Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Monessa Euroopan unionin jäsenmaassa
keskustellaan tällä hetkellä unionin
sosiaalisen ulottuvuuden vaikutuksista. Ihmisten vapaa liikkuvuus
on osa EU:n ydintä, mutta viime vuosina sen aiheuttamat
kustannukset ovat karanneet käsistä.
Suomessa harva kansalainen tietää, että EU-lainsäädännön
perusteella suomalaisten sosiaaliturvaetuuksien piiriin voi päästä,
vaikkei edes asuisi Suomessa. Kelan mukaan tyypillisin esimerkki
on se, että virolainen mies tulee tänne töihin
ja jättää perheensä Suomenlahden
eteläpuolelle. Tällaisessa tapauksessa Suomen
valtio maksaa perheelle esimerkiksi lapsilisät täysimääräisesti
Viroon. Kela maksaa kotihoidon tuen. Kysynkin vastaavalta ministeriltä:
miten hallitus suhtautuu siihen, että sosiaalietuuksia
maksetaan maamme rajojen ulkopuolelle?
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Tämä on aivan totta, koska
meillä on Euroopan unionissa sellainen sopimus, elikkä kun
ihminen liikkuu, niin siinä maassa, missä hän
on työssä, hänelle kuuluu sen maan sosiaaliturva.
Tämä liittyy siihen aikoinansa tehtyyn sopimukseen,
mikä on tehty Euroopan unionin sisällä,
ja sitä on erilaisilla koordinaatioasetuksilla ja direktiiveillä sitten
kohta kohdalta paikkailtu. Kieltämättä se
on tullut hyvin kompleksiseksi, ja on valtavan vaikea myös juridisesti
hallita, miten se on aina eri direktiivien kautta tullut.
Kysyjä on aivan oikeassa siinä, että Euroopan unionin
alueella on työperäinen sosiaaliturva, eli kun
menet työhön jonnekin, saat sieltä työn
perusteella sen sosiaaliturvan. Suomessa tämä on asumisperusteinen:
meillä pitää asua täällä. Meillä on
tästä selvitys tällä hetkellä meneillänsä,
ja tämän kevään aikana me saamme
selkeyttä siihen, mitä sille pitää tehdä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta,
ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Siinä se kuultiin vastaus
ministerin suusta, vika on jälleen kerran Euroopan unionissa.
On todennäköistä, että monessa
isossa EU-maassa sosiaalinen ulottuvuus johtaa vielä moniin
vaikeisiin lisäongelmiin. Voi olla, että lähivuosina
lainsäädäntöön tehdäänkin
muutoksia. Kysyn nyt ministeriltä: onko Suomi valmis tukemaan
muutoksia kyseisessä EU-lainsäädännössä,
vai onko tämä maamme hallitukselle sellainen asia,
jossa se ei ole valmis joustamaan?
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Aikoinansa on jo sovittu se, että tällaisissa
asioissa, kuten eläkeasiat ja tämäntyyppiset,
hyvin paljon tällaiseen sosiaaliturvaan liittyvät
asiat, maalla on itsellään päätöksentekomahdollisuus.
Nyt on kuitenkin sitten tapahtunut vuosien aikana sitä,
niin kuin totesin, että on tullut erilaisia uusia direktiivejä,
niin että on tullut vähän sellaista tilkkutäkkimäisyyttä,
ja kun yhteensovitetaan asumisperusteista ja työperusteista
sosiaaliturvaa, niin siinä on sitten tullut sellaisia vaiheita,
jolloin on aina pitänyt miettiä, kuinka paljon
tässä on kansallista mahdollisuutta vaikuttaa.
Tästä syystä olen käynnistänyt
sen selvityksen, ja toukokuun aikana meillä pitäisi olla
ihan tarkka tieto, myös lainsäädännöllinen tieto,
siitä, kuinka paljon Suomella ihan oikeasti on mahdollisuus
vaikuttaa yleensäkin tähän sosiaaliturvalainsäädäntöön
Euroopan unionin sisällä.
Mutta sen sanon, että jo alun perin on sovittu, että sosiaaliturvasta
me voimme päättää itse, ja siitä me
aiomme pitää myös kiinni. Mutta pitää muistaa
se, että liikkuvuuden pitää olla mahdollista.
Ja kun suomalainen lähtee liikkeelle, yhtä lailla
hänelle tulee se sosiaaliturva sitten siitä maasta,
mihin hän liikkuu. Eli kyllä tämä vastavuoroista
on.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Kun Suomessa valmistauduttiin vuonna 94 neuvoa-antavaan
kansanäänestykseen Euroopan unioniin liittymiseksi,
vakuutettiin, ettei sosiaaliturvajärjestelmäämme
koskettaisi, sillä EU:lla ei olisi toimivaltaa puuttua
maiden omiin järjestelmiin. Kuitenkin vuonna 97 Amsterdamin
sopimuksen myötä myös sosiaalipolitiikkaa
ja sen käsitteitä ryhdyttiin avaamaan jäsenmaiden
kesken. Kehitys on nyt edennyt siihen, että EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmiä integroidaan
yhteensopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä,
että sosiaaliturvajärjestelmämme, joka
on tarkoitettu suomalaisten turvaksi, on vaikeiden kestävyysongelmien
edessä. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: pidättekö oikeudenmukaisena,
että samaan aikaan, kun suomalaiset joutuvat säästämään
tavalla, joka sattuu pahiten erityisesti pienituloisiin, sosiaaliturvajärjestelmää
avataan
jopa kolmansista maista saapuville henkilöille? — Ja
näinhän ei koskaan pitänyt tapahtua.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kysyjä on täysin oikeassa
siinä, että meille on tullut jatkuvasti sellaisia
uusia päätettäviä asioita. Väitän
kyllä, että me emme ole koskaan niin kuin tuosta
noin vain tehneet niitä päätöksiä,
vaan todellakin me tarkkaan aina harkitsemme, mikä on sopimuksen mukainen
ja mihin meillä on oma mahdollisuus vaikuttaa. Muistutan
nyt siitä kuitenkin, että kun meillä Suomessa
on asumisperusteinen sosiaaliturva, se tarkoittaa sitä,
että pitää asua täällä,
että saa sen sosiaaliturvan, kun sitten taas Euroopan unionin
sisällä on työperusteinen sosiaaliturva. Se
tarkoittaa taas sitä, että kun sinä liikut
toiseen paikkaan työhön, niin sen maan, missä sinä olet työssä,
sosiaaliturva tulee sinulle. Tämä on sovittu,
ja se on vastavuoroista: myös suomalainen saa, jos menee
toiseen maahan, sen maan sosiaaliturvan, jos hän on siellä työssä.
Sitten on tietysti oma juttunsa nämä henkilöt, jotka
eivät ole täällä työssä ja
jotka tulevat tänne. Heillä on ihan omat sääntönsä.
Samoin kolmansista maista tulevilla on ihan omat sääntönsä. Kyllä me
olemme pistäneet todella kampoihin myöskin sellaisista
asioista, mitkä näyttävät, että on
tarjottu, että näin pitäisi tehdä,
mutta me emme ole siihen suostuneet. Totta kai olemme aina sitten
joutuneet vähän luupin alle, mutta olemme kuitenkin
pärjänneet näissäkin kisoissa aika
hyvin, (Puhemies koputtaa) ja nyt uskon, että tämän
kevään aikana me olemme paljon paljon viisaampia
siitä, kun saadaan tämä selvitys valmistettua.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kolmansista maista tulevista
ihmisistä, niin meillähän ei juuri ollut
siinä mitään mahdollisuutta tehdä mitään
muuta. Se on Euroopan unionista tullut yhdistelmälupadirektiivi, joka
antaa jo neljän kuukauden oleskelun jälkeen osan
sosiaaliturvasta ja osan sitten, kun ollaan oltu puoli vuotta.
Mutta kysyn teiltä, arvon ministeri, oletteko sitä mieltä,
että on oikein, että jos EU:n alueella tekee työssäoloehtonsa,
täyttää sen jossakin toisessa EU-maassa,
Romaniassa, Kreikassa, Saksassa, missä tahansa EU-maassa,
ja tulee yhdeksi päiväksi Suomeen töihin
ja jää sen jälkeen työttömäksi,
niin me maksamme työttömyysturvan hänelle.
Onko tämä oikein? Onko tämä sellaista
sosiaalista laventumista, joka auttaa tätä maata?
Maksamme siis ihmisille, jotka eivät maksa tuloveroaan
Suomeen koskaan, ovat vain viejiä, eivät tuojia.
Heitä voidaan kutsua hyvällä syyllä myöskin
sosiaalisiksi turisteiksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Tässähän
meillä juuri on se ristiriita tällä hetkellä meneillänsä,
elikkä Suomihan on sitä mieltä, että ei
pitäisi maksaa tällaisessa tapauksessa. (Mauri
Pekkarinen: Ei pidä maksaa!) — Niin, ei pidä. — Mutta
kuitenkin meille on annettu siitä myöskin viesti,
komissiolta on tullut sitä viestiä, että meidän
pitäisi ottaa huomioon se muissa maissa tehty työkokemus.
Tästä käydään keskustelua
tälläkin hetkellä Euroopan areenoilla.
Me käymme täällä kansallisesti
sitä keskustelua. Me pidämme kiinni tietenkin
siitä, mikä meillä on aikoinansa päätetty,
eli siitä meidän yhteisestä tahdosta,
elikkä tällaisissa tilanteissa ei maksettaisi.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, ministeri,
että olette ottanut työn alle tuon selvityksen,
niin että ei tarvitse spekuloida tällä asialla
vaan voimme sitten reilusti ja avoimesti keskustella Suomen periaatteista
osana EU:ta siinä, paljonko näitä tapauksia
todella on.
Mutta, arvoisa ministeri, toinen sellainen iso EU:sta tullut
asia, joka vaikuttaa suomalaisiin ja koko Euroopan unionin alueella,
on nyt voimaan astunut potilasdirektiivi. Se viittaa samaan sektoriin
mutta erityisesti terveyden osalta, siis vapaaseen liikkuvuuteen
terveyspalvelujen saatavuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla ja
kysyn teiltä, ministeri, miten tuo on lähtenyt
liikkeelle ja miten nyt tässä kaikkien puolueiden
yhteisessä, ajankohtaisessa sote-rakenneuudistuksessa otetaan
huomioon se, että me voimme nyt liikkua vapaasti Suomen
sisällä kunnasta toiseen terveydenhuollossa vuodeksi
kerrallaan valiten mutta myös Euroopan laajuisesti. Uskotteko
terveysturismiin Suomesta, ja voisiko siinä olla jopa jotain
sellaista, josta Suomi voi hyötyä?
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Todellakin, 2012, kun meille tuli voimaan
terveydenhuoltolaki, siinä tuli askeltaen voimaan se, että valinnanvapaus
lisääntyi Suomessa julkisessa terveydenhuollossa.
Tämän vuoden alusta tuli EU-direktiivi, potilasliikkuvuusdirektiivi,
joka aikaansai sen, että me voimme liikkua ja suomalainen
voi mennä mihin muuhun maahan tahansa hoidattamaan itseään.
Siihen tulivat sitten nämä korvausjärjestelmät,
ja sillä tavalla ne eivät ole täysin
oikeudenmukaisia muihin maihin nähden, että kun muissa
maissa se järjestelmä on niin, että voi
valita julkiselta ja yksityiseltä puolelta ja saa samat korvaukset,
meillä Suomessa me teimme nyt tässä alkuvaiheessa
sellaisen järjestelmän, että jos omatoimisesti
hakeutuu hoitoon toiseen maahan, niin maksetaan vain se Kela-korvaus
tueksi.
Tämä on nyt tietysti sellainen, josta meidän
pitää katsoa, riittääkö nyt
Euroopan unionin sisällä tällainen korvausjärjestelmä vai
pitääkö meidän muuttaa sitä tulevaisuudessa.
Saattaapi olla, että joudutaan muuttamaan sitä,
koska nyt meillä eivät ole (Puhemies koputtaa)
yksityinen ja julkinen sillä tavalla tasavertaisia kuin
potilasliikkuvuusdirektiivi edellyttäisi. (Puhemies koputtaa)
Mutta tähän varsinaiseen kysymykseen sanon vain
sen, että kyllä nämä otetaan
huomioon ja valinnanvapautta varmasti tämänkin
johdosta joudutaan lisäämään
ja halutaan ja saadaan lisätä.
Annika Lapintie /vas:
Herra puhemies! Euroopan unionin alueella tämä sosiaaliturva
vaihtelee kovinkin paljon ja aiheuttaa sitten tämäntyyppisiä ongelmia.
Sen vuoksi kysyisinkin, eikö olisi syytä kuitenkin
ottaa Euroopan unioniin tällainen sosiaalinen ulottuvuus,
että jokaisessa Euroopan unionin maassa olisi velvollisuus
maksaa vähimmäissosiaaliturvaa kaikille kansalaisille. Onko
hallitus valmis viemään tätä eteenpäin? Totta
kai sitten meillä esimerkiksi Suomessa pitää olla
mahdollisuus maksaa suurempaa sosiaaliturvaa, niin kuin tälläkin
hetkellä, ja hyvinvoivissa maissa näin tehdäänkin.
Onko hallitus siinä mielessä valmis edistämään
tällaista tasavertaista, eli että jokaisessa maassa
pakotetaan perimään sitä vähimmäisveroa
ja samalla pakotetaan ne maat huolehtimaan omista köyhistään,
ettei tarvitse nähdä sitä suurta hätää,
mitä esimerkiksi näiden Romanian ja Bulgarian
kerjäläisten osalta näemme?
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Itse kannatan toki sitä, että pidetään
kaikista huolta tässä yhteiskunnassa ja myöskin
niistä, joilla tällä hetkellä ei
mene hyvin, ja kannustetaan heitä. Mutta tämä kysymyksenne
liittyy siihen, pitäisikö meillä olla
tällainen vähimmäissosiaaliturva. Meidän,
hallituksen, kanta on ollut se, että me emme voi tänne koko
Euroopan alueelle luoda yhtä ainutta sosiaaliturvakattoa
tai vähimmäiskattoa siitä syystä, että eri
maissa on eri järjestelmät. Sitten on myöskin
se, että jos laitetaan jokin euromäärä siihen,
niin jossakin maassa se on vähän, joissakin se
on paljon riippuen siitä, mikä normaalisti on
se lähtötaso siellä.
Sitten on myöskin se, että sosiaaliturvan
käsite on hyvin erilainen eri maissa. Sosiaaliturvaan meillä kuuluvat
myöskin palvelut, ja ne palvelut pitäisi aina
katsoa siinä, että jos se henkilö saa
rahaa, näitä tulonsiirtoja, niin sen lisäksi
ovat vielä ne palvelut siihen päälle.
Miten ne määriteltäisiin? Meidän
kantamme on se, että tällaista yhtenevää,
yhtä ainutta vähimmäistasoa ei voida
Euroopan alueella sopia vaan se (Puhemies koputtaa) pitää aina
katsoa maakohtaisesti.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Yksi sellainen keskeinen kysymys, mihin joudumme EU:n
puitteissa vastaamaan, on myöskin se, että suuri
osa maahanmuuttajista tulee Kreikkaan ja Italiaan ja Etelä-Euroopan
maihin, ja sieltä varmasti kohdistuu paineita myöskin
niihin EU-rahoihin, että sieltä pystyttäisiin
tasaamaan näitä sosiaalitoimen kustannuksia. Näettekö,
pääministeri, tässä jotain sellaista
kysymystä, jota tulevaisuudessa pitää ratkaista,
esimerkiksi sen suhteen, että suuremmat paineet kohdistuvat
rahan viemiseksi esimerkiksi Kreikkaan ja Italiaan juuri tästä syystä?
Pääministeri Jyrki Katainen
Puhemies! Ensinnäkin, ehkä selvennyksen vuoksi
on hyvä todeta, että me emme kannata semmoista
EU:n tulevaisuutta, missä esimerkiksi sosiaaliturvan rahoittamiseksi
maat siirtäisivät varoja maasta toiseen. Eli tämmöinen
tulonsiirtounioni tässä mielessä ei ole
missään nimessä kannatettava.
Se, miten voisimme auttaa esimerkiksi Kreikkaa — voi
sanoa ihan täysin kohtuuttomassa tilanteessa, missä he
ovat tämän maahanmuuton suhteen — on
ehkä muut toimet. Yksi on rajavalvonnan parantaminen. Tässä Frontex
eli EU:n rajavalvontaviranomainen on tehnyt erittäin hyvää työtä.
Toinen on sitten tietysti yhteinen maahanmuuttopolitiikka kolmansissa
maissa, eli pyritään patoamaan erityisesti laitonta
siirtolaisuutta, joka kohdistuu Eurooppaan. Sitten tietysti voidaan
miettiä, onko joitakin keinoja auttaa kotouttamistoimissa
tämänkaltaisissa maissa, jonne maahanmuuttopaine
on kohtuuttoman kova. Kreikassa on, jos oikein muistan, miljoona
laitonta siirtolaista, ja se tulee ihan puhtaasti heidän maantieteellisen
sijaintinsa puolesta. Tämän takia esimerkiksi
Frontexin toiminta on erittäin tärkeää.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ja vielä yksi lisäkysymys tähän
aiheeseen.
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen palkansaaja ja yrittäjä kärvistelevät
erittäin korkean verotaakan alla, ja on ymmärrettävää,
että heitä kiinnostaa, mitä heidän
rahoillaan tehdään. Se, että suomalaisen
sosiaaliturvan asiakaskuntaa laajennetaan muiden maiden kansalaisiin,
ei koettele ainoastaan oikeustajua, vaan kyse on myös sosiaaliturvajärjestelmän
rahoituspohjasta pitkällä tähtäyksellä.
Jos rahoittajien määrä jatkuvasti vähenee
mutta samaan aikaan tarvitsijoiden määrä jatkuvasti
kasvaa, kyse on varsin yksinkertaisesta, matemaattisesta umpikujasta.
Sosiaaliturvan rahoitusta nakertaa paitsi julkisen rahan jakaminen
suoraan ulkomaille myös yhä kiihtyvä työllistymishaasteellinen
siirtolaisuus, jos näin voi sanoa. Esimerkiksi Helsingissä väestö kasvaa
noin 10 000 hengellä joka vuosi mutta verotulot
eivät kasva lainkaan. Kysyn hallitukselta: onko velkaantuvalla
Suomella varaa toimia globaalina sosiaalitoimistona, ja ovatko sosiaaliturvan
rahoitusnäkymät hallituksen mielestä vakaalla
pohjalla tulevaisuudessa?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan rahoituksen vakaat näkymät
riippuvat puhtaasti työllisyydestä ja talouskasvusta.
Eli mitä enemmän Suomessa on työpaikkoja,
sitä enemmän on hyvinvointia ja verotuloja ja
sitä paremmin me pystymme vastaamaan sosiaaliturvasta.
Voitaisiin kysyä näin päin: onko
Suomella varaa ikääntymisen aikana olla
ottamatta vastaan työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia?
(Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Omasta
mielestäni ei ole. Me tarvitsemme työkykyisiä,
työhaluisia ihmisiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta.
Se on yksi tapa vauhdittaa myös talouskasvua.
Sosiaaliturvan maksamisesta ulkomaille ehkä yhtenä esimerkkinä voisi
mainita lapsilisät. Me maksamme 8,6 miljoonaa euroa vuodessa
ulkomaille lapsilisiä. Se on 0,5 prosenttia kaikista lapsilisistä,
ja valtaosa lapsilisien saajista ulkomailla on Suomesta ulkomaille
lähteneitä ihmisiä.