Täysistunnon pöytäkirja 54/2001 vp

PTK 54/2001 vp

54. TIISTAINA 8. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi autoverolain muuttamisesta

  jatkuu:

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva asia koskettaa suomalaisia varsin konkreettisesti. Auto on meille hyvin yleisesti tunnettu välttämättömyys jokapäiväisessä elämässä. Mutta me tiedämme myös, että auton hankkiminen ja auton ylläpito on kallista, ja me tiedämme, että kaikkiaankin liikenteen verorasitus on kohtuuton. Varsinkin maaseutualueella asuville auto on välttämättömyys, mutta tämä koskee aivan samalla tavalla myös asutuskeskuksia ja taajamia. Työssäkäyntialueiden laajennuttua maaseudulla voidaan velvoittaa tarjotun työn vastaanottamiseen yli 100 kilometrinkin etäisyydestä. Julkiset liikenneyhteydet ovat heikentyneet hyvin paljon ja ovat monta kertaa moniin työtehtäviin työaikojen kannalta huonosti soveltuvia. Oman auton puuttuminen aiheuttaa työstä kieltäydyttäessä karenssiin joutumisen. Samoin muunkin elämänkulun kannalta ja jokapäiväisen elämän ja harrastustoiminnan kannalta auto on hyvin välttämätön tänä aikana ihmisille.

Kun käsittelemme autoverotusta, sitä voidaan käsitellä kolmesta eri intressitahosta: ensinnäkin auton käyttäjän, toisaalta autokauppiaan ja kolmanneksi veron saajan eli valtion kannalta. Auton käyttäjille, auton ostajille, kuten jo edellä totesin, auto on kallis hankinta. Perheen menoista huomattava osa käytetään juuri tuon liikkumisvälineen hankintaan, ja voidaan sanoa, että se on asunnon hankinnan jälkeen perheen suurin hankinta. Se on siinä suhteessa vielä asuntoon verrattuna huono hankinta, että asunnon kestoikä on aivan jotain muuta kuin auton. Eli auton ihminen hankkii elämässään useita kertoja, eräät kymmeniäkin kertoja. Näin ollen kysymys siitä, miten paljon käytetään työllä tai yritystuloilla hankittuja perheen talousvaroja auton hankintaan, koskettaa hyvin paljon juuri auton käyttäjää.

Jos tarkastelemme tilannetta autokauppiaan, automyyjien, kannalta, tällä hetkellä vallitsee hyvinkin suuri epävarmuus siitä, mihin tilanne on menossa. Tosin pääministeri on vakuuttanut selkeästi, että muutoksia ei tapahdu, mutta siitä huolimatta autokaupassa koetaan tällä hetkellä tilanne ongelmalliseksi.

Kolmanneksi kysymys on veron saajan eli valtion näkökulmasta, joka tässä ...

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Oinonen! — Arvoisat edustajat, kehotan teitä rauhoittumaan ja seuraamaan keskustelua ja keskittymään siihen eikä omaan keskinäiseen keskusteluun! (Ed. I. Kanerva: Varsinkin kun on näin hyvä puhe!)

Puhuja:

Kiitoksia, rouva puhemies! Kiitoksia, ed. Kanerva! Aihe on erittäin tärkeä, koska se koskettaa jokapäiväistä elämää.

Kolmas intressitaho on siis valtio, jonka on välttämätöntä saada rahaa, ja nimenomaan tieliikenne, tieverkon rakentaminen, ylläpito, kunnossapito kysyvät jatkuvasti rahoitusta.

Se, että tämä kysymys on tällä hetkellä varsin ajankohtainen, on eräiltä osin noussut myös sen takia, että lähinnä Saksasta ja muualtakin Keski-Euroopasta oltaisiin tuomassa autoja ja näiden nykyisestä verokohtelusta on valitettu EY:n tuomioistuimelle. Auton hinta on aina ostajalleen korkea. Siksi on ymmärrettävää, että verotusta halutaan eri keinoin laskea, mutta olisi perin ongelmallista, jos Suomesta tulisi Saksan tai Keski-Euroopan vanhojen autojen kaatopaikka.

Saksassa on noin 1,8 miljoonaa vaihtoautoa, ja voi ajatella, että jos näistä 1,8 miljoonasta vaihtoautosta tuotaisiin 200 000 Suomeen, se mullistaisi hyvin kielteisellä tavalla Suomen autokaupan ja autoliikkeitten toiminnan, aiheuttaisi kenties konkursseja ja samalla joutuisi ainakin osa autokaupan palveluksessa olevasta henkilöstöstä kenties työttömiksi. Samalla maahantuotavat vanhat saksalaiset autot olisivat iäkkäitä, kaikissa ei olisi edes katalysaattoreita. Näin ollen ympäristöhaitat olisivat hyvin ilmeiset, samalla kun saattaisi olla myös liikenneturvallisuuden kannalta kielteistä vaikutusta vanhojen autojen, käytettyjen autojen, maahantuonnilla.

Tietysti siinäkin, että autoa käytetään mahdollisimman pitkään, on oma viisautensa. Suomalainen autokatsastus on auttanut sitä, että investointia, joka autoon hankinnassa on sijoitettu, on voitu hyödyntää mahdollisimman pitkään. Vuosittainen autokatsastus merkitsee sitä, että edes kerran vuodessa auto laitetaan kuntoon ja suomalaisittain vielä suhteellisen hyvään ja luotet-tavaan kuntoon. Näin auton kestoikä on meillä myös tästä syystä Euroopan korkeimpia, ei vain sen takia, että verotus on korkea, vaan myös sen takia, että Suomessa on pidetty autoista hyvää huolta.

Kun autoverotusta tultaneen laskemaan, sen tulisi tapahtua hallitusti useamman vuoden aikana, esimerkiksi 15 prosentin porrastettuna alennuksena siten, että päästäisiin nykyisestä autoverosta noin puoleen muutaman vuoden kuluessa. Tällöin autokauppa voisi sopeutua tilanteeseen eikä siellä tapahtuisi äkkinäisiä, hallitsemattomia muutoksia. Autoverokysymyksessä tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Sitä tarvitaan kaikkien osapuolten, auton käyttäjän, autokauppiaan ja myös valtion, joka on tulonsaaja, näkökulmasta.

Eilisessä ajankohtaisessa illan televisio-ohjelmassa tuotiin esille se, että jos autoveroa nyt, niin kuin yleisesti yleinen mielipide toivoo, alennettaisiin, vaikutus saattaisi olla se, että tuo hyöty ei tulisi suinkaan auton hankkijalle, ei edes kotimaahan, vaan menisi ulkomaille auton valmistajille, jotka nostaisivat auton lähtöhintaa. Jos näin tapahtuu, niin tämä on estettävä. Autoverokysymyksessä tulisi löytää kultainen keskitie, jossa kaikki osapuolet: auton käyttäjä, autokauppa ja ennen kaikkea valtio myös veron saajana, voisivat hyötyä, ja ratkaisut, joilla edistettäisiin liikenneturvallisuutta ja kansalaisten jokapäiväisen elämän kulkua.

Arvoisa rouva puhemies! Näillä ajatuksilla toivon, että hallituksen esityksestä tehdään hyviä päätöksiä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta jatkaa näin perjantaina keskeytynyttä täysistuntoa ja keskustelua valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, joka koskettelee autoverolain muuttamista eräiden autojen osalta. Keskustelun päättyminen tapahtui pitkälti sellaisessa näköalassa, että sali oli hiljainen, koska ei ollut oikein kuulijoita, lehterit olivat tyhjät. Nyt sen sijaan ne, jotka asiasta ovat kiinnostuneet, ovat salissa ja lehteriyleisökin saa osansa edullisesta autokyydistä ja Suomen autoverotuksen tason laskusta.

Tässä on hyvin nähtävissä valtiovarainvaliokunnan hyvä perehtyneisyys ja syvä asiantuntemus tämän asian puitteissa, kun valiokunta on usean kuukauden ajan työstänyt sitä, kuinka näiden muutamien maahanmuuttotapauksissa olevien autojen osalta verotuskohtelua voidaan kohentaa, parantaa ja oikeudenmukaistaa. Selvästi mietinnössä on nähtävissä se, että syvä asiantuntemus on johtamassa siihen, että oikeudenmukaisuus, ainakin jos tämä eduskunnassa näin tulee hyväksyttyä, niin kuin on aika varmaa että tulee tapahtumaan, tulee toteutumaan.

Se, että keskustelu perjantaipäivän osalta mielestäni ainakin pääpiirteissään meni ed. Ala-Nissilän ja ed. Kantalaisen väliseksi väittelyksi siitä, ovatko Suomen autoverotus ja hallituksen toimet siltä osin oikeita ja oikean suuntaisia ja riittävän nopeita, on paljastanut sen heikkouden, että tässä asiassa on, niin kuin ed. Oinonen juuri totesi, autokaupan osalta on erityinen epävarmuus olemassa. Mielestäni se epävarmuus ei ole erityisesti autokaupassa vaan auton ostajissa.

Erinomaisen moni rahvaan kansan edustaja kyselee allekirjoittaneeltakin, joka yleensä asioista ei tiedä mitään eikä kovin nopeasti mielipidettäänkään muodosta tässä asiassa, sitä, milloin Suomen autoverotusta muutetaan niin, että autojen hinta laskee, ja milloin hänen kannattaa mennä tekemään autokauppaa. Tältä osin tällaista epätietoisuutta ei voi jatkua ja olla. Mutta uskon kyllä, että tulee käymään niin, että kun kansalaiset riittävän kauan odottavat veron laskua, vanha auto menee yksinkertaisesti sellaiseen kuntoon, että sitä ei ed. Oinosen mainitsema katsastusremonttikaan enää ajokelpoiseksi saa, ja auto joudutaan uusimaan. Valtiovarainvaliokunnalla on syvä huoli siitä, että verot jäävät valtiolta saamatta, mutta eivät ne ole mitään muuta kuin siirtyneitä saatavia, kyllä ne tulevat sieltä vastaan.

Jos ajatellaan, mitä tämän asian sisällä muuten on olemassa, niin kyllähän tämä pitkälti tähtää sinne kuuden vuoden takaiseen aikaan, jolloin Suomen liittyessä EU:n jäseneksi kansalaiset saivat selvän käsityksen, että erityisesti alkoholin hinta laskee ja autoverotus putoaa niin, että autojen hinnat puolittuvat tai jäävät hyvin minimaaliseen osaan sen hetkisestä hintatasosta. Tällaisia odotuksia ja paineita kytee siellä edelleenkin rahvaan, kansan, keskuudessa.

Nyt on tietysti pitkälti sen lunastamisen aika tässä asiassa. Mutta lienee sanomattakin selvä asia, että mihinkään erityisiin lunastamistoimenpiteisiin ei hallitus ole ryhtymässä, eikä sen mielestäni ole edes syytä ryhtyä, koska tiettävästi tämä halu ja himo, tämä verottamisen himo, on sellainen, että jos autoverotusta tässä merkittävästi kevennetään, se jotakin kautta autoon ja liikenteeseen kuitenkin kohdistuu ja se otetaan toisen oven kautta sisälle käyttömaksuina tai jonakin muuna. Mielestäni tämä ei ainakaan tue sitä köyhää kansaa, joka ajaa vaatimattomammalla kalustolla, halvemmilla autoilla, ja jota tämä asia ei ollenkaan edes koskettelekaan. Tästä köyhemmästä kansasta, jota tässä tarkoitan, moni edustaa sellaista kansanosaa, joka ei ole ulkomailla käynytkään puhumattakaan, että sieltä muuttoautoa oltaisiin tänne tuomassa.

Mitä tähän keskusteluun tulee, mikä on käyty tätä ennen tämän asian kohdalla, selkeästi monessa puheenvuorossa on ajettu takaa sellaista näköalaa, että muuttoautojen ja erityisesti Suomeen tuotavien käytettyjen autojen kohdalla pitää löytää huokeampi verokohtelu ja pitää saada helpommin tuotua käytettyjä autoja, mitkä karrikoiden sanottuna on jossain muualla todettu vanhanaikaisiksi ja joutaviksi tänne pohjoisiin olosuhteisiin. Niin kuin mietinnössäkin ilmi käy, tällainen johtaa selvään vääristymään ja Suomen autokannan erityisesti vanhenevaan tapaan; jos se ei nykyisestään vanhene, niin se ei kuitenkaan uudistu.

Kun keskustelun yhteydessä on hyvin laajasti käyty monia asioita läpi monelta rintamalta, en malta olla myöskään sanomatta, että silloin kun tällaiseen ratkaisuun mennään, pitäisi kaikkien verotustoimenpiteiden painottua niin, että keveneminen tapahtuisi erityisesti uusien autojen kohdalla. Tämä johtaisi siihen, että autokanta nuorentuisi emmekä vahingossakaan ajautuisi siihen, että me rahtaisimme tänne Euroopasta sellaisen autokaluston, mikä siellä on jo tuhoon tuomittu eikä täytä sikäläisiä normeja sen paremmin kulutuksen kuin päästöjenkään osalta.

Mietinnön liitteenä oleva vastalause on selkeästi sen sisältöinen, että tässä yritetään hallitusta hiostaa nopeampiin toimenpiteisiin, mutta aika pienin toimenpitein. Tuntuu myöskin sellaiselta, että se ei johda tässä salissa mihinkään. En sitä tuomitse, mutta en kyllä tiedä, mitä sillä aikaankaan saadaan.

Rouva puhemies! Tähän lyhyeen puheenvuorooni nähden toivoisin, että mietinnön käsittely ja lain hyväksyminen johtaisi siihen, että Suomessa autokanta uusiutuisi nuorempaan suuntaan ja vanhemmista autoista ja niistä keskustelemisesta pääsisimme kokonaan eroon.

Klaus Bremer  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä keskustapuolueen edustajat, viimeksi edustajat Oinonen ja S. Lahtela, suulla suuremmalla tuomitsevat autoverokäytännön, lienee paikallaan todeta, että kun nykyinen autoverolaki hyväksyttiin, kaikki nämä heikkoudet olivat hyvin tiedossa. Kuitenkin kolmas käsittely ja viimeiset äänestykset kiinnostivat vain sataa kansanedustajaa, ja poissa oli, kun olisi ollut mahdollisuus kaataa epäkelpo autolaki, muun muassa 27 keskustapuolueen edustajaa ja viisi kristillisen liiton edustajaa. Palaan heihin nimikohtaisesti, kun tulee puheenvuoro.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin tässä kohdin painottaa nimenomaan ympäristönäkökulmaa niin kuin valtiovarainvaliokuntakin on tehnyt mietinnössään. Valtiovarainvaliokuntahan toteaa nimenomaan, että valiokunnan mielestä niin ympäristö- kuin turvallisuussyistäkin olisi suotavaa, että autokanta uudistuu uusimalla ja parhaimmalla tekniikalla varustettujen autojen kautta eikä niin, että Suomeen tuotaisiin molemmissa suhteissa uusia autoja huonompia käytettyjä autoja. Sama asia on tullut tämänkin päivän puheenvuoroissa esille.

Arvoisa puhemies! Lähes neljäsosa Suomen hiilidioksidipäästöistä on peräisin liikenteestä, (Ed. Bremer: 17 prosenttia!) ja maantieliikenne on ongelmallisin. — Maantieliikenteen osuus on siis lähes 20 prosenttia. — Näin ollen kysymys siitä, miten paljon autot käyttävät polttoainetta, on erittäin tärkeä myös ilmastonmuutosnäkökulmasta. Näin ollen myös verotuksen olisi syytä suuntautua käyttöön ja nimenomaan sen mukaisesti, miten paljon kyseessä oleva ajoneuvo käyttää energiaa eli kuinka suuret sen päästöt ovat.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen autoverolaki, joka tässä on kovan kritiikin alainen, hyväksyttiin 18. joulukuuta vuonna 98, siis perjantaina ennen eduskunnan siirtymistä joulu- ja talvilomalle, ja viimeinen äänestys suoritettiin 11 minuuttia yli kahdeksan illalla. Jo silloin kun laki hyväksyttiin, tiedettiin sen heikkoudet. Tiedettiin, että se on periaatteiltaan täydellinen kopio Kreikan autoverolaista, joka oli saanut ensimmäisen tuomion EU:lta vuonna 89 ja viimeisen tuomion vuonna 95, kun Kreikka oli käynyt läpi kaikki valitusasteet. Siitä huolimatta eduskunta hyväksyi vuonna 98 täydellisen kopion EU:n jo tuomitsemasta autoverolaista.

Tässä on todettava kolme suurta heikkoutta, jotka nyt tulevat esille nimenomaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa muuttoautojen kohdalla. Nimittäin autoverolaki ei määrittele, mikä hinta otetaan lähtökohdaksi autoveron ja arvonlisäveron määrittelylle. Onko se ostohinta ulkomailla, onko se vastaavan hinta Suomessa, onko se maahantuontiarvo, vai mikä se on? Se jätettiin täysin auki, ja tämä huomattiin käsittelyn aikana eduskunnassa.

Toinen virhe on, että se määrittelee auton arvon alennuksen, joka on määräävä lähtökohta autoveron ja arvonlisäveron määrittelylle, täysin ja tietoisesti totuudenvastaisesti. Sehän väittää, että auton arvo alenee 0,6 prosenttia kuukaudessa eli 7,2 prosenttia vuodessa. Jos joku teistä ostaa uuden auton ja menee kahden vuoden kuluttua autokauppaan ja sanoo, että minun autoni arvo on alentunut 14,4 prosenttia, todennäköisesti teille haetaan lääkäriä. Todellinen arvonalennus on nimittäin 40—50 prosenttia.

Kolmas virhe laissa oli, kun määriteltiin päivää vaille 25 vuoden arvonalennus. Sinä aikana autoveron määrä aleni muistaakseni noin 8 prosenttiin, mutta kun auto sitten täyttää 25 vuotta, se muuttuu niin sanotuksi veteraaniautoksi, jonka autovero yllättäen pomppaa 30 prosenttiin. Tämäkin huomattiin eduskunnassa.

Näistä syistä eduskunta hyväksyessään autoverolain hyväksyi myös kaksi lausumaa. Toinen toteaa: "Eduskunta edellyttää hallituksen pikaisesti selvittävän, miten voidaan oikeudenmukaisesti määrittää lähinnä vastaavan uuden auton hinta tai muulla tavalla se hinta, josta ikäalennukset lasketaan." Eduskunta siis edellytti silloin pikaista selvitystä. Nyt on kolme vuotta kulunut, ja hallitus vastaa yhä eduskunnalle: asia on valtiovarainministeriön selvitettävänä.

Toinen lausumaehdotus, joka hyväksyttiin tuolloin joulukuun 18. päivänä 98 kuului: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin niin sanottujen veteraaniautojen autoveron tason alentamiseksi." Tästäkin on nyt kolme vuotta mennyt, eikä mitään ole tehty.

Tein henkilökohtaisesti kolmannen lausumaehdotuksen, joka hylättiin. Se lausumaehdotus oli kopioitu hallituksen talousarvioneuvotteluista 14.—16.8.96, jolloin hallituksessa sisäisesti sovittiin yksimielisesti valtion vuoden 97 talousarvioesityksen sisällön lisäksi näin: "Asetetaan poliittinen työryhmä, jonka tehtävänä on valmistella ehdotus auto- ja tieliikenneverotuksen kokonaisuudistukseksi. Selvityksen tulee kiinnittää erityistä huomiota liikennepoliittisiin, ympäristöpoliittisiin, liikennetaloudellisiin sekä liikenneturvallisuuteen liittyviin lähtökohtiin." Mitään työryhmää ei koskaan nimitetty. Kun tein sanasta sanaan saman lausumaehdotuksen vuonna 98 liitettäväksi hyväksyttyyn autoverolakiin, se hylättiin äänin 68—32.

Kun nykyinen autoverolaki siis hyväksyttiin 18.12.98, valtiovarainministeriön autoverotuksen erikoismiehen Kuitusen tekemä autoverolaki, tiedettiin, että se oli räikeässä ristiriidassa EU-tuomioistuimen kaikkien ennakkopäätösten kanssa kuin myös EU-liittymissopimuksen kanssa.

Kun eduskunta hyväksyi kaksi lausumaa, kysyin viime kesäkuussa kirjallisesti, milloin hallitus tekee, kuten eduskunta edellytti. Ministeri Siimes vastasi silloin kirjallisesti: "Kun eduskunnan vaatimus on perustunut väärään lain tulkintaan, hallitus ei ole katsonut olevan syytä ryhtyä eduskunnan vaatimuksen mukaisiin toimiin."

Kysyin myöskin syyskuussa eduskunnan kyselytunnilla samaa asiaa, jolloin ministeri Siimes vastasi: "Sitten, kun autoverolakia muutoinkin tarkistetaan, on varmaan järkevää pohtia myös muun muassa veteraaniautojen ongelmaa." Mutta eihän eduskunta sitä vaatinut! Eduskunta edellytti, että välittömästi toimitaan lausumien mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kaikista Suomen lapsiperheistä todella 94 prosentilla on auto välttämättömistä syistä. Suomen kaikista perheistä 84 prosentilla on auto, varmasti välttämättömistä syistä. Useimmiten perheessä tarvitaan valitettavasti jo jopa kaksi autoa. Auton tarve pitkien välimatkojen maassa ei ole mikään leikin asia, mutta valitettavasti hallitus, valtiovarainministerit ja heidän ministeriönsä kyllä pilkkaavat kansaa autoveroasiassa. Se on pilkkaa, joka on herättänyt huomiota koko EU:ssa aika kyseenalaisella tavalla Suomen kunnialle.

Marraskuussa viime vuonna EU-komissio totesi 70 kohtaa, joissa Suomen autovero ja siihen liittyvä arvonlisäveromenetelmä rikkoo EU:n autoverotusperiaatetta, antaessaan lausunnon Suomen autoverotuksesta EU-tuomioistuimelle. Tuomio tulee EU-tuomioistuimesta väistämättä, sen kaikki tietävät, myöskin valtiovarainministeriön virkamiehet ja valtiovarainministerit. Myöskin hidastelu on vastoin hallitussopimusta. Muutoksen on pakko tulla tämän hallituksen ja eduskunnan aikana. Yhä selvemmäksi alkaa kuitenkin käydä, että hallitus jättää sen seuraavien edustakuntavaalien alle ja yrittää uudella autoverolailla saada äänestäjiltä anteeksiannon ja kiitosta jonkinlaisena vaalitäkynä.

Ed. Korkeaoja, te nauratte. Miksi te olitte poissa 18.12., kun nykyinen autoverolaki hyväksyttiin? Teillä olisi ollut mahdollisuus kaataa jo silloin tämä kelvottomaksi todettu autoverolaki, mutta joululoma painoi päälle. Kun autoveroasia meni kello 8:aan illalla perjantaina, jolloin finnairit olivat jo suihkineet kotikontua kohti, eduskunta tyhjeni. Jotta ei totuus unohtuisi, luettelen nyt ne keskustapuolueen ja kristillisten kansanedustajat, jotka yhä edelleen istuvat täällä ja jotka olivat silloin poissa. 100 edustajaa oli läsnä, 32 oli poissa näistä, jotka olisivat voineet silloin kaataa autoverolain: Ala-Nissilä, Hyssälä, Isohookana-Asunmaa, Jäätteenmäki, Kalli, Kallis, Kankaanniemi, Karjula, Lämsä, Manninen, Mölsä, Pekkarinen, Ranta-Muotio, Räsänen, Saapunki, Smeds, Korteniemi, Kääriäinen, Vanhanen ja Vihriälä.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys, joka nyt on käsittelyssä, on tietenkin oikean suuntainen ja perusteltu, mutta riittämätön. Kuten ed. Bremer täällä ansiokkaasti äsken puhui ja myöskin äänestyskarttoja luki, pitää paikkansa aivan varmasti, että erityisesti moni maakunnan edustaja oli tuohon aikaan pois. Vaikka olisimme paikalla olleet, uskon, että se esitys ei olisi kaatunut.

Autoveron poisto ja tuntuva alentaminen on todella turvallisuus- ja ympäristösyistä toteutettava, ja tähän myöskin keskustan vastalause viittaa, joka on mietintöön liitetty. Hallitusohjelmaan on kirjattu liikenneverotuksen uudistaminen autokannan uusiutumisen nopeuttamiseksi. Täällä on hallituspuolueiden edustaja Bremerkin paikalla, tosiaan hän pohti sitä, mutta mitä Lipposen hallitus käytännössä aikoo nyt tehdä, vai aikooko se tehdä mitään tämän todellisen ongelman poistamiseksi? Täällä kyllä hurskaasti puhutaan, mutta sitten kun pitäisi tekoja tehdä, ei ole mitään tulemassa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremerin innostuneen puheenvuoron innoittamana tulin uudelleen käyttämään puheenvuoroa. Oli oikein hyvä, että ed. Bremer tarkisti, ketkä ovat olleet edellisessä eduskunnassa, koska äsken olin saamassa sen käsityksen, että hän mainitsi myös minut ja ed. S. Lahtelan. Me emme kumpikaan ole olleet aiemmissa eduskunnissa, vasta tässä eduskunnassa olemme olleet työskentelemässä. Missään tapauksessa emme, jos näin voi olettaa, että olisi ollutkin tuollainen tilanne kuten ed. Bremer mainitsi äänestyksestä, olisi siitä olleet poissa vaan olisimme vastuullisesti äänestäneet autoilijoitten parhaaksi. Arvostan suuresti ed. Bremerin erinomaista autoilijan asiantuntemusta, autoverotuksen asiantuntemusta kohdistuen myöskin museaalisiin autoihin, joita itsellänikin on kolme kappaletta, ja näkisin, että nämä ovat myös osa autokulttuuria ja autoharrastusta.

Suomi on EU-maista harvaanasutuin, ja siitä huolimatta meillä liikenteen verorasitus on EU-maiden raskain. Samalla Suomi on myöskin kylmä maa, ja tämä kaikki asettaa meille lisää elantokustannuksia ja tuotantokustannuksia. Siksi pitäisi etsiä niitä ratkaisuja, joilla liikenteen verorasitusta päästäisiin alentamaan siten, että tultaisiin EU-maiden keskiarvoon. Mielestäni veroratkaisujen on kohdeltava tasapuolisesti sekä uusien autojen että vanhojen autojen omistajia. Mikäli verohelpotuksia tehtäisiin vain uusien autojen osalta, silloin vanhojen autojen omistajat jäisivät epäoikeudenmukaiseen asemaan. Minä viittaan suomalaiseen katsastusjärjestelmään, josta jo edellisessä puheenvuorossani mainitsin. Se merkitsee sitä, että meillä Suomessa muutaman vuoden ikäiset autot ovat vielä varsin hyvässä kunnossa. Niistä mitataan saastepäästöt hyvin tarkkaan, ja yleensä autot nämä erinomaisen hyvin täyttävät. Suomalaiset pitävät autoistaan huolta. Meillä lienee maailman korkeatasoisin autokatsastusjärjestelmä, joka myös takaa sen, että liikenteessä olevat autot hyvin harvoin teknisen vian vuoksi joutuvat onnettomuuteen; vika on jossakin muualla.

Näkisin, että Suomen autokantaa tulee nimenomaan uusia ei tuomalla vanhoja autoja tähän maahan niinkään vaan nimenomaan uusien autojen kautta. Uuden auton saatavuus pitää tehdä kansalaisille edulliseksi, mutta samalla täytyy myöskin löytää suhteessa kohtuullinen hinta niille, joilla on halu hankkia vähän käytetty tai käytetty auto tai ei ole varaa hankkia vähän saastuttavaa ja turvallista autoa. Itsekin hankin aina jonkun jo hyvin sisään ajaman auton, uuteen autoon ei ole mielestäni edellytyksiä, mutta voi löytää hyviä käytettyjä autoja, jotka ovat myöskin turvallisia. Samalla meidän tulee myös pitää huoli, että joukkoliikenne, niin linja-autoliikenne kuin raideliikennekin, mahdollisimman hyvin voisi palvella käyttäjiään, koska kaikki ihmiset eivät koskaan tule hankkimaan eri syistä autoja. Kaikki eivät tule hankkimaan ajokorttia, ja silloin pitäisi nähdä, että jokaisen kuitenkin tässä maassa tulisi päästä kohtuullisesti liikkumaan.

Vuoden 2000 valtion talousarvion mukaan tieliikenteeltä kerättiin veroja lähes 30 miljardia markkaa, kun samaan aikaan valtion menot tieliikenteelle olivat noin 4 miljardia markkaa, elikkä autoilijoitten verokohtelu tuntuu tässä suhteessa varsin kohtuuttomalta. Jos ajatellaan autoilusta kerättyjä veroja, tulevat lisäksi polttoaineverot ja välillisesti kätkeytyvät arvonlisäverot. Autostahan maksetaan hyvin monenlaisia veroja ja auton käytöstä edelleen käyttömaksua, ja 75 prosenttia polttonesteitten hinnasta on veroa. Tässä tullaan aikamoiseen verokantaan, ja jos sitä pidetään tavoitteena, että se edes osaltaan palautuisi tieliikenteen ja liikenneturvallisuuden hyväksi, tässä on todella paljon korjaamisen varaa.

Arvoisa rouva puhemies! Näen, että tehty vastalause on malli, jolla voitaisiin tässä asiassa löytää hyviä ratkaisuja.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan korjata ed. Oinosen mahdollisesti saaman väärän käsityksen. En missään tapauksessa pyrkinyt edes väittämään, että ed. Oinonen tai ed. S. Lahtela olisivat olleet täällä edellisen eduskunnan aikana, kun nykyinen autoverolaki hyväksyttiin. Se oli täydellinen väärinkäsitys. Luin luettelon, joka on aktuelli, joka pitää paikkansa, muun muassa ketkä olivat poissa. Siihen ei kuulunut ed. Korteniemi. Pyydän anteeksi, se oli erehdys puheessani, kun mainitsin teidät. Olitte paikalla.

Mikko  Elo /sd:

Puhemies! Kuten tiedämme, on erittäin populääriä puhua autoverosta ja alkoholiverosta. Aivan niin kuin ed. Seppo Lahtela mainitsi, paineet myöskin EU:n taholta ovat olemassa, ovat koko meidän jäsenyytemme ajan olleet olemassa siihen, että auto- ja alkoholiveroa lasketaan, ja varmasti näin tulee lähivuosien aikana käymään. On sinänsä valitettavaa, rouva puhemies, ettei yksikään ministeri nyt ole paikalla täällä, koska tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys myöskin, kun katsotaan Suomen verotusta suhteessa Euroopan unionin komission näkemyksiin ja myöskin eräisiin ennakkopäätöksiin, joihin muun muassa ed. Bremer täällä on viitannut.

Se, että autovero on suosittu puheenaihe, tietysti johtuu myöskin siitä, että monet kokevat sen turhankin korkeaksi ja, niin kuin täällä on todettu, sen tuotto on aika merkittävä toisaalta valtiontalouden kannalta. Varsinainen autovero tuottaa noin 6 miljardia markkaa vuodessa, sen lisäksi arvonlisävero siihen. Ed. Oinonen, olen viimeksi lukenut sellaisen tiedon, että 36 miljardia markkaa kerätään liikenteeltä tänä vuonna. Tämä on arvio. Toisaalta olemme myös nähneet, että kun autoveroasia ei ole liikkunut eteenpäin, on syntynyt tällainen epävarma odottelun tunne. Sillä on merkitystä ilmeisesti verokertymään. Verokertymä taas on pienentynyt sen johdosta, että ihmiset ovat odotelleet uusia päätöksiä eikä autokauppa ole käynyt odotetulla tavalla, ei edes sillä tavalla, johon valtiovarainministeriö oli ajatellut päästävän.

Kun sitten ajatellaan vielä lopuksi, rouva puhemies, ennen kuin menen eräisiin EU-komission näkemyksiin, sitä, että meidän autojemme keski-ikä on muistaakseni 10,3 vuotta, todella se on merkittävä asia ja autoverolla on suuri merkitys.

Puhemies! Lopuksi tässä haluan vain viitata Ari Vatasen kirjoitukseen Helsingin Sanomissa 5. toukokuuta. Hänhän on vähintään yhtä innokas autoveron poistaja kuin ed. Bremer. Molemmat tekevät sinänsä hyvää työtä. Hän viittaa täällä pariin näkemykseen, jotka haluan tässä nyt lainata. Valitettavasti kukaan ministeri ei ole paikalla vastaamassa hänenkään väittämiinsä. En ota näitä nyt omiin nimiini, mutta haluan todeta nämä väittämät.

Ari Vatanen toteaa näin: "- - autoverotuksemme on räikeästi EU:n sääntöjen vastainen. Kaksinkertaisella arvonlisäverotuksella, valheellisen hitaalla ikävähennyksellä ja tarkoitushakuisella vertailuauton valinnalla on käytettyjen EU-autojen tuonti käytännössä estetty." — Tämä oli ensimmäinen väittämä.

Toiseksi hän viittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen niin sanottuun Gomes Valente -tapaukseen. EU-tuomioistuin antoi päätöksen tästä 5. päivänä helmikuuta tänä vuonna. Päätöksessä todettiin, että jäsenmaa ei saa yhdessäkään tapauksessa periä autoveroa käytetystä tuontiautosta enempää kuin vastaavan auton markkina-arvossa oleva veron määrä, ja vero on Suomessa jopa yli kymmenkertainen. Tuomiossa myös selvästi linjattiin, millainen veromalli olisi syrjimätön.

Edelleen Euroopan unionin komissio on Ari Vatasen mukaan niin sanotun Siilinin tapauksen yhteydessä yksiselitteisesti todennut Suomen autoverotuksen perusteen ylikorkeaksi ja autoverosta perittävän arvonlisäveron laittomaksi.

Nämä ovat aika kovia väittämiä. Sen takia tietysti olisi ollut paikallaan, että asianomaiset ministerit olisivat olleet täällä vastaamassa, koska otan ne nyt omalla tavalla omiin nimiini ja esitän näitä kysymyksiä. Ehkä täällä sitten joku osaisi niihin vastata, mutta meistä kansanedustajista ehkä ei ole kuitenkaan sellaisiksi vastuunkantajiksi kuin ministereistä.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun esitykseni autoveron alentamisesta olisi sellainen, että se 7,5 miljardia, jonka valtio kerää autoveroa vuosittain, alenisi noin 1,5 miljardia vuodessa eli viiden vuoden aikana autovero voitaisiin kokonaan poistaa. Ruotsissa ja Saksassa ei ole minkään näköistä autoveroa. Tosin ne ovat autonvalmistajamaita.

Mitä tulee vanhojen autojen Suomeen tuontiin, minun mielestäni todella pitäisi mennä siihen substanssiarvoon, niin kuin Portugalissa nyt on menty, eikä taulukkoarvoon niin kuin Suomessa. Se aiheuttaisi sen, että hyvässä kunnossa olevia käytettyjä autoja varmasti tuotaisiin Suomeen ja vanhat, yli kymmenen vuotta käytössä olleet suomalaiset autot voitaisiin ihan hyvin markkinoida ja myydä Venäjälle tai Afrikan maihin.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Elon lukemiin kolmeen väittämään. Nehän pitävät täysin paikkansa. Totesin jo omassa puheenvuorossani kahden ensiksi mainitun kohdalla, että juuri näin on. Vatasen kolmas väittämä koskee oululaista mersun Saksasta ostanutta Antti Siiliniä. Varatuomari Petteri Snell vei nämä asiat lopulta EU-tuomioistuimeen sen jälkeen, kun oli voittanut Suomessa asiat, ja suomalainen viranomainen sitten päätti vaatia selvitystä KHO:sta Luxemburgista.

Yksi asia on yli kaiken muun tässä autoveroasiassa: Mitä Suomen viranomainen, Suomen verottaja, tietää sellaista, mitä minkään muun EU-maan verottaja ei tiedä kansantaloudellisesta kannattavuudesta, kun kaikissa muissa maissa ollaan sitä mieltä, että liikkuminen edistää elinkeinoelämää, edistää ihmisten toimintaa, kannattaa pitää autot huomattavasti halvemmalla tasolla kuin Suomessa? Suomessahan ei lasketa ollenkaan kertautuvia, ketjuuntuvia, haitallisia kustannuksia, vaan nähdään hyvin hyvin kaitakatseisesti, kapeasti vain se välitön tuotto. Sehän kansantaloudellisesti ei ole edes puoli totuutta.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos ed. Bremerille, että korjasitte puheenvuorossanne olleen väärän tiedon. Muistan, että olin nimenomaan tuon äänestyksen takia jäänyt taloon, vaikka finnairit ja muut menivätkin.

Mutta itse asiaan sitten. Tässä keskustellaan autoveron tasosta yleisesti, mutta akuutein kysymys on käytettyjen tuontiautojen verotus. Niin kuin täällä on todettu, asia on sellainen, että siihen väistämättä tulee muutos. Se, että hallitus pitkittää asian ratkaisua, johtaa vain käytännössä siihen, että meille tulee valitusten suma. Autoja tuodaan koko ajan maahan. Osittain ne jätetään autotalliin odottamaan veron muutosta, tätä päätöstä, mutta osittain ne otetaan käyttöön, maksetaan nykyisen perusteen mukainen autovero, arvonlisävero, ja tehdään välittömästi valitus. Näin meillä on satojen valitusten suma odottamassa ratkaisuaan, kun aikanaan tämä päätös vääjäämättä tulee. Hallituksen tulisi nyt kiirehtiä ja tällaisesta järjettömästä tilanteesta autokauppa päästää pois.

Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti vielä. Kun viime perjantaina yritin vastata ed. Kuosmasen aika rohkeaan ehdotukseen, että viidessä vuodessa autovero poistettaisiin, valitettavasti aika loppui kesken, mutta yritän nyt keskittyä siihen.

Ed. Kuosmanen, niin kuin totesitte, tosiasiahan on se, että sen tilalle tulee jonkinlainen käyttömaksu eikä vain jonkinlainen vaan aika korkea käyttömaksu. Jos oikein olen ymmärtänyt, ei Ruotsissa mitään valtavan suurta ihastusta myöskään korkeaan käyttömaksuun ole, eli ei tässä ole kovin helppoja ratkaisuja edessä. Mutta tosiasia on ilmeisesti se, että joudumme vähitellen siirtymään Ruotsin ja Saksan malliseen järjestelmään. Niin kuin ed. Korkeaoja totesi, kysymys on tässä tapauksessa erityisesti käytettyjen tuontiautojen verotuskohtelusta.

Pekka   Kuosmanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun EU harmonisoi kaikkia lakeja, toivoisi, että EU tarttuisi tähänkin asiaan sillä tavalla, että koko EU:n alueelle tulisi yhtäläinen verotuskäytäntö autojen suhteen, niin henkilö-, paketti- kuin kuorma-autojen suhteen, ettei kansallisella tasolla tarvitsisi tästä keskustella ja vääntää kättä. Sillä tavalla tämä epäkohta parhaiten poistuisi, ed. Elo.

Yleiskeskustelu päättyy.