Täysistunnon pöytäkirja 53/2010 vp

PTK 53/2010 vp

53. KESKIVIIKKONA 19. TOUKOKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta

 

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakiin on tehty muutoksia viime vuosien aikana, työn alla on muutoksia, ja tässä on yksi merkittävä muutosesitys, hallituksen esitys 240/2009. Tässä esityksessä käsitellään oleskeluluvan hakijan iänmääritykseen liittyviä asioita, sitten useampaa perheenyhdistämiseen liittyvää asiaa ja sitten turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan lisättäväksi ulkomaalaislakiin säännökset iän selvittämisestä oikeuslääketieteellisen tutkimuksen avulla. Poliisille, Rajavartiolaitokselle ja Maahanmuuttovirastolle ehdotetaan annettavaksi mahdollisuus pyytää Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tekemistä oleskelulupaa hakevan tai perheenkokoajan iän selvittämiseksi, jos asianomainen suostuu tutkimukseen.

Sitten tässä esityksessä ehdotetaan perheenyhdistämiseen liittyen tarkennettavaksi maahantulosäännösten kiertämistä koskevaa ulkomaalaislain säännöstä siten, että perheenjäsenen oleskelulupahakemus voitaisiin hylätä, jos perheenkokoaja on antanut henkilöllisyyttään ja perhesuhteitaan koskevia vääriä tietoja, joiden perustella hän on saanut oman oleskelulupansa Suomeen. Tähän perheenyhdistämiseen liittyen lisäksi ehdotetaan, että kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistäminen edellyttäisi jatkossa riittävää toimeentuloa, jos perhe on muodostettu vasta ulkomaalaisen Suomeen tulon jälkeen.

Niin ikään tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös niistä edellytyksistä, joiden perusteella kasvattilapsi voitaisiin katsoa perheenjäseneksi. Esityksessä ehdotetaan myös, että oleskelulupa perhesiteen perusteella myönnettäisiin vain silloin, kun lapsi on alaikäinen edelleen hakemuksen ratkaisuhetkellä. Perhesiteen perusteella tehdyn hakemuksen yhteydessä tapahtuvaa kuulemismenettelyä ehdotetaan muutettavaksi niin, ettei kuulemisvelvoitetta olisi silloin, kun hakemus hylätään heti perusteettomana.

Lopuksi tässä esityksessä ehdotetaan, että kansainvälistä suojelua hakeneiden ulkomaalaisten työnteko-oikeutta rajoitettaisiin, jos he eivät pysty esittämään rajanylitykseen oikeuttavaa matkustusasiakirjaa. Voimassa olevan vaadittavan matkustusasiakirjan olemassaolo antaisi mahdollisuuden työntekoon kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen, kuten nykyisin, mutta ilman tällaista asiakirjaa työnteko-oikeuden saisi kuuden kuukauden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Sitten valiokunnan kannanottoihin näistä asioista.

Ensinnä tästä iänmäärityksestä: Hallintovaliokunta katsoo, että lakisääteinen mahdollisuus tehdä oikeuslääketieteellinen ikätutkimus on tarpeen silloin, kun henkilö vaikuttaa selvästi yli 18-vuotiaalta. Lähtökohtana on kuitenkin aina pidettävä hakijan ilmoittamaa ikää. Oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta ei pidä tehdä automaattista käytäntöä. Tutkimukseen on ryhdyttävä vain, jos on ilmeisiä perusteita epäillä, että ilmoitettu ja todellinen ikä poikkeavat toisistaan ratkaisevasti. Näiltä osin valiokunta muutti 6 a §:n 1 momenttia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tutkimuksella ei saada täysin luotettavaa selvitystä hakijan iästä. Kun otetaan huomioon iänmääritykseen liittyvä normaali yhden kahden vuoden vaihteluväli, kyettäisiin kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä osoittamaan alaikäisenä väärin perustein esiintyvät noin 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat hakijat.

Arvoisa puhemies! Sitten näihin perheenyhdistämiseen liittyviin asioihin.

Ensin näistä vääristä tiedoista: Oleskelulupa perhesiteen perusteella voidaan tämän lakiehdotuksen mukaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä perheenkokoajan saaneen oleskelulupansa maahantuloa tai maassa oleskelua koskevia säännöksiä kiertämällä antamalla vääriä tietoja henkilöllisyydestään tai perhesuhteestaan. Tässä yhteydessä hallintovaliokunta on perusteluihin kirjannut ja tähdentää, että tätä lakiehdotuksen 36 §:n 3 momentin säännöstä tulee soveltaa vain sellaisiin tapauksiin, joissa perheenkokoaja on valehdellut olennaisella tavalla perhesidetiedoistaan oleskeluluvan saadakseen.

Sitten tästä kasvattilapsen määrittelystä: Ulkomaalaislain 37 §:n säännöksiä perheenjäseneksi katsottavista henkilöistä ehdotetaan täydennettäväksi uudella 3 momentilla niistä edellytyksistä, joilla pykälän 1 momentissa tarkoitettuun lapseen rinnastetaan myös kasvattilapsi. Rinnastamisen edellytyksenä on vaatimus luotettavan selvityksen saamisesta siitä, että lapsen aikaisemmat huoltajat ovat todistettavasti kuolleet tai ovat kadoksissa.

Hallintovaliokunta katsoo, että on erityisesti lapsen edun kannalta suotavaa, että kasvattilapsisuhde on aito, eikä pelkkä ilmoitus kasvattilapsisuhteen olemassaolosta saa olla riittävä peruste oleskeluluvan myöntämiselle. Kasvattilapset tulevat kuitenkin pääsääntöisesti maista, joista ei ole saatavissa luotettavaa kirjallista selvitystä. Suullinen selvityskin on usein asianomaisen itsensä kertomaa. Ehdotetussa säännöksessä olevaa vaatimusta luotettavasta selvityksestä on näin ollen tulkittava jossain määrin väljemmin kuin mitä näin muotoilluilla säännöksillä yleensä tarkoitetaan.

Arvoisa puhemies! Sitten oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella:

Oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella alaikäiselle edellyttää lakiehdotuksen mukaan sitä, että lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin lapsen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Nykyisin edellytyksenä on, että lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin lapsen oleskelulupahakemus on tullut vireille.

Perustuslakivaliokunta on tässä yhteydessä lausunnossaan pitänyt välttämättömänä täydentää lakiehdotusta niin, että oleskelulupaa ei voida kuitenkaan tämän perusteella evätä, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta riippumattomasta syystä tai hakija on myötävaikuttanut asian selvittämiseen mahdollisuuksien mukaan. Näiltä osin valiokunta on täsmentänyt juuri tällä tavalla asianomaista pykälää ja esittää muutosta juuri niin, että asiaan vaikuttaa, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä tai tämä on myötävaikuttanut asian käsittelyyn.

Asianosaisen kuulemisesta valiokunta esittää kuten hallituksen esityksessä on, ja työnteko-oikeuden rajoittaminen esitetään toteutettavaksi juuri sillä tavalla kuin hallitus esittänyt. Tässä on työnteko-oikeuden rajoittamiseen liittyen vasemmistoliitosta yksi vastalause, joka esittää lakiehdotuksen 81 §:ää hylättäväksi.

Muilta osin tämä mietintö on yksimielinen, ja tähän liittyy lausuma. Viime aikoina on paljonkin keskusteltu sekä perheenyhdistämisestä, perheenyhdistämisen kriteereistä että maahanmuuttoasioista yleensä. Siihen liittyen valiokunta esittää seuraavaa lausumaa:

"Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa hallintovaliokunnalle ennen 16 päivää lokakuuta 2010 kokonaisvaltaisen ja systemaattisen selvityksen voimassa olevista ulkomaalaislain perheenyhdistämissäännöksistä ja niiden soveltamisesta,

1) joka kattaa oleskeluluvan myöntämisedellytysten arvioinnin lisäksi Suomeen muuttoon ja kotouttamiseen liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset tekijät sekä erilaisiin etuuksiin ja toimenpiteisiin liittyvät kustannukset,

2) jossa arvioidaan, olisiko perheenyhdistämiselle tarpeen asettaa kotoutumista tukevia edellytyksiä, kuten asuntoedellytys ja perheenkokoajan asumisaikaedellytys ja

3) jossa verrataan Suomen nykyistä perheenyhdistämistä koskevia säännöksiä ja käytäntöjä muiden EU- ja pohjoismaiden vastaaviin sen arvioimiseksi, muodostavatko Suomen säännökset vetovoimatekijöitä turvapaikanhakemiselle ja humanitäärisluonteiselle maahanmuutolle."

Niin kuin totesin, näillä muutoksilla, jotka kuvasin, valiokunta esittää tämän lakiehdotuksen hyväksymistä, ja tähän siis liittyy tämä yksi vastalause.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitän siitä, että mietintö on valmistunut. On hyvä näin. Ehkä vielä voisi keskustella siitä, olisiko esimerkiksi perustuslakivaliokunnan kannanottoja voitu paremmin ottaa huomioon.

Kuitenkin haluaisin lähinnä näistä muutamista ponsista ja niihin liittyvästä ongelmatiikasta todeta muutaman seikan.

Mehän kotouttamisen onnistumisesta, jos siitä puhutaan yleisesti, annoimme kotouttamisselonteon 4/2008. Siinä muun muassa viitattiin niihin tilasto-ongelmiin, jotka liittyvät sen selville saamiseen, mitkä ovat kotouttamisen kustannukset ja muut vaikutukset. Kuitenkin sen jälkeen, kun selonteko annettiin viime vuoden keväällä, on lähdetty kehittämään seurantajärjestelmää ja niin sanottuja indikaattoreita. Toivon, että tämän vuoden lopulla saamme tästä indikaattoreiden kehittämisestä ja esimerkiksi yhteistyöstä Tilastokeskuksen kanssa enemmän tietoja, jotka liittyvät muun muassa siihen, miten kotoutuminen onnistuu, miten osaaminen kehittyy, työmarkkinoihin osallistumiseen, sosiaaliseen hyvinvointiin, joiden ymmärrän olevan seikkoja, joita hallintovaliokunta on peräänkuuluttanut.

Toinen seikka, joka liittyy näihin selvitystarpeisiin: On hyvin epäselvää, onko meillä riittävää tietosuojasäännöspohjaa sellaisten tietojen vertailemiseen, jotka olisivat tarpeen, jotta voisimme todella sillä tarkkuudella kuin hallintovaliokunta on halunnut, verrata kotoutumisen onnistumista. Uusi väestötietolaki on astunut voimaan, mutta tällä hetkellä rekistereissä ei ole sellaista tietopohjaa eikä tässä aikataulussa sellaista voida saada aikaan, että voitaisiin esimerkiksi nimenomaan suojeluun liittyvällä perheenyhdistämisellä saada selvää, miten taloudellinen ja sosiaalinen ja muu asema ja kotoutuminen on kehittynyt. Tulevaisuudessa ehkä voidaan saada näitä tietoja paremmin, mutta tämä ei tällä hetkellä lainsäädännön ja rekisterin pohjalla ole mahdollista. (Ed. Ukkola: Ei pidä paikkaansa!)

Kolmas seikka: Haluan nyt kyllä todeta, että mehän tiedämme, että tällä hetkellä tehdään kotouttamislain kokonaisuudistusta, joka toivottavasti on eduskunnan käsittelyssä syyskuun alussa, ja tietenkin siinä esitellään joitakin asioita sillä tavalla kuin hallituksen esityksessä tulee esittää, muun muassa taloudellisia vaikutuksia. Samaan yhteyteen liittyy myöskin erillinen laki vastaanotosta, jossa vastaavasti taloudellisia vaikutuksia selvitellään ja myöskin katsotaan muun muassa joitakin turvapaikanhakijoiden kustannuksiin ja korvauksiin liittyviä käytäntöjä. Valitettavasti nämä tekijät ovat sellaiset, jotka rajoittavat ministeriöiden kapasiteettia vastata ponnessa esitettyihin kysymyksiin, ja uskon kuitenkin, että lainsäädäntötyö on sen tärkein työ.

Vertaus perheenyhdistämissäännöksiin ja -käytäntöihin muissa EU-maissa ja Pohjoismaissa, joka liittyy ponnen kohtaan 2: Vain kaksi Pohjoismaata on sellaisia, joita sitoo tällä hetkellä EU:n perheenyhdistämisdirektiivi, joka on yksi yhteinen pohja. Se ei esimerkiksi sido Tanskaa eikä sido Norjaa, vaikka Norja on Schengenissä mukana, joten direktiivi, josta on keskusteltu ainakin tämän valmistelun yhteydessä, tässä sitoo vain kahta maata. Tämän hallituksen esitystä edeltäneen selvityksen yhteydessä käytiin aika paljon lävitse sitä, mikä on mahdollista perheenyhdistämisdirektiivin sallimissa rajoissa.

Todettakoon myöskin, että tämä, siis meitä ja Ruotsia sitova, perheenyhdistämisdirektiivi ei salli, että asetetaan asuntoedellytystä, toimeentuloedellytystä tai asumisaikaedellytystä sellaisille henkilöille, jotka ovat saaneet pakolaisstatuksen. Ei voida heille sellaisia asettaa. Muunkin tyyppisen suojelun saaneiden osalta nämä edellytykset ovat kyseenalaisia, jos lasten etu on kyseessä. Aika piakkoin sen jälkeen, kun perheenyhdistämisdirektiivi oli hyväksytty neuvostossa, EY-tuomioistuin joutui näitä asioita käsittelemään, ja sen ratkaisun perusteella on kyseenalaista, millä tavalla näitä edellytyksiä voidaan asettaa, jos lasten etu on kyseessä.

Haluaisin tässä todeta, että toivoisin, että voisimme välttyä liian yksinkertaisista vertailuista, koska ne yksinkertaistavat todellisuutta liian paljon, ja voin väittää, että silloin puhutaan populismista.

Todettakoon tässä yhteydessä esimerkiksi, että pakolaisaseman saa EU:ssa keskimäärin noin 13 prosenttia turvanpaikanhakijoista, Suomessa 5 prosenttia. Pakolaisaseman Saksassa saa 38 prosenttia hakijoista, sama määrä esimerkiksi Itävallassa, myöskin 38 prosenttia hakijoista. EU:n keskimäärä on 13 prosenttia ja meillä Suomessa luku on 5 prosenttia. Alemmalla tasolla ovat sellaiset maat kuin Puola, Espanja, Bulgaria, Kreikka, Malta, Slovenia. Maa, joka on meidän kaltaisemme, on Hollanti, jolla määrä on samalla tasolla. Mutta, hyvät ystävät, Hollanti ja Suomi ovat esimerkiksi olleet samassa rintamassa, joka on toivonut, että niin sanottu toissijainen suojelu ja pakolaisaseman saaneiden oikeusvaikutukset olisivat vastaavanlaisia. Me olemme Hollannin kanssa olleet samassa rintamassa, ja muun muassa tämän linjan on eduskunta hyväksynyt ja hallitus hyväksynyt, kun me käsittelimme niin sanotun määritelmädirektiivin yhtenäistämistä ja uudistamista, U 88:aa viime vuodelta.

Sitten haluaisin kysyä — tai haluaisin todeta, en kysyä, vaan todettakoon nyt — kun me katsomme viimeaikaisia tilastoja, onko todellakin niin, että me uskomme, että Suomessa on voimakkaita vetovoimatekijöitä, kun me katsomme, että tänä vuonna esimerkiksi huhtikuussa Suomesta haki turvapaikkaa 276 henkilöä, joista 15 oli alaikäisiä. Määrä on siis koko ajan alentunut. Norjassa vastaavaan aikaan oli tuplamäärä, puhumattakaan sitten Ruotsissa, jossa oli yli 2 000 turvapaikanhakijaa, ja molemmissa muissa maissa, jotka muuten ovat verrannollisia meihin, on myöskin alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä moninkertainen. Suomessa huhtikuussa haki 15 alaikäistä henkilöä turvapaikkaa, maaliskuussa 22. Määrät ovat huomattavasti alentuneet sitten vuoden 2008 lopun huippujen, ja varmaan se, että olemme ryhtyneet keskustelemaan ja olemme saamassa lainsäädäntöä ikätutkimuksista, vaikuttaa muun muassa alaikäisten osuuteen. Mutta toivoisin, että keskustelu tästä näistä asioista perustuisi myöskin ajankohtaiseen tietoon, mitkä ovat ne nykyiset hakijamäärät, mitkä ovat nykyiset tulijamäärät.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen tähän vasemmistoliiton valiokunnassa jättämään vastalauseeseen ja aikaisemmin käytyyn ulkomaalaiskeskusteluun, kun on kuitenkin useampi lakimuutos vireillä ja käsittelyssäkin: Muistelen, että aikaisemmin, kun puhuttiin tästä työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisesta, ed. Zyskowicz viisasteli täällä, että hän ei ole huolissaan niistä ulkomaalaisista, jotka tulevat tänne tekemään työtä, vaan niistä, jotka eivät tule tekemään työtä. Nyt tässä kuitenkin niissä tapauksissa, jos ei ole esittää matkustusasiakirjoja, tulee tämän kuuden kuukauden säännön piiriin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia turvapaikanhakijoista. Minusta se olisi kaikista järkevin niin, että turvapaikanhakijoiden työllistyminen, jos heillä suinkin olisi mahdollisuus työllistyä, tehtäisiin joustavaksi aivan samalla tapaa kuin sen pitäisi olla joustava muillakin ryhmillä, esimerkiksi opiskelijoilla ja tietyillä kausityöntekijöillä. Minusta tässä ei ole oikein johdonmukaisuutta olemassa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi hyvin tärkeän asian, että on syytä puhua käyttäen aina taustana ajankohtaista tietoa. Juuri sen vuoksi tämä selvityspyyntö on tehty. Maahanmuuttoasioista keskustellaan nyt varsin paljon, ja erityisen paljon on viime aikoina puhuttu perheenyhdistämisestä. Siksi on tärkeää tietää, mistä puhutaan. Tämä selvityspyyntö ei ota kantaa siihen, onko vetovoimatekijöitä vai ei, eikä ota muuhunkaan, vaan tämä selvityspyyntö tässä ponnessa sisältää pyynnön lisätietojen saamiseksi. Me tarvitsemme keskustelun pohjaksi ajankohtaista tietoa, mahdollisimman vertailukelpoista tietoa. Ja on luonnollista, että ministeriö sitten tekee parhaansa, ja ne rajoitukset, mitkä ovat olemassa sitten selvityksen tekemisessä, ne ovat. Ei tässä oteta siihen kantaa. Mutta on erittäin tärkeää, että puhumme samoista käsitteistä samoihin tietoihin nojaten, silloin tehdään myöskin oikeita johtopäätöksiä. Se on päätöksenteon perusta. En näe selvityksessä (Puhemies: Aika!) mitään kielteistä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri suhtautuu, ainakin on julkisuudessa suhtautunut, erittäin yliolkaisesti siihen, että valiokunta on edellyttänyt ministeriltä ja ministeriöltä selvityksiä. Jokaisella valiokunnalla on perustuslain mukaan oikeus saada ja jokaisen ministerin on annettava selvitys niin hyvin kuin pystyy tekemään. Minusta tämä on kertakaikkisen onnetonta toimintaa.

Yhtä onnetonta toimintaa on kyllä ollut näitten ulkomaalaislakien kanssa tämän kolmen vuoden aikana. Näitä on tullut tipoittain, ja mitään kunnollista, todellista uudistusta ei ole saatu tehtyä. Tämä perheenyhdistäminen on tässä laissa jäänyt todellakin kesken. Muissa maissa, rouva ministeri, jos on myönnetty oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella jollekin, tämä ihminen ei saa yhdistää perhettä. Meillä se on ilman muuta selvä asia, että saa. Miten tämä on mahdollista?

Toinen asia: Ministeri sanoo tässä, että ei voi antaa tietoa esimerkiksi kotouttamiseen ja muuttoon liittyvistä sosiaalisista ja taloudellisista asioista. No, nämähän ovat (Puhemies: Aika!) julkisia tietoja, millä perusteella myönnetään näitä etuja. Eihän tässä nyt kysytä, paljonko on sille ja sille maahanmuuttajalle maksettu, vaan millä perusteella niitä on myönnetty ja mitkä ovat ne perusteet, että saa. — Minulla on muutakin asiaa, mutta tulen puhujapönttöön sitten, kun on aika.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että tämä lakiesitys on nyt menossa eteenpäin, ja hallintovaliokunta on tehnyt siinä hyvää työtä.

Näistä lausumaehdotuksista: Ymmärrän sen, että tämä kohta 1 on varsin kattava, ja siihen osittain vastataan niissä ministerin mainitsemissa asiakirjoissa. Mutta kyllä nämä 2 ja 3 ovat mielestäni erittäin relevantteja kysymyksiä, koska nämä ovat juuri niitä keskeisiä tekijöitä, koska on tietysti niin, että totta kai moni haluaa yhdistää perheensä, varsinkin kun tietää, että perhekäsityskin on vielä erilainen monissa maissa kuin mitä se on meillä. Ja jos tässä järjestelmä olennaisesti poikkeaa muista Pohjoismaista, niin minun mielestäni väistämättä siinä on vetotekijäriski ja se pitää selvittää. Se on itsestäänselvää, että pakolaisstatuksen omaaville henkilöille tätä ei voida asettaa, mutta heitä on, kuten ministeri totesi, vain pieni osa. Muiden osalta on kyllä minusta aika erikoista, että jos tänne tulee työn perässä ihminen, niin hänellä on toimeentuloedellytys perheenyhdistämiselle, mutta sitten jos ollaan humanitäärisen suojelun perusteella, niin ei ole tätä toimeentuloedellytystä tai asumisen edellytystä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin varsin tyytyväinen sen suhteen, että vaaditaan suurin piirtein aika perusteellisia selvityksiä nyt tässä tilanteessa. Ja kun on saanut tämmöisen populaatiotieteen koulutuksen, maantieteilijäkoulutuksen, tosin kauan sitten, jo 1950-luvulla, niin tulee mieleen, että eikö se ole koko maailman etu — kun on kysymys perheenyhdistämisestä, niin sehän tarkoittaa, että on perhettä siellä ja täällä, perhe-käsite vaihtelee hyvin selvästi eri alueilla, ja nyt täällä oleva populaatio haluaa perheenjäsenensä tänne, siis perheenyhdistämisen — ehdottomasti edullista, kaikkien kannalta edullista ja tarpeellista suorastaan, että tehdään se täällä olevan populaation selvitys näillä normaaleilla keinoilla, joita tässä nyt tultaisiin käyttämään, ja sitten katsotaan, ketkä pyrkivät, niin että on suoraan se perusdata, johonka verrataan. Näillä tiedoilla tämä tuntuisi (Puhemies: Aika!) niin kuin rehelliseltä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on muuten hyvä, mutta tässä on tämä ongelma, että nyt kun nämä turvapaikanhakijat voisivat saada työtä ja työskennellä kolmen kuukauden jälkeen, niin nyt pitääkin olla kuusi kuukautta niin, ettei voi tehdä mitään. Eikö tämä ole juuri sitä, että he syrjäytyvät ja oppivat siihen, ettei tarvitse mitään tehdäkään? Minä en kyllä tätä kohtaa ymmärrä. Siihen työ- ja tasa-arvovaliokunta onkin kiinnittänyt minusta ansiokkaasti huomiota, vielä yksimielisesti. Kuitenkin hallintovaliokunta keksi tähän pistää sitten tämmöisen lisäyksen, kolme kuukautta. Eli tässä jos missä luodaan pohjaa sille rasismille ja tämäntyyppisille näkemyksille. Minä olen sitä mieltä, että jos heitä kerran tänne otetaan, niin töihin heidät pitää saada tai koulutukseen eikä pitää jouten. Tässä on tämmöinen kauneusvirhe kyllä, joka toivottavasti korjautuu täällä eduskunnassa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Valitettavasti on niin, että tällä hetkellä hyvin pieni osa turvapaikanhakijoista on löytänyt töitä. Toiseksi, me emme todellakaan halua, että turvapaikanhakijat päätöstä odottaessaan olisivat toimettomina, vaan heille järjestetään toimintaa, järjestetään kielikursseja, ja he huolehtivat omasta ruuastaan, jos jäävät tänne pidemmäksi aikaa odottamaan. Se on tärkeää, että ei laitostuta sillä tavalla.

Sitten, arvoisa puheenjohtaja Tölli, on hyvä, että käytetään samoja käsitteitä, mutta tämä yksi käsite, jota on käytetty, humanitäärinen maahanmuutto, ei välttämättä esimerkiksi ole niin täsmällinen. Haluaisin todeta, että meillä on rajoitteita sen suhteen, mitä pystyy tässä aikataulussa tekniikasta ja laeista ja muista paineista johtuen selvittämään. Uskon, että kotouttamislain yhteydessä joitakin asioita, taloudellisia vaikutuksia, voidaan selvittää ja niitä voidaan sitten hyödyntää.

Ed. Ukkola, jos nyt yrittäisimme ymmärtää sen, että Suomessa on myönnetty hyvin vähän pakolaisstatuksia. Muissa maissa niitä on myönnetty hyvin paljon enemmän, nelin—kuusinkertaisesti, mikä johtaa siihen, että yksi yhteen -vertailu meidän perheenyhdistämiskäytäntöjemme ja muiden maiden käytäntöjen kesken on liian yksinkertaista, pitää tämä kokonaisuus nähdä. Pitkään on pelätty, että jos vain esimerkiksi pakolaisstatuksen saaneilla on näitä oikeuksia, joita edellytetään perheenyhdistämisdirektiivissä, niin se voi johtaa suureen muutoksenhakurumbaan. Todellakin Saksassa melkein 40 prosenttia hakijoista saa varsinaisen pakolaisstatuksen ja sillä tavalla saa vastaavat perheenyhdistämisoikeudet kuin mitkä meillä on toisaalta pakolais- ja toisaalta toissijaisen suojelun statuksen saaneilla. Tässä yhteydessä, kun katsomme todellisuutta ja katsomme näitä lukuja tällä hetkellä, vähentynyttä alaikäisten määrää, on hyvä ehkä tunnustaa, että lakiesityksellä, joka on nyt tässä käsittelyssä, on ollut oma vaikutuksensa, mutta onko niin paljon enää niin sanottuja tekijöitä, jotka tänne lisäisivät hakijoita, se sopii kyseenalaistaa.

Yksi asia, josta on myöskin pitkään keskusteltu tässä yhteydessä: Meillä on asumiseen perustuva sosiaaliturva, eikä sisäministeriöllä ole mahdollisuutta kaikilta osin selvittää, mitkä tekijät siihen liittyvät. Se kerta kaikkiaan ei ole tämän ministeriön vastuulla.

Mitä tulee edelleen perheen käsitteeseen, niin me tiedämme kaikki, että se on suppeampi esimerkiksi meillä kuin muualla. Nyt on sellainen tilanne, että EU-kansalaisella, joka täällä asuu, on laajemmat oikeudet perheenyhdistämiseen kuin Suomen kansalaisella on.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vielä tästä ponnesta, että tämä on osoitettu valtioneuvostolle, että valtioneuvosto antaa hallintovaliokunnalle tämän selvityksen. Se ei tarkoita, että sisäministeriö tekisi kaiken, vaan varmasti tarvitaan tietoa muualtakin.

Haluan tähdentää vielä sitä, että tässä ei ole kysymys tutkimuksesta eikä selonteosta vaan selvityksestä, juuri siksi, että keskustelussa ja päätöksenteossa tarvitaan ajantasaista tietoa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän alkukeskustelun perusteella voisi sanoa, että ehkä valtioneuvosto ei olekaan oikea taho tekemään tämmöistä selvitystä vaan se pitäisi tilata ulkopuolelta. Ehkä sitten saataisiin tietää, mitkä ovat ne todelliset luvut, todelliset syyt siihen tilanteeseen, minkä vuoksi tämä hyvin harvinainen lausumaehdotus, ponsiehdotus, on tähän sisällytetty. Tämä pitäisi kyllä ministerin ottaa vakavasti. Jotain nyt on mätää tässä meidän maahanmuuttopolitiikassamme, kun tämmöisiä joudutaan tekemään, jotain on todellakin vialla. Ei ole kumma, että tämä maahanmuuttopolitiikka tulee vaaliaseeksi ja vaaliteemaksi, yhdeksi tärkeäksi vaaliteemaksi, seuraavissa vaaleissa, ja minun mielestäni on erittäin hyvä, että tulee.

Ministeri sanoi juuri äsken, että pakolaisstatuksen saaminen Suomessa on vaikeaa, että se on helpompaa ulkomailla. No, todennäköisesti syynä ei ole suinkaan tämä, että siinä olisi erilaiset syyt, minkä vuoksi muualla myönnetään enemmän pakolaisstatuksia kuin Suomessa, vaan se, että sinne muualle menee enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat todella aitoja pakolaisia, niin kuin Saksaan. Meille tulee sellaisia ihmisiä, jotka tulevat meidän hyvän sosiaaliturvamme perässä, on tähän saakka tullut.

Minusta tämä täytyisi nyt ymmärtää ja ottaa todella vakavasti, että semmoisia periaatteessa tänne ei pitäisi ottaa, jotka tulevat vaan keinottelemaan meidän sosiaaliturvallamme. Meidän täytyy antaa aidoille pakolaisille tilaa. Meidän vastaanottokeskuksemme ja meidän Ulkomaalaisvirastomme ruuhkautuvat näiden niin sanottujen suojelun tarpeessa olevien ja turvapaikanhakijoiden ja väärillä passeilla ja väärillä henkilöllisyyksillä tulevien takia, jotka tulevat kokeilemaan onneaan, koska me olemme niin sinisilmäisiä, että meillä on pystynyt kokeilemaan onneaan, ja sitten aidot pakolaiset jäävät tämän järjestelmän ulkopuolelle. Heitä minä todella haluaisin auttaa, nimenomaan heitä, aitoja pakolaisia, jotka todella ansaitsevat pakolaisstatuksen.

Sitten mitä tulee perheenyhdistämiseen, minä otan siitä yhden asian tässä vaiheessa. Kun puhutaan kasvattilapsista, niin nythän on ollut julkisuudessa tietoja siitä, että nämä kasvattilapset, jotka tulevat tämän perheen mukana, saattavat olla perheen, omassa maassaan kohtuullisen varakkaan perheen, kotiapulaisia tai miehen toisia vaimoja. Hyväksymmekö me tämmöisen järjestelmän Suomessa? Emmehän me voi hyväksyä, vaan minä kyllä sanon, niin kuin ed. Heinäluoma ja demarit ovat sanoneet, että maassa maan tavalla. Meillä on omat lakimme ja omat säädöksemme, joita joka ikisen on tässä maassa noudatettava. Näin se vaan nyt on.

Sitten vielä tähän EU-direktiiviin liittyen, mistä viime kerralla keskusteltiin: Suomi ei ole pannut toimeen sitä EU-direktiiviä, missä vaaditaan, että perheenyhdistäjän pitää pystyä huolehtimaan tulevasta perheestään taloudellisesti. No, jos niitä on kaksi Pohjoismaata, niin kuinka monta on muualla Euroopassa, tietääkö ministeri sitä? Toivon, että tiedätte, koska te otatte tämän esille, että Pohjoismaista on vaan kaksi maata tämän direktiivin pannut voimaan. Se direktiivihän tarkoittaa sitä, että perheen voi yhdistää, kun on asunto ja kun pystyy takaamaan toimeentulon, ja meillä yhdistetään, vaikka ei pysty täyttämään kumpaakaan ehtoa. No, eihän sitä tietenkään kaikissa tapauksissa voi edellyttääkään, mutta pitää puhua asiasta eikä asian vierestä, ministerinkin.

Sitten sanoisin yhden asian vielä: Siihen tuskin tarvitaan perustuslain muutosta, että Suomi lopettaa ilmaiset matkat perheidenyhdistämisessä. Kun perhe tulee sieltä toisesta maasta, Suomii ainoana maana maailmassa maksaa matkat! Tähän nyt ei varmaan lakia tarvita, vaan se on tietyllä tavalla vain hallinnollinen päätös, että Suomi ei nyt sitten maksa. Ja minä kysyn ministeriltä: Hyväksyttekö te tämän, että jos tänne kerran perhe yhdistetään, niin he maksavat itse sentään matkansa eivätkä tule veronmaksajien varoilla? Minä edellytän kyllä ehdottomasti tätä. Me olemme ainut poikkeus tässä suhteessa. — Jatketaan myöhemmin.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä olevaan ulkomaalaislakiin esitetyillä muutoksilla pyritään karsimaan perusteettomia, muun muassa maahantulosäännösten kiertämistarkoituksessa tehtyjä, hakemuksia. Esityksessä myös yhdenmukaistetaan menettelyä Pohjoismaihin ja muihin EU-valtioihin nähden siltä osin kuin Suomi koetaan muita maita houkuttelevammaksi kohdemaaksi.

Me sosialidemokraatit tuemme esityksiä, koska ne selkeyttävät pelisääntöjä. Uudet säädökset vähentävät väärinkäytöksiä ja helpottavat niiden huomaamista. Uskonkin, että tämän myötä kansalaisten suhtautuminen ulkomaalaispolitiikkaa kohtaan muuttuu myönteisempään suuntaan. Toinen positiivinen näkökulma on taloudellinen. Kun perusteettomien hakemusten määrä vähenee, voimavaroja voidaan suunnata enemmän todellisessa hädässä olevien ihmisten hakemusten käsittelyyn. Paitsi että päätöstä odottamaan joutuvien tilanne helpottuisi, säästetään myös hallintokuluissa hakemusten käsittelyaikojen lyhetessä.

Arvoisa puhemies! Lääketieteellisten ikätestien saaminen lakiin on mielestämme hyvä asia. Se yhdenmukaistaa viranomaistoimintaa ja asettaa selvät säännöt lääketieteellisten ikätutkimusten tekemiselle. Muissa maissa tehdyistä ikätesteistä saadut kokemukset ovat kirjavia, eikä niitä voida pitää muuna kuin suuntaa antavina. Lähtökohtana on aina pidettävä hakijan itsensä ilmoittamaa ikää, eikä oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta pidä tehdä automaattista käytäntöä. Tutkimukseen tulee kuitenkin ryhtyä, jos on ilmeisiä perusteita epäillä, että ilmoitettu ikä poikkeaa maahanpyrkijän todellisesta iästä ratkaisevasti.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että kasvattilapsen määritelmä sisällytetään nyt lakiin. Suomessa oleskelulupa on tähänkin asti myönnetty perhesiteen perusteella sellaisille lapsille, jotka eivät ole Suomessa oleskelevien virallisesti huollettavia. Koska kasvattilasten määrä hakijoina on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, on asiasta hyvä säätää myös laissa.

Uudistus tiukentaa oikeutta työntekoon. Nykyisin töihin voi mennä kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Uusien sääntöjen mukaan matkustusasiakirjansa kadottaneet turvapaikanhakijat saisivat työnteko-oikeuden vasta kuuden kuukauden kuluttua. On monestakin syystä perusteltua, että maahanmuuttajat sijoittuvat työmarkkinoille mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä se, että tänne tullaan töihin normaaleja väyliä pitkin, ei turvapaikkaväylää hyväksi käyttäen. Muutos kannustaa maahantulijoita säilyttämään matkustusasiakirjansa ja on siksikin perusteltu.

Hallintovaliokunnan mietinnössä on lausumaehdotus, jossa esitetään kokonaisvaltaisen ja systemaattisen selvityksen tekemistä perheenyhdistämissäännöksistä ja niiden soveltamisesta. Pidämme tätä hyvänä asiana, sillä nyt ulkomaalaislakia muutetaan pala palalta ilman kokonaistarkastelua. Eikä kukaan varmaankaan voi vastustaa sitä, että lainsäädännön pohjaksi hankitaan mahdollisimman paljon vertailutietoja omista ja naapurimaiden käytännöistä ja että tehtävät päätökset pohjataan tietoon eikä vallitseviin mielikuviin. Nyt esitettävät uudistukset ovat tarpeellisia, ja perustuslakivaliokunnan lausunnon ansiosta esitykseen on tehty muutoksia, jotka turvaavat riittävällä tavalla myös hakijoiden oikeusturvan.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on parhaillaan vireillä useita ulkomaalaislain muutoksia. Kokonaisuus on laaja ja haasteet suuria. Olisi varmasti hyvä yrittää hahmottaa näitä kysymyksiä vähän isompana kokonaisuutena. Puolueemme puheenjohtaja Jutta Urpilainen esitti joku aika sitten maahanmuuttopoliittisen selontekokeskustelun käymistä eduskunnassa. Pidän ajatusta hyvänä ja toivon, että ministeri miettii, millä tavalla päästään parhaiten hyvään lopputulokseen, tilkkutäkkiä tilkku kerrallaan korjaamalla vai kokonaisuutta hahmottaen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia näkökulmia tähän hallituksen esitykseen 240/2009 ja hallintovaliokunnan tekemään mietintöön.

Ensinnäkin tosiaan aivan erinomainen asia on se, että tämä nyt on viimein täältä eduskunnasta pujahtamassa ulos, ja aivan kuten ministeri täällä aikaisemmin sanoi, se on nyt jo vaikuttanut niin, että turvapaikanhakijamäärät ovat vähentyneet, varsinkin niiden osalta, jotka ovat lähellä ikätestiin joutumista, eli selvästi sillä on ollut jo etukäteen merkitystä, että nämä ikätestit kirjataan lakiin. Varmasti myöskin on erittäin suuri merkitys tällä kasvattilasten perheenyhdistämisoikeuden muuttamisella. Tosin tällä hetkellä perheenyhdistämisessä on erittäin paljon ruuhkaa. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan ainakin 8 000 perheenyhdistämistapausta on vireillä.

Haluaisin sen todeta näistä perheenyhdistämisistä, että on tietysti niin, että kun ne henkilöt, jotka näitä perheenyhdistämisiä hakevat, tulevat sellaisilta alueilta, jotka ovat maailman kriisipesäkkeitä, niin on hyvin ymmärrettävää, että he haluavat hyvin laajalti tänne perheensä yhdistää. Kun lisäksi heidän perhekäsityksensä, kuten täällä jo aiemmin todettiin, on aivan erilainen kuin mitä Suomessa ymmärretään ydinperheellä, niin näitä hakemuksia on aivan varmasti tulossa. On myöskin aivan selvää, että hakeudutaan sellaisiin valtioihin, joista tiedetään, että tämä perheenyhdistämisjärjestelmä on suotuisa. Sen takia on aivan välttämätöntä, että perusteellisesti selvitetään se, mitä hallintovaliokunta on lausumassaan esittänyt nimenomaan tämän perheenyhdistämisen osalta.

Sen ymmärrän, että niillä henkilöillä, joille on myönnetty pakolaisstatus, on oikeus perheenyhdistämiseen. Siihen en halua puuttua. Mutta sitten on jo aivan eri asia, jos ollaan humanitäärisen suojelun perusteella. Minun oikeustajuuni on vaikea mennä sen, että jos täällä on filippiiniläinen lähihoitaja tai kiinalainen metallimies, niin häneltä vaaditaan hyvin korkeaa toimeentuloedellytystä, että hän voi tuoda tänne puolisonsa ja yhden lapsensa. Mutta sen sijaan henkilö, joka on humanitäärisen suojelun perusteella täällä, voi hyvin laajalti tuoda tänne omaa perhettään, ja se on tähän asti johtanut erittäin suuriin perheenyhdistämisiin. Se tietysti tässä tulee jonkun verran muuttumaan, kun tämä kasvattilasten oikeus tulee muuttumaan.

Tämän nykyisen järjestelmän perusteleminen on kyllä erittäin vaikeaa, ja on valitettavasti niin, että me emme voi ratkaista Somalian emmekä Afganistanin ongelmia sillä, että meidän perheenyhdistämiskäytäntömme on täällä hyvin laaja. Se ei ole se asia, joka sen ratkaisee, vaan muilla tavoin meidän on autettava, koska me emme kuitenkaan voi missään nimessä ottaa niin paljon sieltä väkeä, että sillä olisi mitään merkitystä siellä paikan päällä, valitettavasti.

Tunnen niitä ihmisiä, jotka ovat sieltä tulleet, ja ymmärrän sen hädän, mikä heillä on, mutta meidän on myöskin ajateltava realistisesti sitä, mikä on Suomen rooli ja mistä asioista me voimme vastuumme kantaa. Tässä suhteessa meidän on seurattava siinä muuta pohjoismaista käytäntöä, olkoonkin niin, että meitä tietysti nämä EU-direktiivit koskevat, mutta siltä osalta on juuri tärkeää selvittää, mikä on se direktiivin sisällä oleva liikkumavara, ja sitä ymmärtääkseni tällä selvityksellä nimenomaan, mitä hallintovaliokunta perää, kartoitetaan.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tästä työnteko-oikeudesta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli sitä mieltä, että näiden osalta, joiden papereita ei löydy, olisi voitu jatkaa nykyistä käytäntöä, että kolmen kuukauden päästä pääsee työelämään. Ymmärrän sen siitä näkökulmasta erittäin hyvin, että on monia sellaisia maita, joista näitä papereita ei saa. Kun varsin laajalti asiantuntijoita kuultiin, kävi myöskin ilmi, että ensinnäkin hyvin harvat pääsevät edes töihin, kuten ministerikin täällä sanoi, ja toisekseen, tämä työssäkäyntioikeus ei kyllä ole ratkaiseva vetovoimatekijä.

Toivon, että kun nyt mennään hallituksen esittämässä muodossa — eli vaikka työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esitti hallintovaliokunnalle, että se vakavasti harkitsee tämän kohdan muuttamista, se ei siihen kuitenkaan päätynyt — tätä asiaa vielä seurataan ja katsotaan, onko tällä todella olemassa niitä vaikutuksia, että se omalta osaltaan vähentää hakijoiden määrää. Jos ei vähennä, niin tähän asiaan täytyy mielestäni vielä palata, koska en todellakaan usko niin, että se, että pidempään täällä joutuu odottamaan sitä, että pääsee työelämään, parantaisi kenenkään kotoutumista. Näin ei minun mielestäni ole. Vaikka se onkin Ruotsin mallin mukaista, tai itse asiassa Ruotsissa tämä aika on muistaakseni vielä kaksitoista kuukautta, kun meillä on nyt kuusi kuukautta, niin siitä huolimatta tämä ei ole mielestäni oikea tapa kyllä tätä kotoutumista edistää niiden osalta, jotka ovat jo tänne tulleet, enkä usko, että se on myöskään merkittävä vetovoimatekijä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt hyvin tarkkaavaisesti kuunnella, mitä arvoisa ministeri ja eri edustajat ovat tästä asiasta lausuneet.

Ensinnäkin semmoinen pikantti taustamuuttuja, -tekijä, että maapallon väestö runsastuu tällä hetkellä 70—80 miljoonaa henkeä vuodessa, siis Filippiinien asukasluvun verran tänne maapallolle tulee uusia asukkaita nettomääräisesti joka ikinen vuosi. Tämänhetkinen kasvutrendi on sellainen.

Toinen asia on, että on aivan selvä asia, että sellaista perhe-käsitettä kuin kiinalaisilla on ... Siellähän on siis aktiivisesti säädelty sitä, montako lasta saa perheessä olla jnp., siis hyvin vähän. Toisaalta, kun mennään Afrikan sarven alueelle taikka siitä etelään päin Itä-Afrikan alueelle, niin perhekäsitys on aivan kokonaan muuta, ja myöskin sosiaalipolitiikka on ymmärtääkseni hoidettu tämän sikäläisen perhe-käsitteen avulla. Siis me emme millään voi lähteä siitä, että on sellainen maan tapa nyt Suomessa näissä asioissa, jossa sanotaan, että kaikkia koskee sama pelisääntö. Se ei kerta kaikkiaan humanitäärisesti, se ei kulttuurisesti eikä missään käy. Se on kulttuurirasismia, jos me semmoiseen ryhtyisimme. Tästä erityisestä syystä on mielestäni äärimmäisen hyödyllistä meidän kaikkien kannalta, kuten jo totesin, että me kerta kaikkiaan mietimme nämä perusteet uudestaan, meillä on sellainen perusdata, että me voimme ymmärtää nämä asiat oikein, ja siihen minusta sopii oikein hyvin tämä velvoite, jonka eduskunta nyt antaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama sana vasemmistoliiton vastalauseesta, joka perustuu työ- ja tasa-arvovaliokunnan yksimieliseen lausuntoon hallintovaliokunnalle.

Lausunnossaan työ- ja tasa-arvovaliokunta "pitää turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta tärkeänä niin ihmisoikeus- kuin kotouttamisnäkökulmasta". "Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien sopeutumisen, kotoutumisen ja kielen oppimisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että he pääsevät töihin mahdollisimman nopeasti maahantulonsa jälkeen. Tällöin myös motivaatio työllistymiseen on yleensä korkeimmillaan." Työ- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että "vastaanottojärjestelmän on tärkeää kannustaa turvapaikanhakijoita työntekoon", mikä minusta kuulostaa ihan loogiseltakin. "Erityisesti alaikäisinä maahan tulevat turvapaikanhakijat tulisi saada kouluun tai työhön mahdollisimman nopeasti." "Heitä voi olla myöhemmin vaikea motivoida työntekoon", nimittäin kun he tottuvat siihen, että täällä voi kuusikin kuukautta olla jouten, ei tarvitse tehdä mitään. Näin ollen tämä ei ole hyvä esitys, johon tässä hallintovaliokunnassa on päädytty. Nimittäin arvioiden mukaan noin 80 prosenttia turvapaikanhakijoista kuuluisi uuden säännöksen piiriin, eli heillä olisi oikeus työntekoon vasta kuuden kuukauden kuluttua, ja kuitenkin osa-aikainenkin työ poistaa käytännössä kokonaan toimeentulotuen tarpeen.

"Saadun selvityksen mukaan lainmuutos merkitsee toimeentulotukimenojen lisääntymistä peräti 350 000 eurolla vuodessa laskettuna vuoden 2009 työllisyystilanteen perusteella." Onko tässä mitään järkeä, että me toimeentulotukia joudumme lisäämään ja pidämme ulkomaalaisia tuolla vastaanottokeskuksissa joutilaana? Paremmassa työllisyystilanteessa turvapaikanhakijoiden mahdollisuudet saada nopeasti työtä ovat vieläkin paremmat, jolloin työnteko-oikeus voi säästää toimeentulotukimenoja vieläkin enemmän.

Valiokunta on myös lausunnossaan todennut, että työnteon väheneminen ja toimeentulotuen käytön lisääntyminen voivat olla omiaan lisäämään rasismia ja muokkaamaan kantaväestön asenteita entistä kielteisemmiksi turvapaikanhakijoita kohtaan. On selvää, että kun on tiedossa, että he voivat kuusi kuukautta olla jouten, niin kyllä tällä on merkitystä nimenomaan näihin rasistisiin näkemyksiin. Tässä ei ole mitään järkeä.

Sitten valiokunta pitää vielä tärkeänä sitä, että "julkinen valta pyrkii kaikilla toimillaan johdonmukaisesti ehkäisemään rasismia ja edistämään suvaitsevuutta ja myönteistä asennoitumista maahanmuuttajiin". Näinhän pitää ollakin.

Minä kyllä ihmettelen, että nyt ed. Arto Satonen täällä kuitenkin on vähän liisimässä siitä omasta näkemyksestään, joka on valiokunnan yhteinen näkemys ollut. Ihmettelen kyllä, jos te nyt olettekin päätyneet toiseen tulokseen, tämä nyt ei ole kovin johdonmukaista käyttäytymistä.

Elikkä kyllä on ihan selvää, että tässä, arvoisa puhemies, kaiken järjen mukaan tämä työnteko-oikeus pitäisi säilyttää nykyisellään. Sillä tavalla heitä sitten parhaiten pystytään kotouttamaan.

Sitten näistä asiakirjoista sen verran, että jos on todellinen hätä ja pitää maasta lähteä tämän hädän edessä, niin harvemmin tämmöiselle lähtijälle lyödään kouraan paperit, asiakirjat, niin että hän voi sitten tulla näitten papereitten kanssa. Voi jopa ajatella niinkin, että joka tulee papereitten kanssa, onko hän todella niin suuressa hädässä kuin se turvapaikanhakija, joka tulee ilman papereita. Totta kai siellä voi olla myöskin näitä keinottelijoita, mutta se on ihan toinen asia.

Näin ollen, arvoisa puhemies, tulemme esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että tämä 81 § poistetaan, jolloin työnteko-oikeus säilyisi nykyisenä, kolmen kuukauden jälkeen mahdollistuvana. Näin säästäisimme toimeentulotukimenojamme, jotka varmasti ovat tänä päivänä turhankin suuret. En ymmärrä, miksi näitä kuluja ja menoja pitää lisätä, joten hallintovaliokunnan logiikka — muuten hyvä mietintö — tässä kohtaa pettää pahemman kerran.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin olin toiveikas työelämävaliokunnan lausunnon ja sen hyvin täsmällisten perusteluitten jälkeen, että tämä kuuden kuukauden raja olisi muuttunut joksikin muuksi, mutta ei. Ed. Valpas tuossa kertoi hyvin sen, kuinka nämä menevät yksi yhteen, tämän vastalauseen ja sitten työelämävaliokunnan lausunnon sisältö. Yllätyin kyllä siitä, että jotkut jäsenet voivat olla valiokunnassa ihan toista mieltä kuin sitten täällä käsittelyssä. Uskon, että tämä hiljaisuus merkitsee sitä, että he kuitenkin sitten liisivät niistä kannoista, mitä ovat työelämävaliokunnan paperiin kirjoittaneet.

Eihän meistä kukaan pysty sanomaan sitä, kuinka moni turvapaikanhakijoista työllistyy kolmen kuukauden kuluessa tai kuuden kuukauden kuluessa, toivon mukaan mahdollisimman moni. Mutta kysymyshän onkin siitä, miksi rakentaa semmoista byrokratiaa, mille ei ole olemassa mitään tosiasiallisia eikä ainakaan näytettyjä perusteluita. Lähtökohdan minusta pitää olla se, että on hyvä, jos turvapaikanhakijakin työllistyy ja mahdollisimman nopeasti, eikä rakenneta turhia esteitä sille.

Mutta työperusteisessa maahanmuutossa — jolloin maahanmuuton syy on työ ja se työ on olemassa ja se työsuhde on tosiasiallinen ja työnteon ehdot sen mukaisia, mitä pitää maassa ollakin, ja on vielä olemassa tarveharkintaisuus elikkä arviointi siitä, onko Suomesta saatavissa niihin töihin omaa työvoimaa ja varsinkin tämmöisessä tilanteessa — minusta vasemmistoliiton kanta on looginen molemmissa ulkomaalaislain käsittelyissä.

On hyvä, että ed. Zyskowicz tuli tänne nyt kertomaan kantansa. Ilmeisesti kuulitte työhuoneessa — vai tulitteko muuten? — että peräsin teidän kantaanne siihen, kun aikaisemmin sanoitte, että ymmärrätte sen, jos joku tulee tänne työn perässä, ette ole siitä niinkään huolestunut, mutta sen takia olette, jos tänne tullaan muuten, ei niinkään työn perässä. Jos te kuitenkin olette sitten vaikeuttamassa turvapaikanhakijoitten työllistymistä, edes teoreettista työllistymistä, niin teidän linjanne ei ole johdonmukainen.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen, edustajat Tölli ja Pulliainen: Selitin ne rajoitukset, mitä meillä on olemassa aikataulujen ja myöskin tietojenvaihtojen osalta, jos haluamme tietoa taloudellisista, sosiaalisista ja muista vaikutuksista ja puhutaan kotouttamisen tehoista. Me emme saa esimerkiksi tietää nykytietopohjista, ketkä ovat päässeet varmasti töihin niistä, jotka ovat tulleet perheenyhdistämisen kautta. Tällaisia tietopohjia ei kerta kaikkiaan tässä aikataulussa ole saatavilla.

Sitten kun puhutaan yleensäkin perheenyhdistämisestä, niin pitää muistaa, että lähtökohtana siinä, ed. Ukkola, miksi muun muassa EU:n perheenyhdistämisdirektiivi lähtee siitä, että on ehdottomia oikeuksia pakolaisten osalta, on se, että on todettu, että tällä tavalla ne, jotka kärsivät traumoista ja ovat lähteneet vaikeista oloista, pääsevät kotoutumaan paremmin. Tästä on monta esimerkkiä. Mutta en pidä tällä hetkellä nyt EU-oikeuden alkeiskurssia todeten, että tämä perheenyhdistämisdirektiivi on vähimmäisdirektiivi, mutta todeten kuitenkin, että siinä ei sallita, että pakolaisille asetetaan toimeentulo-, asumis- ja asuntoaikaedellytykset. Kerta kaikkiaan sitä ei siinä sallita — jos tämä peruskurssi menisi eteenpäin.

Sen jälkeen haluaisin todeta ed. Valppaalle, että turvapaikanhakija ei ole jouten nykyäänkään, vaan edellytetään, että hän osallistuu toimintaan. Muuten tukea siinä vastaanottokeskuksessa vähennetään, ja on tärkeää, että siellä ei laitostuta. Siksi vain poikkeustapauksissa annetaan esimerkiksi ruoka valmiina; lähdetään siitä, että se itse valmistetaan.

Olen huolissani siitä, että on esimerkkejä siitä, että nyt on turvapaikanhakijoiden perheissä lapsia, jotka eivät pääse kouluun, on kuntia, joissa ei ole päästetty kouluun, ja tämä on esimerkiksi lasten perusoikeus todellakin kaikkien sopimusten mukaan. Siitä olen eniten huolissani.

Ed. Satonen muistaakseni otti esiin kysymykset Maahanmuuttoviraston arvioista perheenyhdistämishakemuksista. Kuitenkaan näissä arvioinneissa ei ole pystytty huomioimaan nyt esillä olevaa esitystä eikä niitä esityksiä, jotka esimerkiksi liittyvät biometrian lisääntymiseen. Olemme pyytäneet selvityksiä siitä, miten arvioidaan uudessa tilanteessa ja uusien hakijamäärien yhteydessä.

On selvää, että kukaan ei luule, että tällä suomalaisella pakolaispolitiikalla tai muulla ratkaistaisiin maailman ongelmat. Meidän pyrkimyksemme on edelleen säilyä muun muassa tärkeänä rahallisena avunantajana YK:n pakolaisvaltuutetulle Unchr:lle, koska heidän vastuullaan ja Afrikan lähimailla on esimerkiksi päävastuu Afrikan sarven tilanteesta. Mutta on selvää, että meihinkin ja kaikkiin valtioihin vaikuttaa nyt huonontunut tilanne Somaliassa ja huonontunut tilanne muualla. Ei tietenkään vaikuta Suomen toimet siellä.

Sitten tästä työntekoasiasta se, että me yritämme vaikuttaa siihen, että viesti menisi perille, että niillä, joilla on kuitenkin henkilöllisyyspapereita, niitä ei hävitettäisi. Se on viesti, mitä me yritämme tässä yhteydessä saada eteenpäin.

Todettakoon näistä matkakustannuksista, jotka liittyvät perheenyhdistämiseen, että me emme ole ainoa julkinen valta, joka tukee matkoja. Muun muassa on esimerkkejä, että joko Punainen Risti tai kunnat välillisesti ja loppujen lopuksi joutuvat maksajiksi sen jälkeen, kun esimerkiksi joku kansainvälinen järjestö on tämän matkan järjestänyt.

On selvää, että ajankohtaista vertailutietoa perheenyhdistämislainsäädännöstä tuotetaan ko-ko ajan, sitä seurataan koko ajan, mutta on rajoitteita näissä kotoutumisen onnistumisissa ja siinä, mitä tietoja saamme esimerkiksi kunnista ja muualta ja työvoimaviranomaisilta. Se on se rajoite nyt tämän selvityksen antamisessa. Ja, hyvät ystävät, kaksi suurta kokonaisuutta toivottavasti tulee eduskunnan eteen syksyllä elikkä kotouttamislain uudistus ja vastaanottotoiminnan uudistus, ja ne ovat tärkeitä suuria kokonaisuudistuksia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat Suomen kansan edustajat! Ensinnäkin ed. Mustajärvelle totean, että vastauksena ed. Heinäluoman puheisiin, joissa hän oli huolissaan maahanmuuttajista, jotka tekevät Suomessa työtä, totesin, että en ole niinkään huolissani niistä maahanmuuttajista, jotka tekevät Suomessa työtä, vaan niistä maahanmuuttajista, jotka eivät tee Suomessa työtä. Ja perustelen tätä sillä, että kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, pitää olla olemassa työpaikka, pitää tehdä työtä, elättää itsensä, perheensä. Minun mielestäni se ei ole Suomelle ongelma. Päinvastoin näen, että tällainen työnteko ja yrittäjyys tukevat Suomen taloutta ja talouden kasvua. Ongelma on se, että meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että Suomessa tehdään työtä suomalaisilla työehdoilla ja Suomessa maksetaan sellaiset verot — kaikki maksavat, yrittäjät, työntekijät ja muut — joita Suomen laki edellyttää.

Sen sijaan olen kyllä huolissani niistä maahanmuuttajista, jotka eivät tee työtä. Meillä on erittäin paljon Suomessa turvapaikanhakijoita, jotka ovat saaneet oleskeluluvan ja joiden työllistyminen valitettavasti on ollut hyvin huonoa. Esimerkiksi somalialaisista maahanmuuttajista, jotka ovat siis humanitäärisen maahanmuuton perusteella Suomeen voineet jäädä, valitettavan moni on ilman työtä.

Ja jos, ed. Mustajärvi, ajattelette, mikä suomalaisissa herättää rasismia tai ainakin muukalaisvieroksuntaa, sekö, että esimerkiksi Itäkeskuksessa kävelevä suomalainen näkee tumman miehen, siis ulkomaalaissyntyisen miehen, olevan siellä töissä ja metropysäkin lattioita siivoavan siellä, vai sekö, että hän näkee työikäisten miesten notkuvan Itäkeskuksen käytävillä ilman, että heillä on töitä, niin minun mielestäni on aivan selvää, että valitettavaa maahanmuuton ja ulkomaalaisuuden vastaisuutta herättää juuri se — ja voin sanoa tämän, että olen omakohtaisesti monta kertaa ollut kuuntelemassa näitä ihmisten palautteita Itäkeskuksessa — että monet ovat ilman työtä, käyttävät aikansa kauppakeskuksissa, asemilla, missä käyttävätkin, kun työtä ei ole, ja samanaikaisesti he ja heidän perheensä elätetään suomalaisen sosiaaliturvan tuella. Nämä herättävät ihmisissä vieroksuntaa, ei se, että he näkevät ahkeria, esimerkiksi afrikkalaisperäisiä, ihmisiä siivous- ja muissa töissä vaikkapa Itäkeskuksessa.

Ministeri Thors, teille haluan vastata ottamalla esille vain pari mielestäni tällä hetkellä polttavimpiin kuuluvaa ongelmaa meidän maahanmuuttopolitiikassamme.

Ensimmäinen aihe on EU-kansalaisten turvapaikkahakemukset. Jo kauan sitten sanoin tässä samassa salissa, että me olemme todellisia hyväntahtoisia hölmöjä, etten sanoisi vielä rajummin, Leniniä mukaillen, "hyödyllisiä idiootteja", kun me ylläpidämme sellaista järjestelmää, jossa toisesta EU-maasta Suomeen voi tulla, hakea turvapaikkaa, odottaa viikkoja, että turvapaikkahakemus käsitellään, ja EU-säädösten mukaan vielä odottaa muutenkin maassa. Ja tältä ajalta me luonnollisesti, ilmeisesti toisin kuin mikään muu EU-maa, maksamme toimeentulotukea, maksamme majoituksen ja maksamme tietysti myös tarpeellisen ja kiireellisen terveydenhoidon. Siis tämä on niin hölmöä touhua, että en pahemmin osaa sanoa.

EU on taloudellinen yhteisö, ja yhteistyötä tehdään, ja me julmistelemme Kreikalle ja muille maille, jotka eivät sopeudu yhteiseen talouspolitiikkaan, josta yhteisen valuutan puitteissa on sovittu, siis tietysti talouden reunaehdoista. EU on myös arvoyhteisö, ja meidän pitäisi julmistella paljon enemmän niille maille, jotka eivät pidä omista vähemmistöistään kunnolla huolta. Tässä tapauksessa puhutaan vaikka Bulgariasta ja Romaniasta. Meidän pitäisi tällä tavoin ennalta ehkäistä turvapaikanhakijoiden tuleminen näistä maista, mutta myös sillä tavoin, että Suomessa me emme maksaisi erikseen taloudellista kompensaatiota siitä, että he ovat Suomeen tulleet ja hakevat täältä turvapaikkaa.

Tästä asiasta on nyt täällä olemassa hallituksen esitys 25/2010, jolla pyritään siihen, että nämä aiheettomat turvapaikkahakemukset voitaisiin ennalta ehkäistä sillä, että hakijoilta loppuu vastaanottokeskusten palvelut ja siihen liittyvä toimeentulotuki, kun he saavat kielteisen päätöksen. Samanaikaisesti Maahanmuuttovirasto ja poliisi ovat kehittämässä ja kehittäneet järjestelmiä niin, että nämä päätökset syntyisivät mahdollisimman pian.

Jo tänä päivänä kunnat ovat epäilleet, että tämä ratkaisu, johon me olemme päätymässä — ja hyvä, että päästäisiin edes siihen mahdollisimman pian — ei todellisuudessa ongelmaa ratkaise. Toivon, että kuntien pelko on aiheetonta, mutta meidän pitää varautua jo nyt siihen, ja teidän, ministeri Thors, pitää hallituksessa ja ministeriössä jo varautua siihen, että tämä järjestelmä, jota nyt olemme tämän esityksen 25/2010 pohjalta säätämässä, vuotaa. Eli toisin sanoen nämä turvapaikanhakijat turvautuvat sen jälkeen yleiseen toimeentulotukeen. Ja esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on tulkinnut, että heillä olisi siihen oikeus. Jos näin käy ja jos tämä järjestelmä tällä tavoin vuotaa, meidän pitää välittömästi uudistaa meidän toimeentulotukilainsäädäntöämme, tarvittaessa muutakin lainsäädäntöä, niin että tämä järjettömyys voisi loppua.

Ministeri Thors, te menette mielellänne EU:n ja EU-direktiivien taakse. Mikäs on syy siihen, että Suomi on ainoa maa maailmassa ja Euroopan unionissa, joka saa näin paljon muiden EU-maiden kansalaisten turvapaikkahakemuksia? Mikä on syy? Belgiassa oli vähän samaa ilmiötä, mutta muutoin ei muissa Euroopan unionin maissa ole tässä mittakaavassa tätä ongelmaa. Ja syy on tietysti se, että muut eivät ole niin hölmöjä, että käsittelevät näitä näin pitkään ja maksavat niiltä viikoilta ja kuukausilta sellaisia taloudellisia kompensaatioita kuin mitä me Suomessa maksamme.

Sitten, ministeri Thors, tämä varsinainen päivän agendalla oleva asia eli tämä perheenyhdistämisasia. Teidän on aivan turhaa kiukutella tätä hallintovaliokunnan lausumaa vastaan ja lehdissä esittää protesteja siitä, että eduskunta tällaisia menee lausumaan. Huoli perheenyhdistämiseen liittyvistä ongelmista on koko eduskunnassa erittäin akuutti. Te olette monasti korostanut, että hallituksen ulkomaalaispolitiikka on yhteistä politiikkaa ja teillä ei ole siitä omaa erillistä politiikkaa. Tämä hallintovaliokunnan lausuma on hallituspuolueiden yhteistä politiikkaa, ja odotamme ja edellytämme, että hallitus sen mukaisesti tässä asiassa toimii.

Meidän perheenyhdistämisongelmamme ovat tällä hetkellä kaatumassa erittäin vahvalla tavalla syliin, ministeri Thors. Ensinnäkin, toisin kuin äsken sanoitte, minun tietääkseni Suomi on ainoa maa maailmassa, ainoa maa maailmassa, joka maksaa valtion varoin niiden turvapaikanhakijoiden, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa mutta ovat saaneet oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella, perheidenyhdistämismatkat Suomeen.

Toiseksi, Suomi — toisin kuin esimerkiksi Tanska ja ilmeisesti eräät muut Pohjoismaat — ei aseta minkäänlaisia toimeentuloedellytyksiä perheenyhdistämistilanteissa. Ihmiset, jotka asuvat vastaanottokeskuksissa, laittavat jo saman tien perheenyhdistämisen vireille. Ei EU-direktiivi eikä mikään muu direktiivi estä meitä säätämästä esimerkiksi sellaista toimeentuloedellytystä, että ennen kuin henkilö voi saada perheensä perheenyhdistämisen perusteella Suomeen, hänen on pitänyt esimerkiksi vuoden kyetä elättämään itsensä omalla työllään ja hänen tulee kyetä osoittamaan, että hän on kyvykäs elättämään Suomeen muuttavan perheensä.

Mikäli tällaisia vaatimuksia ei aseteta, ministeri Thors, tämä perheenyhdistämisproblematiikka kaatuu koko voimallaan meidän syliimme. Tässä on Maahanmuuttoviraston nettisivuilta printattu äskettäinen heidän ilmoituksensa, jossa he ilmoittavat, että toukokuussa päätöstä odottaa noin 8 000 hakemusta, siis 8 000:ta henkeä koskevat hakemukset, (Ed. Ukkola: Kertaa 20!) jos oikein tulkitsen. Pääosa näistä on somalialaisia, ja tietysti on sitten myös varmasti Irakin ja Afganistanin kansalaisia koskevia hakemuksia. Meillä ole mitään edellytyksiä, ministeri Thors, kotouttaa tällaista määrää esimerkiksi Somaliasta saapuvia perheitä lähivuosina.

Nyt herää se kysymys, johon lopetan tämän puheenvuoroni, kumpi on parempi: rajoittaa Suomeen saapuvien esimerkiksi somalialaisten määrää ja antaa niille, jotka Suomeen saapuvat, hyvät edellytykset pärjätä Suomessa, saada työtä, oppia kieltä ja menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa, vai — aivan kuten teidän ministeriönne virkamies Mervi Virtanen Helsingin Sanomissa sanoi — olla kädet levällään ja todeta, että tänne vaan tullaan perheenyhdistämisen perusteella, me emme voi mitään, meidän pitää saada lisää resursseja kotouttamiseen. Mitkään ajatel-tavissa olevat resurssit eivät riitä, ellei itse järjestelmää korjata.

Minun vastaukseni on se, että on parempi ottaa vähemmän turvapaikanhakijoita ja heidän perheitään ja antaa heille kunnolliset elämän eväät Suomessa kuin ottaa paljon ja nähdä muutamien vuosien kuluttua kaikki ne ongelmat myös Suomessa, joita nyt nähdään esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja eräissä muissakin maissa: syrjäytyneitä nuoria ihmisiä, kielitaidottomia, lukutaidottomia maahanmuuttajia, jotka ovat täysin syrjäytyneet suomalaisesta yhteiskunnasta. Sellaista tulevaisuutta emme, ministeri Thors, kukaan tänne maahan toivo.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz taitavana puhujana miettii hyvin tarkkaan, mitä sanoo, mutta miettii kyllä senkin, mitä sanoo rivien välistä, ja se on se tärkein viesti, ja joskus on kyllä pelottava se viesti, minkä ed. Zyskowicz siten muotoilee.

Kyllä tuon puheen jälkeen teidän kantanne kuulostaa entistä hurjemmalta ja entistä perusteettomammalta. Tehän haluatte nyt turvapaikanhakijoitten työllistymistä vaikeuttaa. Tätähän te haluatte. (Ed. Zyskowicz: Se on täysin triviaali sivuseikka!) — Kyllä.

Ulkomaalaislakiesityksen siitä osasta, missä saatavuusharkinnasta luovutaan: Nimenomaan me vastustamme saatavuusharkinnasta luopumista, mutta emme me vastusta työperäistä maahanmuuttoa silloin, kun se työpaikka on olemassa, saatavuusharkinta säilytetään ja työnteon ehdot ovat oikeita. Hyvä esimerkki on Olkiluodon ydinvoimalatyömaa. Siellä on 66 kansallisuutta, 8 eri virallista työkieltä ja työsuhteen ehdot ovat aivan mitä sattuu, mutta ettepä te ole tästä asiasta kiinnostunut pätkääkään. (Ed. Zyskowicz: Joka kerta puhun siitä!)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi olin suurin piirtein samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa, mutta sitten hän otsikoi, että nyt hän puhuu perheitten yhdistämisestä, ja puhui siitä aiheesta ilmoittamatta uutta väliotsikkoa puheensa loppuun saakka. Sen jälkeen hän päätyi johtopäätökseen, joka oli ministerille osoitettu kysymys, kuitenkin retorisesti ulvahtaen, onko parempi, että on paljon, vai otetaanko vähän. Kun tässä minä ymmärsin, että me olimme jo täällä salissa pääsemässä yhteisymmärrykseen siitä, että meillä pitää olla selkeät perusteet ja periaatteet, millä perheitten yhdistäminen tehdään — eikö niin? — niin miksi te ette päätynyt tähän johtopäätökseen vaan te teitte siitä puhdasta määrään perustuvaa tarkoituksenmukaisuuskäyttäytymistä? Semmoista minä en kyllä hyväksy.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Zyskowiczille siitä, että hän antaa minun puolestani opetusta ministerille. Ministeri aika ylimielisesti sanoi, että minulle pitää opettaa EU-oikeutta. Minulla on, ministeri, tämä perheenyhdistämistä koskeva direktiivi aivan omassa käytössä, ja se on hyvin selkeä. Me voimme, jos haluamme, ottaa lainsäädäntöömme tämän, mitä ed. Zyskowicz sanoi, elikkä sen, että täytyy pystyä elättämään perheensä ja täytyy olla asunto. Nämä ovat minusta ne vähimmäisvaatimukset. Hän myös vahvisti sen, että en minä nyt yksin ajattele niin, että kun tänne tulevat perheet ulkomailta, turvapaikanhakijoitten perheet, niin Suomi on ainut maa, joka maksaa heidän matkansa, ihan oikeasti. Jos täytyy tästäkin selvitys saada, niin minä haluan selvityksen. (Puhemies: Aika!) Minä haluan tästä selvityksen samoin kuin siitä EU-direktiivistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä pahoittelen ed. Pulliaiselle sitä, että kun puheenvuoroni ei ollut etukäteen kirjoitettu, niin saattaa olla, että tässä ilmaisin itseäni epätarkasti. Luulen, että itse asiasta olemme samaa mieltä. Turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa eli pakolaisstatusta, voitaisiin ja tulisi asettaa perheenyhdistämiselle tiettyjä ehtoja, jotka liittyvät toimeentuloon ja kykyyn elättää heidän tänne tuleva perheensä. Jos tästä olemme samaa mieltä, niin tällaisen ehdon asettaminen merkitsee Suomeen tulevien perheenyhdistämistapausten huomattavaa vähentymistä ja silloin päästään siihen tavoitteeseen, jonka sitten ehkä vähän oikaisten sanoin, että niistä, jotka tänne tulevat, pidämme hyvää huolta. Emme ota suurta määrää turvapaikanhakijoita ja heidän perheitään, joita emme kykene suomalaiseen yhteiskuntaan siinä tahdissa kotouttamaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Thorsille ja ed. Zyskowiczille, jonka logiikkaa en nyt ihan täysin ymmärrä: En nimittäin ymmärrä sitä, että jos on saatavilla järkevää työtä tai vapaita koulutuspaikkoja, niin miksi ei anneta turvapaikanhakijoitten tehdä työtä, vaan heille halutaan mieluummin alkaa maksaa toimeentulotukea nyt kolme kuukautta pitempään kuin tähän saakka. Tässä on nyt se kohta, jota minä en voi käsittää. Eikö meillä jo omassa maassa ole liian paljon kansalaisia toimeentulotuen piirissä? Nyt halutaan lisätä entistä enemmän myös turvapaikanhakijoita toimeentulotuen piiriin, jolloin he tulevat näkymään juuri niissä paikoissa joutilaina, joista ed. Zyskowicz ansiokkaasti kertoi. Mutta ei tällä politiikalla tehdä mitään muuta kuin lisätään tätä joukkoa. Eli tämä, ed. Zyskowicz, on minusta sitä hölmöä politiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Minä en sanonut tuosta asiasta yhtään mitään!) — No niin, mutta tähän se johtaa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut siihen asiaan, minkä ed. Zyskowicz otti ensimmäisenä tärkeänä asiana esille, elikkä EU-maiden kansalaisten turvapaikkahakemuksiin. Me todellakin maksamme heille toimeentulotukea tällä hetkellä, ja mikäli minä olen ymmärtänyt perustuslakivaliokunnan kuulemisessa asiantuntijoita, niin meillä valitettavasti on tilanne tällä hetkellä ainakin sellainen, että kyllä kunnat joutuvat maksamaan toimeentulotuen myös heille, jos he eivät tule muuten toimeen. En tiedä, pystytäänkö tämä lailla estämään vai eikö pystytä. Minun käsitykseni mukaan pystytään, mutta tästäkin on sitten erilaisia käsityksiä. Tämä aika lyhenee, minkä he voivat olla pakolaiskeskuksessa. Se lyhenee seitsemän päivää muistaakseni, ja sen jälkeen loppuvat sitten kaikki pakolaiskeskuksen tarjoamat edut, mutta sen jälkeen, jos he eivät pysty elättämään itseään — näin minä olen ymmärtänyt — he voivat mennä yleisen toimeentulotuen piiriin elikkä hakea kunnalta avustusta. Minä en tiedä, onko mahdollista, että tämä lainsäädäntö muuttuu. Minun mielestäni sen pitäisi kyllä muuttua. Tämä asumiseen perustuva toimeentulotuki nyt osoittaa sen, millä tavalla Suomi on erilaisessa asemassa, Suomi ja muut Pohjoismaat, joissa on asumisperusteinen toimeentulo, kuin muut, Etelä-Euroopan ja Keski-Euroopan EU-maat.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässäkin keskustelussa nyt on puhuttu kaikenlaisista asioista, muun muassa otettu Olkiluoto esiin, jossa kuitenkin, kun kahdeksaa kansalaisuutta olevia työskentelee, he ovat enimmäkseen EU:n sisältä (Ed. Mustajärvi: 66 kansallisuutta!) ja on hyvin paljon lähetettyjä työntekijöitä. Siihen liittyvät omat ongelmansa, mutta toivottavasti pystyttäisiin erottelemaan EU:n sisältä ja EU:n ulkopuolelta tuleva työvoima, koska säädökset ja valvontamahdollisuudet ovat erilaiset.

Hyvät edustajat, minun mielestäni jokainen työtön on yksi työtön liikaa, mutta minä en tee eroa siinä, millä perusteella hän on tänne tullut, syntyen tai laillisesti saanut täällä oleskelupaikan. Minä en toimettomuutta halveksi, jos kerran hän on täällä laillisesti. Tämä on ehkä minun ja ed. Zyskowiczin ero. Jokainen työtön on liikaa, ja ulkomaalaisten työttömyyteen meidän pitää vaikuttaa, mutta meidän on yhdessä myöskin edistettävä heidän työllisyyttään, ei paheksuen vaan edistäen aktiivisesti.

Sitten näihin EU-kansalaisiin. Ehkä voinen väittää, että ed. Tuomiojan jälkeen minä kuulun niihin, joka eniten ovat yrittäneet vaikuttaa Romanian ja Bulgarian vähemmistöjen asemaan, hyvin aktiivisesti, ja todeta, että tämä tilanne, mikä heitä tällä hetkellä kohtaa, on häpeäpilkku Euroopalle. Toivon, että lähiviikkoina yhdessä muiden eurooppaministereiden kanssa tulemme siihen puuttumaan. Meillä pitää olla tehokkaampia toimia tulevissa rahoituskehyksissä, tulevissa säännöissä. Se ei ole helppoa, mutta se on välttämätön tie.

Kun katsoo tätä tilannetta — rakastan myöskin tätä Leninin ilmaisua "nyttiga idioter", se on hyvä ilmaisu — on, niin kuin ed. Zyskowicz totesi, muitakin EU-maita, jotka ovat olleet kahden säännöksen loukussa, niin kuin me olemme olleet. Belgian mainitsitte. On muitakin EU-maita, joissa kuitenkaan tätä ei ole tunnettu. Jostain syystä virrat vievät eri tavalla. Nyt on esimerkiksi hyvin paljon tullut muihin Pohjoismaihin turvapaikanhakijoita Länsi-Balkanin maista, kun viisumivapaus on tullut voimaan, meille ei kumminkaan samassa määrin. Näitä tekijöitä on siis joskus aika vaikea selvittää.

Sitten kun katsomme, kuka kustantaa mitäkin maksuja, niin on totta, että voidaan erotella julkiset varat ja valtion varat. On muita maita, jotka julkisin varoin, kuntien tai välillisesti järjestöjen kautta, jotka sitten saavat valtionavustusta, maksavat perheenyhdistämismatkoja. Siinä mielessä on totta, että pitää olla tarkkoja näissä yhteyksissä.

Mitä tulee sitten perheenyhdistämisiin, meillähän on tällä hetkellä monentyyppistä perheenyhdistämistä, mitä esimerkiksi tulee henkilöihin, jotka oleskelevat täällä, työtä tekeviin EU-kansalaisiin. Elikkä tämä 8 000 on kokonaisluku. Me emme vielä näe sitä vaikutusta, mikä tällä lainsäädännöllä on ja mitä sitten tulevilla biometriikka- ja muilla käytännön ratkaisuilla on. Me olemme paineessa, se on totta, koska myöskin eduskunnan oikeusasiamiehet ja meidän lainvalvojamme ovat vaatineet, että me pysymme aikataulussa näissä käsittelyissä, mutta joka tapauksessa hakijamäärien vähentyminen, lainsäädännön muutokset ovat myöskin asioita, joita tulee seurata.

Sitten on tärkeää, että Maahanmuuttovirasto pystyy tekemään päätöksiä nopeasti, ja nopeuteen on pyritty. Ehkä kuitenkaan myöskään meidän Maahanmuuttovirastomme, jos tekee pohjoismaista vertailua, ei ole kaikkein nopeimpia.

Kun katsoo vielä perheenyhdistämisdirektiiviä, niin todettakoon nyt, kun on useampi henkilö salissa, että Norja ja Tanska voivat säätää perheenyhdistämisestä tavalla, joka poikkeaa direktiivistä, koska Tanskaa se ei esimerkiksi sido ja he voivat asettaa toimeentuloedellytyksiä pakolaisille ja muille. Meille ei ole tämä mahdollista, ei meille eikä Ruotsille. Me olemme niiden maiden joukossa, jotka ovat katsoneet, että on monessa mielessä tärkeää, että yhtenäistetään paitsi EU:n turvapaikkapolitiikka niin myöskin nämä statukset ja niiden seurannaiset, ja sellaisen kannan eduskunta on aikaisemmin hyväksynyt.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Thorsille vastaan ensinnäkin, että en halveksi toimettomuutta, työttömyyttä, joka on asianomaisesta itsestään riippumatonta. Kerroin vain oman kantani siihen, mikä suomalaisissa lisää muukalaisvihamielisyyttä ja maahanmuuton vierastamista. Se ei ole, toisin kuin ed. Heinäluoma väittää, tämä työperäinen maahanmuutto, vaan minä väitän, että se on juuri sellainen maahanmuutto ja sellainen perheenyhdistämispolitiikka, joka johtaa siihen, että meillä on paljon enemmän maahanmuuttajia Suomessa kuin pystymme järkevällä tavalla suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamaan, niin että he täällä voisivat oppia kielen, voisivat saada työtä.

Sanoitte, että olette EU-tasolla edistänyt Romanian ja Bulgarian ja vastaavien maiden painostamista. Minä uskon tämän täysin ja annan siitä teille tunnustusta, ja edustatte sitä kantaa, joka on Suomen linja ja kanta, ja te olette varmasti tässä asiassa tehnyt parhaanne. Mielestäni tässä on vain kovennettava politiikkaa. Siinä missä euroalueella arvioidaan nyt, miten pitää koventaa yhteisten pelisääntöjen noudattamista, jotta kaikki eivät kärsi, samalla tavalla pitää mielestäni muistaa, että Euroopan unioni on arvoyhteisö, jonka arvoihin kuuluu ihmisoikeuksien noudattaminen, se, että vähemmistöjä ei syrjitä, olivat ne sitten romaneja tai joitain muita vähemmistöjä. Tässä Euroopan unionin pitää koventaa politiikkaansa suhteessa sellaisiin maihin kuin Romania ja Bulgaria — toivottavasti ei kohta vielä Unkari, sielläkin on erittäin huolestuttava vaalitulos — jotta nämä maat tältäkin osin täyttäisivät EU:n tason vaatimukset. Jokainen maa saa valita itselleen sellaisen parlamentin ja hallituksen kuin haluaa, mutta EU:n ei tarvitse hyväksyä kaikkia näitä maita kerhoonsa, niin kuin sanotaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti haluaisin todeta lähinnä edustajille Mustajärvi ja Valpas tästä työnteko-oikeusasiasta, että kuten me ainakin ed. Mustajärven kanssa molemmat tiedämme, tässä puhutaan kyllä aivan lillukanvarsista. Se on eri asia, että voi olla niin, että tältä osilta se ratkaisu, mitä hallitus on esittänyt ja mihin hallintovaliokunta on päätynyt, ei ole oikea. Se on silloin oikea, jos se merkittävästi johtaa siihen, että vähemmän niitä papereita hävitetään ja se sillä tavalla toimii, mutta jos ei se johda, jos se johtaa vaan siihen, että työnteko-oikeuden saaminen menee vaikeammaksi, silloin se on väärin. Sen takia sanoin, että jos näin käy, niin siihen täytyy vielä palata. Mutta valtaosa turvapaikanhakijoista ei työllisty kolmen kuukauden eikä kuuden kuukauden aikana, eli se on aivan marginaalikysymys tässä kokonaisuudessa.

Mitä sitten tähän perheenyhdistämisasiaan vielä tulee, niin ministeri Thors totesi täällä, että monissa maissa välillisesti maksetaan julkisista kuluista nämä matkat. Se ei ole olennaista, millä tavalla se maksaminen tapahtuu, mutta olennaista on se, onko perheenyhdistämisoikeus meillä selvästi liberaalimpi kuin se on esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja onko se esimerkiksi matkojen maksamisen suhteen selvästi edullisempi kuin muualla. Jos näin on, niin se houkuttelee ilman muuta niitä turvapaikanhakijoita tänne, joiden tavoitteena on yhdistää perheensä. Tämä on se kaiken a ja o, ja sen takia tämä hallintovaliokunnan esittämä lausuma ja tämän asian selvittäminen tulevan päätöksenteon pohjaksi on aivan oikea ratkaisu.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän illan keskustelu ulkomaalaislain muutosesityksen kohdalla on laajentunut koko ulkomaalaispolitiikkaa koskevaksi. Kun ajattelemme tulevaisuutta, niin sekä tämän hetken että tulevaisuuden näkökulmasta sekä turvapaikkapolitiikan että koko maahanmuuttopolitiikan ja siihen liittyvän järjestelmän on oltava meillä hallinnassa. Meidän täytyy tietää, miten se toimii. Resurssien täytyy olla oikeaan paikkaan kohdennetut, ja juuri tähän liittyy se hallintovaliokunnan edellyttämä selvitys, jotta tiedämme, missä mennään. Silloin puhutaan perheenyhdistämisestäkin oikeilla käsitteillä oikeasta tilannekuvasta lähtien, ja sen perusteella pystytään tekemään myös oikeita johtopäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Koko turvapaikkapolitiikassa on hyvin tärkeää se, niin kuin myös ministeri totesi, että me Euroopan unionissa noudatamme yhtenäisesti yhtenäisiä säännöksiä ja toimenpiteitä, menetelmiä, niin että mihinkään maahan ei synny tämmöistä vetovoimakeskittymää, enkä nyt väitä, että Suomessa sellainen on, mutta meidän täytyy toimia niin, että sellaista ei myöskään synny eikä ole siihen vaaraa. Omalta osaltamme silloin pystymme parhaalla tavalla myöskin huolehtimaan siitä, ettei meillä synny rasismia. Ja jatkossakin on tärkeää, että tässä maahanmuuttopolitiikassa, turvapaikkapolitiikassa, puhutaan asiallisesti. On kuitenkin kysymys ihmisistä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti ed. Satoselle siitä, että tämä on aivan totta, että se asia, mistä me olemme kritisoineet, ei ole kaikista suurin asia tässä hallituksen esityksessä, ei hallituksen esityksessä valiokunnan mietinnönkään jälkeen. Mutta kyllähän näiden pientenkin asioiden pitää olla linjassa. Jos nähdään, että siinä ei ole logiikkaa, niin kyllä kai on aivan oikeutettua, että sitä logiikkaa perätään, varsinkin sen jälkeen, kun työelämävaliokunnan lausunto oli aivan yhdenmukainen sen kanssa, mitä vasemmistoliiton edustajat hallintovaliokunnassa vastalauseessaan esittivät. Johdonmukaistahan sen politiikan pitää olla suurissa ja pienissä asioissa.

Ed. Tölli oikeastaan tuli samalle areenalle, kun sanoin sitä, että koko ulkomaalaispolitiikan pitää olla hallinnassa. Mutta kuinka se voi olla hallinnassa siinä tilanteessa, jos me emme tiedä — tälläkään hetkellä ei kukaan viranomainen tiedä — kuinka monta ulkomaalaista työntekijää täällä on? Ja jos me emme tiedä, kuinka monta ulkomaalaista työntekijää täällä on, niin kuinka valvonta voi olla kunnossa? Ja silloin jos käy niin kuin esimerkiksi Turun telakalla — havainnollinen esimerkki — missä laitetaan 400 työntekijää pois, samoihin töihin otetaan 400 ulkomaalaista ja paljon heikommin ehdoin ja valvonta ei pelaa ensinkään, niin on aivan varma, että ihmisten mielissä nämä asiat kytkeytyvät kaikki yhteen. Silloin katsotaan näin, että nämä ulkomaalaiset, olivatpa he millä perusteella maahan tulleita hyvänsä, ovat vieneet suomalaisten työpaikat, väärinkäyttävät sosiaaliturvaa, ja silloin koko tämä ongelma tulee silmille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! (Eduskunnasta: Rouva!) Anteeksi, rouva puhemies! Ja anteeksi muutenkin, että olen käyttänyt ehkä suorasukaista kieltä tässä keskustelussa, mutta minun mielestäni kaikista asioista, vaikeistakin, pitää voida keskustella ja käydä avointa keskustelua. Ei tässä tarvita tabuja, joista pitäisi vaieta.

Mitä ovat ne 8 000 perheenyhdistämishakemusta, jotka ovat tällä hetkellä käsittelyssä Maahanmuuttovirastossa? Ministeri Thors viittasi siihen, että ei niissä kaikissa ole kyse turvapaikanhakijoiden perheenjäsenistä. Ei niissä kaikissa olekaan, mutta, ministeri Thors, valtaosassa niistä on. Luen suoran sitaatin Maahanmuuttoviraston nettisivuilta: "Syynä ruuhkaan on perhesidehakemusten kokonaismäärän kasvaminen sekä erityisesti enemmän selvitystä vaativien hakemusten määrän lisääntyminen suhteessa ns. selviin ja nopeasti eteneviin hakemuksiin." Suomeksi sanottuna: vaikeimpien tapausten määrä, missä haetaan perheenjäseniä Etiopian pakolaisleireiltä tai Somaliasta tai Afganistanista tai Irakista, on lisääntynyt huomattavasti.

Näen, että tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko me aivan hillittömästi lisäämme resursseja näiden perheenyhdistämisasioiden käsittelyyn Maahanmuuttovirastossa, mikä tarkoittaa sitä, että hyvin lyhyessä ajassa saamme tuhansia perheenjäseniä Suomeen kotoutettavaksi, näiden turvapaikanhakijoiden perheenjäseniä, tai sitten jatkamme nykytilannetta, jolloin lainvastaisesti nämä käsittelyajat — kuten tällä hetkellä — venyvät ja aiheuttavat totta kai turhautumista sekä siellä odottavan perheen parissa että täällä perheen kokoajan kohdalla. Minun mielestäni järkevää on toimia niin, että me pidämme hallinnassamme myös tämän turvapaikkapolitiikan: me otamme tänne vähemmän ihmisiä ja annamme heille edellytykset pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu lähti liikkeelle mietinnön ponsiehdotuksesta ja siitä, pyydetäänkö siinä liikoja vai ei. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri vastasi, että pyydetään liikoja, jos minä nyt oikein ymmärsin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni yhteenveto tästä koko hommasta on se, että hommat pitää hoitaa sillä tavalla, että jos siellä 8 000 on portilla odottamassa, niin meillä pitää olla niin rautainen mekanismi ja database, että kerta kaikkiaan ministerin ei tarvitse vastata sillä tavalla kuin hän ilmoitti, ettei ole olemassa niitä tietoja tähän annettavissa, koska vain hallinnan kautta tämä homma tulee. Ehdottomasti logiikka pitää olla tässä hommassa. Jos ei ole logiikkaa, niin se on svoboda.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin tässä juuri tätä logiikkaa perään kokoomukselta. Ei tässä nyt oikein sitä tunnu löytyvän tämän työllistämisen osalta.

Ed. Satoselle: Olette työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa esittäneet tämmöisen lausuman, joka kuuluu näin, että "työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää, että hallintovaliokunta vakavasti harkitsee lakiehdotuksen muuttamista siten, että turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeus säilyy nykyisellään", siis kolmessa kuukaudessa. Nyt te olette kuitenkin täällä sitten jo ihan toisilla linjoilla. Herää kysymys, oletteko te harkinnut vakavasti silloin, kun olette tämmöisen lausuman taakse lähtenyt valiokunnan puheenjohtajana, vai mitä tämä oikein tarkoittaa. Olisi hyvä kuulla kyllä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Hyvät ystävät, me emme ota turvapaikanhakijoita. (Ed. Zyskowicz: Höpö höpö!) On sellaisia tekijöitä, joihin emme voi vaikuttaa. Toivottavasti olisimme ymmärtäneet tämän tilanteen. Muiden maiden tilanne, kansainvälinen tilanne, vaikuttaa tähän hyvin, hyvin paljon. Joitakin asioita olemme tässä lainsäädännössä muuttaneet.

On totta, että on paljon perheenyhdistämishakemuksia esimerkiksi Etiopian suurlähetystössä. On kolmas tie, jota myöskin näitten osalta voi lähteä etenemään, ja se on se, että muutetaan käytäntöjä, tehdään tehokkaammin työtä. Se voi rajoittaa sekä hakijoiden määrää että tänne tulijoita. Ei pidä pelotella, niin kuin ehkä joskus tehdään, omien resurssien lisäämisen varjolla. Tätäkin on nähty.

Hyvät ystävät, en myöskään haluaisi kätkeytyä rasismin taakse, niin kuin on tehty. Ottakaamme nyt vain esimerkiksi jalkapallon pelaaja Eremenkon, jota ryssiteltiin täällä sunnuntaina. Onko hän ottanut jonkun suomalaisen työpaikan? Onko oikein, että henkilöä, joka on Suomen kansalainen ja pelannut 50 maajoukkueottelua, ryssitellään heti alusta? Meidän pitää olla hyvin varovaisia, kun kätkeydymme siihen, että jos ei tehdä sillä tai tällä tavalla, rasismi lisääntyy. Eduskunnan pitää olla etulinjassa rasismin vastustamisessa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Siitä, mitä ministeri viimeksi sanoi: On itsestäänselvää, että tämä rasismin uhka on todellinen ja se pitää ottaa vakavasti. Se, mikä sitä kaikkein eniten lietsoo, on se, jos meidän ulkomaalaispolitiikassamme on sellaisia kohtia, joita ei pidetä oikeudenmukaisina ja hyväksyttävinä, ja jos me emme onnistu kotouttamaan ja kotiuttamaan niitä henkilöitä, jotka täällä Suomessa ovat luvan saaneet ja tänne asettuneet. Sen takia se, mitä ed. Zyskowicz on täällä jo moneen kertaan peräänkuuluttanut — että me todella panostamme niiden ihmisten kotoutumiseen, jotka tänne Suomeen ovat oleskeluluvan saaneet ja ovat tänne pysyvästi jäämässä, ja heidän osaltaan kielikoulutukseen, työllistymiseen, muuhun koulutukseen, kaikkiin sellaisiin toimiin, jotka auttavat oikeata integroitumista — on ihan välttämätöntä.

Ed. Valppaalle toteaisin vielä kerran, kun hän ei ollut salissa, kun tästä asiasta edellisen kerran sanoin, että, ed. Valpas, asia on nyt niin, että me emme vielä kumpikaan tiedä, kumpi tässä on oikeassa. Minä luulen, että jos tämä työnteko-oikeuden pidentäminen kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen johtaa siihen, että tänne tulee joko vähemmän niitä turvapaikanhakijoita, joilla ei ole niitä papereita, tai vähemmän niitä henkilöitä, jotka hävittävät ne paperit matkalla, niin tämä on aivan oikeaan onnistunut, koska niitä ihmisiä ei ole monta, jotka työllistyvät sen kolmen ja kuuden kuukauden välillä. Mutta jos on toisinpäin eli jos se ei vaikuta siihen määrään hakijoita, joka sieltä tulee, eikä siihen, kuinka hyvin heillä on papereita, niin silloin tähän asiaan pitää vielä palata. Tätä harkintavaltaa nimenomaan sinne hallintovaliokunnan suuntaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta halusi antaa, koska hallintovaliokunnalle nimenomaan (Puhemies: 2 minuuttia!) kuuluu näiden lupa-asioiden käsittely.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vähän sääli pitkittää keskustelua, ulkona on kaunis kesäinen ilta ja meillä kaikilla varmasti on jo halua päästä (Ed. Pulliainen: Jäikö jotakin sanomatta?) tästä talosta ulos tänä iltana, mutta kuitenkin haluan vastata vielä ministeri Thorsin viimeiseen puheenvuoroon.

Mitä ensinnäkin rasismiin tulee, niin sitä ei pidä hyväksyä millään syyllä, millään tekosyyllä. Täydellinen nollatoleranssi tässä tarvitaan. Mutta se ei ole rasismin hyväksymistä, jos me pyrimme rehellisesti ja avoimesti arvioimaan, mitkä seikat ovat omiaan lisäämään ihmisten kielteistä suhtautumista maahanmuuttajiin ja jopa rasismia. Näitä tekijöitä pitää voida arvioida avoimesti ja rehellisesti, vaikka ei hyväksy, ja tietystikään ei pidä hyväksyä, rasismia eikä sen enempää jalkapalloilija Eremenkon nimittelyä kuin kenenkään muunkaan Suomessa olevan ihmisen nimittelyä hänen etnisen taustansa perusteella.

Toinen asia ministeri Thorsin puheenvuorossa. Hän sanoi: "- - me emme ota turvapaikanhakijoita." Eli hän antoi ymmärtää, että me emme voi vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määrään. Tätä samaa hän on aikaisemmin myös julkisuudessa lausunut. Tämä on harhaluulo. Me voimme vaikuttaa Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrään, jos me haluamme. On huolestuttavaa, jos meillä maahanmuuttoasioita on hoitamassa ministeri, joka luulee, että me emme voi vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määrään. Otan vain muutaman esimerkin.

EU-kansalaiset: Viime vuonna tuli noin 800 turvapaikanhakijaa EU-jäsenmaista. Totta kai me voimme vaikuttaa näiden turvapaikanhakijoiden määrään vähentämällä niitä taloudellisia etuja, joita Suomessa heille annetaan. Siihen itse asiassa pyrkii ministeri Thorsin esittelemä hallituksen esitys 25/2010. Ja jos sen jälkeenkin meidän järjestelmämme, ed. Ukkola, vuotaa niin, että he saavat toimeentulotukea ja tulevat Suomeen sen takia, niin muutetaan sitten sitä lakia, ja jos se edellyttää perustuslain muutosta, niin muutetaan sitten perustuslakia. Ei meidän tarvitse olla tässä asiassa hyväntahtoisia hölmöjä.

Toinen esimerkki niin sanotut Dublin-tapaukset: Miksi Italiasta, miksi Ranskasta tulee Suomeen turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset ovat jo prosessissa näissä maissa? Siksi — näin he ovat itse kertoneet — että Suomessa turvapaikanhakijat saavat heidän näkökulmastaan paremman kohtelun, enemmän taskurahaa, niin kuin eräät Ranskasta turvapaikkaa hakeneet pojat lehtihaastattelussa ilmoittivat. Näitä seikkoja sääntelemällä me voimme vaikuttaa esimerkiksi näiden Dublin-hakemusten määrään.

Kolmanneksi ja viimeiseksi esimerkiksi se, mistä nyt on puhuttu: ne turvapaikanhakijat, jotka tulevat Suomeen sen vuoksi, että juuri Suomesta käsin on otollista hakea perheenyhdistämistä. Miksi se on Suomesta käsin otollista? Siksi, että Suomi avokätisemmin ja löyhemmin ehdoin kuin moni muu maa tukee tätä perheiden yhdistämistä Suomeen. Aivan konkreettinen esimerkki: alaikäiset turvapaikanhakijat. Emmekö me pysty vaikuttamaan heidän määräänsä? Vaikuttaisiko heidän määräänsä se, yhdistetäänkö perhe tänne niin, että alaikäisen turvapaikanhakijan kymmenen perheenjäsentä tuodaan suomalaisten kustannuksella elämään Suomeen, minne tämä ankkurilapsi on ensin saatu, tai se, että me emme yhdistäisi sitä perhettä tänne, vaan palauttaisimme tämän alaikäisen turvapaikanhakijan oman perheensä luokse? Eikö tämä vaikuta ankkurilasten määrään?

On sinisilmäistä ja virheellistä ministerin kuvitella, että me emme pysty vaikuttamaan Suomessa turvapaikanhakijoiden määrään. Me pystymme vaikuttamaan ja meidän tulee vaikuttaa siihen. Meidän tulee vaikuttaa niin, että se määrä, joka Suomeen tulee kiintiöpakolaisten ja varsinaisten pakolaisten — jotka saavat turvapaikan — lisäksi pysyisi sellaisissa puitteissa, että me pystymme tänne tuleville ja täällä suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaville maahanmuuttajille tarjoamaan hyvän elämän edellytykset Suomessa. Se tarkoittaa kotoutumista, kielikoulutusta, mahdollisuutta työhön jne.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Hallituksen tulee ottaa tämä perheenyhdistämisasia erittäin vakavasti. Meillä on 8 000 henkeä tällä hetkellä käsittelyssä Maahanmuuttovirastossa. Hakemuksia jätetään lisää joka viikko, ja paljon. Jos ei tälle asialle jotain tehdä, se tavalla tai toisella tulee meidän syliimme kaatumaan erittäin ikävällä tavalla.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla ei juuri ole paljon enempää lisättävää ed. Zyskowiczin puheeseen. Halusin vaan puuttua siihen ministerin lausumaan, että me emme ota turvapaikanhakijoita. Kyllähän me vaan otamme, ja on ihan turha puhua sitä, eikö Suomella olisi ollut ja ole edelleenkin vetovoimatekijöitä. Minkä ihmeen takia me olisimme jo... Onko tämä nyt kolmas vai neljäs kerta, kun me joudumme muuttamaan ulkomaalaislakia, me joudumme tekemään uusia ulkomaalaislakeja? Me ehdottomasti tarvitsemme ensi vaalikaudella ihan uuden, alusta asti hyvin mietityn ulkomaalaislain, jossa puututaan niihin ongelmiin, mitkä ed. Zyskowicz tuossa toi esille.

Olisin vaan sen sanonut, että esimerkiksi presidentti Ahtisaari suositteli meille sellaista ulkomaalaispolitiikkaa, jota Kanada harjoittaa. Kanada yksinkertaisesti valikoi, keitä sinne päästetään, ja niin valikoi myös Yhdysvallat. Miksi tällaista samanlaista valikointia me emme voi Suomessa tehdä? Onko se niin, että EU kieltää tämänkin, vai ovatko ne ne kansainväliset sopimukset, joihin aina viitataan? No, kyllä kansainvälisiä sopimuksia kunnioittavat myös Kanada ja Yhdysvallat.

Sitten vielä olisin halunnut yhdestä asiasta sanoa: siitä, miten me kohtelemme täällä ihmisiä, jotka tänne tulevat. Me emme ole rasisteja emmekä me kohtele heitä rasistisesti. On tietenkin väärin ryssitellä jotakin jalkapalloilijaa, jota minä en tunne, mutta on yhtä väärin sanoa suomalaisesta, että "sinä olet lihava" tai "sinä olet vanha". Kyllä sekin on rasismia, se on ikärasismia. Kyllä samalla tavalla täytyy (Puhemies: 2 minuuttia!) pystyä puolustamaan myös oman maan kansalaisia ja omia ihmisiä rasismilta, rasismin vaaroilta, kuin ulkomaalaisia.

Yleiskeskustelu päättyi.