Täysistunnon pöytäkirja 50/2001 vp

PTK 50/2001 vp

50. KESKIVIIKKONA 2. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi

 

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä on odotettu, ja se on tervetullut. Odotettu ja tervetullut oli myös tämän esityksen edeltäjä, hallituksen esitys n:o 27/1999, josta säädetyn lain on tasavallan presidentti jättänyt vahvistamatta. Ongelmaksi ovat muodostuneet rikoslain 8 luvun säännökset rikosoikeudellisesta vanhentumisesta. Osana rikoslain kokonaisuudistusta aikaisemmassa hallituksen esityksessä haluttiin nopeuttaa niin sanottua absoluuttista vanhentumista osana syylliseksi epäillyn oikeussuojaa. Jos rikokseen syyllinen on teon jälkeen elänyt nuhteettomasti, saattaa syytteen nostaminen hyvin vanhasta teosta tuntua kohtuuttomalta. Vanhentumista on perusteltu myös sillä, että mitä pidempi aika rikoksesta kuluu, sitä vaikeampaa on hankkia luotettavaa näyttöä tapahtuneesta. Kaiken kaikkiaan vanhentuminen on oikeuskäytännön vakiintunut osa, jota ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

Rikosoikeudellinen vanhentumisjärjestelmä perustuukin yleensä siihen, että vähäiset rikokset vanhenevat vakavia nopeammin. Edellisessä lakiesityksessä oli tarkoitus nopeuttaa rikoksen tutkintaa siten, että syylliseksi epäilty ei joutuisi olemaan epätietoisuudessa tarpeettoman pitkään. Tällöin muun muassa alennettiin vanhenemisaikaa eräissä tapauksissa 15 vuodesta 10 vuoteen. Tällöinkin tutkinta-ajasta muodostuu mahdollisesti syyttömäksi osoittautuvan kannalta kiduttavan pitkä. Kompastuskiveksi lainmuutoksessa ovat osoittautuneet erityisesti 90-luvun talousrikokset, joita laman johdosta syntyi melkoinen määrä ja joiden tutkinta on osoittautunut hyvin aikaa vieväksi. Jos tasavallan presidentti vahvistaisi jo eduskunnan päättämän lain, vanhenisi useita suuria 90-luvun talousrikoksia saman tien.

Uudessa esityksessä merkittävin uudistus olisi mahdollisuus jatkaa syyteoikeuden vanhenemisaikaa eräissä tapauksissa. Esimerkiksi 90-luvun talousrikoksiin tultaisiinkin soveltamaan rikoksen tapahtumahetken lainsäädäntöä, ei vuonna 2001 säädettyä lakia. Arvoisa puhemies! Tämä tukkisi omalta osaltaan jälleen yhden porsaanreiän, jonka kaltaisia nykyajan koulutetut ja valistuneet talousrikolliset jatkuvasti etsivät.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Rikosoikeudellista vanhentumista koskevat säännökset ovat olleet meillä viime vuosina muutamaan otteeseen käsittelyssä. Viimeinen hallituksen esitys vanhentumissäännöksistä tuli pari vuotta sitten, mutta laki tunnetuista syistä jätettiin vahvistamatta: Jälkikäteen siinä todettiin puutteita, ja ne olisivat voineet aikaansaada viime vuosikymmenen alussa, kymmenen vuotta sitten, esiin tulleiden laajojen talousrikosten vanhenemisen epähuomiossa.

Lähtökohta esitykselle on hyvä, kuten ed. T. Seppälä jo totesi. Perusteluissa todetaan, ettei rikosoikeudellisen järjestelmän tavoite sinänsä aina edellytä hyvin vanhojen rikosten rankaisemista vaan pikemminkin rikoksesta suhteellisen lyhyen ajan kuluessa seuraavaa rangaistusta. Mitä vanhempi asia on, sitä useammin voidaan todeta, ettei rikosoikeudellinen vastuu ole aina enää perusteltua.

Ihmetystä kuitenkin herättää nyt se, että joka tapauksessa kymmenen vuotta sitten tapahtuneet laajat talousrikokset, joita edelleen käsitellään oikeudessa, olivat viime vuoden lopulla, kun lakia käsiteltiin, vaarassa päästä vanhenemaan.

Viime vaalikaudella olin lakivaliokunnan jäsenenä ja voin todeta, että jos jossain niin mainitussa valiokunnassa asioiden käsittely on erittäin perusteellista. Ennen kuin asiat edes tulevat valiokuntaan ja ennen kuin hallitus on esityksen antanut, käy lakiesitys laajan lausuntokierroksen, ja valiokunnassa kuullaan lopullisesti lukuisa määrä rikosoikeuden asiantuntijoita. Nyt ei edes Valtakunnansyyttäjänvirastossa huomattu, mitä seuraamuksia esitys olisi voinut saada aikaan, kun uusia lyhempiä vanhenemisaikoja olisi sovellettu ennen uuden lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin.

Asiasta nähdäkseni ei enää kannata sen enempää tehdä numeroa, koska asia nyt tulee kuntoon tällä uudella hallituksen esityksellä. On vain todettava, että elävässä elämässä voi myöskin lainsäätäjille ja oikeusoppineille tapahtua selviä lapsuksia, joita eduskunnassa sitten on peräti vaikea enää ottaa huomioon.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa saa ja pitäisi antaa melkoisia pyyhkeitä oikeusministeriölle, joka on valmistellut edellisen lain. Ei näin pahaa virhettä olisi saanut päästä missään tapauksessa tapahtumaan.

Syytä on tietenkin haettava myös meistä lakivaliokunnasta, koska emme mekään huomanneet virhettä. Mutta tämä virhe oli niin hyvin kätketty — en sano tahallaan, tietenkin tahattomasti — että sitä ei meidänkään toimestamme huomattu. Asiantuntijoita kuultiin aivan riittävästi, ja asiantuntijoiden joukossa oli myös Valtakunnansyyttäjänvirasto, joka sekään ei huomannut, vaikka tämä olisi ollut erikoisesti heidän asiaansa.

Vaikka tämä laki nyt näin hyväksyttäisiinkin, tästä voi olla seurauksia hyvin paljon. Laillahan vedetään syytteen ja tuomitsemisen piiriin sellaisia henkilöitä, jotka aikaisemman lain voimaan tullessa olisivat jääneet syyttämättä ja tuomitsematta. Itsekin pidän sitä, että nämä henkilöt mahdollisesti tulevat syytettäviksi ja tuomittaviksi tämän lain perusteella, aivan oikeana, koska he ovat syyllistyneet melkoisiin talousrikoksiin. On kuitenkin aika tavatonta se, että lakia muutetaan muutaman — sanoisinko: viiden kuuden — henkilön vuoksi ja muutetaan vielä ennen kuin laki on päästetty voimaan tulemaan.

Voidaan myöskin ihmetellä, kuinka voi tutkinta näin kauan kestää, yli kymmenen vuotta. Jossakin organisaatiossa, olisiko poliisin puolella taikka jossakin muualla, on myöskin vikaa, ettei asiaa saada ratkaistua nopeammassa tahdissa. Tähän pitäisi kiinnittää todellista huomiota.

Oikeusministeri  Johannes   Koskinen

Arvoisa puhemies! Tätä tapaustahan on ehditty pitää jonkinlaisena esimerkkinä huonosta lainvalmistelusta. Sitä se voisi olla, mutta kun käytännössä tämä seikka, että ei tiedetty, kuinka pitkään vireillä olevia poliisitutkintoja todella on menossa, jäi ulos valmistelijoilta, silloin kait voidaan syyttävä sormi yhtä hyvin kuin oikeusministeriön suuntaan osoittaa näihin tahoihin, jotka eivät tätä tietoa aiemmissa kuulemisissa tuoneet. Näistä tapauksistahan oli tieto keskusrikospoliisilla, Valtakunnansyyttäjänvirastolla osaksi ja Arsenalilla isojen talousrikosten osalta. Näissä elimissä myöhäisherännäisyys johti tosiaan tuloksiin vasta ehdotuksen jo kierrettyä eduskuntakäsittelyn, ja vasta aivan muutama viikko sitten tuli tieto, että näinkin laajassa mitassa isoja rikosvyyhtejä on vielä selvittämättä ja niis-sä vanhenemisaika iskisi päälle.

Muutosta ei kuitenkaan ole tehty uuteen esitykseen muutaman yksittäisen tapauksen vuoksi, niin kuin ed. Myllyniemi väitti, vaan sen takia, että samaan aikaan tehdyt rikokset tulisivat samalla lailla käsitellyiksi: tutkituiksi, syytetyiksi ja tuomituiksi. Ylipäänsäkin, jos vanhenemisaikoihin tehdään muutoksia, on suositeltavaa, että aikojen muutos tapahtuisi ikään kuin hitaamman reitin kautta, että vasta lain voimaantulon jälkeen sovelletaan uusia vanhentumisaikoja. Nyt uusi ehdotus on varovaisemman tavan mukaan kirjoitettu.

Vastaisen varalle tämä asettaa toki huolellisuusvelvoitteita. Pitää vielä uudemmankin kerran tivata tietoja tosiseikoista lausunnonantajilta, niiltä tahoilta, joita lakiesitys erityisesti koskee. Pitää sekä valmisteluvaiheessa ministeriössä että eduskunnan valiokunnissa pyrkiä tarkistamaan tosiseikkojen pitävyys useammaltakin asiantuntijalta.

Tässä ensimmäisen kerran sovellettiin menettelyä, että presidentti oikeusministerin ehdotuksesta jätti eduskunnan hyväksymän lakiesityksen vahvistamatta, siis ensimmäisen kerran uuden perustuslain aikana tällaisesta syystä. Kun perustuslakia valmisteltiin, siellä oli esillä juuri sekin mahdollisuus, että jos tulee lakitekninen virhe, se pitää olla mahdollista hyvin yksinkertaisesti oikaista. Sehän tapahtuu juuri siten, että presidentti jättää esityksen vahvistamatta. Se palaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Tässä tapauksessa halutaan tämä hallituksen tahto tuoda vielä mahdollisimman selvästi esille, että samanaikaisesti tuotiin uusi, tarkennettu, täydennetty hallituksen esitys, jonka pohjalta eduskunnan toivotaan pikaisesti noiden aikaisempien tarkistusten ja asiantuntijakuulemisten pohjalta tämän esityksen hyväksyvän. Tässä ei mitään isompaa ongelmaa pitäisi olla jäljellä. Toivottavasti pystytään ripeästi esitys käsittelemään, ja kaikki asianosaiset tahot opiksi ottakoot.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän periaatteessa erittäin hyvänä sitä, että valtioneuvosto nyt on antanut uuden esityksen rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi. Kysehän on tässä tapauksessa ennen kaikkea lainvalmistelussa aiemmin tapahtuneen kömmähdyksen paikkaamisesta ja sen korjaamisesta.

Tämän uuden hallituksen esityksen mukaisesti ennen siinä tarkoitetun lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin sovelletaan silloin voimassa olleita rikoslain 8 luvun 5 §:n säännöksiä nyt ehdotetun lain 6 §:n sijasta. Tämä turvaa asianmukaisesti sen, etteivät esimerkiksi 90-luvun alussa tehdyt, joskus jopa hyvin vakavatkin talousrikokset jää vanhentumissäännöksestä johtuen kokonaan tuomitsematta. Uusi esitys vastaa mielestäni huomattavasti paremmin ihmisten oikeustajua kuin se, että esimerkiksi talousrikolliset pääsisivät kuin koira veräjästä lyhennetyn ja tällaisen absoluuttisen vanhentumisajan takia.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa on edellä kuvatun porsaanreiän tukkimisen varjoon jäänyt myöskin se, että tässä samassa hallituksen esityksessä tehdään merkittävä uudistus, koska eräissä tapauksissa voidaan jatkaa syyteoikeutta ja sen vanhentumisaikaa kerralla yhdellä vuodella eteenpäin. Tämän uudistuksen voitaneen perustellusti uskoa parantavan ainakin joidenkin tutkinnallisesti vaikeiden rikosten, kuten ympäristörikosten, selvittämistä, joissa seuraukset eivät näy välittömästi. Pidän hallituksen esitystä oikean suuntaisena.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kömmähdykset myönnetään ja pystytään korjaamaan ne mahdollisimman joustavasti ja nopeasti.

Mutta olen periaatteessa sitä mieltä, että jos on suuria rikosvyyhtejä selvittämättä, niitten selvittämiseen pitäisi vaikka tilapäisesti organisoida lisää voimavaroja eikä muuttaa lainsäädäntöä sillä tavalla, että näitä asioita voidaan roikuttaa vuosikymmenestä toiseen. Se ei ole hyvää yhteiskuntajärjestyksen kannalta eikä yksittäisten asianosaistenkaan kannalta, puhumattakaan syytetyistä. Eli toivoisin, että mietittäisiin nykyistä joustavammin, mitä voimavaroja hallinnon sisällä pystytään joustavasti uudelleenorganisoimaan ja vaikka tilapäisestikin siirtämään.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun tämä sama laki tavallaan on uudelleen meillä eduskunnan käsittelyssä, mikä on kertaalleen tämän myllyn läpi jo mennyt, niin olen useamman kerran törmännyt kysymykseen, kuka oikein teki tämän huonon lain, ja vähän niin kuin etsitään syyllistä. Myöskin julkisuudessa tästä eduskunnan kömmähdyksestä on ollut aika paljon puhetta.

Mutta ihan niin kuin ed. Karpio aikaisemmin puhui ja nykyisenä lakivaliokunnan jäsenenä voin sen vahvistaa, että siellä kyllä asiat perusteellisesti käsitellään. Joudun kyllä toteamaan, että useat niistä tahoista, jotka julkisuudessa lähes mässäilivät tällä lakivaliokunnan erehdyksellä tai eduskunnan virheellä, olivat itse valiokunnassa kuultavina eivätkä tuoneet tätä aukkoa näkyviin. Siinä mielessä syyllisiä, jos niitä pitää etsiä, tämmöisiin kömmähdyksiin löytyy muualtakin kuin tästä salista.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä itsekritiikkiä eduskunnan taholta. Minusta tässä ei ole mitään syytä ottaa eduskunnan piikkiin yhtään mitään. Tietysti eduskunnassa pitää pyrkiä täydellisyyteen, mutta myöskin sitä samaa voi vielä enemmän lainvalmistelupuolelta edellyttää.

Tässä kuitenkin kiinnitän huomiota siihen, että jos nyt Arsenalista on ollut kaikenlaista harmia ja eduskunnasta valittu tarkastusvaliokunta on joutunut puuttumaan moneen asiaan, on siitä Arsenalin juristijoukkiosta kuitenkin jotakin hyötyä siinä, että he hoksasivat tämän asian, koska siellä on näitä oikeudenkäyntejä edelleen vireillä. Kun täällä on sanottu, että pitäisi olla erinomaisen tehokas näissä talousrikosselvittelyissä, niin kyllä ne ovat olleet erikoisen tehokkaita nämä talousrikollisetkin tekemään, niin kuin nämä Uotin veljeksetkin, niin valtavat vyyhdet, että pitää olla virtuoosimainen joukkio se, joka selvittää ne kohtuullisessa ajassa, puhumattakaan että tuomioistuinten pitäisi niistä kohtuudella selvitä.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Asiahan on mahdollisimman yksinkertainen. Tässä tapauksessa olisi nämä huomattavat talousrikolliset tai ne, jotka nyt ovat syytteessä ainakin, päässeet kuin koira veräjästä, jos tämä laki olisi vahvistettu. Tuossa ministeri, ymmärsin, hivenen vähätteli tätä asiaa. Kyllä minä nyt ihmettelen sitä, kun ennen kuin hallitus tuo sen esityksen ja siinä erittäin laaja asiantuntijakierros käydään läpi, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Arsenal jne., ettei tällainen selvä asia, sinänsä ihan yksinkertainen asia, siinä tule esille. Mutta niin kuin tässä todettiin, elävässä elämässä sattuu kaikkia virheitä. Onneksi se huomattiin tässäkin tapauksessa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! En vähätellyt tätä virhettä, mutta totesin sen, että lainvalmistelussa ei voida ottaa vastuuta siitä, mitä nämä asiantuntijat, muut tahot, jättävät kertomatta. Nimenomaan nämä olivat moneen kertaan kuultavina, Valtakunnansyyttäjänvirasto, keskusrikospoliisi ja ilmeisesti myös Arsenal aikaisemmassa vaiheessa, mutta sieltä ei silloin sitä tietoa tullut, että näinkin iso joukko tapauksia olisi vielä kovin keskeneräisessä vaiheessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lainvalmistelun tasoon tässä salissa on monta kertaa kiinnitetty huomiota. Tässä lienee kuitenkin erityislaatuinen tapaus, joka ei enää tahtonut sopia kymmenen vuoden raamiin.

On syytä yhtyä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ed. Kokkosen puheenvuoroon siitä, että on perusteltua edellyttää selkeästi nopeampia toimenpiteitä niin tutkinnasta kuin oikeuslaitoksestakin, että päätökset saadaan alle kymmenen vuoden ulos. Se lienee hyvä ohjenuora tämänkin asian yhteydessä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä, kun puhutaan lainvalmistelusta yleensä, todeta jälleen kerran sen seikan, että mielestäni hallituksen on syytä hyvin tarkoin pohtia, onko enää nykyaikaa se, että meillä asetetaan hyvin usein selvityshenkilöitä. En tarkoita erityisesti oikeusministeriötä, vaan yleensäkin asetetaan selvityshenkilöitä erilaisia uudistuksia valmistelemaan ja pohtimaan. On luovuttu lähes kokonaan komitealaitoksesta.

Komiteatyöskentelyssä oli se hyvä puoli, että komiteassa samanaikaisesti läsnä olleet ihmiset pystyivät vähän useammalta kannalta katsomaan asioita, ja monta kertaa mielestäni tuli hieman parempaa ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää lainsäädäntöä. Nykyinen hirvittävä kiire on johtanut siihen, että täällä usein ollaan aika puutteellisen lainsäädännön kanssa tekemisissä. Toivoisin, että erityisesti oikeusministeri kiinnittäisi huomiota tähän, että lainvalmistelukoneistoa nykyään mietittäisiin vähän huolellisemmin ja luovuttaisiin yksittäisistä henkilöistä, jotka tekevät ehdotuksia ja mahdollisuuksien mukaan ottavat huomioon sen, mitä lausuntokierroksella on esiin tullut. Usein näyttää olevan niin, ettei ole ollut mahdollisuutta ottaa huomioon yhtään mitään.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Lainvalmistelun laatuunhan on kiinnitetty kasvavasti huomiota, ja on menossa seuraava kierros lainvalmisteluoppaiden kehittämiseksi ja ministeriöiden lainvalmistelijoiden koulutuksen parantamiseksi. Myös eduskunnan puolelta on tähän kiinnitetty ansiokkaasti huomiota. Tosin laajimmin julkisuutta saanut selvitys oli tietysti otokseltaan suppea, mutta kovin asiantunteva, koska se kohdistui valiokuntaneuvoksiin. Toisaalta he parhaiten näkevät ne käytännön puutteet, joita hallituksen lakiesityksiin sisältyy.

Tätä työtä siis jatketaan, ja siinä yhteydessä tällaisena säädöspoliittisena asiana on jatkuvasti esillä myös ed. Kokkosen viittaama asia: pitäisikö palata ainakin isoissa asioissa vähän laveampiin valmisteluelimiin, komitea- ja toimikuntatyyppisiin. Tällainen linjantarkastus oikeusministeriön osalta on jo tehtykin. Siellä on ainakin kahden vuoden aikana järjestelmällisesti isot hankkeet laitettu joko toimikunnan tai komitean valmisteltaviksi. Niitä toisaalta moititaan hitaudesta ja kankeudesta, mutta siinä juuri varmistuu laatu: Mitä useampi asiantunteva henkilö on, sitä laajemmat yhteydet ovat, sitä laajempaa tietoa ongelman kokonaisuudesta ja siihen liittyvistä seikoista lainvalmisteluun tulee mukaan.

Rikosjuttujen pitkät käsittelyajat ja tutkinta-ajat ovat ongelma. Meillähän ne ovat kansainvälisesti vertaillen vielä pysyneet hallinnassa aivan laajimpia vyyhtejä lukuun ottamatta. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisulinjoissaan asettanut enimmäisaikoja asioiden käsittelylle, ja sellaisen kantelun kautta meilläkin voidaan joutua vaikeaan selittelyyn kaikkien pisimpään tutkinnassa olleiden asioiden kohdalla. Kysymys on sekä poliisin voimavarojen kohdentamisesta että siitä, mitkä asiat nostetaan pikaisemmin käsiteltäviksi, miten tehokasta on viranomaisyhteistyö, miten syyttäjät pistävät asioita järjestykseen, miten nopeasti niitä saadaan oikeuteen. Molemmat tahot, sekä poliisi että syyttäjät, toimivat varsin itsenäisesti eivätkä ole siinä mielessä hallinnon alamaisia kuin ministeriöiden omat joukot. Tällainen vaikuttaminen niiden asioiden käsittelyyn esimerkiksi ministereiden kautta on hankalaa.

Mutta tähän harkitaan jopa erillistä säännöstä siitä, mikä olisi kohtuullinen tai hyväksyttävä oikeuskäsittelyn kokonaiskesto. Tähän eurooppalainen lainvalvonta tavallaan painostaa, ja varmaan jossain yhteydessä tulee lähiaikoina käsiteltäväksi, onko meillä mahdollista tällainen oikeudenkäynnin ja toisaalta teosta ja tutkinnasta tuomioon asti koko prosessin enimmäisajan sääntely. Tarpeen varmasti olisi, että tulisi tällainen pakote laittaa asiat järjestykseen ja saada vauhtia pisimpään selvityksessä olleisiin.

Hyvän hallinnon periaatteet, jotka sinänsä eivät koske rikosasioita, ovat kuitenkin soveltuvin osin hyvin tärkeitä myös rikosprosesseissa: Asianosaisten asema ja oikeudet otetaan hyvin tarkasti varteen ja koetetaan keskittyä olennaiseen. Viranomaisyhteistyön kehittämiseksihän on menossa talousrikosten osalta hyvin tärke ä niin sanottu Virke-projekti, joka on näillä päätöksillä tämän vuoden loppuun, mutta sille haetaan lisäaikaa. Siellä on haettu keinoja, miten voidaan hyvin paljon tehostaa talousrikosjuttujen selvittämistä, niiden ilmituloa. Tällainen sekä automaattisen tietojenkäsittelyn että eri hallinnonalojen eksperttien hyväksikäyttö on välttämätöntä, jotta tämä jatkuvasti paisuva taloudellinen rikollisuus saadaan hallintaan.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun talousrikollisuus ja huumerikollisuus ennen kaikkea on voimakkaasti lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana, toivoisin, että syyttäjien lukumäärää lisättäisiin vastaavasti samaan tyyliin kuin Ruotsissa. Suomessa on puolta vähemmän syyttäjiä kuin Ruotsissa. Sen takia jutut kestävät kauan, kun syyttäjät ovat ylikuormitettuja. Pyytäisin, että oikeusministeriö ja ennen kaikkea oikeusministeri Koskinen puuttuisi tähän.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen vei syyttäjän osalta sanat suustani. Kun lakivaliokunta on muuttanut prosessilakeja, se on edellyttänyt myöskin, että syyttäjämääriä todellakin lisättäisiin huomattavassa määrin. Asiaan on ehkä liittymä, että meillä oikeusturva järkkyy tämän vuoksi. Pesäpalloa ruvetaan kohta pelaamaan. Kolme vuotta sitten sattui virheitä, ja aina vain esimerkiksi nämä syytteet ovat kesken. Ei voi olla mahdollista, että tämä asia vain roikkuu. Yhden miehen varassa on koko viidensadan henkilön jutun ratkaiseminen. Siitä tulee kyllä kanteluita hyvin pian tämän talon puoleltakin, jos asiaa ei paranneta.

Niin pahastihan meillä eivät asiat kuitenkaan ole kuin Euroopassa, jossa EU-tuomioistuin on todennut espanjalaisten kohdalta, että kansalainen oli neljä vuotta vangittuna ja sitten vasta ratkaistiin syyte. Meillä sentään vain muutamia kuukausia tarvitsee olla vangittuna ja saa syytteen käteensä. Euroopan suuntaan meillä myös pian kohta mennään, jos tämä jatkuu näin huonosti.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Yritän nyt muutamin sanoin panna tämän itseruoskinnan joihinkin kohtuullisiin mittasuhteisiin. Nimittäin tässä on kysymys myöskin oikeasta suhtautumisesta tiedonvälitykseen. Me olemme kevättalven aikana kriittisesti pohtineet, miten tietoa Hemohesistä tai Matti Ahteesta on välitetty, mutta emme osaa tarkastella tätä uutista riittävän kriittisesti emmekä osaa nähdä uutisen takana olevaa poleemisuutta.

Helsingin Sanomien uutinen oli otsikoitu "Lain virhe uhkaa vanhentaa nipun isoja talousrikoksia". Tekstissä oli haastateltu valtionsyyttäjä Ritva Sahavirtaa. Sahavirta on sanonut sanatarkasti näin: "Eduskunnan hyväksymän lain tavoite on kaunistaa käräjäoikeuksien tilastoja." Siis valtionsyyttäjä sanoo, että eduskunnan hyväksymän lain tavoite on kaunistaa käräjäoikeuksien tilastoja. Me osallistuimme lain lähetekeskusteluun, ensimmäiseen ja toiseen käsittelyyn. Tuskin kukaan muistaa tällä lailla olleen tällaista tavoitetta. Helsingin Sanomien uutisessa, joka oli ilmeisesti tästä aiheesta ensimmäinen ja jota sitten toiset tiedotusvälineet sopulimaisesti toistivat, oli otettu esimerkiksi Salon käräjäoikeudessa kesken oleva juttu ja vain se.

Tämä uutinen välitti paitsi otsikossa myöskin valtionsyyttäjän haastattelulainauksessa eduskunnan tahdosta täysin väärän kuvan. Näin tuskin tapahtuu sen vuoksi, että jutun kirjoittanut toimittaja Merja Ojansivu olisi tahtonut niin tehdä. Toimittaja välitti sen tiedon, joka hänen välitettäväkseen oli, väittäisin, tarjoiltu. Kun otetaan huomioon, että tietolähde oli valtionsyyttäjä, niin toimittajalla tietenkin oli syytä luottaa tietolähteeseen toisella tavalla kuin esimerkiksi sirpaletietoihin Hemohesistä.

Eduskunnan tahto ei suinkaan ollut armahtaa talousrikollisia tai helpottaa käräjäoikeuksien työtaakkaa. Päinvastoin, kuten täällä muutamassa puheenvuorossa olen itsekin ilmaissut, eduskunnan suhtautuminen rikollisuuteen, ainakin ilmapiiri, on sillä tavalla kiristymässä, että tällaista vanhaa koston kanavoitsijaakin aika ajoin hirvittää.

Tässähän on lähtökohtaisesti kysymys siitä, että toistasataa vuotta vanhaa rikoslakiamme on kokonaisuudistettu parikymmentä vuotta. Jos olen oikein ymmärtänyt, tällä hallituskaudella on tarkoitus saattaa uudistus loppuun. Lähes koskematta ovat olleet pelkästään rikoslain yleiset opit, joihin rikosoikeudellinen vanhentuminenkin lukeutuu. Uudistusta tekevä Rikoslakiprojekti jätti maaliskuun 21. päivänä 1997, siis neljä vuotta sitten, ehdotuksen uusista vanhentumissäännöksistä, ja se jaettiin silloin lausuntokierrokselle. Lausujina olivat muun muassa syyttäjät ja talousrikostutkintaa tekevät poliisiviranomaiset. Tätä uudistusta ei suinkaan tehdä jotakin Uotia tai Fryckmannia varten. Se on uudistus, joka tehdään kestämään sata seuraavaa vuotta, ja sitä tehdään meille kaikille. Ei sitten sotasyyllisyyslain ole säädetty lakia nimetyille henkilöille.

Lausuntokierroksen jälkeen Rikoslakiprojekti puki ehdotuksen lakiesityksen muotoon ja esitys annettiin kesällä 99 eduskunnalle ja lähetekeskusteltiin silloin syysistuntokauden ensimmäisellä viikolla 99. Lakivaliokunta käsitteli asiaa perusteellisesti. Se kävi kaiken aikaa vuoropuhelua oikeusministeriön kanssa ja kuuli kaiken kaikkiaan 17:ää korkeatasoista asiantuntijaa, joihin kuului muun muassa joukko maan pätevimpiä talousrikostutkijoita ja muun muassa syyttäjäjärjestön edustus. Toisin sanoen lainvalmistelu on kestänyt ainakin puolenkymmentä vuotta.

Kukaan valmisteluun osallistunut ei ole tähän mennessä katsonut asialliseksi ottaa esille jotakin Salon käräjäoikeudessa kesken olevaa asiaa. Salossa taas on kysymys siitä, että ne teot, jotka nyt otettiin suurennuslasin alle, on tehty ennen velallisen rikoksia koskevien säännösten uudistamista. Silloin säännöstellyn rahatalouden aikana ei ollut tullut kenenkään mieleen, että joku olisi voinut tehdä niin ison kuprun kuin nyt syytteen mukaan Salossa on tehty. Velallisen tekemien rikosten säännösten uudistus ja törkeä tekomuoto otettiin lakiin vasta löysän rahan krapulassa vuonna 94. Nyt siinä rikoksessa on syyteaikaa ja -virtaa vaikka millä mitalla.

Kun Salon tekoihin sovelletaan kuitenkin tekohetken lakia, tekohetken lain rangaistusasteikosta johtuu, että aikaa on vain kymmenen vuotta: viisi vuotta panna asia vireille ja viisi vuotta aikaa ratkaista asia. Tämä yhteensä kymmenen vuotta ei näyttäisi Salon käräjäoikeudelle riittävän. Jos teot olisi tehty vuoden 94 jälkeen, syyteaikaa olisi vaikka kuinka. Tässä nyt vahvistamatta jätetyssä laissa oleellisimmat uudistukset olivat asianomistajarikoksen erityisen vanhentumisajan poistaminen ja mahdollisuus siihen, että muun muassa syytetyn pakoilun vuoksi syyteaikaa voitaisiin tuomioistuimen harkitulla päätöksellä kerran jatkaakin.

Toisin sanoen se puheenvuoro, että eduskunta olisi tahtonut jotenkin armahtaa talousrikollisia tai helpottaa käräjäoikeuksien työtaakkaa, on todella ymmärrettävä kovin subjektiivisena ja poleemisena. Minusta ei olisi tapahtunut kovin suurta vahinkoa, vaikka hallitus olisi sen sellaiseksi tulkinnutkin, kun lakia sentään tehtiin kaikille ja sadaksi vuodeksi, ei mitään sotasyyllisyyslakia taannehtivasti.

Ratkaisu, jonka hallitus on tehnyt, ei ole täysin ongelmaton sen vuoksi, että vanhentumissäännökset eivät ole puhtaasti prosessisäännöksiä. Voi olla, että kun nyt aletaan kuulla asiantuntijoita, niin törmätään siihen, sovelletaanko näihin rikosoikeuden yleisiä tunnustettuja periaatteita lievemmän lain periaatteesta jne. Toivoa sopii, että tämä ilman tätä suurempaa sähellystä saadaan turvallisesti satamaan.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Kanerva kutsui itseänsä koston kanavoitsijaksi ja sanoi, että ilmapiiri eduskunnassa on sellainen, että häntä hirvittää. Minun tulkintani eduskunnan keskustelusta rikosoikeudellisissa kysymyksissä on mieluumminkin ollut se, että keskustelussa on nimenomaan pidetty pahoinpitelyrikoksia ja seksuaalirikoksia fokuksessa ja niistä annettuja rangaistuksia liian lievinä, kun vertaamme itseämme esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.

Olen sitä mieltä, että näissä rangaistuskäytäntö on ollut liian lievä, se on kai ollut hieman kiristymään päin viime aikoina. Keinoja on myöskin pyritty löytämään siihen, että alaikäisillä teetetään rikoksia. Alle 15-vuotiailla teetetään rikoksia jengeissä, koska tiedetään, että he eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sitten on ollut taipumus pyrkiä kutsumaan eräitä rikoksia niiden oikeilla nimikkeillä eikä enää luvattomana lainaamisena, niin kuin aikaisemmin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua, jossa erityisesti tekee mieli yhtyä ed. Kuosmasen esille tuomaan ajatukseen, että meille tulee saada valtionsyyttäjiä niin paljon palkattua, että ainakaan teknisen ongelman vuoksi mikään oikeusprosessi ei jää käymättä. Samalla kun täällä on viitattu moneen muuhunkin oikeuden epäkohtaan ja rikoslainsäädännön epäkohtaan, meidän tulee saada niin paljon yhteiskunnan virkakoneistoa, että oikeudenkäyttö on sujuvaa ja tarkoituksenmukaista kaikissa tilanteissa.

Keskustelu päättyy.