Täysistunnon pöytäkirja 52/2014 vp

PTK 52/2014 vp

52. TORSTAINA 15. TOUKOKUUTA 2014 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (KAA 2/2014 vp)

 

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Käsittelemme kansalaisaloitetta ruotsin kielen opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi. Kiitän aktiiveja tekemästänne mittavasta työstä. Arvostan kaksikielistä kulttuuriamme ja sen säilyttämistä.

Jag värdesätter vår tvåspråkiga kultur högt och förespråkar för att behålla den.

On perusteltua, että jokaisella on oikeus käyttää äidinkieltään. Tämän oikeuden mahdollistaminen ei kuitenkaan ole vaarantumassa, vaikka osa ikäluokasta ei opiskelisi ruotsia.

Suomen kansalliskielet ovat perustuslain mukaan suomi ja ruotsi. Aloite ei ole perustuslain kanssa ristiriidassa. Aloite ei ole myöskään ristiriidassa sen kanssa, että suomalaisille on taattava myös jatkossa oikeus saada viranomaispalvelua äidinkielillään.

Pakon avulla ei ole saavutettu sellaista laajaa kaksikielisyyden osaamista, jota on toivottu. 63 prosenttia kansalaisista haluaa ruotsista valinnaisen aineen. Valinnaisuus ei tarkoita sitä, että ruotsin kielen opetus loppuisi kouluistamme.

Man har inte lyckats skapa en så bred tvåspråkig kultur som man hade önskat sig. Genom att tvinga människor att lära sig något de inte vill når man inte ett positivt resultat.

Pakon korvaaminen mahdollisuudella parantaisi aineen valinneiden opiskelumotivaatiota. Huonosti motivoituneiden osalta tulokset ovat heikkoja.

Alueelliset erot on huomioitava. Kaksikielisillä alueilla ruotsin kielen opetus kaikille on perusteltua. Joidenkin maakuntien peruskouluissa ruotsin kieli voisi olla valinnaista. Lukiosivistykseen ruotsin kielen kurssit kuuluvat koko Suomessa.

Lokala skillnader ska uppmärksammas. Det finns en anledning att lära svenska i tvåspråkiga områden. I andra kommuner borde man ha en möjlighet att välja om man antingen vill eller inte vill lära sig svenska.

Ruotsin kielen opiskelua on perusteltu pohjoismaisella yhteistyöllä. Yli 90 prosenttia ruotsalaisnuorista arvioi, että tanskaa on vaikea tai erittäin vaikea ymmärtää. Pohjoismainen ja kansainvälinen yhteistyö ei vaarannu, vaikka osa ikäluokastamme opiskelisi peruskoulussa ruotsin sijasta jotain toista kieltä.

Kieleen, uskontoon, sukupuoleen ja syntyperään liittyvät kysymykset ovat aina sensitiivisiä. Tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa. Erilaisia toimivia kompromissimalleja on löydettävissä.

När det gäller medborgarinitiativ tycker jag att riksdagsledamöter borde ha möjlighet att rösta enligt sitt eget omdöme utan att påverkas av gruppens beslut.

Toivon, että edustajat saavat toimia mahdollisissa äänestyksissä harkintansa mukaan ilman ryhmäpäätöksiä. Se on perusteltua kansalaisaloitteen ollessa kysymyksessä.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Mikäli poliittisten pyhien lehmien määrä kertoisi kansakunnan hyvinvoinnista, tässä maassa ei olisi kenelläkään mitään hätää. Edessämme on taas yksi näistä kiistämättömistä totuuksista, joka syntyi 1970-luvun hallituksen lehmänkaupoissa. RKP:n hallitussuosion nostaminen järjen ja kansan tahdon vastaisella toiminnalla on ollut maan tapa, josta on korkea aika hankkiutua eroon.

Suomea osaamattomat ruotsinkieliset eivät ole riittävä peruste pakkoruotsille. Jopa suomenruotsalaisessa mediassa on kerrottu, että heitä on hädin tuskin nelinumeroinen määrä. Suomea osaamattomia muunkielisiä on maassamme paljon enemmän, eli sillä logiikalla pakkokieliä tarvittaisiin tusina. On myös väitetty, että ilman pakkoruotsia suomenruotsalainen kulttuuri tuhoutuu. Ei se tuhoutunut ennen Virolaisen lehmänkauppoja, eikä tuhoutunut suomen kieli tai kulttuuri Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina.

Kieli elää identiteetissä, ei pakkokeinoissa. Kukaan ei vaadi ruotsin kielen puhumisen, osaamisen tai opettelemisen kieltämistä. Kukaan ei halua viedä suomenruotsalaisilta heidän äidinkieltään tai kulttuuriaan. Nyt kyseenalaistetaan vain se, että suomalaiset pakotetaan opiskelemaan suomenruotsalaisten äidinkieltä vastoin omaa tahtoaan ja vielä rahoittamaan itse koko lystin. Tuloksetkaan eivät ole mairittelevia. Kuka pystyi katsomaan ruotsinkielistä vaalitenttiä ilman myötähäpeän tunnetta? (Silvia Modig: Minä ainakin!)

Arvoisa puhemies! Suomi on maailman mittaluokassa pieni maa mutta täynnä maailman parasta osaamista ja parhaita tekijöitä. Meillä on maailmalle paljon tarjottavaa, mutta pohjoismaisilla kielillä ei synny kauppaa eikä etsitä uusia markkinoita. Kielitaitomme on monipuolistuttava, jotta se vastaisi nykypäivän elinkeinoelämän tarpeisiin. Pakkoruotsin kaltainen sisäänpäin kääntyminen oli huono ratkaisu 1970-luvulla, ja tänä päivänä sen jatkuva ylläpito on täysin mieletöntä.

Naapurimme Ruotsikaan ei kaipaa pakkoruotsia. Pohjanlahden ylittävä yhteistyö niin kaupan, tieteen kuin kulttuurin alallakin toimii lähes yksinomaan englanniksi yksinkertaisesti siitä syystä, että se sujuu pakkoruotsia paremmin. Näin kaatuu viimeinenkin heiveröinen peruste pakkoruotsin tarpeesta.

Arvoisa puhemies! Ruotsin kieli toimii varmasti henkilökohtaisena kilpailuetuna kuten mikä tahansa kielitaito, mutta opiskelun on ehdottomasti oltava vapaaehtoista eikä valtion pakottamaa. Tässäkin asiassa olisi ilman muuta edettävä kansan enemmistön tahdon mukaisesti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Tosiaan pyritään pysymään tässä 3 minuutin rajassa ja käytetään muutamia puheenvuoroja. Sitten vasta mennään debattiin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän keskusliitto EK toivoo, että pakkoruotsista päästäisiin eroon ja että suomalaisilla olisi monipuolisempi kielitaito. Meillä on pulaa esimerkiksi portugalin, espanjan ja kiinan taitajista. Vaikka meillä on pitkät perinteet kanssakäymisessä itänaapurimme kanssa, ei venäjää Suomessa osata läheskään riittävästi. Myös annamme selkeän kilpailuedun Ruotsille kansainvälisessä kaupankäynnissä. Esimerkiksi Ruotsissa opiskellaan kiinaa, joka on hyvin merkittävä kieli silloin, kun halutaan päästä kiinalaisten markkinoille myymään tuotteita. Miksi suomalaiset opiskelevat kahta kieltä, suomea ja ruotsia, jotka ovat molemmat sellaisia harvinaisia kieliä, joilla kansainvälisillä markkinoilla ei pärjätä? Tämä on suurta resurssien hukkaamista ja suuri epäkohta, joka silloin 30—40 vuotta sitten synnytettiin tänne Suomeen. Sen jälkeen suomalaisten kielitaito on huomattavan paljon heikentynyt siitä ja kielivarantomme on supistunut.

Arvoisa puhemies! Olen saanut kansalaispalautetta eräältä yläkoulun äidinkielen opettajalta, joka näkee työssään joka päivä ongelmia ammattioppilaitoksissa kieltenopetuksessa. Hänen mukaansa monilla pojilla englanti ja ruotsi menevät sekaisin ja sitten ruotsia ei opita juuri lainkaan. Monella pojalla ruotsissa on viitonen tai kuutonen, ja se pudottaa keskiarvoa huomattavasti. Silloin haluttu opiskelupaikka vaikkapa sähköpuolella saattaa jäädä saamatta, vaikka käytännön elämässä sähkömiehenä ei koskaan tarvitsisikaan ruotsin kieltä. Tämä on selkeä ongelma, joka tuottaa eriarvoisuutta suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välille. Suomenruotsalainen nuori kuulee paljon enemmän suomen kieltä arjessa kuin vaikkapa keskisuomalainen nuori kuulee ruotsia. Monet suomenruotsalaiset ovat täysin kaksikielisiä, joten heidän on helppo saada suomesta hyvä numero.

Arvoisa puhemies! Meillä on myös yliopistoissa näitä ruotsinkielisten kiintiöitä esimerkiksi lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä, ja on aivan uskomatonta, että huomattavasti alhaisemmalla pistemäärällä ruotsinkieliset voivat päästä opiskelemaan näihin tiedekuntiin, joihin on erittäin vaikea päästä sisälle. Mielestäni tämä on suurta suomenkielisten syrjimistä ja näistä käytännöistä pitäisi päästä eroon, mutta ennen kaikkea meidän pitää päästä eroon pakkoruotsista. Kannatan vapaaehtoista ruotsia Suomen peruskouluihin.

Stefan Wallin /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelunaihehan on ollut esillä julkisuudessa jo pitkään, ja nyt kansalaisaloite ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta antaa hyvän mahdollisuuden meille lainsäätäjille pohtia juuri tätä asiaa, mutta myös opetuksen yleissivistävää tehtävää hieman laajemmin. Kansalaisaloitteen tarkoittamaa päämäärää voi lähestyä monella tavalla.

Eräs lähestymistapa liittyy siihen, mihin kielitaitoa ylipäätään tarvitaan tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että kielitaidon merkitys kansainvälisessä kanssakäymisessä ja kaupankäynnissä tässä entistäkin rajattomammassa maailmassa kasvaa koko ajan. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi valittanut sitä, että hän osaa tai ymmärtää liian montaa kieltä.

Maailmankielet tulevat aina olemaan tärkeitä, mutta maailma alkaa aina sieltä, missä asumme ja missä olemme. Elämä on paikallista. Suomi on osa maailmanyhteisöä, Eurooppaa mutta myös Pohjolaa, johon meillä on kaikista tiiveimmät suhteet henkisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Naapurimaa Ruotsi on edelleen Suomen tärkein vientimaa, ja näin ollen ruotsin kieli on edelleen tärkeä työ-, rekrytointi- ja seurustelukieli — vi kallar det fast för trivselspråk. Mahdollisuus opiskella molempia kansalliskieliä Suomessa nykyjärjestelmän puitteissa takaa siis kaikille suomalaisille tasavertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla. Tämä koskee myös omaa julkista sektoriamme.

Den obligatoriska svenskan i den grundläggande utbildningen är sedan länge i gott sällskap med många andra obligatoriska ämnen. Envisas man med att tala om eller använda begreppet tvångssvenska kan man lika väl också tala om tvångsmatematik, tvångsbiologi, tvångskemi eller tvångsengelska. Gemensamt för alla de här ämnena och flera andra obligatoriska ämnen är att de är en del av skolans allmänbildande uppdrag. En allmänbildande skola kan inte vara en slalombana, ett smörgåsbord där man bara väljer de bitar som smakar allra bäst.

Världen har aldrig varit så komplicerad som i dag. Därför är den unga människan bäst utrustad för sin egen framtid genom en bred allmänbildning i vilken ingår möjligast goda språkkunskaper. Då är porten till dessa kunskaper ett starkt modersmål och kunskaper i det andra inhemska språket.

Puhemies! Itse koen keskustelun ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta myöskin henkilökohtaisena asiana. Ruotsin kieli on isänkieleni, äidinkieleni on tarkasti ottaen suomi, ja samalla se on myöskin oleellinen osa minun identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan.

Käännetäänpä asia toisinpäin. Miten kansalaisaloitteen taustavoimat, joita on myös läsnä tässä salissa, mahtaisivat reagoida, jos joku aloittaisi määrätietoisen kampanjan, jonka pääsanoma olisi se, että teidän äidinkielenne, suomen kieli, ei ole enää yhtä tärkeä, että se on muun oppimisen tiellä ja itse asiassa aivan turha. (Puhemies: Aika! Valitettavasti 3 minuuttia on nyt kulunut) Miltä se tuntuisi? Se on siis ihan sydämen asia, se on ihon alla, tämä identiteetti. Aivan oikein, minäkin loukkaantuisin sydänjuuriani myöten teidän puolestanne.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Vad ska vara obligatoriskt och vad ska vara frivilligt när det gäller vår skolutbildning? Svenska riksdagsgruppen anser att undervisningen av svenska ska vara obligatorisk. Att lära sig svenska står inte i strid med möjligheten att lära sig andra språk.

Finland är en nation med två nationalspråk. Grundläggande kunskaper i nationalspråken ska finnas med i bagaget för alla medborgare i Finland oberoende av modersmål. Viktigt är att göra undervisningen i språket mera ändamålsenlig. Undervisningen i det andra inhemska språket borde börja tidigare än den börjar nu. Ett barn i lågstadieåldern är mer öppet för att lära sig svenska än högstadieelever som pressas av många andra utbildningskrav.

Förslaget att svenskan skulle vara obligatorisk bara i vissa regioner, närmast i södra och västra Finland, har sina svagheter och risker eftersom det skulle försätta ungdomar i Finland i en ojämlik situation. Rörligheten är stor i dagens samhälle och utan grundläggande kunskaper i landets andra nationalspråk riskerar elever från de regioner där svenskan inte skulle vara obligatorisk att fråntas möjligheter i arbets- och studiekarriären senare i livet.

Sverige är Finlands största handelspartner och kunskaper i svenska är en fördel i businessen. Efterfrågan på arbetskraft i Nordnorge är stor, men hittills har främst svenskar sökt sig dit. På andra sidan gränsen i Finland råder det brist på jobb och många är arbetslösa. Med grundläggande kunskaper i svenska öppnar sig hela den skandinaviska arbetsmarknaden.

Vapaa Kielivalinta -yhdistys, joka on yksi kansalaisaloitteen tekijöistä, on väittänyt ruotsin kielen uhkaavan Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on yksi esimerkki erityislaatuisesta roskapuheesta, jota on levitetty nimien keräämisen yhteydessä. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Vai roskapuhetta! Ylimielinen suhtautuminen!) Pohjoismaiden välisissä kauppayhteyksissä ruotsin kieli on plussaa. Suomenruotsalaiset ovat kaikkina aikoina puolustaneet maatamme, ja olemme aktiivisesti rakentamassa ja luomassa nykyistä Suomea.

Suomi tarvitsee pohjoismaista yhteenkuuluvuutta enemmän kuin monet muut Pohjoismaat. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Miksi pohjoismaalaisten kesken puhutaan sitten englantia?) Ilman Pohjolaa Suomi olisi geopoliittisesti kovin yksinään. Miksi ihmeessä Suomi valitsisi eristäytymisen pohjoismaisesta yhteisöstä tai jättäisi pohjoismaisten yhteyksien hoitamisen suppealle suomalaisten joukolle? Tästä kärsisi koko Suomi onnettomalla tavalla ja maamme suomenkielinen enemmistö eniten.

Jag önskar att initiativet ska få en saklig behandling i riksdagen och att för- och nackdelarna av den obligatoriska svenskundervisningen utreds ingående. Självfallet är min egen åsikt att svenskundervisningen även i fortsättningen ska vara ett obligatoriskt läroämne. Att försvaga svenskans ställning och därmed landets nordiska förankring är inte i enlighet med regeringens (Puhemies koputtaa) nationalspråksstrategi och regeringsprogram. Initiativet är också i konflikt med grundlagens anda om landets två nationalspråk.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies, ärade talman! I några år har vi haft en debatt om svenska språkets ställning som obligatoriskt ämne i finska skolor. De som har varit för frivillighet har påstått att det är bara fråga om breddning av språkbasen, att det inte är fråga om svenska som andra språk i Finland. Men om medborgarinitiativet Svenskan som valfritt läroämne på alla utbildningstadier läses noggrant, ser vi att det är fråga om Finlands tvåspråkighet.

Ärade talman! Det finns både principiella och praktiska argument för tvåspråkighet. Först och främst skulle jag påminna oss alla om Finlands historia. Finlands samhälls- och rättssystem grundades då vi hörde till Sverige. I dag känner jag djup tacksamhet för att vi är ett västeuropeiskt land med västeuropeiska politiska traditioner, och då Finland som en självmedveten nation föddes på 1800-talet var en stor del av fosterlandsvännerna svenskspråkiga. I korthet: vi är en nation med två språk.

Det finns också praktiska argument för skolsvenskan, till exempel om vi tittar på vad som har hänt efter att svenska språket blev frivilligt ämne i studentexamen för några år sedan. Studie- och arbetsmarknaden har blivit tvådelad. Man kan påstå att det redan finns svensktalande bättre folk, och jag menar inte de som har svenska som modersmål. Jag menar de som är finskspråkiga men har svenska som andra språk. De är färdigare för arbetsmarknaden och de klarar sig bättre med stora världsspråk också.

Arvoisa puhemies! Koulujen kielivalikoimasta voi ja pitää puhua. Tämän aloitteen maalina on kuitenkin kielipolitiikka, ei koulutuspolitiikka. Suomenkielisenä suomalaisena en kannata aloitetta.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama vuosikymmen sitten maassamme opiskeltiin paljon eri kieliä. Oli normaalia, että kansalaiset osasivat neljää viittä eri kieltä. Nykyisin puolet kunnista tarjoaa pitkänä kielenä englantia ja ruotsia, toinen puoli pelkkää englantia. Kysymyksemme siis on: miten saamme monipuolistettua kieliosaamistamme?

Miksi ihmeessä kieltenopiskelu olisi nykyisin vaikeampaa kuin ennen, varsinkaan kun pedagogiikkakin on kehittynyt paremmaksi ja siten kieltenopiskelu tullut paljon helpommaksi? Kun oppii yhden kielen, oppii myös toisen kielen. Mitä enemmän kieliä luet, sitä helpommin opit. (Silvia Modig: Juuri näin!)

Vikamme on tässä maassa, että aloitamme kieltenopiskelun aivan liian myöhään emmekä me hyödynnä lasten herkkyyskausia kieltenopiskelussa. (Mikaela Nylander: Juuri näin!) Toiseksi, uudet tuntijaot ovat tulossa parin vuoden päästä voimaan, ja niissä ruotsin kielen opiskelu aiennetaan alkamaan alakoulun 6. luokalta lähtien. Olemme katsoneet, että se on varmasti vähän parempi ikä aloittaa. Ruotsin tuntimäärä on nykyisinkin jo niin minimissään, että paljon vähempää se ei enää voisi olla ilman että katsottaisiin, että sitä kieltä ei opi. Se on nyt 6 vuosiviikkotuntia koko peruskoulun aikana. Tavoitteena on myöskin, että valtio tulisi antamaan ja myöntämään hankerahoitusta kunnille kieliohjelmien monipuolistamiseksi. Sitä paitsi ruotsin kielen opiskelusta voi jo nyt saada vapautuksen, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

Meillä on paljon hyviä kieltenopiskelumenetelmiä, ja yksi, joka on minunkin koulussani, on kielikylpy. Siellä ei tunneta sanaa "pakkoruotsi". Ja muistuttaisin, että Ontariossa Kanadassa puhutaan "pakkoranskasta".

Itä-Suomessa on vaadittu alueellista kokeilua, ettei ruotsin kieltä tarvitsisi kaikkien opiskella, mutta on muistettava, että esimerkiksi venäjää tai mitä tahansa kieltä voi lukea jo nykyisinkin vaikka joka ikinen päivä, jos näin halutaan. Mikään säädös ei sitä kiellä. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Ei jaksa niin montaa kieltä!)

Ruotsinkielisten ja suomenkielisten pitäisi olla jo lapsena ja koulussa tekemisissä enemmän keskenään, koska uskon niin, että silloin ei tällaisia ennakkoluuloja syntyisi.

Mitä meidän pitäisi tehdä, että tämä vastakkainasettelu ruotsin ja muiden kielten välillä loppuisi? Arvoisa puhemies, kieliä ei voi arvottaa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Myllykoski, ja hänen jälkeensä myös ministereillä on sitten 3 minuutin puheenvuorot, ja sitten alkaa debatti.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä muodossaan ruotsin kielen opetus tavallaan tuntuu vähän turhauttavalle, oppimistulokset ovat niin huonot. Kannatan kyllä ruotsin kielen opiskelua, ja edellinen edustaja käytti erinomaisen puheenvuoron. Haluaisin kieltenopetuksen alkavan jo päivähoidossa, esikouluissa, se pitäisi tehdä luonnolliseksi osaksi niitä. Ja uskon, että Myllykoskikin osaisi ruotsia, kun tämä olisi tarpeeksi ajoissa opiskellut ilman omia asenteellisia esteitä, että et kehtaa, et uskalla.

Olen katsellut erilaisia haastatteluja, missä jopa kielen kirjoittanut ei saa ruotsin sanaa enää suustaan, kun on ollut useampi vuosi välissä. Meillä on tässä kulttuurissa joku pahasti poskellaan, että meillä ei ole kielenopiskelun kulttuuria paremmin juurrutettu tähän yhteiskuntaan.

Mutta se, että tämä sulkisi pois osaltaan ammatinvalinnat: Pitää myös huomata se, että tekniikka kehittyy jatkuvasti. Ei mene montaakaan vuotta, kun — jos me haluamme — meillä on virastoissa laitteet, joilla tulkkaus tapahtuu automaattisesti, ei virkailijan tarvitse välttämättä osata ruotsia. Eli tekniikka on tuossa ovella.

Kun keskustellaan tästä kielikysymyksestä, unohdetaan todellakin kielipolitiikka ja ruvetaan keskustelemaan kieltenopiskelusta ja kielenopiskelun edistämisestä. Mutta nyt ollaan sellaisissa linnakkeissa, että joko ollaan puolesta taikka vastaan. Itse en näe tämänkaltaisen ruotsin kielen opiskelun edistävän suomalaista vientiteollisuutta. Tarvitaan muutoksia, jotta meidän kielenopiskelumme tässä maassa voi tukea myös sitten enemmän ehkä meidän tulevaisuuden vientiteollisuuden tarpeita.

Meillä on meitä kinestesiaoppijoita, jotka opimme tekemään käsillämme, ja kieltä ja vierasperäisiä sanoja on varsinkin tämmöisen lukihäiriöisen erittäin vaikea oppia. Mutta olen kyllä siitä varma, näin uskon, että jos minä pikkupoikana olisin ollut sellaisessa päivähoidossa taikka perheessä taikka esikoulussa, missä olisi puhuttu ruotsia, niin kyllä se olisi tarttunut. Me aloitamme liian myöhään opiskelun — uudistetaan sitä. Ja kun mietintö tulee tähän saliin, puntaroin siinä vaiheessa, millä kannalla olen.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Kiuru. (Krista Kiuru: Paikaltako?) — Joo, saa puhua paikalta. — 3 minuuttia.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän tähänastisesta keskustelusta, ja ehkä tähän alkuun on syytä sanoakin, että on hyvä, että me keskustelemme hiukan laajemmin nyt tästä kysymyksestä kuin pelkästään koulutuspoliittisena kysymyksenä. Minä luulen, että aloitteen tekijät ovat ajatelleet enemmänkin koko yhteiskunnallisen keskustelun tilaa silloin, kun ovat aloitteen tehneet. Minä uskon, että tämä on enemmänkin perustuslaillinen kysymys, ja sitä kautta pitää huomata, että ruotsin kielen asema on jo historiallisesti määrännyt Suomen tietä. Siltä osin sekä kielipolitiikan että koulutuspolitiikan suhteen on tärkeää pitää kiinni siitä, että molemmilla kotimaisilla kielillä ja niiden opettamisella luodaan jokaiselle yksilölle se perustuslaillinen pohja saada tasavertaiset edellytykset elää ja menestyä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee yksistään koulutuspoliittisiin valintoihin ja kysymyksiin, niin on ehkä hyvä todeta, että meillä koulutuspolitiikassa on selkeästi nähtävissä, että suomalaiset nuoret, eli suurin osa suomenkielisistä lapsistamme, aloittavat pääsääntöisesti ruotsin kielen opinnot seitsemännellä vuosikurssilla. Paljon on yhteiskunnassa käyty keskustelua siitä, pitäisikö jo aikaisemmin aloittaa kielten opinnot ei vain ruotsin vaan ylipäänsäkin kaikkienkin kielten suhteen, ja minä uskon, että se iso muutoksen suunta tulee varmasti koulutuspolitiikassa puhaltamaan siihen suuntaan, että yhä aikaisemmin pitäisi saada nuoret innostumaan ja oppimaan kieliä, koska silloin se kielitie on paljon helpompi kuitenkin sitten käydä läpi. Kaikki vain eivät ole kielissä yhtä hyviä, ja kun aikaisemmin aloitetaan, niin se tukee omalta osaltaan lasten ja nuorten menestymismahdollisuuksia myöskin kielten oppimisessa. Tätä kautta yksilöiden väliset erot ja asenteet ovat merkityksellisiä, koska ne kehittyvät jo kaiken kaikkiaan kouluiässä ja aika varhaisella ikävaiheella. Siltä osin alakoulun ensimmäiset luokat ovat ratkaisevassa asemassa, kiinnostaako vai eikö, halutaanko oppia vai eikö, ja jos tulee oppimisvaikeuksia, niin ne sanelevat sitä myöhempää tietä.

Siksi nyt on tehty näistä ja muista perusteista johtuen valtioneuvoston päätös, jossa tuntijakoon tehtiin perusopetuksen puolella muutos, jolloin suomenkieliset nuoret aloittavat B-kielen opinnot sitten viimeistään kuudennella luokalla ja tältä osin myöskin ruotsin kieli alkaa jatkossa yhden vuoden aikaisemmin kuin ennen mutta sitten tasataan sitä määrää tässä vuosiluokkien pituudessa.

No, tämä tietenkin johtaa siihen, että myöskin opetussuunnitelmat ovat auki tällä hetkellä, ja 2016 me aloitamme sitten elokuun alusta ihan uudella jaolla. On tärkeää muistaa, että kun me puhumme suomalaisista nuorista ja vaikka ruotsin kielen opinnoista, niin tärkeämpää kuin itsessään se, että ruotsia opetetaan, on se, miten me sen teemme. Minusta tämä on olennainen kysymys, (Puhemies koputtaa) kun jatketaan keskustelua, eli totean myös sen, että on selvitetty tätä ruotsin kielen asemaa ja sitä kautta, mitä kehittämistarpeita on, ja ne liittyvät erityisesti tähän opetussuunnitelmatyöhön ja opetusmenetelmien uudistamiseen.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Finlands nationalspråk är svenska och finska.

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Perustuslain lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, mikä myös on linjassa kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kanssa. Katsonkin, että jokaisella tulisi olla oikeus oppia myös toista kansalliskieltä.

Valtiossa, jolla ei ole selväpiirteistä kielipolitiikkaa, kieliä koskevat ratkaisut jäävät yksittäisten toimijoiden harteille. Tätä taustaa vasten nykyinen hallitus sopi ohjelmassaan pitkän aikavälin kielistrategiasta, joka annettiinkin runsas vuosi sitten periaatepäätöksenä. Päätös ilmaisee hallituksen tahdon kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseen pitkälle tulevaisuuteen. Aloite siitä, että ruotsi oppiaineena olisi vapaaehtoinen, ei minun käsitykseni mukaan vastaa hallituksen kansalliskielistrategian tahtoa.

Ruotsin kieli on tärkeä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ruotsin kielen taidon tarve eri ammateissa liittyy perustuslaissa ja kielilaissa säädettyihin kielellisiin oikeuksiin. Tarve liittyy myös kummankin kieliryhmän perustuslaissa tarkoitettuihin sivistyksellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Julkisella sektorilla taas on kauan ollut merkittäviä vaikeuksia rekrytoida ruotsin kielen taitoista henkilökuntaa niihin tehtäviin, joissa sitä tarvitaan.

Värderade talman! Svenska behövs både inom den offentliga och den privata sektorn. Behovet av kunskaper i svenska i olika yrken har samband med de språkliga rättigheterna som tryggas i grundlagen och språklagen. Språkkunskaper behövs också för att i enlighet med grundlagen kunna trygga att både finsk- och svenskspråkigas samhälleliga och kulturella behov tillgodoses. Inom den offentliga sektorn har det redan länge varit svårt att rekrytera svenskspråkig personal till sådana uppgifter där kunskaper i svenska behövs.

Tässä keskustelussa on syytä välttää kielten asettamista toisiaan vastaan. Oikeusministerinä en pysty myöskään näkemään, että se, että kaikki opiskelevat koulussa toista kansalliskieltä, asettaisi nimenomaan suomenkieliset oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan, kuten nyt on väitetty.

Pidän tärkeänä perustuslain säännöstä, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Opetuslainsäädännön muotoilulla voi pitkällä aikavälillä olla ratkaisevia välillisiä vaikutuksia perustuslain toteuttamismahdollisuuksiin.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt on debatin vuoro. Ne, jotka haluavat puheenvuoron, nousevat seisomaan ja painavat V-painiketta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen itsenäisyys ja Suomen kansallinen kulttuuri on rakennettu kahdella kielellä. Jos mainitsen Topeliuksen, Runebergin, Sibeliuksen, he ovat tietysti osoittaneet ruotsin kieltä. Ja kun me puhuimme suvivirrestä, siinä yhteydessä erittäin keskeistä oli se, että sivistyskansa tuntee historiansa. Siitä syystä on äärimmäisen tärkeätä, että jokainen suomalainen koululainen joutuu tekemisiin myöskin ruotsin kielen kanssa ja samoin suomen kielen kanssa ja pitää ymmärtää sitä toista kieltä ja sen arvoa.

Sitten on myöskin tämä perusoikeuskysymys. Jokaisella on oikeus käyttää omaa äidinkieltään. Meillä tänä päivänä on erittäin suuri haaste, että on vaikea tarjota palveluita. Ja jos meillä koulussa ei opeteta ruotsia, merkitsee se sitä, että tämä tilanne vaarantuu ja asetetaan sellaisia portteja oppilaille, että he eivät voi edetä urallaan kovinkaan pitkälle, ja se olisi erittäin haitallista näille nuorille.

Arvoisa puhemies! Jos Suomi haluaa olla kilpailukykyinen kansakunta, olemme luovia ja olemme monikulttuurisia.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsi on yhtä ihana kieli oppia kuin kaikki muutkin kielet. Minulla oli ilo ja kunnia toimia yksi vuosi ruotsin kielen opettajana, kun eräs alakoulun luokka, joka oli siirtymässä seitsemännelle, ei mahtunutkaan sinne yläkoulun tiloihin, ja se oli aivan ihana ruotsivuosi, ja ne lapset oppivat valtavasti sen vuoden aikana, jopa puhumaan lauseita, ja olivat siitä todella iloisia.

Minä luulen, että tässä on kysymys aika paljon myös siitä, miten me suhtaudumme oppimiseen, yleensä kielen oppimiseen ja myös niihin keinoihin, miten tätä kieltä voidaan opettaa. Sen takia minä haluaisinkin kysyä: voisiko ministeri kertoa jotakin ajatuksia, millä tavalla me voisimme kehittää kielenopetusta, niin että oppiminen olisi mielekästä kaikille, ja olisiko myös opettajakoulutuksessa jotakin tehtävää tältä osin?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Henrikssonille haluan todeta, että pakkoruotsin poistaminen ei ole millään muotoa ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta perustuslaillinen ristiriita voi sen sijaan syntyä, jos hallituspuolueiden kansanedustajat tästä kansalaisaloitteesta aikanaan äänestettäessä pakotetaan puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan.

Tähän rivien suoristamiseen viittaavat puheet siitä, että pakkoruotsin poistaminen ei ole hallitusohjelmassa ja että siksi tätä aloitetta ei saisi kannattaa. Tällainen puhe mielestäni pilkkaa kansanvaltaa. Eihän esimerkiksi toisen suosiota saaneen aloitteen aihetta, sukupuolineutraalia avioliittolakia, ole sitäkään kirjattu hallitusohjelmaan. Mitä mieltä ylipäätään olisi tehdä kansalaisaloitteita hallitusohjelmaan lukeutuvista asioista? Eikö koko kansalaisaloiteinstituution ideana ollut tuoda asioita käsittelyyn eduskunnan ja hallituksen ulkopuolelta?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kansalliskielet ovat siis todellakin suomi ja ruotsi, ja tällä on vahva historiallinen, perustuslaillinen tausta, ja tämä on myöskin käytännössä hyvin perusteltu. Täällä on monia näkökulmia esitelty, ja tähän liittyy monia näkökulmia. Ymmärrän hyvin niiden näkökulmia, jotka ovat perustelleet tässä ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Nostan vain yhden näkökulman tässä lyhyessä debattipuheenvuorossa esille: Tuolla pohjoisessa Suomella on yli tuhat kilometriä maarajaa Ruotsin ja Norjan kanssa. Juuri siellä työmarkkinat ovat olleet vuosisatojen ajan sulavasti yhteisiä ja edelleenkin todellakin käydään paljon näissä naapurimaissa töissä. Juuri näinä aikoina on entistä enemmän korostettava sitä, että naapurimaiden kielitaito edesauttaa suomalaisia myös työmahdollisuuksissa, ja se on käytännössä todettu noilla pohjoisilla alueilla, joten pakkoruotsikin on siellä tuottanut hyvää hedelmää. (Puhemies koputtaa) On pystytty kuitenkin kommunikoimaan ja pääsemään töihin.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä aloite on tullut meille käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Keskeinen argumentti, jolla aloitetta pyritään viemään eteenpäin ja jolla vuonna 2005 motivoitiin myös toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, on, että näin vapautetaan resursseja, jotka voidaan kohdentaa muiden kielten opiskeluun. Tämä argumentti on osoittautunut virheelliseksi. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaa-ehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisän-nyt kieltenopiskelua. Tilastojen valossa kehitys näyttää olevan täysin päinvastainen.

Mitä johtopäätöksiä tästä sitten pitäisi tehdä? Jos haluamme oikeasti parantaa oppilaidemme kielitaitoja, ratkaisu ei löydy vapaaehtoisuuden lisäämisestä. Tämän sijaan meidän pitää tarkastella, miten kieliä opetetaan kouluissamme. Tärkeää on esimerkiksi pohtia, miten oppilaiden viestinnällisiä valmiuksia (Puhemies koputtaa) voidaan kehittää nykyistä paremmin, jotta jokainen pystyy käyttämään kielitaitojaan nykyistä paremmin arkielämän tilanteissa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kannatan sitä, että ruotsin kieltä opiskellaan suomalaisissa kouluissa, ja kannatan sitä hyvin käytännönläheisistä syistä. Niistä tärkein on nuorten pääseminen työmarkkinoille.

Todella moni ovi sulkeutuu Pohjoismaissa ja tässä maassa niiltä nuorilta, jotka eivät osaa ollenkaan ruotsia. Meidän kotimaassamme vaaditaan hyvin moniin julkisiin virkoihin ruotsin kielen taitoa, vähintään virkamiesruotsin osaamista, ja eivät nuoret ole vielä seiskaluokalla kypsiä päättämään koko loppuelämästään, haluavatko he sulkea tietyt ammatit ja alat ja tietyt maat kokonaan ulos omasta tulevaisuudestaan. Esimerkiksi kun oululainen tyttö ihastuisi vaasalaiseen poikaan ja haluttaisiin perustaa yhteistä elämää sitten sinne Vaasaan, niin kun ei ollut tullut opiskeltua yhtään ruotsia, ei ole mitään asiaa julkisiin virkoihin sinne seudulle. Eli pidetään ovet auki ja annetaan nuorille perusosaaminen ruotsin kielestä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! För det första vill jag påminna om att modersmålet är en viktig del av identiteten för många av oss, som till exempel riksdagsledamot Wallin sade tidigare. Språkfrågor kan vara jättekänsliga och personliga och därför hoppas jag att vi alla kan respektera varandra i den här debatten.

Toiseksi, vähän edustaja Kalliorinteen hengessä haluan todeta, että nuoren on usein hyvin vaikea ennakoida, mitä kieliä hän tulevassa elämässään tarvitsee. En esimerkiksi itse koulua käydessäni tiennyt, että puolisoni tulee olemaan ruotsalainen, ja kun käyn Ruotsissa puolisoni perheen luona, niin on hyvin paljon iloa siitä, että osaa edes kohtalaisesti ruotsia.

Och för det tredje, ju flera språk man kan, desto bättre. Det kan vara engelska, svenska, kinesiska, franska, tyska, men alla kan vara av nytta i arbetslivet. Oberoende av vad vi bestämmer gällande svenskundervisning här i riksdagen måste vi arbeta för bättre språkundervisning och för att alla finländare ska kunna många olika språk.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on kaksikielinen maa, jolla on kaksi virallista kieltä, ja ne eivät ole suomi ja venäjä tai suomi ja englanti, vaan ne ovat suomi ja ruotsi. Pakkoruotsi-termin jatkuva käyttäminen alkaa tuntumaan jo aika loukkaavalta. Oikeus omaan kieleen on samanlainen perustavanlaatuinen oikeus kuten esimerkiksi oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen, ja siksi on tärkeää, että maassa on riittävät kielelliset voimavarat.

Kaksikielisyys on myös vahva kannanotto maamme pohjoismaisen suuntauksen puolesta, niin kuin me kuulimme hyviä esimerkkejä edustaja Rundgrenin puheessa ja monien muidenkin puheissa täällä.

Olen myös samaa mieltä edustaja Vahasalon kanssa siitä, että kieltenopiskelu tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa kuin nyt aloitetaan.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Det är viktigt att vi pratar om språk här, svenska språket eller något annat. Faktum är att språkkunskapen hos våra barn och ungdomar har blivit allt sämre, och det är synd, för vårt arbetsliv behöver ju språkkunniga människor. Mera ryska, mera kinesiska, mera spanska.

Suomi kansainvälistyy, ja se edellyttää myös yhä laajempaa kielitaitoa. Se edellyttää myös kulttuurin tuntemusta. Kun me puhumme täällä, että kouluissa pitää mahdollistaa nuorille laajempi kieltenopetus, me törmäämme usein siihen, että tulee resurssipula. Minä uskon siihen, mitä edustaja Vahasalo ja moni muu täällä ovat sanoneet, että menettelytavat kehittyvät. Annetaan nuorille mahdollisuus, luotetaan luovuuteen, luotetaan uusiin teknologioihin. Nuoret tarvitsevat kielitaitoa.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kielikysymys on yksi niistä asioista, jotka nostavat herkästi tunteet keskiöön, ja ymmärrän sen kyllä hyvin: jokaisella on oikeus äidinkieleensä ja oikeus olla omasta äidinkielestään ylpeä. Pitää kuitenkin samanaikaisesti muistaa, että monien Suomen kansalaisten äidinkieli tällä hetkelläkin on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Ei kieliä voi arvottaa keskenään.

Keskustelin edustaja Modigin kanssa tästä pakkoruotsista tai ruotsikysymyksestä, ja siinä oli mielestäni mielenkiintoinen ajatus, että voisiko vapauttaa tätä asennetta siltä osin, että ruotsin kielen arviointeja muutettaisiin hyväksytty tai hylätty -suuntaan. Silloin nämä lapset, joilla ei ole resursseja kieltenopiskeluun, kuitenkin voisivat opiskella ilman pelkoa siitä, että tuo alentaa sitten mahdollisesti todistusten keskiarvoja.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen ministerin työryhmässä on arvostettu psykologi Kirsti Lonka, joka sanoi tänään Helsingin Sanomissa, että koulun pahin vika on Suomessa se, että siellä ei viihdytä. Pakko on aina kaikista pahinta, ja kieltenopetuksessa, suggestiossa, voin itsekin psykologina sanoa, se on kaikista pahinta.

Täällä on kriittisyys leimattu koko ajan vastakkainasetteluksi. Kaikki sallitaan. RKP ja suomenruotsalaiset ovat maailman parhaiten kohdeltu vähemmistö kaikkine etuoikeuksineen, 40 vuotta hallituksessa, joten voisiko tämän leimaamisen lopettaa? Kukaan ei ole halveksinut mitenkään ruotsin kieltä tai suomenruotsalaisia. Päinvastoin minulla on aina ollut hyviä ystäviä täällä paikallakin kyseisestä porukasta. Kaikilla on oikeus oppia. Kaikista pahinta oli oikeastaan se, että kun some, Facebook ja muut, tuli 2006, 07, 08, niin Astrid Thors täällä aloitti somen, sosiaalisen median, juttujen pohjalla leimaamisen ja vastakkainasettelun (Puhemies: Minuutti!) ja teki tästä tavallaan enemmän kuin mitä tämä on, arvoisa puhemies. Tämä on aivan selvä asia, ja kansan tahto on, ettei enää pakolla, mutta muuten saa tietysti ruotsia opiskella ja kaikki kunnia niille.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskustan näkökulmasta ruotsin kielen pakollisuus ei ole ihan niin mustavalkoinen kysymys ehkä kuin täällä salissa on annettu ymmärtää. Pikemminkin pitäisi huomiota kiinnittää siihen, miten voisimme kehittää tuota kielenopetusta tuolla koulussa. Yksi esimerkki, mitä olemme pitäneet esillä jo vuosikausia, on se, että Itä-Suomessa, jossa olosuhteet ovat tyystin toisentyyppiset kuin siellä Länsi-Suomessa, mistä itse tulen, on kuntia, jotka jo tällä hetkellä olisivat valmiita lähtemään siihen, että he voisivat B-kielenä valita venäjän kielen, johon kaikki työmarkkinat suuntautuvat, turistivirrat suuntautuvat. Näin huomioitaisiin Suomen hyvin erilaiset olosuhteet. Siinä olisi esimerkiksi eräs erittäin hyvä mahdollisuus.

Toinen on se, että näen Kokkolassakin, joka on kaksikielinen upea paikkakunta, jatkuvasti sitä, että meillä tulee koulusta paljon oppilaita, joilla ei käytännön elämässä ole kuitenkaan minkäänlaista mahdollisuutta palvella ruotsin kielellä. Näin ollen olisi syytä mennä myös siihen opetuksen sisältöön kiinni ja löytää sieltä sellainen taso, että aidosti voitaisiin palvella kaikkia mahdollisimman hyvin kahdella kielellä, myös ruotsin kielellä.

Opetusministeri, toivon, että näitä asioita otatte huomioon ja viette eteenpäin tätä kysymystä, ei niin mustavalkoisesti kuin tänään on annettu ymmärtää.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen suomenkielinen mutta jotenkin koen, että minun identiteettini on kuitenkin kaksikielinen, ja se tulee siitä, että olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja kulttuurista ja koen jotenkin olevani pohjoismaalainen. Sen takia kannatan tätä ruotsin kielen opiskelua, että se avaa meille kulttuurin ja sivistyksen mutta myös näille työmarkkinoille ovia enemmän kuin se, että meillä ei olisi tätä ruotsin kielen opetusta.

Minä en ymmärrä tätä keskustelua sen takia, että Euroopassa on monia muitakin maita, joissa on useita kieliä, ja en ole törmännyt esimerkiksi Sveitsissä sellaiseen keskusteluun kuin täällä käydään eli asetetaan kieliä toisia vastaan ja katsotaan, että joku on vähäarvoisempi kuin joku toinen. (Pertti Virtanen: Kuka semmoista on tehnyt?)

Sitten väite siitä, että ruotsin opiskelu vie muilta kieliltä mahdollisuuden, ei pidä paikkaansa. Kun ruotsin kielen pakollisuus poistui ylioppilaskokeista, niin se ei suinkaan lisännyt kieltenopiskelua vaan päinvastoin vähensi. Tämä on minusta aika merkillinen asia, joten meidän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota tähän opettamiseen ja opetusmenetelmiin ja kenties sitten tähän arviointiin.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Jag är väldigt tacksam för att jag i tiderna var tvungen att läsa finska i skolan, dels för att jag någorlunda lärde mig finska men framför allt för att jag blev bekant med den finska kulturen. Jag ska erkänna att jag var ganska gammal, säkert 8—9 år, innan jag insåg att en stor majoritet av finländarna i Finland är finskspråkiga. Jag har växt upp på en så svenskspråkig ort att jag trodde att Finland var nästan enspråkigt svenskt. Jag hoppas därför att också de finskspråkiga skulle ha samma möjligheter som jag har haft att bekanta sig med det andra inhemska språket.

Herra puhemies! Tässä muun muassa edustajat Tuppurainen ja Sasi sanoivat tämän asian niin hyvin, että en lähde toistamaan. Minusta on itsestäänselvyys, että Suomessa, jossa on kaksi kansalliskieltä, opetetaan molempia kansalliskieliä. Siitä pitää keskustella, miten opetusta voidaan parantaa, koska oppimistulokset eivät välttämättä ole hyviä. Siitä olen samaa mieltä, mutta luotan siihen, että eduskunta tekee (Puhemies koputtaa) oikean ratkaisun.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! I min stad Uleåborg har vi en fin skola, en svensk skola, och när jag jämför dessa ungdomar som går i denna skola och deras möjligheter i livet har de fyra, fem olika länder att välja mellan för att studera och arbeta och enspråkiga ungdomar har kanske bara ett land. På engelska kan man ju studera annars också, men jag tror att det är rätt att ge dessa möjligheter till våra ungdomar.

I norra Finland har vi mycket arbetslöshet och i Norge och Sverige har de flera arbetsplatser, men om man inte kan svenska är det också ett stort hinder för att arbeta i Sverige och Norge. Jag tror att man måste byta metoder, och problemet är att många är rädda för att tala svenska. Man måste ju göra någonting åt det här problemet. Jag frågar vår undervisningsminister: Har ni tänkt på några nya metoder att studera svenska så att det blir mera intressant för våra ungdomar?

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä niihin näkemyksiin, että kieltenopiskelu pitäisi aloittaa aikaisemmin. Erityisesti ruotsin kielen kohdalla oli mukava kuulla, että ministeri Kiuru komppasi tätä asiaa. Sisällön ja niiden metodien suhteen on varmasti paljon tehtävissä.

Itse ajattelen myös niin, että kun tällä hetkellä... Esimerkkinä omat poikani, jotka käyvät ruotsinkielistä koulua: He ovat aloittaneet jo kolmannella luokalla suomen kielen opiskelun ja ovat toki kovasti paljon edellä kieltenopiskelussa kuin seitsemännellä luokalla aloittaneet suomenkieliset ystävänsä. Tässä minun mielestäni voisi olla yksi ratkaisu, että myös ruotsin kieli aloitettaisiin suomenkielisissä kouluissa jo kolmannella luokalla.

Tästä aloitteesta muutama sana. Itselleni jää... (Puhemies: Minuutti on mennyt valitettavasti!) — Anteeksi, arvon puhemies!

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on pikemminkin kielipoliittinen kuin koulutuspoliittinen. Siinä halutaan kiistää ruotsin asema toisena kansalliskielenämme. Suomi on kuitenkin kaksikielinen maa, ja näen, että tasa-arvon vuoksi on erityisen tärkeää, että kaikki lapset saavat valmiudet ja edellytykset pärjätä tulevassa työelämässä myös ruotsin kielellä. Muuten on se vaara, että syntyy eräänlainen "svenskatalande bättre folk", joka osaa ruotsia ja pärjää ruotsiksi, mutta sitten on osa, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä ruotsin kielellä työelämässä. Näin ei saa tapahtua. Se on tasa-arvon kannalta erittäin tärkeää, ja ruotsin kielen opiskelu tukee myös muitten vieraitten kielten opiskeluja. Meillä on yhteinen historia Ruotsin kanssa. Ruotsin kieli on avain tähän.

Ärade talman! Om man är för ett tvåspråkigt Finland måste man sätta sig emot det här medborgarinitiativet.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki kieltenopiskelu on aina hyödyllistä ja kannatettavaa.

Näin EU-vaalien aikana on hyvä miettiä hieman, että mitäs siellä Brysselin käytävillä puhutaan. Meidän molemmat kotimaiset kielemme ovat siellä vähemmistökieliä, eikä niillä käytännössä mitään siellä tee. Nykymaailma ei ole mikään Impivaara, ja on kyettävä katsomaan tulevaisuuteen avoimesti ja kaikilla kielillä puhuen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kieliä kannattaa opiskella. Kanadassa, jossa on 22 prosentin ranskankielinen vähemmistö, ranskan kielen opiskelu hoituu pääosin vapaaehtoisuuden pohjalta. Olen monesti pohtinut, että meilläkin tätä kielitarjontaa kyllä pitäisi laajentaa ja sitä pitäisi aloittaa yhä nuorempana. Varhainen kielenopetuksen aloitus kielikylpyineen ja vaikka -suihkuineen lisää kielenopiskelun motivaatiota ja rakentaa hyvää pohjaa minkä tahansa uuden kielen oppimiselle. Samoin mielestäni tämä arvostelu, jos se olisi sellainen, että kieli on suoritettu, motivoisi siihen, että ei tulisi sellaista jännitettä, että pitää saada hyvä numero pärjätäkseen muutoin elämässä. Kaikille on hyötyä, niillekin on hyötyä kielen oppimisesta, jotka oppivat vain perusteet.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni suomalaisten nuorten tulisi opiskella ja oppia mahdollisimman monta kieltä. Minä tiedän jo omasta kokemuksesta: mitä enemmän kieliä sinä osaat, sitä helpompi sinun on oppia uusia. Minä en usko, että ruotsista luopumalla me saisimme meidän nuoret opiskelemaan useampia kieliä. Näin ei käynyt, kun ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsista.

Kun argumentoidaan sitä, että ruotsia ei pakkoruotsina opita, on minun vastaukseni se, että kehitetään sitä opiskelua ja sitä oppimista. Täällä on tullut monta hyvää ideaa: aikaistetaan sitä kielenopiskelun alkua, mietitään sitä asteikkoa. Ei voi myöskään olla niin, että heikko ruotsin kielen menestys sitten ajaa sinun keskiarvoasi alas niin, että sinun jatko-opiskelumahdollisuutesi vaarantuvat. Mutta näitä me katsomme valiokuntakäsittelyssä ja kuulemme asiantuntijoita ja katsomme, miten tämmöiset muutokset vaikuttavat oppimismenestykseen.

Men sedan, ärade talman, det är ju också en fråga om identitet. Jag känner helt precis lika som ledamot Wallin. Jag har varit överraskad av hur många gånger jag i den här salen måste försvara min rätt till min egen identitet.

Jörn Donner /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse opin puhumaan pakkosuomea jo kaksivuotiaana ja vasta myöhemmin pakkoruotsia, puhumattakaan pakkomatematiikasta. Sen lisäksi jouduin oppimaan Porin murretta toimiessani siellä Länsi-Suomessa, jollakin menestyksellä. Oppikoulussa myöhemmin luin latinaa seitsemän vuotta. Tasa-arvon nimissä tämä latinan opetus lopetettiin, koska joillakin kouluista vastaavilla politrukeilla oli se käsitys, että koko kansasta on tehtävä yhtä tyhmä ja vailla monipuolista kielitaitoa.

En kannata tätä aloitetta, mutta toivon monipuolista kielitaitoa ja siihen sisältyvän tietysti tämän Porin murteenkin. (Naurua — Silvia Modig: Kato, siellä Kiuru nyökyttelee!)

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut vuosisatoja kaksikielinen maa, jossa kansalliskielien asema on vahva. Pakollinen ruotsin opiskelu on myöhäisempiä peruja. Työurallani, lähes 20 vuotta suomalaisessa perusopetuksessa, olen todennut, että pakollisuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä ruotsin kielen osaamiselle ja hyväksyttävyydelle. Meillä tulee olla kaksi pakollista mutta vapaavalintaista kieltä.

Kansainvälistyvä Suomi tarvitsee monipuolista kieliosaamista. Suomi on laaja maa, jossa ruotsin kielen merkitys painottuu tietyille alueille. Pohjanmaalla ruotsin merkitys on toista luokkaa kuin Itä-Suomessa, jossa venäjän osaamisella on merkitystä myös kansantaloudelle.

Kannatan siis ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Sama pitää olla toisinkinpäin, eli "ei" myös pakkosuomelle. Pidän silti tarpeellisena, että kaikki kunnat tarjoavat myös jatkossa mahdollisuuden molempien kansalliskielien opiskeluun peruskoulussa.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Sankelon puheenvuoro ja aikaisemmin edustaja Puumalan ovat olleet sellaisia puheenvuoroja, joita on ollut kiva kuunnella. Ne ovat olleet minusta erittäin rakentavia. Tämä edustaja Puumalan puheenvuoro tästä alueellisesta mahdollisuudesta kokeilla sitä venäjän kielen opiskelua: se on ihan perusteltua. On alueita, joilla ruotsin kielen opiskelu on perusteltua, mutta ei pakolla. En kannata venäjän kielen opiskelun pakkoa mutta mahdollisuutta sen venäjän opiskeluun kannatan.

Arvostan eri kieliä ja kunnioitan niitä. Olen itse opiskellut ruotsia, englantia ja vapaaehtoisesti saksaa enkä muista siitä hölkäsen pölähtävää enää.

Kaikkien suomalaisten pakottaminen ruotsin opiskeluun ei ole perusteltua, eikä tässä ole kyse mistään eristäytymisestä. Minusta tämä ruotsin kielen opiskelu hoituu vapaaehtoisuuden kautta.

Sitten viimeisenä: tein tämmöisen valinnan, että ainoa, missä joustan ruotsin kieleen päin, on se, että haluan pitää oman sukunimeni — se on Lindström, ei Lehmusvirta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on kaksikielinen maa, ja ruotsin kielen asema on turvattu perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä, ja olen sitä mieltä, että sen pitää näkyä myös kielilainsäädännössä. Mutta mielestäni se ei poista sitä asiaa, ettemmekö me voisi, kuten edustaja Puumalakin täällä sanoi, antaa mahdollisuuden joillakin alueilla — lähinnä nyt Itä-Suomessa, tulee ensimmäisenä mieleen — alueellisiin tarpeisiin perustuen valita B-kieleksi venäjän toisen kotimaisen sijasta.

Mutta ylipäätään kielitarjotin, kielitarjonta on kyllä köyhtynyt viime vuosina tosi paljon, ja olen sitä mieltä, että myös harvinaisten kielten opiskelumahdollisuus pitäisi olla yhä useamman ulottuvilla. Niitä, jotka haluavat opiskella laajasti kieliä, mikä on mielestäni loistava juttu, pitää tietysti kannustaa, ja verkko-opetushan on tässä ihan loistava mahdollisuus. Olen samaa mieltä myös edustaja Tiaisen kanssa, että opettamiseen ja nimenomaan opetusmenetelmiin pitää kiinnittää huomiota, koska kyllä kielenopiskelukin voi olla hauskaa.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menemättä asioitten edelle toivoisin hartaasti, että voisimme tämän keskustelun aikana vähentää epäluuloja ja harhaluuloja tässä asiassa ja samalla vahvistaa kieliryhmiemme välisiä siltoja ja ymmärtää toisiamme vieläkin paremmin. "Ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista", lauloi Juice Leskinen laulussaan Eesti, (Naurua) ja sama koskee myöskin äidinkieltä. Se ei myöskään riipu hallintomallista. Olemme kaikki samanarvoisia sinivalkoisia sieluja.

Vi är alla likvärdiga finländare som sitter i samma båt i ett land med gigantiska ekonomiska och sociala utmaningar. Då har vi inte råd med motsättningar där man försöker gradera varandra som viktigare eller mindre viktiga beroende på modersmål. Låt oss därför lära av varandra, respektera varandra och inse att språket, våra båda vackra nationalspråk, är identitetens hjärta, en del av vår självbild och hela nationens port ut till resten av världen.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä muutamalla kansanedustajalla oli tänään koululaisia käymässä, ja oli aika herkullinen päivä tietysti kysyä heidän mielipidettään. Ja kyllä siellä yksimielisesti korostettiin valinnaisuutta, ja minusta edustaja Sankelon näkemys siitä, että on kaksi pakollista mutta valinnaista kieltä, on siinä mielessä hyvä, että jos mennään kokonaan vapaaehtoisuuteen, niin se kieltenopiskelu kyllä jää silloin liian vähälle.

Mutta itse asiassa olen kiinnostunut opetusministerin mielipiteestä: millä tavalla te aikaistaisitte lasten kieltenopiskelua, koska se on monessa puheenvuorossa tullut esille ja se tuli näitten koululaisten puheenvuoroissa hyvin voimakkaasti esille?

Sitten kysyn toisen kysymyksen: kannatatteko te englanninkielisten päiväkotien lisäämistä huomattavasti tässä maassa, koska kai meidän kaikkien täytyy myöntää, että englannin kieli on nimenomaan maailman työkieli? Siitä ei pääse mihinkään, se dominoi, ja näin se varmaankin tulee olemaan.

Sitten kysyn, mitä me opetuksessa voimme tehdä, että meidän lapset oppivat ilmaisemaan itseään ilman pelkoa vieraalla kielellä ja ymmärtämään, ei niinkään, että tuleeko jotain virheitä, vaan että he rohkenevat tekemään sen, mitä maailmalla pitää tehdä.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Jag talar bara finska och därför, siksi, puhun seuraavaa:

EU-vaalit ovat parhaillaan käynnissä, ja olen ymmärtänyt edustaja Jalosen tapaan, ettei Brysselissä pärjää puhumalla pelkästään suomea tai ruotsin kieltä. Brysselissä on kova sana osata esimerkiksi englantia tai ranskaa. Tästäkin tarkastelukulmasta katsoen totean, että ruotsin kieli tulee säätää vapaaehtoiseksi eli valinnaiseksi kuten saksa, ranska, espanja ja venäjä.

Lisäksi totean, että ruotsin kielen määrääminen aikoinaan pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa oli poliittinen päätös ja ratkaisu. Tällöin ei huomioitu sen enempää pedagogisia kuin koulutuspoliittisiakaan näkökohtia. Nyt on aika, arvoisa puhemies, ja oikea hetki tehdä uusi poliittinen päätös ja määrätä ruotsin kieli valinnaiseksi kieleksi Suomen koululaitoksessa.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Jag ville först kommentera riksdagsledamot Jalonen, som tyckte att man inte behöver svenska i Bryssel.

EU:ssahan Pohjoismaiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, joten kyllä siitä ruotsin kielen taidosta on hyötyä myös siellä Brysselin käytävillä.

Ja sitten toinen asia, kun puhutaan tästä valinnanvaraisuudesta: Onhan se tietenkin niin, että jos lapsilta ja nuorilta kysytään, että haluatteko opiskella sitä ja tätä, niin jos he kokevat, että joku aine on vaikea, tietenkin he vastaavat, että no, en mielellään halua. Näin myös minun lapseni varmasti ajattelevat, kun puhutaan suomen kielen opiskelusta. Se on myös heille vaikeata, mutta kyllä minä heille silloin kerron tietenkin, selitän, miksi se on heille tärkeätä, ja juuri sen, että se avaa mahdollisuuksia ja Suomi on kaksikielinen maa. Aivan niin kuin (Puhemies koputtaa) täällä joku aikaisemmin totesi, että heidän lapsensa vasta aika isoina huomasivat, (Puhemies koputtaa) että Suomi on kaksikielinen maa, aivan samalla tavalla minun lapseni sen huomasivat. He hyvin kauan, 5—6 vuoden ikäiseen asti uskoivat, (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) että vain ruotsi oli kansalliskieli täällä Suomessa.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että tämä on kaksikielinen maa, on ruotsi ja suomi, mutta se ei ole ristiriidassa nyt tämän kansalaisaloitteen kanssa.

Sitten usein täällä puhutaan historian ja kulttuurin merkityksestä. Historia on mennyttä, ja sitä opetetaan edelleen historian tunneilla, niin että kyllä meidän on katsottava tulevaisuuteen.

No, yleensähän eka kielenä on englanti. Kun kävin tammikuulla muutamissa kouluissa ja kysyin, että mitä viestiä viedään, niin kyllä se yksioikoisesti oli näillä peruskoululaisilla, että tämä ruotsi pois.

Eli kun me puhumme täällä eduskunnassa usein tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta ja vapaudesta, niin kyllä minäkin katsoisin, että olisi tämä valinnaisuus: olisi sitten venäjä, saksa, englanti, espanja, jotka olisivat näitä valinnaisia kieliä. Ja ihan käytännössä ainakin yrittäjillä, jotka lähtevät esimerkiksi Ruotsiin, se kieli on kyllä englanti eikä siellä puhuta keskenänsä ruotsia.

Kyllä toivoisin, että tämä kansalaisaloite menee läpi. Silti tänä päivänä, (Puhemies koputtaa) niin kauan kuin ei perustuslakia muuteta, meillä on virallisesti ruotsi ja suomi, ja kunnioitan tätä kyllä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä olen kysynyt nuorilta ja yleisestikin on kysytty nuorilta, mitä he tulevaisuutta varten haluavat oppia koulussa, niin sieltä tulee tällaisia asioita kuin tiedonhankkimistaidot, vuorovaikutus ja kielet. (Lea Mäkipää: Kielet, ei ruotsi!) — Kielet. Kun olen kysynyt myöskin tästä ruotsin kielestä, niin kyllä he ovat sitä mieltä, että ruotsia pitää osata.

Mutta meidän pitää, arvoisa puhemies, olla tässä maassa kyllä todella huolissamme, oikeasti huolissamme, tästä kielipuolisuudestamme, me osaamme niin vähän erilaisia kieliä. Meidän vientimme edellyttäisi enemmän kielitarjontaa, ja myöskin Ruotsi on hyvin tärkeä vientimaakohde ja kauppakohteemme. Nämä säännökset jo nyt sallivat kaiken tämän, mistä edellinen edustaja puhui, me voimme lukea kieliä vaikka kuinka paljon, mutta käytännössä kunnat eivät tarjoa niitä. Mitä pitäisi tehdä? (Puhemies: Nyt on minuutti mennyt!)

Kielisuihku olisi hyvä jo ykkösluokalla opsiin laittaa. Aikooko ministeri, kun opseja ollaan valmistamassa, laittaa sinne opseihin kielisuihkua joukkoon?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Mikään kielitaito ei ole hyödytöntä. Monipuolinen kielitaito on arvokasta pääomaa, ja tämä aloite mahdollistaa välttämättömän kansalaiskeskustelun. Mutta on täysin aiheettomia huolia, jos puhutaan siitä, että meidän pohjoismaiset kanssakäymisemme ohentuisivat tai ruotsinkieliset saisivat liian vähän palvelua tai kaupalliset kontaktit vähenisivät. Kun ruotsi on vapaaehtoinen, niin ne ihmiset ovat kyllä sitten motivoituneita sitä oppimaan, ja lukiossa olisi taatusti pakolliset kurssit ruotsin kielessä.

Sen sijaan puolileikillisesti, puolivakavasti, sanoisin, että äärimmäisen tärkeä olisi pakollinen latina. Sehän olisi portti indoeurooppalaisten kielten oppimiseen, ja oppisi kielioppia ja kielen rakennetta paremmin. (Puhemies koputtaa) Tämmöistä pitäisi miettiä vakavasti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten ministeri Kiuru, 3 minuuttia paikalta.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin teen tunnustuksen heti alkuun, että olen puolueellinen tässä keskustelussa, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka rakastavat erilaisia kieliä. (Pertti Virtanen: Niin mekin kuulumme!) Olen aina uskonut, että kieliä pitää oppia, ja itse olen saanut oppia ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, viroa ja vieläpä venäjääkin, ja uskon, että on tärkeää hallita monia eri kieliä, jotta pärjää. Siltä osin uskon myös, että tulevan sukupolven pitää oppia kieliä, ja sitä kautta olen puolueellinen tässä keskustelussa, koska ajattelen, että kieliä pitää oppia (Pertti Virtanen: No niinhän mekin halutaan!) ja niitä voi oppia.

Toinen tunnustus tähän alkuun on se, että minullakin on koulussa ollut yksi pakkoaine. Se ei suinkaan ollut ruotsi, vaan se oli kemia. Mutta olen erittäin tyytyväinen, että sain siitä ensimmäisellä kerralla kokeessa hylätyn lukiossa ja jouduin todella ottamaan kemian, pakkokemian, kesäaikana niin sanotusti laiskanläksylle ja olen oppinut siitä sen verran, että kyllä kemiaa pitää opiskella.

Tästä syystä ajattelen näin, että minulle on ollut henkilökohtaisesti paljon hyötyä ruotsista — kolmas tunnustus — koska olen myöskin saanut tutustua ruotsalaiseen poikaystävään nuorena juuri siksi, että osasin edes muutaman sanan heti alkuun ruotsia. Tuo kielitaito teki kyllä elämästä hiukan helpompaa.

Hyvät kansanedustajat, ajattelen, että tässä keskustelussa on tullut niin hyvin muutamia asioita esiin, että todetaan nyt ensin, että suomalainen koululaitos ei vain voi venyä siihen, että kaikki olisi vapaaehtoista. Jos me kysymme nuoriltamme, mitä he haluaisivat, niin on aivan selvää, oli se sitten vaikka lukion tuntijakoon liit- tyen, että lukiolaiset ajavat aika laajaa valinnaisuutta. Tosiasiassa kuitenkin ollaan katsottu, että on tärkeätä, että on myös aineita, joita on pakko opiskella, ja meidän täytyy kansakuntana ymmärtää isompi kuva, että tietyt pakolliset sivistyksen asiat pitävät tämän maan kasassa ja sitä kautta yleissivistys on laajaa, ja se perustuu ei vain vapaaehtoisuuteen vaan siihen, että koko ikäluokka aina oppii tietyt asiat. Siksi tämä vapaaehtoisuus-, valinnaisuuskeskustelu ei ole aina kauhean hyvä asia, koska meidän täytyy muistaa, että asioita joutuu koulussa opiskelemaan myös siksi, että se on tärkeää. (Pertti Virtanen: Nythän tää keskustelu vasta alkoi!)

Sitten toinen näkökulma on se, että jos me ajattelemme tätä pakollisuutta, vapaaehtoisuutta, niin me olemme monesti siinä tilanteessa, että koulussa tänä päivänä pakko ei huvita. Mutta koulua ei pelasteta sillä, että pakkoa ei ole ollenkaan. Oppiminen on aina kokemus, jossa lähdetään siitä liikkeelle, että myöskin pakollisesta voi tehdä kiinnostavaa. Ja nyt tämä on koko koululaitoksen isoin haaste, miten tämä tehdään, ei vain ruotsin kielessä vaan monessa muussakin. Siksi minä komppaan edustajien Haapanen, Peltonen ja Paloniemi ajattelua juuri siitä, miten me opetamme, miten me paremmin teemme. Se on tämän päivän iso kysymys.

Edustaja Harkimolla oli erittäin tärkeä huomio, voisiko aloittaa jo aikaisemmin kielen opinnot, ja ylipäänsäkin koko tämä kokonaisuus. Kyllä pitäisi, minä uskon todella siihen. Mutta pitäisi kiinnittää huomio myös siihen, että ruotsinkieliset lapset voisivat jo opiskella myöskin (Puhemies koputtaa) yhtä vahvasti toista kotimaista kieltä, ja siitä meillä on hyviä kokemuksia. (Puhemies koputtaa) Ja minä arvostan myös sitä näkemystä, jonka toitte tähän keskusteluun.

Lopuksi, puhemies, on sanottava, että minä kiitän edustaja Donneria. Te olette oikealla asialla, sillä tämä ei nimittäin koske vain kaikkia kieliä, vaan on hienoa, että te olette joutunut pakosta olemaan palveluksessa Porissa ja oppinut myös (Puhemies koputtaa) Porin murretta. Se tuo aina elämään sisältöä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta.

Minäkin ajattelin jakaa muutaman oman kokemuksen nyt tässä salissa. Minulla oli se onni, että minun äitini oli alusta perin kaksikielinen. Minun toinen isovanhempi oli suomenkielinen, toinen ruotsinkielinen. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että minulle on annettu se mahdollisuus opetella molempia kieliä alusta lähtien.

Mutta on suunnattoman tärkeätä, että meillä kouluissa myös suomen kielen opetus on hyvää. Tänä päivänä on tilanne se, että monella ruotsinkielisellä oppilaalla on suunnattoman suuria vaikeuksia suomen kielen oppimisen kanssa varsinkin Pohjanmaalla. Kun tässä on nyt puhuttu siitä, että opetusmenetelmiä pitää kehittää, niin olen siinä mielessä samaa mieltä, ja se koskee myös suomen kielen opetusta ruotsinkielisissä kouluissa. Yleensä on niin, että kun pohjanmaalainen on kirjoittanut ylioppilaskirjoitukset, niin eniten hän pelkää sitä, että suomen kielen kokeesta tulee huono arvosana.

Tässä mielessä kielikylpyä pitää yrittää levittää enemmän kuin tänä päivänä. Se tulee myös meidän kansalliskielistrategiassamme hyvin esille. Omassa kotikaupungissani Pietarsaaressa meillä on kielikylpykoulu, jossa ruotsinkieliset lapset voivat käydä koulua suomeksi ja suomenkieliset ruotsiksi. Ne ovat samassa rakennuksessa jopa. Se on osoittautunut erittäin hyväksi. Mutta siellä on kanssa tilanne se, että kieliryhmät ovat hyvin tasaiset. Siellä on myös englanninkielinen päiväkoti ja niin edelleen. Elikkä kieliä ei voi koskaan osata liikaa.

Sitten tässä on väitetty, että Brysselissä ei tarvittaisi ruotsia tai siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvät edustajat, voin vain kertoa teille, että minulle on erittäin suuri etu siitä, että pystyn keskustelemaan vaivattomasti minun Ruotsin kollegani ja Tanskan kollegani kanssa. Siitä on erinomaista hyötyä myös Suomelle. On myös niin, että kun pystytään keskustelemaan sillä pohjoismaisella kielellä, niin syntyy myös sellaista keskustelua, joka tavallaan yhdistää enemmän, ja sitä kautta syntyy myös vuorovaikutusta ja me voimme yhdessä tehdä enemmän myös Bryssel-areenalla. Tämä on se totuus.

Sitten tässä puhuttiin siitä, että ei pitäisi myöskään olla pakkosuomea. Vastustan sitä yli kaiken. Minun mielestäni jokaisen lapsen tässä maassa pitää opiskella suomea. En voi ajatella mitään muuta. Se on minulle vieras ajatus, että tässä maassa voisi käydä koulunsa ilman yhtään suomen kielen opetusta. Varjeltakoon meitä siltä. (Juho Eerola: I Åland det är möjligt!)

Sitten vielä tästä Itä-Suomesta. Nykylainsäädännön mukaan on mahdollista, että Itä-Suomessa kunnat voivat tarjota myös venäjän kielen. Se ei ole mahdotonta. Se on vain kunnista itsestään kiinni.

Sitten ihan viimeiseksi, puhemies: En ole myöskään minä vielä nähnyt yhtään sellaista henkilöä tässä maailmassa, joka valittaisi, että osaa liikaa kieliä. Kielet avaavat ovia. Me tarvitsemme tässä hyvässä maassamme kielitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät hyvin toimimaan globaaliareenalla, (Puhemies koputtaa) ja meidän pitää luoda mahdollisuudet jokaiselle suomalaiselle olla mukana tässä kehittämässä itseään ja kehittämässä Suomea.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä on yhden puolueen edustajia täällä vajaa kymmenkunta pyytänyt puheenvuoroja. Eli mennään 10 minuuttia ja sitten siirrytään puhujalistaan.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuli vain mieleen, että mitähän saamelaiset ovat mieltä, jos he tätä keskustelua kuuntelevat.

Edustaja Kalliorinne toi esille, että parisuhde voi kariutua mitä ihmeellisimpiin asioihin, mutta kyllä se voi kariutua se perheen elättäjän tehtä-väkin. Tässä virkakelpoisuusvaatimuksessa on tämä ruotsin kielen vaatimus, ja kun poliisihallintoa uudistettiin, niin monesta poliisilaitoksesta tuli yhtäkkiä kaksikielinen poliisilaitos. On sellaisia tilanteita, että monta monta vuotta ansiokkaasti poliisityötä tehneet konstaapelit ovat yhtäkkiä kelvottomia omiin virkoihinsa, kun heillä ei ole tätä ruotsin kielen tutkintoa. (Ari Jalonen: Muun muassa Raumalla näin!) Onko tämä nyt oikein kohtuullista, että tällaiset kaverit, joittenka poliisin ammattitaito ei suinkaan ole mihinkään siitä kadonnut, joutuvat tekemään (Puhemies koputtaa) tämän tutkinnon, että pääsevät hakemaan omaa virkaansa? Ei tässä kyllä minun mielestäni tasa-arvon kanssa ole juuri mitään tekemistä.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu vähän oudolta, että täällä, ilmeisen tietoisesti toki, sekoitetaan näitä asioita. Eihän täällä kukaan ole ruotsin puhumista tai opiskelua kieltämässä, ainoastaan sen pakko-opetuksen sille osalle kansaa, joka sitä ei halua opiskella, niin että ei tässä kenenkään identiteettiä olla minnekään varastamassa.

Pakkoruotsi tuli reilut 40 vuotta sitten, ja sitä ennen ei ollut pakkoruotsia ja silti saatiin kaikki ruotsinkielisten palvelut vallan hyvin turvattua. Ne palvelut turvattiin kielivähemmistön omasta keskuudesta ponnistavien lääkärien ja muiden virkamiesten toimesta. Näinhän tämä tilanne on käytännössä nytkin. Ei ruotsinkielisten palveluja turvata missään sillä, että on pakkoruotsia koulussa. Peruskoulupohjalta ei näitä palveluita kyllä turvata.

Tämä oli hieno kuulla, ministeri Henriksson, että kaikille suomalaisille Suomessa asuville lapsille opetetaan suomea. Toivottavasti tämä koskee tulevaisuudessa myös Ahvenanmaata.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet edustajat ovat ehdottaneet, että lapset alkaisivat opetella kieliä jo vähän nuorempana, ja se on hyvin kannatettava ajatus.

Itse olen lukenut kahdeksan vuotta aikoinani ruotsin kieltä ja jotenkin sitä välttävästi osaan. Ei voi sanoa, että se on huono asia. Se on ihan hyvä asia, ja siitä on ollut hyötyä.

Mutta Suomi kansainvälistyy. Me tarvitsemme eri kieliä. Sen valinnan pitäisi olla vapaaehtoista, mikä kieli se on. Tämä pakkoruotsi sanana on jo sellainen, että se nostaa karvat pystyyn. Se on aika rankka sana. (Raija Vahasalo: Kuka on keksinyt? — Sosialidemokraattien ryhmästä: Ei käytetä sitä sitten!)

Kysyisinkin ministeri Henrikssonilta ja ministeri Kiurulta, että eikö se ruotsin kielen suosio nousisi myös opiskelijoiden ja lasten keskuudessa ja he valitsisivat sen ruotsin, jos se olisi vapaaehtoinen eikä semmoinen pakkopaita.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritykset määrittävät työntekijöiden kielelliset pätevyysvaatimukset käytännön tarpeiden mukaan. Jokainen työntekijä ja yritysjohtaja ymmärtää, että menettely on erittäin järkevä. Sama ei kuitenkaan päde pakkoruotsiin. Kerron yhden käytännön esimerkin.

Minuun otti yhteyttä henkilö, joka on työskennellyt itärajalla valtion palveluksessa kolme vuosikymmentä. Tuona aikana hän on vain yhden kerran tarvinnut ruotsin kieltä. Sen sijaan venäjää hän tarvitsee jatkuvasti, joka tunti. Siitä huolimatta pakollisena pätevyysvaatimuksena on ruotsin kielen taito, ei muiden kielien, tässä erityistapauksessa venäjän kielen, taito.

Tämä on vain yksi esimerkki. Se kuitenkin osoittaa, että pakkoruotsi johtaa aivan järjettömiin tilanteisiin erityisesti meillä Etelä-Karjalassa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mikäli kansan enemmistön hartaaseen toiveeseen tehdä ruotsin kielen opiskelusta vapaaehtoista ei suhtauduta eduskunnassa myönteisesti vaan vedotaan esimerkiksi siihen, että ruotsi on Suomen virallinen kieli, pidän selvänä ja luonnollisena, että seuraavaksi tullaan kansalaisten toimesta vaatimaan ruotsin kielen virallisen aseman poistamista ja muuttamista vähemmistökielen asemaan.

Voimme siis nyt valita täällä eduskunnassa, haluammeko sopeutua kansan enemmistön vaatimuksiin hyvällä ja rakentavasti vaiko emme. Mutta emme voi millään tekosyyllä väistää väistämätöntä. Minusta on selvä asia, että on tullut aika tunnustaa tosiasiat ja korjata asiantila, joka ei vastaa kansan enemmistön tahtoa. Voimme valita, tapahtuuko muutos kansalaisaloitteen perusteella vai aikanaan vaalien kautta, sillä asia on ja pysyy esityslistalla. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii sekin perussuomalaisille vallan mainiosti.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että tästä ei tule hallituskuriasiaa. Minä nimittäin oletan, että myöskään tästä homoliittoaloitteesta ei tule hallituskuriasiaa. Nämä ovat kansalaisaloitteita eivätkä hallitusohjelma-asioita, mutta sitä mieltä minä olen, että tämmöiset pitäisi ratkaista kansanäänestyksillä.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsia perustellaan mantran lailla sillä, että Suomi on osa Pohjolaa ja ruotsin kieli on avainasemassa pohjoismaisessa yhteistyössä.

Ensiksi on todettava, että muissa Pohjoismaissa Suomea ei edes aina lasketa Pohjoismaihin kuuluvaksi. No, me olemmekin suomalais-ugrilainen kansa, emme viikinkejä.

Toiseksi, olisi meille parempi, mikäli pyrkisimme käyttämään pohjoismaisen yhteistyön kielenä enemmän englantia, niin kuin kaupankäynnissä tehdään. Näin korostettaisiin yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, kun kukaan ei saisi etulyöntiasemaa oman äidinkielensä käyttämisestä. Monissa yhteyksissä näin tapahtuukin. Sanon vain nimen Nordefco — pohjoismaisen puolustusyhteistyön kieli on jo englanti.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On se tuo ruotsin kieli kummallinen taito. Kun sen oppi esimerkiksi edustaja Donner, hänelle annettiin saman tien valta lajitella meitä viisaisiin ja tyhmiin. Minä kuulun tähän tyhmään porukkaan varmaan sitten.

Annan esimerkin: Jos minä työnantajana palkkaan Närpiöstä meille töihin kaverin, minä en pärjää suomen kielellä hänen kanssaan. Elikkä me, niin kuin Evilä lähtee hyppäämään tuonne pituutta, samalta viivalta joudumme hyppäämään. Missä se suomen kielen opetus siellä Närpiössä ja muualla on? Se ei ainakaan käytännössä toteudu millään tavalla.

Ja vielä semmoinen esimerkki, että meillä on Ruotsiin paljon kauppaa, ja siellä työssä on kaveri, joka osaa hyvin ruotsia. Koskaan he eivät puhu ruotsiksi vaan englanniksi.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kansalaisaloite on ihan täällä järjestänyt vilkkaan keskustelun, ja minunkin täytyy tuossa oma mielipiteeni sanoa. Näen, että pakko on erittäin huono sana, ja kun ajatellaan, että meillä laidat ovat länsi ja itä, ja tulen tuolta Itä-Suomen puolelta, niin kyllä minä mielelläni näkisin, että meidän alueella sitten venäjä olisi se pääjuttu, jota opetettaisiin siellä. Tosin ministeri Henriksson sanoi, että se on tänäkin päivänä mahdollista, mutta siellä on ruotsi edelleen, ja silloin se voisi olla valinnaisena kielenä.

Kun mietitään, että ollaan kasvusuunnitelmia ja muita tekemässä, niin meillä siellä idän puolella on juuri Venäjä suuri mahdollisuus, ja silloin tätä kielipuolta tarvitaan siinä asiassa, ja näin näissä täytyisi edetä. Ei pakolla vaan vapaaehtoisuudella, ja silloin alueet katsottuna.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä viimeinen debattipuheenvuoro, edustaja Östman, ja sitten siirrymme puhujalistaan.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useampaan otteeseen viitattu siihen, että tehdäkseen kauppaa Ruotsin puolella ei tarvitse ruotsin kielen taitoa vaan pärjätään hyvin englanniksi. Kyllä se varmasti näin on, kyllä ruotsalaiset osaavat englantia. Sitä en yhtään epäile. Mutta miettikää se asiakkaan näkökulmasta: Jos teille itsellenne tulee joku tarjoamaan tai on kaksi myyjää, molemmilla on yhtä laadukas tuote, kummalta te ostatte? Siltä, joka puhuu teille teidän omalla äidinkielellänne, vai siltä, joka puhuu vieraalla kielellä? Sama pätee varmasti myöskin Ruotsissa: sillä, joka taitaa ruotsin, on satavarmasti etulyöntiasema.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä ennen puheenvuorolistaa ministeri Kiuru haluaa käyttää äidinkielellään, Porin kielellä, puheenvuoron, ja vain 3 minuuttia. (Pertti Virtanen: Ja tällä kertaa ei lapsille vaan aikuisille!)

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä yritän siis puhua Porin kielellä, se on vähän vaikea haaste, (Pertti Virtanen: Aikuisille!) joten sovitaan, että minä yritän pysyä yleiskielisessä Porin murteessa.

Tässä on vielä joitakin puheenvuoroja, joita haluaisin kommentoida, eli tärkeä kysymys oli juuri se, mitä meidän pitäisi tehdä opetuksessa paremmin, jotta sitten nuoret jaksaisivat opiskella kaikkia oppiaineita koulussa. Edustaja Virolainen aikaisemmin käytti puheenvuoron myös uusista teknologioista. En tiedä, huomasitteko tätä puheenvuoroa, mutta minusta tärkeää on se, että meidän pitäisi kouluissa myös pystyä nuoret haastamaan ihan eri tavalla kielenopetuksessa. Teknologia tarjoaa jatkossa aivan erilaisia mahdollisuuksia kuin ne mahdollisuudet, jotka meille kuuna päivänä tarjottiin kielenopetukseen, ja minä uskon, että se tapa, että voidaan elävää kuvaa ja sitä elävää kieltä saada suoraan ruudulle, saada suoraan korviin kuultuna, on aivan toisella tavalla avaava kokemus, jota meille koskaan ei ollut tarjolla, mutta näille tuleville Suomen toivoille voidaan järjestää myös uudella teknologialla ihan erilaisia sisältöjä kieltenopetukseen. Juuri tätä työtä opetussuunnitelmissa nyt tehdään, kun niitä valmistellaan, jotta sitten startataan elokuussa 2016.

Ehkä tässä keskustelussa iso haaste on myös se, minkä edustaja Virtanen otti esiin, eli kouluissa ei viihdytä, ja se ei yksin ole yhden oppiaineen vika, tai yhden oppiaineen tulevaisuuden ratkaisemisessa ei missään tapauksessa pystytä sitä käänteentekevää kiinnostusta herättämään, että se lisäisi meidän lasten ja nuorten motivaatiota ainoastaan. Siltä osin se on koko peruskoulun iso haaste tällä hetkellä. Me emme laskeneet Pisa-tutkimustuloksissa niinkään, vaan siinä isossa kuvassa isoin haaste meillä on se, että koulussa ei viihdytä, ja siinä me olemme romahtaneet vuosien varrella, ja tämä on minusta se tärkein juttu, kun puhutaan Pisa-tutkimustuloksista, vaikkakin nuorten osaaminen on laskussa kaikissa ryhmissä.

Haluaisin vielä myös kommentoida edustaja Rundgrenille, kun hän otti esille sen, että riip-puen vähän, mistä suunnasta Suomea katsoo, meidän näkökulmamme ovat hieman erilaisia. Minä uskon totisesti, että Itä-Suomessa se haaste tulee siitä, että tarvitaan enemmän venäjän kielen osaamista ja siihenkin pitää pystyä pitkällä aikavälillä löytämään vastauksia. Olen avoinna kaikille niille ehdotuksille, joita on. Mutta tärkeää tietysti on, kun puhutaan niin sanotusta kielestä, joka on pakollisena ohjelmassa, että sille pitäisi olla sitten joitakin historiallisia taustoja, niin kuin meillä on monissa Euroopan maissakin useampiakin kansallisia tai virallisia kieliä käytössä ja niitä kyllä opetetaan myöskin pakollisesti valtakunnallisella tasolla lähes kaikissa näissä maissa eli Belgiaa, Luxemburgia, Irlantia ja Sveitsiä ajatellen. Tämä johtaa sitten tietysti siihen, että Rundgrenin näkökulma juuri tästä pitkästä rajasta myöskin Ruotsin kanssa haastaa meidät (Puhemies koputtaa) miettimään, millä tavalla tätä pohjoista ulottuvuutta myös koulutyössä pitää muistaa varjella, jotta nuoret sitten osaavat myöskin käyttää etua hyväkseen.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Kiitoksia ministerille, ja nyt sitten pääsemme tähän puhujalistaan ensimmäistä kertaa.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelua pakkoruotsin tarpeellisuudesta on käyty pitkään. Keskustelu sai vauhtia, kun edellisen hallituksen pääministeri Mari Kiviniemi otti asiaan kantaa. Hänen mukaansa Kaakkois-Suomessa pakkoruotsin opiskelu voitaisiin korvata venäjän kielen opiskelulla. Entinen pääministeri Paavo Lipponen puuttui ideointiin omalla mielipiteellään puolustaen nykyistä käytäntöä. Molemmissa, niin Kiviniemen kuin Lipposen, linjoissa on omat ymmärrettävät kohtansa.

On muistettava, että juuri Lipposen hallitus poisti ruotsin kielen pakollisuuden ylioppilaskirjoituksista. Kiviniemi osoitti omalla esityksellään ymmärrystä Kaakkois-Suomen asenteille ja todellisuudelle ruotsin kielen tarpeellisuudesta ja pyrki etsimään tilanteeseen uutta avausta. Lipposen antama kritiikki Kiviniemen linjausta kohtaan oli osuva siinä määrin, että olisi järjetön ajatus, että kaakkoiskulma pakotettaisiin venäjän kielen opiskeluun muiden opiskellessa ruotsia. Niin asia ei todellakaan voisi olla ja omassa mielettömyydessään epätasa-arvoistaisi väestöä työvoiman sijoittumisen ja liikkuvuuden osalta. En usko, että Kaakkois-Suomessa lämmetään yhtään enempää silloiselle Kiviniemen ajatukselle jos ei Lipposenkaan silloiselle puolustuspuheenvuorolle.

Arvoisa herra puhemies! Nykyaikana tarvitaan kielitaitoa. On kuitenkin totisinta totta, ettei kieltenopiskelu ole kaikille helppoa. Tämä tarkoittaa, että vanhoja käytäntöjä on pystyttävä tarkastelemaan uudelleen. Pakkoruotsin tai pakkovenäjän sijaan keskustelu tulisi kääntää kahden pakollisen kielivalinnan suuntaan, sillä jokainen kieli on tärkeä. Vapaa kielikori ja sen koko ovat tämän päivän maailmassa kestävä tie. Pakkoa siinä on siis vain opiskeltavien kielten vähimmäismäärä.

Arvoisa herra puhemies! Nykyaikaa ja tulevaisuutta on, että kieliä opiskellaan. Siihen kuitenkin liittyy mielestäni olennaisesti valinnan-vapaus. Opetussuunnitelmaa kieltenopetuksen osalta tulisi kehittää kielikorin suuntaan, josta nuori voisi valita omat mieltymyksensä tai tulevaisuudensuunnitelmansa huomioiden toisen opiskeltavan kielen yleiskieli englannin lisäksi. Valittavissa voisivat olla niin keskusteluissa esillä olleet ruotsi ja venäjä kuin myös saksa ja espanja ja niin edelleen. Tämän lisäksi tulisi edelleenkin olla mahdollista valita vapaaehtoisia kielikursseja, jotta ne, joille kieltenopiskelu on helppoa ja mieluisaa, voisivat kehittää omaa kielitaitoaan haluamallaan tavalla.

En puolusta pakkoruotsia. En myöskään innostu ajatuksesta korvata ruotsin opetus pakkovenäjällä. Minun linjani on: kaksi vierasta kieltä.

Asia näyttäytyy eri lailla eri alueilla ja konkretisoituu itäisillä rajoillamme, missä esimerkiksi pätevien ja asiansa osaavien tullimiesten nimittäminen virkoihin on vaikeaa. Venäjää taitava ja näppärä autonasentaja olisi tehokas ajoneuvojen alustarkastuksissa, mutta ruotsin kielen riittävä taito ei anna mahdollisuutta virkamieheksi nimittämiselle. (Puhemies koputtaa)

Kielikysymys on yksi niistä asioista, jotka nostavat tunteita. Haluan erityisesti korostaa, et-ten ole polkemassa minkään kielivähemmistön oikeuksia. Lähestymiskulmani on rationaalinen ja vapaata valinnaisuutta korostava. Päätöksen-teon pohjaksi ei riitä toteamus "näin on ollut ennenkin". Tästäkin aiheesta on kyettävä keskustelemaan ja oppimaan. Johtopäätöksenä voi olla muutos. Sitä ei voi lähtökohtaisesti sulkea pois ja syyllistää keskusteluun osallistuneita. Siksi me olemme täällä.

Oleellista on, millä tavoin innostamme (Puhemies koputtaa) lapsemme kielenopiskeluun, millä tavoin lapsemme kokisivat onnistuvansa kielen oppimisessa. (Puhemies koputtaa) Siksi pohdimme edustaja Modigin kanssa, voisiko koulun opetusta ja arviointia muuttaa siten, että toinen kotimainen kieli olisi arvioituna hyväksytty, suoritettu -mallia. Lapset tarvitsevat onnistumisen tunnetta ja kielen puhumiseen rohkeutta ja iloa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Arvoisat edustajat, käytetään nyt jatkossa sitten kumpaa tahansa Suomen valtakunnan virallista kieltä, niin käytetään sitä 3 minuutin puheenvuorojen puitteissa.

Tätä tavoittelee edustaja Tossavainen. Olkaa hyvä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Svenska nu -järjestö on aktiivinen pakkoruotsittaja. Esimerkiksi muutama päivä sitten kolahti postiluukkuun mainos, jossa yritettiin perustella pakkoruotsia. Siinä väitettiin, että pakkoruotsi on hyötyruotsi, koska olemme osa Pohjoismaita ja siksi meidän kaikkien pitää yrittää opetella ruotsin kieltä. Höpöpuhetta. Olin äsken Kööpenhaminassa ja asioin monenlaisissa paikoissa. Kaikkialla pärjäsin englannilla. Kerran kokeilin ruotsia, mutta myyjä vastasi englanniksi.

Pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään englantia yleisesti. Esimerkiksi pohjoismainen pankkikonserni Nordea käyttää englantia sisäisenä kielenään valtioiden välillä. Myös Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä pakkoruotsi on tässä ajassa ja varsinkin tulevaisuudessa tarpeeton. EK:n mielestä meillä pitäisi sen sijaan opettaa nykyistä enemmän hyödyllisiä maailmankieliä, kuten esimerkiksi espanjaa, saksaa, ranskaa, arabiaa ja vaikkapa kiinaa.

Svenska nu väittää, että pakkoruotsin kannattaminen on osoitus suvaitsevaisuudesta. Väite menee lähinnä hirtehishuumorin piikkiin. Kuinka ihmisten pakottaminen vastentahtoisesti johonkin heille lähes hyödyttömään pakkoruotsin opiskeluun olisi osoitus suvaitsevaisuudesta? Ei toki mitenkään.

Edelleen Svenska nu väittää, että ruotsin kielen taito luo tasa-arvoa. Tämäkin on jokseenkin mahdoton väite. Nykyisessä globaalissa maailmassa pitää osata puhua maailmankieliä. Nyt pakkoruotsi vähentää hyödyllisten kielien opiskelua. Näin ollen pakkoruotsi luo epätasa-arvoa.

Kaiken kaikkiaan Svenska nu kampanjoi voimakkaasti, eikä rahasta näytä olevan puutetta. Järjestön puheenjohtaja Paavo Lipponen on leimannut pakkoruotsin vastustajat jopa henkisesti taantuneiksi. Mielestäni väite on hyvin epäasiallinen. Siksi mainittakoon, että Lipponen on palkittu RKP:n perustajan A. O. Freudenthalin nimeä kantavalla kunniamerkillä yhtenä perustajajäsenenä. Kyseinen herra suhtautui suomenkielisiin äärimmäisen rasistisesti.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan Natosta, usein todetaan, että pitää toimia kansan tahdon mukaisesti elikkä päättäjien pitää sanoa Nato-jäsenyydelle "ei", koska kansalaisten enemmistö on jäsenyyttä vastaan. Myös monia muita asioita kannatetaan tai vastustetaan sen perusteella, miten laaja kansan tuki niillä on, ja se on aivan oikein. Pakkoruotsia vastustaa kansalaisten selvä enemmistö. Miksi sitten ei haluta toimia kansan tahdon mukaisesti? Luultavasti siksi, että pakkoruotsittajien lobbaus toimii isolla rahalla ja tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi totean, että minulla tai muillakaan pakkoruotsin vastustajilla ei ole ollut, ei ole nyt eikä ole tulevaisuudessa mitään ruotsin kieltä vastaan. Haluamme vain vapaan kielivalinnan. Korostan myös, että kaksikielisillä seuduilla ruotsinkielisten kielelliset oikeudet on turvattava erittäin hyvin. Muualla Suomessa hyvin satunnaiset tarpeet voidaan hoitaa etätulkkauksen avulla. Se olisi jopa nykyistä parempi systeemi, sillä peruskoulun nykyinen pakkoruotsi ei johda käyttökelpoiseen kielitaitoon. Etätulkkaus on käyttökelpoinen myös muiden vähemmän puhuttujen kielten osalta.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tällä vauhdilla me ehkä täällä listan loppupuolella pääsemme siihen suositeltavaan 3 minuuttiin, mutta jatkamme harjoitusta määrätietoisesti kohti sitä.

Puhuja:

No, menikö se yli, vai?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No, hieman.

Elisabeth Nauclér /r:

Värderade herr talman! I Finland åker man till politikerveckan i Björneborg och i Sverige till politikerveckan i Almedalen. Själv har jag bara varit till politikerveckan i Baile Tusnad i Transsylvanien eller Tusnádfürdö, som det heter på minoritetens språk. När jag förra sommaren talade i en panel som behandlade det medborgarinitiativ som den ungerska minoriteten i Rumänien tagit för att få till stånd en minoritetspolitik inom EU, berättade jag att i Finland har vi också ett medborgarinitiativ, men om att få bort från skolschemat det språk som den ena språkgruppen i landet använder.

En ehkä kuvitellut, että se herättäisi mitään suurempaa arvostusta, mutta en kuitenkaan osannut odottaa saamaani reaktiota. Yhä uudestaan sain kuulla: "Tämä ei ole suomalainen kysymys, tämä on kansainvälinen asia." Suomi, maa, joka on meidän esikuvamme, maa, johon aina viittaamme, maa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, sekä kielellisiä oikeuksia että muita — Suomi ei siinä tapauksessa enää ole ihannemaamme, maa, jossa perustuslain mukaan on kaksi kansalliskieltä ja molemmat kielet koulujen lukujärjestyksessä. Tänään Suomi on tämä ihannemaa, mutta ei huomenna.

Ei sinänsä ole ainutlaatuista, että maan molemmat kielet sisältyvät lukujärjestykseen. Ei tarvitse mennä Norjaa pidemmälle. Siellä jokaisen on opittava myös vähemmistön kieli. Minä tiedän, olen eduskunnan ainoa maahanmuuttaja. Äidinkieleni on norja, ja isänkieleni on ruotsi.

Men det är inte bara för Ungern Finland är ett föregångsland. Finland är ett föregångsland för många minoriteter världen runt, och invånarnas vana vid att leva på gränsen och respektera varandra.

Hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä. Naapurin kielen osaaminen on yhteydenpidon tärkeä väline. Suomen poliitikkojen, virkamiesten ja ihan tavallisten ihmisten ruotsin kielen taitoa ei voi mitenkään yliarvioida, kun on kyse suhteista muihin Pohjoismaihin. Se on lahja ja aarre, jota meidän tulee vaalia. Sama koskee suhteita itään. Venäjän kielen taito on äärimmäisen arvokasta, ja lapset voivat oppia useita kieliä, jos heitä kasvatetaan oikeassa hengessä, nimittäin että kieli on rikkaus, josta on vain iloa.

Tiedämme, että jos tänä päivänä Suomessa koulujen lukujärjestyksessä olevia pakollisia aineita ei olisi, ei Suomi olisi ylimpien joukossa eri mittauksissa ja koulutusjärjestelmien vertailuissa maailmalla. En usko, että kukaan tässä salissa kannattaa vapaaehtoista koulua.

I september förra året beslutade riksdagen att avsätta 10 miljoner euro till en särskild jubileumsfond för att öka intresset för studier i ryska. Det är mycket, mycket positivt. Samtidigt finns det inga pengar för president Ahtisaaris nationalspråksstrategi. Vi har en ekonomisk kris och riksdagen måste spara, och då undrar jag om vi inte måste fundera på en nedskärning och omprioritering av medlen.

Arvoisa puhemies! Edustan Ahvenanmaata, aluetta, joka ikuisiksi ajoiksi on saanut kansainväliset takuut Genevessä 1921 siitä, että kaikki yhteydet maakunnan kanssa on hoidettava ruotsiksi. Voidaanko tämä lupaus pitää, jos Suomessa ei enää osata ruotsia? Kyllä sen täytyy olla mahdollista, mutta silloin tarvitaan koko ajan tulkkeja.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Jälleen yhden kansalaisaloitteen ottaminen eduskunnan käsiteltäväksi on askel oikeaan suuntaan demokratian elementtien vahvistamiseksi. Ja toiseksi, on ylipäätään tärkeää, että se kansalaisaloite käsittelee tätä teemaa ja päästään sitä vihdoin täällä tässä salissa käsittelemään.

Suomi on osa maailmantaloutta. Yrityksemme käyvät kauppaa kaikkialle maailmaan ja tarvitsevat siten monipuolisesti kielitaitoista työvoimaa. Globalisaation vauhdin kiihtyessä työelämän kielitaitotarpeet ovat vain kasvaneet. Tällä hetkellä uhkana on, että suomalaisten kielitaito jää yksipuoliseksi. Suomen korkeakouluista valmistuvat opiskelijat osaavatkin usein vain englantia ja ruotsia, ruotsiakin usein vain näennäisesti eikä työelämän vaatimusten edellyttämällä tavalla.

Vapaus on tärkeä itseisarvo koulutuksessa. Kieltenopiskelu tuottaa tuloksia, kun taustalla on oppilaan tai opiskelijan aito halu oppia kieltä. Valtiovallan ei tulisi kansalaisten puolesta liikaa määritellä, mitä kieliä näiden tulisi opiskella, sillä siitä kärsii motivaatio, josta oppiminen on lopulta kiinni. Vapaan kielivalinnan avulla voimme saada monipuolisesti kieliä osaavia työntekijöitä kansainvälisesti toimivien yritystemme voimavaraksi. Erityisen ongelmallinen ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on mielestäni korkeakouluissa ja ammatillisissa opinnoissa, joissa pakollisuus koskee kaikkia paitsi niitä, jotka ovat saaneet koulusivistyksensä ulkomailla. Suomessa on tämän vuoksi jo kasvava joukko henkilöitä, joilta puuttuu vain suoritusmerkintä ruotsin kurssista, eivätkä he siksi voi hakea julkisia virkoja. Samaan aikaan ruotsin kielen pakollisuuteen liittyvä erivapaus jatko-opinnoissa koskee jopa lapsena Suomeen saapuneita maahanmuuttajia, jotka ovat kuitenkin saaneet koulusivistyksensä suomalaisessa peruskoulussa.

Ruotsin kieli ei ole yhdentekevä kieli. Suomalaisilla olisi kannustimia opiskella ruotsia vielä senkin jälkeen, kun ruotsi tehdään vapaavalintaiseksi. Ruotsi on toinen kansalliskielemme, ja aivan kuten usein on todettu, se on olennainen osa maamme historiaa. Pohjoismainen viitekehys on edelleen tärkeä maallemme, ja poliittiset, kulttuuriset ja erityisesti kaupalliset siteemme Ruotsiin ovat erittäin tärkeät. Kaikkien näiden syiden vuoksi ruotsin osaaminen on vielä tulevaisuudessakin etu. Olennaista on kuitenkin se, että kaik-kien suomalaisten ei tarvitse osata ruotsia, erityisesti monipuolisen kielitaidon kustannuksella.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteessa yli 60 000 kansalaista vaatii ruotsin valinnaiseksi oppiaineeksi ja ruotsin pakollisuudesta luopumista. On arvioitu, että pakollista ruotsin opiskelua vastustaa noin kaksi kolmasosaa väestöstä. Tästä asiasta on keskusteltu siihen nähden ihmeellisen vähän. Harvemmin edes ajatellaan, mitä ruotsin pakollisuus tarkoittaa yksityiselle ihmiselle ja mitä tappiota siitä tulee suomenkieliselle yhteisölle. Lait ja tulkinnat sanelevat pitkälle sen, että suomenkielisten on pakko opiskella ruotsia. Ruotsinkielisillä ei ole vastaavaa pakkoa. Kieliryhmät ovat täysin eriarvoisia. Suomenkieliselle ruotsi ei ole toinen kotimainen vaan vieras kieli, niin kuin mikä tahansa muu kieli.

Pakkoruotsi aiheuttaa sen, että suomenkielisillä on suuri kielikuormitus, kun verrataan muihin eurooppalaisiin. Usein oppilaat eivät ole motivoituneita opettelemaan ruotsia ja juuri ruotsin arvosanat ovat huonoja. He törmäävät ongelmiin jatkokoulutuksissa, joissa vaaditaan esimerkiksi virkamiehen ruotsin kielen taitoa. Yhä useammat tarvitsevat lisäpreppauskursseja tämän vaatimuksen täyttämiseen, ja oppilaitoksilla ei ole aina resursseja järjestää niitä niin nopeasti kuin pitäisi. Pahimmissa tapauksissa oppilaan tutkinto viivästyy tämän takia, ja oppilaitokselle lisäkurssien järjestäminen tarkoittaa lisäkustannuksia. Tämä tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Nykyinen pakkoruotsilainsäädäntö on muutenkin kallista. Siitä tulee isoja hallinnollisia kustannuksia valtiolle ja kunnille erityisesti alueilla, joilla ruotsia puhuvien määrä on pieni. Pakkoruotsin takia tulee paljon epäsuoria kustannuksia kansantaloudelle, kun koko väestön täytyy opiskella taloudellisesti vähämerkityksellistä kieltä — ja tässä taloustilanteessa vielä.

Missä työssä oikeasti tarvitaan ruotsia? Tarve perustuu johonkin mielikuvitusmaailmaan, jonka kielipolitiikka on luonut. Liikemaailmassa ruotsalaisten yhteistyökumppanien kanssa käydyt keskustelut ovat useimmiten englanniksi, koska suomalaisten ruotsin taito muutamaa harvaa lukuun ottamatta ei riitä neuvotteluihin. Ruotsin opiskelusta ei siis ole loppupeleissä edes hyötyä. Suuri enemmistö on sitä mieltä, että Suomessa voi elää ja työskennellä ruotsia osaamatta koko elinikänsä.

Tästä pakosta hyötyvät enimmäkseen ruotsinkieliset. Suomenkieliset kokevat, että on turhauttavaa pakolla opiskella ruotsia ja samanaikaisesti tietää, että kieltä ei juuri tarvitse myöhemmin. Ajan voisi käyttää jonkin toisen, hyödyllisemmän kielen — kuten venäjän, saksan tai espanjan ja niin edelleen — opiskeluun. Tämä pakko pelkästään lisää kansalaisten eriarvoisuutta.

Kannatan kansalaisaloitetta.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni historiatiedot perustuvat pakkoruotsi.net-sivuston antamiin tietoihin.

Suomen kielipolitiikan erityispiirteenä on ollut 1800-luvulta asti suomen ja ruotsin kielten virallinen asema. Asiasta päätettiin ensi kerran vuoden 1919 hallitusmuodon 14 §:ssä, johon maamme kaksikielisyys perustuu.

Ruotsin kieli on pakotteista peruskoulussa, lukiossa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Pakollisuudesta on syytä luopua ja säätää ruotsi samaan asemaan kuin englanti, ranska, saksa, espanja ja venäjä. Esimerkiksi peruskoululaisista 98 prosenttia opiskelee englantia A-kielenä.

Arvoisa puhemies! Ruotsin kielen pakollisuutta perustellaan yhteiskunnallisista ja akateemisista lähtökohdista. Näitä perusteluja en ymmärrä. Vetoaminen kulttuuriperintöön tai Ruotsin asemaan naapurimaana tai osana pohjoismaista yhteistyötä eivät riitä minulle perusteluksi säilyttää ruotsin kieli pakollisena, varsinkin kun tutkija Nikin tutkimus vuodelta 1998 kertoo, että neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan on esittänyt toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi. Ruotsin kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa oli aikoinaan poliittinen ratkaisu, kuten aiemmin olen jo todennut. Tällöin ei huomioitu sen enempää pedagogisia kuin koulutuspoliittisia näkökohtia. Lappalainen 1985 ja Nikki 1998 ovat näin todenneet.

Arvoisa puhemies! Nyt on oikea aika ja hetki tehdä uusi poliittinen päätös ja määrätä ruotsin kieli valinnaiseksi kieleksi Suomen koululaitoksessa.

Suomen perustuslain 17 §:n mukaan suomi ja ruotsi ovat Suomen kansalliskielet. Samassa perustuslain pykälässä todetaan myös, että saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisissa on säädetty lailla. Arvoisa puhemies, minä vain lopuksi kysyn: onko tässä asiassa onnistuttu Suomessa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite ruotsin kielen opiskelun tekemisestä valinnaiseksi on tervetullut vaatimus kansan syviltä riveiltä tänne eduskuntaan. Aloite edustaa tervettä arkijärkeä, jota meidän eduskunnassa tulee edistää kaikin mahdollisin laillisin keinoin ja kaikin voimin, joita meillä on.

Ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksista on kyettävä huolehtimaan ilman sitä pakkoa, että kaikkien suomalaisten tulee kouluissa ja oppilaitoksissa opiskella ruotsin kieltä. Kyse on resursseista, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Mikäli tähän on kyetty Suomessa ennen pakkoruotsin synnyttämistä takavuosikymmeninä, miksi siihen ei muka kyettäisi nyt ja tulevaisuudessa? Jos ei kyetä, emmehän me voi keinotekoisesti ja kustannuksista piittaamatta tekohengittää yhtä vähemmistökulttuuria, mikäli tässä on siis pohjimmiltaan kyse siitä. Emme voi tehdä päätöksiä koko kansan puolesta tunteella vaan järjellä, ja siitä pakkoruotsin poistamisessa kouluista on myös kyse.

Lisäksi, kun halutaan panostaa kansainväliseen kanssakäymiseen yhä globaalimmassa maailmassa, ei voi olla niin kuin nyt on, että me pakottamalla opiskelemaan ruotsia kavennamme suomalaisten lasten ja nuorten tosiasiallisia mahdollisuuksia opetella ja osata maailmankieliä ja näin edetä sekä työurallaan että henkilökohtaisesti.

Kannatan sitä, että pakollista olisi opiskella vain omaa äidinkieltään sekä nykykäytännöstä poiketen vain yhtä vierasta kieltä sen lisäksi. Perustelen tätä sillä, että kaikilla ei ole niin sanottua kielipäätä eivätkä kaikki ylipäätänsä ole erityisen lahjakkaita oppimaan, ja silloin on parempi keskittyä vaikka vain yhden vieraan kielen opiskeluun useamman sijasta.

Ilmeisesti tässä salissa on täysin ummistettu silmät yhä kasvavilta oppimisvaikeuksilta ja käytöshäiriöiltä, joita koulumaailmassa esiintyy ja jotka haastavat ruusunpunaiset utopiat kielikylvyistä ja kielisuihkuista sekä yhä aiemmin aloitettavasta pakko-oppimisesta, jossa ajatellaan ihmisen päähän voitavan kaataa tietoa ja osaamista. Ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta kannattava osa eduskunnasta on vieraantunut todellisuudesta hämmästyttävällä tavalla. Keskustelu aloitteesta on ollut älyllisesti epärehellisellä tasolla ja perustunut lähinnä tunteisiin vetoamiseen.

Ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei loukkaa kenenkään oikeuksia, kunhan äidinkielenään ruotsin kieltä puhuvilla suomalaisilla on vastaavasti mahdollisuus opiskella suomea vapaaehtoiselta pohjalta.

Arvoisa puhemies! Perustuslaillisia esteitä asiantilan muuttamiselle ei lähtökohtaisesti ole. Kannatan kansalaisaloitetta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kielenopetus, kielen oppiminen on meille kaikille hyvin merkittävä asia. Näen, että se on parhainta pääomaa, mitä voimme kasvattaa ja saada lapsillemme ja nuorillemme. Heille on annettava mahdollisuus monipuoliseen, rikkaaseen kielen oppimiseen. Kieliä on oltava myös valittavana. Pakollisuus, pakolliset aineet ovat yksi osa opetussuunnitelmaamme. Pakollisilla aineilla varmistamme tietyn oppimisen tason ja tulokset. Tämäkin on ollut tärkeä osa suomalaista koulutusta, ja olemme tehneet hyviä tuloksia.

Nyt tässä aloitteessa vaaditaan ruotsia valinnaiseksi kaikille asteille. Ruotsi on kuitenkin edelleen meidän toinen kansalliskielemme, ja siksikin sen opiskelua tarvitaan. Se on tärkeä edellytys myös muun muassa virkamiehen uralla etenemiselle.

Arvoisa puhemies! Kannatan sitä, että ruotsin kielen opetus säilyy nykymallin mukaisena. Ruotsin kielen opiskelu on meille suomalaisille traditio, johon liittyy valtavasti kulttuurihistoriallista arvoa, jota ei pidä murtaa. Laaja ja monipuolinen kielitaito on yksilön etu kansainvälisessä maailmassa. Kansalaisaloitteessa sanotaan, että ruotsin kielen pakollisuus ja yksilön oppimiskyvyn rajallisuus johtavat käytännössä vieraiden kielien taitamisen ohuuteen ja valintamahdollisuuksien kapeutumiseen. Itse asiassa yleensä kielen oppiminen helpottaa uutta oppimista. Monella suulla käytännön tasolla on havaittu, että ruotsin kielen opiskelu helpottaa muun muassa saksan kielen opiskelua. Voidaan täten ajatella, että ruotsin kielen opiskelukin avaa parhaimmillaan mahdollisuuksia ja helpottaa edelleen muiden kielien opiskelua.

Lisäksi kansalaisaloitteessa on sanottu, että niiden lasten tai nuorten, jotka hyötyisivät englannin tai äidinkielen lisätunneista, olisi tarkoituksenmukaisempaa opiskella vain yhtä vierasta kieltä. Kansalaisaloite ei kuitenkaan millään tavalla velvoita tai vaadi kohdentamaan näitä ruotsin kielestä pois jääneitä kielitunteja muuhun kieltenopiskeluun. Todennäköisempää aloitteen toteutuessa olisi se, että lasten kielitaito rappeutuisi entisestään.

Täällä on salissa puhuttu jo monta kertaa tuossa debatin aikana siitä, että meidän on todellakin kehitettävä kielenopetusta yleensä: oppimisen on oltava innostavaa. Tämä on hyvin paljon asenteesta kiinni. Opettajankoulutusta pitää myös pystyä muokkaamaan ja kehittämään sen mukaisesti.

Myös arviointia voisi pohtia. Täällä jo esitettiin joitakin mahdollisia malleja numeroarvioinnista pois siirtymiseen. Varmasti yksi keino olisi, jos meillä olisi suoritettu-merkinnällä suoritettuja opintoja. Se voisi edesauttaa sitä, että tämä pelko siitä huonosta numerosta tai siitä, että se vaikeuttaisi jatko-opintoja, poistuisi. Tätä asiaa on hyvä käydä ja käsitellä vielä edelleen.

Kielitaito ja useiden kielien opiskelu on jokaiselle suuri mahdollisuus, myös ruotsin kielen taito.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Kun me pohdimme kieltenopiskelua, niin kielen merkitys pitää nähdä hyvin laajasti. Kielitaito ei ole pelkästään käytännön kielitaitoa, vaan sillä on paljon syvempi merkitys ihmiselle. Kieli on osa identiteettiä, se on osa historian ymmärrystä ja siten myös osa tulevaisuuden hahmottamista.

Suomi on kaksikielinen maa, ja minä pidän itse tätä erittäin arvokkaana. Muutos kaksikielisyydessämme on merkittävä muutos meidän identiteetissämme. Pakollisen ruotsin opiskelusta luopuminen on paljon monisyisempi kysymys kuin monet pakkoruotsin vastustajat haluavat antaa ymmärtää. Kun minä itse yritän hahmottaa sitä tiekarttaa, jolla aloitteen esittämiin tavoitteisiin päästään, nousee esiin kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten varmistetaan tasavertainen mahdollisuus kaikille opiskelun ja työelämän kannalta, kun olisimme tilanteessa, jossa osa on opiskellut ruotsia ja osa ei? Jos minä olisin kokoomuslainen, sanoisin tätä todella vaativaksi harjoitukseksi.

Itse minä olen äidinkieleltäni suomenkielinen, mutta identiteetiltäni kaksikielinen. Ruotsin kielestä on ollut minulle suurta hyötyä niin opiskelussa kuin työelämässä, politiikasta puhumattakaan. Suurin merkitys sillä kuitenkin on ajattelun kehityksessä. Kyky ymmärtää toista kieltä avaa myös mahdollisuuden ymmärtää toista kulttuuria ja siten myös omaansa paljon syvemmin. Pidän myös tärkeänä, että opiskeltavien kielten määrä ei vähene, vaan päinvastoin, että se kasvaisi. En näe, että ruotsista luopuminen lisäisi muiden kielten opiskelua, koska näin ei käynyt, kun esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsin kirjoittamisesta. (Kimmo Kivelä: Kurssit jäi!) Päinvastoin, kieltenopiskelu väheni.

Tiedän omasta kokemuksesta, että uusien kielten oppiminen on sitä helpompaa, mitä useampaa kieltä valmiiksi osaa. Siksi argumentti, että ruotsin opiskelu kaventaisi nuorten kielitaitoa, ei ole mielestäni perusteltu. Näen asian päinvastoin. On silti pohtimisen arvoista, miten ruotsin kielen opiskelua voidaan kehittää. Ajatus siitä, että nuorten jatko-opiskelu vaikeutuu huonon ruotsin numeron takia, ei ole minkään pyrkimystemme mukaista.

Keskustelussa on noussut esiin ajatuksia ruotsin opiskelun kehittämisestä muun muassa siten, että ruotsin opinnot arvioitaisiin ainoastaan hyväksyttyinä tai suoritettuina. Mielestäni nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita, joihin tulee valiokuntakäsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän on kuultava selvitykset siitä, miten tämmöinen muutos vaikuttaisi opiskelumotivaatioon tai menestymiseen opinnoissa. Itse toivon näkeväni jatkossakin kaksikielisen Suomen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen tästä asiasta keskustellut ihmisten kanssa, niin hyvin moni puolustaja, joka puolustaa pakollista ruotsin opetusta, tämän aloitteen vastustaja, on kertonut, että kouluaikana ruotsin opiskelu oli inhottavaa pakkopullaa mutta ikävuosien karttuessa ja elämänkokemuksen karttuessa näkemykset ovat muuttuneet.

Itselläni on ollut päinvastainen tilanne. Minulle ruotsin opiskelu kouluaikana oli hyvin mieluisaa. Tästä saan erästä opettajapersoonaa, kauppaopistovuosinani ollutta opettajaa, kehua ja kiittää. Hän osasi opettaa ruotsia sillä tavoin, että poikiakin, joille ruotsin opiskelu oli vastenmielistä, tämä värikäs opettajapersoonallisuus kykeni innostamaan.

Tapasin tänään pohjoissavolaisia nuoria. Heihinhän jo edustaja Eestilä viittasi. Olimme samassa tilaisuudessa. Kun tältä joukolta kysyttiin, kannatatteko pakollista ruotsin opiskelua, niin yksikään ei kannattanut. Sen sijaan puolet joukosta olisi valmis ottamaan ruotsin valinnaisena kielenä.

Vaikka kyseessä on pieni otos, ei mikään tilastollisesti pätevä otos, niin kyllä se mielestäni kuitenkin peilaa varsin hyvin, että vaikka siirryttäisiin ruotsin kielessä valinnaisuuteen, niin tämä tarkoittaisi sitä, että meillä olisi myös vastaisuudessa ruotsin kielen taitoisia, jotka sitten palvelisivat eri tehtävissä, niin virkamiehinä, jotta ruotsinkieliset saavat palvelunsa, tai liike-elämässä, moninaisessa ihmisten välisessä kulttuurisessa kanssakäymisessä. Sen sijaan on kohtuutonta, että kaikkia ihmisiä piinataan pakollisella ruotsin opiskelulla. Se on suoranaista ihmisten kiusaamista, jos ei minkäänlaista motivaatiota asiaan ole.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä aloitetta terveen kansalaiskeskustelun mahdollistajana.

Jörn Donner /r:

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän lupaa kysymättä latinan kielen sitaatilla, kaksi sanaa: "Sancta simplicitas!" Kerron sitten lopussa, mitä se merkitsee.

Bertolt Brecht kirjoitti aikoinaan, että Suomen kansa vaikenee kahdella kielellä. Nythän tämä ei enää pidä paikkaansa. Suomen kansa höpisee jatkuvasti kännyköiden avulla suomeksi, hieman englanniksi ja ruotsiksi.

Tyhmyys ja ennakkoluulot ovat riesana jokaisessa yhteiskunnassa, meilläkin. Jos kuvitellaan, että maamme tulevaisuus turvataan paremmin poistamalla eräs tärkeä osatekijä, ruotsinkielisyys, suomenkielisestä opetuksesta, voidaan samalla heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana.

Suomen kieltä on historian aikana sorrettu täällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Pohjois-Ruotsissa maan politiikka ajoi suomenkieliset ahtaalle. Jotkut piirit Suomessa yrittivät aikoinaan menestyksettä ajaa jatkuvaa ruotsin kielen hegemoniaa. Mutta niiden joukosta, jotka taistelivat suomen kielen asemasta, löytyvät sekä isoisäni, fennomaaniprofessori Otto Donner että isäni Kai Donner. He olisivat hämmennyksen vallassa katsoneet tätä tyhmien divisioonaa, joka kolkuttelee eduskunnan ovea ja luulee taistelevansa edistyksen puolesta. He ovat pimeän puuhamiehiä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Onpa ylimielistä puhetta!)

Jonain päivänä, siitä olen vakuuttunut, ruotsin kielen pakollisuus voi kadota. Mutta, kuten jo mainitsin repliikissä, tiedän, että hyvin nuorena oppii kieliä nopeasti ja helposti. Toivoisin uudistusta, josta mainitsin, jonka mukaan 6—7-vuotiaat saavat oppia kieliä, ei englantia, sen he oppivat kuitenkin, mutta ruotsia, venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa. Sitä ei koskaan tulla katumaan.

Ja lopuksi käännös siitä latinan kielen sitaatista, arvoisa puhemies. Se käännetään sanoilla: "Pyhä yksinkertaisuus!" — Kiitos.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Peruskoulu-uudistuksen myötä 1960-luvun lopulla ruotsin kielen opiskelusta tuli pakollista toisen vieraan kielen ohella RKP:n menestyksellisten lehmänkauppojen seurauksena. Kansamme on siis opiskellut ruotsia jo lähes 50 vuotta siitä huolimatta, että iso osa suomalaisista ei välttämättä koskaan ole tullut tarvinneeksi ruotsin kieltä, saati edes osaisi puhua sitä tarpeen niin vaatiessa. Suomessa käytetäänkin paljon turhaa aikaa ja energiaa ruotsin kielen opiskeluun.

Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa ruotsinkielisiä on asukkaista vain 0,2 prosenttia eivätkä ihmiset yleensä tarvitse ruotsin kieltä edes vieraillessaan Haaparannassa Ruotsin puolella saati normaalissa arjessaan. Suomen kansalaisista kaikkinensa puolestaan vain noin 5 prosenttia on suomenruotsalaisia, ja heistä ainoastaan noin 60 000 osaa suomea heikosti tai olemattomasti. Näitä lukuja tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä, miksi meillä kaikki oppilaat ja opiskelijat pakotetaan opiskelemaan ruotsin kieltä aina peruskoulusta korkeakouluihin saakka.

Arvoisa puhemies! Miksi emme sitten ole Suomessa luopuneet pakkoruotsista ja siirtyneet kieltenopiskelussa valinnanvapautta korostavaan suuntaan? Pakkoruotsin luominen ja säilyttäminen on ollut RKP:n ainoa yhteinen tavoite, ja siinä se onkin pitkällä hallitustaipaleellaan onnistunut hyvin. Suomessa olisi kuitenkin siirryttävä rohkeasti nykyaikaan ja saatettava pakkoruotsi historiankirjoihin. Tämä ei tarkoittaisi sitä, että suomenruotsalaisten julkiset palvelut loppuisivat, sillä maassamme kaikkien vähemmistöjen palvelut on turvattu lainsäädännöllä. On kuitenkin selvää, ettei esimerkiksi kaikkien maamme terveyskeskuksissa työskentelevien suomalaisten tarvitse osata ruotsin kieltä pystyäkseen turvaamaan suomenruotsalaisten palvelut.

Arvoisa puhemies! Suomi on osa kansainvälistyvää maailmaa, ja tarvitsemme nyt sekä tulevaisuudessa kielten osaajia. Todellisuudessa pakkoruotsillamme ei aidosti pärjää edes muissa Pohjoismaissa. Pakolliselle ruotsin kielen opiskelulle ei olekaan minkäänlaista aitoa tarvetta. On aivan selvää, että ruotsin opiskelu vie ainoastaan tilaa muiden suomalaisille oikeasti tärkeiden kielten opiskelulta, sillä ajalliset resurssit ovat rajalliset.

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelyssä oleva kansalaisaloite osoittaa, että Suomen kansa on kerrassaan tyytymätön ruotsin kielen pakolliseen opiskeluun. Vapaaehtoisuus on paljon parempi ja kannustavampi lähtökohta kieltenopiskeluun kuin pakko. Annankin henkilökohtaisesti kaiken tukeni tälle kansalaisaloitteelle.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on kaksikielinen maa. Toisin sanoen niin suomenkieliset kuin ruotsinkielisetkin puhuvat äidinkielenään maamme virallisia kieliä. Maamme historia, kulttuuri ja yhteiskunta on sekä suomen- että ruotsinkielistä. Mahdollisuuksien tasa-arvon vuoksi on tärkeää, että kaikki opiskelevat sekä suomen että ruotsin kieltä. Molempien kotimaisten kielten taito kuuluu maassamme yleissivistykseen. Olemme myös pieni maa ja pärjäämme ainoastaan osaamisella. Sen lisäksi, että ruotsin kieli toimii hyvin porttina monen muun kielen opiskeluun, se avaa myös ovet muiden Pohjoismaiden koulutus- ja työmarkkinoille. Ruotsin kieli on siteemme muuhun Pohjolaan, joka on niin taloudellisesti, kulttuurisesti kuin yhteiskunnallisestikin läheisin ja tärkein kansainvälinen yhteisömme. Ruotsi on myös meidän tärkein vientimaamme. Haluammeko nyt väen väkisin katkaista tämän siteen?

Muistutuksena vielä, että kun ruotsin kielestä tuli vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa, vähentyi ruotsin kielen kirjoittamisen lisäksi myös saksaa, ranskaa, venäjää opiskelevien lukumäärä. Ketään väheksymättä minun on vaikea uskoa, että oppilas, joka ei selviydy ruotsin kielen opinnoistaan, selviytyisi sen paremmin kiinan tai venäjän kielen opiskelusta. Myönnän, että minulle ei täysin ole avautunut, miten tämän kansalaisaloitteen laatijat haluaisivat varmistaa suomalaisten kieliosaamisen. Aloitteesta ei vielä selviä, onko tarkoitus, että jokaisen oppilaan on yhä opiskeltava kolmea kieltä, äidinkieltään plus kahta vierasta kieltä, vai riittääkö todella äidinkielen opiskelun lisäksi ainoastaan yhden pakollisen vieraan kielen opiskelu. Jopa EU:n tavoitteeksi on nostettu, että jokaisen kansalaisen tulisi äidinkielensä lisäksi puhua kahta itselleen vierasta kieltä. Kaksikielisessä Suomessa on itsestään selvää, että toinen kotimainen kieli kuuluu tähän joukkoon.

Arvoisa puhemies! Toki sen sijaan, että nyt keskustellaan ruotsin kielen saattamisesta valinnaiseksi, on huomattavasti paljon hedelmällisempää keskustella niistä keinoista ja pohtia niitä, joilla ruotsin kielen ja kielten opetus ylipäätänsä saadaan sisällöltään mielekkääksi ja näin myös oppimistulokset siten paremmiksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ruotsin kielen asema suomenkielisissä kouluissa on puhuttanut paljon jo pidemmän aikaa. On hienoa, että asiasta tehtiin kansalaisaloite, joka lopulta päätyi tänne saliinkin asti.

Kieltenopiskelu kouluissa on erittäin tärkeää, ja vankka sekä monipuolinen kielitaito on rik-kaus sekä eduksi työnhaussa. Se, minkä kielen osaaminen on eniten hyödyksi, vaihtelee asuinpaikan, ympäröivän yhteisön sekä mielenkiinnon kohteiden perusteella. Tämä pätee maailmanlaajuisesti. Ihmisen on hyödyllisintä osata niitä kieliä, jotka näyttelevät keskeisintä roolia jokapäiväisessä kommunikaatiossa. Närpiössä ruotsin kielen osaaminen on keskeisempää kuin Sodankylässä. Näin se vain menee.

Tarkoituksenmukaisuuden ja vapaaehtoisuuden tulisi olla keskiössä suunniteltaessa kieltenopiskelun kokonaisuutta. On luonnollista, että koulunkäyntiin sisältyy tietty määrä kieltenopiskelua. Sen, mitä kieliä opiskellaan, tulisi olla mahdollisimman vapaasti valittavissa. Motivaatio ja tarkoitus ohjaavat ihmisten valintoja. Näiden merkitys korostuu erityisesti oppimisen yhteydessä. Kun jonkin aineen opiskelulla on selkeä tarkoitus ja opiskelija on motivoitunut, syntyy tuloksia.

Pakkoruotsikäsitteen muodostuminen kertoo jo itsessään jotain yleisestä suhtautumisesta ruotsin kielen opiskeluun. Käsitteen käytön yleisyys ja vakiintuminen osoittavat sen, että kyseessä on laajan ihmisjoukon negatiivinen suhtautuminen siihen, että ruotsin opetus on pakollista suomalaisissa kouluissa.

Niin oppimistulosten kuin tarkoituksenmukaisuuden perusteella ruotsin kielen asemaa osana kieltenopetuksen kokonaisuutta tulisi uudistaa. Myös pelkän pakollisen kouluruotsin suorittaneiden keskimääräinen ruotsin kielen osaaminen puoltaa vahvasti ruotsin kielen pakko-opiskelusta luopumista.

Ei tässä ole kyse ruotsin kielen opetuksen lopettamisesta. Ne, jotka ovat motivoituneet opiskelemaan ruotsia eri syistä, voisivat jatkossakin saada laadukasta opetusta.

Kokoomuksen johtama hallitus ja RKP sen mukana ajattelevat monien asioiden suhteen markkinalähtöisesti. Kysynnän ja tarjonnan olisi kohdattava myös ruotsin kielen opetuksen suhteen, eikä lainsäädännöllä tulisi tässä tapauksessa ohjata kysyntää pakon avulla.

Arvoisa puhemies! Sitten konkreettinen ongelma liittyen ruotsin kielen opiskeluun: Ruotsin kieli on monille oppilaille kompastuskivi erityisesti vahvasti suomenkielisillä paikkakunnilla. Ruotsin kielestä saatu heikko arvosana saattaa vaikeuttaa jatko-opintojen pariin hakeutumista. Tarvitseeko esimerkiksi keskisuomalainen sähköasentaja välttämättä ruotsin kieltä? Akateemiset opinnot saattavat jäädä monille haaveeksi ruotsin kielen opiskelujen tökkimisen vuoksi. Monelta jää vuosittain ruotsin kielen kurssien takia lukion päättötodistus saamatta tai ylioppilaskirjoituksissa hylätyn ruotsin arvosanan takia lakki saamatta.

Uskon vakaasti siihen, että ruotsin kielen suosio oppiaineena kasvaisi, jos sen saisi valita vapaasti. — Kiitos.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti Suomen kaksikielisyyttä. Syitä siihen, miksi Suomelle on tärkeää säilyttää molempien kotimaisten kielten pakollinen opiskelu, on keskustelun aikana tullut esiin jo lukuisia. Lähtökohta on se, että Suomessa on perustuslain mukaan kaksi virallista kieltä, ja niin kauan kuin tilanne on tämä, niin molemmilla kielillä pitää saada palveluita, ja se palveluiden saanti on turvattava siten, että molemmat kielet säilyvät elävinä ja niiden taitajia on. (Reijo Tossavainen: Se on eri asia kuin pakkoruotsi!)

Korostan sitä, että Suomen viralliset kielet, suomi ja ruotsi, ovat molemmat läsnä kaikkialla yhteiskunnassamme, niin kulttuurissamme kuin historiassammekin. Suomessa meille suomalaisille molempien maamme virallisten kielten osaaminen kuuluu yleissivistykseen, ja koulujärjestelmämme tehtävä on nimenomaan varmistaa meidän suomalaisten yleissivistys.

Tosiasia kuitenkin on, että monelle suomenkieliselle ruotsi on arjessa vieras kieli. Jotta maamme kaksikielisyys säilyy ja kukoistaa myös jatkossa, on elävän kaksikielisyyden näyttävä nykyistä laajemmin. Ja tätä samaa arjen kaksikielisyyttä, suomenruotsalaista elämää ja kulttuuria, on saatava osaksi myös koulujen ruotsin kielen oppitunteja pelkän kieliopin hinkkaamisen sijaan.

Olen myös aina ihmetellyt, miksi meillä tuntuu olevan keinotekoisia raja-aitoja suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Esimerkiksi koulun tai vapaa-ajan harrastusten kautta tapahtuvaa vuorovaikutusta on ehdottomasti lisättävä, jotta kielitaito myös käytännössä säilyy ja kehittyy. Uskon, että tätä kautta asenteet ja suhtautuminen toista kotimaista kieltä tai sitä puhuvia ihmisiä kohtaan ovat myös myönteisempiä.

Itse olen opiskellut Vaasassa ja aikanaan siellä koin, että haasteellista on päästä edes puhumaan ruotsia ruotsinkielisten kanssa. Jollain tavalla tuntuu, että ruotsinkielinen väestö kokee, että eristäytyminen on paras tapa säilyttää ruotsin kieli. Itse koen, että tämä on ehkä jollain tavalla keinotekoinen ajatus, ja toivon, että näitä raja-aitoja ja tätä eristäytymistä vältetään ja madalletaan, jotta vuorovaikutuksesta tulee osa arkea.

Muistan myös, kun Ylellä aikanaan tuli osana ohjelmatarjontaa Strömsö-ohjelmaa ja ruotsinkielisiä uutisia, niitä tuli paljon useammin seurattua. Nyt kun ruotsinkieliset ohjelmat ovat omalla kanavallaan, niin se aina vaatii sen, että sinne erikseen menee.

Toivon, että yhteiskunta on elävästi kaksikielinen.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itse en kovin hyvin osaa mitään kieltä, ja suomeksikin minut usein ymmärretään väärin.

Kuten tässä salissa monet ovatkin todenneet jo minua aikaisemmin, pakkoruotsi tuli keskustan ja RKP:n lehmänkauppojen seurauksena reilut 40 vuotta sitten peruskouluun. Ruotsia äidinkielenään puhuvien palvelut eivät olleet uhattuna ennen tätä pakkoruotsia, eivätkä ne olisi uhattuina, vaikka pakkoruotsi jälleen poistettaisiin, kuten kansan suuri enemmistö tahtoo.

Ihmettelen suuresti, mitä puolustusministeri Haglund sanoi asiasta tänään Ilta-Sanomien haastattelussa. Hänen mukaansa elinkeinoelämämme hyötyy suunnattomasti, koska olemme kaksikielinen maa. Kaksikielisyyttähän tällä aloitteella ei todellakaan olla poistamassa eikä muutenkaan heikentämässä ruotsia äidinkielenään puhuvien asemaa.

Tartunkin tähän väitettyyn hyötyyn elinkeinoelämälle, josta ministeri Haglund puhui. Nimittäin Elinkeinoelämän keskusliiton tekemän henkilöstö- ja koulutustiedustelun mukaan maamme yritykset ovat huolissaan suomalaisten kielitaidon supistumisesta. Yhä useampi osaa peruskoulun jälkeen suomen lisäksi vain englantia ja huonoa ruotsia. Elinkeinoelämä näkee supistuneen kielitaidon heikentävän kansainvälistä kilpailukykyä. Lukiosta valmistuvista nuorista lähes puolet on opiskellut ainoastaan englantia ja ruotsia. Vaikka täällä sanotaan, että nyt se ruotsi on vapaaehtoinen lukioissa ja kielenopiskelu vähentynyt, niin tosiasiassa ne ruotsin kielen kurssit edelleen ovat siellä, ja ne ovat esteenä sitten sille, että opiskeltaisiin muita kieliä. Mutta ei näillä globaaleilla työmarkkinoilla pärjää ruotsin kielellä. Kilpailukyky kiihtyy kielitaidolla, ja siihen me tarvitsemme venäjää, saksaa, ranskaa, espanjaa, kiinaa ja niin edelleen. Opetushallituksen tilastojen mukaan lukion opiskelijoista vain 40 prosenttia opiskeli kolmea kieltä vuonna 2010. Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen mukaan lähes 70 prosenttia yrityksistä haluaisi lisää venäjän osaajia. Lukuisten muidenkin kielten osaajille olisi nyt kysyntää.

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole varaa käpertyä marginaaliin. Englannin kaltaisen peruskielen lisäksi yritysten toimintaedellytykset edellyttävät laajempaa kieliosaamista. Ruotsin valinnaisuus kaikilla kouluasteilla johtaisi monipuolisempaan kielitaitoon.

Ruotsia puhuva vähemmistö on kautta histo-rian ollut merkittävä osa suomalaisuutta. Jos ette minua usko, niin kysykää Mannerheimilta tai Ehrnroothilta. Ruotsinkielisten palveluita ja asemaa ei kuitenkaan turvata opettamalla koko kansalle kieltä, jota ei haluta oppia. Halvemmaksi tulisi vaikka järjestää tulkkipalvelut kaikille tarvitseville. Näinhän toimimme esimerkiksi niiden somalien ja kurdien kanssa, jotka eivät suomea halua puhua tai oppia. Ei niitäkään kieliä koko kansalle opeteta. Täälläkin, jos joku edustaja puhuu koko puheenvuoronsa ruotsiksi, se tulkataan suomeksi. Ei tarvitsisi tulkata, jos siitä pakkoruotsista oikeasti olisi jotain hyötyä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Porin murre -kurssi vois olla ihan hyvä jolleki ihmisel, ketä ei ymmärrä sitä, et Brysseli käytävillä puhuttaessa meiän kahta kotimaist kiält — ne on vähemmistökiälii — sillon jos siäl on muit samaa kiält puhuvii, totta kai se luanaa, mut sillon jos vastas on Merkel, se voi olla jo vähän haastavampaa.

Kaikki kieltenopiskelu on aina hyödyllistä ja kannatettavaa. Jokainen kieli avaa uusia ovia, ja jokainen kieli avaa eri ovia. Kielten opettelun aloitusjärjestystä ei tulisi säätää lailla tai pakolla. Minun isäni on sotalapsi, ja Ruotsin-sukulaisten kanssa on luonnollista puhua ruotsia. Politiikkaa Brysselissä tehdessä on luonnollista puhua englantia tai jotain muuta Euroopan valtakieltä. Libanonissa arabian kielen käyttö oli kohteliasta ja monia ongelmia ratkottiin jo sillä, että oli muutama yhteinen sana.

Kaikilla kielillä on siis oma asemansa, ja mahdollisimman monia kieliä kannattaa opiskella, ja kieltenopiskelu on paljon helpompaa lapsena. Tähän opiskelu- ja koulutusjärjestelmään tulisi kiinnittää huomiota ja kenties aloittaa opiskelu aikaisemmin. Ja kenties siellä voi olla tosiaan säädöksiä siitä, että on pari ulkomaista kieltä sen oman kotimaisen lisäksi, mutta ei määritelty, mitkä ne kielet ovat, sillä kielen valinnassa vapaaehtoisuus on tärkeää. Se on motivoivaa, ja jokainen tietää, mille kielelle kuvittelee olevan käyttöä. Jos me kärjistämme tämän asian ja kun aloitin Porin murteella, niin jos edustajat Ahvenjärvi ja Salonen saisivat lakialoitteen läpi, että kielivalikoimaan lisätään yksi kieli, niin emmä nää mitään järkee siinä, et meiän kaikkien tarttis osata Raum kiält.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen pakkoruotsin poistamiseksi on allekirjoittanut yli 60 000 kansalaista. Aloitteessa vaaditaan, että minkään kouluasteen tutkinnossa ei tule vaatia toisen kotimaisen kielen osaamista. Vaalikonevastausten perusteella ajatusta kannattaa eduskunnan enemmistö, itseni mukaan lukien. Myös enemmistö Suomen kansasta on useissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

On syytä muistaa, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Ruotsin määrääminen kaikille pakolliseksi oppiaineeksi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, voiko sanoa perinteinen lehmänkauppa, vailla pedagogista harkintaa.

On myös syytä painottaa — tämä etenkin edustaja Mäkelälle tiedoksi — että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Ei pidä hämärtää tosiasioita, edustaja Mäkelä. Ruotsin opetuksesta säädetään perusopetuslaissa, ei perustuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Pakkoruotsista ei säädetä perustuslaissa, eikä pakkoruotsilla turvata palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on siitä todisteena.

Arvoisa puhemies! Kilpailukykyämme ajatellen Suomessa osataan liian vähän suuria maailmankieliä, kuten ranskaa, espanjaa, saksaa, venäjää tai vaikkapa kiinaa. Tämä johtuu siitä, että pakkoruotsin vuoksi hallitsevaksi kieliyhdistelmäksi on muodostunut englanti ja ruotsi. Mikäli Suomessa haluaa opiskella kahta itse valitsemaansa vierasta kieltä eikä toinen niistä satu olemaan ruotsi, joutuu opiskelemaan kolmea kieltä. Käytännössä pakkoruotsi siis estää monia opiskelemasta jotain toista, kenties tarpeellisemmaksi koettua kieltä. Monipuolisten kieliopintojen merkitystä ja pakkoruotsista luopumista on korostanut muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Sen näkemyksen mukaan vapaa kielivalinta ei heikentäisi ruotsin kielen osaamista, sillä se lisäisi EK:n arvion mukaan ruotsin opiskelua pitkänä A-kielenä. Näin saataisiin sekä monipuolisempia kielivalintoja että parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme järkevää, emme tunteisiin perustuvaa kielipolitiikkaa. On kiihkottomasti arvioitava, minkälaista kielitaitoa suomalaiset todella tarvitsevat. Nykyinen rajoittava malli ei huomioi yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita. Suomi kärsii riittämättömästä kielitaidosta. Asiaan on puututtava lisäämällä kielivalinnaisuutta pakkoruotsista luopumalla.

Lopuksi haluan kiittää tämän kansalaisaloitteen laatijoita heidän kielivapauden puolesta tekemästään työstä. Toivon, että tämä kansalaisaloite jatkokäsitellään asiallisesti ja että äänestyksen koittaessa jokainen edustaja saa äänestää omantuntonsa mukaan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistölle: En väittänytkään, että perustuslaki säätää ruotsin opetuksesta, vaan käytin tätä perustuslain kirjausta siitä, että meillä on Suomessa kaksi virallista kieltä, perusteena sille, että mielestäni jokaisen suomalaisen pitää myöskin hallita nämä kaksi virallista kieltä. Ja ilman kouluopetusta on aika vaikeaa osata näitä kieliä. Mielestäni kuuluu yleissivistykseen, että kieliä osataan.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme tässä lähetekeskustelussa kansalaisaloitetta pakkoruotsin poistamisesta, ja tämä keskusteluhan on ollut varsin vilkasta, kuten arvata saattaa.

Aivan keskustelun alussa opetusministeri vetosi perustuslakiin argumenttina tämän ruotsin kielen pakollisuuden säilyttämiseksi oppilaitoksissa. Perustuslain 17 § sanoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan siis perustuslain 17 §:ssä.

Perustuslaissa ei sen sijaan edellytetä, että jokainen suomalainen lukee koulussa ruotsia. Tästä asiasta on päätetty perusopetuslaissa. Pakollinen ruotsin opetus tuli Suomeen 1968, kun tehtiin peruskoulu-uudistusta, kun taas nämä kaksi kansalliskieltä meillä on ollut aivan sieltä itsenäisyyden alusta saakka.

Kannatan ajatusta siitä, että toisen kotimaisen kielen pitäisi olla vapaaehtoinen peruskoulussa ja opiskelun voisi aloittaa lukiossa. Tällöin palattaisiin siihen tilanteeseen, joka meillä oli ennen tätä peruskoulu-uudistusta. Silloin ruotsi oli pakollinen oppikoulussa mutta kansakoulussa sitä ei edes voinut opiskella. Tämä ei silloinkaan mitenkään tuhonnut Suomen kaksikielisyyttä.

Tärkein argumentti vapaaehtoisen ruotsin kielen puolesta mielestäni liittyy kuitenkin resurs-sien järkevään käyttöön. Hyvät kollegat, kysykää itseltänne, onko ruotsin kielen opiskelu kaikille tai ainakin enemmistölle oppilaista tehokkain tapa käyttää näitä resursseja vai hyötyisikö ehkä osa oppilaista jostain toisesta aineesta tai toisesta kielestä enemmän.

Kun käydään keskustelua siitä tuntijakokysymyksestä, joka aika ajoin meilläkin täälläkin salissa on esillä, niin silloin on aina esillä oppiaineita ja asioita, joita nähtäisiin tarpeelliseksi koulussa opettaa ja kohottaa oppilaiden osaamistasoa. Puhutaan silloin yhteiskunnallisista taidoista, taloustaidoista, yrittäjyyteen liittyvistä kysymyksistä, puhutaan muista kielistä, vaikkapa liikennevalistuksesta ja sitä kautta turvallisuuden lisäämisestä ihmisten elämässä. Olen sitä mieltä, että kieliä pitää opettaa ja pakollista kieltenopetusta pitää olla.

Hallitus päätti kesäkuussa 2012, että syksystä 2016 alkaen ruotsia aletaan opettaa peruskoulussa jo kuudennella luokalla, kun se nykyisin alkaa seitsemännellä. Opetustyön ammattilaisilta, opettajilta, kysyttiin mielipidettä asiasta, ja neljännes heistä vastusti tätä. Liki 30 prosenttia tekisi ruotsista kokonaan vapaaehtoisen aineen. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut pakollisen ruotsin opiskelun poistamista, jotta mahdollisuudet muiden kielten opiskeluun parantuisivat.

Arvoisa puhemies! Talouselämässä kielikysymykseen suhtaudutaan käytännöllisesti, (Puhemies koputtaa) miten ihmiset voisivat parhaiten valmistella koulun jälkeiseen elämään taitojaan. Ruotsin kielen pakollisuuden poistaminen ei vähennä Suomen perustuslaillista kaksikielisyyttä, ei vähennä ruotsinkielistä arvokasta kulttuuriperintöämme tai asemaamme Pohjoismaiden joukossa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, täällä on varmaan jo kaikki sanottukin.

Kansalaisaloite ruotsin kielen saattamiseksi valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla on edennyt nyt tänne eduskuntaan. Kuten perusteluissakin todetaan, kielivaatimukset maassamme ovat erittäin tiukat, sillä jokaisen opiskelijan on opiskeltava ruotsia pakollisena kielenä koulutusalasta riippumatta. Suomen kouluihin kaikille pakollinen ruotsi tuli vasta 1970-luvulla. Miten? Jokainen voi penkoa perusteet laatikostaan. Perustuslain 17 §:n mukaan suomi ja ruotsi ovat kansalliskielemme, ja kansalaisaloite ei ole ristiriidassa tämänkään suhteen.

Kun ruotsin kielestä tuli vuonna 2005 vapaaehtoinen ylioppilastutkinnossa, on ruotsin kielen kirjoittavien suomenkielisten oppilaiden lukumäärä pudonnut merkittävästi. Tärkein peruste ruotsin pakollisuudesta luopumiselle on se, että ruotsin valinnaisuuden kannattajia on lähes 70 prosenttia mutta pakollisuuden kannattajia vain runsas 20 prosenttia.

Oppilaat alkavat opiskelemaan kolmannella luokalla siis yleensä englantia ja ruotsia seitsemännellä luokalla. Lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä jokainen tietää, että siitä on tullut maailmankieli ja sitä tarvitaan jokaisessa maailmankolkassa ja sillä tullaan myös toimeen. Usein ruotsin kielen niin sanotusta pakko-opiskelusta on tullutkin tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle. Kansalaisaloite lähteekin ruotsin vapaaehtoisuudesta. Kun puhumme maailman avautumisesta, pitäisi myös ymmärtää kielikoulutuksen merkitys. Itärajalla, missä kaupankäynti on venäläisten kanssa vilkasta, tarvitaan venäjää eikä ruotsia.

Väheksymättä ruotsin kieltä meidän on suuntauduttava tulevaisuuteen. Maamme on kansainvälistynyt. Siksipä meidän on ajateltava nykyisiä perus- ja muitakin koululaisia, joista tulee aikanansa nuoria aikuisia, jotka lähtevät maailmalle, kuka yritysjohtajana, kuka menee Brysseliin tai vain muuten. Siksipä on tärkeätä, että meillä olisi myös tärkeitä kieliä, joita tarvitaan. Ne ovat saksa, espanja, ja kiina on myös tulevaisuuden kieli.

Toivoisin, että tämä kansalaisaloite menee läpi. Silti olen sanonut, että tämä ei ole mikään minun kiihkoalani, että ymmärrän, että ruotsiakin tarvitaan. Meidän tuhannet ja kymmenettuhannet virkamiehet sitä tarvitsevatkin tänä päivänä Suomessa, mutta ennen kaikkea kun puhutaan vapaaehtoisuudesta täällä eduskunnassa ja suvaitsevaisuudesta, niin toivon myös, että tämä kansalaisaloite saisi semmoiset piirteet, että tämä meidän niin sanottu toinen kotimainen kielemme jäisi valinnanvapaudeksi.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puheenjohtaja! Eilen pidin täällä pitkän puheen suomeksi. Tänään tämän tärkeän asian takia ja kunniaksi pidän lyhyen puheen ruotsiksi ja käytän silloin tulkkia.

Värderade talman! Det är ju mycket annat än skolsvenskan som ligger bakom försvaret av svenskan. Tvåspråkigheten är en grundlagsrättighet, det glömmer man alltför lätt. Vilken språkgrupp skulle ge upp eller riskera sitt språk eller sin kultur? Ingen. Detta gäller även oss finlandssvenskar.

Jag vill vara och är lika bra finländare som någon annan. Även min ögonvrå blir våt när en finsk idrottsman äntrar prispallen i en olympiad och vår gemensamma finska flagga går i topp. Samma fosterländska känsla kommer när jag haft möjlighet att lägga ner kransar på krigargravarna i min hembygd i Solf. På varje gravsten finns ett svenskt namn. Dessa soldater stred för sitt land men också för sin kultur.

Jag hoppas att Finlands riksdag kommer att hjälpa sin svenska minoritet att behålla vår grundlagsenliga rättighet och vår kultur. Språket är en del av människans själ.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän kansalaisaloitteen takana on Vapaa Kielivalinta ry, jonka puheenjohtaja on professori Ilmari Rostila. Hän kirjoitti kirjan "Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu — Suomenkielisten näkökulma kielipolitiikkaan". Kirjan kustansi ajatuspaja Suomen Perusta. Tämän kirjan loppuun professori Rostila on koonnut viiteen kohtaan jaottelemansa asiat tarvittavista toimenpiteistä tämän asian edistämiseksi:

"1. Vapaus valita kansalliskieli. Ruotsin kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi. On luovuttava kielikoulutuspolitiikasta, jossa ruotsi on nimetty pakollinen kieli. Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei tule vaatia ruotsin kielen opiskelua pakollisena kielenä.

2. Valinnan vapaus on toteutettava tasaveroisista mahdollisuuksista huolehtien. Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne kansalaiset, jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Julkiset palvelu- ja viranomaistehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia näissä tehtävissä. Virkamiesruotsista on luovuttava tutkinnoissa ja työhönotossa.

3. Ruotsinkieliset palvelut turvataan ruotsia äidinkielenään puhuvalla henkilöstöllä tai henkilöstöllä, jonka ruotsin kielen taito perustuu vapaaehtoiseen opiskeluun. Lisäksi palvelujen tarjoamisessa tulisi käyttää nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin tekniikan suomia mahdollisuuksia. Kaikissa viranomaisorganisaatioissa on oltava ruotsia osaavia, mutta osaamisvaatimus on määriteltävä tehtäväkohtaisesti eikä yleisesti.

4. Suomen valtion on asettava tavoitteeksi, että kaikki pohjoismaalaiset voivat kommunikoida keskenään ensisijaisesti englanniksi.

5. On muodostettava valtion tukema järjestö, jolla on virallinen asema ja jonka tehtävänä on tunnistaa ja pitää esillä suomenkielisten yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä tarpeita kielipolitiikassa ja kielikoulutuspolitiikassa poliittisista suhdanteista riippumatta."

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiipeän vielä toistamiseen tänne pönttöön avaamaan asiaa hieman eri näkökulmasta.

Ruotsin kielellä on keskeinen rooli yhteiskunnassamme vain siksi, että nykyeliitti haluaa epätoivoisesti pitää yllä kaksikielisyyden kulissia. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu on tästä hyvä esimerkki. Historian tai suomenruotsalaisen vähemmistön kunnioittamisen tai heidän palveluidensa turvaamisen varjolla ei ole kuitenkaan syytä jatkaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta. Suomenkieliset suomalaiset olisikin yleisen inhimillisyyden nimissä nyt korkea aika vapauttaa pakollisen ruotsin opiskelun raskaasta taakasta.

Vapaaehtoinen ruotsin opiskelu olisi koko valtion hyvinvointietu. Suomenkieliset opiskelevat tällä hetkellä ruotsia vasta, kun on pakko, eivätkä he pidä sen opiskelua mielekkäänä tai käytännöllisesti tarpeellisena, koska eivät käytä sitä arjessa koulun ulkopuolella. Tämä käy ilmi vuonna 2012 julkaistusta selvityksestä, jossa kartoitettiin asenteita ruotsin kielen opiskelua kohtaan. Mikäli pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta luovuttaisiin, Itä-Suomessa suomalaiset opiskelisivat paljon motivoituneemmin venäjää ja Lapissa saamen kieliä, kun taas rannikolla ruotsin kielen opiskelu todennäköisesti säilyttäisi edelleen asemansa. Valinnanvapaus opiskelussa lisäisi nuorten motivaatiota opiskella vieraita kieliä. Kun jonkin kielen opiskelulle on todellista tarvetta, sitä ei koeta turhana tai pakotteena.

Arvoisa herra puhemies! Virkamiesruotsin suorittaminen on pakollista niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Sen suorittaminen ja osaaminen on valitettavasti myös vaatimuksena moniin valtion virkoihin, vaikkei ruotsin kieltä välttämättä tarvitsisi koskaan käytännön työtehtävissä. On myös otettava huomioon, että virkamiesruotsin suorittaminen viivästyttää monien suomalaisten opintoja, jos ruotsin kielen opiskelu ei esimerkiksi pakotteen tai vähäisen tarpeen vuoksi ole kiinnostanut aiemmin. Päästäkseen läpi kursseista moni joutuu kertaamaan peruskoulutason ruotsia, siis opiskelemaan alkeet uudelleen siitä huolimatta, että on opiskellut ruotsia jo useita vuosia ennen yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoja. Tämä kertoo muun muassa siitä, että ruotsin kielen opiskelua ei koeta mielekkääksi ja tarpeelliseksi.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan ruotsin kielen opiskeluun käytetyt tunnit olisi järkevämpää suunnata vapaaehtoisesti valittujen kielten opiskeluun. Tällä hetkellä ruotsin opiskelu ilmenee tappiona muiden kielten opiskelussa. On selvää, että suomalaisten olisi kansainvälisessä maailmassa tärkeämpää opiskella merkittäviä maailmankieliä, kuten saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää, kiinaa ja japania.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama lisähuomio tähän käytyyn keskusteluun.

Ensinnäkin joistakin puheenvuoroista on saattanut saada sen käsityksen, että ruotsin kielen opiskelu lukioissa olisi muuttunut vapaaehtoiseksi. Näinhän ei asianlaita ole, vaan siellä on edelleen muistaakseni viisi kurssia, jotka on pakollista suorittaa, ja näin ollen tämä opiskelurasite, joka on olemassa, on säilytetty, ja se on pois muiden kielten opiskelusta. Se itse kirjoittaminenhan ei nyt loppupeleissä niin kauhean suuri vaiva sitten ole, toki se on monelle suuri haaste.

Mielestäni nyt ei saa antaa tuumaakaan periksi tässä tilanteessa, ja mielestäni tämä keskustelu täällä on ollut osittain vähän todellisuudesta vieraantunutta, ja ylipäätäänkin tämä kielipolitiikka, jota meidän maassamme harjoitetaan, on kyllä todellisuudesta vieraantunutta.

Jos ollaan sitä mieltä, että ruotsin on syytä olla vapaaehtoista, niin mielestäni ei ole syytä vesittää tätä ajatusta sillä, että lanseerattaisiin joillekin alueille ikään kuin pakollinen venäjän kielen opiskelu sitten eli pakkovenäjä. Mielestäni ei ole syytä tehdä minkään sortin kompromisseja, ja perustelen tätä ihan sillä, että emmehän tiedä, millä puolella Suomea tulemme esimerkiksi töitä tekemään ja näin edespäin. Jos tälle kielelle, kuten ruotsille, ei monella ole sitä käyttöä, ei se auta, vaikka sitä kieltä alettaisiin opiskella kuinka nuorena hyvänsä. Monelle peruskoulunsa päättäneelle ruotsin kieli on toisin sanoen täyttä hepreaa joka tapauksessa.

Haluan korostaa sitä, että meillä on paljon oppimisvaikeuksia tässä maassa, meillä on käytöshäiriöitä. Niitä on ikävä kyllä enemmän kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten ja aivan riippumatta siitä, mikä on luokkakoko. Näin on ikävä kyllä käynyt, ja tähän ei mielestäni sovi se ajatus, että varhennettaisiin kieltenopiskelua ja lisättäisiin sitä. Olisi paljon parempi, että ne, joilla on kielipäätä, voivat valita vaikka kuinka monta kieltä hyvänsä, mutta lähdettäisiin siitä, että oman äidinkielen lisäksi olisi pakollista lukea vain yhtä vierasta kieltä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin tätä keskustelua tuolla vähän sivummassa, niin tuli semmoinen kuva, että aika voimakasta vastakkainasettelua. Minusta tässä asiassa nyt ei kannata sitä lähteä ruokkimaan.

Maailma on muuttunut, ja mekin olemme varmaan Suomessa muuttuneet, ja minusta on hyvä käydä avointa keskustelua. Totta kai tämmöinen geopoliittinen asema ja maantiede vaikuttaa. Itä-Suomessa meillä on varsin paljon ihmisiä, joille venäjän kielellä on iso merkitys, ja kaikki tiedostamme sen, että Pohjois-Karjalaan on muuttanut paljon venäjänkielisiä, prosentteina eräissä kunnissa varsin paljon. Muun muassa Tohmajärvi on tämmöinen, ja Tohmajärven kuntahan aikanaan anoi, että voisiko venäjä olla vaihtoehtona ruotsille kokeiluluonteisesti. Minusta tämmöisiä kokeiluja ihan hyvin voisi käynnistää, ei se minusta millään tavalla aliarvioi ruotsin kielen asemaa, ja minä itse näen ainakin, että ei meidän sivistystasomme siitä laske, vaikka kokeiluluonteisesti nyt sitten annettaisiinkin mahdollisuus venäjän kielen opiskelulle ruotsin kielen sijasta. Tätä kannattaa kyllä harkita minusta ihan oikeasti.

Kyllä me näemme kuitenkin tilanteen senkaltaisena tuolla itäisessä Suomessa, että varmaan venäjän kielen merkitys kasvaa elinkeinoelämässä, liikemaailmassa ja niin edelleen. Siitä varmaan hyötyy koko yhteiskunta ja koko Suomi, ja kyllä meillä pitäisi olla avarakatseisuutta sillä keinoin, että voisimme arvioida kiihkottomasti tätä kielipoliittista tilannetta ja tehdä ratkaisuja siltä pohjalta varsinkin kokeiluluonteisesti.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun nyt on puhuttu tästä ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta ja yleensäkin kieliopinnoista, niin on syytä muistaa se, ainakin itse haluan korostaa sitä, että meidän asemamme, pieni kansakunta käytännössä saarena täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, edellyttää kyllä vahvaa kielitaitoa jatkossakin. Me olemme täysin riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä, joten jos tässä päädytään siihen ratkaisuun, että ruotsin kielen opiskelu muodostuu vapaaehtoiseksi, niin kannatan kyllä sitä, että kieltenopiskelua muutoin lisätään ja niitä mahdollisuuksia nuorille lisätään.

Nyt on sieltä peruskoulun alkuajoista saakka ollut pakollisena ruotsin kieli, ja mielestäni se suomalaisten kansainvälistyminen ei tällä kielitarjottimella ole nyt parhaalla mahdollisella tavalla kehittynyt. Nyt on aika katsoa sitten toisella tavalla tätä kielipolitiikkaa ja antaa nuorille mahdollisuuksia opiskella useita kieliä eikä pelkästään pakollisena ruotsia ja englantia. Tämä on mielestäni tärkeä mahdollisuus, joka nuorille tulee antaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minun mielestäni näihin kansalaisaloitteisiin sinällään tulee suhtautua kunnioittavasti, koska se, että yli 50 000 ihmistä jonkin aloitteen allekirjoittaa, kuvastaa sitä, että aika moni kokee, että yhteiskunnassa jokin asia pitäisi muuttaa.

Mitä sitten tulee tähän suomen ja ruotsin kielen käyttöön, niin ymmärrän toki sen, että historiassa on katsottu, että on parempi, että kaikki suomenkieliset opiskelevat ruotsia ja ruotsinkieliset suomea. Se on koettu merkittäväksi asiaksi. Minusta on hyvä, että nyt rauhallisesti harkitaan, onko se edelleen sellainen asia, jota ei voida toiseksi muuttaa. Se, mistä olen täysin varma, on se, että missään nimessä kielenopiskelu ei saa vähentyä. Eli jos ruotsista tulee vapaaehtoinen, niin sen tilalle pitää ottaa jotain muuta kieltä. Se, että opiskeltaisiin pelkästään englantia, vaikka se onkin tärkeä maailmankieli, vieraana kielenä, ei ole meille voitoksi, vaan ilman muuta sen toisen kielen pitää olla siellä mukana, on se sitten venäjä, ranska, espanja, mandariinikiina, mikä tahansa näistä maailman suurista kielistä, saksa toki mukaan lukien.

Täällä on varmaan käyty keskustelua jo aika paljon tästä alueellisesta kokeilusta. Ilmoittaudun myös sen kannattajaksi. Voisi olla viisasta, ja ehkä sellainen keskitie tähän kysymykseen ylipäätään, että alueellisesti kokeiltaisiin sitä mahdollisuutta, että voi ruotsin sijasta opiskella esimerkiksi Itä-Suomessa venäjää. Se voisi olla ihan järkevä tapa tässä asiassa edetä.

Mutta kaiken kaikkineen toivon tästä hyvin perusteellista keskustelua ja selvittämistä myöskin valiokunnassa ja toivon, että tämä asia voidaan maltillisesti, asiallisesti ja rakentavasti käydä läpi ja sen pohjalta tehdä päätöksiä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on tämä ajatus siitä, että kokeillaan tämmöistä valinnaisuutta, niin kokeilut ovat ihan hyviä, mutta mielestäni meillä pitää Suomessa olla varaa siihen, että opiskellaan useita kieliä, ja ei pidä tinkiä ruotsin kielen opetuksesta.

Toivoisin itse, että ruotsin kielen opetus alkaisi jo aikaisemmin. Niillä, jotka ovat ruotsinkielisiä äidinkieleltään, alkaa suomen kielen opetus jo kolmannelta tai neljänneltä luokalta, ja ihan yhtä hyvin näkisin, että kun englannin kieltäkin on aikaistettu jo nykyään koulussa, niin myös ruotsin kielen opetusta voitaisiin aikaistaa ja tähän rinnalle tuoda sitten mahdollisimman paljon muita valinnaiskieliä, esimerkiksi venäjän kieltä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin ottaisin positiivisen kannan tähän alueelliseen kokeiluun, kunhan tämä alue vain on riittävän laaja, niin että meillä on sitten mahdollisuus oikeasti tämä valinnaisuus siinä suhteessa järjestää.

Mitä edustaja Jokinen ja edustaja Satonenkin toivat täällä esille, niin kyllähän kieltenopiskelua pitää lisätä ja siitä pitää huoli pitää, että nuorilla säilyy kiinnostus. Se on myös opetusmenetelmiin liittyvä kysymys. Jos nämä kielet sitten saatetaan valinnaiseksi, niin silloin pitää peruskoulussa olla kaksi pakollista kieltä, se on se minimi, millä mennään sitten eteenpäin, ja oppilaat saavat itse valita.

Sitten toinen kysymys on tämä opetuksen laatu, niin että nuoret oppivat todella sitten käyttämään kieliä pelkäämättä virheitten tekemistä ja ymmärtävät puhua, koska sehän on tärkeätä, että pystyy ilmaisemaan itseänsä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun miettii tätä kieltenopetusta ja varsinkin sitä pakollisuutta, niin pakkohan ei ole koskaan mikään hyvä lähtökohta silloin, kun se on tiukasti rajattu ja yksilöity. Se ei ole hyvä lähtökohta motivoinnille ja varsinkaan nuorten motivoinnille. Kieltenopiskelun motivaatio tai oikeastaan se palkintohan tulee vasta sitten aikuisiällä, kun tulet niihin tilanteisiin, että tarvitaan sitä vierasta kieltä, ja huomaat, että nyt sitä tarvitaan ja se osaaminen niissä tilanteissa silloin palkitsee, eli se palkinto tulee vasta vuosien päästä. Itse jotenkin ajattelen tässä, että se vapaaehtoinen pakko voisi olla ratkaisu siihen, että sillä saataisiin motivoituneempia nuoria kieltenopiskelijoita silloin, kun he saisivat itse valita kielen.

Mutta kun opetusministerikin on jaksanut täällä olla näin pitkään paikalla, niin kysyisin ministeriltä: mitä te ajattelette tästä, että meillä olisi pakollinen määrä vieraita kieliä mutta ne voitaisiin vapaaehtoisesti tästä tarjottimesta valita ja sitä kautta lisätä ikään kuin sitä motivaatiota ja intoa opiskella vierasta kieltä, kun on itse valittu se kieli?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En halua toki paljon keskustelua enää pitkittää, mutta oikeastaan edustaja Jokinen sanoi kyllä todella olennaisen asian: se, että se kieli on itse vapaaehtoisesti valittu, kyllä auttaa sitä oppimista aivan merkittävästi.

Itse asiassa jotain meillä on mennyt pieleen, kun me kaikki puhumme yleisesti — myöskin ne, jotka kannattavat, että mitään lakia ei muuteta — pakkoruotsista. Ei kukaan puhu pakkoenglannista, vaikka lähes kaikki suomalaiset käytännössä opiskelevat englantia. Voi olla niin, että ruotsin kielen asema jopa vahvistuisi, jos se olisi vapaaehtoiselta pohjalta tapahtuvaa.

Sen lisäksi toinen realiteetti on se, että monilla pienillä paikkakunnilla, joihin nyt lasken myöskin oman paikkakuntani, jossa tällä hetkellä on kolme lukiota — kuka tietää, kuinka monta tulevaisuudessa — käytännössä varmaan niitä vaihtoehtoja ei kovin montaa ole, joita voi valita. Aivan varmasti ruotsi tulee aina olemaan yksi niistä. Uskon myös, että ruotsi tulee olemaan englannin jälkeen, vaikka se olisi vapaaehtoinen, ylivoimaisesti suosituin niihin kaikkiin muihin verrattuna.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käydään keskustelua juuri siitä, mikä on tämän kansalaisaloitteen ydin, eli siitä pakon poistamisesta. Kun pakko poistetaan, niin se vapaaehtoisuus tuo paljon parempia lopputuloksia.

Kun täällä ne, jotka puolustavat pakkoruotsin käyttöä, ovat sanoneet, että tarvitsee opiskella ruotsia, niin minkä takia? Minkä takia juuri ruotsia? Jos me heräämme todellisuuteen, toteamme, että me emme asu enää missään Impivaarassa. Maailma on muuttunut. Maailma on tavallaan pienentynyt. Lentoyhteydet ovat arkipäivää. Kaikki operoinnit, soittamiset ynnä muut toiselle puolelle maapalloa ovat arkipäivää. Sähköpostit kulkevat ja niin edespäin.

Jos me katsomme tätä isoa maapalloa, niin suomea ja ruotsia tai muita skandinaavisia kieliä ei puhu kuin hyvin pieni prosentti maailman väestöstä. Minkä ihmeen takia tässä nykyisessä maailmassa me pistämme panokset kahden vähemmistökielen opiskeluun? Tämä on resurssien hukkaamista. Toki aina tarvitsee opiskella kieliä, ja mitä useampia osataan, sen parempi, koska kaikki kielet avaavat uusia ovia ja eri ovia. Opiskelu on hyvä, mutta ei kannata hukata resursseja nyt tässä tapauksessa pakkoruotsiin. Se on hukkaan heitettyä, jos sitä ei koskaan tule käyttämään. Totta kai jos Skandinaviassa toimii, siitä on hyötyä, mutta jos vaikka tehdään kauppaa Etelä-Amerikkaan, niin sillä on kovin vähän käyttöä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan edustajat Jalonen ja Jokinen ottivat sen tosiasian esiin, että jos oppilaalla ei ole motivaatiota eikä minkäännäköistä halua opiskella sitä vierasta kieltä, esimerkiksi ruotsia tai jotakin muuta, kyllä se aika eli resurssit vain menevät sekä opettajilta että tältä oppilaalta hukkaan, koska on tärkeätä opiskella ja osata äidinkieli, matematiikka ja muut. Tässä on hyvin pitkälle kysymys siitä, mihinkä se aika sitten tuhlataan.

Voisi jopa ajatella nykymaailmassa — kun itse pidän kuitenkin, että englanti dominoi ja se on maailman työkieli, ja kaikki ohjekirjat ja kaikki alkavat olla nykypäivänä englanniksi — että onko se sitten parempi, että joku nuori osaa puhua kunnolla yhtä kieltä, esimerkiksi englantia, vai sitten huonosti kolmea kieltä. Sillä huonolla kielitaidolla ei pärjää oikein missään, eikä sillä viitsi kommunikoida. Totta kai se on näin, että jos se on pohjana, sitten voi oppia paremmin, mutta jotenkin meidän pitäisi arvioida kiihkottomasti tämäkin. Minusta tämä malli olisi erittäin hyvä, että meillä on taustalla pakko opiskella kahta kieltä mutta valinnaisuus. Se ei kyllä sorra perustuslakia, eikä se sorra mitään kieltä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten tämän keskustelun päätteeksi ministeri Kiuru saa vielä 3 minuutin puheenvuoron valitsemallaan kielellä. (Naurua)

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Jatkan tällä yleiskielellä, arvoisa puhemies, eli siinä saattaa olla porin kielenkin vivahteita, mutta yritän kuitenkin puuttua vielä joihinkin asioihin.

Minusta tämä keskustelu tänään on ollut hyvää siksi, että me olemme päässeet keskustelemaan ylipäänsäkin kieltenopetuksesta kouluissa ja huomaamaan, että tämän päivän haaste ehkä enemmänkin yksittäisten kielten opetusten sijasta on se, miten me asioita opetamme tulevaisuuden sukupolvelle. Eli käytännössä lähtökohta on kaiketi se, että olemme tulleet tulokseen, jossa me joudumme uusimaan myöskin työtapojamme, jotta nuoret sitten innostuisivat oppimaan entistä paremmin.

Se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus käyttää uutta teknologiaa enemmän hyväksemme, vähän uudenlaisia tapoja herättää innostusta kieltenopiskeluun, koska tosiasiassa se haaste, joka meillä on purtavana, on se, että yksilöiden väliset erot ja asenteet kehittyvät erilaisiin oppiaineisiin ja niissä ilmeneviin vaikeuksiin tai sitten onnistumisiin jo kouluiässä ja varsin varhaisella luokka-asteella. Tätä kautta on todella tärkeää, miten näitä peruskoulun sisältöjä opetetaan jo aikoinaan.

No, toinen keskustelukokonaisuus on ollut se, pitäisikö kieltenopetusta olla jo paljon aikaisemmalla iällä. Itse pitkällä tähtäimellä kannatan kaikkia niitä aloitteita, jotka lähtevät siitä, että me voisimme kieltä opettaa jo paljon aikaisemmin kuin nyt tällä hetkellä me sitä teemme. Tämä viittaa myös siihen, että me olemme jo nykyisellä tuntijakopäätöksellä, joka tällä hallituskaudella peruskouluihin on uudistettu, suuntaamassa elokuun alusta 2016 ruotsin kielen opetusta jo kuudennelle luokalle, josta sitten sitä kipinää opiskella myöskin ruotsin kieltä saattaisi tulla enemmän, kun aloitetaan jo varhaisemmin.

No, samaan aikaan iso haaste on myös se, mitä ollaan pohdittu erityyppisen asiantuntijaryhmän taholla, miten me voisimme ruotsin kielen opetuksen laajuutta ja opetusjärjestelyitä tässä ajassa vähän freesata. Ne tulokset, jotka keväällä 2012 julkaistiin, viittaavat siihen, että isoin haaste ruotsin kielen opetuksessa ja siinä kehittämisehdotuksessa on juuri se, että pitäisi painottaa näiden opetussuunnitelmien ja opetusmenetel-mien uudistamista ja myöskin opettajien sekä perus- että täydennyskoulutusta. Ne ovat olleet niitä haasteita, jotka ovat olleet ilmassa.

Arvoisa puhemies! Sitten keskustelua käydään itse asiasta tietenkin, eli vapaaehtoisuutta vai pakollisuutta. Kyllä tietysti koko siinä isossa kuvassa tarvitaan myöskin suomalaisessa kouluelämässä aineita, jotka eivät ole vapaaehtoisia. Mitkä ne kaikki ovat, se on aika laaja repertuaari, jota suomalaisilta nuorilta vaaditaan pakollisiin opintoihin. Mutta on tärkeätä muistaa, että meillä on historiallisia syitä, miksi myös ruotsin kieli on ollut mukana tässä pakollisessa repertuaarissa. Aina se ei ole helppoa, koska nuoret itse kokevat, että heillä pitäisi olla enemmän valinnanvapautta. Mutta minusta on tärkeää, että Suomessa jatkossakin opiskellaan monia kieliä, koska meillä on myös ilmeiset syyt, miksi ruotsin kieli on yksi kielistä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostettu ja tarvittu, ei ainoa. Mutta on tärkeätä, että kieltenopetusta jatkossakin on.

Ja haluan ehkä päättää, puhemies, niihin sanoihin, että minä uskon, että se, että mitä aikaisemmassa vaiheessa, jo päiväkoti-iässä, me voisimme antaa kielikylpyjä erilaisissa kielissä, antaisi lapsille aivan toisenlaisia valmiuksia. Me olemme sellaisesta kieliperheestä, että meillä valmiuksia tällä kielellä ei ole operoida siinä mielessä kuin maailman muilla kielillä. Kannatan myös sitä isoa kuvaa, että mitä varhaisemmin aloitetaan ja mitä isommalla repertuaarilla, jopa maailman muillakin kielillä, joita Suomessa vähän puhutaan, niin sitä parempi. Myös päiväkodissa iso haaste on varhaiskasvatuksen kehittämisessä se, että mitä jos sittenkin tällä yhteiskunnalla olisi varaa katsoa, että kielikylpyjäkin pitäisi siellä suunnassa tehdä.

Keskustelu päättyi.