Täysistunnon pöytäkirja 5/2014 vp

PTK 5/2014 vp

5. PERJANTAINA 7. HELMIKUUTA 2014 kello 13.00

Tarkistettu 2.0

2) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle puoluerahoituksen valvonnasta 2012 Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2012 kunnallisvaaleissa

 

Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kahden kertomuksen yhdistävässä mietinnössä vaali- ja puoluerahoituksesta sekä vuoden 2012 kunnallisvaalien rahoituksesta valiokunta yksimielisesti päätyy ponteen, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää vaali- ja puoluerahoitusta koskevat uudistamistarpeet. Ponsi kuulostaa klassiselta, aika miedolta selvittämisponnelta siksi, että se on sitä. Pääarviomme nyt, (Hälinää — Puhemies koputtaa) kun valiokunta on kaikkien eri vaalityyp-pien osalta kertaalleen tehnyt uuden vaalilain mukaisen oman osuutensa ja sitten vielä vaali- ja puoluerahoituksen osalta kertaalleen todennut, että lakien näiden kaikkien muutosten päätarkoitus avoimuudesta, kontrolloitavuudesta, läpinäkyvyydestä on selvästikin toteutunut ja yleisarvio tilanteesta... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

(koputtaa)

Edustaja Brax, huomaan, että salissa ainakin joillakin on vaikeuksia kuulla, mitä te puhutte. — Yritetäänpä löytää nyt ne omat paikat, että saadaan riittävä kuuluvuus aikaiseksi salissa. Arvoisat edustajat, ottakaa paikkanne tai siirtykää keskustelemaan salin ulkopuolelle. — Olkaa hyvä, edustaja Brax.

Puhuja:

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Minä olen ollut tarkkailuluokan opettaja, minun ääneni yleensä kuuluu. Kokeillaan uudelleen.

Vaalirahoituslain osalta päätavoitteet rahoituksen julkisuudesta ovat siis toteutuneet hyvin. Tietoa puolueiden perustoiminnasta ja vaalikampanjarahoituksesta ja toisaalta samoin korruption ehkäisystä saadaan paremmin, epäasiallisia keinoja pystytään torjumaan, sikäli kuin niitä ylipäätänsä Suomessa kovin paljon on ollutkaan, mutta nyt nykyisellä avoimuudella pystytään torjumaan niitä paremmin. Tarkastusviraston rooli on valvoa puoluelain tukea, vaalikampanjan kuluja ja rahoituksen erittelyä.

Puoluerahoitusta koskevassa kertomuksessa on tarkastuksen kohteena kaikki kahdeksan puoluetta, kahdeksan piirijärjestöä ja neljä puolueiden ilmoittamaa lähiyhteisöä — siis täällä eduskunnassa olevat puolueet. Pääsääntöisesti tarkastettujen yhteisöjen kirjanpito on tarkastusviraston mukaan hoidettu asianmukaisesti. Viraston mukaan kirjanpidon esittelytapaan, ajantasaisuuteen ja laatuun sekä käteisen rahan käsittelyyn on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota. Asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että vuoropuhelu tältä osin puolueiden ja tarkastusviraston välillä on hyvin rakentavaa ja ne muutostarpeet ja tarkennustarpeet, mitä tarkastuksissa on löytynyt, on otettu vakavasti opiksi ja korjattu jo toimintatapoja.

Vaalirahoituslakia puolestaan sovellettiin ensimmäisen kerran kunnallisvaaleissa. Ilmoitusvelvollisia, siis valtuutettu tai varavaltuutettu, oli 19 069 henkilöä. Velvoitetuista 79 prosenttia eli reilut 15 000 ihmistä jätti kirjallisen vakuutuksen siitä, että vaalirahoitus on jäänyt alle lain mainitseman 800 euron. Suurin vaalikampanja oli 34 887 euroa, ja suurin yksittäinen tuki yksittäisessä vaalikampanjassa oli 21 639 euroa. Valvontaprosessi koettiin tarkastusvirastossa kunnallisvaalien osalta työlääksi ja siihen käytettiin 3,5 henkilötyövuotta. Pyydän pitämään tämän mielessä, kun kohta kerron tarkasteltavia parannusesityksiä. Nykyisessä tarkastusviraston tilanteessa 3,5 henkilötyövuotta on kuitenkin aika paljon.

Tarkastusvaliokunta on kertaalleen nyt siis käsitellyt kaikki Valtiontalouden tarkastusviraston vaaleja koskevat vaalirahoituskertomukset vuoden 2009 europarlamenttivaaleista alkaen, ja tässä on koottuna kaikista näistä vaaleista huomiot. Asiantuntijakuulemisissa näiden vuosien varrella, arvan ratkaisemassa järjestyksessä, on kuultu muun muassa kaikkia eduskunnassa edustettuina olevia puolueita.

Valiokunnan mielestä on tärkeätä, että vaalirahoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä äänestäjien ja kansalaisten näkökulmasta edelleen parannetaan. Käytettävissä olevat tiedonhakumahdollisuudet ja raportointi eivät vielä ole niin käyttökelpoisia ja saavutettavia kansalaisille kuin ne parhaimmillaan voisivat olla. VTV:n verkkosivuilla oli yli miljoona, itse asiassa 1,3 miljoonaa, käyntiä yhden vuoden aikana, mikä kertoo valiokunnan mielestä siitä, että kiinnostus ja toisaalta tiedonsaanti on ollut hyvää. Ennakkoilmoitusten tekeminen olisi syytä mieltää vaalikampanjan avoimuutta kansalaisten silmissä vielä nykyistäkin paremmin palvelevaksi asiaksi muun muassa sen takia, että näin moni ihminen niillä sivuilla kävi, ja kävijöistä merkittävä määrä kävi ennen vaaleja, jolloin voidaan olettaa, että he hakivat tietoa äänestyskäyttäytymistään varten.

Valiokunta korostaa, että kyseessä on ennakkoilmoitus, joka ei luonteensa mukaisesti ole lopullinen vaan suuntaa antava ilmoitus. Tarkastusviraston kokonaisresurssien käytön kannalta ei valiokunnan mielestä ole tarkoituksenmukaista ryhtyä sellaisiin lainsäädännöllisiin uudistuksiin, jotka lisäävät merkittävästi viraston työtehtäviä ja ovat poissa muusta tarkastustyöstä. Tältäkin osin valiokunta oli yksimielinen. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa ei ole realistista, että tarkastusviraston voimavaroihin tulisi sellaisia lisäyksiä, että esimerkiksi vertailutietojen tarkastusoikeuden lisäksi tulisi myös mahdollisuus vaatia ja tarkastaa kolmansissa osapuolissa olevaa tietoa vaalikampanjoiden kuluista. Sen sijaan valiokunta pitää perusteltuna, että ilmoitusvelvollisilla tulee jatkossa olla muistiinmerkitsemisvelvollisuus vaalirahoituksen tuloista ja menoista tai että ilmoitusvelvollisen tulee käyttää erillistä kampanjatiliä sekä säilyttää nämä asiakirjat tietyn määräajan jälkeen. Näin ilmeisesti lähes kaikki — ainakin uskoisin, että tässä talossa tänne valitut — tekevätkin, ovat tehneet jo pitkään, mutta se, että se velvollisuus olisi yksiselitteisesti laista löydettävissä, on valiokunnan mielestä tärkeä uudistus, joka vielä pitäisi tehdä. Silloin, jos tarkastusvirasto sitten kääntyy ja haluaa lisäselvitystä, heillä on lakisääteinen tietopohja sille tiedolle, mitä he haluavat vielä lisää, kun he pyytävät lisätietoja. Tämä vahvistaisi luottamusta ilmoitusten oikeellisuuteen ja riittävyyteen mutta ei olisi liiallista, ei byrokratian eikä ehdokkaiden näkökulmasta työtä liikaa lisäävää.

Aiemmassa mietinnössämme 3/2012 olemme käsitelleet luottamushenkilömaksuja ja päätyneet siihen, että kunnallisista luottamustoimista perittyä luottamushenkilömaksua voidaan perustellusti pitää puoluelaissa tarkoitettuna puolueen tavanomaiseen järjestötoimintaan kuuluvana käyvän arvon mukaisena suorituksena edellyt- täen, että sitä ei käytetä vaalikampanjan varainhankintaan. Tarkastusvirasto on tältä osin ilmoittanut jo nyt ottavansa tämän lain soveltamisessa ja tulkinnassa vastedes huomioon. Tältä osin siis on käynyt niin, että tarkastusvaliokunnan lausunto on riittänyt tulkintakäytännön muuttamiseen, ja tästä eteenpäin kunnalliset puolueverot voidaan katsoa normaaliksi toiminnaksi eikä ulkoa tulevaksi lahjoitukseksi.

Valiokunta nostaa mietinnössään niitä selvittämistarpeita, joista nostan esiin tässä enää muutaman.

Tarkastusviraston tiedonsaantioikeuden tulisi laajentua tukiyhdistyksiin presidentinvaaleissa. Ilmoitusvelvollinen siellä on vain puolue, ja kuitenkin näillä tukiyhdistyksillä on hyvin keskeinen rooli. Viime vaaleissa onneksi kaikki tukiyhdistykset siitä huolimatta, että niitä ei laissa mainita, antoivat pyydettäessä kaikki tiedot.

Toiseksi, kampanjalle tulisi asettaa sen kaltainen euromääräinen katto, että kun se ylittyy, niin niidenkin ehdokkaiden, jotka eivät tule valituksi tai ensimmäiselle varasijalle, tulisi joka tapauksessa tehdä ilmoitus, koska siellä saattaa olla hyvinkin merkittäviä ulkopuolisia rahoituslähteitä ja isoja kampanjoita tilanteessa, jossa nykyistä ilmoitusvelvollisuutta ei ole.

Aiempien vaalien vaalirahoitustietojen vertailun tulisi olla mahdollista, eli tietojen pitäisi olla pidempään nähtävillä tarkastusviraston sivuilla.

Lisäksi sallittuun ja kiellettyyn tukeen liittyviä tarkennustarpeita on joitakin: muun muassa puolueiden toiminta normaalina työnantajana ja siihen saadut tuet, kuten esimerkiksi korkeakouluharjoittelijat, pohjoismaiseen yhteistyöhön tai EU-yhteistyöhön liittyvät erilaiset harjoittelu- tai muut projektityöntekijät. Tältä osin puolueilla oli yhtenäinen kanta tarkennus-, muuttamis- ja parantamistoiveista.

Ja viimeiseksi, arvoisa puhemies: Puolueiden ja ehdokkaiden väliseen rahaliikenteeseen liittyvä selvennystarve on ilmeinen, esimerkiksi silloin, kun on kysymys yksityishenkilöiltä puolueen kautta ehdokkaille välitetystä tuesta tai läpilaskutetusta maksusta. Jos tosiasiassa on vain avoimuuden ja kontrolloitavuuden takia tapa, että puolueen tilin kautta ehdokkaalle menee suoraan vaalitukia, niin silloin pitäisi olla tunnistettavissa se, että se rahaliikenne ei ole puolueen rahaliikennettä vaan kyseisen ehdokkaan kampanjan rahaliikennettä. — Kiitoksia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeätä, että tarkastusvaliokunta puuttuu ilmoitusten oikeellisuuteen ja pohtii ylärajoja. Mutta meillä pitäisi avata myös realistisesti, mikä on maan tapa, mikä on korruption veteen piirretty viiva. Ei tästä ole montaa vuotta, kun Merisalon ja Maakuntien Suomen toimesta Nova Groupin kiinteistöbisneksellä päätettiin rakentaa pysyvä rahoitusautomaatti lähinnä keskustalle ja kokoomukselle ja porvarihallituksen rakentamiseen. Merisalo sanoikin 2007, että tärkeintä oli saada SDP pois hallituksesta. Rahalla tultiin pöytiin, joihin kansa ei ollut valinnut, eli nimenomaan poliittisella rahoituksella.

Toisaalta voi miettiä, mikä on taloudellisen vallan toimintatapa. Wahlroos Sampo-aikoinaan käytti kokoomuksen ja RKP:n tukea, ja tänä päivänäkin säätiöiden kautta tuetaan puolueita. Tällä tavalla myöskin olisi ehkä hyvä avata sitä, mikä on se vallitseva käytäntö, joka meillä ikään kuin hyväksytään maan tapana.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, tämä kirvoitti pienen debatin poikasen. Jatketaan vastauspuheenvuorolinjalla, ja seuraavan vastauspuheenvuoron, korkeintaan minuutin mittaisen, pitää edustaja Niikko.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällaisessa vaalirahailmoitusuudistuksessa keskustelussa yleensä tulisi ulottaa koko ketjuun tämä rahoituksen valvonta. Esimerkiksi kuntavaaleissa edelleenkään, kun tulee lautakuntaan valituksi mutta ei pääse valtuustoon saakka, sen henkilön ei tarvitse ilmoittaa yhtään mitään, mistä on vaalirahansa saanut. Kuitenkin kuntavaaleissakin ne rahoitukset voivat olla jopa kymmenissätuhansissa euroissa, joten olisi syytä tosissaan ottaa se valvonta jokaiselle tasolle.

Toinen asia on myös se, että esimerkiksi eduskuntavaaleissa vielä tänäkin päivänä on hyvin helppo ottaa yhdeltä rahoittajalta, esimerkiksi yritykseltä, huomattavakin määrä rahaa vastaan, kunhan se on vain pilkottu pieniin eriin ja tulee erinäisten muiden tavoin. Tokihan se nyt ei täysin eettisesti hyväksyttävää ole, mutta kyllähän tätä kuitenkin tapahtuu, ja siinä mielessä tässä kyllä olisi vielä paljon saneerattavaa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäelle on nyt sitten pakko huomauttaa, koska hän keskustelun siitä aloitti, että mitähän mahtaa olla se ay-liikkeen tuki sosialidemokraattisille ja vasemmistoliiton ehdokkaille. (Kari Rajamäen välihuuto) Sitäkin varmaan on olemassa. Jos mietitään sosialidemokraattien puheenjohtajakisaa, niin erään lehden välissä oli mainos, jossa ilmoitettiin ja kerrottiin, että sen ovat maksaneet ay-demarit eli ay-liike.

Arvoisa puhemies! Tällainen keskustelu ei tämän talon eikä tämän instituution arvovaltaa nosta. Me olemme, jokainen, tehneet virheitä, ja nyt pitäisi vain lähteä siitä, että kun ne on korjattu, hyvä lainsäädäntö saatu aikaan, niin toimitaan jatkossa niin, että tämä arvovalta ja arvostus ihmisten silmissä säilyy. Siihen tarvitaan sitä suurta avoimuutta, jota minusta tuo tämä vaalilainsäädäntö, mutta myöskin tarkastusvaliokunnan mietinnössä esitetyt erinomaiset muutostavoitteet, joita puheenjohtaja, edustaja Brax täällä erittäin hyvin esitteli. Eli me olemme ihan hyvällä tiellä. Nyt ei kannata itseään kivittää.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tämä ay-raha on myös semmoinen, mikä ei aina ole oikeudenmukainen. Ay-liikkeiden jäseninä on muidenkin kuin salin vasemman laidan puolueiden edustajia, jolloin se ei välttämättä kovin oikeudenmukaiselta tunnu. Mutta myös sitten suuret yritykset voivat saada varsin vaikuttavia asemia, kun useita eri edustajia tulee valituksi heidän rahoituksellaan. Eli kyllä tämä kokonaisuus pitäisi aukaista ihan oikeasti, ei puhuta mistään pikkurahoista kuitenkaan.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset tarkastusvaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle Tuija Braxille erinomaisesta työstä.

Muutamasta asiasta olin puheenjohtajan kanssa eri mieltä. Ne koskevat tätä ennakkoilmoitusta esimerkiksi eduskuntavaaleissa. Minäkään en tiennyt sillä hetkellä, kun ilmoituksen tein, että jälkeenpäin tuli muutama lantti tuloja, jotka jäivät siitä pois. Onko se tarpeellista? Minun mielestäni ei.

Kolmas asia on tämä kolmas osapuoli eli media: radio, televisio ja lehdet. Minä huomasin vaalien alla, kun minulla oli maakuntalehdessä kolmella palstalla ilmoitus, eräällä toisella ehdokkaalla toisesta puolueesta oli koko sivun ilmoituksia kolme kertaa, että kuitenkin me ilmoitimme sanomalehtien mainoskuluiksi lähes saman summan. Eli pitäisi olla mahdollista, että esimerkiksi presidentinvaaleissa ja kansanedustajien vaaleissa me saisimme suoraan medialta, heidän tietokoneeltaan, tiedon, paljonko on maksanut lehti-ilmoitus, paljonko on tv-mainos, paljonko on radiomainos. Se olisi se faktatieto, ja siihen voitaisiin nojata.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäelle: Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Edustaja Anttilan hengessä totean, että on saatu sääntöjä selvemmiksi ja avoimuutta lisättyä, hyvä niin. Edustaja Rajamäki oli huolissaan yrittäjien antamasta vaalituesta. Kyllä yrittäjät saavat tukea yrittäjäystävällisiä kansanedustajaehdokkaita ja yrittäjäystävällisiä puolueita, niin kuin kokoomusta. Yrittäjien varassa tämä maa pitkälle nousee ja työpaikkoja löytyy.

Mitä ay-liikkeen tukeen tulee, niin siinähän ei käytetä pelkästään ay-liikkeen jäsenten rahoja vaan myös meidän kaikkien veronmaksajien rahoja, koska nämä ay-jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia. Esimerkiksi minä henkilökohtaisesti olen aika tyytyväinen ministeri Urpilaisen työhön enkä ollenkaan pidä siitä, että hänen kilpailijansa käyttävät minun rahoja vaalikampanjassaan, koska minäkin veronmaksajana olen osallistunut tätä kautta ehdokas Rinteen kampanjan käymiseen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä nyt on ihan turha heittäytyä marttyyriksi sillä tavalla, että kun ei ole saanut sieltä. Tämä puhe kuulosti vähän, että kun en ole saanut ay-liikkeeltä rahaa, niin onpa huono juttu — sekä perussuomalaiset että myöskin kokoomus. Samalla tavalla kuin yrittäjillä on oikeus tukea heidän mieleisiään puolueita (Eduskunnasta: Aivan eri asia!) ammattiyhdistysliikkeillä on oikeus puolustaa niitä edustajia, jotka vievät palkansaajan asioita eteenpäin eduskunnassa.

Mutta itse asiassa se ydinkysymys, jonka Brax tässä sanoi, oli se, että kampanjalle asetetaan euromääräinen katto, jonka ylittämisen jälkeen tulee tehdä ilmoitus, vaikka se ilmoitusvelvollisuus ei muuten täyttyisikään. Minun mielestäni se on ihan oikein. Se muun muassa poistaa ehkä osaltaan sitä, mitä edustaja Niikko tuossa totesi, että palastellaan pieniin palasiin, mutta kun se raja ylittyy, niin sitten ilmoitetaan kaikki.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennaistahan vaaliavustuksissa on se, että ne ovat läpinäkyviä. Se avustaminen on sinänsä täysin laillista ja mielestäni tärkeätä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Jos me ajattelemme näitä vaaleja, presidentinvaalit, eduskuntavaalit, kunnallisvaalit, kaikki ovat erittäin tärkeitä. Mutta mikä on ehkä kaikkein tärkein vaali kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa? Se on suuren puolueen puheenjohtajan vaali. Siinä valitaan tosiasiassa tuleva pääministeri tai valtiovarainministeri tai keskeinen ministeri. Oikeastaan pitäisi vakavasti miettiä sitä, pitäisikö meidän laajentaa tätä läpinäkyvyyttä myöskin puolueitten puheenjohtajien valintaan. Nythän sosialidemokraateilla olisi oiva mahdollisuus. Antti Rinnehän voisi ottaa tässä suhteessa aloitteen ja sanoa, että nyt tässä kampanjassa me julkistamme kaikki tuet, joita me olemme saaneet tätä puheenjohtajavaalia varten, ja tällä tavalla viedään tätä demokratiaa eteenpäin, minkä jälkeen täällä eduskunnassakin voisi lähteä siitä, että myöskin puolueitten puheenjohtajavaaleissa vaaliavustukset pitää julkistaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama seikka ihan, ettei vain jää semmoista käsitystä, että laki sallisi täällä kuvaillun pilkkomisen. Se nimenomaan on kiellettyä. Yhdestä lähteestä kaikki ilmoitukset pitää ilmoittaa, ja silloin jos toimii niin kuin edustaja Niikko täällä kuvaili jonkun toimineen — en tiedä, tarkoittiko hän itseään vai ketä muuta — niin silloin on toimittu yksiselitteisesti väärin. Ja jo tämän puheenvuoron takia pidän erittäin tärkeänä vielä sitä tarkennusta, minkä tarkastusvaliokunta lisäsi, että kaikkien pitää säilyttää sen kampanjan dokumentit, pitää jonkin sortin kirjanpitoa ja säilyttää ne, että silloin, kun tarkastusvirasto käyttää jo nyt olemassa olevaa oikeuttaan tarkistaa, vaatia lisätietoja, voidaan palata näihin dokumentteihin, ja silloin tämänkaltainen pilkkominenkin voidaan purkaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin minä lähettäisin tarkastusvaliokunnan istumaan Suomalaiselle Klubille ja miettimään kokoomuksen puoluekokousjärjestelyjä, (Naurua) niin minusta on nyt tärkeämpi tunnistaa se, että yhdistykset ja järjestöt voivat laillisesti tukea, avoimesti, ei siinä mitään.

Kiinnitin huomioni siihen, että, edustaja Anttila, vaikka poliittisen muistin pitäisi olla tietysti poliitikon näkökulmasta lyhyt, niin kyllä tilanne on se, että oikeudessa ja harmaan talouden ja talousrikollisuuden puolella toimivat henkilöt tulivat politiikan pöytiin Merisalon Kehittyvien maakuntien Suomen kanssa tavalla, joka on häpeä tälle maalle, ja sitä pesää ei ole vieläkään avattu kunnolla. Tai että Sampon, valtion, rahoja jaettiin Wahlroosin toimesta kahdelle puolueelle. Lukekaa Wahlroosin kirja, jonka 25 Tampereen yliopiston tiedotusalan opiskelijaa Tuomo Pietikäisen kanssa ovat kirjoittaneet tästä taloudellisesta vallasta ja tästä toimintatavasta.

Edustaja Zyskowicz, kyllä siellä varmaan Valmetkin on aikoinaan rahoja jakanut ja monet muut, mutta nyt sellainen aika ei (Puhemies koputtaa) enää noin vain käy.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ottaen huomioon herkän aiheen tämä tarjoaa mahdollisuuden kyllä revitellä puolin ja toisin, mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että näinkin vaikeasta aihepiiristä kuitenkin olemme täysin yksimielisen mietinnön saaneet aikaan, ja se on edistysaskel koko tässä asiassa.

Tarkastusvaltuuksia on vielä lisättävä. Ne on maksimoitava, että jos on aihetta tarkastaa, niin pääsee tarkastamaan.

Ja sitten julkinen tuki. Sitähän tässä on ajettu takaa, että totta kai vapaassa yhteiskunnassa voi tukea kuka tahansa ketä tahansa läpinäkyvästi, julkisesti. Toivoisin — tässä hyppään sivuraiteille — että voitaisiin vielä myöskin katsella näitä kampanjakattoja, ettei rahalla, suurella rahalla, pelkästään sitten ratkaista vaaleja. Tämä ei ole vielä oikein ollut kaikkien hyväksyttävissä, ja toivoisin, että tämä asia ottaisi tässä yhteydessä myöskin vähän myötätuulta.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Arvoisat edustajat, täällä on kuusi pyydettyä vastauspuheenvuoroa. Kun pysytään rajoissa, ne pystytään pitämään. Sen jälkeen meidän täytyy keskustelu keskeyttää.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itseäni on vähän hymyilyttänyt tämä vaalirahakeskustelu siitä asti, kun pandoran lipas avautui edustaja Kallin toimesta. Itse olen suhtautunut avoimesti vaalirahoitukseen jo ennen sitä. Täysin avoimesti ilmoitettiin julkisuuteen, telakanjohtaja Martin Saarikangas, joka myöhemmin oli myöskin kansanedustaja, ilmoitti julkisuuteen tukevansa minun pyrkimyksiäni eduskuntaan ja rahoittavansa myös sitä kampanjaa ja kertoi summat ja kaikki. Todennäköisesti hän rahoitti myös muita, mutta minulle annetut summat olivat koko ajan julkisuudessa, ja se tapahtui paljon ennen kuin tämä koko vaaliraho-jen avoimuuskeskustelu käynnistyi, ja lainsäädäntöä on sitten sen jälkeen säädetty.

Elikkä korostan sitä, että tulee sitä tukea sieltä tai täältä, sen pitää tulla rehellisesti ja tuen saajan ja tuen antajan pitää perustella, minkä takia hän näitä ja näitä pyrkimyksiä ja näitä ja näitä ehdokkaita on valmis tukemaan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarvitsee vielä tässä yhteydessä nostaa esille se yksityiskohtainen asia, että vaalipiirit ovat erilaisia. Kun tässä on nyt koko aika suurennettu äänikynnyksen nimissä näitä piirejä, niin se tarkoittaa sitä, että läpi ei tule enää menemään muuta kuin ne, keillä on rahaa, ja ne, keillä on julkisuutta. Eli oikeastaan tämän suuren ihannointi tässäkin suhteessa antaa vain isomman otteen rahalle. Elikkä rahalla saa ja hevosella pääsee.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasilta kysyn ihan tarkennuksena: tarkoitittehan myöskin, että sitten kun seuraavan kerran valitaan kokoomukselle puoluejohtoa, (Kimmo Sasi: Kyllä!) niin tämä koskee myöskin kokoomusta?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Braxille sen verran olisin sanonut, mikä on tämä pähkinä, mitä tässä omassa puheenvuorossani yritin esittää: esimerkiksi tämä, että kuntien lautakunnat päättävät esimerkiksi kaavoituksesta tai terveys- ja sosiaalipalvelujen yksityistämisestä mutta päättäjän ei tarvitse ilmoittaa euroakaan saamastaan vaalituesta, jos hän ei ole valtuutettu. Siinä mielessä onko tällainen uudistamatta jättäminen järkevää saati läpinäkyvyyttä edistävää toimintaa? Mielestäni ei ole.

Mitä tulee näihin yrityksen pilkkomiin vaaliavustuksiin, niin en tiedä, kuinka tietämätön itse olet, mutta kyllä minä tämän olen kuullut — en omalta kohdaltani, minun vaalirahailmoitukseni näkyvät avoimesti tuolla nettisivuilla, mutta kyllä yritykset tämän osaavat, osaavat ostaa seminaarilippuja yksittäisin kappalein. Tai eihän tästä paljon aikaa ole, kun taulujakin osteltiin jossain puolueessa. Siinä mielessä kyllä tämmöisen avoimuuden lisäämisen pitää tulla myös säädöksiä tiukentamalla, koska piilottaminen on helppoa, jos sen haluaa tehdä. (Tuija Brax: Ei ole!)

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Backman, joka juuri poistui salista, esitti näkemyksen, joka mielestäni on täysin virheellinen. Yrittäjä, joka antaa vaalitukea: se ei sisälly yrityksen liiketoiminnan kuluina verovähennyskelpoisena, eikä myöskään käytännössä näin ole sen takia, että verotarkastajat katsovat nämä melkeinpä aina ensimmäiseksi.

Sen sijaan tarkastusvaliokunnan jäsenenä olen kyllä vähän huolissani siitä, miten verokohtelu ottaa huomioon ay-liikkeen veron ulkopuolisen jäsenmaksun ja sen käyttämisen vaalityöhön. Mielestäni — korjatkaa nyt minua — siinä ei ole verottaja lainkaan mukana.

Sitten muistuu mieleen, kun poliittista histo-riaa luin, että tähän maahan on tullut rajojen ulkopuoleltakin merkittävä määrä rahaa vähän yhdelle jos toisellekin, jopa hikinauhoissa. (Tuija Brax: Se on nyt kielletty!)

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Saarinen käytti erittäin hyvän ja maltillisen puheenvuoron.

Edustaja Rajamäelle olisin vain todennut, että löytyyhän sieltä sosialidemokraateiltakin Riihi-säätiö ynnä muuta, mutta niihin on turha mennä, eikä kaivella niitä.

Minusta tärkeintä nyt on se, että me olemme onnistuneet kehittämään lainsäädännön, joka toimii. Siinä on tiettyjä kehittämistarpeita. Nimittäin kansanvaltaa arvokkaampaa asiaa ei ole. Se on asia, jolla pystytään yhteiskuntia kehittämään, ja se perustuu kansalaisten luottamukseen. Meillä Suomessa vain on sikäli erilainen tilanne, kun meillä on tämä henkilövaali eli suora henkilövaali valtiollisissa ja kuntavaaleissa, ja se tarkoittaa sitä, että ehdokkaiden tehtävä on markkinoida itseään, mistä syntyy sitten tämä tarve vaalirahoitukseen.

Mutta siitä huolimatta en ole valmis menemään pitkiin listoihin, koska silloin kaventaisimme kansalaisen mahdollisuutta ja oikeutta itse valita sen edustajan, joka häntä edustaa. Eli meillä on järjestelmä hyvä. Nyt ei kannata tätä järjestelmää ruveta vanhoilla, menneillä syyttelemään. Se ei ole tämän kansanvallan arvovallan mukaista.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tämän asian käsittely keskeytetään.

​​​​