Täysistunnon pöytäkirja 45/2014 vp

PTK 45/2014 vp

45. TIISTAINA 29. HUHTIKUUTA 2014 kello 14.05

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta sekä elintarvikelain 3 ja 5 §:n muuttamisesta

 

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies ja muu hyvää ruokaa arvostava yleisö! Haaveilin joskus nuorena, että voisin jonain päivänä olla luomuviljelijä. Luomuviljelijää minusta ei ainakaan vielä ole tullut, mutta itse toivoisin, että voisin silottaa tietä toisille, jotka haluavat sen tien valita. Siksi olin mielissäni siitä, että ollaan tekemässä lainsäädäntöä koskien luonnonmukaisen tuotannon valvontaa. Valvontaa koskevaa lainsäädäntöä totisesti on syytä tehdä mutta nimenomaan siitä näkökulmasta, että byrokratiaa pitäisi karsia ja viljelijän oikeusturvaa parantaa. Tällä hetkellä voidaan kysyä, missä on viljelijän oikeusturva, kun sähköinen tukihaku alkoi 9 päivää myöhässä ja tällä hetkelläkin se on kiinni, tukihakujärjestelmä on kaatunut.

Byrokratia ja valvonta oikeastaan vain lisääntyvät koko ajan, ja kaiken huippuna on se, että tässäkään esityksessä ei suinkaan valvonnan kustannuksia sieltä yrittäjän näkökulmasta olla pienentämässä vaan kustannukset tulevat kasvamaan. Ja kun EU:sta esitettiin, että valvonnan kustannuksia pienten yritysten osalta pitää ottaa valtion taholle tai EU:n taholle, Suomen hallitus, siis nämä Suomen hallituksen jäsenet, jotka ovat esimerkiksi nyt pyrkimässä Euroopan parlamenttiin, vastustivat sitä, että pienet yritykset vapautettaisiin valvontamaksuista. Tällainen on Suomen linja, ja tällaisen linjan saamme sinne EU:hun, jos näitä ihmisiä äänestämme. Siksi minusta meidän pitäisi mennä lainsäädännössä juuri päinvastaiseen suuntaan: vähentää byrokratiaa ja vähentää hallinnon kustannuksia niin, että niitä ei tarvitsisi sinne yrittäjille sälyttää.

MTK:n sivuilta voi lukea, mitä käytännön toiminta luomuviljelyssä on. Sianlihan tuottaminen luonnonmukaisesti on Suomessa hyvin haasteellista. Pykäläviidakko on niin haasteellinen, että edes päätöksiä tekevät ely-keskuksen virkamiehet eivät niitä osaa aina tulkita. Mikä tällaisessa tilanteessa on viljelijän suoja, jos yhteistyössä luomuneuvojan ja paikallisen ely-keskuksen kanssa on tehty toimintasuunnitelma siirtymisestä ja viljelijä noudattaa sitä? Kaikki tahot ovat ymmärtäneet väärin yhden pykälän, ja tästä johtuen luomutuotantoyksikön tuotantoon siirtymisessä tapahtuu yksi päivämäärävirhe. Tästä syystä Eviran vaatimuksesta ely-keskus asettaa tuottajan markkinointikieltoon, ja ely-keskus ei ota tapauksesta mitään vastuuta tai ei voi tilanteelle mitään. Missään tilanteessa luomutuotannon periaatteita tai eläinten luonnonmukaista kasvatusta tai muuta ei ole rikottu. Tämä on aivan arkipäivää luomuviljelijöitten kanssa keskusteltaessa.

Tämä hallitus on ihan hyvin linjannut sen asian, että luomutuotantoa pitäisi edistää ja sille pitää saada paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa. Kuitenkaan luomutuotanto ei ole saanut mielestäni riittävää painoarvoa ja vieläkin mielikuva luomusta on osin vähän väärä. Luomu ei ole piperrystä vaan ammattiosaamista vaativaa erityisviljelyä. Meidän luomumarkkinamme ovat varsin kehittymättömät, ja vaikeutamme itse luomua liian tiukoilla säädöksillä. Erityisesti tämä koskee kotieläinluomua. Valkuaisomavaraisuutemme luomussa on surkea, ja se aiheuttaa ongelmia nimenomaan kotieläinluomuun.

Summa summarum: Meidän pitäisi miettiä sitä, miltä se valvonta ja miltä ne säännökset näyttävät sieltä viljelijän näkökulmasta. Osa vaatimuksista, mitä sinne luomuun tulee, ei mielestäni ole perusteltuja, ja tämä koskee esimerkiksi siirtymäsäännöksiä, pienimuotoista piperrystä siellä monissa eri byrokratian kohdissa.

Sitten nämä kustannukset, jotka luomuvalvonnan kohdalta ovat usein toistatuhatta euroa: mitä pienempi luomutila on, sitä isommaksi haasteeksi ne muodostuvat. Siksi toivoisinkin, että tähän valvontamaksupykälään nyt ainakin tulisi muutos, jos tähän eivät muilta osin muutoksia hallituspuolueet suostu tekemään.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä, ja on kuluttajalle hyvin tärkeää myös, että hän saa tietoa siitä, millaista tuotetta hän sieltä kaupasta ostaa. Se on myös tiettyä mielikuvaa: ajatellaan, että luomu on puhdasta ja aitoa ja sitä voidaan sitten perheelle ruuaksi laittaa, ja on tietysti hyvä näin.

Tämän lakiesityksen rinnalla kuitenkin kaipaisin Suomeen keskustelua myös siitä, kuinka muuntogeenisten kasvien viljely saataisiin lainsäädännön piiriin. Meillä Suomessa ei ole tällä hetkellä lakia, joka säätelee muuntogeenisten kasvien viljelyä. Uudessa hallitusohjelmassa ei myöskään ole mainintaa siitä eikä Suomen kannasta gmo-viljelyyn. Kansallisella lainsäädännöllä tulisi mielestäni määritellä, kuka on korvausvelvollinen, mikäli muuntogeeniset lajikkeet sekoittuvat tavallisten kasvien joukkoon.

Puutteellisesti valvottu elintarvikkeiden tuotanto on johtanut 2010-luvulla useisiin ruokakriiseihin, joissa suuret kuluttajajoukot ovat ehkä vuosien ajan saattaneet saada jotakin muuta kuin mitä lopputuotteen pakkauksiin on merkitty. Yksi osa tätä ongelmaa ovat muuntogeeniset kasvit, joita käytetään sekä rehutuotannossa että ihmisravinnossa.

Laajaa kannatusta niin kahdessa aiemmassa hallituksessa kuin kansankin parissa on saanut näkemys, jonka mukaan Suomen säilymisen geenimuuntelusta vapaana alueena tulisi tulevaisuudessa olla koko maan etu. Lisääntyvien ympäristökatastrofien ja viljelyssä käytettävien kemikaalien kuluttajalle aiheuttamien haittojen aikana puhtaan, korkealaatuisen ja geenimuuntelusta vapaan ruuan arvostus ja kysyntä on sekin myös kasvussa. Euroopan isojen maatilojen kanssa pienen ja pohjoisen Suomen maatalous ei voi kilpailla tuotannon määrällä vaan laadulla.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelin viimeksi aamulla erään luomutuottajan kanssa. Kaksi toivetta oli: enemmän joustoa ja vähemmän byrokratiaa. Ja mitä tulee? Tulee rangaistus- ja pakkokeinolaki, käytännössä.

Tämä laki asettaa erittäin monia vaatimuksia luomuviljelijöille, ja pahimmat niistä koskevat nimenomaan sitä, mikä koskee tarkastuksia. Kuka meistä haluaa sitä, että meille voidaan tehdä omaan elinkeinoon tarkastukset ilmoittamatta, meistä voidaan tehdä ilmoitukset eteenpäin ilman salassapitovelvollisuusmääräyksiä meiltä kysymättä, meille voidaan tulla niin sanotusti pyytämättä ja yllätyksenä tekemään tarkastuksia ja tästä pitää vielä itse maksaa?

Kyllä luomutuottajat ovat erittäin pahassa raossa nyt tämän asian suhteen, mikäli tämä lakiesitys tällaisenaan halutaan hyväksyä. Peräänkuulutan kyllä vahvasti viljelijöiden kotirauhaa ja sitä luottamusta, mikä meillä kotimaiseen tuotantoon tässä asiassa pitää olla.

Herra puhemies! Toisena asiana haluan tässä nostaa rehuomavaraisuuden esiin. Jos vaatimustaso nostetaan niin, että omalla tilalla tuotetun rehun määrä pitää olla vähintään 90 prosenttia, me tulemme käytännössä romuttamaan meidän luomutuotantomme täällä. Meillä on tällä hetkellä hyvin paljon yhteistyösopimustiloja, mistä kotieläintilat pystyvät saamaan tarvittavan rehun. Jos omavaraisuus pitää itsellä nostaa, se tarkoittaa sitä, että tulee valtava kilpailu pellosta, tulee valtava kilpailu siitä rehualasta ylipäätään, ja pahimmassa tapauksessa tämä toimii juuri päinvastoin, eli viljelijät siirtyvät luomusta takaisin tavanomaiseen tuotantoon.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme käsittelemässä hallituksen esitystä laeiksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta ja elintarvikelain 3 ja 5 §:n muuttamisesta. Tällä esityksellähän pistetään täytäntöön kansallisesti neuvoston asetus luonnonmukaisesta tuotannosta.

Sen verran sallittaneen muistelua, että kun olin Euroopan parlamentissa vuosien 96 ja 99 välisen ajan, niin silloin käsittelimme siellä ensimmäisiä säädöksiä, jotka koskettivat eurooppalaista luomutuotantoa. Parlamentilla toki ei silloin ollut läheskään sellaista valtaa yhteispäätösmenettelyineen kuin tällä hetkellä, mutta lausunnonantajia olimme. Silloin itseäni herätti erityisesti se kysymys, kun siellä todettiin, että jos luomurehua ei ole, niin tavallistakin rehua saa käyttää. Tietysti ymmärrän sen, että silloin pitää käyttää tavallista rehua, etteivät eläimet kärsi ravinnon puutteesta, mutta se ei ole sen jälkeen enää sitten luomutuotantoa.

Eli tämä rehuomavaraisuuskysymys, johon täällä jo keskustelussa puututtiinkin, on sillä tavalla tärkeä asia, ei tilakohtainen rehuomavaraisuus vaan yleensä se, että sitä luomurehua on riittävästi saatavana. Muistan viime vaalikauden ajalta hyvin sen, että tiettyinä aikoina ei sitä meinannut mistään saada ja sitten tänne tuotiin muun muassa Romaniasta yksi erä ja se oli täynnä salmonellaa. Eli tilanne on se, että rehuomavaraisuus ja yleensä luomurehun tuotanto pitäisi turvata kotoisessa Suomessa, koska täällä se tuotetaan niin, että se täyttää ne vaatimukset, eikä ole pelkoa siitä, että me syötämme sinne salmonellaa ynnä muuta.

No, sitten kysymys siitä, millä tavalla yleensä jatkossa saadaan tämä luomutuotanto paremmin jalalle: Meillähän tällä hetkellä tuotetaan luomuna noin 10 prosenttia, mutta siitä jalostetaan luomuksi hyvin pieni osa, muutama prosentti. Eli se menee valtaosaltaan ihan normaalijalostukseen, ja silloin pitää miettiä, mitkä ovat ne esteet, jotka saavat aikaan sen, että luomutuotantoa ei kuitenkaan jalosteta luomuksi ja myydä edelleen luomuna.

Siellä on tietysti monia ongelmia, muun muassa tämä verkottuminen ja niin edelleen, koska tuottajat ovat pieniä, hajallaan. Meillä tuolla Mikkelin seudulla, sillä suunnalla, on aika vahva luomukeskittymä, mutta kuitenkin tämä saa aikaan sen, että sinne tarvitaan verkottumista ja tarvitaan toimenpiteitä, joilla ne eri tilat voivat sitten yhdessä toimien saada sen luomuraaka-aineen myöskin markkinoiduksi luomuna, koska tiedän, että kysyntää on paljon enemmän ja meillehän tuodaan luomutuotteita, mikä sinänsä on aika erikoista.

No, sitten ihan oma kysymyksensä on se, mikä on tämä valvonnan taso. Täällä nyt todetaan sitten tämä perustuslainmukaisuus, mutta minä voin kertoa, että kyllä se Euroopan unioni menee Suomen perustuslain yli silloin, kun se haluaa. Minulla on hyvin konkreettisesti muistissa tilanne, joka liittyy näihin tukioikeuksiin. Muistatte hyvin, kun nämä tukioikeudet olivat meille hyvin kuumaa käsiteltävää vuoden 2006 aikana. Silloin tehtiin, vai oliko 2005, maatalousvaliokunnassa säädös, että 20 §:llä tukioikeudet säilytetään suomalaisella viljelijällä eivätkä ne siirry vuokralaiselle, vaan ne kuuluvat sille maanomistajalle. Niinpä sitten kahden vuoden päästä siitä, kun pykälä oli tehty, Euroopan unionin komissio kertoi, että jos Suomi ei pykäläänsä muuta, niin sen jälkeen me olemme EU-tuomioistuimessa.

Eli kysymys tästä perustuslainmukaisuudesta pitää nyt valiokunnassa hyvin huolella selvittää. En tiedä, onko tarkoitus pyytää perustuslakivaliokunnalta lausunto, mutta nämä ovat kuitenkin niitä kysymyksiä, joissa meidän on mitattava oikein tarkkaan, mikä on se Suomen perustuslain voima suhteessa EU-lainsäädäntöön, ja tässä on sen paikka. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun käsittelemme luomutuotannon valvontaa täällä kotimaassa ja yhtenäisesti koko Euroopan unionin alueella, ensinnäkin on tärkeää huomioida se, että hallitus on linjannut tammikuussa 2013, että peltopinta-alasta olisi vuonna 2020 luomutuotannossa 20 prosenttia, ja kuten edustaja Anttilan puheenvuorosta äsken kuulimme, niin nyt se on vielä alle 9 prosentissa. Eli kuudessa vuodessa täytyisi luomutuotanto yli kaksinkertaistaa. Näiden kiristyvien säädösten varjossa on hyvin epätodennäköistä se, että tämä tavoite tulee toteutumaan.

Luomutuotannolle on kasvava kysyntä. Kuluttajat odottavat kaupoista saatavaksi luomutuotteita, sekä raaka-aineita että pidemmälle jalostettuja tuotteita. Tällä hetkellä on tilanne se, että paikka paikoin tarjonta ei vastaa kysyntää.

Tässä lakiehdotuksessa säädetään tästä valvonnasta, ja sen suurin ongelma on se, että tämä valvonta ulottuu jo kotirauhan piiriin. Eli tarkastajilla ja valtuutetuilla viranomaisilla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja päästä sellaisiin paikkoihin, minkä katsotaan olevan valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen saamisen kannalta välttämättömiä. (Mikko Savola: Käsittämätöntä!) Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisella maatilalla päästään myöskin asuinrakennukseen, ja kuten me tiedämme, nämä tarkastukset voidaan toteuttaa ilman ennakolta ilmoittamista.

Toisena kysymyksenä ovat nämä valvontamaksut. Olisi ollut kyllä parempi Suomellekin, jossa on kasvava tarve luomutuotannon lisäämiselle, että oltaisiin otettu tuo niin sanottu Tanskan malli eli maksuton luonnonmukaisen toiminnan valvonta. Tällä olisi edesautettu sitä, että paremmin voitaisiin vastata kuluttajien kysyntään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tulee mieleen Johan Ludvig Runebergin runo Saarijärven Paavosta, joka lupasi kaksin verroin ojaa enemmän kaivaa, ja näin näyttää, että enemmän tulee byrokratiaa ja maanviljelijöille sitä varsinaista byrokratiaojan kaivuuta. Nämä edustaja Kalmarin ja edustaja Hautalan esille ottamat esimerkit elävästä viljelijän elämästä ovat mielestäni huonoa hallintoa, ja meillä on hallintolain uudistus ollut tässä hiljattain, ja näistä pitäisi tehdä ehdottomasti hallintokanteluja.

Euroopassa ja maailmassa on miljardien markkinat luomutuotteille. Samoiten luomutuotteita tuodaan, niin kuin hallituksen esityksessä lukee, myöskin miljardien edestä Eurooppaan, eli toivon, että emme ole tässä luomassa Suomelle viennin esteitä luomutuotteissa. Luomutuotanto on osa ruokaterveyttä mielestäni. Kaiken sääntelyn tulee luoda lisäarvoa, tulee tukea tuotantoa, ei estää sitä eikä varsinkaan aktiiviviljelyä ja maatalouden kannattavuutta.

No, tässä on kuitenkin mitä todennäköisimmin käymässä vanhanaikaiset, niin kuin monessa lainsäädännössä on huomattu ja mikä unionista tulee, että byrokratia tulee lisääntymään valvonnan muodossa. Tässä on esitetty edelleen virastoperustaisen järjestelmän jatkamista, vaikka muun muassa Luomuliitto on esittänyt yksityistä valvontalaitosta. Nyt sitten mielenkiinnolla jään odottamaan tuota valiokuntakäsittelyä.

Mutta ennen kaikkea huolimatta siitä, että Euroopan unionissa on meneillään REFIT-hanke, mikään ei indikoi tälläkään hetkellä sitä, että byrokratiaa olisi tulossa vähemmän. Meillä valvontaa jatketaan edelleen kolmessa viranomaisessa, Evirassa, ely-keskuksissa ja Valvirassa, ja tämä herättää kysymyksen ja huolen siitä valtionhallinnon tilasta ja tulevaisuudesta ja toimivuudesta, tarvitsemmeko me todella näin moniportaisen ja -kanavaisen valvontajärjestelmän. Prosessit on tarkistettava läpi. Mikään valtion tuottavuusohjelma ei ikinä tuo mitään tuottavuutta väkeä vähentämällä, jos prosessit ovat samat. Tilannehan on aivan päinvastoin: enemmän vain aikaa kuluu, tai vähemmän ihmisiä on hoitamassa lupa-asioita, ja lupien saanti hidastuu.

Luomutuotannosta on sanottava se, että perussuomalaiset ovat tehneet hyvin kattavan maaseutupoliittisen ohjelman, jossa on otettu reippaasti kantaa luomun puolesta ja byrokratian vähentämisen puolesta, ja tästä kyllä haluaisin nyt muistuttaa edellistä hallitusta, nykyistä hallitusta ja tulevaakin hallitusta. Esitän toiveen sinne muun muassa, mitä täällä edustaja Kalmari otti esille, rehuvalkuaistuotannon kotimaisuuden nostamisen puolesta. Tämäkin on siellä meidän maaseutupoliittisessa ohjelmassa.

Samoiten perussuomalaiset suhtautuvat sangen epäröivästi gmo-tuotantoon, ja eritoten täällä edustaja Anttila otti esille tämän luomutuotannossa käytettävän rehun, eli jos luomurehua ei ole tarpeeksi saatavana, niin sitten kelpaa tavallinen rehu. Siinä mielestäni on suuri riski, että saamme rehu-gmo:lla viljeltyä luomua, ja se ei ole minusta täysin reilua, jos Euroopan unioni suhtautuu tähän asiaan löperömmin kuin Suomi.

Sitten lopuksi vielä byrokratiasta täällä otan esille yhden esimerkin. Pykälässä ehdotetaan, että Eviran on laadittava monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma toimeenpanoasetuksen artiklan mukaisesti, ja minä kyllä herätän tässä nyt kysymyksen siitä, ollaanko kansallisesti asettamassa EU:n lainsäädäntöä taas kerran tiukemmalla tasolla kuin meidän olisi tarve.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä luonnonmukaisen tuotannon valvontaa koskevasta hallituksen esityksestä voi sanoa, että siinä varsin pitkän valmistelun aikana maa- ja metsätalousministeriön ja tuottajajärjestöjen kesken ovat minusta suurimmat kömmähdykset kyllä hioutuneet pois. Kokemuksesta, kun itsekin harjoitan maataloutta luonnonmukaisena tuotantona, voin sanoa, että tämä tarkastus sinänsä ei minun kokemukseni mukaan ole mikään ongelma, mutta pidän outona sitä, että se on maksullinen, kun yleinen tilatukivalvonta on maksutonta. Tämä luonnonmukaisen tuotannon valvontakin on yhteiskunnan intressissä, ja on kummallista, että tästä peritään maksu valvonnan kohteena olevalta viljelijältä. Esimerkiksi Tanskassa luonnonmukaisen tuotannon toimijoiden valvonta ja sertifiointi on maksutonta eli yhteiskunnan intressissä se maksetaan yhteiskunnan varoista. MTK pyrki siihen, että jatkossa tämä luonnonmukaisen tuotannon valvontakin olisi maksutonta, varsinkin kun se on jokavuotinen menoerä, mutta tätähän nyt ei ole ainakaan tässä ole pystytty toteuttamaan, eli Evira, ely-keskukset ja muut valvontaa tekevät tahot rahastavat tästä aika oudolla tavalla.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä luonnonmukaisen tuotannon ja luonnonmukaisesti tuotettujen rehujen ja elintarvikkeiden eli kotoisammin luomutuotannon valvonnasta säädettävällä lailla pannaan toimeen asiaa koskeva EU-lainsäädäntö. Esitys on hyvä, ja luomu on tärkeä vaihtoehto perinteisen tai ehkä oikeammin sanottuna tavanomaisen maatalous- ja elintarviketuotannon rinnalla. Luomutuotannon osuus ei ehkä ole kasvanut aivan niin nopeasti kuin rohkeimmat olettivat vuosia sitten. Se on tällä hetkellä noin 10 prosenttia, ja tarvitaan kunnianhimoisempia toimenpiteitä luomutuotannon osuuden kasvattamiseksi. Kaikesta huolimatta on olemassa joukko kuluttajia, jotka haluavat valita luomua syötäväkseen, luomua lautaselleen, ja se luo kysyntää luomutuotannolle.

Ihmiset haluavat luomua ostaessaan tietää, että se on tuotettu niillä periaatteilla, joilla luomua tuotetaan, ja tästä tullaan tähän laadunvalvontakysymykseen: jotta kuluttajien luottamus pysyy, täytyy olla valvontaa, ja valvonnasta tässä luomutuotannon valvontalaissa on kysymys. Se on sitten tietysti ehkä näkökulma-asia, kuinka paljon ja kuinka pitkälle valvonnassa voidaan mennä. On selvää, että ylilyönnit, jos sellaisia on, pitää karsia pois. Valvonnan on oltava tarkoituksenmukaista, eikä sillä saa vahingossakaan aiheuttaa missään mielessä kiusaa maataloustuottajille ja viljelijöille. Me olemme maa- ja metsätalousvaliokunnassa keskustelleet runsaasti maanviljelijöiden hallinnollisesta taakasta ja varmasti käymme tämän näkökulman huolellisesti läpi tämän lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty paljon hyviä puheenvuoroja luomuviljelystä. On todella tärkeää, että Suomessa pyritään kaikin mahdollisin keinoin edistämään kotimaista ja puhdasta elintarviketuotantoa, ja sen tähden ei missään tapauksessa saa laatia sellaista lainsäädäntöä, joka tekee elinkeinon harjoittamisesta riskialtista, monimutkaista, epävarmaa.

On tärkeää, että meidän lainsäädäntömme on yksiselitteistä ja lisäksi siitä on tiedotettava viranomaisten toimesta luomuviljelijöille sillä tavalla, että ei tule näitä tulkintaongelmia, joita nyt on julkisuudessa ollut hyvin paljon esillä. Silmiini on osunut esimerkki siitä, että viranomaiset antavat ohjeita ja sitten on ristiriitoja ja epäselvyyksiä siitä, miten näitä säädöksiä pitäisi tulkita, kuka niitä tulkitsee, onko se ely-keskus vai Evira. Eli ehdottomasti on selkeyttä saatava siihen, mitä säädetään ja kuka on oikea viranomainen antamaan ohjeita.

Arvoisa puhemies! Puutteellisesta neuvonnasta on ollut kirjoituksia, henkilö on esimerkiksi saanut neuvoa ja toiminut juuri niiden neuvojen pohjalta ja kuvitellut toimivansa oikein, ja kuitenkin sitten viranomainen on myöhemmin todennut, että on toimittu luomusäädösten vastaisesti, ja ely-keskus on määrännyt toimijan markkinointikieltoon. Tällaisissa tapauksissa yksityinen yritys voi saada jopa useiden kymmenien tuhansien eurojen tappioita elinkeinotoiminnastaan, ja se johtuu ainoastaan siitä, että on liian monimutkaisia säädöksiä ja sitten niistä on ristiriitaisia tulkintoja. On aivan kohtuutonta, että yksityinen yritys joutuu sen takia kärsimään suuria tappioita. Lisäksi viranomaisten päätösten antamiseen liittyy viiveitä, niitä ei saada kohtuullisessa ajassa, joten sillä saralla riittää tekemistä, jotta saadaan näitä määräaikoja tehostettua.

Sitten ovat vielä nämä ankarat seuraamukset, joista on paljon myös ollut puhetta. Silloin, kun on liian ankaria seuraamuksia viljelijöille, se voi aiheuttaa jopa pelkoa siirtyä tähän tuotantomuotoon. Sitten sitä kautta se myös tarkoittaa sitä, että meillä ei ole riittävästi näitä luomutuotteita saatavilla, siis jos ehkäistään tuotantoa sillä, että viljelijät eivät uskalla lähteä näin monimutkaiseen ja riskialttiiseen toimintaan mukaan. Sitten jos lähdetään valittamaan päätöksistä tai epäasiallisesta kohtelusta, valitustie on usein hyvin pitkä ja kallis, ja lopputulos on aina epävarma, ja sillekään tielle kukaan ei varmasti halua lähteä.

Toivoisin, että lainsäädäntöä saataisiin selkeämmäksi, jotta näille yrittäjille ei tule kohtuuttomia tilanteita eteen, jotta he uskaltavat jatkossakin ryhtyä harjoittamaan luomutuotantoa ja sillä tavalla edistämään sitä, että meillä Suomessa olisi tarjolla puhdasta, kotimaista ruokaa mahdollisimman paljon.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuppurainen tuossa totesi, että valvontaa tarvitaan, ja kyllä se on totta, että jos tuotantotapa antaa oikeuden nimikkeeseen, vaatimusten pitää olla tiukempia ja niitä pitää valvoa, mutta toisaalta ei pidä mennä ylikään, jos luomua kerran halutaan saada lisää.

Minkä edustaja Anttila nosti esille, luomun pitäisi olla erityisasemassa myös markkinoinnissa. Ministeri Ihalainen sai aikaan hyvää lainsäädäntöä kaupan määräävästä markkinaosuudesta. Toivoisinkin, että myös niitä rajoja koeteltaisiin, milloin kauppa on käyttänyt valtaansa väärin niin, että esimerkiksi luomutuottaja ei saa hänelle kuuluvaa osaa luomutuotteestaan, vaan sen kaiken katteen vie määräävässä markkina-asemassa oleva kauppa.

Mutta todellakin toivoisin, että näihin pahimpiin kiemuroihin sitten valiokunnassa puututtaisiin ja saataisiin tätä lainsäädäntöä mahdollisimman käytännönläheisesti järkeväksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuppurainen mainitsi tässä, että ylilyöntejä ei saa tulla, mutta kyllä tässä ylilyönneille annetaan suuret mahdollisuudet, kun tämä lakiesitys ollaan nyt tuomassa. Kyllä Luomuliitto kysyy aivan aiheesta, tekeekö luomulaki viljelijästä rikollisen, kun puhutaan uhkasakosta, puhutaan siitä, että poliisi voi antaa virka-apua. Tietysti joskus tuntuu siltä, että se väsynyt viljelijä ehkä olisi se, joka sitä virka-apua myöskin kaipaisi ehkä toisessa mielessä.

Mutta kyllä tässä nyt on kaikki edellytykset latistaa luomutuotannon kasvun edellytykset. Meillä vaikuttaa Suomessa olevan suoranainen tämmöinen byrokratiauskovaisuus, joka sitten latistaa vaikkapa ihan hyviäkin asioita, mitä Euroopan unionista oltaisiin suomalaiseen lainsäädäntöön tuomassa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys luomuvalvonnasta annettavaksi laiksi näyttää monella tavalla ihan oikeansuuntaiselta. Muun muassa valvonnan säilyttäminen valtion viranomaisvalvontana on aivan oikea ratkaisu jo uskottavuuden ja alueellisenkin tasa-arvon turvaamiseksi. Mutta toki tässäkin esityksessä on moniakin asioita, joihin tässä eduskuntakäsittelyssä nyt on syytä sitten kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin tämä valvonnan maksullisuus kaiken kaikkiaan on ongelmallista. Ihannehan tietysti olisi maksuttomuus valvontamaksujen osalta, aivan kuten Tanskassa. Mutta vähintä, mitä tässä valvontamaksujen osalta nyt eduskuntakäsittelyn aikana on syytä tehdä, on arvioida näitten maksujen kustannusvastaavuutta muun muassa riskien suhteen ja valvontaan käytettävän ajan suhteen. Täällä on syytä pohtia muun muassa sitä, onko nyt sitten oikeanlainen, tasapuolinen ja järkevä maksuperuste joku hehtaariperusteisuus vai pitäisikö maksu sitten kohdentaa siihen valvontaan käytettävään aikaan.

Kieltämättä, kun kysymys on luomuvalvonnasta, aika kohtuuttoman koviltakin vaikuttavat nämä kirjaukset siitä, että virka-apua voidaan lähteä pyytämään jopa poliisilta, eli tätäkin on kyllä syytä eduskuntakäsittelyssä pohtia.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Niin sanottua luomuruokaa eli luonnonmukaista, ympäristöystävällisesti ja eettisesti korkeatasoisella ruuan tuotantotavalla viljeltyä luomua halutaan perheisiin nykyistä enemmän. Hyvin monet kysyvät luomutuotteita ja käyttävät niitä päivittäin.

Katsoin tätä hallituksen esitystä, ja tässä on ihan mieletön määrä luonnonmukaisen tuotannon valvontaa. Manner-Suomessa tähän kuului lähes 5 000 yritystä ja niistä oli maatiloja yli 4 000. Ja sitten vielä niitä tarkastuksia tehtiin toimijoiden tiloissa yhteensä 6 353, ja tämä henkilötyömäärä on mahtava: täällä hallinnointiin käytetty työmäärä on ollut keskimäärin 40 henkilötyövuotta, ja Eviran osuus on ollut siitä 16 henkilötyövuotta. Eli tätä valvontaa lisätään ja lisätään, ja sekään ei ole mitenkään kovin edullista eikä halpaa. Toivoisi tietysti, että valvontaa voidaan vähentää ja tehdä sitten perusteellisemmin ne tarkastuskäynnit, kun niitä suoritetaan. Varmasti voidaan luottaa siihenkin, että kuluttajat ilmoittavat, jos huomaavat, että tuotteissa on ihan virheellisesti esimerkiksi luomumerkintä.

Minusta tässä lain sisällössä oli tähän valvontaan liittyvä kohta, että valvojalla on mahdollisuus mennä maanviljelijän kotiin asti tekemään sitä tarkastusta sisätiloihin. Minun mielestäni se oli vähän erikoinen lain pykälä, että kyllä jokaisen kodin pitäisi olla kumminkin vapaa siitä valvonnasta.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytän puheenvuoron tässä lähinnä kuluttajan näkökulmasta.

Hyvin paljon ovat yleistyneet monissa maissa nämä ruokatorit ja luomutorit. Ne ovat todella kovassa käytössä. Kaupunkiväkikin, urbaani väki, tiedostaa puhtaan ja eettisesti tuotetun ruuan merkityksen. Tässä mielessä olen tietysti vähän harmitellut, että Suomessa ollaan vielä oltu tässä jäljessä ja kauppaketjut eivät välttämättä ole ottaneet luomuviljelijöiden tuotteita esille. Itsekin käytän näitä tuotteita ostamalla tiloilta suoraan muun muassa lihaa, sekä lampaan- että naudanlihaa.

Mutta ylipäänsä toivon sitä, että vaikka tämä luomuvalvonta on tärkeä, siitä ei tule — ja olen ymmärtänyt niin, että se ei ole — liian byrokraattinen. Laskuhan siitä tulee joka tapauksessa luomuviljelijälle, mutta ei lähdetä ampumaan kärpästä haulikolla. Toivotaan siinä mielessä, että nämä suuret kauppaketjut hyväksyisivät paremmin näitä luomutuotteita todellakin saataville.

Tässä esityksessähän ehdotetaan nimenomaan tätä valvontaa yhtenäistettäväksi ja elintarvikelakia muutettavaksi ja että kansallisesti pannaan täytäntöön neuvoston asetus luonnonmukaisesta tuotannosta. Tässä mielessä tietysti ymmärrän tämän harmonisoinnin, mutta uskon, että meillä Suomessa luomutuotanto on varsin puhdasta verrattuna moniin maihin, jotka ovat näitä suurtuotannon maita.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kuusisto totesi puheenvuorossaan, että on aika erikoista, että on oikeus mennä kotiin. Tämä nyt vain valitettavasti on niin, varsinkin jos siellä kotona on ne kirjanpito- ynnä muut paperit säilytettävänä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta niitä siellä tuotantolaitoksessa säilyttää. Mutta tässä pitää sitten valiokuntakäsittelyssä — mielellään perustuslakivaliokunnan kanssa yhdessä — katsoa, että noudatetaan Suomen perustuslain säännöksiä eikä mennä liian pitkälle.

Sitten edustaja Kuusistolle tiedoksi, että kaikki luomutilat valvotaan joka vuosi. Ne on tarkastettu joka ainut vuosi. Niillä ei ole pistokoetarkastuksia, vaan ne kaikki tarkastetaan joka vuosi. Eli siellä ollaan siis tarkastusten alla ihan jatkuvasti.

Sitten tämä kysymys näiden pienten yritysten vapauttamisesta valvontamaksusta. Annan valiokunnalle sellaisen vinkin, että kun me elämme yhteismarkkinoilla, niin nyt näitäkin asioita pitäisi tarkastella sen mukaan, mitä on muualla. Tanska täällä tuotiin esimerkkinä, jossa ei peritä näitä. Olen itse samaa mieltä, että pitää selvittää, ettei näitä perittäisi sen takia, kun meillä on kuitenkin jo siitä syystä tietty takamatka Suomessa harjoitettavalla luomutuotannolla, että ilmasto-olosuhteista johtuen meidän kasvukaudet ovat huomattavasti lyhyemmät, me joudumme rakentamaan tuotantorakennukset paljon kalliimmalla ja niin edelleen. Silloin yhteiskunnan ja valtiovallan pitäisi aina tarkastella näitä asioita Euroopan laajuisesti ja katsoa, miltä osin Suomessa voidaan valtiovallan toimesta tulla vastaan. Ja tämä olisi yksi vastaantulo, että ei perittäisi valvontamaksuja, millä annettaisiin vähän tasinkoa siihen, mikä liittyy näihin huonoihin ilmasto-olosuhteisiin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ei ollut tarkoitus pyytää puheenvuoroa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Puheenvuoro kuitenkin merkitään pöytäkirjaan.

Keskustelu päättyi.