6) Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden törkeiden
rikosten valmistelun kriminalisoimista koskevaksi lainsäädännöksi
Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä on
kyse tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn,
panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön
valmistelun säätämisestä rangaistavaksi.
Lakivaliokunta on yksimielisessä mietinnössään
pitänyt esitystä tarpeellisena ja perusteltuna.
Myös lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat, samoin kuin
lakivaliokunnalle lausunnon antanut hallintovaliokunta, ovat suhtautuneet
esitykseen varsin myönteisesti.
Esityksen taustalla on hallitusohjelman kirjaus, jonka
mukaan vakavimpien rikosten valmistelu kriminalisoidaan. Viime vuosina
vakavimpien rikosten valmistelun rankaisemattomuutta on yleisessä keskustelussa
pidetty ongelmallisena ja epäoikeudenmukaisena. Keskustelua
ovat herättäneet erityisesti eräät
käytännön tapaukset, kuten Jokelan ja
Kauhajoen koulusurmat sekä rahakuljetusautojen ryöstöt.
Esitys vastaa tähän kritiikkiin. Esitys myös
parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua erittäin vakavien
rikosten valmisteluun ja näin edistää kyseisten
rikosten torjuntaa.
Kyse on periaatteellisesti merkittävästä ja
oikeudellisesti haastavasta uudistuksesta, sillä esityksen
myötä rangaistavuuden ala ulotetaan vakavimpien
rikosten osalta ajallisesti jo nykyistä aikaisempaan vaiheeseen.
Nykyisin tilanne on se, että lähtökohtaisesti
rangaistavia ovat täytetyt teot ja niiden yritykset. Valmistelurikoksessa kyse
on teosta, jossa rikoksen tekemistä ei ole vielä edes
aloitettu. Kun kyse on näin aikaisesta vaiheesta, voi käytännössä olla
vaikeaa arvioida, onko teossa kyse ylipäätään
rikoksen valmistelusta, ja jos on, minkä rikoksen valmistelusta. Valmistelurikoksen
arvioinnissa korostuvat myös subjektiiviset tunnusmerkit,
kuten tekijän tarkoitus. Tällaisten tunnusmerkkien
toteen näyttämiseen liittyy väistämättä myös
käytännön ongelmia.
Koska kyseessä on periaatteellisesti merkittävä uudistus,
lakivaliokunta on pitänyt esityksessä ehdotettua
sääntelyn alaa perusteltuna. Ne rikokset, joiden
valmistelu nyt kriminalisoitaisiin, ovat erittäin vakavia,
koska ne kohdistuvat henkeen ja terveyteen. Lisäksi niiden
enimmäisrangaistus on vähintään
kymmenen vuotta vankeutta. Keskustelua valmistelun rangaistavuudesta on
kuitenkin syytä jatkaa, kun käsillä olevasta uudistuksesta
on saatu kokemuksia. Valiokunnan mielestä arvioida tulisi
sääntelyn ulottamisen tarvetta esimerkiksi lapseen
kohdistuviin seksuaalirikoksiin ja järjestäytyneen
rikollisuuden rikoksiin.
Kun valmistelurikokset merkitsevät rangaistavan menettelyn
alueen olennaista laajentamista, on tärkeää,
että rangaistussäännökset muotoillaan
oikeusturvasyistä ja laillisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisimman
täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Eri valmistelurikoksissa
onkin säädetty rangaistavaksi kyseisessä rikostyypissä keskeiseksi
osoittautuneet valmistelun tavat.
Törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan
rikoksen valmistelu olisi rangaistavaa kolmessa eri tilanteessa.
Ensimmäinen on tilanne, jossa pidetään
hallussa ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa
hengenvaarallista välinettä taikka välinettä,
joka soveltuu erityisesti käytettäväksi
välineenä rikoksessa. Toinen tilanne koskee sopimista
ja yksityiskohtaisen suunnitelman laatimista ja kolmas tilanne palkkaamista,
käskemistä tai muuten yllyttämistä mainitun
rikoksen tekemiseen.
Myös panttivangin ottamisen ja törkeän
ryöstön valmistelun tunnusmerkistötekijöinä on
mainittu ampuma- ja teräaseen tai muun niihin rinnastettavan
hengenvaarallisen välineen hallussapito sekä toisen
kanssa sopiminen tai yksityiskohtaisen suunnitelman laatiminen rikoksen
tekemisestä. Lisäksi panttivangin ottamisen valmistelun
erityisenä tunnusmerkistötekijänä mai-nitaan
rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tilan hankkiminen tai valmistaminen.
Törkeän ryöstön osalta erityiseksi
tunnusmerkistötekijäksi on vuorostaan säädetty
rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon hankkiminen.
Tiedon hankkimisen nimenomainen sisällyttäminen
rikostunnusmerkistöön on poikkeuksellista,
koska kaikkeen rikoksentekoon liittyy yleensä erilaista
tiedonhankintaa. Valiokunta on kuitenkin puoltanut kyseisen tunnusmerkis-tötekijän
sisällyttämistä törkeän
ryöstön valmisteluun hallituksen esityksessä ehdotetulla
tavalla rajattuna.
Tiedon erityisyys voi perustua kahteen seikkaan, ensinnäkin
siihen, että kyseessä on sisäpiiritieto.
Törkeässä ryöstössä tarvittava
erityinen tieto voi koskea esimerkiksi järjestelmiä,
jotka tulee osata ohittaa päästäkseen
käsiksi omaisuuteen. Toiseksi tiedon erityisyys voi perustua
siihen, että tieto on rikoksen tekemistä varten
erityisen systemaattisesti ja järjestelmällisesti
kerätty. Valiokunta on mietinnössään
selventänyt, että tällaisen tiedon ei
tarvitse olla luottamuksellista sisäpiiritietoa vaan tieto
voi olla myös yleisesti saatavilla olevaa, kunhan se on
kerätty erityisen systemaattisesti ja järjestelmällisesti.
Hallituksen esityksessä mainitaan, että järjestelmällinen
rahankuljetusautojen reittien ja aikataulujen selvittäminen
niitä havainnoimalla ja kirjaamalla yhdessä muun
rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tiedon keräämisen
kanssa voi merkitä erityisen tiedon hankintaa.
Esityksen käsittelyssä valiokunta on kuitenkin
kiinnittänyt huomiota siihen, että vastaavaa tunnusmerkistötekijää tarpeellisen
erityisen tiedon hankkimisesta ei sisälly panttivangin
ottamisen valmisteluun. Valiokunta on erikseen selvittänyt
asiaa ja saanut selvityksen, jonka mukaan panttivangin ottamisen
valmistelussa tietojen hankkiminen kohteesta on kokemusten perusteella
hyvin keskeisessä asemassa. Näin on etenkin, jos
panttivangin avulla on tarkoitus saada lunnasrahoja. Tiedot voivat
koskea kohteena olevan henkilön liikkumista, asumista,
työpaikkaa, mahdollisia turvajärjestelyjä ja
muita vastaavia seikkoja. Valiokunta ehdottaakin, että tarpeellisen
erityisen tiedon hankkiminen lisätään
tunnusmerkistötekijäksi myös panttivangin
ottamisen valmisteluun, koska kyseessä on myös
tälle rikostyypille keskeinen ja tyypillinen valmistelun
tapa.
Tunnusmerkistölisäykselle on panttivangin
ottamisen valmistelun osalta myös painavat perusteet ottaen
huomioon, että valmistelun kohteena oleva teko on poikkeuksellisen
törkeä, vapauteen kohdistuva rikos, johon voi
liittyä välitön hengen- tai
erittäin vakava terveyden vaara. Valiokunta on kuitenkin
korostanut, että lisäyksestä ei voida
tehdä nyt ehdotettua laajempia tai pidemmälle
meneviä päätelmiä kyseisen tunnusmerkistön
tarpeellisuudesta tai perusteltavuudesta muussa yhteydessä.
Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen
valmistelun enimmäisrangaistus on enintään
neljä vuotta vankeutta. Törkeän ryöstön valmistelun
ja panttivangin ottamisen valmistelun enimmäisrangaistus
sen sijaan on kolme vuotta vankeutta. Lakivaliokunnalla ei ole ollut huomauttamista
ehdotettuihin rangaistusasteikkoihin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen hyvin
tyytyväinen siihen, että tämä törkeiden
rikosten valmistelun kriminalisointi on nyt näin pitkällä.
Olemme saaneet lakivaliokunnan mietinnön, ja kohta tästä on olemassa
myös eduskunnan päätös. Monta
vuotta on jo kulunut siitä, kun muun muassa ne kouluampumiset,
joihin valiokuntapuheenjohtaja viittasi, ja myös tämä Liedon
rahakuljetusryöstöasia olivat esillä.
Nehän antoivat varsinaisen pontimen siihen, että tähän
lainvalmisteluun aika lailla hitaasti mutta kuitenkin sitten ryhdyttiin.
Tätä törkeimpien rikosten valmistelun
kriminalisointia jarrutti osaltaan eräiden rikosoikeuden
asiantuntijoiden huoli rikollisten oikeusturvasta, jos liian aikaisin
mennään puuttumaan tekeillä olevaan rikokseen.
On mielestäni erinomainen asia, että tässä ajattelussa,
mikä nyt toteutuu tämän lainsäädännön
kautta, tämä huoli rikollisten oikeusturvasta
on jätetty vähän vähemmälle
ja huoli potentiaalisten uhrien oikeusturvasta esimerkiksi on päällimmäisenä.
En usko, että näitä tapauksia tulee olemaan
kovin montaa, mutta yksikin sellainen tapaus, jossa poliisi joutuu
voimattomana seuraamaan vierestä, kun rikolliset valmistelevat
törkeää rikosta, voimatta siihen puuttua
ennen kuin rikos on siirtynyt yritysasteelle ja aiheuttamassa jo
konkreettista vaaraa ulkopuolisille ihmisille, olisi liikaa, ja on
hyvä, että tällä lainsäädännöllä tällaisten
tapausten toistuminen tai ilmaantuminen tulevaisuudessa
pystytään estämään.
Kokoomus ajoi vahvasti nykyisen hallituksen ohjelmaan tätä asiaa,
ja erityisen kiitoksen annan ministeri Henrikssonille siitä,
että tämä asia tänne eduskuntaan
tuotiin.
Jos puhemies sallii, niin ehkä pari ajatusta yleisemmin
meidän kriminaalipolitiikasta. Ajattelen niin, ja pitää sanoa,
että ennen kaikkea toivon niin, että kriminaalipolitiikassa
olisi vähän tuuli kääntynyt,
että vähemmän oltaisiin huolissaan näitten
rikollisten oikeusturvasta, vähemmän paapottaisiin
heitä ja enemmän kannettaisiin huolta uhrien oikeusturvasta
ja oikeuksista ja ennen kaikkea rikoksen selvittämisen
intressistä. Tämä asia on yksi osoitus
tästä mahdollisesta tuulen kääntymisestä,
ja toinen osoitus mielestäni on se, että parhaillaan
eduskunnassa käsitellään esitutkintapakettia,
jolla korjataan eräitä ensi vuoden alusta voimaan
tulevan esitutkintapaketin kohtia eli käytännössä tiukennetaan
esitutkintapakettia ja annetaan poliisille paremmat edellytykset
rikosten selvittämiseen. Toivon, että eduskunnassa
lakivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, hallintovaliokunnassa
tämä esitutkintapaketti ripeästi etenee.
Mutta on myös huolenaiheita. Osa johtuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimista
ja sieltä tulevista tuomioista. Esimerkkinä vain
mainitsen tämän niin sanotun hyödyntämiskiellon.
Meillä Amerikassa on nähty, että siellä,
kun oikeutta käydään, riidellään
merkittävä osa oikeudenkäynnistä siitä,
saako jotain todistekappaletta käyttää,
onko se hankittu asianmukaisella tavalla. Nyt meillä korkein
oikeus tässä niin sanotussa GLO-hotellin huumejutussa
palautti jutun käräjäoikeuteen, kun se
katsoi, että päätekijän kuulustelu
ei ollut tapahtunut oikealla tavalla. Hänelle ei oltu riittävän
selvästi kerrottu ja todistettavasti kerrottu hänen
oikeudestaan asianajajaan.
Toinen ajankohtainen esimerkki on tämä passirekisteri.
Meillähän on syntynyt Suomessa rekisteri, käytännössä syntyy
kaikista suomalaisista, koska passia haettaessa sormenjäljet
annetaan, eli tämmöinen passirekisteri on syntymässä,
ja nyt oikeusministeriön työryhmä miettii, että tätä rekisteriä voitaisiin
käyttää myös ainakin törkeimpien
rikosten selvittämiseen. No, tämä on
tietysti täysin järkevää. Ajatelkaa,
että jos tuolta jostain puistosta löytyy vaikkapa
raiskattuna ja surmattuna 12-vuotias tyttö ja vierestä löytyy
vaikka viinapullo, josta saadaan sormenjäljet, niin totta
kai niitä sormenjälkiä pitäisi
voida käyttää siihen, että tämä tapaus
saataisiin toivottavasti selvitettyä. Mutta mitä sanovat
meidän ihmisoikeus- ja muut niin sanotut asiantuntijat?
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori
Tuomas Ojanen vastustaa passirekisterin käyttämistä törkeimpien
rikosten selvittämiseen, ja tietosuojavaltuutettu Aarnio
sanoo Helsingin Sanomissa 3.5. seuraavaa, viittaa yhteen EIT:n päätökseen
sormenjälkiasiassa ja toteaa näin:
"Ei se varmasti kuoliniskua merkitse, mutta meidän
toivomuksemme on, että lakeja säädettäessä luodaan
myös silmäys eurooppalaiseen oikeuskäytäntöön
ja ennen kaikkea EIT:n ratkaisukäytäntöön.
Olisihan se vallan noloa, jos meillä säädettäisiin
laki, joka olisi ihmisoikeussopimuksen vastainen!"
Itse sanoisin, että olisihan se vallan noloa, jos Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin estäisi tällaisen passirekisterin
käyttämisen törkeimpien rikosten selvittämiseen,
ja olisihan se vallan noloa, jos meillä jätettäisiin
törkeimpiäkin rikoksia selvittämättä,
vaikka siihen olisi edellytykset eli olisi mahdollisuus löytää sormenjäljille
haltija mutta ihmisoikeusajattelu tämän estäisi.
Mielestäni se olisi kyllä vallan noloa. En ymmärrä,
että rikollisen oikeusturvaan ja ihmisoikeuksiin kuuluu
se, että hän ei joudu vastuuseen mitä iljettävimmistä rikoksistaan,
eli kannustan oikeusministeriön työryhmää tässä työssä.
Herra puhemies! Lopuksi totean, että on sanottu, että arvosteluni
eräitä meidän valtiosääntöasiantuntijoita
kohtaan nakertaa heidän ja sitä kautta eduskunnan
perustuslakivaliokunnan arvovaltaa, mutta haluan sanoa, että kyllä näiden asiantuntijoiden
arvovaltaa nakertaa se, jos he esittävät näissä ihmisoikeus-
ja perusoikeusasioissa sellaisia tulkintoja, jotka ovat aivan eri
planeetalta kuin terve järki ja tavallisten ihmisten oikeustaju.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On yhdyttävä edustaja Zyskowiczin
arvioon menneistä vuosista ja näistä asenteista.
2004—2005 silloisen poliisiylijohtaja Markku Salmisen kanssa
teimme sisäministeriössä esityksen oikeusministeriölle,
että vakavien rikosten suunnittelu, murhan suunnittelu
ja niin poispäin, kriminalisoitaisiin. Asia ei todella silloin
eikä sen jälkeenkään edennyt
kuin vasta silloin, kun kaksi vuotta sitten Säätytalolla — kiitos
sosialidemokraattien ja kokoomuksen, hallitusohjelman teon ja oikeusministerin — asia
saatiin
nyt etenemään.
Mutta on todella erikoista, kun minä muistan, että poliisiylijohtaja
Markku Salminen kertoi eräälle korkealle oikeusasiantuntijalle,
että eikö häntä vaivaa yhtään,
että jos poliisilla on tiedossa hänen suunniteltu
murhansa, niin poliisi ei siis saa ryhtyä mihinkään
sen murhan estämiseen, mutta on toki oikeus sen murhan
tapahduttua tutkia sitä. Ei tämäkään
auttanut, niin että kyllä meillä todella
on nyt syytä nykyaikaistaa ja olla niin kuin realistisia
myöskin rikostorjunnassa.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että olen
edustaja Zyskowiczin kanssa hänen puheenvuorostaan
täysin samaa mieltä. (Timo Heinonen: Sen tiesimme
jo!)
Mutta, arvoisa puhemies, haluan todeta, että hallituksen
esitys on erittäin hyvä ja olen erittäin tyytyväinen,
että lakivaliokunta on käsitellyt asian ripeästi
ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä.
Mielestäni on täysin selvää ja
oikein, että törkeimpien rikosten valmistelu tehdään
rangaistavaksi, ja mielestäni noitten rikosten lista, joihin
tuo valmistelun rangaistavuus soveltuu — tappo, murha,
surma, törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen
ja törkeän ryöstön valmistelu — ovat
aivan oikeita. Kun tällä järjestelmällä on
kokeiltu jonkin aikaa, voidaan sitten arvioida, pitääkö luetteloa
joiltakin osin sitten jatkaa, mutta tässä vaiheessa
uskon, että tämä ratkaisu on tarkoituksenmukainen.
Puhemies! Olen edustaja Zyskowiczin kanssa täsmälleen
samaa mieltä myöskin siitä, että asioitten
pitää olla oikeissa mittasuhteissa. Uhrin asemaa
pitää miettiä eikä välttämättä ensisijaisesti
vain tekijän asemaa. Meidän pitää muistaa, että meillä perustuslaissa
on hengen ja terveyden suoja, ja se hengen ja terveyden suoja ei
voi tarkoittaa sitä, että sitten vasta, kun ihminen
on surmattu, sen jälkeen asiaa aletaan tutkimaan ja yritetään
saada selville, kuka sen surman on tehnyt, vaan tämän
yhteiskunnan ehdoton velvollisuus on pitää huolta
siitä, että yritetään kaikin
keinoin estää se murha ja surma. Siihen pitää olla
poliisilla riittävät toimintavälineet,
ja on selvää, että jos tällaista
suunnittelua tapahtuu, niin sen täytyy olla myöskin
rangaistavaa.
Täytyy sanoa, että ymmärrän
sen, että on pyritty pitämään
huolta siitä, että rikollista ei pyritä saamaan
epäasianmukaisin keinoin kiinni, ja on ollut aikanaan sata
vuotta tilanne, jossa on yritetty painostamalla, kiduttamalla saada
tietoja rikolliselta ja saada hänet tunnustamaan tekonsa. Tämän
päivän demokraattisessa yhteiskunnassa, kun tällaista
ei esiinny, on tärkeätä, että se
painopiste muuttuu sillä tavalla, että ensisijaisesti
uhria suojataan, sitä, joka on täysin syytön,
suojataan, ja se, joka syyllistyy rikokseen, hänen rikollinen
tekonsa pyritään estämään
ja myöskin pitämään huolta siitä,
että jos hän tekee rikoksen, hänet tehokkaasti
saadaan erilaisin teknisin keinoin kiinni ja vastuuseen teostaan.
Tämä on erittäin tärkeätä siitä syystä,
että ihmiset tietävät ennakkoehkäisyn
kannalta, että jos rikoksen tekee, siitä voi myöskin
joutua kiinni.
Sitten on syytä todeta se, että meillähän
tällä hetkellä lähtökohtaisesti
rangaistavia ovat teot ja niiden yritykset, ja tietysti nyt tältä osin
tämä rikosoikeuden soveltamisala laajenee. Siitä syystä on
tärkeätä, että tunnusmerkistö on
selvä, ja mielestäni tuo tunnusmerkistö hallituksen
esityksessä on hyvin tarkoituksenmukainen: on ampuma- tai
teräase tai niihin liittyvä hengenvaarallinen väline,
ja sitten on olemassa suunnitelma tai palkkaaminen tai joku palkkauttaa
itsensä tällaiseen tehtävään — ne
ovat hyvin selkeitä tunnusmerkistöjä.
Tietysti oikeuskäytännön kautta saamme
sitten lisää tietoa siitä, miten tuo
tunnusmerkistö toimii, ja sitä saattaa olla tarpeen
kehittää, mutta uskon, että tällä hetkellä näillä merkeillä voidaan
mennä hyvinkin eteenpäin.
Tietysti olennaista on se, että rikoksen tekemistä ei
ole aloitettu, mutta on prosessi käynnistynyt, jossa on
tekijän tahto tehdä rikos, ja siinä, ennen
kuin käynnistyy tuo tekeminen, kyse on tuosta väliajasta.
Täytyy myöskin muistaa se, että meillä tällä hetkellä on
jo valmistelu kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi
taas perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin tai sitten
meidän tarpeeseemme suojata valtion johtoa. Eli kyseessä ei
ole aivan uusi elementti meidän rikoslainsäädännössämme
ja prosessilainsäädännössämme,
vaan meillä on tällaisia sääntöjä olemassa,
ja siitä syystä on helppo vain laajentaa tuota
tehtävien rikosten piiriä.
Sitten on myöskin syytä todeta tässä yhteydessä,
että valitettavasti tämän asian valmistelu
on kestänyt tarpeettoman kauan. Jo edellisen eduskunnan
aikanahan esimerkiksi kokoomus voimakkaasti ajoi sitä,
(Kari Rajamäki: Sitä edellisen SDP!) muun muassa
lakialoitteella ajoimme voimakkaasti sitä, että olisi
saatu tältä osin lakiin muutos. Tietysti, kuten
edustaja Rajamäki sanoi, demareilta ja kokoomukselta hallitusohjelmaneuvotteluissa
tuli selkeä kirjaus, mutta haluan kyllä kiittää myöskin
oikeusministeri Henrikssonia siitä, että hän
hoiti tehokkaasti tämän asian, ehkä hieman
edeltäjäänsä tehokkaammin, eikä ihan
vähänkään tehokkaammin, ja nyt
meillä on tämä lakiesitys täällä todellakin
käsittelyssä.
Täytyy sanoa, että kun ajatellaan esimerkiksi koulusurmia,
niin jos poliisi saa netistä tietoa siitä, että jotakin
tämmöistä on valmisteilla, on täysin
käsittämätöntä, että siihen
ei voisi puuttua. Meillä oli Turussa, vai oliko Liedossa,
tämä rahankuljetusautoryöstö.
Hyvä on, valmistellaan, mutta sitten, kun poliisi yrittää estää tämän
ryöstön, niin sitten sanotaan, että tässä oli
vasta valmistelua, että ei ollut käynnistynyt
tämä teko, kuinka älytöntä se
kaiken kaikkiaan on.
Huvittavin esimerkki oli se, että kun Virossa valmisteltiin
suomalaisen panttivangin ottamista, niin Virossa henkilö voitiin
tuomita tästä rangaistukseen, mutta jos Suomessa
olisi suunniteltu virolaisen panttivangin ottamista, niin Suomessa
poliisi olisi vain pyöritellyt käsiään
ja ihmetellyt, että meillä ei voida tehdä yhtään
mitään, vaikka kyseessä olisi ollut rangaistava
toimenpide Virossa. Tässä suhteessa on täysin selvää,
että ei saa olla mahdollisuutta siihen, että voidaan
käyttää tällaisia reikiä,
joita lainsäädännössä joissakin
maissa on, vaan on hyvä, että Suomi tältäkin
osin nostaa itsensä kansainväliselle tasolle ja
pitää huolta siitä, että rikosten
ja nimenomaan vakavien rikosten valmistelu on rangaistavaa.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy aluksi todeta, että olen
täysin samaa mieltä kuin edustajat Zyskowicz ja
Sasi tässä edellä. Tappo, murha, surma,
törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen ja
törkeä ryöstö ovat niin törkeitä rikoksia,
että ne jo sanoina aiheuttavat puistatuksia, ja niiden
valmistelun rangaistavuuteen on suhtauduttu tähän
mennessä liian pidättyvästi.
Miettikääpä rikollista, joka otetaan
kiinni: jos poliisi esimerkiksi tekee taktisen virheen kiinniotossa,
törkeän rikoksen valmisteluvaiheessa, hieman ennen
törkeän ryöstön toimeenpanovaihetta,
niin tämä rikollinen henkilö joudutaan päästämään
jopa vapaalle jalalle ilman minkäänlaisia seuraamuksia,
jos todella näyttöä rikoksesta ei ole.
Tällä hetkellä törkeä rikos
muuttuu rangaistavaksi vasta siinä vaiheessa, kun toimeenpano
on alkanut.
Tämä hallituksen esitys törkeiden
rikosten kriminalisoinnista parantaa poliisin mahdollisuuksia torjua
vakavia rikoksia. Lainsäädännön
muutoksen jälkeen Suomi ei ole enää suojasatama törkeiden
rikosten valmistelijoille. Nythän esimerkiksi törkeitä ryöstöjä ja
rikoksia kannattaa tulla Ruotsista ja Virosta Suomeen suunnittelemaan
ilman sanktiouhkaa, niin kuin täällä edustaja
Sasikin mainitsi. Vakavien rikosten valmistelutoimien rankaisemattomuus
on kaikilla tavoin epäoikeudenmukaista. Rikollisilla henkilöillä tulee
tietysti olla oikeutensa, mutta tämä ei missään
nimessä saa enää johtaa siihen, että rikoksen
uhrin oikeudet jäävät taka-alalle. Henkeen
ja terveyteen kohdistuvien törkeiden rikosten valmistelun
tulee olla hallituksen esityksen mukaisesti rangaistavaa. Kannatan
tätä esitystä erittäin vahvasti.
Pohjanmaalta tulee päteviä ministereitä.
Kiitos, oikeusministeri Henrikssonille, valmistelusta.
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on syytä ulottaa
laajemmin järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen.
Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat koko
2000-luvun ajan ammattimaistuneet ja kansainvälistyneet.
Rikollisten eliitillä on käytössään
huomattavat taloudelliset resurssit, joilla he pystyvät
hankkimaan käyttöönsä eri alojen
palveluja, asiantuntemusta ja huipputekniikkaa. Tämä on
syytä ottaa huomioon tulevassa keskustelussa ja tulevassa
lainsäädännössä, jotta
järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen ei jää lainsäädännön
epäkohdista johtuen tehottomaksi.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
jo käytetty loistavia puheenvuoroja, ja näiden
edeltävien puhujien kanssa on todella helppo olla samaa
mieltä.
Haluan kiittää hallitusta ja oikeusministeriä, että nyt
vihdoin, vihdoin on saatu, toivottavasti kohta, tämä laki
voimaan. Edellisessä eduskunnassa kansanedustaja Juha Hakolahan
jo törkeän ryöstön valmistelua
ankarasti yritti ajaa, mutta se ei toteutunut. Mutta nyt tässä onneksi
toteutuu vähän laajempikin paketti. Muistan, kun
itse viisi kuusi vuotta sitten edellisessä ammatissani
ehdotin tämmöisiä samankaltaisia pykäliä,
niin oikeusoppineet jyräsivät minut täysin
tsunamin lailla, että tämmöisiä ei
voi säätää. Nyt onneksi ollaan
tässä tilanteessa. Upeaa!
Haluan ottaa tässä ihan elävästä elämästä esimerkin.
On tapaus, jossa liikekumppanit riitaantuvat ja liikekumppani A
hankkii Virosta — kuinka ollakaan — tekijän
murhaamaan liikekumppani B:n. Tässä on tehty jo
tekosuunnitelma, eli autolla ajetaan ylitse suojatiellä vielä, muistamani
mukaan, ja sen lisäksi maksetaan tietty summa rahaa tälle
tekijälle, ja tehdään sopimus. Poliisi
saa tästä vihiä ja estää tämän
teon poliisilain perusteella. Sehän on ihan mahdollista
nykypäivänäkin: estää teko.
No, mitä sitten tapahtuu? Poliisi ottaa kiinni tämän
tekijän eli torpedon ja tämän, joka on
tähän tekoon palkannut tämän
tekijämiehen. Poliisi ottaa heidät kiinni, pitää putkassa
24 tuntia, ihan kokonaista 24 tuntia, mitä poliisilaki
sallii, ja sen jälkeen toivottaa heille hyvää päivän
jatkoa ja pahoittelee, ettei kai nyt vain ole jäänyt mitään
mielipahaa, että täällä on joutunut
olemaan putkassa.
Ihmettelen, että onko todella niin, että yhteiskunta
on tähän asti ollut näin hampaaton, etenkin kun
poliisi ei ole voinut tehdä edes kotietsintää, muun
muassa kotietsintää, sen selvittämiseksi, että liittyykö tähän
suunnitelmaan vaikka joitain muita henkilöitä.
Ne on kaikki pitänyt jättää tekemättä.
Mutta onneksi nyt tämä laki, toivottavasti,
tulee voimaan ensi vuoden alussa ja nämä kaikki asiat
pystytään selvittämään
hyvin, ja ennen kaikkea nämä tekijät
joutuvat oikeuden eteen vastuuseen näistä vakavista
rikoksistaan. Onhan se ihan käsittämätöntä,
että saa sakot siitä, että ajaa autoa
ilman handsfreetä ja samaan aikaan voi valmistella toisen
murhaa eikä joudu siitä mihinkään
kriminaalipoliittiseen vastuuseen, mutta onneksi tämä nyt
muuttuu.
Tässä on esitetty erilaisia uhkakuvia: että poliisi
käyttää väärin valtuuksia,
joita tulee saamaan, ja samoin tuomioistuimet jopa tuomitsevat syyttömiä ihmisiä näissä
valmistelutapauksissa.
Nythän on kyse hyvin vakavista rikoksista. Ihmettelen,
että miten poliisi, syyttäjät ja oikeuslaitos
ovat aikaisemmin voineet toimia. Kuten oli puhetta, niin onhan meillä monia
rikoksia, joiden jo valmisteluvaiheen kansainväliset sopimukset
velvoittavat meitä kriminalisoimaan: on terrorismirikoksia,
on huumerikoksia. Mutta sen lisäksi meillä on
ihan kotikutoisia tarpeita ollut esimerkiksi tuhotyön osalta.
Onhan siinäkin valmistelu jo kriminalisoitu. Samoin niinkin
järkyttävien rikosten kuin salakatselu ja salakuuntelu valmistelu
on kriminalisoitu. Miksi ihmeessä ei tuomioistuin, syyttäjä,
poliisi pystyisi tekemään työtään
ja harkintaa siinä, jos on kyse murhasta, törkeästä ryöstöstä tai
törkeästä pahoinpitelystä? Se
on kyllä meidän viranomaisten aliarviointia, kun
oikeusoppineet väittävät, että viranomaiset eivät
pysty tekemään työtään
ja katsomaan, onko joku todella syyllistynyt rikokseen vai ei. Onhan se
nyt ihmeellistä myös, että poliisi käyttää pakkokeinoja,
esimerkiksi telekuuntelua ja myös ajoittain peitetoimintaa,
niitä poliisi osaa käyttää,
mutta sitten kun on kyse tämmöisestä teon valmistelusta,
niin heti tulee väitteitä, että se ei osaisikaan
käyttää. Siinä on kyllä tehokas
valvontakoneisto, joka hyökkää heti poliisin
kimppuun eduskunnan oikeusasiamiehestä, oikeuskanslerista
lähtien, eli kyllä se valvonta pelaa, ei näitä pakkokeinoja
väärin käytetä.
Haluan nyt kiinnittää huomion erääseen
asiaan, joka lakivaliokunnassa herätti paljon keskustelua
ja kiinnostusta. On kyse panttivangin ottamisen valmistelusta. Ainakin
minun mielestäni valmistelussa oli käynyt pieni
lapsus, mutta ehkä se ei näin ollut, vaan se oli
tositarkoituksessa jätetty pois. Kun joku suunnittelee
ja valmistelee panttivangin ottamista, niin ei hän tee
sitä ihan näin vain, tästä näin,
että otanpa panttivangin, vaan hän valmistelee
ja suunnittelee sitä tekoa hyvin pitkään.
Hän kerää tietoa, hankkii järjestelmällisesti
tietoa tästä uhristaan, hänen elinolosuhteistaan,
liikkumisistaan, lähipiiristään ja niin
edespäin. Ja tämä ei ollut ollenkaan
kvalifiointiperusteena tuolla hallituksen esityksessä. Törkeässä ryöstössä kyllä tällainen
oli. Onhan se jotenkin käsittämätöntä,
että kun törkeässä ryöstössä — se
on omaisuusrikos, siinä suojataan etupäässä omaisuutta,
toki välillinen tekomuoto on väkivalta tai sillä uhkaaminen — tämmöinen
järjestelmällisen, tarpeellisen erityisen tiedon
hankkiminen olisi ollut kriminalisoitu, mutta sitten kun puhutaan
ihmisen vapaudesta, panttivangin ottamisesta, niin siinä tällaista
pykälää ei olisi ollut.
Lakivaliokunta teki mielestäni erittäin ansiokasta
työtä, kun kuunteli eri asiantuntijoita ja nyt sitten
teki esityksen, että myös tähän
panttivangin ottamiseen lisätään tämä kohta
"hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon".
Nimittäin nykypäivänä tuolla
Euroopassa raportoidaan vuosittain noin 50 sellaista tapausta, puhutaan
bisnes- tai tiger-kidnappauksista, joissa tärkeänä elementtinä on
nimenomaan se, että rikoksentekijät etukäteen
keräävät tietoa henkilöstä ja
hänen elinpiiristään. Meillä ei
tämmöistä kidnappausta ole vielä ollut,
mutta meillä on kyllä ikäviä muunlaisia
tapauksia ollut, joissa myös on kerätty tietoa
etukäteen. Se on loistavaa, että lakivaliokunta
heräsi tähän puutteeseen ja nyt tässä mietinnössään
esittää, että myös tältä osin
panttivangin ottaminen olisi yhdenmukainen törkeän
ryöstön valmistelun kanssa: eli se, että hankkii
rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon, jo
sinänsä tekisi valmistelusta rikoksen.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että niinkin pitkällä kuin
kahden vuoden parlamenttiurallani tämä on paras
täällä toivottavasti säädettävä laki, mikä ensi
vuoden alussa toivottavasti tulee voimaan.
Jaana Pelkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Edellä on todellakin kuultu loistavia
ja tyhjentäviä puheenvuoroja, joihin on helppo
yhtyä. Itse kuitenkin haluan erityisesti vielä korostaa
lakivaliokunnan tavoin sitä, että keskustelua
valmistelun rangaistavuudesta on syytä jatkaa heti, kun uudistuksesta
on saatu kokemuksia. On erityisen tärkeää arvioida,
voitaisiinko sääntelyä laajentaa lapseen
kohdistuviin seksuaalirikoksiin järjestäytyneen
rikollisuuden rikoksien ohella. Näissä tapauksissahan
uhrit ovat usein heikoimmassa asemassa olevia, joita yhteiskunnan
tulisi vahvemmin suojella. Ja erityisesti lapset kaipaavat suojelua
näiltä usein koko heidän loppuelämäänsä pilaavilta
rikoksilta, ja katsonkin, että heidän kohdallaan
oikeushyvän suojeluintressi korostuu. Lapset ovat niitä,
jotka tulevaisuudessa yhteiskunnassamme toimivat ja joiden käsissä hyvinvointiyhteiskuntamme
joko kestää tai kaatuu. Tästä syystä lapseen
kohdistuvien seksuaalirikosten valmistelun lisääminen
muiden kriminalisoitavien rikosten joukkoon on mielestäni
perusteltua.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtaja Holmlundille ja
kiitos kaikille edellä puheenvuoron käyttäneille
erittäin hyvistä puheenvuoroista. Olen kaikkien
puhujien, Zyskowicz, Sasi, Mäntymaa, Tolvanen, Pelkonen
tässä edellä, kanssa täysin
samaa mieltä. Ei tässä paljon ole lisättävää,
mutta sen verran voisin kysyä lakivaliokunnan jäseniltä tästä törkeästä kiristyksestä,
että miksei törkeä kiristys myös
sitten tule tämän kriminalisoinnin piiriin. Toki
tietysti voi olla varmasti niin, että törkeää kiristystä valmisteltaessa
täyttyvät samaan aikaan myös muut tässä lainsäädännössä tarkoitetut
törkeän rikoksen valmistelun tunnusmerkistöt.
Kuten tuossa edellä edustaja Tolvanenkin kuvasi, niin muun
muassa panttivangin ottamisen osalta lakivaliokunta teki huomattavia parannuksia
tähän näin, mutta mielestäni
törkeän kiristyksen kriminalisointi tällä lainsäädännöllä olisi
myös antanut oikeanlaisen viestin rikollisille siitä,
että tämänkaltainen toiminta, ylipäätään
rikollinen toiminta, Suomessa ei ole suotavaa.
Haluan, arvoisa puhemies, vielä tuoda esille sen lähtökohdan,
että on hyvä, että tämä laki
on hallituksen esityksenä eduskuntaan tullut ja eduskunta
voi nyt olla sitä hyväksymässä.
Lakivaliokunta on tehnyt hyvän mietinnön, ja toivottavasti
tämä on askel siihen suuntaan, mitä eduskunnassa
on paljon peräänkuulutettu, että todella se
rikoksen uhrin oikeus jatkossa korostuu enemmän kuin ehkä takavuosina
korostuneet rikoksentekijän oikeudet, eli jatkossa huomio
nimenomaan siihen, että rikolliset saatetaan vastuuseen
teoistaan.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys eräiden törkeiden rikosten valmistelun
kriminalisoinnista. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi
rikoslakia, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua
lakia sekä pakkokeinolakia. Jatkossa tapon, murhan, surman,
törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen
ja törkeän ryöstön valmistelu
ja niiden tekemisistä sopiminen olisi rangaistavaa. Listaa olisi
voitu jatkaa perustellusti myös muihin rikoksiin, kuten
törkeän kiristyksen valmisteluun, josta edustaja
Auttokin tässä edellä mainitsi. Valmistelukriminalisoinnit
ovat suomalaiselle oikeusjärjestelmälle
vieraita. Siksi lakimuutosten vaikutuksia on syytä tarkasti
seurata, kuten lakivaliokunta toteaa. Listaa rikoksista voidaan
jatkaa myöhemmin, kunhan kokemuksia on saatu riittävästi.
Rikoksen elinkaari alkaa rikollisen mielensisäisestä suunnittelusta
jatkuen konkreettiseen valmisteluun ja päätyen
lopulta täyteen tekoon. Rangaistavuuden varhentaminen valmisteluvaiheeseen
on perusteltua. Eräät kotimaan tapahtumat, esimerkiksi
koulusurmat ja rahankeruukuljetusryöstö, ovat
antaneet perusteet törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointiin.
Jo nyt kansainväliset sopimusvelvoitteet ovat tehneet eräiden
rikosten valmistelun rangaistavaksi. Näin on esimerkiksi
huumausainerikosten ja rahanväärennysten valmistelun
osalta. Eli aivan uudelle maaperälle emme ole siirtymässä näiden
lakimuutosten myötä.
Kiitän ministeri Henrikssonia ja lakivaliokuntaa siitä,
että olemme päässeet vihdoinkin näin pitkälle.
Omaan oikeustajuuni kuuluu yhteiskuntarauhan turvaaminen, viattomien
suojelu ja rikosten ennaltaehkäisy. Lakimuutokset ovat
oikeita. Rikollisten aseman ylimitoitettu suojelu on ollut ajoittain
ylimitoitettua tavallisten rauhaa rakastavien kansalaisten kustannuksella.
"Law and order" — ’laki ja järjestys’ — on
järjestäytyneen yhteiskunnan perusta.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Viime kaudella tämä asia
nousi eduskunnassa esille, ja voidaan tietyllä tavalla
puhua varmasti myös Lex Hakolasta. Silloinen edustajakollegamme
Juha Hakola ryhtyi tässä asiassa toimeen, kun
Liedon arvokuljetusryöstö tapahtui. Siinähän
oli kyse sen tyyppisestä tilanteesta, että oliko
kyse vasta harjoitteluvaiheesta vai oliko itse rikoksen suorittaminen
lähtenyt liikkeelle. Silloin meistä silloisen
eduskunnan kansanedustajista yli sata allekirjoitti tuon aloitteen,
ja nyt olemme siinä pisteessä, että oikeusministeri Henrikssonin
johdolla tänne on saatu esitys, jonka lakivaliokunta on
läpikäynyt ja tehnyt siihen myös korjauksia,
tiukennuksia, tarkennuksia, joita muun muassa edustaja Tolvanen
täällä esille toi. Tämä asiahan
on noussut esille myös Liedon tapauksen jälkeen
koulusurmien kohdalla ja sitten tuon kaappaus- taikka kidnappaustapauksen
yhteydessä, jonka valmistelu ja suunnittelu tapahtui Virossa.
Nyt siis rikoslakiin tulee säännökset
eräiden törkeimpien rikosten valmistelun rangaistavuudesta.
Rangaistavaksi tullaan säätämään
siis tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin
ottamisen ja törkeän ryöstön
valmistelu ja niiden tekemisestä sopiminen. Lakivaliokunta
toteaa omassa mietinnössään, että esitys myös
parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua erittäin vakavien
ihmisten henkeen ja terveyteen tai vapauteen kohdistuvien rikosten
valmisteluun ja siten edistää kyseisten rikosten
torjuntaa. Lakivaliokunta on käynyt keskustelua ja omassa mietinnössään
käsittelee myös tämän sääntelyn haasteita.
Muistan, kun viime kaudella lakialoitteen käsittely
oli esillä salissa ja sen jälkeen julkisuudessa.
Usein nousi esille tämä näyttökysymys,
johon myös täällä osittain paneudutaan
lakivaliokunnan toimesta. Valmistelurikoksessa kyse on siten teosta,
jossa rikoksen tekemistä ei ole vielä edes aloitettu.
Kun kyse on näin aikaisesta vaiheesta, voi käytännössä olla
vaikea arvioida, onko teossa kyse ylipäätään
rikoksen valmistelusta, ja jos on, minkä rikoksen valmistelusta. Tähän
valiokunta kiinnittää huomiota, ja tämä harjoittelukysymyshän
nousi silloin esille eli se, missä menee sitten tuo raja.
Mielenkiintoista, valiokunnan mietintöä kun luki,
oli myös se, että esille nousee se, että pahoinpitelyä voi
valmistella mutta törkeää pahoinpitelyä ei
voi valmistella, eli tämä on tietysti näyttökysymyksiä ja
myös sitten säätelykysymyksiä,
joita on minunkin mielestäni syytä, ihan niin
kuin edustaja Pelkonen toi esille, seurata, miten tämä lainsäädäntö toimii,
ja olla sitten valmis tekemään korjauksia ja tarkennuksia,
jos niihin tarvetta ilmenee. Myös edustaja Pelkonen toi hyvin
esille lasten seksuaalirikokset, jotka minun mielestäni
ovat myös sen tyyppisiä, että ne voidaan
hyvin pitää tämän tyyppisen
rikoskokonaisuuden sisällä.
Edustaja Zyskowicz, sanon, että olen hänen kanssaan
samaa mieltä. Siitä eivät vielä välttämättä kaikki
ole tässä salissa niin varmoja, yhtenäisyydestä siinä vieressä olevan
edustajatoverin kanssa. Olen edustaja Zyskowiczin puheen kanssa
samaa mieltä. Itse koen niin, että miksi passirekisterin
käyttöä vakavimpien rikosten selvittelyssä ei
voisi käyttää. Kyllä minun mielestäni
tällaisissa tilanteissa, jos vaikkapa itse olisi uhrina
taikka puoliso olisi uhrina taikka lapsi olisi uhrina taikka ihan
kuka tahansa, tuntuisi erikoiselta, että jos sieltä rekisteristä löytyisi
ratkaisun avain raiskaukseen, murhaan tai johonkin muuhun rikokseen,
sitä ei voitaisi käyttää.
Tiedän, että jotkut varmasti ovat minun ja edustaja
Zyskowiczin kimpussa, että kannatamme tietynlaista poliisivaltiota.
Siitä ei ole kyse, mutta kyllä järkeä näissä voisi
käyttää. Dna-rekistereiden ja muiden
kautta monet rikokset, jotka ovat edelleen selvittämättä,
olisi aikanaankin selvitetty. Itse toivon, että sellaisia
pimeitä tapauksia ei enää uusia
tulisi, vaan rikolliset joutuisivat vastuuseen.
Haluan vielä, arvoisa puhemies, aivan lopuksi kiinnittää huomiota
myös siihen, että tällaisissakin tapauksissa
erittäin tärkeää on huolehtia
sen rikoksen kohteen auttamisesta, hoitamisesta, mitä se
sitten on, sen tapauksen selvittyä. Aika usein meillä Suomessa
tuppaa jäädä tässäkin
salissa niin, että monet keskustelevat siitä,
kuinka kannetaan huolta, että vangeilla olisi hyvät
olot vankilassa. Näin tietysti pitää ollakin,
vähintäänkin inhimilliset, mutta aika
vähälle keskustelulle usein jää siitä rikoksen
uhrista ja hänen tilanteestaan huolen kantaminen. Tällaisissa
rikoksissa, kun paljastuu, että jotakin ihmistä kohtaan
on suunniteltu kidnappausta, murhaa tai jotain muuta rikosta, kyllä tuo
uhrikin erityistä tukea tarvitsee.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Maallikko voisi kysyä tämän
lakiesityksen kohdalla, miksi ihmeessä näitten
törkeitten rikosten valmistelua ei ole aikaisemmin säädetty
rangaistavaksi. Miksi rikoksia saa rauhassa valmistella ja vain
onnistuessaan teko tulee rangaistuksen piiriin? Rikoslakia tarkastellessamme
huomaamme kuitenkin, että usein vähänkin
vakavampien rikosten tunnusmerkistön ja rangaistusasteikon
jälkeen löytyy erillinen momentti: yritys on rangaistava.
Juridisesti rikoksen valmistelun ja rikoksen yrittämisen — eli
valmistelun ja yrittämisen — välinen
raja on mielenkiintoinen.
Perinteisesti tätä valmistelua ei ole ollenkaan haluttu
kriminalisoida. Yhtenä syynä siihen ovat todisteluvaikeudet,
niin kuin tässä aikaisemmin tuli jo hyvin esille.
Milloin voidaan katsoa, että teot on tehty rikoksen valmistelua
varten? Joskus on käytetty esimerkkinä sitä,
että henkilöstön papereiden joukosta
löytyy asiakirjoja, joissa kuvaillaan ryöstön,
murhan tai seksuaalirikoksen toteutusta, ja tekstin laatija sitten
sanookin, että hän on vain kirjoittanut ne huviksensa
tai vaikkapa salapoliisiromaanin valmistelua varten.
Kaksi vuotta sitten astui voimaan rikoslain 20 luvun 8 b §,
joka säätelee lapsen houkuttelemista seksuaalisiin
tarkoituksiin, eli tämä on jo säädetty
laiksi. Siinä oli kyse osittain samasta ongelmakokonaisuudesta.
Mitään tiukasti ottaen rikoksen yritystä ei
vielä ollut tapahtunut, mutta pyrkimys tällaiseen
törkeään rikokseen kuitenkin oli todennettavissa.
Tarvittiin siis rikoslain muutos tätä varten.
Mutta sitten mielenkiintoinen havainto tässä kyseisessä lakiesityksessä nyt
on se, että valmistelun rangaistavuus ulotettaisiin murhan
lisäksi myös tappoon ja surmaan, siis murhan lisäksi
on tarkoitus laajentaa tämä myös tappoon
ja surmaan. Lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet tästä erimielisiä.
Itse pidän toki sinällään kannatettavana,
että valmistelemisen rangaistavuus on mahdollisimman laajaa,
mutta moni maallikko varmasti kysyy ja minäkin juristina
pohdin kysymystä: Kuinka paljon tappoa voi ylipäätään
valmistella? Kuinka paljon tappoa voi valmistella, että se
on tappo? Eikö lähtökohtana tulisi olla
aina se, että harkittu toisen ihmisen hengen riistäminen
on aina murha? Tätä eroa nyt tässä haen
takaa, sitä, että eikö harkittu toisen
ihmisen hengen riistäminen ole aina murha ja vain lieventävien
asianhaarojen vallitessa siitä sitten voi käytännössä tulla
tappo. Nykyistä lain tulkintaa ei kuitenkaan voi muuttaa
muutoin kuin muuttamalla lakia, ja toivottavasti henkirikosten sääntelyä tullaan
vielä joskus tältä osin tarkastelemaan.
Sitten tämän nyt käsittelyssä olevan
lakiesityksen osalta myöskin on käsitelty lakialoite, jonka
myös valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen
yhteydessä, Markus Mustajärven ym. jättämä lakiesitys
rikoslain 21 luvun muuttamiseksi eli lakialoite 37/2011.
Tässä reilu vuosi sitten täällä salissa
kävimme keskustelua tästä samaisesta
asiasta, tästä Mustajärven jättämästä aloitteesta.
Kyseisessä lakialoitteessa oli juuri tämä äsken
mainitsemani asia, elikkä lakialoitteessa 37/2011
ehdotetaan murhan — siis ainoastaan murhan, siinä ei
ole tappoa eikä surmaa, vaan ainoastaan murhan — valmistelun
säätämistä rangaistavaksi teoksi.
Tällaisen asian kanssa tulimme esille, mutta eihän
se yhtään haittaa, vaikka se laajempana onkin,
vaikka käsitykseni mukaan tässä olisi
riittänyt pelkästään yksi ainoa sana
elikkä juuri tämä esittämäni,
se murha. Muita termejä siinä ei olisi mielestäni
tarvittu.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tähän rangaistavuuden
alan ulottamiseen rikosten valmistelutoimiin on perinteisesti suhtauduttu
hyvin pidättyvästi, kuten Maijalakin tuossa edellä toi
ilmi, näiden todisteluvaikeuksienkin vuoksi. Kuitenkin
nämä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sekä rahakuljetusautojen ryöstöt
esimerkiksi siellä Liedossa osoittivat sen, että näitten
erittäin vakavien rikosten valmistelutoimien rankaisemattomuus
koettiin ihmisten mielessä hyvin epäoikeudenmukaiseksi.
Siinä Liedon tapauksessahan auto oli täynnä rynnäkkökivääreitä,
pistooleja, naamiointivälineitä, räjähteitä ja
luotiliivejä, ja siinä tapauksessa paljon puitiin
sitä — ja jäi ehkä epäselväksikin — oliko tapauksessa
kyse valmistelusta vai yrityksestä.
Tähän uuteen rikoslakiin nyt ehdotetaan lisättäväksi
säännökset näiden eräiden
törkeiden rikosten valmistelun rangaistavuudesta, ja pidän hyvänä sitä,
että siinä nyt luetellaan tappo, murha, surma,
törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen ja
törkeän ryöstön valmistelu.
Kuten Pelkonenkin toi täällä aikaisemmassa
puheenvuorossa esille, niin koska tämä on uutta
lainsäädäntöä, niin
sen soveltamista ja toimivuutta on kuitenkin käytännössä tarkoin
seurattava ja arvioitava myös jatkossa sitä, pitäisikö se
laajentaa koskemaan myös muita rikoksia, kuten lapseen kohdistuvia
seksuaalirikoksia tai järjestäytyneen rikollisuuden
rikoksia.
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen
esitys on tarpeellinen ja perusteltu esitys. Esityksen taustalla
on hallitusohjelman kirjaus. Aloite ei suinkaan noussut vasta viime
kaudella esille, kuten edustaja Heinonen aiemmin totesi, vaan jo
edellisellä kaudella sisäministeri Rajamäen
johdolla asia laitettiin valmisteluun. Viime kaudella vastaava ministeri ei
asiaa valitettavasti edes ajanut. Viime kauden edustajille kuuluu
toki myös kiitos aktiivisuudesta pyrkiessään
ajamaan asiaa eteenpäin. Nyt onkin hyvä, että aloite
on jo näin pitkällä. Siitä kiitos
ministeri Henrikssonille, että tämä tärkeä aloite
etenee, ja Rajamäkikin saa vihdoin kiitoksen ja tuloksen
alkamastaan työstä.
Esitys on periaatteellisesti merkittävä, sillä eihän
voi olla niin, että tapon, murhan, surman, törkeän
pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen tai törkeän
ryöstön suunnittelu, valmistelu, niiden tekemisestä sopiminen,
niihin yllyttäminen tai jopa toisen palkkaaminen tekemään
rikos olisi sallittavaa. Tämä esitys korjaa räikeää epäkohtaa.
Esitys edistää rikosten torjuntaa ja parantaa poliisin
mahdollisuuksia puuttua ja estää vakavia ihmisten
henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvia rikoksia. Tämä on
yksilöiden kannalta vain ja ainoastaan hyvä asia.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys eduskunnalle eräiden törkeiden rikosten
valmistelun kriminalisoimista koskevaksi lainsäädännöksi.
Tässä lainsäädännössä on
tarkoitus säätää rangaistavaksi
tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn,
panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu.
Tällä hetkellä näiden rikosten
valmistelu ei siis ole Suomessa rangaistava teko. Tätä voi
olla vaikea uskoa, mutta näin asia on. Viime kaudella,
viime eduskuntakaudella, edustaja Hakola teki lakialoitteen tästä asiasta,
ja ajoimme ponnekkaasti tuota lakiesitystä, mutta viime
kaudella oikeusministeri Brax ei toimeen tarttunut eikä ryhtynyt
valmisteluun tämän lain tuomiseksi eduskuntaan.
Kokoomuksen lakivaliokuntatyöryhmässä silloin
pohdimme monesti, miten tätä asiaa viedään
eteenpäin, ja veimme tuon asian silloin hallitusohjelmaneuvottelupöydälle,
ja päähallituspuolueiden kokoomuksen ja SDP:n
neuvottelutuloksena tämä lakiesitys nyt täällä on.
Kiitos kuuluu myös oikeusministeri Henrikssonille, joka
on tarmokkaasti ja hyvässä hengessä lakivaliokunnan
kanssa tuonut tämän esityksen nyt tänne
saliin.
Täytyy sanoa, että tämä laki
on yksi merkkipaalu yltiöliberaalin kriminaalipolitiikan
muutoksessa kohti uhrien parempaa lainsuojaa ja keskivertokansalaisen
oikeustajua. On erittäin hyvä, että tämä rikosten
valmistelu nyt kriminalisoidaan.
Pohdinta siitä, milloin rikoksen valmistelu muuttuu
yritykseksi, missä kohtaa siitä tulee yritys,
on tässä lakiesityksessä hyvin tarkkaan
säädelty ja rikoksen valmistelun kriminalisointi edellyttää konkreettisia
valmistelutoimia, siis sellaisia toimia, joissa hankitaan tai valmistetaan rikoksen
tekemiseksi tarvittavia välineitä, hankitaan tiloja
tai tehdään suunnitelmia rikoksen tekemiseksi,
sovitaan rikoksen tekemisestä rikoskumppanin kanssa. Ihmisoikeusmurehtijoille
voi sanoa, että huoli pois, tässä todella
vaaditaan konkreettisia toimenpiteitä. Äkkipikaistuksissa tehdyt
nettikirjoitukset tai yksittäiset uhkailut eivät
täytä tämän lain tunnusmerkistöä,
ja hyvä niin.
Monet käytännön rikostapaukset ovat
osoittaneet, että tälle lainsäädännölle
on tarvetta. Poliisi on tiedustelutoiminnassaan saanut monesti selville,
että on valmisteilla vakava rikos, johon on esimerkiksi
organisoitu, ammattitaitoinen rikosjoukko valmistautumassa, on hankkinut
välineitä, tehnyt tiedustelutoimintaa, kouluttautunut, mutta
poliisin keinot ovat olleet vähissä niissä tilanteissa.
Onkin ollut todella outoa, että rikoksen pitää ensin
edetä konkreettiselle yrityksen asteelle, jossa jo rikoksen
kohteena olevat henkilöt ovat hengen- tai terveydenvaarassa.
Nyt tämä lakimuutos antaa poliisille välineitä jo
hyvissä ajoin puuttua tuon rikoksen estämiseksi,
ja sillä lailla tämä parantaa rikoksen
uhrien oikeusturvaa ja on erittäin kannatettava lakiesitys.
Kuten sanoin, tämä on yksi merkkipaalu tämän
liberaalin kriminaalipolitiikan muuttumisessa järkevämpään
suuntaan.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Silloin kun on kehumisen paikka, niin on
tunnustus annettava. Emme me täältä oppositiosta
ihan kaikkia hallituksen esityksiä sentään
hauku.
Se, että vakavien, henkeen ja terveyteen kohdistuvien
rikosten valmisteleminen ja suunnittelu saatetaan rangaistavaksi,
on oikein erinomainen asia. Uskon, että jos tämä laki
olisi ollut olemassa jo aiemmin, olisi monta vaaratilannetta ja tragediaa
saatu estettyä, kun poliisi olisi päässyt puuttumaan
tilanteeseen jo valmisteluvaiheessa. Aiemmin on tarvinnut odottaa
sitä, että rikos tapahtuu, ja tämä on
aina merkinnyt vaaraa myös sivullisille henkilöille.
Kuten tässä on monessa puheenvuorossa kuultu,
Suomea ja yleensä koko Eurooppaa on vaivannut liiallinen
ihmisoikeusajattelu. Rikollisten oikeudet ovat monesti olleet rikosten
uhrien oikeuksia korkeammalla. Murhan tekijä saa ilmaisine
lakipalveluineen monesti rahallisesti paljon paremmat tuet kuin
uhrien omaiset saavat.
Tänään sattui silmiini uutinen, jossa
Suomessa oleskeluluvan turvin oleskelevat, aikoinaan humanitäärisin
syin tänne saapuneet henkilöt olivat syyllistyneet
laittoman maahantulon organisoimiseen. Omia henkkareita oli lähetelty
samannäköisille kavereille ympäri Afrikkaa.
Mielestäni tätä uutta lakia rikosten
valmistelun kriminalisoinnista voitaisiin hyvinkin laajentaa, kuten
esimerkiksi edustajat Pelkonen ja Ojala-Niemeläkin ovat
täällä maininneet.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! On jo aikakin, että törkeiden
rikosten valmistelu kriminalisoidaan. Rikollisuus kovenee, kansainvälistyy
ja on aina yhä ammattimaisempaa. Mitä törkeämpi
rikos, sen enemmän sitä on yleensä suunniteltu.
Siksi on tärkeää, että poliisimme
ja oikeusjärjestelmämme voivat puuttua rikosten valmisteluun
ja niiden suunnitteluun, ja tärkeää on,
että rikolliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen myös
ilkitöidensä suunnittelusta.
Mielestäni tämän lain piiriin oltaisiin
voitu ottaa hyvinkin muitakin rikoksia, mutta tämä on hyvä alku.
Täällä on mainittu monia esimerkkejä.
Olisiko esimerkiksi törkeän petoksen suunnittelu
pitänyt ottaa tähän pakettiin mukaan?
Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä,
kuinka esimerkiksi yrittäjiä huijataan erityyppisillä aiheettomilla laskuilla
ja poskettomilla hakemistoveloituksilla. Näiden suhteen
lainsäädäntömme laahaa muutenkin
jäljessä. Tulisiko poliisilla olla mahdollisuus
puuttua tällaiseen ennen kuin se satatuhatta aiheetonta
laskua lähtee yrittäjille?
Monissa hyvissä puheenvuoroissa tuotiin myös
esiin mahdollisuus passijärjestelmäämme kuuluvan
sormenjälkirekisterin hyödyntämisestä törkeiden
rikosten tutkinnassa. Ilman muuta tämä ajatus
on kannatettava. Samassa yhteydessä kuitenkin pitää pitää huoli
siitä, ettei sormenjälkirekisteriä käytetä vääriin
tarkoituksiin. Meillä on valitettavia esimerkkejä löperöstä rekisterien
käytöstä, ja lainsäädännöllä pitää sitten varmistaa,
että rekisteriä käytetään
todellakin tietyn törkeän rikoksen tutkimiseen,
ja systeemin on oltava aukoton, etteivät esimerkiksi sormenjälkitiedot
päädy vääriin käsiin
vahingossa.
Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen tämä lakiesitys
on erittäin hyvä alku rikosten valmistelun kriminalisoinnissa.
Kehittämisvaraa on, ja asiaan tulee palata pikaisesti,
kunhan on kerätty kokemusta tämän lakipaketin
soveltamisesta.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa herra puhemies! Muutamia huomioita tästä keskustelusta.
Ensiksikin on ollut erittäin hienoa havaita, että hyvin
monet ovat tätä uudistusta pitkään
odottaneet ja lakivaliokunnan työhön ja ministeri
Henrikssonin huolelliseen valmistelutyöhön on
kiinnitetty paljon huomiota ja se on saanut kiitosta. Myös
mielestäni ministeri Henriksson ansaitsee kiitokset tässä asiassa.
En malta olla hiukan kuitenkaan puuttumatta menneisyyteen, ja
ehkä edustaja Kymäläisen kommentti hiukan
minua jäi mietityttämään.
Edustaja Rajamäki totesi, että hänen
aikanaan tätä asiaa on esitetty. Tilanne on kuitenkin
se, että ministerit eivät voi rakentaa toisen
tontille vaan jokaisen on valmisteltava ainoastaan omia esityksiään.
Hieman jäin myös pohtimaan sitä, että ministeri
Rajamäen aikana käsittääkseni myös
oikeusministeri oli SDP:stä, Johannes Koskinen ja edustaja
Luhtanen. En ole varma, mistä silloin on kiikastanut asia.
Mutta ei siitä asiasta sen enempää.
Ainakin edustaja Autto nosti esille törkeän
kiristyksen valmistelun ja sen, miksi se ei kuulu tähän
listaan. Ehkä sen verran voisin todeta tässä kohtaa,
että asiantuntijakuulemisessa toivottiin myös
aika paljon valmistelurikosten laajentamista. Valiokunta lähti
kuitenkin siitä, että tämä on tietyllä tapaa
uudenlaista lainsäädäntöä,
toki valmistelurikoksia on tälläkin hetkellä mutta
selkeä toiminnan laajennus joka tapauksessa. Sen takia on
tärkeää, että olemme tarkkarajaisia
ja pyrimme mahdollisimman selkeään lainsäädäntöön, jota
voidaan sitten tarpeen vaatiessa kokemuksen kartuttua laajentaa,
jos tähän tarvetta esiintyy. Tämän
lakivaliokunta on mielestäni myös selkeästi
tuonut esille mietinnössään, eli tahtotila
on tämän osalta kyllä hyvin selvä.
Törkeän kiristyksen osalta ehkä voisi
todeta myös sen verran, että esityksessä törkeimpien
rikosten valmistelun kriminalisoinnista on kyse rikoksista, joiden
enimmäisrangaistus on vähintään
10 vuotta vankeutta, ja käytännössä törkeän kiristyksen
rangaistusasteikko on vankeutta 4 kuukaudesta 4 vuoteen eli rangaistusasteikko
ei aivan tätä täytä, mistä nyt
on kyse, eli vakavuuden osalta edustetaan hieman toisenlaista kokonaisuutta.
Pidän sitä kuitenkin ihan mahdollisena, jopa tarpeellisena,
että tämä ja monet muut mahdolliset törkeät
tekomuodot tulevat arvioiduiksi sitten myöhemmin, kun tästä saadaan
selkeitä kokemuksia. Nythän käytännössä nämä valmistelurikokset
koskevat sellaisia tekoja, joissa on kyse välittömästä hengen
tai erittäin vakavasta terveyden vaarasta, ja törkeä kiristys
ei ihan tähän kategoriaan mahdu.
Toisaalta on myös erittäin arvokasta, että arvioidaan
sitä, pitäisikö tulevaisuudessa laajentaa lakia
koskemaan myös järjestäytyneen rikollisuuden
tekemiä rikoksia selvästi erillisenä kokonaisuutenaan
ja myös lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Täällä on
näistä myös käytetty paljon
puheenvuoroja, ja myös valiokunta on pitänyt tätä tärkeänä.
Valiokunta on myös pitänyt tärkeänä sitä,
että laki saadaan mahdollisimman pikaisesti voimaan. Tässä yhteydessä ei
ollut mahdollisuutta ottaa yksityiskohtaiseen tarkasteluun näitä kahta kokonaisuutta.
Viesti kuitenkin tältäkin osin on selvä,
eli toivomme, että tulevaisuudessa myös nämä joutuvat
ja joutavat syyniin siltä osin.
Puheenvuoroissa on myös nostettu esille ylimääräisen
tiedon käyttö. Se ei varmasti kuulu tähän
esitykseen mutta on työn alla tällä hetkellä valiokunnassa,
eli saamme toivottavasti siitä ihan hyviä tuomisia
sitten tänne eduskunnan täysistuntosaliin.
Toinen, mistä on paljon puhuttu, on passirekisteri
eli sormenjälkien käyttö törkeiden
rikosten selvittämiseen. Olen itsekin sitä kannattanut ja
kannatan edelleenkin. Tässä on ehkä muutama sellainen
pohdittava pulmakohta, ensiksikin se, että passirekisterin
ensisijainen käyttö on toimia passirekisterinä,
ja kun rekisteri pitää aika tarkkaan lainsäädännöllisesti
määritellä, sen ensisijaisen käyttötarkoituksen
pitää olla se, mitä laissa sanotaan,
niin tämä asettaa tietyllä tavalla haasteita
sille, mihin tarkoituksiin sitä voidaan käyttää.
Tässä on myös perustuslakivaliokunta
ollut aika tarkka ja vaatinut hyvinkin tiukkaa tulkintaa, eli nämä ovat
ne, mitkä ovat tavallaan myös sitoneet näiden
asioiden valmistelua. Ne ovat kuitenkin erittäin tärkeät,
että tätäkin työtä viedään
eteenpäin oikeusministeriössä ja arvioidaan
sitä, voidaanko laajentaa.
Pitäisin aivan perusteltuna sitä, että tietyissä erittäin
törkeissä tilanteissa voitaisiin turvautua myös
passirekisteriin ja sormenjälkien käyttöön. Se
vaatii kuitenkin tarkkaa selvitystä, ja erityisen tarkka
pitää olla siitä, että tiedot
eivät joudu vääriin käsiin.
Tässä on tavallaan kolikon kaksi puolta, mutta
asia on hyvä kaiken kaikkiaan selvittää.
Oli myös hyvä, että edustaja Tolvanen
toi esille senkin seikan, että tälläkin
hetkellä valmisteluun voidaan puuttua poliisilain perusteella. Mutta
se tarkoittaa käytännössä sitä,
että rikolliset pääsevät kuin
koira veräjästä. Tämä epäkohta korjataan,
mikä on mielestäni äärimmäisen
tärkeä asia. Se on pitkään sotinut
myös oikeustajua vastaan ja ollut aika käsittämätöntä,
kun verrataan esimerkiksi Viron tilanteeseen, missä on
toisenlainen lainsäädäntö. Tämä saadaan
muutettua tämän lainsäädännön
mukaan.
Muuten haluan itsekin kiittää hyvistä,
ansiokkaista puheenvuoroista, ja varmasti myös törkeiden
rikosten valmisteluun liittyvä keskustelu jatkuu sekä täällä että julkisuudessa.
Toivon, että tämänkin lain tultua voimaan
ja kokemusten jälkeen voidaan vielä palata näihin
yksityiskohtiin, joita tässäkin salissa on esille
nostettu.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan itsekin kiittää hallitusta
ja oikeusministeriä tästä esityksestä.
Niin kuin täällä edustaja Jokinen hyvin
totesi, kyllähän tämä on jonkinmoinen
merkkipaalu suomalaisessa kriminaalipolitiikassa, kun me nyt törkeiden
rikosten valmistelun kriminalisoimme.
Erityisesti haluan myös kiittää edustaja
Zyskowicziä hänen hyvistä puheenvuoroistaan
tässä salissa sekä myös julkisuudessa.
Ne ovat yleisen oikeuskäsityksen mukaisia. Eli voidaan
todeta, että kun tämä on kansanvaltainen
järjestelmä, niin meidän lainsäädäntömme
pitää nojautua kansan tahtoon, vaikka siitä tietyt
oikeusoppineet eivät välttämättä pidäkään.
Tämä hallituksen esitys on siinäkin
mielessä periaatteellinen, että me tiedämme,
että kansainvälinen järjestäytynyt
rikollisuus ottaa entistä enemmän otettaan yhteiskunnan
eri kerroksista ja rakenteista. On hyvin tärkeää,
että poliisille annetaan myös käytännössä sellaiset
työkalut, että se voi sekä toimia ennalta
ehkäisevästi estäen näitten
rikoksien suunnittelua että myös todellisuudessa
puuttua näihin rikoksiin erinäköisin keinoin,
jotka sitten saattavat nämä tekijät vastuuseen
mutta ennen kaikkea eivät tee Suomesta sellaista maata,
jossa voidaan vapaasti suunnitella törkeitä rikoksia
ja hoitaa niitä kansainvälisten yhteyksien kautta.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun jotkut oikeusoppineet ovat kantaneet huolta
rikoksentekijöiden oikeusturvasta, jos törkeiden
rikosten valmistelu kriminalisoitaisiin ja kun se nyt kriminalisoidaan,
niin haluan vielä korostaa sitä, ennen kaikkea
heidän rauhoittamisekseen, että normaalit näyttökynnysvaatimukset totta
kai säilyvät. Syyttäjän on näytettävä rikos toteen,
ja sitä näyttöä, jota vaaditaan
yleensä rikosten toteen näyttämiseksi,
totta kai vastaavasti vaaditaan myös silloin, kun syytetään
törkeän rikoksen valmistelusta. Ketään
ei jatkossakaan ole tarkoitus tuomita siitä, että hän
ajatuksissaan, mielessään, on vaikka vihamiehensä surmannut. Ei
tällainen ajattelu ole tietystikään rikollista.
Passirekisteristä. Olen iloinen siitä, että se
ajatus on saanut täällä tukea, että sitä voitaisiin
käyttää törkeimpien rikosten
selvittämiseen. Vähän oudoksuttaa se,
että Suomessa näyttää siltä,
että myös vapaamielisenä itseään
pitävä media kokee velvollisuudekseen liputtaa
näiden niin sanottujen ihmisoikeus- tai perusoikeusfundamentalistien
puolesta. On tästä itsellänikin vähän
kokemusta eräästä Helsingin Sanomien
pääkirjoituksesta. Mutta esimerkkinä samasta
ajattelusta viiden palstan juttu "Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta
tiukka kanta sormenjälkien rekisteröintiin" alkaa
näin: "Poliisin haave saada passirekisterin sormenjälkitiedot
myös rikostutkintaan on vastatuulessa." Onko tämä jokin
poliisin haave? Eikö ole laillisen ja turvallisen yhteiskunnan
tarve saada passirekisterin tiedot törkeiden rikosten tutkintaan
eikä mikään poliisin haave?
Lopuksi, puhemies, korjaan tekemäni virheen. Työryhmä,
joka tätä miettii, ei ole oikeusministeriössä vaan
sisäministeriössä, ja sille samat kannustukset,
jotka puheenvuorossani annoin oikeusministeriön työryhmälle.
Yleiskeskustelu päättyi.