Täysistunnon pöytäkirja 47/2005 vp

PTK 47/2005 vp

47. TORSTAINA 28. HUHTIKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

 

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Nyt annettu lakiesitys ammatillisen aikuiskoulutuksen lainsäädännön muuttamisesta liittyy hallituksen linjaamaan aikuiskoulutuspolitiikan toimeenpanoon. Tämä esitys nyt tässä on tietysti osa suurempaa tavoitetta eli tavoitetta nostaa aikuisväestön osaamistasoa, nostaa työllisyysastetta sekä luoda työmarkkinoille myönteistä joustavuutta. Hallitusohjelman mukaan aikuiskoulutusta kehitetään nimenomaan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten pohjalta. Keskeinen lähtökohta on työikäisen aikuisväestön osaamisen jatkuva kehittäminen; puhumme elinikäisestä oppimisesta. Tässä tarkoituksessa myös vuoden 2005 talousarviossa on asetettu tavoite nostaa työikäisen aikuisväestön vuotuinen osallistumisaste aikuiskoulutukseen nykyisestä 53 prosentista 60 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä. Sinänsä nämä luvut ovat jo tällä hetkellä korkeita, jos vertaamme niitä esimerkiksi Oecd-maiden tasolla. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen kohdennetaan tällä hetkellä vuositasolla 730 miljoonaa euroa valtion budjetissa.

Pyrkimykset työllisyysasteen ja eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen sekä työikäisen aikuisväestön koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen edellyttävät myös ammatillisen aikuiskoulutuksen määrätietoista kehittämispolitiikkaa sekä myös riittäviä ohjauksen välineitä, jotta voimme varmistaa ja kehittää laatua sekä myös vahvistaa vaikuttavuutta. Ehdotukset tähtäävät ammatillisen lisäkoulutuksen toimintaedellytysten vakauden ja erityisesti ennakoitavuuden lisäämiseen, työelämän palvelu- ja kehittämistehtävän vahvistamiseen sekä koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Näin ollen puhumme myös samalla resurssien entistä paremmasta ja taloudellisemmasta käytöstä. Tämä esitys on käynyt pitkällisen valmistelun, työryhmätyön, lävitse, ja se on ollut lausuntokierroksella, ja pääosa lausunnonantajista kannattaa valmistelutyöryhmän esityksiä. Tätä hallituksen esitystä on myös valmisteltu nykyisen voimassa olevan koulutuslainsäädännön hengen mukaisesti.

Hallituksen esitys sisältää seuraavaa. Ammatillisen aikuiskoulutuslain mukaisen koulutuksen järjestämisluvat on tarkoitus uusia siten, että niillä nyt jatkossa olisi entistä selkeämpi yhteys myös rahoitukseen. Nyt luvat ovat ohjausvaikutukseltaan varsin tyhjiä, yhden rivin mainintoja. Lisäksi usean lainsäädäntö- ja rahoitusuudistuksen seurauksena tällä hetkellä yli puolet niistä, joilla nämä luvat tällä hetkellä on, ei ole useaan vuoteen itse asiassa järjestänyt lisäkoulutusta eikä ole saanut siihen myöskään valtion rahoitusta. Näin ollen lupakäytännöstä tehtäisiin selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Lupiin sisällytetään määrällinen säätely siten, että niissä varmistetaan järjestäjän valtion rahoitusta saavan koulutuksen vähimmäistaso seuraaville vuosille sekä oppilaitosmuotoisen että myös oppisopimuksena järjestettävän lisäkoulutuksen osalta. Tarvittaessa lupiin sisällytetään myös maininnat esimerkiksi erityisen kalliiden alojen erityisopetuksen ja ruotsinkielisen aikuiskoulutuksen osalta. Samoin näihin lupiin voidaan sisällyttää myös suunnitelma työelämän kehittämis- ja palvelutehtävästä, jolloin erityisesti painotetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, niiden tarpeita. Myös pienillä järjestäjillä on mahdollisuus hakea ja saada työelämän palvelutehtävä.

Näin ollen ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupien uusimisella vahvistetaan ammatillisen aikuiskoulutuslain mukaisen lisäkoulutuksen ohjausta niin, että koulutuksella voidaan entistä paremmin myös vastata näihin tarpeisiin, jotka palvelevat työllisyyttä ja työikäisen aikuisväestön osaamistason nostamista. Ehdotuksilla parannetaan valtakunnallisesti toimivan sekä koulutuksen järjestäjäverkon toimintaedellytysten vakautta ja ennakoitavuutta. Tällä esityksellä sen sijaan ei puututa koulutuksen järjestäjän päätäntävaltaan siitä, miten siellä organisoidaan varsinaisesti tämä ammatillinen lisäkoulutus.

Nykyisin valtionosuutta saavaa järjestäjäverkkoa ei pyritä järjestämislupien uusimisella muuttamaan tai supistamaan. Tällä hetkellä valtionosuutta saavia järjestäjiä on noin 190. Lisäkoulutuksen järjestäjäverkko näin ollen jatkossakin muodostuu suurista ja pienistä yksiköistä, kunnallisista ja yksityisistä, aikuiskoulutukseen keskittyneistä ja niistä, joilla aikuiskoulutus on vähäisempi osa toimintaa. Järjestelmä ei myöskään ole suljettu. Järjestämislupia voi jatkossakin hakea ja saada. Samoin myös ruotsinkielisten palvelut on tarkoitus turvata.

Opetusministeriö on jo vuonna 2004 antanut koulutuksen arviointineuvoston tehtäväksi ammatillisen aikuiskoulutuksen kaksivaiheisen arvioinnin toimeenpanon, ja se toinen vaihe ajoittuu vuosille 2006—2007. Nämä tavoitteet tarkennetaan syksyllä 2005 ja tämä arvioinnin toinen vaihe voidaan nyt suunnata niin, että se tuottaa myös kehittämistyössä tarvittavaa tietoa käyttöön otettavan ohjausjärjestelmän toimivuudesta ja tuloksista, ja näin ollen saamme myös sitten jatkoon siitä eväitä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen on enemmän kuin oikeassa siinä, että ammatillinen aikuiskoulutus on entistä tärkeämpi asia tässä yhteiskunnassa ja tulee tarvitsemaan myöskin lisää resursseja. Kysyä sen sijaan sopii, onko nyt esitetty lainsäädäntö viisain tapa tätä toimintaa järjestää.

Käsittelyssä olevalla lakiesityksellä on varmaan tarkoituksena ollut, kuten kuulimme, aikuiskoulutuskeskusten rahoituksen vakauden ja ennakoitavuuden parantaminen, joka toki sinällään on positiivinen tavoite. Tuloksena uhkaa kuitenkin muodostua malli, jossa ammatillinen aikuiskoulutus entistä enemmän eriytyy ammatillisesta perusopetuksesta. Onko tämä järkevää, kun meillä ei ole erillisiä aikuiskoulutusorganisaatioita ammattikorkeakouluissa eikä yliopistoissakaan? On myönnettävä, että matkan varrella tämä esitys on parantunut huomattavasti siitä, mitä se oli ensimmäisissä väliraporteissa. Siitä huolimatta ymmärrän hyvin ammatillisen perusopetuksen yhteydessä toimivien aikuiskoulutusosastojen huolen siitä, että tämä voi olla uudistus, joka tulee heikentämään niiden toimintaedellytyksiä. En väitä, että se on välttämätön seuraus, mutta tämä vaara on huomioitava, koska rahoitusmalli tulee muuttumaan.

Pidän lakiesitystä ongelmallisena pienten seutukuntien näkökulmasta. Sen sijaan, että aikuiskoulutusta kehitettäisiin ammatillisen perusopetuksen yhteydessä, voimistetaan keskittämistä maakuntatason yksikköön. Nykyinen hajautettu malli mahdollistaa aikuiskoulutusyksikön ja oman seutukunnan yritysten välisen hedelmällisen yhteistyön. Isommissa yksiköissä on vaarana, että tämä napanuora katkeaa eikä räätälöityä koulutusta voida yhtä tehokkaasti antaa. Samalla voidaan jopa toimia koko perusideaa vastaan.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen tehtävä on kouluttaa aikuisia työelämään, jolloin kouluttajan ja yritysten välinen läheinen yhteistyö on avainasemassa. Erityisen tehokkaasti työelämään kouluttaminen tapahtuu oppisopimusta hyödyntämällä. Etenkin oppisopimusjärjestelmässä opetuksen yksilöllinen räätälöinti opiskelijan ja yrityksen tarpeisiin sekä yrittäjän ja koulutuksen järjestäjän henkilökohtainen luottamussuhde korostuvat. Jos koulutus isommissa yksiköissä ei kykene riittävään räätälöintiin eikä luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen, niin uusia työpaikkoja ei synny.

Olen Vammalassa seurannut hyvin läheltä sitä kehitystä, joka on tapahtunut meidän aikuiskoulutusosastossamme, joka toimii ammatillisen perusopetuksen yhteydessä erittäin tiiviissä yhteistyössä alueen yritysten kanssa, ja se on osoittautunut hyvin sopivaksi toimintamalliksi silloin, kun on olemassa yrityksiä, jotka haluavat lisätä työvoimaansa. On onnistuttu kouluttamaan niille uusia työntekijöitä niin oppisopimuksen kuin muunkin aikuiskoulutuksen kautta. Kyllä siellä on olemassa aito huoli siitä, että näiden aikuiskoulutusosastojen toimintaedellytykset heikkenevät, ja jos jossakin vaiheessa — en sano vielä, mutta jossakin myöhemmässä vaiheessa, johon tämä saattaa olla ensimmäinen askel — siirrytään siihen, että aikuiskoulutuskeskukset hoitavat nämä asiat, niin en usko ollenkaan, että se toimii yhtä hyvin kuin tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen lopputulemaksi tulee se, että esityksessä on enemmän keskitytty koulutuksen organisointiin kuin koulutuksen kehittämiseen. Kun sivistysvaliokunta ryhtyy tätä esitystä käsittelemään, tulee valiokunnan vakavasti miettiä, johtaako tämän esityksen hyväksyminen aikuiskoulutuksen tuloksellisuuden lisäämiseen vai vaarannetaanko nyt hyvin toimivien aikuiskoulutusosastojen toimintaedellytyksiä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen totesi täällä, että lausunnonantajat lähes yksimielisesti ovat kannattaneet tätä hallituksen esitystä. Kuitenkin toteaisin, että kaksi merkittävää lausunnonantajaa, Kuntaliitto ja Opetushallitus, ovat täysin eri linjoilla, ministeri Haatainen, kuin tämä esitys.

Jos lähtee siitä, mikä tässä nyt on sellaista, mikä ainakin itseäni vähän ikään kuin pelottaa — mitenkä tässä oikeastaan tulee käymään, kun ajattelee tätä nykyistä lakia, joka on ollut aika toimiva — mielestäni lähtökohdan tulee olla ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus sen osana eikä eriytettynä niin kuin tässä nyt esitetään. Lakiesityksessä keskitytään lisäksi koulutuksen organisointiin eikä oikeastaan sen koulutuksen kehittämiseen lainkaan. Mielestäni esitys ei myöskään kohtele tasapuolisesti eri koulutuksen järjestäjiä. Tässähän annetaan ammatillisille aikuiskoulutuskeskuksille hyvin määräävä asema silloin, kun puhutaan ammatillisesta lisäkoulutuksesta. Esityksellä lisäksi hajautetaan resursseja ja pirstotaan yhteistyöverkostoja.

Näin tulee käymään Pirkanmaalla, joka on hyvin merkittävä, iso ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjä. Kävimme myöskin ministeriä tapaamassa tämmöisen delegaation kanssa, jossa oli Kauppakamarin edustaja ja meidän oppisopimustoimistomme johtaja, jolla on hyvin pitkäaikainen kokemus asioista. Pirkanmaalla tällä lailla tullaan romuttamaan hyvä verkosto, jossa ovat työnantajat olleet voimakkaasti mukana.

Lisäksi työvoimapoliittinen koulutus ei saa olla määräävässä asemassa ammatillista koulutusta kehitettäessä. Tässä on nyt pantu oikeastaan nämä samalle linjalle ja sitä viedään näin eteenpäin. En pidä sitä kovin hyvänä asiana. Erillisiä aikuiskoulutusorganisaatioita ei mielestäni tarvita ammatillisessa koulutuksessa, ja eihän niitä ole ollut ammattikorkeakouluissa eikä yliopistoissakaan eikä sinne varmasti tule.

Pikkuisen ilkeästi kun ajattelen asiaa, toivottavasti kuitenkin sopuisasti, niin yleisesti ajatellen tuntuu, että nyt halutaan luoda ammatilliseen koulutukseen keinotekoisia raja-aitoja. Yllätyksekseni kuulin radiosta ministeri Mannisen lausunnon samasta asiasta. Hän oli kyllä täsmälleen tätä mieltä myöskin tänään, vai eilenkö se oli, kun hän on antanut tästä asiasta lausunnon.

Peruskysymys tässä lakiesityksessä on, tuleeko ammatillista aikuiskoulutusta kehittää erillisenä kokonaisuutena vain tiiviisti yhdessä muun ammatillisen koulutuksen kanssa. Opetusministeriön esityksessähän nyt halutaan nimenomaan korostaa ammatillisen aikuiskoulutuksen erillisyyttä muusta ammatillisesta koulutuksesta, ja sitä tukee tietysti myös nyt sitten työministeriö.

Opetushallitus taas edustaa toista näkökantaa, koska eriytyminen muun muassa vaarantaa seudullisen yhteistyön, niin kuin heidän olen kuullut sanovan, ja tässä viittaan vaan lausuntoihin, mitä Pirkanmaalta olen saanut tietooni.

Myös Kuntaliitto on voimakkaasti kritisoinut esitystä. Sen mukaan nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tarkoituksenmukaisen, erilaiset alueelliset lähtökohdat huomioon ottavien koulutuksen järjestäjien muodostumisen ilman mitään ikärajoitteisuutta, esimerkkinä. Laki suo nykyisinkin hyvät edellytykset verkostomaiseen koulutukseen, jota pidetään todella tärkeänä maakunnissa silloin, kun puhutaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa myöskin erikoistumisen ammatilliseen aikuiskoulutukseen.

Mielestäni nykyisillä koulutuksen järjestäjillä on lainsäädännön perusteella hyvät mahdollisuudet erikoistua aikuiskoulutukseen, mutta keskittyminen pelkästään aikuiskoulutukseen edellyttää mielestäni todella riittävää väestöpohjaa tai erikoistumista tiettyihin koulutusaloihin. Esimerkiksi Kuntaliitto muistuttaa, että erikoistuminen aikuiskoulutukseen edellyttää alueella toimivilta koulutuksen järjestäjiltä muun muassa sitä, että vastataan erikoistumisen tasosta, mutta myöskin sitten kokonaisuudesta elikkä että molemmat asiat pitäisi ottaa huomioon.

Ehdotuksen mukaan tavoitteena on tukea riittävän vahvojen ammatilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneiden järjestäjien muodostumista, mihin ministeri avauspuheessakin viittasi. Hallituksen esitys tuleekin lisäämään tietysti merkittävästi opetusministeriön valtaa ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämisverkon eriyttämiseksi. Kyllä aikuiskoulutuksen voimavarat tavallaan hajautetaan, ja täytyy tietysti sanoa, että kun meillä on niin laaja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten verkosto — joku on sanonut, että niitä on puolet liikaa — niin tulee mieleen väistämättä se, että nyt tällä uudella lakiesityksellä tuetaan enemmän seiniä kuin sitä osaamista ja oppimista. Vähän tällainen tunne tulee. Joku viisas on sanonut, että ammatillinen koulutus ja ammatillinen aikuiskoulutus joko kehittyy hyvien pätevien opettajien myötä taikka kaatuu niiden puutteesta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi voisi sanoa sen, että lupamenettely johtaa ammatillisen koulutuksen voimakkaaseen jakautumiseen erikseen nuorten ja aikuisten opetussuunnitelmaperusteiseen ja näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen sekä erilliseen lisäkoulutukseen. Kyllä näillä aloituspaikoilla, niiden puutteella tai niiden lisäämisellä, luodaan aika paljon sitten myöskin mahdollisuutta siihen, missä sitä koulutusta järjestetään, missä on terveydenhuollon alalla esimerkiksi ammatillinen lisäkoulutus, koulutetaanko aikuiskoulutuskeskuksissa, joista — valitettavasti tiedän — monessa ei tänä päivänä ole päteviä terveydenhuollon alan kouluttajia, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa kyllä todella on. Pelkoni on suuri siitä, että tämä hyvä järjestelmä tällä uudella lailla tullaan rikkomaan.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain taustalla on tämän vuosituhannen alussa toimineen parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitykset jatkotoimista. Tätä esitystä on huolella valmisteltu Aave-työryhmässä (Ed. Tulonen: Kaikki on vanhaa jo!), joka on antanut työstään väliraportin ja sitten lopullisen raportin. Tässä lakiehdotuksessa on hyviä, olemassa olevaa lakia selventäviä elementtejä. Aikuiskoulutuksen täydentäminen ja osaamisen jatkuva kehittäminen edellyttävät hyvin organisoitua aikuiskoulutuksen järjestämistä. Työelämän nopea muutos vaatii työntekijöitä kouluttautumaan yhä uudelleen. Laadukasta aikuiskoulutusta tarvitaan ammattitaidon ylläpitämiseksi ja koulutustason nostamiseksi. Tämä on sekä koulutusjärjestelmämme että koko työyhteisön vahvuus.

Hallituksen tavoite nostaa työikäisessä aikuisväestössä koulutukseen osallistuvien osuus vuoteen 2008 mennessä 60 prosenttiin 54 prosentin tasosta vuonna 2000 tarkoittaa sitä, että aikuiskoulutukseen osallistuvien määrän on selkeästi noustava. Ammatillisella aikuiskoulutuksella on erityisen tärkeä paikka suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa ammattiosaajista monilla aloilla jo nyt on pulaa ja tulevaisuudessa tämä pula tulee vain syvenemään. Ammatillista aikuiskoulutusta kehitetäänkin osana ammatillisen koulutuksen politiikkaa. Ammatillisen koulutuksen palvelukykyä on kaikin puolin vahvistettava.

Tässä sekoitetaan helposti puurot ja vellit. Aave-ryhmä ei esitä puuttumista nuorisoasteen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen tai rahoitukseen eikä myöskään oppisopimuskoulutuksen rahoitukseen tai järjestäjäverkkoon. Tässä todellakin puhutaan siis ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Koulutuksen muotoina ovat omaehtoinen koulutus, työvoimakoulutus ja henkilöstökoulutus.

Aikuiskoulutus on kokonaan valtion rahoittamaa. Työnantajilta ja opiskelijoilta perittävät maksut täydentävät rahoitusta, mutta kunnat eivät osallistu rahoittajina tähän koulutukseen. Lisää kustannuksia näistä ehdotuksista ei aiheudu, niin kuin valtiovarainministeriökin on lausunnossaan todennut. Lisäkoulutuksen budjettiesitys tehdään kehysten puitteissa.

Toisaalta lisäkoulutuksen lupa ei velvoita perustamaan eri yksiköitä aikuiskoulutusta varten. Tässä esityksen mukaan järjestäjäverkko muodostuisi nykyisistä järjestäjistä, johon joukkoon sopii monen kokoisia, sekä kunnallisia että yksityisiä järjestäjiä. Nämä taustayhteisöt ovat jokseenkin samoja kuin ammatillisella koulutuksella.

Näyttötutkinnot mielestäni palvelevat kaikkia osapuolia. Ammattitaidon voi luonnollisesti hankkia muutoinkin kuin koulun penkillä opetusta seuraten. Tutkinnonsuorittajat tosin tällä hetkellä tavallisesti osallistuvat myös tutkintoon johtavaan koulutukseen. Nämä näyttötutkinnot kasvattivat viime vuonna suosiotaan. Se on joustava tapa hankkia ammattitutkinto vaikkapa työn ohessa, ja tällaista hyväksi havaittua käytäntöä kannattaa tukea ja entisestään parantaa. Näyttötutkintoja suorittavalla ja opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvalla ammatillisella perustutkinnolla on samat ammatilliset tavoitteet ja vaadittava ammattitaito.

Tässä esityksessä opintosuoritusten hyväksilukemista koskevaa säännöstä täsmennetään ja täydennetään. Opiskelijan oikeus osaamisen tunnustamiseen käsittää aikaisemmin suoritettujen opintojen lisäksi myös muutoin hankitun osaamisen hyväksilukemista ja tunnustamisen. Kuten jo totesin, ammattitaidon voi oppia myös työn kautta, ja siksi tämä täsmennys on aivan paikallaan.

Tässä järjestelmässä opetusministeriö myöntää järjestämisluvat sekä sillä on mahdollisuus muuttaa koulutustehtävää ja luvassa olevaa suoritemäärää. Järjestäminen ja kehittäminen tapahtuvat uudistuvankin rakenteen puitteissa järjestäjän päättämällä tavalla. Opetushallitus koordinoi näyttötutkintojen tutkintotoimikuntien työtä.

Herra puhemies! Mielestäni parasta tässä esityksessä on työelämän palvelu- ja kehittämistehtävän tulo tähän lakiin. Edellisessä työpaikassani toimin viisi vuotta yhtiössä, jossa oli aikuiskoulutusyksikkö ja sitten kehittämisyksikkö. Tämä oli toiminut vuodesta 1995 lähtien, ja käytäntö todettiin hyväksi. Tälle palvelu- ja kehittämistehtävälle ennustan erittäin myönteistä vastaanottoa. Tällä syvennetään samalla oppilaitosten ja yritysten keskeistä yhteistyötä. Tätä toivotaan koko koulujärjestelmältä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä 40/2005 ammatillisen lisäkoulutuksen suunnittelua, ohjausta ja seurantaa ehdotetaan uudistettavaksi hallituksen linjaaman aikuiskoulutuspolitiikan mukaisesti. Uudistuksella pyritään varmistamaan, että laadukasta ammatillista aikuiskoulutusta tarjotaan työikäiselle aikuisväestölle kaikkialla Suomessa eri koulutusaloilla. Ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin valmistava lisäkoulutus sekä näyttötutkinto ja muu lisäkoulutus ovat aikuisväestölle soveltuvaa koulutusta, jota tarvitaan ammatillisen osaamisen hankkimiseen ja kehittämiseen. Koulutukseen osallistuu vuosittain noin 50 000 henkilöä. Lisäkoulutusta voidaan järjestää oppilaitoksissa tai oppisopimuskoulutuksena.

Ammatillista lisäkoulutusta säätelee laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, jota hallitus esittää nyt muutettavaksi. Uudistuksessa ammatillisen lisäkoulutuksen suunnittelua, ohjausta ja seurantaa esitetään tehostettavaksi. Samalla säilytettäisiin järjestelmän joustavuus. Uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa ammatillisen aikuiskoulutuksen toimintaedellytyksiä ja laatua.

Valtionosuuden edellytyksenä olevia ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupia ehdotetaan tässä esityksessä uudistettavaksi. Nykyisen suppean järjestämisluvan sijaan uudistettu järjestämislupa sisältäisi ammatillisen peruskoulutuksen tapaan määrällistä säätelyä opiskelijatyövuosina tai oppisopimuksina, mikä lisäisi toiminnan ja rahoituksen vakautta. Järjestämislupiin sisältyisi myös koulutusaloja ja erityistehtäviä koskevia määräyksiä. Järjestämislupaan on mahdollista ottaa myös ammatilliseen lisäkoulutukseen liittyvä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä. Siinä on kyse yrityksille, erityisesti pienyrityksille ja julkisyhteisöille, tarjotuista osaamisen kehittämispalveluista. Samalla on tarkoitus muuttaa lisäkoulutuksen järjestämislupien määrää vastaamaan todellista koulutuksen järjestämistä. Järjestämisluvat uusittaisiin niiden lisäkoulutuksen järjestäjien osalta, jotka saavat valtionosuutta ammatilliseen lisäkoulutukseen. Myös pienten koulutuksenjärjestäjien sekä ruotsinkielisen aikuiskoulutuksen tarpeet otetaan huomioon järjestämislupien uusimisen yhteydessä.

Arvoisa herra puhemies! Aikuiskoulutusta johtaneena ja aikuiskouluttajana voin todeta, että on erittäin hyvä, että aikuiskoulutus otetaan kehittämisen kohteeksi. On tärkeää kuitenkin kokonaisvaltaisesti kehittää aikuiskoulutusta, sillä sitä tarvitaan erityisesti nyt, kun työelämä muuttuu niin hurjaa vauhtia. Meille tulee koko ajan uusia osaamisvaatimuksia, ja meillähän on ongelmana rakennetyöttömyys. Meillä on kyllä työntekijöitä, mutta ei ole sitä osaamista, mitä tarvittaisiin, elikkä osaaminen ja sen tarve eivät välttämättä kohtaannu.

Myöskin elämänhallintaongelmia ja syrjäytymisen ongelmia on monella työikäisellä, ja koulutus kuitenkin auttaa jonkin verran siinä, että syrjäytymistä ei tapahtuisi. Myöskin ihmisen hyvinvointi ja terveys ovat yhteydessä koulutustasoon tutkimusten mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Kriittisiä pisteitäkin tässä esityksessä kuitenkin on. On huomioitava, ettei käy niin, että ammatillinen koulutus jakaantuu erikseen nuorten ja aikuisten opetussuunnitelmaperusteiseen ja näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen sekä erilliseen ammatilliseen lisäkoulutukseen. Mielestäni aikuiskoulutusta ei tule eriyttää muusta ammatillisesta koulutuksesta.

Kun kehitetään aikuiskoulutusta, tulee huomioida kaikki aikuiskoulutusta järjestävät oppilaitosmuodot tasapuolisesti. On tärkeää myös, ettei esitys vaaranna oppisopimuskoulutuksen nykyistä paikallista asiakassuuntautunutta toimintaa. Työelämän palvelu- ja kehittämistehtävän valtionosuuksien ja valtionavustusten tulee olla kaikkien ammatillisten koulutusorganisaatioiden haettavina. Sitten totean vielä resursseista, että resurssit tulee jakaa koulutustarpeen perusteella alueelliset ja kielelliset koulutustarpeet huomioon ottaen.

Kaiken kaikkiaan aikuiskoulutuksen nykytilasta tulisi tehdä arviointeja. Tässähän todetaan, että jatkossa sitä kyllä arvioidaan, mutta olisi tietysti ollut hyvä, että tämänkin lain perustana olisi ollut eräänlainen nykytilan selvitys, hieman tarkempi kuin nyt on tehty. Toivon, että se jatkossa kuitenkin tehdään.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Olen suorastaan ällikällä lyöty. Tätä lakia on pelätty yli vuoden. Olen saanut lukuisia soittoja todellakin vuoden aikana, joissa eri ammatillisten oppilaitosten henkilökunta, opettajat ja muut järjestäjätahot ovat soittaneet ja kyselleet, mikä on tilanne. Olen tähän asti ollut siinä naiivissa ajatuksessa ja aivan varma, että koska tätä todellakin vastustaa kaksi merkittävää tahoa — tästä on tehty yksi selvä eriävä mielipide, ja Kuntaliitto vastustaa voimakkaasti — niin tätä lakia ei tuotaisi tässä muodossa ainakaan tänne eduskuntaan.

Ajatus lisätä työikäisen aikuisväestön osallistumista ammatilliseen koulutukseen on luonnollisesti erittäin kannatettava, ja on ilahduttavaa kuulla, että tällaisissa tavoitteissa on onnistuttukin jossain määrin. Nyt tämä hallituksen esitys kuitenkin tulee merkittävällä tavalla muokkaamaan jatkossa meidän ammatillisen koulutuksemme järjestämistä. Kun järjestämisluvissa eriytetään ammatillinen aikuiskoulutus ja nuorisoasteen peruskoulutus, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ensinnäkin haiskahtaa se, että tässä puhutaan oikeasti rahasta. Onko ammatillinen aikuiskoulutus niin paljon kannattavampaa, että siitä kannattaa lobata jopa siinä määrin, että mahdollisuus järjestää tätä kustannustehokkaasti ollaan valmiita unohtamaan täysin?

Tällainen kahden koulun järjestelmä tarkoittaa puhtaasti tehottomuutta. Tällä hetkellä jo ammatillisella puolella esimerkiksi Espoossa on ilmoitettu sama asia, mikä on tilanne monella muullakin kouluasteella esimerkiksi lukioissa ja peruskouluissa ja monessa muussa, että opetustilat ja opettajat ovat käytössä päiväsaikaan ja ilta-aikaan on voitu tähän asti opettaa aikuisia. Nyt nämä halutaan kahteen eri laitokseen, jolloin sekä luokkatilat että luonnollisesti myöskin ammatillisen koulutuksen puolella kalliit laitteet jäävät iltaisin erittäin huonolle käytölle, kun vieressä on kilpaileva ammatillinen aikuiskoulutuslaitos.

Ihmettelen, mihin tällainen aikuiskoulutuksen eriyttäminen johtaisi muilla koulutusasteilla. Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa ollaan tällä hetkellä juuri vahvistamassa ylempiä tutkintoja, ja kuten kaikki hyvin tietävät, ylemmät tutkinnot tarkoittavat sitä, että välissä ammattikorkeakoulun perustutkinnon jälkeen on vähintään kolme vuotta työelämäkokemusta. Sen lisäksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittamaan lähtevät ovat olleet oikeasti paljon pidempään työelämässä. Kuitenkin tämä koulutus ammattikorkeakoulujen puolella ylemmille tutkinnoille myös tullaan antamaan jatkossakin ihan samassa oppilaitoksessa, samojen oppilaiden yhteydessä kuin perustutkinnotkin. Samoin ammatillisen koulun puolelta siirtyneet aikuiset, jotka ovat olleet monta vuotta työssä ja jotka jatkavat ammattikorkeakoulussa, ovat integroituina aivan siihen samaan nuoriso-opetukseen kuin muuallakin, esimerkiksi yliopistoissa.

Hämmästelen sitä, mihin johtaa tiettyjen ammatillisten aineiden opetus, mihin se johtaa, että meillä ammatillinen aikuiskoulutus eriytetään täydellisesti nimenomaan tiettyjen alojen osalta. Se mielestäni tulee johtamaan siihen, että jotkut alat kuolevat pois nuorisoasteelta kokonaan. Näin esimerkiksi sosiaalialalla, jossa aikuiset pääasiassa ovat kypsyneet siihen ajatukseen, että heillä on sitä elämänkokemusta ja viisautta, jota esimerkiksi vanhustyössä tarvitaan. Opiskelijat ovatkin hyvin usein selvästikin vanhempia. Eli tulevatko näiden hakijamäärät laskemaan siinä määrin, että nuorisoasteella tai perusasteella ei tällaista koulutusta enää voida järjestää? Ihmettelen myöskin, ovatko nämä nyt mielestäni aika rikkaatkin ammatilliset aikuiskoulutusyksiköt halukkaita jatkossa huolehtimaan tällaisesta taloudellisesti vähemmän kannattavasta opetuksesta.

Tällä lailla tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen ja sitä kautta nimenomaan ammatillisen koulutuksen tarjontaan niin absoluuttisten oppilasmäärien suhteen kuin myös alakohtaisesti. Tämä on minusta hyvin huolestuttava suuntaus.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin pettynyt, että tämä hallituksen esitys nyt tuotiin tässä muodossa tänne eduskuntaan, erityisesti sen takia, että hallituspuolueiden edustajat valiokunnassa puhuivat epävirallisesti, että tähän ei tulla mitään muutoksia tekemään. Tämmöisessä laissa, johon on jo selvät eriävät mielipiteet jätetty, täytyy olla korjaamisen varaa. Hämmästelen tällaista lukkiutunutta tilannetta.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on tavoitteiltaan tärkeä, ja on tosiaan tärkeää, että meillä pyritään lisäämään ammatillista osaamista ja nimenomaan aikuisväestön piirissä. Tämä palvelee myös Lissabonin strategiatavoitteita. Nimenomaan työelämässä osaamisen lisääminen koetaan välttämättömäksi nopean teknologiakehityksen kannalta, ja on tärkeää, että voidaan tarjota lisää osaamista, niin että ihmiset pystyvät huolehtimaan työllisyydestään ja voidaan työelämän ja yritysten tarpeet turvata.

Joissakin puheenvuoroissa on tuotu esiin huoli organisoinnin ja järjestämislupien osalta. Minuunkin on otettu yhteyksiä kuntien ja seutukuntien taholta ja pelätään, että nyt sitten menetetään mahdollisuuksia järjestää oman seudun elinkeinoelämän tarpeen mukaista koulutusta. Pidän tärkeänä, että tämä näkökulma otetaan huomioon, kun asiaa valiokunnassa valmistellaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama ajatus oppisopimuskoulutuksesta.

Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen ja joustava tapa kouluttaa uusia työntekijöitä tai kehittää jo olemassa olevan henkilöstön ammattitaitoa. Oppisopimuskoulutuksessa suurin osa oppimisesta tapahtuu käytännönläheisesti työtä tekemällä. Esitän kysymyksen: Miten oppisopimuskoulutus on vastannut sille asetettuihin moniin yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin? Näitä haasteita tulee koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan alueilta. Oppisopimuskoulutus on kasvattanut vetovoimaansa. Vuonna 2003 oppisopimuskoulutukseen osallistui yhteensä noin 51 000 opiskelijaa. Lisäksi se on ollut myös tehokasta. Tätä kuvastaa se, että samana vuonna vain 4,4 prosenttia osallistuneista keskeytti koulutuksen. Nämä luvut kertovat sen, että opiskelijat ja työnantajat ovat kokeneet oppisopimuskoulutuksen itselleen sopivana koulutusmuotona.

Opetushallinnon näkökulmasta oppisopimuskoulutuksen tärkeänä tavoitteena on tutkintojen suorittaminen. Vastaavasti palvelua käyttävät opiskelijat ja työnantajat odottavat kuitenkin lisääntyvää osaamista eivätkä niinkään muodollisia tutkintoja. On tietenkin selvää, että tutkinnolla on työntekijälle merkitystä. Se parantaa hänen mahdollisuuksiaan liikkua työmarkkinoilla. Nykyaikana hyvä koulutus on paras työttömyysturva.

Yhteiskunnan kannalta mielenkiintoista on oppisopimuskoulutuksen tuloksellisuus työllisyyden näkökulmasta. Vuodelta 2001 olevan tilaston mukaan oppisopimuskoulutuksen päättäneistä alle 25-vuotiaista vuoden lopussa oli työttömänä noin 10 prosenttia. Vastaava luku vanhempien opiskelunsa päättäneiden osalta oli 4,4 prosenttia. On vaikea sanoa, miten paljon näistä opiskelijoista on ollut työttömänä tai työttömyysuhan alaisia aloittaessaan koulutuksen. Kuitenkin nämä tiedot viittaavat siihen, että oppisopimuskoulutuksella valmistuneet työllistyvät varsin hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa oppisopimuskoulutus on pääsääntöisesti aikuiskoulutusta. Aikaisemmin tavoitteena oli, että viidennes ammatilliseen koulutukseen tulevista nuorista opiskelisi oppisopimuksessa. Tämä tavoite on osoittautunut kuitenkin epärealistiseksi. Toisaalta on olemassa hyviä kokemuksia, joissa nuorille on tarjottu mahdollisuuksia valmentautua työelämään ja käyttää työssäoppimista hyväkseen. Tästä esimerkkinä ovat työelämälähtöiset kymppiluokat. Samoin näihin kokeiluihin on saatu mukaan yrityksiä, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden oppisopimukseen.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelmassa mainitaan oppisopimuskoulutus yhtenä keinona vastata yritysten sukupolvenvaihdostilanteisiin. Maassamme on noin 60 000 pienyritystä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Kansantaloudellisesti olisi vahingollista, jos nämä yritykset eivät jatkaisi toimintaansa. Opetushallinnon ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää saada pieniä ja mikroyrityksiä sekä yrittäjiä aktiivisemmin käyttämään oppisopimuskoulutusta. Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, jos alueellisesti päästään hyvään verkostoyhteistyöhön yrittäjien, yrittäjäjärjestöjen ja alueellisten sekä valtakunnallisten elinkeino- ja työllisyysasioita hoitavien viranomaisten kanssa.

Oppisopimuskoulutus on kustannustehokasta. Työnantajat ovat siinä aidosti kantamassa vastuuta suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta, opiskelijat ovat työsuhteessa ja osallistuvat siten hyvinvointipalveluidemme kustantamiseen. Oppisopimuskoulutus on pystynyt lunastamaan asemansa työelämälähtöisenä koulutusmuotona. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä edelleen jatkossa niin, että se voi toimia koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan rajapinnoilla.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming äsken maalaili uhkakuvia hallituksen esityksestä ammatillisen aikuiskoulutuslain muuttamiseksi. Mielestäni hänellä oli väärää tietoa. Ehkä hallituksen esitystä valmisteltaessa, sen alkuvaiheessa, oli sellaisia uhkakuvia, joissa aikuiskoulutuskeskukset erittäin vahvasti olisivat halunneet aikuiskoulutuksen keskittämistä harvoihin aikuiskoulutuskeskuksiin, mutta lopullinen esitys ei sisällä sen suuntaisia esityksiä.

Hallituksen esitys johtaa siihen, että käyttämättömät aikuiskoulutuksen järjestämisluvat kumotaan ja lyhyellä tähtäyksellä tosiasiallinen aikuiskoulutuksen järjestäjäverkko säilyy nykyisellään. Esityksen mukaan koulutuksen järjestäjiä kannustetaan organisoimaan eri toimintamuotonsa kokonaistaloudellisesti järkevimmällä tavalla ja lupien haku tulee jatkossakin olemaan avointa. Ehkä merkittävin tavoite tällä on se, että selkeästi koulutuksen järjestämislupien ohjausvaikutusta lisätään. Oppilaitosmuotoisen ja oppisopimusmuotoisen lisäkoulutuksen ohjaus yhdistetään.

Lisäkoulutuksen vakauden ja suunnitelmallisuuden parantamiseksi taataan ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjille järjestämisluvassa valtionosuuden vähimmäismäärä. Täällä jo aiemmin tuli esille, että myös lisäkoulutuksen järjestäjien edellytyksiä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään parannetaan. Tässä joku voi tietenkin pitää negatiivisena asiana, että nyt keskitetään selkeästi valtaa opetusministeriöön, mutta ehkä se koulutuksen kehittämiseksi ja tehostamiseksi tässä vaiheessa on osittain aivan paikallaankin.

Sitten vielä ed. Hemmingin esiin tuomista uhkakuvista. Hallituksen esityksessä ei tosiaankaan ehdoteta, näitä kolmea asiaa ei etsimälläkään sieltä löydy: ei esitetä ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten tai ammatillisten erikoisoppilaitosten aseman tai tehtävien määrittelyä instituutiona; ei esitetä muutoksia järjestäjän toimivaltaan koulutuksen organisoinnissa, toisin sanoen järjestäjällä on jatkossakin oikeus organisoida koulutus haluamallaan tavalla; kolmantena, ei esitetä puuttumista oppisopimuskoulutuksen keskeisten järjestäjien yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa eikä puuttumista oppisopimustoiminnan hallinnolliseen järjestämiseen eikä oppisopimuskoulutuksen rahoitukseen tai järjestäjäverkkoon.

Kun nämä otetaan huomioon, niin kokonaisuutena hallituksen esitys on aivan hyvä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä yleisesti on tiedostettu, että suomalaisen yhteiskunnan kehityksen edellytys on laaja-alainen ja laadukas koulutus ja osaaminen. Koulutuksen tavoitteena on koko väestön osaamisen parantaminen niin nuorten kuin ikääntyneenkin väestön osalta. Erityisen tärkeään asemaan ovat nousseet ammatillinen osaaminen ja koulutus. Tämän tärkeyttä korostaa vielä se, että työvoimasta poistuu lähivuosina enemmän kuin työmarkkinoille tulee. Työvoimapoistuma kohdentuu erityisesti ammatillisen koulutuksen ammattiosaajiin. Yhteiskunnassa on vahva huoli siitä, mistä saada kädentaitajia tulevaisuudessa, kuinka saada ammatillinen koulutus jälleen kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Ammatillinen koulutus kokonaisuudessaan elää voimakasta kehittämisen aikaa. Tavoitteena on ammatillisen osaamisen vahvistaminen entistä paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi. Tänään tällä lailla on tarkoitus parantaa entisestään osaamisen arviointia työelämässä eri työtehtävissä tehtyjen ammatillisten näyttöjen avulla. Ammattiosaamisen näytteen tarkoituksena on varmistaa ammatillisen koulutuksen laatua, kehittää työelämäyhteyksiä, tehostaa koulutuksen työelämään siirtymistä ja yhtenäistää opiskelijoiden arviointia.

Huolenaiheeni on, kuinka saamme elinkeinoelämän eri yritykset sitoutumaan koulutuksen suunnitteluun ja työssäoppimisen yhä laadukkaampaan toteuttamiseen. Opiskelijalla on selkeät opetussuunnitelmassa olevat tavoitteet myös työssäoppimisen osalta. Vaikeutena on, kuinka hyvin työelämä ja yhteistyöyritykset tuntevat opetussuunnitelman tavoitteet edes työssäoppimisen osalta. Ongelmana on myös, että työpaikoilla työssäoppimisesta vastaavien ohjaajien taso on ollut erittäin kirjavaa. Jos ohjaaja ei ole perehtynyt koulutuksen sisältöön tai muuten kiinnostunut asiasta, vaan tekee sitä työnantajan käskystä, ei tulos välttämättä ole paras mahdollinen. Tässä on suurta kirjavuutta.

Olen keskustellut useiden pk-yritysten kanssa eri puolilla Kaakkois-Suomea, ja he ovat kokeneet työssäoppimisen jossain määrin vaikeaksi ja ongelmalliseksi ohjaajan resurssien ja opiskelijoiden suuren kirjavuuden vuoksi. Opiskelijat saattavat vaatia joissakin tapauksissa todella paljon ohjausta ei pelkästään ammatillisessa oppimisessa vaan myös työpaikalla olemisessa. Tämä saattaa olla nuoren ensimmäinen kontakti työelämään. Se sinällään tuo jo monenlaisia kysymyksiä nuorelle ja työnantajalle. Tulisiko koulutuksen valmentaa ja ohjata entistä paremmin opiskelijoita työssäoppimisen jaksolle.

Suuri haaste työelämälähtöiselle ammatilliselle koulutukselle on, kuinka saamme elinkeino- ja työelämän olemaan osana opetussuunnitelmien tarkoittamaa työssäoppimista. En tiedä, monessako oppilaitoksessa työelämä on jo mukana opetussuunnitelmien suunnitteluvaiheessa, jolloin aito sitoutuminen koulutuksen kehittämiseen olisi ehkä helpompaa. Näkisin tämän tärkeäksi toimintamalliksi työelämäsuhteiden tiivistämisen kannalta.

Työssäoppiminen ja ammatilliset näytöt ovat suuri haaste meille lainsäätäjille sekä lain sisällön että resurssien turvaamisen osalta. Tavoite on, että näytöt otetaan käyttöön viimeistään elokuun viimeisenä päivänä ensi vuonna. Yleisesti voidaan todeta, että näyttökokeilujen tulokset ovat olleet myönteisiä. Näyttöjen järjestäminen on oppilaitoksissa koettu haasteeksi ja niihin on kokeilussa panostettu voimakkaasti. Näytöt ovat motivoineet opiskelijoita, ja työelämä on nähnyt niissä hyvän välineen työssäoppimisen ja näytteen ohella uuden työvoiman arviointiin ja rekrytointiin sekä toisaalta mahdollisuuden vaikuttaa koulutuksen sisältöön.

Myönteisenä asiana kokeilussa on ollut myös se, että rahoitusta on pystytty tarjoamaan entistä paremmin myös työelämälle, mikä puolestaan on lisännyt mahdollisuuksia osallistua työssäoppimiseen ja näyttöjen suunnitteluun ja arviointiin entistä paremmin. Suomen Yrittäjät ovat ilmaisseet huolensa lakiesityksen asetusluonnoksesta, jonka mukaan koulutuksen järjestäjä ja työnantaja voivat sopia työn arvioinnista mahdollisesti maksettavista korvauksista. Yrittäjien taholta on esitetty, että erityisesti pienten yritysten tulisi saada korvaus tekemästään työstä, järjestämisen suunnittelusta, ohjauksesta ja opiskelijan arvioinnista. Näkemykseni on, että koulutuksen työelämälähtöisyyden turvaamiseksi ja parantamiseksi ammatillisten oppilaitosten ja elinkeinoelämän välille rahoitusta tulee arvioida kokonaisuutena. Siten pystymme paremmin turvaamaan opiskelijoille laadukkaan ammatillisen osaamisen ja ammattitaidon.

Ammatillinen koulutus on menossa hyvää vauhtia laajalla rintamalla kohti tulevaisuuden haasteita. Ilolla voimme todeta, että ammatillinen koulutus on saanut uudenlaista arvostusta sekä elinkeinoelämältä, alan ammattilaisilta että yhä enenevässä määrin myös nuorilta. Ammatillinen väylä lukion rinnalla on osoittanut olevansa todellinen vaihtoehto nuoren ja opiskelijan koulutusväylän valintaan.

Työelämän ja koulutuksen yhteistyö on tiivistynyt ja parantunut entisestään. Näyttötutkintokokeilut ovat osoittaneet sen, että olemme oikealla tiellä. Paljon on tehtävää, mutta se kannattaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä lähetekeskustelussa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta on syytä todella painottaa koko ikäluokan kouluttamisen tärkeyttä. Kun aina näin ei tapahdu, niin aikuiskoulutus, myös ammatillinen aikuiskoulutus, on paikkaamassa tilannetta. Täällä ed. Tulonen aikaisemmin totesi, ja itse yhdyn siihen ajatukseen, että on myös pidettävä mielessä, että se koulutus ei ole liian kapea-alaista. Se on myös yksi tärkeä näkökulma.

Muuten on myöskin tärkeätä luoda ne mahdollisuudet, jotka aikuiskoulutuksessa ovat edellytyksenä myös tehokkaaseen ja hyvään kouluttautumiseen niin, että aikuiskoulutukseen osallistuvat todella mielellään osallistuvat siihen ja toisaalta se on kutsuvaa ja kolmanneksi yleensäkin mahdollista toteuttaa niin, että sosiaaliset turvaverkot tässä tapauksessa ovat olemassa. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että nämä molemmat, siis tämä ja seuraava hallituksen esitys, ovat oikeansuuntaisia ja hyviä asioita ja niitä tarvitaan.

Tässä puhutaan työvoimapulasta. Nimenomaan Kaakkois-Suomessa tukeudutaan varsin paljon myöskin ajatukseen, että ulkomailta, lähinnä Venäjältä, Baltiasta, tulisi työvoimaa. Näin ollen tämä oman väen kouluttaminen on erittäin tärkeätä.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvää. Taustahan tähän lähti jo edellisen hallituksen kaudelta, jolloin parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä teki tämän laajan mittavan työnsä ja esitykset, ja sen taustalla puolestaan oli Oecd:n arviointi suomalaisesta aikuiskoulutuksesta.

Nyt huomaan, että tässäkin keskustelussa edelleenkin käydään osittain argumentointia, debatointia niillä termeillä, jotka silloin olivat ehkä voimakkaammin esillä. On esitetty pelkoja siitä, että nyt luotaisiin kovasti vahva erillinen institutionalisoitu aikuiskoulutusjärjestelmä. Sellaista ei tule. Sen olen vahtinut, ja jo tässä työryhmän työskentelyaikana siellä työryhmässä etsittiin käytäntö, jossa nyt nimenomaan hyödynnetään ammatillista koulutusverkostoa ja pyritään luomaan yhteistyökuviot niin, että se olemassa oleva ammatillinen koulutusverkosto palvelee myös aikuiskoulutustarpeita. Tässähän ei nimenomaan puututa siihen, miten koulutus siellä organisoidaan.

Näitä lupia tullaan myöntämään sen mukaisesti kuin nämä järjestäjät ovat valtionosuuksia saaneet ja myös koulutusta oikeasti järjestäneet. Tavoitteenahan tietysti on aikuiskoulutuksen kohdallakin laadun vahvistaminen ja parantaminen. Sehän on opiskelijan etu ja varmasti myös yrittäjien etu, jotka työntekijöitä palkkaavat. Eli ne pelot, joita tässä on esitetty, eivät todellakaan nyt tähän lakiesitykseen sisälly, vaan tämä pyrkii nimenomaan hyödyntämään olemassa olevaa koulutusjärjestelmää. Toivon, että valiokunnassa nyt käydään tämä keskustelu ja kuullaan asiantuntijoita, niin että voidaan siellä sitten paremmin asiat puhua halki ja selvittää.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ministeri Haataisen puheenvuoro oli erittäin tärkeä. Se rauhoitti varmasti moniakin, toivottavasti sen moni kuuli.

Itse 15 vuotta aikuiskouluttajana ja osittain aikuiskoulutusjohtajana toimineena olen ollut itsekin huolissani vähän siitä, että ei käy niin, että aikuiskoulutus tulee joksikin omaksi saarekkeekseen ammatillisessa koulutuksessa. Sehän ei ole järkevää, koska niiden täytyy kehittyä yhtäaikaa ja nimenomaan se tavoite ja osaamisen vaatimuksethan ovat yhteiset. Ajattelinkin, että teidän kannattaisi varmaan tästä antaa joku tiedote tai joku jossain hyvässä paikassa nyt, kun tämä mietintö valmistuu ja on asiantuntijakuulemiset, ettei turhaan vatkata tämmöistä asiaa, mikä ei ole edes totta.

Keskustelu päättyy.