Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun evoluutio antoi ihmiselle järjen, se valitettavasti antoi sille, tuolle lajille, myöskin kyvyn provosoitua ihan mielettömistä asioista.

Ensinnäkin on, arvoisa puhemies, kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaisen nimikkeen tämä hallituksen esitys on saanut. Se on saanut nimen "Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen - - täydentämisestä". No niin, ja sitten kun ruvetaan katsomaan, mitä tässä nyt on sitten tapahtunut, niin täällä sanotaankin, että "esitys liittyy tältä osin tämän vuoden alusta voimaan tulleisiin metsäverotusta koskeviin säännöksiin", ja esityksessä ehdotetaan, että myös metsätien tekemisen tuen velvoitteisiin ja takaisinperintään liittyviä tarkistuksia jnp. suoritettaisiin.

Siis kyllä pitää olla maalaispojan ed. Kyllösen tasolla, leidinä, että keksii juttua tehtäväksi tästä sekamelskasta, mitä nyt on saatu aikaiseksi. Ensiksi on Vladimir Putin, joka on ensin presidenttinä ja sitten pääministerinä ja kummassakin tehtävässä keksii kaikenlaisia puutulleja, jotta saataisiin investointeja Venäjän federaation avulla. Sitten säikytellään Suomen Metsäteollisuus ry:n johtohenkilöitä ja metsäteollisuusyrityksiä sillä, että nyt ei tule puita markkinoille. Sitten käännytään hallituksen puoleen, ja ketterät ja pirteät partiopoika- ja -tyttö-henkiset ministerit innostuvat aivan hillimättömästi, että nyt tehdään jotakin aivan uskomatonta, ja se uskomaton on sitä, että ruvetaankin metsäverotusta tilapäisesti helpottamaan, että metsänomistajat antautuvat myymään pilvin pimein puuta.

Tuossa viikonvaihteessa käytiin ed. Pekka Vilkunan — onneksi olkoon hänelle pöytäkirjan välitykselläkin! — 60-vuotissynttäreillä Ylivieskassa — hienot juhlat — ja samalla seurattiin, mitä metsäverotuskevennys on tuonut rautateitten varsille: valtavat ropsipinot ja vaikka mitkä puutavarapinot, jotka odottavat nyt, että ötökkälaki rupeaisi toimimaan kesä—heinäkuun vaihteessa, kun ne pitäisi olla korjattu pois eikä kukaan korjaa niitä yhtään mihinkään.

Elikkä kaikki, arvoisa puhemies, on mennyt pieleen siellä fyysisessä, kentän tilanteessa. Ja se, mikä on menossa pieleen, on se, että maa- ja metsätalousvaliokunta joutuu aivan uskomattoman sotkun selvittäjäksi. Se on ollut ihmeissään jo siitä, mitä Kemera-lakiin tästä metsäverotustemppuilusta tuli, ja nyt sitten on siellä pöydällä tämä hallituksen esitys HE 72/2008 vp. Niitä ruvetaan nyt tässä vähän remontoimaan, kun keksittiin, että tarvitaan tämmöinen vähäpätöisten tukien, vähämerkityksisten tukien, järjestelmä implementoiduksi tähän meidän hommaamme, ja nyt värkätään Kemera-lakia tilapäisesti tämän mukaan yhteen suuntaan, ja kun huomataan, ettei se ihan mene oikeaan suuntaan, niin sitten kerta kaikkiaan uusi esitys on jo tulossa kuulemma nousuviikolla tänne.

Arvoisa puhemies! Ei minulla muuta tule mieleen kuin että voi hyvä hallitus, ota ihmeellä tämmöinen sotku selvitettäväksi omaan konttoriisi äläkä meillä teetä näitä töitä!

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sikäli kuin arvostamani ed. Pulliaisen puhetta kuuntelin, niin melkeinpä sanoisin, että olen täysin samaa mieltä, ainakin johtopäätöksistä, tämän lakiesityksen osalta. Eli kyllä kaiken kaikkiaan Kemera-lainsäädännön osalta on aika erikoinen tilanne metsätalouden näkökulmasta, voi jopa sanoa, että aika lailla — olisikohan oikea sana — jakomielitautinen tilanne. Eli meillä on todella, niin kuin ed. Pulliainen totesi, olemassa Kemera-laki, voisiko sanoa, peruslaki, keväältä 2007, jos oikein muistan, ja nyt tätä Kemera-lainsäädäntöä ollaan muuttamassa tällä hallituksen esityksellä HE 72/2008 vp, ja tätä muutosta ollaan täydentämässä sitten hallituksen esityksellä HE 54/2009 vp. Eli on pakko todeta, että kaiken kaikkiaan tämä on monella tavalla aika mahdoton tilanne metsätalouden harjoittamisen näkökulmasta, ja on vaikea nähdä, kuinka metsäkenttä kaiken kaikkiaan tällaisen lainsäädäntötilanteen vallassa voi toimia. Jo sellainenkin asia kuin tietojärjestelmien saaminen kuntoon on hyvin vaikeaa, kun odotetaan muutoksen muutosta ja ratkaisua, millä tavalla tässä talossa näitten osalta edetään.

Tässä tilanteessa on hyvin ongelmallista myös se, että tätä käsillä olevaa lakiesitystä, näitä muutosesityksiä, tehtäessä tai tähän liittyvää verohuojennuslainsäädäntöä tehtäessä piti selvittää muun muassa yhteismetsien sopeutuminen tähän 200 000 euron de minimis -ylärajaan, mutta ainakaan minä en tällaista selvitystä ole valtiovarainministeriön toimesta nähnyt tehtävän. Eli kysyä sopii tältäkin osalta, miten me kannustamme metsänomistajia yhteismetsien perustamiseen, miten me kannustamme ikään kuin metsänomistajia siihen, että näitä metsätiloja ei pirstottaisi vaan niistä muodostettaisiin mahdollisimman tehokkaita yksiköitä, yhteismetsiä. Tämä lainsäädäntöesityshän on omiaan estämään tällaista järkevää yhteismetsien perustamista.

Ongelmallista tässä on myös se, että valtioneuvosto on ymmärtääkseni edellyttänyt muun muassa Metso-lainsäädännön osalta ja siihen liittyen ja ennen kaikkea sen luonnonarvokauppasäädöksiin liittyen sitä, että on selvitettävä Metso-lainsäädännön ja Kemera-lainsäädännön välinen suhde, mutta ainakaan minä en ole nähnyt, että sitäkään olisi tehty.

Sen lisäksi meillä on tehty näiden muutosesitysten teon aikaan ilmasto- ja energiastrategia, ilmasto- ja energiaselonteko, ja ilmasto- ja energiastrategiassa on erittäin paljon tavoitteita, joitten osalta on aivan välttämätöntä, että tämä strategiahenki huomioidaan myös sitten tässä Kemera-lainsäädännössä ja näissä muutoksissa, mutta sitäkään ei minun ymmärtääkseni tässä Kemera-esityksessä eikä myöskään tulevassa esityksessä ole huomioitu.

Arvoisa puhemies! Eli sillä tavalla hiukan ongelmallinen tilanne, että hallituspuolueenkin edustajana minun on kyllä nähtävä niin, että nyt olisi syytä palauttaa työn alla olevat Kemera-lain muutokset ja muutoksen täydennykset takaisin ja tehdä nyt sitten kesän aikana aivan perusteellinen uusi lainmuutoskokonaisuus Kemera-lainsäädännön osalta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nykyisellä Kemera-rahoituslailla kyllä pärjätään toistaiseksi, pärjätään tämä tuleva vuosi. Eli minusta on aivan välttämätöntä, että tämä muutosesitys nyt palautetaan ja tehdään kokonaan tämä Kemera-lainsäädäntö uusiksi vastaamaan nykytarpeita.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä HE 54/2009 vp ei ole ainakaan helppo ymmärtää. Päinvastoin, tästä on aika vaikea löytää lain olennainen sanoma. Ymmärrän, että tarkoitus on tässä hyvä, mutta lain tulisi olla käytännön kentällä toimiakseen sellainen, että sen jokainen ymmärtää. Saattaa olla, että tässä on juristillakin vaikeuksia löytää, mitä kaikkea tällä lailla on tarkoitettu. Minä ymmärrän, että tällä on haluttu luoda hyvää, mutta ehkä tämä voitaisiin tehdä myös tajuttavammalla, ymmärrettävämmällä, selkeämmällä muodolla, ja silloin saattaisi olla paikallaan, kuten edellinen puhuja toi esille, ne menettelyt, mitä hän esitti.

Palaan vielä tässä yhteydessä käytyyn keskusteluun laajemmin metsäverosta. Matti Vanhasen hallitus teki viime kesänä aivan oikean ratkaisun, jolla alennettiin puun myyntiveroa. Itse olin tuota hyvin voimakkaasti useilla aloitteillani ja myös puheenvuoroillani edesauttanut ja puolustanut, ja hallitus teki ratkaisun, jota olin ajanut. Nyt olisin kuitenkin toivonut, että veroratkaisua olisi muutettu siten, että vaikka alennus olisi ollut sama 50 prosenttia, niin prosenttiluku 28, veroprosentti, olisi muutettu 14:ksi. Tällöin olisi päästy samaan lopputulokseen, mutta olisivat jääneet pois ne ongelmat, joita sitten syntyi lain käytöstä muihin metsälakeihin liittyen. Ainakin noita ongelmia olisi vähemmän, ja nyt tälläkin hallituksen esityksellä osaltaan näitä ongelmia halutaan yrittää korjata, mutta voi olla, että tulee vain lisää monimutkaisuutta hyvää tarkoitettaessa.

Perusongelmahan on se, että meillä kestävän metsätalouden rahoitusta on liian vähän. Meidän tulisi nähdä metsässä tehtävä työ, metsien hoitotyö, elvytyksenä, sijoituksena tulevaisuuteen, ja sen takia metsien hoitoon myös Kemera-lain, kestävän metsätalouden rahoituslain, kautta olisi osoitettava lisää voimavaroja. Näin saataisiin metsiä kasvuun, saataisiin työ- ja yrittäjätuloja.

Samalla meidän tulisi selkeyttää kestävän metsätalouden hoitotoimet ja bioenergian saaminen metsistä, että nämä molemmat käytännössä sujuisivat. Me olemme hyvin haasteellisen tehtävän edessä, että me voimme toteuttaa ne sitoumukset, jotka on tehty bioenergian käytön lisäämisestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että me vain loitonnumme noista tavoitteista, koska kemiallisen metsäteollisuuden käyttöaste on voimakkaasti laskenut ja sieltä tulevat, vaikka mustalipeä tai muut, käytettävät bioenergiapolttoaineet ovat vähentyneet ja vähenemässä ja samaan aikaan emme ole saaneet suoraan metsästä tulevan bioenergian käyttömääriä lisättyä.

Toivonkin, että jatkossa kiinnitettäisiin huomiota sekä kestävän metsätalouden rahoitukseen että myös siihen, että saamme metsistä metsänhoitoa edistäen bioenergiaa suomalaiseen energiantuotantoon tuntuvasti nykyistä enemmän ja mahdollisimman nopeasti.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella ed. Pulliaisen puheenvuoro, joka selvensi itsellenikin hieman tämän hallituksen esityksen taustaa, kun en ole maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.

Mutta yleisesti ottaen voisi ensiksi todeta siitä, mitä ed. Oinonen niin kovasti kehui. Varmasti noin periaatteessa hallituksen metsäverotuspäätökset olivat hyviä ja järkeviä, mutta valitettavasti niillä ei ollut käytännön merkitystä. Niillä ei ollut merkitystä, muuta kuin se, että viime syksynä kyllä tehtiin muutamia sopimuksia harvennushakkuista ja päätehakkuista, mutta ainakin meidän alueellamme — itsekin kun yritin olla esimerkillinen ja tein pienen sopimuksen erään yhtiön kanssa, jopa kilpailutettiin mukamas — yksi tarjous tuli, ja siitä päästiin sitten sopimukseen. Mutta valitettavasti tilanne on se, että toissa viikolla eräs suuri metsäyhtiö ilmoitti metsäkoneurakoitsijoille, että nyt on hommat seis. Vaikka maa on jäässä ja olisi pystytty tekemään töitä näillä vaikeillakin hakkuualueilla, niin kun homma ei käy, niin ei käy. Mutta todella se on niin — kuten ed. Timo Korhonen tietää erään toimielimen jäsenenä, millä tavoin naapurista on tullut puuta — että se on paljon arvokkaampaa kuin se, mitä maksetaan suomalaiselle metsänomistajalle, ainakin pienmetsänomistajalle. Eli joskus tuntuu siltä, että itseltä menee ymmärrys siihen, minkä takia näin toimitaan.

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä voi todeta osittain sen, että tätäkö se EU tuo, tällaisia säännöksiä, että joudutaan tekemään paikan paikkoja. Hallituksen esityksen yleisperusteluista kohdasta "Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset" minun mielestäni käy varsin hyvin selville se, mikä tässä on ollut taustana. Siinä todetaan nimenomaan, että oli lähetetty vakiolomakkeella komissiolle kysymys "Voiko tuki kasautua muista paikallisista, alueellisista, kansallisista tai yhteisön ohjelmista samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseksi myönnettävän tuen kanssa?". Perusteluissa todetaan: "Kysymykseen vastattiin kielteisesti." Tämän seurauksena nyt sitten täällä on tällainen vähämerkityksinen tuki, jota on selvitetty, mitä se käytännössä merkitsee ja tarkoittaa. Itse olen ymmärtänyt, että lisää byrokratiaa. (Ed. Pulliainen: Ihan hillittömästi byrokratiaa!)

Jos ottaa esimerkiksi esityksen pykäläkohtaisissa perusteluissa 15 §:n, niin siinä todetaan se, että "viitattaisiin nuoren metsän hoitotyön sijaan nuoren kasvatusmetsän hoitotyöhön". Eli on jouduttu hajauttamaan nuoren metsän hoito ja kasvatusmetsän hoito, koska aikaisempi 10 § on jaettu kahteen osaan. Tulee mieleen kyllä hyvin pitkälle se ajatus, minkä ed. Timo Korhonen täällä äsken totesi, että maa- ja metsätalousvaliokunnan tulisi vakavasti harkita sitä, että palautettaisiin nämä Kemera-systeemiä koskevat hallituksen esitykset uudelleen valmisteltavaksi ja kesän aikana tehtäisiin se työ sillä tavoin, että asiaan vihkiytymätönkin ymmärtäisi, mitä hallituksen esityksissä todetaan.

Energiapuun haketuksesta voisi todeta sen, että siinä varmasti on järkeä. Me tiedämme, että tällä hetkellä kokonaispotentiaalia varmasti olisi kolmin—nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna, kunhan vaan tuesta ja muista vastaavista päästäisiin sopimukseen. Siinä olisi myöskin sellainen alue, joka työllistäisi niin autoilijoita kuin metsäkoneurakoitsijoita.

Itseäni jäi pohdituttamaan tässä 10 a §:ssä kohta, jossa puhutaan nuoren kasvatusmetsän hoidosta. Kun täällä kauniisti nyt sitten todetaan, että valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin käsittelyn jälkeisistä puuston tiheyttä ja läpimittaa koskevista vaatimuksista, niin tässä kun on vuosien saatossa vähän seurannut näitä ohjeistuksia, niin itse olen ainakin vähän pudonnut kärryiltä siinä, onko tässä menty viime aikoina suurten koneitten ehdoilla. Meillä täällä paikalla on edustaja, joka on ilmeisesti perehtynyt asiaan entisen elämänsä aikana eli ammattinsa puitteissa, niin etten lähde sen enempää esittämään käsityksiäni, koska saattaa olla, että olen aivan väärässä näiden käytännön elämän ohjeistusten kanssa, jotka ovat nimenomaan metsänhoidollisesti opastavia neuvoja. Käytännön elämässä itse kun olen ollut, niin aina joskus olen miettinyt sitä, mitä järkeä tällaisilla ohjeistuksilla on. Mutta ehkä niitäkin joku on tutkinut ja väitellyt niistä asioista, niin että tällaista ohjeistusta on. Muistan vaan, että ainakin sillä alueella, missä nuorena poikana olin ja jouduin pokasahalla niitä puita katkomaan, silloin oli ohjeistuksena se, että joka ainut koivu pitää kaataa pois, siellä ei saa olla näkyvissä yhtäkään koivua. Tällä hetkellä minun ymmärtääkseni koivusta saa melkein saman hinnan kuin männystä, ja paljon helpompi on sitä kaataa.

Arvoisa puhemies! Yksi pykälä, joka tässä minun mielestäni on hyvä, on 29 a §. Noin periaatteellisesti siinä voisi puuttua yhteen asiaan, koska siitä on ollut erilaisia tulkintoja vuosikaudet — vaikka periaate meillä on ollut se, että silloin kun on saatu yhteiskunnan tukea tiestöön, sen on pitänyt olla myös muitten käytössä. Jos valiokunta alkaa käsitellä tätäkin hallituksen esitystä, niin toivoisin, että tähän 29 a §:ään tulisi ainakin perusteluihin tarkennusta siltä osin, että kun tämän 1 momentin loppuosassa sanotaan, että "tietä voidaan käyttää asianmukaisesti metsätalouden kuljetuksiin", niin mitä se "asianmukaisesti" on. Oma käsitykseni on, että jos siellä sallitaan kelirikkoaikana oikein paljon niin sanottua virkistyskäyttöä — se voi olla hyvin monimuotoista, se virkistyskäyttö — niin se voi saattaa sen tien sellaiseen kuntoon, että ei ole mahdollista suorittaa asianmukaisia metsätalouden kuljetuksia sitten sen jälkeen, kun kelirikkokausi on päättynyt. Tähän minun mielestäni ainakin pykälän sisällön selvityksessä valiokunnan kannattaisi vähän tarkemmin perehtyä, nimittäin hallituksen pykäläperusteluissa tällaisiin yksityiskohtaisuuksiin ei ole puututtu lainkaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä on Kemera-lain eli kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamisesitys, ja tämähän on saanut vielä tavallaan surkuhupaisan mittasuhteen sen takia, että tällä täydennetään jo äskettäin annettua yhtä lakiesitystä. Ed. Pulliainen oli siinä oikeassa, että tässä voisi sanoa, että tätä ei oikein meinaa ymmärtää, kun täällä on näitä lakeja, muutoksia ym. tällaisia kommervenkkejä tullut ihan peräkkäin, että ei siinä meinaa ... (Ed. Pulliainen: Eikä ole loppunut vielä nytkään!) — Ei ole loppunut vieläkään, esityksiä tulee lisää. Mutta olisi toivottavaa, että tälle tulisi loppu ja tämä selkeytettäisiin, eikä lainsäädännöstä näin monimutkaista missään nimessä saa tehdä.

Mutta itse asiasta muutamia huomioita.

Kemera-laki sinällään on toiminut erittäin hyvin. Kestävän metsätalouden rahoituslaki, aikanaan metsänparannuslaki, varmisti Suomelle metsienhoidon hyvän tason. Se mahdollisti taimikoiden hoidon, vajaatuottoisten metsien uudistamisen, ojittamisen, metsäautoteiden rakentamisen. Hyvin moni suomalainen ihminen on saanut esimerkiksi metsäautoteiden välityksellä itsellensä talteen marjasadon, mikä muuten olisi tuottanut lähes ylivoimaisia vaikeuksia tiettömillä taipaleilla liikkumisen takia.

On tärkeää, että tämä Kemera-laki säilyy hyvänä ja toimivana. Tällainen Kemera-lakiesitys, joka on EU-sääntöjen takia tehty kovin monimutkaiseksi, ei tunnu järkevältä. Mutta uskon, että tähänkin jonain päivänä järki löytyy.

Suomi sai aikanaan hyväksynnän, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995, että tällainen metsänparannustuki on laillinen, notifioitu tuki. Mutta sitten kun tämä aika eteni — nyt ollaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella, ja metsäverotuksen muutos tuli viime kesänä tietoon ja pantiin nopeasti täytäntöön ja saatiin tämä 50 prosentin metsäveronalennus ja 25 prosentin metsäveronalennus — astui voimaan tämä Euroopan unionin jäseniä velvoittava elinkeinotuen yleinen kielto. Elinkeinotukeahan ei saa olla, se katsotaan vapaan kilpailun estämiseksi. Mutta vähäinen tuki sallitaan. Tämä niin sanottu de minimis -sääntö on sinällään ihan hyvä, mutta näin byrokraattisesti toteutettuna asiassa ei mielestäni ole mitään järkeä.

Olisi toivottavaa, että nyt saataisiin Euroopan unionin komission kanssa neuvoteltua — maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ja myös valtiovarainministeriön virkamiehet neuvottelisivat — sellainen lopputulos, että tämä notifiointi, hyväksyntä, Kemera-tuen, kestävän metsätalouden rahoitustuen, osalta jatkuisi ennallaan, muuttumattomana. Ymmärrän toki sen, että kiellettyjä elinkeinotukia ei saa olla, mutta tämä on aikanaan liittymissopimuksen yhteydessä hyväksytty, enkä jaksa millään ymmärtää, että olennaisesti olosuhteet olisivat muuttuneet.

Nimenomaan vanha metsänparannuslaki jatkaa nyt Kemera-lakina hyviä suomalaisia metsänhoidon perinteitä, eikä sitä saa sotkea tähän EU:n erittäin monimutkaiseen lainsäädäntöviidakkoon, josta ei meinaa ottaa selvää maa- ja metsätalousvaliokunnassa edes ed. Pulliainen, joka kuitenkin aika hyvin mielestäni näitä tuntee.

Toivoisin hartaasti, että hallitus asiaa pohtisi vielä yhden kerran ja ottaisi valtiovarainministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa yhteispalaverin, jossa todettaisiin tämä tosiasia, että tästä pitää käydä aito neuvottelu komission kanssa ja palauttaa tämä asia järjellisiin mittasuhteisiin. Jos Suomen valtio käyttää vuosittain Kemera-tukiin noin 70 miljoonaa euroa, toivon mukaan lähivuosina 85 miljoonaa, jopa 90 miljoonaa euroa, että energiapuu saadaan liikkeelle, niin ei näiden summien takia kannata liian monimutkaista järjestelmää laatia, kun se ei kuitenkaan loukkaa mitään vapaata kilpailua.

Pitää muistaa, että muilla yhteiskunnan alueilla, esimerkiksi teollisuuden puolella, tuet ovat jättimäisiä näihin verrattuna, aivan käsittämättömissä summissa. Aivan miljardiluokan tukia jaetaan, ja niistä ei kukaan puhu mitään. Nyt jos sitten yhtäkkiä 67 miljoonaa euroa kaataa koko läntisen Euroopan, niin siihen minä en usko. Tässä menee kyllä lapsi pesuveden mukana, jos metsänhoito estetään sillä, että nämä vähäiset rahat joutuvat EU-lainsäädännön pyöritykseen. Sen jälkeen koko homma menee piloille ja metsät edelleen vesakoituvat ja jäävät uudistamatta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on useampi maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, ja muistutan tosiaan, että viime syksynähän päätettiin näistä puun myyntiin liittyvistä väliaikaisista verohelpotuslaeista; toisaalta se koko prosessi oli surkuhupaisa. Varsinaisen mietinnönhän laati valtiovarainvaliokunta. Aikataulu oli aivan liian kireä, eli hallituksen puolelta ei luultavasti päästy sopimukseen tämän lain sisällöstä aiemmin. Tavallaan tähän sotkuun liittyen tämäkin lakiesitys on annettu.

Henkilökohtainen kantani on se, että kun julkista rahoitusta suunnataan, verohelpotuksia myös, entistä enemmän ne tulisi kohdentaa taimikon hoitoon ja nuoren kasvatusmetsän harvennukseen. Tällä tavalla taataan tulevaisuuden puuhuolto ja samalla voidaan saavuttaa osaltaan ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Varsinainen puun myynti, päätehakkuut ja muut tulisi vapaiden markkinoiden periaatteessa hoitaa.

Nyt tosiaan ollaan tässä tilanteessa. Hyvin monia hyviä puheenvuoroja tässä on käytetty, ja valitettavasti näyttää siltä, että tavallaan tämä sotku jatkuu. Jo silloin, kun joulun alla näistä laeista päätettiin, sosialidemokraattien kanta tuli kyllä selvästi näkyviin. Ne eivät olleet onnistuneita lakeja.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani metsän uudistamisella en tietenkään tarkoittanut näitä perinteisiä runsaammin hakkuusaantoa antavia metsiä, vaan tarkoitin vajaatuottoisten metsien uudistamista, joihin pientä tukea on saatavissa.

Mutta mitä tulee näihin verolakeihin, joista ed. Kähkönen mainitsi, niin nehän luotiin tilanteessa, jossa Venäjän puutullit lopettivat Suomeen puuntuonnin, ja sitä kautta vaan haluttiin varmistaa, että suomalaiselle metsäteollisuudelle tulee raaka-aineen saanti varmistettua. Tämä oli se päämäärä, ja siihen päästiin, mutta maailmantalouden lama lokakuun puolivälissä pysäytti koko tämän positiivisen kehityksen, joka metsäalalla kuitenkin oli saatu aikaan. Toivon, että näitä kahta asiaa ei sotketa keskenään ja vielä muistetaan koko ajan se, että maailman talouslamaa ei kyllä suomalaisella metsätaloudella ja metsäteollisuudella olisi pysäytetty, ei sitten missään tapauksessa, koska se on, niin kuin kaikki tiedämme, aivan jättimäinen ongelma, jonka kokoa ei tällä hetkellä kukaan taida vielä tietää.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todennäköisesti ed. Hoskonen tietääkin, että en ole sotkenut näitä asioita, mutta on muistettava se kaiken kaikkiaan, jotta nämä lait tietystä syystä eivät ole toimineet, mutta niihin liittyi näitä erittäin suuria epäselvyyksiä. Ja mitä tulee kestävän metsätalouden rahoitukseen, niin varmasti suurin osa tämän talon edustajista, niin kuin allekirjoittanutkin, on pettyneitä esimerkiksi siihen, että tämän vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa ei saatu lisärahoitusta. Erittäin keskeistä, jos tätä ajatellaan metsien kunnostamisen kannalta. Toki ojitukset ja muut liittyvät tähän.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvin helppo yhtyä edellisen puheenvuoronkäyttäjän näkemykseen siitä, että kestävän metsätalouden rahoitukseen on saatava lisää rahaa, koska nämä rahat uhkaavat loppua ja työ metsissä on, kuten aiemmassa puheenvuorossani sanoin, parasta elvytystä tässä taloustilanteessa. Nimenomaan elvytystoimi kestävän metsätalouden rahoituksen kautta kohdistuu juuri maaseudulle ja maakuntiin, ja sillä on heijastevaikutusta laajalti tulevaisuuteen metsien parantuvan kasvun kautta, vuosikymmenien päähän. Elikkä metsien hoito on parasta taloudellista elvytystä — ainakin vaikea on osoittaa parempaa.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän metsäverouudistukseen, josta sanon, että se oli todella erittäin selkeä ja hyvä ratkaisu Matti Vanhasen hallitukselta. Se, että tässä maailmassa tuli taloudellinen taantuma, taloudellinen lama, oli täysin ulkopuolinen asia. Tämän vuoksi metsäteollisuuden vienti, niin kemiallisen kuin mekaanisen metsäteollisuuden vienti, ei vetänyt sillä tavalla maailmanmarkkinoilla kuten aiemmin ja kuten oli toivottavaa ja tavoitteellista. Tästä syystä hallituksen hyvä metsäverolaki ei ole voinut toimia niin positiivisesti kuin se olisi toiminut normaaleissa tilanteissa.

Mutta, arvoisat kollegat, ajatelkaapa nyt tätä tilannetta, kun olemme taloudellisessa taantumassa. Ellei meillä olisi nyt tätä Matti Vanhasen hallituksen esittämää ja eduskunnan hyväksymää metsäverolain käytäntöä, jossa puun myyntivero on puolitettu, nyt ei puukauppa varmasti kävisi yhtään millään tavalla, nyt todella puukauppa olisi täysin jumissa. Meillä näillä 50 prosenttia kutakuinkin alentuneilla hinnoilla puukauppa käy sillä tavalla kuin se nyt tällä hetkellä käy. Määräthän ovat puolittuneet parhaimmista ajoista, mutta kuitenkin puukauppa käy tänäkin aikana, kuitenkin metsissä hakataan, kuitenkin korjuukoneitakin siellä liikkuu, vaikka määrät ovat paljon vähäisemmät kuin normaalisti. Ellei olisi tätä hallituksen metsäveropoliittista ratkaisua ollut, niin minä luulen, että nyt ei puukauppa kävisi lainkaan. Hinnat ovat puolittuneet karkeasti ottaen — eri puutavaralajien kesken on toki tiettyä vaihtelua, mutta olennaisinta on tukkipuun hinta: jos huippuhinta silloin 2007 kesällä oli 74 euroa jollakin paikkakunnalla mäntytukista, niin nyt se on 47 euroa. Ei ihme, jos puukaupat ovat puolittuneet, ja kun maailmanmarkkinoille eivät mene vientituotteet, niin ostajat eivät sitten ole myöskään ostohalukkaita. Eli tässä tilanteessa on todella välttämätön ollut se veroratkaisu, joka tehtiin, todella välttämätön. Sen myönteiset vaikutukset olisivat olleet aivan jotain muuta, suurempia, jos tilanne olisi ollut normaali. Tämän haluan tuoda tässä yhteydessä voimakkaasti esille.

Sitten palaan vielä tähän kysymykseen, jota me nyt käsittelemme. Todella toivon, että lainsäädäntö voitaisiin suomalaiskansallisesti tehdä niin selkeäksi, että kaikki asianomaiset sen ymmärtävät ja tajuavat. Silloin se myönteinen, mitä lailla halutaan kertoa, tulisi tajuttavaksi niin metsäalan toimijoitten, metsänomistajien kuin verottajankin kesken.

Arvoisa puhemies! Toivon, että Kemera-rahoitukseen voitaisiin osoittaa lisää voimavaroja ja panostaa metsätalouteen kansallisena elvytystoimena.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinoselle toteaisin vaan, kun hän hyvin perusteellisesti puoltaa tätä metsäveron väliaikaista uudistusta, määräaikaista uudistusta: Niin minä itsekin sanoin, että se on varmasti siinä tilanteessa ollut hyvä, mutta kyllä pidän aika erikoisena sitä, että tilastojen mukaan viime vuoden lopulla tuotiin niin paljon naapurista puutavaraa — ja mihin hintaan? Tällä hetkellä valitettavasti tilanne on ainakin meidän alueellamme se, että uusia hankintasopimuksia ei saa aikaiseksi, ei edes millään hinnalla — saattaa olla, että jos suuren erän ilmaiseksi antaa, niin sen jälkeen ne voidaan hakea. Mutta ongelmana tässä saattaa olla myös se, että kun pitkitetään, niin jos saisikin aikaan sopimuksen, niin saattaa olla, että tämän määräaikaisen lain aikana sitä maksua siitä ei tule. Silloinhan se sopimus ja veroetu on ikään kuin menetetty kokonaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin jälleen kerran äärimmäisen suuresti vakuuttuneeksi siitä, että ed. Oinonen rakastaa verotuksen alentamista, sen poistamista, mutta mitenkä tälle rakkaudelle käy, kun kaikki verokannat ovat nollassa? Se on mielenkiintoista ed. Oinosen henkilökohtaisen historian kannalta.

Toinen asia: Ed. Hoskoselle kommenttina vaan, että hän on tässä kilpailuoikeudellisessa asiassa suhteessa EU:hun äärimmäisen oikeassa. Hän olisi voinut vielä täydentää tuota äskeistä puheenvuoroa, jossa hän kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että 70 miljoonaa euroa tai vielä 80—90 miljoonaakin euroa Kemera-tukiin ei ole yhtään mitään, kun sitä verrataan: Muutama vuosi sitten Saksa tuki rusko- ja kivihiilen käyttöä kymmenillä miljardeilla euroilla, ja sitten joku EU-virkamies nipottaa meille siitä, että me käytämme muutaman kymmenen miljoonaa euroa silloin, kun metsiä hoidetaan kestävästi ja järkevästi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on synnyttänyt oikein antoisan, monivivahteisen metsäpoliittisen ja metsäveropoliittisen keskustelun, ja on hyvä, että asioista keskustellaan. Tilanne on todella se, kuten ed. Vistbacka toi esille, että tällä hetkellä puukauppa ei vedä, puukauppa ei käy. (Ed. Pulliainen: Ei millään konstilla!) Mutta se ei ole verolain syytä; verolain ansiota on se, että se yleensä edes jollakin tavalla käy. Sen vuoksi näkisinkin, että meidän on välttämätöntä jatkaa tätä hallituksen esittämää ja eduskunnan hyväksymää metsäveronalennusta myös määräajoista eteenpäin, koska tämä taloudellinen taantuma ei ole suinkaan kadonnut vaan uhkaa jatkua, jotta puukauppa kävisi jatkossakin.

Tätä varten olen tehnyt lakialoitteen, joka tulee myöhempinä päivinä täällä lähetekeskusteluun. Tällä haluttaisiin eliminoida se ongelma, jonka ed. Vistbacka toi esille, että jos nyt myöhästyy puukaupan maksu ja maksu tulee vasta näitten huojennusten jälkeen, niin silloin käy jo todella tuo ongelma, että veronhuojennusta ei tulekaan. Sen takia välttämätöntä olisi jatkaa tätä veronhuojennuslakia, jolle ovat täydet perusteet olemassa sikäli, että olkoonpa metsänomistajalla ollut pinta-alavero tai myyntivero 1990-luvun ja 2000-luvun alkuvuosien aikana, tukkipuu on kuitenkin kasvanut jo kertaalleen verotetun pinta-alaveron aikana pääosin, jolloinka vero on kasvaneesta tukkipuusta pinta-alaveron muodossa suurelta osin jo maksettu, ja jos on oltu vuoden 2005 loppuun asti pinta-alaverossa, niin lähes koko ajalta on maksettu pinta-alaveron muodossa jo kertaalleen veroa, elikkä myyntivero on kaksinkertainen vero tältä selkeältä pohjalta. Elikkä siksikin hallituksen ratkaisu oli hyvä. Kun kauppapoliittiset tilanteet vapailla markkinoilla ovat sellaiset, että vienti ei toimi, puunjalostajat eivät osta puuta, niin tässä tosiasiassa olemme, että tilanteessa on edettävä sillä tavalla kuin haluan myöhemmin lakialoitteellani tulevina päivinä täällä esille tuoda.

Täällä ed. Vistbacka viittasi kalliiseen ulkomailta tuotavan puun hintaan, joka on enemmän kuin suomalaisesta puusta maksetaan. Tämä asia on valitettavasti näin, ja meillä puutavaraa kuitenkin on paljon teiden varsilla. Tänäänkin viiden jälkeen Haapamäen asemalla totesin veturinkuljettajan kanssa, että hyvin harvoin näkee näin paljon kuormattavaa puutavaraa asemalla. Se on merkki siitä, että puita liikkuu kuitenkin osaltaan aiemmin tehtyjen kauppojen pohjalta ja aikoinaan vientitullien pelossa ilmeisesti suuret puutavaran ostajat hankkivat varastot täyteen puutavaraa jo aiemmin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että jaksamme panostaa metsäkysymyksiin, sillä metsä on kuitenkin se kestävä keino, jolla taloudellisesta lamasta voidaan yrittää parhaiten nousua eteenpäin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari asiaa vain ja ainoastaan Kemera-laista enää.

Ensimmäinen on se, että ainoa ulospääsytie tästä tilanteesta on se, että Suomen eduskunta ja ennen kaikkea Suomen hallitus lähtevät tässä asiassa yksissä tuumin viemään asiaa eteenpäin niin, että valtiovarainministeriön virkamiehet maa- ja metsätalousministeriön suosiollisella avustuksella neuvottelevat komission kanssa tämän Kemera-tuen pysyvästi notifioiduksi, ei kilpailua haittaavaksi tueksi EU:ssa. Se olisi se ulospääsytie.

Mitä tulee näihin metsäveroasioihin ja muihin, koska Kemera-tuet jollain lailla liittyvät aina elinkeinon kannattavuuteen, niin jos halutaan metsätaloudesta kannattava pitkällä tähtäyksellä, meidän on pakko lähivuosina ottaa harkintaan metsäverotuksen kokonaisuudistus. Vuodesta 1993 olemme eläneet poikkeustilaa, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että ennen vuotta 1993 elettiin pelkästään pinta-alaverotusaikaa. Vuoteen 2006 asti oli sitten tämä kaksoisjärjestelmä, jossa oli sekä pinta-alaveroa että myyntiveroa, ja nyt sitten kaikki ovat myyntiverotuksessa vuoden 2006 alusta alkaen, elikkä olemme eläneet poikkeusaikaa. 2007 oli erittäin vilkas vuosi, ja nyt ollaan sitten lamassa, jonka pohjaa ei taida kukaan tänä päivänäkään tietää.

Summa summarum, meidän täytyisi luoda yhtenäinen, kestävä metsäverojärjestelmä verokantaa alentamalla, perusteluna se, että metsien tuotot ovat hitaita, pitkäjännitteisiä tuottoja. Ensimmäiset tuotot karuilla alueilla voivat tulla vasta 50 vuoden kuluttua istutuksesta, uudistushetkestä, jolloin pelkät kulut jäävät metsänomistajalle, ja jos siitä vielä viedään paljon veroa, ei se ole kannattavaa. Metsä on kuitenkin suomalaisen kansantalouden selkäranka edelleen ja varsinkin näin bioenergia-aikoina. Siksi toivon näille molemmille esittämilleni ajatuksille tukea jatkossa ja toivon, että tämä suuri asia suomalaisten kannalta saadaan vihdoin ja viimein hyvään ratkaisuun.