Täysistunnon pöytäkirja 47/2009 vp

PTK 47/2009 vp

47. TIISTAINA 5. TOUKOKUUTA 2009 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta

 

Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on hyväksynyt mietinnön perheen sisäisen adoption mahdollistamisesta rekisteröidyssä parisuhteessa hallituksen esityksen mukaisesti.

Lähtökohtana on se, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo nykyisin lapsia. Kyseessä on siis perhemuoto, joka on olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö. Voidaan arvioida, että perheen sisäistä adoptiota tullaan parin ensimmäisen vuoden aikana lain voimaantulon jälkeen hakemaan suhteellisen pienessä määrässä perheitä, ehkä noin 200 perheessä.

Rekisteröityjen parien perheessä elävien lasten oikeudellinen asema on tänä päivänä puutteellinen, mitä tulee muun muassa lapsen elatukseen, tapaamisoikeuteen ja perintöoikeuteen. Nämä oikeudet liittyvät vanhemmuuteen, joten niitä ei voida poistaa huoltajuudella. Perheen sisäinen adoptio poistaa mainitut ongelmat, koska lapsista tulee parin yhteisiä lapsia.

Esitys siis niin sanoakseni vain mahdollistaa perheen sisäisen adoption nais- ja miespareille, koska adoptiota ei voida vahvistaa ilman biologisten vanhempien suostumusta. Vanhempien oikeudet on näin tehokkaasti turvattu, ja vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa tiukkojen edellytysten täyttyessä adoptio voidaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta. Myös sellainen pari, jonka rekisteröity parisuhde on purettu ennen lain voimaantuloa, voisi hakea perheen sisäistä adoptiota siirtymäaikana. Valiokunta ehdottaa siirtymäajan pidentämistä esitetystä kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen, ja tämä onkin ainoa kohta, jossa valiokunta on päätynyt muuttamaan hallituksen esitystä. Tarkoituksena on se, että voidaan varmistaa ottolapsineuvonnan antaminen ja se, että kyseiset parit ehtivät laittaa adoptiohakemuksensa vireille määräajassa.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ei ole kyse yhteisadoption mahdollistamisesta rekisteröidyille pareille. Yhteisadoptio poikkeaa luonteeltaan merkittävästi perheen sisäisestä adoptiosta, sillä yhteisadoptiossa ei ole kyse lapsesta, joka jo ennestään olisi rekisteröidyn parin perheen jäsen. Valiokunta onkin arvioinut, että yhteisadoption mahdollistaminen tulevaisuudessa edellyttäisi erillistä kansalaiskeskustelua ja valmistelua.

Tässä esityksessä ei myöskään puututa siihen voimassa olevaan oikeustilaan, että rekisteröidyn parin toinen osapuoli voi adoptoida perheen ulkopuolisen lapsen yksin. Jos parin toisella osapuolella olisi tällainen adoptiolapsi, nyt käsiteltävänä oleva esitys mahdollistaisi lapsen adoptoimisen parin yhteiseksi lapseksi. Tämä tapahtuisi kuitenkin kahden erillisen adoption kautta ja kyseisten adoptioiden edellytysten täyttyessä.

Lakivaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, vaan siihen liittyy vastalause. Voin puheenjohtajana todeta, että valiokuntakäsittelyssä enemmistö asiantuntijoista kannatti hallituksen esitystä, mutta sitä myös vastustettiin muun muassa uskonnollisten arvokysymysten pohjalta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme hallituksen esitystä 198/2008 rekisteröidyssä parisuhteessa olevien lasten sisäisestä adoptio-oikeudesta, me käsittelemme nimenomaan lapsen oikeuksista huolehtimista ja lasten oikeuksien turvaamista. Me tiedämme, että tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa on paljon perheitä, joissa kahdella samaa sukupuolta olevalla henkilöllä on lapsia. Kysymys on siitä, että näillä lapsilla on kaksi vanhempaa, mutta vain toinen heistä voi olla juridisesti, oikeudellisesti vanhempi. On siis lapsen edun mukaista, että kahdella vanhemmalla, jotka pitävät lapsesta täysin huolta, rakastavat lasta, on mahdollisuus myös erilaisissa ongelmatilanteissa pysyä lapsen vanhempina.

Nostan esiin ne isoimmat ongelmat, joita tällä hetkellä on. Lapsi, joka on koko elämänsä voinut elää kahden vanhempansa kanssa, ei ole oikeutettu saamaan esimerkiksi elatusta mahdollisessa erotilanteessa. Ei ole lapsella oikeutta tapaamiseen mahdollisen erotilanteen jälkeen. Ja sellaisessa erittäin ikävässä tapauksessa, jos biologinen vanhempi tai tämä juridinen vanhempi kuolee, lapsella ei ole oikeutta automaattisesti toisen oman vanhempansa kanssa jatkaa samassa perheessä eikä hänellä ole oikeutta toisaalta periä toista vanhemmistaan siinä tapauksessa, että ei-juridinen vanhempi tässä vaiheessa kuolee — ikävä tilanne. Lapsella ei ole oikeutta periä häntä tai hänen sukulaisiaan. Kysymys on siis siitä, että me takaamme näille lapsille, joita on jo paljon suomalaisessa yhteiskunnassa, jotka elävät perheissä, joissa on kaksi isää tai kaksi äitiä, nämä oikeudet, lapsen oikeudet, molempiin vanhempiin, oikeudet niihin asioihin, jotka muillakin lapsilla on.

Tämä lapsen etu painoi myös selvästi asiantuntijalausunnoissa. Kannattaa huomioida se, että koska kyse on nimenomaan lapsen edusta, niin muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, ortodoksinen kirkko, evankelisluterilainen kirkko ja lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aula esimerkiksi, muutaman mainitakseni, totesivat, että tässä on kysymys lapsen edusta. Tästä näemme myös sen, että esitys on hyvin maltillinen ja hoitaa tämän ongelmallisen kohdan kuntoon. Sen vuoksi toivonkin, että kun tästä asiasta päätetään, mahdollisimman moni nimenomaan punnitsee lasten etua, niiden lasten, jotka elävät jo perheissä, joissa on kaksi vanhempaa.

Arvoisa puhemies! Meidän näkökulmastamme tämäkään laki ei toteuta täysin tasa-arvoa. Meidän mielestämme on tulevaisuudessa mahdollisuus mennä tasa-arvoisempaan suuntaan myös samaa sukupuolta olevien parien osalta. Asia ei koske suoraan tätä lakia, mutta asiantuntijakuulemisissa tuli esille myös se mahdollisuus, että aika pienellä muutoksella tämä laki olisi voinut mahdollistaa myös perheen ulkopuolisen adoption. Kukaan sitä ei valiokunnassa esittänyt, koska mekin katsomme, että on järkevää ottaa tämä nyt lasten oikeuksien kannalta äärimmäisen tärkeä asia, hoitaa se kuntoon, ja myöhemmin sitten toisen keskustelun paikka on se, pitääkö samaa sukupuolta oleville pareille antaa oikeus myös ulkopuoliseen adoptioon.

Vasemmistoliiton kanta tästä on selvä. Vasemmistoliiton puoluekokous on hyväksynyt yksimielisesti seuraavat näkemykset: Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla pitää olla kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla. Myös adoptio-oikeus on laajennettava samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption saamista on ylipäätänsä helpotettava. Avioliittolaki on muutettava sukupuolineutraaliksi. Nämä ovat siis meidän kantojamme, ja näitä me tulemme edistämään kyllä politiikassa. Mutta tässä esityksessä ei ole näistä kysymys.

Joku voi tietysti sanoa, että tämä on yksi askel tähän suuntaan. Voi olla perustellusti sitä mieltä, mutta silloin pitää punnita, onko lapsen oikeuksien puolella, sen puolella, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa esimerkiksi erotilanteessa, esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen vanhemmista kuolee, vai pelkääkö sitä, että tämä on yksi askel, ja sen takia haluaa hylätä lasten oikeudet ja nostaa jotkin muut arvot lasten oikeuksien edelle. Me olisimme valmiita olleet periaatteessa paljon pidemmälle menevään ratkaisuun, mutta tässä asiassa haluamme, että ilman kiihkoa hoidamme lasten asiat kuntoon ja sen jälkeen käymme toisen keskustelun, jossa tulemme nostamaan esille näitä tasa-arvokysymyksiä ja yksilön oikeuden kysymyksiä, jotka vasemmistolle ovat olleet aina äärimmäisen tärkeitä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! "Äitiys ja isyys ovat hyvin perustavanlaatuisia, oikeudellista ja sosiaalista todellisuutta hahmottavia käsitteitä. Niiden avulla jäsennetään ihmissuhteita, joiden kautta lapsi syntyessään kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja saa elämälleen juuret. Muun muassa näistä syistä äitiydellä ja isyydellä on erityinen merkitys jokaisen elämässä. Näiden käsitteiden sisällön muuttamisella on sen vuoksi yleistä yhteiskunnallista merkitystä."

Nämä kauniit sanat löytyvät hallituksen esityksen perusteluista. Äitiys ja isyys ovat todellakin ihmiskunnan historian syvimpiä käsitteitä, ensimmäisiä sanoja, jotka lapsi yleensä oppii kulttuurista riippumatta. Äitiyden ja isyyden pohjana on biologinen todellisuus. Jokainen lapsi on saanut alkunsa yhdestä isästä ja yhdestä äidistä. Lapsella ei luonnostaan voi olla enempää kuin yksi äiti ja yksi isä.

Vanhasen hallitus ja tätä aloitetta tukevat tahot ovat lähteneet rohkealle tielle muuttamaan ihmisyytemme keskeisimpiä käsitteitä, joiden pohjana ja perustana on itse luonnon todellisuus. Tämän lakiesityksen taustalla näkyy ideologinen tavoite sukupuolineutraalista vanhemmuudesta, vaikka juuri äitiys ja isyys ovat itsessään syvästi sukupuolittuneita. Vahvin perustelu tämän lakiesityksen hylkäämiseksi mielestäni on se, että esitys todellakin muuttaa perustavasti äitiyden ja isyyden käsitteitä. Kyllä tämä esitys on myös yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittoa.

Osallistuin vastavalittuna kansanedustajana, muistaakseni vuonna 1995, Setan keskustelutilaisuuteen täällä eduskunnassa, ja järjestön edustaja kertoi silloin strategian, jolla yhteiskunnallinen sukupuolineutraali avioliitto-ohjelma pystytään toteuttamaan askel askeleelta. Tavoitteena oli edetä samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta hedelmöityshoitojen hyväksymisen kautta ensin perheen sisäiseen ja sitten ulkoiseen adoptioon, minkä jälkeen sitten voitaisiin toteuttaa tuo sukupuolineutraali avioliitto.

Tämä ohjelma on edennyt todellakin tämän suunnitelman mukaan, ja nyt käsittelemme yhtä askelta tässä jatkumossa. Lisäksi jokaisen askeleen välttämättömyyttä on aina perusteltu sillä edellisellä askeleella, eli virallistetun parisuhdelain puolesta äänestäessään useat kansanedustajat kertoivat hyväksyvänsä esityksen vain sillä edellytyksellä, että se ei tule koskemaan lapsia, että se koskee vain tuota pariskuntaa. Naisparien hedelmöityshoito-oikeutta vaadittiin siksi, että meillä on jo virallistettuja pareja, jotka toivovat lasta, ja nyt perheen sisäinen adoptio katsotaan välttämättömäksi, koska muun muassa naisparit voivat jo nyt hankkia yhdessä hedelmöityshoidolla lapsen, jolla ei ole juridista isää.

Tämän lain myötä mahdollistuu käytännössä — huom. käytännössä — myös tuo ulkoinen adoptio, vaikka hallitusohjelmassa puhutaan ainoastaan sisäisestä adoptiosta. Tämän esityksen mukaan perheen sisäinen adoptio rekisteröityjen parien perheissä voisi koskea sekä parisuhteen toisen osapuolen biologista lasta että hänen adoptiolastaan. Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi puolestaan yksin ottaa ottolapsen, mikä taas ei ole avioliitossa olevalle mahdollista. Vaikka rekisteröity pari ei voi yhdessä siis suoraan adoptoida lasta, parisuhteen toinen osapuoli voi ensin yksin adoptoida lapsen, ja sen jälkeen tuo toinen osapuoli voi adoptoida lapsen sisäisen adoption kautta.

Väitän, että tässä prosessissa ei pohjimmiltaan ole kysymys lapsen oikeuksista, vaan aikuisten poliittisesta tavoitteesta rinnastaa juuri tuo samaa sukupuolta oleva suhde miehen ja naisen muodostamaan avioliittoon. Avioliittoon rinnastettu parisuhde on jo muuttanut käsitystä perheestä ja vanhemmuudesta, ja tämä näkyy käytetyssä sanastossa. Muun muassa tässä hallituksen esityksessä tai vaikkapa edellisen puhujan puheenvuorossa lapsen äidin naiskumppania tai lapsen isän mieskumppania on alettu nimittää "vanhemmaksi", vaikka hän ei ole biologisessa eikä juridisessa mielessä vanhempi.

Lapsen aseman vahvistaminen on oikea tavoite. Suomessa on todellakin alle 200, viimeisimmän tilaston mukaan 146, sellaista rekisteröityä parisuhdetta, joiden taloudessa elää yksi tai useampi lapsi. Mielestäni näissä tapauksissa parempi käsite olisi nimenomaan tuo huoltaja kuin vanhempi. On myös lapsen kannalta rehellisempää, että hän vaikkapa päiväkotiin mennessään voi kertoa, että hänellä on äiti ja sitten hänellä on huoltaja, vaikka Tiina, ja sitten hänellä on vielä isä, jonka nimeä hän ei tiedä mutta joka on antanut hänelle elämän, sen sijaan, että hänellä on kaksi äitiä. Miksi äidin naiskumppanista pitäisi tehdä äiti?

Heteroseksuaalisissa uusperheissä elää suuri määrä lapsia, joita äidin tai isän uusi puoliso ei ole adoptoinut, ja kyllä näistä lapsista silti voidaan yhdessä huolehtia. Lapselle on tälläkin hetkellä mahdollisuus määrätä juridinen huoltaja lähipiiristä, eli tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, jonka tai joiden suostumus siihen on, eikä tuo huoltajuussuhde pääty avioliiton tai virallistetun parisuhteen purkamiseen, jolloin myös erolapsen elämässä tuo huoltaja voi olla mukana. Huoltajuus ei katkea lapsen vanhemman kuolemaankaan, ja sen jälkeen huoltajalla on myös mahdollisuus adoptoida lapsi.

Pitäisin myös tätä lakia parempana sitä, että perintö- ja lahjaverolakia voitaisiin muuttaa niin, että lapsi voisi periä pitkäaikaisen huoltajansa ja tämän sukulaiset samoin ehdoin kuin juridisen vanhemman kohdalla.

Samalla on huomattava, että naisparien adoptio sulkee lopullisesti lapselta pois mahdollisuuden saada itselleen juridinen isä. Hedelmöityshoidoilla alkuun saatetulla lapsella on viimeistään 18 vuotta täytettyään oikeus saada tieto biologisen isänsä henkilöllisyydestä. Anonyymi sukusolujen luovutushan ei voimassa olevan lain mukaan enää ole mahdollista. Jos isä olisi halukas lapsensa tunnustamiseen myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi lapsen omasta toiveesta, niin tämä ei enää sitten olisi juridisesti mahdollista, jos hänellä on jo kaksi laillista äitiä. Kuitenkin ihmisen tarve tietää omat juurensa on syvä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten vielä eläkeiässäkin monet toivovat voivansa saada oikeuden tulla tunnustetuksi isänsä lapseksi, ja tämä esitys vie lapselta mahdollisuuden biologisen vanhempansa aseman laillistamiseen.

Mietinnössä todetaan seuraavaa: "Tässä harkinnassa valiokunta antaa erityistä painoarvoa sille, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo nykyisin lapsia. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö." Tämänhän lakivaliokunnan puheenjohtaja myös alkupuheenvuorossaan toi esiin. Suomessa elää näitä lapsia suurempi joukko sellaisissa perheissä, joissa heistä huolehtii äidin tai isän rinnalla joku muukin kotitaloudessa asuva aikuinen. Ei mummiakaan nimetä juridiseksi äidiksi, vaikka hän tosiasiallisesti hoitaisi yksinhuoltajaäidin rinnalla lasta. Hän voi olla silti tärkeä henkilö lapsen elämässä ja saada myös tarvittaessa huoltajan aseman.

Arvoisa puhemies! Esityksen puolustajat ovat vedonneet siihen, ettei eduskunnassa voida päättää, millaisia perheitä arjessa syntyy. Kuitenkin lainsäädännöllä voidaan ohjata yhteiskunnan kehitystä ja arvoympäristöä haluttuun suuntaan. Avioliittoa, perhettä ja vanhemmuutta koskeva säätely ei ole arvoneutraalia. Se on vahvasti sidoksissa arvoihin, joiden pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emme edelleenkään esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta arvojemme vuoksi. Tässäkään esityksessä ei esitetä juridisten vanhempien määrän nostamista kahdesta ylöspäin, vaikka sellaisiakin tavoitteita on esitetty. Esimerkiksi tänään olin kantahämäläisten kansanedustajien kanssa radiokeskustelussa, jossa kansanedustaja Tarja Filatov esitti, että tällainen voisi olla hyvä tavoite jatkossa, että voisi olla vaikka neljä juridista vanhempaa, ja Setan taholtahan on myös tuotu näitä vetoomuksia, joissa puhutaan kolmi- ja neliapilaperheistä ja tarpeesta laillistaa useamman kuin kahden vanhemman asema.

Juridisten vanhempien lukumäärän rajaaminen kahteen perustuu lähtökohdiltaan biologiaan, juuri siihen, että lapsella voi olla vain yksi biologinen äiti ja isä. Siitä tuo kahden raja vanhempiin tulee. Ja vaikka tämä esitys koskee vain pientä ihmisryhmää ja vaikka sen välittömät tarkoitusperät ovat hyvät, niin mielestäni äitiyden ja isyyden ajatonta merkitystä ei pidä muuttaa, kun samaan tavoitteeseen voidaan päästä muilla tavoin, ja siksi mielestäni tämä esitys tulee hylätä.

Toinen varapuhemies:

Tässä vaiheessa ei varmaan kannata laveampaa debattia käynnistää, vaan sitä voidaan käydä ehkä muutaman puheenvuoron jälkeen, kun on vähän enemmän kuultu edustajien näkemyksiä, mutta annan ihan pari kappaletta vastauspuheenvuoroja.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Räsänen totesi, että käytännössä kaksivaiheinen adoptio tulisi tämän kautta mahdolliseksi. Kyllä se on enempikin periaatteellinen kysymys vain. Nimenomaan kun lakivaliokunta tätä asiaa käsitteli, niin todettiin, että ulkopuolisen lapsen adoptiomahdollisuudet ovat varsin pienet tälläkin hetkellä. Adoptoitavia lapsia on huomattavasti vähemmän kuin adoptiota hakevia perheitä, ja adoptiovanhempia valittaessa avioparit laitetaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin säännönmukaisesti yksinhakijoiden edelle, eli kyllä tämä on rehellisyyden nimissä todettava näin. Ed. Räsänen nosti myös esille ajatuksen, että tuo huoltajuus synnyttäisi perintökaareen jonkinlaisen uuden muodon: Olisi varsin erikoinen tilanne, että tätäkin kautta meille syntyisi lapsia, joilla olisi sitten useampia, ketkä he perisivät. Tämä lähtee kuitenkin siitä, että lapsella on vain kaksi vanhempaa, jotka he perivät.

Vielä haluan lopuksi nostaa esille ja (Puhemies: Minuutti kulunut!) painottaa sitä, että biologisen vanhemman oikeudet turvataan tässä äärimmäisen tiukasti. Vain ääritapauksissa se voisi tapahtua toista kautta.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puheenvuorossaan yritti harata vastaan sitä, mikä tänä päivänä on jo normaalia. Me tiedämme, että on paljon lapsia, jotka elävät perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, jotka ovat samaa sukupuolta.

Kun ed. Räsänen puhui siitä, että lapsi tarvitsee aina isän ja äidin perheessä, niin samalla itse asiassa ed. Räsänen tuomitsi myös sellaiset perheet, joissa jostain syystä, esimerkiksi erosyystä, on vain isä tai äiti. Kyllä on niin, että näitäkin perheitä pitää arvostaa. On paljon lapsia, joilla on vain äiti ja joiden isää ei tiedetä. Kyllä meidän pitää tässä maailmassa elää ja pyrkiä rakentamaan tätä yhteiskuntaa niin, että lapsilla on oikeudet ja heillä menee mahdollisimman hyvin sen mukaan. Eikö kuitenkin, ed. Räsänen, ole tärkeintä se, että lapsella on huolehtivat ja rakastavat vanhemmat, ei se, mitä sukupuolta he sattuvat olemaan?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä kokoomuksessa keskeinen arvo on mahdollisuuksien tasa-arvo. Tämä mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että lapsi, joka elää perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, on yhdenvertainen muiden lasten kanssa.

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen halusi torpata mahdollisuuden kaksivaiheiseen adoptioon siten, että myöskään yksin elävä ei voisi adoptoida lasta. Tämä olisi muutos nykyisin vallitsevaan oikeustilaan, nykyisinhän yksin elävä voi adoptoida lapsen. Jos tätä vastustaa, olisi loogista vastustaa myös hedelmöityshoitoa yksin eläville, olisi kenties syytä edellyttää selibaattia yksin eläville tai muille kuin avioliitossa eläville. Tämäkö on kristillisdemokraattien perimmäinen tavoite?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan edelliseen puheenvuoroon totean, että kyllä hedelmöityshoidosta käytiin täällä aika tiukkaa vääntöä ja olin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että hedelmöityshoitoja tulisi antaa vain sellaisten lasten saamiseksi, jotka saavat sekä äidin että isän, eli en todellakaan kannattanut yksin elävien naisten hedelmöityshoito-oikeuksia. (Ed. Arhinmäki: Kannatatteko selibaattia?)

Olen aivan samaa mieltä ed. Arhinmäen kanssa siitä, että kyllä lapsen kannalta todellakin tärkeintä on se, että hänellä on huolehtivat ja rakastavat vanhemmat tai läheiset, jotka hänestä pitävät huolta, mutta eihän nykylaki millään lailla sitä estä, ettei lasta voitaisi rakastaa ja pitää hänestä huolta. Aivan ehdottomasti arvostan yksinhuoltajien raskasta työtä ja kaikkia niitä perheitä, jotka yksinhuoltajatilanteessa joutuvat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vanhemmuuden vastuuta kantamaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä tarkastellaan perheiden monimuotoisuutta, josta voi sanoa, että sosiaalinen ja biologinen vanhemmuus nyky-yhteiskunnassa eräissä tapauksissa ja ehkä aika monissakin tapauksissa, ei siis vain näissä 200:ssa, joista nyt tässä ikään kuin on tämän lain yhteydessä kysymys, eriytyvät toinen toisistaan.

Mielestäni yhteiskunta- ja oikeuspoliittisena ja myös arvopoliittisena kysymyksenä on perusteltua kysyä, minkälaista yhteiskuntaa me lainsäädännöllä pyrimme edistämään. Tämä laki on yksi, joka myös tuo meidän yhteiskuntaan omanlaistaan kehitystä.

Hallituksen esitys rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta liittyy myös hyvin laajaan eettiseen keskusteluun. Ei ole kysymys pelkästään, mitä täällä on korostettu vahvasti, siis siitä lapsen oikeudesta, mikä on mielestäni todella ydinasia ja tärkeä asia, että me tässä yhteiskunnassa vahvistamme kaikin tavoin lapsen oikeutta. Mutta näen, että tämän lain yh-teydessä on kysymys paljon paljon laajemmasta eettisestä keskustelusta ja eettisistä valinnoista, niin kuin jo aikaisemmin on ollut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamisesta ja siitä kehityksestä.

Lainsäätäjänä ja päättäjänä mielestäni on otettava kantaa siihen, minkälainen ihmiskuva ja minkälaiset arvot ovat lainsäädännön taustalla, ja tiedostettava ne lähtökohdat. Ainakin henkilökohtaisesti toivoisin, että meidän yhteiskuntamme ei olisi vahvistamassa sellaista suvaitsevaisuutta, joka sallii vaan määrätynlaisen suvaitsevaisuuden, ei esimerkiksi kristillisiä arvoja.

Lakiesityksen mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen, jolloin perheen sisäisen adoption jälkeen lasta pidettäisiin rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena. Valiokuntakäsittelyssähän siis enemmistö asiantuntijoista kannatti tätä hallituksen esitystä, ja lakivaliokunnan mietintö myös puoltaa sitä. Mietintö sinänsä on hyvin, voi sanoa, ehkä asiallinen niukkuudessansa.

Mietintöön jätetyssä vastalauseessa perustellaan sitä, miten entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen sidettä vanhempiin ja isovanhempiin sekä sukuun niissäkin tapauksissa, joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Siis nostetaan esille käsite vanhemmuudesta, joka säilyy avioerosta tai uusista parisuhteista huolimatta. Tätä lapsen turvallisuuden kannalta keskeistä periaatetta ei ole mietintöön sisältyvässä esityksessä kunnioitettu.

Hallituksen esitystä perustellaan lähtökohdiltaan siis lapsen oikeuden puolustamisella, koska sillä halutaan siis tätä olemassa olevaa tilannetta vahvistaa, että rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen biologinen lapsi jo asuu sekä oman vanhempansa että tämän parisuhdekumppanin kanssa. Nyt käsittelyssä olevan lakiehdotuksen pääpaino mielestäni kuitenkaan ei ole näissä lapsen oikeuksissa, vaan näen, että kysymys on siitä, miten vahvistetaan lapsen oikeuksia mutta aikuisen kautta. Käsitykset keinoista, miten vahvistetaan lapsen oikeuksia, ovat eri arvoihin liittyen tietenkin joka tapauksessa erilaisia, ja joka tapauksessa mielestäni lainsäädännöllä ei tule murentaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Tämä on itselleni ainakin aivan ylitsepääsemätön asia, että isyyttä, äitiyttä ei murenneta.

Vastalauseessa todetaan, että lapsen kannalta parempi vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen. Käräjäoikeuksissa vahvistetaan jo nyt oikeushuoltajuus samaa sukupuolta olevan parin toiselle osapuolelle. Olisi löydettävä keinoja, joilla siihen, että lapsen ei tarvitse kokea, että hän on eriarvoisessa asemassa, voitaisiin lainsäädännöllä muulla tavalla löytää vastauksia.

Asiantuntijakuulemisessa nousi esille, että lakiesityksessä on kyseessä yhteiskunnallis-sosiaalinen kokeilu lasten kustannuksella ja että päätös murentaisi isyyden ja äitiyden merkitystä. On kysymys siitä, miten tyttölapsi, poikalapsi kehittyessään voi löytää oman terveen identifikaation perheessä, jossa ei ole miestä ja naista, ja nimenomaan oman identifikaation, jolla on merkitystä hänen oman elämänsä tulevaisuuden eri vaiheissa, oman perheen perustamisessa ja hänen ihmissuhteita rakentaessaan.

Tärkein adoptiokeskustelujen eettinen kriteeri on se, mikä on parasta lapselle. Äitiys ja isyys ovat hyvinkin perustavan laatuisia oikeudellisia, sosiaalisia, todellisuutta hahmottavia käsitteitä. Niiden avulla jäsennetään ihmissuhteita. Lakiesityksen myötä vanhemmuuden käsite muuttuu. Siis suuri kysymys on, mitä tapahtuu isyydelle. Se merkitsisi uutta perhekäsitystä. Käsitys siitä, että miehellä ja naisella on jotakin tärkeää annettavaa lapselle, perheelle ja koko yhteiskunnalle, on tässä sivuutettu ja unohdettu.

Lakiesityksen myötä ollaan ajamassa klassisen avioliittokäsityksen hämärtämistä ja sitä perustellaan sillä, että vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä lapsen kasvatukselle ja kehitykselle. Tällainen käsitys kuitenkin on ristiriidassa biologisten faktojen kanssa. Asiantuntijoiden lausunnossa on muun muassa sanottu, että on rankkaa isän ja äidin merkityksen aliarvioimista väittää, että toinen voi korvata toisen.

Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien selostuksessa avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja sillä on nähty olevan luonnollinen yhteys perheen muodostamiseen ja vanhemmuuteen. Erityisesti siis korostetaan lapsen oikeutta molempiin. Yhteiskunnan perussolu on perhe, jossa miehen ja naisen rakkaus ja vanhemmuus ovat turvaamassa lapsen kasvua aikuiseksi.

Hallitus on tällä lailla linjaamassa ja ottamassa askeleen kohti sukupuolineutraalia avioliittolainsäädäntöä. On kysymys siis arvovalinnasta. Suomessa noin kahdeksan kymmenestä kansalaisesta kuitenkin kuuluu kirkkoon, jonka opin ja elämän perusta on Raamattu. Lakiesityksen sisältö on ristiriidassa tämän arvopohjan kanssa.

Asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös lainsäätäjän moraalinen vastuu päätöksistään. Laki antaa kuvan oikeasta ja väärästä. Sillä on normatiivinen vaikutus ihmisen elämään. Lain linjauksessa ja sisällössä ei kunnioiteta ensisijaisesti lapsen oikeuksia ja lapsen turvallisuuden kannalta keskeisiä asioita, kuten vanhemmuutta ja isyyttä. Uskonnonvapautta ei mielestäni heikennä, jos kristilliset perinteet omaavassa maassamme kunnioitetaan kristillisiä arvoperinteitä ja kristillistä maailmankäsitystä ja ihmiskäsitystä. Yhteiskunnalla ei mielestäni ole varaa antaa arvomaailmamme murentua peruskysymyksissä ja eettisen keskustelun ei tule pinnallistua. Näillä perusteilla olen vastalauseen eli hylkäämisen kannalla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, niin kuin täällä on jo muutamissa puheenvuoroissa aiemmin todettu, ja seuraavassa esitänkin allekirjoittamamme vastalauseen pääsisällön lyhykäisyydessään.

Hallituksen esityksen 198/2008 vp tavoitteena on laajentaa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia siten, että rekisteröityjä parisuhteita pidettäisiin perheinä ja adoptiota perheen sisäisenä adoptiona. Lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaisiksi. Adoptiota koskevassa lainsäädännössä tulee aina pyrkiä löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 21 artiklassa on korostettu, että lapseksi ottamisen tulee perustua erityisesti lapsen etuun. Lapsella on oikeus sekä äitiin että isään. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus hedelmöityshoitoon on osoitus siitä, että isyyden merkitystä väheksytään.

Mietintöön sisältyvä lakiesitys jatkaa samalla linjalla. Perheen sisäisen adoption tarkoituksena on tähän saakka ollut turvata lapselle täysivaltaiset vanhemmat tilanteessa, jossa lapsen biologinen äiti tai isä on kuollut. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus perheen sisäiseen adoptioon saattaa viedä vanhemman myös sellaiselta lapselta, jolla on elossa oleva biologinen vanhempi. Lapsen tuleminen sisäisen adoption kautta avio- tai rekisteröidyn parin yhteiseksi lapseksi edellyttää kaikissa tilanteissa lapsen suhteen katkaisemista olemassa olevaan parin ulkopuoliseen vanhempaan ja hänen sukuunsa.

Vanhemmuudesta luopumiseen tarvitaan asianomaisen vanhemman suostumus. Vanhemmuudesta luopuminen heikentää lapsen taloudellista, sosiaalista ja juridista asemaa. Voi vain arvioida, millaisia psyykkisiä seuraamuksia syntyy lapselle, jonka vanhempi luopuu häneen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Samalla lapsi menettää oikeutensa biologiseen vanhempaansa ja sukuunsa. Yleinen elämänkokemus on osoittanut, että lapsen aikuistuessa hänelle tulee voimakas tarve selvittää hylätyksi tulemisen syyt ja ottaa yhteys biologiseen vanhempaansa.

Lapsen kannalta adoptiota parempi vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen. Käräjäoikeuksissa vahvistetaan jo nyt oheishuoltajuus samaa sukupuolta olevan parin toiselle osapuolelle. Entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen sidettä vanhempiin ja isovanhempiin sekä sukuun niissäkin tapauksissa, joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Vanhemmuus on asia, joka säilyy avioerosta tai uusista parisuhteista huolimatta. Tätä lapsen turvallisuuden kannalta keskeistä periaatetta ei ole mietintöön sisältyvässä lakialoitteessa kunnioitettu.

Arvoisa herra puhemies! Vastalauseen mukaisesti tulen tekemään tämän lakiesityksen toisessa käsittelyssä lakiehdotuksen hylkäävän esityksen.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rekisteröidystä parisuhteesta annettua lakia. Esityksen mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Tällaisen perheen sisäisen adoption jälkeen lasta pidettäisiin rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena. Asiantuntijavaiheessa on kuultu monia asiantuntijoita niin lain kannattajien kuin siihen epäilevästi suhtautuvien puolelta. Itse pidän tätä hallituksen muutosesitystä erittäin arveluttavana.

Ensinnäkin, esitys laajentaisi suomalaisen perheen käsitettä yhdestä isästä ja yhdestä äidistä kahteen isään tai kahteen äitiin. Lapsen etu ei voi olla se, että hänellä olisi kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. (Ed. Erkki Virtanen: Mistä edustaja sen tietää?) Kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa perheen käsitteen muodostavat mies ja nainen. Näin on myös Jumala säätänyt asian olevaksi, eikä siihen pidä ihmisten puuttua. (Ed. Erkki Virtanen: Entäs meidän pakanoiden osalta?)

Toisekseen, lakimuutos rajoittaisi biologisen vanhemman ihmisoikeuksia tavalla, jota en voi hyväksyä, eikä sitä pitäisi kenenkään muunkaan hyväksyä. Siksi hämmästelinkin, että tässä salissa lähes kaikki puolueet ovat tämän esityksen takana. Lainsäädännön tulisi lähteä olettamuksesta, että kenellekään ei aiheuteta vahinkoa. Nyt vahingoitetaan erityisesti lapsia ja heidän etujaan. Pidän haitallisena lapsen etua kohtaan sitä, että hallituksen esityksen tullessa voimaan lapsi menettää oikeutensa biologiseen vanhempaansa, mahdollisiin sisaruksiinsa, isovanhempiinsa ja serkkuihinsa. (Ed. Paasio: Millä tavalla?)

Arvoisa puhemies! Lapselta kielletään oikeus omaan sukuunsa ja sen menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Lapselle annetaan valtion toimesta ikään kuin viesti, että hänen biologinen vanhempansa ja tämän suku ovat pahoja, koska laki kieltää tässä yhteydessä biologisen vanhemmuuden olemassaolon, ikään kuin heterosuhteet olisivat pahoja ja vain homo- ja lesbosuhteet ovat hyväksyttäviä, heteromies ei kelpaa muuhun kuin siittämään ja heteronainen synnyttämään. Tämä ei voi olla millään muotoa lapsen etu, eikä se ole biologisen vanhemmankaan etu. Se on vain makuukammarissa seksileikkejään touhuavien itsekkäiden nais- ja miesparien etu.

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on kyse paljon suuremmistakin asioista kuin pelkästään adoptio-oikeudesta. Arvon kollegat, mitä pitäisi lapsen miettiä, jos hän näkee samaa sukupuolta olevien vanhempiensa sänkykammarileikit, tai mitä pitäisi lapsen ajatella, kun koulussa opettajat kertovat, miten lapset oikeasti saavat alkunsa? Siinä eivät paljon haikarat lämmitä mieltä, kun kaverit pilkkaavat erilaisten vanhempien lasta. Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat lapsillamme aivan liian yleisiä. Kuka ottaa vastuun lapsesta ja hänen itsetunnostaan sen jälkeen, kun valtio, nais- tai miesvanhemmat sekä kaverit ovat sen musertaneet?

Arvoisa puhemies! Homo- ja lesbosuhteet ovat valitettavasti tätä päivää. Yhtä valitettavaa on, että hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn lain, joka törkeällä tavalla polkee ihmisoikeuksia. Ja miksi? Siksi, että homot ja lesbot saisivat leikkiä vanhempia valtiovallan suojeluksessa. Ei ihme, että Suomi on ihmisoikeuksiensa suhteen jatkuvasti kansainvälisten tahojen tarkkailussa. Jos kerran homoille ja lesboille halutaan antaa oikeuksia, ei se saa tapahtua lasten kustannuksella, kuten nyt tapahtuu, jos tämä laki tulee tällaisenaan voimaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Toimin pitkään ennen kansanedustajaksi tuloa opettajana erilaisissa kouluissa eri kunnissa ja näin hyvin paljon erilaisia perheitä. En voi todeta niin, että joku perhe olisi ollut toista parempi vain sen mukaan, onko perheessä isä ja äiti, onko siellä pelkästään äiti, pelkästään isä, onko siellä kaksi äitiä tai kaksi isää. Olen tällaisten perheiden kanssa tehnyt työtä, ja täytyy todeta, että niissä kaikissa on ollut sekä hyviä perheitä että huonoja perheitä. Ei voi vetää johtopäätöstä suoraan niin, että lesboperhe taikka homoperhe olisi huono paikka lapselle kasvaa.

Suomen evankelisluterilainen kirkko totesi lakivaliokunnalle näin: "- - on selvää, ettei parisuhde sinänsä takaa lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä, vaan myös sen laadulla on ratkaiseva merkitys lapsen elämälle." Tämä oli hyvin samanlainen johtopäätös, jonka itse opettajana olen tehnyt ja jonka myös olen tehnyt ystävieni ja tuttavieni kanssa, joista osa elää myös lesbosuhteissa ja osa homosuhteissa. He ovat erittäin rakastavia omille lapsilleen, ja heidän lapsensa ovat monta kertaa erittäin hyvässä tilanteessa elämäänsä varten, kun vanhemmat ovat tasapainoisissa parisuhteissa.

Kirkkohallitus painotti omassa lausunnossaan koko ajan ja jokaisessa vaiheessa lapsen edun keskeistä merkitystä. Tämä lakiesitys lähteekin liikkeelle nimenomaan lapsen aseman turvaamisesta. Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei nykylainsäädännön mukaan voi ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta. Lapsella ei näin ole oikeudellista vanhemmuus- tai sukulaisuussuhdetta oman vanhempansa parisuhdekumppaniin. Tämä merkitsee sitä, että lapsella ei ole oikeutta saada elatusta vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos tämä, vaikka hyvin pitkäaikainenkin, parisuhde purkautuu. Jos lapsen vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämisestä voi syntyä hyvinkin epäselviä tilanteita. Lapsi ei myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania eikä tämän sukulaisia, vaikka takana olisi hyvinkin pitkä ja onnellinen elämä.

Lähtökohtana tähän lainsäädäntöön on ollut tietysti se tilanne, joka syntyi vuonna 2002, kun Suomen eduskunta mahdollisti kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröimisen. Tämän jälkeen vuonna 2007 hyväksyttiin hedelmöityshoidoista annettu laki, joka mahdollisti sen, että myös naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan antaa hedelmöityshoitoa. Näin ollen hedelmöityshoitoa voidaan antaa esimerkiksi naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Tämä on suomalaista arkipäivää — vielä enempi arkipäivää maailmalla.

Valiokuntakäsittelyssä lakivaliokunnassa kävimme erittäin pitkän ja perusteellisen asiantuntijakuulemisen. Halusimme kuulla erityisen huolellisesti, myös niin, että pääsemme sisälle tämän asian eri näkökulmiin. Jopa etsimme sellaisia näkökulmia ja sellaisia tahoja, jotka toisivat esille näitä myös täällä salissa esille nousseita kriittisiäkin näkökohtia. Lakivaliokunta ei missään tapauksessa ollut yksisilmäinen ja nähnyt vain niin, että määrätietoisesti viemme tämän lain junttaamalla läpi, vaan me halusimme aidosti kuulla, nähdä ja katsoa, mikä tämä tilanne suomalaisessa yhteiskunnassa on eri ihmisten näkökulmasta.

Niin kuin ed. Arhinmäki totesi, muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, johon itsekin viittaan seuraavaksi, on suhtautunut tähän asiaan myönteisesti, samoin evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko ja oikeastaan lähes kaikki lakivaliokunnassa kuultavana olleet tahot.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesi näin: "Voimassa olevan lainsäädännön perusteella lapsen ja hänen juridisen vanhempansa kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön välillä ei ole vanhemmuussuhdetta eikä muutakaan sukulaisuussuhdetta. Tämä vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen saada elatusta, koska elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille. Rekisteröidyn parisuhteen purkautuessa lapsen huoltoa ja asumista koskevaa ratkaisua ei aina voida tehdä sen mukaan, mikä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu. Lapselle ei voida myöskään vahvistaa tapaamisoikeutta sosiaaliseen vanhempaansa. Myöskään siinä tapauksessa, että lapsen juridinen vanhempi kuolee, ei ole itsestään selvää, että lapsen huolto uskotaan sosiaaliselle vanhemmalle. Lapsi ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa." Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesikin, että näissä tilanteissa lapsen edun toteutuminen on tällä hetkellä Suomessa uhattuna.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesi vielä, että se pitää tärkeänä, että myös samaa sukupuolta olevien parisuhdekumppanien perheissä elävien lasten asema ja oikeudet ovat turvatut. Näiden lasten oikeudellisen aseman riittävä turvaaminen on käytännössä hyvin vaikeaa ilman, että mahdollistetaan rekisteröidyssä parisuhteessa perheen sisäinen adoptio. Hallituksen esityksessä ehdotettu sisäisen adoption mahdollisuus omalta osaltaan vahvistaa rekisteröidyssä parisuhteessa elävien parien lasten oikeuksia ja lapsen edun toteutumista. Näin totesi Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Arvoisa puhemies! On muutamia kysymyksiä, jotka myös valiokunnassa nousivat esille. Yksi on se, jonka myös ed. Räsänen on nostanut esille, että tämä asia — toiset puhuvat ongelmasta, itsekin näen, että tällä hetkellä asiassa on ongelmia — olisi voitu ratkaista jollain muualla tavalla. Valiokuntakäsittelyssä tätäkin asiaa selvitimme ja muun muassa yhtenä ajatuksena nousi esille huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa. Tähän asiaan erityisesti myös paneuduimme. Tämä huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa ei perusta lapselle oikeutta saada elatusta huoltajaltaan eikä myöskään oikeutta saada vahvistettua tapaamisoikeutta esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua. Huoltopäätös ei myöskään tuo mukanaan perintöoikeutta. Nämä lapsen oikeudet liittyvät lainsäädännössämme vanhemmuuteen, joten lapsen asemaan liittyviä nykyisiä ongelmia ei voida ratkaista huoltopäätöksen avulla.

Arvoisa puhemies! Toinen väite, joka on noussut esille, koskee sitä, miten tämä esitys kohtelee lapsen biologista vanhempaa. Esityksen yhtenä tavoitteena on nimenomaan turvata lapsen biologisten vanhempien asema perheen sisäisen adoption käyttöalaa laajennettaessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan tarvita lainsäädäntömuutoksia, sillä biologisten vanhempien oikeudet on turvattu tehokkaasti jo voimassa olevassa laissa. Lapseksi ottamisesta annetun lain pääsäännön mukaan lapseksi ottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumusta. Tämä sääntö antaa vanhemmalle mahdollisuuden pysyä vanhempana, jos hän sitä itse haluaa. Ainoastaan poikkeuksellisesti, erittäin tiukkojen edellytysten täyttyessä, lapseksi ottaminen voidaan kyseisen lain mukaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta. Tätäkin asiaa lakivaliokunta käsitteli pitkään, ja halusimme selvittää, mitä tällä tarkoitetaan. Se tarkoittaa lähinnä tilannetta, jossa lapsella ei ole ollut vuosiin minkäänlaista suhdetta vanhempaansa taikka tuo vanhempi ei ole edes tiedossa.

On totta, että perheen sisäisessä adoptiossa lapsen oikeudellinen suhde toiseen, aikaisempaan vanhempaan ja tämän sukuun katkeaa. Se on täällä todettu, ja se on myös rehellistä todeta suoraan. Tämä perustuu jo aiempaan lainsäädäntöön, lapseksi ottamisesta annetun lain nykyisiin säädöksiin. Tämä on välttämätöntä, jos emme halua niin, että meille syntyisi tilanteita, joissa lapsella olisi useampia vanhempia, joihin hänellä olisi muun muassa perimisoikeus.

Lakivaliokunnassa, niin kuin puheenjohtajamme täällä totesi, nostimme esille ainoastaan tuon siirtymäajan. Halusimme pidentää sen kahdesta kolmeen vuoteen. Tämä on tullut lukuisissa asiantuntijakuulemisissa ja myös ihmisten kanssa keskusteltaessa esille, että tuon ruuhkautumisen varalta on järkevää tehdä tämä siirtymäajan pidentäminen kolmeen vuoteen, ja sen lakivaliokunta totesi.

Viimeisenä, arvoisa puhemies, oli tarkoitus nostaa esille tuo ed. Räsäsen esille nostama kaksivaiheinen adoptio, mutta kun sen jo tuossa debatissa käsittelin, niin en sitä toista. Sekin on siis enempikin periaatteellinen mahdollisuus kuin käytännön mahdollisuus.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksessa perheen sisäisen adoption mahdollisuutta samaa sukupuolta oleville on harkittu huolella. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä asiaa on selvitetty ja siitä on keskusteltu jo ennen hallituksen esityksen antamista. Kantavana ajatuksena oikeaa lopputulosta etsittäessä on ollut lapsen etu. Vaikka perheen sisäistä adoptiota samaa sukupuolta oleville on käsitelty niin sanottuna omantunnonasiana, on ryhmän enemmistön kanta lopulta hyvinkin selkeä: perheen sisäisen adoption mahdollistaminen myös rekisteröidyissä parisuhteissa eläville parantaa huomattavasti lapsen asemaa.

Nykyinen lainsäädäntömme on ongelmallinen. Ongelmiin törmätään ennen kaikkea silloin, kun samaa sukupuolta olevien vanhempien, biologisen vanhemman ja sosiaalisen vanhemman, liitto päättyy joko eron tai puolison kuoleman johdosta. Tällaisessa tilanteessa lapsen oikeus huoltoon, tapaamiseen ja elatukseen ja kuolintilanteessa myös perintöön on vailla suojaa. Jotta lapsen oikeudet saatettaisiin samalle viivalle perhemuodosta riippumatta, esitys on välttämätön.

Lakivaliokunnassa esitystä vastustaneet ovat sanoneet, että lapsen asemaa sanotuissa tilanteissa voitaisiin parantaa oheishuoltajuuden kautta. Ei voitaisi ainakaan riittävässä määrin. Oheishuoltajuus tuo kyllä suojaa parisuhteen toimiessa, mutta ongelmatilanteissa sosiaalisen vanhemman oikeudet väistyvät, vaikka se ei olisi lapsen edun mukaista. Lapsen etu ei välttämättä toteudu esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsen sosiaalisella vanhemmalla olisi paremmat edellytykset huolehtia lapsesta kuin hänen juridisella vanhemmallaan. Nykyinen lainsäädäntömme antaa lapselle tapaamisoikeuden vain vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeutta ei voida siis vahvistaa sosiaaliseen vanhempaan, jos lapsen sosiaalisen vanhemman ja juridisen vanhemman suhde päättyy, ei vaikka lapsi olisi elänyt koko ikänsä sosiaalisen vanhempansa kanssa.

Lapsen biologisen vanhemman kuolema aiheuttaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä monenlaista epävarmuutta. Ei ole itsestäänselvää, että lapsen huoltajuus uskotaan lapsen sosiaaliselle vanhemmalle. Lapsi ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa. Vaikka omaisuutta olisi jätetty lapselle testamentilla, lapsi jää vaille perintö- ja lahjaverolain alaikäisyysvähennystä. Jos lapsen muut sosiaaliset sukulaiset, kuten isovanhemmat, jättävät lapselle omaisuutta testamentilla, kohdellaan lasta perintöverotuksessa kuin täysin vierasta henkilöä.

Lakivaliokunnassa esitystä vastustaneet ovat myös kysyneet, miten sitten toteutuu lapsen oikeus biologiseen vanhempaansa. Ensinnäkin suuressa osassa näitä perheitä, joista on kyse, raskaus on alkanut hedelmöityshoidolla tai lapsen biologista isää ei ole muutoin koskaan vahvistettu. Toiseksi, lapsen biologiselta vanhemmalta ei voida riistää vanhemmuutta, jos hän vastustaa adoptiota, vaan vastustus estää adoption. Käytännössä ilman biologisen vanhemman suostumusta adoptio on mahdollinen vain, jos biologinen vanhempi on oikeustoimikyvytön tai muuten kykenemätön ilmaisemaan kantaansa tai ei ole koskaan ollut missään tekemisissä lapsen kanssa ja vain kiusallaan haluaisi haitata lapsen ja tämän vanhempien elämää. Perustelu vastustaa esitystä biologisen vanhemman oikeuksiin vedoten ei ole elävästä elämästä.

Eräät esitystä vastustaneet tahot ovat vedonneet uskontoon vastustuksen tueksi. On sanottu, että eduskunnasta lähtevä viesti on väärä. Näen kuitenkin merkittäväksi sen viestin, minkä eduskunta antaa niille vajaalle 200 perheelle ja niille lapsille, joille tilanne on totta tänään. Näen niin, että on lapsen edun mukaista ja tasapainoista kehitystä tukevaa, että lapsi voi kokea elävänsä perheessä, joka on yhteiskunnassa myös perheeksi tunnustettu. Uskonnollisiin argumentteihin tukeutuville on myös paikallaan todeta, että esimerkiksi molemmat kansankirkkomme ovat esityksen hyväksymisen kannalla, koska se parantaa lapsen asemaa.

Lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista lasten aseman parantamiseen ovat vedonneet myös esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja lapsiasiainvaltuutettu, jotka ovat yksiselitteisesti esityksen hyväksymisen kannalla.

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, kokoomuksen keskeinen arvo on mahdollisuuksien tasa-arvo. Minulle mahdollisuuksien tasa-arvo on myös sitä, että lapsi, joka elää perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, on yhdenvertainen muiden lasten kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän moniarvoisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuus on yhteisössä elämisen ja hyvinvoinnin edellytys. Suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta lisää, kun on sinut oman kulttuurinsa kanssa. On sanottu, että logiikka pätee myös seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esille väite, että tämä hallituksen esitys ajaisi aikuisen etua lapsen edun kustannuksella, ja olen tästä jyrkästi eri mieltä. Nimittäin nykylaissahan lapsen asema on turvaton. Se on turvaton siksi, että lapsi ei saa elatusta sosiaaliselta vanhemmaltaan. Erossa juridinen vanhempi saa huoltajuuden, vaikka sosiaalinen vanhempi voisi olla lapsen kannalta parempi. Lapsella ei ole myöskään tapaamisoikeutta sosiaaliseen vanhempaan eron jälkeen, ja jos juridinen vanhempi kuolee, lapsen tilanteeseen liittyy valtava määrä epävarmuutta. Lapsi ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa tai tämän sukulaisia, ja jos lapsi saa testamentilla perinnön sosiaaliselta vanhemmalta tai tämän sukulaisilta, perintöverokohtelu on kuin täysin vieraalla henkilöllä. Eli tämä hallituksen esitys nimenomaan parantaa lapsen oikeudellista asemaa parantamalla näitä edellä mainittuja epäkohtia.

Kuten on myös edellä tullut jo esille, jo nyt meillä elää aika suuri määrä lapsia sateenkaariperheissä. Minun mielestäni ehkä eräs kaikkein tärkein perustelu tämän lain hyväksymiselle on nimenomaan se, että näillä lapsilla pitää olla oikeus tuntea elävänsä yhteiskunnan hyväksymässä perheessä. Sillä jos millä on varmasti myönteinen vaikutus lapsen minäkuvaan. Myöskään tieteellisten tutkimusten valossa, nykytiedon valossa, lapsen kasvaminen tällaisessa sateenkaariperheessä, jossa on samaa sukupuolta olevat vanhemmat, ei haitallisesti vaikuta lapsen kehitykseen.

Arvoisa puhemies! Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista huolehtiminen kuuluu meille kaikille meidän seksuaalisesta suuntautumisestamme riippumatta. Ei pitäisi olla meitä ja noita toisia, vaan ainoastaan ihmisiä, jotka kukin omalla tavallaan haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi.

Meillä on jo totuttu — onneksi — siihen, että naisten ja miesten tasa-arvon puolesta kamppaillaan monin eri tavoin. Meillä on tasa-arvosuunnitelmia, meillä on erilaisia kampanjoita perinteisten ennakkoluulojen murtamiseksi, koska edelleen suurin este tasa-arvon toteutumiselle ovat nimenomaan ennakkoluulot ja varsin tiukat roolimallit. Myös seksuaalisen tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan tällaisia samanlaisia toimenpiteitä. Jokaisen meistä olisi herättävä miettimään, miten itse toimin kasvattajana, työtoverina tai kanssaihmisenä.

Meille vanhemmille tulisi kertoa vaikkapa jo neuvolassa, miten me voimme tukea lastamme, kun hän omaa seksuaalista identiteettiään etsii. Nimittäin ilman neuvontaa me emme välttämättä osaa toimia oikein, vaikka haluaisimmekin, koska yhteiskuntamme lähtee kuitenkin siitä perusolettamuksesta, koulumme, työelämämme, perheemme, kaikki lähtee siitä perusolettamuksesta, että yksilö on aina heteroseksuaali, joka pukeutuu ja käyttäytyy sukupuoliroolien edellyttämällä tavalla. Jo varsin pieni lapsi vaistoaa, mitä häneltä odotetaan. Tämän vuoksi saattaa olla hyvinkin vaikeaa kertoa edes kaikkein läheisimmille ihmisille, ettei täytäkään asetettuja vaatimuksia. Lapsi saattaa kuvitella, että vanhemmat tuomitsevat hänet, jos he saavat tietää totuuden. Tämä ei lapsen kasvun kannalta voi olla hyvä asia. Siksi toivonkin, jos ja kun toivon mukaan tämä hallituksen esitys hyväksytään tässä muodossa, että saisimme tulevaisuudessa myös entistä vahvempaa neuvontaa liitettyä vanhemmille, kun he tällaisen todellisuuden eteen joutuvat.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti lopuksi: Meillä on täällä paljon faktaa ja perusteluita olemassa siitä, miksi tämä hallituksen esitys nimenomaan ajaa lapsen etua ja miten se parantaa nykylain tilannetta. Mutta ehkä kaikkein suurimpana kysymyksenä esitän kuitenkin lopuksi, miksi rakkaus muuttuu paheeksi silloin, kun kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä haluaa parisuhteen ja perheen. Tätä välillä ihmettelen, koska tällaisia väitteitä tai ajatuksia tuntuu ainakin olevan välillä ilmassa. Homoparitkin haluavat puolustaa nimenomaan perhearvoja sitoutumalla toisiinsa ja sitoutumalla lapsiinsa, ja tämä hallituksen esitys nimenomaan antaa tähän entistä paremman mahdollisuuden.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

__________

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää lakivaliokuntaa sen tekemästä työstä. Valiokunta on mietinnössään käsitellyt asiaa perusteellisesti ja asiantuntevasti sekä avoimesti argumentoiden. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, että vielä varta vasten haetaan vastanäkemyksiä, kun niitä ei ensimmäisellä asiantuntijakierroksella tuntunut kuuluvan. Se on kunniaksi valiokunnalle, ja se on hienoa työtä valiokunnalta. Vaikka esitys on herättänyt valiokunnassa ristiriitoja, valiokunta on myös saanut mietintönsä valmiiksi joutuisasti.

Valiokunta on ehdottanut hallituksen esitykseen kahta pientä muutosta. Niistä asiallisesti merkittävämpi on esityksessä ehdotetun siirtymäajan pidentäminen kahdesta kolmeen vuoteen. Muutokset perustuvat valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleisiin tietoihin, ja ne ovat myös oikeusministeriön näkökulmasta tarpeellisia ja perusteltuja.

Haluan muutamalla sanalla kommentoida vastalauseeseen sisältyviä virheellisiä käsityksiä asiasta.

Ensinnäkin vastalauseessa esitetään, että lakiehdotuksen pääpaino olisi aikuisten oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaiseksi. Se on täällä jo moneen kertaan pätevästi kumottu, mutta on pakko sanoa, että tämä väite on täysin perusteeton. Niin kuin sekä hallituksen esityksessä että lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, lakiehdotuksen tarkoituksena on parantaa rekisteröidyissä perheissä elävien lasten asemaa. Nimenomaan pyritään näiden lasten oikeudellisen aseman parantamiseen.

Jos kuuntelin oikein ed. Räsästä, niin ajatus oli, että sitten toki, jos biologinen äiti kuolee, voitaisiin myöhemmin lähteä ajattelemaan myös tässä esitettyä adoptiota. Olen ensin saattohoitoa seurannut ja hautaan saattanut tämmöisen perheen biologisen äidin, ja siinä hädässä, joka sillä perheellä ja sillä lapsella on silloin, ajatus, että siinä tilanteessa ensinnäkin epävarmuus olisi yhä konkreettista ja vasta siinä tilanteessa olisi mahdollisuus adoptioon, on kohtuuton ja se on nimenomaan sen lapsen kannalta kohtuuton.

Aivan niin kuin täällä on kuvattu, nämä esiin tulleet tilanteet ovat joko erotilanteita tai, niin kuin usein on, kuoleman tilanteita. Niissä tilanteissa perheellä on ihan tarpeeksi huolehtimista ja eteenpäin jaksamista siinäkin, miten seuraavasta vuodesta päästään turvallisesti ja lapsen etu huomioon ottaen eteenpäin, ilman että samaan aikaan on epävarmuus myös siitä, mikä tämä perhe on yhteiskunnan silmissä, mikä tämä perhe on juridisesti.

Suomen adoptiolainsäädännön mukaan kenelläkään aikuisella ei missään tilanteessa ylipäätään ole subjektiivista oikeutta adoptoida lasta, vaan adoptio lähtee aina lapsen edusta ja niin myös siis tässä tapauksessa. Olen aika vakuuttunut, että tämä on tullut valiokunnan käsittelyssä esiin, ja jo senkin takia ajatus tai väite, että nyt tämä, kun puhutaan adoptiosta, olisikin aikuisen eikä lapsen edun mukainen esittely, on kohtuuton eikä pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa esitetty väite lapsen oikeuksien sivuuttamisesta on ristiriidassa myös sen kanssa, kuten täällä on jo mainittu, mitä lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula on esittänyt valiokunnalle lausunnossaan. Lausuntoa on jo siteerattu täällä monelta osin, joten itse vain kerron teille vielä, että Aula on lausunnossaan yhtynyt hallituksen esitettyihin perusteluihin myös siltä osin, että lakimuutos on sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Tämä kaikille niille, jotka täällä ovat tänään toista väittäneet.

Toiseksi vastalauseessa on kannettu huolta siitä, että lakiehdotuksessa väheksyttäisiin isyyden merkitystä ja että adoptoitavalta lapselta vietäisiin adoption myötä toinen vanhempi. Tämä on aiheetonta pelottelua. Edellisissä puheenvuoroissa muun muassa ed. Heinonen erittäin taitavasti ja hyvin kuvasi, missä kaikissa tilanteissa tämä ylipäätänsä voi tulla kyseeseen, kuinka tarkkoja ne kriteerit ylipäätänsä ovat. En käy niitä toistamaan. Kirjoitetussa puheessani ne olivat jotakuinkin sanasta sanaan samalla tavalla kirjoitetut. On siis selvää, että näissä tilanteissa ei voida mitenkään puhua siitä, että adoption seurauksena lapselta vietäisiin isä.

Vastalauseessa on lisäksi katsottu, että lapsen kannalta adoptiota parempi vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen. Tähän väitteeseen on valiokunnan enemmistö perusteellisesti mietinnössään vastannut. Niin kuin mietinnössä todetaan, rekisteröidyn parin perheessä elävän lapsen asemaan nykyisin liittyviä ongelmia ei voida ratkaista huoltopäätöksen avulla. Näin siksi, että esimerkiksi oikeus elatukseen, tapaamisoikeus ja perintöoikeus liittyvät lain mukaan vanhemmuuteen eivätkä huoltajuuteen, ja todellakin nyt ensimmäistä kertaa kuulin sitten tämän jatkoajatuksen, että toki sitten se adoptio ja vanhemmuus olisi kuoleman jälkeen erillisellä prosessilla tämän huoltajuuden jälkeen ehkä vastalauseen esittäjienkin mielestä sallittua. Oikeusministerinä sanon, että käsittämätöntä tuplaprosessointia, ja ennen kaikkea: sillä hetkellä, kun biologinen äiti kuolee, ei ole kohtuullista vaatia perheeltä uutta prosessia.

Arvoisa puhemies! Toistamiseen vielä: Kiitoksia valiokunnalle erinomaisesta työstä. Jos ajattelee viime vaalikautta, niin kyllä tässä talossa on opittu rauhallisesti logiikan, niin kuin täällä edustaja aiemmin totesi, logiikan ja hyvän käytöksen ja asiallisen valmistelun pohjalla näitä asioita nykyään pääsääntöisesti käsittelemään. Valiokunta on tehnyt loistavaa työtä. Kiitoksia!

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin todellakin sanoa, että vaikka tässä salikeskustelussa nyt on ollut ehkä hieman kärkeviäkin mielipiteitä erityisesti tätä lakia vastaan, niin kyllä, niin kuin oikeusministeri Brax sanoi, ilmapiiri on muuttunut, Suomessa on 15 vuodessa tapahtunut aika suuri asennemuutos. Jokainen meistä, joka oli kansanedustaja jo 1990-luvun puolivälissä, muistaa kyllä ne keskustelut, mitä täällä käytiin parisuhteen rekisteröinnistä, ja en ehkä niitä kaikkia muistiin syöpyneimpiä repliikkejä edes viitsi toistaa, koska siitä tuntuu olevan niin kauan, ja nyt elämme semmoisessa maailmassa, että voimme todellakin rauhallisesti keskustella näistä asioista. On ollut hienoa, että olemme voineet myöskin kuulla evankelisluterilaisen kirkon ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja lapsiasiainvaltuutetun maltilliset mielipiteet siitä, että tässä on kyse lapsen edusta. Haluan myöskin kiittää valiokunnan jäseniä, itse asiassa koko valiokuntaa, koska mielestäni vastalauseesta huolimatta keskustelu on ollut valiokunnassa erittäin maltillista.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin en ihan ymmärtänyt ministerin kummastelua tämän kuolemantapauksen johdosta, sillä kyllähän tälläkin hetkellä, elääpä lapsi minkälaisessa perheessä tahansa, on mahdollista, että jos hänen vanhempansa kuolee, niin hän tulee adoptoiduksi. Mutta se ero, mikä nyt on tähän lakiesitykseen nähden, on se, että tällä hetkellä ei kuitenkaan lapsella voi olla yhtä aikaa kahta äitiä tai kahta isää, vaan jos äiti kuolee, niin sitten hän voi saada kuoleman jälkeen adoption kautta toisen äidin.

Muistutan, että meillä on nyt puheena olevaa joukkoa suurempi määrä sellaisia lapsia, joista käytännössä huolehtii myös joku henkilö, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi, esimerkiksi isovanhempi tai oman vanhemman puoliso. Tapaamisoikeus, elatusvelvollisuus tai perintöoikeus ihan samalla tavalla ovat näiden lasten kohdalla ja näiden huoltajien (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tai lapsen hoitajien kohdalla rajoitetut, vaikka suhde lapseen saattaa olla hyvinkin läheinen.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset ministerille siitä, että hän on tuonut lakiesityksen eduskunnan käsittelyyn ja näin saamme nykylain ajanmukaistettua.

Tähän ed. Räsäsen mainitsemaan tilanteeseen: Toki on varmasti yhteiskunnassa vielä paljon korjattavaa. Ei maailma tälläkään valmiiksi tule, mutta en koe, että tämä olisi kuitenkaan este tämän lain hyväksymiselle. Tällä lailla kuitenkin pääsemme eteenpäin näiden lasten kohdalla, jotka elävät perheessä, jossa on jo kaksi äitiä tai kaksi isää, tai erilaisissa sateenkaariperheissä.

Olisin kysynyt ministeriltä, onko hallituksella sellaisia suunnitelmia, että tämän lain hyväksymisen jälkeen esimerkiksi lisättäisiin neuvontaa vanhemmille vaikkapa neuvoloissa tai kouluissa sen suhteen, miten vanhemmat osaisivat mahdollisimman hyvin kohdata sellaisen tilanteen, jossa lapsi omaa seksuaalista identiteettiään etsii.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää debattia nyt jo tästä esityksestä. Haluaisin kiinnittää kuitenkin semmoiseen asiaan hieman huomiota, että olemme antaneet täällä hieman ymmärtää muutamissa puheenvuoroissa, että vanhemmuus olisi jollain tavalla kiinni sukupuolisesta suuntautumisesta, ja näinhän ei ole. Me hyväksymme kyllä, että nainen on hyvä kasvattaja ja vanhempi, ja me hyväksymme sen, että mies on hyvä kasvattaja ja vanhempi, mutta jos näitä on kaksi samassa perheessä, niin se ei olisikaan enää niin hyvää ja luonnollista. Me tiedämme, että tällä hetkellä rekisteröityjen parien perheissä elää jo nyt lapsia, ja näiden lasten aseman parantaminen ei voi olla meiltä keneltäkään pois.

Kummeksun myös sitä, että jollain tavalla muka rekisteröidyssä parisuhteessa elävien lasten kehittyminen ei olisi niin hyvää kuin tavallisessa parisuhteessa, heteroparisuhteessa, olevien lasten. Tämmöiset asiat täytyy kyllä tänä päivänä pystyä käsittelemään toisella tavalla, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) koska vanhempien oma kyky kasvattaa lapsia ratkaisee huomattavasti enemmän kuin seksuaalinen suuntautuminen.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut rauhallista, mutta väitteet erikoisia ja mielenkiintoisia. Ed. Rauhala väitti täällä, että lapsella tehdään lähinnä ihmiskokeita sen suhteen, että katsotaan, että jos perheessä ei ole miestä ja naista, miten lapsen identifikaatio kehittyy. Tänä päivänä meillä on jo paljon perheitä, joissa ei ole miestä ja naista läsnä. Tässä tulee kyseeseen vaan se, ikään kuin olisimme yhtäkkiä uuden ilmiön kanssa tekemisissä — kaikki nämä väitteet, jotka viittaavat siihen, että autuaaksi tekevät vain sellaiset tilanteet, joissa on mies ja nainen, äiti ja isä, kotona, ne vain ovat hyviä tapauksia, aina näissä perheissä ja näissä heterosuhteissa kaikki on hienosti ja hyvin. Täytyy palata tämän päivän todellisuuteen. Meillä on jo nyt erilaisia perheitä. Meillä on jo nyt yhteiskunnassa niitä perheitä, joiden sisäisestä adoptiosta tässä puhutaan. Täytyy muistuttaa, että meillä on olemassa olevaa lainsäädäntöä, jonka pohjalta nyt parannetaan juuri lapsen asemaa.

Täytyy ihmetellä myös sitä, kun ed. Pentti Oinonen täällä sanoi, että tämä esitys tekee ikään kuin heterosuhteet pahoiksi ja homosuhteet hyviksi. (Puhemies: Minuutti mennyt!) Tällä lainsäädännöllä yksikään hetero ei muutu homoksi tai homo heteroksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat sitä mieltä, että lapsilla on oikeus rakastaviin, huolehtiviin vanhempiin, mutta vastalauseen allekirjoittajat hyväksyvät tämän vain silloin, jos toinen näistä vanhemmista on nainen ja toinen mies, ja näin ollen tässä kyllä lapsen etu on vastoin tällaista dogmaattista ajattelua, että vanhemmat voivat olla nimenomaan vain mies ja nainen, eivät kaksi naista tai kaksi miestä, mikä kuitenkin käytännössä jo on olemassa oleva totuus, niin kuin täällä kokemuksesta jo asiaa seuranneetkin edustajat kertoivat.

Valiokunnan mietintö on hyvä, ja muistutan mieleen sen keskustelun, jonka kävimme sukupuolineutraalista avioliitosta ed. Tynkkysen lakialoitteen pohjalta. Sekin keskustelu oli hyvä ja vie tätä asiaa eteenpäin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saimme lakivaliokunnassa kuulla nyt käsittelyssä olevasta lakimuutoksesta useita asiantuntijoita. Rovasti Henrik Perret totesi lausunnossaan, että lakiesitys koskee toteutuessaan hyvin pientä ryhmää mutta sen normatiivinen ja sosiaalinen vaikutus voi olla huomattava. Lainsäätäjällä tulee aina olla myös moraalinen vastuu päätöksistä. Kun lailla säädetään jotain, sitä pidetään yleensä hyvänä ja oikeana. Sillä on normatiivinen ja suuri psykologinen vaikutus ihmisten, varsinkin nuorten ihmisten, seksuaalisuuteen ja elämään. Tämä keskeinen näkökulma jäi mielestäni liian vähäiselle pohdinnalle valiokuntakäsittelyssä, vai mitä mieltä arvoisa ministeri on näistä esityksen mahdollisesti tulevista vaikutuksista?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut tästä hallituksen esityksestä, joka on yksi parhaista, mitä tämä hallitus on tänne tuonut. Olen ilahtunut myöskin tästä keskustelun sävystä, ehkä pois lukien ed. Pentti Oinosen hieman, sanoisiko, perusoikeuksia huteralla pohjalla käsittelevä murheellinen poikkeus.

Mutta olen ihmetellyt kuunnellessani muutamia puheenvuoroja täällä, esimerkiksi ed. Räsäsen vaatimusta siitä, että jotta samaa sukupuolta olevien parien lasten oikeudet toteutuisivat, niin kuin tämä laki ne nyt toteuttaa, niin olisi pitänyt etsiä vaihtoehtoa, joka olisi tehnyt näitten lasten elämän hankalammaksi. En voi ymmärtää sitä, että lapsen kannalta olisi jotenkin edullista, että kun hän menee päiväkotiin, kuten ed. Räsänen täällä totesi, niin hänen pitäisi siellä portilla kertoa, että minulla on huoltajaäiti (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja sitten minulla on hedelmöittäjäisä, joka on ex-jotakin. Minä luulen, että siinä tapauksessa lapsi kyllä joutuu merkittävästi isomman huomion kohteeksi kuin jos hän sanoo, että hänellä on kaksi vanhempaa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän järkyttävänä sitä, että lapsi, joka on viaton syntymästään asti, pakotetaan elämään poikkeavissa ihmissuhteissa, mies- tai naisvanhempien kasvatuksessa. Lapsihan ei saa tällöin normaalia isän ja äidin saatikka perhe-elämän mallia, millä voi olla tuhoisiakin seurauksia myöhemmällä iällä lapsen tai nuoren sielunelämään. Kysyisin ministeri Braxilta, aikooko valtio lisätä oikeustieteellisen koulutuksen erikoistumisopintoja, että biologisista vanhemmistaan mahdollisesti eroon joutuvan lapsen psyykkiset edut ja oikeudet tulevat huomioon otetuiksi tilanteessa, jossa lasta esitetään adoptoitavaksi mies- tai naispareille.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen synnytykseen tarvitahan aina mies ja nainen, ainakin näiren molempien ainesosia. Kaikista tärkeen asia täs lakiesitykses on lapsen etu. Kauhulla ajattelen sellaasta asiaa, jos ajatellahan sitä, että oli sitten miehen tai naisen, toisen suvun isovanhemmat jäävät paitsiohon tästä kaikista rakkaammasta kultaisesta lapsenlapsesta, ja jos lapsi sitten 20—30 vuoren ikääsenä vasta rupiaa kiinnostumahan, ketkä olivat minun isovanhemmat ja se suku. Tästä voi tulla henkisiä traumoja. Nämäki asiat pitää ottaa näis asiois kysymykseen. On ihimisarvosta ja tulevaisuudesta kysymys.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta. Täällä on peräänkuulutettu tutkimustietoa, ja lakivaliokunnassa sitä kuultiin. Tutkimusten mukaan homoseksuaalin lapset kehittyvät kuten muutkin lapset. Lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta — turvallisuus, jatkuvuus, huolenpito ja rakkaus. Lapsen kehityksen tutkimus ei anna perusteita evätä homoseksuaalisilta vanhemmilta adoptio-oikeutta. Tämä on yksiselitteinen tutkimustulos. Lapselle on tärkeätä, että hän voi luottaa vanhemmuuden jatkumiseen, mikä edellyttää adoptiota näissä perheissä. (Puhemies: Minuutti!) Kolmanneksi, lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa kaikissa tilanteissa sukupuolesta riippumatta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin oikeastaan oikeusministeriltä tuota adoptioneuvontaa, joka nousee nyt tässä tietyllä tavalla keskiöön, kun tämä laki, uskoisin, varsin selvin numeroin tullaan tässä salissa tämän kuun aikana hyväksymään. Minkälaista uutta adoptioneuvonnan ohjeistusta olette suunnitelleet? Mitä muutostarpeita tälle puolelle on olemassa? Myös tuosta täydennyskoulutuksesta ja perehdytyksen antamisesta olisi mielenkiintoista hivenen kuulla, eli tähän olette varmasti ministeriössä jo myös katseenne kääntäneet.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsänen, teidän kysymyksenne itse asiassa paljasti jo, mitä te ette ymmärrä. Te kuvailitte täysorpoutta ja sen jälkeen tarvittavaa adoptiota. Minä kuvasin tosiasiallisesti puoliorpoutta, jossa yhtäkkiä kuitenkin puoliorvoksi jäänyttä kohdellaankin täysorpona, ja se on, voin vakuuttaa, erittäin traaginen ja epäreilu tilanne. Lapsella pitää siinä tilanteessa, kun toinen tosiasiallisista vanhemmista kuolee, olla jos koska oikeus myös siihen toiseen vanhempaan, ja siksi tämä laki on nimenomaan lapsen edun laki.

Sitten ed. Heinosen viisaaseen kysymykseen. Olemme ajatelleet, että tämä koulutus ja neuvonta pääsääntöisesti kuuluu kunnille ja sitä ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö, mutta me olemme oikeusministeriössä toki miettineet juuri muun muassa väärien tietojen leviämisen estämiseksi sitä, kuinka tiukat kriteerit on oltava niissä tilanteissa, jos biologinen isä tiedetään ja on kuvioissa ylipäätään. Oikeusministeriö yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa näitä koulutusasiakirjoja, materiaalia, käy läpi. Tarvittaessa olemme käytettävissä. Yksi ajatus on ollut, että lakivaliokunnalle kerrottaisiin, kun olette tulossa meille ministeriöön, näistä suunnitelmista vähän enemmän tässä ihan lähiviikkoina. Kysymys on erittäin hyvä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että Suomessa elää lapsia kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman muodostamissa perheissä, ja totta on myös, että näiden lasten oikeudellinen asema vanhempien erotessa tai toisen vanhemman kuollessa saattaa joissakin tapauksissa olla heteroparien lasten asemaa heikompi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten oikeuksia tulisi lisätä ensisijaisesti muilla tavoin kuin adoptio-oikeudella.

Äitiyden ja isyyden käsitteiden muuttamisella, jonka käsittelyssä oleva lakiesitys saisi aikaan, voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka eivät ole itsestäänselvästi lapsen edun mukaisia. Pidän ongelmallisena sitä, että perheen sisäisellä adoptiolla katkaistaan lapsen side hänen toiseen biologiseen vanhempaansa ja sitä kautta myös toisen puolen isovanhempiin, setiin, täteihin ja muihin sukulaisiin. Adoption myötä lapsi menettää myös perintöoikeutensa näihin sukulaisiinsa.

Arvoisa puhemies! Perheen sisäisen adoption salliva laki heikentäisi usein juuri isän asemaa, eikä tätä voida mielestäni pitää lapsen edun mukaisena. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus sekä isään että äitiin. Uskon, että moni sateenkaariperheen lapsi viimeistään aikuisuuden kynnyksellä haluaa löytää puuttuvan biologisen vanhempansa. Oman persoonallisuuden rakentumisen kannalta on tärkeä tietää, mistä on lähtöisin.

Jos virallinen perhekäsitys muuttuu, on se jatkossa huomioitava myös koulujen opetuksessa. Moni opettaja saattaa kuitenkin kokea uusista perhemalleista lapsille kertomisen ongelmallisena, ja myös oppilaiden vanhempien taholta voi tulla vastustusta. Entä mitä ajattelee pieni koululainen, jolle kerrotaan, että perheessä voi olla vaihtoehtoisesti isä ja äiti, kaksi isää, kaksi äitiä tai kenties pian jopa kolme vanhempaa? Tämäkin näkökulma on syytä ottaa huomioon, jos lakiesitys hyväksytään nyt esitetyssä muodossa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän lastensa oikeuksista on väitelty eduskunnassa moneen otteeseen. Joku voisikin ihmetellä, mikä ihme ihmisten sukupuolielämässä meitä kansanedustajia niin kiinnostaa, kun sitä pitää täällä jatkuvasti vatvoa.

Kyse on tietysti paljon moniulotteisemmasta asiasta kuin siitä, kehen kukin meistä saa tuntea vetoa, ketä kukin meistä saa rakastaa. Esimerkiksi tässä lakiesityksessä on kyse siitä, onko samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla oikeus molempiin vanhempiinsa. Kyse on siis lasten, ei vanhempien, oikeuksien turvaamisesta. Asian luulisi olevan yksinkertainen ja helppo, mutta puheenvuorot paljastavat sen, että me puhumme toistemme ohi. Emme ymmärrä toistemme argumentteja emmekä niiden taustalla vaikuttavaa maailmankuvaa.

Keskustelussa ovat vastakkain arvokonservatiivit ja -liberaalit, ja se ero ilmenee kahtena erilaisena perhekäsityksenä. Lakiesityksen vastustajille vanhemmuus on ensisijaisesti biologiaa. Kaikki on hyvin, kunhan perheessä on mies ja nainen, kolme x-kromosomia ja yksi y-kromosomi. Se sijaan esityksen kannattajien perhemalli perustuu sydämeen, perheenjäsenten keskiseen rakkauteen ja kunnioitukseen kromosomien määrästä riippumatta.

Minä kysyn teiltä, arvoisat kansanedustajat, kumpi on lapsen hyvinvoinnille tärkeämpää, vanhempien sukupuoli vai vanhempien rakkaus. Miten tämän lain vastustajat voivat heittää roskiin kaikki ne tutkimukset, jotka yksiselitteisesti toteavat, ettei vanhempien sukupuolella ole vaikutusta lapsen kehitykseen, että ainoa ero samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten välillä on se, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset ovat hieman muita suvaitsevaisempia? Sekö teitä niin pelottaa, suvaitsevaisuuden leviäminen edes hieman?

Koettakaa löytää itsestänne edes sen verran empatiaa, että pystytte edes hetkeksi asettumaan tätä keskustelua seuraavien sateenkaariperheiden asemaan, sillä uskokaa nyt jo viimein, että sateenkaariperheitä on Suomessa jo nyt, on ollut jo vuosikymmeniä siitä riippumatta, mitä tässä talossa on säädetty, että Suomessa elää tuhansia, ei siis pieni ryhmä, (Ed. Räsänen: Kyllä me tiedetään!) vaan tuhansia homojen ja lesbojen kasvattamia lapsia. (Ed. Pertti Virtanen: Ja oma puoluekin!)

Kuvitelkaa, miltä teidän puheenvuoronne heistä kuulostavat, että heidän lapsiaan ei pitäisi olla edes olemassa, että he ovat huonoja ihmisiä, vanhempia, huonoja isiä ja äitejä. Jos joku aiheuttaa sateenkaariperheiden lapsille ja vanhemmille tuskaa, niin teidän ahdistuneet puheenne. Jos ei empatiaa löydy, ajatelkaa edes järjellä. Kuvitelkaa, millaista sosiaalisen vanhemman on asioida lapsen kanssa esimerkiksi neuvolassa tai päiväkodissa, kun hänellä ei ole lapseen mitään oikeutta. Viranomaisten näkökulmasta sosiaalista vanhempaa ei ole olemassa. Sekö on lapsen etu?

Miten tämä näkyy käytännössä? Esimerkiksi siten, että sateenkaariperheet käyttävät huomattavasti muita enemmän yksityistä päivähoitoa, koska lainsäädäntö ja kunnat eivät aina tunnista heitä edes perheeksi. Mitä pienemmällä paikkakunnalla sateenkaariperhe asuu, sitä vähemmän perheessä käytetään perheneuvontapalveluita. Niitä ei yksinkertaisesti ole heille olemassa, koska lain näkökulmasta sateenkaariperheillä ei ole lapsia, ei voi olla.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat, kun tästä esityksestä äänestetään, kysykää itseltänne, kumpaa te kuuntelette enemmän, biologiaa vai sydäntä, ja kumpi on teille tärkeämpi, sukupuoli vai rakkaus, ja valitkaa vasta sitten, mitä nappia painatte.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Esityksen taustalla ovat tällä vuosikymmenellä tehdyt lakiuudistukset ja yhteiskunnallinen kehitys, aivan kuten edustaja Räsänenkin omassa puheenvuorossaan kertoi. En näe tätä kuitenkaan negatiivisena. On huomattava, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo nykyisin paljon lapsia. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö. Näin ollen vanhemmuuden käsitteen ja lainsäädännön muuttamisessa voidaan katsoa olevan kyse yhteiskunnassa jo tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta. Keskeisenä tavoitteenahan on parantaa rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa.

Tämä on erittäin tärkeä asia, sillä tällä hetkellä lapsella ei ole oikeudellista vanhemmuus- tai sukulaissuhdetta oman vanhempansa parisuhdekumppaniin. Tämä merkitsee sitä, että lapsella ei ole oikeutta saada elatusta vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos parisuhde purkautuu. Jos lapsen vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämiseen voi liittyä epätietoisuutta. Lapsi ei myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania eikä tämän sukulaisia.

Samoin tämän esityksen käsittelyn yhteydessä on tullut esille se, että pelätään biologisen vanhemman aseman puolesta. Täällä on jo todistettu moneen kertaan, että tämä on täysin turhaa, koska vanhemmilla on aina erittäin vahva oikeus halutessaan estää adoptio. Tämänkin asian takana on vain lapsen edun parantaminen.

Esitystä on vastustettu, kuten olemme täälläkin huomanneet. Varsin usein siinä ovat olleet takana uskonnolliset arvokysymykset. Mutta itselleni perehdyttyäni näihin peruskysymyksiin tämän asian tiimoilta ja nojauduttuani asiantuntijalausuntoihin on oikeastaan aika helppoa todeta, että vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta. Rekisteröidyssä suhteessa samaa sukupuolta olevien yhteiset lapset kehittyvät kuten muutkin lapset, ja lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta: turvallisuus, jatkuvuus, huolenpito ja rakkaus.

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen liittyy myös vastalause, ja sen yksi kantava teema on se, että lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaiseksi. Olen asiasta jyrkästi eri mieltä. Kun luin tämän vastalauseen pidemmälle, niin siellä sanotaan näin, että entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen sidettä vanhempiin ja isovanhempiin sekä sukuun niissäkin tapauksissa, joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Missä tässä on pääpaino, lapsen hyvinvoinnissa vai vanhempien, aikuisten ihmisten oikeuksissa?

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun liityin 1. joulukuuta 2003 elämäni ensimmäistä kertaa mihinkään puolueeseen jäseneksi eli kokoomukseen, luulin liittyneeni konservatiiviseen puolueeseen, mutta mitä vielä, sehän onkin tämmöinen viherliberaali järjestö näköjään nykyään, missä minä olen jäsenenä. (Ed. Rajamäki: Ikivihreä! — Ed. Tiusanen: Työväenpuolue! — Ed. Räsänen: Tervetuloa takaisin!)

Täällä kokoomuksen lakivaliokunnan valiokuntavastaava Sampsa Kataja puhui, että meillä kokoomuksessa on mahdollisuuksien tasa-arvo. Niin se on minullakin omassa mielessä, mutta se ei tarkoita kyllä tämän lain mukaista toimintaa. Ja suvaitsevaisuus: olen hyvinkin suvaitsevainen. Ja pitäisi olla sinut oman kulttuurinsa kanssa: minä olen erittäin sinut oman kulttuurini kanssa, mutta siihen minun kulttuuriini ei kuulu homoseksuaalisuus. Siihen kuuluu tämän lain käsittelyssä muun muassa lapsen etu, jota tässä ei ole. (Ed. Erkki Virtanen: Siihen on perustuslailliset perusteet!)

Arvoisa puhemies! Olin asian valiokuntakäsittelyssä tätä lakia vastaan. Olen mukana hallituksen esitykseen tehdyssä vastalauseessa kolmen muun hallituspuolueen edustajan kanssa ja vastustan tätä lakia myös täällä eduskunnan käsittelyssä niin sanotusti henkeen ja vereen. Valiokunnan kannanotoissa osiossa "Perhemuodot ja vanhemmuuden käsite" todetaan muun muassa seuraavaa: "Perheen sisäisen adoption myötä lapsi saisi juridisiksi vanhemmikseen joko kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä merkitsee muutosta vanhemmuutta koskevaan nykyiseen sääntelyyn, joka lähtee siitä, että vanhemmat ovat vastakkaista sukupuolta ja lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä." Vaikka kyseessä ovatkin juridiset vanhemmat, on lain aiheuttama muutos vanhemmuuden käsitykseen luonnoton ja luonnon lakien vastainen. Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään. Sitä oikeutta esimerkiksi minä en koskaan kokenut, koska isäni kuoli tapaturmaisesti kaivosonnettomuudessa ollessani vasta alle neljän kuukauden ikäinen. En kuitenkaan olisi voinut enkä voi vieläkään ymmärtää, että kuka tahansa lapsensa isän menettänyt äiti toisi taloon toisen äidin elämänkumppanikseen. En väitä, etteivätkö homoseksuaalit voisi olla hyviäkin kasvattajia, mutta naisesta ei ole lapselle miehen malliksi eikä päinvastoin.

Useiden valiokunnan asiantuntijoiden mielestä esityksen nähdään muuttavan äitiyden ja isyyden käsitteiden sisältöä. Niinhän se tekeekin ja radikaalisti. Ainoa positiivinen puoli, mikäli tämä laki täällä eduskunnassa hyväksytään, on se, että tällä lailla ei edelleenkään mahdollisteta yhteisadoptiota rekisteröidyille pareille, vaan lain mukaan adoptoitavan lapsen tulee olla rekisteröidystä parista jommankumman oma tai adoptoitu lapsi. Tämä niin sanottu kaksivaiheinen adoptio, jossa yksin elävä tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi adoptoida ensin lapsen yksinään ja muuttaa sen myöhemmin tämän lain hyväksynnällä perheen sisäiseksi adoptioksi, on onneksi käytännössä lähes mahdoton. Koska adoptoitavia lapsia on huomattavasti vähemmän kuin adoptiota hakevia, adoptiovanhempia valittaessa on avioparit onneksi asetettu sekä kotimaisessa että kansainvälisessä adoptiossa säännönmukaisesti yksinhakijoiden edelle lasten onneksi.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on aikaisempia puheenvuoroja kuunnellut, on tullut käsitys, että tässä vakavassa taloustilanteessa, jossa maa järisee, me olemme poistamassa Suomen lasten pahinta ongelmaa. Tämä valtioneuvoston ja eduskunnan ajankäyttö tässä ykköshaasteeksi nostetussa asiassa on kieltämättä vähän ihmetyttänyt.

Minusta on kyllä syytä arvostaa kunkin erilaista vakaumusta ja lähestymistapaa tässä asiassa ja myös erilaisia perhekäsityksiä, mutta on syytä tuoda esille ja haluan myöskin pöytäkirjaan kirjauttaa, että edellisessä hallituksessa, kun valtioneuvostossa käsiteltiin hedelmöityshoitolakia parisuhteessa olevien naisten osalta, vastustin sitä ja äänestin esitystä vastaan niin valtioneuvostossa kuin myös täällä salissa, koska selvästi kävi ilmi sen valtioneuvoston käsittelyn aikana se, mikä nytkin on tähän kokonaisuuteen selkeästi kätketty ja kytketty, että tavoitteena on esimerkiksi homoparien ulkopuolinen adoptio. Se on aivan selkeä asia. Se tuli myöskin valtioneuvoston käsittelyssä keskipitkän tavoitteen osalta esille. Tämä ei vastaa perhekäsitystäni ja vakaumustani. Tässä suhteessa voin toimia johdonmukaisesti edellisen valtioneuvoston jäsenyyteni lailla ja tulen äänestämään myöskin tämän mukaisesti tämän lain käsittelyssä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Homo- ja lesbopareihin liittyvät kysymykset herättävät vahvoja tunteita niin puolesta kuin vastaan. Tämä näkyy myös tämän lain käsittelyssä, samoin kuin tässä salikeskustelussa. Enemmistö lakivaliokunnan jäsenistä ja sen kuulemista asiantuntijoista suhtautuu myönteisesti esitykseen perheen sisäisestä adoptiosta. Myös itse kuulun tähän joukkoon kuten koko sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä, joka lakivaliokunnassa oli yksimielisesti mietinnön takana, tällä lailla kun ei olla luomassa uutta, vaan lainsäädännöllä reagoidaan olemassa oleviin epäkohtiin, kun samaa sukupuolta olevien aikuisten perheissä jo nyt elää lapsia.

Nykyinen lainsäädännön tila on monilta kohdin epätyydyttävä. Eräs keskeinen ongelma onkin muun muassa se, että rekisteröidyn parin perheessä elävällä lapsella ei ole lapsen elatuksesta annetun lain nojalla oikeutta saada elatusta sosiaaliselta vanhemmaltaan. Erotilanteessa lapselle ei voida vahvistaa myöskään tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen vanhempaansa. Jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, lapsen asemaan ja hänen huolenpitonsa järjestämiseen liittyy epävarmuutta. Lisäksi lapsi ei peri sosiaalista vanhempaansa eikä tämän sukulaisia. Näenkin tämän esityksen lapsen siviilioikeudellisen aseman parantamisen kannalta tärkeänä.

Sisäinen adoptio on siinä suhteessa raju ratkaisu, että sen seurauksena lapsen oikeudellinen suhde toiseen aikaisempaan vanhempaan ja tämän sukuun katkeaa. Sen vuoksi tällainen ratkaisu pääsääntöisesti edellyttääkin molempien biologisten vanhempien suostumusta. Tämä sääntö antaa vanhemmalle mahdollisuuden pysyä vanhempana, jos hän sitä itse haluaa, eikä oikeudellisen suhteen katkeamisen tarvitse tarkoittaa tosiasiallisen suhteen katkeamista. Jokaisen vanhemman on luotava itse merkityksensä lapselle seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Myös heteroperheissä vanhemmuudesta voi olla myös haittaa, kuten kaikki tiedämme.

Lakivaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa pidetään oheishuoltajuutta lapsen kannalta parempana vaihtoehtona. Joissain tapauksissa näin voi hyvinkin olla. Oheishuoltajuuden ja adoption välillä on kuitenkin se ero, että oheishuoltajuudessa biologisella vanhemmalla on oikeuksia muttei samoja velvollisuuksia lasta kohtaan kuin adoptiossa. Adoptio tuo uudelle vanhemmalle elatusvelvollisuuden sekä mahdollistaa lapsen ja vanhemman tapaamisoikeuden vahvistamisen, jos rekisteröity parisuhde purkautuu. Lapsen etua turvaa myös se, että perheen sisäinen adoptio edellyttää ottolapsineuvonnan antamista. Neuvonnassa muun muassa selvitetään, onko perheen sisäinen adoptio lapsen edun mukainen. Juuri lapsen hyvän elämän turvaamiseksi kannatan nyt käsiteltävänä olevaa lakiesitystä.

Saimme valiokunnassa kuulla myös asiantuntijaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Tytti Solantausta, joka oli tutkinut vanhemman homoseksuaalisuutta ja lapsen kehitystä. Hänen tutkimustuloksensa johtopäätökset olivat seuraavia: Tällaisten lasten koulunkäynnissä ei ollut eroja, ystävyyssuhteissa ei ollut eroja, sosioemotionaalisissa ongelmissa ei ollut eroja, myöskään mielenterveydessä ei ollut eroja. Eli tästä voi vetää sen johtopäätöksen, toisin kuin esimerkiksi edustajat Rauhala ja Oinonen toivat tässä salissa aiemmin alkuillasta esille, että perherakenteella ei ole ratkaisevaa merkitystä lasten kehitykselle. Samanlaisia tuloksia oli nähtävissä muissakin vastaavissa tutkimuksissa.

Tutkimus vastasi peruskysymyksiin mielestäni riittävästi. Vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta. Homoseksuaalien lapset kehittyvät samoin kuin muutkin lapset, ja lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta. Lapset kaipaavat turvallisuutta, jatkuvuutta, huolenpitoa ja rakkautta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on kyseessä periaatteellisesti ja arvonäkökulmasta merkittävä esitys. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että keskeisenä tavoitteena on parantaa rekisteröityjen parien perheessä elävien lasten oikeudellista asemaa. Tätä oikeudellista asemaa on hyvin perustellusti ja laajasti käsitelty, mutta kyseessä tässä kokonaisuudessa on kuitenkin laajempi näkökulma. Tämä tulee esille myös valiokunnan mietinnöstä. Kyseessä on tässä lakiesityksessä osa siitä ketjusta, joka on jatkunut vuosia, ja siitä yhteiskunnallisesta kehityksestä, johon tänä iltana tässä keskustelussa on viitattu.

Tässä lakivaliokunnan mietinnössä todetaan näin: "Esityksen taustalla ovat tällä vuosikymmenellä tehdyt lakiuudistukset ja yhteiskunnallinen kehitys. Vuonna 2002 on mahdollistettu kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröiminen. Parisuhteen rekisteröimisellä on lähtökohtaisesti samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella. Vuonna 2007 on tullut voimaan hedelmöityshoidosta annettu laki, joka mahdollistaa sen, että myös naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan antaa hedelmöityshoitoa. Näin ollen hedelmöityshoitoa voidaan antaa esimerkiksi naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että perheen sisäisen adoption tullessa mahdolliseksi rekisteröidyille pareille sitä tullaan parin ensimmäisen vuoden aikana lain voimaantulon jälkeen hakemaan suhteellisen pienessä määrässä perheitä, alle 200 perheessä."

Tähän ketjuun voisi lisätä vielä sen, että vuonna 2007 toteutettiin sairausvakuutuslain muutos, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa olevalle vanhemman elämänkumppani tai asuinkumppani on oikeutettu vanhempainrahaan ja vanhempainvapaaseen. Se oli yksi askel tässä ketjussa.

Julkinen keskustelu on osoittanut, että kyse on juuri tästä. Toisinaan tässä yhteydessä on perustellusti puhuttu niin sanotusta salamiteoriasta eli viipaleteoriasta, eli pala kerrallaan edetään tiettyä tavoitetta kohti. Yksi pala ei näytä kovin isolta, mutta aina edetään sitä tavoitetta kohti, ja tämä lakiesitys on yksi pala tässä ketjussa. Tämä ketju kokonaisuudessaan, josta tämä lakiesitys on yksi osa, on murentanut ja murentaa perinteistä perhekäsitystä. Se on murentanut ja murentaa myös isyyden ja äitiyden käsitettä.

Valiokunnan mietinnössä todetaan näin: "Valiokunta toteaa, että vanhemmuuden sekä äitiyden ja isyyden käsitteillä on keskeinen asema perhelainsäädännössä, ja niillä on myös yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, näiden käsitteiden avulla jäsennetään ihmissuhteita, joiden kautta lapsi syntyessään kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja saa elämälleen juuret. Näistä syistä mainittujen käsitteiden sisällön muuttaminen edellyttää perusteellista harkintaa." Tämä on mielestäni hyvin kirjoitettu. Mutta tämän kirjoituksen jälkeinen johtopäätös minulla on toinen kuin lakivaliokunnan enemmistöllä. Juuri näillä perusteilla tämä lakiesitys pitäisi hylätä.

Arvoisa puhemies! Tässä on sitten käsitelty hyvin tärkeää asiaa, lapsen oikeuksia. On tullut tässä keskustelussa esille, että lapsen oikeudet voidaan turvata myös muilla oikeudellisilla toimilla. Lapsen oikeus on aina hyvin tärkeä asia, ja siitä tulee huolehtia.

Puutuin tähän asiaan jo lakiesityksen lähetekeskustelussa samoilla perusteilla kuin nytkin ja tulen tämän lakiesityksen toisessa käsittelyssä äänestämään tämän lakiesityksen hylkäämisen puolesta.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä käyty keskustelu johdattaa joskus sellaiseen ajatukseen, että voitaisiin säätää laki siitä, että kaikille hyvä elämä, ja sitä kautta kaikille tulisi hyvä elämä. Näinhän ei ole.

Tätä asiaa voidaan katsoa useammalta taholta ja tasolta. Meillä monella on lähtökohtaisesti aina jonkinlainen henkilökohtainen suhde käsiteltäviin asioihin, mutta täytyy myös muistaa, että vaikka omassa elämässä jokin ei ole läsnä, jokin ei ole itselle ollut oma valinta, se ei tarkoita, että jokin toinen kuin oma valinta olisi jotenkin luonnotonta saati sitten kiellettävää.

Meillä on lainsäädäntö kehittynyt samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä ja hedelmöityshoitojen mahdollistaminen myös yksinäisillekin naisille, naispareille, on edennyt, jolloinka me olemme tässä olemassa olevassa tilanteessa. Mutta riippumatta siitä, onko näitä kahta hyväksytty, voidaan sanoa, että meillä on ollut perheitä, joissa elää kaksi samaa sukupuolta olevaa aikuista ja heidän lapsiaan. Nyt tulee kysymykseen se, haluammeko me tehdä oikeudellisesti säädellyn pohjan näiden lasten oikeuksien ja turvan perustaksi vai emme. Itse olen sitä mieltä, että haluan tehdä sellaisen, haluan turvata näiden lasten oikeudet. Eihän siinä perhe-elämässä mikään käytännössä muutu, mutta vain tiukkoina, vaikeina aikoina tämä tuo jonkinlaisen pohjan.

Täällä on väitetty nimenomaan, että biologiseen vanhempaan katkaistaan tieten tahtoen yhteys. Täällä on todistettu moneen otteeseen, että näin ei ole. Ellei lupaa anneta, adoptiota ei voida tehdä. Tämä sama koskee heteropareja. Kun väitetään, että yhteys biologisen vanhemman sukuun katkaistaan, niin tarkoittaako tämä, että täällä vastalauseen allekirjoittajat haluavat kieltää myös heteroparien sisäisen adoption, koska näin se looginen päätelmä menee?

Tämä on sosialidemokraattisen puolueen puoluekokouksen päätöksen mukainen kanta, ja tulen äänestämään lakivaliokunnan mietinnön mukaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Tölli käytti puheenvuoron, joka vaatii kommentin. Olen oppinut arvostamaan ed. Tölliä muun ohella hänen vakaumuksensa vuoksi ja ymmärrän ed. Töllin salamiteorian rakennelman tästä lähtökohdasta, mutta en hyväksy sitä, tai ainakin joudun esittämään kysymyksen, että jos kysymys on salamiteoriasta, jossa viipaloidaan paloja, jotta päästään johonkin jossain määriteltyyn päämäärään, mihin myöskin ed. Rajamäki täällä viittasi viitatessaan asian valmisteluun viime hallituksessa, niin joutuu kysymään, onko sitten jossain tällä hetkellä, ilmeisesti tämän hallituksen sisällä ja edellisen hallituksen sisällä, salaliitto, joka valmistelee tällaista salamiteorian mukaista käytäntöä, jonka tavoitteena on ilmeisesti täydellinen tasavertaisuus hetero- ja homoparien välillä. Jos näin on, niin tämä salaliitto ajaa Suomen perustuslaissa määriteltyjä oikeuksia.

Taitaa olla Suomen perustuslain 21 §, vai onko se 22 §, joka sanoo, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan muun muassa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Jos nyt ajatellaan, kuten ed. Töllin puheenvuorosta olin ymmärtävinäni, että ainakin hän haluaa ja ilmeisesti muutama muukin salissa tänään esiintynyt edustaja, että tämä salami nyt pakattaisiin takaisin siihen leikkaamattomaan kuoreen, niin se kai loogisesti tarkoittaisi sitä, että kun siitä on jo niitä viipaleita leikattu — hedelmöityshoitolaki, parisuhde — niin nämäkin palat palautettaisiin siihen alkuperäiseen salamimakkaraan eli mentäisiin sinne alkupisteeseen.

Mutta kuinka pitkälle pitäisi mennä? Mikä on seuraava viipale siitä parisuhdelaista taaksepäin? Se on muistaakseni homoseksuaalisuuden poistaminen sairausluokituksesta, ja sitä edeltävä viipale on homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistaminen. Pitäisikö mennä näin pitkälle?

Minusta tämä salamiteoria johtaa monella tapaa kestämättömään ajatteluun, ja kun siihen sitten liitetään perustelu — kun tämä on tietenkin ymmärrettävästi nykyisessä maailmanmenossa sellainen perustelu, jota, vaikka mieli tekisi, ei voi oikein käyttää — että nyt puolustetaan lasten oikeuksia, näitten onnettomien lasten, jotka vastoin tahtoaan, jos täällä nyt oikein tulkitsee näitä joitakuita puheenvuoroja, ovat joutuneet homoparien lapsiksi, osittain tietysti sen takia, että äiti on ollut homoseksuaali ja sitten hän on vielä ottanut kumppanikseen oman suuntautumisensa mukaisen sukupuolen edustajan, niin syntyy ikään kuin vaikutelma, että täällä pyrittäisiin pelastamaan nämä lapset tästä kamaluudesta.

Nyt voin paljastaa, että kun täällä käytiin viimeksi hedelmöityshoitokeskustelua ja poistuin tästä salista, silloin tässä eduskunnassa työskenteli yksi ihminen, joka on elänyt jo pitkään sateenkaariperheessä ja jolla on kolme alle 10-vuotiasta lasta, jotka juoksentelivat tuolla käytävällä minua vastaan, ja tämä äiti sanoi, että katso nyt, tässä näet näitä surkeita lapsia, jotka — ainakin sen keskustelun perusteella, jota täällä käytiin — eivät näyttäneet kovin surkeilta. Kun tunnen heidät nyt ehkä muutenkin, niin tiedän, että ne uhkakuvat, joita täällä on viritelty näitten lasten suojelemiseksi, ovat kestämättömiä, kuten myöskin ne tutkimukset, joihin täällä on viitattu, ovat osoittaneet.

Tästä syystä, kun toisin kuin hedelmöityshoitolaissa, jossa ehkä pystyttiin ja pystytään spekuloimaan, tuleeko niistä hedelmöityshoidolla aikaan saaduista lapsista nyt onnellisia vai onnettomia — sitähän ei koskaan etukäteen tiedä — tämän lain yhteydessä kyllä tiedetään eikä sitä nyt kukaan ole täällä yrittänytkään kiistää, etteikö tämä laki parantaisi ainakin näitten lasten käytännöllisteknisiä oikeuksia. Heidän elämänsä tulee helpommaksi, koska he ainakin saavat juridiset oikeudet siihen toiseenkin vanhempaan, mikä nyt on ihan hyvä asia, ja sitä kukaan ei ole kiistänyt, ei edes tuossa vastalauseessa ole kiistetty.

Kun täällä on kuitenkin olemassa se perusongelma, että kun on kysymys homoperheestä, niin se perustelu ei olekaan tässä tapauksessa relevantti, vaikka se tietenkin heteroperheitten osalta on sitä. Siksi sitten joudutaan sellaiseen kummalliseen logiikkaan, että pitäisikin etsiä muita vaihtoehtoja. Ed. Räsänen ja muutkin täällä niitä esittelivät, siis tämä huoltajuus jne. Mutta kun kiistämättä ne ratkaisut ovat huonompia, kuten täällä on osoitettu ja valiokunnan mietinnössä on osoitettu, ja ne ovat käytännössä hankalampia, niin siksi, kun on olemassa tämmöinen periaatteellinen syy, näiden lasten asemaa ei voi parantaa helpommalla ja lasten kannalta juridisteknisesti ainakin paremmalla tavalla, vaan pitäisi turvautua ikään kuin hankalampiin menettelyihin. Tämä on sanalla sanoen kieltämättä vähintäänkin kummallista.

Tästä syystä minusta on hyvä, että hallitus on antanut selkeän, tällaisessa parisuhteessa elävien lasten ja sellaiseen parisuhteeseen elämään tulevien lasten kannalta yksiselitteisesti hyvän ja heidän asemaansa parantavan lakiesityksen, ja on hyvä, että lakivaliokunnan enemmistö on asian perusteellisesti käsiteltyään päätynyt sille kannalle, mille se on päätynyt. Voinkin todeta, että kerrankin on ilo puolustaa tältä paikalta hallituksen esitystä näin perusteellisesti kuin voin sen nyt tehdä ja voin näin perusteellisesti yhtyä valiokunnan mietintöön, mietinnön enemmistön tahtoon, sellaiseen mietintöön, johon on jätetty vastalause, tässä tapauksessa tosin hallituspuolueen edustajien jättämä vastalause.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti: Myös arvostamalleni ed. Erkki Virtaselle haluan todeta, että en puhunut missään vaiheessa salaliitosta enkä myöskään salaisesta valmistelusta. Kyllä kaikki nämä luettelemani hyväksytyt lakiesitykset ovat olleet hyvin julkisia ja hyvin julkisen keskustelun kohteina. Mutta asioita on pala kerrallaan muutettu.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todettakoon, että minä en väittänytkään ed. Töllin sanoneen näin, vaan tämä salaliitto oli ikään kuin minun päättelyni logiikkaa, ja toki sen kestävyydestä voidaan olla eri mieltä. Mutta en voi päätyä omalla logiikallani muuhun kuin siihen, että täällä ikään kuin ylläpidetään tällaista jonkinlaista salaliittoteoriaa heteroparien pään menoksi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Kyse on siis tällä vuosituhannella tapahtuneesta kehityksestä lainsäädännössä. Sinänsä on ollut oikein hauskaa ja piristävää kuunnella, kuinka kaiken maailman tutkimukset tukevat tätä valtapoliittista ja perinnön ja rahan säilymiseen ja suvussa pysymiseen liittyvää tavoitetta, ja mihin kaikkeen se nyt sitten kuuluukin, pankkitileillä ja muualla, lainsäädännöllisesti, niin että oikeutetaan tämä jatkumo. Sitten kuullaan täällä, kuinka tutkijat todistavat kaiken biologisesti — psykologisesti ei oikeastaan kyllä ole vielä todistettu kai mitään, mutta taidankin olla ainoa psykologi täällä. Kyllä puoskarit yleensä ... Sana "puoskari", sehän tulee siitä, että ne olivat aikoinaan lääkäriä leikkiviä ihmisiä, jotka synnytyksessä avittivat, ja sitten lääkärit ovat olleet puoskareita. Nykyään lääkärit syyttävät muita puoskareiksi — tai siis ainoastaan lääkäreitä leikkivät tai matkivat synnytyksessä, sieltä se lähti. Mutta kun se menee tälle mielen alueelle, niin se tuntuu kyllä todella rankalta, että yhtäkkiä täällä joku sanoo, että ei mitään vaikutusta kehitykseen ole sillä, minkälaiset vanhemmat on.

Okei, me olemme kaikki täällä, kansanedustajat, luultavasti normaalien heteroitten lapsia. Joillakin voi olla isä mennyt sodassa tai jotain, äiti pommituksessa, mutta tosiaan me olemme sitten kehittäneet tämmöisen oman logiikkamme omissa puolueissamme ja muuta vastaavaa. Sitten kun makuasioista ei saa kiistellä, niin minä olen sitä mieltä, että ne ovat ainoat asiat, mistä me täällä kiistelemme. Nämäkin ovat ihan perinteisiä makuasioita, jos niitä nimittää jotenkin arvokkaammin, koska ainahan uskonnot ja muut vastaavat käsitteet yleensä ovat joustaneet lainsäädännön ja rahan tullessa enemmän valtaan. Siitä on koko meidän historia todistuksena.

Tämä tuntuu jotenkin uskomattoman säälittävältä, kun nykytutkimus pystyy hyvin pitkälle osoittamaan ja on osoittanutkin esimerkiksi aivoissa olevien peilisolujen olemassaolon, tavallaan löytänyt sen ihmeellisen, oikein biologisen, perusteen ja fysiologisen perusteen sille, miten lapsi justiin ja ihminen on kaikista mimeettisin eli matkivin otus. Aina, kun sanotaan, että apinoi jotain, niin ei se tarkoita sitä, että apinat olisivat vielä jotenkin apinoivampia. Ihmiset ovat tässä mielessä kaikkein matkivimpia ja varsinkin pikkulapsi. Kun selailette niitä sivuja taikka käytte netissä, niin lapsipsykologia todistaa, että ihmisillä on tiettyjä kehitysvaiheita. Kielenkin oppii tiettyjen kuukausien aikana, tiettynä vuodenaikana paremmin, kun on se vaihe, kun tietty elin aktivoituu.

Mutta se, että jotkut väittävät, ettei merkkaa mitään, kenen kanssa kasvaa, niin se on jotenkin niin säälittävää, onnetonta ja kyvytöntä osoitusta siitä, miten tätä lakia puolustellaan jotenkin muulla tavalla kuin sillä, että tämä on valtapoliittinen perintöön ja rahaan liittyvä näkemys, ehkä myös ihmisnäkemys, kun on vihreitä, voisiko sanoa, vihreitä ... Tässä voi niin kuin jäljittää tätä, kun täällä lueteltiin sitä vuoden 2002 lakia ja siitä eteenpäin tulevia koeputkimuunnoksia, että meillähän on tämmöinenkin filosofislooginen kehitys olemassa yhteiskunnassa, että kun vähemmistöt saavat oikeuksia, niin ne vetoavat siihen, että niitä ei olekaan, niin kuin esimerkiksi Rkp ja kielipolitiikka. Eli vaikka niitä ruotsinkielisiä on periaatteessa 4—5 prosenttia Suomessa, niin silti oikeudet on niin kuin 10—15 prosen- tilla.

Samalla lailla, kun nainen vapautettiin aikoinaan Suomessa ainakin näin demokraattisesti ekana, niin loppujen lopuksi tästä voi päätellä sen loputtoman, tavallaan vapauden perversion, että halutaan vapaaksi miehestä kokonaan: koeputki, äitiys, nainen. Eli aina, kun joku on ollut sorretussa asemassa — tätä on tutkittu Amerikassa näitten afroamerikkalaisten ja muitten kaikkien keskuudessa, ja mitä tahansa tuolla maailmalla, Intiassa, kaiken näköisiä kokeita tehty ja tutkimuksia — niin aina se vapaus ja vapautuksen tunne menee överiksi, ja kun sillä saa sitten valtaa, siihen liittyy raha, niin sitä jatketaan. Tässä loppujen lopuksi on myös tämä kierre olemassa, jota sitten selitellään jonain ihmisen luonnollisuuteen kuuluvana asiana. Ihmisen aivoistakin on todistettu, että ne eivät ole noin 50 000—60 000 vuoteen muuttuneet miksikään.

Kaikista suurin syy, minkä takia me emme oikeastaan todella pysty muuttamaan käyttäytymistämme, on se, että me emme kerta kaikkiaan fysiologisesti ja biologisesti ole muuttuneet tässä kymmenien tuhansien vuosien aikana oikeastaan paljon mihinkään. Sen voisivat jotkut alan miehet vielä paremminkin todistaa. Mutta se, että sitten meille selitellään näitä tai kerrotaan, jotkut tutkijat muokkaavat sen mukaan, mitkä puolueet tilaavat näitä tutkimuksia, on säälittävää.

Mutta vielä kerran: Sen poliittisen tahon ja ideologian, joka tekee tämmöisen vapaamielisen ratkaisun, on nyt hyväksyttävä se vastuu. Totta kai meillä on tieteiselokuvissa ja scifeissä malleja siitä, että lapset ja nuoret tulevat kasvamaan sukupuolettomammiksi, tunteettomammiksi, pinnallisemmiksi, niin että heillä ei ole enää suuria tunteita. Kun jokainen meistä psykologeista tietää sen, että tunteet opitaan useasti äidin ja isän eri sukupuolta olevissa rähinöissä, valtavissa tunnekuohuissa, kaikessa semmoisessa, missä saa ilmaista niitä, niin jos nyt on kaksi sukupuolta, jotka vaan lipsuttelee pikkuhiljaa siinä, niin ei koskaan opi ilmaisemaan eikä kokemaan lähellä sitä anteeksiantoa tai joitain suuria raamatullisiakaan harmageddonvisioita.

Totta kai nämä ovat ihan selviä asioita, mutta vielä kerran se, että jokainen, joka puhuu sitten ja ottaa tutkijoita näihin juttuihin mukaan puolustellakseen sitä, että ei lapsiin vaikuta se, kenen kanssa, kun sen tietävät normaalit heteroparitkin, että se vaikuttaa kaikista eniten ja tietyissä kehitysvaiheissa, niin ottakoon myös sen poliittisen ja ideologisen vastuun. Sanokoot kokoomuslaiset, että he haluavat luonnottomamman myös — kun suomalaisessa loitsussa sanotaan, että "nouse jo luontoni lovestasi, haon alta makaamasta haltijani" — kun kokoomuslainen ei halua enää todellista vahvaa persoonaa vaan kesytetyn, lähes tunteettoman perijän, rahan säilyttäjän, ja eikä väliä, vaikka se olisi vähän outo friikki tai jotain muuta, niin että nyt tämmöinen ihmistyyppi sopii meille, koska se on rahan, voisiko sanoa, perinnöllisyyden kannalta tärkeämpi arvo kuin semmoinen perinteinen kristillinen ihmiskäsitys.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen kahteen kertaan viittasi joku-sanalla tutkijaan, johonka puolestaan ed. Ojala-Niemelä viittasi kertoessaan, että tutkimusten mukaan heteroparien lapsilla ei ole poikkeavaa määrää mielenterveyshäiriöitä taikka poikkeavaa koulumenestystä verrattuna sitten niiden perheiden lapsiin, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Tämä tutkija on lastenpsykiatri, tutkimusprofessori Tytti Solantaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, jotenka tieteellisestä näytöstä on kysymys, enkä usko, että se näyttöä nyt tekee huonommaksi, että hän on lääkäri eikä psykologi.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen nyt kyllä liioitteli aika pahasti, nämä mielenterveyshäiriöt veti kaikki tuohon nippuun. En sanonut toki sinne päinkään. Sanoin, tai tahdoin sanoa — me olemme kaikki näistä heterosuhteista tulleet, ja minä näen täällä aika kummallisia tyyppejä, niin kuin ed. Tiusasen ja itsenikin ja ed. Erkki Virtasen ja kaikki, me olemme kasvaneet aika omituisiksi, ja toiset ovat rauhallisempia, niin kuin ed. Oinonen tuossa, ja kaikkea — että ei sitä voi perustella jollain heterosuhteella, ed. Tiusanen, vaikka olisi kuinka psykiatri ja hallitsisi kemian. Se on kyllä aika paljon tämmöisiä henkimaailman ja psyykkisiä kasvatusjuttuja, joihin liittyy toki muitakin yhteiskunnallisia tekijöitä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtaselle tekee nyt mieli sanoa, että ei täällä todellakaan kukaan ole väittänytkään, että hetero- tai homosuhteet siihen vaikuttaisivat. Täällä nimenomaan on väitetty, että ne eivät vaikuta. Te olette sen sijaan väittänyt, että täällä on väitetty, että ne vaikuttaisivat, ja sitten te kumoatte sen väitteen, jota täällä kukaan ei ole esittänyt. Tässä on jonkinlainen ristiriita.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä mielestäni sanoin sen, että sitten jos puuttuu tämä plus- ja miinusnapaisuus, ollaan vaan samaa sukupuolta eikä riidellä eikä osoiteta suuria tunteita eikä tule kaikkea mitä tahansa, niin kuin on tullut, niin silloin jää tavallaan lapselta kokematta tuoksujen, hajujen, pelkotilojen, vihatilojen, kaikkien sovitusten, lähirakkausanteeksiantojen kautta ne tunteet, jotka liittyvät tämmöisiin valtaviin tunteisiin. Silloin meidän on myönnettävä se, että totta kai tämänkaltaisissa tapauksissa — niin kuin on paljon näyttöä — aivan kuten ed. Kasvi sanoi, tulee suvaitsevammaksi ja tavallaan rauhallisemmaksi ja katsoo maailmaa niin kuin ruusunpunaisempana, se on todistettu. Meidän on hyväksyttävä sitten, että me haluamme sen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä — huom., tästä ovat tutkimukset siis yhtä mieltä — enää ilmennä tunteitaan niin kuin me olemme ne käsittäneet. Te voitte keksiä sille sitten jotain muita selityksiä, mutta siihenhän lääkärit ovat tavallaan rauhoittavilla ja muilla pyrkineet jo kauan, ettei tunteita olisikaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! On kovin mielenkiintoista seurata, miten tiukasti ja suvaitsemattomasti tämän lain kannattajat suhtautuvat niihin, jotka ehkä oman arvopohjansa tai muun syyn perusteella suhtautuvat tähän toisella tavalla. Tämä on semmoinen kysymys, jossa toisten ihmisten arvojen, asenteiden ja näkemysten aliarviointi ei ole sivistystä, se on jotain muuta. Minun mielestäni kaikilla tässä salissa olevilla on oikeus olla puolesta tai vastaan ja perustella omaa näkemystänsä näillä eri perusteilla.

Itse katson asiaa sillä tavalla, että lapsen mahdollisuus kehittyä tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi ihmiseksi edellyttää ihmisten, läheisten ihmisten, mukanaoloa hänen elämässään, myöskin oikean elämän opin saamista. Se edellyttää läheisten ihmisten mukanaoloa, sellaista kasvuympäristöä, jossa on hyvä kasvaa: rauhallista kotitilannetta, perhetilannetta, mahdollisuutta olla koulussa rauhassa ilman kiusatuksi tulemista, sellaista viihtyisää asuinympäristöä, jossa on turvallinen koti, jossa on turvallinen yhteisö ja ympäristö.

On jotenkin kummallista, kun havaitsee, että täällä esimerkiksi perheen merkitystä lapsen kasvun kannalta vähätellään, on todella merkillistä. Kyllähän vanhemmuudella, isällä, äidillä, suvulla, ystävillä, kaikilla, on vaikutusta pienen lapsen ja nuoren ja aikuisenkin elämään. Ja jos me katsomme tämän päivän tilannetta, niin meillä valtaosa nuorista kasvaa hyvin ja pärjää elämässään hyvin mutta meillä on hyvin paljon syrjäytyneitä, joiden syrjäytyminen alkaa jo kodista, siitä, että he eivät ole saaneet rakkautta, eivät omilta vanhemmiltaan, eivät ystäviltään, eivät suvultaan, ainakaan riittävästi, eivätkä myöskään ymmärtämystä elämän, kasvun kivuissa. Ja kun elämä joka tapauksessa on näin kovaa, niin tämmöisen pienen lapsen mahdollisuudet kasvaa tässä yhteiskunnassa ovat kuitenkin erityisen tärkeät ja niiden eteen meidän kaikkien pitää tehdä kaikkemme.

Katson tätä asiaa lapsen oikeuden kannalta mutta myöskin vanhempien ja sukulaisten kannalta. Lapsella on syntymästään oikeus vanhempaansa, haluttiin sitä tai ei. Lapsen kasvaessa, kun hän ymmärtää, että on olemassa biologinen vanhempi, on lähes jokaisessa tapauksessa niin, että lapsi etsii biologista vanhempaansa. Perheen sisäisessä adoptiossa, kun usein adoptio tapahtuu silloin, kun lapsi on hyvin pieni, jopa vauvaikäinen, lapsi ei voi itse valita tai tehdä siitä päätöstä, onko hänellä oikeaa isä- tai äitisuhdetta omaan biologiseen äitiin tai isään tai sukuunsa. Sen tekevät aikuiset omasta intressistään, ehkä — ja varmasti näin on — uskoen siihen, että tämä on lapselle parhaaksi.

Minä katson, että tässä mielessä tähän lakiin ja sen hyväksymiseen liittyy keskeinen lapsen etua koskeva ristiriita. Lapsen edun voi turvata monilla muillakin keinoilla kuin sisäisellä adoptiolla, huoltajuuden vahvistamisella tai joitain muita säädöksiä hyödyntämällä tai muuttamalla.

Toisaalta jos katsotaan isovanhempien merkitystä, meillä on suomalaisessakin kulttuurissa havahduttu entistä enemmän siihen, että isovanhemmat ovat äärettömän tärkeitä tuommoiselle pienelle kasvavalle lapselle ja lapsen kontakti isovanhempiin on tärkeä. Myöskin isovanhempien oikeus olla lastenlastensa kanssa tekemisissä on erittäin, erittäin korkealle asetettava oikeus. Tässä perheen sisäisessä adoptiossa rikotaan kumpaakin asiaa.

Lain mukaan adoptiossa katkeaa oikeus biologiseen vanhempaan ja katkeaa oikeus myöskin isovanhempiin. Te sanotte täällä, että se perustuu suostumukseen. Niin se perustuukin, mutta se ei oikeuta ajattelemaan niin, että miksi suostui. Minä, joka olen, niin kuin varmaan moni teistäkin, nähnyt elämän nurjan puolen — olen käynyt sadoissa kodeissa, missä väkivalta, alistaminen, riistäminen koskee lapsia, vanhempia ja monia muita, ulkopuolisiakin — olen tullut siihen tulokseen, että tällaisessa tilanteessa monesti apu saattaa löytyä läheisestä ihmisestä, isovanhemmista, enoista, sedistä tai muista sukulaisista, tai miksei hyvistä ystävistä ja varmaan hyvistä perheistä. Mutta jos lapselta katkaistaan nämä yh-teydet, joita tämä luovuttaminen edellyttää, niin en minä ole ihan vakuuttunut, että se on kaikista parasta sen lapsen osalta.

On huomattava, että meillä on ihmisiä, joilla ei mene välttämättä hyvin. On sellaisia vanhempia, joiden elämäntilanteet vaihtelevat, ja joskus on sellainen tilanne, että voi olla, että heikkona hetkenä tulee mieleen, että minä voin suostua tähän adoptioon. Mutta kun se on lopullinen suostuminen, niin tämä biologinen vanhempi ei voi peruuttaa sitä koskaan, vaikka hän ehkä saisi elämänsä paremmille raiteille. Minä puhun semmoisista, jotka ovat elämässään vaikeuksissa, ja tietystikään kaikkia biologisia vanhempia, jotka mahdollisesti hyväksyvät tämän adoption, tämä ei koske. Mutta niitäkin on, joita se koskee, ja siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee etsimään biologista vanhempaansa, ja siinä vaiheessa, kun tämän biologisen vanhemman elämäntilanne paranee, hän on menettänyt lapsensa.

Tässä mielessä te, jotka kannatatte lakia, voitte tätä kannattaa, mutta minä toivon, että te suhtaudutte myöskin kunnioituksella ja arvostuksella siihen näkemykseen, jota minä esimerkiksi edustan tässä asiassa. Tämä on juridiikkaa, mutta tämä on myöskin ihmisen elämään liittyvää jokapäiväistä asiaa. Olen sitä mieltä, että tämä lakiesitys tulee hylätä.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi mielenkiintoista ollut nähdä se, että ed. Kaltiokumpu olisi ollut kuulemassa täällä keskustelua pidempään, koska aika kunnioittavasti täällä on suhtauduttu eri näkökulmiin. On ollut väitteitä ja vastaväitteitä ja käyty asia-argumentein näitä perusteita. Mutta, ed. Kaltiokumpu, teitä kuunnellessa ei voi olla päättelemättä ja kysymättä sitä, että jos ja kun näette näin, että kun lapsi itse ei voi pienenä päättää sitä, onko yhteydessä biologisiin vanhempiinsa vai ei, ja se on aikuisten ratkaisu, niin tulisiko teidän mielestänne koko adoptio tehdä mahdottomaksi, koska tämä, mitä logiikkaa ja keskustelua äsken kävitte itsenne kanssa tuolla pöntössä, koskee myös heteropareja, koskee olemassa olevaa adoptiolainsäädäntöä. Tämän lain myötähän ei tule uutta elementtiä siihen, mitä tapahtuu adoption kautta. Tämä vain tuo sen mahdollisuuden rekisteröityneissä parisuhteissa eläville, mutta itse adoptiolakiin teidän pitäisi sitten tehdä muutos, jos olette sitä mieltä, mitä äsken pöntöstä sanoitte.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummulla, niin kuin meillä kaikilla, on oikeus toki omiin mielipiteisiin. Näin pitää ollakin. Mutta sen verran haluan tuohon ed. Kaltiokummun puheenvuoroon ottaa kantaa, kun hän puhui, että yhteys biologisiin sukulaisiin katkeaa, että toki näin tapahtuu juridisessa mielessä, mutta ei sosiaalisessa mielessä. Tässä tilanteessa tulevat uuden perheen isovanhemmat, sukulaiset mukaan kuvioon. Itse tiedän lukuisia perheitä, jotka elävät hyvin onnellisessa asemassa niin, että heillä on itse asiassa kolmet isovanhemmat, joista kahdet ovat juridiset ja yhdet ovat sitten sosiaaliset, ja tämä yhteys toimii erittäin hyvin. Eli ei pidä ymmärtää tätä niin, että automaattisesti ne yhteydet biologisiin vanhempiin, isovanhempiin, sukulaisiin katkeavat. Ne katkeaa vain, jos näin halutaan, ja yleensä perheet eivät niin halua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan täsmälleen samasta asiasta kuin ed. Heinonen: Nyt kun ed. Kaltiokummulla on jo pyydettynä vastauspuheenvuoro ja se on myöskin luvattu, niin kiinnitän täsmälleen samaan huomiota, että minä en pysynyt siinä osassa mukana, jossa siis tällä juridisella operaatiolla häviää henkinen, sosiaalinen elämänsuhde. Nyt minulta meni niin kuin ohi, ympäri, ja hyvä kuulla vastaus heti perään.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen on ihan oikeassa siinä, että voi olla joitain muita läheisiä, jotka sitten korvaavat tämän biologisen isovanhemman. Minä puhun biologisesta suhteesta, biologisesta vanhemmasta ja biologisesta isovanhemmasta. Juuri tästä, ed. Pulliainen, oli kysymys, ja juridisesti se katkeaa. Se käy juuri niin kuin minä sanoin. Se on myöskin kirjoitettu tänne lakiin, eli se katkeaa samalla tavalla. Vaikka ed. Paasiolla olisi virtaa käydä kovaa väittelyä tästä ja nostaa kauheaa vastakkainasettelua, niin sitä en lähde tekemään, mutta totean, että nykyisen aviopuolisoja koskevan ottolapsilainsäädännön mukaan ja lain perustelujen mukaan tämähän on tarkoitettu sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsen vanhempi on kuollut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mies ja nainen voivat saada lapsen. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Nämä ovat perusasioita, ja näiden pohjalta tulee meidän lainsäädäntömmekin tehdä. Täällä keskustelun alkuosassa ed. Esko Ahonen esitellessään lakivaliokunnassa jätettyä vastalausetta toi hyvin esille ne perusteet, miksi tätä lakiesitystä ei tulisi hyväksyä. Haluan yhtyä näihin ed. Esko Ahosen esille tuomiin näkemyksiin.

Samoin ed. Kaltiokumpu toi äsken esille sen näkökohdan, joka liittyy isovanhempiin, muihinkin sukulaissuhteisiin. Tästä on nyt käyty keskustelua. Pidän myös tätä eräänä huomionarvoisena seikkana, miksi käsiteltävää esitystä ei tulisi hyväksyä. Katson, että on normaalia myös adoptiotilanteessa, että lapsella on isä ja on äiti, ja tähän tilanteeseen ei tarvita mitään muutoksia. Elämässä tapahtuu kuolemantapauksia, onnettomuuksia, joissa menetetään jompikumpi vanhemmista. Nämä ovat poikkeustapauksia, mutta silloinkin lähtökohta on ollut, että ovat omat vanhemmat, isä ja äiti, ja tältä pohjalta myös adoptiolainsäädännön tulee meidän maassamme olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.

Tämä keskustelu, joka nyt minunkin kuullen on tänä iltana käyty, on tehnyt minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että äänestän tämän mietinnön hyväksymisen puolesta.

Minä ymmärrän nämä muut hyvin monimutkaiset lähestymistavat. Niitä on varmaan syvällisesti mietitty, rakennelmia aikaansaatu ja vielä arvopohjaa käytetty siinä hyväksi. Kunnioitan niitä kaikkia. Minusta tämä on viime kädessä pragmaattinen asia, joka koskee olemassa olevan tilanteen synnyttämää rekisteröintitapahtumaa, ja siinä kaikki. Se riittää perusteluksi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että on sinänsä sääli, että tämä hallituksen esitys ei ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Se olisi ollut varmasti hyödyllistä asian kokonaisarvioinnin kannalta. Hallituksen esityksessähän on perustuslakiarviointi, ja siellä todetaan, että hallituksen esitys on perustuslain mukainen. Täytyy sanoa, että tuo arviointi olisi kuitenkin voinut olla hieman kattavampi, hieman perusteellisempi ja se olisi voinut käsitellä argumentteja ehkä myöskin molempiin suuntiin huolellisemmin.

Kun aikaisemmin käsiteltiin parisuhdelakia, niin tässä yhteydessähän asia oli perustuslakivaliokunnan arvioitavana, ja silloin perustuslakivaliokunta totesi, että ei ollut sinänsä mitään estettä sille, etteikö voitu evätä adoptio-oikeus rekisteröidyssä parisuhteessa. Katsottiin, että se on kuitenkin sen liikkumavaran puitteissa yhdenvertaisuusperiaatteenkin suhteen, mikä lainsäätäjällä ylipäätänsä on, mutta tästä tietysti ei voida tehdä vastakohtaisjohtopäätöstä. Se ei tarkoita sitä, etteikö adoptio-oikeutta voitaisi myöntää, joten tältä osin asia tietyllä tavalla jäi auki.

Nyt kuitenkin tässä suhteessa täytyy sanoa, että täällä on myöskin hallituksen esityksen perusteluissa kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan. Tietysti tätä kohtaa olisi voinut hieman perusteellisemmin käsitellä tässä yhteydessä, ja siltä osin tuo arviointi on jossain määrin puutteellinen.

Jos katsotaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, niin täytyy todeta, että viivästymisestä Suomi saa melkein kuukausittain ratkaisuja. Se on Suomen suurimpia ongelmia. Mutta on selvästi toinen asiaryhmä, jossa Suomi saa kielteisiä tuomioita, ja se on nimenomaan tuo 8 artikla Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joka koskee perheyhteyttä.

Jos me katsomme näitä kielteisiä tuomioita, niin ne hyvin usein koskevat nimenomaan isää, isän asemaa erotilanteissa, isän biologista asemaa ja myöskin sitten sitä, millä tavalla viranomaiset arvioivat isyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Voidaan todeta, että meillä on tietty vinosuuntaus tässä suhteessa, jossa isän asemaa käsitellään, ehkä on väärin sanoa epäasianmukaisella tavalla, mutta ei käsitellä kuitenkaan tasapuolisesti. Tietysti tämän ihmisoikeussopimuksen artiklan arviointi tässä suhteessa olisi ollut varmasti perusteellista ja perusteltua.

Kuitenkin täytyy todeta, että tässä yhteydessä, kun on kysymys lapseksiottamisesta, sovelletaan lakia lapseksiottamisesta ja sen 9 §:ää. Silloin jos sovelletaan 9 §:n 1 momentin pääsääntöä eli pitää olla vanhempien suostumus adoptioon, silloin ei ole minkäänlaista ongelmaa. Silloin jos biologinen vanhempi antaa suostumuksensa adoptioon, niin silloin mielestäni tilanne on täysin ongelmaton.

Mutta sitten kun mennään 2 momenttiin, silloin kun voidaan tehdä ratkaisu kuitenkin biologisen vanhemman tahdon vastaisesti, niin tässä suhteessa voidaan kysyä, onko tuo kynnys riittävän korkea. Tietysti tältä osin täytyy sanoa, että lapsen etu on ensisijainen. Siitä ei ole minkäänlaista epäilystä, ja laissa todetaankin selvästi, että ratkaisu pitää tehdä lapsen edun mukaisesti. Mutta tällä perusteella voidaan kuitenkin tehdä ratkaisu vastoin vanhemman tahtoa, ja sen lisäksi, että katsotaan, että se on lapsen edun mukaista, pitää olla syytä arvioida, ettei ole riittävää aihetta ymmärtää tuon biologisen vanhemman kieltäytymistä tässä suhteessa.

Tietysti kysymys nyt on aika pitkälti siitä, mikä se kynnys on tältä osin, kun biologisen vanhemman suostumus syrjäytetään. Siltä osin täytyy sanoa, että mielestäni lakivaliokunta on tehnyt kohtalaisen hyvää työtä. Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että biologisten vanhempien oikeudet on turvattu tehokkaasti ja että kyseessä on ainoastaan poikkeuksellinen tapaus. Tässä suhteessa mielestäni on tärkeätä, että kun lakiesitys tulee mitä ilmeisimmin hyväksytyksi, niin siinä yhteydessä kuitenkin annettaisiin oikeusministeriön toimesta — toivon tätä suuresti — ohjeistusta, että se kynnys todella on näissä tapauksissa, joita tämä laki koskee, erittäin korkea. Siis sen pitää olla aivan poikkeustapaus, ja silloin pitää hyvin konkreettisesti kyetä osoittamaan, että se on lapsen kokonaisedun mukaista, että tällä tavalla tehdään. Tietysti tärkeätä on se, että tuomioistuimetkin myöskin soveltavat erittäin korkeata kynnystä.

Arvoisa puhemies! Jos palaan tähän puheenvuoroni alkuun, niin olisi sinänsä ollut ihan hyvä, että perustuslakivaliokunta olisi arvioinut ihmisoikeusnäkökulmista sitä, missä tuo kynnyksen suurin piirtein näissä tapauksissa pitäisi olla, koska se olisi ollut hyvää johdantoa myöskin sitten tuomioistuinten ratkaisuille tulevaisuudessa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua tänään on ollut mielenkiintoista kuunnella. Kysymyshän on nais- ja miesparien oikeuksien ja heidän perheessään elävien lasten oikeuksien vahvistamisesta. Esityksen keskeisenä tavoitteena on siis nimenomaan parantaa näiden rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa, ja tästä lähestymiskulmasta tätä kysymystä pitää ehdottomasti lähestyä.

Neljä konkreettista ongelmaa tällä hetkellä Suomessa on. On ensinnäkin se, että rekisteröidyn parin perheessä elävällä lapsella ei ole lapsen elatuksesta annetun lain nojalla oikeutta saada elatusta sosiaaliselta vanhemmaltaan. Toiseksi, erotilanteessa lapselle ei voida vahvistaa tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen vanhempaansa. Kolmanneksi, jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, lapsen asemaan ja hänen huolenpitonsa järjestämiseen liittyy epävarmuutta. Neljänneksi, lapsi ei peri sosiaalista vanhempaansa eikä tämän sukulaisia. Tästä lähestysmiskulmasta tätä asiaa on pitänyt lähestyä, niin kuin hallitusohjelmassa on tehty, ja sen mukaan on nyt edetty.

Edustaja Sasi nosti tässä esille näitä kysymyksiä lähinnä niihin tilanteisiin, joissa biologisen vanhemman tahdon vastaisesti toimittaisiin. YK:n lasten oikeuksien yleissopimus lähtee kuitenkin 21 artiklassa siitä korostuksesta, että lapseksi ottamisen eli adoption tulee aina perustua erityisesti lapsen etuun. Nostinkin tuossa debatissa esille sen, että tämän lakimuutoksen täytäntöönpanossa tulee huomioida ottolapsineuvonnan tärkeä asema, koska lapsen etu kussakin yksittäistilanteessa tulee arvioida aina erikseen, kuten toki myös tuomioistuinkäsittelyssä. Neuvonnassa lapsen edun arvioiminen samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä saattaa vaatia tarkennuksia nykyiseen adoptioneuvonnan ohjeistukseen. Ja niin kuin oikeusministeri totesikin, niin näitä ohjeistuksia ollaan nyt paraikaa tekemässä.

On erityisen tärkeää, että myös täydennyskoulutukseen ja tuohon muuhun perehdyttämiseen annetaan riittävästi nyt varoja sosiaalityöntekijöiden osalta, jotka tässä joutuvat ehkä pohtimaan näitäkin kysymyksiä, joita edustaja Sasi esille nosti.

Kuitenkin lopputuleman pitää aina olla se, että kun tuon adoption lopulta sitten käräjäoikeus vahvistaa, niin sen tulee harkita, että kyseisissä yksittäistapauksissa ratkaisu tehdään vain ja ainoastaan lapsen edun mukaisesti.

Yleiskeskustelu päättyi.