Täysistunnon pöytäkirja 48/2009 vp

PTK 48/2009 vp

48. KESKIVIIKKONA 6. TOUKOKUUTA 2009 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

5) Laki ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja vuokrauksesta

 

Markku Rossi /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessani esitän säädettäväksi lain Eta-maiden ulkopuolelta tulevien tahojen toiminnan sääntelystä ja rajoituksista kiinteistöjen hankintaan ja vuokraukseen Suomessa.

Ulkomaalaisten tahojen kiinteistöomistukset edustavat vielä toistaiseksi määrältään varsin pientä osaa vuosittain tehtävistä kiinteistökaupoista. Koska nähtävissä on lisääntyvää kiinnostusta suomalaiseen kiinteistönomistukseen, on mielestäni tarpeen määritellä lainsäädännön keinoin kiinteistöjen hankinnan ja niiden käytön pelisäännöt.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että eduskunta sääti vuonna 1992 lain, jossa rajoitettiin ulkomaalaisten kiinteistönhankintaa Suomessa. Kun Suomi 1995 liittyi Euroopan unioniin, saimme viiden vuoden siirtymäajan tälle laille, joten se jouduttiin kumoamaan vuoden 2000 alusta. Silloin olisi ollut kumoamisen sijasta mahdollisuus muuttaa lakia niin, että Eta-maiden ulkopuoliset tahot olisivat jääneet edelleen lain piiriin. Niin ei kuitenkaan jostain syystä menetelty. Nyt nämä kiinteistöhankinnat ovat koko ajan kasvussa, ja siksi on hyvä varautua mahdollisiin ongelmiin, ennen kuin niitä alkaa nykyistä laajemmassa mitassa esiintyä.

Julkisuudessa esiintyneet ongelmat ovat koskeneet lähes pääasiassa venäläistahojen kiinteistöhankintoja. Se, miksi juuri venäläisten osuudesta puhutaan, johtuu yksinkertaisesti siitä, että he ovat suurin ryhmä ulkomaalaisia kiinteistön ostajia. Myös heidän tekemänsä yksityiset kaupat ovat usein huomattavasti keskivertoa kiinteistökauppaa suurempia. On myös käynyt ilmi, että venäläisten kiinteistövälittäjien toiminnassa on ilmennyt jonkin verran epäterveitä piirteitä.

Lakialoitetta ei ole suunnattu ketään vastaan. Siinä ei mainita nimeltä Venäjää tai Kiinaa tai mitään muutakaan lakiesityksen tarkoittamaa ulkomaalaistahoa. Tarkoitus on ainoastaan selkeyttää pelin sääntöjä ja huolehtia siitä, että ulkomaalaisen hankkimaa kiinteistöä käytetään aiottuun tarkoitukseen ja yhteiskunnalliset velvoitteet kuten verot ja maksut tulevat asianmukaisesti hoidetuiksi. Lakialoitteessa ei sinällään kielletä kiinteistön myyntiä. Siinä kielletään ostaminen Eta-alueen ulkopuoliselta taholta. On turha puhua, että Eta-alueen ulkopuolisten tahojen ostot kieltävällä lailla rajoitettaisiin tosiasiallisesti kiinteistökauppaa, asuuhan Eta-alueella yli 300 miljoonaa ihmistä, joten potentiaalia ostamiseen kyllä riittää. Lisäksi EU-maissa asuu pysyvästi useita miljoonia ulkomaalaisia, jotka lakialoitteessa tietyin ehdoin rinnastetaan Eta-maiden kansalaisiin.

Kiinteistön vuokraus on hyvä vaihtoehto niin asumiseen, vapaa-ajan tarkoituksiin kuin yritystoimintaankin, ja onhan se myös ostamista huomattavasti edullisempi tapa. Suomi on toimiva yhteiskunta, jossa kiinteistönvuokraaja voi olla turvallisella mielellä käytön suhteen. Eikä vuokraaminen ole kiinteistönomistajalle huono vaihtoehto, se saattaa osoittautua pitkällä aikavälillä jopa myyntiä tuottavammaksi.

Herra puhemies! Ulkomaalaisten hankkimat kiinteistöt ovat vaikuttaneet merkittävästi kiinteistöjen hinnanmuodostukseen. Tämä korostuu erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen alueella, mutta lisääntyvässä määrin myös muualla Suomessa. Lisäksi ulkomaalaisten hankkimat kiinteistöt ovat monessa tapauksessa kooltaan suuria ja sijaitsevat usein luonto- ja muilta arvoiltaan merkittävissä paikoissa. Erityisesti tämä koskee ranta-alueelta hankittuja kiinteistöjä.

Pidän lyhytnäköisenä muun muassa kuntien omistuksessa olevien kiinteistöjen ja maa-alueiden myyntiä ulkomaalaisille. Uusien asukkaiden saanti ja mahdollinen, lähinnä vapaa-ajan viettoon liittyvän yritystoiminnan tulo paikkakunnalle sekä helpotus talousongelmiin eivät ole mielestäni perusteltuja syitä. Saadun kauppahinnan vaikutus talousongelmiin on kertaluontoinen ja parhaassakin tapauksessa varsin vähäinen. Samoin uusien asukkaiden tulo ja yritystoiminnan syntyminen eivät ole ainakaan merkittävästi toteutuneet.

Oleellinen asia on myös niin sanotun vastavuoroisuusperiaatteen puuttuminen. Jos maanhankinta ulkomaalaiselle Suomesta on mahdollista, tulisi sen olla vastavuoroisesti mahdollista myös suomalaisille kyseisessä maassa. Esimerkiksi Venäjällä tämä ei ole mahdollista.

Lakialoitteessa ei puututa jo olemassa oleviin ulkomaalaisomistuksiin niin, että omistajalla olisi syytä pelätä omaisuutensa suojaa. Keneltäkään ei oteta mitään pois eikä kenenkään jo olemassa olevaa omistusta muutoinkaan loukata. Aloitteessa on ainoastaan määritelty muutamia kiinteistön käyttöön liittyviä ehtoja, joista suurimman osan pitäisi jo sinällään olla itsestäänselvyyksiä. Kun kyseessä on normaali ja rehellinen, asiansa hoitava kiinteistönomistaja, hän voi olla täysin turvallisella mielellä. En myöskään näe syytä, miksi aloitteen kaltainen lainsäädäntö vähentäisi kiinnostusta sijoittumisesta ja sijoittamisesta Suomeen. Miksi niin tapahtuisi? Ei maan omistaminen sinällänsä ole merkittävää ja merkitsevää investoinnin kannalta. Merkitsevää on, mitä maalla tehdään, mitä siihen rakennetaan, mitä tuotetaan tai minkälaisia palveluja tarjotaan.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka Suomen EU-jäsenyys rajoittaa joiltakin osin merkittävästikin kansallista lainsäädäntöä, on siitä huolimatta tärkeätä, että turvataan kansallisomaisuuden, kansallisten arvojen ja strategisesti tärkeiden alueiden ja toimintojen säilyminen mahdollisimman pitkälle kansallisen päätöksenteon piirissä säilyttäen silti Suomen maine mahdollisimman ulkomaalaisystävällisenä, joustavana ja oikeudenmukaisena valtiona. Tämän vuoksi katson, että on tarpeen 1) tarkentaa ulkomaalaisten jo hankkimien kiinteistöjen käytön ja yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista hoitamista, 2) siirtyä ulkomaalaisten omistuksen suhteen vastavuoroisuusperiaatteen noudattamiseen lakiesityksessä ilmenevällä tavalla sekä 3) hyödyntää ulkomaalaisten toimijoiden myönteiset vaikutukset Suomelle sallimalla kiinteistöjen vuokraaminen ja niiden asianmukainen käyttö.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä asia on ollut kovasti esillä viime aikoina julkisessa keskustelussa, ja pidän hyvänä sitä, että siitä asiasta nyt myöskin keskustellaan täällä eduskunnassa ja että tällainen esitys on tehty, jotta voidaan asialliselta pohjalta katsoa tosiasioita. Pidän myöskin erittäin tärkeänä sitä, että puhutaan vastavuoroisuudesta. Ei voi olla oikein, että Eta-alueen ulkopuoliset maat voivat ostaa Suomesta kiinteistöjä ja tontteja, mutta suomalaiset eivät vastaavasti voi harjoittaa vastaavaa toimintaa ulkomailla. Eli on erittäin tervetullutta, että tämä asia tulee nyt täällä keskusteluun ja käsittelyyn, ja siitä kiitän ed. Rossia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! EU-jäsenyyden alla täällä salissa käsiteltiin EU:n ulkopuolisen ja ylipäänsä ulkomaalaisen maanomistuksen rajoitteita. Silloin olin häviävällä puolella. Eduskunnassa oli varsin vahvaa halua kuitenkin paremmin vaikuttaa ulkomaiseen maanomistukseen. Nyt tältä osin selvästi tämä asia on lähtenyt käsistä, kun tämä asia on jäänyt ikään kuin kunnan ja isännän tasolla hallittavaksi. Pitää ehdottomasti olla laajempi tarkastelu näissä maanomistusjärjestelyissä. Se liittyy tietysti osin turvallisuuspuoleen, rahaliikenteeseen liittyviin selvitystarpeisiin mutta erityisesti myöskin maankäytön näkökulmaan. On selvää, että tällä hetkellä hintakehitys on karkaamassa suomalaisten käsistä eräillä alueilla. Ja myöskin sitten on selvästi nähtävissä, jos kunnan rakennustarkastajat tekevät ratkaisuja, että kansallismaisema on Kilpisjärven kaltainen, mikä on tällä hetkellä se tilanne. Pitäisi pystyä jonkin kuntaa laajemman tason tarkastelemaan näitä asioita. (Puhemies: Minuutti!) Kilpisjärvi on surullinen esimerkki tästä asiasta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rossi on tehnyt erittäin tärkeän aloitteen. Voidaan kysyä, kuinka kauan suomalaisten päättäjien toimimattomuus venäläisten kiinteistö- ja maakauppa-asiassa jatkuu. Miksi annamme EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten henkilöiden ja yritysten ostaa Suomesta kiinteistöjä ja maata? Eihän meilläkään ole oikeutta käydä esimerkiksi Siperiassa tai Valko-Venäjällä ostamassa kiinteistöjä tai maa-alueita.

Pidän tarpeellisena sekä Suomen eduskunnan että Venäjän duuman hyväksymiä lakeja, jotka toteuttavat tasavertaisuuden kiinteistön- ja maanostossa. Koska Venäjän poliittisella johdolla ei ole halua muuttaa lainsäädäntöään, pitää myös eduskunnan miettiä toimiaan vastavuoroisesti. Venäläisten täysin valvomaton oikeus ostaa kiinteistöjä ja maata paikoista, joilla Suomen kannalta saattaa olla strategista merkitystä, ei ole viisasta. Ei voida kuvitellakaan, että Venäjällä hyväksyttäisiin suomalaisten kiinteistö- ja maakauppoja heidän strategisilla alueillaan. Miksi meidän pitäisi hyväksyä se, että näin voidaan tehdä Suomessa? Jos venäläisten kiinteistö- ja maakauppoja ei haluta rajoittaa, pitäisi sitten säätää kaupoille tuntuva vero. Todennäköisesti sekään ei vaikuta. Yhtenä edellytyksenä mahdollisuudelle ostaa kiinteistöjä tai maata olisi, että on ollut esimerkiksi viisi vuotta Suomen kansalainen.

Arvoisa puhemies! Pidän onnettomana myös sitä, ettei missään ministeriössä ole tarkkaa tietoa siitä, mitkä tai ketkä kiinteistöjä ja maata ostavat. Venäläisetkin ostavat maata ja kiinteistöjä esimerkiksi bulvaaniyritysten kautta. Pidän outona sitä, ettei hallitus ole ryhtynyt ratkaisemaan tätä asiaa. Hyristään vain, että venäläiset tuovat Suomeen rahaa, niin kuin tietysti tuovatkin jonkin verran. Presidentti Halonenkin närkästyi maakauppoja koskevista kysymyksistä presidentti Medvedevin vierailun aikana. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Hyvä! — Ei sen vuoksi, että venäläiset mökkiasukkaat tuovat muutamille mökkikuntalaisille lisätuloja, voida unohtaa kauppojen yksipuolisuutta.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellinenkin puhuja sanoi, niin tämä tehty lakialoite on erittäin tärkeä, ja itse asiassa on tärkeää myöskin, että maan ja kiinteistöjen myynti saadaan linjattua myös kansallisen turvallisuuden osaksi, ei vaan vastavuoroiseen maanhankintaan perustuvaksi.

Maan ja kiinteistöjen myynnin vapauttamista kuntien kannalta perusteltiin salikeskusteluissa aikanaan muun muassa kuntien kiinteistöverotuotolla ja harvaan asuttujen alueiden piristyvällä elinkeinoelämällä. Monella maalaiskunnalla elinkeinoelämän asiakasmäärät ovatkin paikkakunnalle muuton ja kesäasukkuuden myötä kasvaneetkin, mutta kiinteistöveroja on yhä useammin pitänyt periä ulosoton kautta. Tosin kyse on useimmiten ollut enemmänkin tietämättömyyteen kuin rahattomuuteen perustuvasta ongelmasta.

Maan turvallisuuden puitteissa strategisesti tärkeiden alueiden listaaminen on itsessään kannatettava asia, mutta itse asiassa kaikki maan myynti Etan ulkopuolisille henkilöille ja yhteisöille sekä vuokraaminenkin tulisi kyllä mielestäni kokonaan saattaa luvanvaraiseksi.

Kun tästä laista aikanaan keskusteltiin, oltiin myöskin huolestuneita lähinnä saksalaisten vyörystä maahamme. Nyt asia on sikäli muuttunut, että pääosa alueen myyntihintojakin nostavista kiinteistö- ja maakaupoista on venäläisten tekemiä, ja lisähuolta keskustelussa onkin nyt herättänyt kauppoihin liittyvät maa-alueet, kauppojen rahoitustausta ja bulvaanien käyttö. Sinisilmäisyys tässä asiassa ei todellakaan ole Suomineidon etujen mukaista tällä hetkellä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minäkin kiitän ed. Rossia, että hän on tehnyt lakialoitteen tästä mielestäni varsin tärkeästä ajankohtaisesta asiasta. Tämän aloitteen sisällön osalta hieman olen ehkä erilaisella mielellä, mutta asian esille nostaminen on tärkeää.

Itse tein kaksi kuukautta sitten tästä toimenpidealoitteen, joka on helpompi tehdä kuin tämä lakialoite. Siinä esitin luvanvaraisuutta näille vastaaville maanhankinnoille, en kylläkään -vuok-raukselle.

Vähän historiaa. 20 vuotta sitten meillä oli ulkomaalaisten maanhankinta rajoitettu varsin tiukasti ja yksiselitteisesti. Sitten EU-jäsenyyden toteutumisen aikoihin lakia jouduttiin muuttamaan ja mentiin tähän täysin vapaaseen maanhankintaoikeuteen kaikille ulkomaalaisille, ja silloin, niin kuin ed. Karhuvaara juuri totesi, muistan, kun käytiin keskustelua, niin pelättiin, että saksalaiset tulevat isolla rahalla ja ostavat meidän kauniit rantamme, mutta näin ei ole käynyt, ja olisi voinut olla, että saisivat hiukan tullakin ostamaan. Ei se nyt olisi paha, vaikka tuolla maaseudulla saksalaisiakin vielä liikkuisi. Niitä aika vähän liikkuu. (Ed. Lahtela: Maitolavat ovat hävinneet!)

Mutta todellakin nyt, kun tilanne on muuttunut, Neuvostoliitto hajosi ja kun siitä on kulunut pian 20 vuotta, niin nyt ovat tulleet nämä uusrikkaat, jotka ovat rahansa hankkineet kuka milläkin tavalla, ja he ovat nyt sitten liikkeellä täällä Suomessa maanhankintamielessä, ja tämä on yleistynyt vuosi vuodelta. Ehkä nyt tällä hetkellä laman takia on hiljaisempaa ja kai jossain tapauksessa on käynyt niinpäin, että he ovat myyneet niitä pois, jos vaan ostajia löytyy, mutta niitä nyt ei tällä hetkellä tietysti hirveän paljon löydy.

Herra puhemies! Totesin, että tein oman toimenpidealoitteen tästä asiasta, ja todellakin siinä esitän, että EU—Eta-alueen ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen maanhankinnalle Suomesta säädettäisiin lupamenettely. Eli ei tällaista ihan näin jyrkkää kieltoa, kuin ed. Rossi esittää, vaan lupa, jonka joutuisi hakemaan ennen kaupan solmimista maistraatilta. Maistraatti on nykyisin maakuntatasoinen valtion viranomainen, jota juristi johtaa, ja siellä voitaisiin harkita, tarkistaa jokaisen kaupan osalta (Ed. Rajamäki: Tarvittaisiin muutakin kuin juridiikkaa!) erikseen se, mihin tarkoitukseen maa hankitaan, miten hankinnan rahoitus on järjestetty, mahdolliset rahanpesu- ja muut epäilyt selvittää etukäteen ja sitten myös ostajan erilaiset kytkennät, joissa on ilmennyt aika paljon epäselvyyttä.

Tästä tarpeesta on erityisesti päästy näkemään kokemuksia Saarijärvellä, missä venäläiset liikemiehet, joilla on kytkentöjä monenlaisiin tahoihin eri puolilla maailmaa ja jopa Moskovan johtopaikoille asti, ovat hankkineet maata tai pyrkineet hankkimaan isoja maa-alueita. Jo hieman aikaisemmin venäläiset hankkivat Puolustusvoimien viestimaston läheisyydestä maa-alueen ja rakensivat sinne hallin, josta ei oikein kukaan tiedä, mitä siellä hallissa tapahtuu. Se, miksi se maa-alue on hankittu ja tehty se halli juuri siihen Puolustusvoimien kannalta tärkeään paikkaan, aiheuttaa aika lailla kysymyksiä ja epäselvyyttä. Täälläkin se oli kyselytunnilla kerran esillä, mutta ministerit olivat joko haluttomia kertomaan tai eivät tienneet asiasta mitään, ja ainakin se, että jos he eivät tiedä mitään tällaisesta asiasta, on suorastaan huolestuttavaa. Eli tällaisten kytkentöjen ja tarveselvitysten tekeminen on kyllä mielestäni hyvinkin perusteltua ja sitä kautta maanhankinnan säätäminen luvanvaraiseksi on paikallaan.

Ehdoton kielto on varsin jyrkkä toimenpide. Vastavuoroisuus tietysti on ihan hyvä periaate, ja sekin johtaa varmaan aika pitkälle. Toisaalta lopputuloksena on oikeastaan sama menettely niin kauan, kunnes sitten esimerkiksi Venäjä muuttaa omaa lainsäädäntöään. Siihen voi mennä kauan aikaa, mutta jos se muuttaisikin, niin sitten ostot lähtisivät ehkä käyntiin niinpäin, että sieltä tulisivat nämä rahamiehet ostamaan Suomea, mutta täältä ei ehkä olisi sitten niin hirveän paljon ostajia sinnepäin. Ja kun siellä ei vieläkään ole esimerkiksi kiinteistölainsäädäntö kunnossa, niin epävarmuutta on myös niissä kaupoissa, mitä sillä puolella tehdään.

Mielestäni se vastavuoroisuus, vaikka se on hyvä periaate, ei ole ihan ehkä loppuun harkittua tässä. Mielestäni parempi malli on se, että pannaan kaikki luvanvaraiseksi ja Suomen viranomaiset harkitsevat nämä mainitsemani tekijät jokaisen kaupan osalta erikseen. Uskon, että pääsääntö olisi se, että luvat myönnettäisiin. Mutta voisi olla, niin kuin ehkä Saarijärven tapauksessakin olisi voinut käydä, että lupaa ei olisi myönnetty, jolloin paljon epätietoisuutta, epävarmuutta, polemiikkia olisi jäänyt syntymättä, jos näin olisi voinut jo etukäteen tapahtua.

Täällä mainittiin tämä epäterve hintakehitys, johon tämä venäläisten maanhankinta Suomesta on johtanut. Sekään ei ole kyllä pitkällä aikavälillä tervettä, että suomalaisten omaisuuden arvo nousee ansiottomasti, kohtuuttomasti sen tähden, että jotkut epämääräiset rahamiehet tulevat ostamaan hyviä paikkoja.

Herra puhemies! Vielä ihan lyhyesti totean tästä ed. Rossin aloitteesta, että tässä sellainen kysymys herää, voimmeko me tällä lailla rajoittaa suomalaisen myyjän oikeutta myydä omaisuuttaan, kenelle hän itse haluaa. Onko siinä perustuslaillinenkin ongelma? (Ed. Rajamäki: Hyvä, jos keskusta haluaa panna isäntiä vähän järjestykseen!) Mielestäni sitäkin jouduttaisiin miettimään, jos mennään tälle näin ankaralle kieltolinjalle. Siksi, herra puhemies, toivon, että tämä lakialoite otetaan käsittelyyn ja sen rinnalla tehdään sitten minun toimenpidealoitteeni mukainen laki.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn siihen kuoroon, joka kehuu tätä ed. Markku Rossin lakialoitetta. Se täyttää nimittäin erittäin hyvin sen tarpeen, mikä täällä eduskunnassa on ollut nurkan takana pitkän aikaa, että näistä ulkomaalaisten maakaupoista pitäisi yleensäkin varmasti eduskunnassa keskustella tavalla, joka tuottaisi lopputuloksen, joka sitten on analyyttisen tarkastelun jälkeen niin selkeä, että tiedetään, miten suhtaudutaan kaikkiin niihin maihin, jotka ovat joko EU:n jäsenmaita tai sitten ovat EU:n ulkopuolella, entisen Eta-alueen ulkopuolella.

Siinä periaatteessa, miten tämä lakialoite tämän kaiken sanoo, tärkeimmät asiat on sanottu eli ehdotettaisiin lakia "Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden, yhtiöiden, yhteisöjen ym. tahojen toiminnan sääntelystä ja rajoituksista kiinteistöjen hankintaan ja vuokraukseen Suomesta". Ihan hyvä tehtäväksianto tämmöisenään. Ed. Kankaanniemi luetteli muutamia lisäaspekteja, jotka aivan hyvin voitaisiin ottaa siinä yhteydessä käsittelyyn ja huomioida silloin se teksti, mikä teillä on ollut omassa toimenpidealoitteessanne.

Minä olen henkilökohtaisesti näitä samoja asioita miettinyt, pitäisikö tässä jotenkin näin edetä, mutta puolestani taas en halunnut sitä yhtenä kansanedustajana tehdä. Olen yrittänyt vähän muualta kysyä, miten tässä voitaisiin mennä eteenpäin, jotta saataisiin selkeä tulos aikaiseksi. Sen takia on hyvä, että nyt tälle aika tuli näin. Tämä taitaa olla elävää elämää meillä Euroopan yhteisössä, että näin tapahtuu.

Nythän vaan suomalainen väestö on joko syystä tai syyttä hyvin huolissaan näistä maakaupoista. Tällä hetkellä ne ovat kohdistuneet hyvin voimakkaasti kaikkeen siihen, mitä venäläiset ovat Suomesta ostaneet. Vähän aikaa sitten, aivan niin kuin ed. Karhuvaara kertoi, pelättiin saksalaisia, ja en tiedä, onko pelätty baltteja välillä vai milloin mitäkin, mutta se on tätä meidän suomalaisuuden kansainvälisyyden harrastuksen puutetta, että on näin primitiivinen pelko joka suuntaan.

Pitää tietenkin aina tarkkailla tarkkaan, mitä myy ja mitä ostaa. Ainoa semmoinen minusta selkeä lähtökohta tässä on, että kaikkia, tulevat nämä ostajat mistä tahansa, koskee tämä vastavuoroisuusperiaate. Mutta minä en ymmärrä sitä ihan samalla lailla kuin eräät puhujat täällä ymmärtävät, että jos suomalainen ostaa jostain muualta, niin sieltä pitää ostaa yhtä aikaa. Se ei ole niin, vaan minä ymmärrän tämän semmoisena periaatteena, että jos jonkun maan kansalainen — tässä tapauksessa nyt, kun me puhumme, se on venäläinen — ostaa Suomesta, niin samalla lailla suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus ostaa Venäjältä jostain, ei välttämättä siltä henkilöltä, joka sieltä tuli ostamaan Suomeen, vaan ihan jostain muualta.

Nythän tässä on kysymys lainsäädännöistä, jotka eivät tietenkään ole yhtään yhteensopivia. Venäjällä on aivan erilainen käsitys koko raja-alueesta, jossa heillä on voimassa lainsäädäntö, että sieltä ei mitään osteta. Eikö meillä silloin voi olla voimassa aivan analoginen hallinnollinen ohje, että meiltä ei raja-alueelta voi tässä tapauksessa venäläiset ostaa mitään, koska me emme voi sieltä raja-alueelta ostaa mitään? Mutta olen ymmärtänyt myöskin niin, että heidän tulkintansa raja-alueesta on aika lailla sporadinen ja voi olla yhtenä päivänä yhdenlainen ja toisena päivänä toisenlainen. Eli se täytyisi ihan asiallisesti virkamiestyönä selvittää, mitkä ovat heidän tulkintansa.

Tiedän, että Keski-Euroopassa, siis EU-alueella, on maita, joissa on saman suuntaisia ehtoja, joissa on tietty raja-alue, josta ei saa ostaa. Muualla, kun tehdään maakauppoja, se hinta sidotaan niin, että mikäli ostaja muuttaa pois, hän joutuu myymään sen samalla hinnalla, ja valtion on pakko se ostaa. Hän ei voi rakentaa edes semmoista jotain spekulatiivista bisnestä sen varaan. En tiedä, mitä kaikkea muuta on, mutta puhun vaan näin sen takia, että joitain hajatietoja olen kuullut.

Se on anteeksiantamatonta, jos tässä meillä Suomessa ei mitään tehdä. Minä olen yrittänyt meidän ministeriemme kanssa tästä puhua ja tulen yrittämään uudestaan. Toivon, että jokainen teistä puhuu sekä ulkomaankauppaministeri Väyryselle, jonka rooteliin tämä ehkä kaikista asiallisimmin kuuluisi näiden nimikkeiden perusteella, että ulkoministeri Stubbille, joka on ihan yhtä lailla tässä tärkeässä tilanteessa. Nämä molemmat ministerit voisivat yhdessä ulkoministeriössä pistää pystyyn työryhmän — ed. Rossi voisi aivan erityisesti ministeri Väyrystä tässä hiillostaa — joka selvittäisi koko tämän asian ja kävisi nämä bilateraaliset neuvottelut lävitse. Siinä yhteydessä tietenkin täytyy sitten myös katsoa, pitääkö tähän ottaa Bryssel jotenkin mukaan.

Tämä voi olla iso ja tosi hankala asia kaikkinensa, mutta tässä on erittäin hyvä syy edetä nyt huolellisesti, sillä ihan liian suuri pelko Suomen väestössä on. Se on osittain aiheellista muutamien kauppojen takia, joista ei ole saatu tarkkoja tietoja, kun on ruvettu kysymään, ja sitten on herätetty epäilyjä, jotka aivan hyvin voivat pitää paikkansa. Voi olla, että siinä on tiettyjä turvallisuusnäkökohtia, jotka ovat spekulatiivisesti olleet ykkösasia, mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Meistä kukaan ei sitä tiedä, eduskunta on aika lailla ulkopuolella koko tästä tilanteesta, niin tapahtuneista kaupoista kuin siitä, mitä niiden yhteydessä sitten niille tarkoitusperille ja maakaupoille on tarkoitus tehdä ja mitä nämä ostajat ovat ilmoittaneet.

Siis, arvoisa puhemies, kaikkinensa iso asia ja siinä mielessä tietysti jonkun mielestä hankala, mutta tyypillinen virkamiesvalmisteluun kuuluva asia, jossa perusmateriaali löytyy siltä ajalta, kun aikanaan Eta-alue erotettiin omakseen ja maakauppalainsäädäntö suunnattiin toisella lailla. Nyt täytyy ottaa askel erilaiseen suuntaan ja edetä tässä asiassa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on olennaista se, että tämä asia on keskustelussa. Toki rehellisesti on sanottava, että hallituksen esityksen ja valmistelun kauttahan tässä vasta voidaan saada jotain tulosta. Ei tämän lakialoitteen kautta tietenkään mitään tapahdu. Tästä on nyt viestitetty eri kautta hallitukselle täältä eduskunnasta, ja olisi toivottavaa, että hallitus ottaa tämän vakavasti, kuten edustajakin toivoi, valmisteluun.

Vastavuoroisuus ei minusta ole mikään ratkaisu tähän. En minä usko, että nyt Suomen näkökulmasta Sortavalan tontit ovat jokin vastapunnus, vaan kysymys on enemmän siitä, että tasapainoisen aluekehityksen, hintakehityksen ja myös kaikkien tähän liittyvien ilmiöiden hallitsemiseksi isäntäratkaisut ja kuntataso eivät riitä, vaan tarvitaan laajempaa tarkastelua tähän kysymykseen. Totta kai sitten tietysti rahan liikkeisiin, pääoman liikkeisiin, rahanpesuun liittyvät monet muut mekanismit, mutta kysymys on myös alueiden käytöstä, mitä minä haluan korostaa tässä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinällään asia, mihin tämä aloite on puuttunut, on hyvä, mutta minä pelkään tässä sitä, että se juna on kyllä jo karannut pahasti käsistä eikä sitä saada enää hallintaan. Nimittäin kun pääomilla ei ole kotimaata, niin kun te puhutte tässä koko ajan, että venäläiset tulevat tänne ostamaan, niin entäs jos se venäläinen on muuttanut Saksaan, sillä sattuu olemaan venäläinen nimi kyllä vielä? Miten tapahtuu sen rajaaminen näinpäin, jos hän muuttaakin takaisin Venäjälle, ottaako Suomi valtion haltuun sen maan sitten, kun tässä tämmöinen keikka on tehty? Kannatan sitä ajatusta, että tämä saataisiin hallintaan, mutta tämä kyllä näyttää siltä, jotta sen pakittaminen on hyvin vaikeata. Silloin tulevat nämä ed. Rajamäen näkemykset esille, miten saada tämä hallittua. Meillähän Suomessa on hyvin tarkat säännökset kaikesta rakentamisesta ja lupapolitiikasta. Toivon mukaan näissä uusissa kaupoissa saataisiin jotain tämän tyyppistä kuin on olemassa, mutta kyllä minä veikkaan, että kivinen tämä tie tulee olemaan.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilän näkemykseen rajavyöhykkeestä: sehän on samalla tavalla molemmin puolin. Ei Suomessakaan voi rakentaa rajavyöhykkeelle. (Ed. Akaan-Penttilän välihuuto) — Määritelmä on ihan sama. — Mutta se rajavyöhykkeen raja toisella puolen rajaa, tuolla itäpuolella, on vähän kuin veteen piirretty viiva. Meillähän se on aika selkeä tältä osin. Mutta en näe tätä vastavuoroisuuskuviota tässä ollenkaan isona ongelmana.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällä vastavuoroisuudella pitää ymmärtää ja tarkoittaa nimenomaan sitä, että eri maiden välillä, Suomen ja Venäjän, Suomen ja Kiinan tai Suomen ja jonkun muun Eta-alueen ulkopuolisen maan kansalaisten välillä on mahdollisuus saman tyyppiseen kaupankäyntiin ja toimintaan. Minusta se on reilu peli, se on niin kuin fair play: me saamme ostaa Venäjältä maata, ja venäläiset saavat ostaa Suomesta maata. En minä halua olla estämässä ja rajoittamassa kaupantekoa. Maailman sivu kuuluu, että me voimme tehdä kauppaa, kiinteistökauppa mukaan lukien, mutta pelisäännöt siinä pitää olla.

Ed. Paajasen mainitsemaa raja-aluevyöhykettä ei todellakaan Venäjällä ole määritelty. Se on hirveän helppo sanoa, että raja-alueelta ei myydä. Venäjällä ei ole myöskään kiinteistörekisteriä. Siellä on aika paljon sen tyyppisiä asioita, joidenka kanssa me pelaamme, ja ostajat ja myyjätkin pelaavat ihan eri tyyppisillä pelisäännöillä. Sen vuoksi kyllä — niin ja tässä vaiheessa kiitoksia eri kommenteista — tämäkin lakiesitys (Puhemies: Minuutti!) omalta osaltaan eduskunnassa vie asiaa eteenpäin, mutta toivon mukaan nimenomaan myös sitten muissakin maissa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan, että tämä vastavuoroisuus on molemminpuolinen periaate. Ed. Rossi aika hyvin sen määritteli. Minä olen ihan samaa mieltä siitä kaikkinensa.

Ed. Paajaselle sanoisin tästä rajavyöhykkeestä, että minä olen kyllä lukenut ja ymmärtänyt asian niin, että venäläinen rajavyöhyke on ihan eri kuin miten me Suomessa sen ymmärrämme. (Ed. Hoskonen: On!) Siis se ei ole pelkästään pitempi tai syvempi, vaan se voi sijaita aivan jossain muuallakin kuin rajavyöhykkeellä. Voi olla viikosta tai päivästä kiinni, miten se määritellään, koska siellä eri virkamiehillä on erilainen käsitys. Mutta oli tämäkin miten tahansa, niin se on tyypillinen asia, joka pitää siinä selvitysryhmässä sitten selvittää, mitä kaikkea se pitää sisällään. Mutta samalla tulee huomioida se teidän toinen huomionne, kun on omasta maasta kysymys esimerkiksi Suomessa, että kyllä maanomistajan pitää saada itse päättää, kenelle hän sen myy, kunhan sen tekee vain lain ja asetusten mukaisesti.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelalle sanoisin, kun hän sanoi, että nyt on jo vähän myöhäistä, että juna on mennyt jo. Minun mielestäni nyt on taas hiukkasen parempikin aika, kun se koskettaa myöskin näitä venäläisiä ostajia nykyaikaan. Jos tämä asia saataisiin nopeasti etenemään, voisi hyvinkin olla tehtävissä jotakin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun ehkä viisain lähtökohta on se, että tämä kissa nostetaan pöydälle, koska tästä aika tavalla puhutaan muualla ja on nettiadressia ja Ruokolahdella sikäläinen valtuutettu ennen kunnallisvaaleja laittoi myös paikallisen adressin liikkeelle.

Yksi taustatilanne on se, että etenkin Kaakkois-Suomessa, ehkä myöskin Pohjois-Karjalassa, kuitenkin rajan läheisyys ja Venäjä ovat vahvuus. Lappeenranta — täällä ed. Paajanen tietää sen — elää osin venäläisen kaupan kautta, ja ne tulot sieltä ovat merkittäviä ihan kuntataloudellekin.

Kolmanneksi, historiallisesti tässä ihan lähellä tällä hetkellä Helsingin kaupunginmuseon käytössä oleva Aurora Karamzinin omistuksessa ollut Hakasalmen huvila Mannerheimintien toisella puolella on osoitus siitä, miten venäläinen pääoma on aikaisemmin, ennen joulukuuta 1917, ollut täällä ikään kuin luonnollisella tavalla. Yksi puoli on tämä historiallinen syvyys tässä asiassa.

Mutta sitten kun käytännön puoleen mennään, on tietysti hyvin tärkeätä katsoa se, millä tavalla tämä venäläinen maa- ja kiinteistökauppa nostaa maan ja kiinteistöjen hintaa. Sen se tekee ehdottomasti. Sitten eräs ongelma on ollut asemakaavoitetulla alueella: Esimerkiksi Ruokolahdella, Savitaipaleella, Taipalsaaressa, on hankittu omakotitaloalueelta omakotitalo ikään kuin kesämökiksi ja sitten jätetty se aika vähälle käytölle. Se on sitten ongelma, joka heijastuu naapureihin.

Tämä niin sanottujen uusrikkaiden valmius nostaa kiinteistöjen hintaa ja käyttää rahaa voimakkaasti on tietysti sillä tavalla ongelma, että usein näiden rahojen lähtökohta on epäselvä ja on tapahtunut myös ihan selvää sijoitustoimintaa niin, että raha on tuotu tänne Suomeen ikään kuin pankkiin eli hankittu suomalaista omaisuutta ja tällä tavalla tämä raha on löytänyt turvallisen kohteensa. Tämäkin on ongelma, joka liittyy murroksessa olleeseen Venäjään, 1990-luvun Venäjän historiaan.

Mutta sitten itse keskusteluun: On aika tavalla ollut äänenpainoja, jotka ovat liittyneet ikään kuin yleiseen ulkomaalaisvastaisuuteen, tässä tapauksessa venäläisvastaisuuteen. On ikään kuin tuuletettu sellaisia venäläisvastaisia tunteita tämän yksityiskohdan, tämän sinänsä tärkeän ja perustavaa laatua olevan asian eli maan ja kiinteistöjen myynnin, kautta. Tietysti jos puhutaan nykypäivästä ja tulevaisuudesta, niin näkökulma, että venäläinen ei saa ostaa Suomesta maata, on, voisiko sanoa, jossakin määrin myös rasistinen näkökulma.

Selvää on myöskin se, että se, että suomalaiset eivät voi ostaa maata tai kiinteistöä Venäjältä, eivät edes Viipurista, Karjalan Kannakselta tai muualta entiseltä Suomen alueelta, on aika kyseenalainen asia. Itsekin Viipurin hyvin tuntevana — isäni on Viipurista — pitäisin erittäin hienona asiana, jos suomalaista pääomaa olisi päässyt mukaan myöskin kunnostamaan Viipuria. No, tässä on ollut monta muttaa matkassa ja on edelleenkin, mikä johtuu Venäjän valtion laillisuuden epäselvästä tilanteesta etenkin maanomistuksen suhteen.

Mitä tulee epäluuloon venäläisiä toimintoja ja toimia kohtaan, tulee mieleen tämä Keski-Suomen kysymys siitä, mitä siellä peltihallissa tapahtuukaan. Se on yksi piirre tässä asiassa.

Käytännön kysymys Kaakkois-Suomen Kotkasta on se, että Kotkan kaupungin ja lähikuntien yhdessä omistama, myös Kouvolan omistama, Kymenlaakson sairaanhoitopiirin osakeyhtiö on myymässä venäläisille vanhan sairaalan ja sen yhteydessä 23 hehtaaria maata. Tätä vastaan on hyvin perustavaa laatua olevat perusteet: Kiinteistö voidaan vaikka myydä, mutta miksi myydä 23 hehtaaria maata? Tässä pitäisi olla ostajana jonkunlainen kuntoutussairaala tai kuntoutustoimintaa harjoittava yritys, siis ihmisten kuntouttamista harrastava yritys. Kotkan kaupunginjohtaja on käynyt asiaan tutustumassa Moskovassa ja tullut hyvin vakuuttuneena pois, että hyvä on mahdollisen kaupan vastapuoli. Mutta tässä tapauksessa tämä taloudellinen tilanne on estänyt kaupan synnyn.

Samalla Kotkan kaupunki on siis tämän sairaanhoitopiirin kiinteistöyhtiön (Kastele Oy) lisäksi itse valmis kaupungin johdon toimesta myymään 26 hehtaaria vielä lisämaata tälle venäläiselle yritykselle, jonka toimintaa ei oikein ole pystytty verifioimaan Itävallassa, Sveitsissä tai muualla, missä on kerrottu sillä toimintaa olevan. Kyllä tähän liittyy aika tavalla epäselvyyttä, huonoa läpinäkyvyyttä.

Tästä pääsemmekin siihen, kuka on myyjä. Suomalainen myy ja aina myy kalleimmalla mahdollisella. Tähän liittyy myös tällainen ahneuskysymys: Onko suomalaisten pakko aina myydä venäläisille tai yleensäkään kenellekään maata, tai onko nimenomaan kunnan pakko myydä maata ulkomaalaiselle tai yleensäkään kenellekään? Tällaisia kysymyksiä tietysti syntyy.

Itse pidän hyvänä, että ed. Rossi on tehnyt lakialoitteen 35/2009, mutta samalla kuulutan sitä, että kun me nyt tässä tästä asiasta keskustelemme, niin sen tulisi tapahtua sillä tavalla hallitusti, ettei sen tausta ole vihamielisyys, vaan se voisi lähteä käytännön kysymyksistä ja niin, että myös suomalaisilla olisi vastuu myyjinä, miten he käyttävät omistamaansa kiinteistöä taikka Suomen maaperää, onko se sellaista kauppatavaraa, että se on aina myytävä eniten tarjoavalle.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Markku Rossin aloite Eta-maiden kansalaisten oikeudesta hankkia Suomesta kiinteistöjä itsellensä tai vuokrata kiinteistöjä tai näiden henkilöiden omistamien yhteisöjen oikeutta hankkia kiinteistöjä Suomesta on erinomainen lakialoite. Tämä on aivan oikein, että asia nostetaan nyt keskusteluun ja tutkitaan perin pohjin. Toivon hartaasti, että hallitus ottaa tämän asian vakavasti ja tämä hyvä lakialoite johtaa tämän asian tarkkaan tutkimiseen.

Kuten ed. Rossi oivallisesti totesi, niin tämä lakialoite ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan tässä vaan on kissa nostettu pöydälle asian tarkaksi tutkimiseksi. On syytä saada tähän kiinteistöjen hankintaan selkeät pelisäännöt Eta-alueen ulkopuolelta tuleville kansalaisille ja yhteisöille. Ihan selkeitä ylilyöntejä tällä alueella on tapahtunut, ja itärajan pinnassa asuvana olen näitä ongelmia muutamia jo havainnutkin. Ja tämän vastavuoroisuusperiaatteen tulee, totta kai, olla olemassa, elikkä kun Suomen kansalainen menee ulkomaille, niin hänellä pitää olla yhtäläinen oikeus hankkia maita, kiinteää omaisuutta, sieltä, jos sen maan kansalaisella on sama oikeus täällä Suomessa. Ilman vastavuoroisuusperiaatetta mielestäni tällaista oikeutta ei pidä antaa tai tähän on lakimuutos tehtävä niin, että kiinteistöjen vuokraaminen ja ostaminen tulee luvanvaraiseksi tässä tapauksessa.

Pahintahan tässä kiinteistöjen hankinnassa on se, että kunnat joutuvat monesti erittäin vaikeaan tilanteeseen. Esimerkiksi tässä Ruokolahden tapauksessa ostetaan omakotitalotontteja, jotka sitten ovat vain hyvin pieneltä osin vuodessa käytössä. Suurimman osan aikaa talot ovat tyhjillään ikään kuin kesämökkeinä. Tämähän loukkaa myös sitä, että kunta on olettanut hyviä tontteja myymällä saavansa itselleen uusia veronmaksukykyisiä asiakkaita, mutta tässä kesämök-kitapauksessa niitä ei suinkaan tule. Tämänkin takia asia on hyvä selvittää pelkästään kunnan oikeudellisen aseman selkiyttämiseksi.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen aivan oikein kiitteli tätä aloitetta, ja toivonkin, että hän omassa asemassaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana on omalta osaltaan edesauttamassa tämän lakialoitteen jatkokäsittelyä. Ed. Rossin aloitteessa sivulla 2 on mainittu kolme pääkohtaa, tiivistyskohtaa. On tarpeen "tarkentaa ulkomaalaisten jo hankkimien kiinteistöjen käytön ja yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista hoitamista - -." Tämä on aivan erinomainen huomio. Samoin sitten ovat nämä kaksi muutakin kohtaa vastavuoroisuusperiaatteesta ja sen tutkimisesta, mitä vaikutuksia sillä on, onko sillä myönteisiä vai kielteisiä vaikutuksia. Tämä on myös erinomainen huomio.

Ja tämä lakialoite ei tietenkään saa johtaa siihenkään, että hyödyllinen ja hyvässä tarkoituksessa ja rehellisesti tehty kiinteistökauppa tai vuokraaminen tällä lakialoitteella estettäisiin, vaan todellakin selkeytettäisiin pelisäännöt, ettei mitään vahinkoja pääsisi tapahtumaan. On syytä muistaa, että Suomessa on voimassa myös rahanpesua koskeva lainsäädäntö. Elikkä, jos tulee suuri rahasumma pankkiin, niin aina kysytään, mistä tämä on hankittu ja onko tämä mahdollisesti rahanpesutarkoituksessa tehtävä sijoitus. Tätäkin taustaa vasten on aivan oikeutettua, että tämä lakialoite etenee ja saadaan kiinteistökaupalle ja vuokraukselle selkeät pelisäännöt Eta-alueen ulkopuolelta tuleville toimijoille.

Toivon, että tämä lakialoite saa hyvää myötätuulta eduskunnasta, ja kun olen havainnut, että tässä lähetekeskustelussa on ollut vain pelkästään puoltavia mielipiteitä, niin uskon tällä otannalla, että eduskunnan puolelta tälle hyvälle, erinomaiselle lakialoitteelle on vahva tuki.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! En olisi tullut tänne, jos ed. Hoskonen ei olisi tuota viimeistä lausettaan sanonut, tässä salissa ainoana, joka näen tilanteen vähän erilaisena kuin ed. Rossi ja muut, jotka puheenvuoron ovat käyttäneet. Kaikki tietävät, että tulen tuolta itärajalta ja asia on ennen kaikkea siellä ollut keskeisesti esillä. Muistan, kun olimme ed. Akaan-Penttilän ja kahden muun edustajan kanssa vaalitilaisuudessa koskien presidentin vaalia, ja Lappeenrannan kaupungintalolla asia nousi kovasti esiin. Tupa oli täynnä ja totesin itse siinä tilaisuudessa, että vaikka minun eduskuntapaikkani menisi, niin minun näkemykseni ei muutu siitä, että tällä hetkellä venäläisten tekemät kiinteistökaupat, jotka ovat suurin osa näistä kaupoista — maakauppoja ei hirveästi ole tehty — pitäisi lailla kieltää. Tietysti lakia voidaan tarkastella ja tehdä siihen korjauksia sillä tavalla kuin se on ensinnäkin lainsäädännöllisesti mahdollista EU:n sisällä ja kansallisesti niin, että suuria luuvikoja ei pääse syntymään.

Minä muistan elävästi sen 1990-luvun puolessavälissä olleen keskustelun, kun Suomi EU:hun liittyi, ja silloin päätettiin, että viiden vuoden siirtymäajalla maakaupat ja tonttikaupat vapautuvat. Itselläni on tuolla pien-Saimaan rannalla kauniissa jylhässä paikassa paikkani, ja minä ajattelin, että voi hirmu, jos nuo saksalaiset ja brittiläiset sinne tulevat, mutta ei niitä ole näkynyt, enkä minä usko, että niitä näkyy — näihin lisätään vielä venäläisetkin — liiemmälti. Ehkä suurin ongelma ainakin tuolta itärajalta katsottuna on, että vanhemmilla ihmisillä on sodan muistoissa ryssäviha — kun sanoo suomeksi suoraan — joillakin melkoinen ja he ovat valmiit jopa sulkemaan rajat, ettei liikennettä pääse syntymään ainakaan sieltä päin meille päin.

Venäläisten merkitys tuolla kaakkoisessa Suomessa ja Lappeenrannan kaupungissa, Imatran kaupungissa ja koko sillä Itä-Suomen alueella on todella merkittävä. Nyt en tarkoita, että se johtuisi näistä mahdollisista kiinteistökaupoista, mutta kyseessä on yhteistyö lähialueen kanssa ja ennen kaikkea kaupan alalla. Lappeenrannassa palvelutuotanto — meillä on 70 000 asukasta — on rakennutettu jo lähelle 200 000:ta asukasta varten, ja jos venäläiset lopettavat yhteistyön ja käymisen, niin meiltä häviää, väitän, jopa tuhansia työpaikkoja alta pois, ja se lähtee ed. Tiusasen kulmilta Kotkasta ja nousee Joensuuhun.

Tuo ehkä hivenen rasistinen näkemys on joillakin tahoilla kyllä silmiinpistävää ja siihen törmää aika usein. Minusta on hyvä, että tämä asia nyt keskustellaan kunnolla toivon mukaan tässä talossa ja salissa, että tuo keskustelu tuolla toreilla ja muissa paikoissa saataisiin sille tasolle, että tiedetään, mikä kanta eduskunnalla ja valtioneuvostolla on tähän. Itse en tyrmää tätä lakialoitetta, mutta näen, että kun tässä nyt puhutaan Eta-alueitten ulkopuolelta tulevista, niin tämä aloite on taatusti tehty vain niin, että taustalla on venäläinen tulija tähän maahan, sehän on selvää. Koskaan ei ed. Rossi olisi tehnyt tätä aloitetta, jos tästä olisivat venäläiset poissa, ei ikänä. Ja siltä osin näen, että jonkin näköistä rasismia ed. Rossi on tässä kyllä harjoittanut, piilorasismia.

Olen ed. Kankaanniemen kanssa aika pitkälle samaa mieltä siitä toimenpidealoitteesta. Minusta tällaiset isommat maakaupat nimenomaan sellaisista paikoista, joissa ne ehkä turvallisuuttakin voivat häiritä, pitää tutkia tarkkaan ja harkita, voidaanko satoja hehtaareja kenties myydä luonnonkauniilta paikoilta. Minusta ne ovat tutkimisen arvoisia ja niitä ei suin päin pidä hyväksyä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvostan ed. Paajasen näkökulmaa siitä, että ei venäläisiä Suomesta tule pois karkottaa ja meidän pitää harjoittaa kauppaa ja harjoittaa yhteistoimintaa. Juuri näin, olen täysin samaa mieltä. Mutta sen torjun kyllä jyrkästi, että lakialoitteessa jollakin tavoin harrastettaisiin rasismia. Pikemminkin sanon: tilannehan on päinvastoin. Suomalaisiahan diskriminoidaan. Mehän emme pysty samaan, mihin venäläiset pystyvät. Tässä suhteessa voi kysyä, eikö tämä ole päinvastoin. Kuten ed. Tiusanenkin puheenvuorossaan viittasi, niin mehän tässä olemme heikommilla. Näin ollen en minä kyllä ymmärrä, että tässä mitään rasismia on. Me tarvitsemme venäläisiä tänne Suomeen ja vaikkapa Pohjois-Savon Tahkolle ja niin edelleen. Hehän tuovat meille rahaa ja valuuttaa, mutta se liittyy palveluihin. Kiinteistökaupoissa pitää olla samat pelisäännöt. Vertaan vaikkapa, kun tänä iltana on Suomi—USA-jääkiekko-ottelu, niin jos yksi joukkue pelaisi eri säännöillä kuin toinen joukkue, olisiko se oikein, ed. Paajanen?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten ed. Paajanen loppulauseessaan totesi tuossa, että suuret kiinteistökaupat pitäisi ottaa syyniin tai jonkinasteiseen lupaharkintaan, niin siinä nimenomaan ed. Paajanen oli samaa mieltä kanssani, että jonkunasteista valvontaa tässä asiassa pitää olla. En missään tapauksessa ole vastustanut kiinteistökauppojen tekoa. Kuten ed. Rossi äsken hyvässä puheenvuorossaan totesikin, pelisäännöt on luotava ja on päästävä tasavertaiseen asemaan.

Kotikuntani Ilomantsi tekee monenlaista yhteistyötä itänaapurin kanssa, Suojärven piirin kanssa. Elikkä siinä yhteistyössä ei ole mitään vikaa, mutta tasa-arvoiseen asemaan tulee päästä, ja se on mielestäni aivan oikeutettu vaatimus. Jos joku väittää siinä olevan rasismia, jos vaatii tasa-arvoista asemaa, niin en näe siinä minkäännäköistä muuta kuin tasa-arvoasemaan pääsemistä ja se ei syrji ketään. Päinvastoin se on kaikille positiivinen asia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen puheenvuoro oli hyvin tasapainoinen ja merkittävä sikäli, että se toi nuo kaakkoisen Suomen käytännön kysymykset myös esiin. Viittaan tähän suomalaiseen toimintaan itärajan tuolla puolen ja ruotsalaiseen, siihen, että siellä hakataan nykyään surutta metsiä ja tehdään melkoisia neliökilometrejä aukkohakkuita. Siinä on taas pitkälle syynä sikäläinen lainsäädäntö, että näin voidaan tehdä. Mutta kyllä sillä tavalla myös toisin päin käydään vieraissa, mikä ei ole kovin positiivista.

Puhemies! Tämä vanha kulttuuriyhteys ja valtiollinen yhteys Suomen ja Venäjän välillä on tietysti tosiasia ja monille venäläisille, jotka tulevat esimerkiksi niin sanottuun vanhaan Suomeen, jos heillä on paljon rahaa, esimerkiksi jonkun arvokiinteistön hankinta saattaa olla hyvin luonteenomaista etenkin, kun sen on aikoinaan, sanotaan 1800-luvulla, joku venäläinen rakentanut.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tästä vastavuoroisuusmenetelmästä, järjestelmästä, miten se toimii EU:ssa. Venäläisethän ovat ostaneet kovasti, merkittävästi enemmän esimerkiksi Espanjasta kiinteistöjä kuin Suomesta, monta kertaa enemmän, samoin Portugalista, Ranskasta, Italiasta. En usko, että näillä kyseisillä mailla on yhtään sen parempi vastavuoroisuusjärjestelmä Venäjälle kuin Suomellakaan on. Tältä osin meidän pitäisi etsiä se yhteinen tie myöskin unionista, että me olemme samoilla vesillä koko ajan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Voi tätä hurskastelun määrää. Kuka näin totesi aikanaan? Minusta, kun tämän taustan tietää, niin en viitsi puuttua niihin aikaisempiin puheisiin, mitä tässä on kuultu. Kyse nimittäin ei ole pelkästään tästä kansallisuudesta, mistä on mainittu.

Nimittäin Suomesta on härskisti myyty omaisuutta, siis isoja kiinteistöjä, kokonaisia kortteleita, ja yhtenä aika isona osiona vaikka tanskalaiset kiinteistösijoittajat ostivat Joensuustakin Rauma-Repolan asunnot sieltä ja ilmeisesti ostivat ympäri Suomea näitä, jotka olivat aikoinaan aravarahoitteisia. Sinne valuvat nyt meidän suomalaisten ihmisten rahat. Ottaisin sen kanssa tässä esille, vaikka ne eivät ole Eta-maiden ulkopuolisia vaan ovat EU-maita, mutta minusta, jos lähdetään puhumaan siitä, millä tavalla meidän kansallisomaisuutta on hävitetty, kyllä se on lähtenyt ihan ahneudesta, puhtaasti siitä, jotta siellä vaan se omistaja on katsonut, että tästä saa hyvät fyrkat. Kaiken lisäksi vielä tässä olisi voitu vaikuttaa yhteiskunnan toimin siinä, kun ne ovat aravarahoitteisia juttuja, että siinä olisi voinut ministeri vetää länget kaulaan ja sanoa, että ei muuten myydä, koska ne ihmiset ovat jo maksaneet ne moneen kertaan. Tunnen asukkaita Joensuussakin siellä Repolan asunnoissa. Ne ovat asuneet monta kymmentä vuotta, ja he ovat jo maksaneet ne kämpät uudelleen. Nyt kun tanskalainen kiinteistösijoittaja tuli, niin se nosti heti vuokria, auton lämmitystolppien hinnat ovat kolminkertaiset, saunamaksut menivät kaksinkertaisiksi. Ne käyvät maksamaan uudelleen muuten sitä kiinteistöä näille sijoittajille.

Sen takia minusta tämä pitäisi laittaa vähän samoihin mittapuihin ja katsoa, kun tässähän on kyse siis siitä, jotta kun pääomilla ei ole kotimaata, niin kukaan ei takaa sitä, jotta ei tulisi EU-maiden kautta, koska meillä ei ole yhteistä lainsäädäntöä, joku venäläinen sijoittaja ostamaan sieltä maata, vaikka tehtäisiin millaiset säännöt. Sen takia tämä vuotaa kuin seula, kun pääomat liikkuvat nimittäin rajojen yli eikä ole yhtenäistä lainsäädäntöä joka paikassa.

Sinällään se ajatushan on vähän semmoinen pyhä ajatus, jotta me voisimme säilyttää suomalaisen maaperän suomalaisilla. Se on mennyt jo ajat sitten, mutta minä kyllä kannatan sitä. Jos siihen voidaan päästä, takaisinpäin vielä mentyä siihen, niin se tarkoittaa hyvää asiaa. Se tarkoittaa isänmaallisuuden nousua, ja sekään ei ole paha asia. Minä toivoisin sitä meiltä suomalaisilta, koska isänmaallisuus tarkoittaa myös toisista huolta pitämistä, ei sitä, jotta se raha on pelkästään se, joka sanelee kaikki asiat. Kyllä tässä on vähän samanlainen kuin tässä palomiesten eläkeikäjutussa, mistä äsken juteltiin, jotta tämä on osin karannut käsistä ja tästä on monen näköisiä näkökantoja, mutta tätä ei tulla enää saamaan sillä tavalla hanskaan, mitä nyt jalo ajatus voisi olla. (Ed. Kankaanniemi: Voisi erota EU:sta!) — Siihen ed. Kankaanniemelle voisi todeta, jotta EU:sta eroamisen kanssa on ilmeisesti nyt niin, jotta niistä, jotka aikaisemmin vastustivat kovasti, alkaa valtaosa olla sitä mieltä, jotta siellä pitää ollakin. Olen kuunnellut vaan tässä maataloustukipolitiikkaa, ja jos siellä puhutaan kansallistamisesta, niin ei missään tapauksessa voi erota EU:sta.

Minusta tässä se ajatus, jos tätä voidaan jalostaa sillä tavalla, jotta tässä saataisiin niin kuin hanskaan tätä hommelia vielä jollakin tavalla siten, jotta tätä voitaisiin hallinnoida jollakin järkevällä tavalla ja tämmöinen epäterve, jos sitä missä on, kaupankäynti pois sieltä, on tervetullut.

Itse satun asumaan semmoisella alueella, jolla on kesämökki. Sakemanni asuu siinä vastapäätä, rakensi sinne huvilan. Se siinä purjehtii aika nätisti eikä mitään haittaa ole ollut siinä. Se kuukauden verran lilluu ja joskus silloin tällöin harvemmin käy muulloin siellä. Ja venäläiset ovat ostaneet monta torppaa sieltä ympäriltä, ja jotkut asuvat vakituisesti, jotkut käyvät harvemmin siellä. Sinällään olen ymmärtänyt, jotta nämä venäläiset, mitä ne ovat taloja hankkineet, kokevat Suomen sillä tavalla turvalliseksi, kun täällä ei tarvitse erikseen palkata vartijoita, vaan täällähän yhteisin veroeuroin poliisiauto aina käy koukkaamassa siinä katsomassa, onko siellä rikollisia, eikä tuolla Kiteen seudulla niitä hyvin paljon näy missään vaiheessa olevan, jolloin se on sijoitustoimintaa. Sen takia minusta tässä on semmoisesta asiasta kyse, että tätä ei pitäisi sillä tavalla provosoida. Jos mitä on tehtävissä, niin se tehtäköön ja nätisti tässä mutta ei sillä tavalla, että tehdään älyttömiä tämmöisiä vastakkainasetteluja, joita tässä taas on noussut, kun tiedetään, että se on mahdottomuus. Tänne on tullut jo aika paljon.

Toivon, että kunnat pitäisivät järkensä siellä — Kotka tai Lieksa. Tuolla Lieksassa Kolia myydään hirveällä touhakalla siellä. Nyt tosin hiljeni vähän kauppa, mutta siellä on ilmeisesti useita kymmeniä tontteja myyty venäläisille siinä toivossa, että ne sinne jotain rakentavatkin. Kiteellä on ihan lähellä lomakylästä yksi iso maapala myyty, jolle on rakennettu mökkejä, ja jonkun verran näköjään asiakkaitakin on olemassa, mutta nyt kun tämä taloustaantuma tuli, niin on aika hiljaisen puoleista kuulemma siellä mökkikylässä. Se on hyvää liiketoimintaa. Se vaan meidän pitää hallita, jotta se järjestys säilyy täällä. Se tarkoittaa monta asiaa, ja sen takia niistä puheista, joita on ollut itärajallakin hiljattain vasta Sortavalassa, kuulemma suomalaisetkin ovat puhuneet viisumivapaudesta, kyllä minä olen sitä mieltä, että semmoisia puheita ei tässä vaiheessa ainakaan voi ihan toteuttaa, koska kyllä minä tämän viisumiasian näen sillä tavalla, jotta sillä hallitaan se systeemi, jotta semmoinen porukka, mikä ei ole toivottua, ei tule tänne sillä tavalla ihan vapaasti. Jos Schengen-alueelle lasketaan, niin se on vaikea valvoa jollakin rajatulla alueella, niin kuin jotkut ovat esittäneet tuolla itärajalla, että olisi muutama kunta, johon voisi viisumivapaasti tulla. Minä en ymmärrä ollenkaan, millä tavalla se olisi mahdollista saada hallintaan, jottei sen kuntarajan yli menisi, koska meillä ei ole olemassa mitään torneja eikä vahtisysteemiä millään Kutostiellä eikä Kantatie 71:llä eikä muillakaan pienemmilläkään teillä.

Sen takia tämän tyyppinen juttu, että kun meillä pidetään suomalainen yhteiskunta kuitenkin sillä tavalla korkeatasoisesti hallinnassa, että meillä on rakennusjärjestykset, kaikki systeemit kunnossa ja valvonta olemassa, niin ei tuottavuusohjelmalla karsita liian paljon sitä. Sitähän sanotaan, että jos siellä jotain on tehtävissä, niin hallitus voisi vähän vetää tätä tuottavuusohjelmaa takaisin, että ei isketä semmoisiin kipeisiin kohteisiin, millä tätä valvontaa heikennetään. Silloin me saamme tämän järjestelmän toimimaan, jolloin tällä pienellä täydennyksellä, mistä tässä on puhuttu, homma toimii.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Markku Rossin lakialoite on eräässä suhteessa erittäin hyvä, nimittäin siinä suhteessa, että se palautti näitten asioitten keskustelun isoon saliin.

Arvoisa puhemies! Sallittaneen palauttaa mieleen, millä tavalla nämä keskustelut hävisivät täältä isosta salista. Ne keskustelut liittyivät EU-jäsenyyteen pyrkimisen aikoihin. Ed. Kankaanniemi oli silloin paikalla, niin hän muistaa nyt, kun minä kerron, mistä on kysymys. Nimittäin silloin me keskustelimme juuri täsmälleen samoista asioista. Eta-lainsäädäntöön liittyen jo jouduimme ottamaan kantaa näihin ulkomaalaisten kiinteistöomistuksiin, ja käytin siinä kriittisen puheenvuoron ja se kriittinen puheenvuoro perustui empiriaan, siis kokemukseen siitä kunnasta, mistä olen itse kotoisin. Siellähän tätä ulkomaalaisomistusta ja tämmöistä on ollut iät ja ajat, ja se on ollut myöskin testissä siellä hyvin monella tavalla.

Kun olin käyttänyt täällä puheenvuoron, siitä seurasi parlamentaarisen historiamme yksi mielenkiintoinen episodivaihe. Puhemiehethän eivät saa osallistua tunnetusti keskusteluun, toisin sanoen, jos kansanedustaja puhuu sopimattomia täällä salissa sillä tavalla, että niitten puheitten johdosta puhemiestä ottaa kupolista, niin puhemies vastaa, ei suinkaan eduskunnan pöytäkirjaan vaan tämän salin ulkopuolella. — Ai niin, on täällä pääsihteerikin paikalla, joka oli todistamassa tätä samaa, minkä nyt kerron loppuun.

Nimittäin ne puheeni tulevat hyvin ymmärretyiksi ed. Paajasen täällä äsken toisesta pöntöstä käyttämän puheenvuoron sisällön kannalta. Kun silloinen puhemies kutsuttiin televisioruutuun ja pyydettiin häntä kertomaan, minkälaisen vaikutelman hän sai ja mikä on hänen oma näkemyksensä näistä keskusteluista, niin minua nimeltä mainitsematta hän suomeksi sanottuna haukkui minut pystyyn mielipiteitteni ja kriittisten kommenttieni takia. Vaikka itse asiassa en kovin selvästi edes kantaani ilmaissut, ne ottivat silloista puhemiestä todella vahvasti kupolista. Sillä oli se seuraus, että näistä asioista ei ole täällä keskusteltu, ei käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Elikkä toisin sanoen nyt ed. Rossin lakialoite on tässä suhteessa varsin hyödyllinen.

Mikä muutos on tapahtunut tässä yhteiskunnassa, on se, että ulkomaalaisomistusta on hyvin monella tavalla tullut paitsi Nokian kautta, jossa jo kai oltiin jopa yli 90 prosentin ulkomaalaisomistusosuudessa, joka on nyt sitten taas tämän finanssikriisin myötä radikaalisti pienentynyt, myös kauppakeskusten myötä, jota kautta meille on tullut erittäin merkittäviä omistuksia, joilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Muun muassa Kampin keskus tuossa vieressä on brittiläisessä omistuksessa. Sitten yksityiset lääkäriasemaketjut ovat brittiläisten omistuksessa nyt jo kai kaikki, niin että suomalaisomistuksia ei ole ollenkaan, elikkä toisin sanoen se rinnakkainen järjestelmä, mikä on tämän kunnallisen järjestelmän rinnalla, on ulkomaalaisomistuksessa jnp. Elikkä se on tullut tänne sisälle ja sen kanssa eletään. Se kuuluu EU:n sisämarkkina-asioihin. Mutta siitä saattaa olla myöskin sellaisia näkökohtia, joihinka tasavallan presidenttikin on kiinnittänyt huomiota, että siinä pitää hyvin tarkkaan katsoa, että ei olla sen armoilla niin sanotusti, silloin kun on yhteiskunnan perustoiminnoista kysymys.

Näihin perustoimintoihin kuuluu myöskin se, että ei täällä Pääkaupunkiseudulla eikä tuolla itärajan pinnassa, jossa asiat ovat jo ihan toisella mallilla, vaan muualla Suomessa on sellaisia piirteitä, että maahan on rantautunut myöskin sellainen raha, joka johti täällä aivan omaan lainsäädäntöönsä. Kun ensimmäinen rahanpesulaki tuli hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn, niin sen taustana oli lyhyesti sanottuna se, että täällä Helsingin kaupungissa, Kruununhaan kaupunginosassa, suuri kiinteistö tuli sellaiseen omistukseen, jossa taustalla oli pesty raha. Se paljastui silloin ja se kerrottiin täällä valiokunnassa hyvin selvästi, koska silloin jouduttiin rahanpesulainsäädäntöä kehittämään. Taisi ed. Kankaanniemi olla silloin hallintovaliokunnan jäsen, kun ensimmäinen rahanpesulaki oli käsittelyssä.

Elikkä siis toisin sanoen se alue, joka nyt on kaikkein kriittisimpiä, on kaakkoisen Suomen ulkopuolella, missä siis tilanne on eräällä tavalla jo menetetty. Siellä ovat kriittiset maanomistukset, joilla ohjataan suoranaisesti yhteiskunnan kehitystä. Ja jos tarpeeksi suuri osa siitä alueesta, joka voidaan kaavoittaa järkevällä tavalla suhteessa nykyiseen olemassa olevaan infraan, tulee tämmöisen rahanpesuvallan omistukseen, niin se ei kyllä jätä siihen kunta-alueeseen ja maakuntaan juuri yhtään mitään sen jälkeen. Siinä on se yksi tupsahdus ja siinä kaikki.

Siinä suhteessa, arvoisa puhemies, ottamatta sen enempää kantaa tähän käsittelyssä olevaan lakialoitteeseen, olen sitä mieltä, että jo tämän lakialoitteen innoittamana tämä asia, kun tämä on näköjään hovikelpoiseksi jälleen tullut, kansallinen rohkeus riittää tällaiseen asiaan hallituspuolueen piiristä viritettynä, pitäisi selvittää perusteellisesti tässä tilanteessa, ottaa lähimennyt historia huomioon ja rakentavasti tulevaisuus huomioon.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Ed. Pulliainen puuttui asiaan, joka sai myös oman mielipiteeni kertomaan, elikkä tähän kaupan ja liike-elämän etabloitumiseen. Meillä on iso osa jo kaupasta ulkolaisten omistuksessa, ja mehän toivomme, että sitä tulisi lisää ja myöskin teollisuuden puolelle. He tarvitsevat maita ja mantuja, jotta he voivat tulla. Jos tällaista Suomeen halutaan, ja kun sitä tarvitaan, niin se täytyy ottaa huomioon. Meillä Lappeenrannassa asuu 3 000 venäläistä suunnilleen ja käy töissä. Olisi aika karmea tilanne, jos he eivät voisi ostaa esimerkiksi huoneistoa, jos he sellaisen investoinnin haluavat tehdä. Tältä osin pitää kyllä tätä lakiesitystä pohtia tarkalla sihdillä.

Jouko Laxell /kok:

Herra puhemies! Olen hiukkasen selvitellyt, mitkä tahot — en tarkoita venäläisiä vaan yleisesti — Suomessa omistavat kiinteistöjä, ja tuntuu, ettei ministeriöstäkään oikein saa tarkkaa tietoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä totean vaan tähän yksinkertaisesti sen asian, joka on hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta minusta just siinä selvitysmielessä, johonka viittasin tämän ed. Rossin lakialoitteen suhteen: Mukana on nyt yhteiskunnassa niin meillä kuin muutenkin valtava määrä pestyä rahaa, siis aivan mielettömästi, siis miljardeja ja miljardeja, ehkä tällä hetkellä se pestyn rahan määrä on 1 000 miljardia dollaria, ja se on aika paljon. Mutta se raha on sellaista rahaa, joka on niin helposti liikuteltavaa, että yhtäkkiä kun se lähtee pois sitten sieltä Kaakkois-Suomesta, niin siinäpähän ootte sitten hommienne kanssa. Ei oo mittää! Ja minä eppäilen, että teikäläisillä ei ole rahhaa ostaa sitä puoli-ilmaiseksikaan, eikä tämä ole pahalla sanottu vaan ihan realistisesti. Sama koskee koko Suomea. Elikkä siis toisin sanoen tämä tilanne on eräällä tavalla vakava tilanne yhteiskunnallisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Varmasti tämä, mitä ed. Pulliainen sanoi, pitää osin paikkansa sikäli, että on myös pestyä rahaa ja isoja yksiköitä, mutta sitten on aika tavalla sellaisia niin sanotusti tavallisia ihmisiä, Venäjältä tulleita, Suomessa asuvia, voivat olla logistiikan palveluksessa tai muuten tekevät työtään, elävät ihan tavallista elämää, ei varsinaisesti heillä ole mitään pestyä rahaa, jolla he hankkivat ehkä asunto-osakkeensa. Minunkin asumassani talossa Kotkan Keskuskatu 17:ssa on kazakstanilaistaustainen asukas, joka varmaan on sen osakkeensa ostanut ihan omalla rahalla.

Mutta eräs asia tuli mieleen, kun puhuttiin näistä Eta-maista: Ed. Pulliainen tietää hyvin myös Winwind-yhtiön, joka toimi aikoinaan siellä Oulun suunnassa. Kuka sen omistaa tällä hetkellä? Intialainen pääoma, joka liittyy myös tähän. Se on Eta-alueen ulkopuolelta, ja Winwind nyt etabloitui myös Haminaan. Tämä ed. Rossin tekemä aloite koskee myös tämän tyyppisiä yrityksiä.

Itse olen todella sitä mieltä, että tämän aloitteen hyvä puoli on, että keskustellaan ja että voidaan lähestyä näitä kysymyksiä.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan lämpimästi kiittää kaikkia paikalla olleita edustajia, jotka ovat osallistuneet tähän lakialoitteen käsittelyyn. Kun tämän laki-aloitteen allekirjoitusvaihe tuli, mietiskelin sitä, kuinkahan paljon lähden kierrättämään sitä tässä eduskunnan salissa, ja päätinpä, että en vaivaa tällä ketään. En sen vuoksi, että nyt haluaisin tässä itselleni mainetta, päinvastoin olen seurannut sitä keskustelua, jota erittäin monet kansanedustajat ovat käyneet niin tässä eduskunnassa kuin muuallakin ja julkisuudessa. Tässä mielessä on ennen kaikkea yhteinen asia ja eduskunnan asia katsoa, kuinka tässä mennään, ja lakialoitteen tarkoitus onkin juuri nostattaa asia keskusteluun ja sitä kautta eduskunnan on sitten oma ratkaisunsa ajan myötä tähänkin aloitteeseen tehtävä.

Uskon, että jos tähän lakialoitteeseen olisin lähtenyt hakemaan nimiä, niin tähän olisi löytynyt varsin paljon. En tohdi arvella, kuinka paljon mutta joka tapauksessa. Eikä sillä voi olla sinällänsä merkitystä, onko lakialoitteessa yksi nimi vai kuinka monta nimeä. Sen on periaatteessa kuitenkin käytännössä oltava yhtä arvokas, vaikka tietyt sadan allekirjoittajan pelisäännöt tässä talossa onkin. Mutta tämä asia on nyt sitten tämän käsittelyn jälkeen eduskunnan omassa hanskassa ja kulkee eteenpäin.

Ihan muutaman kommentin haluan todeta, jotka tässä keskustelun aikana on esille tuotu. Ja erityisesti haluan ensinnäkin todeta sen, että totta kai, koska venäläiset ovat suurin ryhmä, helposti tulee sellainen mieleen ja ymmärrän sen näkökulman, että tämä on suunnattu venäläisiä vastaan, mutta kiinalaisetkin ovat operoineet monin paikoin ja varmasti tulevaisuudessa on monia monia sellaisia alueita ja maita, jotka mielellään myös hankintoja tekevät Suomessa. Tässä mielessä tässä on edelleenkin kysymys siitä, että luodaan pelisäännöt ja niiden pitää olla samanlaisia. Ja jyrkästi kiistän tämän syrjivyysnäkökulman, puhumattakaan rasisminäkökulmasta, joka nyt ei tähän kyllä liity oikeastaan ollenkaan, koska todellakin nyt on niin päin, että suomalaisten keskuudessa syntyy rasistisia ajatuksia siitä syystä, että toiset voivat ostaa ja toiset taas eivät voi ostaa. Tämä on se asia, joka synnyttää kansalaisten keskuudessa juuri sitä näkökulmaa, onko tämä oikein.

Ed. Rajamäki sanoi tuossa, että isännät ja kunnat eivät saa päättää. Meillä liittyy omistukseen tietyt pelisäännöt ja niiden mukaan toimitaan jatkossakin, eli omistaja myy. Mutta yhteiskunta voi asettaa tiettyjä rajoituksia sille, ja tästä tietysti on kysymys. Ja kun vielä puhutaan vaikkapa siitä Kymessä, oliko Lappeenrannassa vai missä, olevasta osakehuoneistosta, niin kyllä venäläiset voivat jatkossakin ostaa niitä. Eli tässä tapauksessa kiinteistökaupat eivät tarkoita nyt sitten näitä osakehuoneistoja ja sitä kaupankäyntiä, mitä muutoin tapahtuu, enkä halua ollenkaan nähdä, että Venäjän puolella pitäisi katsoa, että nyt aletaan jollakin lailla estää ja rajoittaa venäläisten toimintaa Suomessa.

Itse asiassa ratkaisun avaimet ovat duumassa. Jos Venäjä itse muuttaa omia lakejaan ja saattaa ne siihen suuntaan, missä hengessä tämäkin keskustelu on käyty, niin hommahan on silloin kunnossa. Eihän meidän oikeastaan tarvitse täällä Suomessa tehdä asian suhteen juuri mitään. Tässä mielessä myös Venäjän presidentin ja Suomen presidentin välillä käydyt keskustelut, joista nyt ei tietysti ihan selvää tullut, mihinkä suuntaan ollaan menossa, olivat ihan hyvä osa tätä keskustelua. Tämä lakialoite on tehty huhtikuun alussa tai jätetty jo ennen noita keskusteluja, mutta hyvä on, että se on vasta nyt sitten täällä eduskunnan keskustelussa. Ja kuten ed. Pulliainen tuossa aiemmin totesi ja monet muutkin aiemmin, tämä asia on nyt kuitenkin täällä eduskunnassa ollut keskustelussa ja tämä on nyt sitten lakivaliokunnassa tämän jälkeen hoidettavana.

Ed. Akaan-Penttilä sanoi tuossa aiemmin, että Rossi voisi hiillostaa Väyrystä. Minun ei tarvitse hiillostaa häntä, hän tietää kyllä tämän lakialoitteen, ja uskon, että ulkoasiainministeriössä myös tämän keskustelun tulokset katsotaan ja ulkoasiainministeriö edistää tämän suuntaista toimintaa. Tämä on meidän kansallinen etumme, ja tässä mielessä kyllä suomalaiset ovat kaikki samalla puolella, ja minä haluan kyllä nähdä, että kaikki muutkin ovat tietyllä lailla samalla puolella, koska olen myös sillä lailla kannattamassa kaupankäyntiä ja näkemässä, että sitä kautta me luomme vaurautta Suomeen ja pystymme edes-auttamaan puolin ja toisin vuorovaikutusta.

Itse tulen Pohjois-Savosta, tuolta Itä-Suomesta, ja meillä oli aikoinaan silloin, kun elettiin Venäjän vallan aikaa, suorat reitit ja yhteydet Pietariin. Voikauppa kävi ja kyllä siinä kulki paljon muutakin. Ei meillä ole mitään pelkoa siinä suhteessa siihen nähden, miten meidän naapurimaassamme toimitaan. Se, että meillä on omia historiallisia rajoitteita ja tekijöitä ja syitä, on ihan oma asiansa ja ne on syytä jättää tässä syrjään. Tässä mielessä kyllä haluan katsoa, että tällä lakialoitteella todellakin haetaan ratkaisua, jolla nyt sitten näihin maakauppakysymyksiin sekä myös tiettyihin vuokrauskysymyksiin saadaan yhteiset säännöt ja näin ollen päästään niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen.

Keskustelu päättyi.