Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nimi on ihmiselle hyvin tärkeä asia. Se on keskeinen osa identiteettiä, ja siihen liittyy myös henkilöhistoria, suvun historia. Nimilaista kuvastuu sellainen ajatus, että sukuhistorialla on suuri painoarvo silloin, kun yksilö jossain elämänsä käännekohdassa pohtii sukunimensä valintaa, mutta toisaalta nykyisin voimassa oleva nimilaki myöskin asettaa tarpeettomasti vastuksia yksilön valinnanvapaudelle ja esimerkiksi säätelee vanhempien mahdollisuutta päättää lapsensa sukunimestä, esimerkiksi ei salli sitä, että lapselle annettaisiin sukunimeksi kaksoisnimi.
Olen tehnyt tämmöisen lakialoitteen, jossa toivon, että kun lapsi syntyy, vanhemmilla olisi oikeus valita lapselleen kaksoisnimi sillä tavalla, että yksi nimenosa voisi olla vanhempien yhteinen sukunimi ja toinen osa voisi olla sellainen, joka on kuulunut suvun vanhemmalle polvelle: isälle, äidille tai esivanhemmille. Se järjestys, kumpi tulee ensin, olisi vanhempien päätettävissä, mutta kuitenkin niin, että sisaruksilla olisi sama sukunimi. Tällä tavalla voitaisiin edistää suvun historiaa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Menemättä nyt sukujen nimiin, niin jos ei tulisi mitään kehumista, niin totean vaan sen, että jo 1987:n eduskunnan aikana sain ensimmäisen viestin, jossa tunnettujen sukujen osalta esitettiin tämänlaatuinen toivomus, että nimilain pitäisi mahdollistaa juuri sellainen menettely kuin tässä on esitetty. Totesin vain aloitteen tekijälle, että emme elä sitä aikaa. Silloin elettiin aivan totaalisesti toisenlaista aikaa, mutta kyllä se aika varmaan on nyt, jolloinka liberalismi voi hyväksyä ihan mukisematta tämänlaatuisen menettelyn.
Keskustelu päättyi.