3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi mielenterveyslain muuttamisesta
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Mielenterveysjärjestöjen
keskuudessa on aiheuttanut paljon huolta se, että muu kuin
virkasuhteessa oleva lääkäri voisi jatkossa
kirjoittaa tarkkailulähetteen. Puolesta ja vastaan on asiasta paljon
keskusteltu. Ymmärrän huolen siitä, kun on
puhuttu niin sanotuista keikkalääkäreistä,
että he voisivat kirjoittaa tarkkailulähetteen
havaitessaan jonkun olevan vastentahtoisen hoidon tarpeessa. Mutta
tämä keikkalääkärikäsite
on hyvin laaja, ja saattaa jopa olla niin, että keikkalääkärin takaa
löytyy erittäin kokenut lääkäri,
jolla on alan erikoiskoulutus. Eli siinä mielessä tämä huoli
on turha. Toki ymmärrän ne virkamiehen velvoitteet,
joita laissa säädetään, mutta
nehän tulevat nyt tässä hallituksen esityksessä korjattua.
Toista kantaa ovat realismin vuoksi esittäneet omaisjärjestöt,
jotka ovat olleet huolissaan siitä, kun tietyillä paikkakunnilla
24/7 ei ole virkalääkäreitä saatavissa,
vaan on ihan laillistettu lääkäri, joka
sen tarkkailulähetteen kirjoittaa, ja se on omaisille etenkin
ollut helpotus, että saa läheisensä asianmukaiseen
hoitoon eikä hän ole heitteillä. Asiassa
on monta puolta.
Täytyy muistaa kuitenkin, että lopullisen
päätöksen sitten hoitoon ottamisesta
tekee virkalääkäri virkavastuulla, ja
myös on lähdetty siitä, että virka-apua,
esimerkiksi poliisin antamaa virka-apua, pystyy pyytämään
vain ja ainoastaan virkalääkäri.
Mielestäni tämä hallituksen esitys
tällaisenaan selkiyttää asioita ja myös
parantaa potilaiden oikeusturvaa siltä kannalta, että he
saavat tarvitsemansa hoidon koko Suomessa minä vuorokaudenaikana
tahansa.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Hyvät vappuaattoon valmistautuvat
kuulijat ja kollegat! Kerrankin Euroopasta jotain hyvää.
Eli vaikka edellinen edustaja sanoi, että tuskin tätä huolta
nyt on ja kaikki tämmöinen on turhaa, niin kyllä Suomessa — varsinkin
kun aikoinaan media oli senkaltaista, että tehtiin muitakin
kuin sensaatiojuttuja — media aika useasti joutui kertomaan
tapauksista, joissa oli tämänkaltaisia rikkomuksia,
mitä nyt pyritään tällä lainsäädännöllä Euroopan
oikeustuomioistuimen tavallaan vihjauksesta Suomessa parantamaan
eli siis ihmisoikeuksien turvaa. Eli tämä on sinänsä erittäin
hyvä laki.
Tietysti täällä on, että potilaalle
on annettava mahdollisuus pyytää omalla kustannuksellaan arvio.
Useasti, kun ollaan joissain akuuteissa tilanteissa tai tapahtuu
jotain senkaltaista, potilailla ei ole välttämättä,
vaikka ei olisikaan vielä pakkohoitoonjoutumiskunnossa,
kykyä itse hoitaa tämmöisiä asioita.
Tässä on tietysti tämmöinen
pieni porsaanreikä.
Tosiaan tämä on hyvän suuntainen
juttu Euroopasta, mutta tämä vaatii myös
sen, että... Oikeastaan kun meillä on ollut tätä visiota,
tämä paljon parjattu Himasen tulevaisuusvisiokin
tai -tutkimuskin viittasi tämmöiseen
psykologisesti ja henkisesti, poliittisesti henkisesti, kokonaisvaltaisempaan
Suomeen. Kun Suomi kärsii — tytöt yllättävästi
nyt ovat masentuneita ja kaikkea, koko mielenterveysjuttu on rempallaan — niin
sitä ei paikkailla niin kuin nyt meidän lainsäädännössä,
että tuolla päätetään
opetusministeriössä, että tulee koulukuraattorit
ja ne olisivat nyt psykologeja oikein sitten. Mutta kun ei ole rahaa,
ei ole kunnilla rahaa eikä valtiolla rahaa, niin nämä ovat
ihan vain tämmöistä nimellistä läpinää.
Mutta poliittisesti me päättäjät
voisimme lähteä tähän. Kun Himasen
tutkimus oli sitä mieltä, että on tärkeää tämmöinen
rehellinen toisten kuunteleminen, kaikkien, opposition ja muun, mukaanotto
ja oikean informaation, myös tulkinnan luominen siitä,
mitä toinen puhuu, niin Suomen nykyhetken hallitus, kun
kuuntelee kyselytunteja tai mitä televisioidaan ihmisille,
antaa justiin tämmöisen mahdollisimman huonon
esimerkin siitä — myös osa oppositiosta — että ei kuunnella
yhtään toisia. Toimitaan juuri niin kuin nykyään
herkät tytöt, jotka ovat hälyttävästi eniten
mielenterveysongelmista kärsivä ryhmä, reagoivat äitiinsä,
joka sanoo, väittää, mitä toinen
tarkoittaa, ja sitten äiti tulkitsee omia juttujaan ja
syyttää siitä lastaan. Masennusta, mielenterveysongelmia,
skitsofreniaa, kaikkea on lisääntyvästi
tässä maassa.
Eli tämä on eduskunnallekin haaste: tässä asiassa
noudattaa ihmisoikeuksia myös täällä, kun
me esitämme näitä asioita. Tosiaan, kaikilla tasoillahan
näkyy se, että Suomessa on tavallaan otettu konsulttifirmoille
kaikkia psykologisia, filosofisia termejä ja hienostellaan
niillä. Tämä koskee jopa niin sanottua
henkistä mentaalivalmennusta Suomessa. Näkee urheilusta
ja varsinkin urheilujohdon poliittisesta tasosta aika useasti, valitettavasti,
että ei olla otettu tätä huomioon, että me
olemme aina kasvattajia ja valmentajia ja henkisiä valmentajia.
Eli toivoisin Euroopan taholta lisää tämänkaltaisia
avauksia, joissa Suomen lainsäädäntöön saataisiin
ja myös suomalaiseen keskusteluilmapiiriin saataisiin tämänkaltaisia
juttuja, joissa näitä asioita pohdittaisiin todella
ei ennalta ehkäisevästi vaan ennalta jo vahvistavasti
mielenterveyden ja koko psykosomaattisen ihmiskunnan ja suomalaisen
kansalaisen tulevaisuuden kannalta. — Kiitoksia ja hyvää vappua!
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessähän on tarkoitus
antaa lääketieteen opiskelijalle mahdollisuus
laatia tarkkailulähete osana terveyskeskuslääkärin
toimintavelvollisuutta, mutta kuitenkaan ei annettaisi valtuuksia
pyytää poliisin virka-apua. Tämä virka-apupyyntö tulisi tehdä silloin
virkasuhteisen lääkärin toimesta. Sinänsä en
tiedä, onko tämä nyt ihan järkevä rajaus.
Lisäksi tässä hallituksen esityksessä potilaalle olisi
annettava mahdollisuus omalla kustannuksellaan hankkia lausunto
itse valitsemaltaan lääkäriltä.
Tämä on hyvä, että potilaan
oikeusturvaa parannetaan mielenterveysasioissa, ja jos hän
kokee itse, ettei ole hoidon tarpeessa, hän voi sen arvioittaa
toisellakin lääkärillä, johon
hän mahdollisesti enemmän luottaa.
Arvoisa puhemies! Olisin kuitenkin halunnut tämän
asian nähdä myös käänteisesti
toisin. Voisiko potilas pyytää toiselta lääkäriltä lausuntoa päästäkseen
mielenterveyshoitoon, kun terveyskeskuslääkäri
ei sitä M1-tarkkailulähetettä kirjoita?
Ei ole tavatonta, että itsemurhaa yrittänyt henkilö menee
terveyskeskuslääkäriin ja on tarkkailussa
vain iltaan saakka, jos on mennyt vaikka aamulla, ja hänet
lähetetään yöksi kotiin. Hyvin
useasti itse aikaisemmassa työssäni olen kuullut
siitä, että kun ihminen on halunnut päästä vähäksi
aikaa tarkkailtavaksi tai mieleltään hoidettavaksi,
hän ei pääse sinne sen takia, koska ei
ole akuutti tilanne.
Sen tähden, arvoisa puhemies, tässähän
puhutaan siitä, että tarkkailu on mahdollista
arvioida myös hoidon kestäessä elikkä täyttyvätkö hoidon
jatkamisen edellytykset. Toivonkin, että tätä myös
käänteisesti käytetään.
Elikkä jos joku haluaa päästä mielenterveyden
syystä hoitoon, hän myös sinne pääsee,
jos toinen lääkäri on samaa mieltä.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Nämä ovat niitä otteita
elävästä elämästä.
Nimenomaan näin, että kun ihmisellä on
hätä, se pitäisi huomioida, että sinne
avun ääreen päästään.
Mutta minä haluaisin tässä kohtaa
nostaa esille myös toisen näkökannan
tästä virka-apukuviosta ja siitä, kun
joudutaan näihin ikäviin tapahtumiin, että pakkohoitoon
joudutaan. Siinähän käytetään
yhteiskunnan vähiä resursseja aika lailla huonolla
tavalla tai suunnittelemattomalla tavalla. Koska kyseessä on
sairaus, sen potilaan kuljettamiseen käytetään
ambulanssia. Jos potilas on vastentahtoinen hoitoon menemisen suhteen,
siihen tarvitaan poliisia. Ja kun me tiedämme, mikä on
kuntien taloustilanne ja mikä on valtion taloustilanne,
niin kuinka paljon yhteiskunnalla on varaa seisottaa ambulanssia
jossain pitkän matkan päässä odottamassa
sitä poliisiautoa, joka tulee hyvin pitkän matkan
päästä täysin toisesta suunnasta,
että saadaan tälle avuntarvitsijalle se tarvittava
apu?
Eli tämä ei ole ihan niin yksiselitteinen
asia, mitä tässä on. Tämä menee
hieman sivuun tästä asiasta, mutta tahdoin sen
nostaa tässä esille.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikko otti tärkeän
asian esille, että todella hoitoonhan ei välttämättä pääse
silloin, kun tarvitsisi päästä. Jos on
päihtynyt, lääkäri ei ota tutkittavakseen,
ja jos on vaikka yrittänyt itsemurhaa ja henkilöllä ei
ole mitään mielenterveyden sairauksia todettavissa
siinä lyhyessä puhuttelussa, niin häntä ei
sairaalaan oteta, mikäli fyysiset vammat eivät
sitä vaadi. Näihin asioihin olisi kyllä saatava
paljon parannusta, koska silloin ihmisten hätä on
suurimmillaan.
Tässä asiassa minä katson kuitenkin,
että tässä hallituksen esityksessä,
vaikka tässä muu kuin virkalääkäri
tämän tarkkailulähetteen voi tehdä, kyllä potilaan
oikeusturva siinä vaiheessa mutta myös myöhemmin
toteutuu näillä uudistuksilla, mitä on,
koska potilaan parastahan siinä ajatellaan, ja omaisten
hätä on todella suuri monessa tapauksessa.
Mutta siitä olen kyllä Niikon kanssa hieman eri
mieltä, kuka pystyy pyytämään
poliisin virka-apua, koska se on jo aika rankka toimenpide, että pyydetään
poliisi paikalle nostamaan joku ihminen väkisin sairasautoon,
ja siitä on oltava mahdollisuus sitten valittaa ja tehdä omat
kantelut. Kyllä silloin täytyy olla virkamiesten
asialla, jos tämmöisiin pakkokeinoihin lähdetään.
Toisaalta siinä olen Jalosen kanssa samaa mieltä,
että järjen käyttöhän
tästä asiasta on kadonnut jo varmaan parikymmentä vuotta
sitten, koska silloinhan aikoinaan poliisiautolla, useimmiten siviiliautolla,
kuljetettiin ihmisiä hoitoon, myös mielisairaalaan,
mutta se ei valitettavasti enää ole mahdollista,
ja kun nämä vähäiset resurssit
ovat käytössä, niin toivoisi, että tähän
nyt joku järkevä ratkaisu saadaan, joko sairaankuljettajille
enemmän voimankäyttöoikeuksia, joka on
sekin vähän kyseenalainen asia, tai sitten poliisi
voisi ainakin lyhyen matkan kuljettaa potilasta.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Tosiaan, parikymmentä vuotta sitten
tuli vielä tämä avohoitolaki eli suomalaiset
mielisairaalat tyhjennettiin ihmisistä ja pantiin lääkehoitoon. Tämä lääkärien
tarkkailu on siinä mielessä älytöntä,
viitaten tuonne taaksepäin, että heti ei pääse
akuuttiin hoitoon ollenkaan, kun on hätä. Ei ole
resursseja. Tämä on nuorisopsykiatriassa ja -psykologiassa
pahimmillaan oikeastaan siinä, että koulukuraattorit
eivät ole edes psykologeja.
Mutta sen sijaan me arvostamme tässä yhteiskunnassa — psykologeista
on muuten naisia nykyään 95 prosenttia, mikä liittyy
varmaan siihen, että lääkärikunta
ja tämä järjestelmä eivät
heitä niin paljon kuitenkaan arvosta — niin sanottuja psykoterapeutteja.
Mutta psykoterapeutit ovatkin, kas vain, Kelan lääkärien
alaisia, arvoisat kuulijat ja puhemies, niin että toimittaja,
näyttelijä, kuka tahansa vähän
yliopistossa ollut, voi käydä kolme vuotta Kelan
psykoterapiakurssitusta, saa juoda kahvia siinä, ja sitten
lääkärin alaisuudessa tehdä rahaa
monta vuotta tällä potilaalla, niin että lääkäri
valvoo ja antaa lääkkeitä ja ei tapahdu
useasti oikeastaan mitään kehitystä,
joku saattaa parantua. Tänne löytyy resursseja,
mutta ei itse tähän akuuttiin vaiheeseen, tähän todelliseen
hätään, siihen, että heti tulisi
joku ja veisi johonkin hoitoon, se on äärimmäisen
tärkeätä. Tämä yhteiskunta
on tästäkin jutusta tehnyt vain eräänlaisen
bisneksen, jota hämätään niin,
että koskaan, kun tästä yrittää kirjoittaa
esimerkiksi Helsingin Sanomiin, että mitä oikeastaan
psykoterapia on tai ketkä sitä harrastavat, toimittajat
ja näyttelijät, jotka ovat käyneet muutaman...
Lääkärithän eivät opiskele
psykologiaa välttämättä ollenkaan,
mutta he hoitavat ja ovat tärkeimpiä määrittelijöitä.
Tietysti jotkut psykiatrit ovat menneet pitkälle sitten
mutta eivät välttämättä silloinkaan.
Tästä on hyvin väärä käsitys,
minkä takia tämä koko alue on Suomessa
tavallaan rempallaan ja heitteillä, ja rahasta ja valtion
politiikasta johtuen myös on hylätty nämä.
Minä koen, että mielenterveyshädässä olevat
ihmiset akuutissa tilassaan ovat kaikista pienimpiä, kaikista
eniten avun tarpeessa. Eli tässä mielessä tämä yhteiskunta
on hylännyt kaikista pienimpänsä.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Juuri näin kuin edustaja Virtanen
totesi: pitää muistaa, että kyseessä on
ihminen, joka tarvitsee apua, elikkä sen bisneksen pitää jäädä taka-alalle.
Juuri näin kuin edustaja Tolvanen sanoi: tämä ei
ole yksinkertainen asia. Onko oikein, että poliisi voi
kuljettaa sairasta ihmistä, ja onko oikein, että sairaankuljetus
voi tehdä joitain lieviä fyysisiä toimenpiteitä,
että saadaan tilanne rauhoittumaan? Tämä ongelma,
virkatoimenpiteiden rajojen ylittäminen, on monessa muussakin.
Se haaskaa näitä vähiä virkamiesten
resursseja, ja esimerkiksi nyt tämän Pora III
-hankkeen yhteydessä haja-asutusalueilla on entistä vähemmän
poliiseja, sinne kestää vielä pitempi
aika ja niin edespäin. Elikkä tämä ongelma
tulee esille monessa muussakin kohtaa.
Toinen asia, mikä nyt ei tähän sitten
senkään vertaa liity, on menehtyneen toteaminen.
Jos ambulanssi soitetaan jonnekin, sielläpä sitten
joutuu odottelemaan taas kerran sitä poliisia, että saadaan
se virallisesti tehtyä, vaikka olisi aivan selkeät
kuviot ja merkit olemassa.
Elikkä näihin viranomaisoikeuksiin ja -vastuisiin
tarvitsisi palata jossain muussa yhteydessä uudelleen.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen kanssa olen samaa mieltä siitä,
että tämähän on ongelmallinen
tulkinta, koska tilanteet terveysasemalla ovat aina yksilöllisiä juuri mielenterveysongelmissa:
kuka tarvitsee hoitoa, kenet olisi pakko viedä, ja kuka
olisi pakko lähettää kotiin?
Mutta itse nimenomaan kommentoin siitä hallituksen
esityksestä, että nyt kun jätetään
pois tämä lääketieteen opiskelija,
joka on useimmiten hyvin pian valmistumassa lääkäriksi,
niin hänellehän nyt annetaan lisää vastuuta
siitä, että hän osaa arvioida sen, että hän
pystyy tekemään sen M1-lähetteen. Mutta
hänelle kuitenkaan ei anneta niin paljon vastuuta, että hän
osaisi arvioida sitä, että jos potilas käyttäytyy
uhkaavasti tai jollakin tavalla on vahingollinen ympäristölleen
tai itselleen, niin sitä pakkotointa hän ei voi
pyytää elikkä virka-apua. Siinä mielessä on
tämä vähän ristiriitainen esitys
kuitenkin, että me luotamme tämän verran
siihen valmistuvaan lääkäriin, muttei
sitten vähän enemmän. Tulevaisuudessa
kuitenkaan tämä ei poista sitä ongelmaa,
että siellä ei ole välttämättä paikalla
sitä virkasuhteessa olevaa lääkäriä,
joka sen toisen puolen päätöksestä voi
tehdä, ja sitten niitä hälytellään
ja soitellaan paikalle milloin mistäkin.
Mutta tämä nyt ei ollut tämä ensisijainen
havaintoni, vaan ensisijainen havainto oli se, että toivoisin,
että oikeusturva toteutuu niiden mielenterveyden ongelman
kanssa kamppailevien, erityisesti nuorten, kohdalla, jotka haluavat
päästä hoitoon. Me tiedämme,
että noin 20 prosenttia esimerkiksi lukio-opiskelijoista
kärsii keskivaikeasta masennusta, ja heillä on
monesti vaikeuksia saada apua ongelmiinsa. Siinä mielessä toivon,
että tämä hallituksen esitys tuo myös
oikeusturvaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat sitä hoitoa,
niin että he pääsevät myös
sinne.
Pertti Virtanen /ps:
Hyvin lyhyesti, arvoisa puhemies! Edustaja Niikko oikeastaan
paradoksaalisesti paljasti tämän tilanteen: miksei
näille lukiolaisille, koululaisille kouluterveydenhuollossa — kun
lääkärit tällä tasolla
hoitavat mielenterveysjutut ja psykologiset ongelmat ja pystyvät
päättelemään nämä — ole
sitten niitä lääkäreitä?
Miksei? No, ei kai nyt semmoisilla palkoilla kukaan lääkäri
mene auttamaan nuoria ja koululaisia ja opiskelijoita. Siellä on
vain terveydenhuoltajia ja sitten kuraattoreita, jotka siis eivät ole
useimmiten ainakaan psykologeja tai vastavalmistuneita naispsykologeja.
Eli tässä on tämä koko meidän
vinoutuma näissä asioissa: kuiteskin lääkäri
ilman psykiatristakaan koulutusta saa määritellä sen,
kun on vain lääkäri, tarvitseeko pakkohoitoa.
Kyllä kai sen nyt pappikin osaisi määritellä tai
joku muu vastaava järkevä ihminen. Sinänsä minä kannatan
näitä vähän, että poliisille
ja virka-avulla ambulanssikuskeille pitäisi antaa selkeämmät
mahdollisuudet käyttää voimaa tämmöisissä tilanteissa,
etteivät heti jotkut naapurit siinä tai jotkut eri
puolueen tyypit lähde sitten syyttelemään liiallisista
jutuista.
Tämän verran vielä tähän
lääkäreistä. — Kiitos.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen
esitys siinä mielessä on todella hyvä,
että tässä nyt apua tarvitsevat ihmiset
saavat entistä matalammalla kynnyksellä apua ja
nämä oikeusturvanäkökohdat on
myös huomioitu.
Mutta se, mitä tässä laajemmin nyt
on jo käsitelty, on, että Suomihan tarvitsisi
muun muassa itsemurhien ehkäisyohjelman. Siinä varmaan
pitäisi käydä näitä monia
asioita läpi, muun muassa hoitoonpääsyä ja
niin edespäin, sekä myös kartoittaa nämä riskiryhmät,
kuten esimerkiksi jo itsemurhan tehneiden omaiset ynnä muut.
Tässä yhteiskunnassa on paljon, paljon tekemistä mielenterveysasioiden
parantamiseksi. Tämä olkoon yksi pikku askel siihen,
ja toivottavasti jatkossa päästään
hyvin paljon eteenpäin muun muassa tässä itsemurhien
ehkäisyohjelmassa, koska on häpeä, että esimerkiksi
Pohjoismaista Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolla tällaista
ohjelmaa ei ole.
Mutta toivottavasti tämmöistä keskustelua
lisää ja myös tämmöisiä hallituksen
esityksiä lisää, joilla parannetaan mielenterveyspotilaiden ja
heidän omaistensa asemaa.
Yleiskeskustelu päättyi.