4) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi laajakaistarakentamisen
tuesta haja-asutusalueilla annetun lain muuttamisesta
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Tulin aika kiirettä. Ei ihan nopeinta
linjaa kuitenkaan ehtinyt tänne, mutta kiitos, että huomasitte,
että olin könkkäämässä samaan
aikaan, kun esittelypuheenvuoro oli jo liipaisimella.
Mutta tärkeä asia, me olemme käsittelemässä tänään
hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi laajakaistarakentamisen
tuesta haja-asutusalueilla annetun lain muuttamisesta. Ehkä on
hyvä sanoa pari sanaa nyt tähän alkuun
ylipäänsäkin laajakaistatukilaista, jota
nyt ehdotetaan siis muutettavaksi. Minä uskon, että laajakaistarakentamista
koskeva laki on monessa suhteessa yksi eduskunnan varjelluimmista
laeista. Se kertoo siitä, että me olemme halunneet
parantaa erityisesti haja-asutusalueiden tämän
päivän viestintäyhteyksiä ja
sitä kautta tietenkin helpottaa sekä valtion että kuntien
tukemien laajakaistahankkeiden rahoitusta niiden rakennusaikana.
Tämä laajakaistatukilaki sisältää säännökset siitä,
miten ja millä edellytyksin valtion tukea voidaan myöntää laajakaistarakentamiseen
haja-asutusalueilla. Nyt sitten muutoksia on ajassa tehtävä,
koska meillä on jo olemassa kokemusta siitä, mikä toimii,
mikä ei, missä asioissa juoksua voidaan parantaa.
Siltä osin kaikki muutokset perustuvat ensinnäkin
siihen kirjaukseen, joka hallitusohjelmassa jo todetaan, että nopeiden
laajakaistayhteyksien käyttöönottoa koko maassa
tulee edistää. Tältä osin on
nyt tärkeää sitten osata tässä ajassa
tehdä päätöksiä, jotka
entisestään nopeuttavat laajakaistayhteyksien
käyttöönottoa koko maassa, eli edistämme
tämän lain muutoksilla sitä, että asiat
olisivat entistä helpommin ja vähemmän
hallinnollisesti vietävissä eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tarkoituksena, että julkisen
tuen avulla toteutettavien laajakaistahankkeiden taloudelliseen
kannattavuuteen kiinnitetään jatkossa enemmän
huomiota. Kyllä sydäntä särkee,
niin kuin tiedätte, siinä, että ei ole
ollenkaan helppoa tämä kannattavuusasia, kun puhutaan
näistä laajakaistahankkeista. Siksi ehdotuksessa
on nyt esillä se, että hankkeiden toteuttajien
tulisi laatia uusille hankkeille aina riskianalyysit. Riskianalyysilla
tarkoitetaan sitä, että kartoitettaisiin hankkeeseen
liittyvät toiminnalliset ja taloudelliset riskit sekä suunniteltaisiin,
miten niitä voidaan paremmin hallita. Maakuntaliiton kohdalla
se voisi käytännössä tarkoittaa
analyysia yhtenä vertailuperusteena laajakaistahankkeen
toteuttajan valinnassa.
Toiseksi ehdotamme tässä lakiehdotuksessa, että laajakaistahankkeen
tuottojen seurantavelvollisuus sekä ylituoton palautusvelvollisuus koskisi
vain niitä hankkeita, joille on myönnetty valtion
tukea yli 10 miljoonaa euroa. Tällä hetkellähän
me puhumme vain miljoonasta eurosta, niin että tämä on
suuri muutos. 10:tä miljoonaa euroa pienempien hankkeiden
seuranta- ja palautusvelvollisuuden poistamisen tavoitteena on siis se,
että ei olisi niin paljon sitä hallinnollista
taakkaa kuin tähän asti. Tämä aloite
muutoin on tullut itse komissiolta. Jos nyt ollaan valmiita siihen,
niin minusta siihen kannattaa ehdottomasti tarttua, koska myöskin
lausunnot tästä asiasta kertovat, että kenttäkin
on sitä mieltä, että hallinnollista taakkaa
pitäisi vähentää.
No, kolmanneksi hallitus ehdottaa nyt, että kevennetään
hankkeiden toteuttajien velvoitetta vuokrata tuettua verkkoa toisille
teleyrityksille. Tällä hetkellä valtion
tuella rakennetun laajakaistaverkon ja sen kapasiteetin on oltava
myös muiden palveluntarjoajien käytettävissä kohtuuhinnalla
ja myös syrjimättömin ehdoin kymmenen vuoden
ajan. Nyt ehdotamme, että tämä syrjimätön
käyttöoikeus tulisi rajattua seitsemään
vuoteen, jolloin tultaisiin vähän vastaan. Lisäksi tämä muutos
tietysti keventäisi tältä osin tuen saajien
velvoitteita, koska tämä ajallinen rajaus komission
vaatimuksesta ei koskisi kaapelikanavia ja mastoja.
Neljänneksi ehdotamme, että Viestintävirasto voisi
jatkossa ottaa tuen maksua koskevan hakemuksen käsittelyyn,
vaikka hakemus olisi viivästynyt, jos siihen on perusteltu
syy. Näitäkin tällaisia esimerkkejä meillä jo
on käytännön kokemuksesta, eli annettaisiin
tällainen inhimillinen näkökulma myöskin
tähän lakiin. Tämä mahdollistaisi
joustavamman tuen maksatuksen ja parantaisi sitten tuen saajien
asemaa.
Arvoisa puhemies! Nämä ovat käytännönläheisiä ehdotuksia,
ja moni ajattelee, että no, tässäkö kaikki,
kun hallituksen esitystä tänne tuodaan, mutta
vaikka ne ovat teknisiäkin, niin on tärkeää muistaa,
että näitä todella odotetaan kentällä ja
nämä ovat tarpeen tuen saajille. Siksi minä pidän
erittäin hyvänä sitä, että esityksen myötä entisestäänkin
vähennetään tuen saajiin kohdistuvaa
hallinnollista taakkaa, kun nämä pienet hankkeet
jäävät ylituoton palautusvelvoitteen
ulkopuolelle. Se on kyllä hyvä kehityssuunta,
kun ajatellaan kokonaisuutta.
Totean tietysti aikataulusta sen, mikä on tärkeää,
eli toivottavasti olisimme nopeita, että 1. heinäkuuta
2014 olisi hieno saada tämä jo voimaan, että ehditään
tähän kesäkuukauteen sitten puhaltaa
laajakaistaa ympäri Suomea.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ministerin esittelemät toimet
olivat sinänsä varsin positiivisia, mutta laajakaistahankkeitten
eteneminen kaikkialla ei suinkaan ole kovinkaan valoisaa.
Ensinnäkin erittäin iso pettymys oli ministeriön
ilmoitus, jossa kerrottiin, että valtiontalouden kehyksiin
vuosille 2015—2017 ei sisälly määrärahan
lisäystä haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen
toteuttamiseen valtiontaloudellisesta tilanteesta johtuen. Eli mitä tapahtuu
tulevaisuudessa, on sumun peitossa.
Keski-Suomen tilanne on sellainen, että meillä oli
maakunnallinen laajakaistahanke, jossa operaattorina oli Kuuskaista
Oy. Ihmiset ostivat osuuksia tästä Kuuskaistasta — se
oli siis osuuskunta — aina 1 300 euroon asti,
ja nyt tämä osuuskunta on mennyt tai menossa konkurssiin. Osa
kunnista ei halua lähteä enää jatkamaan
tässä hankkeessa, ja jos tämä hanke
ei jatkuisi, ne kuntien rahat, joita sinne hankkeeseen on jo sitten
sijoitettu, valuisivat kuin Kankkulan kaivoon. On siis kuntia kuin
Kannonkosken kunta, joka on laittanut yli 600 000 euroa
tähän hankkeeseen eikä ole saanut metriäkään
vielä valokuitua sinne omaan maahansa.
Sinänsä koko tästä sadan
megan laajakaistahankkeesta voidaan kyseenalaistaa sitä,
miten nämä kaupalliset alueet on määritelty
ja miksei niihin tehdä poikkeuksia. Kun kaupalliseksi alueeksi
on määritelty se, jos jossain kyläkunnalla on
muutama mökki, niin oletetaan, että niiden pitäisi
sitten kaupallisesti toteutua, ja oletetaan, että siitä sitten
saataisiin rahoitusta näitten ei-kaupallisesti rakennettavien
alueidenkin rahoitukseen myöhemmin, kun nämä toteutuvat.
Jokainen tietää, että kukaan operaattori
ei näihin tule tarjoamaan. Esimerkiksi se Keski-Suomen hankkeen
jääminen Kuuskaistalle johtui nimenomaan siitä,
että näistä suurista operaattoreista kukaan
ei tehnyt tarjousta Keski-Suomen liitolle.
Ongelma on myös se, että laajakaistaa rakennetaan
osin jopa sinne, minne sille ei olisi niinkään
tarvetta. Olenkin puhunut, että miksi ei rakenneta laajakaistaa
halukkaille sen sijaan, että se rakennetaan kaikille.
Erittäin isoksi ongelmaksi muodostui se, että kun
Finnvera ei lähtenyt rahoittamaan ja Kuntarahoitukselta
sitten haettiin tähän isoon laajakaistahankkeeseen
rahoitus, takausvastuuseen joutuivat kunnat. Ja nämä takausvastuut
koituivat niin suuriksi, että jos ne realisoituisivat jossain vaiheessa,
se voisi olla kunnan tuho.
Kysyisinkin ministeriltä nimenomaan tästä Keski-Suomen
hankkeen kohdalta: miten ministeri on aikonut viedä tämän
laajakaistahankkeen maaliin? Kun laajakaistayhteyksiä ei
ole, kunnat ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa ja
niille ihmisille, jotka ajattelisivat tulevaisuuttaan siellä maaseudulla,
asuinpaikkana tai perustamalla yrityksiä, kyllä se
aika kaukaa haettua on, että tulevaisuudessa enää voisi
asua ja meidän lapsemme haluaisivat asua sellaisessa yhteiskunnassa,
missä tällainen perusedellytys, bitin kulkeminen,
ei onnistu. Olenkin sanonut, että mikään
muu kehittämistoiminta ei ole järkevää,
ennen kuin saadaan bitti ja rekka kulkemaan alueella. Sen pitäisi
olla kaiken lähtökohta.
Jos me emme saa näille asioille tehtyä jotain, emme
voi enää puhua, että olemme tietotekniikan
edelläkävijämaa. Ja kuitenkin se tietotekniikka
helpottaisi kuntien palvelujen järjestämisessä,
se toisi mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon
ratkaisuihin niin, että voimme niitä myös
verkon välityksellä hoitaa, ja laajakaistaa tulisikin
katsoa aina pitkän aikavälin investointina.
Nopea, häiriötön, luotettava yhteys
on kaiken a ja o. Toivoisin ministeri Kiurulta nyt vastauksia tähän
Keski-Suomen tilanteeseen.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! En kuullut, kun metsästin kadonneita
puheenvuoroja, sanoiko ministeri mitään siitä asiasta, mitä Lapin
ely-keskus on esittänyt, eli että voidaanko takautuvasti
joissakin hankkeissa soveltaa näitä uusia ylituoton
palauttamista koskevia säännöksiä.
Lapissa kaiken kaikkiaan jos missä laajakaistan rakentaminen
on haasteellista. Olen huomannut, että ministeri on tutustunut
Lapin tietoliikennetilanteeseen useammankin kerran, mikä tietenkin
on hyvä, ja varmaan pitkät välimatkat,
harva asutus ja pääomien puute ovat tulleet tutuksi
ministerille. Toisaalta se, että tulevaisuudessa palvelut
entistä useammin ovat sähköisiä palveluja,
pakottaa siihen, että Lapissakin haetaan uusia ratkaisuja.
Samoin matkailu on sellainen elinkeino, joka tukee myös
paikallisia ihmisiä, koska matkailijat ovat erittäin
hyvin perillä tietoliikenteen tarjoamista mahdollisuuksista.
Lapissahan on meneillään jo kymmenes hakukierros,
mutta ongelma näissä tarjouksissa on ollut se,
että kuntien mielestä ne ovat usein olleet aivan
liian kalliita eivätkä kattavia ja ainoa tarjoaja
on Lapissa ollut TeliaSonera, joka edellyttää, että puolet
asukkaista lähtee hankkimaan liittymän, ja sitten
tämä liittymän hinta on ollut järkyttävän
korkea, 2 200:aa euroa, ja siihen on kuulunut vain se 100
metriä tilaajayhteyttä.
Lapissa neljä kuntaa on lähtenyt rakentamaan omia
verkkoja, ja niiden rinnalla on tehty joitain kyläverkkohankkeita,
mutta kaiken kaikkiaan Lapin tarpeet huomioiden se vaatii valtiolta
kymmenien miljoonien, vähintään 40 miljoonan
euron panostuksen jo lyhyellä aikajänteellä,
ja mitä haasteellisempi alue on, esimerkiksi Inari ja Savukoski,
sitä varmemmin siellä huudetaan valtiota apuun.
Mikä on ministerin arvio siihen, tuleeko näitä rahoja
löytymään?
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Laajakaistarakentamisen riittävyys
harvaan asutuilla alueilla on ollut jo kahden hallituksen huolena.
Laajakaistarakentamisen tuki käynnistyi edellisellä vaalikaudella,
ja sitä koskeva kirjaus on otettu myös nykyisen
hallituksen ohjelmaan. Tavoite on kaiken kaikkiaan järkevä.
Jotta Suomi pysyisi tietotekniikan käytössä ja
kehittämisessä kärjessä tai
oikeastaan palaisi entiselle kärkipaikalleen, on verkon
oltava laaja ja kattava. Kattavaan verkkoon taas ei päästä Suomen
kaltaisessa harvaan asutussa maassa ilman julkisen vallan tukea.
Verkon kattavuutta ja tuen tarpeellisuutta voi tarkastella myös
toisesta näkökulmasta: Suomessa asuvien ihmisten
on oltava yhdenvertaisia asuinpaikasta riippumatta. Julkisten verkkopalveluiden
tai verkkoon siirtyvien yksityisten markkinoiden on oltava kaikkien
saatavilla. Vaikka kansallinen tietotekninen kilpailukyky onkin
tärkeä tavoite, on tämä jälkimmäinen vielä tärkeämpi.
Arvoisa puhemies! Nyt annettu hallituksen esitys paikkaa olemassa
olevan järjestelmän puutteita. Tukiehdot ovat
tähän mennessä olleet niin tiukkoja,
ettei kaikkia tavoitteita ole saavutettu. Hyvän tavoitteen
saavuttamiseksi ei pidä arkailla lain korjaamisessa. On
vielä paikallaan todeta, ettei tällä esitetyllä mallillakaan
tästä tule suurta rahasampoa kenellekään.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri on oikeassa siinä, että kyllä nyt
odotetaan laajakaistaa ja nimenomaan kuituverkkoa maaseudulle. Nämä tekniset
lakiesitykset tässä ovat ihan hyvä asia
ja se, että nimenomaan tuen hakija olisi velvollinen luovuttamaan
käyttöoikeuden tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon jatkossa
seitsemän vuoden ajaksi nykyisen kymmenen vuoden sijasta.
Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus tuen avulla
rakennettuihin mastoihin ja kaapelikanaviin ei olisi ajallisesti
rajoitettu, ja Viestintävirasto voisi tietyin edellytyksin päättää laajakaistahankkeelle
myönnetyn tuen maksamisesta, vaikka maksua koskeva hakemus on
viivästynyt.
Ylipäänsä täytyy sanoa,
että valokuitua ei tule nyt. Kyllä valtion taloustilanne
on huono, ja suuret operaattorit tosiaan eivät tee tarjouksia
laajakaistahankkeista. Se on se viesti tuolta maaseudulta. Pirkanmaalla
muun muassa mobiiliverkon rakentaminen on haasteellista mäkisten
maastojen alueella. Kaiken lisäksi EU:n maaseuturahaston
kautta tuleva rahoitus päättyy ja jäljelle
jää vain kansallinen Viestintäviraston
myöntämä rahoitus, joka jäykkien
rajoitustensa vuoksi soveltuu hyvin harvoin projekteihin.
Tästä kertoo selvästi se, että Viestintävirasto on
myöntänyt tähän mennessä vasta
25 miljoonaa euroa vuosille 2009—2015 käytettävissä olevasta
66 miljoonasta. Usea kyläverkkotyyppinen valokuituhanke
jää toteutumatta. Tuen myöntämisen
ehtoja tulisi muuttaa, jotta valokuitutekniikalla voidaan rakentaa
kustannustehokkaasti järkevien kokonaisuuksien laajakaistayhteyksiä. Maaseuturahaston
rahoituskanavan sulkeutuminen on korvattava kansallisella rahoituksella, vaikka
nyt taloustilanne tietysti tiukka onkin.
Markkinaehtoisesti rakentuvien alueiden määrittely
tulee muuttaa todellisuutta vastaavaksi, niin kuin tässä aikaisemmin
sanottiin, ja poistaa keinotekoinen laskennallinen määritelmä,
joka sulkee esimerkiksi kyläkeskukset tuen ulkopuolelle.
Lisäksi verkkoon liittymässä olevat vapaa-ajan
asunnot tulee kelpuuttaa. Meillä on Suomessa puoli miljoonaa
vapaa-ajan asuntoa, ja niiden pitäisi olla mukana, ja yhteys
on rakennettava kiinteistön rajalle asti, ei vain kahden
kilometrin päähän. Se kaksi kilometriäkin
on aika monelle mahdottomuus itse lähteä rakentamaan.
Nämä valokuituverkkoon tehtävät
investoinnithan ovat pitkän aikavälin investointeja.
Ne ovat 50—100 vuotta. Jos me ajattelemme, että meillä on
kaikenlaista Netflixiä ja monenlaista palvelua nyt tulossa
tuonne verkkoon, ne vievät todella paljon kapasiteettia.
Samaan aikaan kun siinä naapurissa katsotaan Netflixin
elokuvaa, niin saattaa olla, että maanviljelijältä jää EU-hakemus
tekemättä siinä viereisellä tontilla.
Siinä mielessä tämä on maaseudulla
aivan ratkaisevaa yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. Se on pitkän
tähtäimen investointi, ja nyt Sadan megan Suomen
ulkopuolelle ovat jäämässä niin
haja-asutusalueet kylineen, taajamat ja pikkukaupungit kuin isompien
kaupunkien lähiötkin.
Sen sijaan, että teemme kalliita investointeja sinne
ja tänne ja aina vähän jälkijunassa
pikkuhiljaa, voimme täyttää tulevaisuuden
tarpeet pitkäksi aikaa kerralla ja rakentaa koko Suomen kattavan
valokuituverkon. Näin poistaisimme yhden ison tulpan kehityksen
ja menestyksen tieltä. Ajatellaanpa vaikka tulevia biotalouden
ja teollisuuden hajautettuja investointeja, niin kyllä siellä varmasti
laajakaistaverkkoa tarvitaan, puhumattakaan 3D-tuotannosta, jossa
tehdas voi olla yhtä hyvin vaikka Vilppulassa eikä sen
tarvitse olla Tampereen keskustassa, ja sieltä täytyy
pystyä laajakaistalla sitten näitä tuotteita maailmalle
myymään.
Myönnettäköön, olen itse
tässä 11 vuotta seurannut eduskunnassa tätä asiaa,
että olettamus markkinaehtoisesta rakentamisesta tehtiin
väärin. Monilta alueilta, jotka on määritelty
markkinaehtoisiksi, ovat yhteydet hankeaikana heikenneet. Aikataulu
on ollut tiukka, ja monia hankkeita on käynnistetty puutteellisella
valmistelulla. Aikatauluun olisi pitänyt reagoida siinä vaiheessa,
kun selvisi, etteivät operaattorit hankkeisiin lähde
mukaan. Tilastolla saa ihmeitä aikaan, mutta täytyy
sanoa, että palveluihin ei vielä päästä käsiksi.
Kyllä tässä ihan tämä valokuituverkko
täytyy nyt saada ensin. Mobiiliverkkoa on kokeiltu, mutta
se ei vielä kuluttajan näkökulmasta ole
sellainen, joka riittävästi tarjoaisi kapasiteettia
laajakaistan käyttäjille.
Kaiken kaikkiaan toivon menestystä näille hankkeille
kuitenkin ja toivon, että hallitus saisi tätä vielä eteenpäin.
Ehkäpä vielä tulevat ne paremmatkin ajat,
jolloin on valmiutta satsata tähän laajakaistaverkkoon
enemmän. Se on meille ihan yhtä tärkeä kuin
tieverkko ja rataverkko.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on laaja maa. Suomi tarvitsee laajakaistan,
joka ulottuu jokaiseen savuun. Ruotsissa päädyttiin
aikoinaan toisenlaiseen toteutukseen, niin että siellä julkinen
valta, valtio, otti vastuun siitä, että kuitu
tulee. Suomessa lähdettiin markkinaehtoisella linjalla
liikkeelle eikä ole päästy lähellekään
tavoitteita.
Joidenkin mielestä tuo tavoite, laajakaistan ulottaminen
kaikkialle Suomessa, on utopistinen, ja se näyttääkin
tällä hetkellä kyllä siltä,
että ellei tähän julkisen vallan puolelta,
valtion puolelta, rahaa enemmän ohjata, niin kyllä tätä tavoitetta
saadaan odottaa aika pitkään, että se
toteutuu.
Toinen näkökulma on sitten tämä eriarvoistumiskehitys.
Nykyajan laajakaista on aivan verrattavissa entisaikojen maantieyhteyteen:
ellei sitä ole, niin olet aika monesta asiasta ulkona.
Ja kyllä tätä syrjäseuduilla
yrittäjät odottavat. Sillähän
olisi kansantaloudellistikin iso merkitys, että koko maassa
yritystoiminta voisi saada nämä laajakaistapalvelut,
mutta myöskin julkisen vallan, yhteiskunnan palvelut. Nythän
valtio vetäytyy monilta osin maata alueilta. Viranomaispalvelut
keskitetään ja sanotaan, että käyttäkää nettiä ja
etsikää sieltä nämä palvelut.
Juuri siltä väestönosalta, joka joutuu
olemaan kaukana näistä palvelupisteistä,
vaikeuttaa tai suorastaan kokonaan estää sitten
näitten palvelujen käytön, myöskin
netin käytön, kun sitä laajakaistayhteyttä ei
ole. Kyllä se hankaloittaa myös eduskuntatyötä,
mutta taidan olla vissiin ainoa kansanedustaja — tai oli
tässä joitakin — jolla ei ole laajakaistayhteyttä.
Sen huomaa, että yhteydet pätkivät, niin
että on tympeää siellä kotona
miettiä, että mitenkäs sinne eduskunnan
sivulle lähtisi taas ottamaan yhteyden, Areenaan työskentelemään.
No, nyt on luvassa, että ensi kesänä meille
tulee, vaikka asun vain 7 kilometriä kirkonkylältä, tämä mahdollisuus,
2 200 euron hintaan on mahdollisuus se ostaa. Kyllä siellä monet
meidänkin kulmilla ostavat sen, mutta kyllä se
niin on, aivan kuten tässä edustaja
Mustajärvikin totesi, että se on kallis hinta
kotitaloudelta ja on aika iso osa tämmöistä eriarvoistumiskehitystä tässä maassa.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen
esitys laajakaistarakentamisen tuesta on kannatettava ja se parantaa
verkkojen rakentamisen edellytyksiä. On aivan ilmiselvää,
että tällainen tuki on tärkeä. Ilman
tällaista tukea ei nopeampia yhteyksiä haja-asutusalueille
rakennettaisi.
Ministeri esittelypuheenvuorossa totesi, että tässä toteutetaan
riskianalyyseja sekä toiminnallisten että taloudellisten
riskien osalta. Sen voi sanoa, että taloudelliset riskit
verkon rakentajille ovat aika suuret, kun mennään
tuonne syvälle maaseudulle.
Julkisuudessa on ollut esillä se, että 700
megahertsin verkko tulisi ensi vuonna käyttöön
joko vuokrattavaksi tai huutokaupattavaksi. Se mahdollistaisi tämmöisen
mastoverkoston rakentamisen Suomessa ja sitä kautta olennaisesti
edullisemmat laajakaistayhteydet haja-asutusalueilla. Tässä yhteydessä,
kun ministeri on paikalla, kysyisinkin häneltä siitä,
miten hän näkee tämän 700 megahertsin
verkon käyttöönoton.
Kauhajoen ympäristössä Suupohjan
alueella toteutettiin jo 2000-luvun alussa tämmöisen
vapaan, avoimen valokuituverkon rakentaminen. Se verkko on työntynyt
nyt jo myöskin Satakunnan puolelle, ja siellä esimerkkikuntana
Karvia on kunta, jossa 60 prosenttia kaikista talouksista on nyt
jo valokuidun päässä. Tämä vapaa,
avoin kuituverkko toimii myöskin testialustana nyt jo tällä hetkellä kansainvälisille
yrityksille, jotka testaavat omia ohjelmiaan.
Se tässä laajakaistahankkeiden rakentamisessa
on ongelmallista, että nyt ei ole esitetty lisämäärärahoja
laajakaistahankkeisiin. Se on ehkä kaikista suurin riski
tulevaisuutta silmällä pitäen näiden
hankkeiden toteutumiselle.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston 2008 antaman periaatepäätöksen
nojalla vuoden 2015 loppuun mennessä maan kaikilla haja-asutusalueilla
pyritään kysynnän mukaan tarjoamaan 100
megabitin nopeaa laajakaistayhteyttä.
Laajakaistan saatavuus on nykypäivänä muodostunut
lähes edellytykseksi sille, että ihminen voisi
hoitaa monia arkiaskareitaan aina pankkipalveluista uutisten lukemiseen.
Monilla haja-asutusalueilla ei kuitenkaan vielä ole saatavilla tarpeeksi
nopeaa laajakaistayhteyttä, minkä vuoksi erityisesti
maaseudulla asuvat vanhat ihmiset ovat vaarassa syrjäytyä,
koska heillä ei ole internet-yhteyden puutteen vuoksi mahdollisuutta
kotoa käsin käyttää esimerkiksi
Kelan sähköisiä palveluita.
Tämän haja-asutusalueiden laajakaistarakentamisen
tukea koskevan lainmuutosesityksen myötä sopiikin
toivoa, että julkisesti tuetun laajakaistarakentamisen
tahti kiihtyisi haja-asutusalueilla kyseisten hankkeiden ylituottojen
palauttamista koskevien säädösten muuttuessa.
Mikäli laajakaistojen tarjonnassa ilmenee yhä jatkossa vakavia
ongelmia, on julkisen vallan vakavasti harkittava ylituottojen palauttamista
koskevien säädösten säilyttämisen
tarkoituksenmukaisuutta julkisesti tuetuissa laajakaistan rakentamishankkeissa.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys
on kyllä hyvä liike parempaan suuntaan mutta ei
ratkaise näitä laajakaistahankkeen ongelmia, kuten
täällä monessa puheenvuorossa ollaan
todettukin.
Oikeastaan tietyllä tavalla pitäisi kyllä hälytyskellojen
soida, kun on tarjolla rahaa mutta se ei tunnu kelpaavan kenellekään.
Ja se osoittaa kyllä sen, että nämä laajakaistahankkeen
ehdot ovat aivan liian tiukat, ja voidaan vetää se
johtopäätös, että näillä ehdoilla
ei sitä kaupallista tarjontaa tule. Kuitenkin näitä kiinteitä valokuituyhteyksiä tarvittaisiin
tuolla syrjäkylillä, niin kuin täällä on
todettukin, etätyötä varten, ja viranomaiset
sähköistävät palveluitaan ja
halutaan, että kansalaiset käyttävät
näitä netin kautta, ja silloin tarvitaan näitä laajakaistayhteyksiä. Mobiiliverkko
ei riitä siihen tiedon määrän
siirtoon, mitä vaaditaan.
Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla se, että kunnat
saataisiin edelleen voimakkaammin mukaan. On aika hurja ajatus se,
että nyt tällä hetkellä näitä hankkeita
viedään eteenpäin hyvin pitkälle osuuskuntien
voimin eli siis käytännössä harrastelijat
tai harrastelijan kaltaiset ryhmät tekevät näitä verkkojen
vetoja. Kun ajatellaan koko Suomea ja Suomen laajuutta, niin meillä on
hirvittävä määrä näitä osuuskuntia,
ja se on kyllä erittäin epätehokasta,
jos näin sanoisin. Jos koko hankkeen ehtoja muuttaisi,
niin niitä voisi muuttaa esimerkiksi siten, että vapautettaisiin
yhä enemmän näitä alueita silleen,
että ne olisivat tukikelpoisia, jopa ihan kaupunkialueitakin
siten, että ainoastaan vaikka kerrostaloalueet olisivat
enää tukikelpoisuuden ulkopuolella. Tämä voisi
olla yksi ajatus. Toinen on se, että kakkosasunnot ja vapaa-ajan
asunnot saataisiin tukikelpoisiksi myöskin, jolloinka sitten
tällaiset henkilöt, jotka tekevät sitten
sieltä mökiltä töitä,
voisivat tehdä ja haluavat investoida tähän
laajakaistaan.
Joka tapauksessa uudelleenorganisointia tarvitaan tässä asiassa,
ja arvostan kyllä ministeri Kiurun ripeää ja
ennakkoluulotonta asennetta ja otetta, mitä tässä on
vuosien varrella nähty tämän asian tiimoilta,
ja toivon, että hyviä tempauksia nähdään
jatkossakin.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä me odotamme hyviä uusia
tempauksia edelleenkin, ja kiitos ministerille, että tämä asia
on käsittelyssä ja kehittämistä tehdään
edelleenkin. Tuossa edustaja Kopra kertoi, että kunnat
pitäisi saada paremmin mukaan tähän hankkeeseen.
Se on totta, juuri tämä asia on sellainen, joka
on pikkuisen mennyt sivuraiteille, ja Keski-Suomessa, mikä tässä nyt
edustaja Kalmarinkin puheessa tuli jo esille, on tilanne hyvin hälyttävä ja
hankala, ja se perustuu juuri tähän, että kunnat
eivät sitten uskalla enää lähteä hankkeisiin
mukaan, jos se riski on suurempi. Tämä alueiden
vapautus ja tukikelpoisuusalueet on myös omalla paikkakunnallani
Jämsässä herättänyt
hyvin suurta keskustelua, koska siinä on omat isot kysymyksensä sitten,
mitkä alueet tosiaan kelpaavat ja mitkä eivät,
ja se aiheuttaa sitten lisäongelmia.
Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea haluaisin tuoda esille Keski-Suomen
tilanteen valokuituverkon rakentamisen suhteen. Rakentaminen käynnistettiin
valtioneuvoston hankkeen tuella tavoitteena se, että vuoden
2015 loppuun mennessä kansalaisilla olisi tasa-arvoiset
mahdollisuudet liittyä huippunopeaan tietoliikenneyhteyteen
riippumatta asuinpaikasta. Tavoitteena oli, että 99 prosenttia
vakituisista asunnoista, yrityksistä, julkishallinnon organisaatioista
olisi enintään 2 kilometrin etäisyydellä valokuitukaapeliyhteydestä.
No, laajakaistaverkkojen rakentaminen ajoitettiin 2011—2016,
ja rakentaminen on käynnistynyt hyvin verkkaisesti kuntien
ja valtion tukiviranomaisten tukipäätösten
viivästyessä sekä osuuskunnan rahoitusvaikeuksien
vuoksi. Vuodenvaihteeseen 2013—2014 mennessä Keski-Suomessa
oli rakennettu verkkoja noin 800 kilometriä. Tänä keväänä on
tultu tilanteeseen, että verkko-osuuskunta Kuuskaista Keski-Suomessa
ei pysty jatkamaan Suomen suurimman haja-asutusalueen laajakaistan
rakentamista. Keskisuomalaisista kunnista 15 on maksanut Kuuskaistalle
yhteensä 6,5 miljoonaa euroa. Kuuskaistan liittymä on
myyty noin 5 000 asiakkaalle. He ovat maksaneet niistä noin
2,5 miljoonaa euroa. Yhtään liittymää ei
ole vielä avattu.
Arvoisa puhemies! Nyt kunnat siis harkitsevat yhtiön
perustamista verkon rakentamista jatkamaan, ja yhtiö ostaisi
Kuuskaistan liiketoiminnan Keski-Suomessa. Kolme kuntaa ei aio lähteä mukaan,
elleivät ehdot parane. Vaihtoehto kuntien yhtiölle
olisi Kuuskaistan konkurssi. Siinä tapauksessa sijoitetut
rahat menevät hukkaan.
Tämän esimerkin valossa on suotavaa todellakin,
että laajakaistarakentamista ohjeistetaan ja valvotaan
jatkossa paremmin, ettei kalliita hukkainvestointeja pääse
syntymään. Riskikartoitus on varmasti hyvä ja
tarpeen, ja se on tässä lakiesityksessä huomioitu,
joskin sitä olisi tarvittu jo lain alkuvalmistelussa. Eli
toistan vielä, että nyt kunnat vetäytyvät
pois hankkeesta, kuten Keski-Suomessa on käynyt, ja tilanne
on täysin lukossa eikä palvele ketään.
Niin Keski-Suomen kuin muidenkin alueiden osalta on tietenkin löydettävä nopeasti
ratkaisu, jotta laajakaistayhteydet voidaan turvata joka tupaan.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Yksi ongelma tietysti vielä on se,
että laajakaistaverkossa kapasiteetin tarve lisääntyy
koko ajan mutta maksavien asiakkaiden määrä ei
välttämättä lisäänny
samassa suhteessa, ja tässä on tämä kissanhännänveto
tietysti sitten mobiilitoimijoiden ja nimenomaan Finnetin toimijoiden
välillä, jotka rakentavat tätä verkkoa
ja ovat tietysti sitten hieman harmissaan näistä mobiilioperaattoreista,
joiden pohjaton voitonnälkä ja tarve lypsää kuluttajilta
tietysti ovat heidän mielestään erittäin
kovat. Siinä mielessä vielä on sitten
tulossa tämä some eli kaikki kansainvälinen,
ulkopuolelta tuleva sosiaalinen media, joka tavallaan vie myös
muun muassa teleoperaattoreilta asiakkaita: tekstiviestejä ei
enää tarvitse niin paljon lähettää.
Mutta joka tapauksessa kuluttajan näkökulmasta
tärkeää on nyt se, että me saamme
nimenomaan sitä valokuitua. Välttämättä pelkällä mobiililla
ei tämä homma tule onnistumaan, ja toivon nyt
kyllä tässä, että kun paremmat
ajat koittavat, meillä on myös yhteiskunnalta
mahdollisuus tähän rahaa antaa.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä laajakaistahanke
on esimerkiksi Keski-Suomessa herättänyt kiivasta
keskustelua, ja osa ihmisistä sanoo, että mokkulalla
kyllä pärjää erittäin
hyvin, ja yleensä ne ihmiset tulevatkin jostain muualta
kuin sieltä maaseudulta, eivät ole niitä,
jotka näitä yhteyksiä käyttävät. Itse
asiassa faktat kannattaisi ottaa suurelta kansainväliseltä operaattorilta,
Soneralta, joka mainostaa omassa mainoksessaan, että 57
prosenttia suomalaisista kärsii pätkivästä netistä.
Oma työskentelynikin on sellaista, että helposti
kolme kertaa aamupäivässä joutuu kirjautumaan
uudelleen tähän eduskunnan verkkoon, ja joskus
se sylettää aika lailla. Täytyy sanoa,
että en ollut oikein kiitollinen siitä, kun eduskunta
antoi katkaista kupariyhteydet, joilla tämä yhteys
jollain lailla olisi toiminut.
Mutta kysynkin Keski-Suomen osalta sitä, kun hanketta
on jossain tehty kohtuullisen valmiiksi, olisiko mahdollista, että sitä rahoitusta
saisi
sitä mukaa kuin hanke toteutuu, että se tehtäisiin
joissain kunnissa kokonaan valmiiksi ja saataisiin siltä osin
se rahoitus. Tämä saattaisi laukaista sen tilanteen
niin, että ne loputkin kunnat uskaltaisivat sitten lähteä mukaan,
kun riski ei tulisi niin kovaksi.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Kiurulle, kun mainitsitte
tässä alustuspuheenvuorossa myös terveydenhuollon
palvelut. Terveydenhuolto on entistä riippuvaisempi laajakaistayhteyksistä,
ja tekninen palvelukehitys rakentuu luotettavan verkon varaan. Nopean
yhteyden avulla toimivilla terveyspalveluilla on monia hyötyjä.
Ne muun muassa tuovat kustannussäästöjä,
parantavat hoidon laatua, lyhentävät odotusaikoja
ja vähentävät myös hoitovirheitä.
Tämä nopea laajakaista- ja videoyhteys
on aivan välttämätön, ja sen
pitää olla myös luotettava, se ei saa
katketa, jotta pystytään näitä terveydenhuollon
palveluita mobiilipalveluina tuottamaan koko Suomen alueella. Sen
takia on erittäin hyvä asia, että ministeri
Kiuru on lähtenyt siitä, että laajakaistayhteydet
pitää saada koko Suomeen. Se on hyvä tavoite,
ja sitä kohti kuljemme koko ajan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen myönnän
puheenvuorot edustajille Mustajärvi ja Kokko, ja sen jälkeen
ministerin vastaus.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Kun katsoo Lapin hankekarttaa laajakaistarakentamisessa,
siitä näkee kyllä aika lailla selvästi sen,
että osa alueista on hoitunut ihan kaupallisin ehdoin mutta
aika isossa osassa Lappia eletään vielä täydellisen
epätietoisuuden vallassa, saadaanko minkälaiset
yhteydet vai saadaanko yhteyksiä ensinkään.
Tämähän on, jos mikä, niin kuin
on jo aiemmissa puheenvuoroissa sanottu, hyvin pitkälle
myöskin tasa-arvo- ja demokratiakysymys tässä,
että minne ollaan rakentamassa yhteyksiä. Siinä on
valikoivuutta monenkin tekijän suhteen, etäisyyksien,
elinkeinojen, luonnonolosuhteitten ja myöskin Lapin asutushistorian suhteen,
joka on ihan omanlaisensa koko valtakunnassa. Kun sodan jälkeen
asutettiin sitten nämä Lapin suoalueet ja rääseiköt,
niin nyt siellä asuu sitten tavallista enemmän
ikääntynyttä väkeä,
jolle sähköiset palvelut, niin julkiset palvelut
kuin yksityisetkin palvelut, olisivat tärkeitä, koska
ne vähentäisivät tämmöistä fyysistä liikkumista,
ja on aika lailla ikävää, jos julkinen
sektori, ennen kaikkea valtio, kun kunnat ovat siinä tilanteessa,
missä ovat, ei tulisi vastaan, ettei käy niin,
että se tämän tietoteknisen ajan väline,
jolla voitaisiin lyhentää etäisyyksiä,
muuttuukin sitten keskittymistä edistäväksi
ja keskittymiseen pakottavaksi tekijäksi.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Laajakaista on erittäin tärkeä ja
nimenomaan haja-asutusalueilla, ja siellä kun tietysti
eivät markkinavoimat näitä hommia hoitele,
niin silloin tarvitaan tätä yhteistä vastuuta.
Kansalaisia pitäisi tukea digitaalisten palveluiden käyttöön
esimerkiksi tukemalla kotona tapahtuvaa palvelukäyttöä hyväksymällä kotitalousvähennyksen
piiriin myös laajakaistan hankinnan kuluja. Sama havainto
olisi sosiaali- ja terveydenhuollon puolella. Siellä pitäisi
näitä asioita edistää, ja mikä tärkeintä tietysti
haja-asutusalueilla, kun mietitään, että ihmiset
pystyvät siellä toimimaan ja muuta, kun on meillä tehokas
verkko, niin työuria pitäisi myös leventää eli
tukea ihmisiä tekemään useita töitä yhtä aikaa
esimerkiksi uudistamalla verokorttijärjestelmää tai
tukemalla pienyrittäjyyttä, korottamalla arvonlisäverottomuuden
alarajaa ja keventämällä pienten yritysten
eläke- ja muita pakollisia rasitteita. Moni työllistää itsensä jo
nyt ja tulevaisuudessa tarjoamalla erilaisia palveluita verkon kautta,
ja tätä kehitystä pitäisi edistää. Peruste
molemmille edellisille on pätkä- ja osa-aikatyösuhteiden
lisääntyminen.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen ministeri voi käyttää sieltä paikaltaan
5 minuuttia, olkaa hyvä.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitän tosi hyvästä keskustelusta,
ja lähdetään nyt liikkeelle heti sitten
rahasta. Pannaan rahaa pöytään, koska
sitä me olemme tehneet kaiken kaikkiaan, eli käytännössä laajakaistahankkeitahan
tällä hetkellä on jo nyt laitettu hyvään
vauhtiin niin, että me olemme tilanteessa, jossa, kun kaikki
tällä hetkellä vireillä olevat
hankkeet lasketaan yhteen, ne ovat jo siellä eduskunnan
myöntämän tapin, ylärajan yläpuolella,
eli 63 miljoonaa euroa valtion ja 24,5 miljoonaa EU:n maatalousrahaston
rahoja on näissä hankkeissa kiinni, ja se osoittaa
tietenkin sen, että me olemme halunneet julkisesti tukea laajakaistahankkeiden
eteenpäinviemistä tässä maassa.
Mutta se, mikä tässä keskustelussa
on hyvä muistaa, on se, että Suomessahan ei ole
koskaan päätetty, että kaikilla alueilla
tuetaan valtion tukipolitiikan lähtökohdista laajakaistarakentamista.
Sen pitää sijaita vain sellaisilla alueilla, joilla muutoin
ei synny kaupallisia ratkaisuja. Ja tämä on erittäin
tärkeä juttu, jotta rahaa riittää juuri niille
haja-asutusalueille, joilla kaupallisia ratkaisuja ei synny. Siksi
lähtökohtana pitää olla ja on
ollut koko ajan se, että huippunopeat laajakaistayhteydet
tuotetaan kaupallisin keinoin 95 prosenttiin Suomen väestöpeitosta.
Tämä on tärkeä juttu, että kaupalliset
toimijat itse joutuvat vastaamaan laajakaistahankkeiden eteenpäinviemisestä tässä
maassa,
95-prosenttisesti väestöpeitosta. Jos siitä luovutaan,
niin tällä valtiolla ei rahaa ole kaikkeen siihen
rakentamiseen, jota tarvitaan. Ja sen, mitä meillä on
yhteiskunnassa rahaa sijoittaa, me sijoitamme juuri niille alueille,
joilla kaupallisia yhteyksiä ei synny. Siksi on tärkeää,
että me laajakaistatukilain avulla pyrimme saamaan yhteydet
erityisesti sinne kaikkein harvimmin asutetuille alueille, joilla asuu
vain 5 prosenttia suomalaisista, ja tämä rintamalinja
pitää pitää.
Sitten tullaan siihen kysymykseen, pitääkö meidän
operaattoreiden osallistua talkoisiin myöskin täällä viimeisellä 5
prosentin alueella. Tiedätte ja tunnette jo minut ja tapani:
olen monta kertaa vaatinut meidän operaattoreita vastuuseen
siitä, että myös tämän
puolen pitää kiinnostaa. Mutta en koskaan tehnyt
tätä lakia enkä olisi tehnyt tällaista
lakia, koska ensin kerätään kaikilta
toimijoilta rahat ja sitten vasta jaetaan ne. Nyt ruvettiin jakamaan
rahaa ja toivotaan, että myöskin kaupalliset toimijat
tulisivat sitten mukaan siinä vaiheessa, kun rahaa ruvetaan
jakamaan. Itse ajattelen, että markkinataloudelle on vähän liian
suuri haaste jättäytyä tämän
ulkopuolelle. Mutta on hyvä, niin kuin tässä jo
monet edustajat totesivat, että myös Lapissa on
kuitenkin saatu hankkeita vietyä myöskin kaupallisilla
toteutuksilla eteenpäin, mutta ongelma on se, että niitä toimijoita
ja tuottajia tälle hankkeelle ei löydy kuin Vinkkilästä kissoja.
Toinen ongelma on se, että vaikka eduskunta seisoisi
päällään, niin jokaisella suomalaisella
on oikeus miettiä, haluaako hän ottaa piuhat vai
ei. Ja tämä johtaa siihen tilanteeseen, että tilaaja
viime kädessä ratkaisee, onnistuvatko nämä hankkeet,
ja niitä tilaajia pitää olla tarpeeksi,
jotta pystytään sitten se hanke toteuttamaan.
Sen takia on haastavaa, että mistä me löydämme
suomalaisista sellaista tahtotilaa, että erityisesti tämän
vaikean 5 prosentin alueella tajutaan, että se on huikea
mahdollisuus ja siitä pitää maksaa niin
kuin vedestä ja sähköstäkin
aikanaan. Mutta tämä on vaativa laji, ja minä tiedän,
kuinka vaikeaa se on. Mutta sen takia tälle 5 prosentille
väestöstä nämä rahat
tarvitaan erityisesti siellä.
No, sitten lähdetään niihin edustajien
kysymyksiin muilta osin.
Niin kuin totesin, ehdot ovat tiukat. Tämä on julkista
rahaa, ja siltä osin tiukka peli: sekä edustajat
Kopra että Tuppurainen, olette oikeassa, ehdot ovat tiukat.
Mutta ehtojen pitää olla kuitenkin sen verran
tiukat, että yhteiskunnallista rahaa ei voi jakaa ilman
ehtoja. Mutta on tärkeätä, että niitä ehtoja
aika ajoin tarkistellaan, ettei se käy kompastuskiveksi,
ja siksi me olemme tällä kierroksella täällä.
Mutta en avaa kaupallisille toimijoille mahdollisuuksia kaupungin
keskustoissa ja muualla. 95 prosenttia rahasta pitää tulla
yrityksiltä itseltään, tai 95 prosentille
väestöstä täytyy löytyä kaupalliset
ratkaisut.
Edustaja Mustajärvi kysyi, että voisiko takautuvasti.
Valitettavasti ei voi, koska EU-säännökset
ovat niin tiukat, että se ei ole mahdollista. Minä pahoittelen
sitä, mutta se on meillä ollut usein esillä.
Edustaja Kuusisto puhui näistä digitaalisista palveluista,
terveydenhuollon järjestelmistä ja muusta. Sen
takia me tarvitsemme nämä langalliset laajakaistat
myöskin kaikkein vaikeimmille haja-asutusalueille, jotta
ihmiset saavat nopeat yhteydet. Ja kuulkaa, niille muille, jotka
jäävät rannalle roikottamaan, on nyt
tullut 800-ratkaisu, eli 800-taajuusalue tuli käyttöön
ja 700 tulee vuonna 2015. Minä todella odotan, että maailmanlaajuinen
päätös tulee olemaan se, että 700-taajuus
saadaan jakaa. Sitten meillä on kaistaa niin, että ovet
ja piuhat paukkuu. Tämä on tärkeä juttu,
että me saamme tämän toimimaan. Mutta tällä hetkellä jo
on hyvä todeta, puhemies, että meillä todellisuudessa
ollaan lähellä sitä tavoitetta, joka
on asetettu, että kaikki saisivat — miltei 95-prosenttisesti
ollaan tilanteessa, että kaupalliset yhteydet on toteutettu.
Ja tällä toisella puolella tämä viimeinenkin
työ pitää hoitaa.
Aivan lopuksi totean, että edustajilla oli tärkeitä Keski-Suomen
terveisiä tänne tuotavana. Tilanne on erittäin
vakava. Minä pidän erittäin hankalana
koko tämän laajakaistahankkeen kannalta sitä,
että meillä on tämä riskianalyysi
aikoinaan jätetty tekemättä sillä tasolla
kuin se nyt tässä lakiehdotuksessa korjataan,
mutta se ei auta enää kuluttajia ja kuntalaisia
siltä osin. Mutta palataan, edustajat, tähän
asiaan nyt tämän salin ulkopuolella sitten, eli
en lähde yksityiskohtiin, mutta me olemme pyrkineet tekemään
kaikkemme, sen, mikä voidaan yhteiskunnallisesti tehdä.
Ihan lopuksi: Minä toivon, että seuraava eduskunta
kiinnittää huomiota siihen, että me olemme
yrittäneet tämän hännän
jo hoitaa tässä vaiheessa kuntoon eli pitkän
hännän sitten, kun tämä hallituskausi
loppuu. 11 miljoonaa minä olen esittänyt, sitä edeltävä ministeri
esitti tätä hanketta, me olemme tehneet ehdotuksia,
mutta ei ole vielä tärpännyt.
Lopuksi on todettava, että pitkällä aikataululla
viimeinen maili ja kesämökit, niin kuin on tämä alkuperäinen
linjaus tehty jo silloin minun aikanani, tulevat tähän
mukaan. Mutta milloin yhteiskunnalla on niin paljon rahaa? Sitä samaa kysyi
edustaja Alatalo. Olen samaa mieltä, että jossakin
vaiheessa tämäkin pitää miettiä yhteiskunnallisesti.
Mutta tämä on sitä viimeistä 5:tä prosenttia,
joka meidän on myöskin hoidettava.
Eli monenlaisesti me voimme näitä yhteyksiä järjestää,
ja minä pidän Suomea kyllä yhtenä yhteyksien
mallimaana, varsinkin kun 700 tulee. Eli ei muuta kuin, kuulkaa:
kaistaa pukkaa!
Keskustelu päättyi.