Täysistunnon pöytäkirja 45/2012 vp

PTK 45/2012 vp

45. KESKIVIIKKONA 2. TOUKOKUUTA 2012 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi puolustustarvikkeiden viennistä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen puolustustarvikeviennin kokonaisarvo vuonna 2010 oli hieman vajaat 59 miljoonaa euroa. Viennistä lähes 60 prosenttia kohdistui Euroopan unionin jäsenmaihin ja lähes 77 prosenttia Euroopan alueelle. Ehdotettu laki puolustustarvikkeiden viennistä on Suomen puolustustarvikeviennin kannalta mitä merkityksellisin, koska sillä pannaan täytäntöön EU:n direktiivi unionin sisäisistä puolustustarvikesiirroista, joiden piiriin siis vajaat 80 prosenttia Suomen puolustustarvikeviennistä vuonna 2010 sisältyi.

Lakiehdotuksen ja taustalla olevan direktiivin keskeinen ero nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna on maastaviennin jakaminen kahtia Euroopan talousalueen sisäisiin siirtoihin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin.

Puolustustarvikkeiden vienti, kauttakuljetus ja välitys olisivat sallittuja ainoastaan siihen myönnetyllä luvalla. Lupa ratkaistaisiin asian laadun mukaan joko valtioneuvoston yleisistunnossa tai puolustusministeriössä. Viennin sitä edellyttäessä puolustusministeriön tulisi ulkoasiainministeriöltä erikseen selvittää, ettei luvan myöntämiselle ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä.

Esitys ei sisällä muutoksia ulko- ja turvallisuuspoliittisen harkinnan sisältöön. Puolustustarvikkeen siirtoon Etan puitteissa sovellettaisiin yksinkertaistettua menettelyä. Siirtolupa ratkaistaisiin puolustusministeriössä.

Arvoisa puhemies! Puolustustarvikkeiden maastaviennistä säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1938. Sen jälkeen lainsäädännön sisältöä on tarkistettu ja ajantasaistettu vastaamaan Suomea velvoittavia kansainvälisiä vientivalvontajärjestelyjä ja muiden länsieurooppalaisten maiden käytäntöjä.

Vientivalvontaa koskeva säännöstö on useiden osauudistusten jälkeen muodostunut soveltajan kannalta monimutkaiseksi lain ja alemmanasteisten säädösten kokonaisuudeksi. Lisäksi on otettava huomioon, että perustuslain kokonaisuudistuksen myötä on korostunut tarve säätää yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista velvoitteista lain tasolla. Tämän perusteella puolustusvaliokunta katsoo, että on olemassa selvä tarve puolustustarvikkeiden vientivalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Puolustusvaliokunta pitää mietinnössään lakiehdotusta tarpeellisena ja perusteltuna ja esittää lakien 2.—6. hyväksymistä muuttamattomina ja esittää 1. lain hyväksymistä muutettuna.

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisöjen komissio julkaisi vuonna 2007 niin sanotun puolustusalan paketin, jonka tavoitteena oli parantaa Euroopan puolustusalan kilpailukykyä. Ajatuksena oli, että eurooppalaisten maiden tulisi pyrkiä puolustushankinnoissaan ja tuotekehityksessä avoimempaan ja aktiivisempaan yhteistyöhön, josta hyödyn korjaisivat viime kädessä eurooppalaiset veronmaksajat. Puolustusmateriaalin sisäisiä siirtoja koskeva direktiivi on osa tätä pakettia.

Suomi on eurooppalaisilla puolustusmateriaalimarkkinoilla pieni toimija. Suomen viennin osuus Euroopan unionin alueen puolustustarvikeviennistä oli 0,7 prosenttia vuonna 2007, 1 prosenttia vuonna 2008 ja 0,9 prosenttia vuonna 2009. Nämä ovat pieniä prosenttilukuja, mutta ne voidaan suhteuttaa kotimaiseen todellisuuteen toteamalla, että Suomen puolustus- ja ilmailuteollisuusyhdistyksen jäsenyritysten palveluksessa on tällä hetkellä yli 9 000 henkilöä yritysten yhteenlasketun liikevaihdon ollessa noin 1,6 miljardin euron tasolla. Hyvin tunnettuja poikkeuksia lukuun ottamatta nämä yritykset ovat usein pieniä, korkeintaan keskisuuria, mutta ne toimivat korkeaa teknologiaa ja osaamista edellyttävillä alueilla.

Puolustusvaliokunta toteaa mietinnössään, että Puolustusvoimien materiaalihankintoihin lähivuosina käytettävissä olevien varojen supistuessa viennin merkitys korostuu kotimaisen teollisuuden elinkelpoisuuden kannalta. Valiokunta toteaa mietinnössään, että Puolustusvoimien toimintamenoihin kohdistuvien leikkausten vaikutukset ulottuvat lähes viiveettä kotimaiseen puolustusvälineteollisuuteen muun muassa vähenevän huolto- ja ylläpitotoiminnan kautta. Valiokunta korostaakin, että vientivalvontaa tulisi toteuttaa siten, että unionin alueelle sitoutuneiden yritysten tasapuoliset vientimahdollisuudet voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen mukaan lupa puolustustarvikkeen vientiin tai siirtoon myönnetään tai julkaistaan vain, jos lupa on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen eikä vaaranna Suomen turvallisuutta. Nykytilanteeseen verrattuna lupaharkinnan yleiset edellytykset ilmenisivät kuitenkin jatkossa suoraan laista. Valiokunnan mietinnössä painotetaan, että lupaharkinnassa on otettava huomioon Euroopan unionin neuvoston sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä annettu yhteinen kanta vuodelta 2008, joka sisältää muun muassa lupaharkinnan perusteet.

Valiokunta toteaa mietinnössään pitävänsä välttämättömänä, että luvan myöntämistä harkittaessa tiedetään, missä ja kenen toimesta lupahakemuksen tarkoittama puolustusmateriaali, mukaan lukien komponentit, on tarkoitettu lopullisesti käytettäväksi.

Todettakoon lopuksi, että puolustusvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota vientivalvonnan ja puolustusalan kansallisen teollisuuden kehittämisen osittaiseen keskinäisriippuvuuteen.

On tärkeää, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen harkinnan ohella lupaharkinnassa otetaan huomioon riittävällä tavalla myös puolustusteollisuuden viennistä riippuvat kehittämisedellytykset, jotta tätäkin kautta voidaan varmistaa Suomen puolustuksen materiaalivalmius ja huoltovarmuuteen liittyvät seikat.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Rauhanjärjestöjen ja vasemmiston perinteinen vaatimus aseviennin valvonnasta ja julkisuudesta ei näytä tässä salissa saavan kovinkaan sankkaa sanallista tukea, sen verran harvalukuinen on vasemmalla tämä rauhan rintama tänä iltana.

Asevientiä koskevan lainsäädännön keskeinen tarkoitus on luvanvaraisuuden ja valvonnan avulla varmistaa, että aseita ei päädy tahoille, jotka käyttävät niitä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Jos on olemassa tällainen merkittävä riski, viennistä tulisi aina pidättäytyä. Tämä linjaus, eli niin sanottu varovaisuusperiaate, on ollut Suomen ja 10 muun valtion keskeisenä lähtökohtana aloitteessaan kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Sopimus on parhaillaan neuvottelujen alla YK:ssa. Siksi valvonnan väljentäminen ei ole sopusoinnussa Suomen YK-linjan kanssa, ja tämä lakipaketti tarkoittaa nimenomaan aseviennin valvonnan väljentämistä.

Vaikka direktiivi olisi antanut mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen yksityiskohtaiseen ja hallituksen esitystä tarkempaan kirjaamiseen itse lakiin, on esityksessä luvan myöntämisen edellytysten arviointi verrattain väljän kokonaisharkinnan varassa. Itse lakitekstiin olisi ehdottomasti pitänyt kirjata EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientisääntöjä koskevan yhteisen kannan kahdeksan lupaharkinnan perustetta, selkeät kiellot mukaan lukien.

Puhemies! Yleisten ja koontisiirtolupien kohdalla varovaisuusperiaatteen noudattaminen ja riskien hallinta ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Myös EU:n ja Eta-alueen sisäisissä siirroissa tulisi ehdottomasti noudattaa varovaisuusperiaatetta eli toimia yhteisen kannan 2 artiklan kriteerien mukaisesti. Nimenomaan koontisiirtolupien kohdalla valvonta on vaikeaa, ja lupaprosessista huolimatta piilee suuri vaara aseiden ja komponenttien päätymisestä vääriin käsiin. Myös vientilupiin liittyvän loppukäyttäjätodistuksen esittäminen olisi pitänyt säätää kaikkia lupia koskevaksi velvoitteeksi.

Lakiesityksessä ei millään tavalla puututa asekaupan julkisuuteen. Olisi ollut oleellista ja tärkeää, että hallituksen esityksessä olisi säädetty aseiden ja muun puolustusmateriaalin vientiä koskevien lupahakemusten ja myönnettyjen lupien julkisuudesta ja päätösten avoimesta saatavuudesta. Vain asekaupan avoimuutta ja julkisuutta lisäämällä media, kansalaisyhteiskunta ja poliittinen päätöksenteko saavat reaaliaikaista tietoa ja voivat riittävän tehokkaasti valvoa aseiden vientiä. Tämä on oleellinen asia myös Suomen kansainvälisen maineen ja maamme asekaupan moraalin kannalta.

Edellä esitetyn perusteella vasenryhmä ehdottaa eduskunnalle lausumaa, jonka ehdotuksen tulen tekemään lain toisessa käsittelyssä. Lausumassa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että puolustustarvikkeiden vientiä koskevaan valtioneuvoston asetukseen tulee kirjata sitovina EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientisääntöjä koskevan kannan 2 artiklan lupahar-kinnan yksityiskohtaiset perusteet. Asetuksella on perusteltua myös säätää puolustusmateriaalin vientiä koskevien lupahakemusten ja myönnettyjen lupien julkisuudesta ja päätösten avoimesta saatavuudesta viranomaisten julkisina asiakirjoina."

Siis asetuksella tässä voidaan vielä paljon pelastaa tilannetta. Mutta oleellista on myös se kansalaiskeskustelu, joka on toisaalla voimakkaasti käynnissä, ja se arvostelu, jota Suomen asekauppojen salaamiseen kohdentuu ja kohdistetaan, ja se kyllä olisi eduskunnassa aiheellista ottaa vakavasti huomioon. Suomi vie aseita, Suomi on vahvistanut monia asekauppoja alueille, joissa loukataan ihmisoikeuksia ja rikotaan monia kansainvälisiä sopimuksia.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Puo-lustustarvikkeet ja puolustustarviketeollisuus ja puolustustarvikkeitten valmistus on Suomen kannalta yksi merkittävä toimiala 1,6 miljardin liikevaihdolla. Se on työllisyyden kannalta erinomainen asia, vientitulojen kannalta, vaikka ne nyt eivät niin suuren suuret olekaan, mutta ennen kaikkea teknologian kehittämisen kannalta todella tärkeä toimiala.

Kun tätä lakiesitystä katsoo, niin kyllä siellä on monta erinomaista kohtaa, jotka vakuuttavat siitä, että tämän pitää olla erittäin tarkkaan säänneltyä ja luvanvaraista, nimenomaan kun puhutaan viennistä, ettei näitä vaikutusvälineitä sitten ajaudu semmoisiin maihin, joissa demokratia ei ole kohdallaan, ihmisoikeuksia loukataan. Pidän erinomaisena asiana sitä, että tämä laki uudistetaan ja se kaikki viedään yleensä kaiken kaikkiaan lain tasolle. Minusta on ihan oikein ja hyvä, että tätä nykytilaa tarkennetaan niin erinomaisella tavalla kuin tässä lakiesityksessä tehdään.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Jussi Niinistön puolustusvaliokunnan mietinnön hyvästä ja analyyttisestä esittelystä.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys julkisesta puolustustarvikkeiden viennistä, siirrosta, välityksestä ja kauttakuljetuksesta on kokoomuksen mielestä kannatettava, tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, sillä se yhtenäistää Euroopan yhteisön jäsenmaiden käytäntöjä puolustustarvikkeiden vientiä koskevassa lupaharkinnassa. Esitys on myös maanpuolustuksen kannalta ongelmaton ja toteutuessaan helpottaa toimialan yritysten toimintamahdollisuuksia yksinkertaistamalla byrokratiaa.

Esityksellä pannaan täytäntöön Euroopan unionin sisäisiä puolustustarvikesiirtoja koskeva direktiivi, jossa käytäntöjä yksinkertaistettaisiin ja yhdenmukaistettaisiin. Puolustustarvikkeiden viennin luvanvaraisuus sinänsä säilyisi, eikä esitys sisällä muutoksia puolustustarvikkeiden viennin ulko- ja turvallisuuspoliittisen harkinnan sisältöön, joten lupaharkinta on jatkossakin tapauskohtaista ja kokonaisharkintaa.

Uutena asiana sen sijaan olisivat luotettavuustodistusten myöntämiset yrityksille ja yritysten rekisteröitymiset yleisen siirtoluvan käyttäjiksi, jotka niin ikään parantavat ja yhdenmukaistavat vientikäytäntöjä. Valiokunnan lausunnossa todetaan, että Puolustusvoimien materiaalihankintoihin lähivuosina käytettävissä olevien varojen supistuessa viennin merkitys korostuu kotimaisen puolustusvälineteollisuuden elinkelpoisuuden kannalta. Tämä vaikuttaa tietenkin kotimaisen puolustusvälineteollisuuden tulevaisuuteen, joten on toivottavaa, että unionin alueelle sijoittuneiden yritysten tasapuoliset vientimahdollisuudet voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Kokoomus pitää tarpeellisena, että Suomessa olisi kilpailukykyinen oma teollisuus, joka kykenee omalta osaltaan vastaamaan Suomen puolustusvoimien tarpeisiin. Lakiesitys mahdollistaa alan yritysten toimintamahdollisuuksien parantumisen ja on siksikin kannatettava, että sellainen tilanne, jossa suomalaisen puolustusvälineteollisuuden ainoa asiakas olisi Suomen puolustusvoimat, ei pidemmän päälle ole taloudellisesti ajatellen mahdollista. Kotimaisella teollisuudella on erityisen tärkeä rooli myös puolustuksen materiaalivalmiuden ylläpitämisessä ja huoltovarmuuden näkökulmasta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on täyttää hyvinkin tärkeitä tavoitteita. Euroopan talousalueen sisällä tapahtuvia puolustustarvikesiirtoja koskevia käytäntöjä halutaan yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa. Laki säädetään vastaamaan paremmin myös Suomen perustuslain vaatimuksia. Esityksellä pannaan myös täytäntöön Euroopan unionin sisäi- siä puolustustarvikesiirtoja koskeva direktiivi. SDP:n mielestä on hyvä, että sääntelyä selkeytetään ja sen ymmärrettävyyttä ja johdonmukaisuutta parannetaan. Lupamenettelyjen yksinkertaistaminen ja harmonisoiminen Euroopan unionin alueella parantaa puolustusteollisuutemme toimintaedellytyksiä sekä lisää yleisesti eurooppalaisen puolustusteollisuuden kilpailukykyä. Myös huoltovarmuus kasvaa.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta on kuullut eri asevalmistajien arviointeja uuden direktiivin vaikutuksista ja saanut käsityksen, että lainmuutoksella ei ole haitallista vaikutusta Suomen aseviennille, päinvastoin se yhdenmukaistaa asemaamme Euroopan markkinoilla. Perustuslain mukaan lain säännösten on oltava riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja elinkeinovapauden ja omaisuudensuojarajoitusten on oltava oikeassa suhteessa. Rajoitusten täytyy ilmetä laista riittävän täsmällisellä tavalla. Siksi täsmennykset ovat tarpeen.

SDP:n valiokuntaryhmä esitti tarkennuksia 17 ja 32 §:iin. 17 §:ssä säädetään luvan peruuttamisen edellytyksistä. On kohtuullista, että luvan peruuttaminen sidotaan ehtojen olennaiseen rikkomiseen sekä tahalliseen harhaanjohtavien tietojen antamiseen. Luvan peruuttamisen ehtona oleva painava syy voisi olla Suomen turvallisuusetuihin tai yleiseen järjestykseen liittyvä syy. Lakiehdotuksen 32 §:n mukaan puolustusministe-riö voisi peruuttaa rekisteröitymisen hyväksymisen, jos yleisen siirtoluvan ehtoja on rikottu, rekisteröitymistä haettaessa on annettu vääriä tietoja tai hyväksymisen edellytykset tai olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Tässäkin olisi kohtuullista painottaa, että peruuttaminen sidottaisiin ehtojen olennaiseen rikkomiseen ja harhaanjohtavien tietojen tahalliseen antamiseen. Rekisteröidylle olisi myös syytä antaa mahdollisuus korjata ehtoja rikkova toiminta. Puolustusvaliokunta teki näistä pykälätarkennuksista huomiot mietintöön.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Asevientiasiat ovat tärkeitä asioita ja hyvin herkkiä asioita. Ne puhuttavat myös Suomessa. Niitä seurataan aika tarkoin, media seuraa. Ne puhuttavat aika tavalla ja varsinkin silloin, kun ollaan tekemisissä ihmisoikeuksien kanssa, ja kun voidaan esittää ainakin kysymys, ovatko suomalaiset aseet kulkeutuneet sotaa käyvien maitten käyttöön, niin silloin asiat yleensä tutkitaan hyvin perin pohjin. Sen takia näissä asevientiin liittyvissä asioissa on syytä kyllä olla erittäin tarkkana, niin kuin tässä tämän asian käsittelyssä eduskunnassa puolustusvaliokunnassa on oltukin.

Minulla on muutama näkökohta tähän mietintöön. Ensimmäinen on sen korostaminen, että luvanvaraisuus siis säilyy. Se on olennaista, että suomalaisessa käytännössä luvanvaraisuus säilyy. Käytäntöjä toki yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan, se on tämän uudistuksen tarkoituskin, mutta itse luvanvaraisuus säilyy, ja tässä suhteessa ei tehdä mitään muutoksia puolustustarvikkeiden viennin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen harkinnan sisältöön. Se harkinta on jatkossakin tapauskohtaista, ja se harkinta on ikään kuin kokonaisharkinta, missä on mukana myös tämä vertailu Suomen ulkopoliittiseen linjaan nähden.

Tässä harkinnassahan on käytäntönä se hyvä perusta, että ulkoministeriö arvioi vientitapausta, esittää siitä lausuntonsa, ja sitten viennin suuruudesta ja muusta luonteesta johtuen päätöksen tekee, luvan antaa joko puolustusministeriö tai koko valtioneuvosto. Semmoisiakin tapauksiahan on ollut, että valtioneuvosto on joutunut asiasta jopa äänestämään, ei ole päässyt kerralla yksimielisyyteen, vaan on joutunut äänestämään. Se kertoo siitä, että tämä harkinta kussakin asevientitapauksessa on olennainen osa tätä suomalaista käytäntöä.

Sitten toinen näkökohta. Sen kyllä jo puheenjohtaja Niinistö täällä selvittikin numeroilla aika tarkkaan. Puolustustarvikeviennin kokonaisarvohan ei ole mikään julmettu. Se on vajaa 60 miljoonaa euroa, josta siis enemmistö, selvä valtaosa, suuntautuu Euroopan unionin jäsenmaihin ja Euroopan alueelle. Se, mitä me viemme, tätä puolustustarvikepuolta, se on ollut pääasiassa ajoneuvoja, suojavarusteita ja ampumatarvikkeita, ja kaikkien näitten osalta laatu puhuu puolestaan. Suomalaiset puolustustarvikkeet ovat suosittuja, kysyttyjä sen vuoksi, että niitten laatu on testattu ja ne ovat laadultaan siis vakaata luokkaa, varmaa, vakaata luokkaa.

Tähän liittyy se näkökohta, että vaikka Suomen viennin osuus Euroopan unionin alueen viennistä on se prosentti, taikka oikeastaan allekin menneinä vuosina, niin kuitenkin Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistyksen jäsenyritykset työllistävät yli 9 000 suomalaista naista ja miestä. Ja kun liikevaihto on 1,6 miljardia euroa osapuilleen, tuolla tasolla, niin kyllä siinä on merkittävästä suomalaisesta osaamisesta ja teollisuudesta, työllistämisestä ja myös aluepolitiikasta omalta osaltaan kysymys. Tämä ei ole mikä tahansa kysymys, mitä me tälläkin hetkellä käsittelemme, ajatellen tämän oman maamme teollisuutta ja työllisyyttä ja aluepolitiikkaa, monilla paikkakunnilla suorastaan erittäin tärkeä asia.

Sitten kaksi näkökohtaa ihan loppuun. Kun nyt Puolustusvoimille suunnatut rahat ovat kaikkein rankimpien leikkausten, säästöleikkausten, kohteena, niin se vaikuttaa myös tähän puolustustarviketeollisuuteen viiveettä, ja sen vuoksi viennin merkitys korostuu näitten yritysten jatkuvan menestyksen ja työllistävyyden näkökulmasta. Sen takia tämänkin lain eteenpäinvieminen on tärkeää, niin että teollisuutemme on lähtökohtaisesti samalla viivalla muitten yritysten kanssa, joitten kanssa me kilpailemme.

Viimeinen näkökohtani on hyvin tärkeä asia. Vientivalvonnan täytyy olla, niin kuin ulkoasiainvaliokuntakin korostaa, sen kaltainen, että kaikilla unionin alueella operoivilla yrityksillä on tasapuoliset vientimahdollisuudet, että ei ole mitään lusmuilua, ei päästä lusmuilun avulla parempaan kilpailuasetelmaan, vaan että se kontrolli on samanlaista ja yhtä tiukkaa eri puolilla, jolloin myös suomalaisella teollisuudella on erittäin hyvät menestymisen mahdollisuudet.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Asiaa voidaan tarkastella, niin kuin onkin tässä tehty, rauhanaikaisena tilanteena. Mutta itse asiassa se, että Suomi olisi sodassa tai olisi ajautumassa kriisiin, on se viimeinen paikka, jossa arvioidaan, onko maamme teollisuus kykeneväinen kotimaisin voimin tuottamaan sen, mitä maamme sellaisessa tilanteessa tarvitsee. Tässä mielessä huoltovarmuus ja näihin asioihin liittyvä pitkän aikavälin tarkastelu on erittäin huolestuttavaa, koska Suomesta katoaa koko ajan tuotannollista toimintaa, jossa välillisesti tai suoranaisesti on kapasiteettia puolustustarviketeollisuuteen. Suomella pitää olla liittoutumattomana ja puolueettomana maana aika hyvä sietokyky omin voimin selviytyä, kunnes riittävä aika on kulunut, jotta kokemuksen perusteella rauha saadaan solmituksi.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tulkoon ihan selkeästi sanotuksi, että en suinkaan vaadi asekaupan lakkauttamista. Suomen aseteollisuus, puolustusteollisuus, on tärkeä työllistäjä, ja sen toimintaedellytykset pitää tietenkin turvata. Se on päivänselvä asia. Mutta minun päähäni ei mahdu se, miksi Suomen asevientipäätökset, viranomaispäätökset, eivät ole julkisia ja avoimesti saatavissa. Minä en näe näillä kahdella asialla mitään yhteyttä tai sellaista negatiivista yhteyttä, että näiden kauppojen julkisuus suuntautuisi jotenkin Suomen puolustusteollisuutta vastaan.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​