6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta
Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi
ulkomaalaislain muuttamisesta ehdotetaan täytäntöön
pantavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, niin sanottu
määritelmädirektiivi, jolla laadittiin
uudelleen aiempi vastaava määritelmädirektiivi.
Voimassa olevan ulkomaalaislain säännökset
vastaavat pääosin direktiiviä, ja ulkomaalaislakia
ehdotetaan ainoastaan täsmennettäväksi
eräiltä osin direktiivin edellyttämällä tavalla.
Valiokunta toteaa, että Suomen ulkomaalaislaissa on
jo nykyisin säädetty pakolaisaseman ja toissijaissuojelua
saaneille yhtäläiset oikeudet ja etuudet. Nyt
tehtävät muutokset liittyvät lähinnä voimassa
olevan lainsäädännön käsitteiden
täsmentämiseen ja hallituksen esityksen mukaan myös
aiempien hallitusten esitysten perusteluihin nojaavan vallitsevan
soveltamiskäytännön nostamiseen lain
tasolle. Kokonaisarviona todetaan, että määritelmädirektiivi
aiheuttaa maamme lainsäädäntöön
ja noudatettuihin käytäntöihin melko
vähäisiä muutostarpeita.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi
ulkomaalaislain niitä säännöksiä,
jotka koskevat vainon syitä, suojelun tarjoamista, sisäisen
paon mahdollisuutta sekä pakolaisaseman ja toissijaisen
suojeluaseman lakkauttamista. Ilman huoltajaa olevan alaikäisen
vanhemman tai hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön
jäljittäminen on aiemmasta poiketen velvoittavaa,
ja sitä on tarvittaessa jatkettava suojelun myöntämisen
jälkeenkin. Ehdotetut lainmuutokset vastaavat pitkälti
Suomessa jo noudatettuja käytäntöjä.
Valiokunta kiinnitti huomiota asiantuntijakuulemisessa siihen,
että Suomen valtio on YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen
mukaan velvollinen järjestämään
kidutettujen tarvitseman hoidon ja kuntoutuksen, ja myös
uudelleen laaditun määritelmädirektiivin
30 artikla velvoittaa jäsenvaltion järjestämään
riittävän terveydenhuollon haavoittuvassa asemassa
oleville kansainvälistä suojelua saaville henkilöille
samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. Valiokunta kiinnitti
myös huomiota määrärahoihin,
joita kidutettujen tarvitsemaan hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa
on käytössä.
Valiokunta toteaa edelleen, että määritelmädirektiivin
mukaan jäsenvaltioiden on kansainvälisen suojelun
sisältöä koskevaa lukua soveltaessaan
otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden
erityistilanne. Heitä ovat esimerkiksi alaikäiset,
ilman huoltajaa olevat alaikäiset, vammaiset, vanhukset,
raskaana olevat naiset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia,
ihmiskaupan uhrit, mielenterveyshäiriöistä kärsivät
sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen,
fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet
henkilöt. Artiklan 4 kohdan mukaan edellä olevaa
sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joilla on todettu olevan erityistarvetta,
kun heidän tilanteensa on arvioitu yksilöllisesti.
Määritelmädirektiivin mukaan edelleen
on järjestettävä riittävä terveydenhuolto
näille edellä mainituille ryhmille, tarvittaessa
myös mielenterveyshäiriöiden hoito samoin
edellytyksin kuin kyseisen suojelun myöntäneen
jäsenvaltion kansalaisille. Muutoksena aiempaan määritelmädirektiiviin
verrattuna on lisätty maininnat ihmiskaupan uhreista ja
mielenterveyshäiriöistä kärsivistä ja
mielenterveyshäiriöiden hoidosta osana terveydenhuoltoa.
Esimerkkiluettelon laajentaminen ei aiheuta saadun selvityksen mukaan
tarvetta kansallisen lainsäädännön
muuttamiseen, ja mielenterveyshäiriöiden hoidon
on Suomessa jo aiemmin katsottu kuuluvan osaksi terveydenhuoltoa.
Määritelmädirektiivin kansainvälisen
suojelun sisältöä koskeva luku koskee
siis henkilöitä, jotka ovat jo saaneet oleskeluluvan
kansainvälisen suojelun perusteella. Heillä on
Suomessa jatkuva oleskelulupa ja kotikuntalain mukaisesti kotikunta,
ja heillä on siten oikeus julkisiin terveyspalveluihin
aivan samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaisilla. Terveydenhuollon
ammattihenkilö arvioi tarpeen asiakkaan yksilöllisen
tilanteen mukaan.
Saadun selvityksen mukaan tarve sisällyttää ulkomaalaislakiin
velvoite ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden
erityistilanne käsitellään turvapaikkamenettely-
ja vastaanottodirektiivien kansallisen täytäntöönpanon
yhteydessä, ja niitä koskevat hallituksen esitykset
on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä vuoden 2014 valtiopäivien
aikana.
Tämä hallintovaliokunnan mietintö ei
ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy vastalauseen mukainen
muutosesitys.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka on
väline, jonka avulla Välimeren alueen maat haluavat
sysätä vastuun erityisesti Pohjois-Afrikasta saapuvien
venepakolaisten ja spontaanien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta
yhteiskunnallisesti vakaampien Pohjois-Euroopan maiden harteille.
Italia, Kreikka ja Malta etunenässä ovat viime
vuosina tietoisesti pyrkineet murentamaan Dublin-järjestelmän
perustaa tarjoamalla niin huonot vastaanottopalvelut näitä maita
kauttakulkuväylänä käyttäville
ihmisille, että määränpäämaiden
tekemät palautukset ensimmäiseen turvapaikanhakumaahan
kiellettäisiin EU-tuomioistuimen toimesta. Kreikka on jo tässä osin
onnistunut, eikä Suomikaan ole enää vuosiin
palauttanut Kreikan kautta Suomeen tulevia spontaaneja turvapaikanhakijoita
tai muita vastaavia yksilöitä.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus pyrkii esityksellään
saattamaan EU:n määritelmädirektiivin
edellyttämät muutokset osaksi maamme ulkomaalaislakia.
Erityisen ongelmallista tässä hallituksen esityksessä on
ulkomaalaislain 107 §:n väljentäminen,
minkä myötä turvapaikanhakijayksilölle
tarjottavaa kansainvälistä suojelua on jatkettava,
jos tämä kieltäytyy palaamasta alkuperämaahansa,
vaikka siellä aiemmin koettu vaino tai muu vakava haitta
olisi jo tosiasiallisesti päättynyt. Määritelmädirektiivin
voimaantulon myötä turvapaikanhakija voi siis
saada oikeuden jäädä Suomeen, mikäli
hän omassa mielessään kokee, ettei paluu
omaan kotimaahan olisi mielekästä, vaikkei paluuta
mikään konkreettinen asia siellä enää uhkaisikaan.
Pelkäänkin pahoin, että ulkomaalaislain
107 §:n löysentäminen voi avata pandoran
lippaan, jolloin vuosittain sadat kielteisen turvapaikkapäätöksen
saaneet yksilöt kieltäytyvät palaamasta
alkuperämaihinsa, koska eivät koe sen olevan itselleen
mieluisaa.
Arvoisa herra puhemies! Suomen on säilytettävä EU:n
ankarasta painostuksesta huolimatta kansallisissa käsissä maahanmuuttopolitiikka
ja tehokkaat sääntelykeinot maahanmuuton laadun ja
määrän hallitsemiseksi. Tämä ulkomaalaislain muutosesitys
ei ole millään muotoa askel oikeaan suuntaan vaan
tulee omalta osaltaan kasvattamaan yhä hallitsemattomammaksi
käyvää muuttoliikettä Suomeen.
Suomi tarvitsee enemmän maastamuuttoa, ei maahanmuuttoa.
Tämän tosiasian pitäisikin olla maamme
ulkomaalaispolitiikan suurten linjojen kulmakivi.
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy
ulkomaalaislain 107 §:n muuttaminen siten, että jos
henkilölle on myönnetty oleskelulupa suojelun
tarpeen vuoksi, oleskelulupaa ei voitaisi lakkauttaa, vaikka sen
perusteena olleet olosuhteet lähtömaassa olisivat
lakanneet olemasta, mikäli kyseinen henkilö vetoaisi
aiemmin koettuun vai-noon ja tällä perusteella
kieltäytyisi turvautumasta lähtömaansa
suojeluun.
Suojelun tarpeen perusteella myönnetyn oleskeluluvan
tulee lähtökohtaisesti olla tilapäinen. Turvapaikkamenettelyn
uskottavuus edellyttää, että pakolaisasema
tai toissijainen suojeluasema pääsääntöisesti
lakkautetaan, kun suojeluaseman perusteena olleet olosuhteet kansalaisuusvaltiossa
tai aiemmassa asuinmaassa ovat lakanneet olemasta. On vaikea pitää perusteltuna
sitä, että vetoaminen aiemmin koettuun mutta jo
päättyneeseen vainoon ja kieltäytyminen
turvautumisesta kansalaisuusvaltion suojeluun voisi olla peruste
suojeluaseman jatkamiselle.
Arvoisa herra puhemies! Humanitaarisin perustein maahan muuttaneiden
kotoutumistoteutuma ja kotoutumisennuste ovat tunnetusti heikkoja.
Humanitaarinen maahanmuutto pääasiallisesti rasittaa
vastaanottavaa yhteiskuntaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.
Jotta turvapaikkamenettely säilyttäisi hyväksyttävyytensä veronmaksajien
silmissä, linjan pitää olla tiukka. Suojeluperusteisia
oleskelulupia tulee myöntää vain niille,
jotka objektiivisin kriteerein ovat niiden tarpeessa, ja ne pitää lakkauttaa,
kun niiden objektiivinen perustelu katoaa. Henkilön palaamishaluttomuus
ei voi olla perustelu. On mahdollista, että esitetty lakimuutos
vastaa jo sovellettavaa käytäntöä,
mutta mikäli näin on, käytäntöä on
syytä arvioida kriittisesti uudelleen.
Edellä olevan perusteella tulen yksityiskohtaisessa
käsittelyssä esittämään
mietintöön sisältyvän vastalauseen
mukaisesti, että ulkomaalaislain 107 § poistetaan
laista. — Kiitos.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 oli keskeinen
linjaus nimenomaan se, että maahanmuuton määrällisen
ja laadullisen hallinnan pitää olla työmarkkinoiden
vakauden, kotouttamisen ja sisäisen turvallisuuden ja muun
muassa laittoman maahanmuuton torjunnan kannalta kunnossa.
On syytä huomauttaa perussuomalaisille, että maahanmuutto-
ja turvapaikkapolitiikka on hyvä rakentaa EU:ssa yhdessä,
koska ulkorajojen turvallisuudessa on oltava samat kriteerit. Jos
se pettää jossain ja jos nimenomaan, sanotaan,
lähtö- ja kauttakulkumaiden oikeudelliset ja sosiaaliset
olot eivät ole kunnossa, niin ne ovat meidän toriemme
ongelmia. Ja tässä suhteessa myös oikeus-
ja sisäasioissa on tärkeää tunnustaa
tämmöinen kehitystuki myöskin kolmansien
maiden tilanteen, niiden oikeudellisten olojen, demokraattisten
olojen, kehittämiseen. Syyt löytyvät monesti
sieltä, miksi ne ongelmat ovat sitten täällä.
Toisaalta pitää olla myöskin selvästi
laittoman maahanmuuton torjuntaotteen voimakkaammin esillä kuin
nykyään puhutaan, ja se tarkoittaa sitä,
että muun muassa tilapäisten oleskelulupien myöntämisen
ei pidä olla mahdollista niille, joita ei vain voida palauttaa
kotimaahan, koska nyt käytetään myöskin
esimerkiksi oleskelulupa- ja laittoman maahanmuuton väylää liian paljon.
On todettu, että jopa rikollisia on näissä oleskelulupajärjestelmissä mukana.
Tähän liittyy myöskin se, ettei pidä tehdä liian houkuttelevaksi
myöskään laittoman maahanmuuton väyliä.
Meidän pitää olla tässä vähemmän
sinisilmäisiä. Viittaan nyt paperittomien terveydenhuoltopalveluihin.
Jos me ryhdymme EU:n etulinjassa mainostamaan tuberkuloosi- ja hiv-hoitoja,
niin — 70 prosenttiahan on paperittomia jo nykyään — tulemme
olemaan hyvin suosittu kohde. Eli tältä osin on
hyvin tärkeätä, että kansalaisten
näkökulmasta myöskin maahanmuutto- ja
turvapaikkapolitiikka on hyväksyttävää ja
että siinä myöskin väärinkäyttöön puututaan.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Maantieteellisistä syistä johtuen
tänä päivänä turvapaikanhakijoiden
vastaanottamisen etulinjassa ovat eteläisen Euroopan maat,
jonne joko Afrikasta Välimeren yli tai sitten Turkin kautta
Aasiasta tulee paljon turvapaikanhakijoita. Näiden hakijoiden
joukossa on niitä, joiden turvapaikkahakemukset ovat perusteltuja
eli joita todellakin vainotaan näissä lähtömaissa,
ja sitten on myös niitä, joiden hakemukset eivät
ole perusteluja, joiden kohdalla pitää puhua enemmän
taloudellisesta siirtolaisuudesta kuin varsinaisesta turvapaikan
hakemisesta.
Niin tai näin, mielestäni on tärkeätä,
että nämä maat, joista turvapaikkaa haetaan,
hoitavat oman turvapaikkapolitiikkansa, pakolaisten, turvapaikanhakijoiden
vastaanottamisen ja heidän olosuhteensa siten, että Dublinin
sopimusta voidaan noudattaa eli että se maa, johon tullaan,
käsittelee sen turvapaikkahakemuksen.
Eteläisen Euroopan maiden piirissä ja ehkä EU:n
piirissä laajemminkin puhutaan mielellään taakanjaosta
eli katsotaan, että nämä maat joutuvat
kohtuuttomaan asemaan maantieteellisen sijaintinsa vuoksi eli että heihin
kohdistuu enemmän turvapaikanhakijoita, huomattavasti enemmän
kuin moniin muihin maihin.
Ymmärrän tätä ajattelua
mutta en voi sitä hyväksyä. Ajatus siitä,
että maantieteen ongelmat ratkaistaisiin jotenkin levittämällä tätä hakijoiden
joukkoa kaikkien maiden tasapuolisesti käsiteltäväksi,
matkaansaattaisi mielestäni kysymyksen, mitä muita
maantieteen aiheuttamia hyötyjä ja haittoja pitäisi
EU:n piirissä tasata. Viittaan vain siihen, että näillä mailla
on myös huomattavia etuja vaikkapa turismia ajatellen siitä,
että sijaitsevat Välimeren rannalla.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki äsken
totesi, että turvapaikkamenettely on syytä rakentaa
yhteistoiminnassa EU:n kanssa.
Tuli vain mieleeni: Suomen budjettihan on tänä vuonna
54 miljardia euroa, EU:n budjetti on kaksi ja puoli kertaa suurempi
eli 135 miljardia euroa. Kysynkin teiltä, arvoisat kollegat:
olisiko oikein ja kohtuullista, että kun EU direktiivien kanssa
velvoittaa jäsenmaita ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita,
niin samalla EU osoittaisi kyseiselle valtiolle riittävät
määrärahat asioiden hoitamiseksi siinä maassa,
mihinkä nämä turvapaikanhakijat tulevat?
Suomella on jatkuvasti budjettinsa kanssa tiukkuutta, kuten
tiedetään. Jokainen vuorokausi Suomi tänäkin
vuonna ottaa 19,5 miljoonaa euroa uutta velkaa, ja hallituksella
on vakaa aikomus tasapainottaa tämä velanotto.
Tuli mieleen todellakin se, arvoisa puhemies, olisiko mahdollista,
kun nyt tässä ovat EU-vaalitkin tulossa, että joku
puolue tai jotkut puolueet ottaisivat kunnia-asiakseen sen, että EU
suuressa viisaudessaan osoittaisi riittävät määrärahat
niille maille, jotka ottavat vastaan turvapaikanhakijoita.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tuonut tänään
eduskunnan käsittelyyn ulkomaalaislakia koskevan muutosesityksensä,
jolla pyritään saattamaan Suomessa voimaan EU:n
yhteiseen turvapaikkapoliittiseen lainsäädäntökehitykseen
kuuluva määritelmädirektiivi.
Huomioni tässä hallituksen esityksessä kiinnittyy
erityisesti ulkomaalaislain 107 §:ään
tehtäviin muutoksiin koskien pakolaisaseman tai toissijaisen
suojelun aseman lakkauttamista. Hallitus on lisäämässä kyseiseen
pykälään kir- jausta, jonka mukaan edellä 1
momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun olosuhteiden muutoksen
on oltava merkittävä ja pysyvä. Mitä 1
momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa säädetään,
ei kuitenkaan sovelleta henkilöön, joka voi aiemmin
koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakotettujen
syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa
tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun.
Arvoisa puhemies! Olen erittäin huolestunut kyseisestä säädöslisäyksestä,
sillä se käytännössä antaa
kansainvälistä suojelua saaville yksilöille
absoluuttisen oikeuden jäädä Suomeen
suojeluaseman lakkauttamisesta huolimatta epämääräisesti
määriteltyjen pakotettujen syiden nojalla, vaikka
aiemmin koettua vainoa tai vakavaa haittaa ei enää olisikaan
näköpiirissä. Minulla herää mielessäni
kysymys: jos vaino tai vakava haitta ei enää uhkaa
tänne kansainvälistä suojelua hakemaan
tullutta yksilöä ja hänen suojeluasemansa
näin lakkaa, niin miksi haluamme lisätä tähän
ulkomaalaislakiin tarkoituksella jälleen kerran yhden porsaanreiän,
jolla turvapaikkaa ansaitsemattomille yksilöille käytännössä lahjoitetaan
perusteeton ikuinen oleskelulupa Suomeen avokätisine tulonsiirtoineen
ja hyvinvointipalveluineen?
Tietenkin tässä lakimuutoshankkeessa on kyse siitä,
että Suomen valtio on velvoitettu EU:n jäsenenä saattamaan
voimaan tämäkin komission mahtikäskyllä antama
direktiivi. On jälleen kerran annettava suoraa voimakasta
kritiikkiä hallitukselle, että se on taas epäonnistunut
yhteisötason lainsäädäntöneuvotteluissa,
mistä seurauksena on tämä katastrofaalisen
ulkomaalaislain 107 §:n lisäys määritelmädirektiivin
pakottamana.
Arvoisa herra puhemies! Hieman kärjistäen sanottuna
maamme turvapaikkapolitiikan päälinjana tuntuu
olleen viimeiset 20 vuotta se, että viranomaiset pyrkivät
kaikilla mahdollisilla hallinnollisilla ja lainsäädännöllisillä keinoilla
varmistamaan mahdollisimman monen Suomeen hakeutuneen turvapaikanhakijan
pysymisen maassamme. Tämä siitäkin huolimatta,
vaikka kansainvälistä suojelua hakeva yksilö ei
alkuperäis-maassaan tapahtuvaa henkilökohtaista
vainoa tai syrjintää muun muassa rodun, uskonnon,
vakaumuksen tai muun vastaavan tekijän perusteella pystyisikään
turvapaikkakuulemisissa osoittamaan.
Arvoisa puhemies! Suomessa olisi nyt korkea aika tehdä täyskäännös
maahanmuuttopolitiikassa, varsinkin turvapaikkapolitiikan osalta,
saattamalla kansainvälisen suojelun myöntämiskriteerit
nykyistä tiukemmiksi kiristämällä tuntuvasti perheen
yhdistämisiä sekä vauhdittamalla rikollisten
ulkomaalaisten karkotusta.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Palaan tähän edustaja Zyskowiczin
esille ottamaan kysymykseen Välimeren maiden tilanteesta.
Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 ajettiin läpi
juuri Välimeren kovan maahanmuutto- ja turvapaikkapaineen
takia laajennetun yhteisvastuun malli. Se oli Suomen puheenjohtajuuskauden
agendaa, jossa nimenomaan edellytettiin, että Välimeren
maiden tulee noudattaa itse ehdottomasti turvapaikkakäytäntöjen
ja myöskin laittoman maahanmuuton osalta selviä menettelytapoja,
rekisteröinti- ynnä muita tapoja, ennen kuin voidaan
ottaa esille yhteisvastuuseen liittyvät velvoitteet. Ei
voi olla niin, että tosiaan ovet aukeavat ja sitten edelleen
takaovet auki Eurooppaan. Tältä osin valitettavasti
seuraajani, ministeri Astrid Thors ei erittäin kovasti
pitänyt esillä tätä sinänsä EU:ssa
hyväksyttyä mallia. Samoin kuin myöskään
joulukuun 5. päivä 2006 Luxemburgissa hyväksyttyä Prümin
mallia, Prümin sopimusta, joka tarkoitti nimenomaan rajat ylittävän
laittoman maahanmuuton, terrorismin ja järjestäytyneen
rikollisuuden torjuntamallia, sitä yhteistyökuviota,
ei kovin voimakkaasti pidetty esillä.
Mutta mitä tulee tähän lainsäädäntöön,
niin maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat ovat erityisesti sisäministereiden
ja maahanmuuttoministereiden neuvostossa. Siellä Suomen
sisäministeri ja maahanmuuttoministeri ovat eduskunnan
ohjeiden mukaisesti paikalla. Kyllä mielestäni
olisi voimakkaammin näitä asioita voinut tuoda
esille. 2003—2007 hallituksen aikana, Vanhasen ykköshallituksen
aikana, laittoman maahanmuuton torjunta oli myös eräs
Suomen puheenjohtajuuskauden selvä kärkiasia,
joka EU:ssa vietiin eteenpäin. Ehkä se ei ole
ollut niin muodissa. Sitä sanaa edes ei seuraajien aikana
kovin paljon ole käytetty.
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että edustaja
Rajamäki suhtautuu terveellä kriittisyydellä niihin riskeihin,
joita muun muassa paperittomille tulijoille tarjotut terveyspalvelut
aiheuttavat. Toivottavasti edustaja Rajamäen ajatukset
leviävät laajemminkin sosialidemokraattisessa
puolueessa. Helsingissä, jota tämä ongelma
ennen kaikkea koskettaa, sosialidemokraatit kannattivat yksimielisesti
terveyspalvelujen avaamista paperittomille, vaikka edes laki ei
sitä edellyttänyt.
Mitä Dublin-menettelyyn tulee, niin kyseessä on
todella koko Euroopan ongelma, ei ainoastaan Kreikan tai Italian
ongelma. Kreikka ja Italia ovat pitkälti kauttakulkumaita,
eikä vastuuta voida yksin sälyttää niiden
niskoille. Pohjois-Euroopan, mukaan lukien Suomen, tulisi kiireesti vähentää omaa
houkuttelevuuttaan sosiaalisen siirtolaisuuden näkökulmasta.
Tämä tarkoittaa ennen kaikkea katastrofaalisen
liberaalia perheenyhdistämislainsäädäntöä ja
-käytäntöä ja avokätisiä vastikkeettomia
sosiaalitukia.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tässähän tosiasiassa
on kysymys direktiivin täytäntöönpanosta,
ja liikkumavara on varsin rajattu tältä osin.
Mutta olen sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan
Suomen pitää edustaa — ja edustaja Rajamäki
on sitä edustanut — hyvin tiukkaa linjaa, mitä tulee
maahanmuuttopolitiikkaan ja nimenomaan pakolaisiin Euroopan unionin
alueelle tultaessa, ja rajojen pitää olla hyvin
selkeitä. Ja totuushan on se, että välttämättä asioista
ei puhuta aivan oikeilla nimillä aina. Kysymys on pääasiassa
taloudellisesta siirtolaisuudesta hyvinvoiviin maihin, ja sitten
perusteina käytetään muita perusteita
kuin niitä, jotka ovat todellisia syitä. Suomi
ilmastollisesti ei ole houkutteleva alue, mutta on selvää,
että meillä sosiaaliturva on siinä määrin
hyvällä tasolla, että se tietysti houkuttelee,
ja valitettavasti siitä seuraa se huono seikka, että helposti,
kun sosiaaliturva on hyvä, sitä pyritään
hyödyntämään eikä välttämättä etsiydytä työelämään
sillä intensiivisyydellä kuin henkilöiden
pitäisi.
Kaiken kaikkiaan saattaisi olla perusteltua jossakin vaiheessa
katsoa ihan näitä kansainvälisiä sopimuksia
alusta loppuun asti, ovatko ne kohdallaan ja onko ne sillä realismilla
kirjoitettu, millä ne aikanaan on sotien jälkeen
kirjoitettu.
Mitä sitten tulee vielä pakolaisten palauttamiseen,
niin tältä osin täytyy sanoa, että meillä ollaan
tässä suhteessa aivan liian varovaisia. Jos otan
Irakin esimerkkinä, niin Pohjois-Irak on ollut hyvin turvallista
aluetta ja sinne oltaisiin voitu hyvin pitkään
jo palauttaa Irakista tulleita pakolaisia, ja tässä suhteessa
pitäisi hyväksyä se, että kun
kotimaahan pääsee, vaikkei kotiseudulle, niin
henkilö voidaan palauttaa sille alueelle.
Kaiken kaikkiaan EU:ssa pitäisi kyllä vakavasti
miettiä myöskin sitä, pitäisikö meidän
tätä työvoimapolitiikkaa kehittää sillä tavalla,
että olisimme valmiita ottamaan amerikkalaisen tai kanadalaisen
järjestelmän mukaisesti Suomeen muista maista
nimenomaan työntekijöitä, millä pyrittäisiin
sitten myöskin vähentämään
sitä painetta tähän niin sanottuun laittomaan
siirtolaisuuteen ja pitämään huolta siitä,
että meillä olisi innokasta, hyvää työvoimaa
käytettävissä entistä paremmin,
kun muuten Suomen väestö on supistumassa.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän
käytyyn keskusteluun.
Kun edustaja Tuupainen sanoi, että EU määrää meitä ottamaan
turvapaikanhakijoita, niin on aihetta huomauttaa, että kyllä nämä turvapaikanhakuoikeudet
lähtevät ihan YK-tason sopimuksista ja velvoittavat
muitakin maita kuin EU-maita. Eli kyllä kaikki niin sanotut
länsimaat ovat näitten turvapaikanhakumenettelyjen
piirissä, ja näitten kanssa kamppailevat Australia
ja Kanada ja muutkin maat kuin EU-maat. Eli lähtökohta
on ollut aikanaan siinä, että kun toisen maailmansodan
aikana ymmärrettävistä syistä aika
moni ihminen pyrki tuolta Saksasta pois ja näitä ihmisiä ei
haluttu ottaa missään vastaan ja monet joutuivat
palaamaan sinne, niin sen jälkeen päätettiin, että kaikkien
ihmisten tapaukset tutkitaan: joka ikisen ihmisen kohdalla, joka
tulee rajalle ja sanoo, että häneen kohdistuu
vainoa, asiat asiallisesti tutkitaan. Tämä on
erittäin tärkeä perusoi-keus, josta on
syytä pitää kiinni.
Kun edustaja Immonen sanoi pöntöstä,
kuinka maahanmuuttajia houkuttelevat avokätiset tulonsiirrot,
niin täytyy sanoa, että kyllä nämä tulonsiirrot
ovat ihan yhtä avokätisiä kaikille kantasuomalaisillekin
eli ihan samojen lakien perusteella täällä Suomessa
perusturvaa jaetaan niin turvapaikanhakijoille kuin Suomessa syntyneille ihmisille.
Ja toinen väite — se, että viranomaisilla
on pyrkimys houkutella kaikin tavoin maahanmuuttajia Suomeen — ei
kyllä ihan faktaan perustu, sillä valtaosa turvapaikkahakemuksista joka
vuosi hylätään. Eli kun valtaosa hylätään, niin
miten voi väittää, että kaikkia
pyritään vain hamuamaan tänne ja jokainen
saa luvat, jos haluaa?
Tämä laki ei tule koskettamaan suuria massoja.
Ne ihmiset ovat hyvin pieniä määriä,
jotka tämän lain 107 §:n piirissä sitten
ovat, ja on ihan oikein, ettei ihmisiä riepotella hetken
mielijohteesta ympäri maailmaa.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut useita
puheenvuoroja, joissa on myös ihmetelty allekirjoittaneen
tavoin tätä hallituksen esitystä, ja
esittäjiä on ollut kyllä muistakin ryhmistä kuin
perussuomalaisista, mutta ikävä kyllä kun
tuolla hallintovaliokunnassa katsoin, miten tämän
asian käsittely on edennyt, niin siellä vastalauseen
takana oli vain perussuomalaisia edustajia jälleen kerran.
Pikkuhiljaa olisi aika siirtyä esimerkiksi tämän
salin oikealla laidalla sanoista tekoihin. Kokoomuksen riveistä on
kuultu toistuvasti tätä kansaa kosiskelevaa puhetta,
mutta se on vain pelkkää puhetta. Kun täällä aina
populistiksi itse kutakin parjataan, niin tuo jos mikä on
semmoista kansan kosiskelua, millä ei ole mitään
arvoa loppupeleissä, kun näistä asioista
päätetään.
Mitä sitten tulee vasemmistoliiton linjaan, niin sehän
on aina tiedetty, että olivat ne esitykset miten järkeviä tahansa
koskien näitä porsaanreikien tukkimisia, niin
se ei koskaan ole vasemmistoliiton mielestä semmoinen esitys,
että se antaisi aihetta kriittisyyteen. Se linja on kyllä valitettava,
ja nyt vaan vasemmistoliitolle, joka ei enää ole
edes hallituksen kelkassa mukana, olisi myös mahdollista
omaa linjaansa tarkistaa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomi on maailman paras maa. Tätä taustaa
vasten on ymmärrettävää, että Suomeen suuntautuu
turvapaikan hakemista, jossa on sekä perusteltua turvapaikan
hakemista että myös perusteetonta, eli käytännössä haetaan
parempaa elämää, minkä toki
hyvin ymmärrän, mutta se ei ole peruste saada
turvapaikka. Kun me olemme maailman paras maa, niin me emme todellakaan tarvitse
lisää mitään vetovoimatekijöitä.
Niinpä esimerkiksi tämä THL:n selvitysryhmän
esitys siitä, että meidän pitäisi
myös paperittomien osalta järjestää maksuttomat
terveyspalvelut samalla tavalla kuin suomalaisille tai joka tapauksessa
nykyistä laajemmissa puitteissa, on mielestäni
kyseenalainen.
Helsingin Sanomat kertoi eilen, että meitä, Suomea, velvoittavat kansainväliset
ihmisoi-keussopimukset velvoittavat tarjoamaan kaikille, paperittomillekin,
samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. No, soitin sinne lehteen
ja kysyin, että mistäköhän kansainvälisestä sopimuksesta on
kyse, ja tämän päivän Hesarissa
tuo uutinen oikaistiin. Mutta totuus on valitettavasti se, että THL
suositteli tällaista ajatusta, että meidän
pitäisi kaikille, jotka tänne tulevat esimerkiksi
kerjäämään, tai rikollisille,
jotka eivät suostu lähtemään
maasta, vaikka ne on karkotettu, antaa samat terveyspalvelut kuin
suomalaisille tai Suomessa laillisesti oleville ulkomaalaisille.
Tällaista THL:ssä nyt sitten virkamiesten toimesta
veronmaksajien piikkiin suunnitellaan.
Mitä sitten tulee vielä tähän
edustaja Kalliorinteen puheenvuoroon, niin hän oli mielestäni oikeassa.
Ihmisille, joita vainotaan, pitää turvapaikka
antaa, kaikille mahdollisuus hakea, mutta niiden osalta, joille
turvapaikka ei kuulu, prosessin pitäisi olla myös
hyvin nopea.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä on siis pitkäaikaisen
suunnitelmallisuuden tulos. Nykyäänhän
suomenruotsalaisilla on kaikki nämä vähemmistöpaikat
Eurooppaa ja EU:ta myöten ja myös tuolla Pohjois-Suomessa.
Hallitussopimuksessa on RKP:lle sovittu myös tämänkaltainen
juttu. Sen takia — kun edustaja Saarakkala puhui oikeistosta — meidän äärioikeistomme,
RKP ja kokoomus, pelkästään sen takia,
että vaalit ovat tulossa, rakentavat sekä Eurooppaan
että Suomeen semmoista kuvaa, että perussuomalaiset
olisivat jotenkin tässä keskellä vasemmalla
oleva sen kaltainen puolue kuin heidän henkinen perintönsä.
Suomalaiset ja saamelaisethan ovat Euroopan viimeisin pitkäaikaisen
rasismin kohde. Nimenomaan Ruotsi oli viimeinen ja suomenruotsalaisuus
Suomessa viimeisiä, joka sekä rodullisin, aivan
oikeasti fyysisin ja henkisin ominaisuuksin alensi suomalaisten,
suomenkielisten, itsetuntoa. Tämän perinteen ikään
kuin hämäämiseksi RKP vyöryttää kaikilla
tahoilla sen kaltaista juttua, että pääsisi
hämäämään Euroopan
valtioita sillä, että Suomessa on joku äärioikeistolainen
tai rasistinen vaara. Astrid Thorshan aloitti ministeriaikanaan
tämän muutamalla Facebookista poimitulla jutulla,
ja tietysti Hesari ja kaikki levittelivät samanlaisia,
mitä edustaja Zyskowicz sanoi, juttuja Hesarissa, koska
oli myös ääri-ihminen Hesarin päätoimittajana,
Suomen äärimmäisen uskonnollisen liikkeen,
josta on todistettu kaiken näköistä häpeällistä käytöstä. Mies
Hesarin leimasi esimerkiksi meikäläisen rasistiksi,
vaikka tiesi ihan hyvin, mistä oli kyse.
Tässä on pitkäaikainen kehitys, ja
tätä ajetaan nyt tämmöisellä muka
humanismilla. Totta kai, edustaja Zyskowicz oli oikeassa, kaikki
on huomioitava täällä ja meidän
on autettava niitä, joita voidaan, mutta tämänkaltainen
vyörytys, jossa mennään koko ajan Suomen
lainsäädäntöön niin sisään,
että ikään kuin suomalaisuudella, diplomaattisella
viisaudella, ei olisi mitään merkitystä,
vaan aina kaikki, jotka näkevät tämän äärimmäisen
vaarallisuuden tämmöisessä antautumisessa
jollekin Euroopan kokonaiselle näköalattomuudelle,
leimataan sitten juuri tältä samalta Suomen äärioikeistolaiselta
RKP:n — niin kuin täällä kaikki
näette, siellä vasemmalla on Suomen äärioikeisto — pohjalta.
Siis sekä EU-vaaleissa tämä tulee esiin
että myös — anteeksi, puheenjohtaja,
että innostuin, voin mennä pönttöönkin — tulevissa
eduskuntavaaleissa.
Samahan tapahtuu saamelaisilla alueilla. Se on häpeällistä,
että suomalaiset eivät mitenkään korjaa
sitä, ketkä todellisia imperialisteja olivat Pohjois-Suomessa
ja näillä himotuilla öljyalueilla.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! EU:n turvapaikkapolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan
ongelmat ovat ilman muuta EU:n eteläisissä jäsenmaissa,
eivät meillä täällä pohjoisessa,
ja yhteisillä toimilla, nimenomaan EU:n yhteisellä turvapaikkapolitiikalla,
on haettava ratkaisua, jotta tätä ongelmaa voitaisiin
hoitaa.
Mutta, puhemies, tähän nimenomaiseen kohtaan,
jota perussuomalaiset ovat vastalauseessaan käsitelleet,
eli ulkomaalaislain 107 §:ään, joka
koskee olosuhteiden muuttumisesta johtuvaa pakolaisaseman ja toissijaisen
suojeluaseman lakkauttamista ja siihen tehtävää poikkeusta.
Kaksi asiaa siitä.
Ensinnäkin, jotta yleensäkään
voidaan harkita pakolaisaseman lakkauttamista, muutosten kotimaassa,
positiivisten muutosten, olisi oltava merkittäviä ja
pysyviä. Eli harkinta olisi tehtävä erittäin
huolella. Näiltä osin hallintovaliokunnan omassakin
mietinnössä todetaan, että lakimuutos
vastaa nykyistä lain soveltamiskäytäntöä,
ja myös Maahanmuuttovirasto on todennut, että näitä poikkeustapauksia
olisi erittäin vähän.
Toisekseen, ja ehkä painavampana näkökulmana,
on UNHCR:n pakolaissopimuksen alakohtaa käsittelevä käsikirja,
jossa todetaan se — näin UNHCR sanoo — yleisesti
tunnettu tosiseikka, että henkilön, joka on kärsinyt
vakavasta vainosta, ei voida odottaa palaavan kotimaahansa edes
siinä tilanteessa, että olosuhteet olisivat muuttuneet,
mikäli vaino on ollut julmaa vainoa, sillä kaikki
olosuhteet, esimerkiksi väestön asenteet, eivät
välttämättä tue sitä,
että henkilö voisi asua turvallisesti omassa vanhassa
kotimaassaan.
Mutta ennen kaikkea nämä tehtävät
lakimuutokset eivät muuta nykyistä soveltamiskäytäntöä mitenkään
merkittävästi.
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalliorinne totesi, että maahanmuuttaja
saa samat sosiaaliset tulonsiirrot kuin vastaavassa tilanteessa
oleva kantasuomalainen. Tämä on aivan totta, mutta
se ei ole kovin oleellista. Kyse on huoltosuhteesta ja sen kehityksestä.
Julkisen sektorin rahoituspohja, kuten kaikki tiedämme,
on muutenkin helisemässä, eikä tilannetta
lainkaan paranna se, että samalla kun rahoittajien, eli
tuottavassa työssä käyvien veronmaksajien,
määrä kaiken aikaa pienenee, tulonsiirtojen
tarvitsijoiden määrä samaan aikaan jatkuvasti
kasvaa.
On aivan selvää, että Suomen kokoisella maalla
ei ole varaa toimia koko Euroopan tai koko maailman sosiaalitoimistona.
Siksi meillä ei ole varaa lainsäädännöllä luoda
vähä vähältä sellaista
tilannetta, jossa maailman tai edes Euroopan kaikilla asukkailla
on potentiaalisesti oikeus suomalaisten rahoittamaan sosiaaliturvaan.
Peter Östman /kd:
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa omassa lausunnossaan, että määritelmädirektiivi
aiheuttaa maamme lainsäädäntöön
ja noudatettuihin käytäntöihin melko
vähäisiä muutostarpeita, joten siinä valossa
näen, että tämä mustavalkoinen
keskustelu, mitä nyt tässä käydään
ja missä maalataan erilaisia mörköjä seinään,
ei ole perusteltua.
Edustaja Immonenkin omassa puheenvuorossaan pelkäsi
tätä suojeluasemaan liittyvää muutosta.
Haluaisin siihen keskusteluun huomauttaa, niin kuin hallintovaliokuntakin
omassa lausunnossaan toteaa, että olosuhteiden muuttumisesta johtuva
suojeluaseman lakkauttamiseen liittyvä poikkeus koskee
erityistapauksia — siis erityistapauksia — joissa
henkilö on saattanut joutua aikaisemman erittäin
vakavan vainon kohteeksi, eikä hän sen vuoksi
lakkaa olemasta pakolainen, vaikka hänen kotimaassaan on
tapahtunut myönteisiä muutoksia. Siis näitäkin
aspekteja tulisi ottaa huomioon, kun me käymme täällä keskustelua.
Ja sitten edustaja Virtasen puheenvuoroon liittyen: Ihmettelen
hiukan sitä halveksuvaa tyyliä RKP:n suuntaan.
Nyt tässä RKP ei ole edustettuna, mutta olen itse
suomenruotsalainen enkä näe mitään
syytä leimata suomenruotsalaisia tuohon tyyliin. Suomenruotsalaisilla
ei ole sellainen asenne, että me haluaisimme millään
tavalla asettaa suomenkielisiä huonompaan asemaan. Suomenruotsalaiset
haluavat vain tulla kohdelluiksi samanarvoisina kansalaisina kuin
myöskin muut suomalaiset. Me olemme siis suomalaisia.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Onneksi edellinen edustaja piti puheenvuoronsa. Siinä tuli
esiin kaikki se halveksunta ja musta-valkoinen tulkinta, mitä tämä eduskunta
hallituksen kautta on aika useasti esittänyt. Eli kun puhuin
menneisyydestä: Freudenthal-mitalia jaettiin vielä Paavo
Väyrysellekin aikoinaan, (Timo Soini: Lipposelle!) Pohjoismaiden
kuuluisimman rasistin mukaan tutkimusten perusteella. Totta kai,
kai tyhminkin tajuaa ainakin lehtereillä, että puhuin
menneisyydestä. En puhunut mitään suomenruotsalaisista
nyt, vaan totta kai he ovat kehittyneet ja oivaltaneet asioita.
Mutta silti, koska heidän määränsä on
pienentynyt, jollain tavalla se nyt näkyy siinä,
että halutaan koko ajan pitää tämä mandaatti
ja valta, mitä joskus on saatu, vaikka ollaan itse sen
perinnön kantajia, josta he syyttävät
suomenkielisiä. Suomenkieliset ovat siis Euroopan viimeisin
rasismin kohde, arvoisa edustaja. Siitä voi kuka tahansa
historiasta lukea.
Pekka Himasen paljon parjattu tutkimus liittyy tähän,
koska Himasen vaatimus oli, että tulevaisuudessa on tehtävä kokonaisvaltaisempaa,
henkisempää politiikkaa,
jossa kuunnellaan toisia oikein. Itse nimitin tätä aikoinaan
mammametodiksi — muuten Ruotsista, siellä on käytetty — siis
että tahallaan vääristää sen,
mitä toinen sanoo, ja sitten tulkitsee omaa tulkintaansa,
näille muille vakuuttelee. Sillä lailla tehdään
nykyään noin tutkimusten mukaan eniten skitsofreenisia ja
masentuneita lapsia, että äiti puhuu tytölle,
että "aina sä sanot tollai". Aivan niin kuin edellinen edustaja
antoi mallia meille, kuinka voi tulkita asioita.
Tähän keskusteluun liittyy myös tämä surullisenkuuluisa
lapsilisäkeskustelu. Aikoinaan keskusta ja pirttiviljely
ja kaikki hyödynsivät sitä, että tehtiin
järjettömästi, maata ajattelematta, maapalloa
ajattelematta, semmoiset lapsilisät, että maksetaan
viimeisistä lapsista kauheasti — nyt tietysti
sieltä tulee semmoisista maista ihmisiä, jotka
tekevät kauheasti lapsia. Kokonaan on unohdettu se puhe,
kun vielä muutama vuosi sitten haluttiin fiksuimmat suomalaiset
naiset, opiskelijat, lisääntymään.
Silloin olisi täytynyt tajuta se, että kunnioitetaan äitejä,
jotka ovat hankkineet yhden, kaksi, kolme lasta. Annetaan ensimmäisestä lapsesta
houkuttelevasti isoin lapsilisä, selkeästi tuetaan
ekaa ja tokaa, ja sitten kun niitä tulee kaikkia, niin
pienenee. Nyt kun Suomi on ajastaan jäljessä,
ei näe kokonaisuuksia tämän rikkinäisen
politiikan takia, meillä on ikivanha lapsilisälainsäädäntö,
jota nyt maahanmuuttajat hyödyntävät,
justiin mitä joku tänään puhui,
että sosiaaliturva on hyvää, mutta se
on jopa perverssiä tässä mielessä.
Se ei mitenkään vastaa käsityksiä maailman
tilasta, että maksetaan isosta lapsilaumasta eniten. — Kiitoksia.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Täällä viitattiin
aiemmin Paavo Väyryseen. Ulkoministeri Väyrysen
ja taisi olla Ulkomaalaisviraston silloisen johtajan Eila Kännön aikaan
Suomessa pakolaispolitiikka oli aika tiukasti hoidettua, ja pääsääntöisesti
se on hoidettu varmaan tähänkin päivään
saakka hyvin. Aina riittää arvosteltavaa.
Hallituksen kehyspäätös saattaa aiheuttaa
tietyllä lailla aikamoisen karhunpalveluksen, koska se
tulee käytännössä johtamaan
nyt siihen, että virkamiesten määrän
vähentyessä turvapaikanhakijoiden jonot tulevat
pitenemään elikkä tuo aika tulee jälleen
kasvamaan, ja tämä on yksi ongelma, jota kyllä Suomenkin
pitää miettiä, että millä käsittelyaikataululla
noita kysymyksiä pystytään sitten hoitamaan.
Mutta, arvoisa herra puhemies, täällä on
viitattu myös eri maiden erityyppisiin käytäntöihin, muun
muassa Kanadaan. Kanadassa tuo maahanmuuttopolitiikka, siis työperäinen
maahanmuuttopolitiikka, on hoidettu kyllä hyvin mielenkiintoisella
tavalla, jota me suomalaiset vähän äimistelemme,
että näinkin voidaan maailmassa asioita hoitaa.
Heillähän on kriteereinä se, että pitää olla
nuorehko henkilö, hänen pitää olla
terve, hänellä pitää olla yritys,
siinä pitää olla pääomaa, hänellä pitää olla
kielitaito, yhtä kahta kieltä, siis siellä englantia
ja ranskaa, ja vähintään yksi akateeminen
tutkinto. Tällä perusteella he ottavat 250 000
uutta asukasta Kanadaan aina per vuosi ja ovat tehneet sitä jo
ainakin kymmenen vuoden ajan, jos eivät pidempään.
Kanada tällä lailla omalta osaltaan on monikulttuurinen
maa ja panostaa siihen hyvin voimakkaasti.
En sano, että Suomen tulisi lähteä näin
toimimaan, mutta minusta olisi hyvä paikallaan käydä myös
laajempaakin keskustelua Suomessa siitä, mikä Suomen
rooli niin Euroopassa kuin maailmassa on, tarvitsemmeko me ja haluammeko
me sellaista väkeä, joka tulee Suomeen ennen kaikkea
työhön, elämään ja
tekemään täällä sitten omaa
elämäänsä ja uraansa ja olemaan
yhdessä suomalaisten kanssa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin puheenvuoro pakottaa muistuttamaan,
että suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa puhutaan liikaa
sekaisin siirtolaisuudesta ja sitten tällaisesta humanitäärisestä maahanmuutosta.
Se, mitä edustaja Rossi kuvaili Kanadan osalta, oli siirtolaisuuspolitiikkaa, (Markku
Rossi: Kyllä!) kun taas tämä humanitäärinen
maahanmuutto lähtee meidän kansainvälisistä velvoitteista
tarjota turvapaikkaa niille, jotka omassa maassaan joutuvat vainotuiksi.
Herra puhemies! Haluaisin vielä täsmentää tätä,
mitä sanoin näistä terveyspalveluista,
ihan pöytäkirjoihinkin tulee asiat vähän
taustoitettua. Siis tänä päivänä Suomessa
on ihan selvää, että jos tuonne kadulle
tuupertuu kuka tahansa turisti tai laiton maahanmuuttaja tai mikä tahansa,
niin kaikkia autetaan eli kaikille annetaan tarvittava kiireellinen
hoito. Sen lisäksi Suomessa turvapaikanhakijoille annetaan
kiireellisen hoidon yli menevästi myös tarpeellinen
hoito.
No, nyt THL:n työryhmä, joka on näitä asioita miettinyt,
on esittänyt noin kuukausi sitten, että parhaiten
Suomea sitovia ihmisoikeusvelvoitteita ja -sopimuksia vastaisi
kuulemma se, että kaikille, myös paperittomille
laittomasti maassa oleskelijoille, tulisi antaa samat terveyspalvelut kuin
suomalaisille. Esimerkiksi hammashuolto, joka on suomalaisille maksutonta,
meidän pitäisi järjestää tämän
ajattelun mukaan kaikille, jotka täällä vaikka
laittomasti ovat tai muuten paperittomasti ovat, pitäisi
heidän hampaansa korjata suomalaisten veronmaksajien piikkiin.
Tämähän on aivan järjetön
ajatus, eikä sellaisia sopimuksia, jotka meidät
tähän velvoittaisivat, ole tietysti olemassakaan,
enkä usko, että maailmassa on yhtään
maata, vaikka se olisi kaikissa samoissa sopimuksissa kuin Suomi,
jossa näin tehtäisiin. Nyt on tärkeätä,
että STM torppaa tällaiset huonot esitykset ja
asioita kehitetään järkevästi
ja tarkoituksenmukaisesti.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Aivan oikein, edustaja Zyskowicz, näinhän
se on. Maahanmuuttopolitiikka, turvapaikanhakijat, siirtolaisuus:
nämä menevät, julkisessa keskustelussa
varsinkin, aivan herttaisen sekaisin, ja kansalaiset tavallaan laittavat
kaiken väärällä lailla samaan
koriin. Ja siitä syntyy myös niitä ongelmia.
Sitten katsotaan, tuleeko tänne joku elämään
toisten varoilla ja näin edelleen ja näin edelleen — kun
yhtä aikaa meidän pitäisi myös miettiä niitä,
jotka tulevat Suomeen oikeasti opiskelemaan, tekemään
töitä ja elämään kenties
Suomen kansalaisina. Tästä asiasta keskusteleminen
niin, että selkeästi pystyttäisiin kokemaan
ja näkemään, haluammeko me Suomeen myös
sellaista väkeä, joka on tämän
kansakunnan yleiseksikin eduksi, kaipaa varmasti — en tiedä,
tarvitseeko se lainsäädännön
puitteissa muutoksia — sitä, että julkisessa
keskustelussa varmastikin olisi enemmän syytä tätä asiaa
käydä läpi. Kysymyshän on tietysti
osittain myös asenteista.
James Hirvisaari /m11:
Arvoisa puhemies! Asian voi esittää hyvinkin
lyhyesti: Suomen ei pidä toimia koko maailman sosiaalivirastona.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt keskusteltu
maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta ja menty ehkä jo
itse tästä asiasta ja pykälästä,
joka on aiheena, vähän sivupolulle. Tämä on
tietysti ihan hyvä asia, että käydään
keskustelua, mutta jotta tämä asia sinne kansalaisten
suuntaan konkretisoituisi, niin silloin mielestäni on myös
vastuullista näitten keskustelijoiden, jos he kokevat,
että nyt on kyseessä jokin epäkohta,
lähteä äänestämään sen
epäkohdan poistamisen puolesta. Näin ollen tätä kautta
ihmisille syntyy sitten se kuva, mikä on oikea epäkohta
ja mikä on sitten ehkä epäkohtien maalailua
ja muuta. Tavallaan määräänsä enempää ei
voida keskustella asiasta puuttumatta niihin epäkohtiin
konkreettisin toimin, vaan sitten se on vain sitä puhetta.
Sellainen löysä puhe on omiaan justiin ruokkimaan
sellaista, voisi sanoa, väärälle polulle
menevää yleistä maahanmuuttokeskustelua.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puheenjohtaja! Vielä muutama sana tähän.
Ihan hyvä, että edustaja Halla-aho täällä eduskuntasalissa
sanoi ääneen sen, että suomalaiset ja maahanmuuttajat
saavat oman sosiaaliturvansa ihan samoin perustein. Siitä on
nimittäin niin monenlaista puhetta ja käsitystä tuolla
kaduilla, ja niitä asioita tahallaan myöskin vääristellään. Ihan
hyvä myös, että edustaja Zyskowicz totesi, että tämä turvapaikkamenettely
on tärkeä asia ja niille ihmisille, joita on vainottu,
pitää tarjota suojaa ja turvaa. Oli mukava kuulla
nämä kaksi kommenttia.
Sitten edustaja Rossille tähän Kanada-keissiin:
Kyllähän Kanada myös samaan aikaan ottaa
vastaan kymmenkertaisen määrän pakolaisia kuin
Suomi, eli he ottavat tätä työperäistä,
hyvin valikoitua eliittijoukkoa sinne 250 000 vuodessa,
mutta kyllä he ottavat myöskin 30 000
pakolaista vuodessa humanitäärisin perustein.
Kyllä he kantavat sitäkin taakkaa siellä Kanadan
suunnassa, ja ne ratkaisut tehdään ihan sen vainon
perusteella tai siitä syystä, että kotimaa
on niin epävakaassa tilassa, ettei sinne voi ihmistä lähettää. Eli
he ovat liikkeellä monella sektorilla, ja aika onnistuneelta
näyttää se siinä.
Mutta itse tähän artikla 107:ään
vielä: tämähän ei koske kuin
100—200:aa ihmistä, on arvioitu, tässä käsittelyssä eli
hyvin pientä joukkoa, ja jos mietitään
ihan yksilötasolla, niin monet näistä ihmisistä ovat
hyvin pitkälle jo juurtuneet tänne Suomeen, heidän
lapsensa ovat syntyneet Suomessa, käyneet suomalaista koulua.
Otetaan vaikka tämmöinen pohjoisirakilainen perhe
nyt sitten: Jos se tilanne on muuttunut paremmaksi, niin sen jälkeen
sitten sanotaan, että no, ei vaiteskaan, että nyt,
vaikka olette täällä 15 vuotta elelleet
ja lapset ovat syntyneet Suomessa ja juurtuneet tänne,
se tilanne on siellä Irakissa sen verran parantunut, että pakatkaapa
kaikki kapsäkkinne ja nyt te muutatte takaisin sinne Irakiin.
Ei sekään nyt ihan kohtuullista ole, eli kyllä siinä jotakin
harkintaa täytyy olla myöskin siinä, missä tapauksessa
näitä ihmisiä aletaan palauttamaan, vaikka
se kotimaan tilanne muuttuisikin parempaan suuntaan.
Vapaaehtoista paluuta on tuettu nytkin ja tuetaan joka vuosi.
Moni ihminen tarttuukin siihen tilaisuuteen ja näkee, että siellä kotimaassa
on paremmat olot, ja palaa ihan vapaaehtoisesti, mutta pakottamalla
se on aina kyseenalaista.
Peter Östman /kd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala piti erittäin
asiallisen puheenvuoron, ja ymmärsin, että hän
on esittämässä, että asiasta äänestetään,
ja näinhän se on demokratiassa, näin
kansanvaltakin toteutuu, että aina kun ollaan asioista
eri mieltä, niin voidaan äänestyksen
kautta päästä hyvään
lopputulemaan.
Se tässä keskustelussa nyt jäi minulle
vähän auki, että mikä on sitten
se perussuomalaisten linja. Edustaja Soini lähtee salista,
mutta olisin häneltä kysynyt, kun tunnen edustaja
Soinin viisaana miehenä, edustaako perussuomalaisten linjaa
se Veltto Virtasen linja ja hänen puheensa vai edustaja
Saarakkalan. (Pertti Virtanen: Mitä varten tommoista panettelua
nytten täytyy olla, vielä lempinimilläkin?
Eikö siitä pitäisi huomauttaa?)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vastauspuheenvuoro, edustaja Soini, olkaa hyvä.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitos, että annoitte vastauspuheenvuoron.
Edustaja Östman ja koko muu hyvä kollegio, perussuomalaisten
linja käy ilmi perussuomalaisten ohjelmista. Se on täysin
yksiselitteinen linja: me olemme sitä mieltä,
että kriteereiden on oltava tiukkoja. Minkä takia
olemme sitä mieltä? Sen takia, että se
on Suomen kansan ja suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista.
Me kannamme vastuumme niistä sopimuksista, joihinka
olemme sitoutuneet, mutta mahdollisiin väärinkäytöksiin
täytyy puuttua, esimerkiksi nyt, kun on kerjäämistä ja
muuta. Monasti näistä asioista keskustellaan ja
sitten sanotaan, että näitten asioiden esille
ottaminen on jotenkin väärin. On aivan oikein,
että täällä edustajat Virtanen, Halla-aho,
Saarakkala, Immonen ovat käyttäneet sitä demokraattista
mandaattia, joka heillä perussuomalaisten kansanedustajina
on, ja tuoneet näitä asioita keskusteluun. Ja
sehän tässä sitten on tärkeintä,
että sen keskustelun kohdalta syntyy kysymys.
Se, mitä paheksun minäkin, on se, että perussuomalaisia
leimataan jotenkin ihmisvastaisella tavalla, ja sitä brändäystyötä on
valitettavasti tehty myös tuolta RKP:n taholta, jonka penkit
loistavat tyhjyyttään.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Sitten puhujalistaan.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalliorinne kertoi, miten ikään
kuin pienestä väestöryhmästä tämän,
voisi sanoa, ongelmallisen pykäläesityksen kohdalla on
nyt sitten kyse, ja kertoi, että on saattanut henkilö vaikkapa — 15
vuotta oli mielestäni tässä teidän
puheenvuorossanne tämä esimerkki — 15 vuotta
oleskella täällä. Näinhän
voi olla, mutta meillähän on kyllä jo
sitten mahdollisuus hakea Suomen kansalaisuutta, ja sitäkin,
kansalaisuuslainsäädäntöä,
on lievennetty, helpotettu. Tietyllä tavalla nyt, jos tätä ihmiset,
kansalaiset, kuuntelevat, täytyy tietenkin se todeta, että edustaja Kalliorinteen
puheenvuoro tässä mielessä oli ääriesitys
ja harhaanjohtava, koska yleensä tosiaan henkilöt
sitten kyllä hanakasti hakevat jo kansalaisuutta, jos ovat
kauan oleskelleet ja tietyllä tavalla kansalaisuuden perusteet
täyttyvät.
Edustaja Östman päätti kysellä,
mikä on perussuomalaisten linja. No, siihen perussuomalaisten
puheenjohtaja Timo Soini tässä jo antoikin vastauksen,
mutta toisaalta vähän ihmettelen sitä,
minkä takia edustaja Östman on huolestunut tässä nyt
perussuomalaisten linjasta, kun perussuomalainen puolue on tehnyt
hallintovaliokunnassa ihan yksiselitteisen vastalauseen tästä asiasta
ja kaikki meidän edustajat ovat siellä olleet
sen takana ja varmaan kyllä ryhmästäkin kaikki
tulevat olemaan, mikäli ja kun tästä äänestetään.
Mutta sen sijaan teidän pitäisi kysellä, mikä on
kokoomuksen linja, kun tässä esimerkiksi edustaja
Zyskowicz veti ihan omia linjojaan suhteessa siihen, mikä on
kokoomuksen linja. Eli tavallaan turhaa perussuomalaisista on nyt olla
huolissaan; tulisi olla huolissaan teidän hallituskumppanistanne
kokoomuksesta, jonka apupuolueena te tuossa hallituksessa toimitte.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Taas on pakko myöntää,
että ilahduin edustaja Östmanin puheesta. Enkä todellakaan
leikkisästi vaadi häntä käyttämään
kunnioittavaa ja vakaata kieltä, ettei täällä ole
tapana varsinkaan halveksivassa merkityksessä sallia toisten
lempinimien käyttöä. Toki Tampereen valtuustossa
joskus ex-ministeri Gustafsson käytti sitä aina
silloin, kun kiihtyi ja halusi vakuuttaa muut siitä, kuinka
kehnosta ja kurjasta ihmisestä ja epäluotettavasta tyypistä suomalaisessa
Virtasessa — vielä kauhea suomalainen yleinen
sukunimi — voikaan olla kyse. Että tämä alkeellinen
politiikka, joka on siis perussuomalaisia, aivan kuten puheenjohtaja
Timo Soini sanoi, leimannut kauttaaltaan, tulee juuri suomenruotsalaisuuden
valitettavasti vieläkin joltain itsetuntotaholta.
Mutta nyt tulee suuri sovinnon ele: nimittäin suomenruotsalaiset,
kappas vaan, tutkittiin aika hyvin tuossa 1900-luvun alkupuolella
ja kaksi isoa englanninkielistä kirjaa on maailmalle tehty heidän
alkuperistään, Jyväskylän yliopistossa toinen
tutkimus. Tulos on, että suomenruotsalaiset ovat lähes
kauttaaltaan, ruotsinkielisine sukunimineen, suomalaisia. Mutta
silloin kun suomalaiset vaihtoivat nimiään — ruotsalaiset
vaihtoivat nimiään suomalaisiksi ja halusivat
ajaa tämmöistä kalevalaista maamme-henkeä,
perussuomalaisuutta, että Suomi kansakuntien joukkoon — niin
osa näki, että heillä on tilaisuus vaihtamalla
nimi, suomalaisilla ruotsinkieliseksi, saada sitten nämä kaikki
virkamiespaikat ja pappipaikat ja kaikki muut.
Oikeastaan niin kuin itsetunto-ongelma onkin tässäkin
mielessä sittenkin suomenruotsalaisilla, jotka rodullisesti — nyt
tämä oli huumoria — silloin aikoinaan
tunsivat olevansa ala-arvoista rotua, kun ruotsalaiset meitä leimasivat
rasistisesti. Mutta he nousivat tällä lailla niin
kuin rodullisesti ja myös ammatillisesti tämmöiseen
arvoon, jota he ylläpitävät tänäkin
päivänä. Eivätkä ressukat
tajua, että heidät on täysivaltaisesti
jo moneen moneen kertaan hallituksiinkin hyväksymällä peräkanaa
otettu suomalaisuuteen täysillä mukaan. — Kiitoksia.
Peter Östman /kd:
Arvoisa puhemies! Olen todella pahoillani siitä, että käytin
väärää etunimeä edustaja
Virtasen kohdalla. Se tuli kyllä ihan vahingossa. Se ei
ollut tahallinen teko, ja vielä kerran pyydän
anteeksi sitä, koska kotoa päin minua on opetettu,
että silloin kun mokaat, niin seiso myöskin selkä suorana
ja pyydä anteeksi. Joten näin haluan välittää anteeksipyyntöni
edustaja Virtaselle tästä.
Mutta sen sijaan vielä tästä rotukeskustelusta, että ollako
suomalainen vai suomenruotsalainen ja millaisia erilaisia rotuja
on: Haluan vain edelleen allekirjoittaa sen, että henkilökohtaisesti
en voi sille asialle mitään, että satuin
syntymään suomenruotsalaiseen kotiin. Mutta siitä huolimatta
minut on kasvatettu suomalaiseksi, ja äidinkielenä on
ruotsi, ja joskus se tuottaa tällaisia handicapejakin,
että minä joudun hakemalla hakemaan, mitä sanoja
minä valitsen. Se tässä nähtiin
nyt hyvänä esimerkkinä, kun käytin
väärää etunimeäkin
erään edustajan kohdalla.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edustaja Östmanin pahoittelu merkitään
pöytäkirjaan.
Pertti Virtanen /ps:
Anteeksipyyntö hyväksytty, ja tosiaan ei
meikäläisellä, päinvastoin Tommy
Tabermann oli täällä paras ystäväni
kansanedustajista aikoinaan, ole mitään ollut
koskaan suomenruotsalaisuutta vastaan tai kohtaan, mutta tämä kriittisyys
näitä tiettyjä ylikorostuneita etuja
kohtaan Ylessä tai opiskeluun pääsyssä aiheuttaa
valitettavasti liian rajuja primitiivireaktioita tuolla äärioikeistossa,
mikä sitten johtaa meidän leimaamiseemme, meidän,
jotka tuomme sen asian esiin ja kysymme, kuinka demokraattisessa
maassa jotkut voivat olla aivan kuin Animal Farmissa etuoikeutetumpia
kuin toiset.
Jopa se, että on opiskellut, lukenut, tietää historiansa
ja kaikki tämmöiset, että tuo täällä tutkittua
tietoa esiin, sekin leimataan täällä eduskunnassa
pelkästään puoluepoliittisista syistä useasti
rasistisesti tai mustavalkoistetaan. Sen takia kysyisin vielä edustaja Östmanilta,
kun hän kauhisteli perussuomalaisten puheita — mustavalkoisia,
hirveitä, ehkä "hirveä" oli nyt liikaa — että mikä näissä järkevissä puheissa,
näissä kriittisissä asioiden esiin tuomisissa,
oli muka niin kauheata, että suomalainen puolustaa suomalaisuutta
ja katsoo vähän semmoisten maitten perään,
joilla ei mikään lainkuuliaisuus eikä verojen
maksu eivätkä ihmisarvot ole kunnossa. Mikä siinä on
niin väärin, että suomalainen ei saa
vaatia heiltä, jotka tänne tulevat, sitä,
että heilläkin olisi vähän niin
kuin demokraattisempi, naisista välittävämpi,
koulutuksellisempi, sen kaltainen uskonto, joka ottaa muut huomioon?
Ei, se leimataan, ja kun meillä on valitettavasti yksi
puolue, joka käyttää sitä liikaa
hyväkseen tuolla äärioikealla, niin he
oppivat vielä Suomessa ei suomalaisina maan tavalle vaan
erään puolueen kikkailun leimata suomenkielisiä suomalaisia
jatkuvasti niillä samankaltaisilla aika alhaisilla jutuilla,
joista filosofi Himanen varoitti myös päämi-nisteriä.
Ellei henkinen taso nouse, ellei toisia kuunnella oikein, ellei
politiikka aidosti Suomessa yhdisty, niin meillä ei ole
tulevaisuutta vaan tämmöinen riitelevä,
repaleinen silppusäkkihallitusten jatko. — Kiitos,
nyt lopetan.
Keskustelu päättyi.