Täysistunnon pöytäkirja 53/2007 vp

PTK 53/2007 vp

53. TIISTAINA 25. SYYSKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta

 

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Muutama sana valtionyhtiölain käsittelyn pohjaksi ja lähetekeskustelun pohjaksi.

Lakiesitys juontaa viime vaalikaudelta, jolloin edellinen hallitus jo tämän lakiesityksen valmistelun aloitti. Taustalla, pohjalla, oli yhtäältä oikeuskanslerin huomio siitä, että lakia on syytä selkeyttää. Myöskin KTM:n selvitysmies Matti Vuoria vuonna 2003 päätyi samaan näkemykseen, että tätä lakiesitystä on syytä ajantasaistaa vastaamaan nykykäytäntöä, eli näiltä osin lakiesitys on luonteeltaan tekninen. Tätä asiaa haluan painottaa, tämä lakiesitys ei ole ideologinen lakiesitys. Tämä lakiesitys ei ole yksityistämislaki vaan ennen kaikkea tekninen lakiesitys, jolla uudistetaan ja ennen kaikkea selkeytetään yhtäältä eduskunnan ja toisaalta valtioneuvoston toimivaltaa valtionyhtiöitten omistusta koskevissa asioissa.

Uudistus selkeästi korostaa eduskunnan roolia erityistehtäväyhtiöiden osalta ja valtiolle strategisesti tärkeiden markkinaehtoisten yhtiöiden omistuksesta päätettäessä. Jo nykyiselläänkin nämä yhtiöiden valtuusrajat ovat yli 50 prosentissa, ja tätä menettelyä myöskin tämä lakiesitys noudattaa.

Lakiesityksen mukaan valtuusrajat, jotka ovat siis eduskunnan määriteltävissä tämän esityksen mukaan, ovat joko 100 prosenttia, 50, mitä kautta on enemmistö, tai sitten 0. Tämä esitetty uudistus merkitsee eduskuntavaltuuden poistumista tai alentumista yhdeksässä yhtiössä, siis yhdeksässä yhtiössä tapahtuisi näin. Näistä yhdeksästä kolme on pörssiyhtiöitä. Valtuus puolestaan nousisi 15 yhtiössä, eli tämä ei ole yhdensuuntainen lakiesitys, vaan tässä on molempiin suuntiin liikkumista. Yhtäältä mennään alaspäin, käytännössä joissakin 50:een tai sitten suoraan nollaan tai sitten toisinpäin. Eli tämä on hyvä huomata vaikkapa nyt Itellan tai VR:n osalta, että nykyisen lainsäädännön mukaan valtioneuvosto voisi halutessaan lain puitteissa myydä näistä yhtiöistä lähes kolmanneksen eduskuntaa kuulematta. Tässä lakiesityksessä näitten yhtiöiden osalta valtuusrajaa esitetään nostettavaksi. Ne, joissa valtuusrajaa esitetään alennettavaksi tai vietäväksi nollaan saakka yhteensä, ovat Kemira, Outokumpu, Rautaruukki, Ekokem, Raskone, Suomen Ilmailuopisto, Suomenlinnan Liikenne — varsin eksoottinen — ja Finnfund sekä Tietokarhu. Puolestaan niitä yhtiöitä, joissa valtuusraja nousisi, ovat muun muassa Haus, Itella, jonka äsken jo mainitsin, VR, Alko, vaikkapa Veikkaus. Eli on kahteen suuntaan tapahtuvaa liikettä.

Haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että myyntivaltuus on täysin eri asia kuin myynti. Tällä lakiesityksellä määritellään ja säädellään myyntivaltuuksia, myyntivaltuuksia, jotka ovat eduskunnan peukalon alla ja päätöksenteon alla. Valtioneuvosto sitten näiden myyntivaltuuksien puitteissa toimii oman harkintansa, hallitusohjelmansa mukaisesti yhtiökohtaisen ja markkinatilannekohtaisen tarkastelun pohjalta. Voi tapahtua myöskin toisinpäin, että valtio voi olla myöskin lisäämässä, merkitsemässä, osakkeita tai osallistumassa esimerkiksi osakeanteihin, eli tämäkin on teoriassa, kenties tulevaisuudessa myöskin käytännössä, mahdollista.

Haluan erityisesti korostaa ja alleviivata sitä, että jokaisen yhtiön kohdalla valtuusrajojen puitteissa tarkastelu, jota harjoitetaan, on yhtiökohtaista ja markkinakohtaista.

Kaiken kaikkiaan tämä salkku, joka on omistajaohjauksessa, josta keskittämispäätös tehtiin edellisen hallituksen aikaan, edellisen eduskunnan aikaan, ja joka nyt 1.5. lukien on astunut voimaan, on salkku, jonka arvo on tänä päivänä reilut 25 miljardia euroa. Valtio on suurin omistaja Helsingin Pörssiin listatuissa yhtiöissä.

Sitten jos katsotaan hieman sitä, miten valtionyhtiöpolitiikkaa Suomessa on harjoitettu, niin haluan alleviivata sitä, että Suomessa on tämmöinen pitkä kaari, pitkä kaari aina sieltä 90-luvun puolelta, jolloin Suomessa alettiin hyvin hallitusti ja maltillisesti vähentää valtion omistusta, ja tällä linjalla on tarkoitus jatkaa: maltillisesti, harkiten. Edellinen hallitus, punamultahallitus, möi kaikkiaan 5 miljardin euron edestä yhtiöitä, osakekantaa muun muassa Sammosta, TeliaSonerasta, Fortumista, Kemirasta, Outokummusta, Kapiteelista, Engelistä, Vaposta. En pysty sanomaan tietenkään, onko tämän istuvan hallituksen myyntisumma tuota kokoluokkaa. Tuo 5 miljardia saattaa olla luku, johon on aika vaikea päästä, mutta se ei ole myöskään mikään itsetarkoitus.

Valtiontalouden tarve ei säätele näitä myyntejä. Tätä kansallisomaisuutta hoidetaan huolella ja harkiten ja pyrkien pitämään nimenomaan näkökulmana se, että erityistehtäväyhtiöt ovat asia erikseen, ne, missä valtio on määritellyt strategisen intressin. Haluan nyt korostaa, että näihin yhtiöihin voidaan luokitella energiayhtiöt Fortum ja Neste Oil etunenässä ja sitten yhtäältä Finnair. Näissä on tarkoitus, tavoite, ja toivon, että eduskunta tähän tavoitteeseen yhtyy, säilyttää strateginen omistus 50 prosentissa. Näissä omistus on strategista luokkaa. Yhtiöt ovat pörssiyhtiöitä. Valtio-omistaja ei osallistu päivittäiseen liiketoiminnalliseen päätöksentekoon tietenkään, vaan meitä säätelee omistajana osakeyhtiölaki ja arvopaperimarkkinalaki, mutta omistajuus on strategista, ja tällä linjalla on tarkoitus jatkaa.

Tänä kuluneena vuotena on toteutettu kaksi operaatiota: Kemira GrowHow ja Kemira. Näistä myynnit ovat yhteensä 862 miljoonaa euroa, ja sitten jos katsotaan, miten tuo summa käytetään, haluan korostaa, että ne ovat tietysti hallituksen päätöksiä, niitä ei omistajaohjaus päätä, mutta hallitusohjelma antaa vastauksen tähän, eli kun ja jos osakemyyntitulot ylittävät 400 miljoonan euron yli menevältä osalta 25 prosenttia, enintään 150 miljoonaa, sitä voidaan käyttää innovaatioita ja talouden kasvua edistäviin hankkeisiin. Eli jos nyt tuo summa 862 miljoonaa muutetaan tämän säännön mukaan, niin reilu 100 miljoonaa tulee jossakin vaiheessa päätettäväksi, suunnattavaksi talouden kasvua ja innovaatioita edistäviin hankkeisiin.

Arvoisa puhemies! Omistajaohjauksen tavoitteena on lisätä vuoropuhelua eduskunnan kanssa. Valtionyhtiölain eduskuntakäsittely on tänään, ja myöhemmin valiokuntakäsittely on yksi foorumi. Myöskin tulemme valmistamaan toukokuun aikoihin vuosikertomuksen, joka on kertomuksen muodossa tarkoitus tuoda eduskuntaan edellisen vuoden osalta, miten on mennyt jne. Olemme valmiina eduskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun kehittämiseen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen eri mieltä ministeri Häkämiehen kanssa siitä, että laki selkeyttää jotain. Se ei selkeytä yhtään mitään. Se on ideologinen valinta, ja ministeri Häkämiehen kynänjälki näyttää jälleen näkyvän. Tässä hän siirtää valtaa hallitukselle eduskunnalta.

Kysynkin, minkä takia tämmöisten strategisten yhtiöiden kuin Rautaruukki, Kemira, Outokumpu osalta, jotka on yhteisin verovaroin hankittu, pyydetään valtuuksia nollaan. Mitä sillä tavoitellaan? Mikä on se merkitys sillä, että se pudotetaan nykyisistä prosenteista nollaan?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On todella harkiten ja varovasti edettävä, kun eduskunnan valtaa siirretään valtioneuvoston puolelle erittäin hyvin pärjäävien pörssiyhtiöiden osalta. Ja nyt kyllä tässä pikkuisen on semmoinen lihaksi panemisen maku, ideologinen valtionyhtiöiden herkkä myyntitavoite, kun ajatellaan, mikä kansallinen osaaminen ja alueellinen työllisyys monesti sitoutuu myöskin näihin valtionyhtiöihin. Ne ovat myös hyviä osingontuottajia.

Tässä täytyy muistuttaa, että eduskunta esti 2002 Kemiran pilkkomisen, voi sanoa, ruumiinryöstäjäiset, hyvin halvalla osakehinnalla. Maa- ja metsätalousvaliokunta ja talousvaliokunta eduskunnassa totesivat hallintoneuvostosta osin tulevalla kokemuksella, että Kemira oli menossa liian halvalla. Se estettiin eduskunnassa. Nyt eivät markkinat eikä eduskunta päässeet teidän Kemira-kauppoihinne eivätkä keskeisiin strategisiin pohdintoihin metsäteollisuuden kemikaaleista taikka lannoitteista. (Puhemies: Aika!) Tässä ei tätä keskustelua käyty lainkaan nyt.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Väitteisiin siitä, että kysymyksessä olisi ideologinen lakiesitys, vastasin jo aikaisemmin. On hyvä muistaa, että jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa myyntivaltuuksia on 9 miljardilla eurolla — 9 miljardilla eurolla. Tämä lakiesitys nostaa niitä muutamilla miljardeilla euroilla. Eli olen korostanut sitä malttia ja harkintaa.

Ed. Rajamäki nosti esille tämän Kemiran 2002. En, totta kai, voi vastata niistä ajoista. Silloin oli eri vastuuministeri. Taisi olla kyllä ministeri ed. Rajamäen puolueesta, se joka sen esityksen tänne toi.

Kolmanneksi sanoisin, että tässä toteutetussa Kemira-osakkeitten myynnissä ensinnäkin valtio säilyy merkittävänä omistajana Kemirassa, 16,5 prosentilla, toiseksi, kauppa toteutettiin hyvään hintaan, kuluneen kuukauden keskiarvohintaan, ja se oli korkeampi kuin edellisen päivän hinta, kolmanneksi, me saimme mukaan teollisen omistajan, jonka osaamista ja kykyä nostaa tuon yhtiön arvoa, saatiin mukaan, edelleen suomalaiset eläkeyhtiöt. Eli voisi sanoa näin, että usko Kemiran tulevaisuuteen on tätä kautta hyvä. Ja sitten kaupan päälle tuli vielä tämä kotimainen omistajuus.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olennaista on tässä se, että eduskunnalla pitää kansallisen strategian, osaamisen ja alueellisen työllisyyden kannalta keskeisten valtionyhtiöiden omistamis- ja olennaisissa ratkaisuissa olla mukanaolorooli ja päätöksentekorooli. Ne olivat todella keskeisesti sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ja maa- ja metsätalousvaliokunnan ja talousvaliokunnan vetotehtävissä olevat sosialidemokraatit, jotka pystyivät todella kriittisesti tarkistelemaan entistä Kemira-kauppaa ja estämään sen. Hallituspuolueet itse asiassa eduskunnassa ja eduskunta toimivat. Sen takia on tärkeätä, että valtioneuvostolle ei siirretä hyvin pärjäävien valtionyhtiöiden päätösvaltaa eduskunnan käsistä vaan että se todella aidosti eduskunnassa myös voidaan arvioida.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, te ette vastannut siihen kysymykseen, minkä takia juuri tämmöisissä tärkeissä yhtiöissä perusteollisuudessa kuin Kemira, Rautaruukki, Outokumpu pitää, ja nimenomaan hallitukselle, siirtää ne valtuudet. Vastatkaa tähän kysymykseen, ministeri.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Vastauksena sanon, että tämä on tekninen lakiesitys ja tässä haetaan nollavaltuutta sellaista teoreettista tilannetta varten, että neuvoteltaisiin järjestelyistä. Mutta haluan korostaa ja alleviivata, että meillä ei ole salaisia eikä julkisia myyntilistoja ja meillä on erittäin maltillinen politiikka.

Ed. Rajamäelle toteaisin, että jos se sitten oli SDP-vetoinen, se Kemiran kaupan kaatohanke, niin kampititte sitten oman ministerinne, onnittelut siitä! Kemiran osalta strateginen vuosi on 2005. Silloinen hallitus, jossa ed. Rajamäen puolue oli mukana, laski Kemiran omistusosuuden alle 50:een. Se on se rajapyykki. Tässä lakiesityksessä korostetaan juuri näitä prosentteja. 100 prosenttia kertoo erityistehtävästä, yli 50 strategisesta omistuksesta, ja sen jälkeen se lähtökohta omistukseen on finanssipoliittinen. Te olitte siinä hallituksessa hallituksen jäsenenä, joka tiputti Kemiran omistuksen alle 50 prosenttiin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran: se hallituksen esitys, joka koski Kemiran pilkkomista ja — suoraan sanoen — erittäin alhaisella osakehinnalla myyntiä, estettiin edustuksellisen demokratian ja kansanvallan toimivuuden ja eduskunnan harkinnan ja arvioinnin jälkeen. Eduskunta katsoi, että se on hallituksen esitys, jota ei ole järkevä toteuttaa. Näin pitää olla jatkossakin olennaisissa valtionyhtiöasioissa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä lisätään edelleen hallitukselle myyntivaltuuksia yhdeksässä yhtiössä. Tässä jo äsken keskusteltiin Kemirasta, Outokummusta ja Rautaruukista. Kyllähän tässä ihan selvästi, silloin kun hallitukselle lisätään myyntivaltuuksia, vähennetään myöskin eduskunnan mahdollisuutta puuttua siihen asiaan.

Hallituksen omistajaohjaus kyllä kaipaa parannusta, kun katsotaan kymmenen vuotta taaksepäin ja tapahtumia siellä. Optiot, palkitsemisjärjestelmät ovat olleet täysin kohtuuttomia, vain pelkkiä rahastusjärjestelmiä ja rahastusautomaatteja. Hallituksen virkamiehet, jotka ovat edustaneet hallitusta ja Suomen valtiota siellä, ovat vain käsi lipassa kunnioittaneet, kun suuria optioita ja palkitsemisjärjestelmiä eri yhtiöitten johtajat ovat rahastaneet. Tämä ei voi olla oikein. Se ei myöskään voi olla peruste sille, että valtionyhtiöitä yksityistetään edelleen.

Valtionyhtiöt ovat hallituksen esityksen mukaan vuonna 2000—2007 maksaneet osinkotuloja yhteensä 7,7 miljardia euroa. Kun valtionyhtiöitä myydään, niistä saadaan kerralla hinta, mutta sen jälkeen myöskin osinkotulot loppuvat. Mieluummin hyvin lypsävää lehmää kannattaa lypsää ennemmin kuin tappaa se. Tässä tapauksessa hallitus on nyt hakemassa lisävaltuuksia sille, että ne lypsävät lehmät voitaisiin pistää lihoiksi, kuten täällä ed. Rajamäki jo totesi. Näin ollen en voi pitää hyväksyttävänä sitä ratkaisua, mitä nyt esitetään.

Tässä on myöskin esimerkkejä siitä, mitenkä valtionyhtiöitten valvonta on epäonnistunut. Stora Enso, pääjohtaja Härmälän johdolla, ryhtyy globaaliseksi yritykseksi, se osti Amerikasta kahdeksan tehdasta 5 miljardilla eurolla. (Ed. Rajamäki: Tuleekohan miinusta?) Myyntihinta lehtitietojen mukaan oli nyt 1,8 miljardia euroa, elikkä tappiota tuli yli 3 miljardia euroa. Tämän lisäksi joka vuosi nämä yhtiöt tuottivat tappiota. (Ed. Valpas: Melkein Soneran verran!) Tätä Stora Enso ei ole suostunut kyllä yksilöimään. Mutta se on tiedossa, että joka vuosi Stora Enson Amerikan-tehtaat tuottivat Stora Ensolle tappiota.

Tulkoon tässä esimerkiksi mainittua, että Stora Enso maksaa Suomessa suomalaisille paperitehtaan työntekijöilleen 300 miljoonaa euroa palkkarahoja vuodessa. Elikkä pelkkä myyntitappio oli yli kymmenen vuoden palkkarahat, mitkä Suomessa Stora Enso maksaa työntekijöilleen. Suuruusluokkana tämä on valtava. Siitä huolimatta, että tämä on näin suuri tämä tappio ja niin nopeasti Härmälä sai sen aikaiseksi, on syytä todeta, että se ei vielä pärjää Soneran ilman ostolle Saksasta. Se oli vielä suurempi menetys. Siinä yhteydessä täytyy todeta, että se on sellainen ennätys, jota tuskin helposti lyödään, mutta Stora Enso pääsi kyllä tässä hommassa helposti hopeamitalille. Tappiot tietenkin maksavat suomalaiset työntekijät viime kädessä. Sen osoitti toissa keväänä ollut työnantajien työsulku, kun näitä tappioita ruvettiin repimään suomalaisten paperityöläisten selkänahasta. Siitähän oli kysymys, (Ed. Rajamäki: Näin oli!) kun haluttiin kotimaassa saada tuottavuutta keinolla millä hyvänsä häikäilemättömästi ylöspäin, mutta ei silti pystytä kyllä tämmöisiä tappioita yhtäkkiä kyllä kattamaan. Tämä osoittaa vaan sen, että valtion omistajaohjaus näissä valtion omistamissa yrityksissä ei ole kyllä toiminut. Se ei ole toiminut Sonerassa eikä se ole toiminut kyllä nyt Stora Ensossakaan. (Ed. Soini: Herrat saavat vaan mitaleja!) — Herrat saavat mitaleja ja prenikoita rintaansa, ja työntekijöitä riistetään entistä enemmän ja pistetään Suomessa jopa kannattavia, jopa voittoa tuottavia, tehtaita seisomaan, kun ulkomailla tehtaitten pysäyttäminen on kalliimpaa.

Varkaudessa olevan paperikoneen pysäyttäminen toi kuulemma 2 miljoonan euron säästön Stora Ensolle. Se on hyttysen ininää verrattuna niihin tappioihin, mitä Stora Enso sai Amerikan-seikkailustaan, puhumattakaan vielä siitä, mitä lisäkuluja tämän rahamäärän lisäksi korkomenot ovat aiheuttaneet.

Tämä on karua totuutta ja karua luettavaa valtionyhtiöitten johtamisesta. Mutta siitäkään huolimatta en kannata sitä, että valtionyhtiöt pitää yksityistää, vaan valtionyhtiöitten omistajaohjausta tulee tehostaa, ja valtion tulee käyttää sitä äänivaltaa, mikä niissä yhtiöissä on, omistajansa eli valtion, koko kansan, eduksi, unohtamatta myöskään työllisyys- ja aluepoliittisia näkökohtia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta on tärkeää lainsäädäntöä. Minä kyllä alustavan tarkastelun pohjalta voin sanoa, että mielestäni tämä selkeyttää kyllä tätä järjestelmää, joka meillä on. Tämä on tavattoman tärkeää sen tähden, että näissä on suuri varallisuus, näissä tehtävät päätökset ovat erittäin tärkeitä, kauaskantoisia. Omaisuudenhan esimerkiksi voi myydä vain kerran, ja näillä on tavattoman suuri vaikutus monella eri tavalla suomalaiseen yhteiskuntaan.

Onko tämä esitys ideologinen? Sitä voi tietysti pohtia ja riidellä siitä loputtomiin, eikä siitä keskustelusta lopputulosta tule. Kyllä sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto hallituksessaoloaikanaan myivät valtavan määrän suomalaista kansallisvarallisuutta, eikä se silloinkaan ideologiaa tainnut olla, vai mitä se oli? Ei ainakaan sitä ideologiaa, mikä perinteisesti vasemmalle on kuulunut. Tärkeämpää on tässä yhteydessä pohtia, onko se järkevää, mitä tässä tehdään, minkälaista lainsäädäntöä laaditaan. Mielestäni on järkevää, että lainsäädäntö uudistetaan ja tehdään pelisäännöt lain tasolla.

Tärkeä pohdinnan kohde on tällaisen lainsäädännön osalta se, mikä on siinä ajankohtaisessa tilanteessa harkinnan mahdollisuus, kun omaisuusjärjestelyjä tehdään, myydään tai ostetaan. Eduskunta ei voi tällaista keskustelua käydä ajankohtaisesti, ainakaan pörssiyhtiöiden osalta, eikä paljon muidenkaan osalta, vaan se on valtioneuvosto, joka sen hoitaa. Ja on myös erittäin hyvä, että nämä on nyt keskitetty yhdelle ministerille pääsääntöisesti, lähes täydellisesti, hallituksessa ja näin on selkeä vastuu sitten kokonaisohjauksesta ja pelisäännöistä ja menettelytavoista yksissä käsissä. Eli eduskunnan on tähän asti pitänyt antaa valtuudet, ja niin se on jatkossakin. On vain kysymys siitä, annetaanko ne näin lainsäädännön kautta kerralla vai sitten tipoittain aina silloin tällöin. Sillä hetkellä, kun ollaan myymässä — niin kuin ministeri oikein sanoi, että tämä valtuus ei ole sama kuin myynti — ei voida todellakaan tällaisia asioita käsitellä täällä. Eli toverit vasemmalla, jättäkää se ideologiakeskustelu nyt sinne poliittisen retoriikan puolelle, johonkin kaduille ja kauppakujille, niin olette vähän vahvemmalla. Täällä te olette vähän vaikeuksissa puhumassa tästä, kun olette tehneet kaikenlaista jo tässä aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Me saamme olla presidentti Kekkoselle ja hänen ajalleen kiitollisia, että meillä on valtavan paljon nyt sitä, mitä voidaan myydä. Mutta myynnissä on todella nyt, niin kuin aikaisemminkin, syytä kyllä käyttää suurta harkintaa, koska niin kuin jo kertaalleen sanoin, omaisuutensa voi vain kerran myydä. Ja virhekaupat ovat aina sitten raskaita ja aiheuttavat paljon jälkipuheita.

Lajittelisin näitä valtionyhtiöitä muutamaan kategoriaan, niiden osalta muutama huomio. Ensinnäkin tavattoman tärkeää mielestäni olisi, että energiayhtiöissä olisi valtion päätösvaltaa mukana, mutta näin tässä nyt ei ainakaan Nesteen ja Fortumin osalta ole käymässä, molemmat ovat menossa nollaan valtionosuuden osalta. Energiapolitiikka ja energiaomistus ovat tällaiselle kylmälle pohjoiselle, käytännössä saaren luontoiselle, maalle tavattoman tärkeitä, ja siinä saisi olla yhteiskunnan panostus mielestäni tällaisena huoltovarmuus- ja perusturvallisuuskysymyksenä, mutta hallitus on päätynyt eri ratkaisuun.

Eräillä yhtiöillä on palvelumerkitystä, esimerkiksi Yleisradiolla ja ehkä myös Finnairilla, ja siksi on perusteita, että ne ovat joko kokonaan tai merkittäviltä osin valtion omistuksessa. Sitten on näitä suoraan muun muassa kansanterveyteen kohdistuvia yhtiöitä, kuten Alko. Täällä on merkitty, että se on sataprosenttisesti valtion, mutta olen pitänyt muutaman yhtiökokouksen valtion edustajana ja silloin siellä oli ainakin kaksi muuta omistajaa, Kivimäen perikunta ja joku toinen, eli muistaakseni 860 000 osakkeesta 859 998 oli minulla ja kaksi oli muilla eli ihan 100 prosenttia ei silloin toteutunut. Mutta tämä tilanne, mikä täällä on, sopii hyvin, se että se on kokonaan valtion omistuksessa.

Sitten tulevat nämä ihan teollisuusyhtiöt, joista täällä mainittiin Rautaruukki ja Kemira, muun muassa ed. Valpas mainitsi ja kysyi ihan aiheellisesti kysymyksen niistä. Niillä on varsin suuri aluepoliittinen merkitys. Varmasti presidentti Kekkosen aikana syy siihen, että niitä perustettiin, oli aluepoliittinen: haluttiin jalostaa ne raaka-aineet lähellä niitten alkulähteitä ja sitten kehittää työllisyyttä ja toimeliaisuutta koko maassa. Tämä aluepoliittinen työllisyysnäkökohta on kyllä sellainen, joka panee miettimään, onko se syytä kokonaan unohtaa, niin kuin nyt hallitus on esittämässä. Mutta siihen täytyy paneutua valiokunnassa tarkemmin.

Sitten on vielä tämä tuottavuusnäkökohta: onko se hyvä, että kun firma tuottaa hyvin, niin se tuottaa vain omistajilleen, joiden joukossa valtio ei ole, ja sitten omistajat mahdollisesti maksavat veroa taikka investoivat ne tuotot johonkin, joko Suomeen tai muualle. Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Minusta ei ole mikään paha asia — ja tässä ehkä se ideologinen näkökulma tulee voimakkaimmin esille — ei ole mikään vahinko, jos valtionyhtiö tuottaa valtiolle joka vuosi osinkotuloja ja tätä kautta sitten saamme jaettavaa myös yhteiskuntaan. Tämä puoli on se, mikä mietityttää ehkä syvimmin tässä asiassa nyt, kun hallituksen linja on luopua näistä teollisuusyrityksistä kokonaan.

Arvoisa puhemies! Tästä ajankohtaisesta Kemira-kysymyksestä ja miksei myös vähän vanhasta Soneran umts-hommasta ja Stora Ensosta, joka on myös ajankohtainen, muutama ajatus. Sehän oli valtava epäonni, onnettomuus, nämä Soneran umts-kaupat silloin aikanaan, ja se tapahtui, vaikka valtiolla oli määräysvalta. Samaten Stora Ensossa on jonkinmoinen, yli 10 prosentin, päätösvalta, ja näin siinä on kuitenkin käynyt, kuten nyt tiedetään. Eli ei valtionomistus eikä valtion päätösvalta takaa tietystikään mitään näissä asioissa.

Tämä Kemira-kauppa nyt on mielenkiintoinen. Ministeri Mönkäre todellakin hallituksen yksimielisellä esityksellä, jonka takana varmasti myös ministeri Rajamäki oli, toi sen tänne silloin, onko siitä kuutisen vuotta aikaa, ja silloin oli myymässä Kemiran osakkeita 9 euron 10 sentin kappalehintaan pohjoismaiselle tai jollekin Caymansaarten firmalle, ulkomaiselle firmalle. Ja tuon onneksi eduskunta kaatoi silloin, se oli isänmaallinen teko.

Nyt täytyy antaa kyllä vilpitön tunnustus ministeri Häkämiehelle. Hän myi noin kaksi kertaa kalliimmalla hinnalla nuo osakkeet, ja ostaja oli kotimainen yritys, ja järjestely oli kotimaisissa käsissä. Näin ollen on ainakin toivoa, että yritys pysyy Suomessa, kehittää täällä toimintojansa, työllistää ja on aluepoliittisiakin vaikutuksia, joita ministeri Mönkäreen, sosialidemokraattien, malli ei todellakaan silloin sisältänyt. Nyt kun sen eduskunnan, sosialidemokraatit mukaan lukien, ministerit yrittivät silloin myydä tätä Kemiraa, niin kyllä hekin sitten olivat valmiit antamaan kuitenkin myyntivaltuudet 50 prosentista 15 prosenttiin, joiden varassa sitten ministeri Häkämies teki tämän valtavan paljon paremman kaupan. Sitä en tiedä, oliko se hyvä kauppa. Sitä ei kukaan tiedä koskaan, mutta oli se valtavan paljon parempi kauppa kuin oli Mönkäreen läpiyrittämä ja runnoma kauppa, jonka eduskunta kuitenkin kaatoi.

Arvoisa puhemies! Kun näistä tulee tuottoa nyt, näistä myynneistä — tässä on mahdollisuus siihen, ja varmaan ajatus on, että kun kerran valtuuksia näin paljon halutaan, molempiin suuntiin kylläkin, mutta nimenomaan myyntivaltuuksia, niin myös hallitus käyttäisi näitä valtuuksia ja silloin tulee varoja — niin vaikka ne eivät nyt ministeri Häkämiehelle suoraan kuulu, niin peräänkuulutan kyllä, että näitä varoja pitää myös käyttää uuden yritystoiminnan luomiseen tähän maahan sellaisille aloille, joilla ei ehkä riskinottovalmiutta vapailla markkinoilla vielä riittävästi ole. Tätä bioteknologiaa, tämäntapaisia aloja, joilla nyt on ollut (Puhemies: Aika!) yritystä, on tarpeen ehkä viedä eteenpäin. Palaan asiaan, kunhan talousvaliokunta on tämän asian käsitellyt.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi pyysi vasemmistoa jättämään ideologiansa kadulle, mutta hän itse meni kadulle ja löysi sen ideologian, kun hän otti kantaa nimenomaan siihen — toki se on ideologista — että valtionyhtiöt saavat tuottaa voittoa ja osinkoja valtion kassaan. Eikö niin?

Täytyy tässä antaa ministeri Häkämiehelle plussaa siitä, että Neste Oil Oyj ei ole täällä menettämässä eduskunnan valtuuksia vaan ne pysyvät entisellään.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin lähes kolme tuntia keskustelua omistusoikeudesta näitten tilatukien yhteydessä. Tekee mieli väittää, kun porukka on merkittävästi vähentynyt ja tämä keskustelu ei välttämättä ja, ehkä voisi sanoa, toivottavastikaan, kestä kolmea tuntia, että intohimot tilatukikiintiöiden omistukseen näyttävät olevan merkittävästi suuremmat kuin valtionyhtiöiden, vaikka suomalaisten kannalta tämä on paljon merkittävämpi kysymys. Vaikka hyväksyisikin sen ministerin jossain määrin perustellunkin näkemyksen, että tässä on kysymys tekniikasta, niin kyllä tässä lopulta on kysymys myöskin ideologiasta. Yhteiskunnan omistus on väistämättä ideologinen kysymys perimmiltään.

Sitä paitsi valtionyhtiöillä on tietenkin se merkitys, joka lakiesityksestäkin käy ilmi, että niiden pörssiarvo oli pari viikkoa sitten 25,4 miljardia — summa on yli puolet käsittelyssä olevasta ensi vuoden budjetista — ja osinkojakin taidettiin maksaa viime vuonna noin 1,6 miljardia. Sillä on erittäin suuri merkitys. Mutta merkitystä on myöskin sillä, että valtionyhtiöillä on pitkä teollinen ja hyvinvoinnin historia Suomen historiassa. Niillä on merkitystä kansallisen identiteetin kannalta. Niitten varassa on rakennettu uskoa suomalaiseen osaamiseen, suomalaisten kykyyn säilyä itsenäisenä kansakuntana, ja sitäkin pitäisi ajatella, kun keskustellaan valtionyhtiöitten tulevaisuudesta.

Tässä lakiesityksessä keskeisessä asemassa on tämä termi "strateginen omistus", joka lakiesityksen mukaan tarkoittaa erityistä intressiä, joka voi liittyä esimerkiksi tiettyjen infrastruktuurien kannalta tärkeiden toimintojen varmistamiseen, huoltovarmuuskysymyksiin tai yhtiöiden asemaan keskeisenä peruspalveluiden tuottajana. Tämä on sinänsä hyväksyttävä ja tietyltä osin ihan hyväkin erittelyperusta. Mutta yksi vika siinä on: se on liian suppea. Siitä puuttuu teollisuus- ja elinkeinopoliittinen näkemys. Tietenkin määrittelyt voidaan nyt tehdä niin kuin halutaan, mutta jos nimetään strategiseksi näkemykseksi vain edellä kuvatut asiat, niin ollaan vähän turhan kapealla pohjalla. Minusta asiaa pitäisi tarkastella myöskin elinkeinopolitiikan, teollisuuspolitiikan ja erityisesti aluepolitiikan näkökulmasta. Silloin tietysti myöskin omistamisella on merkitystä.

Sitten yksi ongelma, joka tässä on, on omistajaohjausnäkemys, joka sinänsä on syytä myöskin määritellä. Olen ed. Valppaan kanssa ehkä eri mieltä siinä, että minustakin tätä lakiehdotusta voidaan pitää perusteltuna siltä kannalta, että kyllä se selkeyttää valtionomistusta ja valtion omistajaohjausta ja saattaa helpottaa pörssinoteerattujen yhtiöitten elämääkin. Mutta on se vähän kapea omistajaohjausnäkemys, jos se perustuu vain omistajaohjausta harrastavan ministeriön näkemykseen. Omistajaohjauksen, kun kysymys on valtionomistuksesta eli meidän kaikkien yhteisestä omistuksesta, kannalta on keskeistä, mikä on eduskunnan merkitys omistajuudesta tai ainakin omistamisesta päätettäessä, ja toisaalta, miten henkilöstön asema turvataan.

Tässä yhteydessä tietysti henkilöstön aseman osalta nousee kysymys hallintoneuvostoista. Hallintoneuvostojen poistamista ja poistumista on perusteltu sillä, että ne eivät ikään kuin kuulu pörssiyhtiöihin. Puhtaasti yksityisesti omistettujen pörssiyhtiöitten osalta varmasti näin voidaan sanoakin, mutta voidaan toisaalta sanoa myöskin, kun on väitetty, että ne sitten jopa heikentävät tuloksentekokykyä, että Rautaruukissa on ollut hallintoneuvosto ja se on tehnyt erittäin hyvää tulosta. Toisaalta Stora Ensossa sellaista ei enää ole ollut, ja tuloksen me tiedämme tässä viime ajoilta, sitä on tässä salissa jo kuvailtukin.

Ehkä se keskeisin kysymys sitten keskittyy, kun puhutaan tästä omistuksesta luopumisen rajoista, juuri siihen, miksi joittenkin yhtiöitten pitää kuulua rajan toiselle ja joittenkin toiselle puolelle. Silloin kysymys tiivistyy myöskin aluepoliittiseen näkemykseen ja kysymykseen esimerkiksi Outokummusta ja Rautaruukista. Minunkin on vaikea ymmärtää, miksi niitten luopumisraja pitää vetää nollaan prosenttiin. (Ed. Valpas: Siihen ei ole vastausta tullut!) Niillä on niin suuri merkitys omalle alueelleen strategisen omistuksen kannalta suppeasti ajateltuna, mutta vielä enemmän strategisen omistuksen kannalta siltä laajemmalta pohjalta, jota äsken kuvailin.

Rautaruukki on aiemmin ollut aika lailla puhtaasti raskaan teräksen yhtiö. Nyttemmin se on laajentanut toimintaansa rakentamiseen ja konepajateollisuuteen. Rautaruukin voitosta taitaa suunnilleen 40 prosenttia tulla näiltä aloilta. On huolehdittava siitä, ettei Rautaruukki jää pelkästään näitten alojen varaan vaan että myöskin raskas metalli säilyy. Ed. Valpas varmaan omassa puheenvuorossaan huolehtii sen kertomisesta, mikä merkitys sillä on erityisesti Raahelle ja Raahen seudulle. Minulla on sellainen tuntuma, että jos valtio luopuu Rautaruukista, niin Raahen ihmisten elämän onnellinen jatkuminen on suuremmassa vaarassa kuin jos valtionomistus ja eduskunnankin määräysvalta tässä asiassa säilyy.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotun perusteella olen sitä mieltä, että tämä laki kyllä on varmasti syytä hyväksyä, mutta edellä esittämieni ongelmien osalta sitä tulee asiantuntijavaliokunnassa parantaa.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta on perusteltu ja perusteellisen, hyvän harkinnan tulosta. Erityistä hyvää siinä on ensinnäkin sen selkeys. Laissa tehdään selvä ero sijoitusintressin ja strategisen intressin välille. Tämä on hyvä asia paitsi valtio-omistajan kannalta myös ympäröivän yhteiskunnan, yhtiöiden muiden omistajien ja myös muiden mahdollisesti omistajiksi tulemista harkitsevien kannalta. Tämä laki myös mahdollistaa monissa tilanteissa rahakauppoja tarkoituksenmukaisempien omistusjärjestelyjen käyttöönoton ja parantaa näin valtion ja veronmaksajien asemaa ja tuo tässäkin suhteessa valtionyhtiöt lähemmäs muita yrityksiä.

Vielä ed. Rajamäelle toteaisin, että tähän lakiin on tulossa erityismääräykset siitä, miten kauppahinta yhtiöosuuksien kaupoissa jatkossa määräytyisi, ja tämä lienee myös ed. Rajamäen tahdon mukaista.

Ed. Kuopalle taas toteaisin, että kun Stora Enso päätti lähteä tälle epäonnistuneelle Amerikan-seikkailulleen vuonna 2002, niin taisi silloinkin asiaa päättämässä olla sosialidemokraattinen ministeri.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen laki on 17 vuotta vanha ja on osoittanut olevansa monessa kohdassa jo ongelmallinen. Tämä nyt täällä esillä oleva modernisointi on ajanmukaistamista ja monelta osin teknistä mutta kyllä myös hyvin harkittu siltä osin, että se mahdollistaa joustavan ja järkevän ja koko kansantalouden ja myös Suomen valtion edun mukaisen käyttäytymisen. Täällä on viitattu näiden raskaan teollisuuden yhtiöiden omistusalarajan alentamiseen, mutta ehkä tässä voidaan todeta kuitenkin, että kun se poistetaan, niin näillä mahdollisilla myyntitoimeksiannoilla voidaan toivoa saavutettavan parempi hinta, koska jäykät alarajat todennäköisesti heikentäisivät yhtiön kurssikehitystä. On myös ymmärrettävä, että näistä perusteollisuuden yhtiöistä ei tuotantoa voida juurikaan Suomesta siirtää vaan itse asiassa se, että valtio vähentää omistusta todennäköisesti pitkällä aikavälillä, tarkoittaa näiden yhtiöiden ripeämpää kehittymistä. Kansantalouden kannalta on myös mielekästä, että näistä vapautuvia pääomia valtiolla, joka voi ottaa laajempaa riskiä kuin yksityiset sijoittajat, esimerkiksi Teollisuussijoituksen kautta, tulee sijoitetuksi suomalaiseen uuteen kasvualojen yritystoimintaan.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Kuten jo arvoisa ministeri Häkämies sanoi, tämä laki on selvästi tekninen, ei ideologinen, vaikka veljet sieltä vasemmalta puolelta ovat yrittäneet tehdä tätä ideologiseksi. Todellakin tavoitteena on ollut selkeyttää ja tavoitteena on myöskin ollut saada lakiesitys vastaamaan osakeyhtiöoikeutta ja myöskin arvopaperimarkkinoiden sääntelyä. Mikä on myöskin hyvä, on se, että tässä on todellakin eduskunnan rooli korostunut näissä strategisissa yhtiöissä, mitä ministeri Häkämieskin sanoi, eli liikenteessä ja energiapuolella.

Se, mikä myöskin on hyvä, on itse asiassa tämä nollarajakysymys. Tosiasia on, että jos valtio päättää myydä myöskin tietyn prosenttiosuuden tietyistä yhtiöistä, niin se tulee saamaan parempaa hintaa, kun ei ole tiettyjä keinotekoisia rajoja. Mutta haluan myöskin korostaa sitä, että tämä mahdollistaa myöskin ostopuolen ihan vastaavalla tavalla kuin strategisesti myyntipuolen. Ei tässä ole kysymys siitä, että tämän seurauksena valtio vähentäisi tai tekisi nollaksi tiettyjä yhtiöitä omistuksensa suhteen, eli ei ole ollut mitään strategista päätöstä, että valtio esimerkiksi luopuisi tietyistä teollisuusyrityksistä. Nyt on tehty vaan selkeämmät rajat siinä suhteessa.

Tässä on myöskin kritisoitu sitä, että omistajaohjaus ei ole toiminut, ja todellakaan te ette voi nykyistä ministeriä siitä syyttää, että omistajaohjaus ei ole toiminut kaikissa tapauksissa. Ja on myöskin toisinpäin: On toiminut myöskin hyvin. Valtio on saanut 7,7 miljardia euroa osinkoa. On paljon yhtiöitä, jotka ovat toimineet erittäin hyvin. Joskus on tehty vääriä strategisia päätöksiä, mutta niin tapahtuu aika monissakin yrityksissä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajapolitiikkaan on mielestäni tulossa suuri muutos, jos ministeri Häkämies saa tämän esityksensä läpi tässä salissa. Eli hallitus hakee lisää myyntivaltuuksia hyvin tuottavien, nimenomaan perusteollisuuden yhtiöiden myyntiin. Pohjois-Suomen perusteollisuuden yhtiöt, jotka on rakennettu yhteisin verovaroin, joutuvat nyt kokonaan hallituksen harkintavaltaan, eli sitten se voi päättää näitten myynnistä, kun tässä nyt vielä on eduskunnalla tätä harkintavaltaa. Esimerkiksi Rautaruukki, Kemira ja Outokumpu voidaan nyt lainmuutoksen jälkeen myydä vaikka ulkomaalaisomistukseen. Eduskunta ei voi sitä enää estää. Jokainen ymmärtää, että aluepolitiikan kannalta edellä mainitut yhtiöt ovat erityisen tärkeitä. Ministeri ei mielestäni ole vielä selkeästi vastannut siihen, miksi juuri nämä perusteollisuuden yhtiöt ovat tällä listalla ja näitten myyntivaltuuksia alennetaan. Täällä on viitattu tapaus Kemiraan, ja silloinhan eduskunta päätti, ettei anneta hallitukselle niitä valtuuksia myydä sitä Kemiraa. Se oli minusta ihan oikea asia. Eduskunta puuttui ja eduskunta voi vieläkin puuttua ja toivottavasti puuttuu ministeri Häkämiehen esitykseen ja estää nämä valtuuksien lisäykset.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti ensiksi todettava, että on hienoa, että ministeri Häkämies on paikalla, toisin kuin tässä aikaisemmin maatalouskeskustelussa ministeri Anttila ei ollut, kun hän oli keskittymässä muuhun tehtävään.

Mutta tämä kysymys juuri tästä valtionomistuksesta: Ymmärrän sen, mitä ministerikin sanoi, että nyt ei olla päättämässä myynnistä vaan ollaan päättämässä eduskunnan valtuuden muutoksesta ja näistä omistuksen rajoista. Mutta viittaan tähän Stora Enso Oyj:hin, kun se meidän molempien vaalipiirissä, sekä ministeri Häkämiehen että minun yhteisessä vaalipiirissä, on keskeinen tekijä. Käsitykseni mukaan Summan tehdas Haminassa on nimenomaan pysynyt, voi sanoa, hengissä, sen paperikoneet pääosin toiminnassa, sen avulla, että valtiolla on yhtiössä omistusta. Tämän vuoksi tällä omistuksella, vaikka se ei olekaan strategista eli se ei ole yli 50 prosenttia, on vaikutusta kuitenkin sen yksikön, sen yrityksen toimintaan ja aluepolitiikkaan, jos nyt voi puhua aluepolitiikasta tässä suhteessa. Me tiedämme näitä tuulia, jotka heiluttelevat Stora Enso Oyj:tä, se kävi täällä jo muussa puheessa esille, nämä Amerikan-vaellukset ja takaisintulo, mutta sitten paikallisesti Suomessa tehtaiden tulevaisuus on suuri työllisyyskysymys alueellamme. Tässä mielessä mielestäni tällä valtionomistuksella on muutakin merkitystä kuin strategista.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että asioita selkeytetään. Suuri yksityistämisen ystävä en ole, mutta tässä käytän tilaisuutta hyväkseni, kun meillä on tuoreessa muistissa tämä Kemira-kauppa. Toivoisin, että ministeri Häkämies vastaisi, miksi tästä ei järjestetty tarjouskilpailua. Meillähän jokainen terveyskeskuksen lattiakin nykyisin pestään tarjouskilpailun seurauksena. Ja mitä tähän sanoi Kilpailuvirasto? EU:kin kovasti yleensä aina puhuu, että se valvoo näitä kilpailuasioita. Tässä nyt melko lailla suunnatusti yhdelle omistajasuvulle ja yhdelle eläkelaitokselle myytiin tämä. Hinta on toki parempi kuin silloin, kun edellinen kierros tässä oli, osakkeen kurssi oli noussut. Mutta miksi näin tehdään ja tehdäänkö näin myös jatkossa?

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ihan vielä lyhyesti lopuksi. Tässähän on tarkasteltu ajanjaksoa, jolloin osinkotuloja tuli noin 7 miljardia euroa ja myyntituloja 9 miljardia euroa. Tämä antaa perusteet kyllä sen johtopäätöksen tekemiseen, että ei ole mitään erityisiä perusteluja menettää valtion omistajuutta ja vakaata osinkotuottoa kansallisesti, strategisesti ja myös aluekehityksen kannalta tärkeässä, myönteisessä valtionyhtiössä. Eli tältä osin tässä nyt vallansiirrossa valtioneuvostolle syntyy kyllä tarpeetonta listimisen meininkiä hyvin helposti ja häntien hävittämishaluja.

Tästä Kemirasta haluan vielä sanoa, että tämä ohjauskysymys on aika tärkeä, koska väitän, että jollei meitä Kemiran hallintoneuvoston kautta Kemiran talouteen ja sen todelliseen toimintakykyyn ja kannattavuuteen paneutuneita kansanedustajia silloin aikoinaan täällä eduskunnassa olisi ollut, niin se Kemiran kauppa olisi mennyt hallituksen esittämällä tavalla läpi. Eli tässä suhteessa on erittäin tärkeätä, että eduskunta on oikealla tiedolla ja oikeassa ajassa mukana myöskin jatkossa.

Puolustusministeri  Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset keskustelusta. Yritän käydä lävitse näitä keskeisiä huomioita.

Ensinnäkin valtionomistajuudesta puhuttaessa noin periaatteessa, oli se hyvä tai huono, olen halunnut korostaa ja täällä on ihan oikein korostettu, että kiitoksia vaikkapa Kekkosen ajalle, silloin nämä valtionyhtiöt ovat syntyneet. Aika oli vähän toinen, mutta ... — Ed. Soini nauraa, ja ymmärrän syynkin. — Mutta yhtä kaikki, jos katsotaan vaikka viime vuotta, niin valtionyhtiöitten keskimääräinen tuloskunto, keskimääräinen osingonjako, oli keskimääräistä parempaa, eli ei ainakaan tätä kautta voida sanoa, että valtionomistajuus toisi jonkun sellaisen leiman, että yhtiö ei voisi pärjätä.

Sitten toinen kysymys. Täällä viitattiin tähän päätöksentekoon ja oltiin vähän huolissaan, onko nyt niin, että omistajaohjausministeri yksinään tekee näitä päätöksiä. Voin kertoa, että eduskunta määrittää myyntivaltuuksien kautta ne rajat, joissa liikutaan, mutta silloin kun tulee myyntitapahtuma, niin kuin nyt Kemiran osalta, Kemira GrowHown osalta, niin päätöksen tekee valtioneuvosto. Eli se tässä laissa sanotaan, se on näin ollut, se on näin jatkossakin. Vastuuministeri, esittelevä ministeri, siinä tilanteessa on omistajaohjausministeri. Mutta nimenomaisesti tämä laki selkeyttää eduskunnan ja valtioneuvoston toimivaltoja.

Sitten kolmantena kohtana valtioenemmistöinen pörssiyhtiö. Se on varsin haastava yhtälö. Siinähän pitää muistaa, että silloin haetaan markkinoilta rahaa ja sen jälkeen, kun ollaan pörssissä, kun näitä on viety pörssiin, sitä toimintaa säätelee osakeyhtiölain lisäksi arvopaperimarkkinalaki. Sille yhtiölle, kun se on pörssiin viety, ei voida antaa yhteiskunnallisia erityistehtäviä. Se on silloin pörssiyhtiö, kaikkia osakkeenomistajia on kohdeltava samalla tavalla. Näin se on, ed. Valpas. Tämä tekee tietenkin sen, että kun me määrittelemme, että tietyt yhtiöt ovat valtionenemmistöisiä, kuten esimerkiksi Finnair, Fortum tai Neste Oil — näitä on muitakin, mutta otan nyt nämä kolme — niin niissä tämä omistaminen on strategista. Finnairin osalta on todettava, että jos mietitte, miten se omistaminen suomalaisia hyödyttää, olen sanonut, että käykää Oslon lentokentällä, katsokaa, minkälaisia yhteyksiä tarjoaa lentokenttä, joka on jonkun yhtiön kolmoskenttä. Helsinki on ykköskenttä, ja se näkyy, se hyödyttää suomalaisia ja suomalaisia yhtiöitä sitä kautta, että meillä on hyvät yhteydet vaikkapa Eurooppaan tai Aasiaan tai Yhdysvaltoihin. Mutta yhtä kaikki, pörssiyhtiöihin asetetaan täälläkin käytävällä keskustelulla sellaisia tavoitteita ja velvoitteita, joita pörssiyhtiölle ei omistajaohjausministeri voi asettaa.

Sitten ed. Soinin kysymykseen Kemira-kaupasta, miksi ei järjestetty tarjouskilpailua. Uskon ja olen siitä vakuuttunut, että sen seikkailun jälkeen, kun ed. Rajamäki joukkoineen sen esityksen kaatoi, oli yleisesti tiedossa, että Kemiraa koskevia ehdotuksia voidaan tehdä. Tämä ehdotus, johon sitten päädyttiin, oli näistä ehdotuksista meidän harkintamme ja valtioneuvoston päätöksenteon mukaan paras siitä syystä, että valtio jäi edelleen omistajaksi, tätä kautta yhtiön tulevaisuus näyttää meidän harkintamme mukaan hyvältä. Myöskin olen havainnut, että Kemiran työntekijöitten palaute on ollut kohtuullisen myönteistä juuri tämän suomalaisuuden tähden. Se vaihtoehto olisi varmasti ollut huutokauppa, ed. Soini, mutta huutokaupassa ei, vaikka te ehkä haluaisittekin, voi laittaa rajoja Suomen ympärille, vaan silloin olisi tietysti avoin huutokauppa, ja sitten jos tämän tuloksena tuo omistus olisi mennyt ulkolaisille, vaikkapa rahastoille, uskon, että olisin täällä nyt sitten vastaamassa siihen kysymykseen, miksi tuo omistus, suomalainen osaaminen, valahti ulkomaille. Tämä oli ratkaisu, jossa tämä teollinen omistajuus oli se pääpointti, kaupantekijäisinä tuli sitten tämä kotimaisuus.

Ed. Valpas, otetaan vielä kerran se, miksi nollaan. Niitä on kolme kategoriaa, ja nämä kaikki, joita esitetään nollaan, ovat jo nyt alle 50 prosentin yhtiöitä, yhtiöitä, jotka edellinen hallitus ja edeltävät hallitukset ovat määrittäneet niin, että niissä tuo sijoitus on finanssipoliittinen. Mutta totta kai olemme hyvin harkitsevia.

Ihan lopuksi sitten tämä palkitsemiskäytäntö, johon jossakin yhteydessä viitattiin. Jo aiemmin luki, niin myös nyt lukee, politiikkana omistajaohjauksen periaatepäätöksessä, että optioiden aika on ohi eli optiojärjestelyihin ei ole paluuta, vaan palkitsemisen täytyy johdon osalta tapahtua palkan ja tämmöisten kannustimien ja osakepalkkioitten kautta, ja tietysti valtionyhtiöissä on syytä alleviivata, että se ei saa tietenkään rajoittua vain yhtiön johtoon, vaan pitää harjoittaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hiukan olin kuulevinani ministerin vastauksessa sitä, että ei voi asettaa pörssiyhtiöille mitään erityisiä toiveita. Jos ajatellaan Stora Enso Oyj:tä, niin se, että valtiolla on siinä omistus ja sen omistuksen määrä on kuitenkin erittäin merkittävä — valtio on yksi omistajataho 12,3 prosentilla — käsitykseni mukaan luo kuitenkin sellaisen ilmapiirin tämän yhtiön sisään ja joka tapauksessa sen päätöksentekoprosessiin, että ikään kuin, sanotaan, yhteiskunnan näkemyksiä, tällaisia yleisiä sosiaalisia pyrkimyksiä, kuten esimerkiksi työllisyyden turvaaminen, ehkä joku muu, on otettava huomioon. Se on vähän sellainen, mistä täällä ed. Pertti Virtanen usein puhuu, alitajuinenkin vaikutin tässä mukana.

Mutta kiinnitin huomiota myös erääseen muuhun asiaan, ja se on tämä omistuksen muuttaminen yrityksessä, joka vastaa aika suuresta ja merkittävästä asiasta, nimittäin meidän ympäristömme tilasta ja näistä ongelmajätekysymyksistä, eli Ekokem Oy:ssä. Siinä kohdassa myös tämä alaraja muuttuu nykyisestä omistuksen alarajasta, sitä vähennetään selkeästi. Tämähän ei tietenkään merkitse myyntiä, mutta pidän tätä huonona asiana, jos valtio luopuu Ekokem Oy:n omistuksesta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on arvoisan ministerin kanssa vähän debatoitu näistä prosenteista, mutta kysyn ehkä toisinpäin, jos siihen sitten on helpompi vastata. Mitä haittaa siitä sitten olisi ollut, jos esimerkiksi Rautaruukissa olisi säilytetty ne myyntivaltuudet eduskunnalla, siinä 20 prosentissa? Olisiko siitä ollut jotakin haittaa? Jos ei, niin sitten täytyy kysyä, minkä takia sitä pudotetaan nollaan.

Puolustusministeri  Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, tämä laki selkeyttää tilannetta. Tässä on kolme kategoriaa, 100, 50 ja 0. Tämä mainittu yhtiö kuuluu jo valmiiksi niihin, joissa se oli alle 50, eli puhtaasti sijoittajaintressiin. Mutta niin kuin on havaittavissa, totta kai näihin yhtiöihin liittyy paljon suomalaista osaamista ja moniin muihinkin. Haluan korostaa sitä maltillisuutta, joka tätä valtionyhtiöihin liittyvää omistajapolitiikkaa tulee leimaamaan.

Keskustelu päättyi.