Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin perustana olevasta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta Helsingissä tulee kuluneeksi ensi vuonna 40 vuotta. Helsingin Ety-kokous oli sellaisenaan tärkeydessään historiallinen. Sen ihmisoikeusartiklat, joita ehkä kokouksen aikaan joku saattoi pitää pelkkinä korulauseina, muodostivat perustan toisinajattelijoiden työlle entisessä Neuvostoliitossa ja sen alistamissa itäisen Keski-Euroopan maissa. Näille ihmisoikeusperiaatteille vakiinnutettiin arvot, joita 1990-luvulle tultaessa pidettiin kaikille Etyj-maille yhteisinä.

Nyt Euroopassa ja koko Etyjin alueella puhutaan taas ihmisoikeuksista ja yhteisestä arvoperustasta. Yksimielisyys ei ehkä olekaan itsestään selvää. Liialliseen pessimismiin ei kuitenkaan ole aihetta sortua. Kehitystä on tapahtunut. Missään Etyj-maassa ei enää uskota neuvostososialismin turvaavan hyvinvointia ja ihmisten vapautta. Yksikään maa ei enää pidä kansalaisiaan piikkilankojen ja muurien takana.

Tänä päivänä Ety-kokouksen toinen päätavoite, Euroopan vakauden ja rauhan turvaaminen, on tullut liiankin ajankohtaiseksi. Nyt käsiteltävässä vuosikertomuksessa puhutaan siitä, kuinka Etyj pyrkii määrittelemään tehtäviään uudestaan. Se voi olla tarpeen. Yhtä hyvin voi olla paikallaan miettiä, olisiko aivan alkuperäisissäkin tavoitteissa ajankohtaisuutta.

Arvoisa puhemies! Tänään Etyj on maailman otsikoissa. Sen edustajat yrittivät tuoda vakautta ja vuoropuhelua kriisiin ajettuun ja uhattuun Ukrainaan. Olemme saaneet tietää, että joukko Etyj-edustajia on työnsä vuoksi joutunut asemiesten vangiksi ja näiden tekemien vaatimusten pelimerkiksi. Ukrainan kriisissä on kovin kerkeästi nimitetty toisia terroristeiksi ja omia operaatioita terrorismin torjumiseksi. Panttivankien sieppaajat ovat tuoneet näille väitteille sisältöä. Ainakin tässä tapauksessa on kysymys terroristeista ja terroristien uhkavaatimuksista.

Etyjin käytännön työlle niin Ukrainassa kuin muuallakin on annettava täysi tuki. Myöskään Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen merkitystä ei tule väheksyä. Se on yhä foorumi, jolle kriisin osapuolet antavat luottamuksensa tosiasioiden selvittämisessä ja neuvonpidon järjestämisessä. Parlamentaarisen kanssakäymisen muoto on puhe ja keskustelu, aseiden ja propagandan vaientaminen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tilanne Ukrainassa on tällä hetkellä erityisen vakava nimenomaan Etyjin toiminnan kannalta, koska sen tarkkailijat ovat joutuneet siellä kaapatuiksi, vangeiksi. Viimeisimmät uutiset kertovat, että näillä vangeilla ikään kuin kiristetään Etyjiä ja Euroopan unionia, että Euroopan unioni luopuisi pakotteista, joita se on pikkuhiljaa asettanut tämän kriisin yhteydessä.

Ukraina on äärimmäisessä kriisissä. Tämän kriisin tausta on moniulotteinen. Vain yhteen asiaan tässä lyhyesti kiinnitän huomiota. Ukrainan valtion sisäinen kehittäminen on laiminlyöty, tai pitäisikö sanoa, että siinä ei ole onnistuttu viimeisten parin—kolmenkymmenen vuoden aikana. Sen sisäinen korruptio, joka koskee ilmeisesti kaikkia siellä toimivia puolueita, poliittisia toimijoita, yhteiskunnallisia toimijoita, on saattanut sen maan sisäisesti niin hauraaseen kuntoon, että tällainen kriisi on päässyt syntymään ja näyttää valitettavasti jatkuvan ja kaikkein huonoimmissa ennusteluissa, arvioinneissa, johtavan vielä vakavampiin seuraamuksiin.

Ukrainan tilanne siis osoittaa sen, että kansainvälisen yhteisön on aina syytä paneutua tukemaan kaikkia valtioita. Erityisesti Euroopassa tässä on toimittava, jotta minkään valtion sisäinen huono kehitys ei johtaisi tämäntyyppisiin kriiseihin, jotka voivat sitten laajentuessaan muodostua todella vakaviksi koko Euroopan ja sen rauhan kehityksen kannalta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuppurainen viittasi neuvostososialismin kaatumiseen, mutta siitä ei seuraa mitään sellaista loogista johtopäätöstä, että tämä nykyinen täysin rajoittamaton riistokapitalismi takaisi ne perusoikeudet, jotka neuvostososialismissa tai vastaavassa järjestelmässä eläneet menettivät. Silloin kun Suomessa otetaan pontevasti kantaa Ukrainan tilanteeseen, kannattaa kyllä kysyä sitäkin, mitkä ovat ne niin sanotut länsimaiset arvot, jotka yhdistävät nykyiset Ukrainan valtaapitävät ja suomalaiset. Itse en ainakaan tunne kauhean paljon yhteenkuuluvaisuutta jonkun Oikean sektorin tai Svoboda-puolueen kanssa. Esimerkiksi Euroopan parlamentti joulukuussa 2012 varoitti, että sen puolueen kanssa, sen ryhmän kanssa ei pidä tehdä yhteistyötä, ja nyt kuitenkin nykyisenä hallituspuolueena ja varapääministeripuolueena se kelpaa Euroopan unionille yhteistyökumppaniksi.

Itse olin vuonna 2012 vaalitarkkailijana Ukrainassa, ja nyt ajateltuna yllätyin kyllä siitä, kuinka nopeasti tilanne kärjistyi, mutta taustallahan on se, että se on oligarkkien valtakunta, se on hyvin kehittymätön demokratia ja se on ennen kaikkea suurvaltojen eturistiriitojen temmellyskenttä. Tietenkin on päivänselvä asia, että jos otetaan Etyjin tarkkailijat tai vastaavia ryhmiä panttivangeiksi ja kiristetään niillä, sellaiseen ei pidä lähteä koskaan mukaan, mutta kyllä minä näkisin hyvänä sen, että Suomi osaa ja ymmärtää pysyä taloudellisista pakotteista ulkona eikä ota osapuolen roolia, koska Suomi ei tuossa kiistassa ole mikään osapuoli, vaan sovittelijan ja rauhanrakentajan roolin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Etyjin merkitys rauhanturvaamisessa on viime aikoina korostunut ja kasvanut erityisesti, ja on erittäin tärkeää, että nimenomaan Etyj kantaa vahvaa roolia Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi, joskaan tämänhetkinen tilanne vaalitarkkailijoiden osalta ei ole kovin lohdullinen. Vaalitarkkailu sinänsä, vaikka se aiheuttaisi ärtymystäkin kohdemaissa, saa kuitenkin maiden vaalijärjestäjiä kohentamaan toimintoja ja turvaamaan demokratian toteutumista ja on siltäkin osin hyvin merkityksellistä. Ehkä vaalitarkkailun luonne on kaiken kaikkiaan muuttunut rajustikin viime vuosina. Kriisit voivat olla myös meillä täällä Suomessa niin sanotusti kulman takana, ja Etyjin rooli on myös Suomelle hyvin tärkeä. Täytyy toivoa, että Ukrainan tilanne pystytään selvittämään rauhanomaisesti, ja mihin edustaja Mustajärvi tässä viittasi juuri, Suomen tie ei varmasti ole mitkään taloudelliset pakotteet, mutta nythän niitä käytetään muun muassa tässä viime hetkien uutisten mukaan vaalitarkkailijoiden kohtalon merkkinä.