Täysistunnon pöytäkirja 47/2005 vp

PTK 47/2005 vp

47. TORSTAINA 28. HUHTIKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laeiksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 §:n muuttamisesta

 

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Yritän lyhyesti esitellä tämän hallituksen esityksen, jolla nyt pyritään ammatillisen koulutuksen laatua ja houkuttelevuutta vahvistamaan.

Tämän esityksen mukaanhan ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijan käytännön osaamista eli siis ammatillista osaamista arvioitaisiin muun arvioinnin ohella opiskelijan käytännön työtilanteissa, siellä opiskelun aikana, ja näin ollen luodaan tällaiset uuden tyyppiset ammattiosaamisen näytöt.

Tämä ammattiosaamisen näyttö on koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhdessä suunnittelema, toteuttama ja arvioima työtilanne tai työprosessi, jossa opiskelija osoittaa käytännön työtehtäviä tekemällä, että hän on saavuttanut myös työelämän edellyttämän kädentaidon. Nämä ammattiosaamisen näytöt sijoittuvat koko koulutuksen ajalle, ja ne ovat osa sitä normaalia arviointia. Näitä näyttöjä tulisi olemaan kolmesta neljään, ja tutkintotodistuksessa tulisi olemaan osiot, joissa olisi päättötodistus ja näyttötodistus erikseen. Tarkoitus on, että nämä näytöt otetaan käyttöön viimeistään elokuussa 2006.

Tätähän on valmisteltu siten, että EU:n rakennerahastovaroilla meillä on ollut käynnissä kokeilu, yli 80 projektia, jossa on ollut koulutuksen järjestäjiä mukana. Tämän kokeilun käytännön tulosten pohjalta on nyt sitten tämä lakiesitys myös tehty. Tämä kokeilu on ollut hyvin rohkaiseva. Tämä näyttöjärjestelmä on lisännyt opiskelumotivaatiota. Se on myös monella tapaa lisännyt työelämäläheisyyttä siellä koulutuksessa ja tehostanut myös koulutuksesta työelämään siirtymistä. Työelämän edustajat ovat myös pitäneet hyvänä, että on ollut mahdollisuus vaikuttaa ammatillisen koulutuksen sisältöön ja myös näihin arviointitapoihin. Opettajien näkemysten mukaan puolestaan ammattiosaamisen näytöt ovat tiivistäneet oppilaitoksen yhteistyötä työelämän kanssa, joka on äärimmäisen tärkeää, ja ne on myös motivoineet ja sitouttaneet opiskelijoita entistä paremmin. Näin ollen kaikin tavoin tulokset ovat myönteisiä. Tavoitteena on siis työelämäläheisyyden lisääminen, tehostaa sitä, että ammatillisesta koulutuksesta siirrytään työelämään ja työllistytään, ja myös koulutuksen ja työssä oppimisen laadun ja vaikuttavuuden varmistaminen.

Arvoisa puhemies! Resurssit tähän järjestelmään on sovittu kehysriihessä ja valtion tulo- ja menoarvioesityksessä tullaan sitten tämä asia hoitamaan. Kaikin tavoin tämä on äärimmäisen myönteinen asia ja omalta osaltaan vahvistaa ammatillisen koulutuksen laatua, jonka perään on monessa puheenvuorossa tässäkin salissa kuulutettu. Siitä syystä on hyvä, että saimme nyt tämän lakiesityksen eteenpäin ja näin ollen ammatillinen koulutus voi myös vahvistua.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä 41/2005 ammattiin opiskelevien osaamisen arviointia ehdotetaan uudistettavaksi. Opetussuunnitelmaperusteista ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden osaamista arvioitaisiin jatkossa muun arvioinnin ohella opiskelijan käytännön työtilanteissa tai tehtävissä antamilla ammattiosaamisen näytöillä. Arvioijina olisivat nykyiseen tapaan opettajat ja työpaikoilla nimetyt henkilöt. Hallituksen esittämät lakimuutokset tulisivat voimaan elokuun alussa 2005, ja ammattiosaamisen näytöt otettaisiin käyttöön viimeistään 2006 alkavassa koulutuksessa, kuten ministeri Haatainen tuossa totesi.

Ammattiosaamisen näytössä opiskelija osoittaa käytännön työtehtävissä, miten hyvin hän on saavuttanut työelämän edellyttämän ammattitaidon. Ammatillista osaamista arvioidaan käytännön työssä useamman kerran opintojen aikana, ja arviointi koskee kaikkia ammatillisen opintojen opintokokonaisuuksia. Näytöillä varmistetaan ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä kehitetään työelämäyhteyksiä, tehostetaan koulutuksesta työelämään siirtymistä ja yhtenäistetään opiskelijan arviointia. Näyttöjen suunnittelua ja toteuttamista varten koulutuksen järjestäjän tulee asettaa toimielimiä, joihin kuuluu koulutuksen järjestäjiä, opettajia ja opiskelijoita sekä alan työ- ja elinkeinoelämää edustavia jäseniä. Ammattiosaamisen näytöt arvioivat koulutuksen järjestäjän asettaman toimielimen määräämät opettajat ja työelämän edustajat, joilta vaadittavasta osaamisesta säädettäisiin erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Esityksessä selkeytetään myös opiskelijan arvioinnin oikaisemista koskevaa menettelyä. Myös opintosuoritusten hyväksilukemista koskevaa säännöstöä täsmennetään ja täydennetään siten, että opiskelijan oikeus osaamisen tunnustamiseen käsittäisi aiemmin suoritettujen opintojen lisäksi myös muutoin hankitun osaamisen hyväksilukemisen ja tunnustamisen. Tämä on erittäin hyvä tarkennus tässä esityksessä. Ammattiosaamisen näyttöjä koskevia säännöksiä ei sovelleta ammatillisena aikuiskoulutuksena järjestettävään koulutukseen, jossa on käytössä erillinen näyttötutkintojärjestelmä.

Arvoisa herra puhemies! Olen itse ollut aikoinaan 90-luvun alussa mukana Opetushallituksen ansiokkaassa työssä, kun tehtiin näitä näyttötutkintoja ja näyttökokeita kehiteltiin, joten kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä. Tässä on kuitenkin kriittisiä pisteitä, niin kuin monessa muussakin esityksessä on, joita on hyvä tarkastella avoimesti. Yksi niistä on näytön vastaanottajien kouluttaminen, niin opettajien kuin työelämän edustajienkin. Kuka maksaa sen? Mistä löytyy rahat siihen ja ennen kaikkea, mistä löytyy aika siihen? Otetaan esimerkiksi terveydenhuoltoala. Terveydenhuoltoalalla on hyvin paljon työtä tällä hetkellä ja siellä tuskin pystytään kaikkia potilaita hoitamaan kunnolla, saati sitten, että käytetään aikaa tähän opiskelijoitten näyttöjen vastaanottoon. Vaikka sanonkin, että tämä on erittäin hyvä asia, niin tietysti meidän pitää huolehtia myös resursseista.

Kaiken kaikkiaan, mistä löytyy resurssit sitten oppilaitoksilla tähän? Otetaan taas esimerkki terveysalan koulutuksesta: lähihoitajan koulutuksesta. Nyt tälläkin hetkellä oppilaitokset maksavat suojavaatteista, ohjauksesta ja nyt tulevat lisäksi sitten vielä näyttökoemaksut. Se on aika kova juttu sille oppilaitokselle. Mutta, niin kuin totesin, tämä on erittäin hyvä asia nimenomaan osaamisen arvioinnissa ja siinä, että me pystymme arvioimaan koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta.

Toivoisinkin ministeri Haataisen harkitsevan myös sitä, pitäisikö näiden olla myös ammattikorkeakoulussa. Minä lämpimästi kannattaisin, että näitä alettaisiin kehittää myöskin ammattikorkeakoulun puolelle. Tällä hetkellä monessa ammattikorkeakoulussa, niin kuin siinä ammattikorkeakoulussa, minkä vararehtorina itse siviiliammatissa toimin, käytetään näitä taitokokeita, jotka ovat vähän vastaavia, mutta eivät näin laaja-alaisia kuin mistä on kysymys näyttökokeessa.

Oikein hyvä tämä on, mutta toivoisin noihin muutamiin kriittisiin pisteisiin vastauksia mahdollisesti myöhemmin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on erinomainen avaus ammatillisen koulutuksen suhteen. Ennen kaikkea siinä on kiitettävää sen työelämäläheisyys ja itse asiassa työelämälähtöisyys, joka poikkeaa ehkä huomattavasti siitä, mihin suuressa osassa Suomea on tähän mennessä totuttu näistä erinomaisista kokeiluista riippumatta. Lisäksi tämä on hyvä avaus siinä suhteessa, että mielestäni ensimmäistä kertaa yleisesti tunnustetaan jo hankittujen taitojen merkitys myös ammatillisen perusopetuksen osalta, samoin kuin se, että usealla opiskelijalla on jo opintoihin tullessaan sellaista osaamista, joka ei ehkä nykyjärjestelmällä ole päässyt parhaiten näkyviin. Pidän myös siitä, että tämä avaus tunnustaa sen, sanotaanko, sanomattoman eron, mikä valitettavan huonosti on myös tunnustettu, mikä on yleissivistävän koulutuksen ja kädentaitojen opetuksen välillä. Samoin mielestäni tämä on hyvä avaus siinä mielessä, että tällä tunnustetaan myös erilaiset oppijat, joita ei välttämättä perinteisessä ammatillisessa koulutuksessa kuitenkaan ole saatu esiin, jolloin juuri tämä kirjaoppineisuus ja kädentaitojen todellinen oppineisuus eivät aina samassa yksilössä kohtaa. Tämä mielestäni tukee erinomaisesti sitä, että myös ne, jotka eivät välttämättä kirjallisesti tai teoreettisesti ole menestyneet, pääsevät näyttämään omat taitonsa.

Olen samaa mieltä kuin ed. Risikko tuossa viimeisessä kommentissaan, että olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, mikä estää tämän saman näytön mahdollisuudet myös esimerkiksi ammatillisen korkeakoulutuksen kohdalla. Ehkäpä sille on joitakin perusteita. Pelkästään se, että ammatillisella korkeakoulutuksella pyritään ehkä tieteellisempiin tuloksiin, ei mielestäni riitä siihen. Kyse on myös siitä, että siellä pitäisi olla myös tämä käytännön kosketus siihen työelämään ja siihen ammattiarkeen ja ammattiosaamiseen läsnä yhtenä mahdollisuutena. Mutta toivon, että ministeri pystyy tähän vastaamaan, onko mahdollisesti tätä harkittu jossakin vaiheessa.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, niin tästä on erinomaisia kokemuksia, mutta toisaalta siitäkin on myös kokemuksia, että ne tuovat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen huomattavan määrän lisähaasteita erityisesti koulutuksen järjestäjille, oppilaitoksille itselleen, kuten myös ed. Risikko edellä totesi, ja toisaalta myös opiskelijoillekin, koska asenteitakaan ei ehkä muuteta muutamassa minuutissa. Siksi minusta tämän hyvän esityksen kriisikohtana on se, mikä itse asiassa aika monen muunkin hallituksen tänne tuoman hyvän esityksen kriisikohtana on ollut, miten siinä vaiheessa, kun se siirretään osaksi arkea, se on mahdollista toteuttaa. Ainakin tällä kohdalla toivoisin, että juhlapuheissa tuotu ammatillisen koulutuksen arvostus näkyisi myös siten, että tälle näytölle taattaisiin riittävä rahoitus heti alusta lähtien eikä odotettaisi vuoteen 2009, jolloin se on sitten täysimittaisesti käytössä, sillä itse näen ongelmakohtana sen — myös koulutussektoria jonkin verran seuranneena — että ilman riittävää rahoitusta kaikki tämmöiset hyvät uudistukset eivät joko täytä odotuksia, koska uskon, että tälle on suuret odotukset sekä työelämän puolelta että koulutussektorin itsensä puolelta, tai vaihtoehtoisesti, valitettavasti, jos ilman riittävää rahoitusta lähdetään liikkeelle, muu opetus kärsii. Mielestäni ammatillisessa koulutuksessa ei ole enää varaa heikentää nykyistä tilannetta. Jo liian usein on jouduttu luopumaan lähiopetuksesta, silloin kun siihen on ollut tarvetta. Ammatillisen koulutuksen osalta mielestäni arvostuksen puute on näkynyt rahoituksen puutteena, ja toivon, että nyt, kun ehkä tämän näytteen kautta tätä arvostusta tuodaan taas uudestaan esiin ammatillisen koulutuksen puolella, pidetään myös huolta, että se arvostus näkyy niin, että kokonaisvaltaisesti opiskelumahdollisuudet myös ammatillisen koulutuksen puolella säilyvät ja paranevat.

Miksi olen niin huolissani näistä resursseista ja rahoituksesta, on se, että tämä vuosi, mitä nyt käymme eteenpäin, nimettiin ammatillisen koulutuksen teemavuodeksi. Monen ammattiopiskelijan tavoin olen hivenen pettynyt, että se ei näkynyt millään tavalla valtion tämän vuoden budjetissa. Ministeri Haatainen tosin totesi tässä, että tästä on jo neuvoteltu, ainakin ilmeisesti vuoden 2006 osalta, mutta todella painavasti toivoisin, että tämä on niitä asioita, joita ei jätetä sitten niihin viimeisiin tunteihin kehysriihessä ja jotka tuodaan tiettävästi jo tässä vaiheessa. Uskoisin, että ainakin oppilaitosten toiminnan kannalta on oleellisen tärkeää, että ne jo alkusyksystä 2005 tietävät, mitä ne tekevät vuonna 2006.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun olin tuossa äsken vähän hätäinen, niin minun puheenvuoroni koski juuri nimenomaan tätä lakia eikä sitä edellistä, jonka takia halusin sitten nyt korjata sen, että en rupea sitä puhettani uudelleen pitämään. Mutta haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä vielä ehkä nostaa esille sen asian, että kun viimeksi tällä viikolla olin oman alueeni kauppakamarin yrityspuolen ja koulutussektorin kanssa yhteisessä foorumissa, jossa keskustelimme muun muassa tämän lain tulevaisuudesta ja niistä haasteista, joita se tuo alueelle, niin siellä elinkeinoelämä ja yrityskenttä toi hyvin vahvasti esille sen, että ensinnäkään heillä ei ollut tietoa tästä laista, ja toisen asian siitä, että heillä ei ole myöskään valmiuksia vastata tämän lain tuomiin haasteisiin. Nyt kysyisinkin ministeriltä, millä tavalla nyt sitten tämän tulevan vuoden aikana — tässä on noin vuosi aikaa rakentaa tätä perusrakennelmaa elinkeinoelämään — tätä haastetta viedään sitten elinkeinoelämälle ja työelämälle, että ne todelliset tavoitteet tämän hyvän lain osalta toteutuvat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella myös hallituksen esitys 41 on hyvä, ja tässä on mielenkiintoinen asia, joka kiinnittää huomiota, tämä näytön oikaisumahdollisuus ja tämä arviointien oikaiseminen eli minkälaisen arvion opiskelija saa näytöstään. Jos siihen liittyy ongelmia, joitakin epäselvyyksiä, tulkinta- tai varsinaisia muita väärinymmärryksiä, niin on mahdollista tällainen tutkintatoimikunnan oikaisemismenettely. Se on hyvä asia. Toisaalta tähän ajatuksellisesti liittyy myöskin sitten tämä ammattilukio, jossa ovat myöskin opinnäytteet menossa, ja ammattilukion ammattiin valmistaminen, ja se, että se tuottaa myös ammattitaidon ylioppilastutkinnon ohella, on hieno asia. Se myöskin vahvistaa tätä laajaa palettia, mitä on tarjota nuorisolle, jotta mahdollisimman moni etenisi mahdollisimman pitkälle. Niin kuin tänään on todettu, Suomen vahvuus, kansallinen vahvuus, on hyvä koulutus. Se on se meidän todellinen sampomme.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Sinänsä erittäin hyvä esitys, ja toivoisin, että nyt, kun tätä eteenpäin viedään nimenomaan yrityslähtökohtaisesti ja katsotaan, että ammatti sopii ja yritys on siinä mukana katsastamassa tätä asiaa, niin myöskin katsottaisiin sitä opetussuunnitelmaa, mikä siellä ammatillisessa koulussa on, että näiden pojanjunttien kohdalla erityisesti, joita itsekin olen joutunut katselemaan, sitä toimintaa, ja jotka eivät kaikkia yleissivistäviä aineita pysty viemään siellä läpi, voitaisiin tehdä myöskin joitain poikkeavia esityksiä siitä, että paremmin tutkittaisiin näitä kädentaitoja eikä huolehdittaisi siitä, että joku englannin kieli ei täysillä pääse läpi. Toivoisin, että tätä katsotaan samalla myöskin. Toivoisin, että tulevaisuudessa katsottaisiin näitä opetussuunnitelmia myöskin, koska nykyään tämmöinen puolityhjäkäyntiä oleva koulutus, jossa hyvinkin pitkiä aikoja ainakin eräillä aloilla oppilaat saavat kulkea kotona eikä ole kuin päivä taikka kaksi viikossa opetusta, ei ole mielestäni mistään kotoisin, jos väkisin venytetään opetusta kolmeen vuoteen, että se tapahtuu sitten tällä tavalla. Erityinen haaste tässä varmasti on opettajien ammattitaidossa ja siinä, että he ovat ammattinsa tasalla elikkä sillä tasalla, mitä yrityselämässä tapahtuu, ja osaavat oikeasti opettaa, ja siinä, mistä näitä kaikkia riittää, kun ainakaan kaikkiin kouluihin ei tällä hetkellä tunnu oikein päteviä opettajia löytyvän.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä tulin nyt tänne puhujakorokkeelle kuitenkin vielä johtuen siitä, että täällä tuli esille, ettei kovin paljon tiedetä tästä asiasta. Haluan teille nyt vähän valaista esimerkinomaisesti sitä, mistä kaikki on lähtenyt esimerkiksi terveysalalla lähihoitajakoulutuksessa ja mitä se maksaa.

Ammatilliset näyttötutkinnot ovat saaneet pysyvän jalansijan suomalaisessa koulutus- ja tutkintojärjestelmässä. Näyttötutkinto on ammattitaidon hankkimistavasta riippumaton aikuisväestöä varten suunniteltu tutkinnon suorittamistapa, johon sisältyy tutkinnon osittain tehtävät näytöt ja tarvittava valmentava koulutus.

Vuosina 1995—2002 näyttötutkinnon on suorittanut noin 114 000 henkilöä. Vuonna 2002 tutkintoihin osallistuneiden määrä oli yli 45 000 elikkä hyvin suuri määrä. Aikuiskoulutuksessa oli vuonna 2001 noin 2,6 miljoonaa osallistujaa, että siihenkin nähden aika suuri määrä on näyttötutkintoja. Eniten tutkintoja suoritetaan kaupan ja hallinnon, tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysalalla. Lähihoitajan perustutkinnon — kuten ajattelin, että esimerkinomaisesti kerron — on voinut suorittaa näyttötutkintona vuodesta 2000 lähtien. Näyttötutkintoja säätelee siis laki ja asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta.

Mutta nyt tässä esityksessä on kysymys siitä, että näyttötutkintojen avulla kehitettyjen näyttökokeiden, joilla siis näyttötutkinnotkin on suoritettu, kehittelyn tuloksena on tultu siihen päätökseen, että ne olisivat hyvät myöskin opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa osana arviointia ja osana laadunvarmistusta. Ammattiosaamisen näyttö on osa opiskelijan arviointia siis tästä eteenpäin ja opiskelija saa tutkintotodistuksen yhteydessä myös näyttötodistuksen, joka kertoo enemmän, millaista tutkintoonsa kuuluvaa ammatillista osaamista opiskelija on eri tutkintonsa vaiheissa näytöissä osoittanut. Tämä antaa paljon paremman mahdollisuuden tulevaisuudessa työelämän edustajalle arvioida, onko tämä hänelle soveltuva henkilö, kun hän sitten valitsee uusia työntekijöitä.

Näytössä saatu arviointi otetaan huomioon muun muassa muun arvioinnin ohessa päättötodistuksessa ammatillisten opintokokonaisuuksien arvosanoja määriteltäessä. Kaikki ammatilliset opintokokonaisuudet on näytettävä, samoin muut valinnaiset opinnot, jos ne ovat ammatillisia. Vapaasti valittavista opinnoista koulutuksen järjestäjä saa päättää, järjestetäänkö näytöt. Näin on suunniteltu. Näyttöjen määrä voi vaihdella tutkinnoittain ja myös yksilöllisesti. Tavoitteena on, että ne pysyisivät määrällisesti kohtuullisina. Näyttöaineistoprojekteissa näyttömääriä on kokeiltu ja testattu ja niissä on löydetty eri tutkintoihin sopiva kohtuullinen määrä. Sovellusmahdollisuuksia on monia.

Arvoisa herra puhemies! Monet koulutuksen järjestäjät, jotka ovat olleet mukana kehittämässä näyttöaineistoja, ovat pitäneet ne opetussuunnitelmassaan, vaikka niitä ei ole vielä vakinaistettukaan. He ovat tehneet sen, koska ovat pitäneet niitä hyvinä opiskelijan osaamisen osoittajina muun arviointitoiminnan ohessa. Huoli on ollut myös siitä, että asian lopettaminen tässä välissä vesittäisi jotain sen toiminnan hyödystä ja hidastaisi uudelleenkäynnistymistä sitten, kun säädökset ovat valmiit. Ongelmaksi ovat kuitenkin muodostuneet näyttöjen arvioinnin ja seurannan lisäkustannukset sen lisäksi, että työssäoppimisen ohjaukset esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla maksetaan jo muutenkin. Muilla aloilla ei juurikaan makseta työssäoppimisen ohjauksesta. Sehän tässä on tietysti huomioitava.

Ihan esimerkinomaisesti: Eräässä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa työssäoppimisen organisaatio pyytää ohjausmaksua työssäoppimisen päivältä 7 euroa/päivä, suojavaatekustannus on 1 euro/päivä ja näyttökustannukset 53 euroa/opiskelija/näyttö. Oppilaitoksessa on kaikkiaan 620 lähihoitajaopiskelijaa, jokaisella 2 näyttöä vuodessa, eli 620 opiskelijaa kertaa 2 näyttöä on yhtä kuin 1 240 näyttöä vuodessa. Kustannuksina se tarkoittaa, että kun 53 euroa kerrotaan 1 240 näytöllä, se tarkoittaa 65 720 euroa vuodessa. Tämä summa siis menisi pelkästään niihin näyttöihin, ja työssäoppimisen ohjausmaksut ja se suojavaatekustannus tulevat tähän lisäksi. Tässä oppilaitoksessa ne ovat noin 220 000 euroa vuodessa. Näyttökokeet osaamisen arviointikeinona on todellista laadun varmistamista, ja niiden avulla esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla voidaan lisätä potilasturvallisuutta ja siten kaiken kaikkiaan terveyspalvelujen laatua, jonka varmasti alan ihmisenä ministeri Haatainen ymmärtää oikein hyvin. Elikkä tämä on hyvä asia, vielä korostan sitä. Minä toivon, että myöskin muilla aloilla nämä näyttökokeet otetaan vakavasti. Mutta vieläkin kysyn, miten ihmeessä nämä rahoitetaan. Minä en ole täysin vakuuttunut hallituksen esityksen rahoitusajattelusta, miten nämä rahoitettaisiin, koska se ei tule riittämään.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä kysyttiin, kuinka tämä järjestelmä tullaan ottamaan käyttöön. Koulutuksen järjestäjä tietysti suunnittelee tämän näyttöjen toteutuksen ja arvioinnin, ja se tehdään yhteistyössä työelämän kanssa. Tietysti, kun uusi järjestelmä otetaan käyttöön, opiskelijoille pitää myös hyvin tiedottaa opintojen alkuvaiheessa siitä, miten ammattiosaamisen näytöt vaikuttavat opintokokonaisuuksiin ja mitä roolia ne näyttelevät myös tutkintotodistuksessa.

Nyt tähän näyttöjen käyttöönottoon, alkuvaiheeseen, ollaan suunnittelemassa erillistä tukiohjelmaa, jolla sitten tiedotetaan ja autetaan näitten näyttötutkintojen suunnittelua ja toteuttamista. Rahoitusta täällä peräänkuulutettiin. Rahoituksesta on sovittu kehysbudjetoinnin yhteydessä ja tässä on arvioitu tämän valmistelutyön aikana tätä hallituksen esitystä valmisteltaessa, että kustannukset olisivat nyt 2006 2,6 miljoonaa euroa, jolta tasolta lähdetään liikkeelle, ja sitten se laajenisi niin, että laajimmillaan se olisi 5 miljoonan euron tasoa. Kehyksissä todellakin tämä on nyt tältä osin huomioitu, eli rahoituksen pitäisi olla kunnossa.

Arvoisa puhemies! Ed. Risikko otti esille sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksen ja myös ammattikorkeakoulutuksen. Se ei tähän esitykseen sisälly, mutta sosiaali- ja terveydenhuollossa, jos missä, on tämä osaamisen näyttö ja konkreettisen ammattitaidon osaaminen ollut hyvin sisäänrakennettuna koulutuksen sisällä, joten oikeastaan se ala on ollut kaikista parhaiten tässä suhteessa jo tähän mennessä hoidettu.

Keskustelu päättyy.