Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielenterveysjärjestöjen keskuudessa on aiheuttanut paljon huolta se, että muu kuin virkasuhteessa oleva lääkäri voisi jatkossa kirjoittaa tarkkailulähetteen. Puolesta ja vastaan on asiasta paljon keskusteltu. Ymmärrän huolen siitä, kun on puhuttu niin sanotuista keikkalääkäreistä, että he voisivat kirjoittaa tarkkailulähetteen havaitessaan jonkun olevan vastentahtoisen hoidon tarpeessa. Mutta tämä keikkalääkärikäsite on hyvin laaja, ja saattaa jopa olla niin, että keikkalääkärin takaa löytyy erittäin kokenut lääkäri, jolla on alan erikoiskoulutus. Eli siinä mielessä tämä huoli on turha. Toki ymmärrän ne virkamiehen velvoitteet, joita laissa säädetään, mutta nehän tulevat nyt tässä hallituksen esityksessä korjattua.

Toista kantaa ovat realismin vuoksi esittäneet omaisjärjestöt, jotka ovat olleet huolissaan siitä, kun tietyillä paikkakunnilla 24/7 ei ole virkalääkäreitä saatavissa, vaan on ihan laillistettu lääkäri, joka sen tarkkailulähetteen kirjoittaa, ja se on omaisille etenkin ollut helpotus, että saa läheisensä asianmukaiseen hoitoon eikä hän ole heitteillä. Asiassa on monta puolta.

Täytyy muistaa kuitenkin, että lopullisen päätöksen sitten hoitoon ottamisesta tekee virkalääkäri virkavastuulla, ja myös on lähdetty siitä, että virka-apua, esimerkiksi poliisin antamaa virka-apua, pystyy pyytämään vain ja ainoastaan virkalääkäri.

Mielestäni tämä hallituksen esitys tällaisenaan selkiyttää asioita ja myös parantaa potilaiden oikeusturvaa siltä kannalta, että he saavat tarvitsemansa hoidon koko Suomessa minä vuorokaudenaikana tahansa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät vappuaattoon valmistautuvat kuulijat ja kollegat! Kerrankin Euroopasta jotain hyvää. Eli vaikka edellinen edustaja sanoi, että tuskin tätä huolta nyt on ja kaikki tämmöinen on turhaa, niin kyllä Suomessa — varsinkin kun aikoinaan media oli senkaltaista, että tehtiin muitakin kuin sensaatiojuttuja — media aika useasti joutui kertomaan tapauksista, joissa oli tämänkaltaisia rikkomuksia, mitä nyt pyritään tällä lainsäädännöllä Euroopan oikeustuomioistuimen tavallaan vihjauksesta Suomessa parantamaan eli siis ihmisoikeuksien turvaa. Eli tämä on sinänsä erittäin hyvä laki.

Tietysti täällä on, että potilaalle on annettava mahdollisuus pyytää omalla kustannuksellaan arvio. Useasti, kun ollaan joissain akuuteissa tilanteissa tai tapahtuu jotain senkaltaista, potilailla ei ole välttämättä, vaikka ei olisikaan vielä pakkohoitoonjoutumiskunnossa, kykyä itse hoitaa tämmöisiä asioita. Tässä on tietysti tämmöinen pieni porsaanreikä.

Tosiaan tämä on hyvän suuntainen juttu Euroopasta, mutta tämä vaatii myös sen, että... Oikeastaan kun meillä on ollut tätä visiota, tämä paljon parjattu Himasen tulevaisuusvisiokin tai -tutkimuskin viittasi tämmöiseen psykologisesti ja henkisesti, poliittisesti henkisesti, kokonaisvaltaisempaan Suomeen. Kun Suomi kärsii — tytöt yllättävästi nyt ovat masentuneita ja kaikkea, koko mielenterveysjuttu on rempallaan — niin sitä ei paikkailla niin kuin nyt meidän lainsäädännössä, että tuolla päätetään opetusministeriössä, että tulee koulukuraattorit ja ne olisivat nyt psykologeja oikein sitten. Mutta kun ei ole rahaa, ei ole kunnilla rahaa eikä valtiolla rahaa, niin nämä ovat ihan vain tämmöistä nimellistä läpinää.

Mutta poliittisesti me päättäjät voisimme lähteä tähän. Kun Himasen tutkimus oli sitä mieltä, että on tärkeää tämmöinen rehellinen toisten kuunteleminen, kaikkien, opposition ja muun, mukaanotto ja oikean informaation, myös tulkinnan luominen siitä, mitä toinen puhuu, niin Suomen nykyhetken hallitus, kun kuuntelee kyselytunteja tai mitä televisioidaan ihmisille, antaa justiin tämmöisen mahdollisimman huonon esimerkin siitä — myös osa oppositiosta — että ei kuunnella yhtään toisia. Toimitaan juuri niin kuin nykyään herkät tytöt, jotka ovat hälyttävästi eniten mielenterveysongelmista kärsivä ryhmä, reagoivat äitiinsä, joka sanoo, väittää, mitä toinen tarkoittaa, ja sitten äiti tulkitsee omia juttujaan ja syyttää siitä lastaan. Masennusta, mielenterveysongelmia, skitsofreniaa, kaikkea on lisääntyvästi tässä maassa.

Eli tämä on eduskunnallekin haaste: tässä asiassa noudattaa ihmisoikeuksia myös täällä, kun me esitämme näitä asioita. Tosiaan, kaikilla tasoillahan näkyy se, että Suomessa on tavallaan otettu konsulttifirmoille kaikkia psykologisia, filosofisia termejä ja hienostellaan niillä. Tämä koskee jopa niin sanottua henkistä mentaalivalmennusta Suomessa. Näkee urheilusta ja varsinkin urheilujohdon poliittisesta tasosta aika useasti, valitettavasti, että ei olla otettu tätä huomioon, että me olemme aina kasvattajia ja valmentajia ja henkisiä valmentajia.

Eli toivoisin Euroopan taholta lisää tämänkaltaisia avauksia, joissa Suomen lainsäädäntöön saataisiin ja myös suomalaiseen keskusteluilmapiiriin saataisiin tämänkaltaisia juttuja, joissa näitä asioita pohdittaisiin todella ei ennalta ehkäisevästi vaan ennalta jo vahvistavasti mielenterveyden ja koko psykosomaattisen ihmiskunnan ja suomalaisen kansalaisen tulevaisuuden kannalta. — Kiitoksia ja hyvää vappua!

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessähän on tarkoitus antaa lääketieteen opiskelijalle mahdollisuus laatia tarkkailulähete osana terveyskeskuslääkärin toimintavelvollisuutta, mutta kuitenkaan ei annettaisi valtuuksia pyytää poliisin virka-apua. Tämä virka-apupyyntö tulisi tehdä silloin virkasuhteisen lääkärin toimesta. Sinänsä en tiedä, onko tämä nyt ihan järkevä rajaus.

Lisäksi tässä hallituksen esityksessä potilaalle olisi annettava mahdollisuus omalla kustannuksellaan hankkia lausunto itse valitsemaltaan lääkäriltä. Tämä on hyvä, että potilaan oikeusturvaa parannetaan mielenterveysasioissa, ja jos hän kokee itse, ettei ole hoidon tarpeessa, hän voi sen arvioittaa toisellakin lääkärillä, johon hän mahdollisesti enemmän luottaa.

Arvoisa puhemies! Olisin kuitenkin halunnut tämän asian nähdä myös käänteisesti toisin. Voisiko potilas pyytää toiselta lääkäriltä lausuntoa päästäkseen mielenterveyshoitoon, kun terveyskeskuslääkäri ei sitä M1-tarkkailulähetettä kirjoita? Ei ole tavatonta, että itsemurhaa yrittänyt henkilö menee terveyskeskuslääkäriin ja on tarkkailussa vain iltaan saakka, jos on mennyt vaikka aamulla, ja hänet lähetetään yöksi kotiin. Hyvin useasti itse aikaisemmassa työssäni olen kuullut siitä, että kun ihminen on halunnut päästä vähäksi aikaa tarkkailtavaksi tai mieleltään hoidettavaksi, hän ei pääse sinne sen takia, koska ei ole akuutti tilanne.

Sen tähden, arvoisa puhemies, tässähän puhutaan siitä, että tarkkailu on mahdollista arvioida myös hoidon kestäessä elikkä täyttyvätkö hoidon jatkamisen edellytykset. Toivonkin, että tätä myös käänteisesti käytetään. Elikkä jos joku haluaa päästä mielenterveyden syystä hoitoon, hän myös sinne pääsee, jos toinen lääkäri on samaa mieltä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Nämä ovat niitä otteita elävästä elämästä. Nimenomaan näin, että kun ihmisellä on hätä, se pitäisi huomioida, että sinne avun ääreen päästään.

Mutta minä haluaisin tässä kohtaa nostaa esille myös toisen näkökannan tästä virka-apukuviosta ja siitä, kun joudutaan näihin ikäviin tapahtumiin, että pakkohoitoon joudutaan. Siinähän käytetään yhteiskunnan vähiä resursseja aika lailla huonolla tavalla tai suunnittelemattomalla tavalla. Koska kyseessä on sairaus, sen potilaan kuljettamiseen käytetään ambulanssia. Jos potilas on vastentahtoinen hoitoon menemisen suhteen, siihen tarvitaan poliisia. Ja kun me tiedämme, mikä on kuntien taloustilanne ja mikä on valtion taloustilanne, niin kuinka paljon yhteiskunnalla on varaa seisottaa ambulanssia jossain pitkän matkan päässä odottamassa sitä poliisiautoa, joka tulee hyvin pitkän matkan päästä täysin toisesta suunnasta, että saadaan tälle avuntarvitsijalle se tarvittava apu?

Eli tämä ei ole ihan niin yksiselitteinen asia, mitä tässä on. Tämä menee hieman sivuun tästä asiasta, mutta tahdoin sen nostaa tässä esille.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikko otti tärkeän asian esille, että todella hoitoonhan ei välttämättä pääse silloin, kun tarvitsisi päästä. Jos on päihtynyt, lääkäri ei ota tutkittavakseen, ja jos on vaikka yrittänyt itsemurhaa ja henkilöllä ei ole mitään mielenterveyden sairauksia todettavissa siinä lyhyessä puhuttelussa, niin häntä ei sairaalaan oteta, mikäli fyysiset vammat eivät sitä vaadi. Näihin asioihin olisi kyllä saatava paljon parannusta, koska silloin ihmisten hätä on suurimmillaan.

Tässä asiassa minä katson kuitenkin, että tässä hallituksen esityksessä, vaikka tässä muu kuin virkalääkäri tämän tarkkailulähetteen voi tehdä, kyllä potilaan oikeusturva siinä vaiheessa mutta myös myöhemmin toteutuu näillä uudistuksilla, mitä on, koska potilaan parastahan siinä ajatellaan, ja omaisten hätä on todella suuri monessa tapauksessa.

Mutta siitä olen kyllä Niikon kanssa hieman eri mieltä, kuka pystyy pyytämään poliisin virka-apua, koska se on jo aika rankka toimenpide, että pyydetään poliisi paikalle nostamaan joku ihminen väkisin sairasautoon, ja siitä on oltava mahdollisuus sitten valittaa ja tehdä omat kantelut. Kyllä silloin täytyy olla virkamiesten asialla, jos tämmöisiin pakkokeinoihin lähdetään.

Toisaalta siinä olen Jalosen kanssa samaa mieltä, että järjen käyttöhän tästä asiasta on kadonnut jo varmaan parikymmentä vuotta sitten, koska silloinhan aikoinaan poliisiautolla, useimmiten siviiliautolla, kuljetettiin ihmisiä hoitoon, myös mielisairaalaan, mutta se ei valitettavasti enää ole mahdollista, ja kun nämä vähäiset resurssit ovat käytössä, niin toivoisi, että tähän nyt joku järkevä ratkaisu saadaan, joko sairaankuljettajille enemmän voimankäyttöoikeuksia, joka on sekin vähän kyseenalainen asia, tai sitten poliisi voisi ainakin lyhyen matkan kuljettaa potilasta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tosiaan, parikymmentä vuotta sitten tuli vielä tämä avohoitolaki eli suomalaiset mielisairaalat tyhjennettiin ihmisistä ja pantiin lääkehoitoon. Tämä lääkärien tarkkailu on siinä mielessä älytöntä, viitaten tuonne taaksepäin, että heti ei pääse akuuttiin hoitoon ollenkaan, kun on hätä. Ei ole resursseja. Tämä on nuorisopsykiatriassa ja -psykologiassa pahimmillaan oikeastaan siinä, että koulukuraattorit eivät ole edes psykologeja.

Mutta sen sijaan me arvostamme tässä yhteiskunnassa — psykologeista on muuten naisia nykyään 95 prosenttia, mikä liittyy varmaan siihen, että lääkärikunta ja tämä järjestelmä eivät heitä niin paljon kuitenkaan arvosta — niin sanottuja psykoterapeutteja. Mutta psykoterapeutit ovatkin, kas vain, Kelan lääkärien alaisia, arvoisat kuulijat ja puhemies, niin että toimittaja, näyttelijä, kuka tahansa vähän yliopistossa ollut, voi käydä kolme vuotta Kelan psykoterapiakurssitusta, saa juoda kahvia siinä, ja sitten lääkärin alaisuudessa tehdä rahaa monta vuotta tällä potilaalla, niin että lääkäri valvoo ja antaa lääkkeitä ja ei tapahdu useasti oikeastaan mitään kehitystä, joku saattaa parantua. Tänne löytyy resursseja, mutta ei itse tähän akuuttiin vaiheeseen, tähän todelliseen hätään, siihen, että heti tulisi joku ja veisi johonkin hoitoon, se on äärimmäisen tärkeätä. Tämä yhteiskunta on tästäkin jutusta tehnyt vain eräänlaisen bisneksen, jota hämätään niin, että koskaan, kun tästä yrittää kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomiin, että mitä oikeastaan psykoterapia on tai ketkä sitä harrastavat, toimittajat ja näyttelijät, jotka ovat käyneet muutaman... Lääkärithän eivät opiskele psykologiaa välttämättä ollenkaan, mutta he hoitavat ja ovat tärkeimpiä määrittelijöitä. Tietysti jotkut psykiatrit ovat menneet pitkälle sitten mutta eivät välttämättä silloinkaan.

Tästä on hyvin väärä käsitys, minkä takia tämä koko alue on Suomessa tavallaan rempallaan ja heitteillä, ja rahasta ja valtion politiikasta johtuen myös on hylätty nämä. Minä koen, että mielenterveyshädässä olevat ihmiset akuutissa tilassaan ovat kaikista pienimpiä, kaikista eniten avun tarpeessa. Eli tässä mielessä tämä yhteiskunta on hylännyt kaikista pienimpänsä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Juuri näin kuin edustaja Virtanen totesi: pitää muistaa, että kyseessä on ihminen, joka tarvitsee apua, elikkä sen bisneksen pitää jäädä taka-alalle.

Juuri näin kuin edustaja Tolvanen sanoi: tämä ei ole yksinkertainen asia. Onko oikein, että poliisi voi kuljettaa sairasta ihmistä, ja onko oikein, että sairaankuljetus voi tehdä joitain lieviä fyysisiä toimenpiteitä, että saadaan tilanne rauhoittumaan? Tämä ongelma, virkatoimenpiteiden rajojen ylittäminen, on monessa muussakin. Se haaskaa näitä vähiä virkamiesten resursseja, ja esimerkiksi nyt tämän Pora III -hankkeen yhteydessä haja-asutusalueilla on entistä vähemmän poliiseja, sinne kestää vielä pitempi aika ja niin edespäin. Elikkä tämä ongelma tulee esille monessa muussakin kohtaa.

Toinen asia, mikä nyt ei tähän sitten senkään vertaa liity, on menehtyneen toteaminen. Jos ambulanssi soitetaan jonnekin, sielläpä sitten joutuu odottelemaan taas kerran sitä poliisia, että saadaan se virallisesti tehtyä, vaikka olisi aivan selkeät kuviot ja merkit olemassa.

Elikkä näihin viranomaisoikeuksiin ja -vastuisiin tarvitsisi palata jossain muussa yhteydessä uudelleen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen kanssa olen samaa mieltä siitä, että tämähän on ongelmallinen tulkinta, koska tilanteet terveysasemalla ovat aina yksilöllisiä juuri mielenterveysongelmissa: kuka tarvitsee hoitoa, kenet olisi pakko viedä, ja kuka olisi pakko lähettää kotiin?

Mutta itse nimenomaan kommentoin siitä hallituksen esityksestä, että nyt kun jätetään pois tämä lääketieteen opiskelija, joka on useimmiten hyvin pian valmistumassa lääkäriksi, niin hänellehän nyt annetaan lisää vastuuta siitä, että hän osaa arvioida sen, että hän pystyy tekemään sen M1-lähetteen. Mutta hänelle kuitenkaan ei anneta niin paljon vastuuta, että hän osaisi arvioida sitä, että jos potilas käyttäytyy uhkaavasti tai jollakin tavalla on vahingollinen ympäristölleen tai itselleen, niin sitä pakkotointa hän ei voi pyytää elikkä virka-apua. Siinä mielessä on tämä vähän ristiriitainen esitys kuitenkin, että me luotamme tämän verran siihen valmistuvaan lääkäriin, muttei sitten vähän enemmän. Tulevaisuudessa kuitenkaan tämä ei poista sitä ongelmaa, että siellä ei ole välttämättä paikalla sitä virkasuhteessa olevaa lääkäriä, joka sen toisen puolen päätöksestä voi tehdä, ja sitten niitä hälytellään ja soitellaan paikalle milloin mistäkin.

Mutta tämä nyt ei ollut tämä ensisijainen havaintoni, vaan ensisijainen havainto oli se, että toivoisin, että oikeusturva toteutuu niiden mielenterveyden ongelman kanssa kamppailevien, erityisesti nuorten, kohdalla, jotka haluavat päästä hoitoon. Me tiedämme, että noin 20 prosenttia esimerkiksi lukio-opiskelijoista kärsii keskivaikeasta masennusta, ja heillä on monesti vaikeuksia saada apua ongelmiinsa. Siinä mielessä toivon, että tämä hallituksen esitys tuo myös oikeusturvaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat sitä hoitoa, niin että he pääsevät myös sinne.

Pertti Virtanen /ps:

Hyvin lyhyesti, arvoisa puhemies! Edustaja Niikko oikeastaan paradoksaalisesti paljasti tämän tilanteen: miksei näille lukiolaisille, koululaisille kouluterveydenhuollossa — kun lääkärit tällä tasolla hoitavat mielenterveysjutut ja psykologiset ongelmat ja pystyvät päättelemään nämä — ole sitten niitä lääkäreitä? Miksei? No, ei kai nyt semmoisilla palkoilla kukaan lääkäri mene auttamaan nuoria ja koululaisia ja opiskelijoita. Siellä on vain terveydenhuoltajia ja sitten kuraattoreita, jotka siis eivät ole useimmiten ainakaan psykologeja tai vastavalmistuneita naispsykologeja.

Eli tässä on tämä koko meidän vinoutuma näissä asioissa: kuiteskin lääkäri ilman psykiatristakaan koulutusta saa määritellä sen, kun on vain lääkäri, tarvitseeko pakkohoitoa. Kyllä kai sen nyt pappikin osaisi määritellä tai joku muu vastaava järkevä ihminen. Sinänsä minä kannatan näitä vähän, että poliisille ja virka-avulla ambulanssikuskeille pitäisi antaa selkeämmät mahdollisuudet käyttää voimaa tämmöisissä tilanteissa, etteivät heti jotkut naapurit siinä tai jotkut eri puolueen tyypit lähde sitten syyttelemään liiallisista jutuista.

Tämän verran vielä tähän lääkäreistä. — Kiitos.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys siinä mielessä on todella hyvä, että tässä nyt apua tarvitsevat ihmiset saavat entistä matalammalla kynnyksellä apua ja nämä oikeusturvanäkökohdat on myös huomioitu.

Mutta se, mitä tässä laajemmin nyt on jo käsitelty, on, että Suomihan tarvitsisi muun muassa itsemurhien ehkäisyohjelman. Siinä varmaan pitäisi käydä näitä monia asioita läpi, muun muassa hoitoonpääsyä ja niin edespäin, sekä myös kartoittaa nämä riskiryhmät, kuten esimerkiksi jo itsemurhan tehneiden omaiset ynnä muut. Tässä yhteiskunnassa on paljon, paljon tekemistä mielenterveysasioiden parantamiseksi. Tämä olkoon yksi pikku askel siihen, ja toivottavasti jatkossa päästään hyvin paljon eteenpäin muun muassa tässä itsemurhien ehkäisyohjelmassa, koska on häpeä, että esimerkiksi Pohjoismaista Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolla tällaista ohjelmaa ei ole.

Mutta toivottavasti tämmöistä keskustelua lisää ja myös tämmöisiä hallituksen esityksiä lisää, joilla parannetaan mielenterveyspotilaiden ja heidän omaistensa asemaa.