Täysistunnon pöytäkirja 45/2011 vp

PTK 45/2011 vp

45. TIISTAINA 4. LOKAKUUTA 2011 kello 14.04

tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista annetun lain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

Anne  Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Koska tässä on kyse aivan samantyyppisestä bluffista kuin Urpilaisen vakuuskysymyksessä, niin vaikka on pieni asia, niin haluan tämän nostaa esiin. Me kaikki olimme varmaan ilahtuneita siitä ministerien ikään kuin esimerkin näyttämisestä, että he haluavat palkkioitaan alentaa, mutta perin hämmästyttävää oli, kun luki talousarviota ja huomasin, että momentille on myönnetty 719 000 euroa lisää rahaa vuodelle 2012, ja syy aiheutuu ministereiden palkkioiden ja erityisavustajien palkkioiden korotuksista ja hallitusohjelman aiheuttamista tarkastuksista. On tämä melkoista poliittista teatteria.

Tällä ilmeisesti yritetään peittää se, että hallitus on budjettiriihessä sopinut 800 miljoonan euron veronkevennyksistä, ja nehän tulevat nimenomaan hyvätuloisille. Minun mielestäni Wahlroos ei tarvitsisi yhtään enempää helpotuksia, päinvastoin, meidän pitäisi tehdä tällainen lordiluokka. Olen tässä aivan Obaman kannoilla eli toivon, että uusi hallituskin oikeasti keskittyisi siihen heikompiosaisten aseman parantamiseen eikä tällaisessa tilanteessa ottaisi lisää velkaa, kun velkaakin on yli 7 miljardia jo ensi vuoden budjettiin tulossa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Katselen ehkä tätä vähän toisesta näkövinkkelistä kuin edustaja Kalmari. Mielestäni tässä on hyvä esimerkin voima, että ministerit alentavat 5 prosentilla palkkaansa tässä tilanteessa, jossa Suomi taistelee kilpailukyvystään ja meillä on erittäin suuria palkankorotusvaateita olemassa kentällä. Ja vaikka niitä perustellaan sillä, että tuottavuutta on saatu lisää, niin suomalainen työ ei ole tällä hetkellä riittävän kilpailukykyistä. Siltä osin on syytä myös toivon mukaan, että tämäkin esimerkin voima jollain tavalla johtaa yleisempäänkin ilmiöön. Raimo Sailaksen nostama palkkojen jäädyttäminen on aivan oikeansuuntainen heitto, ja siltä osin toivon, että tämäkin näkökulma huomioidaan.

Toinen näkökulma liittyy julkisen sektorin palkkatasoon. Tänä päivänä julkisen sektorin, varsinkin valtiopuolella, yllättävää kyllä, kuukausipalkat ovat korkeammat kuin yksityisellä sektorilla, ja samaan aikaan myös erinäköiset muut työhön liittyvät edut ovat paremmat. Tältä osin on syytä pohtia, minkälaisia palkkoja maksetaan yksityisellä ja julkisella, jotta se suhdeluku on myös oikea.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tunnen kuuluvani niiden henkilöiden joukkoon, jotka kantavat erityistä huolta valtionvelan kasvukierteestä. Talousarvioitten mukaan vuoteen 2015 saakka valtio velkaantuu 5—10 miljardia joka vuosi, ja tähän mennessä olemme velkaantuneet noin 10 miljardia vuodessa. Tämä esitys, missä ministerit symbolisesti, kauniseleisesti antavat kansakunnalle esimerkkiä leikkaamalla omaa palkkaansa, on todella kaunis ele. Ei sitä pidä pilkata eikä vähätellä. Sillä on varmasti symboliarvoa moninkertaisesti enemmän kuin taloudellista merkitystä sinänsä.

Vakavasti ottaen, jotta julkisen talouden alijäämäkierre saataisiin jollain lailla loivenemaan ja vauhti hidastumaan, niin pitäisi voida miettiä, millä tavalla julkisia menoja voitaisiin pienentää, ja eräänä tämmöisenä rakkaana lempilapsenahan ovat aina olleet kansanedustajien palkkiot. Jos rima asetettaisiin sille tasolle, että kansanedustajat mukaan lukien kaikki julkisissa tehtävissä olevat virkamiehet, ovat he sitten kunnissa, valtiolla, valtionyhtiöissä, vaikka määräaikaisesti, esimerkiksi kahden vuoden määräajaksi, joko jäädyttäisivät palkkansa tai jopa seuraisivat ministereitten esimerkkiä, niin sillä alkaisi olla jo taloudellistakin vaikuttavuutta. Eihän tästä ole pitkä aika, kun tämänkaltaista asiaa eduskunnankin kansliatoimikunta täällä käsitteli, että olisiko se voinut suositella pientä palkanalennusta kansanedustajille. Se leimattiin silloin erittäin arvovaltaiselta taholta pölhöpopulismiksi.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että on tällaisia eleitä, ja on hyvä, että edustaja Saarinen niitä edelleen laajentaa. Me keskustassa haluamme kuitenkin paljon syvemmän jäljen, ja kun olemme pohtimassa omaa vaihtoehtoamme hallituksen tulevalle budjettiesitykselle, minusta teille pitää antaa mahdollisuus, että kaikkia suomalaisia, jotka saavat saman tulotason kuin me edustajat, meitä kaikkia pitäisi samalla tavalla verottaa ainakin hetkeksi enemmän, jotta pääsisimme siihen tavoitteeseen, että valtiolle saataisiin enemmän tuloja.

Eli teille tulee myöhemmin tänä syksynä mahdollisuus osallistua talkoisiin, niin että me itse ja muut, ne suomalaiset, jotka hankkivat suhteellisen hyvin, voivat osallistua tähän vajeen kattamiseen. Tähän tulee teille mahdollisuus.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston jäsenten ajatus ja tarkoitus on hyvä, kun he omia palkkojaan käytännössä alentamalla pyrkivät antamaan esimerkin maltista Suomessa palkka-asioissa tässä vaikeassa talouden tilanteessa. Surullista on se, että tämä esimerkin voima ei tunnu missään päin yhteiskuntaa kuuluvan ja näkyvän.

Kun me ajattelemme juuri näillä hetkillä käytäviä palkkaneuvotteluja, niin voimme jokainen todeta, että valtioneuvoston jäsenten miinus 5 prosenttia ei esimerkkinä ja kannustavana esimerkkinä näy eikä kuulu minnekään. Ei puhettakaan, että siellä puhuttaisiin nollaratkaisusta, ei puhettakaan näköjään, että edes 2 prosenttia riittäisi niissä pöydissä. Samalla tavoin luulen, että kun tänä päivänä katsellaan muualle yhteiskuntaan, niin en ole kyllä missään päin havainnut, en ylimpien johtajien enkä muidenkaan kohdalla, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkki olisi kannustamassa malttiin ja, voisi sanoa, tietynlaiseen sananmukaiseen vaatimattomuuteen näissä asioissa.

Mitä sitten tulee pääministerin ja ministereiden palkkoihin, voin tämän hyvin sanoa, kun olen tässä asiassa täysin jäävitön, koska en ole näihin tehtäviin pyrkimässä, että ministereiden ja varsinkin pääministerin palkat ovat Suomessa todella vaatimattomia verrattuna työn vaativuuteen ja työmäärään. Pääministeri on Suomen vastuullisimmassa työtehtävässä. Hänen toiminnastaan riippuu hyvin pitkälle se, miten Suomessa muut tahot ja alat pärjäävät. — Jatkan pöntöstä lyhyesti. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Niin, herra puhemies, olin sanomassa, että pääministeri, siis Suomen parhaiten palkattu poliitikko, on tämän maan vastuullisimmassa tehtävässä. Usein yritysjohtajat sanovat, että he työllistävät niin ja niin monta tuhatta ihmistä tai kymmenentuhatta ihmistä, että kyllä heidän hommansa on paljon vastuullisempi kuin pääministerin. Ei näin ole. Pääministeri, hallitus ja poliittinen järjestelmä viime kädessä luovat myös edellytykset sille, että yritykset pystyisivät Suomessa toimimaan, yritysjohtajat pystyisivät Suomessa toimimaan ja toivottavasti mahdollisimman hyvin suomalaisia palkkaamaan.

Siis pääministeri on Suomen vastuullisimmassa työtehtävässä. Hän on töissä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Eikö totta? Ja mitä pääministeri Suomessa tienaa? Muistaakseni jostain viime vuoden tai edellisen vuoden verotilastoista katsoin, että pääministeri tienasi noin 160 000 euroa vuodessa ja ministerit sitten vielä vähemmän. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että nämä järjestöjohtajat, jotka nyt neuvottelevat raamituposta ja vastaavista, tienaavat ainakin työnantajapuolella selvästi enemmän. Johtavien lehtien päätoimittajat tienaavat selvästi enemmän, puhumattakaan nyt näistä johtajista yrityksissä, joille 160 000 on niin pieni raha, että sillä eivät töihin tulisikaan. He vaativat pääministerin palkkaan verrattuna semmoisen 5—10-kertaisen palkan ja päälle tietysti niin sanotut kannustimet, jotka voivat nostaa nämä ylimpien yritysjohtajien palkat monikymmenkertaisiksi verrattuna esimerkiksi pääministerin palkkoihin.

Herra puhemies! Kun nyt katsotaan tämän päivän pörssikursseja, niin pitää vaan lopuksi todeta, että ilmeisesti näille yritysjohtajille pitää antaa vielä enemmän kannustimia, koska pörssikurssit vaan menevät alamäkeen, vaikka niin kovasti on kannustettu.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tätä kaunista ja hyvää elettä ja asiallista elettä ei pidä moittia vaan antaa sille se arvostus, joka sille kuuluu.

Kokonaan toinen asia on tietysti se, minkä verran nämä kauniit esimerkit meihin vaikuttavat. Se vaikutus näyttää yhteiskunnassa yleisesti olevan suhteellisen vaatimatonta tasoa, mutta itse kukinhan meistä voisi ja itse kukin voi mennä itseensä ja miettiä tällä kohdalla. On selvää, että Suomen kansantalouden tasolla vaikuttava tekijä on sitten se, kun meidän, joiden palkkatulo ja muu tulo on keskimäärää suurempi, tuloihimme vaikutetaan verotuksella. Tämähän on se tosiasia, jonka me kaikki tiedämme. Mutta hyvä, että näin tehdään. Tähän ei kannata liikaa kiinnittää huomiota mutta ei myöskään moittia.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle ei nyt tuosta Kalmarin puheenvuorosta oikein selvinnyt, tuetteko te tätä vai ette. Siis ministerit leikkaavat palkkojaan, tämän hallituksen ministereiden palkkiot ovat pienemmät kuin teidän hallituksenne ja näitä ministereitä on vähemmän kuin teidän hallituksessanne.

Te puhutte velkaantumisesta. Katsokaa sinne budjettikirjan viivan alle. Sieltä näette, mikä se velkaantuminen on ja mikä savotta tässä on edessä, minkä keskusta on meille jättänyt. Minun sukupolveni raataa vielä pitkään tämän velkavuoren kanssa.

Te puhutte tästä Robin Hood -verosta. On se hyvä, että keskusta on nyt vihdoin saanut omantunnon sen jälkeen, kun on jaettu ne lukemattomat veronkevennykset, joiden takia itse asiassa siellä viivan alla on niin paljon miinusta kuin siellä on. Niin kuin sanottu, koska tämä lähetekeskustelun kohta koskee vain lakia valtioneuvoston jäsenten palkkioista, en lähde nyt vielä penäämään keskustan omaa tasapainotusohjelmaa, mutta jään sitä kyllä mielelläni odottelemaan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, asia on symbolisesti hyvä, ja olen esimerkiksi valmis oikein mielelläni siihen, että 5 prosentilla laskemme kansanedustajien palkkoja. Mutta kyllä sen silloin täytyy näkyä budjetissa, ja kuten kerroin, budjetissa on 719 000 euron lisäys tälle momentille. Voisiko joku hallituspuolueen edustaja ystävällisesti selittää, mistä tämä johtuu?

Mauri Pekkarinen /kesk:

(Ben Zyskowicz: No niin, Pekkarinen selittää!) Arvoisa puhemies! — Minulla ei ole, edustaja Zyskowicz, mitään selittämisen tarvetta, teillä voi vähän tässä olla. Ja voi olla, että vähän sosialidemokraateillakin on selittämisen tarvetta. — Minä puoliliikuttuneena kuuntelin edustaja Saarisen sinänsä ihan erittäin asiallista puheenvuoroa. Tämä on symbolinen ele, erittäin pieni ja mitätön, mutta symbolinen, eikä sitä arvoa pidä millään tavalla nyt tässä torpedoida. Ja aivan oikein voidaan keskustella, etteikö laajemminkin pitäisi noudattaa ja toteuttaa tätä ajatusta vähän siihen tapaan kuin Saarinenkin tässä äsken pohdiskeli.

Mutta sittenkin, arvoisa puhemies, se iso juttu tässä on, siinä kirjassa, mikä kohta meille esitellään, se verolinja, minkä hallitus esittää. Ja se verolinja, mitä hallitus esittää, tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa nyt siellä ministeritasolla se käteenjäävä tulo kasvaa — siis sillä palkkatasolla, nyt en puhu tästä alennuksesta, puhutaan nyt vaikka 10 000 eurosta kuukaudessa. Se on monta tuhatta euroa, noin 4 000 euroa, vuodessa, minkä verran käteenjäävä tulo kasvaa sen linjan ansiosta. Samaan aikaan se kaksi tonnia kuukaudessa ansaitseva joutuu jäämään alle 1 000 euroon, nimellisesti, yhden vuoden aikaan.

Viime vaalikauden aikaan me täällä totesimme ja totuimme siihen, kuinka sosialidemokraatit olivat sitä mieltä, että on väärin puhua euromääräisesti, että pitää puhua prosentuaalisesti ja suhteellisesti. Nyt kun demarit, SDP, ovat itse mukana hallituksessa budjettia rakentamassa vasemmistoliiton kanssa, he esittävät verolinjan, joka tarkoittaa ihan sitä samaa näiltä osin, henkilöverotuksen osalta ihan sitä samaa linjaa, sen toteuttamista, vuonna 2012 kuin aikaisempienkin vuosien aikaan on käytännössä tapahtunut. (Eduskunnasta: Vastauspuheenvuoro!) Käytännössä tämä vaan johtaa nyt sitten siihen, että tämä johtaa kohti tasaveroa, tasaveroa sen takia, että samaan aikaan kuntakentässä ollaan vaikeuksissa, ja kun kuntakentässä ollaan vaikeuksissa valtionosuusleikkauksien seurauksena, monet kunnat nyt jo tiedossa olevien linjausten mukaisesti joutuvat jo nostamaan veroprosenttia, ja kun veroprosentti siellä nousee, tasaveroprosentti nousee, ja progressiivisen veron kevennys antaa kaikista suurituloisimmille kaikista eniten.

Sillä, mitä nyt tapahtuu ensi vuonna...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Pyydän puhujaa siirtymään puhujakorokkeelle. — Puheenvuoroja annetaan puheenvuoropyyntöjärjestyksessä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Puhuja:

Joo, ja minulla oli, arvoisa puhemies, varsinainen pyydetty puheenvuoro eikä vastauspuheenvuoro, todellakin, ja sen takia tulen hetkeksi tänne, vaikkei kovin paljon enää lisättävää tähän ole. (Naurua)

Se lopputulos äsken kertomastani kiteytettynä on siis se, että se hallituksen linja, mikä budjetissa ja sen verolinjassa nyt sitten tullaan näkemään, tarkoittaa sitä, että suurituloisimpien verotus kevenee hyvin selvästi, ja äsken kerrotut esimerkit kertovat suurin piirtein siitä, mistä on noin määrällisesti kysymys. Ja kun samaan aikaan kunnallisveroa joudutaan erittäin monissa kunnissa kiristämään, käy niin, että tavallisten pienituloisten kohdalla verotus ei oikeastaan kevene ollenkaan. Monissa kunnissa, joissa ei tarvitse sitten välttämättä verotusta kiristää, suurituloisille jää aika monta tonnia enemmän kuukaudessa käteen kuin tähän saakka.

Vastaus tähän voi olla sitten, että no joo, pääomatuloa nostetaan sitten 2 prosenttiyksiköllä. Käytännössä se koskee erittäin pientä osaa kaikista verovelvollisista, ja pääsääntöisesti pääomaverotulon saajat ovat ei sitä ihan pienituloisinta väkeä. Toki pienituloisimmissakin on jonkun verran pääomatulon saajia, mutta aivan ylivoimaiselta valtaosaltaan pääomatuloveron saajat ovat aika suurituloisia. Tässäkään mielessä se, mitä pääomaveropuolella tapahtuu, ei anna minkäänlaista kompensaatiota tämän epätasapainon tasapainottamisessa.

Arvoisa puhemies! Tämä oli viesti, jonka halusin sanoa. Saarinen on oikeassa siinä, että solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta pitää erityisesti silloin, kun on vaikeat ajat edessä, pyrkiä edistämään. Mutta paljon paremmin sitä voidaan edistää sillä, että verotuksessa tehdään linjaratkaisu, jossa niiden verotusta, jotka ovat vahvimpia, ei kevennetä niin kuin hallitus esittää ja se, mitä kevennysvaraa on, käytetään eri veromuodoissa niihin kohteisiin, joiden kautta voidaan verotuksellinen kädenojennus osoittaa niille, jotka ovat sen kaikista suurimmassa tarpeessa.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Voin osittain yhtyä sekä edustaja Zyskowiczin että edustaja Pekkarisen esittämiin ajatuksiin. Ja kyllä tässä tilanteessa nyt, kun valtioneuvoston jäsenet ovat valmiit näyttämään esimerkkiä siitä, että näillä tulotasoilla voidaan myöskin tuloja eli palkkoja vähän leikata, silloin myöskin eduskunnan tulisi näyttää samanlaista esimerkkiä. Me olemme kuitenkin täällä niitä, jotka edustamme Suomen kansaa, ja kansa seuraa meitä.

Aikaisemminhan oli järjestelmä semmoinen, että kansanedustajien palkat olivat kytketyt ministeripalkkoihin, mutta nyt tällä välillä, kun minä olen ollut poissa, täällä on tehty systeemimuutos, (Naurua) ja kansanedustajien palkoista päättää erillinen palkkiotoimikunta. Minä vetoaisin nyt kaikkiin kansanedustajiin: lähetämme yhteisen viestin tälle palkkiotoimikunnalle, se kokoontuu välittömästi, ja kansanedustajien palkkiota alennetaan samalla tavalla kuin ministerit ovat nyt päättäneet alentaa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ministereiden palkkioiden leikkaus 5 prosentilla on esimerkkinä ja eleenä todella hyvä sekä kannatettava. Me voimme itse kukin osallistua näihin talkoisiin ilmoittamalla verottajalle, että veroprosenttia voi korottaa. Tällä tavoin voi antaa valtiolle korotonta lainaa ihan ilman sen kummempaa meteliä asiasta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Matti Saarinen tässä aiheesta huomautti, että kansanedustajan palkan alentaminen ministerien palkan alentamisen esimerkin mukaisesti olisi hyvä asia. Mutta koska epäilen, ettei se tule toteutumaan, niin minä esitänkin seuraavaa.

Meillä täällä eduskunnassahan on yksi henkilö, joka oman esimerkkinsä mukaisesti on luopunut jopa koko palkastaan, ja sattumoisin se on puhemies, joka tällä hetkellä istuntoa johtaa. Sain tuossa selville, että olet palkkasi osoittanut kahden hoitajan palkkaamiseen. Elikkä tällaista esimerkkiä meidän tarvitsee kansalle osoittaa, että me olemme valmiita omasta luopumaan.

Minä haastaisin tässä, että me jokainen voisimme omasta palkasta laittaa osan hyväntekeväisyyteen ja lasten ja nuorten hyväksi Suomessa tehtävään työhön. Omalla esimerkilläni voisin haastaa jokaisen kansanedustajan 10 prosenttia palkkatuloistaan, nettotuloistaan, lahjoittamaan jollekin hyväntekeväisyys- tai nuorisojärjestölle. Toivon mukaan siinä mielessä media kiinnostuu tästä, rupeaa seuraamaan, onko meillä kansanedustajilla tekoja puheiden sijasta. Anssilla niitä ainakin löytyy.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viime kaudellahan täällä puututtiin edustajien eläke-etuuksiin eli tänne nousseilta uusilta edustajilta poistettiin nämä etuudet, ja hyvä niin. Se on myös meidän käsissämme, että myös niitten edustajien osalta, jotka olivat täällä jo viime kaudella, me voimme täällä laatia lain, jolla puututaan näihin aivan kohtuuttomiin eläke-etuuksiin. Eli kun tämä keskustelu on nyt käynnistynyt, niin tämä on se asia, mihin me voimme todella täällä salissa puuttua. Eli otetaan nämä etuudet siinä muodossa, mitä ne tällä hetkellä ovat, pois näiltä pitkäaikaisilta edustajilta. Näinhän nimenomaan toimittiin myös, kun osalta kansaa vietiin kansaneläke pois, joten tämä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta. Nyt tämmöiset kohtuuttomat etuudet pitää poistaa. Eli tästä myös toivon mielipiteitä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puheenjohtaja! Tässä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa liittyen verotuksen oikeudenmukaisuuteen ja tulonjakoon. Toteaisin, että näitä kohtuuttomia eläke-etuja on Suomessa paljon enemmän kuin monissa muissa valtioissa, joissa näitä korkeampia eläketuloja voidaan leikata eli ei pääse syntymään sellaisia suuria eläkehuippuja joillekin henkilöille lainsäädännön johdosta, joten tältä osin Suomessa olisi syytä kehittää lainsäädäntöä kohti ruotsalaista ja keskieurooppalaista mallia.

Kun puhutaan yleensä näistä suurituloisista, olivat he sitten eläkeläisiä, palkansaajia, keitä hyvänsä, niin kaikista nopein keino puuttua tällaiseen epäoikeudenmukaiseen ansaitsemista-soon Suomessa on se, että lisätään valtion tuloverotuksen progressiota siten, että verotetaan ihan entiseen malliin enemmän niiltä, joilla on sitä maksukykyä. Siitähän on kaiken kaikkiaan kysymys, että niiden osalta, jotka tienaavat enemmän, ihan me voimme täällä eduskunnassa vuosittain näitä verolakeja siten säätää, että nämä suurituloiset eläkeläiset ym. ryhmät maksavat sitten maksukykynsä mukaan eikä sitten peritä niiltä kansalaisilta, joilla on hyvin pienet tulot, tasaveroja, kuten nyt tässä hallitusohjelmassa ja budjettiesityksessä tapahtuu, eli kaikenlaisia valmisteveroja kerätään henkilöiltä, joilla on erittäin pienet tulot. Tästä tasaveromallista on muiden muassa professori Niskakangas juuri eilen illalla todennut, että tämä on ihan selkeä nykyisen hallituksen linjaus, että tasaverokehitystä on edistetty Suomessa.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Täällä on varmasti paljon edustajia, jotka eivät tiedä taikka muista entisaikojen kansanedustajan palkkiokysymystä, millainen se oli. Tässä salissa käytiin valtavaa huutokauppaa aina näistä palkkioista. Minä varoitan siitä, että me palaisimme näihin typeriin aikoihin. Meillä on nyt palkkiotoimikunta. Se on toiminut hyvin, se on rauhoittanut tätä keskustelua, ja se on järkevää. Jos joku haluaa lahjoittaa omista tuloistaan hyväntekeväisyyteen tai muihin tarkoituksiin, mikään ei sitä estä. Voitte panna jopa ilmoituksen lehtiin, että annoitte tähän hyvään tarkoitukseen rahaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan vain edustaja Pekkarisen puheenvuoron johdosta: Sanottakoon nyt, edustaja Pekkarinen, että tällä kaudella nyt sosialidemokraatit tekevät sitä veropolitiikkaa, mitä te ministerinä viime kaudella vaaditte itse itseltänne siinä onnistumatta, eli sitä, että myös hyväosaiset osallistuisivat lamatalkoisiin. Tällä kertaa, edustaja Pekkarinen, pääomaveroa nostetaan ja siihen tulee progressio. Tätä te itse vaaditte viime kaudella, mutta te ette saanut sitä toteutettua edellisessä hallituksessa.

Tällä kaudella verotukseen tuo oikeudenmukaisuutta myös se, että perustulovähennystä nostetaan merkittävällä tavalla, ja se auttaa kaik- kein pienituloisimpia, työttömiä, eläkkeensaajia, opiskelijoita. Tämä on oikeudenmukaista politiikkaa.

Ja todettakoon vielä, edustaja Pekkarinen, mitä tulee kunnallisveroon, että muistan kyllä nekin ajat, kun me täällä ihmettelimme, että keskustavetoisen kuntapolitiikan seurauksena pitkälti toistasataa kuntaa nosti veroprosenttejaan. Nythän on tilanne se, että nettona ensi vuoden budjetissa kuntatalous jää valtion toimien suhteen plussalle 81 miljoonaa ja tälle vuodelle se sama vertausluku on miinusta 47 miljoonaa, niin että tässä nyt sitten voidaan vertailla näitä politiikkojemme eroja.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Myönnän vastauspuheenvuoron edustaja Pekkariselle, ja sen jälkeen jatkamme puhujalistaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari pientä huomiota.

Ensinnäkin me todella merkittävästi lisäsimme kunnallisveron perusvähennystä. Teidän vähennyksenne on paljon pienempi kuin mitä me teimme.

Toinen havainto on se, edustaja Viitanen, että koskaan ennen ei Suomessa 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus ole ollut niin keveä kuin mihinkä te nyt sen ensi vuoden verolinjalla viette. Tästä te huusitte viime vaalikauden täällä aika lailla välillä suoraakin huutoa, ja nyt te itse toteutatte tämän. Toteutatte ensin täydellisen inflaatiovähennyksen ja sen päälle vielä tämän ansioitten kasvun liukuman. Myöskin sen vähennätte ensi vuoden taulukossa ja päädytte 3,3 prosenttiin.

Harri Jaskari  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haastan myöskin keskustaa, edustaja Pekkarista ja myöskin koko keskustaa, vähän keskustelemaan. Aikaisemmin teidän eduskuntaryhmän puheenjohtaja puhui, että te haluatte olla yrittäjäpuolue, haluatte olla siellä puolella mukana. Nyt sain sellaisen käsityksen, että ensinnäkin todellakin tuloveroja halutaan nostaa eli työn tekemiseen liittyviä veroja halutaan selkeästi nostaa, mikä kannustaisi työn tekemiseen, tulisi lisää verotuloja valtiolle. Toisena näyttää olevan se, että halutaan nostaa huomattavasti pääomaverotusta. Oikeastaan kysynkin: Kuinka paljon te haluatte nostaa sitä pääomaverotusta, mitä oli tässä nyt edustaja Pekkarisen vinkkinä? Minkälainen yrittäjäpuolue haluaa nostaa voimakkaasti pääomaverotusta vielä päälle? Mitä tapahtuu metsänomistajille? Mitä he sanovat teille? Nyt täytyisi vastata näihin kysymyksiin, kerran tällaisia tehdään. Toivon näihin vastauksia.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz sanoi pääministerin olevan Suomen vastuullisimmassa tehtävässä, koska poliittiset päättäjät luovat edellytyksiä myös yrityselämän toiminnalle. Hän totesi pääministerin palkan kovin vaatimattomaksi yritysjohtajien palkkoihin nähden. Yritysjohtaja kuitenkin on tulosvastuussa. Jos tulosta ei tule, niin tulee lähtö, kun taas hallitus on ainoastaan poliittisessa vastuussa ja jatkaa tehtävässään eduskuntaenemmistön tuella riippumatta siitä, mitä pääministeri tekee.

Edustaja Kalmarin kritiikin sisältöä minä en oikein ymmärtänyt. Ministereiden valmius alentaa palkkaansa on eleenä ja esimerkkinä oikein hyvä, ja sille hatunnosto myös täältä.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Viimeisinä kuukausina, kun olemme kuunnelleet opposition kritiikkiä hallituksen hyviä esityksiä kohtaan, alkaa tuntua siltä, että oppositio todella toivoo, että tämä maa ei menestyisi. Jos Suomi ja Suomen hallitus vaatii vakuuksia ehdoksi sille, että osallistumme eri tukipaketteihin, niin tämä ratkaisu ei kelpaa. Ja jos ministerit ovat valmiit alentamaan palkkioitaan, niin tätäkään ei katsota hyväksi ratkaisuksi.

Tulee mieleen tarina eräästä nuorukaisesta, joka oli käräjillä syytettynä varkaudesta. Syyttäjä syytti ja puolustus puolusti. Lopulta tuomari kysyi pojalta, mitä mieltä hän on itse tästä asiasta, jolloin poika vastasi, että no, ei hän oikein tiedä, kun toinen sanoo sitä ja toinen sanoo tätä. Sama tunne tulee, kun kuuntelee opposition edustajia. En oikein saa selville, mitä te oikein haluatte, mitä te katsotte olevan hyväksi tälle maalle.

Mika Niikko  /ps:

Arvoisa puhemies! Jäin vielä miettimään tätä valtioneuvoston jäsenten esimerkkiä ja ministereiden palkkojen alentamista. Olisin kysynyt nyt tältä valmistelevalta toimikunnalta, joka tämän esityksen on tehnyt, minkä takia kansanedustajat jätettiin siitä ulkopuolelle vai käytiinkö siitä minkälaista keskustelua.

Tämä haaste, minkä esitin, pääasiassa nyt kosketti ennen kaikkea Matti Saarista. Kun teillä näyttää olevan puheenvuoro minun jälkeeni, niin otatko vastaan sen, että tuetaan Suomen nuorisoa ja lapsityötä esimerkiksi 10 prosentilla ja muut tekevät omantuntonsa mukaan niin kuin parhaaksi näkevät?

Matti Saarinen  /sd:

Herra puheenjohtaja! Ensinnäkin kiitän edustaja Pekkarista kauniista palautesanoista ja yhdyn myös hänen mielipiteeseensä siinä, että veropolitiikka on äärettömän tehokas tuloerojen tasaaja. Meille tulee tämän syksyn aikana varmaan monta tilaisuutta puhua veroista, nyt puhutaan ministereiden palkoista. Sen verran vaan totean, että näitä parjattuja tasaveroja nyt tulee siinä budjettikirjassa olemaan esimerkiksi tupakkaan, alkoholiin ja makeisiin liittyvä verojen korotus. Ne ovat tasaveroja, mutta ne ovat tietyllä tavalla haittaveroja eivätkä koske ihan tällaisia perustarpeita. (Ben Zyskowicz: Rokottaa köyhää enemmän kuin arvonlisävero, edustaja Saarinen!) Vähän henkilöstä riippuen voi jopa välttää niitten käyttöä tai lopettaa tyystin.

No, sitten hyvätuloisille on todella tulossa esimerkiksi inflaatiotarkistukset, ja euromääräisesti korkeissa palkoissa ne ovat silmiinpistävän korkeita. Niitten ostovoima on toistaiseksi korjattu.

Tähän perusvähennyskeskusteluun vielä sen verran, että edellinen hallitus teki todella hyvän päätöksen korottamalla perusvähennystä. Tämä hallitus panee vielä paremmaksi. Kaiken sen päälle, mitä te olette hyvää jo tehneet, vielä laitetaan ekstraa, koska se naula vetää. Se on oikea kohde lisätä ihmisten ostovoimaa.

Sitten ihan pari havaintoa vielä. Täällä puhutaan kansanedustajien palkasta. Jos ollaan tarkkoja, niin mehän olemme luottamushenkilöitä ja me emme ole täällä työ- eikä virkasuhteessa. Meille maksetaan palkkiota, ja joissakin tilanteissa se näyttäytyy vaikkapa niin, että meihin ei voi soveltaa esimerkiksi työsuojelulainsäädäntöä, kun me olemme luottamushenkilöitä. Meidän huoneemme saavat olla miten pieniä tahansa ja lämpötila saa olla mikä tahansa ja on ilmastointia tai ei, mutta työsuojeluviranomaiset eivät ryntää sinne paikalle.

Herra puhemies! Ihan lopuksi: Yhdyn myös edustaja Zyskowiczin mielipiteeseen siinä, kun hän vertaili pääministerin palkkaa. Sen voi moneen kohteeseen asettaa vertailukulmaan, ja aina se jää hyvin heikkoon asemaan. Omana esimerkkinäni käytän Suomen jalkapallomaajoukkueen valmentajan palkkaa. Ei aikaakaan, niin voitteko kuvitella, että minun saamieni tietojen mukaan yhden jalkapallojoukkueen päävalmentaja tienasi noin 2—2,5 kertaa enemmän kuin vastaavana aikana Suomen pääministeri. Jommankumman palkkaluokka oli virheellinen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että ministereiden palkkionalennukset on tämmöinen symbolinen ele, hyvä näin, mutta nyt on pidettävä mielessä myös se, että tässä uudessa hallituksessa, nykyisessä hallituksessa, on kaksi uutta kovapalkkaista poliittista valtiosihteerin virkaa perustettuna, joten uskoisin, että nämä pienet symboliset palkkionleikkaukset helposti uppoavat näiden uusien valtiosihteereiden palkkakustannuksiin. Taitaapa todella jäädä symboliseksi tämä etu, mikä nyt valtiontaloudellisesti tässä voidaan saavuttaa.

Mutta olen sitä mieltä, että tämmöinen määräaikainen etujen leikkaus yhteiskunnan eri sektoreilla voisi olla hyvin kannatettava ajatus, kun se saataisiin vaan leviämään eri aloille. Erityisesti, kun mietitään näitä kovapalkkaisia aloja, niin tässä Suomen taloudellisessa tilanteessa täytyisi olla malttia etujen jakamisessa ja pitäisi muistaa, että maassa on satojatuhansia työttömiä henkilöitä, on eläkeläisiä, jotka joutuvat hyvin pienellä tulolla kitkuttelemaan, on opiskelijoita, on paljon syrjäytyneitä ihmisiä, on henkilöitä, joille yhteiskunta ei kykene järjestämään sosiaali- ja terveyspuolen palveluja, kun julkinen palvelusektori rapautuu, kun siihen ei ole haluttu sijoittaa. Toisin sanoen meidän pitäisi kaikkien ajatella näitä pienituloisia ja vähäosaisia kansalaisia, sillä meidän yhteiskuntamme on jakautumassa entistä enemmän niihin, jotka pärjäävät, ja niihin, jotka eivät pärjää. Meidän kansanedustajien täytyisi yhteiskuntaa kehittää siihen suuntaan, että mahdollisimman monella Suomen kansalaisella olisi kohtuullinen toimeentulo.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kovin heikolta näköjään näyttää, jos tässä tekisi lakialoitteen näitten pitempiaikaisten kansanedustajien kohtuuttomien eläke-etuuksien leikkaamiseksi. Eli ei ole syntynyt ainuttakaan reaktiota tähän ideaan, joka mielestäni liittyy aivan tähän asiakokonaisuuteen, ja näköjään näyttää olevan aika arka aihe.

Mutta ihan rehellisyyden nimissä, kun tähän keskusteluun on nyt lähdetty, toivoisi kommenttia näiltä kokeneemmilta kansanedustajilta, mitä ajatuksia tämä esimerkki herättäisi, että leikataan takautuvasti, aivan niin kuin kansaneläkkeen osalta tavallisten kansalaisten, aika pienituloistenkin kansalaisten, osalta on tässä maassa tehty.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että yli 10 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat ministerit leikkaavat omaa palkkiotaan vapaaehtoisesti, ja minun mielestäni tämä on ihan hyvä ja kannatettava, esimerkillinen ja symbolinen ele. Nyt on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että vaikka toivotaan, että tämä olisi ja toimisi esimerkkinä laajemminkin, niin on äärimmäisen vaarallista odottaa, että peruspalkalla työskentelevät perusduu-narit olisivat aivan yhtä lojaaleja ja pidättäytyisivät palkankorotusvaatimuksistaan. 10 000 euroa ja enempi tienaavien on helpompi luopua palkastaan kuin minimipalkalla työskentelevän, ja niin kuin tässä tuli useissa puheenvuoroissa esille, kustannusvaikutus olisi varmaan parempi, jos tätä asiaa lähdettäisiin tarkastelemaan verotuksen kiristämisen kannalta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari: en itse sanonut enkä kuullut kenenkään toisen keskustalaisen äsken käydyssä keskustelussa sanoneen, että pääomaverokantaa pitäisi nostaa siitä, mitä se täällä on. (Ben Zyskowicz: Ettekö te haluakaan rikkailta?) — No, edustaja Zyskowicz, kuunnelkaa, mitä sanotaan, ja sitten on teidän vuoro kertoa omat viestinne.

Mitä tulee sitten siihen, miten muutoin yrittäjiin tässä suhtaudutaan: silloin kun on kaikesta suurituloisimmista kysymys, olivat he yrittäjiä, palkansaajia tai eläkeläisiä, ketä tahansa, silloin kun on vaikea tilanne maan taloudessa, kyllä minusta silloin ammattiin tai siihen yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta niillä, kenellä eniten on, pitää olla valmius kantaa vähän suurempi vastuu siitä yhteisestä taakasta. Edustaja Jaskari, mitä vielä tulee erityisesti yrittäjyyteen, yrittäjiin: Te leikkaatte ensi vuoden budjettiesityksessä monta miljoonaa euroa viennin ja kansainvälistämisen rahoitusta. Te leikkaatte 50,4 miljoonalla eurolla lähinnä tutkimus-, teknologia-, innovaatiorahoitusta, ja te ette toteuta tätä innovaatiokannustinten vähennystä verotuksessa, mitä me viime vaalikaudella yritimme, mutta silloin kokoomus sitä vastusti, mutta minä olin ymmärtänyt, että nyt jo on siellä kello kääntynyt toiseen suuntaan ja olisi valmiutta tässä asiassa toimia, mutta ei näköjään vieläkään. Tässä vähän terveisiä sinne yrittäjyyden suuntaan.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Pyydän edustajia pysymään käsiteltävässä asiassa, joka on valtioneuvoston jäsenille maksettava palkkio.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Pekkarinen tuossa kertoi, linjamme on hyvin selkeä. Haluan vielä erityisesti mainita sen, että myöskin yrittäjien järjestön mukaan suurimmalle osalle suomalaisista yrityksistä verotus nousee, ja se koskee nimenomaan yksinyrittäjiä, tavallisia, pieniä pk-yrityksiä, joita te rankaisette. Sen sijaan te tuloveroperusteita tarkastatte 300 miljoonalla eurolla, (Puhemies: Päiväjärjestykseen!) vaikka budjetissakin on tuloveronkevennykset poistettu. Mutta kun täällä on esimerkiksi ministeri Häkämies paikalla, voisinko saada vastauksen, miksi momentilla on 719 000 euroa lisää rahaa. Mikä se sellainen säästötalkoo on, jossa kustannukset nousevat?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä esitettiin kysymys oppositiolle, pyydän lupaa saada vastata siihen.

Puhuttiin vakuuksista, mitkä meille kelpaavat. Kyllä oppositiolle kelpaisivat sellaiset vakuudet oikein hyvin, mille Eurooppa ei nauraisi. Meille olisi kelvannut oikein hyvin se, (Eduskunnasta: Asiaan!) että ei olisi annettu niitä rahoja ollenkaan.

Mutta mitä tulee ministereiden palkkoihin, niin on aivan oikein, että ministerit haluavat alentaa palkkaansa. Minusta se on kaunis ele. Se ei toki paranna Suomen taloutta, mutta se on ele. Se on sellainen asia, jonka kanssa pystyy elämään maakunnassa.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä se on hiukan eri asia leikata ministerin palkkaa kuin perusduunarin, joka paiskii tällä hetkellä töitä minimipalkalla. Ja kun täällä kokoomus niputtaa nämä asiat yhteen, niin haluaisin todeta vaan, että kun ministeri antaa palkastaan muutaman prosentin pois, niin ei sillä perusteella voida vaatia palkanalennuksia työmiehille. Jos siitä kisa tulee, niin kyllä se duunari sen homman häviää.

Täytyy sanoa edustaja Östmanille, joka ihmettelee täällä, miksi nämä Kreikan vakuudet eivät kelpaa oppositiolle, että eivät ne kelpaa kyllä kenellekään muullekaan. Hollannin valtiovarainministeri Jan Kees de Jager sanoi näistä vakuuksista, että ne ovat erittäin vastenmielisiä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua, kun on kuunnellut, niin ei keskustan ja perussuomalaisten populismissa enää tässä huutokaupassa pärjää millään muulla kuin esittämällä sitä, että puolet kansanedustajista pois. Se varmasti olisi se esitys, joka olisi enää enempi tässä populistisessa pelissä, mitä täällä esitetään.

Samanlaista keskustelua perussuomalaiset esittivät myös edellisellä hallituskaudella, toki paljon pienempänä ryhmänä. Tässä salissa käytiin keskustelu silloin puoluetuen korottamisesta. Silloin perussuomalaiset esittivät, että korottaminen on väärin. Sitä meuhkattiin lehdissä ja vastustettiin tiukkasanaisesti. Kun salissa oli äänestämisen aika, mitä tekivät perussuomalaiset? Istuivat hiljaa takapenkissä, myhäilivät ja ilmoittivat sen jälkeen, että vahingossa unohdimme äänestää. Heille kelpasi, teille, arvoisat perussuomalaiset, kelpaa kymmenien miljoonien (Välihuuto: Asiaan!) puoluetuki, ja otatte sitä tyytyväisenä vastaan.

Minä itse pidän, arvoisa puhemies, tätä esitystä erittäin hyvänä. On hienoa, että meillä valtioneuvosto näyttää esimerkkiä tässä tiukassa tilanteessa. Toivon, että sitä esimerkkiä noin yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa noudatetaan, maltin ja kohtuullisuuden esimerkkiä. Toki jään odottamaan sitä, mihin edustaja Niikko hetki sitten lupaamansa noin 600 euron hyväntekeväisyyspotin ohjaa tästä eteenpäin. Siitä toivottavasti joku median edustaja kertoo heti seuraavan palkan jälkeen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinosen populistiseen puheenvuoroon tuskin kannattaa edes vastata. Ajatellaan, että jos ei ole esitystä tehty tässä salissa, niin ei ole tehty. Sitä ei silloin nähty, ja sen takia se jäi tekemättä. Eli oli niin hyvin piilotettu nämä tietyt rivit sinne papereihin, että sen takia esitys jäi tekemättä, mutta varmasti sellaisia on vielä tulossa.

Mutta mitä tulee näihin ministeripalkkioihin, niin onhan se kaunis ele, mutta sillä ei todella saada valtion taloutta tasapainoon ja oikaistua millään tavalla. Mutta jos tämä hyvä esimerkki leviää kauttaaltaan yhteiskuntaan ja semmoinen yhteisvastuu, solidaarisuus, saataisiin leviämään laajalle, niin sillä olisi todellisia vaikutuksia.

Äsken otettiin nämä yritysjohtajat ja heidän vastuunsa esille. Se on hyvä näkökulma, kun mietitään monia, lukuisia, kymmeniätuhansia poliittisin perustein valittuja valtion ja kuntien virkamiehiä, jotka saavat huikeita palkkoja tehtävistään. He voivat hoitaa niitä poliittisia virkoja kymmeniä vuosia, joskus 30—40 vuotta, ja eivät ole koskaan saaneet niitä työpaikkoja avoimen, reilun hakemuksen perusteella, vaan ovat jäsenkirjan perusteella tulleet valituiksi näihin virkoihin, ja sitten saavat huikeita palkkoja.

Tämä on sellainen suuri yhteiskunnallinen ongelma, nämä kaikki poliittiset virkanimitykset. Ne aiheuttavat koko julkiselle sektorille suuria tuottavuusongelmia, sillä kun he eivät välttämättä osaa aina hoitaa niitä tehtäviä parhaalla mahdollisella tavalla, niin sitten koko organisaatio joutuu kärsimään siitä, että sitä johtaa poliittisin perustein valittu kaupunginjohtaja, kunnanjohtaja, talousjohtaja, asuntojohtaja jne.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme nyt valtioneuvoston jäsenille maksetuista palkkioista ja niiden väliaikaisesta muuttamisesta. Minä pidän erittäin hyvänä tätä hallituksen esitystä. Se on ele koko Suomen kansalle, että myös meidän ministerimme osallistuvat näihin taloudellisiin talkoisiin. Minä toivoisin, että tämä esimerkki laajenisi esimerkiksi meidän valtionyhtiöiden johtohenkilöihin.

Täytyy todeta, että ei tällä todellakaan valtion kassaa kovin paljon kartuteta, ja tässä on paljon puhuttu siitäkin, että kansanedustajat voisivat myös osallistua palkkojen alentamiseen. Näen itse asian niin, että me voimme, jokainen kansanedustaja, tehdä hyvää työtä. Me tiedämme, että meillä on paljon lapsiköyhyyttä, tänä joulunakin monta lasta jää ilman joululahjaa. Me voimme kantaa sen oman kortemme kekoon esimerkiksi sillä, että me muistamme köyhiä lapsiperheitä ja lapsia joululahjalla joulun aikaan.

Tämä on kyllä yhteinen vastuu, ja minä toivon, että sen lisäksi, jos me tähän hyväntekeväisyystyöhön kaikki riemurinnoin lähtisimme, niin sitten tulevan hallituskauden aikana pidämme myös huolta siitä, että meillä on lisää työpaikkoja, että me luomme uusia työpaikkoja ja teemme sen eteen mahdollisimman paljon, koska meillä on aivan liian paljon työttömiä. Se on ainut konsti saada ihmiset työn pariin. Sen myötä sitten heidän perustoimeentulonsa ja elämisensä mahdollisuudet paranevat.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Käydyn keskustelun perusteella on pakko jotakin poimia siitä mukaan, koska se, miksi nyt tätä keskustelua käydään, on se, että ministerit ovat tehneet tällaisen oman linjauksensa, ja siitä kaikki se arvonanto heille.

Voidaan vähätellä sitä vaikkapa eleeksi taikka kauniiksi teoksi, mutta: 5 prosenttia. Me tässä kuulimme hallituspuolueen Zyskowiczilta se, että kun ei kaksikaan prosenttia riitä, niin on pakko tavallaan ammattiyhdistysliikkeen syntyjuuret omaavana kansanedustajana sanoa, että siellä palkkaperusteet kuitenkin lähtevät siitä, että tuottavuuden mukaan, sen reaaliansion kehityksen mukaan, mitä tässä maassa on ollut, esimerkiksi teknologiateollisuudessa tällä hetkellä kylläkin tilauskirjat ovat siinä muodossaan, siinä mallissaan, että ne palkkapyynnit, joita nyt on esitetty, eivät ole kohtuuttomia, vaan niistä pitää löytää kompromissi, mikä nyt ei näytä oikein mahdolliselle.

Työmies on palkkansa ansainnut, työmies ei ole koskaan liikaa palkkaa saanut, ja sillä linjalla kun jatketaan, niin minä uskon, että tähän maahan löydetään hyvä palkkasopu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kritisoitu sitä, kun sanoin, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkiksi osoittama ele ei ole millään tavoin kantautunut esimerkiksi tuonne työmarkkinaneuvottelujen pöytiin.

Herra puhemies! En tarkoittanut, että siellä pitäisi tehdä miinus 5 prosentin palkkaratkaisuja. En tarkoittanut edes, että siellä pitäisi tehdä nollalinjaa. Tarkoitin, että kun valtioneuvosto omalta osaltaan pyrkii viestimään, että nyt on aika maltin ja pidättyvyyden, niin toivoisin, että tämä viesti menisi tuonne työmarkkinapöytiin. Siellähän on kyse työpaikoista. Jos syntyy järkevä, maltillinen raamiratkaisu, se on hyvä Suomen ja suomalaisten työllisyydelle. Jos ei tämmöisistä ajatuksista välitetä, niin onnistutaan saamaan Suomeen hyvin lakkoherkkä lähikuukausien tulevaisuus ja tuhoamaan suomalaisia työpaikkoja.

Edustaja Halla-aho ymmärtääkseni moitti siitä, että kerroin, että pääministerillä on yritysjohtajiin verrattuna aivan, en nyt viitsi sanoa naurettavan pieni, mutta kuitenkin hyvin selvästi pienempi palkka, ja ymmärsin, että edustaja Halla-aho oli sitä mieltä, että tämä suhde on suunnilleen oikein, koska yritysjohtajilla on tulosvastuu. No, siitäkin voi olla montaa mieltä, mutta kyllä hyvin on näillä erorahoilla ja laskuvarjosopimuksilla huolehdittu siitä, että jos nyt joku joutuu lähtemään, niin ainakin saa sellaiset kompensaatiot siitä lähdettyään, ettei pääministeri voi niistä koskaan untakaan nähdä.

Eräs entinen Suomen pääministeri siirtyi tuohon naapuriin yhden erittäin pienen elinkeinoelämän järjestön johtoon. No, palkka tietysti tuplaantui, mutta sen lisäksi hän sai medialta sitten moitteet siitä, että mites se nyt noin siirtyi johonkin järjestön hommiin. Jos olisi siirtynyt julkiselle sektorille, niin taas sitäkin olisi moitittu. Eli kyllä jos yritysjohtajia ja pääministereitä ruvetaan vertaamaan, niin palkan lisäksi on eräitä muitakin näkökohtia, jotka vahvistavat sitä, että kyllä pääministerin palkka näihin kompensaatioihin verrattuna on hyvin pieni.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On pakko kommentoida, että olen samaa mieltä, että työmies on työnsä ansainnut ja toivottavasti näin on myös lähitulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Käymämme keskustelu osoittaa sen, että valtioneuvoston ministereiden palkan alentamispäänavaus on hyvä ele ollut, muutenkaan tätäkään keskustelua ei olisi käyty. Siltä osin itsekin aloin miettiä sitä, mitä tämä tarkoittaa, tietenkin omalta kohdalta mutta yhtä lailla valtion näkökulmasta. Kaivoin Tilastokeskuksen materiaalia valtion palkkatasosta. Valtiolla ansaitaan 10 prosenttia enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Sen lisäksi tulevat 1—2,5 viikkoa paremmat lomaoikeudet. Kysymys on yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta, ja myös tämä asia on pystyttävä nostamaan pöydälle.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa istuvilla edustajilla on paljon vahvempia ja vaikuttavampiakin keinoja vaikuttaa tavallisten ihmisten elinoloihin kuin tämä täällä käyty kilpalaulanta palkkioiden alentamisesta tai lahjoittamisesta. Tässä salissa säädetään lakeja ja päätetään verotuksesta, joilla on paljon suurempi vaikutus ihmisten arkeen ja kansalaisten elämään. Tämä tällainen keskustelu on ehkä ennemminkin mediaseksikästä keskustelua ja kilpailua siitä, kuka pystyy laittamaan paremmaksi. Itse en sellaista keskustelua arvosta.

Ministereiden palkkioiden alentaminen on hieno ele, mutta se on vain ele. Todellista työtä tavallisten ihmisten hyvinvoinnin eteen on kuitenkin vielä tehtävänä aivan muilla toimin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen tuossa niputti keskustaa ja perussuomalaisia yhteen ja mainitsi jotain populismista. Kysyn, mitä populismia on siinä, kun sanomme, että ministerien palkanalennus on hyvä ele, mutta jos palkkoja alennetaan, niin oletimme, että tarvittavat määrärahat myös alenevat. Kysyimme, miksi sitten kyseiselle budjettikohdalle on varattu yli 700 000 euroa enemmän rahaa ensi vuodelle, jos ministerien palkat kerran alenevat. Täällä on puolenkymmentä hallituksen parasta ministeriä istunut kuuntelemassa tätä keskustelua vastaamatta, miksi näin käy.

Toinen asia. Kun te, edustaja Zyskowicz, totesitte, että hallituksen hieno esimerkki ei ole saanut seuraajia yritysjohdossa, ei korkeissa virkaportaissa eikä nähtävästi myöskään tuponeuvotteluissa, eikö silloin johtopäätös olisi, että kun esimerkki ei toimi, niin täytyy mennä verotuksen kautta tasaamaan hyvinvointi- ja tuloeroja tällaisessa tiukassa paikassa? Eikö nyt olisi aika hallituksen harkita, että peruisitte jo lupaamanne veronalennukset ja kevennykset suurituloisille?

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin alun perin, etten käytä puheenvuoroa, mutta kun olen ollut sellaisissa tehtävissä, että olen voinut palkata näitä hyvätuloisia yritysjohtajia, olen myös huolestuneena seurannut ja kiinnittänyt huomiota siihen asiaan, johon edustaja Zyskowiczkin: pääministerin alhainen palkkiotaso. Palkastahan ei ole kysymys vaan palkkiosta, sama koskee kansanedustajia.

Tämän salin vaikutus suomalaisten ihmisten elämään pitkällä jänteellä on erittäin keskeinen. Kaikkien suomalaisten kannalta on järkevää, että tänne hakeutuu ja tänne kannattaa hakeutua Suomen parhaiden naisten ja miesten. Oli heidän elämänkokemuksensa vähäistä tai laajaa, niin täällä kuitenkin heidän välillinen vaikutuksensa kääntyy kaikkien suomalaisten eduksi.

Tässä mielessä valtioneuvoston jäsenten ja kansanedustajien palkka ei ole omiaan houkuttelemaan kaikkein kyvykkäimpiä ihmisiä, mutta se olisi meidän kaikkien kannalta parasta, että he olisivat kiinnostuneita näistä tehtävistä. Siinä mielessä toivoisin, että täällä mainittu palkkiotoimikunta katsoisi myös tämän palkan kilpailukyvyn kannalta, että tänne hakeutuisivat ja pyrkisivät parhaat suomalaiset.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Edustajakollega Ruohonen-Lerneriltä kysyisin vielä, mitäköhän mieltä mahtaa olla johtaja Pekka Vennamo Posti-Telen johtajana poliittisista virkanimityksistä. En jatka tätä keskustelua enää kovin pitkään, koska huomaan, että tässä yhtenä riskinä on, että tämä keskustelu liukuu ministerien palkankorotustarpeen suuntaan, koska täällä on valiteltu myöskin heidän palkkioittensa vähäisyyttä. Syyllistyin siihen itsekin, mutta painopistehän on nyt siinä, että heidän palkkioitaan leikataan.

Tämä tilanne ei ole myöskään Eduskuntatalon väelle mitenkään vieras, että kun kansakunta on hädässä, niin julkisia palkkoja leikataan. Vuonna 2009 silloinen puhemies Sauli Niinistö vetosi finanssikriisiin tässä talossa, lähetti henkilöstöjärjestöille allekirjoittamansa kirjeen, ja finanssikriisiin vedoten hän vetosi henkilökuntaan, että henkilökunta suostuisi alentamaan palkkoja, jotka virkaehtosopimuksella oli heille vahvistettu. Myrskyisien vaiheitten jälkeen henkilöstöjärjestöt kokouksissaan päättivät repiä auki allekirjoitetut sopimukset ja alensivat näin ollen palkkojaan.

Eli eduskunta oli aikaansa edellä, kun jo vuonna 2009 keväällä silloinen puhemies havaitsi, että nyt ollaan vapaassa pudotuksessa, nyt pitää palkkoja alkaa leikata. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle, mutta tämä on eduskunnan historiassa kaiketi ainoa kerta, kun talon johto on vedonnut henkilökuntaan, jotta se alentaisi vapaaehtoisesti palkkojaan. Siinä kierteessä ollaan edelleen.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerien palkkojen alennus on positiivinen asia ja siitä kyllä annetaan hyvää palautetta. Kansa pitää tästä eleestä.

Edustaja Heinoselle sanoisin, että tulee mieleen oikein populistien kuningas, kun sätitte perussuomalaisia täällä. Nimittäin mehän olemme antaneet hyviä ehdotuksia näihin säästötalkoisiin, ja olen samoilla linjoilla kuin edustaja Kuusisto: Hyväntekeväisyyttä voi harrastaa jokainen kansanedustaja joko antamalla palkastaan tai tekemällä hyvää. Lähistöllä on varmaan jokaisella ihmisiä, joita voi auttaa, ja se porukka ei vähene, joten korostan, että hyväntekeväisyyttä jokainen voi lähteä tekemään täysin.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jouluomena maistuu varmasti erittäin hyvältä myös köyhän lapsen suussa. Se ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa.

Täällä on nyt, ilokseni huomaan, puhuttu myöskin kokoomuksen taholta tulopolitiikkaa. Mutta silloin, jos tehdään niin sanottu nollatoleranssi, tehdään maltillinen tulokehitys ja yhtä aikaa nostetaan ostovoimaa, se yhtälö ei toimi. Se toimii vain siten, että tuloveroja alennetaan, ja se tarkoittaa sitä, että jostakin täytyy ne rahat ottaa eli tasaveroja korotetaan. Kaiken lisäksi, jos tuloveroja alennetaan, alennetaan ihmisten sosiaaliturvaa ja heikennetään vuosikymmeniksi eteenpäin heidän eläketurvaansa, koska tällaiset ratkaisut, joissa itse bruttopalkkaa ei nosteta, vaikuttavat myöskin siihen tulevaisuuteen ja tulevassa käteen tulevaan osuuteen.

Sen sijaan tästä voitaisiinkin ihan helposti siirtyä pienen sillan kautta sitten tähän varallisuusveroon. Olisin todella kiitollinen, jos meidän ministerimme ja jos meidän hallituspuolueemme lähtisivät yhdessä tuumin nostamaan ja tuomaan takaisin varallisuusveroa. Se olisi vero, joka koskisi sellaisia ihmisiä, joilla oikeasti on rahaa antaa. Ei meidän pienituloisilla ihmisillä ole varaa siihen, heiltä on jo viety kaikki. Nyt ei tarvitse viedä edes tuhkaa pesästä, koska ei ole enää puita, mitä polttaa. Tämä on järkyttävää, mihin tämä maa on menossa.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det är ren och skär populism att här i plenum kräva löften av kolleger om att använda riksdagsarvodet till välgörenhet eller att föreslå att vi helt och hållet ska avstå från våra arvoden. Var och en av oss kan stödja välgörenhet, och den är ädel som gör det utan att själv skryta om det här i plenum.

Regeringen har beslutat att avstå från en del av sin lön av symboliska skäl. Jag betvivlar tyvärr effekten av den här symboliska gesten, och jag tror inte heller att effekten skulle bli den önskade av en sänkning av riksdagsledamöternas arvoden. Tvärtom blir bilden lätt den att riksdagen inte ens själv värdesätter det arbete vi gör och vår tidsanvändning.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisessä vertailussa Suomen ministereiden ja kansanedustajien palkkiot eivät ole erityisen korkeat. Ihmettelen niitä populistisia puheenvuoroja tässä salissa, joissa vaaditaan ja kehoitetaan kansanedustajakollegoja luopumaan palkkioistaan tai lahjoittamaan ne hyväntekeväisyyteen. Jokaisella on tietenkin oikeus ja mahdollisuus käyttää palkkionsa niin kuin parhaaksi näkee, mutta tässä salissa ei mielestäni ole sopivaa kehuskella sillä, että antaa lahjoituksen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen tässä hetki sitten ilmeisesti ei täysin ymmärtänyt, mikä on perussuomalaisten näkemys näistä poliittisista virkanimityksistä. Ehkä se tuli epäselvästi sanottua, että perussuomalaiset vastustavat näitä poliittisin perustein tehtyjä nimityksiä ja niihin liittyviä kultaisia kädenpuristuksia ja vastaavanlaisia sopimuksia, mitä tässä maassa tehdään jatkuvasti ympäri Suomea.

Perussuomalaisten mielestä oikeanlaista politiikkaa on se, että kun valitaan henkilöä julkiseen virkaan, tehtävään, toimeen, niin siinä tärkeintä on, että otetaan huomioon henkilön taito, kyky, koeteltu kansalaiskunto. Sillä tavalla pystytään saamaan objektiivisesti tarkasteltuna paras mahdollinen henkilö julkiseen virkaan tai toimeen tai julkisia tehtäviä hoitavaan osakeyhtiöön, yhdistykseen, säätiöön jne. Tällä periaatteella pystytään saamaan parhaat mahdolliset tekijät. Nythän meillä on kymmeniätuhansia virkamiehiä, jotka on valittu pelkästään poliittisin perustein. Meillä on lukuisia kaupunginjohtajia, kunnanjohtajia Suomessa, on asuntopuolen virkailijoita ja monella tasolla näitä pelkästään poliittisin perustein valittuja henkilöitä. Tämä on suuri oikeudenmukaisuuskysymys yhteiskunnassa, kun kuitenkin kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet tulla valituksi julkisin varoin ylläpidettäviin tehtäviin. Julkisen sektorin tuottavuuteen vaikuttaisi hyvin tehokkaasti se, että aina saataisiin tämä paras henkilö työmarkkinoilta valittua näihin tehtäviin. Sillä tavalla myös koko yhteiskunta pyörisi paljon tehokkaammin ja tasokkaammin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Hyväntekeväisyys on hyvä asia, ja jokainen voi sitä tehdä oman halunsa ja maksukykynsä mukaan, mutta tämä keskustelu salissa on minun mielestäni mennyt vähän väärille raiteille, eli olen ollut aistivinani, että hyväntekeväisyys on ainoastaan se väline, jolla niitä köyhiä, vähäosaisia autetaan. Niinhän se ei ole. Edustaja Salonen minun mielestäni totesi äsken aivan oikein: tämä paikka on se, jossa säädetään lakeja, joitten avulla sitten niitä vähäosaisia pystytään auttamaan. Sen hyväntekeväisyyden, jos kuvitellaan, että sillä Suomi hoidetaan kuntoon, tien päässä on hyväntekeväisyysyhteiskunta, ja sillä tiellä romutetaan hyvinvointivaltio. Sellaista tietä en ainakaan minä halua.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Elomaa otti esille edellisen puheeni. En puhunut itse populismista. Kerroin sen, millä tavalla teidän ryhmänne viime kaudella toimi, kun tässä salissa puoluetuesta päätettiin. Itse en lähtenyt populismin tielle, mutta te, edustaja Ruohonen-Lerner, lähditte. Te kerroitte kahdessa puheenvuorossanne hetki sitten poliittisista virkanimityksistä, ja kun puhemies nyt antoi edustaja Ruohonen-Lernerille mahdollisuuden viedä keskustelun siihen, niin otan esille yhden kysymyksen.

Viime EU-vaalien jälkeen suomalainen Timo Soini valittiin EU-parlamenttiin. Tämän jälkeen EU-parlamentissa tuli avoimeksi tiedottajan tehtävä suomalaiselle henkilölle. Tämän EU-parlamentaarikko Timo Soinin johdolla määriteltiin tuohon tehtävään kriteerit. Ensimmäinen kriteeri: 15 vuoden työkokemus markkinoinnin johtamisesta. Tähän vielä olisi ehkä löytynyt useampi, joka täyttää tuon 15 vuoden kokemuksen markkinoinnista. Tämän lisäksi perussuomalaiset päättivät, että laitetaan toinen kriteeri: 7 vuotta mukana puoluetoiminnassa. Johan ei löytynytkään kuin yksi henkilö, ja hän oli silloisen EU-parlamentaarikko Timo Soinin lähin neuvonantaja. Hän sai tuon paikan, jossa oli 8 000 euron kuukausipalkkio.

Kysynkin edustaja Ruohonen-Lerneriltä: Näettekö te ainoastaan rikan toisen silmässä, mutta ette malkaa perussuomalaisten silmässä? Eikö tuo esitys ollut poliittinen virkanimitys härskeimmästä päästä?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hyväntekeväisyydestä puhuttaessa puhe on vähän kuin kaksiteräinen miekka. Me vaadimme muutoksia ja tekoja joltakin valtiolta tai joltakin toiselta taholta, mutta omaa sydäntä ei olla valmiita tutkiskelemaan, mitäköhän siellä voisimme tehdä. Toki minä tiedän, että me kaikki osaltamme teemme tässäkin salissa omalla tavallamme hyväntekeväisyyttä, eikä siitä ole aihetta kerskata, niin kuin täällä olemme kuulleet. Mutta kuitenkaan hyväntekeväisyyttä tekemällä emme me poista sitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa muutetaan ja lailla säädetään sellaiseksi, että jokainen pärjää tässä maassa. Kyllä hyvän tekeminen on ollut aina suomalaisen luonteenpiirteelle omaista, ja nyt tänäkin aikana, kun meillä on valtavasti eläkeläisiä ja lapsia ja nuoria, joilla ei ole toimeentuloa tai ystävää tai tukea rinnalla, olisi hyvä, että me osoittaisimme laupeutta semmoisissa tilanteissa, kun niitä meidän kohdallemme tulee. Tänä päivänä meidän kohdallemme on tullut tilanne, jolloin me voimme osoittaa laupeutta, mutta tokihan me tiedämme, että jokainen valitsee oman tapansa auttaa lähimmäistään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinoselle sen verran vielä toteaisin, että hänen pitäisi kuunnella vähän, mitä täällä muut puhuvat, eikä kuunnella vaan omaa puhettaan.

Totesin, että kun virkoihin valitaan henkilöitä, niin taito, kyky, koeteltu kansalaiskunto ovat ne kriteerit, joita tulee soveltaa. Olen täysin varma ja vakuuttunut siitä ja tiedän, että edustaja Soinin avustaja on ykkösluokan markkinointiosaaja Suomessa, olen tuntenut hänet itse varmaan lähes kaksikymmentä vuotta. Olen täysin varma siitä, että paras mahdollinen henkilö on valittu siihen tehtävään, vai onko edustaja Heinosella sitten parempaa tietoa kuin minulla tässä asiassa?

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Pyydän, että siirrytään päiväjärjestyksen asiaan.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy kompata pikkuisen edustaja Kärnää tässä asiassa. Minä olen täysin samaa mieltä kuin hän. Vähempiosaisten asiaa ei voi jättää pelkästään hyväntekeväisyyden varaan, vaan nimenomaan eduskunnan tehtävä on lainsäädännöllä turvata vähempiosaisten asema. Meidän pitää vaan miettiä, keitä ne vähempiosaiset sitten ovat. Ne eivät ole suinkaan niitä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Keskustelu päättyi.

​​​​