Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva lainsäädäntö on monelta osin merkittävä muutos olemassa olevaan tilanteeseen. Tämän sähkö- ja elektroniikkaromun keräys ja muu jätehuolto on perustunut tuottajavastuuseen vuodesta 2005 alkaen.

Tähän olemassa olevaan tilanteeseen hallituksen esityksessä ehdotetaan säännösmuutoksia tuottajavastuun täsmentämiseksi sekä uudelleenlaaditun sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin ja siihen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Uudelleenlaadittu SER-direktiivi edellyttää aikaisempaa tiukempien tavoitteiden asettamista sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erilliskeräykselle ja hyödyntämiselle, uusia vaatimuksia tuottajan ja jakelijan velvollisuudesta järjestää romun erilliskeräys, säännöksiä laiteromun laittomien siirtojen ehkäisemiseksi sekä etämyynnin sisällyttämisestä tuottajavastuun piiriin.

Valiokunta pitää näitä ehdotettuja muutoksia kannatettavina katsoen, että niillä edistetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön valmistelua, kierrätystä ja muuta hyödyntämistä ja ennen kaikkea parannetaan kuluttajan mahdollisuuksia toimittaa käytöstä poistettu laite vastaanottopaikkaan veloituksetta ja ilman uuden laitteen ostovelvoitetta sekä vähennetään hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla tuottajien rekisteröinti- ja raportointimenettelyä.

Arvoisa puhemies! Arvion mukaan noin puolet SER-laiteromusta tällä hetkellä ohjautuu tuottajien järjestämän jätehuollon ulkopuolelle. On myös huomattava, että suurin osa ehjien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytöstä on normaalin käytetyn tavaran kaupan piirissä kierrätyskeskuksissa, kirpputoreilla ja internetin myyntisivustoilla. Tuottajayhteisöjen tietojen mukaan virallisen tuottajavastuujärjestelmän kautta kulkee lähes 80 prosenttia kaikesta arvoltaan negatiivisesta romusta mutta vain 15 prosenttia niin sanotusta arvokkaasta romusta.

Valiokunta haluaa erityisesti nostaa esille tämän muutoksen merkittävyyden siinä, että tällä saatetaan tuottajavastuujärjestelmä koskemaan ensimmäistä kertaa etämyyntiä eli käytännössä nettikauppaa. Yhä suurempi osa tällä hetkellä olevasta kaupankäynnistä keskittyy näköjänsä netin piiriin, ja sitä kautta tämä on tulevaisuudessa vielä merkittävämpi tilanne kuin tällä hetkellä, ja tämän niin sanotun rajat ylittävän nettikaupan haltuun saaminen tuottajavastuun näkökulmasta on todella tulevaisuuden kannalta iso asia.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että SER-laiteromun osalta nettikauppaan liittyvä niin sanottu vapaamatkustajaongelma muutoksen kautta merkittävästi pienenee. Valitettavaa tässä on kuitenkin se, että sääntelyä ei voida ulottaa käytännössä muihin kuin EU-maihin sijoittuneeseen nettikauppaan ja sen osalle, joten osa ongelmasta jää edelleen muiden tuottajien kustannettavaksi. Koska samantyyppinen vapaamatkustajaongelma liittyy muihinkin tuottajavastuun alaisiin jätelajeihin, tulisi niidenkin osalta ryhtyä toimiin todella nopeasti ongelman ratkaisemiseksi, ja tähän valiokunta haluaa erityisesti kiinnittää huomiota myös Euroopan unionin tasolla suhteessa kolmansiin maihin.

Näillä edellä esitetyillä perusteilla ympäristövaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä 16/2014, joka koskee jätelakia ja sen muuttamista EU-direktiivien mukaisesti.

Sähkö- ja elektroniikkaromun eli SER-romun keräys on vuodesta 2005 lähtien perustunut tuottajavastuuseen. Laiteromun keräysaste on vielä matala. Erityisesti pienten laitteiden vastaanottopaikkoja tarvitaan lisää. Lisääntynyt rajojen yli ulottuva nettikauppa on myös osaltaan mutkistanut tilannetta. Myös reilun kauppatavan ja avoimen kilpailun kannalta on tärkeää, että kilpailuasetelma on reilu. Nyt kansainvälisen verkkokaupan toimijat ovat vapaamatkustajia, jotka välttävät sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanotosta myymälälle aiheutuneet kulut. Jatkossa etämyyjillä on velvollisuus nimetä edustaja, joka on sitoutunut romun vastaanottamiseen. Määräys koskee Euroopan unionin jäsenvaltioita. Ongelmaksi jää siis edelleen EU:n ulkopuolelta tuleva nettikauppa. Hyvää on kuitenkin se, että lakimuutos tehostaisi myös pienten SER-romujen vastaanottoa. Vastaisuudessa jakelijoiden olisi otettava maksutta vastaan pieniä sähkö- ja elektroniikkalaitteita kotitalouksilta. Vastaanottovelvollisuus koskee myyntipinta-alaltaan yli 1 000 neliömetrin päivittäistavarakauppoja ja muita yli 200 neliömetrin sähkö- ja elektroniikkaliikkeitä.

Lakimuutos parantaa kierrätystä ja välillisesti materiaalitehokkuutta. Tavoitteena on myös estää romun laittomia siirtoja kehitysmaihin eli tätä lisääntynyttä jätteen dumppausta, jota on valitettavasti yhä enemmän havaittu. Ympäristövaliokunnassa asiaa käsiteltiin, ja valiokunta oli yksimielinen lakiehdotuksen hyväksymisestä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Käsillä on jätelaki koskien sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Lenkkeillessäni tuolla kotikyläni Jyväskylän metsikköjen metsäpoluilla hyvin usein huomaan, että metsään on heitetty polkujen varrelle mikroja, jääkaappeja, sähköhelloja, televisioita ja niin poispäin, joiden paikka olisi aivan muualla kuin joko yhteiskunnan tai jonkin yksityisen omistamissa metsissä. Käytännössä pitäisi olla mahdollisuus määrätä jonkinlainen sanktio edellä mainittujen esineiden heitteille jättäjille.

Rupesin pohtimaan, olisiko paikallaan asentaa jonkinlainen tunniste myytäviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin. Vaikkapa niin sanottu siru voitaisiin asentaa jo tehtaalla, jossa näitä tuotteita valmistetaan, jolloin jälkeenpäin voidaan tunnistaa, kenelle tuote on aikoinaan myyty. Tiedän, että tämä on melkoinen kustannus, mutta päästäisiin eroon tosiaan niistä henkilöistä, jotka heittelevät tämäntyyppisiä elektronisia tuotteita muiden harmiksi. Esitän, että hallitusryhmät aikanaan pohtivat tämmöisenkin asetuksen säätämismahdollisuutta.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellisessä työssäni eräs tehtäväkenttä oli ympäristörikosten tutkinta, ja ikävä kyllä niitä törkeitäkin ympäristörikoksia jouduttiin tutkimaan, kun oli erilaisia aineita, useimmiten kemikaaleja, jätetty luontoon, mutta myös tämmöisiä sähkö- ja elektroniikkatavaroita, joita oli hallitsemattomasti heitetty metsiin ja erilaisiin paikkoihin pilaamaan luontoa. Siinä mielessä, totta kai, jos joku tekee törkeän ympäristörikoksen, niin hän suunnittelee sitä ja saa miljoonien hyödyn pahimmillaan tai parhaimmillaan siitä. Siihen tämä hallituksen esitys ei puutu.

Mutta kun on tämmöinen ihan tavallinen kaduntallaaja, joka haluaa päästä jostain elektronisesta laitteesta eroon, niin on siinä mielessä hyvä, että hänellä nyt on paikka, mihin viedä ilman kustannuksia. Toivottavasti tästä nyt tulee tämän lain myötä tällainen maan tapa, että näitä laitteita viedään näihin keräyspisteisiin ja ne merkataan asianmukaisesti ja myös sen lisäksi tämmöinen moraalinen valvonta kasvaisi eli puututtaisiin siihen, jos nähdään, että jotain elektronista laitetta tuonne luontoa raiskaamaan heitetään, ja jos ei muuten, niin tehtäisiin siitä poliisille ilmoitus, että saataisiin tämä asia hallintaan täällä Suomen tasavallassa mutta myös muualla maailmassa ja ennen kaikkea luonnon pilaaminen vähenisi tätä kautta hyvin huomattavasti.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen taisi ehtiä lähteä. Hänen ajatuksensa mikrosirusta ei hullumpi sinänsä ole, mutta asia on varmaan jo keksitty, kun tällaisissa sähkölaitteissa yleensä on kyllä sarjanumero, jonka perusteella sitten pystyy jäljittämään, kuka sen on ainakin valmistanut, ja yleensä sitten valmistaja pystyy määrittelemään maahantuojan ja jälleenmyyjänkin.

Ylipäätään näihin kierrätysasioihin ja ympäristöasioihin: Pelkillä laeilla ja asetuksilla näitä asioita ei hoideta. Asia on hyvin pitkälle asenteista kiinni. Ehkä olemme Suomessa hieman tuudittautuneet liikaa siihen ajatukseen, että meillä ympäristö on siisti, ja niinhän se nyt pääasiassa onkin, mutta jos me katsomme, kuinka väljään asuttu maa tämä on, niin ei se välttämättä aina näin ole. Jos verrataan vaikka Sveitsiä, Ruotsia, Saksaa ja Tanskaa, niin kyllä ihmiset pitävät ympäristöstään ihan eri tavalla huolta, ja silloin ei ole kysymys kustannuksista vaan kysymys on asenteista, siitä, miten ihmiset jätteet toimittavat niille kuuluville paikoilleen.