Täysistunnon pöytäkirja 54/2009 vp

PTK 54/2009 vp

54. TIISTAINA 19. TOUKOKUUTA 2009 kello 14.05

Tarkistettu versio 2.0

1) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus 2008

 

Antti Kalliomäki /sd(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Pankkivaltuuston puheenjohtajan ed. Kallin ollessa estynyt esittelen tämän pankkivaltuuston kertomuksen viime vuodelta. Näissähän on johonkin mittaan ajoittain ajankohtaisuusongelmia, koska vuodet eivät ole veljiä keskenään. Tällä kertaa näin ei ole. Se, mitä viime vuoden loppupuolella tapahtui, on mitä ajankohtaisinta myöskin tällä hetkellä ja varmaan tästä vielä palan matkaa eteenpäinkin. Se, mitä nyt aion tässä esittelypuheenvuorossa sanoa, on tietenkin varsin hyvässä muistissa kaikille meille, mutta juuri nyt voi sanoa, että kertaus on todella opintojen äiti.

Isoin kirjaimin voi sanoa, että vuosi 2008 oli finanssikriisin vuosi, ehkä joskus myöhemmin puhutaan ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Maailmantalouden pitkään jatkunut vahva kasvu päättyi vuoden jälkipuoliskolla finanssikriisin vaikutusten levitessä kaikkialle hämmentävällä vauhdilla.

Jo loppukesällä 2007 alkanut rahoitusmarkkinoiden häiriötila kärjistyi tällöin ja iski kerrannaisvaikutuksineen voimalla myös reaalitalouteen vuoden viimeisellä neljänneksellä. Alun perin pelkästään amerikkalaisia asuntoluottoja koskenut ongelma laajeni amerikkalaispankkien lisäksi myös Euroopan pankkisektoriin. Näin siksi, että useat eurooppalaiset rahoituslaitokset olivat ostaneet amerikkalaisia subprime-luottoja.

Ongelmaluottojen suuruudesta ei aluksi ollut juuri minkäänlaista tietoa. Pelko kasvoi, ja epäluottamus rahamarkkinoilla vyöryi eteenpäin. Se johti nopeasti rahoitusmarkkinoiden vaatiman riskilisän kasvuun. Tämä puolestaan nosti pankkien välisten luottojen korkoja riskittömiin velkapapereihin verrattuna. Pörssikurssit syöksyivät alas, pankkien luottotappiot kasvoivat, ja talouden kasvuodotukset romahtivat. Näin mylly jauhoi, luotonanto pysähtyi, eivätkä valtioiden ja keskuspankkien käynnistämät massiiviset tukioperaatiot onnistuneet korjaamaan tilannetta. Luottolama puolestaan johti hyvin nopeasti investointien supistumiseen, kysynnän vähenemiseen ja yritysten kannattavuuden sekä sen saatossa työllisyyden heikkenemiseen.

Talouskriisin taustalta löytyy, kuten usein aiemminkin, voimakas kasvu ja varallisuushintojen nousu. Kotitalouksien huomattava velkaantuminen ja siihen liittynyt usko asuntojen hintojen jatkuvaan nousuun niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat osa tätä ilmiötä. Kriisin mahdollistivat rahoitusmarkkinoiden luottojen holtiton paketointi ja arvopaperistaminen sekä sen mukainen riskien hallinnan epäonnistuminen. Tätä voi tietysti kuvata myös sellaisilla sanoilla kuin kyvyttömyys ja seurauksista piittaamattomuus niillä tahoilla, joilta erityisesti on lupa edellyttää osaamista ja miksei myös moraalista ryhtiä.

Vuosikymmenen mittainen erilaisten laina- ja sijoitusjohdannaisten hallitsematon kasvu moninkertaisti finanssisektorin vastuiden määrän suhteessa tuotannon määrään. Näin finanssimaailma erkaantui reaalitaloudesta. Rahoitusmarkkinoille kehittyi samaan aikaan myös kannustin- ja palkitsemisjärjestelmiä, jotka johtivat avainhenkilöiksi tai -ryhmiksi koettujen osalta poikkeuksellisen suuriin palkkoihin ja palkkioihin, jotka puolestaan kannustivat näitä markkina-ammattilaisia lyhytjänteiseen riskinottoon. (Hälinää)

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Kalliomäki. — Salissa on nyt aivan liikaa hälinää, ei kuule kunnolla, mitä edustaja puhuu, tärkeätä asiaa kuitenkin. — Ed. Kalliomäki, olkaa hyvä.

Puhuja:

Jos puhemies vaan koputtelee oikein voimaperäisesti, niin kyllä se tästä oikenee.

Niin, voi sanoa, että kohtuuton itseluottamuskin sai tuossa kriisissä sijansa. Pankeissa ja muissa sijoittajissa eli vankka usko, että ne pystyisivät suojautumaan riskeiltä johdannaisten ja hajauttamisen avulla. Rahoitusmarkkinoiden valvontajärjestelmien otaksuttiin myös toimivan ja pystyvän valvomaan rahoituslaitosten riskejä. Tämä kuten niin moni muukin usko osoittautui kuitenkin harhaksi, kun kaikki markkinat ja sijoituskohteet joutuivat samanaikaisesti kriisin kouriin. Globaalit rahoitusmarkkinat eivät olleet varautuneet riskiin, vaikka vastaavanlaisia romahduksia oli muun muassa 1990-luvulla koettu useissa talouksissa. Aiempien romahdusten tapaan myös viimevuotinen romahdus paljasti kohtalokkaita puutteita rahoitusmarkkinoiden valvonnassa. Jälkeenpäin voimme vain päivitellä maailmanlaajuista järjen köyhyyttä — omamme siihen kyllä mukaan lukien.

Arvoisa puhemies! Keskuspankit ja valtiot pyrkivät toimillaan hillitsemään finanssikriisin leviämistä ja turvaamaan rahoitusjärjestelmän toimivuuden. Keskeinen osa tätä politiikkaa oli keskuspankkien ohjauskorkojen lasku, ja näinhän myös tapahtui kaikilla mantereilla. Talouden elvytyksestä eri muodoissaan tuli globaali kriisin listahitti hyvin nopeasti — yllätys yllätys. Siihen ja pankkitukeen liittyvistä periaatteista sovittiin syksyn aikana hallitusten välisissä neuvotteluissa EU-tasolla. Lisäksi EU, Imf ja Oecd antoivat jäsenmailleen suosituksia finanssipoliittisten elvytystoimien käynnistämisestä.

Suomen talouden kehitys oli itse asiassa suotuisaa suurimman osan kertomusvuodesta. Talouden tilanne alkoi kuitenkin meillä heikentyä nopeasti syksyllä 2008. Vuoden viimeisellä neljänneksellä kokonaistuotantomme supistui 4 prosenttia ja vienti peräti 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Tuotannon pudotus jatkui vielä rajumpana kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana, eikä erityistä helpotusta synkkään kehitykseen ole tälläkään hetkellä näköpiirissä.

Puhemies! Kriisin puhkeaminen nosti entistä selvemmin esiin ne haasteet, joita yhteisen rahapolitiikan harjoittamiseen liittyy laajalla talousalueella, johon kuuluu eri tahtiin kehittyviä kansantalouksia. Ekp:n toimet rahapolitiikan keventämiseksi ja rahamarkkinoiden likviditeetin turvaamiseksi syksyllä 2008 ovat onneksi osoittautuneet kohtuullisen tehokkaiksi, tästä osoituksena rahoitusmarkkinoiden tilan tasaantuminen tämän vuoden alkupuolella.

Kertomusvuoden loppuun ajoittunut Suomen keskeisten kauppakumppaneiden Ison-Britannian, Ruotsin ja Venäjän valuuttojen voimakas heikentyminen suhteessa euroon loi Suomen vientiteollisuudelle haasteen, jollaista ei aiemmin rahaliiton olemassaolon aikana ole koettu.

Arvoisa puhemies! Suomen pankkisektorin vakavaraisuus pysyi kriisistä huolimatta edelleen hyvällä tasolla, vaikka vakavaraisuusluvut heikentyivätkin jonkin verran. Yritysten pankkiluottojen kysyntä jatkui loppuvuonna 2008 voimakkaana. Pankeissa yritysten uusia hankkeita rahoitettiin kuitenkin hyvin valikoidusti. Yritysten näkymien heikkeneminen sekä pankkien oman varainhankinnan vaikeutuminen johtivat yritysrahoituksen selvään kiristymiseen. Islantilaisten pankkien kotimaalleen kohtalokas kriisi levisi myös niiden Suomessa toimiviin yksiköihin. Rahoitustarkastus suojasi suomalaisten tallettajien ja muiden velkojien etuja määräämällä omaisuudensiirtokiellot pankkien Suomen-yksiköille ja keskeyttämällä Kaupthing-pankin Suomen sivuliikkeen toiminnan.

Finanssikriisi osoitti tarpeen tehostaa valvojan toimintaa. Tarvitaan jatkuvaa valvontaa, reagointiherkkyyttä ja tiedon keruuta sekä valmiutta päivittää analyysit nopeasti tilanteen muuttuessa. Kertomuksessaan pankkivaltuusto kehottaa Finanssivalvontaa kehittämään suurelle yleisölle suunnattua tiedotustaan sekä kiinnittämään entistä enemmän seurantatyössään ja tiedotuksessaan huomiota kotitalouksien ja yritysten velkaantumisen ja velanhoitokustannusten kehitykseen.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, takana oleva kertomusvuosi on vaatimattomasti sanoen opettavainen. Rahoitusmarkkinoiden jättäminen enemmän tai vähemmän itsesääntelyn varaan aiheuttaa ennen pitkää korvaamatonta vahinkoa reaalitaloudessa, jossa maksajan rooli tunnetusti lankeaa lopulta kansalaiselle, kuluttajalle. Ainakin yksi oivallus tästä kriisistä on onneksi jo tehty: tarvitaan paljon nykyistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä sääntöjä, joihin myös aidosti sitoudutaan. Siinä toden totta riittää työsarkaa kaikille.

Kanadan parlamentin alahuoneen puhemiehen Peter Millikenin vierailu

Toinen varapuhemies:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Kanadan parlamentin alahuoneen puhemies Peter Milliken seurueineen on saapunut seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kalliomäki luonnehti minusta varsin onnistuneesti tätä toimintaympäristöä rahapolitiikalle, mutta en voinut jättää huomiotta hänen luonnehdintaansa siitä, että Ekp:n harjoittama rahapolitiikka korkopolitiikan osalta on hänen mukaansa ollut kohtuullisen onnistunutta. Näin kai voitaneen suurin piirtein luonnehtiakin, mutta kysyisin oikeastaan pankkivaltuuston kantaa, vaikka Ekp ei tietysti ota ohjeita politiikan puolelta, se on autonominen korkopolitiikkansa harjoittamisessa, mutta siitä huolimatta varmasti pankkivaltuustolla on Suomessa ollut käsityskantoja siitä, onko Ekp:n korkopolitiikkaa toteutettu riittävän ikään kuin ajassa. On tullut hieman aika ajoin vaikutelma, että ripeämmät päätökset olisivat olleet odotetumpia ja että siellä on ollut vähän hidastusvaihetta aika ajoin päällä. Kysyisin, onko pankkivaltuustolla tästä asiasta analyyttinen käsitys, joka antaa perusteita ohuen kritiikin esittämiseen Ekp:n korkopolitiikan osalta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin 1980-luvulla käynnistämä uusliberalistinen vallankumous on nyt tullut tiensä päähän. Usko vapaisiin markkinavoimiin ja niiden autuaaksitekevään voimaan on se keskeisin selittävä tekijä sille, että olemme toisen maailmansodan jälkeen suurimmassa kriisissä, kriisissä, joka koettelee kaikkia maita teollisuusmaista kehitysmaihin ja joka vaikuttaa myös täällä Suomessa. Tähän oppiin liittyy usko siihen, että markkinat aina automaattisesti tuottavat parhaan mahdollisen tuloksen ja korjaavat itse itseänsä. Näin ei ole käynyt. Ahneus kun päästettiin vallalleen, näkyy yritysten optiojärjestelyissä, on nyt tullut maksuun. Ne, jotka hyötyivät tästä järjestelmästä, ovat keränneet rahat ja siirtävät laskua parhaillaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla veronmaksajien piikkiin. Nyt olisi syytä tehdä johtopäätöksiä ja ottaa rohkeus sille, että pannaan rajoja näille täysin vapaasti mellastaville markkinavoimille. Tämä edellyttää myös yritysjohdon palkkiojärjestelmiin puuttumista.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Heinäluoma on varmaan huomannut, tässä kertomuksessa nimenomaan asetetaan niitä uusia tavoitteita ja rajoituksia esimerkiksi kansainvälisessä finanssijärjestelmässä ja edistysaskeleita on aika merkittävästi otettukin.

Minä haluaisin kiinnittää huomiota tämän kertomuksen aivan lopussa olevaan pankkivaltuuston arvioon Rahoitustarkastuksen toiminnasta. Siinä on esitetty muutamia osa-alueita, joissa Rahoitustarkastus on erinomaisesti onnistunut. Osa liittyy juuri tähän, mitä ed. Heinäluoma toi esille.

Mutta sitten haluaisin nostaa esille näitä kehittämisalueita. Kaikkein keskeisin kehittämisalue minun mielestäni on se, millä tavalla Finanssivalvonta onnistuu tiedotustoiminnassaan, valistustoiminnassaan, ja nimenomaan kansantajuisesti kansalaisille päin. Siinä on selvä kehittämisen kohde, ja siihen pankkivaltuusto on useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota ja kirjannut sen myöskin tähän kertomukseensa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa on 55 sivua, joista 10 sivua käsittelee Finanssivalvontaa, ja nämä loppuponnet toiminnan kehittämiseksi ovat varsin paikallaan. Mutta sen nyt ed. Ravinkin puheenvuoroon toteaisin, että kyllä Finanssivalvonnan suurin haaste tällä hetkellä on se, miten tämä valvonta toimii. Nyt kun luottojen määrä on lisääntynyt huomattavasti, asuntoluottojen osalta on vakuudet ja yritysluottojenkin osalta on pääasiassa vakuudet, mutta suurimpien yritysten osalta on hyvin paljon vakuudettomia luottoja. Tämä on yksi sellainen iso kysymys — osa on myös ulkomaalaisille tahoille menneitä rahoja — millä tavoin tämä Finanssivalvonnan systeemi toimii näissä johdannaisissa ja näissä monissa muissa vaikeissa kysymyksissä.

Uskonkin, että seuraava kertomus tulee kyllä, ja toivonkin, olemaan juuri nimenomaan Rahoitustarkastuksen osalta vielä laaja-alaisempi.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan, kuten ed. Kalliomäki puheenvuorossaan totesi, vuosi 2008 oli varmasti opettavainen. Mielestäni viimeistään tässä vaiheessa Euroopan keskuspankin ja kaikkien taloudesta vastaavien toimijoiden, myös Euroopan parlamentin omalla roolillaan tulee pitää mielessään koko ajan tästä eteenpäin, että tälle hillittömälle ahneudelle, kasinokapitalismille, on tässä mantereen osassa, Euroopan mantereella, saatava jonkun asteiset rajat. Ei kerta kaikkiaan voi olla enää mahdollista tulevaisuudessa, että hillittömällä ahneudella ajetaan koko maailman talousjärjestelmä pitkälleen ja sitten siitä taudista kärsitään vielä vuosia eteenpäin niin, että tavalliset ihmiset maksavat sen laskun sitten työttömyytenä ja kaikkine muine seurauksineen.

Tämän takia suorastaan kannustan siihen, että pankkivaltuusto omalta osaltaan vie tätä asiaa eteenpäin ja niin, että saataisiin Eurooppaan laadittua yhteiset säännöt tälle kasinokapitalismille ja ennen kaikkea maailmanlaajuisesti, jolloin päästäisiin järjestelmään, joka kontrolloi tiukasti, ettei seuraavaa kriisiä enää pääse tapahtumaan, koska jos kriisejä tulee (Puhemies: Minuutti!) tällaisena, niin maailman talousjärjestelmä ei sitä kestä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanervalle kommentti vaan hyvästä kommentistanne esittelypuheenvuoron perusteella. Jos verrataan Ekp:tä ja Fediä korkopolitiikassa, niin Fed on käyttänyt kai koko mahdollisuuden jo hyväkseen, mutta Ekp:llä on vielä mahdollisuuksia. Siinä suhteessa ymmärrän tämän pankkivaltuuston esittelypuheenvuoron sisällön näiltä osin.

Kiinnitän minäkin samalla tavalla kuin ed. Skinnari huomiota tähän Finanssivalvontaan. Minusta on aika uskomatonta, että viimeinen teksti tässä yli 50-sivuisessa raportissa päätyy Finanssivalvonnan osalta siten, että oletteko tulleet miettineeksi, tarvittaisiinko resursseja tähän hommaan, kun koko maailman finanssivalvonta on täydellisesti romahdustilassa. Elikkä kyllä itsetoimeliaisuus, itseaktiivisuus on pahemman kerran meidän finanssivalvontaviranomaisillamme pettänyt.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkihan alkoi rapakon takaa USA:sta. Siellä petti finanssivalvonta ja rahoituslaitosten valvonta. Pankinjohtajilla ja rahoituslaitosten johtajilla tuntuu olevan loputon mielikuvitus, miten he asioita hoitavat, vähän niin kun tuolla pilvissä, mutta se myös tarttui Eurooppaan ja täällä ei pelannut finanssivalvonta. Varmaan kansalliset finanssivalvonnat, niin kuin Suomessakin, kohtuudella pelasivat, mutta niillä ei ole oikeutta mennä, kun on monikansallisia pankkeja, tarkastelemaan tuolta Ruotsista tai Tanskasta pääkonttorin tilejä, mihinkä ne ovat sitoutuneet. Eli tämä pitää nyt saada kuntoon. Eivät joka kymmenen vuoden päästä eurooppalaiset ja suomalaiset kansalaiset pysty maksamaan näitä viuluja, kymmeniä miljoonia euroja. Mutta kaikista hulluintahan tässä nyt tänä päivänä on se, että vieläkään eivät kaikki eurooppalaiset maat ole halukkaita luomaan EU:hun sellaista finanssivalvontaa, että se todella valvoisi, vaan vieläkin on näitä keinottelijoita näköjään matkassa. Siihen luulisi, (Puhemies: Minuutti!) että Suomen Pankki ja suomalaiset edustajat nyt kiinnittäisivät entistä enemmän huomiota.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmenet on kauppaa ja finanssimarkkinoita vapautettu voimalla. On pyritty maailmaan, joka muodostaa yhden yhtenäisen kaupankäyntialueen. Siinä perusvetovoima on ollut ahneudella ja sillä, että ihmiset ovat rationaalisia oman edun tavoittelijoita. Tämä teoriassa olisi voinut toimia paremmin, mutta käytännössä ei. Ongelma on ihminen ja myös yritysten inhimillisyys. Huonon informaation ja huonon ohjausjärjestelmän ansiosta me huomaamme, että säätelemätön ahneus, kun se päästetään vallalle, ja rikastumishaaveet ilman todellista taloudellista katetta johtavat kaikkein huonompaan tulokseen. Me tarvitsemme älykkäämpää järjestelmää, ja me haluamme pohjoismaisena sosialidemokraattisena työnväenliikkeenä haastaa myös konservatiivit ja liberaalit ympäri Euroopan (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja maailman tähän markkinoiden analyysiin ja parantamiseen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo viime syksynä kiinnitin tässä salissa huomiota siihen, miten väärin viritetyt kannustimet ovat saaneet maailman parhaiten palkatut ja maailman parhaiten kannustetut miehet — naisia siellä ei juurikaan ole mukana ollut — tekemään sellaisia kardinaalimunauksia finanssilaitoksissa, että koko maailma on nyt tässä taantuman kurimuksessa. Ei voi olla oikein se, että kannustetaan ottamaan suuria, ylisuuria riskejä ja kun sitten onnistutaan, tulee palkitsemista aivan ylettömästi ja kun epäonnistutaan, kun on kannustettu niin hyvin, että viedään omat firmat konkurssiin, omat finanssilaitokset konkurssiin tai kilpailijoiden syliin, veronmaksajat joutuvat pelastajaksi. Tämä ei voi olla oikein eikä tämä ole myöskään vastuullisen markkinatalouden mukaista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella Suomessa nämä veronmaksajat ovat kuntalaisia, jotka tulevat maksamaan tämän huonontuneina palveluina. Tällä hetkellä kunnat avaavat budjettejaan, ja ne ovat vanhukset, kouluja käyvät ja päiväkoti-ikäiset, jotka käytännössä maksavat sitten tämän tilanteen. Terveydenhoidon taso saattaa heikentyä. Nyt kun tästä taloudellisesta lamasta aletaan jossakin vaiheessa nousta ylös, niin niitä keinoja, mitä siinä käytetään, on syytä tarkastella. Niiden keinojen pitäisi olla ympäristöllisesti ja kestävän kehityksen näkökulmasta kestäviä ja toimivia. Vain sillä tavalla voidaan ajatella, että joku muuttuisi, ettei taas sitten tiettyjen vuosien jälkeen mennä samalla tavalla lamaan. Eli rakenteita pitää pystyä muuttamaan. Yksi apu tähän on Tobinin veron tyyppinen valuuttavaihtomaksu, jota sopisi käyttää globaalisti ja myös paikallisesti.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmaan tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ainakin Euroopan tasolla, ehkä globaalistikin, finanssi- ja pankkivalvontaan. Kaikki varmaan ovat huomanneet, että edistysaskelta on saavutettu, mutta nähtävästi siellä joudutaan etenemään askel askeleelta, ja en usko, että viimeinen kehityksen sana sillä sektorilla on sanottu. Ehkä tässä yhteydessä kannattaa myöskin panna merkille maan hallituksen aktiivisuus nimenomaan eurooppalaisen pankkivalvonnan suuntaan. Minun tietojeni mukaan meidän hallituksemme on ollut erittäin aktiivinen EU:n piirissä saadakseen aikaan näitten eurooppalaisten pankkien stressitestit. Se on minusta erittäin hyvä asia.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kun täällä viitattiin oman kansallisen Finanssivalvonnan resursseihin, niin kannattaa huomioida tämä pankkivaltuuston kertomuksen viimeinen huomio, jossa kiinnitetään huomiota juuri tähän, että Finanssivalvonnan on arvioitava omia resurssejaan ja raportoitava mahdollisista lisäystarpeista.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kanerva viittasi Ekp:n korkopolitiikkaan ja kysyi siinä hengessä, onko pankkivaltuusto keskustellut asiasta, ikään kuin onko toimittu riittävästi ajan hengessä. Totta kai pankkivaltuusto on tästäkin asiasta keskustellut. Itse olen ymmärtänyt ne keskustelut sillä tavalla, että kyllä Ekp:n korkopolitiikka on tuen meiltäkin saanut. Nythän verrataan paljon Fediin ja sen operaatioihin, mutta jo rahapolitiikan lähtökohta on hiukan toisenlainen Ekp:n kohdalla kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa inflaatiokohde on täällä päässä sellainen, jota tarkemmin katsotaan.

Tietysti voi sanoa, että inflaatiovartiointi ei nyt ole ihan päällimmäisiä tarpeita, mutta Ekp:n puolellahan on korostettu sitä, että tulevaisuuteen pitää tässä suhteessa myöskin katsoa, ja siellä se kuitenkin saattaa sitten se peikko vaania. Silloin jos se pääsee puhkeamaan holtittomasti, niin ollaan isoissa vaikeuksissa. Kiinnitän kyllä huomiota myös siihen, että Ekp:nkin puolella on sitten hyvin paljon samoja linjoja, muun muassa setelirahoituksen tyyppisiä operaatioita on lähdetty käynnistämään kuten Yhdysvalloissa. Eli samankaltaisia vastauksia kuitenkin kaiken kaikkiaan tehdään. Tärkeintä on se, mihinkä ed. Pulliainen viittasi, että Ekp:llä on kuitenkin korkopolitiikassaan liikkumavaraa enemmän kuin Fedillä Yhdysvalloissa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi puhui eurooppalaisten pelisääntöjen tärkeydestä. On selvää, että me tarvitsemme finanssivalvontaan yhteisiä pelisääntöjä, mutta yhtä selvää on, että me tarvitsemme toimivaltuuksia, ja tämä asia ei tule kuntoon nykyisellä tavalla, että kehitellään tämmöistä löysää 27 jäsenmaan ja eurovaltioiden muodostamaa keskinäistä koordinaatiota, joka on loputon komiteatyö, joka ei ikinä valmistu. Ainut oikea ratkaisu on, että Ekp:lle annetaan valtuudet tämän valvonnan tekemiseen ja sinne luodaan riittävä voima, jotta näihin ongelmiin voidaan puuttua. Niin kuin on nähty monessa tapauksessa, vaikka tiedettäisiin, että sieltä se jäävuori tulee, niin titanic jatkaa vaan matkaansa, niin kuin kävi Islannin tapauksessa, malliesimerkki, että ei ryhdytty ajoissa toimiin.

Ja sitten toivon, että tulee oikealta laidalta tukea sille, että voidaan puuttua myös näihin johdon palkitsemisjärjestelmiin, laittaa ne esimerkiksi riippuvaisiksi siitä, millaisia vakavaraisuussääntöjä pankeissa on. Toivon, että tämä asia olisi meidän yksimielinen linjamme.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oon kuunnellu tätä keskustelua hetken aikaa ja tullu siihen tulokseen, jotta täs vähä syytellähän vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Minä kattoosin, jotta täs vähän niin kun jo hurskastellahan sillä, että pitää muistaa, että me oltiin takavuosina täs samas myllys, venehes, kaikki toteuttamassa tätä talouskriisiä, mihinä ollahan luomas optiojärjestelmiä. Mun mielestä ed. Zyskowicz puhu erinomaisen puheenvuoron, eli nyt meirän pitää saada yhdes nämä kaikki kurihin ja kattoa, että joku kohtuullisuus säilyy, ja tehrään ja rakennetaan tätä Suomea yhteishengessä. (Ed. Vistbacka: Hallitushan vastaa!) — Joo, mutta saa puolustaa myös teikäläisiä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tekee jonkunlaista yhteenvetoa näistä puheenvuoroista, niin kaikilla varmasti on yhteinen halu siihen, että tätä rahoitusjärjestelmää vähän paremmin säädellään ja tarkkaillaan.

Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus on erittäin hyvä talousraportti viime vuodesta, ja se antaa selkeän kuvan tapahtuneesta. Kuitenkin, kuten ed. Kalliomäki kertoikin, täytyy muistaa, että tämän tyyppiset tiedot tulevat aina jäljessä. Siksi mielestäni talousvaliokunnan ja eduskunnan olisi syytä lukea tätä kertomusta tulevaisuusotteella. Meidän tulisi kyetä viemään mielipiteitämme aivan EU-tasolle asti, olemmehan yhteisessä rahaliitossa, jonka hyödyt ja riskit nyt yhdessä kärsimme.

Pankkivaltuusto antaa Euroopan keskuspankille osapuin puhtaat paperit rahapolitiikasta. Tosin pankkivaltuusto toteaa viimein sen, mitä ed. Uusipaavalniemi on todennut jo vuosi sitten. Monissa Euroopan maissa kotitalouksien velkaantuminen ja siihen liittynyt asuntojen hintojen nousu ovat kuluneen vuosikymmenen aikana olleet jopa nopeampia kuin Yhdysvalloissa. Sama peli myös liikekiinteistöissä. Sieltä löytyy Espanjaa, Irlantia, Iso-Britanniaa, Islantia, Tanskaa ja Baltiaa. Kaikissa velkakriisistä kärsivissä maissa velkaantuneisuuden kasvu on perustunut siihen, että yksityinen sektori on lainannut laajasti rahaa ulkomailta. Se on mahdollista, kun rahoitus on kansainvälistynyt. Samalla pankkijärjestelmään on kasautunut suuria riskejä. Joissakin tapauksissa, kuten Islannissa, pankkien taseet kasvoivat moninkertaisiksi verrattuna pankkien isäntävaltioiden kokoon. Eikö tämän olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja? Ensimmäisen kerran eurojärjestelmän historiassa eri euromaiden valtionlainojen korot alkavat nyt erkaantua toisistaan.

Pankkivaltuusto katsoo, että viranomaisvalvonnalla ei ole kyetty riittävästi kontrolloimaan pankkien liiallista riskinottoa. Luottamuspulan seurauksena pankkien vaatimat riskilisät suurenivat, minkä vuoksi Ekp:n koronlaskut eivät juuri alentaneet yrityslainojen korkotasoa. Eikö näin? Pankkien luottotappiot ja omaisuuden alaskirjaukset ja jopa yksittäisten pankkien romahdukset ovat suistaneet pankkijärjestelmän pääomat alas, ja näin rahoitusjärjestelmä ei toimi. Mielestäni siksi meidän pitää entistä painokkaammin vaatia EU-tasolla sitä, että tulevaisuudessa katsotaan, mitä pankit ovat syöneet, jo etukäteisvalvonnalla. Jopa rikollista toimintaa suojaava pankkisalaisuus ja veroparatiisit olkoot mennyttä, jos me kaikki joudumme yhdessä kantamaan vastuun. Tämäkin ala, kuten tässä yhdessä on todettu, kaipaa sääntelyä. Laman perussyyhän on se, että rahan tekeminen pääomia siirtämällä on ollut niin monin kerroin kannattavampaa kuin sen työllä ansaitseminen. Vähän samaa tuossa ed. Heinäluomakin totesi.

Ahneus on ollut mahdollista, koska omantunnon lisäksi ei ole ollut muuta sääntelyä eikä valvontaa kansainvälisesti, ei myöskään toiminnan riittävää kansainvälistä verotusta. Haluaisin, että erittäin vakavasti tuotaisiin kansainvälisille areenoille pörssivero tai siihen rinnastettavia toimia, jotka maltillistaisivat rahan liikkeitä. Luulenpa, että loppujen lopuksi kellään muulla paitsi pikavoittojen kerääjillä ei olisi mitään sitä vastaan, että maapallon laajuinen kvartaalitalous hidastuisi neljännesvuodesta esimerkiksi puoleen vuoteen.

Arvoisa puhemies! Politiikan ei tule olla markkinatalouden jatke, ei Suomessa eikä EU:ssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Se, mitä tässä pankkivaltuuston sinänsä ihan hyvässä kertomuksessa on olennaisesti kerrottu, tuli hyvin esittelypuheenvuorossa esille. Kiinnitän muutamiin näkökohtiin huomiota, joihinka ei tässä pankkivaltuuston kertomuksessa niin kovin paljon ole kiinnitetty huomiota.

Ensimmäinen tietysti meitä koskettava asia on se, että sillä silmänräpäyksellä, kun vihdoin Euroopan mantereella oli tajuttu, että nyt tässä taitaakin olla vakava paikka kysymyksessä, G20-maat kokoontuivat, ja mihinkä ne kohdistivat kritiikkinsä ja toimenpiteittensä kärjen: nimenomaan veroparatiiseihin, ja minkä takia? Siksi, että ne luvut, missä liikuttiin luottolamaluvuissa niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, olivat aika peanuts-lukuja, vaikka suuria olivatkin, verrattuna siihen, kuinka paljon rikollisuuteen taipuvaiset ja veronkiertoon taipuvaiset ihmiset ja heidän yhteisönsä olivat sijoittaneet veroparatiiseihin, 70 kappaletta, varoja: 11,5 biljoonaa dollaria, 11,5 biljoonaa dollaria, ja jotta tämä luku suhteutettaisiin johonkin, niin Imf tuli ulos ja kertoi, että luottotappioitten kokonaismäärän oletetaan olevan nyt noin 4 biljoonaa dollaria. Siis toisin sanoen näitä niin sanottuja rosvorahoja oli 2,5-kertainen, kolminkertainen määrä, ja tässä ei myöskään ole kerrottu, millä tavalla sitten tämä itse järjestelmä — siis onhan rahoitusjärjestelmä vielä jollakin tavalla olemassa maapallolla — reagoi tähän tilanteeseen ja hyväksyi sen realiteetin, että kaikki ei ole ihan kohdallansa ja luottotappioita tulee: luottotappioitten alaskirjausten määrä oli 31.12. viime vuonna 1 biljoona dollaria. Elikkä siis toisin sanoen silloin vielä oli kolme neljäsosaa silloin Imf:n tiedostamista luottotappioista vihreän veran alla jossakin, siis piilotettuna näihin niin sanottuihin toksiassetteihin elikkä myrkyllisiin arvopaperikasoihin, näin voitaisiin sanoa.

Siis toisin sanoen se keskeinen asia, mikä liittyy tähän päivään meillä, arvoisa ed. Kalliomäki sieltä pankkivaltuustosta, on se, että nehän eivät ole mukana tässä ollenkaan vielä, vaan ne ovat tämän vuoden ja ehkä lähinnä parin seuraavan vuoden asioita tulla esille. Tämä on se todellisuus, mihinkä meidän pitää projisoida omaa toimintaamme tällä lohkolla, sillä lohkolla, jolla sen Finanssivalvonnan, jonka me juuri loimme, pitää nyt kerta kaikkiaan terävöityä, ja täytyy sanoa, että kyllä siellä on terävöidyttykin. Nimittäin sivulla 52 Finanssivalvonnan puolella kiinnitetään huomiota sijoitusrahastoihin ja niissä oleviin arvostusongelmiin ja kaikkeen siihen liittyvään, ja tämä on tietysti aivan erityisen merkityksellistä sen takia, että tänä päivänäkin kansanedustajille jaetussa hallituksen esitysten luettelossa on sijoitusrahastolain muutos, jossa ideana on tehdä Suomesta eräänlainen veroparatiisi. Sillä hetkellä, kun muualla maailmassa halutaan veroparatiiseista ulos, tämä meidän hallituksemme pyrkiikin Suomesta veroparatiisin muodostamaan tämmöisen erityissijoitusrahastoyksikön ja rahaston luomalla. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen asia, ja pankkivaltuusto itse on nyt kiinnittänyt huomiota siihen, että tässä onkin jotakin mätää ja erittäin suuria valvonnallisia ongelmia. Kehotan arvoisaa hallitusta, jonka takana vihreätkin edelleen ovat kaikesta huolimatta, tästäkin havainnosta huolimatta, kiinnittämään tähän huomiota. Älkää ihmeessä tuoko sieltä hallituksesta tämmöistä sijoitusrahastoesitystä eduskunnan arvioitavaksi, koska se ei nyt kerta kaikkiaan ole tästä ajasta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Finanssikriisi paljasti valvojan toiminnassa ja valtuuksissa erilaisia ongelmia. Syytä on jatkossakin selvittää ainakin tiettyjä tytäryhtiön kriisinhoidon valmiuksia ja valtuuksia koskevia säännöksiä. Erityisesti Kaupthing-pankin Suomen-sivuliikkeen ongelmien hoitaminen osoitti selkeästi, että vastuujako koti- ja isäntävaltion välillä ei vieläkään toimi silloin, kun ulkomaalainen luottolaitos toimii sivukonttorina eri EU-maassa. Valvontaa on syytä tehostaa myös lisäämällä valvojan reagointiherkkyyttä ja tiedonkeruuta tulevista ja esillä olevista ongelmista. Lisäksi valvojalla tulee olla hyvä valmius nopeaan tietojen päivitykseen ongelmien ilmetessä ja tilanteen muuttuessa.

Finanssivalvonnan omaa ohjeistusta tulee myöskin muuttaa selkeästi konkreettisemmaksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Kiireellisesti tulisi nyt kehittää erittäin selkeä kuva piilevistäkin riskeistä.

Rahoitusmarkkinakriisin puhjettua Rahoitustarkastus tiukensi selkeästi linjaa, ja tästä suuri kiitos. Syytä on nyt jatkossakin sitten jatkaa samalla tiellä ja kehittää entisestään pankeilta vaadittavaa jatkuvaa raportointia rahoitusriskien ja maksuvalmiuden suhteen, jopa useita kertoja päivässä tilanteen vaatiessa.

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston kertomuksessa kiinnitetään myöskin huomiota jatkuvan valvonnan kehittämistarpeisiin myös oman toiminnan osalta. Sen sijaan kehittämisaikatauluista ja toimeksiannoista ei oteta hyvinkään selkeää kuvaa. Siten toivoisinkin, että nämä pyrkimykset eivät vesittyisi sillä, että tulevaisuudessa kehittämistoimia, joihin viitataan, ei otettaisi vakavasti.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! "Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin", sanotaan joskus, ja luulen, että tämän kansainvälisen finanssikriisin seurauksena on nähty ja ollaan näkemässä jotain hyvääkin.

Ensinnäkin, mihin ed. Pulliainen jo puheenvuorossaan puuttui, veroparatiisit maailmassa ovat joutumassa entistä kovemmille, ja se on täysin paikallaan. On kaikkien vastuullisten valtioiden ja vastuullisten veronmaksajien etu, että veroparatiisien kimppuun käydään kaikin laillisin keinoin kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisten järjestöjen ja järjestelyjen avulla.

Toinen hyvä puoli tässä finanssikriisissä on mielestäni se, että nämä yritysjohdon palkitsemisjärjestelmät — ennen kaikkea yritysjohdon, mutta ehkä muidenkin sijoitusalalla työskentelevien palkitsemisjärjestelmät — ovat tulleet entistä kriittisemmän tarkastelun kohteeksi, ja täydestä aiheesta. Itse uskon, että väärin viritetyt kannustimet, bonukset ja optiot, ovat olleet keskeisenä syynä siihen, että Wall Streetillä ja muualla maailman finanssikeskuksissa otettiin sellaisia ylisuuria riskejä, jotka ovat tulleet nyt finanssikriisin ja taloustaantuman kautta meidän kaikkien tavallisten veronmaksajien maksettaviksi. Amerikassa nämä kannustimet, kuten sanoin, olivat niin tehokkaita, että ne kannustivat nämä finanssialan toimijat viemään työnantajayrityksensä konkurssiin tai kilpailijoiden syliin tai valitettavasti veronmaksajien pelastettaviksi.

Suomessakin on näissä kannustinjärjestelmissä ja varsinkin optiojärjestelmissä apinoitu Amerikkaa. Meillä ei onneksi ole esimerkkejä siitä, että optiojärjestelmät olisivat kannustaneet sellaisiin ylisuuriin riskeihin, joiden vuoksi yritykset olisivat kaatuneet ja joutuneet konkurssiin tai veronmaksajien pelastettaviksi, mutta kyllä näillä Amerikasta tuoduilla optio-opeilla on Suomessakin saatu paljon pahaa aikaiseksi.

Ensinnäkin näillä optioilla, yritysjohdon optioilla, on Suomessa perusteettomasti ja ansiottomasti kasvatettu tuloeroja. Minä uskon, että Suomen kansa hyväksyy sen, että joku yrittäjä, joka ottaa suurta riskiä ja laittaa omat ja perheen kaikki omakotitalot ja muut vakuudeksi yritystoimintaansa, onnistuessaan voi rikastua ja rikastua oikein kunnolla. Mielestäni se on ihan oikein ja perusteltua. Hän on ottanut riskejä, ja hän on sen riskin vastapainoksi saanut mahdollisuuden menestykseen. Mutta kansa ei hyväksy, eikä sen mielestäni pidäkään hyväksyä, sitä, että nämä yritysjohtajat, joilla ei ole minkäänlaista riskiä oman varallisuutensa vähentymisestä tai menettämisestä, jos kaikki menee huonosti, palkitaan ruhtinaallisesti väärin viritetyillä optio-ohjelmilla siitä, jos yrityksessä menee hyvin. Ja kun firmalla menee hyvin ja kurssi nousee, niin sanotaan, että se on johdon ansiota ja johtoa pitää optioilla palkita, mutta annas olla, kun firmalla menee huonosti ja kurssit laskevat, kuten finanssikriisin seurauksena on tapahtunut, niin silloin nämä samat johtajat sanovat, että onhan se nyt täysin selvää, etteivät he voi vaikuttaa yrityksen pörssikurssiin, vaan se riippuu markkinoista. No totta kai se riippuu markkinoista ja suhdanteista ja monista, monista muista asioista, mutta niin riippuu se kurssinousukin, ja yritysjohdon vaikutus siihen on joka tapauksessa vain yksi osatekijä.

Sen lisäksi, että nämä optio-ohjelmat Suomessa ovat perusteettomasti kasvattaneet tuloeroja, ne ovat luoneet kansalaisiin erittäin suurta epäluottamusta meidän järjestelmäämme, sen tasapuolisuutta, sen oikeudenmukaisuutta kohtaan. Ne ovat aivan perustellusti lietsoneet kansalaisissa ja aiheuttaneet kansalaisissa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

On aivan turha väittää, että optiokritiikki nousee vain kateudesta. Kyllä optiojärjestelmiä, jotka ovat perusteettomia ja jotka eivät mielestäni edes kuulu markkinatalouteen, koska niissä ansaitsemismahdollisuus on ääretön ja riski on nolla, kritisoidaan ja pitää kritisoida ja voidaan kritisoida muista lähtökohdista kuin jostakin option saajiin kohdistuvasta kateudesta lähtien. Jos optioista ja kateudesta halutaan puhua samanaikaisesti, niin mielestäni on mieluumminkin perustellumpaa sanoa, että kateus liittyy optioihin siten, että yritysjohtajat kadehtivat toistensa optioita ja vaativat itselleen samanlaisia.

Valtionyhtiöissä Suomessa on optio-ohjelmista luovuttu, ja hyvä niin. Tällä hetkellä harkitaan sitä, onko myös osakepalkitsemisjärjestelmiä kohennettava, koska on nähty, että myös typerillä osakepalkitsemisohjelmapäätöksillä pystytään aikaansaamaan kohtuuttomia, ei-toivottuja seurauksia ylisuurena ruhtinaallisena palkitsemisena yrityksen ylimmälle johdolle.

Minun mielestäni Suomessakin pitää keskustella kriittisesti kaiken kaikkiaan optioista, yritysjohdon optioista, eikä tyytyä vain siihen, että kun valtionyhtiöistä on optiot saatu pois, niin asia on kunnossa. Ei se ole kunnossa. Meillä edelleenkin useissa pörssiyhtiöissä — onneksi kuitenkin jo vähemmässä määrin kuin vielä jokin aika sitten — laaditaan uusia optio-ohjelmia, jotka luovat sen yrityksen sisälle, mutta yhteiskuntaan laajemminkin perusteltua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Ajatelkaa, että jotkut firmat ovat kehdanneet tänä keväänä laatia uusia optio-ohjelmia, joissa merkintähinta on suunnilleen kiinnitetty tämän hetken kurssitasoon, joka firmasta riippuen on ehkä 30, 40, 50, 60 prosenttia alle sen, mikä kurssitaso oli esimerkiksi vuosi tai kaksi sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että näissä firmoissa, joissa samanaikaisesti nyt käydään yt-neuvotteluja ja väkeä irtisanotaan, on muhimassa yrityksen ylimmälle johdolle palkitsevat optiot sillä seurauksella, että suhdanteiden käännyttyä joskus 3, 4 tai 5 vuoden päästä, kun optioissa merkintäaika vielä juoksee, nämä johtajat saavat merkitä yhtiön osakkeita sellaisella merkintähinnalla, joka on siis kiinnitetty täällä rotkon pohjassa, missä nyt suunnilleen näissä pörssikursseissa ollaan. Mielestäni se on väärin. Se on epäoikeudenmukaista. Ja me kansanedustajat julkiseen keskusteluun osallistujina voimme yrittää tähän vaikuttaa esimerkiksi käymällä julkista keskustelua, kuten minä tällä hetkellä juuri nyt teen.

On häkellyttävää, että eräät Suomen näkyvimmät ja tunnetuimmat yhtiöt, kuten johtavat mediatalot, Sanoma Osakeyhtiö ja Alma Media, ovat niitä firmoja, jotka tämän alkuvuoden aikana ovat tehneet ja päättäneet johtajilleen löperöitä uusia optioita. Samanaikaisesti tiedämme, että nämä ja valitettavasti muutkin mediatalot ovat vaikeuksissa, mikä on johtanut ja johtamassa näissä taloissa esimerkiksi henkilökunnan vähentämiseen.

Eli kannustan suomalaista julkista keskustelua ottamaan tikunnokkaansa myös yksityisten yritysten perusteettomat epäoikeudenmukaiset ja eräänlaista piittaamattomuutta suomalaisista yleisistä hyvistä periaatteista osoittavat optio-ohjelmat. Toivon, että esimerkiksi Helsingin Sanomien taloustoimitus, joka tekee hyvää työtä valtionyhtiöiden johtajien palkkaetujen, eläke-etujen ja muiden etujen selvittämisessä, ottaisi kriittiseen tarkasteluun esimerkiksi Suomen suurimpien mediatalojen löperöt optio-ohjelmat.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen arvioon, että tämän kriisinkin keskellä sentään jotain hyvää löytyy myös finanssisektorilta, ja se on tämä tarve ja halu ja osoitus siitä, että yhteistä valvontaa ja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Olen myös samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa siitä, että näihin optio-ohjelmiin pitää voimakkaammin puuttua ja niitä pitää voida käsitellä myöskin julkisessa keskustelussa hyvin kriittisesti, mutta samalla pitää muistaa se, että sen keskustelun alle ei saa hautautua yleinen palkitseminen ja palkitsemisjärjestelmä, jonka näen hyvin tärkeänä suomalaisissa yrityksissä kaikilla tasoilla. Kaiken kaikkiaan bisnesmaailmassa, liike-elämässä, on tarpeen ehkä palata siihen vanhaan talonpoikaiseen rotan viisauteen ja rotan varovaisuuteen, jolloin turhia riskejä vältetään ja tehdään kuitenkin oikeita asioita tietoa sukupolvilta toiselle välittäen.

Mutta kun keskustellaan kansainvälisestä finanssivalvonnasta, on tärkeää keskustella myös sen sisällöstä ja niistä ongelmista, joita todella on. Kiinnittäisin huomiota yhteen asiaan, joka on mielestäni aika keskeinen tämän ongelman taustalla, ja se on inflaation mittaamistapa. Nyt on selvästi nähty useissakin finanssikriiseissä, mukaan lukien meidän oma kriisimme silloin 1990-luvun alussa, että yhtenä taustatekijänä on kiinteistöjen voimakas hintojen nousu, hintojen nousun irtaantuminen muusta hintojen noususta, jolloin tähän kehitykseen eivät oikeastaan keskuspankit eivätkä ekonomistit millään tavalla kiinnitä huomiota eivätkä siihen puutu.

Mielestäni on kysymyksessä virheellinen inflaation mittaamistapa. Hyvin paljon näissä hintaindekseissä esiintyy sellaisia mittareita kuin ruoan hinta, tomaatin hinta, ja aika usein esimerkiksi metsien kantorahatulot otetaan tällaiseksi kiintopisteeksi, johon inflaatiota verrataan, mutta ei lainkaan kiinnitetä huomiota siihen keskeiseen menoerään, joka esimerkiksi suomalaisella asuntoa hankkivalla ja asunnon omistavalla perheellä on, ja se on nimenomaan asunnon hankinta ja siihen liittyvät lainanhoitokulut.

Hyvä esimerkki siitä on se, miten tämä finanssikupla, kiinteistökupla, eteni Yhdysvalloissa, miten siellä hintataso erkaantui muusta hintojen noususta. Välillä 2000—2006 kiinteistöjen hinnat nousivat 8,2 prosenttia nopeammin kuin muu hintataso, kun vastaavasti välillä 1950—2000 vain 0,5 prosenttia, eli tällaiseen olennaiseen muutokseen ei esimerkiksi Yhdysvalloissa kiinnitetty lainkaan huomiota. Tästä mielestäni hyvin paljon johtuu se, että ei ajoissa onnistuttu hillitsemään tämän kuplatalouden syntyä. Mielestäni tästä myöskin ekonomistit kantavat aika suuren vastuun ja ekonomistien tulisi kiinnittää tähän asiaan eri tavalla huomiota kuin tähän asti on tehty.

Ei tietenkään ole niin, että vain yksi asia tässä kuplataloudessa selittää kaiken, mutta osaltaan näen, että tämäkin on kohta, jossa esimerkiksi Suomi voisi olla aktiivisemmin tuomassa esille inflaation erilaisia piirteitä ja erilaisia mittaamistapoja nyt, kun tätä kansainvälistä järjestelmää ja kansainvälistä finanssiarkkitehtuuria luodaan. Meillä on tästä valitettavaa kokemusta 1990-luvun alusta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto kiinnitti aivan oikealla tavalla huomiota tämän kuplan muodostumiseen. Mutta silloin olisi voinut mainita sen, että kun yksi kuplan muodostumisen keskeinen alue oli Yhdysvallat, niin siellä lailla kiellettiin selvittämästä johdannaisongelmia. Siis koko selvitystyö kiellettiin lailla, ja sitten asuntolainoja tämän American Dream Actin mukaan piti antaa sellaisille henkilöille, joilla ei ollut tuloja, ei omaisuutta, ei työtä, ei yhtään mitään. Siitä sitten muodostui se kokonaisuus. Elikkä pitää tunnistaa nämä ongelmat, ninjaongelmat, niin kuin niitä siellä kutsutaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaunisto kiinnitti huomiota siihen, että vaikka optioita kohtaan ollaan kriittisiä, ei pidä itse kannustin- ja palkitsemisjärjestelmiä tuomita. Olen tästä täysin samaa mieltä, eli minun mielestäni kaikilla tasoilla organisaatiossa on hyvä olla kannustin- ja palkitsemisjärjestelmiä, mutta toimivat, hyvät palkitsemisjärjestelmät ovat mielestäni sellaisia, jotka ankkuroituvat siinä yrityksen toiminnassa sellaisiin tekijöihin, joihin asianomainen työntekijä, oli hän sitten alemmalla tasolla tai johtotasolla, pystyy omin toimin todellakin vaikuttamaan.

Tässä mielessä optiot, jotka nimenomaan perustuvat pörssikurssiin, ovat aivan surkeita, koska jokainen, joka rehellisesti asioita arvioi, joutuu myöntämään, että yritysjohdon tai muidenkaan yrityksessä toimivien mahdollisuus vaikuttaa ainakaan lyhyellä välillä ja ainakaan merkittävästi yrityksen pörssikurssiin on kyllä lähes olematon.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti ansiokkaan puheenvuoron, jonka ansiokkuutta korostaa vielä se, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun ed. Zyskowicz käytti tässä salissa puheenvuoron, josta voi olla pitkälti samaa mieltä ihan riippumatta siitä, että kovin monista asioista olemmekin eri mieltä. Ansiokasta oli myöskin se, että ed. Zyskowicz on käyttänyt niitä jo aiemminkin. Minulla on nimittäin sellainen muistikuva esimerkiksi viime kaudelta, että kun meno tässä yleisessä taloudessa oli hieman toisenlaista, niin esimerkiksi palkitsemisjärjestelmien arvostelu ei ollut niin suosittu puheenaihe kuin se on nyt. Odotan mielenkiinnolla, kun talous seuraavan kerran lähtee nousuun, kun kurssit nousevat ja kun laaditaan uusia palkitsemisjärjestelyjä, kuuluuko siinä vaiheessa kriittisiä puheenvuoroja muiltakin kuin ed. Zyskowiczilta. Toivottavasti kuuluu jo aikaisemmin, että siihen kiitoon ei enää jouduta.

Mutta vaikka olen samaa mieltä ed. Zyskowiczin yksilötason näkemyksistä, niin minun tekee mieleni laajentaa tätä keskustelua siihen, onko kysymys vain yksilöitten ahneudesta. Onko ylipäätään estettävissä tällainen meno, jos kysymys on vain yksittäisten ihmisten ahneudesta? Entä jos se onkin sisään rakennettu tähän järjestelmään? Pystymmekö tällaisessa markkinatalousjärjestelmässä, etenkin sitten, kun se on kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä, edes laatimaan sellaisia esteitä, joilla tällainen keinottelu ja ahneus estetään? Vai pitäisikö sanoa — kuten eräs merkittävä puhuja tässä salissa on toisinaan käyttänyt tätä ilmausta — että kirves on tuotu puun juurelle. Onko se tuotu, ja pitäisikö se tuoda? Ja jos ei nyt ihan siihen tyveen isketä, niin ehkä saattaisi olla kuitenkin syytä karsia muutama oksa ainakin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on kyselty, onko Finanssivalvonnalla tarpeeksi resursseja. Kyllä sieltä on kerrottu, että sillä ei ole resursseja. Ja varsinkin, jos nyt tulee semmoinen yleinen, yhteinen eurooppalainen valvontajärjestelmä, koulutus niihin tehtäviin on erittäin vaativa, ja kerrotaan, että sitä koulutusta pitäisi lisätä. Kaikessahan tässä on kysymys siitä, että rahoituslaitosten välillä on luottamuspula ja ne eivät rahoita toisiaan ja näin jopa asuntosaneeraukset jäävät suorittamatta.

Ed. Zyskowicz otti esille optiot ja osakepalkkiojärjestelmät. Ihan ansiokkaan puheenvuoron hän käytti ja, voisiko sanoa, ajoi vasemmalta ohitse, sillä lailla tässä ollaan samoilla linjoilla. Mutta kumminkin tässä maassa valtionyhtiöt, yhtiöt, joissa on valtio enemmistöosakkaana taikka merkittävänä osakkaana, ovat näyttäneet tietä näissä optiojärjestelmissä. Siellä on Härmälän ja Liliuksen eläkkeet ja on jopa menty yksityisen puolen pörssiyhtiöitten palkitsemista vielä pitemmälle ja vielä anteliaammalla tavalla. Siinä on kyllä tämä sali ollut vastuussa. Tänäkin päivänä on ja aikaisempina vuosina on ollut kansanedustajia päättävissä elimissä. Eikö siellä sitten ole ymmärretty, mistä on päätetty, vai onko niin kuin Härmälä sanoi, että kun pidetään pimeässä ja kosteassa edustajia, niin kaikki menee läpi, mitä he edustavat? Nyt pitäisi eduskunnankin ja maan hallituksen ja ministereitten ottaa ryhtiä ja ruveta todella valvomaan näitä. Kerrottiin, että osakepalkkiojärjestelmä on sellainen, joka nyt suitsii nämä, mutta niin ei ole käynyt.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Optiojärjestelmien arvosteleminen ei ole vasemmistolaista. Minun mielestäni yritysjohdon optiot eivät kuulu markkinatalouteen. Markkinatalouteen mielestäni kuuluu se, että riski ja voittomahdollisuus kulkevat käsi kädessä: kun on suurempi mahdollisuus voittoon, on suurempi riski. Tämä pätee yleensä erilaisissa sijoitusinstrumenteissa ja sijoitustilanteissa. Optiojärjestelmissä sen sijaan ollaan tilanteessa, jossa yritysjohdon voiton mahdollisuus on ääretön ja riskejä ei ole lainkaan. En tiedä markkinataloudessa toista instrumenttia, joka toimisi näin. Eli minun mielestäni optioiden arvostelu lähtee vastuullisen markkinatalouden ajattelusta, ei vasemmistolaisuudesta.

Mitä sitten tulee valtionyhtiöiden rooliin, niin en ole aivan varma, ovatko ne ovat olleet tässä edelläkävijöitä, mutta hyviä perässähiihtäjiä ne ovat olleet, ja me poliitikot, jotka olemme istuneet näissä hallintoelimissä, minä mukaan lukien, emme ole riittävän hyvin onnistuneet siinä, että olisimme pystyneet tätä ilmiötä estämään.

Kaiken kaikkiaan Suomi on niin pieni maa ja täällä on niin paljon sisäsiittoisuutta — kaiken kaikkiaan, mutta myös yritysten ylimmän johdon kesken — että nämä optiojärjestelmät ovat luvalla sanoen olleet kyllä hyvin härskiä touhua. Eli yritysjohtajat istuvat ristiin rastiin toistensa hallituksissa, tai sitten siellä istuvat entiset yritysjohtajat, ja näiden kaikkien kannalta nämä optiojärjestelmät ovat olleet hyviä. Kun tulee löperö järjestelmä johonkin firmaan, niin siitä tulee vähän niin kuin standardi ja on toivo siitä, että sama löperö linja toteutuu myös sitten omassa firmassa omalla kohdalla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Perusyrittäjyyden hyvätkin tulokset hyväksyn riskien ynnä muiden takia, mutta missään tapauksessa valtionyhtiöiden johtajien huikeita palkkioita yritysten menestymisestä huolimatta en voi hyväksyä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on kiinnittänyt huomiota siihen, että myös Rahoitustarkastuksessa on herätty selkeästi kiinnittämään huomiota trendinomaisesti kasvaneisiin yksittäisten kotitalouksien riskeihin velkaantua. Tämä velkarasitus on erittäin merkittävä jo nyt ja pahenee tämän vaikeamman taantuma-ajan edetessä. On siis varsin keskeistä myös katsoa, edistävätkö tuota velkaantumisriskiä nämä niin sanotut pikaluotot. Asiaan on pankkivaltuusto kiinnittänyt huomiota omassa kertomuksessaan jo vuonna 2007. Nimittäin he ottivat kertomuksessaan kantaa, että pikaluottoja pitäisi selkeästi säännellä. Pankkivaltuusto toivoi tässäkin raportissa, että pikaluottojen sääntelyhanketta jatkettaisiin ja tarpeellisuutta ehdottomasti arvioitaisiin.

Olenkin tyytyväinen, että pankkivaltuusto on sitoutunut selkeästi ja pitkäjänteisesti ehkäisemään kansalaisten velkaantumista edistävien riskien syntymistä. Tässä pikaluottoasiassa olen tyytyväinen, että pankkivaltuusto on ottanut näinkin tiukan linjan. Toivonkin nyt pankkivaltuuston delegaatiolta, että he jatkossakin seuraavat asian etenemistä ja ovat tarkkana siitä, minkälaisiin ratkaisuihin tässä eduskunnan puolella tullaan päätymään.

Niin kuin me tiedämme, meillä on jo tällä hetkellä myöskin lakiesityksiä tästä täällä sisällä. Toivonkin nyt sitten, että näissä haluttaisiin kiinnittää selkeästi tarkemmin huomiota myöskin niihin keinoihin, joilla voitaisiin selkeästi säädellä sitä tapaa, jolla pikaluottoja tarjoavat yrittäjät näitä luottoja jakelevat.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Onneksi optiojärjestelmistä on poliittisen paineen ja julkisen käsittelyn vaikutuksesta luovuttu, on siirrytty osakepohjaisiin palkitsemisjärjestelmiin, jotka ovat paljon läpinäkyvämpiä ja jollain tavalla kohtuullisempia. Tosin siellä vieläkin tulee aikamoisia palkkioita, jos kaikki tekijät napsahtavat kohdalleen. Siellä on kuitenkin mahdollisuus osakkeiden määrällä, osakkeen hintakehityksellä ja sitten näillä ehdoilla — ehdottomilla ehdoilla, joiden pitää kaikkien täyttyä — rajata sitä saatavaa palkkiota tai ylimääräistä palkkaa. Kuitenkin pitää muistaa se, kenellä on omistajaohjauksesta vastaavan ministerin salkku. Kyllä niissä yhtiöissä, joissa valtiolla on huomattava omistusosuus, jopa enemmistöomistus, pystytään tällä omistuksella käyttämään valtaa myöskin yhtiökokouksessa, vaikuttamaan hallituksen kokoonpanoon ja siihen, minkälaisia johtajasopimuksia neuvotellaan.

Kun ed. Zyskowicz puhui siitä, mikä hänen linjansa on siitä, mikä on kohtuuton voitto, mikä on niihin suhteutettava riski, niin totta kai on näin, että työlle ja sen tuloksille pitää rakentaa keskinäinen yhteys. Mutta muistutan kuitenkin Kaupthing-pankin äänestyksestä, siitä kun ed. Zyskowicz puhui kyllä siitä, että hän vastustaa sitä, että myöskin ylikorkeitten korkojen osuus menee suojan piiriin, mutta kuitenkin äänestyksessä valinta oli toinen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin viime vuosien mittaan jatkuvasti yritysjohdon ansaitsemat tulot ovat kasvaneet valtaisaan suhteeseen verrattuna siihen, mitä suorittavassa portaassa olevien työntekijöiden ansiot ovat. Siis se epäsuhta on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä on myöskin ikään kuin eristänyt normaalista elämänpiiristä elämään omaa elämäänsä nämä yritysjohdon jäsenet. Siihen on liittynyt myös ahneuden ilmentymä, joka kohdistuu luonnonvaroihin, aivan piittaamattomaan ja täysin kestämättömään tapaan käyttää luonnonvaroja, joka käyttö sitten seuraavassa vaiheessa johtaa noidankehämäiseen kielteiseen ilmiöön, joka tulee esiin esimerkiksi ilmastonmuutoksen yhä nopeampana etenemisenä. Nämä ovat sellaisia rakenteellisia kysymyksiä, joidenka ratkaiseminen on tietysti muuta kuin yhteiskunnan tuen kautta syntyvää. Siinä pitäisi löytää globaaleja malleja, jotta tästä taloudellisesta lamasta noustaan tavalla, joka olisi laadullisesti uuden kaltainen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama näkökohta tästä tarkastelun alaisena olevasta pankkivaltuuston kertomuksesta, nimittäin mikä onkaan se sana, joka aivan hienosti nyt on siellä useimmin toistuva? Se on riskilisä. Se on aivan uutta, että on tuotu riskilisä tähän keskusteluun mukaan, koska sehän on se keskeinen instituutio, millä pitäisi luottamusta mitata. Tuo käsite on ikivanha, mutta tässä se on yhtäkkiä hoksattu, että sillähän onkin mitä suurin merkitys. Kautta tuon viidenkymmenen sivun seurataan, millä tavalla riskilisät ovat käyttäytyneet, ja ne ovat käyttäytyneet ihan viisaasti tämän kertomuksen mukaan. Mutta se johtopäätös jää tekemättä, mitä tästä seuraa, millä tavalla nämä havainnot pitäisi kehittää pankkien väliseen rahoitusjärjestelmään, ja tietysti se, että nykyisestä euriborkorkojärjestelmästä luovutaan. Sehän ei ole yhtään mitään enää, koska se on semmoista puhelimella soittelua ja sellaista ihan turhanpäiväistä puuhailua vaan. Kun tuonkin kertomuksen mukaan yötalletukset ovat satakertaistuneet vuoden aikana Ekp:n piirissä, siis satakertaistuneet 300 miljardiin euroon, ja kaikki tapahtuu silloin tietysti sijoitustodistuksilla, jos silloin sijoitustodistuksien riskilisillä otettaisiin ne luottamuksen mittariksi, niin sillä tavalla siinä ajassa, missä eletään, pystyttäisiin paremminkin sitä luottamuksen ilmapiiriä kehittämään, mutta siihen ei näköjään vielä ole valmiutta, vaikka se valmius, sen tarve, sinänsä on tunnistettu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! On vanha sanonta: toisen kuolema, toisen leipä. Nähtävästi nuo riskilisät ja riskivähennykset hallitaan yhdessä meidän maakunnistamme paremmin kuin muualla. Olin viime maanantaina Maarianhaminassa johtamassa Pohjoismaiden neuvoston kokousta, ja tapasimme siellä paikallisia pankkiireja, entisiä ja nykyisiä. Kädessäni on viime tiistain Nya Åland -lehden sivu. Toisin sanoen toisen kuolema, toisen leipä: Ålandsbanken levitti tämän kriisin aikana toimintaansa ja ostaa paukautti tuon kaatuneen islantilaisen Kaupthingin Ruotsin-osaston, Kaupthing Sverigen. Tiistain Nya Åland -lehdessä todellakin on totuutta siitä, että tuolla ostoksella Ålandsbanken on tienannut jo hetkessä 22 miljoonaa euroa. Se ei vaan näy vielä missään, koska se kauppa on ajoitettu maaliskuun viimeiseen päivään ja se tulee näkyviin vasta toisella kvartaalilla. Mutta näin yhdessä meidän maakunnistamme osataan myöskin käyttää hyväksi tällaista ahdinkotilannetta.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että ed. Zyskowicz otti esille nämä ylisuuret optiot näinkin kärkevästi ja haluaa pitää vielä poliittisessa keskustelussa nämä optio-ohjelmat. Haluan kiinnittää huomiota myös siihen, että meidän pitää pystyä erottamaan yksityiset hyvin menestyneet yritykset, joissa on otettu oma riski yrittäjän kautta, näistä pörssiyhtiöistä ja valtionyhtiöistä. Valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmät ovat vielä enemmän semmoinen tarkastamisen arvoinen asia, koska meillä on monopoliyhtiöasemassa olevia yhtiöitä, joissa on palkitsemisjärjestelmiä. Silloin tuntuu aika hölmöltä, että ei pystytä pelkästään palkalla maksamaan sitä menestymistä, mikä siellä takana on.

Tulevaisuuden kannalta kuitenkin pitäisi myös pystyä katsomaan Suomessa sitä, miten me pystymme hoitamaan ylipäätänsä tätä ongelmaa, ettemme ajaudu johonkin uuteen saman tyyppiseen taikka johonkin sellaiseen palkitsemisjärjestelmään, joka sitten vaan lankeaa yhtäkkiä meille maksettavaksi. Meillä on nimenomaan sellainen ongelma, että meillä on Suomessa johtajien määrä, yhtiöiden johtajat, johtokuntien puheenjohtajat, jäsenet, valvojat, kaikki, niin pieni määrä, että on oikeastaan aika vaikea katsoa, miten he pystyvät objektiivisesti tekemään semmoisen järjestelmän, että näitä ylisuuria palkitsemisjärjestelmiä ei tulisi luotua enää, koska jokainen hyötyy näissä kaupoissa. Katson, että tälläkin hetkellä yksi niistä ongelmista, mikä tässä on ollut, on ollut se, että meillä valvojat ovat itse osaltaan samassa porukassa mukana.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan itsekin vielä kiittää ed. Zyskowiczia siitä, että hän otti esiin nämä ylisuuret optiot. Minusta tuntuu ihan niin kuin olisi kuka tahansa toveri puhunut siinä, nimittäin itsekin ajattelen hyvin samalla tavalla. On aivan selvää, että olemme joutuneet tällaiseen kierteeseen, jossa enää ei ratkaisekaan yksinkertaisesti asianmukainen palkka hyvälle työntekijälle, vaan olemme joutuneet sellaiseen kierteeseen, jossa henkilöiden palkkauksessa yhä enemmän halutaan ottaa käyttöön optioita. Siitä syntyy sitten tällainen optioarvo, jota jokainen johtaja näyttää tässä maailmassa sitten jossakin mielessä tietyillä avainpaikoilla saalistavan. No, tämä julkinen keskustelu on nyt kiihtynyt yhä enemmän siitä, mikä on sopiva kannustinjärjestelmä, ja tuntuu kyllä, että varsinkin jopa valtionyhtiöissä on käytössä sellaisia kannustinjärjestelmiä, joita mikään kohtuullisuuden- ja oikeudenmukaisuudentaju ei voi hyväksyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Stora Enso edustaa ikään kuin valtionyhtiön perinnettä, vaikka valtion osuus tällä hetkellä äänivallasta on siinä 34 prosentin tietämissä. Mutta joka tapauksessa Stora Enso on yhtiö, johonka valtiolla olisi myös omistajaohjausmahdollisuus. Tällä hetkellä me tiedämme, mitä Summan lopettaminen on merkinnyt, ja Suomessa ilmeisesti tulee olemaan uusia tämän yrityksen toimesta tapahtuvia toiminnan alasajoja.

Mutta, puhemies, samaan aikaan kuitenkin nämä globaalit kysymykset tulevat esiin myös tämän yhtiön kautta. Uruguayhin ollaan pitemmällä tähtäimellä rakentamassa miljoonan tonnin sellutehdasta, ja Brasiliassa tämän tyyppinen yhteisyritys onkin jo. Tässä on kaiken kaikkiaan suuresta kysymys, nimenomaan myös siitä, miten nämä pitkälti suomalaisessa omistuksessa olevat yritykset toimivat myös globaalisti, miten suhtaudutaan luonnon monimuotoisuuskysymyksiin, paikallisten ihmisten oikeuksiin jne. Tässä kun sanon, on tullut esiin, että taantuma on myös mahdollisuus, ja sen pitäisi olla myös mahdollisuus näille perimmäisten kysymysten tarkastelulle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun huoneessani kuuntelin toisten edustajien puheita näistä optio-ohjelmista, niin kyllähän tässä aikamoista hurskastelua täällä salissa puhutaan, koska missään vaiheessa näitä optioita ei ole asetettu kyseenalaisiksi. Kun tuli aikanaan ylisuuria optioita vaikkapa energiayhtiöiden, Fortumin puolella, niin silloin olisi pitänyt kyllä olla hallituksella ja eduskunnalla rohkeutta katsoa, jotta siinä on tullut kohtuuton sopimus, jolloin vaikka tarvittaessa käräjien kautta olisi voitu viedä se, katsoa, ovatko semmoiset palkitsemiset missään järjellisessä kohtuudessa siihen työsuoritukseen nähden. Sen takia toivon mukaan tässä nyt saadaan valtionyhtiöiden osalta järkeistettyä niitä hommia, mutta aikanaan olisi pitänyt jo tehdä, niin kuin monet edustajat täältäkin, kirjallisia kysymyksiä, esityksiä tästä aiheesta ja olisi katsottu sitten, mikä on oikeus ja kohtuus tässä suomalaisessa palkitsemisjärjestelmässä. Mutta silloin ei vaan haluja löytynyt, ei kokoomuksesta eikä oikein miltään puolelta.

Keskustelu päättyi.