2) Hallituksen esitys laiksi rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain 9 §:n muuttamisesta
Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on hyväksynyt mietinnön
perheen sisäisen adoption mahdollistamisesta rekisteröidyssä parisuhteessa
hallituksen esityksen mukaisesti.
Lähtökohtana on se, että rekisteröityjen
parien perheissä elää jo nykyisin lapsia.
Kyseessä on siis perhemuoto, joka on olemassa oleva yhteiskunnallinen
ilmiö. Voidaan arvioida, että perheen sisäistä adoptiota
tullaan parin ensimmäisen vuoden aikana lain voimaantulon
jälkeen hakemaan suhteellisen pienessä määrässä perheitä, ehkä noin
200 perheessä.
Rekisteröityjen parien perheessä elävien
lasten oikeudellinen asema on tänä päivänä puutteellinen,
mitä tulee muun muassa lapsen elatukseen, tapaamisoikeuteen
ja perintöoikeuteen. Nämä oikeudet liittyvät
vanhemmuuteen, joten niitä ei voida poistaa huoltajuudella.
Perheen sisäinen adoptio poistaa mainitut ongelmat, koska lapsista
tulee parin yhteisiä lapsia.
Esitys siis niin sanoakseni vain mahdollistaa perheen sisäisen
adoption nais- ja miespareille, koska adoptiota ei voida vahvistaa
ilman biologisten vanhempien suostumusta. Vanhempien oikeudet on
näin tehokkaasti turvattu, ja vain erittäin poikkeuksellisissa
tilanteissa tiukkojen edellytysten täyttyessä adoptio
voidaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta. Myös sellainen
pari, jonka rekisteröity parisuhde on purettu ennen lain
voimaantuloa, voisi hakea perheen sisäistä adoptiota
siirtymäaikana. Valiokunta ehdottaa siirtymäajan
pidentämistä esitetystä kahdesta vuodesta
kolmeen vuoteen, ja tämä onkin ainoa kohta, jossa
valiokunta on päätynyt muuttamaan hallituksen
esitystä. Tarkoituksena on se, että voidaan varmistaa
ottolapsineuvonnan antaminen ja se, että kyseiset parit
ehtivät laittaa adoptiohakemuksensa vireille määräajassa.
Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ei
ole kyse yhteisadoption mahdollistamisesta rekisteröidyille
pareille. Yhteisadoptio poikkeaa luonteeltaan merkittävästi
perheen sisäisestä adoptiosta, sillä yhteisadoptiossa
ei ole kyse lapsesta, joka jo ennestään olisi
rekisteröidyn parin perheen jäsen. Valiokunta
onkin arvioinut, että yhteisadoption mahdollistaminen tulevaisuudessa edellyttäisi
erillistä kansalaiskeskustelua ja valmistelua.
Tässä esityksessä ei myöskään
puututa siihen voimassa olevaan oikeustilaan, että rekisteröidyn
parin toinen osapuoli voi adoptoida perheen ulkopuolisen lapsen
yksin. Jos parin toisella osapuolella olisi tällainen adoptiolapsi,
nyt käsiteltävänä oleva esitys
mahdollistaisi lapsen adoptoimisen parin yhteiseksi lapseksi. Tämä tapahtuisi kuitenkin
kahden erillisen adoption kautta ja kyseisten adoptioiden edellytysten
täyttyessä.
Lakivaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, vaan
siihen liittyy vastalause. Voin puheenjohtajana todeta, että valiokuntakäsittelyssä
enemmistö asiantuntijoista
kannatti hallituksen esitystä, mutta sitä myös
vastustettiin muun muassa uskonnollisten arvokysymysten pohjalta.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme hallituksen esitystä 198/2008 rekisteröidyssä
parisuhteessa
olevien lasten sisäisestä adoptio-oikeudesta,
me käsittelemme nimenomaan lapsen oikeuksista huolehtimista
ja lasten oikeuksien turvaamista. Me tiedämme, että tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa
on paljon perheitä, joissa kahdella samaa sukupuolta olevalla
henkilöllä on lapsia. Kysymys on siitä,
että näillä lapsilla on kaksi vanhempaa,
mutta vain toinen heistä voi olla juridisesti, oikeudellisesti vanhempi.
On siis lapsen edun mukaista, että kahdella vanhemmalla,
jotka pitävät lapsesta täysin huolta,
rakastavat lasta, on mahdollisuus myös erilaisissa ongelmatilanteissa
pysyä lapsen vanhempina.
Nostan esiin ne isoimmat ongelmat, joita tällä hetkellä on.
Lapsi, joka on koko elämänsä voinut elää kahden
vanhempansa kanssa, ei ole oikeutettu saamaan esimerkiksi elatusta
mahdollisessa erotilanteessa. Ei ole lapsella oikeutta tapaamiseen
mahdollisen erotilanteen jälkeen. Ja sellaisessa erittäin
ikävässä tapauksessa, jos biologinen
vanhempi tai tämä juridinen vanhempi kuolee, lapsella
ei ole oikeutta automaattisesti toisen oman vanhempansa kanssa jatkaa
samassa perheessä eikä hänellä ole
oikeutta toisaalta periä toista vanhemmistaan siinä tapauksessa,
että ei-juridinen vanhempi tässä vaiheessa
kuolee — ikävä tilanne. Lapsella ei ole
oikeutta periä häntä tai hänen
sukulaisiaan. Kysymys on siis siitä, että me takaamme
näille lapsille, joita on jo paljon suomalaisessa yhteiskunnassa,
jotka elävät perheissä, joissa on kaksi
isää tai kaksi äitiä, nämä oikeudet,
lapsen oikeudet, molempiin vanhempiin, oikeudet niihin asioihin,
jotka muillakin lapsilla on.
Tämä lapsen etu painoi myös selvästi
asiantuntijalausunnoissa. Kannattaa huomioida se, että koska
kyse on nimenomaan lapsen edusta, niin muun muassa Mannerheimin
Lastensuojeluliitto, ortodoksinen kirkko, evankelisluterilainen kirkko
ja lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aula esimerkiksi, muutaman
mainitakseni, totesivat, että tässä on
kysymys lapsen edusta. Tästä näemme myös
sen, että esitys on hyvin maltillinen ja hoitaa tämän
ongelmallisen kohdan kuntoon. Sen vuoksi toivonkin, että kun
tästä asiasta päätetään,
mahdollisimman moni nimenomaan punnitsee lasten etua, niiden lasten,
jotka elävät jo perheissä, joissa on
kaksi vanhempaa.
Arvoisa puhemies! Meidän näkökulmastamme
tämäkään laki ei toteuta täysin
tasa-arvoa. Meidän mielestämme on tulevaisuudessa
mahdollisuus mennä tasa-arvoisempaan suuntaan myös
samaa sukupuolta olevien parien osalta. Asia ei koske suoraan tätä lakia,
mutta asiantuntijakuulemisissa tuli esille myös se mahdollisuus,
että aika pienellä muutoksella tämä laki
olisi voinut mahdollistaa myös perheen ulkopuolisen adoption.
Kukaan sitä ei valiokunnassa esittänyt, koska
mekin katsomme, että on järkevää ottaa
tämä nyt lasten oikeuksien kannalta äärimmäisen
tärkeä asia, hoitaa se kuntoon, ja myöhemmin
sitten toisen keskustelun paikka on se, pitääkö samaa
sukupuolta oleville pareille antaa oikeus myös ulkopuoliseen
adoptioon.
Vasemmistoliiton kanta tästä on selvä.
Vasemmistoliiton puoluekokous on hyväksynyt yksimielisesti
seuraavat näkemykset: Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla
pitää olla kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet
kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla. Myös adoptio-oikeus
on laajennettava samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption saamista
on ylipäätänsä helpotettava. Avioliittolaki
on muutettava sukupuolineutraaliksi. Nämä ovat
siis meidän kantojamme, ja näitä me tulemme
edistämään kyllä politiikassa. Mutta
tässä esityksessä ei ole näistä kysymys.
Joku voi tietysti sanoa, että tämä on
yksi askel tähän suuntaan. Voi olla perustellusti
sitä mieltä, mutta silloin pitää punnita,
onko lapsen oikeuksien puolella, sen puolella, että lapsella
on oikeus molempiin vanhempiinsa esimerkiksi erotilanteessa, esimerkiksi
tilanteessa, jossa toinen vanhemmista kuolee, vai pelkääkö sitä,
että tämä on yksi askel, ja sen takia
haluaa hylätä lasten oikeudet ja nostaa jotkin
muut arvot lasten oikeuksien edelle. Me olisimme valmiita olleet
periaatteessa paljon pidemmälle menevään
ratkaisuun, mutta tässä asiassa haluamme, että ilman
kiihkoa hoidamme lasten asiat kuntoon ja sen jälkeen käymme
toisen keskustelun, jossa tulemme nostamaan esille näitä tasa-arvokysymyksiä ja
yksilön oikeuden kysymyksiä, jotka vasemmistolle ovat
olleet aina äärimmäisen tärkeitä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! "Äitiys ja isyys ovat hyvin perustavanlaatuisia,
oikeudellista ja sosiaalista todellisuutta hahmottavia käsitteitä.
Niiden avulla jäsennetään ihmissuhteita,
joiden kautta lapsi syntyessään kiinnittyy ympäröivään
yhteiskuntaan ja saa elämälleen juuret. Muun muassa
näistä syistä äitiydellä ja
isyydellä on erityinen merkitys jokaisen elämässä. Näiden
käsitteiden sisällön muuttamisella on
sen vuoksi yleistä yhteiskunnallista merkitystä."
Nämä kauniit sanat löytyvät
hallituksen esityksen perusteluista. Äitiys ja isyys ovat
todellakin ihmiskunnan historian syvimpiä käsitteitä, ensimmäisiä sanoja,
jotka lapsi yleensä oppii kulttuurista riippumatta. Äitiyden
ja isyyden pohjana on biologinen todellisuus. Jokainen lapsi on
saanut alkunsa yhdestä isästä ja yhdestä äidistä.
Lapsella ei luonnostaan voi olla enempää kuin
yksi äiti ja yksi isä.
Vanhasen hallitus ja tätä aloitetta tukevat
tahot ovat lähteneet rohkealle tielle muuttamaan ihmisyytemme
keskeisimpiä käsitteitä, joiden pohjana
ja perustana on itse luonnon todellisuus. Tämän
lakiesityksen taustalla näkyy ideologinen tavoite sukupuolineutraalista
vanhemmuudesta, vaikka juuri äitiys ja isyys ovat itsessään
syvästi sukupuolittuneita. Vahvin perustelu tämän
lakiesityksen hylkäämiseksi mielestäni
on se, että esitys todellakin muuttaa perustavasti äitiyden
ja isyyden käsitteitä. Kyllä tämä esitys
on myös yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittoa.
Osallistuin vastavalittuna kansanedustajana, muistaakseni vuonna
1995, Setan keskustelutilaisuuteen täällä eduskunnassa,
ja järjestön edustaja kertoi silloin strategian,
jolla yhteiskunnallinen sukupuolineutraali avioliitto-ohjelma pystytään
toteuttamaan askel askeleelta. Tavoitteena oli edetä samaa
sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta hedelmöityshoitojen
hyväksymisen kautta ensin perheen sisäiseen ja
sitten ulkoiseen adoptioon, minkä jälkeen sitten
voitaisiin toteuttaa tuo sukupuolineutraali avioliitto.
Tämä ohjelma on edennyt todellakin tämän suunnitelman
mukaan, ja nyt käsittelemme yhtä askelta tässä jatkumossa.
Lisäksi jokaisen askeleen välttämättömyyttä on
aina perusteltu sillä edellisellä askeleella,
eli virallistetun parisuhdelain puolesta äänestäessään
useat kansanedustajat kertoivat hyväksyvänsä esityksen
vain sillä edellytyksellä, että se ei
tule koskemaan lapsia, että se koskee vain tuota pariskuntaa.
Naisparien hedelmöityshoito-oikeutta vaadittiin siksi,
että meillä on jo virallistettuja pareja, jotka
toivovat lasta, ja nyt perheen sisäinen adoptio katsotaan välttämättömäksi,
koska muun muassa naisparit voivat jo nyt hankkia yhdessä hedelmöityshoidolla
lapsen, jolla ei ole juridista isää.
Tämän lain myötä mahdollistuu
käytännössä — huom.
käytännössä — myös
tuo ulkoinen adoptio, vaikka hallitusohjelmassa puhutaan ainoastaan
sisäisestä adoptiosta. Tämän
esityksen mukaan perheen sisäinen adoptio rekisteröityjen parien
perheissä voisi koskea sekä parisuhteen toisen
osapuolen biologista lasta että hänen adoptiolastaan.
Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi puolestaan yksin
ottaa ottolapsen, mikä taas ei ole avioliitossa olevalle
mahdollista. Vaikka rekisteröity pari ei voi yhdessä siis
suoraan adoptoida lasta, parisuhteen toinen osapuoli voi ensin yksin
adoptoida lapsen, ja sen jälkeen tuo toinen osapuoli voi
adoptoida lapsen sisäisen adoption kautta.
Väitän, että tässä prosessissa
ei pohjimmiltaan ole kysymys lapsen oikeuksista, vaan aikuisten
poliittisesta tavoitteesta rinnastaa juuri tuo samaa sukupuolta
oleva suhde miehen ja naisen muodostamaan avioliittoon. Avioliittoon
rinnastettu parisuhde on jo muuttanut käsitystä perheestä ja
vanhemmuudesta, ja tämä näkyy käytetyssä sanastossa.
Muun muassa tässä hallituksen esityksessä tai
vaikkapa edellisen puhujan puheenvuorossa lapsen äidin
naiskumppania tai lapsen isän mieskumppania on alettu nimittää "vanhemmaksi",
vaikka hän ei ole biologisessa eikä juridisessa
mielessä vanhempi.
Lapsen aseman vahvistaminen on oikea tavoite. Suomessa on todellakin
alle 200, viimeisimmän tilaston mukaan 146, sellaista rekisteröityä parisuhdetta,
joiden taloudessa elää yksi tai useampi lapsi.
Mielestäni näissä tapauksissa parempi
käsite olisi nimenomaan tuo huoltaja kuin vanhempi. On
myös lapsen kannalta rehellisempää, että hän
vaikkapa päiväkotiin mennessään
voi kertoa, että hänellä on äiti
ja sitten hänellä on huoltaja, vaikka Tiina, ja
sitten hänellä on vielä isä,
jonka nimeä hän ei tiedä mutta joka on
antanut hänelle elämän, sen sijaan, että hänellä on kaksi äitiä.
Miksi äidin naiskumppanista pitäisi tehdä äiti?
Heteroseksuaalisissa uusperheissä elää suuri määrä lapsia,
joita äidin tai isän uusi puoliso ei ole adoptoinut,
ja kyllä näistä lapsista silti voidaan
yhdessä huolehtia. Lapselle on tälläkin
hetkellä mahdollisuus määrätä juridinen
huoltaja lähipiiristä, eli tuomioistuin voi päättää,
että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta
yhdelle tai useammalle henkilölle, jonka tai joiden suostumus
siihen on, eikä tuo huoltajuussuhde pääty
avioliiton tai virallistetun parisuhteen purkamiseen, jolloin myös
erolapsen elämässä tuo huoltaja voi olla
mukana. Huoltajuus ei katkea lapsen vanhemman kuolemaankaan, ja sen
jälkeen huoltajalla on myös mahdollisuus adoptoida
lapsi.
Pitäisin myös tätä lakia
parempana sitä, että perintö- ja lahjaverolakia
voitaisiin muuttaa niin, että lapsi voisi periä pitkäaikaisen
huoltajansa ja tämän sukulaiset samoin ehdoin
kuin juridisen vanhemman kohdalla.
Samalla on huomattava, että naisparien adoptio sulkee
lopullisesti lapselta pois mahdollisuuden saada itselleen juridinen
isä. Hedelmöityshoidoilla alkuun saatetulla lapsella
on viimeistään 18 vuotta täytettyään
oikeus saada tieto biologisen isänsä henkilöllisyydestä.
Anonyymi sukusolujen luovutushan ei voimassa olevan lain mukaan
enää ole mahdollista. Jos isä olisi halukas
lapsensa tunnustamiseen myöhemmässä vaiheessa
esimerkiksi lapsen omasta toiveesta, niin tämä ei
enää sitten olisi juridisesti mahdollista, jos
hänellä on jo kaksi laillista äitiä.
Kuitenkin ihmisen tarve tietää omat juurensa on
syvä. Tämä näkyy esimerkiksi
siinä, miten vielä eläkeiässäkin
monet toivovat voivansa saada oikeuden tulla tunnustetuksi isänsä lapseksi,
ja tämä esitys vie lapselta mahdollisuuden biologisen
vanhempansa aseman laillistamiseen.
Mietinnössä todetaan seuraavaa: "Tässä harkinnassa
valiokunta antaa erityistä painoarvoa sille, että rekisteröityjen
parien perheissä elää jo nykyisin lapsia.
Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten
olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö." Tämänhän
lakivaliokunnan puheenjohtaja myös alkupuheenvuorossaan
toi esiin. Suomessa elää näitä lapsia suurempi
joukko sellaisissa perheissä, joissa heistä huolehtii äidin
tai isän rinnalla joku muukin kotitaloudessa asuva aikuinen.
Ei mummiakaan nimetä juridiseksi äidiksi, vaikka
hän tosiasiallisesti hoitaisi yksinhuoltajaäidin
rinnalla lasta. Hän voi olla silti tärkeä henkilö lapsen
elämässä ja saada myös tarvittaessa
huoltajan aseman.
Arvoisa puhemies! Esityksen puolustajat ovat vedonneet siihen,
ettei eduskunnassa voida päättää,
millaisia perheitä arjessa syntyy. Kuitenkin lainsäädännöllä voidaan
ohjata yhteiskunnan kehitystä ja arvoympäristöä haluttuun
suuntaan. Avioliittoa, perhettä ja vanhemmuutta koskeva säätely
ei ole arvoneutraalia. Se on vahvasti sidoksissa arvoihin, joiden
pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emme edelleenkään
esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta arvojemme vuoksi. Tässäkään
esityksessä ei esitetä juridisten vanhempien määrän
nostamista kahdesta ylöspäin, vaikka sellaisiakin
tavoitteita on esitetty. Esimerkiksi tänään
olin kantahämäläisten kansanedustajien
kanssa radiokeskustelussa, jossa kansanedustaja Tarja Filatov esitti,
että tällainen voisi olla hyvä tavoite
jatkossa, että voisi olla vaikka neljä juridista
vanhempaa, ja Setan taholtahan on myös tuotu näitä vetoomuksia,
joissa puhutaan kolmi- ja neliapilaperheistä ja tarpeesta
laillistaa useamman kuin kahden vanhemman asema.
Juridisten vanhempien lukumäärän
rajaaminen kahteen perustuu lähtökohdiltaan biologiaan,
juuri siihen, että lapsella voi olla vain yksi biologinen äiti
ja isä. Siitä tuo kahden raja vanhempiin tulee.
Ja vaikka tämä esitys koskee vain pientä ihmisryhmää ja
vaikka sen välittömät tarkoitusperät
ovat hyvät, niin mielestäni äitiyden
ja isyyden ajatonta merkitystä ei pidä muuttaa,
kun samaan tavoitteeseen voidaan päästä muilla
tavoin, ja siksi mielestäni tämä esitys
tulee hylätä.
Toinen varapuhemies:
Tässä vaiheessa ei varmaan kannata laveampaa
debattia käynnistää, vaan sitä voidaan
käydä ehkä muutaman puheenvuoron jälkeen,
kun on vähän enemmän kuultu edustajien
näkemyksiä, mutta annan ihan pari kappaletta vastauspuheenvuoroja.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Räsänen
totesi, että käytännössä kaksivaiheinen
adoptio tulisi tämän kautta mahdolliseksi. Kyllä se
on enempikin periaatteellinen kysymys vain. Nimenomaan kun lakivaliokunta
tätä asiaa käsitteli, niin todettiin, että ulkopuolisen
lapsen adoptiomahdollisuudet ovat varsin pienet tälläkin
hetkellä. Adoptoitavia lapsia on huomattavasti vähemmän
kuin adoptiota hakevia perheitä, ja adoptiovanhempia valittaessa
avioparit laitetaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin
säännönmukaisesti yksinhakijoiden edelle,
eli kyllä tämä on rehellisyyden nimissä todettava
näin. Ed. Räsänen nosti myös
esille ajatuksen, että tuo huoltajuus synnyttäisi
perintökaareen jonkinlaisen uuden muodon: Olisi varsin
erikoinen tilanne, että tätäkin kautta
meille syntyisi lapsia, joilla olisi sitten useampia, ketkä he
perisivät. Tämä lähtee kuitenkin
siitä, että lapsella on vain kaksi vanhempaa,
jotka he perivät.
Vielä haluan lopuksi nostaa esille ja (Puhemies: Minuutti
kulunut!) painottaa sitä, että biologisen vanhemman
oikeudet turvataan tässä äärimmäisen
tiukasti. Vain ääritapauksissa se voisi tapahtua
toista kautta.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puheenvuorossaan
yritti harata vastaan sitä, mikä tänä päivänä on
jo normaalia. Me tiedämme, että on paljon lapsia,
jotka elävät perheissä, joissa on kaksi vanhempaa,
jotka ovat samaa sukupuolta.
Kun ed. Räsänen puhui siitä, että lapsi
tarvitsee aina isän ja äidin perheessä,
niin samalla itse asiassa ed. Räsänen tuomitsi
myös sellaiset perheet, joissa jostain syystä,
esimerkiksi erosyystä, on vain isä tai äiti.
Kyllä on niin, että näitäkin perheitä pitää arvostaa.
On paljon lapsia, joilla on vain äiti ja joiden isää ei
tiedetä. Kyllä meidän pitää tässä maailmassa
elää ja pyrkiä rakentamaan tätä yhteiskuntaa
niin, että lapsilla on oikeudet ja heillä menee
mahdollisimman hyvin sen mukaan. Eikö kuitenkin, ed. Räsänen,
ole tärkeintä se, että lapsella on huolehtivat
ja rakastavat vanhemmat, ei se, mitä sukupuolta he sattuvat
olemaan?
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillä kokoomuksessa keskeinen arvo
on mahdollisuuksien tasa-arvo. Tämä mahdollisuuksien
tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että lapsi,
joka elää perheessä, jossa vanhemmat
ovat samaa sukupuolta, on yhdenvertainen muiden lasten kanssa.
Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen halusi torpata
mahdollisuuden kaksivaiheiseen adoptioon siten, että myöskään
yksin elävä ei voisi adoptoida lasta. Tämä olisi
muutos nykyisin vallitsevaan oikeustilaan, nykyisinhän
yksin elävä voi adoptoida lapsen. Jos tätä vastustaa,
olisi loogista vastustaa myös hedelmöityshoitoa
yksin eläville, olisi kenties syytä edellyttää selibaattia
yksin eläville tai muille kuin avioliitossa eläville.
Tämäkö on kristillisdemokraattien perimmäinen
tavoite?
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan edelliseen puheenvuoroon totean, että kyllä hedelmöityshoidosta
käytiin täällä aika tiukkaa
vääntöä ja olin ja olen edelleenkin
sitä mieltä, että hedelmöityshoitoja tulisi
antaa vain sellaisten lasten saamiseksi, jotka saavat sekä äidin
että isän, eli en todellakaan kannattanut yksin
elävien naisten hedelmöityshoito-oikeuksia. (Ed.
Arhinmäki: Kannatatteko selibaattia?)
Olen aivan samaa mieltä ed. Arhinmäen kanssa
siitä, että kyllä lapsen kannalta todellakin
tärkeintä on se, että hänellä on
huolehtivat ja rakastavat vanhemmat tai läheiset, jotka
hänestä pitävät huolta, mutta
eihän nykylaki millään lailla sitä estä,
ettei lasta voitaisi rakastaa ja pitää hänestä huolta.
Aivan ehdottomasti arvostan yksinhuoltajien raskasta työtä ja
kaikkia niitä perheitä, jotka yksinhuoltajatilanteessa
joutuvat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vanhemmuuden vastuuta
kantamaan.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä tarkastellaan
perheiden monimuotoisuutta, josta voi sanoa, että sosiaalinen ja
biologinen vanhemmuus nyky-yhteiskunnassa eräissä tapauksissa
ja ehkä aika monissakin tapauksissa, ei siis vain näissä 200:ssa,
joista nyt tässä ikään kuin
on tämän lain yhteydessä kysymys, eriytyvät
toinen toisistaan.
Mielestäni yhteiskunta- ja oikeuspoliittisena ja myös
arvopoliittisena kysymyksenä on perusteltua kysyä,
minkälaista yhteiskuntaa me lainsäädännöllä pyrimme
edistämään. Tämä laki
on yksi, joka myös tuo meidän yhteiskuntaan omanlaistaan
kehitystä.
Hallituksen esitys rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain 9 §:n muuttamisesta liittyy myös hyvin
laajaan eettiseen keskusteluun. Ei ole kysymys pelkästään,
mitä täällä on korostettu vahvasti,
siis siitä lapsen oikeudesta, mikä on mielestäni
todella ydinasia ja tärkeä asia, että me
tässä yhteiskunnassa vahvistamme kaikin tavoin lapsen
oikeutta. Mutta näen, että tämän
lain yh-teydessä on kysymys paljon paljon laajemmasta eettisestä keskustelusta
ja eettisistä valinnoista, niin kuin jo aikaisemmin on
ollut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamisesta ja siitä kehityksestä.
Lainsäätäjänä ja
päättäjänä mielestäni
on otettava kantaa siihen, minkälainen ihmiskuva ja minkälaiset
arvot ovat lainsäädännön taustalla,
ja tiedostettava ne lähtökohdat. Ainakin henkilökohtaisesti
toivoisin, että meidän yhteiskuntamme ei olisi
vahvistamassa sellaista suvaitsevaisuutta, joka sallii vaan määrätynlaisen
suvaitsevaisuuden, ei esimerkiksi kristillisiä arvoja.
Lakiesityksen mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli
saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen,
jolloin perheen sisäisen adoption jälkeen lasta
pidettäisiin rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena.
Valiokuntakäsittelyssähän siis enemmistö asiantuntijoista kannatti
tätä hallituksen esitystä, ja lakivaliokunnan
mietintö myös puoltaa sitä. Mietintö sinänsä on
hyvin, voi sanoa, ehkä asiallinen niukkuudessansa.
Mietintöön jätetyssä vastalauseessa
perustellaan sitä, miten entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien
lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen sidettä vanhempiin
ja isovanhempiin sekä sukuun niissäkin tapauksissa,
joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Siis nostetaan esille
käsite vanhemmuudesta, joka säilyy avioerosta
tai uusista parisuhteista huolimatta. Tätä lapsen
turvallisuuden kannalta keskeistä periaatetta ei ole mietintöön
sisältyvässä esityksessä kunnioitettu.
Hallituksen esitystä perustellaan lähtökohdiltaan
siis lapsen oikeuden puolustamisella, koska sillä halutaan
siis tätä olemassa olevaa tilannetta vahvistaa,
että rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen
biologinen lapsi jo asuu sekä oman vanhempansa että tämän
parisuhdekumppanin kanssa. Nyt käsittelyssä olevan
lakiehdotuksen pääpaino mielestäni kuitenkaan
ei ole näissä lapsen oikeuksissa, vaan näen,
että kysymys on siitä, miten vahvistetaan lapsen
oikeuksia mutta aikuisen kautta. Käsitykset keinoista,
miten vahvistetaan lapsen oikeuksia, ovat eri arvoihin liittyen
tietenkin joka tapauksessa erilaisia, ja joka tapauksessa mielestäni
lainsäädännöllä ei
tule murentaa lapsen oikeutta isään ja äitiin.
Tämä on itselleni ainakin aivan ylitsepääsemätön
asia, että isyyttä, äitiyttä ei
murenneta.
Vastalauseessa todetaan, että lapsen kannalta parempi
vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen. Käräjäoikeuksissa
vahvistetaan jo nyt oikeushuoltajuus samaa sukupuolta olevan parin
toiselle osapuolelle. Olisi löydettävä keinoja,
joilla siihen, että lapsen ei tarvitse kokea, että hän
on eriarvoisessa asemassa, voitaisiin lainsäädännöllä muulla
tavalla löytää vastauksia.
Asiantuntijakuulemisessa nousi esille, että lakiesityksessä on
kyseessä yhteiskunnallis-sosiaalinen kokeilu lasten kustannuksella
ja että päätös murentaisi isyyden
ja äitiyden merkitystä. On kysymys siitä,
miten tyttölapsi, poikalapsi kehittyessään
voi löytää oman terveen identifikaation perheessä,
jossa ei ole miestä ja naista, ja nimenomaan oman identifikaation,
jolla on merkitystä hänen oman elämänsä tulevaisuuden
eri vaiheissa, oman perheen perustamisessa ja hänen ihmissuhteita
rakentaessaan.
Tärkein adoptiokeskustelujen eettinen kriteeri on se,
mikä on parasta lapselle. Äitiys ja isyys ovat
hyvinkin perustavan laatuisia oikeudellisia, sosiaalisia, todellisuutta
hahmottavia käsitteitä. Niiden avulla jäsennetään
ihmissuhteita. Lakiesityksen myötä vanhemmuuden
käsite muuttuu. Siis suuri kysymys on, mitä tapahtuu
isyydelle. Se merkitsisi uutta perhekäsitystä.
Käsitys siitä, että miehellä ja
naisella on jotakin tärkeää annettavaa
lapselle, perheelle ja koko yhteiskunnalle, on tässä sivuutettu
ja unohdettu.
Lakiesityksen myötä ollaan ajamassa klassisen
avioliittokäsityksen hämärtämistä ja
sitä perustellaan sillä, että vanhempien
sukupuolella ei ole merkitystä lapsen kasvatukselle ja
kehitykselle. Tällainen käsitys kuitenkin on ristiriidassa biologisten
faktojen kanssa. Asiantuntijoiden lausunnossa on muun muassa sanottu,
että on rankkaa isän ja äidin merkityksen
aliarvioimista väittää, että toinen
voi korvata toisen.
Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien selostuksessa avioliitto
on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja sillä on nähty
olevan luonnollinen yhteys perheen muodostamiseen ja vanhemmuuteen.
Erityisesti siis korostetaan lapsen oikeutta molempiin. Yhteiskunnan
perussolu on perhe, jossa miehen ja naisen rakkaus ja vanhemmuus ovat
turvaamassa lapsen kasvua aikuiseksi.
Hallitus on tällä lailla linjaamassa ja ottamassa
askeleen kohti sukupuolineutraalia avioliittolainsäädäntöä.
On kysymys siis arvovalinnasta. Suomessa noin kahdeksan kymmenestä kansalaisesta
kuitenkin kuuluu kirkkoon, jonka opin ja elämän
perusta on Raamattu. Lakiesityksen sisältö on
ristiriidassa tämän arvopohjan kanssa.
Asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös lainsäätäjän
moraalinen vastuu päätöksistään.
Laki antaa kuvan oikeasta ja väärästä.
Sillä on normatiivinen vaikutus ihmisen elämään. Lain
linjauksessa ja sisällössä ei kunnioiteta
ensisijaisesti lapsen oikeuksia ja lapsen turvallisuuden kannalta
keskeisiä asioita, kuten vanhemmuutta ja isyyttä.
Uskonnonvapautta ei mielestäni heikennä, jos kristilliset
perinteet omaavassa maassamme kunnioitetaan kristillisiä arvoperinteitä ja
kristillistä maailmankäsitystä ja ihmiskäsitystä.
Yhteiskunnalla ei mielestäni ole varaa antaa arvomaailmamme
murentua peruskysymyksissä ja eettisen keskustelun ei tule
pinnallistua. Näillä perusteilla olen vastalauseen
eli hylkäämisen kannalla.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan mietintö ei
ole yksimielinen, niin kuin täällä on
jo muutamissa puheenvuoroissa aiemmin todettu, ja seuraavassa esitänkin
allekirjoittamamme vastalauseen pääsisällön lyhykäisyydessään.
Hallituksen esityksen 198/2008 vp tavoitteena on laajentaa
samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia siten, että rekisteröityjä parisuhteita
pidettäisiin perheinä ja adoptiota perheen sisäisenä adoptiona.
Lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten oikeuksissa
adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaisiksi.
Adoptiota koskevassa lainsäädännössä tulee
aina pyrkiä löytämään
lapsen kannalta paras ratkaisu. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen
21 artiklassa on korostettu, että lapseksi ottamisen tulee
perustua erityisesti lapsen etuun. Lapsella on oikeus sekä äitiin
että isään. Samaa sukupuolta olevien
parien oikeus hedelmöityshoitoon on osoitus siitä, että isyyden
merkitystä väheksytään.
Mietintöön sisältyvä lakiesitys
jatkaa samalla linjalla. Perheen sisäisen adoption tarkoituksena on
tähän saakka ollut turvata lapselle täysivaltaiset
vanhemmat tilanteessa, jossa lapsen biologinen äiti tai
isä on kuollut. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus
perheen sisäiseen adoptioon saattaa viedä vanhemman
myös sellaiselta lapselta, jolla on elossa oleva biologinen
vanhempi. Lapsen tuleminen sisäisen adoption kautta avio- tai
rekisteröidyn parin yhteiseksi lapseksi edellyttää kaikissa
tilanteissa lapsen suhteen katkaisemista olemassa olevaan parin
ulkopuoliseen vanhempaan ja hänen sukuunsa.
Vanhemmuudesta luopumiseen tarvitaan asianomaisen vanhemman
suostumus. Vanhemmuudesta luopuminen heikentää lapsen
taloudellista, sosiaalista ja juridista asemaa. Voi vain arvioida,
millaisia psyykkisiä seuraamuksia syntyy lapselle, jonka
vanhempi luopuu häneen liittyvistä oikeuksista
ja velvollisuuksista. Samalla lapsi menettää oikeutensa
biologiseen vanhempaansa ja sukuunsa. Yleinen elämänkokemus
on osoittanut, että lapsen aikuistuessa hänelle
tulee voimakas tarve selvittää hylätyksi
tulemisen syyt ja ottaa yhteys biologiseen vanhempaansa.
Lapsen kannalta adoptiota parempi vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden
vahvistaminen. Käräjäoikeuksissa vahvistetaan
jo nyt oheishuoltajuus samaa sukupuolta olevan parin toiselle osapuolelle.
Entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien
lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen sidettä vanhempiin
ja isovanhempiin sekä sukuun niissäkin tapauksissa,
joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Vanhemmuus on asia,
joka säilyy avioerosta tai uusista parisuhteista huolimatta.
Tätä lapsen turvallisuuden kannalta keskeistä periaatetta
ei ole mietintöön sisältyvässä lakialoitteessa
kunnioitettu.
Arvoisa herra puhemies! Vastalauseen mukaisesti tulen tekemään
tämän lakiesityksen toisessa käsittelyssä lakiehdotuksen
hylkäävän esityksen.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa
hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rekisteröidystä parisuhteesta
annettua lakia. Esityksen mukaan rekisteröidyn parisuhteen
osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen
lapsen. Tällaisen perheen sisäisen adoption jälkeen
lasta pidettäisiin rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena.
Asiantuntijavaiheessa on kuultu monia asiantuntijoita niin lain
kannattajien kuin siihen epäilevästi suhtautuvien
puolelta. Itse pidän tätä hallituksen
muutosesitystä erittäin arveluttavana.
Ensinnäkin, esitys laajentaisi suomalaisen perheen
käsitettä yhdestä isästä ja
yhdestä äidistä kahteen isään
tai kahteen äitiin. Lapsen etu ei voi olla se, että hänellä olisi
kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. (Ed. Erkki Virtanen: Mistä edustaja
sen tietää?) Kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa
perheen käsitteen muodostavat mies ja nainen. Näin
on myös Jumala säätänyt asian
olevaksi, eikä siihen pidä ihmisten puuttua. (Ed.
Erkki Virtanen: Entäs meidän pakanoiden osalta?)
Toisekseen, lakimuutos rajoittaisi biologisen vanhemman ihmisoikeuksia
tavalla, jota en voi hyväksyä, eikä sitä pitäisi
kenenkään muunkaan hyväksyä.
Siksi hämmästelinkin, että tässä salissa
lähes kaikki puolueet ovat tämän esityksen
takana. Lainsäädännön tulisi
lähteä olettamuksesta, että kenellekään
ei aiheuteta vahinkoa. Nyt vahingoitetaan erityisesti lapsia ja
heidän etujaan. Pidän haitallisena lapsen etua
kohtaan sitä, että hallituksen esityksen tullessa
voimaan lapsi menettää oikeutensa biologiseen
vanhempaansa, mahdollisiin sisaruksiinsa, isovanhempiinsa ja serkkuihinsa.
(Ed. Paasio: Millä tavalla?)
Arvoisa puhemies! Lapselta kielletään oikeus omaan
sukuunsa ja sen menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Lapselle annetaan
valtion toimesta ikään kuin viesti, että hänen
biologinen vanhempansa ja tämän suku ovat pahoja,
koska laki kieltää tässä yhteydessä biologisen
vanhemmuuden olemassaolon, ikään kuin heterosuhteet
olisivat pahoja ja vain homo- ja lesbosuhteet ovat hyväksyttäviä,
heteromies ei kelpaa muuhun kuin siittämään
ja heteronainen synnyttämään. Tämä ei voi
olla millään muotoa lapsen etu, eikä se
ole biologisen vanhemmankaan etu. Se on vain makuukammarissa seksileikkejään
touhuavien itsekkäiden nais- ja miesparien etu.
Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on kyse paljon
suuremmistakin asioista kuin pelkästään adoptio-oikeudesta.
Arvon kollegat, mitä pitäisi lapsen miettiä,
jos hän näkee samaa sukupuolta olevien vanhempiensa
sänkykammarileikit, tai mitä pitäisi
lapsen ajatella, kun koulussa opettajat kertovat, miten lapset oikeasti
saavat alkunsa? Siinä eivät paljon haikarat lämmitä mieltä, kun
kaverit pilkkaavat erilaisten vanhempien lasta. Masennus ja mielenterveyden
häiriöt ovat lapsillamme aivan liian yleisiä.
Kuka ottaa vastuun lapsesta ja hänen itsetunnostaan sen
jälkeen, kun valtio, nais- tai miesvanhemmat sekä kaverit
ovat sen musertaneet?
Arvoisa puhemies! Homo- ja lesbosuhteet ovat valitettavasti
tätä päivää. Yhtä valitettavaa on,
että hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn
lain, joka törkeällä tavalla polkee ihmisoikeuksia.
Ja miksi? Siksi, että homot ja lesbot saisivat leikkiä vanhempia
valtiovallan suojeluksessa. Ei ihme, että Suomi on ihmisoikeuksiensa suhteen
jatkuvasti kansainvälisten tahojen tarkkailussa. Jos kerran
homoille ja lesboille halutaan antaa oikeuksia, ei se saa tapahtua
lasten kustannuksella, kuten nyt tapahtuu, jos tämä laki tulee
tällaisenaan voimaan.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Toimin pitkään ennen kansanedustajaksi
tuloa opettajana erilaisissa kouluissa eri kunnissa ja näin
hyvin paljon erilaisia perheitä. En voi todeta niin, että joku
perhe olisi ollut toista parempi vain sen mukaan, onko perheessä isä ja äiti,
onko siellä pelkästään äiti,
pelkästään isä, onko siellä kaksi äitiä tai
kaksi isää. Olen tällaisten perheiden
kanssa tehnyt työtä, ja täytyy todeta,
että niissä kaikissa on ollut sekä hyviä perheitä että huonoja
perheitä. Ei voi vetää johtopäätöstä suoraan
niin, että lesboperhe taikka homoperhe olisi huono paikka
lapselle kasvaa.
Suomen evankelisluterilainen kirkko totesi lakivaliokunnalle
näin: "- - on selvää, ettei
parisuhde sinänsä takaa lapsen tasapainoista kasvua
ja kehitystä, vaan myös sen laadulla on ratkaiseva merkitys
lapsen elämälle." Tämä oli hyvin
samanlainen johtopäätös, jonka itse opettajana
olen tehnyt ja jonka myös olen tehnyt ystävieni
ja tuttavieni kanssa, joista osa elää myös
lesbosuhteissa ja osa homosuhteissa. He ovat erittäin rakastavia
omille lapsilleen, ja heidän lapsensa ovat monta kertaa
erittäin hyvässä tilanteessa elämäänsä varten,
kun vanhemmat ovat tasapainoisissa parisuhteissa.
Kirkkohallitus painotti omassa lausunnossaan koko ajan ja jokaisessa
vaiheessa lapsen edun keskeistä merkitystä. Tämä lakiesitys
lähteekin liikkeelle nimenomaan lapsen aseman turvaamisesta.
Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei nykylainsäädännön
mukaan voi ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta.
Lapsella ei näin ole oikeudellista vanhemmuus- tai sukulaisuussuhdetta
oman vanhempansa parisuhdekumppaniin. Tämä merkitsee
sitä, että lapsella ei ole oikeutta saada elatusta
vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle
voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos tämä, vaikka
hyvin pitkäaikainenkin, parisuhde purkautuu. Jos lapsen
vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämisestä voi syntyä hyvinkin
epäselviä tilanteita. Lapsi ei myöskään
peri vanhempansa parisuhdekumppania eikä tämän
sukulaisia, vaikka takana olisi hyvinkin pitkä ja onnellinen
elämä.
Lähtökohtana tähän lainsäädäntöön
on ollut tietysti se tilanne, joka syntyi vuonna 2002, kun Suomen
eduskunta mahdollisti kahden samaa sukupuolta olevan henkilön
parisuhteen rekisteröimisen. Tämän jälkeen
vuonna 2007 hyväksyttiin hedelmöityshoidoista
annettu laki, joka mahdollisti sen, että myös
naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan
antaa hedelmöityshoitoa. Näin ollen hedelmöityshoitoa
voidaan antaa esimerkiksi naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa
toisen naisen kanssa. Tämä on suomalaista arkipäivää — vielä enempi arkipäivää maailmalla.
Valiokuntakäsittelyssä lakivaliokunnassa kävimme
erittäin pitkän ja perusteellisen asiantuntijakuulemisen.
Halusimme kuulla erityisen huolellisesti, myös niin, että pääsemme
sisälle tämän asian eri näkökulmiin.
Jopa etsimme sellaisia näkökulmia ja sellaisia
tahoja, jotka toisivat esille näitä myös
täällä salissa esille nousseita kriittisiäkin
näkökohtia. Lakivaliokunta ei missään
tapauksessa ollut yksisilmäinen ja nähnyt vain
niin, että määrätietoisesti
viemme tämän lain junttaamalla läpi,
vaan me halusimme aidosti kuulla, nähdä ja katsoa,
mikä tämä tilanne suomalaisessa yhteiskunnassa
on eri ihmisten näkökulmasta.
Niin kuin ed. Arhinmäki totesi, muun muassa Mannerheimin
Lastensuojeluliitto, johon itsekin viittaan seuraavaksi, on suhtautunut
tähän asiaan myönteisesti, samoin evankelisluterilainen
kirkko, ortodoksinen kirkko ja oikeastaan lähes kaikki
lakivaliokunnassa kuultavana olleet tahot.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesi näin: "Voimassa
olevan lainsäädännön perusteella
lapsen ja hänen juridisen vanhempansa kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa
elävän henkilön välillä ei
ole vanhemmuussuhdetta eikä muutakaan sukulaisuussuhdetta.
Tämä vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen saada elatusta,
koska elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille. Rekisteröidyn
parisuhteen purkautuessa lapsen huoltoa ja asumista koskevaa ratkaisua
ei aina voida tehdä sen mukaan, mikä olisi lapsen
kannalta paras ratkaisu. Lapselle ei voida myöskään
vahvistaa tapaamisoikeutta sosiaaliseen vanhempaansa. Myöskään
siinä tapauksessa, että lapsen juridinen vanhempi
kuolee, ei ole itsestään selvää,
että lapsen huolto uskotaan sosiaaliselle vanhemmalle.
Lapsi ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa."
Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesikin, että näissä tilanteissa
lapsen edun toteutuminen on tällä hetkellä Suomessa
uhattuna.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesi vielä, että se
pitää tärkeänä, että myös
samaa sukupuolta olevien parisuhdekumppanien perheissä elävien
lasten asema ja oikeudet ovat turvatut. Näiden lasten oikeudellisen
aseman riittävä turvaaminen on käytännössä hyvin
vaikeaa ilman, että mahdollistetaan rekisteröidyssä parisuhteessa
perheen sisäinen adoptio. Hallituksen esityksessä ehdotettu
sisäisen adoption mahdollisuus omalta osaltaan vahvistaa
rekisteröidyssä parisuhteessa elävien
parien lasten oikeuksia ja lapsen edun toteutumista. Näin
totesi Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Arvoisa puhemies! On muutamia kysymyksiä, jotka myös
valiokunnassa nousivat esille. Yksi on se, jonka myös ed.
Räsänen on nostanut esille, että tämä asia — toiset
puhuvat ongelmasta, itsekin näen, että tällä hetkellä asiassa
on ongelmia — olisi voitu ratkaista jollain muualla tavalla.
Valiokuntakäsittelyssä tätäkin
asiaa selvitimme ja muun muassa yhtenä ajatuksena nousi esille
huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa.
Tähän asiaan erityisesti myös paneuduimme.
Tämä huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa
ei perusta lapselle oikeutta saada elatusta huoltajaltaan eikä myöskään
oikeutta saada vahvistettua tapaamisoikeutta esimerkiksi rekisteröidyn
parisuhteen purkauduttua. Huoltopäätös
ei myöskään tuo mukanaan perintöoikeutta. Nämä lapsen
oikeudet liittyvät lainsäädännössämme
vanhemmuuteen, joten lapsen asemaan liittyviä nykyisiä ongelmia
ei voida ratkaista huoltopäätöksen avulla.
Arvoisa puhemies! Toinen väite, joka on noussut esille,
koskee sitä, miten tämä esitys kohtelee
lapsen biologista vanhempaa. Esityksen yhtenä tavoitteena
on nimenomaan turvata lapsen biologisten vanhempien asema perheen sisäisen
adoption käyttöalaa laajennettaessa. Tämän
tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan tarvita lainsäädäntömuutoksia,
sillä biologisten vanhempien oikeudet on turvattu tehokkaasti
jo voimassa olevassa laissa. Lapseksi ottamisesta annetun lain pääsäännön
mukaan lapseksi ottamista ei voida vahvistaa, elleivät
hänen vanhempansa ole antaneet tähän
suostumusta. Tämä sääntö antaa
vanhemmalle mahdollisuuden pysyä vanhempana, jos hän
sitä itse haluaa. Ainoastaan poikkeuksellisesti, erittäin
tiukkojen edellytysten täyttyessä, lapseksi ottaminen
voidaan kyseisen lain mukaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta.
Tätäkin asiaa lakivaliokunta käsitteli
pitkään, ja halusimme selvittää,
mitä tällä tarkoitetaan. Se tarkoittaa
lähinnä tilannetta, jossa lapsella ei ole ollut
vuosiin minkäänlaista suhdetta vanhempaansa taikka
tuo vanhempi ei ole edes tiedossa.
On totta, että perheen sisäisessä adoptiossa lapsen
oikeudellinen suhde toiseen, aikaisempaan vanhempaan ja tämän
sukuun katkeaa. Se on täällä todettu,
ja se on myös rehellistä todeta suoraan. Tämä perustuu
jo aiempaan lainsäädäntöön,
lapseksi ottamisesta annetun lain nykyisiin säädöksiin.
Tämä on välttämätöntä,
jos emme halua niin, että meille syntyisi tilanteita, joissa lapsella
olisi useampia vanhempia, joihin hänellä olisi
muun muassa perimisoikeus.
Lakivaliokunnassa, niin kuin puheenjohtajamme täällä totesi,
nostimme esille ainoastaan tuon siirtymäajan. Halusimme
pidentää sen kahdesta kolmeen vuoteen. Tämä on
tullut lukuisissa asiantuntijakuulemisissa ja myös ihmisten kanssa
keskusteltaessa esille, että tuon ruuhkautumisen varalta
on järkevää tehdä tämä siirtymäajan
pidentäminen kolmeen vuoteen, ja sen lakivaliokunta totesi.
Viimeisenä, arvoisa puhemies, oli tarkoitus nostaa
esille tuo ed. Räsäsen esille nostama kaksivaiheinen
adoptio, mutta kun sen jo tuossa debatissa käsittelin,
niin en sitä toista. Sekin on siis enempikin periaatteellinen
mahdollisuus kuin käytännön mahdollisuus.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Kokoomuksessa perheen sisäisen adoption
mahdollisuutta samaa sukupuolta oleville on harkittu huolella. Kokoomuksen
eduskuntaryhmässä asiaa on selvitetty ja siitä on
keskusteltu jo ennen hallituksen esityksen antamista. Kantavana
ajatuksena oikeaa lopputulosta etsittäessä on
ollut lapsen etu. Vaikka perheen sisäistä adoptiota
samaa sukupuolta oleville on käsitelty niin sanottuna omantunnonasiana,
on ryhmän enemmistön kanta lopulta hyvinkin selkeä:
perheen sisäisen adoption mahdollistaminen myös
rekisteröidyissä parisuhteissa eläville
parantaa huomattavasti lapsen asemaa.
Nykyinen lainsäädäntömme
on ongelmallinen. Ongelmiin törmätään
ennen kaikkea silloin, kun samaa sukupuolta olevien vanhempien,
biologisen vanhemman ja sosiaalisen vanhemman, liitto päättyy
joko eron tai puolison kuoleman johdosta. Tällaisessa tilanteessa
lapsen oikeus huoltoon, tapaamiseen ja elatukseen ja kuolintilanteessa
myös perintöön on vailla suojaa. Jotta lapsen
oikeudet saatettaisiin samalle viivalle perhemuodosta riippumatta,
esitys on välttämätön.
Lakivaliokunnassa esitystä vastustaneet ovat sanoneet,
että lapsen asemaa sanotuissa tilanteissa voitaisiin parantaa
oheishuoltajuuden kautta. Ei voitaisi ainakaan riittävässä määrin.
Oheishuoltajuus tuo kyllä suojaa parisuhteen toimiessa,
mutta ongelmatilanteissa sosiaalisen vanhemman oikeudet väistyvät,
vaikka se ei olisi lapsen edun mukaista. Lapsen etu ei välttämättä toteudu esimerkiksi
tilanteessa, jossa lapsen sosiaalisella vanhemmalla olisi paremmat
edellytykset huolehtia lapsesta kuin hänen juridisella
vanhemmallaan. Nykyinen lainsäädäntömme
antaa lapselle tapaamisoikeuden vain vanhempaansa, jonka luona lapsi
ei asu. Tapaamisoikeutta ei voida siis vahvistaa sosiaaliseen vanhempaan,
jos lapsen sosiaalisen vanhemman ja juridisen vanhemman suhde päättyy,
ei vaikka lapsi olisi elänyt koko ikänsä sosiaalisen
vanhempansa kanssa.
Lapsen biologisen vanhemman kuolema aiheuttaa samaa sukupuolta
olevien vanhempien perheessä monenlaista epävarmuutta.
Ei ole itsestäänselvää, että lapsen
huoltajuus uskotaan lapsen sosiaaliselle vanhemmalle. Lapsi ei myöskään
peri sosiaalista vanhempaansa. Vaikka omaisuutta olisi jätetty
lapselle testamentilla, lapsi jää vaille perintö-
ja lahjaverolain alaikäisyysvähennystä.
Jos lapsen muut sosiaaliset sukulaiset, kuten isovanhemmat, jättävät
lapselle omaisuutta testamentilla, kohdellaan lasta perintöverotuksessa
kuin täysin vierasta henkilöä.
Lakivaliokunnassa esitystä vastustaneet ovat myös
kysyneet, miten sitten toteutuu lapsen oikeus biologiseen vanhempaansa.
Ensinnäkin suuressa osassa näitä perheitä,
joista on kyse, raskaus on alkanut hedelmöityshoidolla
tai lapsen biologista isää ei ole muutoin koskaan
vahvistettu. Toiseksi, lapsen biologiselta vanhemmalta ei voida
riistää vanhemmuutta, jos hän vastustaa adoptiota,
vaan vastustus estää adoption. Käytännössä ilman
biologisen vanhemman suostumusta adoptio on mahdollinen vain, jos
biologinen vanhempi on oikeustoimikyvytön tai muuten kykenemätön
ilmaisemaan kantaansa tai ei ole koskaan ollut missään
tekemisissä lapsen kanssa ja vain kiusallaan haluaisi haitata
lapsen ja tämän vanhempien elämää.
Perustelu vastustaa esitystä biologisen vanhemman oikeuksiin
vedoten ei ole elävästä elämästä.
Eräät esitystä vastustaneet tahot
ovat vedonneet uskontoon vastustuksen tueksi. On sanottu, että eduskunnasta
lähtevä viesti on väärä.
Näen kuitenkin merkittäväksi sen viestin,
minkä eduskunta antaa niille vajaalle 200 perheelle ja
niille lapsille, joille tilanne on totta tänään.
Näen niin, että on lapsen edun mukaista ja tasapainoista
kehitystä tukevaa, että lapsi voi kokea elävänsä perheessä,
joka on yhteiskunnassa myös perheeksi tunnustettu. Uskonnollisiin
argumentteihin tukeutuville on myös paikallaan todeta,
että esimerkiksi molemmat kansankirkkomme ovat esityksen
hyväksymisen kannalla, koska se parantaa lapsen asemaa.
Lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista lasten aseman parantamiseen
ovat vedonneet myös esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto
ja lapsiasiainvaltuutettu, jotka ovat yksiselitteisesti esityksen
hyväksymisen kannalla.
Arvoisa puhemies! Kuten todettu, kokoomuksen keskeinen arvo
on mahdollisuuksien tasa-arvo. Minulle mahdollisuuksien tasa-arvo
on myös sitä, että lapsi, joka elää perheessä,
jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, on yhdenvertainen muiden
lasten kanssa.
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
moniarvoisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuus
on yhteisössä elämisen ja hyvinvoinnin
edellytys. Suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta lisää,
kun on sinut oman kulttuurinsa kanssa. On sanottu, että logiikka
pätee myös seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin.
Tanja Karpela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esille
väite, että tämä hallituksen
esitys ajaisi aikuisen etua lapsen edun kustannuksella, ja olen tästä jyrkästi
eri mieltä. Nimittäin nykylaissahan lapsen asema
on turvaton. Se on turvaton siksi, että lapsi ei saa elatusta
sosiaaliselta vanhemmaltaan. Erossa juridinen vanhempi saa huoltajuuden,
vaikka sosiaalinen vanhempi voisi olla lapsen kannalta parempi.
Lapsella ei ole myöskään tapaamisoikeutta
sosiaaliseen vanhempaan eron jälkeen, ja jos juridinen
vanhempi kuolee, lapsen tilanteeseen liittyy valtava määrä epävarmuutta. Lapsi
ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa
tai tämän sukulaisia, ja jos lapsi saa testamentilla
perinnön sosiaaliselta vanhemmalta tai tämän
sukulaisilta, perintöverokohtelu on kuin täysin
vieraalla henkilöllä. Eli tämä hallituksen
esitys nimenomaan parantaa lapsen oikeudellista asemaa parantamalla
näitä edellä mainittuja epäkohtia.
Kuten on myös edellä tullut jo esille, jo
nyt meillä elää aika suuri määrä lapsia
sateenkaariperheissä. Minun mielestäni ehkä eräs
kaikkein tärkein perustelu tämän lain
hyväksymiselle on nimenomaan se, että näillä lapsilla
pitää olla oikeus tuntea elävänsä yhteiskunnan
hyväksymässä perheessä. Sillä jos
millä on varmasti myönteinen vaikutus lapsen minäkuvaan.
Myöskään tieteellisten tutkimusten
valossa, nykytiedon valossa, lapsen kasvaminen tällaisessa
sateenkaariperheessä, jossa on samaa sukupuolta olevat vanhemmat,
ei haitallisesti vaikuta lapsen kehitykseen.
Arvoisa puhemies! Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista
huolehtiminen kuuluu meille kaikille meidän seksuaalisesta
suuntautumisestamme riippumatta. Ei pitäisi olla meitä ja
noita toisia, vaan ainoastaan ihmisiä, jotka kukin omalla
tavallaan haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi.
Meillä on jo totuttu — onneksi — siihen,
että naisten ja miesten tasa-arvon puolesta kamppaillaan
monin eri tavoin. Meillä on tasa-arvosuunnitelmia, meillä on
erilaisia kampanjoita perinteisten ennakkoluulojen murtamiseksi,
koska edelleen suurin este tasa-arvon toteutumiselle ovat nimenomaan
ennakkoluulot ja varsin tiukat roolimallit. Myös seksuaalisen
tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan tällaisia samanlaisia
toimenpiteitä. Jokaisen meistä olisi herättävä miettimään, miten
itse toimin kasvattajana, työtoverina tai kanssaihmisenä.
Meille vanhemmille tulisi kertoa vaikkapa jo neuvolassa, miten
me voimme tukea lastamme, kun hän omaa seksuaalista identiteettiään
etsii. Nimittäin ilman neuvontaa me emme välttämättä osaa
toimia oikein, vaikka haluaisimmekin, koska yhteiskuntamme lähtee
kuitenkin siitä perusolettamuksesta, koulumme, työelämämme, perheemme,
kaikki lähtee siitä perusolettamuksesta, että yksilö on
aina heteroseksuaali, joka pukeutuu ja käyttäytyy
sukupuoliroolien edellyttämällä tavalla.
Jo varsin pieni lapsi vaistoaa, mitä häneltä odotetaan.
Tämän vuoksi saattaa olla hyvinkin vaikeaa kertoa
edes kaikkein läheisimmille ihmisille, ettei täytäkään
asetettuja vaatimuksia. Lapsi saattaa kuvitella, että vanhemmat
tuomitsevat hänet, jos he saavat tietää totuuden.
Tämä ei lapsen kasvun kannalta voi olla hyvä asia.
Siksi toivonkin, jos ja kun toivon mukaan tämä hallituksen
esitys hyväksytään tässä muodossa,
että saisimme tulevaisuudessa myös entistä vahvempaa
neuvontaa liitettyä vanhemmille, kun he tällaisen
todellisuuden eteen joutuvat.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti lopuksi: Meillä on
täällä paljon faktaa ja perusteluita
olemassa siitä, miksi tämä hallituksen
esitys nimenomaan ajaa lapsen etua ja miten se parantaa nykylain
tilannetta. Mutta ehkä kaikkein suurimpana kysymyksenä esitän
kuitenkin lopuksi, miksi rakkaus muuttuu paheeksi silloin, kun kaksi
samaa sukupuolta olevaa ihmistä haluaa parisuhteen ja perheen.
Tätä välillä ihmettelen, koska tällaisia
väitteitä tai ajatuksia tuntuu ainakin olevan
välillä ilmassa. Homoparitkin haluavat puolustaa
nimenomaan perhearvoja sitoutumalla toisiinsa ja sitoutumalla lapsiinsa,
ja tämä hallituksen esitys nimenomaan antaa tähän
entistä paremman mahdollisuuden.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
__________
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää lakivaliokuntaa
sen tekemästä työstä. Valiokunta
on mietinnössään käsitellyt
asiaa perusteellisesti ja asiantuntevasti sekä avoimesti
argumentoiden. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, että vielä varta
vasten haetaan vastanäkemyksiä, kun niitä ei
ensimmäisellä asiantuntijakierroksella tuntunut
kuuluvan. Se on kunniaksi valiokunnalle, ja se on hienoa työtä valiokunnalta.
Vaikka esitys on herättänyt valiokunnassa ristiriitoja,
valiokunta on myös saanut mietintönsä valmiiksi
joutuisasti.
Valiokunta on ehdottanut hallituksen esitykseen kahta pientä muutosta.
Niistä asiallisesti merkittävämpi on
esityksessä ehdotetun siirtymäajan pidentäminen
kahdesta kolmeen vuoteen. Muutokset perustuvat valiokunnan asiantuntijakuulemisissa
esiin tulleisiin tietoihin, ja ne ovat myös oikeusministeriön
näkökulmasta tarpeellisia ja perusteltuja.
Haluan muutamalla sanalla kommentoida vastalauseeseen sisältyviä virheellisiä käsityksiä
asiasta.
Ensinnäkin vastalauseessa esitetään,
että lakiehdotuksen pääpaino olisi aikuisten
oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaiseksi.
Se on täällä jo moneen kertaan pätevästi
kumottu, mutta on pakko sanoa, että tämä väite
on täysin perusteeton. Niin kuin sekä hallituksen
esityksessä että lakivaliokunnan mietinnössä todetaan,
lakiehdotuksen tarkoituksena on parantaa rekisteröidyissä perheissä elävien
lasten asemaa. Nimenomaan pyritään näiden
lasten oikeudellisen aseman parantamiseen.
Jos kuuntelin oikein ed. Räsästä,
niin ajatus oli, että sitten toki, jos biologinen äiti
kuolee, voitaisiin myöhemmin lähteä ajattelemaan
myös tässä esitettyä adoptiota.
Olen ensin saattohoitoa seurannut ja hautaan saattanut tämmöisen
perheen biologisen äidin, ja siinä hädässä,
joka sillä perheellä ja sillä lapsella
on silloin, ajatus, että siinä tilanteessa ensinnäkin
epävarmuus olisi yhä konkreettista ja vasta siinä tilanteessa
olisi mahdollisuus adoptioon, on kohtuuton ja se on nimenomaan sen
lapsen kannalta kohtuuton.
Aivan niin kuin täällä on kuvattu,
nämä esiin tulleet tilanteet ovat joko erotilanteita
tai, niin kuin usein on, kuoleman tilanteita. Niissä tilanteissa
perheellä on ihan tarpeeksi huolehtimista ja eteenpäin
jaksamista siinäkin, miten seuraavasta vuodesta päästään
turvallisesti ja lapsen etu huomioon ottaen eteenpäin,
ilman että samaan aikaan on epävarmuus myös
siitä, mikä tämä perhe on yhteiskunnan
silmissä, mikä tämä perhe on juridisesti.
Suomen adoptiolainsäädännön
mukaan kenelläkään aikuisella ei missään
tilanteessa ylipäätään ole subjektiivista
oikeutta adoptoida lasta, vaan adoptio lähtee aina lapsen
edusta ja niin myös siis tässä tapauksessa.
Olen aika vakuuttunut, että tämä on tullut
valiokunnan käsittelyssä esiin, ja jo senkin takia
ajatus tai väite, että nyt tämä,
kun puhutaan adoptiosta, olisikin aikuisen eikä lapsen
edun mukainen esittely, on kohtuuton eikä pidä paikkaansa.
Arvoisa puhemies! Vastalauseessa esitetty väite lapsen
oikeuksien sivuuttamisesta on ristiriidassa myös sen kanssa,
kuten täällä on jo mainittu, mitä lapsiasiavaltuutettu
Maria-Kaisa Aula on esittänyt valiokunnalle lausunnossaan.
Lausuntoa on jo siteerattu täällä monelta
osin, joten itse vain kerron teille vielä, että Aula
on lausunnossaan yhtynyt hallituksen esitettyihin perusteluihin
myös siltä osin, että lakimuutos on sopusoinnussa
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Tämä kaikille
niille, jotka täällä ovat tänään
toista väittäneet.
Toiseksi vastalauseessa on kannettu huolta siitä, että lakiehdotuksessa
väheksyttäisiin isyyden merkitystä ja
että adoptoitavalta lapselta vietäisiin adoption
myötä toinen vanhempi. Tämä on aiheetonta
pelottelua. Edellisissä puheenvuoroissa muun muassa ed.
Heinonen erittäin taitavasti ja hyvin kuvasi, missä kaikissa
tilanteissa tämä ylipäätänsä voi
tulla kyseeseen, kuinka tarkkoja ne kriteerit ylipäätänsä ovat.
En käy niitä toistamaan. Kirjoitetussa puheessani
ne olivat jotakuinkin sanasta sanaan samalla tavalla kirjoitetut.
On siis selvää, että näissä tilanteissa
ei voida mitenkään puhua siitä, että adoption
seurauksena lapselta vietäisiin isä.
Vastalauseessa on lisäksi katsottu, että lapsen kannalta
adoptiota parempi vaihtoehto olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen.
Tähän väitteeseen on valiokunnan enemmistö perusteellisesti
mietinnössään vastannut. Niin kuin mietinnössä todetaan,
rekisteröidyn parin perheessä elävän
lapsen asemaan nykyisin liittyviä ongelmia ei voida ratkaista
huoltopäätöksen avulla. Näin
siksi, että esimerkiksi oikeus elatukseen, tapaamisoikeus
ja perintöoikeus liittyvät lain mukaan vanhemmuuteen
eivätkä huoltajuuteen, ja todellakin nyt ensimmäistä kertaa
kuulin sitten tämän jatkoajatuksen, että toki
sitten se adoptio ja vanhemmuus olisi kuoleman jälkeen
erillisellä prosessilla tämän huoltajuuden
jälkeen ehkä vastalauseen esittäjienkin
mielestä sallittua. Oikeusministerinä sanon, että käsittämätöntä tuplaprosessointia,
ja ennen kaikkea: sillä hetkellä, kun biologinen äiti
kuolee, ei ole kohtuullista vaatia perheeltä uutta prosessia.
Arvoisa puhemies! Toistamiseen vielä: Kiitoksia valiokunnalle
erinomaisesta työstä. Jos ajattelee viime vaalikautta,
niin kyllä tässä talossa on opittu rauhallisesti
logiikan, niin kuin täällä edustaja aiemmin
totesi, logiikan ja hyvän käytöksen ja
asiallisen valmistelun pohjalla näitä asioita
nykyään pääsääntöisesti
käsittelemään. Valiokunta on tehnyt loistavaa
työtä. Kiitoksia!
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voin todellakin sanoa, että vaikka
tässä salikeskustelussa nyt on ollut ehkä hieman
kärkeviäkin mielipiteitä erityisesti
tätä lakia vastaan, niin kyllä, niin
kuin oikeusministeri Brax sanoi, ilmapiiri on muuttunut, Suomessa
on 15 vuodessa tapahtunut aika suuri asennemuutos. Jokainen meistä,
joka oli kansanedustaja jo 1990-luvun puolivälissä,
muistaa kyllä ne keskustelut, mitä täällä käytiin
parisuhteen rekisteröinnistä, ja en ehkä niitä kaikkia
muistiin syöpyneimpiä repliikkejä edes
viitsi toistaa, koska siitä tuntuu olevan niin kauan, ja
nyt elämme semmoisessa maailmassa, että voimme
todellakin rauhallisesti keskustella näistä asioista.
On ollut hienoa, että olemme voineet myöskin kuulla
evankelisluterilaisen kirkon ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton
ja lapsiasiainvaltuutetun maltilliset mielipiteet siitä,
että tässä on kyse lapsen edusta. Haluan myöskin
kiittää valiokunnan jäseniä,
itse asiassa koko valiokuntaa, koska mielestäni vastalauseesta
huolimatta keskustelu on ollut valiokunnassa erittäin maltillista.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin en ihan ymmärtänyt
ministerin kummastelua tämän kuolemantapauksen
johdosta, sillä kyllähän tälläkin
hetkellä, elääpä lapsi minkälaisessa
perheessä tahansa, on mahdollista, että jos hänen
vanhempansa kuolee, niin hän tulee adoptoiduksi. Mutta
se ero, mikä nyt on tähän lakiesitykseen
nähden, on se, että tällä hetkellä ei
kuitenkaan lapsella voi olla yhtä aikaa kahta äitiä tai
kahta isää, vaan jos äiti kuolee, niin
sitten hän voi saada kuoleman jälkeen adoption
kautta toisen äidin.
Muistutan, että meillä on nyt puheena olevaa joukkoa
suurempi määrä sellaisia lapsia, joista käytännössä huolehtii
myös joku henkilö, joka ei ole lapsen juridinen
vanhempi, esimerkiksi isovanhempi tai oman vanhemman puoliso. Tapaamisoikeus,
elatusvelvollisuus tai perintöoikeus ihan samalla tavalla
ovat näiden lasten kohdalla ja näiden huoltajien
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) tai lapsen hoitajien kohdalla rajoitetut, vaikka
suhde lapseen saattaa olla hyvinkin läheinen.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset ministerille
siitä, että hän on tuonut lakiesityksen
eduskunnan käsittelyyn ja näin saamme nykylain
ajanmukaistettua.
Tähän ed. Räsäsen mainitsemaan
tilanteeseen: Toki on varmasti yhteiskunnassa vielä paljon
korjattavaa. Ei maailma tälläkään
valmiiksi tule, mutta en koe, että tämä olisi
kuitenkaan este tämän lain hyväksymiselle.
Tällä lailla kuitenkin pääsemme
eteenpäin näiden lasten kohdalla, jotka elävät
perheessä, jossa on jo kaksi äitiä tai kaksi
isää, tai erilaisissa sateenkaariperheissä.
Olisin kysynyt ministeriltä, onko hallituksella sellaisia
suunnitelmia, että tämän lain hyväksymisen
jälkeen esimerkiksi lisättäisiin neuvontaa vanhemmille
vaikkapa neuvoloissa tai kouluissa sen suhteen, miten vanhemmat
osaisivat mahdollisimman hyvin kohdata sellaisen tilanteen, jossa lapsi
omaa seksuaalista identiteettiään etsii.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
hyvää debattia nyt jo tästä esityksestä.
Haluaisin kiinnittää kuitenkin semmoiseen asiaan
hieman huomiota, että olemme antaneet täällä hieman
ymmärtää muutamissa puheenvuoroissa,
että vanhemmuus olisi jollain tavalla kiinni sukupuolisesta
suuntautumisesta, ja näinhän ei ole. Me hyväksymme kyllä,
että nainen on hyvä kasvattaja ja vanhempi, ja
me hyväksymme sen, että mies on hyvä kasvattaja
ja vanhempi, mutta jos näitä on kaksi samassa
perheessä, niin se ei olisikaan enää niin hyvää ja
luonnollista. Me tiedämme, että tällä hetkellä rekisteröityjen
parien perheissä elää jo nyt lapsia,
ja näiden lasten aseman parantaminen ei voi olla meiltä keneltäkään
pois.
Kummeksun myös sitä, että jollain
tavalla muka rekisteröidyssä parisuhteessa elävien
lasten kehittyminen ei olisi niin hyvää kuin tavallisessa
parisuhteessa, heteroparisuhteessa, olevien lasten. Tämmöiset
asiat täytyy kyllä tänä päivänä pystyä käsittelemään
toisella tavalla, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) koska vanhempien
oma kyky kasvattaa lapsia ratkaisee huomattavasti enemmän
kuin seksuaalinen suuntautuminen.
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut rauhallista, mutta väitteet
erikoisia ja mielenkiintoisia. Ed. Rauhala väitti täällä,
että lapsella tehdään lähinnä ihmiskokeita
sen suhteen, että katsotaan, että jos perheessä ei
ole miestä ja naista, miten lapsen identifikaatio kehittyy.
Tänä päivänä meillä on
jo paljon perheitä, joissa ei ole miestä ja naista
läsnä. Tässä tulee kyseeseen
vaan se, ikään kuin olisimme yhtäkkiä uuden
ilmiön kanssa tekemisissä — kaikki nämä väitteet,
jotka viittaavat siihen, että autuaaksi tekevät
vain sellaiset tilanteet, joissa on mies ja nainen, äiti
ja isä, kotona, ne vain ovat hyviä tapauksia,
aina näissä perheissä ja näissä heterosuhteissa
kaikki on hienosti ja hyvin. Täytyy palata tämän
päivän todellisuuteen. Meillä on jo nyt
erilaisia perheitä. Meillä on jo nyt yhteiskunnassa
niitä perheitä, joiden sisäisestä adoptiosta
tässä puhutaan. Täytyy muistuttaa, että meillä on
olemassa olevaa lainsäädäntöä,
jonka pohjalta nyt parannetaan juuri lapsen asemaa.
Täytyy ihmetellä myös sitä,
kun ed. Pentti Oinonen täällä sanoi,
että tämä esitys tekee ikään kuin
heterosuhteet pahoiksi ja homosuhteet hyviksi. (Puhemies: Minuutti
mennyt!) Tällä lainsäädännöllä yksikään
hetero ei muutu homoksi tai homo heteroksi.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaikki ovat sitä mieltä,
että lapsilla on oikeus rakastaviin, huolehtiviin vanhempiin,
mutta vastalauseen allekirjoittajat hyväksyvät
tämän vain silloin, jos toinen näistä vanhemmista
on nainen ja toinen mies, ja näin ollen tässä kyllä lapsen
etu on vastoin tällaista dogmaattista ajattelua, että vanhemmat
voivat olla nimenomaan vain mies ja nainen, eivät kaksi naista
tai kaksi miestä, mikä kuitenkin käytännössä jo
on olemassa oleva totuus, niin kuin täällä kokemuksesta
jo asiaa seuranneetkin edustajat kertoivat.
Valiokunnan mietintö on hyvä, ja muistutan mieleen
sen keskustelun, jonka kävimme sukupuolineutraalista avioliitosta
ed. Tynkkysen lakialoitteen pohjalta. Sekin keskustelu oli hyvä ja vie
tätä asiaa eteenpäin.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Saimme lakivaliokunnassa kuulla nyt
käsittelyssä olevasta lakimuutoksesta useita asiantuntijoita.
Rovasti Henrik Perret totesi lausunnossaan, että lakiesitys
koskee toteutuessaan hyvin pientä ryhmää mutta
sen normatiivinen ja sosiaalinen vaikutus voi olla huomattava. Lainsäätäjällä tulee
aina olla myös moraalinen vastuu päätöksistä.
Kun lailla säädetään jotain,
sitä pidetään yleensä hyvänä ja
oikeana. Sillä on normatiivinen ja suuri psykologinen vaikutus
ihmisten, varsinkin nuorten ihmisten, seksuaalisuuteen ja elämään.
Tämä keskeinen näkökulma jäi
mielestäni liian vähäiselle pohdinnalle
valiokuntakäsittelyssä, vai mitä mieltä arvoisa
ministeri on näistä esityksen mahdollisesti tulevista
vaikutuksista?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut tästä hallituksen
esityksestä, joka on yksi parhaista, mitä tämä hallitus
on tänne tuonut. Olen ilahtunut myöskin tästä keskustelun
sävystä, ehkä pois lukien ed. Pentti
Oinosen hieman, sanoisiko, perusoikeuksia huteralla pohjalla käsittelevä murheellinen
poikkeus.
Mutta olen ihmetellyt kuunnellessani muutamia puheenvuoroja
täällä, esimerkiksi ed. Räsäsen
vaatimusta siitä, että jotta samaa sukupuolta olevien
parien lasten oikeudet toteutuisivat, niin kuin tämä laki
ne nyt toteuttaa, niin olisi pitänyt etsiä vaihtoehtoa,
joka olisi tehnyt näitten lasten elämän
hankalammaksi. En voi ymmärtää sitä, että lapsen
kannalta olisi jotenkin edullista, että kun hän
menee päiväkotiin, kuten ed. Räsänen täällä totesi,
niin hänen pitäisi siellä portilla kertoa,
että minulla on huoltajaäiti (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) ja sitten minulla on hedelmöittäjäisä,
joka on ex-jotakin. Minä luulen, että siinä tapauksessa
lapsi kyllä joutuu merkittävästi isomman
huomion kohteeksi kuin jos hän sanoo, että hänellä on
kaksi vanhempaa.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pidän järkyttävänä sitä,
että lapsi, joka on viaton syntymästään
asti, pakotetaan elämään poikkeavissa
ihmissuhteissa, mies- tai naisvanhempien kasvatuksessa. Lapsihan
ei saa tällöin normaalia isän ja äidin
saatikka perhe-elämän mallia, millä voi
olla tuhoisiakin seurauksia myöhemmällä iällä lapsen
tai nuoren sielunelämään. Kysyisin ministeri
Braxilta, aikooko valtio lisätä oikeustieteellisen
koulutuksen erikoistumisopintoja, että biologisista vanhemmistaan
mahdollisesti eroon joutuvan lapsen psyykkiset edut ja oikeudet
tulevat huomioon otetuiksi tilanteessa, jossa lasta esitetään
adoptoitavaksi mies- tai naispareille.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsen synnytykseen tarvitahan aina mies ja
nainen, ainakin näiren molempien ainesosia. Kaikista tärkeen
asia täs lakiesitykses on lapsen etu. Kauhulla ajattelen
sellaasta asiaa, jos ajatellahan sitä, että oli
sitten miehen tai naisen, toisen suvun isovanhemmat jäävät paitsiohon
tästä kaikista rakkaammasta kultaisesta lapsenlapsesta,
ja jos lapsi sitten 20—30 vuoren ikääsenä vasta
rupiaa kiinnostumahan, ketkä olivat minun isovanhemmat
ja se suku. Tästä voi tulla henkisiä traumoja.
Nämäki asiat pitää ottaa näis
asiois kysymykseen. On ihimisarvosta ja tulevaisuudesta kysymys.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta
suuntautumisesta. Täällä on peräänkuulutettu
tutkimustietoa, ja lakivaliokunnassa sitä kuultiin. Tutkimusten
mukaan homoseksuaalin lapset kehittyvät kuten muutkin lapset.
Lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta — turvallisuus,
jatkuvuus, huolenpito ja rakkaus. Lapsen kehityksen tutkimus ei
anna perusteita evätä homoseksuaalisilta vanhemmilta
adoptio-oikeutta. Tämä on yksiselitteinen tutkimustulos.
Lapselle on tärkeätä, että hän
voi luottaa vanhemmuuden jatkumiseen, mikä edellyttää adoptiota
näissä perheissä. (Puhemies: Minuutti!)
Kolmanneksi, lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa
kaikissa tilanteissa sukupuolesta riippumatta.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin oikeastaan oikeusministeriltä tuota
adoptioneuvontaa, joka nousee nyt tässä tietyllä tavalla
keskiöön, kun tämä laki, uskoisin,
varsin selvin numeroin tullaan tässä salissa tämän
kuun aikana hyväksymään. Minkälaista
uutta adoptioneuvonnan ohjeistusta olette suunnitelleet? Mitä muutostarpeita
tälle puolelle on olemassa? Myös tuosta täydennyskoulutuksesta
ja perehdytyksen antamisesta olisi mielenkiintoista hivenen kuulla,
eli tähän olette varmasti ministeriössä jo
myös katseenne kääntäneet.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsänen, teidän
kysymyksenne itse asiassa paljasti jo, mitä te ette ymmärrä.
Te kuvailitte täysorpoutta ja sen jälkeen tarvittavaa
adoptiota. Minä kuvasin tosiasiallisesti puoliorpoutta,
jossa yhtäkkiä kuitenkin puoliorvoksi jäänyttä kohdellaankin täysorpona,
ja se on, voin vakuuttaa, erittäin traaginen ja epäreilu
tilanne. Lapsella pitää siinä tilanteessa,
kun toinen tosiasiallisista vanhemmista kuolee, olla jos koska oikeus
myös siihen toiseen vanhempaan, ja siksi tämä laki
on nimenomaan lapsen edun laki.
Sitten ed. Heinosen viisaaseen kysymykseen. Olemme ajatelleet,
että tämä koulutus ja neuvonta pääsääntöisesti
kuuluu kunnille ja sitä ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö,
mutta me olemme oikeusministeriössä toki miettineet
juuri muun muassa väärien tietojen leviämisen
estämiseksi sitä, kuinka tiukat kriteerit on oltava
niissä tilanteissa, jos biologinen isä tiedetään
ja on kuvioissa ylipäätään.
Oikeusministeriö yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön
kanssa näitä koulutusasiakirjoja, materiaalia,
käy läpi. Tarvittaessa olemme käytettävissä.
Yksi ajatus on ollut, että lakivaliokunnalle kerrottaisiin,
kun olette tulossa meille ministeriöön, näistä suunnitelmista
vähän enemmän tässä ihan
lähiviikkoina. Kysymys on erittäin hyvä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! On tosiasia, että Suomessa elää lapsia kahden
samaa sukupuolta olevan vanhemman muodostamissa perheissä,
ja totta on myös, että näiden lasten
oikeudellinen asema vanhempien erotessa tai toisen vanhemman kuollessa
saattaa joissakin tapauksissa olla heteroparien lasten asemaa heikompi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten
oikeuksia tulisi lisätä ensisijaisesti muilla tavoin
kuin adoptio-oikeudella.
Äitiyden ja isyyden käsitteiden muuttamisella,
jonka käsittelyssä oleva lakiesitys saisi aikaan,
voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka eivät ole itsestäänselvästi
lapsen edun mukaisia. Pidän ongelmallisena sitä,
että perheen sisäisellä adoptiolla katkaistaan
lapsen side hänen toiseen biologiseen vanhempaansa ja sitä kautta
myös toisen puolen isovanhempiin, setiin, täteihin
ja muihin sukulaisiin. Adoption myötä lapsi menettää myös
perintöoikeutensa näihin sukulaisiinsa.
Arvoisa puhemies! Perheen sisäisen adoption salliva
laki heikentäisi usein juuri isän asemaa, eikä tätä voida
mielestäni pitää lapsen edun mukaisena.
Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus sekä isään
että äitiin. Uskon, että moni sateenkaariperheen
lapsi viimeistään aikuisuuden kynnyksellä haluaa
löytää puuttuvan biologisen vanhempansa.
Oman persoonallisuuden rakentumisen kannalta on tärkeä tietää,
mistä on lähtöisin.
Jos virallinen perhekäsitys muuttuu, on se jatkossa
huomioitava myös koulujen opetuksessa. Moni opettaja saattaa
kuitenkin kokea uusista perhemalleista lapsille kertomisen ongelmallisena,
ja myös oppilaiden vanhempien taholta voi tulla vastustusta.
Entä mitä ajattelee pieni koululainen, jolle kerrotaan,
että perheessä voi olla vaihtoehtoisesti isä ja äiti,
kaksi isää, kaksi äitiä tai
kenties pian jopa kolme vanhempaa? Tämäkin näkökulma
on syytä ottaa huomioon, jos lakiesitys hyväksytään
nyt esitetyssä muodossa.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen
ja heidän lastensa oikeuksista on väitelty eduskunnassa
moneen otteeseen. Joku voisikin ihmetellä, mikä ihme
ihmisten sukupuolielämässä meitä kansanedustajia
niin kiinnostaa, kun sitä pitää täällä jatkuvasti
vatvoa.
Kyse on tietysti paljon moniulotteisemmasta asiasta kuin siitä,
kehen kukin meistä saa tuntea vetoa, ketä kukin
meistä saa rakastaa. Esimerkiksi tässä lakiesityksessä on
kyse siitä, onko samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla
oikeus molempiin vanhempiinsa. Kyse on siis lasten, ei vanhempien,
oikeuksien turvaamisesta. Asian luulisi olevan yksinkertainen ja
helppo, mutta puheenvuorot paljastavat sen, että me puhumme toistemme
ohi. Emme ymmärrä toistemme argumentteja emmekä niiden
taustalla vaikuttavaa maailmankuvaa.
Keskustelussa ovat vastakkain arvokonservatiivit ja -liberaalit,
ja se ero ilmenee kahtena erilaisena perhekäsityksenä.
Lakiesityksen vastustajille vanhemmuus on ensisijaisesti biologiaa. Kaikki
on hyvin, kunhan perheessä on mies ja nainen, kolme x-kromosomia
ja yksi y-kromosomi. Se sijaan esityksen kannattajien perhemalli
perustuu sydämeen, perheenjäsenten keskiseen rakkauteen
ja kunnioitukseen kromosomien määrästä riippumatta.
Minä kysyn teiltä, arvoisat kansanedustajat, kumpi
on lapsen hyvinvoinnille tärkeämpää, vanhempien
sukupuoli vai vanhempien rakkaus. Miten tämän
lain vastustajat voivat heittää roskiin kaikki
ne tutkimukset, jotka yksiselitteisesti toteavat, ettei vanhempien
sukupuolella ole vaikutusta lapsen kehitykseen, että ainoa
ero samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten välillä on
se, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset ovat
hieman muita suvaitsevaisempia? Sekö teitä niin
pelottaa, suvaitsevaisuuden leviäminen edes hieman?
Koettakaa löytää itsestänne
edes sen verran empatiaa, että pystytte edes hetkeksi asettumaan tätä keskustelua
seuraavien sateenkaariperheiden asemaan, sillä uskokaa
nyt jo viimein, että sateenkaariperheitä on Suomessa
jo nyt, on ollut jo vuosikymmeniä siitä riippumatta,
mitä tässä talossa on säädetty,
että Suomessa elää tuhansia, ei siis
pieni ryhmä, (Ed. Räsänen: Kyllä me
tiedetään!) vaan tuhansia homojen ja lesbojen
kasvattamia lapsia. (Ed. Pertti Virtanen: Ja oma puoluekin!)
Kuvitelkaa, miltä teidän puheenvuoronne heistä kuulostavat,
että heidän lapsiaan ei pitäisi olla
edes olemassa, että he ovat huonoja ihmisiä, vanhempia,
huonoja isiä ja äitejä. Jos joku aiheuttaa
sateenkaariperheiden lapsille ja vanhemmille tuskaa, niin teidän
ahdistuneet puheenne. Jos ei empatiaa löydy, ajatelkaa
edes järjellä. Kuvitelkaa, millaista sosiaalisen
vanhemman on asioida lapsen kanssa esimerkiksi neuvolassa tai päiväkodissa,
kun hänellä ei ole lapseen mitään oikeutta.
Viranomaisten näkökulmasta sosiaalista vanhempaa
ei ole olemassa. Sekö on lapsen etu?
Miten tämä näkyy käytännössä?
Esimerkiksi siten, että sateenkaariperheet käyttävät
huomattavasti muita enemmän yksityistä päivähoitoa, koska
lainsäädäntö ja kunnat eivät
aina tunnista heitä edes perheeksi. Mitä pienemmällä paikkakunnalla
sateenkaariperhe asuu, sitä vähemmän perheessä käytetään
perheneuvontapalveluita. Niitä ei yksinkertaisesti ole
heille olemassa, koska lain näkökulmasta sateenkaariperheillä ei
ole lapsia, ei voi olla.
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat, kun tästä esityksestä äänestetään,
kysykää itseltänne, kumpaa te kuuntelette
enemmän, biologiaa vai sydäntä, ja kumpi
on teille tärkeämpi, sukupuoli vai rakkaus, ja
valitkaa vasta sitten, mitä nappia painatte.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa puhemies! Esityksen taustalla ovat tällä vuosikymmenellä tehdyt
lakiuudistukset ja yhteiskunnallinen kehitys, aivan kuten edustaja
Räsänenkin omassa puheenvuorossaan kertoi. En
näe tätä kuitenkaan negatiivisena. On
huomattava, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo
nykyisin paljon lapsia. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön
vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö.
Näin ollen vanhemmuuden käsitteen ja lainsäädännön
muuttamisessa voidaan katsoa olevan kyse yhteiskunnassa jo tapahtuneiden muutosten
huomioon ottamisesta. Keskeisenä tavoitteenahan on parantaa
rekisteröityjen parien perheissä elävien
lasten oikeudellista asemaa.
Tämä on erittäin tärkeä asia,
sillä tällä hetkellä lapsella
ei ole oikeudellista vanhemmuus- tai sukulaissuhdetta oman vanhempansa
parisuhdekumppaniin. Tämä merkitsee sitä,
että lapsella ei ole oikeutta saada elatusta vanhempansa
parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa
tapaamisoikeutta, jos parisuhde purkautuu. Jos lapsen vanhempi kuolee,
lapsen huollon järjestämiseen voi liittyä epätietoisuutta.
Lapsi ei myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania eikä tämän
sukulaisia.
Samoin tämän esityksen käsittelyn
yhteydessä on tullut esille se, että pelätään
biologisen vanhemman aseman puolesta. Täällä on
jo todistettu moneen kertaan, että tämä on
täysin turhaa, koska vanhemmilla on aina erittäin
vahva oikeus halutessaan estää adoptio. Tämänkin
asian takana on vain lapsen edun parantaminen.
Esitystä on vastustettu, kuten olemme täälläkin
huomanneet. Varsin usein siinä ovat olleet takana uskonnolliset
arvokysymykset. Mutta itselleni perehdyttyäni näihin
peruskysymyksiin tämän asian tiimoilta ja nojauduttuani
asiantuntijalausuntoihin on oikeastaan aika helppoa todeta, että vanhemmuus
ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta. Rekisteröidyssä suhteessa
samaa sukupuolta olevien yhteiset lapset kehittyvät kuten
muutkin lapset, ja lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta:
turvallisuus,
jatkuvuus, huolenpito ja rakkaus.
Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen
liittyy myös vastalause, ja sen yksi kantava teema on se,
että lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten
oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaiseksi.
Olen asiasta jyrkästi eri mieltä. Kun luin tämän
vastalauseen pidemmälle, niin siellä sanotaan
näin, että entistä monimuotoisemmissa
perheissä elävien lasten asema on turvattava vahvistamalla lapsen
sidettä vanhempiin ja isovanhempiin sekä sukuun
niissäkin tapauksissa, joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa
kanssa. Missä tässä on pääpaino,
lapsen hyvinvoinnissa vai vanhempien, aikuisten ihmisten oikeuksissa?
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun liityin 1. joulukuuta 2003 elämäni
ensimmäistä kertaa mihinkään
puolueeseen jäseneksi eli kokoomukseen, luulin liittyneeni
konservatiiviseen puolueeseen, mutta mitä vielä,
sehän onkin tämmöinen viherliberaali
järjestö näköjään nykyään,
missä minä olen jäsenenä. (Ed.
Rajamäki: Ikivihreä! — Ed. Tiusanen:
Työväenpuolue! — Ed. Räsänen:
Tervetuloa takaisin!)
Täällä kokoomuksen lakivaliokunnan
valiokuntavastaava Sampsa Kataja puhui, että meillä kokoomuksessa
on mahdollisuuksien tasa-arvo. Niin se on minullakin omassa mielessä,
mutta se ei tarkoita kyllä tämän lain
mukaista toimintaa. Ja suvaitsevaisuus: olen hyvinkin suvaitsevainen.
Ja pitäisi olla sinut oman kulttuurinsa kanssa: minä olen
erittäin sinut oman kulttuurini kanssa, mutta siihen minun
kulttuuriini ei kuulu homoseksuaalisuus. Siihen kuuluu tämän
lain käsittelyssä muun muassa lapsen etu, jota
tässä ei ole. (Ed. Erkki Virtanen: Siihen on perustuslailliset
perusteet!)
Arvoisa puhemies! Olin asian valiokuntakäsittelyssä tätä lakia
vastaan. Olen mukana hallituksen esitykseen tehdyssä vastalauseessa
kolmen muun hallituspuolueen edustajan kanssa ja vastustan tätä lakia
myös täällä eduskunnan käsittelyssä niin
sanotusti henkeen ja vereen. Valiokunnan kannanotoissa osiossa "Perhemuodot
ja vanhemmuuden käsite" todetaan muun muassa seuraavaa:
"Perheen sisäisen adoption myötä lapsi saisi
juridisiksi vanhemmikseen joko kaksi äitiä tai
kaksi isää. Tämä merkitsee muutosta
vanhemmuutta koskevaan nykyiseen sääntelyyn, joka lähtee
siitä, että vanhemmat ovat vastakkaista sukupuolta
ja lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä." Vaikka
kyseessä ovatkin juridiset vanhemmat, on lain aiheuttama
muutos vanhemmuuden käsitykseen luonnoton ja luonnon lakien
vastainen. Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään.
Sitä oikeutta esimerkiksi minä en koskaan kokenut, koska
isäni kuoli tapaturmaisesti kaivosonnettomuudessa ollessani
vasta alle neljän kuukauden ikäinen. En kuitenkaan
olisi voinut enkä voi vieläkään
ymmärtää, että kuka tahansa
lapsensa isän menettänyt äiti toisi taloon
toisen äidin elämänkumppanikseen. En
väitä, etteivätkö homoseksuaalit
voisi olla hyviäkin kasvattajia, mutta naisesta ei ole
lapselle miehen malliksi eikä päinvastoin.
Useiden valiokunnan asiantuntijoiden mielestä esityksen
nähdään muuttavan äitiyden ja
isyyden käsitteiden sisältöä.
Niinhän se tekeekin ja radikaalisti. Ainoa positiivinen
puoli, mikäli tämä laki täällä eduskunnassa
hyväksytään, on se, että tällä lailla
ei edelleenkään mahdollisteta yhteisadoptiota
rekisteröidyille pareille, vaan lain mukaan adoptoitavan
lapsen tulee olla rekisteröidystä parista jommankumman
oma tai adoptoitu lapsi. Tämä niin sanottu kaksivaiheinen adoptio,
jossa yksin elävä tai rekisteröidyssä parisuhteessa
elävä voi adoptoida ensin lapsen yksinään
ja muuttaa sen myöhemmin tämän lain hyväksynnällä perheen
sisäiseksi adoptioksi, on onneksi käytännössä lähes
mahdoton. Koska adoptoitavia lapsia on huomattavasti vähemmän kuin
adoptiota hakevia, adoptiovanhempia valittaessa on avioparit onneksi
asetettu sekä kotimaisessa että kansainvälisessä adoptiossa
säännönmukaisesti yksinhakijoiden edelle
lasten onneksi.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tässä on aikaisempia
puheenvuoroja kuunnellut, on tullut käsitys, että tässä vakavassa
taloustilanteessa, jossa maa järisee, me olemme poistamassa
Suomen lasten pahinta ongelmaa. Tämä valtioneuvoston
ja eduskunnan ajankäyttö tässä ykköshaasteeksi
nostetussa asiassa on kieltämättä vähän
ihmetyttänyt.
Minusta on kyllä syytä arvostaa kunkin erilaista
vakaumusta ja lähestymistapaa tässä asiassa
ja myös erilaisia perhekäsityksiä, mutta
on syytä tuoda esille ja haluan myöskin pöytäkirjaan
kirjauttaa, että edellisessä hallituksessa, kun valtioneuvostossa
käsiteltiin hedelmöityshoitolakia parisuhteessa
olevien naisten osalta, vastustin sitä ja äänestin
esitystä vastaan niin valtioneuvostossa kuin myös
täällä salissa, koska selvästi kävi
ilmi sen valtioneuvoston käsittelyn aikana se, mikä nytkin
on tähän kokonaisuuteen selkeästi kätketty
ja kytketty, että tavoitteena on esimerkiksi homoparien
ulkopuolinen adoptio. Se on aivan selkeä asia. Se tuli
myöskin valtioneuvoston käsittelyssä keskipitkän
tavoitteen osalta esille. Tämä ei vastaa perhekäsitystäni
ja vakaumustani. Tässä suhteessa voin toimia johdonmukaisesti
edellisen valtioneuvoston jäsenyyteni lailla ja tulen äänestämään
myöskin tämän mukaisesti tämän
lain käsittelyssä.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Homo- ja lesbopareihin liittyvät
kysymykset herättävät vahvoja tunteita
niin puolesta kuin vastaan. Tämä näkyy
myös tämän lain käsittelyssä,
samoin kuin tässä salikeskustelussa. Enemmistö lakivaliokunnan
jäsenistä ja sen kuulemista asiantuntijoista suhtautuu
myönteisesti esitykseen perheen sisäisestä adoptiosta.
Myös itse kuulun tähän joukkoon kuten
koko sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä, joka lakivaliokunnassa
oli yksimielisesti mietinnön takana, tällä lailla
kun ei olla luomassa uutta, vaan lainsäädännöllä reagoidaan
olemassa oleviin epäkohtiin, kun samaa sukupuolta olevien
aikuisten perheissä jo nyt elää lapsia.
Nykyinen lainsäädännön tila
on monilta kohdin epätyydyttävä. Eräs
keskeinen ongelma onkin muun muassa se, että rekisteröidyn
parin perheessä elävällä lapsella
ei ole lapsen elatuksesta annetun lain nojalla oikeutta saada elatusta
sosiaaliselta vanhemmaltaan. Erotilanteessa lapselle ei voida vahvistaa
myöskään tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen
vanhempaansa. Jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, lapsen asemaan ja
hänen huolenpitonsa järjestämiseen liittyy epävarmuutta.
Lisäksi lapsi ei peri sosiaalista vanhempaansa eikä tämän
sukulaisia. Näenkin tämän esityksen lapsen
siviilioikeudellisen aseman parantamisen kannalta tärkeänä.
Sisäinen adoptio on siinä suhteessa raju ratkaisu,
että sen seurauksena lapsen oikeudellinen suhde toiseen
aikaisempaan vanhempaan ja tämän sukuun katkeaa.
Sen vuoksi tällainen ratkaisu pääsääntöisesti
edellyttääkin molempien biologisten vanhempien
suostumusta. Tämä sääntö antaa
vanhemmalle mahdollisuuden pysyä vanhempana, jos hän
sitä itse haluaa, eikä oikeudellisen suhteen katkeamisen
tarvitse tarkoittaa tosiasiallisen suhteen katkeamista. Jokaisen
vanhemman on luotava itse merkityksensä lapselle seksuaalisesta
suuntautumisesta riippumatta. Myös heteroperheissä vanhemmuudesta
voi olla myös haittaa, kuten kaikki tiedämme.
Lakivaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa
pidetään oheishuoltajuutta lapsen kannalta parempana
vaihtoehtona. Joissain tapauksissa näin voi hyvinkin olla.
Oheishuoltajuuden ja adoption välillä on kuitenkin
se ero, että oheishuoltajuudessa biologisella vanhemmalla
on oikeuksia muttei samoja velvollisuuksia lasta kohtaan kuin adoptiossa.
Adoptio tuo uudelle vanhemmalle elatusvelvollisuuden sekä mahdollistaa
lapsen ja vanhemman tapaamisoikeuden vahvistamisen, jos rekisteröity
parisuhde purkautuu. Lapsen etua turvaa myös se, että perheen
sisäinen adoptio edellyttää ottolapsineuvonnan
antamista. Neuvonnassa muun muassa selvitetään, onko
perheen sisäinen adoptio lapsen edun mukainen. Juuri lapsen
hyvän elämän turvaamiseksi kannatan nyt
käsiteltävänä olevaa lakiesitystä.
Saimme valiokunnassa kuulla myös asiantuntijaa Terveyden
ja hyvinvoinnin laitokselta, Tytti Solantausta, joka oli tutkinut
vanhemman homoseksuaalisuutta ja lapsen kehitystä. Hänen
tutkimustuloksensa johtopäätökset olivat
seuraavia: Tällaisten lasten koulunkäynnissä ei
ollut eroja, ystävyyssuhteissa ei ollut eroja, sosioemotionaalisissa
ongelmissa ei ollut eroja, myöskään mielenterveydessä ei
ollut eroja. Eli tästä voi vetää sen
johtopäätöksen, toisin kuin esimerkiksi edustajat
Rauhala ja Oinonen toivat tässä salissa aiemmin
alkuillasta esille, että perherakenteella ei ole ratkaisevaa
merkitystä lasten kehitykselle. Samanlaisia tuloksia oli
nähtävissä muissakin vastaavissa tutkimuksissa.
Tutkimus vastasi peruskysymyksiin mielestäni riittävästi.
Vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta.
Homoseksuaalien lapset kehittyvät samoin kuin muutkin lapset,
ja lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta.
Lapset kaipaavat turvallisuutta, jatkuvuutta, huolenpitoa ja rakkautta.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä on kyseessä periaatteellisesti
ja arvonäkökulmasta merkittävä esitys.
Valiokunnan mietinnössä todetaan, että keskeisenä tavoitteena
on parantaa rekisteröityjen parien perheessä elävien
lasten oikeudellista asemaa. Tätä oikeudellista
asemaa on hyvin perustellusti ja laajasti käsitelty, mutta
kyseessä tässä kokonaisuudessa on kuitenkin
laajempi näkökulma. Tämä tulee
esille myös valiokunnan mietinnöstä.
Kyseessä on tässä lakiesityksessä osa
siitä ketjusta, joka on jatkunut vuosia, ja siitä yhteiskunnallisesta
kehityksestä, johon tänä iltana tässä keskustelussa
on viitattu.
Tässä lakivaliokunnan mietinnössä todetaan näin:
"Esityksen taustalla ovat tällä vuosikymmenellä tehdyt
lakiuudistukset ja yhteiskunnallinen kehitys. Vuonna 2002 on mahdollistettu
kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröiminen.
Parisuhteen rekisteröimisellä on lähtökohtaisesti
samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella. Vuonna 2007
on tullut voimaan hedelmöityshoidosta annettu laki, joka
mahdollistaa sen, että myös naiselle, joka ei
elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan antaa hedelmöityshoitoa.
Näin ollen hedelmöityshoitoa voidaan antaa esimerkiksi
naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa
toisen naisen kanssa. Hallituksen esityksessä arvioidaan,
että perheen sisäisen adoption tullessa mahdolliseksi rekisteröidyille
pareille sitä tullaan parin ensimmäisen vuoden
aikana lain voimaantulon jälkeen hakemaan suhteellisen
pienessä määrässä perheitä,
alle 200 perheessä."
Tähän ketjuun voisi lisätä vielä sen,
että vuonna 2007 toteutettiin sairausvakuutuslain muutos, jossa
rekisteröidyssä parisuhteessa olevalle vanhemman
elämänkumppani tai asuinkumppani on oikeutettu
vanhempainrahaan ja vanhempainvapaaseen. Se oli yksi askel tässä ketjussa.
Julkinen keskustelu on osoittanut, että kyse on juuri
tästä. Toisinaan tässä yhteydessä on
perustellusti puhuttu niin sanotusta salamiteoriasta eli viipaleteoriasta,
eli pala kerrallaan edetään tiettyä tavoitetta
kohti. Yksi pala ei näytä kovin isolta, mutta
aina edetään sitä tavoitetta kohti, ja tämä lakiesitys
on yksi pala tässä ketjussa. Tämä ketju
kokonaisuudessaan, josta tämä lakiesitys on yksi
osa, on murentanut ja murentaa perinteistä perhekäsitystä.
Se on murentanut ja murentaa myös isyyden ja äitiyden
käsitettä.
Valiokunnan mietinnössä todetaan näin:
"Valiokunta toteaa, että vanhemmuuden sekä äitiyden
ja isyyden käsitteillä on keskeinen asema perhelainsäädännössä,
ja niillä on myös yleistä yhteiskunnallista
merkitystä. Kuten hallituksen esityksessä todetaan,
näiden käsitteiden avulla jäsennetään
ihmissuhteita, joiden kautta lapsi syntyessään
kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan
ja saa elämälleen juuret. Näistä syistä mainittujen
käsitteiden sisällön muuttaminen edellyttää perusteellista
harkintaa." Tämä on mielestäni hyvin
kirjoitettu. Mutta tämän kirjoituksen jälkeinen
johtopäätös minulla on toinen kuin lakivaliokunnan
enemmistöllä. Juuri näillä perusteilla
tämä lakiesitys pitäisi hylätä.
Arvoisa puhemies! Tässä on sitten käsitelty hyvin
tärkeää asiaa, lapsen oikeuksia. On tullut tässä keskustelussa
esille, että lapsen oikeudet voidaan turvata myös
muilla oikeudellisilla toimilla. Lapsen oikeus on aina hyvin tärkeä asia,
ja siitä tulee huolehtia.
Puutuin tähän asiaan jo lakiesityksen lähetekeskustelussa
samoilla perusteilla kuin nytkin ja tulen tämän
lakiesityksen toisessa käsittelyssä äänestämään
tämän lakiesityksen hylkäämisen puolesta.
Heli Paasio /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä käyty
keskustelu johdattaa joskus sellaiseen ajatukseen, että voitaisiin
säätää laki siitä,
että kaikille hyvä elämä, ja
sitä kautta kaikille tulisi hyvä elämä.
Näinhän ei ole.
Tätä asiaa voidaan katsoa useammalta taholta ja
tasolta. Meillä monella on lähtökohtaisesti aina
jonkinlainen henkilökohtainen suhde käsiteltäviin
asioihin, mutta täytyy myös muistaa, että vaikka
omassa elämässä jokin ei ole läsnä, jokin
ei ole itselle ollut oma valinta, se ei tarkoita, että jokin
toinen kuin oma valinta olisi jotenkin luonnotonta saati sitten
kiellettävää.
Meillä on lainsäädäntö kehittynyt
samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä ja hedelmöityshoitojen
mahdollistaminen myös yksinäisillekin naisille,
naispareille, on edennyt, jolloinka me olemme tässä olemassa
olevassa tilanteessa. Mutta riippumatta siitä, onko näitä kahta
hyväksytty, voidaan sanoa, että meillä on ollut
perheitä, joissa elää kaksi samaa sukupuolta
olevaa aikuista ja heidän lapsiaan. Nyt tulee kysymykseen
se, haluammeko me tehdä oikeudellisesti säädellyn
pohjan näiden lasten oikeuksien ja turvan perustaksi vai
emme. Itse olen sitä mieltä, että haluan
tehdä sellaisen, haluan turvata näiden lasten
oikeudet. Eihän siinä perhe-elämässä mikään
käytännössä muutu, mutta vain tiukkoina,
vaikeina aikoina tämä tuo jonkinlaisen pohjan.
Täällä on väitetty nimenomaan,
että biologiseen vanhempaan katkaistaan tieten tahtoen
yhteys. Täällä on todistettu moneen otteeseen,
että näin ei ole. Ellei lupaa anneta, adoptiota
ei voida tehdä. Tämä sama koskee heteropareja.
Kun väitetään, että yhteys biologisen
vanhemman sukuun katkaistaan, niin tarkoittaako tämä,
että täällä vastalauseen allekirjoittajat
haluavat kieltää myös heteroparien sisäisen
adoption, koska näin se looginen päätelmä menee?
Tämä on sosialidemokraattisen puolueen puoluekokouksen
päätöksen mukainen kanta, ja tulen äänestämään
lakivaliokunnan mietinnön mukaan.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Tölli käytti
puheenvuoron, joka vaatii kommentin. Olen oppinut arvostamaan ed. Tölliä muun
ohella hänen vakaumuksensa vuoksi ja ymmärrän
ed. Töllin salamiteorian rakennelman tästä lähtökohdasta,
mutta en hyväksy sitä, tai ainakin joudun esittämään
kysymyksen, että jos kysymys on salamiteoriasta, jossa
viipaloidaan paloja, jotta päästään
johonkin jossain määriteltyyn päämäärään,
mihin myöskin ed. Rajamäki täällä viittasi
viitatessaan asian valmisteluun viime hallituksessa, niin joutuu
kysymään, onko sitten jossain tällä hetkellä,
ilmeisesti tämän hallituksen sisällä ja
edellisen hallituksen sisällä, salaliitto, joka
valmistelee tällaista salamiteorian mukaista käytäntöä,
jonka tavoitteena on ilmeisesti täydellinen tasavertaisuus
hetero- ja homoparien välillä. Jos näin
on, niin tämä salaliitto ajaa Suomen perustuslaissa
määriteltyjä oikeuksia.
Taitaa olla Suomen perustuslain 21 §, vai onko
se 22 §, joka sanoo, että ketään
ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan muun muassa seksuaalisen suuntautumisensa
vuoksi. Jos nyt ajatellaan, kuten ed. Töllin puheenvuorosta
olin ymmärtävinäni, että ainakin
hän haluaa ja ilmeisesti muutama muukin salissa tänään
esiintynyt edustaja, että tämä salami
nyt pakattaisiin takaisin siihen leikkaamattomaan kuoreen, niin
se kai loogisesti tarkoittaisi sitä, että kun
siitä on jo niitä viipaleita leikattu — hedelmöityshoitolaki,
parisuhde — niin nämäkin palat palautettaisiin
siihen alkuperäiseen salamimakkaraan eli mentäisiin
sinne alkupisteeseen.
Mutta kuinka pitkälle pitäisi mennä?
Mikä on seuraava viipale siitä parisuhdelaista
taaksepäin? Se on muistaakseni homoseksuaalisuuden poistaminen
sairausluokituksesta, ja sitä edeltävä viipale
on homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistaminen. Pitäisikö mennä näin
pitkälle?
Minusta tämä salamiteoria johtaa monella tapaa
kestämättömään ajatteluun,
ja kun siihen sitten liitetään perustelu — kun
tämä on tietenkin ymmärrettävästi
nykyisessä maailmanmenossa sellainen perustelu, jota, vaikka
mieli tekisi, ei voi oikein käyttää — että nyt
puolustetaan lasten oikeuksia, näitten onnettomien lasten,
jotka vastoin tahtoaan, jos täällä nyt
oikein tulkitsee näitä joitakuita puheenvuoroja,
ovat joutuneet homoparien lapsiksi, osittain tietysti sen takia,
että äiti on ollut homoseksuaali ja sitten hän
on vielä ottanut kumppanikseen oman suuntautumisensa mukaisen
sukupuolen edustajan, niin syntyy ikään kuin vaikutelma,
että täällä pyrittäisiin
pelastamaan nämä lapset tästä kamaluudesta.
Nyt voin paljastaa, että kun täällä käytiin
viimeksi hedelmöityshoitokeskustelua ja poistuin tästä salista,
silloin tässä eduskunnassa työskenteli
yksi ihminen, joka on elänyt jo pitkään
sateenkaariperheessä ja jolla on kolme alle 10-vuotiasta
lasta, jotka juoksentelivat tuolla käytävällä minua
vastaan, ja tämä äiti sanoi, että katso
nyt, tässä näet näitä surkeita
lapsia, jotka — ainakin sen keskustelun perusteella, jota
täällä käytiin — eivät
näyttäneet kovin surkeilta. Kun tunnen heidät
nyt ehkä muutenkin, niin tiedän, että ne
uhkakuvat, joita täällä on viritelty
näitten lasten suojelemiseksi, ovat kestämättömiä,
kuten myöskin ne tutkimukset, joihin täällä on
viitattu, ovat osoittaneet.
Tästä syystä, kun toisin kuin hedelmöityshoitolaissa,
jossa ehkä pystyttiin ja pystytään spekuloimaan,
tuleeko niistä hedelmöityshoidolla aikaan saaduista
lapsista nyt onnellisia vai onnettomia — sitähän
ei koskaan etukäteen tiedä — tämän
lain yhteydessä kyllä tiedetään
eikä sitä nyt kukaan ole täällä yrittänytkään
kiistää, etteikö tämä laki
parantaisi ainakin näitten lasten käytännöllisteknisiä oikeuksia.
Heidän elämänsä tulee helpommaksi,
koska he ainakin saavat juridiset oikeudet siihen toiseenkin vanhempaan,
mikä nyt on ihan hyvä asia, ja sitä kukaan
ei ole kiistänyt, ei edes tuossa vastalauseessa ole kiistetty.
Kun täällä on kuitenkin olemassa
se perusongelma, että kun on kysymys homoperheestä,
niin se perustelu ei olekaan tässä tapauksessa
relevantti, vaikka se tietenkin heteroperheitten osalta on sitä.
Siksi sitten joudutaan sellaiseen kummalliseen logiikkaan, että pitäisikin
etsiä muita vaihtoehtoja. Ed. Räsänen
ja muutkin täällä niitä esittelivät,
siis tämä huoltajuus jne. Mutta kun kiistämättä ne
ratkaisut ovat huonompia, kuten täällä on
osoitettu ja valiokunnan mietinnössä on osoitettu,
ja ne ovat käytännössä hankalampia, niin
siksi, kun on olemassa tämmöinen periaatteellinen
syy, näiden lasten asemaa ei voi parantaa helpommalla ja
lasten kannalta juridisteknisesti ainakin paremmalla tavalla, vaan
pitäisi turvautua ikään kuin hankalampiin
menettelyihin. Tämä on sanalla sanoen kieltämättä vähintäänkin
kummallista.
Tästä syystä minusta on hyvä,
että hallitus on antanut selkeän, tällaisessa
parisuhteessa elävien lasten ja sellaiseen parisuhteeseen
elämään tulevien lasten kannalta yksiselitteisesti
hyvän ja heidän asemaansa parantavan lakiesityksen,
ja on hyvä, että lakivaliokunnan enemmistö on
asian perusteellisesti käsiteltyään päätynyt
sille kannalle, mille se on päätynyt. Voinkin
todeta, että kerrankin on ilo puolustaa tältä paikalta
hallituksen esitystä näin perusteellisesti kuin
voin sen nyt tehdä ja voin näin perusteellisesti
yhtyä valiokunnan mietintöön, mietinnön
enemmistön tahtoon, sellaiseen mietintöön,
johon on jätetty vastalause, tässä tapauksessa
tosin hallituspuolueen edustajien jättämä vastalause.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti: Myös arvostamalleni
ed. Erkki Virtaselle haluan todeta, että en puhunut missään
vaiheessa salaliitosta enkä myöskään
salaisesta valmistelusta. Kyllä kaikki nämä luettelemani
hyväksytyt lakiesitykset ovat olleet hyvin julkisia ja
hyvin julkisen keskustelun kohteina. Mutta asioita on pala kerrallaan muutettu.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todettakoon, että minä en väittänytkään
ed. Töllin sanoneen näin, vaan tämä salaliitto
oli ikään kuin minun päättelyni
logiikkaa, ja toki sen kestävyydestä voidaan olla eri
mieltä. Mutta en voi päätyä omalla
logiikallani muuhun kuin siihen, että täällä ikään
kuin ylläpidetään tällaista
jonkinlaista salaliittoteoriaa heteroparien pään
menoksi.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kollegat! Kyse on siis tällä vuosituhannella
tapahtuneesta kehityksestä lainsäädännössä.
Sinänsä on ollut oikein hauskaa ja piristävää kuunnella, kuinka
kaiken maailman tutkimukset tukevat tätä valtapoliittista
ja perinnön ja rahan säilymiseen ja suvussa pysymiseen
liittyvää tavoitetta, ja mihin kaikkeen se nyt
sitten kuuluukin, pankkitileillä ja muualla, lainsäädännöllisesti,
niin että oikeutetaan tämä jatkumo. Sitten
kuullaan täällä, kuinka tutkijat todistavat
kaiken biologisesti — psykologisesti ei oikeastaan kyllä ole
vielä todistettu kai mitään, mutta taidankin
olla ainoa psykologi täällä. Kyllä puoskarit
yleensä ... Sana "puoskari", sehän tulee siitä,
että ne olivat aikoinaan lääkäriä leikkiviä ihmisiä,
jotka synnytyksessä avittivat, ja sitten lääkärit
ovat olleet puoskareita. Nykyään lääkärit
syyttävät muita puoskareiksi — tai siis
ainoastaan lääkäreitä leikkivät tai
matkivat synnytyksessä, sieltä se lähti.
Mutta kun se menee tälle mielen alueelle, niin se tuntuu kyllä todella
rankalta, että yhtäkkiä täällä joku sanoo,
että ei mitään vaikutusta kehitykseen
ole sillä, minkälaiset vanhemmat on.
Okei, me olemme kaikki täällä, kansanedustajat,
luultavasti normaalien heteroitten lapsia. Joillakin voi olla isä mennyt
sodassa tai jotain, äiti pommituksessa, mutta tosiaan me
olemme sitten kehittäneet tämmöisen oman
logiikkamme omissa puolueissamme ja muuta vastaavaa. Sitten kun
makuasioista ei saa kiistellä, niin minä olen
sitä mieltä, että ne ovat ainoat asiat,
mistä me täällä kiistelemme.
Nämäkin ovat ihan perinteisiä makuasioita,
jos niitä nimittää jotenkin arvokkaammin,
koska ainahan uskonnot ja muut vastaavat käsitteet yleensä ovat
joustaneet lainsäädännön ja
rahan tullessa enemmän valtaan. Siitä on koko
meidän historia todistuksena.
Tämä tuntuu jotenkin uskomattoman säälittävältä,
kun nykytutkimus pystyy hyvin pitkälle osoittamaan ja on
osoittanutkin esimerkiksi aivoissa olevien peilisolujen olemassaolon,
tavallaan löytänyt sen ihmeellisen, oikein biologisen, perusteen
ja fysiologisen perusteen sille, miten lapsi justiin ja ihminen
on kaikista mimeettisin eli matkivin otus. Aina, kun sanotaan, että apinoi jotain,
niin ei se tarkoita sitä, että apinat olisivat vielä jotenkin
apinoivampia. Ihmiset ovat tässä mielessä kaikkein
matkivimpia ja varsinkin pikkulapsi. Kun selailette niitä sivuja
taikka käytte netissä, niin lapsipsykologia todistaa,
että ihmisillä on tiettyjä kehitysvaiheita.
Kielenkin oppii tiettyjen kuukausien aikana, tiettynä vuodenaikana
paremmin, kun on se vaihe, kun tietty elin aktivoituu.
Mutta se, että jotkut väittävät,
ettei merkkaa mitään, kenen kanssa kasvaa, niin
se on jotenkin niin säälittävää,
onnetonta ja kyvytöntä osoitusta siitä,
miten tätä lakia puolustellaan jotenkin muulla
tavalla kuin sillä, että tämä on
valtapoliittinen perintöön ja rahaan liittyvä näkemys,
ehkä myös ihmisnäkemys, kun on vihreitä,
voisiko sanoa, vihreitä ... Tässä voi
niin kuin jäljittää tätä, kun
täällä lueteltiin sitä vuoden
2002 lakia ja siitä eteenpäin tulevia koeputkimuunnoksia,
että meillähän on tämmöinenkin
filosofislooginen kehitys olemassa yhteiskunnassa, että kun
vähemmistöt saavat oikeuksia, niin ne vetoavat
siihen, että niitä ei olekaan, niin kuin esimerkiksi Rkp
ja kielipolitiikka. Eli vaikka niitä ruotsinkielisiä on
periaatteessa 4—5 prosenttia Suomessa, niin silti oikeudet
on niin kuin 10—15 prosen- tilla.
Samalla lailla, kun nainen vapautettiin aikoinaan Suomessa ainakin
näin demokraattisesti ekana, niin loppujen lopuksi tästä voi
päätellä sen loputtoman, tavallaan vapauden
perversion, että halutaan vapaaksi miehestä kokonaan:
koeputki, äitiys, nainen. Eli aina, kun joku on ollut sorretussa
asemassa — tätä on tutkittu Amerikassa
näitten afroamerikkalaisten ja muitten kaikkien keskuudessa,
ja mitä tahansa tuolla maailmalla, Intiassa, kaiken näköisiä kokeita
tehty ja tutkimuksia — niin aina se vapaus ja vapautuksen tunne
menee överiksi, ja kun sillä saa sitten valtaa,
siihen liittyy raha, niin sitä jatketaan. Tässä loppujen
lopuksi on myös tämä kierre olemassa, jota
sitten selitellään jonain ihmisen luonnollisuuteen
kuuluvana asiana. Ihmisen aivoistakin on todistettu, että ne
eivät ole noin 50 000—60 000
vuoteen muuttuneet miksikään.
Kaikista suurin syy, minkä takia me emme oikeastaan
todella pysty muuttamaan käyttäytymistämme,
on se, että me emme kerta kaikkiaan fysiologisesti ja biologisesti
ole muuttuneet tässä kymmenien tuhansien vuosien
aikana oikeastaan paljon mihinkään. Sen voisivat
jotkut alan miehet vielä paremminkin todistaa. Mutta se,
että sitten meille selitellään näitä tai
kerrotaan, jotkut tutkijat muokkaavat sen mukaan, mitkä puolueet tilaavat
näitä tutkimuksia, on säälittävää.
Mutta vielä kerran: Sen poliittisen tahon ja ideologian,
joka tekee tämmöisen vapaamielisen ratkaisun,
on nyt hyväksyttävä se vastuu. Totta
kai meillä on tieteiselokuvissa ja scifeissä malleja
siitä, että lapset ja nuoret tulevat kasvamaan
sukupuolettomammiksi, tunteettomammiksi, pinnallisemmiksi, niin
että heillä ei ole enää suuria
tunteita. Kun jokainen meistä psykologeista tietää sen, että tunteet
opitaan useasti äidin ja isän eri sukupuolta olevissa
rähinöissä, valtavissa tunnekuohuissa,
kaikessa semmoisessa, missä saa ilmaista niitä,
niin jos nyt on kaksi sukupuolta, jotka vaan lipsuttelee pikkuhiljaa
siinä, niin ei koskaan opi ilmaisemaan eikä kokemaan
lähellä sitä anteeksiantoa tai joitain
suuria raamatullisiakaan harmageddonvisioita.
Totta kai nämä ovat ihan selviä asioita,
mutta vielä kerran se, että jokainen, joka puhuu
sitten ja ottaa tutkijoita näihin juttuihin mukaan puolustellakseen
sitä, että ei lapsiin vaikuta se, kenen kanssa,
kun sen tietävät normaalit heteroparitkin, että se
vaikuttaa kaikista eniten ja tietyissä kehitysvaiheissa,
niin ottakoon myös sen poliittisen ja ideologisen vastuun.
Sanokoot kokoomuslaiset, että he haluavat luonnottomamman
myös — kun suomalaisessa loitsussa sanotaan, että "nouse
jo luontoni lovestasi, haon alta makaamasta haltijani" — kun
kokoomuslainen ei halua enää todellista vahvaa
persoonaa vaan kesytetyn, lähes tunteettoman perijän,
rahan säilyttäjän, ja eikä väliä,
vaikka se olisi vähän outo friikki tai jotain
muuta, niin että nyt tämmöinen ihmistyyppi
sopii meille, koska se on rahan, voisiko sanoa, perinnöllisyyden
kannalta tärkeämpi arvo kuin semmoinen perinteinen
kristillinen ihmiskäsitys.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen kahteen kertaan viittasi
joku-sanalla tutkijaan, johonka puolestaan ed. Ojala-Niemelä viittasi
kertoessaan, että tutkimusten mukaan heteroparien lapsilla
ei ole poikkeavaa määrää mielenterveyshäiriöitä taikka
poikkeavaa koulumenestystä verrattuna sitten niiden perheiden
lapsiin, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Tämä tutkija
on lastenpsykiatri, tutkimusprofessori Tytti Solantaus Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksesta, jotenka tieteellisestä näytöstä on
kysymys, enkä usko, että se näyttöä nyt
tekee huonommaksi, että hän on lääkäri
eikä psykologi.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen nyt kyllä liioitteli
aika pahasti, nämä mielenterveyshäiriöt
veti kaikki tuohon nippuun. En sanonut toki sinne päinkään.
Sanoin, tai tahdoin sanoa — me olemme kaikki näistä heterosuhteista
tulleet, ja minä näen täällä aika
kummallisia tyyppejä, niin kuin ed. Tiusasen ja itsenikin
ja ed. Erkki Virtasen ja kaikki, me olemme kasvaneet aika omituisiksi,
ja toiset ovat rauhallisempia, niin kuin ed. Oinonen tuossa, ja
kaikkea — että ei sitä voi perustella
jollain heterosuhteella, ed. Tiusanen, vaikka olisi kuinka psykiatri
ja hallitsisi kemian. Se on kyllä aika paljon tämmöisiä henkimaailman
ja psyykkisiä kasvatusjuttuja, joihin liittyy toki muitakin yhteiskunnallisia
tekijöitä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtaselle tekee nyt mieli sanoa,
että ei täällä todellakaan kukaan
ole väittänytkään, että hetero-
tai homosuhteet siihen vaikuttaisivat. Täällä nimenomaan
on väitetty, että ne eivät vaikuta. Te
olette sen sijaan väittänyt, että täällä on
väitetty, että ne vaikuttaisivat, ja sitten te
kumoatte sen väitteen, jota täällä kukaan
ei ole esittänyt. Tässä on jonkinlainen
ristiriita.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minä mielestäni
sanoin sen, että sitten jos puuttuu tämä plus-
ja miinusnapaisuus, ollaan vaan samaa sukupuolta eikä riidellä eikä osoiteta
suuria tunteita eikä tule kaikkea mitä tahansa,
niin kuin on tullut, niin silloin jää tavallaan
lapselta kokematta tuoksujen, hajujen, pelkotilojen, vihatilojen,
kaikkien sovitusten, lähirakkausanteeksiantojen kautta
ne tunteet, jotka liittyvät tämmöisiin
valtaviin tunteisiin. Silloin meidän on myönnettävä se,
että totta kai tämänkaltaisissa tapauksissa — niin
kuin on paljon näyttöä — aivan
kuten ed. Kasvi sanoi, tulee suvaitsevammaksi ja tavallaan rauhallisemmaksi
ja katsoo maailmaa niin kuin ruusunpunaisempana, se on todistettu.
Meidän on hyväksyttävä sitten,
että me haluamme sen kaltaisia ihmisiä, jotka
eivät välttämättä — huom.,
tästä ovat tutkimukset siis yhtä mieltä — enää ilmennä tunteitaan
niin kuin me olemme ne käsittäneet. Te voitte
keksiä sille sitten jotain muita selityksiä, mutta
siihenhän lääkärit ovat tavallaan
rauhoittavilla ja muilla pyrkineet jo kauan, ettei tunteita olisikaan.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! On kovin mielenkiintoista seurata, miten tiukasti
ja suvaitsemattomasti tämän lain kannattajat suhtautuvat
niihin, jotka ehkä oman arvopohjansa tai muun syyn perusteella
suhtautuvat tähän toisella tavalla. Tämä on
semmoinen kysymys, jossa toisten ihmisten arvojen, asenteiden ja näkemysten
aliarviointi ei ole sivistystä, se on jotain muuta. Minun
mielestäni kaikilla tässä salissa olevilla
on oikeus olla puolesta tai vastaan ja perustella omaa näkemystänsä näillä eri
perusteilla.
Itse katson asiaa sillä tavalla, että lapsen
mahdollisuus kehittyä tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi
ihmiseksi edellyttää ihmisten, läheisten ihmisten,
mukanaoloa hänen elämässään,
myöskin oikean elämän opin saamista.
Se edellyttää läheisten ihmisten mukanaoloa,
sellaista kasvuympäristöä, jossa on hyvä kasvaa:
rauhallista kotitilannetta, perhetilannetta, mahdollisuutta olla koulussa
rauhassa ilman kiusatuksi tulemista, sellaista viihtyisää asuinympäristöä,
jossa on turvallinen koti, jossa on turvallinen yhteisö ja
ympäristö.
On jotenkin kummallista, kun havaitsee, että täällä esimerkiksi
perheen merkitystä lapsen kasvun kannalta vähätellään,
on todella merkillistä. Kyllähän vanhemmuudella,
isällä, äidillä, suvulla, ystävillä,
kaikilla, on vaikutusta pienen lapsen ja nuoren ja aikuisenkin elämään.
Ja jos me katsomme tämän päivän
tilannetta, niin meillä valtaosa nuorista kasvaa hyvin
ja pärjää elämässään
hyvin mutta meillä on hyvin paljon syrjäytyneitä,
joiden syrjäytyminen alkaa jo kodista, siitä,
että he eivät ole saaneet rakkautta, eivät omilta
vanhemmiltaan, eivät ystäviltään,
eivät suvultaan, ainakaan riittävästi,
eivätkä myöskään ymmärtämystä elämän,
kasvun kivuissa. Ja kun elämä joka tapauksessa
on näin kovaa, niin tämmöisen pienen
lapsen mahdollisuudet kasvaa tässä yhteiskunnassa
ovat kuitenkin erityisen tärkeät ja niiden eteen
meidän kaikkien pitää tehdä kaikkemme.
Katson tätä asiaa lapsen oikeuden kannalta mutta
myöskin vanhempien ja sukulaisten kannalta. Lapsella on
syntymästään oikeus vanhempaansa, haluttiin
sitä tai ei. Lapsen kasvaessa, kun hän ymmärtää,
että on olemassa biologinen vanhempi, on lähes
jokaisessa tapauksessa niin, että lapsi etsii biologista
vanhempaansa. Perheen sisäisessä adoptiossa, kun
usein adoptio tapahtuu silloin, kun lapsi on hyvin pieni, jopa vauvaikäinen,
lapsi ei voi itse valita tai tehdä siitä päätöstä,
onko hänellä oikeaa isä- tai äitisuhdetta omaan
biologiseen äitiin tai isään tai sukuunsa. Sen
tekevät aikuiset omasta intressistään,
ehkä — ja varmasti näin on — uskoen
siihen, että tämä on lapselle parhaaksi.
Minä katson, että tässä mielessä tähän
lakiin ja sen hyväksymiseen liittyy keskeinen lapsen etua koskeva
ristiriita. Lapsen edun voi turvata monilla muillakin keinoilla
kuin sisäisellä adoptiolla, huoltajuuden vahvistamisella
tai joitain muita säädöksiä hyödyntämällä tai
muuttamalla.
Toisaalta jos katsotaan isovanhempien merkitystä, meillä on
suomalaisessakin kulttuurissa havahduttu entistä enemmän
siihen, että isovanhemmat ovat äärettömän
tärkeitä tuommoiselle pienelle kasvavalle lapselle
ja lapsen kontakti isovanhempiin on tärkeä. Myöskin
isovanhempien oikeus olla lastenlastensa kanssa tekemisissä on
erittäin, erittäin korkealle asetettava oikeus. Tässä perheen
sisäisessä adoptiossa rikotaan kumpaakin asiaa.
Lain mukaan adoptiossa katkeaa oikeus biologiseen vanhempaan
ja katkeaa oikeus myöskin isovanhempiin. Te sanotte täällä,
että se perustuu suostumukseen. Niin se perustuukin, mutta se
ei oikeuta ajattelemaan niin, että miksi suostui. Minä,
joka olen, niin kuin varmaan moni teistäkin, nähnyt
elämän nurjan puolen — olen käynyt
sadoissa kodeissa, missä väkivalta, alistaminen,
riistäminen koskee lapsia, vanhempia ja monia muita, ulkopuolisiakin — olen
tullut siihen tulokseen, että tällaisessa tilanteessa
monesti apu saattaa löytyä läheisestä ihmisestä,
isovanhemmista, enoista, sedistä tai muista sukulaisista,
tai miksei hyvistä ystävistä ja varmaan
hyvistä perheistä. Mutta jos lapselta katkaistaan
nämä yh-teydet, joita tämä luovuttaminen
edellyttää, niin en minä ole ihan vakuuttunut,
että se on kaikista parasta sen lapsen osalta.
On huomattava, että meillä on ihmisiä,
joilla ei mene välttämättä hyvin.
On sellaisia vanhempia, joiden elämäntilanteet
vaihtelevat, ja joskus on sellainen tilanne, että voi olla,
että heikkona hetkenä tulee mieleen, että minä voin
suostua tähän adoptioon. Mutta kun se on lopullinen
suostuminen, niin tämä biologinen vanhempi ei
voi peruuttaa sitä koskaan, vaikka hän ehkä saisi
elämänsä paremmille raiteille. Minä puhun
semmoisista, jotka ovat elämässään
vaikeuksissa, ja tietystikään kaikkia biologisia
vanhempia, jotka mahdollisesti hyväksyvät tämän
adoption, tämä ei koske. Mutta niitäkin
on, joita se koskee, ja siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee
etsimään biologista vanhempaansa, ja siinä vaiheessa,
kun tämän biologisen vanhemman elämäntilanne
paranee, hän on menettänyt lapsensa.
Tässä mielessä te, jotka kannatatte
lakia, voitte tätä kannattaa, mutta minä toivon,
että te suhtaudutte myöskin kunnioituksella ja
arvostuksella siihen näkemykseen, jota minä esimerkiksi edustan
tässä asiassa. Tämä on juridiikkaa,
mutta tämä on myöskin ihmisen elämään
liittyvää jokapäiväistä asiaa.
Olen sitä mieltä, että tämä lakiesitys
tulee hylätä.
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisi mielenkiintoista ollut nähdä se,
että ed. Kaltiokumpu olisi ollut kuulemassa täällä keskustelua
pidempään, koska aika kunnioittavasti täällä on
suhtauduttu eri näkökulmiin. On ollut väitteitä ja
vastaväitteitä ja käyty asia-argumentein
näitä perusteita. Mutta, ed. Kaltiokumpu, teitä kuunnellessa
ei voi olla päättelemättä ja
kysymättä sitä, että jos ja
kun näette näin, että kun lapsi itse
ei voi pienenä päättää sitä,
onko yhteydessä biologisiin vanhempiinsa vai ei, ja se
on aikuisten ratkaisu, niin tulisiko teidän mielestänne
koko adoptio tehdä mahdottomaksi, koska tämä,
mitä logiikkaa ja keskustelua äsken kävitte
itsenne kanssa tuolla pöntössä, koskee myös
heteropareja, koskee olemassa olevaa adoptiolainsäädäntöä.
Tämän lain myötähän
ei tule uutta elementtiä siihen, mitä tapahtuu
adoption kautta. Tämä vain tuo sen mahdollisuuden rekisteröityneissä parisuhteissa
eläville, mutta itse adoptiolakiin teidän pitäisi
sitten tehdä muutos, jos olette sitä mieltä,
mitä äsken pöntöstä sanoitte.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummulla, niin kuin meillä kaikilla,
on oikeus toki omiin mielipiteisiin. Näin pitää ollakin.
Mutta sen verran haluan tuohon ed. Kaltiokummun puheenvuoroon ottaa
kantaa, kun hän puhui, että yhteys biologisiin
sukulaisiin katkeaa, että toki näin tapahtuu juridisessa
mielessä, mutta ei sosiaalisessa mielessä. Tässä tilanteessa
tulevat uuden perheen isovanhemmat, sukulaiset mukaan kuvioon. Itse tiedän
lukuisia perheitä, jotka elävät hyvin
onnellisessa asemassa niin, että heillä on itse
asiassa kolmet isovanhemmat, joista kahdet ovat juridiset ja yhdet
ovat sitten sosiaaliset, ja tämä yhteys toimii
erittäin hyvin. Eli ei pidä ymmärtää tätä niin,
että automaattisesti ne yhteydet biologisiin vanhempiin,
isovanhempiin, sukulaisiin katkeavat. Ne katkeaa vain, jos näin
halutaan, ja yleensä perheet eivät niin halua.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan täsmälleen samasta
asiasta kuin ed. Heinonen: Nyt kun ed. Kaltiokummulla on jo pyydettynä vastauspuheenvuoro
ja
se on myöskin luvattu, niin kiinnitän täsmälleen
samaan huomiota, että minä en pysynyt siinä osassa
mukana, jossa siis tällä juridisella operaatiolla
häviää henkinen, sosiaalinen elämänsuhde.
Nyt minulta meni niin kuin ohi, ympäri, ja hyvä kuulla
vastaus heti perään.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen on ihan oikeassa siinä,
että voi olla joitain muita läheisiä, jotka
sitten korvaavat tämän biologisen isovanhemman.
Minä puhun biologisesta suhteesta, biologisesta vanhemmasta
ja biologisesta isovanhemmasta. Juuri tästä, ed.
Pulliainen, oli kysymys, ja juridisesti se katkeaa. Se käy
juuri niin kuin minä sanoin. Se on myöskin kirjoitettu
tänne lakiin, eli se katkeaa samalla tavalla. Vaikka ed.
Paasiolla olisi virtaa käydä kovaa väittelyä tästä ja
nostaa kauheaa vastakkainasettelua, niin sitä en lähde
tekemään, mutta totean, että nykyisen
aviopuolisoja koskevan ottolapsilainsäädännön
mukaan ja lain perustelujen mukaan tämähän
on tarkoitettu sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsen vanhempi on
kuollut.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mies ja nainen voivat saada lapsen. Avioliitto
on miehen ja naisen välinen liitto. Nämä ovat
perusasioita, ja näiden pohjalta tulee meidän
lainsäädäntömmekin tehdä.
Täällä keskustelun alkuosassa ed. Esko
Ahonen esitellessään lakivaliokunnassa jätettyä vastalausetta
toi hyvin esille ne perusteet, miksi tätä lakiesitystä ei
tulisi hyväksyä. Haluan yhtyä näihin
ed. Esko Ahosen esille tuomiin näkemyksiin.
Samoin ed. Kaltiokumpu toi äsken esille sen näkökohdan,
joka liittyy isovanhempiin, muihinkin sukulaissuhteisiin. Tästä on
nyt käyty keskustelua. Pidän myös tätä eräänä huomionarvoisena
seikkana, miksi käsiteltävää esitystä ei
tulisi hyväksyä. Katson, että on normaalia
myös adoptiotilanteessa, että lapsella on isä ja
on äiti, ja tähän tilanteeseen ei tarvita
mitään muutoksia. Elämässä tapahtuu
kuolemantapauksia, onnettomuuksia, joissa menetetään
jompikumpi vanhemmista. Nämä ovat poikkeustapauksia,
mutta silloinkin lähtökohta on ollut, että ovat
omat vanhemmat, isä ja äiti, ja tältä pohjalta
myös adoptiolainsäädännön
tulee meidän maassamme olla.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.
Tämä keskustelu, joka nyt minunkin kuullen on
tänä iltana käyty, on tehnyt minut entistäkin vakuuttuneemmaksi
siitä, että äänestän
tämän mietinnön hyväksymisen
puolesta.
Minä ymmärrän nämä muut
hyvin monimutkaiset lähestymistavat. Niitä on
varmaan syvällisesti mietitty, rakennelmia aikaansaatu
ja vielä arvopohjaa käytetty siinä hyväksi.
Kunnioitan niitä kaikkia. Minusta tämä on
viime kädessä pragmaattinen asia, joka koskee
olemassa olevan tilanteen synnyttämää rekisteröintitapahtumaa,
ja siinä kaikki. Se riittää perusteluksi.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että on sinänsä sääli,
että tämä hallituksen esitys ei ollut
perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Se olisi ollut varmasti hyödyllistä asian
kokonaisarvioinnin kannalta. Hallituksen esityksessähän
on perustuslakiarviointi, ja siellä todetaan, että hallituksen
esitys on perustuslain mukainen. Täytyy sanoa, että tuo
arviointi olisi kuitenkin voinut olla hieman kattavampi, hieman
perusteellisempi ja se olisi voinut käsitellä argumentteja
ehkä myöskin molempiin suuntiin huolellisemmin.
Kun aikaisemmin käsiteltiin parisuhdelakia, niin tässä yhteydessähän
asia oli perustuslakivaliokunnan arvioitavana, ja silloin perustuslakivaliokunta
totesi, että ei ollut sinänsä mitään
estettä sille, etteikö voitu evätä adoptio-oikeus
rekisteröidyssä parisuhteessa. Katsottiin, että se
on kuitenkin sen liikkumavaran puitteissa yhdenvertaisuusperiaatteenkin
suhteen, mikä lainsäätäjällä ylipäätänsä on,
mutta tästä tietysti ei voida tehdä vastakohtaisjohtopäätöstä.
Se ei tarkoita sitä, etteikö adoptio-oikeutta
voitaisi myöntää, joten tältä osin
asia tietyllä tavalla jäi auki.
Nyt kuitenkin tässä suhteessa täytyy
sanoa, että täällä on myöskin
hallituksen esityksen perusteluissa kiinnitetty huomiota Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan. Tietysti tätä kohtaa
olisi voinut hieman perusteellisemmin käsitellä tässä yhteydessä,
ja siltä osin tuo arviointi on jossain määrin
puutteellinen.
Jos katsotaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja,
niin täytyy todeta, että viivästymisestä Suomi
saa melkein kuukausittain ratkaisuja. Se on Suomen suurimpia ongelmia. Mutta
on selvästi toinen asiaryhmä, jossa Suomi saa
kielteisiä tuomioita, ja se on nimenomaan tuo 8 artikla
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joka koskee perheyhteyttä.
Jos me katsomme näitä kielteisiä tuomioita, niin
ne hyvin usein koskevat nimenomaan isää, isän
asemaa erotilanteissa, isän biologista asemaa ja myöskin
sitten sitä, millä tavalla viranomaiset arvioivat
isyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Voidaan todeta, että meillä on
tietty vinosuuntaus tässä suhteessa,
jossa isän asemaa käsitellään,
ehkä on väärin sanoa epäasianmukaisella
tavalla, mutta ei käsitellä kuitenkaan tasapuolisesti.
Tietysti tämän ihmisoikeussopimuksen artiklan
arviointi tässä suhteessa olisi ollut varmasti
perusteellista ja perusteltua.
Kuitenkin täytyy todeta, että tässä yhteydessä, kun
on kysymys lapseksiottamisesta, sovelletaan lakia lapseksiottamisesta
ja sen 9 §:ää. Silloin jos sovelletaan
9 §:n 1 momentin pääsääntöä eli
pitää olla vanhempien suostumus adoptioon, silloin
ei ole minkäänlaista ongelmaa. Silloin jos biologinen
vanhempi antaa suostumuksensa adoptioon, niin silloin mielestäni
tilanne on täysin ongelmaton.
Mutta sitten kun mennään 2 momenttiin, silloin
kun voidaan tehdä ratkaisu kuitenkin biologisen vanhemman
tahdon vastaisesti, niin tässä suhteessa voidaan
kysyä, onko tuo kynnys riittävän korkea.
Tietysti tältä osin täytyy sanoa, että lapsen
etu on ensisijainen. Siitä ei ole minkäänlaista
epäilystä, ja laissa todetaankin selvästi,
että ratkaisu pitää tehdä lapsen
edun mukaisesti. Mutta tällä perusteella voidaan
kuitenkin tehdä ratkaisu vastoin vanhemman tahtoa, ja sen
lisäksi, että katsotaan, että se on lapsen
edun mukaista, pitää olla syytä arvioida,
ettei ole riittävää aihetta ymmärtää tuon
biologisen vanhemman kieltäytymistä tässä suhteessa.
Tietysti kysymys nyt on aika pitkälti siitä, mikä se
kynnys on tältä osin, kun biologisen vanhemman
suostumus syrjäytetään. Siltä osin
täytyy sanoa, että mielestäni lakivaliokunta
on tehnyt kohtalaisen hyvää työtä.
Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että biologisten
vanhempien oikeudet on turvattu tehokkaasti ja että kyseessä on
ainoastaan poikkeuksellinen tapaus. Tässä suhteessa
mielestäni on tärkeätä, että kun lakiesitys
tulee mitä ilmeisimmin hyväksytyksi, niin siinä yhteydessä kuitenkin
annettaisiin oikeusministeriön toimesta — toivon
tätä suuresti — ohjeistusta, että se
kynnys todella on näissä tapauksissa, joita tämä laki
koskee, erittäin korkea. Siis sen pitää olla
aivan poikkeustapaus, ja silloin pitää hyvin konkreettisesti
kyetä osoittamaan, että se on lapsen kokonaisedun
mukaista, että tällä tavalla tehdään.
Tietysti tärkeätä on se, että tuomioistuimetkin
myöskin soveltavat erittäin korkeata kynnystä.
Arvoisa puhemies! Jos palaan tähän puheenvuoroni
alkuun, niin olisi sinänsä ollut ihan hyvä,
että perustuslakivaliokunta olisi arvioinut ihmisoikeusnäkökulmista
sitä, missä tuo kynnyksen suurin piirtein näissä tapauksissa
pitäisi olla, koska se olisi ollut hyvää johdantoa
myöskin sitten tuomioistuinten ratkaisuille tulevaisuudessa.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua tänään
on ollut mielenkiintoista kuunnella. Kysymyshän on nais-
ja miesparien oikeuksien ja heidän perheessään
elävien lasten oikeuksien vahvistamisesta. Esityksen keskeisenä tavoitteena
on siis nimenomaan parantaa näiden rekisteröityjen
parien perheissä elävien lasten oikeudellista
asemaa, ja tästä lähestymiskulmasta tätä kysymystä pitää ehdottomasti
lähestyä.
Neljä konkreettista ongelmaa tällä hetkellä Suomessa
on. On ensinnäkin se, että rekisteröidyn
parin perheessä elävällä lapsella
ei ole lapsen elatuksesta annetun lain nojalla oikeutta saada elatusta
sosiaaliselta vanhemmaltaan. Toiseksi, erotilanteessa lapselle ei
voida vahvistaa tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen vanhempaansa.
Kolmanneksi, jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, lapsen asemaan
ja hänen huolenpitonsa järjestämiseen
liittyy epävarmuutta. Neljänneksi, lapsi ei peri
sosiaalista vanhempaansa eikä tämän sukulaisia.
Tästä lähestysmiskulmasta tätä asiaa
on pitänyt lähestyä, niin kuin hallitusohjelmassa
on tehty, ja sen mukaan on nyt edetty.
Edustaja Sasi nosti tässä esille näitä kysymyksiä lähinnä niihin
tilanteisiin, joissa biologisen vanhemman tahdon vastaisesti toimittaisiin. YK:n
lasten oikeuksien yleissopimus lähtee kuitenkin 21 artiklassa
siitä korostuksesta, että lapseksi ottamisen eli
adoption tulee aina perustua erityisesti lapsen etuun. Nostinkin
tuossa debatissa esille sen, että tämän
lakimuutoksen täytäntöönpanossa
tulee huomioida ottolapsineuvonnan tärkeä asema,
koska lapsen etu kussakin yksittäistilanteessa tulee arvioida
aina erikseen, kuten toki myös tuomioistuinkäsittelyssä.
Neuvonnassa lapsen edun arvioiminen samaa sukupuolta olevien vanhempien
perheissä saattaa vaatia tarkennuksia nykyiseen adoptioneuvonnan
ohjeistukseen. Ja niin kuin oikeusministeri totesikin, niin näitä ohjeistuksia
ollaan nyt paraikaa tekemässä.
On erityisen tärkeää, että myös
täydennyskoulutukseen ja tuohon muuhun perehdyttämiseen
annetaan riittävästi nyt varoja sosiaalityöntekijöiden
osalta, jotka tässä joutuvat ehkä pohtimaan
näitäkin kysymyksiä, joita edustaja Sasi esille
nosti.
Kuitenkin lopputuleman pitää aina olla se,
että kun tuon adoption lopulta sitten käräjäoikeus vahvistaa,
niin sen tulee harkita, että kyseisissä yksittäistapauksissa
ratkaisu tehdään vain ja ainoastaan lapsen edun
mukaisesti.
Yleiskeskustelu päättyi.