Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä on kyse tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelun säätämisestä rangaistavaksi. Lakivaliokunta on yksimielisessä mietinnössään pitänyt esitystä tarpeellisena ja perusteltuna. Myös lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat, samoin kuin lakivaliokunnalle lausunnon antanut hallintovaliokunta, ovat suhtautuneet esitykseen varsin myönteisesti.

Esityksen taustalla on hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan vakavimpien rikosten valmistelu kriminalisoidaan. Viime vuosina vakavimpien rikosten valmistelun rankaisemattomuutta on yleisessä keskustelussa pidetty ongelmallisena ja epäoikeudenmukaisena. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti eräät käytännön tapaukset, kuten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sekä rahakuljetusautojen ryöstöt. Esitys vastaa tähän kritiikkiin. Esitys myös parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua erittäin vakavien rikosten valmisteluun ja näin edistää kyseisten rikosten torjuntaa.

Kyse on periaatteellisesti merkittävästä ja oikeudellisesti haastavasta uudistuksesta, sillä esityksen myötä rangaistavuuden ala ulotetaan vakavimpien rikosten osalta ajallisesti jo nykyistä aikaisempaan vaiheeseen. Nykyisin tilanne on se, että lähtökohtaisesti rangaistavia ovat täytetyt teot ja niiden yritykset. Valmistelurikoksessa kyse on teosta, jossa rikoksen tekemistä ei ole vielä edes aloitettu. Kun kyse on näin aikaisesta vaiheesta, voi käytännössä olla vaikeaa arvioida, onko teossa kyse ylipäätään rikoksen valmistelusta, ja jos on, minkä rikoksen valmistelusta. Valmistelurikoksen arvioinnissa korostuvat myös subjektiiviset tunnusmerkit, kuten tekijän tarkoitus. Tällaisten tunnusmerkkien toteen näyttämiseen liittyy väistämättä myös käytännön ongelmia.

Koska kyseessä on periaatteellisesti merkittävä uudistus, lakivaliokunta on pitänyt esityksessä ehdotettua sääntelyn alaa perusteltuna. Ne rikokset, joiden valmistelu nyt kriminalisoitaisiin, ovat erittäin vakavia, koska ne kohdistuvat henkeen ja terveyteen. Lisäksi niiden enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta. Keskustelua valmistelun rangaistavuudesta on kuitenkin syytä jatkaa, kun käsillä olevasta uudistuksesta on saatu kokemuksia. Valiokunnan mielestä arvioida tulisi sääntelyn ulottamisen tarvetta esimerkiksi lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin ja järjestäytyneen rikollisuuden rikoksiin.

Kun valmistelurikokset merkitsevät rangaistavan menettelyn alueen olennaista laajentamista, on tärkeää, että rangaistussäännökset muotoillaan oikeusturvasyistä ja laillisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisimman täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Eri valmistelurikoksissa onkin säädetty rangaistavaksi kyseisessä rikostyypissä keskeiseksi osoittautuneet valmistelun tavat.

Törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu olisi rangaistavaa kolmessa eri tilanteessa. Ensimmäinen on tilanne, jossa pidetään hallussa ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa. Toinen tilanne koskee sopimista ja yksityiskohtaisen suunnitelman laatimista ja kolmas tilanne palkkaamista, käskemistä tai muuten yllyttämistä mainitun rikoksen tekemiseen.

Myös panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelun tunnusmerkistötekijöinä on mainittu ampuma- ja teräaseen tai muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen hallussapito sekä toisen kanssa sopiminen tai yksityiskohtaisen suunnitelman laatiminen rikoksen tekemisestä. Lisäksi panttivangin ottamisen valmistelun erityisenä tunnusmerkistötekijänä mai-nitaan rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tilan hankkiminen tai valmistaminen.

Törkeän ryöstön osalta erityiseksi tunnusmerkistötekijäksi on vuorostaan säädetty rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon hankkiminen. Tiedon hankkimisen nimenomainen sisällyttäminen rikostunnusmerkistöön on poikkeuksellista, koska kaikkeen rikoksentekoon liittyy yleensä erilaista tiedonhankintaa. Valiokunta on kuitenkin puoltanut kyseisen tunnusmerkis-tötekijän sisällyttämistä törkeän ryöstön valmisteluun hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla rajattuna.

Tiedon erityisyys voi perustua kahteen seikkaan, ensinnäkin siihen, että kyseessä on sisäpiiritieto. Törkeässä ryöstössä tarvittava erityinen tieto voi koskea esimerkiksi järjestelmiä, jotka tulee osata ohittaa päästäkseen käsiksi omaisuuteen. Toiseksi tiedon erityisyys voi perustua siihen, että tieto on rikoksen tekemistä varten erityisen systemaattisesti ja järjestelmällisesti kerätty. Valiokunta on mietinnössään selventänyt, että tällaisen tiedon ei tarvitse olla luottamuksellista sisäpiiritietoa vaan tieto voi olla myös yleisesti saatavilla olevaa, kunhan se on kerätty erityisen systemaattisesti ja järjestelmällisesti. Hallituksen esityksessä mainitaan, että järjestelmällinen rahankuljetusautojen reittien ja aikataulujen selvittäminen niitä havainnoimalla ja kirjaamalla yhdessä muun rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tiedon keräämisen kanssa voi merkitä erityisen tiedon hankintaa.

Esityksen käsittelyssä valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että vastaavaa tunnusmerkistötekijää tarpeellisen erityisen tiedon hankkimisesta ei sisälly panttivangin ottamisen valmisteluun. Valiokunta on erikseen selvittänyt asiaa ja saanut selvityksen, jonka mukaan panttivangin ottamisen valmistelussa tietojen hankkiminen kohteesta on kokemusten perusteella hyvin keskeisessä asemassa. Näin on etenkin, jos panttivangin avulla on tarkoitus saada lunnasrahoja. Tiedot voivat koskea kohteena olevan henkilön liikkumista, asumista, työpaikkaa, mahdollisia turvajärjestelyjä ja muita vastaavia seikkoja. Valiokunta ehdottaakin, että tarpeellisen erityisen tiedon hankkiminen lisätään tunnusmerkistötekijäksi myös panttivangin ottamisen valmisteluun, koska kyseessä on myös tälle rikostyypille keskeinen ja tyypillinen valmistelun tapa.

Tunnusmerkistölisäykselle on panttivangin ottamisen valmistelun osalta myös painavat perusteet ottaen huomioon, että valmistelun kohteena oleva teko on poikkeuksellisen törkeä, vapauteen kohdistuva rikos, johon voi liittyä välitön hengen- tai erittäin vakava terveyden vaara. Valiokunta on kuitenkin korostanut, että lisäyksestä ei voida tehdä nyt ehdotettua laajempia tai pidemmälle meneviä päätelmiä kyseisen tunnusmerkistön tarpeellisuudesta tai perusteltavuudesta muussa yhteydessä.

Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun enimmäisrangaistus on enintään neljä vuotta vankeutta. Törkeän ryöstön valmistelun ja panttivangin ottamisen valmistelun enimmäisrangaistus sen sijaan on kolme vuotta vankeutta. Lakivaliokunnalla ei ole ollut huomauttamista ehdotettuihin rangaistusasteikkoihin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen hyvin tyytyväinen siihen, että tämä törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointi on nyt näin pitkällä. Olemme saaneet lakivaliokunnan mietinnön, ja kohta tästä on olemassa myös eduskunnan päätös. Monta vuotta on jo kulunut siitä, kun muun muassa ne kouluampumiset, joihin valiokuntapuheenjohtaja viittasi, ja myös tämä Liedon rahakuljetusryöstöasia olivat esillä. Nehän antoivat varsinaisen pontimen siihen, että tähän lainvalmisteluun aika lailla hitaasti mutta kuitenkin sitten ryhdyttiin.

Tätä törkeimpien rikosten valmistelun kriminalisointia jarrutti osaltaan eräiden rikosoikeuden asiantuntijoiden huoli rikollisten oikeusturvasta, jos liian aikaisin mennään puuttumaan tekeillä olevaan rikokseen. On mielestäni erinomainen asia, että tässä ajattelussa, mikä nyt toteutuu tämän lainsäädännön kautta, tämä huoli rikollisten oikeusturvasta on jätetty vähän vähemmälle ja huoli potentiaalisten uhrien oikeusturvasta esimerkiksi on päällimmäisenä. En usko, että näitä tapauksia tulee olemaan kovin montaa, mutta yksikin sellainen tapaus, jossa poliisi joutuu voimattomana seuraamaan vierestä, kun rikolliset valmistelevat törkeää rikosta, voimatta siihen puuttua ennen kuin rikos on siirtynyt yritysasteelle ja aiheuttamassa jo konkreettista vaaraa ulkopuolisille ihmisille, olisi liikaa, ja on hyvä, että tällä lainsäädännöllä tällaisten tapausten toistuminen tai ilmaantuminen tulevaisuudessa pystytään estämään. Kokoomus ajoi vahvasti nykyisen hallituksen ohjelmaan tätä asiaa, ja erityisen kiitoksen annan ministeri Henrikssonille siitä, että tämä asia tänne eduskuntaan tuotiin.

Jos puhemies sallii, niin ehkä pari ajatusta yleisemmin meidän kriminaalipolitiikasta. Ajattelen niin, ja pitää sanoa, että ennen kaikkea toivon niin, että kriminaalipolitiikassa olisi vähän tuuli kääntynyt, että vähemmän oltaisiin huolissaan näitten rikollisten oikeusturvasta, vähemmän paapottaisiin heitä ja enemmän kannettaisiin huolta uhrien oikeusturvasta ja oikeuksista ja ennen kaikkea rikoksen selvittämisen intressistä. Tämä asia on yksi osoitus tästä mahdollisesta tuulen kääntymisestä, ja toinen osoitus mielestäni on se, että parhaillaan eduskunnassa käsitellään esitutkintapakettia, jolla korjataan eräitä ensi vuoden alusta voimaan tulevan esitutkintapaketin kohtia eli käytännössä tiukennetaan esitutkintapakettia ja annetaan poliisille paremmat edellytykset rikosten selvittämiseen. Toivon, että eduskunnassa lakivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, hallintovaliokunnassa tämä esitutkintapaketti ripeästi etenee.

Mutta on myös huolenaiheita. Osa johtuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimista ja sieltä tulevista tuomioista. Esimerkkinä vain mainitsen tämän niin sanotun hyödyntämiskiellon. Meillä Amerikassa on nähty, että siellä, kun oikeutta käydään, riidellään merkittävä osa oikeudenkäynnistä siitä, saako jotain todistekappaletta käyttää, onko se hankittu asianmukaisella tavalla. Nyt meillä korkein oikeus tässä niin sanotussa GLO-hotellin huumejutussa palautti jutun käräjäoikeuteen, kun se katsoi, että päätekijän kuulustelu ei ollut tapahtunut oikealla tavalla. Hänelle ei oltu riittävän selvästi kerrottu ja todistettavasti kerrottu hänen oikeudestaan asianajajaan.

Toinen ajankohtainen esimerkki on tämä passirekisteri. Meillähän on syntynyt Suomessa rekisteri, käytännössä syntyy kaikista suomalaisista, koska passia haettaessa sormenjäljet annetaan, eli tämmöinen passirekisteri on syntymässä, ja nyt oikeusministeriön työryhmä miettii, että tätä rekisteriä voitaisiin käyttää myös ainakin törkeimpien rikosten selvittämiseen. No, tämä on tietysti täysin järkevää. Ajatelkaa, että jos tuolta jostain puistosta löytyy vaikkapa raiskattuna ja surmattuna 12-vuotias tyttö ja vierestä löytyy vaikka viinapullo, josta saadaan sormenjäljet, niin totta kai niitä sormenjälkiä pitäisi voida käyttää siihen, että tämä tapaus saataisiin toivottavasti selvitettyä. Mutta mitä sanovat meidän ihmisoikeus- ja muut niin sanotut asiantuntijat? Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen vastustaa passirekisterin käyttämistä törkeimpien rikosten selvittämiseen, ja tietosuojavaltuutettu Aarnio sanoo Helsingin Sanomissa 3.5. seuraavaa, viittaa yhteen EIT:n päätökseen sormenjälkiasiassa ja toteaa näin:

"Ei se varmasti kuoliniskua merkitse, mutta meidän toivomuksemme on, että lakeja säädettäessä luodaan myös silmäys eurooppalaiseen oikeuskäytäntöön ja ennen kaikkea EIT:n ratkaisukäytäntöön. Olisihan se vallan noloa, jos meillä säädettäisiin laki, joka olisi ihmisoikeussopimuksen vastainen!"

Itse sanoisin, että olisihan se vallan noloa, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin estäisi tällaisen passirekisterin käyttämisen törkeimpien rikosten selvittämiseen, ja olisihan se vallan noloa, jos meillä jätettäisiin törkeimpiäkin rikoksia selvittämättä, vaikka siihen olisi edellytykset eli olisi mahdollisuus löytää sormenjäljille haltija mutta ihmisoikeusajattelu tämän estäisi. Mielestäni se olisi kyllä vallan noloa. En ymmärrä, että rikollisen oikeusturvaan ja ihmisoikeuksiin kuuluu se, että hän ei joudu vastuuseen mitä iljettävimmistä rikoksistaan, eli kannustan oikeusministeriön työryhmää tässä työssä.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että on sanottu, että arvosteluni eräitä meidän valtiosääntöasiantuntijoita kohtaan nakertaa heidän ja sitä kautta eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvovaltaa, mutta haluan sanoa, että kyllä näiden asiantuntijoiden arvovaltaa nakertaa se, jos he esittävät näissä ihmisoikeus- ja perusoikeusasioissa sellaisia tulkintoja, jotka ovat aivan eri planeetalta kuin terve järki ja tavallisten ihmisten oikeustaju.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On yhdyttävä edustaja Zyskowiczin arvioon menneistä vuosista ja näistä asenteista. 2004—2005 silloisen poliisiylijohtaja Markku Salmisen kanssa teimme sisäministeriössä esityksen oikeusministeriölle, että vakavien rikosten suunnittelu, murhan suunnittelu ja niin poispäin, kriminalisoitaisiin. Asia ei todella silloin eikä sen jälkeenkään edennyt kuin vasta silloin, kun kaksi vuotta sitten Säätytalolla — kiitos sosialidemokraattien ja kokoomuksen, hallitusohjelman teon ja oikeusministerin — asia saatiin nyt etenemään.

Mutta on todella erikoista, kun minä muistan, että poliisiylijohtaja Markku Salminen kertoi eräälle korkealle oikeusasiantuntijalle, että eikö häntä vaivaa yhtään, että jos poliisilla on tiedossa hänen suunniteltu murhansa, niin poliisi ei siis saa ryhtyä mihinkään sen murhan estämiseen, mutta on toki oikeus sen murhan tapahduttua tutkia sitä. Ei tämäkään auttanut, niin että kyllä meillä todella on nyt syytä nykyaikaistaa ja olla niin kuin realistisia myöskin rikostorjunnassa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että olen edustaja Zyskowiczin kanssa hänen puheenvuorostaan täysin samaa mieltä. (Timo Heinonen: Sen tiesimme jo!)

Mutta, arvoisa puhemies, haluan todeta, että hallituksen esitys on erittäin hyvä ja olen erittäin tyytyväinen, että lakivaliokunta on käsitellyt asian ripeästi ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä. Mielestäni on täysin selvää ja oikein, että törkeimpien rikosten valmistelu tehdään rangaistavaksi, ja mielestäni noitten rikosten lista, joihin tuo valmistelun rangaistavuus soveltuu — tappo, murha, surma, törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen ja törkeän ryöstön valmistelu — ovat aivan oikeita. Kun tällä järjestelmällä on kokeiltu jonkin aikaa, voidaan sitten arvioida, pitääkö luetteloa joiltakin osin sitten jatkaa, mutta tässä vaiheessa uskon, että tämä ratkaisu on tarkoituksenmukainen.

Puhemies! Olen edustaja Zyskowiczin kanssa täsmälleen samaa mieltä myöskin siitä, että asioitten pitää olla oikeissa mittasuhteissa. Uhrin asemaa pitää miettiä eikä välttämättä ensisijaisesti vain tekijän asemaa. Meidän pitää muistaa, että meillä perustuslaissa on hengen ja terveyden suoja, ja se hengen ja terveyden suoja ei voi tarkoittaa sitä, että sitten vasta, kun ihminen on surmattu, sen jälkeen asiaa aletaan tutkimaan ja yritetään saada selville, kuka sen surman on tehnyt, vaan tämän yhteiskunnan ehdoton velvollisuus on pitää huolta siitä, että yritetään kaikin keinoin estää se murha ja surma. Siihen pitää olla poliisilla riittävät toimintavälineet, ja on selvää, että jos tällaista suunnittelua tapahtuu, niin sen täytyy olla myöskin rangaistavaa.

Täytyy sanoa, että ymmärrän sen, että on pyritty pitämään huolta siitä, että rikollista ei pyritä saamaan epäasianmukaisin keinoin kiinni, ja on ollut aikanaan sata vuotta tilanne, jossa on yritetty painostamalla, kiduttamalla saada tietoja rikolliselta ja saada hänet tunnustamaan tekonsa. Tämän päivän demokraattisessa yhteiskunnassa, kun tällaista ei esiinny, on tärkeätä, että se painopiste muuttuu sillä tavalla, että ensisijaisesti uhria suojataan, sitä, joka on täysin syytön, suojataan, ja se, joka syyllistyy rikokseen, hänen rikollinen tekonsa pyritään estämään ja myöskin pitämään huolta siitä, että jos hän tekee rikoksen, hänet tehokkaasti saadaan erilaisin teknisin keinoin kiinni ja vastuuseen teostaan. Tämä on erittäin tärkeätä siitä syystä, että ihmiset tietävät ennakkoehkäisyn kannalta, että jos rikoksen tekee, siitä voi myöskin joutua kiinni.

Sitten on syytä todeta se, että meillähän tällä hetkellä lähtökohtaisesti rangaistavia ovat teot ja niiden yritykset, ja tietysti nyt tältä osin tämä rikosoikeuden soveltamisala laajenee. Siitä syystä on tärkeätä, että tunnusmerkistö on selvä, ja mielestäni tuo tunnusmerkistö hallituksen esityksessä on hyvin tarkoituksenmukainen: on ampuma- tai teräase tai niihin liittyvä hengenvaarallinen väline, ja sitten on olemassa suunnitelma tai palkkaaminen tai joku palkkauttaa itsensä tällaiseen tehtävään — ne ovat hyvin selkeitä tunnusmerkistöjä. Tietysti oikeuskäytännön kautta saamme sitten lisää tietoa siitä, miten tuo tunnusmerkistö toimii, ja sitä saattaa olla tarpeen kehittää, mutta uskon, että tällä hetkellä näillä merkeillä voidaan mennä hyvinkin eteenpäin.

Tietysti olennaista on se, että rikoksen tekemistä ei ole aloitettu, mutta on prosessi käynnistynyt, jossa on tekijän tahto tehdä rikos, ja siinä, ennen kuin käynnistyy tuo tekeminen, kyse on tuosta väliajasta. Täytyy myöskin muistaa se, että meillä tällä hetkellä on jo valmistelu kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi taas perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin tai sitten meidän tarpeeseemme suojata valtion johtoa. Eli kyseessä ei ole aivan uusi elementti meidän rikoslainsäädännössämme ja prosessilainsäädännössämme, vaan meillä on tällaisia sääntöjä olemassa, ja siitä syystä on helppo vain laajentaa tuota tehtävien rikosten piiriä.

Sitten on myöskin syytä todeta tässä yhteydessä, että valitettavasti tämän asian valmistelu on kestänyt tarpeettoman kauan. Jo edellisen eduskunnan aikanahan esimerkiksi kokoomus voimakkaasti ajoi sitä, (Kari Rajamäki: Sitä edellisen SDP!) muun muassa lakialoitteella ajoimme voimakkaasti sitä, että olisi saatu tältä osin lakiin muutos. Tietysti, kuten edustaja Rajamäki sanoi, demareilta ja kokoomukselta hallitusohjelmaneuvotteluissa tuli selkeä kirjaus, mutta haluan kyllä kiittää myöskin oikeusministeri Henrikssonia siitä, että hän hoiti tehokkaasti tämän asian, ehkä hieman edeltäjäänsä tehokkaammin, eikä ihan vähänkään tehokkaammin, ja nyt meillä on tämä lakiesitys täällä todellakin käsittelyssä.

Täytyy sanoa, että kun ajatellaan esimerkiksi koulusurmia, niin jos poliisi saa netistä tietoa siitä, että jotakin tämmöistä on valmisteilla, on täysin käsittämätöntä, että siihen ei voisi puuttua. Meillä oli Turussa, vai oliko Liedossa, tämä rahankuljetusautoryöstö. Hyvä on, valmistellaan, mutta sitten, kun poliisi yrittää estää tämän ryöstön, niin sitten sanotaan, että tässä oli vasta valmistelua, että ei ollut käynnistynyt tämä teko, kuinka älytöntä se kaiken kaikkiaan on.

Huvittavin esimerkki oli se, että kun Virossa valmisteltiin suomalaisen panttivangin ottamista, niin Virossa henkilö voitiin tuomita tästä rangaistukseen, mutta jos Suomessa olisi suunniteltu virolaisen panttivangin ottamista, niin Suomessa poliisi olisi vain pyöritellyt käsiään ja ihmetellyt, että meillä ei voida tehdä yhtään mitään, vaikka kyseessä olisi ollut rangaistava toimenpide Virossa. Tässä suhteessa on täysin selvää, että ei saa olla mahdollisuutta siihen, että voidaan käyttää tällaisia reikiä, joita lainsäädännössä joissakin maissa on, vaan on hyvä, että Suomi tältäkin osin nostaa itsensä kansainväliselle tasolle ja pitää huolta siitä, että rikosten ja nimenomaan vakavien rikosten valmistelu on rangaistavaa.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy aluksi todeta, että olen täysin samaa mieltä kuin edustajat Zyskowicz ja Sasi tässä edellä. Tappo, murha, surma, törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen ja törkeä ryöstö ovat niin törkeitä rikoksia, että ne jo sanoina aiheuttavat puistatuksia, ja niiden valmistelun rangaistavuuteen on suhtauduttu tähän mennessä liian pidättyvästi.

Miettikääpä rikollista, joka otetaan kiinni: jos poliisi esimerkiksi tekee taktisen virheen kiinniotossa, törkeän rikoksen valmisteluvaiheessa, hieman ennen törkeän ryöstön toimeenpanovaihetta, niin tämä rikollinen henkilö joudutaan päästämään jopa vapaalle jalalle ilman minkäänlaisia seuraamuksia, jos todella näyttöä rikoksesta ei ole. Tällä hetkellä törkeä rikos muuttuu rangaistavaksi vasta siinä vaiheessa, kun toimeenpano on alkanut.

Tämä hallituksen esitys törkeiden rikosten kriminalisoinnista parantaa poliisin mahdollisuuksia torjua vakavia rikoksia. Lainsäädännön muutoksen jälkeen Suomi ei ole enää suojasatama törkeiden rikosten valmistelijoille. Nythän esimerkiksi törkeitä ryöstöjä ja rikoksia kannattaa tulla Ruotsista ja Virosta Suomeen suunnittelemaan ilman sanktiouhkaa, niin kuin täällä edustaja Sasikin mainitsi. Vakavien rikosten valmistelutoimien rankaisemattomuus on kaikilla tavoin epäoikeudenmukaista. Rikollisilla henkilöillä tulee tietysti olla oikeutensa, mutta tämä ei missään nimessä saa enää johtaa siihen, että rikoksen uhrin oikeudet jäävät taka-alalle. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien törkeiden rikosten valmistelun tulee olla hallituksen esityksen mukaisesti rangaistavaa. Kannatan tätä esitystä erittäin vahvasti. Pohjanmaalta tulee päteviä ministereitä. Kiitos, oikeusministeri Henrikssonille, valmistelusta.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on syytä ulottaa laajemmin järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen. Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat koko 2000-luvun ajan ammattimaistuneet ja kansainvälistyneet. Rikollisten eliitillä on käytössään huomattavat taloudelliset resurssit, joilla he pystyvät hankkimaan käyttöönsä eri alojen palveluja, asiantuntemusta ja huipputekniikkaa. Tämä on syytä ottaa huomioon tulevassa keskustelussa ja tulevassa lainsäädännössä, jotta järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen ei jää lainsäädännön epäkohdista johtuen tehottomaksi.

Kari  Tolvanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo käytetty loistavia puheenvuoroja, ja näiden edeltävien puhujien kanssa on todella helppo olla samaa mieltä.

Haluan kiittää hallitusta ja oikeusministeriä, että nyt vihdoin, vihdoin on saatu, toivottavasti kohta, tämä laki voimaan. Edellisessä eduskunnassa kansanedustaja Juha Hakolahan jo törkeän ryöstön valmistelua ankarasti yritti ajaa, mutta se ei toteutunut. Mutta nyt tässä onneksi toteutuu vähän laajempikin paketti. Muistan, kun itse viisi kuusi vuotta sitten edellisessä ammatissani ehdotin tämmöisiä samankaltaisia pykäliä, niin oikeusoppineet jyräsivät minut täysin tsunamin lailla, että tämmöisiä ei voi säätää. Nyt onneksi ollaan tässä tilanteessa. Upeaa!

Haluan ottaa tässä ihan elävästä elämästä esimerkin. On tapaus, jossa liikekumppanit riitaantuvat ja liikekumppani A hankkii Virosta — kuinka ollakaan — tekijän murhaamaan liikekumppani B:n. Tässä on tehty jo tekosuunnitelma, eli autolla ajetaan ylitse suojatiellä vielä, muistamani mukaan, ja sen lisäksi maksetaan tietty summa rahaa tälle tekijälle, ja tehdään sopimus. Poliisi saa tästä vihiä ja estää tämän teon poliisilain perusteella. Sehän on ihan mahdollista nykypäivänäkin: estää teko.

No, mitä sitten tapahtuu? Poliisi ottaa kiinni tämän tekijän eli torpedon ja tämän, joka on tähän tekoon palkannut tämän tekijämiehen. Poliisi ottaa heidät kiinni, pitää putkassa 24 tuntia, ihan kokonaista 24 tuntia, mitä poliisilaki sallii, ja sen jälkeen toivottaa heille hyvää päivän jatkoa ja pahoittelee, ettei kai nyt vain ole jäänyt mitään mielipahaa, että täällä on joutunut olemaan putkassa.

Ihmettelen, että onko todella niin, että yhteiskunta on tähän asti ollut näin hampaaton, etenkin kun poliisi ei ole voinut tehdä edes kotietsintää, muun muassa kotietsintää, sen selvittämiseksi, että liittyykö tähän suunnitelmaan vaikka joitain muita henkilöitä. Ne on kaikki pitänyt jättää tekemättä.

Mutta onneksi nyt tämä laki, toivottavasti, tulee voimaan ensi vuoden alussa ja nämä kaikki asiat pystytään selvittämään hyvin, ja ennen kaikkea nämä tekijät joutuvat oikeuden eteen vastuuseen näistä vakavista rikoksistaan. Onhan se ihan käsittämätöntä, että saa sakot siitä, että ajaa autoa ilman handsfreetä ja samaan aikaan voi valmistella toisen murhaa eikä joudu siitä mihinkään kriminaalipoliittiseen vastuuseen, mutta onneksi tämä nyt muuttuu.

Tässä on esitetty erilaisia uhkakuvia: että poliisi käyttää väärin valtuuksia, joita tulee saamaan, ja samoin tuomioistuimet jopa tuomitsevat syyttömiä ihmisiä näissä valmistelutapauksissa. Nythän on kyse hyvin vakavista rikoksista. Ihmettelen, että miten poliisi, syyttäjät ja oikeuslaitos ovat aikaisemmin voineet toimia. Kuten oli puhetta, niin onhan meillä monia rikoksia, joiden jo valmisteluvaiheen kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä kriminalisoimaan: on terrorismirikoksia, on huumerikoksia. Mutta sen lisäksi meillä on ihan kotikutoisia tarpeita ollut esimerkiksi tuhotyön osalta. Onhan siinäkin valmistelu jo kriminalisoitu. Samoin niinkin järkyttävien rikosten kuin salakatselu ja salakuuntelu valmistelu on kriminalisoitu. Miksi ihmeessä ei tuomioistuin, syyttäjä, poliisi pystyisi tekemään työtään ja harkintaa siinä, jos on kyse murhasta, törkeästä ryöstöstä tai törkeästä pahoinpitelystä? Se on kyllä meidän viranomaisten aliarviointia, kun oikeusoppineet väittävät, että viranomaiset eivät pysty tekemään työtään ja katsomaan, onko joku todella syyllistynyt rikokseen vai ei. Onhan se nyt ihmeellistä myös, että poliisi käyttää pakkokeinoja, esimerkiksi telekuuntelua ja myös ajoittain peitetoimintaa, niitä poliisi osaa käyttää, mutta sitten kun on kyse tämmöisestä teon valmistelusta, niin heti tulee väitteitä, että se ei osaisikaan käyttää. Siinä on kyllä tehokas valvontakoneisto, joka hyökkää heti poliisin kimppuun eduskunnan oikeusasiamiehestä, oikeuskanslerista lähtien, eli kyllä se valvonta pelaa, ei näitä pakkokeinoja väärin käytetä.

Haluan nyt kiinnittää huomion erääseen asiaan, joka lakivaliokunnassa herätti paljon keskustelua ja kiinnostusta. On kyse panttivangin ottamisen valmistelusta. Ainakin minun mielestäni valmistelussa oli käynyt pieni lapsus, mutta ehkä se ei näin ollut, vaan se oli tositarkoituksessa jätetty pois. Kun joku suunnittelee ja valmistelee panttivangin ottamista, niin ei hän tee sitä ihan näin vain, tästä näin, että otanpa panttivangin, vaan hän valmistelee ja suunnittelee sitä tekoa hyvin pitkään. Hän kerää tietoa, hankkii järjestelmällisesti tietoa tästä uhristaan, hänen elinolosuhteistaan, liikkumisistaan, lähipiiristään ja niin edespäin. Ja tämä ei ollut ollenkaan kvalifiointiperusteena tuolla hallituksen esityksessä. Törkeässä ryöstössä kyllä tällainen oli. Onhan se jotenkin käsittämätöntä, että kun törkeässä ryöstössä — se on omaisuusrikos, siinä suojataan etupäässä omaisuutta, toki välillinen tekomuoto on väkivalta tai sillä uhkaaminen — tämmöinen järjestelmällisen, tarpeellisen erityisen tiedon hankkiminen olisi ollut kriminalisoitu, mutta sitten kun puhutaan ihmisen vapaudesta, panttivangin ottamisesta, niin siinä tällaista pykälää ei olisi ollut.

Lakivaliokunta teki mielestäni erittäin ansiokasta työtä, kun kuunteli eri asiantuntijoita ja nyt sitten teki esityksen, että myös tähän panttivangin ottamiseen lisätään tämä kohta "hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon". Nimittäin nykypäivänä tuolla Euroopassa raportoidaan vuosittain noin 50 sellaista tapausta, puhutaan bisnes- tai tiger-kidnappauksista, joissa tärkeänä elementtinä on nimenomaan se, että rikoksentekijät etukäteen keräävät tietoa henkilöstä ja hänen elinpiiristään. Meillä ei tämmöistä kidnappausta ole vielä ollut, mutta meillä on kyllä ikäviä muunlaisia tapauksia ollut, joissa myös on kerätty tietoa etukäteen. Se on loistavaa, että lakivaliokunta heräsi tähän puutteeseen ja nyt tässä mietinnössään esittää, että myös tältä osin panttivangin ottaminen olisi yhdenmukainen törkeän ryöstön valmistelun kanssa: eli se, että hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon, jo sinänsä tekisi valmistelusta rikoksen.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että niinkin pitkällä kuin kahden vuoden parlamenttiurallani tämä on paras täällä toivottavasti säädettävä laki, mikä ensi vuoden alussa toivottavasti tulee voimaan.

Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Edellä on todellakin kuultu loistavia ja tyhjentäviä puheenvuoroja, joihin on helppo yhtyä. Itse kuitenkin haluan erityisesti vielä korostaa lakivaliokunnan tavoin sitä, että keskustelua valmistelun rangaistavuudesta on syytä jatkaa heti, kun uudistuksesta on saatu kokemuksia. On erityisen tärkeää arvioida, voitaisiinko sääntelyä laajentaa lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin järjestäytyneen rikollisuuden rikoksien ohella. Näissä tapauksissahan uhrit ovat usein heikoimmassa asemassa olevia, joita yhteiskunnan tulisi vahvemmin suojella. Ja erityisesti lapset kaipaavat suojelua näiltä usein koko heidän loppuelämäänsä pilaavilta rikoksilta, ja katsonkin, että heidän kohdallaan oikeushyvän suojeluintressi korostuu. Lapset ovat niitä, jotka tulevaisuudessa yhteiskunnassamme toimivat ja joiden käsissä hyvinvointiyhteiskuntamme joko kestää tai kaatuu. Tästä syystä lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten valmistelun lisääminen muiden kriminalisoitavien rikosten joukkoon on mielestäni perusteltua.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtaja Holmlundille ja kiitos kaikille edellä puheenvuoron käyttäneille erittäin hyvistä puheenvuoroista. Olen kaikkien puhujien, Zyskowicz, Sasi, Mäntymaa, Tolvanen, Pelkonen tässä edellä, kanssa täysin samaa mieltä. Ei tässä paljon ole lisättävää, mutta sen verran voisin kysyä lakivaliokunnan jäseniltä tästä törkeästä kiristyksestä, että miksei törkeä kiristys myös sitten tule tämän kriminalisoinnin piiriin. Toki tietysti voi olla varmasti niin, että törkeää kiristystä valmisteltaessa täyttyvät samaan aikaan myös muut tässä lainsäädännössä tarkoitetut törkeän rikoksen valmistelun tunnusmerkistöt. Kuten tuossa edellä edustaja Tolvanenkin kuvasi, niin muun muassa panttivangin ottamisen osalta lakivaliokunta teki huomattavia parannuksia tähän näin, mutta mielestäni törkeän kiristyksen kriminalisointi tällä lainsäädännöllä olisi myös antanut oikeanlaisen viestin rikollisille siitä, että tämänkaltainen toiminta, ylipäätään rikollinen toiminta, Suomessa ei ole suotavaa.

Haluan, arvoisa puhemies, vielä tuoda esille sen lähtökohdan, että on hyvä, että tämä laki on hallituksen esityksenä eduskuntaan tullut ja eduskunta voi nyt olla sitä hyväksymässä. Lakivaliokunta on tehnyt hyvän mietinnön, ja toivottavasti tämä on askel siihen suuntaan, mitä eduskunnassa on paljon peräänkuulutettu, että todella se rikoksen uhrin oikeus jatkossa korostuu enemmän kuin ehkä takavuosina korostuneet rikoksentekijän oikeudet, eli jatkossa huomio nimenomaan siihen, että rikolliset saatetaan vastuuseen teoistaan.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnista. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslakia, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia sekä pakkokeinolakia. Jatkossa tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu ja niiden tekemisistä sopiminen olisi rangaistavaa. Listaa olisi voitu jatkaa perustellusti myös muihin rikoksiin, kuten törkeän kiristyksen valmisteluun, josta edustaja Auttokin tässä edellä mainitsi. Valmistelukriminalisoinnit ovat suomalaiselle oikeusjärjestelmälle vieraita. Siksi lakimuutosten vaikutuksia on syytä tarkasti seurata, kuten lakivaliokunta toteaa. Listaa rikoksista voidaan jatkaa myöhemmin, kunhan kokemuksia on saatu riittävästi.

Rikoksen elinkaari alkaa rikollisen mielensisäisestä suunnittelusta jatkuen konkreettiseen valmisteluun ja päätyen lopulta täyteen tekoon. Rangaistavuuden varhentaminen valmisteluvaiheeseen on perusteltua. Eräät kotimaan tapahtumat, esimerkiksi koulusurmat ja rahankeruukuljetusryöstö, ovat antaneet perusteet törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointiin. Jo nyt kansainväliset sopimusvelvoitteet ovat tehneet eräiden rikosten valmistelun rangaistavaksi. Näin on esimerkiksi huumausainerikosten ja rahanväärennysten valmistelun osalta. Eli aivan uudelle maaperälle emme ole siirtymässä näiden lakimuutosten myötä.

Kiitän ministeri Henrikssonia ja lakivaliokuntaa siitä, että olemme päässeet vihdoinkin näin pitkälle. Omaan oikeustajuuni kuuluu yhteiskuntarauhan turvaaminen, viattomien suojelu ja rikosten ennaltaehkäisy. Lakimuutokset ovat oikeita. Rikollisten aseman ylimitoitettu suojelu on ollut ajoittain ylimitoitettua tavallisten rauhaa rakastavien kansalaisten kustannuksella. "Law and order" — ’laki ja järjestys’ — on järjestäytyneen yhteiskunnan perusta.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Viime kaudella tämä asia nousi eduskunnassa esille, ja voidaan tietyllä tavalla puhua varmasti myös Lex Hakolasta. Silloinen edustajakollegamme Juha Hakola ryhtyi tässä asiassa toimeen, kun Liedon arvokuljetusryöstö tapahtui. Siinähän oli kyse sen tyyppisestä tilanteesta, että oliko kyse vasta harjoitteluvaiheesta vai oliko itse rikoksen suorittaminen lähtenyt liikkeelle. Silloin meistä silloisen eduskunnan kansanedustajista yli sata allekirjoitti tuon aloitteen, ja nyt olemme siinä pisteessä, että oikeusministeri Henrikssonin johdolla tänne on saatu esitys, jonka lakivaliokunta on läpikäynyt ja tehnyt siihen myös korjauksia, tiukennuksia, tarkennuksia, joita muun muassa edustaja Tolvanen täällä esille toi. Tämä asiahan on noussut esille myös Liedon tapauksen jälkeen koulusurmien kohdalla ja sitten tuon kaappaus- taikka kidnappaustapauksen yhteydessä, jonka valmistelu ja suunnittelu tapahtui Virossa.

Nyt siis rikoslakiin tulee säännökset eräiden törkeimpien rikosten valmistelun rangaistavuudesta. Rangaistavaksi tullaan säätämään siis tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu ja niiden tekemisestä sopiminen. Lakivaliokunta toteaa omassa mietinnössään, että esitys myös parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua erittäin vakavien ihmisten henkeen ja terveyteen tai vapauteen kohdistuvien rikosten valmisteluun ja siten edistää kyseisten rikosten torjuntaa. Lakivaliokunta on käynyt keskustelua ja omassa mietinnössään käsittelee myös tämän sääntelyn haasteita.

Muistan, kun viime kaudella lakialoitteen käsittely oli esillä salissa ja sen jälkeen julkisuudessa. Usein nousi esille tämä näyttökysymys, johon myös täällä osittain paneudutaan lakivaliokunnan toimesta. Valmistelurikoksessa kyse on siten teosta, jossa rikoksen tekemistä ei ole vielä edes aloitettu. Kun kyse on näin aikaisesta vaiheesta, voi käytännössä olla vaikea arvioida, onko teossa kyse ylipäätään rikoksen valmistelusta, ja jos on, minkä rikoksen valmistelusta. Tähän valiokunta kiinnittää huomiota, ja tämä harjoittelukysymyshän nousi silloin esille eli se, missä menee sitten tuo raja.

Mielenkiintoista, valiokunnan mietintöä kun luki, oli myös se, että esille nousee se, että pahoinpitelyä voi valmistella mutta törkeää pahoinpitelyä ei voi valmistella, eli tämä on tietysti näyttökysymyksiä ja myös sitten säätelykysymyksiä, joita on minunkin mielestäni syytä, ihan niin kuin edustaja Pelkonen toi esille, seurata, miten tämä lainsäädäntö toimii, ja olla sitten valmis tekemään korjauksia ja tarkennuksia, jos niihin tarvetta ilmenee. Myös edustaja Pelkonen toi hyvin esille lasten seksuaalirikokset, jotka minun mielestäni ovat myös sen tyyppisiä, että ne voidaan hyvin pitää tämän tyyppisen rikoskokonaisuuden sisällä.

Edustaja Zyskowicz, sanon, että olen hänen kanssaan samaa mieltä. Siitä eivät vielä välttämättä kaikki ole tässä salissa niin varmoja, yhtenäisyydestä siinä vieressä olevan edustajatoverin kanssa. Olen edustaja Zyskowiczin puheen kanssa samaa mieltä. Itse koen niin, että miksi passirekisterin käyttöä vakavimpien rikosten selvittelyssä ei voisi käyttää. Kyllä minun mielestäni tällaisissa tilanteissa, jos vaikkapa itse olisi uhrina taikka puoliso olisi uhrina taikka lapsi olisi uhrina taikka ihan kuka tahansa, tuntuisi erikoiselta, että jos sieltä rekisteristä löytyisi ratkaisun avain raiskaukseen, murhaan tai johonkin muuhun rikokseen, sitä ei voitaisi käyttää.

Tiedän, että jotkut varmasti ovat minun ja edustaja Zyskowiczin kimpussa, että kannatamme tietynlaista poliisivaltiota. Siitä ei ole kyse, mutta kyllä järkeä näissä voisi käyttää. Dna-rekistereiden ja muiden kautta monet rikokset, jotka ovat edelleen selvittämättä, olisi aikanaankin selvitetty. Itse toivon, että sellaisia pimeitä tapauksia ei enää uusia tulisi, vaan rikolliset joutuisivat vastuuseen.

Haluan vielä, arvoisa puhemies, aivan lopuksi kiinnittää huomiota myös siihen, että tällaisissakin tapauksissa erittäin tärkeää on huolehtia sen rikoksen kohteen auttamisesta, hoitamisesta, mitä se sitten on, sen tapauksen selvittyä. Aika usein meillä Suomessa tuppaa jäädä tässäkin salissa niin, että monet keskustelevat siitä, kuinka kannetaan huolta, että vangeilla olisi hyvät olot vankilassa. Näin tietysti pitää ollakin, vähintäänkin inhimilliset, mutta aika vähälle keskustelulle usein jää siitä rikoksen uhrista ja hänen tilanteestaan huolen kantaminen. Tällaisissa rikoksissa, kun paljastuu, että jotakin ihmistä kohtaan on suunniteltu kidnappausta, murhaa tai jotain muuta rikosta, kyllä tuo uhrikin erityistä tukea tarvitsee.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Maallikko voisi kysyä tämän lakiesityksen kohdalla, miksi ihmeessä näitten törkeitten rikosten valmistelua ei ole aikaisemmin säädetty rangaistavaksi. Miksi rikoksia saa rauhassa valmistella ja vain onnistuessaan teko tulee rangaistuksen piiriin? Rikoslakia tarkastellessamme huomaamme kuitenkin, että usein vähänkin vakavampien rikosten tunnusmerkistön ja rangaistusasteikon jälkeen löytyy erillinen momentti: yritys on rangaistava. Juridisesti rikoksen valmistelun ja rikoksen yrittämisen — eli valmistelun ja yrittämisen — välinen raja on mielenkiintoinen.

Perinteisesti tätä valmistelua ei ole ollenkaan haluttu kriminalisoida. Yhtenä syynä siihen ovat todisteluvaikeudet, niin kuin tässä aikaisemmin tuli jo hyvin esille. Milloin voidaan katsoa, että teot on tehty rikoksen valmistelua varten? Joskus on käytetty esimerkkinä sitä, että henkilöstön papereiden joukosta löytyy asiakirjoja, joissa kuvaillaan ryöstön, murhan tai seksuaalirikoksen toteutusta, ja tekstin laatija sitten sanookin, että hän on vain kirjoittanut ne huviksensa tai vaikkapa salapoliisiromaanin valmistelua varten.

Kaksi vuotta sitten astui voimaan rikoslain 20 luvun 8 b §, joka säätelee lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin, eli tämä on jo säädetty laiksi. Siinä oli kyse osittain samasta ongelmakokonaisuudesta. Mitään tiukasti ottaen rikoksen yritystä ei vielä ollut tapahtunut, mutta pyrkimys tällaiseen törkeään rikokseen kuitenkin oli todennettavissa. Tarvittiin siis rikoslain muutos tätä varten.

Mutta sitten mielenkiintoinen havainto tässä kyseisessä lakiesityksessä nyt on se, että valmistelun rangaistavuus ulotettaisiin murhan lisäksi myös tappoon ja surmaan, siis murhan lisäksi on tarkoitus laajentaa tämä myös tappoon ja surmaan. Lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet tästä erimielisiä. Itse pidän toki sinällään kannatettavana, että valmistelemisen rangaistavuus on mahdollisimman laajaa, mutta moni maallikko varmasti kysyy ja minäkin juristina pohdin kysymystä: Kuinka paljon tappoa voi ylipäätään valmistella? Kuinka paljon tappoa voi valmistella, että se on tappo? Eikö lähtökohtana tulisi olla aina se, että harkittu toisen ihmisen hengen riistäminen on aina murha? Tätä eroa nyt tässä haen takaa, sitä, että eikö harkittu toisen ihmisen hengen riistäminen ole aina murha ja vain lieventävien asianhaarojen vallitessa siitä sitten voi käytännössä tulla tappo. Nykyistä lain tulkintaa ei kuitenkaan voi muuttaa muutoin kuin muuttamalla lakia, ja toivottavasti henkirikosten sääntelyä tullaan vielä joskus tältä osin tarkastelemaan.

Sitten tämän nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen osalta myöskin on käsitelty lakialoite, jonka myös valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä, Markus Mustajärven ym. jättämä lakiesitys rikoslain 21 luvun muuttamiseksi eli lakialoite 37/2011. Tässä reilu vuosi sitten täällä salissa kävimme keskustelua tästä samaisesta asiasta, tästä Mustajärven jättämästä aloitteesta. Kyseisessä lakialoitteessa oli juuri tämä äsken mainitsemani asia, elikkä lakialoitteessa 37/2011 ehdotetaan murhan — siis ainoastaan murhan, siinä ei ole tappoa eikä surmaa, vaan ainoastaan murhan — valmistelun säätämistä rangaistavaksi teoksi. Tällaisen asian kanssa tulimme esille, mutta eihän se yhtään haittaa, vaikka se laajempana onkin, vaikka käsitykseni mukaan tässä olisi riittänyt pelkästään yksi ainoa sana elikkä juuri tämä esittämäni, se murha. Muita termejä siinä ei olisi mielestäni tarvittu.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tähän rangaistavuuden alan ulottamiseen rikosten valmistelutoimiin on perinteisesti suhtauduttu hyvin pidättyvästi, kuten Maijalakin tuossa edellä toi ilmi, näiden todisteluvaikeuksienkin vuoksi. Kuitenkin nämä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sekä rahakuljetusautojen ryöstöt esimerkiksi siellä Liedossa osoittivat sen, että näitten erittäin vakavien rikosten valmistelutoimien rankaisemattomuus koettiin ihmisten mielessä hyvin epäoikeudenmukaiseksi. Siinä Liedon tapauksessahan auto oli täynnä rynnäkkökivääreitä, pistooleja, naamiointivälineitä, räjähteitä ja luotiliivejä, ja siinä tapauksessa paljon puitiin sitä — ja jäi ehkä epäselväksikin — oliko tapauksessa kyse valmistelusta vai yrityksestä.

Tähän uuteen rikoslakiin nyt ehdotetaan lisättäväksi säännökset näiden eräiden törkeiden rikosten valmistelun rangaistavuudesta, ja pidän hyvänä sitä, että siinä nyt luetellaan tappo, murha, surma, törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen ja törkeän ryöstön valmistelu. Kuten Pelkonenkin toi täällä aikaisemmassa puheenvuorossa esille, niin koska tämä on uutta lainsäädäntöä, niin sen soveltamista ja toimivuutta on kuitenkin käytännössä tarkoin seurattava ja arvioitava myös jatkossa sitä, pitäisikö se laajentaa koskemaan myös muita rikoksia, kuten lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia tai järjestäytyneen rikollisuuden rikoksia.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on tarpeellinen ja perusteltu esitys. Esityksen taustalla on hallitusohjelman kirjaus. Aloite ei suinkaan noussut vasta viime kaudella esille, kuten edustaja Heinonen aiemmin totesi, vaan jo edellisellä kaudella sisäministeri Rajamäen johdolla asia laitettiin valmisteluun. Viime kaudella vastaava ministeri ei asiaa valitettavasti edes ajanut. Viime kauden edustajille kuuluu toki myös kiitos aktiivisuudesta pyrkiessään ajamaan asiaa eteenpäin. Nyt onkin hyvä, että aloite on jo näin pitkällä. Siitä kiitos ministeri Henrikssonille, että tämä tärkeä aloite etenee, ja Rajamäkikin saa vihdoin kiitoksen ja tuloksen alkamastaan työstä.

Esitys on periaatteellisesti merkittävä, sillä eihän voi olla niin, että tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen tai törkeän ryöstön suunnittelu, valmistelu, niiden tekemisestä sopiminen, niihin yllyttäminen tai jopa toisen palkkaaminen tekemään rikos olisi sallittavaa. Tämä esitys korjaa räikeää epäkohtaa. Esitys edistää rikosten torjuntaa ja parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua ja estää vakavia ihmisten henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvia rikoksia. Tämä on yksilöiden kannalta vain ja ainoastaan hyvä asia.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoimista koskevaksi lainsäädännöksi. Tässä lainsäädännössä on tarkoitus säätää rangaistavaksi tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu. Tällä hetkellä näiden rikosten valmistelu ei siis ole Suomessa rangaistava teko. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta näin asia on. Viime kaudella, viime eduskuntakaudella, edustaja Hakola teki lakialoitteen tästä asiasta, ja ajoimme ponnekkaasti tuota lakiesitystä, mutta viime kaudella oikeusministeri Brax ei toimeen tarttunut eikä ryhtynyt valmisteluun tämän lain tuomiseksi eduskuntaan. Kokoomuksen lakivaliokuntatyöryhmässä silloin pohdimme monesti, miten tätä asiaa viedään eteenpäin, ja veimme tuon asian silloin hallitusohjelmaneuvottelupöydälle, ja päähallituspuolueiden kokoomuksen ja SDP:n neuvottelutuloksena tämä lakiesitys nyt täällä on. Kiitos kuuluu myös oikeusministeri Henrikssonille, joka on tarmokkaasti ja hyvässä hengessä lakivaliokunnan kanssa tuonut tämän esityksen nyt tänne saliin.

Täytyy sanoa, että tämä laki on yksi merkkipaalu yltiöliberaalin kriminaalipolitiikan muutoksessa kohti uhrien parempaa lainsuojaa ja keskivertokansalaisen oikeustajua. On erittäin hyvä, että tämä rikosten valmistelu nyt kriminalisoidaan.

Pohdinta siitä, milloin rikoksen valmistelu muuttuu yritykseksi, missä kohtaa siitä tulee yritys, on tässä lakiesityksessä hyvin tarkkaan säädelty ja rikoksen valmistelun kriminalisointi edellyttää konkreettisia valmistelutoimia, siis sellaisia toimia, joissa hankitaan tai valmistetaan rikoksen tekemiseksi tarvittavia välineitä, hankitaan tiloja tai tehdään suunnitelmia rikoksen tekemiseksi, sovitaan rikoksen tekemisestä rikoskumppanin kanssa. Ihmisoikeusmurehtijoille voi sanoa, että huoli pois, tässä todella vaaditaan konkreettisia toimenpiteitä. Äkkipikaistuksissa tehdyt nettikirjoitukset tai yksittäiset uhkailut eivät täytä tämän lain tunnusmerkistöä, ja hyvä niin.

Monet käytännön rikostapaukset ovat osoittaneet, että tälle lainsäädännölle on tarvetta. Poliisi on tiedustelutoiminnassaan saanut monesti selville, että on valmisteilla vakava rikos, johon on esimerkiksi organisoitu, ammattitaitoinen rikosjoukko valmistautumassa, on hankkinut välineitä, tehnyt tiedustelutoimintaa, kouluttautunut, mutta poliisin keinot ovat olleet vähissä niissä tilanteissa. Onkin ollut todella outoa, että rikoksen pitää ensin edetä konkreettiselle yrityksen asteelle, jossa jo rikoksen kohteena olevat henkilöt ovat hengen- tai terveydenvaarassa. Nyt tämä lakimuutos antaa poliisille välineitä jo hyvissä ajoin puuttua tuon rikoksen estämiseksi, ja sillä lailla tämä parantaa rikoksen uhrien oikeusturvaa ja on erittäin kannatettava lakiesitys. Kuten sanoin, tämä on yksi merkkipaalu tämän liberaalin kriminaalipolitiikan muuttumisessa järkevämpään suuntaan.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Silloin kun on kehumisen paikka, niin on tunnustus annettava. Emme me täältä oppositiosta ihan kaikkia hallituksen esityksiä sentään hauku.

Se, että vakavien, henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten valmisteleminen ja suunnittelu saatetaan rangaistavaksi, on oikein erinomainen asia. Uskon, että jos tämä laki olisi ollut olemassa jo aiemmin, olisi monta vaaratilannetta ja tragediaa saatu estettyä, kun poliisi olisi päässyt puuttumaan tilanteeseen jo valmisteluvaiheessa. Aiemmin on tarvinnut odottaa sitä, että rikos tapahtuu, ja tämä on aina merkinnyt vaaraa myös sivullisille henkilöille.

Kuten tässä on monessa puheenvuorossa kuultu, Suomea ja yleensä koko Eurooppaa on vaivannut liiallinen ihmisoikeusajattelu. Rikollisten oikeudet ovat monesti olleet rikosten uhrien oikeuksia korkeammalla. Murhan tekijä saa ilmaisine lakipalveluineen monesti rahallisesti paljon paremmat tuet kuin uhrien omaiset saavat.

Tänään sattui silmiini uutinen, jossa Suomessa oleskeluluvan turvin oleskelevat, aikoinaan humanitäärisin syin tänne saapuneet henkilöt olivat syyllistyneet laittoman maahantulon organisoimiseen. Omia henkkareita oli lähetelty samannäköisille kavereille ympäri Afrikkaa. Mielestäni tätä uutta lakia rikosten valmistelun kriminalisoinnista voitaisiin hyvinkin laajentaa, kuten esimerkiksi edustajat Pelkonen ja Ojala-Niemeläkin ovat täällä maininneet.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! On jo aikakin, että törkeiden rikosten valmistelu kriminalisoidaan. Rikollisuus kovenee, kansainvälistyy ja on aina yhä ammattimaisempaa. Mitä törkeämpi rikos, sen enemmän sitä on yleensä suunniteltu. Siksi on tärkeää, että poliisimme ja oikeusjärjestelmämme voivat puuttua rikosten valmisteluun ja niiden suunnitteluun, ja tärkeää on, että rikolliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen myös ilkitöidensä suunnittelusta.

Mielestäni tämän lain piiriin oltaisiin voitu ottaa hyvinkin muitakin rikoksia, mutta tämä on hyvä alku. Täällä on mainittu monia esimerkkejä. Olisiko esimerkiksi törkeän petoksen suunnittelu pitänyt ottaa tähän pakettiin mukaan? Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka esimerkiksi yrittäjiä huijataan erityyppisillä aiheettomilla laskuilla ja poskettomilla hakemistoveloituksilla. Näiden suhteen lainsäädäntömme laahaa muutenkin jäljessä. Tulisiko poliisilla olla mahdollisuus puuttua tällaiseen ennen kuin se satatuhatta aiheetonta laskua lähtee yrittäjille?

Monissa hyvissä puheenvuoroissa tuotiin myös esiin mahdollisuus passijärjestelmäämme kuuluvan sormenjälkirekisterin hyödyntämisestä törkeiden rikosten tutkinnassa. Ilman muuta tämä ajatus on kannatettava. Samassa yhteydessä kuitenkin pitää pitää huoli siitä, ettei sormenjälkirekisteriä käytetä vääriin tarkoituksiin. Meillä on valitettavia esimerkkejä löperöstä rekisterien käytöstä, ja lainsäädännöllä pitää sitten varmistaa, että rekisteriä käytetään todellakin tietyn törkeän rikoksen tutkimiseen, ja systeemin on oltava aukoton, etteivät esimerkiksi sormenjälkitiedot päädy vääriin käsiin vahingossa.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen tämä lakiesitys on erittäin hyvä alku rikosten valmistelun kriminalisoinnissa. Kehittämisvaraa on, ja asiaan tulee palata pikaisesti, kunhan on kerätty kokemusta tämän lakipaketin soveltamisesta.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia huomioita tästä keskustelusta.

Ensiksikin on ollut erittäin hienoa havaita, että hyvin monet ovat tätä uudistusta pitkään odottaneet ja lakivaliokunnan työhön ja ministeri Henrikssonin huolelliseen valmistelutyöhön on kiinnitetty paljon huomiota ja se on saanut kiitosta. Myös mielestäni ministeri Henriksson ansaitsee kiitokset tässä asiassa.

En malta olla hiukan kuitenkaan puuttumatta menneisyyteen, ja ehkä edustaja Kymäläisen kommentti hiukan minua jäi mietityttämään.

Edustaja Rajamäki totesi, että hänen aikanaan tätä asiaa on esitetty. Tilanne on kuitenkin se, että ministerit eivät voi rakentaa toisen tontille vaan jokaisen on valmisteltava ainoastaan omia esityksiään. Hieman jäin myös pohtimaan sitä, että ministeri Rajamäen aikana käsittääkseni myös oikeusministeri oli SDP:stä, Johannes Koskinen ja edustaja Luhtanen. En ole varma, mistä silloin on kiikastanut asia. Mutta ei siitä asiasta sen enempää.

Ainakin edustaja Autto nosti esille törkeän kiristyksen valmistelun ja sen, miksi se ei kuulu tähän listaan. Ehkä sen verran voisin todeta tässä kohtaa, että asiantuntijakuulemisessa toivottiin myös aika paljon valmistelurikosten laajentamista. Valiokunta lähti kuitenkin siitä, että tämä on tietyllä tapaa uudenlaista lainsäädäntöä, toki valmistelurikoksia on tälläkin hetkellä mutta selkeä toiminnan laajennus joka tapauksessa. Sen takia on tärkeää, että olemme tarkkarajaisia ja pyrimme mahdollisimman selkeään lainsäädäntöön, jota voidaan sitten tarpeen vaatiessa kokemuksen kartuttua laajentaa, jos tähän tarvetta esiintyy. Tämän lakivaliokunta on mielestäni myös selkeästi tuonut esille mietinnössään, eli tahtotila on tämän osalta kyllä hyvin selvä.

Törkeän kiristyksen osalta ehkä voisi todeta myös sen verran, että esityksessä törkeimpien rikosten valmistelun kriminalisoinnista on kyse rikoksista, joiden enimmäisrangaistus on vähintään 10 vuotta vankeutta, ja käytännössä törkeän kiristyksen rangaistusasteikko on vankeutta 4 kuukaudesta 4 vuoteen eli rangaistusasteikko ei aivan tätä täytä, mistä nyt on kyse, eli vakavuuden osalta edustetaan hieman toisenlaista kokonaisuutta. Pidän sitä kuitenkin ihan mahdollisena, jopa tarpeellisena, että tämä ja monet muut mahdolliset törkeät tekomuodot tulevat arvioiduiksi sitten myöhemmin, kun tästä saadaan selkeitä kokemuksia. Nythän käytännössä nämä valmistelurikokset koskevat sellaisia tekoja, joissa on kyse välittömästä hengen tai erittäin vakavasta terveyden vaarasta, ja törkeä kiristys ei ihan tähän kategoriaan mahdu.

Toisaalta on myös erittäin arvokasta, että arvioidaan sitä, pitäisikö tulevaisuudessa laajentaa lakia koskemaan myös järjestäytyneen rikollisuuden tekemiä rikoksia selvästi erillisenä kokonaisuutenaan ja myös lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Täällä on näistä myös käytetty paljon puheenvuoroja, ja myös valiokunta on pitänyt tätä tärkeänä.

Valiokunta on myös pitänyt tärkeänä sitä, että laki saadaan mahdollisimman pikaisesti voimaan. Tässä yhteydessä ei ollut mahdollisuutta ottaa yksityiskohtaiseen tarkasteluun näitä kahta kokonaisuutta. Viesti kuitenkin tältäkin osin on selvä, eli toivomme, että tulevaisuudessa myös nämä joutuvat ja joutavat syyniin siltä osin.

Puheenvuoroissa on myös nostettu esille ylimääräisen tiedon käyttö. Se ei varmasti kuulu tähän esitykseen mutta on työn alla tällä hetkellä valiokunnassa, eli saamme toivottavasti siitä ihan hyviä tuomisia sitten tänne eduskunnan täysistuntosaliin.

Toinen, mistä on paljon puhuttu, on passirekisteri eli sormenjälkien käyttö törkeiden rikosten selvittämiseen. Olen itsekin sitä kannattanut ja kannatan edelleenkin. Tässä on ehkä muutama sellainen pohdittava pulmakohta, ensiksikin se, että passirekisterin ensisijainen käyttö on toimia passirekisterinä, ja kun rekisteri pitää aika tarkkaan lainsäädännöllisesti määritellä, sen ensisijaisen käyttötarkoituksen pitää olla se, mitä laissa sanotaan, niin tämä asettaa tietyllä tavalla haasteita sille, mihin tarkoituksiin sitä voidaan käyttää.

Tässä on myös perustuslakivaliokunta ollut aika tarkka ja vaatinut hyvinkin tiukkaa tulkintaa, eli nämä ovat ne, mitkä ovat tavallaan myös sitoneet näiden asioiden valmistelua. Ne ovat kuitenkin erittäin tärkeät, että tätäkin työtä viedään eteenpäin oikeusministeriössä ja arvioidaan sitä, voidaanko laajentaa.

Pitäisin aivan perusteltuna sitä, että tietyissä erittäin törkeissä tilanteissa voitaisiin turvautua myös passirekisteriin ja sormenjälkien käyttöön. Se vaatii kuitenkin tarkkaa selvitystä, ja erityisen tarkka pitää olla siitä, että tiedot eivät joudu vääriin käsiin. Tässä on tavallaan kolikon kaksi puolta, mutta asia on hyvä kaiken kaikkiaan selvittää.

Oli myös hyvä, että edustaja Tolvanen toi esille senkin seikan, että tälläkin hetkellä valmisteluun voidaan puuttua poliisilain perusteella. Mutta se tarkoittaa käytännössä sitä, että rikolliset pääsevät kuin koira veräjästä. Tämä epäkohta korjataan, mikä on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia. Se on pitkään sotinut myös oikeustajua vastaan ja ollut aika käsittämätöntä, kun verrataan esimerkiksi Viron tilanteeseen, missä on toisenlainen lainsäädäntö. Tämä saadaan muutettua tämän lainsäädännön mukaan.

Muuten haluan itsekin kiittää hyvistä, ansiokkaista puheenvuoroista, ja varmasti myös törkeiden rikosten valmisteluun liittyvä keskustelu jatkuu sekä täällä että julkisuudessa. Toivon, että tämänkin lain tultua voimaan ja kokemusten jälkeen voidaan vielä palata näihin yksityiskohtiin, joita tässäkin salissa on esille nostettu.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan itsekin kiittää hallitusta ja oikeusministeriä tästä esityksestä. Niin kuin täällä edustaja Jokinen hyvin totesi, kyllähän tämä on jonkinmoinen merkkipaalu suomalaisessa kriminaalipolitiikassa, kun me nyt törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoimme.

Erityisesti haluan myös kiittää edustaja Zyskowicziä hänen hyvistä puheenvuoroistaan tässä salissa sekä myös julkisuudessa. Ne ovat yleisen oikeuskäsityksen mukaisia. Eli voidaan todeta, että kun tämä on kansanvaltainen järjestelmä, niin meidän lainsäädäntömme pitää nojautua kansan tahtoon, vaikka siitä tietyt oikeusoppineet eivät välttämättä pidäkään.

Tämä hallituksen esitys on siinäkin mielessä periaatteellinen, että me tiedämme, että kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ottaa entistä enemmän otettaan yhteiskunnan eri kerroksista ja rakenteista. On hyvin tärkeää, että poliisille annetaan myös käytännössä sellaiset työkalut, että se voi sekä toimia ennalta ehkäisevästi estäen näitten rikoksien suunnittelua että myös todellisuudessa puuttua näihin rikoksiin erinäköisin keinoin, jotka sitten saattavat nämä tekijät vastuuseen mutta ennen kaikkea eivät tee Suomesta sellaista maata, jossa voidaan vapaasti suunnitella törkeitä rikoksia ja hoitaa niitä kansainvälisten yhteyksien kautta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun jotkut oikeusoppineet ovat kantaneet huolta rikoksentekijöiden oikeusturvasta, jos törkeiden rikosten valmistelu kriminalisoitaisiin ja kun se nyt kriminalisoidaan, niin haluan vielä korostaa sitä, ennen kaikkea heidän rauhoittamisekseen, että normaalit näyttökynnysvaatimukset totta kai säilyvät. Syyttäjän on näytettävä rikos toteen, ja sitä näyttöä, jota vaaditaan yleensä rikosten toteen näyttämiseksi, totta kai vastaavasti vaaditaan myös silloin, kun syytetään törkeän rikoksen valmistelusta. Ketään ei jatkossakaan ole tarkoitus tuomita siitä, että hän ajatuksissaan, mielessään, on vaikka vihamiehensä surmannut. Ei tällainen ajattelu ole tietystikään rikollista.

Passirekisteristä. Olen iloinen siitä, että se ajatus on saanut täällä tukea, että sitä voitaisiin käyttää törkeimpien rikosten selvittämiseen. Vähän oudoksuttaa se, että Suomessa näyttää siltä, että myös vapaamielisenä itseään pitävä media kokee velvollisuudekseen liputtaa näiden niin sanottujen ihmisoikeus- tai perusoikeusfundamentalistien puolesta. On tästä itsellänikin vähän kokemusta eräästä Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Mutta esimerkkinä samasta ajattelusta viiden palstan juttu "Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tiukka kanta sormenjälkien rekisteröintiin" alkaa näin: "Poliisin haave saada passirekisterin sormenjälkitiedot myös rikostutkintaan on vastatuulessa." Onko tämä jokin poliisin haave? Eikö ole laillisen ja turvallisen yhteiskunnan tarve saada passirekisterin tiedot törkeiden rikosten tutkintaan eikä mikään poliisin haave?

Lopuksi, puhemies, korjaan tekemäni virheen. Työryhmä, joka tätä miettii, ei ole oikeusministeriössä vaan sisäministeriössä, ja sille samat kannustukset, jotka puheenvuorossani annoin oikeusministeriön työryhmälle.