joka oli 500 miljoonaa euroa, kylmästi läpi arvioimatta suhdannetilanteen vaikutuksia.

Suomi kärsii globalisaation takaiskuista nyt enemmän kuin monet muut maat, ja se iskee vientiimme erityisen suurella voimalla. Tähän syvään kansainväliseen taantumaan aika moni arvioi meidän menevän myös heikkenevällä kilpailukyvyllä. Tältä osin on nähtävissä, että vielä vuoden 2011 jälkeen tuotantomme on huomattavasti aikaisemman kasvutrendin alapuolella. Me emme puhu pikku notkahduksesta; me puhumme viime vuosisadan 20-luvun kaltaisesta globaalista takaiskusta, jossa kansallinen selviytyminen edellyttää vakavaa arviointia.

Bruttokansantuotteen laskusta on todella, niin kuin ed. Saarinen totesi, nyt jo nähtävissä, että arvioidun kehysmietinnön sisällä olevan -5 bkt-prosentin sijasta me menemme pahimmillaan -10 prosentin luokkaan. Helmikuussa tukkukauppa putosi 14 prosenttia ja vähittäiskauppa 6 prosenttia. Nämä ovat nyt enteitä siitä, että se alkaa lyödä läpi koko reaalitalouden. Tässä tilanteessa on minusta varteenotettavaa kuunnella, jollei nyt sosialidemokraatteja, niin niitä asiantuntijoita, jotka ovat sitä mieltä, että valtionvelan hoitaminen on helpompaa ja edullisempaa kuin työttömyydestä ja syrjäytymisestä aiheutuvan inhimillisen velan hoitaminen. Hallitus ei ole tehnyt mitään kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi.

Me esitimme jo viime syksynä verotuksen yhteydessä mutta myös talousarvion yhteydessä nimenomaan sosiaali- ja terveys- ja kuntien perusturvapalvelujen valtionosuuden tuntuvaa nostoa. Eivät nämä 430 000 sosiaali- ja terveys- ja opetustoimen työntekijää kunnissa ole mitään byrokraatteja. He ovat meidän arjen turvallisuuttamme. Tässä tilanteessa, jossa lastensuojelu- ja muiden toimien tarve kasvaa, tämä suomalaisen hyvinvointivaltion perusta on nyt pidettävä kunnossa.

Mainittakoon, että hallituksen linja näkyy myös kehyksen yhteydessä siinä, että hallitus esittää työvoimapoliittisen rahoituksen lisäämiseen 56,5 miljoonaa euroa vuosille 2010—2013, todella vaatimattoman summan suhteessa työttömien määrän kasvuun.

Kuntatalouden osalta yhteisöverotuoton romahtamisen paikkaaminen on perusteltua. Tarvittaisiin kuitenkin nimenomaan niitä paikkakuntia erityisesti tukevaa yhteisöverotason turvaamista, jotka ovat vetureita elinkeinopoliittisesti osaamiskärkien osalta. Kansallinen nouseminen edellyttää niiden erityisten panosten varmistamista rakennemuutos- ym. paikkakunnilla. Tässä suhteessa yhteisövero ehkä nyt huonosti soveltuu kuntaveron veropohjaksi. On ihan oikein, että on pohdittu arvonlisäverotuoton jakamisen malleja jnp.

Mutta kuntien liikkumavaran lisääminen kiinteistöverotuksessa ei ole kyllä sinällään hyvä asia. Sen alarajan nostolla isketään pienituloisiin. Sitten myöskin kuntasektorin kautta tulevat veronkiristykset ja veronkorotukset pitäisi voida kyllä tehdä vasta lama-ajan jälkeen. Näin aika moni asiantuntija on myöskin lausunnossaan viitannut. Valtiontalouden toimin ei pidä jarruttaa kuntatalouden toimintakykyä. Se on myöskin näiden sosiaalisten vaikutusten eli kriisin kielteisten vaikutusten hoitamisen kannalta tärkeätä.

Olisi myöskin tässä yhteydessä syytä huomioida, että hallitus on tehnyt kyllä erittäin ikävän ratkaisun: totta kai kuntien kannalta voidaan sanoa, että yhteisöveron tarkistus ja kiinteistöverolla pelaaminen ovat eräitä elementtejä, mutta kolmas, tämä kelamaksun poisto, vaikka se kuntataloudessa vaikuttaa tietyllä positiivisella tavalla, kokonaistalouden kannalta on ollut onneton ratkaisu, Kataisen hutaisu tammikuulta, jossa koko muu hallitus joutui tosiasioiden eteen. 1 080 miljoonaa euroa perusetuuksien rahoitusta työnantajien kansaneläkemaksusta siirrettiin syöksyvän talouden tilanteessa valtion budjetin kautta hoidettavaksi. Nyt hallitus joutuu sitten miettimään, millä tämä Kataisen hutaisu maksetaan: tullaan nostamaan tavallisten palkansaajien ja pienituloisten ihmisten energia- ym. veroja. Erityisen kohtalokkaasti Kataisen hutaisu tulee kohdistumaan meidän metsä- ja energiateollisuutemme nousun kannalta, kohtalokkaasti siksi, että tässä vaikeassa tilanteessa se lisää 180 miljoonaa euroa tämän teollisuuden kustannusrakenteita. Tässä suhteessa kuntien kannalta ja erityisesti rakennemuutospaikkakuntien kannalta tämä Kataisen hutaisu, sen kuntaetu, leikkaantuu kyllä iskien aika voimakkaasti kantapäähän.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien talous on viime kuukausien aikana erittäin voimakkaasti heikentynyt, ja kunnissa ollaan avaamassa talousarvioita — hyvin monessakin kunnassa tämä työ on jo käynnissä. Tämä lakiesitys, voidaan sanoa, niin kuin tässä talossa usein sanotaan, on oikean suuntainen mutta riittämätön. Joka tapauksessa kunnissa ei päästä lähellekään tänä vuonna yhteisöveron määrissä sitä, mitä ne ovat olleet aiempina vuosina.

Näissä muutamissa puheenvuoroissa on tuotu jo esille, että tosiaan tämän yhteisöveron tuotto vaihtelee, ja niinpä ennustettavuuden osalta, kun kuntien taloutta suunnitellaan, ollaan todella heikolla jäällä. Pitäisi noin pitemmällä tähtäimellä miettiä, olisiko tämä syytäkin jollakin muulla tavalla korvata.

En käy tässä läpi SDP:n eduskuntaryhmän esityksiä; totean tähän lakiesitykseen liittyen, että olemme esittäneet tätä prosenttia korotettavaksi. Toisaalta tuossa ed. Paateron puheenvuorossa tuli esille myös todella tärkeä asia, että jos ja kun yksittäiseltä paikkakunnalta häviää työpaikkoja merkittävästi, niin joka tapauksessa väliaikaisesti tämä yhteisövero voitaisiin muutamina vuosina taata aiemman suuruisena.

Kunnissa joudutaan näillä näkymin tuloveroprosenttia korottamaan. Kiinteistöveroasian merkitys, josta myös on tässä puhuttu, erittäin monessa kunnassa on häviävän pieni, ja sillä ei kyllä ratkaista asioita, niin kuin hallituksen puolelta on tuotu esiin huomattavasti suurempia, todellisuutta suurempia, lukuja, leikkauslistoja laaditaan jne.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: myös meidän edustajien tässä talossa tulisi miettiä, kun uusia tehtäviä olemme tavallaan kunnille osoittamassa, sitä, että jokaisen tällaisen tehtävän osalta kaksi kolmasosaa kustannuksista kohdistuu kunnille.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt sitten päättänyt armahtaa epätoivoisessa taloustilanteessa kamppailevia kuntia, ja esityksenä on, niin kuin täällä on jo todettu, tämä kuntatalouden tasapainottaminen ja kuntien jako-osuuden muutos väliaikaisesti niin, että kuntien osuutta yhteisöverotuksessa korotetaan 10 prosenttia eli 32,03 prosenttiin verovuosille 2009—2011.

Esitys on hyvä siltä osin, että kunnille yleensä annetaan jotakin, luonnollisesti, mutta onko se riittävästi, siihen on täällä jo useaan otteeseen puututtu. Oppositiota yleensä syytetään siitä, että vaadimme aina lisää ja ettei mikään riitä, mutta nyt tässä on kyllä jo ihan tosi kysymyksessä, niin kuin useat täällä ovat maininneet. Jos hallitus aikoo näperrellä tällaisilla pikkuesityksillä, niin kohta voimme heittää hyvästit kyllä laadukkaalle peruspalvelulle tai yleensäkin peruspalvelulle kunnissa. Esityksessä on laskettu lakimuutoksen tuovan kunnille lisää yhteisöverotuottoja vuosina 2009—2010 kumpanakin vuonna 380 miljoonaa euroa ja 420 miljoonaa euroa vuonna 2011. Eri asia on sitten tietysti, miten yhteisöverotuotot missäkin kunnassa käyttäytyvät.

Omalla paikkakunnallani Jämsässä tiedetään paremmin kuin hyvin se, miten vähenevät yhteisöverotuotot vaikuttavat kunnan talouteen. UPM-Kymmene on ollut paikkakunnallani se Jumalaa vastaava tähän asti, jonka turvin olemme pärjänneet, mutta rakennemuutos puree pahasti ja molemmat tehtaat vuorollaan ovat lomauttaneet väkeä ulos tehtävistä. Se ei tee hyvää tuottoa yhteisöverolle, eivätkä silloin auta myöskään jako-osuuden muutokset.

Yhteisöverojen menetykset yleensä kohdistuvat luonnollisesti erityisesti vientiteollisuudesta riippuvaisille paikkakunnille, ja ne tuntuvat nopeasti kunnan taloudessa tulojen menetyksinä. Tässä tilanteessa olisi enemmän kuin tarpeen, että kuntien yhteisövero-osuutta huomattavasti nostetaan eikä vain 10 prosenttia, ja tämä ei tietystikään saa olla myöskään ainoa toimenpide kuntien tukemiseksi.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme esittäneet kuntatalouden pelastamiseksi vahvempia toimia ja kutsumme sitä ohjelmaa nimellä "Silta yli taantuman". Siinä esitämme, että kuntien yhteisövero-osuutta nostetaan väliaikaisesti 15 prosenttiyksikköä, mikä tämän hetken arvioiden mukaan merkitsee noin 600 miljoonan euron tulonlisäystä kuntatalouteen. Esitämme myös, että yksittäisten kuntien yhteisövero-osuudet jäädytetään nykytasolle vuosina 2010 ja 2012. Tällöin niille kunnille, jotka menettävät yhteisöverotuoton yrityksen tai toimipisteen lakkauttamisen seurauksena, taattaisiin aiempi yhteisöverotuotto-osuus vuosina 2010 ja 2012.

Useat asiantuntijat ovat todenneet, että kuntatalous heikkenee ennakoitua nopeammin. Menojen kasvua ei ole mahdollista pysäyttää. Kuntien vuosikate saattaa heikentyä yli miljardin viime vuoden tilinpäätöksistä. Tarvitaan siis todella nopeita toimenpiteitä, ei hidastelua.

Kuten jo kerroin, oman kuntani tilanteen tiedän hyvin. Meillä kunnan henkilöstön lomautukset ovat kohta tosiasia. Silloin voidaan pohtia muun muassa koululaisten koulupäivän turvallisuutta tai vanhustenhoidon turvallisuutta. Ei ole siis mitään takeita siitä, että turvallisuus voidaan taata. Hallitusohjelman 16 miljoonan lisäyksistä opetusryhmien pienentämiseen tai muista vastaavista kehittämisistä on turha puhua enää mitään. Kunnissa voidaan nyt niin huonosti, että kaikki valuu välttämättömimpään. Jokapäiväisiä kuntatoimia hoidetaan velkarahalla jo kovaa kyytiä. Yritykset lomauttavat ja irtisanovat. Mistä tulee yhteisöverotuotto? Ei mistään, ei ole enää mitä jakaa.

Kelamaksun poistosta, jota täällä ed. Rajamäki kutsui Kataisen hutaisuksi, voidaan todeta, että se lämmittää Jämsän taloutta noin 350 000 euron verran, eli se siitä. Sillä ei kateta ainakaan 5 miljoonan alijäämiä. Toivoa sopii siis, että hallitus opiskelisi pikimmiten myös meidän kuntatalousohjelmamme ja ryhtyisi todellisiin toimenpiteisiin näpertelyn sijaan. Tehtävää olisi nimenomaan valtionosuuksien kasvattamisessa ja myös harkinnanvaraisten apujen lisäämisessä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä Jämsän linjasta, jos sitä voi siksi kutsua: minua viehättää yksi yksityiskohta tässä kilpailevassa linjassa, jota kannattaisi hallituspuolellakin mietiskellä, kun ei siinä olla myöhässä vieläkään. Nimittäin kun nyt ilmiselvästi käy niin, että yrityksiä menee nurin ja kunnan kannalta merkittäviä yrityksiä menee nurin ja yhteisöverot niiden osalta menevät sen siliän tien, niin tässä ajatuksessa, että sitten pari vuotta vielä säilytettäisiin se aikaisempi yhteisövero-osuus siinä perusjaossa, olisi kyllä sympatiaa kerrakseen, koska se kuitenkin on muille eräänlainen kannustava esimerkki.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Den här åtgärden är absolut nödvändig och den är riktig. De kommuner som normalt får en stor samfundsskatt spelar en mycket viktig roll för sysselsättningen i vårt land. De har i regel ett mångsidigt och starkt näringsliv och en hög sysselsättningsgrad. Det här gäller i hög grad till exempel min stad Vasa, vars självförsörjningsgrad överstiger 130 procent. Det betyder att regionens kommuner har en mycket stor nytta av den här situationen, eftersom över 12 000 personer pendlar till sin arbetsplats i staden Vasa.

Eli tällainen tilapäinen korotus on tarpeellinen, se on tärkeä, ja se on myös oikeudenmukainen, minun mielestäni. Ne kunnat, jotka saavat hyvin yhteisöveroa normaaleissa oloissa, ovat tärkeitä työllistäjiä muihin kuntiin nähden. Niin kuin totesin, oma kaupunkini eli Vaasa on kuvaava esimerkki tästä. Nämä pendelöivät työntekijät, joita tulee yhä enemmän, maksavat tietenkin tuloveronsa kotikunnalleen, eli heidän tuloverostaan tämä työllistävä kunta tai kaupunki ei juuri nauti.

On korostettava, että näin hyvä työpaikkatarjonta ei tietenkään synny itsestään. Se edellyttää pitkäjänteistä, hyvää, määrätietoista työtä ja merkittäviä taloudellisia panostuksia asianomaiselta kunnalta, panostuksia infrastruktuuriin, ja se edellyttää hyvää yhteistyötä elinkeinoelämän, kouluviranomaisten ym. tahojen kanssa. Jos ei tällaista korotusta saada aikaan, tällaiset seutunsa veturit eivät jaksa kehittyä ja työllistää tulevina vuosina, koko seutu kärsii.

Väitän siis, ettei nykyinen jako ole kestävää edes suhdanteista riippumatta, ja erityisesti tässä tilanteessa se ei ole kestävää. Tämä on myös yksi syy siihen, että työssäkäyntialueisiin pohjautuvia kuntaliitoksia on saatava aikaan. Koko seudun pitää yhteisvoimin edistää korkeata työllisyysastetta, ja se edellyttää yhteisiä panostuksia infrastruktuuriin, liikenne- ja logistiikkaratkaisuihin, koulutukseen, vapaa-aikatarjontaan ym., jotta seutu olisi edelleen houkutteleva ja pystyisi myös turvaamaan tarvittavan työvoiman.

Så om inte dylika regioncentra som normalt får mycket samfundsskatt orkar upprätthålla hög sysselsättning också i fortsättningen så drabbas hela regioner, ja hela landet drabbas som en följd av det här. Så det är riktigt att dessa kommuner belönas med en höjd andel av samfundsskatten, och inte bestraffas eller hamnar i en onormalt svår situation på grund av den otacksamma konjunkturen.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ehkä vielä toiseen kertaan lyhyesti tästä tärkeästä asiasta, joka sinänsä on kannatettava, mutta niin kuin täällä on todettu, ei koske kaikkia kuntia. Tästäkin syystä tämän nykykäytännön olemassaolo pitäisi kyseenalaistaa ja sen uudistamismahdollisuudet tulisi selvittää. Tähän lähtöön se ei auta. Tämä täytyy viedä läpi niin kuin hallitus on esittänyt, jos ei eduskunnasta löydy vielä enemmän myötämieltä kuntatalouden suuntaan. Sitten kun juuri tänään valtiovarainvaliokunta kuuli asiantuntijoita tästä menokehysselonteosta, niin kyllä siellä Kuntaliiton edustaja sanoi, että tämä hallituksen esitys ei riitä kattamaan kuitenkaan yhteisöverotulojen euromääräistä menetystä kunnissa, vaikkakin tämä on reilu 10 prosentin lisäys tähän kuntaosuuteen. Tältä se näyttää kuntatalouden kannalta.

Herra puhemies! Ehkä tässä yhteydessä vähän voi myöskin peilata tätä esitystä ylipäänsä harrastettua veropolitiikkaa vasten. Meidän menokehyksemmehän ovat ankarat, niin kuin nimikin sanoo. Ne ovat sellaiset kehykset, ettei niitä haluta eikä voida sitten ylittää, vaikka ne ihmisen keksimiä ovatkin. Millä tavalla kehystä on kierretty tällä hallituskaudella erityisen paljon? Sitä on kierretty veronalennuksin ja muista tuloista luopumisin. Tällä tavalla laaja, tiivis veropohja, joka meillä on ollut ja joka on saatu pitkällisen työn tuloksena syntymään, on nyt ammuttu hajalle ja rapautettu.

Tämä ei ole mielestäni ollut järkevää politiikkaa. Me tarvitsemme sellaisen oikeudenmukaisen ja nimenomaan nykyistä oikeudenmukaisemman verouudistuksen, koska nyt on käynyt niin, että verovelvollisten kesken on tapahtunut uusjako ja se on tapahtunut päinvastoin kuin se tapahtui Robin Hoodin maailmassa. Hän otti rikkailta, antoi köyhille. Tämä hallitus on toiminut päinvastoin. Se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille, mistä osoituksena on se, että yhteiskuntaan on syntynyt suurituloisten nollamaksuluokka joittenkin verojen osalta. Tätä sosialidemokraatit eivät suin surminkaan ole olleet kannattamassa, päinvastoin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä hallituksen esitys haluaa parantaa paikallistason julkishallinnollisten yhteisöjen, niin kuntien kuin seurakuntien, taloudellista ahdinkoa, joka tällä hetkellä on, ja näyttää siltä, että ahdinkoa riittää vielä tulevillekin vuosille. Hallituksen esitys on aivan oikeista lähtökohdista tehty. Valitettavinta vain on se, että vaikka jako-osuudet nousevat niin kuntien kuin seurakuntien osalta, niin itse yhteisöveron jaettava määrä eli yhteisöveron tuotto dramaattisesti laskee ja huolimatta tästä hyvästä hallituksen esityksestä veronsaajien, kuntien ja seurakuntien, saamat yhteisöverot tästä johtuen eivät pysy edes entisellään.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että hallituksen esityksessä ovat veron noususta tasapuolisesti saamassa osansa sekä kunnat että seurakunnat, että molemmat paikallistason toimijat on tällä tavalla otettu huomioon. Nythän erittäin monet niistä toimista, joita kunnat ovat tehneet, edelleen tekevät, saattavat siirtyä myös seurakuntien toimiksi, nimenomaan lapsityössä, nuorisotyössä, vastaavissa muissa ihmistä lähellä olevissa asioissa. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua, että hallitus on näin tehnyt. Olisiko vastaisuudessa jako-osuuksia vielä tästä korotettava, tämä on kysymys, jonka, uskon, hallitus vastuullisesti tuntee. Tuon vain sen esille, että kunnissa joudutaan tekemään menojen leikkauksia.

Eilen meillä oli Keuruun kaupunginhallituksen kokous, jossa tehtiin esitys, että 1 prosentista alaspäin on eri hallintokuntien tehtävä vähentäviä talousarvioesityksiä. No, silloin kun vielä puhutaan näistä prosenteista, niin se on mahdollista, mutta uhkana on, että joudutaan suurempiinkin prosentteihin. Kouluelämän taholta todettiin, että jos tätä vuotta ajatellen on vähennettävä 1 prosentti menoja, niin kun lukuvuodesta on käytännössä puolet jo eletty — käytännössä lukuvuosi on puolivälissä silloin, kun päätökset astuvat voimaan — niin se tietää, että jäljellä olevan lukuvuoden aikana pitää tehdä 2 prosentin leikkauksia. Todettiin, että muun muassa oppilasruokailussa tätä on vaikea toteuttaa, että koululaisten on saatava riittävä, terveellinen, lämmin ruoka.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut hyvän esityksen. Toivon sille nopeaa käsittelyä, pikaista voimaantuloa, ja tarvittaessa tällä hyvällä linjalla tulisi voida jatkaa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä aiemmatkin puhujat ovat todenneet, että tämä hallituksen esitys on tarpeellinen ja tärkeä, ja näin varmasti on. Elämme erittäin haasteellisia aikoja, ja se on varmasti tosiasia, että tämä taantuma taitetaan vain yhdessä, niin että näissä talkoissa, taantumantaitto- taikka lamantappotalkoissa, ovat mukana niin kunnat, valtio, yritykset, työntekijät kuin meistä jokainen. Tässä valtiovalta kantaa osaltaan nyt tuota omaa taakkaansa. Valtio tietysti velkaantuu hyvin nopeasti, nopeammin kuin kunnat, mutta kunnissa on erittäin tiukka ja ahdas tilanne tällä hetkellä, ja on hyvä, että se on myös tunnustettu ja on ryhdytty toimiin.

Kiinteistöveron ala- ja ylärajojen korotukset ovat näitä toimia, kuten myös kelamaksun poisto, jotka on nyt listalla näinä toimenpiteinä nostettu esille, kuten myös aiemmat ratkaisut, muun muassa ratkaisu Perusopetus paremmaksi -rahojen lisäyksistä kunnille. Mutta olen vakuuttunut, että tarvitsemme yhä enempi ja yhä uusia toimia niin valtiovallan toimesta kuin kuntienkin toimesta.

Tämänpäiväisessä esityksessä esitetään siis kuntien yhteisöveron jako-osuuden korottamista tuolla 10 prosentilla, mihin oli hyvin vahva yhteinen tahto. Tämä tarkoittaa kuntien yhteisöverotuottojen kasvua verovuosina 2009 ja 2010 noin 380 miljoonalla eurolla ja vuonna 2011 noin 420 miljoonalla eurolla. Nämä arviot, jotka tässä hallituksen esityksessä on nostettu esille, perustuvat siihen tosiasialliseen tilanteeseen, joka tämän hallituksen esityksen antamisajankohdan tilanteessa maassamme vallitsi. On toki varmasti totta myös se, minkä joku — oliko ed. Saarinen — toi esille, että voi olla näin, että nämä luvut eivät tule toteutumaan ja kunnissa tilanne on vieläkin haasteellisempi kuin tämän hallituksen esityksen antohetki on antanut osoittaa. Mutta on hyvä, että tämä esitys nyt saadaan, ja toivotaan, että kuntaministeri ja valtiovarainministeri ja koko hallitus ovat valppaina ja ovat valmiita sitten uusiin toimenpiteisiin, jos niihin on tarvetta ja kun niihin on tarvetta.

Arvoisa puhemies! Ehdotuksen muutoksen vaikutuksiin täällä on myös kiinnitetty huomiota. Ne vaihtelevat toki hyvin merkittävästi eri kuntien ja seurakuntien välillä. Rehellisyyden nimissä on myös todettava se, että myös tuo tappio taikka gäppi, joka näistä yhteisöveron tuotoista on syntynyt, vaihtelee hyvin vahvasti eri kuntien välillä. Nimenomaan tällä toimenpiteellä tartutaan niihin kuntiin ja seurakuntiin, joissa tuo yhteisöveron tuotto on aiemmin ollut suuri ja muutos on nyt suuri. Heillä myös tämä kompensaatio tällä 10 prosentin korotuksella on kaikkein suurin, ja näin toimenpide on varsin oikean suuntainen.

Vuoden 2009 yksittäisten kuntien jako-osuuksilla ja yhteisöveron tuottoarvioilla tällä korotetulla prosentilla yhteisöveron tuotto olisi noin 159 euroa per asukas, ja tämän korotuksen merkitys on 72 euroa tuosta, eli puhutaan varsin merkittävästä korotuksesta, joka nyt tehdään. Mutta niin kuin aiemmin totesin, tilanteen ja ajan mukaan on elettävä ja oltava valmiina myös uusiin toimenpiteisiin, joita varmasti vielä tarvitsemme.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on heikentynyt todella nopeasti. Vielä viime syyskuussa peruspalvelubudjetissa ennustettiin, että kuntien vuosikate tänä vuonna tulisi olemaan noin 3,2—3,3 miljardia euroa. Nyt viimeisimmät arviot ovat päätymässä noin 1,5 miljardiin euroon, eli pudotus on todella dramaattinen. Tämä on ollut minullekin jonkinmoinen yllätys, että kuntatalous on todellakin näin nopeasti ja näin syvällisesti heikentynyt. Kunnat ovat tähän tilanteeseen valmistautuneet jo tekemällä leikkaus- ja sopeutumislistoja, joihin ed. Oinonen viittasi. Näitä on minun käsittääkseni tekeillä varsin monissa kunnissa.

Valtion vastaus tähän kuntien hätähuutoon on ollut lähinnä se, että yhteisövero-osuutta, kuntien jako-osuutta, ollaan nyt nostamassa 10 prosenttiyksiköllä, kiinteistöveron alarajoja ollaan nostamassa ja kelamaksu poistamassa. Nämä ovat kaikki hyviä ja oikean suuntaisia toimenpiteitä ja keventävät kuntataloutta, mutta minulla on kyllä se käsitys, että nämä eivät tule tässä vaikeassa tilanteessa riittämään. Kunnat tulevat velkaantumaan, kunnat tulevat myöhentämään investointeja, eli nyt tarvittaisiin kyllä lisää valtionosuuksia valtiolta. Niitä minun käsittääkseni jossain määrin on luvassakin, mutta ne on sidottu maltilliseen palkkaratkaisuun, ja tässä voi käydä niin, että tämä palkkaratkaisu siirtyy mahdollisesti ensi vuoden puolelle. Se merkitsee sitä, että ensi syksynä kunnat tulevat korottamaan veroprosenttejaan melko paljon ja melko takuuvarmasti. Nyt todellakin tarvittaisiin nopeasti tähän hyvään pakettiin lisää valtionosuuksia kunnille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä kiinnitän huomiota siihen, että tässä tätä seurakuntien yhteisövero-osuutta 0,8 prosenttiyksiköllä korotetaan. Suomessa näyttää olevan aika paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että ei seurakuntien pitäisi ollenkaan olla tällä apajalla mukana. Olen nyt kuitenkin, kun yhteydenottoja on tullut ja arvostelua on tullut ja vaatimuksia on tullut, ollut vastaamassa, että kyllä tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa on sellainen tilanne, että myöskin diakoniatyölle tulee niin sanottu sosiaalinen tilaus elikkä että sitä lisättäisiin. Tässä katsannossa on myöskin tältä kannalta oikeutus sille, että seurakuntien yhteisövero-osuutta tällä 0,8 prosenttiyksikön osuudella kasvatetaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan todella yhtyä ed. Erkki Pulliaisen esille tuomaan näkemykseen siitä välttämättömyydestä, että myöskin seurakunnat saavat korkeamman yhteisövero-osuuden. Lähtökohtahan on se, että molemmat, kunnat ja seurakunnat, ovat julkisoikeudellisia paikallistason toimijoita, ja meillä on perinteinen lähtökohta ollut, että kunnat ja seurakunnat rinnastetaan toisiinsa. Edelleen täytyy muistaa, että ennen 1990-luvun alkuvuosia käytäntöhän oli se, että seurakunnat verottivat yrityksiä suoraan kuten kunnatkin ja tämä oli kunnallisen päätännän varassa, minkä verran veroäyrit olivat. Sitten nämä paikallishallinnon saamat suorat yritysverotulot haluttiin tuossa vaiheessa ottaa valtiolle, ja valtio sitten muodosti nämä jako-osuudet. Elikkä historiallinen tausta tulee muistaa, ja seurakuntien osalta on vuosisatainen historia, menee keskiajalle itse asiassa, paikallisessa verottamisessa. Tämän lähtökohdan pohjalta on aivan luonnollista, että seurakunnat jo lähtökohtaisesti ovat veronsaajia.

Mutta aivan kuten ed. Pulliainen viittasi, monet tarpeet nimenomaan taloudellisen laman vuoksi, diakoniatyön ja monien muitten työmuotojen osalta, lisääntyvät juuri seurakuntien menoissa.