4) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jätelain muuttamisesta
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
lainsäädäntö on monelta osin
merkittävä muutos olemassa olevaan tilanteeseen.
Tämän sähkö- ja elektroniikkaromun
keräys ja muu jätehuolto on perustunut tuottajavastuuseen
vuodesta 2005 alkaen.
Tähän olemassa olevaan tilanteeseen hallituksen
esityksessä ehdotetaan säännösmuutoksia tuottajavastuun
täsmentämiseksi sekä uudelleenlaaditun
sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun
direktiivin ja siihen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi.
Uudelleenlaadittu SER-direktiivi edellyttää aikaisempaa
tiukempien tavoitteiden asettamista sähkö- ja
elektroniikkalaiteromun erilliskeräykselle ja hyödyntämiselle,
uusia vaatimuksia tuottajan ja jakelijan velvollisuudesta järjestää romun
erilliskeräys, säännöksiä laiteromun
laittomien siirtojen ehkäisemiseksi sekä etämyynnin
sisällyttämisestä tuottajavastuun piiriin.
Valiokunta pitää näitä ehdotettuja
muutoksia kannatettavina katsoen, että niillä edistetään
sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön valmistelua,
kierrätystä ja muuta hyödyntämistä ja
ennen kaikkea parannetaan kuluttajan mahdollisuuksia toimittaa käytöstä poistettu
laite vastaanottopaikkaan veloituksetta ja ilman uuden laitteen
ostovelvoitetta sekä vähennetään
hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla tuottajien rekisteröinti-
ja raportointimenettelyä.
Arvoisa puhemies! Arvion mukaan noin puolet SER-laiteromusta
tällä hetkellä ohjautuu tuottajien
järjestämän jätehuollon ulkopuolelle. On
myös huomattava, että suurin osa ehjien sähkö-
ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytöstä on
normaalin käytetyn tavaran kaupan piirissä kierrätyskeskuksissa,
kirpputoreilla ja internetin myyntisivustoilla. Tuottajayhteisöjen
tietojen mukaan virallisen tuottajavastuujärjestelmän kautta
kulkee lähes 80 prosenttia kaikesta arvoltaan negatiivisesta
romusta mutta vain 15 prosenttia niin sanotusta arvokkaasta romusta.
Valiokunta haluaa erityisesti nostaa esille tämän
muutoksen merkittävyyden siinä, että tällä saatetaan
tuottajavastuujärjestelmä koskemaan ensimmäistä kertaa
etämyyntiä eli käytännössä nettikauppaa.
Yhä suurempi osa tällä hetkellä olevasta
kaupankäynnistä keskittyy näköjänsä netin
piiriin, ja sitä kautta tämä on tulevaisuudessa
vielä merkittävämpi tilanne kuin tällä hetkellä,
ja tämän niin sanotun rajat ylittävän
nettikaupan haltuun saaminen tuottajavastuun näkökulmasta
on todella tulevaisuuden kannalta iso asia.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä,
että SER-laiteromun osalta nettikauppaan liittyvä niin
sanottu vapaamatkustajaongelma muutoksen kautta merkittävästi
pienenee. Valitettavaa tässä on kuitenkin se,
että sääntelyä ei voida ulottaa
käytännössä muihin kuin EU-maihin
sijoittuneeseen nettikauppaan ja sen osalle, joten osa ongelmasta
jää edelleen muiden tuottajien kustannettavaksi.
Koska samantyyppinen vapaamatkustajaongelma liittyy muihinkin tuottajavastuun
alaisiin jätelajeihin, tulisi niidenkin osalta ryhtyä toimiin todella
nopeasti ongelman ratkaisemiseksi, ja tähän valiokunta
haluaa erityisesti kiinnittää huomiota myös
Euroopan unionin tasolla suhteessa kolmansiin maihin.
Näillä edellä esitetyillä perusteilla
ympäristövaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus
hyväksytään muuttamattomana.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä 16/2014,
joka koskee jätelakia ja sen muuttamista EU-direktiivien
mukaisesti.
Sähkö- ja elektroniikkaromun eli
SER-romun keräys on vuodesta 2005 lähtien perustunut
tuottajavastuuseen. Laiteromun keräysaste on vielä matala.
Erityisesti pienten laitteiden vastaanottopaikkoja tarvitaan lisää.
Lisääntynyt rajojen yli ulottuva nettikauppa on
myös osaltaan mutkistanut tilannetta. Myös reilun
kauppatavan ja avoimen kilpailun kannalta on tärkeää,
että kilpailuasetelma on reilu. Nyt kansainvälisen
verkkokaupan toimijat ovat vapaamatkustajia, jotka välttävät
sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanotosta myymälälle
aiheutuneet kulut. Jatkossa etämyyjillä on velvollisuus
nimetä edustaja, joka on sitoutunut romun vastaanottamiseen.
Määräys koskee Euroopan unionin jäsenvaltioita.
Ongelmaksi jää siis edelleen EU:n ulkopuolelta
tuleva nettikauppa. Hyvää on kuitenkin se, että lakimuutos
tehostaisi myös pienten SER-romujen vastaanottoa. Vastaisuudessa
jakelijoiden olisi otettava maksutta vastaan pieniä sähkö- ja
elektroniikkalaitteita kotitalouksilta. Vastaanottovelvollisuus
koskee myyntipinta-alaltaan yli 1 000 neliömetrin
päivittäistavarakauppoja ja muita yli 200 neliömetrin
sähkö- ja elektroniikkaliikkeitä.
Lakimuutos parantaa kierrätystä ja välillisesti materiaalitehokkuutta.
Tavoitteena on myös estää romun laittomia
siirtoja kehitysmaihin eli tätä lisääntynyttä jätteen
dumppausta, jota on valitettavasti yhä enemmän
havaittu. Ympäristövaliokunnassa asiaa käsiteltiin,
ja valiokunta oli yksimielinen lakiehdotuksen hyväksymisestä.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Käsillä on jätelaki
koskien sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Lenkkeillessäni
tuolla kotikyläni Jyväskylän metsikköjen
metsäpoluilla hyvin usein huomaan, että metsään
on heitetty polkujen varrelle mikroja, jääkaappeja,
sähköhelloja, televisioita ja niin poispäin,
joiden paikka olisi aivan muualla kuin joko yhteiskunnan tai jonkin
yksityisen omistamissa metsissä. Käytännössä pitäisi
olla mahdollisuus määrätä jonkinlainen
sanktio edellä mainittujen esineiden heitteille jättäjille.
Rupesin pohtimaan, olisiko paikallaan asentaa jonkinlainen tunniste
myytäviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin.
Vaikkapa niin sanottu siru voitaisiin asentaa jo tehtaalla, jossa
näitä tuotteita valmistetaan, jolloin jälkeenpäin
voidaan tunnistaa, kenelle tuote on aikoinaan myyty. Tiedän,
että tämä on melkoinen kustannus, mutta
päästäisiin eroon tosiaan niistä henkilöistä,
jotka heittelevät tämäntyyppisiä elektronisia tuotteita
muiden harmiksi. Esitän, että hallitusryhmät
aikanaan pohtivat tämmöisenkin asetuksen säätämismahdollisuutta.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edellisessä työssäni
eräs tehtäväkenttä oli ympäristörikosten
tutkinta, ja ikävä kyllä niitä törkeitäkin
ympäristörikoksia jouduttiin tutkimaan, kun oli
erilaisia aineita, useimmiten kemikaaleja, jätetty luontoon,
mutta myös tämmöisiä sähkö-
ja elektroniikkatavaroita, joita oli hallitsemattomasti heitetty
metsiin ja erilaisiin paikkoihin pilaamaan luontoa. Siinä mielessä,
totta kai, jos joku tekee törkeän ympäristörikoksen,
niin hän suunnittelee sitä ja saa miljoonien hyödyn pahimmillaan
tai parhaimmillaan siitä. Siihen tämä hallituksen
esitys ei puutu.
Mutta kun on tämmöinen ihan tavallinen kaduntallaaja,
joka haluaa päästä jostain elektronisesta
laitteesta eroon, niin on siinä mielessä hyvä,
että hänellä nyt on paikka, mihin viedä ilman kustannuksia.
Toivottavasti tästä nyt tulee tämän lain
myötä tällainen maan tapa, että näitä laitteita viedään
näihin keräyspisteisiin ja ne merkataan asianmukaisesti
ja myös sen lisäksi tämmöinen moraalinen
valvonta kasvaisi eli puututtaisiin siihen, jos nähdään,
että jotain elektronista laitetta tuonne luontoa raiskaamaan
heitetään, ja jos ei muuten, niin tehtäisiin
siitä poliisille ilmoitus, että saataisiin tämä asia
hallintaan täällä Suomen tasavallassa
mutta myös muualla maailmassa ja ennen kaikkea luonnon
pilaaminen vähenisi tätä kautta hyvin
huomattavasti.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen taisi ehtiä lähteä.
Hänen ajatuksensa mikrosirusta ei hullumpi sinänsä ole,
mutta asia on varmaan jo keksitty, kun tällaisissa sähkölaitteissa
yleensä on kyllä sarjanumero, jonka perusteella
sitten pystyy jäljittämään,
kuka sen on ainakin valmistanut, ja yleensä sitten valmistaja
pystyy määrittelemään maahantuojan
ja jälleenmyyjänkin.
Ylipäätään näihin
kierrätysasioihin ja ympäristöasioihin:
Pelkillä laeilla ja asetuksilla näitä asioita
ei hoideta. Asia on hyvin pitkälle asenteista kiinni. Ehkä olemme
Suomessa hieman tuudittautuneet liikaa siihen ajatukseen, että meillä ympäristö on
siisti, ja niinhän se nyt pääasiassa
onkin, mutta jos me katsomme, kuinka väljään
asuttu maa tämä on, niin ei se välttämättä aina
näin ole. Jos verrataan vaikka Sveitsiä, Ruotsia,
Saksaa ja Tanskaa, niin kyllä ihmiset pitävät
ympäristöstään ihan eri tavalla
huolta, ja silloin ei ole kysymys kustannuksista vaan kysymys on
asenteista, siitä, miten ihmiset jätteet toimittavat
niille kuuluville paikoilleen.
Yleiskeskustelu päättyi.