Arvoisa herra puhemies! Monessa Euroopan unionin jäsenmaassa keskustellaan tällä hetkellä unionin sosiaalisen ulottuvuuden vaikutuksista. Ihmisten vapaa liikkuvuus on osa EU:n ydintä, mutta viime vuosina sen aiheuttamat kustannukset ovat karanneet käsistä.

Suomessa harva kansalainen tietää, että EU-lainsäädännön perusteella suomalaisten sosiaaliturvaetuuksien piiriin voi päästä, vaikkei edes asuisi Suomessa. Kelan mukaan tyypillisin esimerkki on se, että virolainen mies tulee tänne töihin ja jättää perheensä Suomenlahden eteläpuolelle. Tällaisessa tapauksessa Suomen valtio maksaa perheelle esimerkiksi lapsilisät täysimääräisesti Viroon. Kela maksaa kotihoidon tuen. Kysynkin vastaavalta ministeriltä: miten hallitus suhtautuu siihen, että sosiaalietuuksia maksetaan maamme rajojen ulkopuolelle?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tämä on aivan totta, koska meillä on Euroopan unionissa sellainen sopimus, elikkä kun ihminen liikkuu, niin siinä maassa, missä hän on työssä, hänelle kuuluu sen maan sosiaaliturva. Tämä liittyy siihen aikoinansa tehtyyn sopimukseen, mikä on tehty Euroopan unionin sisällä, ja sitä on erilaisilla koordinaatioasetuksilla ja direktiiveillä sitten kohta kohdalta paikkailtu. Kieltämättä se on tullut hyvin kompleksiseksi, ja on valtavan vaikea myös juridisesti hallita, miten se on aina eri direktiivien kautta tullut.

Kysyjä on aivan oikeassa siinä, että Euroopan unionin alueella on työperäinen sosiaaliturva, eli kun menet työhön jonnekin, saat sieltä työn perusteella sen sosiaaliturvan. Suomessa tämä on asumisperusteinen: meillä pitää asua täällä. Meillä on tästä selvitys tällä hetkellä meneillänsä, ja tämän kevään aikana me saamme selkeyttä siihen, mitä sille pitää tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Siinä se kuultiin vastaus ministerin suusta, vika on jälleen kerran Euroopan unionissa. On todennäköistä, että monessa isossa EU-maassa sosiaalinen ulottuvuus johtaa vielä moniin vaikeisiin lisäongelmiin. Voi olla, että lähivuosina lainsäädäntöön tehdäänkin muutoksia. Kysyn nyt ministeriltä: onko Suomi valmis tukemaan muutoksia kyseisessä EU-lainsäädännössä, vai onko tämä maamme hallitukselle sellainen asia, jossa se ei ole valmis joustamaan?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aikoinansa on jo sovittu se, että tällaisissa asioissa, kuten eläkeasiat ja tämäntyyppiset, hyvin paljon tällaiseen sosiaaliturvaan liittyvät asiat, maalla on itsellään päätöksentekomahdollisuus. Nyt on kuitenkin sitten tapahtunut vuosien aikana sitä, niin kuin totesin, että on tullut erilaisia uusia direktiivejä, niin että on tullut vähän sellaista tilkkutäkkimäisyyttä, ja kun yhteensovitetaan asumisperusteista ja työperusteista sosiaaliturvaa, niin siinä on sitten tullut sellaisia vaiheita, jolloin on aina pitänyt miettiä, kuinka paljon tässä on kansallista mahdollisuutta vaikuttaa. Tästä syystä olen käynnistänyt sen selvityksen, ja toukokuun aikana meillä pitäisi olla ihan tarkka tieto, myös lainsäädännöllinen tieto, siitä, kuinka paljon Suomella ihan oikeasti on mahdollisuus vaikuttaa yleensäkin tähän sosiaaliturvalainsäädäntöön Euroopan unionin sisällä.

Mutta sen sanon, että jo alun perin on sovittu, että sosiaaliturvasta me voimme päättää itse, ja siitä me aiomme pitää myös kiinni. Mutta pitää muistaa se, että liikkuvuuden pitää olla mahdollista. Ja kun suomalainen lähtee liikkeelle, yhtä lailla hänelle tulee se sosiaaliturva sitten siitä maasta, mihin hän liikkuu. Eli kyllä tämä vastavuoroista on.

Arvoisa puhemies! Kun Suomessa valmistauduttiin vuonna 94 neuvoa-antavaan kansanäänestykseen Euroopan unioniin liittymiseksi, vakuutettiin, ettei sosiaaliturvajärjestelmäämme koskettaisi, sillä EU:lla ei olisi toimivaltaa puuttua maiden omiin järjestelmiin. Kuitenkin vuonna 97 Amsterdamin sopimuksen myötä myös sosiaalipolitiikkaa ja sen käsitteitä ryhdyttiin avaamaan jäsenmaiden kesken. Kehitys on nyt edennyt siihen, että EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmiä integroidaan yhteensopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme, joka on tarkoitettu suomalaisten turvaksi, on vaikeiden kestävyysongelmien edessä. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: pidättekö oikeudenmukaisena, että samaan aikaan, kun suomalaiset joutuvat säästämään tavalla, joka sattuu pahiten erityisesti pienituloisiin, sosiaaliturvajärjestelmää avataan jopa kolmansista maista saapuville henkilöille? — Ja näinhän ei koskaan pitänyt tapahtua.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kysyjä on täysin oikeassa siinä, että meille on tullut jatkuvasti sellaisia uusia päätettäviä asioita. Väitän kyllä, että me emme ole koskaan niin kuin tuosta noin vain tehneet niitä päätöksiä, vaan todellakin me tarkkaan aina harkitsemme, mikä on sopimuksen mukainen ja mihin meillä on oma mahdollisuus vaikuttaa. Muistutan nyt siitä kuitenkin, että kun meillä Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva, se tarkoittaa sitä, että pitää asua täällä, että saa sen sosiaaliturvan, kun sitten taas Euroopan unionin sisällä on työperusteinen sosiaaliturva. Se tarkoittaa taas sitä, että kun sinä liikut toiseen paikkaan työhön, niin sen maan, missä sinä olet työssä, sosiaaliturva tulee sinulle. Tämä on sovittu, ja se on vastavuoroista: myös suomalainen saa, jos menee toiseen maahan, sen maan sosiaaliturvan, jos hän on siellä työssä.

Sitten on tietysti oma juttunsa nämä henkilöt, jotka eivät ole täällä työssä ja jotka tulevat tänne. Heillä on ihan omat sääntönsä. Samoin kolmansista maista tulevilla on ihan omat sääntönsä. Kyllä me olemme pistäneet todella kampoihin myöskin sellaisista asioista, mitkä näyttävät, että on tarjottu, että näin pitäisi tehdä, mutta me emme ole siihen suostuneet. Totta kai olemme aina sitten joutuneet vähän luupin alle, mutta olemme kuitenkin pärjänneet näissäkin kisoissa aika hyvin, (Puhemies koputtaa) ja nyt uskon, että tämän kevään aikana me olemme paljon paljon viisaampia siitä, kun saadaan tämä selvitys valmistettua.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kolmansista maista tulevista ihmisistä, niin meillähän ei juuri ollut siinä mitään mahdollisuutta tehdä mitään muuta. Se on Euroopan unionista tullut yhdistelmälupadirektiivi, joka antaa jo neljän kuukauden oleskelun jälkeen osan sosiaaliturvasta ja osan sitten, kun ollaan oltu puoli vuotta.

Mutta kysyn teiltä, arvon ministeri, oletteko sitä mieltä, että on oikein, että jos EU:n alueella tekee työssäoloehtonsa, täyttää sen jossakin toisessa EU-maassa, Romaniassa, Kreikassa, Saksassa, missä tahansa EU-maassa, ja tulee yhdeksi päiväksi Suomeen töihin ja jää sen jälkeen työttömäksi, niin me maksamme työttömyysturvan hänelle. Onko tämä oikein? Onko tämä sellaista sosiaalista laventumista, joka auttaa tätä maata? Maksamme siis ihmisille, jotka eivät maksa tuloveroaan Suomeen koskaan, ovat vain viejiä, eivät tuojia. Heitä voidaan kutsua hyvällä syyllä myöskin sosiaalisiksi turisteiksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tässähän meillä juuri on se ristiriita tällä hetkellä meneillänsä, elikkä Suomihan on sitä mieltä, että ei pitäisi maksaa tällaisessa tapauksessa. (Mauri Pekkarinen: Ei pidä maksaa!) — Niin, ei pidä. — Mutta kuitenkin meille on annettu siitä myöskin viesti, komissiolta on tullut sitä viestiä, että meidän pitäisi ottaa huomioon se muissa maissa tehty työkokemus. Tästä käydään keskustelua tälläkin hetkellä Euroopan areenoilla. Me käymme täällä kansallisesti sitä keskustelua. Me pidämme kiinni tietenkin siitä, mikä meillä on aikoinansa päätetty, eli siitä meidän yhteisestä tahdosta, elikkä tällaisissa tilanteissa ei maksettaisi.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, ministeri, että olette ottanut työn alle tuon selvityksen, niin että ei tarvitse spekuloida tällä asialla vaan voimme sitten reilusti ja avoimesti keskustella Suomen periaatteista osana EU:ta siinä, paljonko näitä tapauksia todella on.

Mutta, arvoisa ministeri, toinen sellainen iso EU:sta tullut asia, joka vaikuttaa suomalaisiin ja koko Euroopan unionin alueella, on nyt voimaan astunut potilasdirektiivi. Se viittaa samaan sektoriin mutta erityisesti terveyden osalta, siis vapaaseen liikkuvuuteen terveyspalvelujen saatavuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla ja kysyn teiltä, ministeri, miten tuo on lähtenyt liikkeelle ja miten nyt tässä kaikkien puolueiden yhteisessä, ajankohtaisessa sote-rakenneuudistuksessa otetaan huomioon se, että me voimme nyt liikkua vapaasti Suomen sisällä kunnasta toiseen terveydenhuollossa vuodeksi kerrallaan valiten mutta myös Euroopan laajuisesti. Uskotteko terveysturismiin Suomesta, ja voisiko siinä olla jopa jotain sellaista, josta Suomi voi hyötyä?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, 2012, kun meille tuli voimaan terveydenhuoltolaki, siinä tuli askeltaen voimaan se, että valinnanvapaus lisääntyi Suomessa julkisessa terveydenhuollossa. Tämän vuoden alusta tuli EU-direktiivi, potilasliikkuvuusdirektiivi, joka aikaansai sen, että me voimme liikkua ja suomalainen voi mennä mihin muuhun maahan tahansa hoidattamaan itseään. Siihen tulivat sitten nämä korvausjärjestelmät, ja sillä tavalla ne eivät ole täysin oikeudenmukaisia muihin maihin nähden, että kun muissa maissa se järjestelmä on niin, että voi valita julkiselta ja yksityiseltä puolelta ja saa samat korvaukset, meillä Suomessa me teimme nyt tässä alkuvaiheessa sellaisen järjestelmän, että jos omatoimisesti hakeutuu hoitoon toiseen maahan, niin maksetaan vain se Kela-korvaus tueksi.

Tämä on nyt tietysti sellainen, josta meidän pitää katsoa, riittääkö nyt Euroopan unionin sisällä tällainen korvausjärjestelmä vai pitääkö meidän muuttaa sitä tulevaisuudessa. Saattaapi olla, että joudutaan muuttamaan sitä, koska nyt meillä eivät ole (Puhemies koputtaa) yksityinen ja julkinen sillä tavalla tasavertaisia kuin potilasliikkuvuusdirektiivi edellyttäisi. (Puhemies koputtaa)

Mutta tähän varsinaiseen kysymykseen sanon vain sen, että kyllä nämä otetaan huomioon ja valinnanvapautta varmasti tämänkin johdosta joudutaan lisäämään ja halutaan ja saadaan lisätä.

Herra puhemies! Euroopan unionin alueella tämä sosiaaliturva vaihtelee kovinkin paljon ja aiheuttaa sitten tämäntyyppisiä ongelmia. Sen vuoksi kysyisinkin, eikö olisi syytä kuitenkin ottaa Euroopan unioniin tällainen sosiaalinen ulottuvuus, että jokaisessa Euroopan unionin maassa olisi velvollisuus maksaa vähimmäissosiaaliturvaa kaikille kansalaisille. Onko hallitus valmis viemään tätä eteenpäin? Totta kai sitten meillä esimerkiksi Suomessa pitää olla mahdollisuus maksaa suurempaa sosiaaliturvaa, niin kuin tälläkin hetkellä, ja hyvinvoivissa maissa näin tehdäänkin. Onko hallitus siinä mielessä valmis edistämään tällaista tasavertaista, eli että jokaisessa maassa pakotetaan perimään sitä vähimmäisveroa ja samalla pakotetaan ne maat huolehtimaan omista köyhistään, ettei tarvitse nähdä sitä suurta hätää, mitä esimerkiksi näiden Romanian ja Bulgarian kerjäläisten osalta näemme?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Itse kannatan toki sitä, että pidetään kaikista huolta tässä yhteiskunnassa ja myöskin niistä, joilla tällä hetkellä ei mene hyvin, ja kannustetaan heitä. Mutta tämä kysymyksenne liittyy siihen, pitäisikö meillä olla tällainen vähimmäissosiaaliturva. Meidän, hallituksen, kanta on ollut se, että me emme voi tänne koko Euroopan alueelle luoda yhtä ainutta sosiaaliturvakattoa tai vähimmäiskattoa siitä syystä, että eri maissa on eri järjestelmät. Sitten on myöskin se, että jos laitetaan jokin euromäärä siihen, niin jossakin maassa se on vähän, joissakin se on paljon riippuen siitä, mikä normaalisti on se lähtötaso siellä.

Sitten on myöskin se, että sosiaaliturvan käsite on hyvin erilainen eri maissa. Sosiaaliturvaan meillä kuuluvat myöskin palvelut, ja ne palvelut pitäisi aina katsoa siinä, että jos se henkilö saa rahaa, näitä tulonsiirtoja, niin sen lisäksi ovat vielä ne palvelut siihen päälle. Miten ne määriteltäisiin? Meidän kantamme on se, että tällaista yhtenevää, yhtä ainutta vähimmäistasoa ei voida Euroopan alueella sopia vaan se (Puhemies koputtaa) pitää aina katsoa maakohtaisesti.

Arvoisa puhemies! Yksi sellainen keskeinen kysymys, mihin joudumme EU:n puitteissa vastaamaan, on myöskin se, että suuri osa maahanmuuttajista tulee Kreikkaan ja Italiaan ja Etelä-Euroopan maihin, ja sieltä varmasti kohdistuu paineita myöskin niihin EU-rahoihin, että sieltä pystyttäisiin tasaamaan näitä sosiaalitoimen kustannuksia. Näettekö, pääministeri, tässä jotain sellaista kysymystä, jota tulevaisuudessa pitää ratkaista, esimerkiksi sen suhteen, että suuremmat paineet kohdistuvat rahan viemiseksi esimerkiksi Kreikkaan ja Italiaan juuri tästä syystä?

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Puhemies! Ensinnäkin, ehkä selvennyksen vuoksi on hyvä todeta, että me emme kannata semmoista EU:n tulevaisuutta, missä esimerkiksi sosiaaliturvan rahoittamiseksi maat siirtäisivät varoja maasta toiseen. Eli tämmöinen tulonsiirtounioni tässä mielessä ei ole missään nimessä kannatettava.

Se, miten voisimme auttaa esimerkiksi Kreikkaa — voi sanoa ihan täysin kohtuuttomassa tilanteessa, missä he ovat tämän maahanmuuton suhteen — on ehkä muut toimet. Yksi on rajavalvonnan parantaminen. Tässä Frontex eli EU:n rajavalvontaviranomainen on tehnyt erittäin hyvää työtä. Toinen on sitten tietysti yhteinen maahanmuuttopolitiikka kolmansissa maissa, eli pyritään patoamaan erityisesti laitonta siirtolaisuutta, joka kohdistuu Eurooppaan. Sitten tietysti voidaan miettiä, onko joitakin keinoja auttaa kotouttamistoimissa tämänkaltaisissa maissa, jonne maahanmuuttopaine on kohtuuttoman kova. Kreikassa on, jos oikein muistan, miljoona laitonta siirtolaista, ja se tulee ihan puhtaasti heidän maantieteellisen sijaintinsa puolesta. Tämän takia esimerkiksi Frontexin toiminta on erittäin tärkeää.

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen palkansaaja ja yrittäjä kärvistelevät erittäin korkean verotaakan alla, ja on ymmärrettävää, että heitä kiinnostaa, mitä heidän rahoillaan tehdään. Se, että suomalaisen sosiaaliturvan asiakaskuntaa laajennetaan muiden maiden kansalaisiin, ei koettele ainoastaan oikeustajua, vaan kyse on myös sosiaaliturvajärjestelmän rahoituspohjasta pitkällä tähtäyksellä. Jos rahoittajien määrä jatkuvasti vähenee mutta samaan aikaan tarvitsijoiden määrä jatkuvasti kasvaa, kyse on varsin yksinkertaisesta, matemaattisesta umpikujasta. Sosiaaliturvan rahoitusta nakertaa paitsi julkisen rahan jakaminen suoraan ulkomaille myös yhä kiihtyvä työllistymishaasteellinen siirtolaisuus, jos näin voi sanoa. Esimerkiksi Helsingissä väestö kasvaa noin 10 000 hengellä joka vuosi mutta verotulot eivät kasva lainkaan. Kysyn hallitukselta: onko velkaantuvalla Suomella varaa toimia globaalina sosiaalitoimistona, ja ovatko sosiaaliturvan rahoitusnäkymät hallituksen mielestä vakaalla pohjalla tulevaisuudessa?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan rahoituksen vakaat näkymät riippuvat puhtaasti työllisyydestä ja talouskasvusta. Eli mitä enemmän Suomessa on työpaikkoja, sitä enemmän on hyvinvointia ja verotuloja ja sitä paremmin me pystymme vastaamaan sosiaaliturvasta.

Voitaisiin kysyä näin päin: onko Suomella varaa ikääntymisen aikana olla ottamatta vastaan työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Omasta mielestäni ei ole. Me tarvitsemme työkykyisiä, työhaluisia ihmisiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Se on yksi tapa vauhdittaa myös talouskasvua.

Sosiaaliturvan maksamisesta ulkomaille ehkä yhtenä esimerkkinä voisi mainita lapsilisät. Me maksamme 8,6 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaille lapsilisiä. Se on 0,5 prosenttia kaikista lapsilisistä, ja valtaosa lapsilisien saajista ulkomailla on Suomesta ulkomaille lähteneitä ihmisiä.