2) Hallituksen esitys valmiuslaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi
Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on
hallituksen esitys valmiuslaiksi, joka perinpohjaisen valiokuntakäsittelykierroksen
jälkeen on nyt saatu täysistuntoon palautekeskusteluun. Lakiesityksestä oli
perustuslakivaliokunnan lisäksi myös muilla erikoisvaliokunnilla
mahdollisuus antaa lausunto, sillä valmiuslain mukaiset toimivaltuudet
koskevat kaikkien ministeriöiden toimialaa. Perustuslakivaliokunnan
ja kymmenen muun erikoisvaliokunnan antamat lausunnot varmistavat
mielestäni sen, että eri vastuuministeriöiden
tarvitsemat poikkeusolojen toimivaltuudet on punnittu poikkeuksellisen
huolellisesti. Puolustusvaliokunta on mietinnössään
ottanut erikoisvaliokuntien näkemykset asianmukaisesti huomioon.
Puolustusvaliokunnalla on valmiuslakimietinnössään
huomattava määrä säännösmuutosesityksiä ja
muita kannanottoja hallituksen esitykseen.
Muutosesitykset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) perustuslakivaliokukunnan
ja muiden erikoisvaliokuntien huomiot hallituksen esityksestä,
2) puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleet muutostarpeet
sekä 3) tekniset muutokset, kuten säännösnumeroinnin tarkistukset
ja organisaationimikkeiden tarkistukset.
Haluan tässä yhteydessä lausua kiitokseni
oikeusministeriölle, jonka kanssa lain vaatimia muutoksia
on valmisteltu hyvässä yhteisymmärryksessä.
Arvoisa puhemies! Uudelle valmiuslaille on olemassa selkeä tarve.
Voimassa oleva valmiuslaki on vuodelta 1991, eli se on valmisteltu
ennen Suomen EU-jäsenyyttä sekä perusoikeus-
ja perustuslakiuudistuksia. Valmiuslain uudistamisen tavoitteena
on ollut ennen kaikkea saattaa laki kaikilta osiltaan vuoden 2000
perustuslain vaatimukset täyttäväksi.
Myös viranomaisten toimivaltuuksien ajanmukaistaminen on
välttämätöntä, jotta
kulloisessakin poikkeustilanteessa voidaan tehdä tilanteen
hallitsemiseksi tarvittavat päätökset
ja toteuttaa näiden päätösten edellyttämät
toimenpiteet.
Puolustusvaliokunta painottaa valmiuslain suhteen välttämättömyys-
ja suhteellisuusperiaatetta. Valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käytön
tulee aina perustua välttämättömään
tarpeeseen, ja toimivaltuuksien tulee olla oikeassa suhteessa lain
tarkoitukseen nähden. Valiokunta korostaa näiden
periaatteiden läpileikkaavaa luonnetta sekä niiden
asettamia rajoituksia valmiuslain soveltamiselle.
Valiokunta korostaa, että valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien
käyttöön ottamisessa on aina viime kädessä kyse
poliittisesta harkinnasta erittäin vakavan yhteiskuntaa
koskevan kriisin olosuhteissa. Viime kädessä jää valtioneuvoston ja
tasavallan presidentin arvioitavaksi, milloin valmiuslain käyttöön
ottamisen kynnys ylittyy.
Hallituksen esityksessä lähdetään
siitä, ettei käyttöönottopäätöksentekoa
ole tarkoituksenmukaista jakaa erilaisten kriisien mukaisesti valtioneuvoston
ja tasavallan presidentin välillä, koska se vähentäisi
päätöksentekojärjestelmän
selkeyttä ja saattaisi johtaa oikeudellisiin tulkintaongelmiin.
Lisäksi kriisitilanteessa saattaisi olla kyse samanaikaisesti
useammista poikkeusoloista. Kriisitilanteissa päätöksenteon
nopeuden merkitys myös korostuu, joten säännösten
tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Sen vuoksi
esityksessä on päädytty siihen, että käyttöönottoasetuksen
antaisi aina valtioneuvosto.
Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta
tästä asiasta, jotka tulevat vastalauseen laatijoiden
toimesta esitellyiksi keskustelussa. Valiokunnan enemmistö piti
hallituksen esityksessä esitettyä valmiuslain
käyttöönottomenettelyä tarkoituksenmukaisena.
Kriisitilanteissa päätöksenteon nopeuden
kannalta on tärkeää, että päätöksentekomenettelyt
ovat selkeät ja yhtenäiset. Menettelyjen eriyttäminen
esimerkiksi eri poikkeusolotyyppien mukaan ei valiokunnan mielestä ole siksi
luontevaa.
Lisäksi valmiuslakiehdotuksessa esitetyt toimivaltuudet
ovat suurelta osin säännöstely- ja muita
vastaavia valtuuksia, jotka kohdistuvat maan sisäisesti
yrityksiin ja yksityisiin henkilöihin. Näin ollen
niiden käyttöönotosta päättäminen
ei ensisijaisesti liity ulkopolitiikan johtamiseen tai puolustusvoimien
ylipäällikön tehtäviin. Valiokunta
piti lisäksi erittäin epätodennäköisenä,
että vakavassa kriisitilanteessa, jota valmiuslain aktivointi
aina edellyttää, valtioneuvoston ja tasavallan
presidentin näkemykset valmiuslain mukaisten valtuuksien
käyttöönoton tarpeellisuudesta eriäisivät.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa on pyritty
esimerkkien kautta avaamaan, millaisessa tilanteessa valmiuslaki
voidaan aktivoida. Käytetyt esimerkit ovat valiokunnan
mielestä sinänsä relevantteja, mutta
on itsestäänselvää, ettei ole
mahdollista laatia tyhjentävää esimerkkiluetteloa
kaikista poikkeusoloista. Valiokunta on mietinnössään
todennut, ettei tavanomainen vakavakaan taloudellinen laskukausi
tai laaja työtaistelutoimenpide voi olla perusteena valmiuslain
toimivaltuuksien käyttöönotolle.
Valmiuslain 3 §:n mukaan poikkeusoloja olisivat
ensinnäkin Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan
rinnastettava hyökkäys ja sen välitön
jälkitila, toiseksi Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen
tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen
uhka, kolmanneksi väestön toimeentulon tai maan
talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen
vakava tapahtuma tai uhka sekä neljänneksi erityisen
vakava suuronnettomuus, tällaisen suuronnettomuuden välitön
jälkitila sekä vaikutuksiltaan erittäin
vakava, suuronnettomuutta vastaava, hyvin laajalle levinnyt tartuntatauti.
Voimassa olevaan lakiin verrattuna kokonaan uudeksi poikkeusoloksi
määritellään laajalle levinnyt vaarallinen
tartuntatauti.
Puolustusvaliokunta on mietinnössään
syvällisesti pohtinut eri kriisityyppejä ja valmiuslain käyttöönoton
mukaisten toimivaltuuksien tarpeellisuutta, mitä myös
perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan edellytti tehtäväksi.
Puolustusvaliokunta päätyi arvioissaan siihen,
että kaikki valmiuslain 3 §:n poikkeusolomääritelmät
ovat tarpeellisia ja poikkeusolomääritelmiin tulee
sisällyttää myös erityisen vakava
suuronnettomuus tai laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että siltä osin
kuin kyse on toimivaltuuksien käyttämisestä valmiuslain
3 §:n 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa,
arvioinnin perustana on perustuslain 23 §. Kyseisessä pykälässä säädetään,
että perusoikeuksista voidaan säätää lailla
sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen
kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin
vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan
rinnastettavien kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka
ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.
Sen sijaan valmiuslakiehdotuksen 3 §:n 3 ja
4 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa käytettäviksi
tarkoitettuja asetuksenantovaltuuksia on perustuslakivaliokunnan
mukaan tarkasteltava erityisesti perusoikeusrajoitusten, lailla
säätämisen sekä täsmällisyys-
ja tarkkarajaisuusvaatimusten kautta. Lakiehdotuksen sisältämät
valtuussäännökset eivät perustuslakivaliokunnan
mukaan kaikin osin täytä perustuslain asettamia
lailla säätämisen sekä täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Lisäksi valmiuslakiehdotus sisältää useita
sellaisia asetuksenantovaltuuksia, jotka ovat ristiriidassa perustuslaista
johtuvan lailla säätämisen vaatimuksen
kanssa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan valmiuslakiehdotusta on syytä muuttaa
siten, että siihen jää mahdollisimman
vähän perustuslain kanssa ristiriidassa olevia
säädöksiä. Perustuslakivaliokunta
ei lausunnossaan näe kuitenkaan tarpeelliseksi pyrkiä tyhjentävään
arviointiin kaikkien asetuksenantovaltuuksien suhteesta perustuslaista
johtuviin lailla säätämisen vaatimuksiin.
Tämä ei ole tarpeen senkään
takia, että valmiuslakiehdotus on perustuslakivaliokunnan
mielestä syytä käsitellä perustuslain
säätämisjärjestyksessä juuri
lukuisten perustuslain kannalta väljien asetuksenantovaltuuksien
takia.
Perustuslakivaliokunnan arvioin mukaan ei ole sellaisia erityisiä perusteita,
jotka puoltaisivat lakiehdotuksen julistamista kiireelliseksi. Perustuslakivaliokunta
esittää näin ollen valmiuslakiehdotusta
käsiteltäväksi perustuslain 73 §:n
1 momentin mukaisessa järjestyksessä eli normaalissa
perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Arvoisa puhemies! Valmiuslaki on kriisiajan lainsäädäntöä,
johon toivottavasti ei ikinä jouduta turvautumaan. On kuitenkin
selvää, että yhteiskunnan on välttämätöntä varautua
ennakolta erilaisiin poikkeusoloihin. Kriisioloissa viranomaisten
toimintavaltuuksien pitää olla ajan tasalla. Tämä on
myös kansalaisten oikeusturvan kannalta välttämätöntä.
Poikkeusolojen lainsäädäntöä ei
tule aktivoida kevyin perustein.
Ajantasaisen valmiuslain lisäksi varautumisen vakavia
häiriötiloja varten tulee tapahtua etukäteen
jo normaalioloissa ja perustua normaali-olojen lainsäädäntöön.
Erityisen tärkeää tämä on liikenne-
ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Lähes
kaikki yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat
nykyään sidoksissa tieto- ja viestintäinfrastruktuurin
häiriöttömään toimintaan.
Erityisesti tilanteissa, joissa ongelmat kohdistuisivat nimenomaan
viesti- ja tietojärjestelmien toimintaan, valmiuslain mukaisten
toimivaltuuksien käyttöönotto saattaa
kestää ajallisesti liian pitkään.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Ensiksi haluaisin esittää kiitoksen
puolustusvaliokunnalle, sen puheenjohtajalle, jäsenille
ja sihteeristölle erittäin hyvästä ja
perusteellisesta työstä tämän
valmiuslakiehdotuksen käsittelyssä.
Valmiuslain lähetekeskustelussa 14.2.2008 pidin ongelmana
sitä, että valmiuslaki, jossa puututaan syvästi
kansalaisten perusoikeuksiin, haluttiin säätää tavallisena
lakina. Arvioin, että se johtaisi siihen, että perustuslain
takaamia kansalaisten perusoikeuksia tulkittaisiin niin löysästi
ja laveasti, että ne menettäisivät käytännössä merkityksensä kansalaisten
kannalta. Lisäksi katsoin, että lakiesitys oli
tältä osin laadittu epätäsmällisesti
ja puutteellisesti. On myönteistä todeta, että puolustusvaliokunta
esittää valmiuslain säätämistä poikkeuslakina,
että valiokunta on pyrkinyt täsmentämään
säännöksiä erityisesti siltä osin
kuin ne puuttuvat kansalaisten perusoikeuksiin.
Toisena puutteena hallituksen esityksessä pidin sitä,
että valmiuslain nojalla annetut asetukset eivät
kaikissa tapauksissa tulisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan jälkitarkastukseen,
kuten on asianlaita voimassa olevassa laissa. On ilolla todettava,
että myös tältä osin puolustusvaliokunta
on esittänyt lakiehdotusta muutettavaksi siten, että asetukset
tulisivat tarkastettavaksi eduskuntaan. On myös hyvä,
että puolustusvaliokunta on tarkistanut lakiehdotuksen
poikkeusolojen määritelmää koskevia
säännöksiä ja osittain tiukentanut
niitä. Se on tärkeää, koska
tässä lakiehdotuksessa, poiketen edellisestä valmiuslaista,
poikkeusolot voivat myös johtua maan sisäisistä oloista.
Nykyisessä laissa siihen vaaditaan ulkoinen uhka.
Valitettavasti valmiuslakiesitykseen on edelleen jäänyt
merkittävä epäkohta. Nykyisessä valmiuslaissa,
joka säädettiin voimassa olevan perustuslain aikana,
lähdettiin siitä, että tasavallan presidentti
antaa sen asetuksen, jonka pohjalta valtuudet otetaan käyttöön.
Tämä on johtunut siitä periaatteesta,
että kansakunnan ollessa kriisissä kaikkien valtion
elinten tulee olla näkyvästi mukana asioista päätettäessä.
Säännös vastaa myös kansainvälistä käytäntöä,
mikä voidaan todeta hallituksen esityksen perusteluista.
Pohjoismaissa vastaavan lain käyttöönottoasetuksen
antaa muodollisesti kuningas, tietysti asiallisesti maan hallitus.
Ranskassa siitä luonnollisesti päättää tasavallan
presidentti, jolla on muutenkin keskeinen asema perustuslain mukaan.
Mutta myös Saksan liittotasavallassa, jossa presidentillä on
lähes muodollinen asema, liittovaltion presidentti päättää valmiuslain
käyttöönotosta.
En edelleenkään näe mitään
sellaista syytä, miksi valtion päämies
tai -nainen jätettäisiin sivurooliin tässä tärkeässä päätöksenteossa.
Kriisitilanteessa asialla on myös kansaa rauhoittava vaikutus,
erityisesti maassa, jossa tasavallan presidentti on valittu kansanvaalilla.
Asiaan liittyy myös perusoikeuksien kannalta merkittävä periaatteellinen
näkökohta. Onko se oikein, että sama
valtioneuvosto, jolle valmiuslain käyttöönotossa
lankeavat lähes rajattomat mahdollisuudet puuttua kansalaisten
perusoikeuksiin, yksin päättää niiden
käyttöön ottamisesta? Eikö päinvastoin
olisi kansalaisten oikeusturvan kannalta parempi, että valtioneuvosto
joutuu esittelemään asian tasavallan presidentille
asetuksen hyväksymistä varten, jolloin hänellä on
mahdollisuus itsenäisesti päättää,
ovatko kaikki poikkeusolojen edellytykset käsillä?
Lisäksi on huomattava, että valmiuslakiehdotuksessa
oleva määritelmä siitä, että valtioneuvosto
yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaa maassa vallitsevat
poikkeusolot, ei enää ole ajankohtainen, koska
se vaihtoehto äskettäin hylättiin hallituksen
antaessa ehdotuksensa perustuslain muuttamiseksi. Siinä valtioneuvosto
ehdottaa, että tasavallan presidentti yhteistoiminnassa
valtioneuvoston kanssa johtaisi maan ulkopolitiikkaa, eli nykyisen
perustuslain määritelmä jää voimaan
sellaisenaan. Jo tämän olisi luullut riittävän
siihen, että pidettäisiin kiinni nykyisen valmiuslain
periaatteesta, että tasavallan presidentti antaa tärkeän
käyttöönottoasetuksen.
Ed. Korkeaoja mainitsi täällä vähän
muita syitä, yksi oli tämä nopeus. Minä en
usko, että on kovin vaikeata löytää tasavallan
presidentti. (Ed. Ukkola: Se voi olla ulkomailla!) Ja tämmöinen asetus
voidaan antaa erittäin nopeasti. Minä luulen,
että on paljon hankalampaa löytää kriisissä viisi
hallituksen jäsentä kuin tasavallan presidentti.
Kun kuitenkin tässä on sitten velvollisuus käydä jonkunlaisia
teekeskusteluja presidentin kanssa, niin yhtä paljon ne
hidastavat. Minusta tämä nopeusargumentti on todella
huono.
Tämä minun ajatuksenihan ei perustu siihen, että presidentti
hoitaa ulkopolitiikkaa, vaan siihen, että hallitusvalta
on presidentin ja valtioneuvoston tehtävä. Kai
se on hallitusvallan korkein muoto, että päätetään,
että maa on kriisissä, on poikkeusolot tulossa,
ja se, että presidentti jätettäisiin
sivuun, on tietysti aivan heikosti harkittu.
Sitten kun ed. Korkeaoja väitti, että tällä lailla ei
ole ulkopolitiikan kanssa mitään tekemistä, mikä nyt
sinänsä ei vaikuta asiaan, niin minä luen hänelle
nämä poikkeusolojen 1 ja 2 kohdat. Poikkeusoloja
tämän lain mukaan ovat "ensinnäkin Suomeen
kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys
ja sen välitön jälkitila, toiseksi Suomeen
kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan
hyökkäyksen uhka". Luuleeko ed. Juha Korkeaoja,
että tässä ei ole minkäänlaisia
ulkopoliittisia keskusteluja ennen kuin tähän
tilanteeseen tullaan? Minusta nyt alkaa olla jo hiukan naiivia pohtia
sitä. (Ed. Korkeaoja: En sanonut näin!) — No,
niin se lukee kyllä mietinnössä sillä tavalla.
Sitten lisäksi täällä lakiesityksessä numero
2, jonka te yksimielisesti esitätte hyväksyttäväksi, on
taas niin, että puolustustila saatetaan voimaan tasavallan
presidentin asetuksella. Onko siellä nyt sitten hitaampi
tarve kuin tässä edellisessä? Minusta
nämä argumentit eivät nyt lainkaan pidä paikkaansa.
Ed. Korkeaoja on nyt kuitenkin niin iäkäs, että hän
on nähnyt muutaman kriisin Suomessa. Minä en usko,
että nämä vihreät, jotka ovat
tämän esityksen takana, ovat niitä nähneet, mutta
minä vakuutan ja väitän, että jos
tämä kansakunta todella joutuu kriisiin, niin
yksi turvallisuuden tekijä kansalaisten mielestä on
tasavallan presidentti, olisi hän nyt sitten kuka vaan.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan tässä heti täsmentää edellä esitettyyn
sen verran, että tämä argumentti nopeudesta
ja selkeydestä lähtee siitä ajatuksesta,
olisiko näiden poikkeusolojen eri tyyppien osalta pitänyt
jakaa tasavallan presidentin asetuksen ja valtioneuvoston asetuksen
välille nämä toimenpiteet. Ulkopolitiikkaan
ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät kohdat 1 ja 2 ilman muuta,
ja ne kuuluvat presidentin toimivaltuuksiin. Sen sijaan 3 ja 4 ovat
puhtaasti sisäpoliittisia, ja näiden todennäköisyys
on tietenkin, näin voidaan arvioida, paljon suurempi, ja
sillä tavalla, jos pidetään kiinni siitä,
että on vain yksi menettely, millä toimeenpano
toteutetaan, tämä tuo painopisteen tänne
sisäpolitiikkaan ja sitä kautta valtioneuvoston
asetuksen puolelle.
Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yleensä, kun ruvettiin pohtimaan
sitä, onko tässä ulkopolitiikkaa tai
onko tässä kysymys Puolustusvoimien johtamisesta, lähdettiin
harhatielle. Tässä on kysymys siitä, että jos
te katsotte perustuslain 3 §:n 2 momenttia, on
kysymys hallitusvallasta ja siinä on sekä presidentti
että valtioneuvosto. Presidentillä siis on perustehtävä olla
presidentti, edustaa hallitusvaltaa, ja tästä tässä on
kysymys. Ei tämä vaadi sitä, että jaetaan
nämä eri edellytyksiin, koska se ydinkysymys on
kuitenkin se, miten voidaan antaa valtioneuvoston viiden jäsenen
ottaa kaikki valtuudet käyttöön yksin
esittelemättä niitä kenellekään.
Kyllä se on paljon turvallisempaa, että he joutuvat
ne jollekin esittelemään ja ne pitää hyväksyä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olisin huomauttanut ed. Södermanille,
että kyllä ymmärrän hänen
kantansa, koska hän on koko ajan ollut sitä mieltä, että presidentin
valtaoikeuksia ei pidä missään oloissa
miltään osin koskaan supistaa, ja tämä hänen
puheensa ja kannanottonsa on tässä suhteessa ihan
johdonmukainen. Mutta täällä mietinnössä sanotaan
hyvin selkeästi, että näissä kohdissa
1 ja 2 tarkoitettu uhka ja tapahtunut uhka, uhkan toteutuminen,
pyritään käsittelemään ulko-
ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä presidentin
ja keskeisten ministereitten kanssa. Eikö tämä,
ed. Söderman, riitä, että yhdessä käsitellään?
Niinhän tehdään nytkin, vaikka on tämä nykyinen
valmiuslaki ja myös nykyinen perustuslaki voimassa.
Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nykyinen valmiuslaki, joka on hyväksytty
nykyisen perustuslain aikana, lähtee automaattisesti siitä,
että tasavallan presidentti antaa sen, mikä on
tämä normaali käytäntö.
Jos presidentille ei jää Suomessa mitään
muita valtuuksia, niin minä pitäisin tärkeänä,
että tämä jää. Minusta
on hyvin olennaista se, että jos kansakunta menee kriisiin
ja on suurta epätietoisuutta, niin myös presidentti
astuu riviin ja ottaa vastuunsa eikä hänen kanssaan
vaan käydä jossain sivuhuoneessa keskusteluja.
Ed. Ukkolan, joka kaikissa laeissa haluaa vähentää kaiken
tasavallan presidentin vallan, on tietysti hyvin vaikea ymmärtää tätä.
Jaakko Laakso /vas:
Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on tietenkin se, että samat
henkilöt, jotka istuvat esimerkiksi eduskunnan puolustusvaliokunnassa
nyt ja istuivat puolustusvaliokunnassa vuonna 2000, ovat päätyneet
tänään erilaiseen johtopäätökseen
asetuksenantovaltuuksista kuin mihin he päätyivät
vuonna 2000. (Ed. Kaltiokumpu: He seuraavat aikaansa!) Silloin olisi
mielenkiintoista tietenkin saada perusteluja sille kannanmuutokselle.
Itse kaipaan niitä perusteluja varsinkin puolustusvaliokunnan
sellaisilta jäseniltä, jotka ovat olleet hyväksymässä kaksi
toisistaan poikkeavaa ja toistensa kanssa ristiriitaista kannanottoa.
Tämä olisi tietenkin vähin, mitä näiltä puolustusvaliokunnan
jäseniltä toivoisi. (Ed. Nepponen: Odotahan nyt!)
Puolustusvaliokunta nimittäin käsitteli vuonna
2000 tätä asetuksenantovaltuutta perusteellisesti,
ja silloin puolustusvaliokunta yksimielisesti päätyi
siihen, että presidentin tehtävänä on
antaa asetukset. Valiokunnan johtopäätös
on yksiselitteisen selvä. Se toteaa: "Onkin luontevaa, että presidentti
päättää sekä valmiuslain
että puolustustilalain toimivaltuuksien käyttöönottoa merkitsevien
asetusten antamisesta - -."
Puolustusvaliokunta päätyi yksimielisesti
tähän johtopäätökseen,
joka on siis toisenlainen johtopäätös
kuin mihin puolustusvaliokunnan enemmistö päätyi
nyt käsittelyssä olevassa mietinnössä.
Puolustusvaliokunta päätyi tähän
johtopäätökseen siksi, että poikkeusolojen
toimivaltuudet valiokunnan mielestä koskevat viime kädessä valtakunnan
alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamista
ja ne sivuavat siten tasavallan presidentille Puolustusvoimien ylipäällikkönä kuuluvia
valmiuden kohottamiseen liittyviä sotilaskäskyasioiden
toimivaltuuksia.
On tietenkin yksiselitteisen selvää, että tämä hallituksen
esitys uudeksi valmiuslaiksi kaventaa olennaisesti presidentin toimivaltaa
ulkopolitiikan johtajana ja ylipäällikkönä.
Lisäksi tämä toimivallan kavennus tapahtuisi
kriisiaikana, jolloin mielestäni kaikkien valtioelinten
yhteistoiminta ja yksimielisyys korostuvat tai ainakin niiden pitäisi
korostua. Yksimielisyyttä korostava päätöksentekomalli
olisi omiaan lisäämään sitä harkintaa
ja yksituumaisuutta, jota poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen
edellyttää. Tämä oli lähtökohtana
vuonna 2000, kun puolustusvaliokunta yksimielisesti päätyi
siihen, että asetuksenantovaltuus on säilytettävä tasavallan presidentillä.
Nyt hallituksen valmiuslakiesityksessä ehdotetaan,
että valtioneuvosto antaisi poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen,
niin sanotun kiireasetuksen, sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen
nykyisestä päätöksentekojärjestelmästä poiketen.
Nykyisen lain mukaanhan siis tasavallan presidentti antaa nämä asetukset.
Tätä käyttöönottoasetuksen
antamista edeltäisi toki menettely, jossa valtioneuvosto
yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaisi poikkeustilan
käsillä olon, mutta tältäkin
osin ehdotusta on arvosteltu epäselväksi ja huonosti
yhteensopivaksi perustuslain 93 §:n 1 momentin
kanssa.
Puolustusvaliokunta totesi silloin vuonna 2000 mietinnössään:
"Asetustoimivalta ehdotetaan delegoitavaksi jatkossakin tasavallan
presidentille. Valtioneuvosto on perustuslain voimaan tultua ensisijainen
asetustoimivallan käyttäjä. Kun valtioneuvosto
toisaalta on poikkeusolojen toimivaltuuksien ensisijainen käyttäjä,
on perusteltua, että se ei itse päätä toimivaltuuksien käyttöönotosta."
Tämä oli tietenkin se logiikka, minkä takia puolustusvaliokunta
vuonna 2000 päätyi siihen, että on hyvä pitää nämä asiat
erillään, ja siksi puolustusvaliokunta päätyi
kannattamaan tasavallan presidentin asetuksenantovaltuutta.
Tietenkin se, että eduskunta nyt päätyy,
eduskunnan enemmistö hallituksen esityksen mukaisesti päätynee,
tämän lakiesityksen hyväksymiseen, osoittaa,
että eduskunnan enemmistö todellakin haluaa rajoittaa
tasavallan presidentin toimivaltuuksia eikä ole valmis
odottamaan esimerkiksi sitä perustuslain muutosesitystä ja
sen voimaantuloa, jossa tätä asiaa käsiteltäisiin.
Ei siis pidä paikkaansa sellainen väite, etteikö tasavallan
presidentin toimivaltuuksia olla valmiita rajoittamaan ja leikkaamaan
jo nyt heti. Tämän esityksen hyväksyminen
tulee sitä merkitsemään.
Tämän takia myös vasemmistoliitto
on päätynyt siihen, että me emme kannata
tätä muutosesitystä, ja tulemme yksityiskohtaisessa
käsittelyssä tekemään muutosesitykset,
joilla turvattaisiin nykyisen kaltaisen olotilan säilyminen.
Olli Nepponen /kok:
Rouva puhemies! Todella, vuodelta 1991 voimassa oleva valmiuslaki tarvitsi
muutoksia. Siihenhän tehtiin nykyisen, voimassa olevan
perustuslain edellyttämiä muutoksia jo vuonna
2000 ja 2003, koska se oli säädettävä siinä järjestyksessä.
Nyt kuitenkin on ollut tarkoituksenmukaisinta uudistaa lakiesitys kokonaisuudessaan.
Tämä on ollut varsin moninainen työ,
minkä valiokunta on tehnyt, ja vaatinut aika paljon myöskin
tarkkaavaisuutta. Arvostamme sitä kiitosta, jonka esitti
ed. Söderman, joka tuntee perusteellisesti nämä asiat.
Mutta silloin me teimme sen muutoksen, jota ed. Laakso peräänkuulutti,
miksi olemme muuttaneet. Nykyisen, voimassa olevan perustuslain mukaan
tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat erilaiset kuin nyt eduskuntaan
tuotavassa uudessa, uudistettavassa perustuslaissa, ja sen mukaiset
muutokset nyt tehdään tähän.
Tässä ole mitään kelkan kääntämistä,
vaan on kaksi toisistaan poikkeavaa perustuslakia, ja sen mukaisesti on
ajateltu edetä.
Haluaisin vaan muutamia asioita tässä todeta, koska
puheenjohtaja Korkeaoja ja myöskin ed. Söderman
varsin perusteellisesti ja ed. Laakso myöskin nosti asioita
esiin. Erityisesti painotan samaa, että poikkeusolojen
toteamisen pitää tapahtua kiinteässä yhteistoiminnassa
tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kanssa ja myöskin
ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa pitää käyttää tässä apuna,
jolloin koko valtioneuvosto on vahvasti mukana toteamassa nämä asiat.
Kyllä yhdyn siihen, että poikkeusolojen aikaan
tasavallan presidentin näkyvä rooli yhteiskunnassa
ja kansalaisten silmissä on varmasti sellainen asia, joka
myöskin turvallisuutta lisää. Mutta kysymys
on nyt toinen: millä tavalla säännöksiä viedään
eteenpäin?
Tämä lakiesitys myöskin korostaa
jatkuvasti kiinteää yhteistoimintaa, kun poikkeusolojen lainsäädäntöä laitetaan
käytäntöön, joten kyllä siellä nähdään
myöskin tasavallan presidentin asema edelleen. Sitten toinen
asia on asetuksen-anto, joka nyt näissä asioissa
muutetaan niin, että se on valtioneuvostolla, mutta edelleen
eduskunnan tarkistusoikeus säilyy, mikä myöskin
lisää sitä, että kansanvaltaa
myöskin edelleen ylläpidetään.
Poikkeusolot aiheuttivat täällä keskustelua jonkin
verran. Kun olemme käyneet keskustelua talouskriiseistä,
jotka nyt ovat olleet päivänpolttavia, niin on
nähty kuitenkin, että se ei ole sellainen poikkeusolojen
aika, että se edellyttäisi joitakin semmoisia
valtuuksia, mitä sitten näihin muihin uhkatilanteisiin
valmiuslailla voidaan antaa. Siellä kuitenkin tietenkin
pankeille säädetään määrättyjä velvollisuuksia,
miten hoidetaan asioita, mutta sitten varsinainen puuttuminen näihin
ei ole vastaavaa kuin esimerkiksi juuri tämän vakavan
tartuntataudin kohdalla, josta esimerkkejä meilläkin
on ja joka nyt sitten tähän lakiin lisättiin.
Minusta tässä on varsin selkeä laki
mutta edelleenkin aika vaikealukuinen, kun siihen valtava määrä muutoksia
jouduttiin tekemään ja nähtiin tarpeelliseksi
tehdä erityisesti myöskin perustuslakivaliokunnan
selkeän lausunnon pohjalta.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Valmiuslaki on todella tärkeä laki
ja sellainen tietysti, jota emme toivo koskaan jouduttavan käyttämään.
Mutta niin kuin olemme havainneet, maailma elää eri
tavalla kuin me haluamme, ja silloin täytyy olla valmiudet
poikkeuksellisiinkin päätöksiin. Tämä hallituksen
esitys on annettu jo helmikuussa 2008 eli kaksi vuotta ja kolme
kuukautta sitten. Sitä on varsin pitkään perusteellisesti
käsitelty. Kymmenessä valiokunnassa se taisi olla
lausunnolla, ja puolustusvaliokunta on tehnyt mietinnön.
Siitä on sinänsä syytä antaa
kiitos.
Muistan vuoden 1992, kun maa eli syvässä kriisissä ja
eräänä perjantai-iltapäivänä todettiin valtioneuvostossa,
että valuutta pakenee maasta ja on tarpeen tehdä todella
rajuja toimenpiteitä valtakunnan talouden pelastamiseksi.
Silloin nousi keskusteluun, pitääkö ottaa
poikkeuslait käyttöön tuossa tilanteessa.
Oikeuskansleri Aalto oli paikalla, niin kuin hän niissä palavereissa aina
on, ja totesi, että edellytyksiä ei ole. Jos sen ministerit
tekevät, niin valtakunnanoikeudessa melko varmasti tavataan.
Se päättyi siihen.
Näissä taloudellisissa ongelmissa, joita meillä on
ja joiden riski on ehkä tälläkin hetkellä suurempi
kuin aseellisen hyökkäyksen tai sen uhan — tai
no, kyllä varmaan nämä pandemiat ja vastaavat
ovat yhtäläisiä näinä aikoina
kuin taloudelliset kriisit — siis taloudellisen kriisin
oloissa, valmiuslain käyttöönotto ei
yleensä ole mahdollista. Se ei täytä niitä edellytyksiä,
jotka tässä lainsäädännössä ilmeisesti
nytkin ovat sisällä, vaikka 3 §:n
3 kohdassa talouselämän perusteisiin kohdistuvasta
erityisen vakavasta tapahtumasta tai uhasta puhutaan perusteena.
Pääasiassa tämän lainsäädännön
käyttöönotto tulee ajankohtaiseksi juuri
näissä 3 §:n 1 ja 2 kohdan tilanteissa
ja aseellisessa hyökkäyksessä ja sen
uhassa. Muissa, esimerkiksi juuri näissä pandemia-,
tartuntatauti- ja vastaavissa, tapauksissa ilmeisesti on aikaa valmistautua
niin, että tämän tapaisia määräyksiä ei
tarvita ainakaan nopeassa aikataulussa. Niin suuri kiire ei ole,
koska ne eivät tule ihan sellaisella yllätyksellä kuin ehkä aseellinen
hyökkäys voisi jossain tilanteessa tulla. Taas
näihin terveyden ja vastaaviin kysymyksiin meillä on
lainsäädännössä normaalit menetelmät,
ja sitten myös eduskunta on mahdollisesti käsittelemässä normaalilla
tavalla päätöksiä ja lakeja,
jos tilanne sellainen on.
Tässä omalta osaltani näen, että kyseessä on todellakin
tällainen aseellinen hyökkäys tai sen uhka,
joissa ensi sijassa tulee tämä tilanne kysymykseen,
ja silloin ollaan tekemisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan
kanssa. Meillä on maassa ulkopolitiikkaa ainakin nykyisen
perustuslain mukaisesti johtamassa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa
valtioneuvoston kanssa eli hallitus ja Puolustusvoimien ylipäällikkönä on
tasavallan presidentti edelleen ja ilmeisesti jatkossakin. Tältä osin
katson, niin kuin ed. Palm on puolustusvaliokunnan mietinnössä ja
siihen jätetyssä vastalauseessa katsonut, että tasavallan
presidentin sivuuttaminen tässä asetuksenantovai-heessa
ei ole perusteltua eikä viisasta.
Myönnän tämän puheenjohtaja
Korkeaojan mainitseman kiiretilanteen sinänsä perusteeksi toisenlaiselle
ajattelulle, mutta sittenkään en pidä sitä oikeana,
riittävänä syynä presidentin
ohittamiseen tämän järjestelmän
keskeisestä osasta eli asetusten antamisesta. Siis tasavallan
presidentillä on väistämättä kansankuntaa
rauhoittava, vakauttava vaikutus. Tämän merkitys
tällaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa on mielestäni
erittäin suuri. Siksi on siltäkin perusteelta
hyvä, että presidentti on siinä myös
muodollisesti tärkeässä roolissa, kun
tällaisessa tilanteessa kansakunta on — tai jos
joskus on. Tältä pohjalta näen, että tuo
vastalauseen mukainen presidentin säilyttäminen
tärkeässä asemassa on paikallaan.
Toinen kysymys on se, mikä tulee ensi viikolla sitten
enemmän keskusteluun, eli minkälaisen tasavallan
presidentin Suomen kansa ja eduskunta haluaa meillä olevan,
sellaisen, joka on vain nauhojen leikkaaja, kunniamerkkien jakaja
ja juhlien järjestäjä, vai sellaisen,
että kansa valitsee itselleen myös tietyt poliittiset,
todelliset valtaoikeudet omaavan valtionpäämiehen
tai valtion pään, niin kuin sanotaan tuolla perustuslakikomitean
työn yhteydessä.
Oma näkemykseni ja myös edustamani eduskuntaryhmän
näkemys on, että kun tasavallan presidentti valitaan
suoralla kansanvaalilla, valtavan suurella äänestysaktiivisuudella,
niin hänellä on paikallaan olla myös
todellista poliittista valtaa. Jos sitten riisutaan tällaisessa
asiassa kuin nyt on käsittelyssä ja muissa asioissa
presidentiltä suunnilleen kaikki todellinen valta pois, niin
ei ole mitään järkeä eikä mieltä kalliilla
menetelmällä kansaa vaivata presidentin valitsemisessa.
Tästä on myös kysymys, ja siksi,
arvoisa puhemies, totean, että vastalauseitten mukainen päätös
on hyvin perusteltu tässä tilanteessa.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! En puutu tähän presidentin
valtaoikeuteen sen enempää. Sehän tulee
keskusteluun ensi viikolla. Sanon vaan sen, että varmasti
teidän kaikkien arvostama presidentti Kekkonen sanoi hyvin
painokkaasti, että jos presidentti ja eduskunta joutuvat
napit vastakkain, niin eduskunta voittaa, ja sen olisin toivonut
myös nykyisen presidentin hyväksyvän.
(Ed. Söderman: Ei Kekkonen sillä mitään
tarkoittanut!)
Jos mennään sitten tähän
puolustusvaliokunnan mietintöön, tämä on
erinomainen mietintö, ja erinomaisen hyvin on otettu huomioon
kaikki ne tärkeät asiat, mistä esimerkiksi
perustuslakivaliokunta huomautti. En puutu niihin sen enempää,
sanon vaan tästä presidentin asetuksenantovaltuudesta
ja valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta, että minun
mielestäni siinä tulee ongelma, jos ne jaetaan,
niin että ensimmäinen ja toinen, siis tämä sotilaallinen
hyökkäys ja sotilaallisen hyökkäyksen
uhka, jäisivät presidentille ja kaikki muut sitten
jäisivät valtioneuvostolle. Voihan olla, että nämä limittyvät
ja lomittuvat niin, että ei tiedetä, kenelle se
sitten oikeastaan kuuluu. Elikkä minun mielestäni
tämä on ihan järkevä ratkaisu
siinä mielessä, että se on yksissä käsissä,
valtioneuvoston käsissä, mutta tasavallan presidentti
on siinä mukana tekemässä päätöksiä,
neuvottelemassa ja antamassa ohjeita ja kantoja siitä,
miten tehdään, julistetaanko vai eikö julisteta,
annetaanko asetus vai eikö anneta asetusta.
Se, mikä minun mielestäni tässä ainakin
on hyvin oleellinen asia, on tämä viestintäteknologia
kriisitilanteissa, koska tieto- ja viestintäjärjestelmien
merkitys on äärimmäisen suuri koko suomalaisen
yhteiskunnan jokapäiväiselle toiminnalle, saati
sitten kriisitilanteissa. Jos tulee vakava hyökkäys
tai sen uhka tai laite- ja ohjelmointivirhe, niin tietojärjestelmien
ylläpidon täydellinen lopettaminen tai jopa puhdas
onnettomuus voivat pahimmillaan aiheuttaa poikkeusolojen syntymisen.
Tämän viestintävaliokunnan kannanoton
on puolustusvaliokunta ottanut erinomaisen hyvin huomioon.
Hyvät kansanedustajat, lähes kaikki nykyisen yhteiskunnan
elintärkeät toiminnot ovat sidoksissa tieto- ja
viestintäinfrastruktuurin häiriöttömään
toimintaan. Erityisesti tilanteissa, joissa ongelmat kohdistuvat
nimenomaan viesti- ja tietojärjestelmien toimintaan, valmiuslain
mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotto
saattaa kestää ajallisesti liian pitkään.
Varautumisen vakavia häiriötiloja varten tulee
siis tapahtua etukäteen jo normaalioloissa, ja sen tulee
perustua normaali-olojen lainsäädäntöön.
Puolustusvaliokunta pitääkin tärkeänä,
onneksi, että liikenne- ja viestintäministeriön
toimialalla normaaliolojen lainsäädäntöä viesti-
ja tietojärjestelmien toimivuuden varmistamiseksi kehitetään
edelleen.
Valiokunta sanoo myös, että poikkeusoloihin valmistumisessa
on kiinnitettävä vakavaa huomiota siihen, että Suomella
on tarvittaessa hallinnassaan ja käytettävissään
viestintäinfrastruktuurin toimivuuden kannalta elintärkeät
yhteydet ja laitteet ja että poikkeustilanteita koskevassa
viestinnässä voidaan käyttää kaikkia
sähköisen viestinnän muotoja.
Tulen ehkä arkaan asiaan, mutta minä vaan kysyn
ja ihmettelen sitä, onko tämä otettu
Suomessa riittävän vakavasti huomioon. Miksi me olemme
sallineet sen, että näitten tärkeitten
viestintämastojen, viestintäjärjestelmien
ympäriltä, sotilaallisten viestintäjärjestelmien
ympäriltä, on myyty ulkomaalaisille maata? Eikö se
ole turvallisuusuhka? Entäs jos tulee todella paha kriisipaikka?
Yhtäkkiä pystytäänkin näitten
maanomistajien toimesta tai joittenkin bulvaanien toimesta katkaisemaan
yhteydet. Minä olisin todella toivonut, että jossakin
vaiheessa tämä asia otettaisiin perusteellisen
selvityksen kohteeksi. Meille on hyvin usein sanottu, kun näistä ulkomaalaisten
elikkä venäläisten maakaupoista on Suomessa
puhuttu, että venäläisillä on
oikeus ostaa maata. No, totta kai on oikeus ostaa maata, mutta onko
se pakko myydä näitten elintärkeitten
viestintäjärjestelmien ympäriltä,
sitä voi kysyä.
Reijo Laitinen /sd:
Rouva puhemies! Lakiesityshän annettiin vuonna 2008,
elikkä tämä on ollut noin pari vuotta
valiokuntakäsittelyssä. On siis tavattoman isosta
urakasta kysymys. Valiokunnat, myöskin lausuntovaliokunnat,
ovat perehtyneet asiaan sillä vakavuudella, mitä asia edellyttää.
Minä henkilökohtaisesti ja ryhmäni puolesta
ja varmasti koko opposition puolesta haluan kiittää puheenjohtaja,
ed. Korkeaojaa puolustusvaliokunnassa asian käsittelyn
sujuvuudesta. Me kävimme tavattoman hyvän, perusteellisen
keskustelun, ja myöskin oppositio sai kyllä avoimesti
mielipiteensä ja näkemyksensä esittää,
niin kuin parlamentarismissa pitääkin.
Valiokuntahan oli mietinnössään muutoin
yksimielinen paitsi 6, 7 ja 8 §:ien osalta, jotka
koskevat nimenomaan tätä käyttöönottoasetusta. Oppositio
oli sitä mieltä, että käyttöönottoasetusta
ei antaisi valtioneuvosto vaan nykyinen käytäntö tältä osin
jatkuisi ja asetuksen antaisi tasavallan presidentti.
Perustuslain 3 §:n 2 momentin mukaan hallitusvaltaa
käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto.
Tämän lain nojalla aikaisemmat valmiuslait on
aina otettu käyttöön tasavallan presidentin
asetuksella. Voimassa olevan valmiuslain säännökset
muutettiin vuonna 1999 hallituksen esityksellä, jolla muutettiin
valmiuslakia vastaamaan perusoikeusuudistusta ja uutta perustuslakia
vuonna 2000. Tuolloin puolustusvaliokunnassa katsottiin yksimielisesti
puolustusvaliokunnan mietinnössä 1/2000,
että asetuksen-antovalta on perusteltua pitää presidentillä,
sillä valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttäjänä on
valtioneuvosto. Valiokunnan mukaan poikkeusolojen toimivaltuudet
koskevat viime kädessä valtakunnan alueellisen
koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamista. Ne sivuavat
siten tasavallan presidentille puolustusvoimien ylipäällikkönä kuuluvia
valmiuden kohottamiseen liittyviä sotilaskäskyasioiden
toimivaltuuksia. Myöskään perustuslakivaliokunnalla
ei lausunnossaan ollut asiaan huomauttamista silloin vuonna 2000,
perustuslakivaliokunnan lausunnossa 1/2000.
Lain menettelysäännökset, joissa
kyseisen asetuksen antaa tasavallan presidentti, ovat siten nykyisen
perustuslain mukaiset. Hallituksen esityksessä kuvataan
laajasti kansainvälistä kehitystä sekä vastaavia
tilanteita Suomen kaltaisten ulkomaiden lainsäädännössä.
Kuvauksen mukaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vastaavan päätöksen
ottaa valtuudet käyttöön tekee muodollisesti
kuningas hallituksen vastatessa asiallisesta päätöksestä.
Ranskassa päätöksen tekee luonnollisesti
valtiosääntöoikeudelliselta asemaltaan vahva
presidentti. Näin tapahtuu myös Saksan perustuslain
mukaan, jossa liittovaltion presidentti on se valtioelin, joka saattaa
päätöksen voimaan, vaikka presidentin
valtiosääntöoikeudellinen asema on Saksassa
heikompi kuin Suomessa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto
antaa poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen,
niin sanotun kiireasetuksen, sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen.
Poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen edellyttää kuitenkin
meidän mielestämme perusteellista harkintaa ja
kattavaa yhteisymmärrystä.
Suomessa ei ole mitään asiallista syytä kansan
valitseman presidentin jättämiseen sivuun silloin,
kun kansakuntaa kohtaa vakava kriisi ja kansalaisten perusoikeuksia
voidaan rajoittaa voimakkaasti. Presidentin mukanaolo valmiuslain
tarkoittamien poikkeusolojen toteuttamisessa tarkoittaa sitä,
että kaikki kolme keskeistä valtioelintä osallistuvat
poikkeusolojen toteamiseen ja niiden aiheuttamien kielteisten vaikutusten
torjumiseen. (Ed. Ukkola: Kuka se kolmas on?)
Lakiehdotuksen sisältämä muotoilu
päätöksentekomenettelystä, jossa
valtioneuvosto toimii yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, on
ristiriidassa perustuslain 93 §:n sen muotoilun
kanssa, jonka mukaan tasavallan presidentti toimii yhteistoiminnassa
valtioneuvoston kanssa. Se ei myöskään
vastaa vaatimuksia kahden valtioelimen välisestä päätöksentekomenettelystä.
Edellä mainittu menettely saattaisi lisäksi tarpeettomasti
hidastaa käyttöönottoasetuksen hyväksymistä,
niin kuin täällä ed. Söderman
totesi. Kysymys on mielestäni enemmänkin siitä,
että hallituspuolueet kaikin mahdollisin tavoin, keinoin
pyrkivät heikentämään tasavallan
presidentin valtaoikeuksia. Tästä perimmältään
on kysymys.
Me tulemme ehdottamaan, että hyväksytään säännös,
jossa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa
toteaa vallitsevat poikkeusolot ja antaa tämän
jälkeen käyttöönottoasetuksen.
Tämä säännös vastaa
voimassa olevaa perustuslakia ja vastaa useimmissa Euroopan maissa
noudatettavaa käytäntöä. Samaa menettelyä tulee
luonnollisesti käyttää myös
toimivaltuuksien aloittamisessa kiireellisissä tapauksissa
tai niiden jatkamisessa. Tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään
tältä osin tarvittavat pykälämuutokset.
Tämän vastalauseen ovat allekirjoittaneet lisäkseni
edustajat Reijo Kallio, Saara Karhu, Eero Heinäluoma ja Sari
Palm.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Itse koen asian niin, että jos
valtakunta on tilanteessa, että joudutaan ottamaan käyttöön
valmiuslait, ja ollaan niin vakavissa poikkeusoloissa kuin tässäkin
esityksessä on määritelty, niin tavallaan
tämmöinen valtaoikeuskysymys ei kyllä avaudu
niin dramaattisella tavalla kuin edellinen puhuja ed. Laitinen täällä tämän halusi
nähdä. Minä olen aika vakuuttunut, että de facto
tämä yhteistoiminta tulee niissä oloissa vuorenvarmasti
toteutumaan vielä niin, että mukana on kolmantena
lenkkinä tietysti eduskunta. (Ed. Söderman: Miksi
sitä pitää vaatia?) Se on minusta hyvin
olennainen kysymys. Tätä keskustelua meidän
kannattaa jatkaa myös ensi keskiviikkona, kun meillä on
Taxellin työryhmäpohja, (Ed. Söderman:
Eihän tämä kuulu siihen ollenkaan!) ja
sitten meillä on vastikään ministeri Häkämies
asettanut sotilaskäskyasioita pohtivan työryhmän,
jonka kannattaa varmaan tätä kysymystä sitten
myöskin pohtia.
Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa kaksi asiaa, vain
kaksi asiaa, täältä esiin. Ensin on tämä talouselämän
perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka
seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät
toiminnat olennaisesti vaarantuvat. Täällähän
jo ed. Kankaanniemi viittasi tähän 1990-luvun
alun talouskriisiin, jolloin selkeästi todettiin, että se
ei ollut sellainen. Tänä päivänä me voimme
sitten kysyä, onko tässä globaalissa
ta-loudessa tullut nyt uudenlaisia taloudellisia kriisi- ja uhkatekijöitä,
joiden takia tätä kysymystä pitäisi
vielä arvioida vähän uudelta pohjalta. Onko
sellaisia arvaamattomuustekijöitä joko (Ed. Vuolanne:
Tulivuorenpurkaus!) — Hyvä näin. — luonnonkatastrofien
kautta, jotka vaikuttavat nopeastikin hyvinkin dramaattisesti talouselämän
perusteisiin, tai niin, että joku tämmöinen
Kreikan tyyppinen esimerkki eskaloituukin nopeammin kuin kuviteltiin
ja siinä tapahtuu sitten koko valuuttajärjestelmälle
hyvin dramaattinen muutos, johon joudutaan reagoimaan ikään kuin
kriisilain tyypillisellä tavalla hyvin nopeasti ja hyvin
dramaattisin poliittisin toimin?
Perustuslakivaliokuntahan kiinnitti tähän
huomiota, että vakavakaan taloudellinen laskukausi tai
työtaistelutoimi ei sitten ole perusteena valmiuslain toimivaltuuksien
käyttöönotolle. Mutta tässä haluaisin
oikeastaan heittää perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle
myös kysymyksen: näittekö te siinä keskustelussa
mitään sellaista taloudellista kriisiä,
joka voisi eskaloitua nopeasti ja joka johtaisi sellaisiin tilanteisiin,
joissa poikkeusolojen määritelmää jouduttaisiin
vakavasti pohtimaan?
Sitten talouselämään liittyy tämä toinen
näkökulmani eli tieto- ja verkkoturvallisuuteen
kohdistuvat uhat, jotka ovat erittäin vakavia, todel- lisia
uhkia tänä päivänä.
Ajatellaan vaan kolme vuotta, itse asiassa tasan tarkkaan kolme
vuotta, sitten toukokuussa Virossa tapahtunutta cyber attackia,
joka johti siellä erittäin laajamittaiseen pankkijärjestelmän
kaatumiseen ja olisi pahimmillaan ollut uhkaamassa koko itsenäisen
Viron talouden perusteita. Siitähän seurasi sitten
tavallaan tämän pankkijärjestelmän
hyvin massiivinen, globaalissa yhteistyössä tehty
suojaamisjärjestelmän rakentaminen ja oikeastaan
tämän kysymyksen ymmärtäminen
ja tiedostaminen oikeastaan kaikkialla maailmassa.
Tämä on vakava kysymys, ja tähän
täytyy pystyä meidänkin vastaamaan, ja
niin kuin sanottu, on myöskin terrorismi-iskujen kannalta
otettava huomioon, että tällaiset tietoverkkojen
kaatamiseen tai niiden manipulointiin liittyvät uhkat ovat todellisia
ja niitä tehdään kaiken aikaa. Sen takia on
olennaista, että tämä korvaus tähän
pykälään tulee sitten näin,
että yhteiskunnalle elintärkeiden toimintojen
turvaaminen korvataan tällä täsmällisellä ilmaisulla
"sähköisiin tieto- ja viestintäjärjestelmiin
kohdistuvien tietoturvauhkien torjuminen" juuri sen takia, että se
heijastuu geneerisellä, läpileikkaavalla tavalla
kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Tästä on mielestäni
tässä kysymys. Sillä on merkittävyyttä yleisen
järjestyksen, turvallisuuden ylläpitämisen
kannalta. Sillä on ennen muuta suurta merkitystä Puolustusvoimien
ja muiden turvallisuusviranomaisten teknisen häiriöttömyyden
toiminnan kannal-ta. Sillä on merkitystä mahdollisten
lisätaajuuksien käytettävyyden kannalta
kriisitilanteessa. Sen takia se kysymys, mitä täällä jo
vähän availtiinkin ed. Ukkolan puheenvuorossa,
on mielestäni hyvin keskeinen myöskin: kenen hallussa ovat
tietoverkot? Siksi tämä viranomaisverkon rakentaminen
meillä tällä hetkellä on nähtävä myöskin
osana tätä kriiseihin valmistautumisen strategiaa
ja politiikkaa, ja sitä täytyy viedä eteenpäin.
Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi toivon, että puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja voisi hieman tätä tietoverkkokysymystä vielä kommentoida.
Miten te näitte valiokunnassa tämän uhkan
realisoitumisen ja kysymyksen siitä, onko meillä tiedostettu
riittävän vakavalla tavalla näiden tietoverkkohyökkäysten
dramaattiset vaikutukset, mitä ne pahimmillaan saattavat
merkitä?
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! On myönteistä se, että meillä on
nyt tällä hetkellä valmiuslaki täällä eduskunnassa
käsittelyssä viimeistelyä vailla, ja
historiahan on tällä se, että perustuslakivaliokunta
aikoinaan katsoi, että valmiuslaki on kirjoitettava uudestaan
siitä syystä, että kun perustuslaki astui
voimaan, niin se ei täyttänyt perustuslain asettamia
vaatimuksia, ja tämä suuri työ nyt on
tehty.
Tämän käsittely ei ollut kuitenkaan
aivan ongelmatonta. Perustuslakivaliokunnassahan jouduttiin arvioimaan,
mitä tälle pitäisi tehdä, koska hallituksen
esityksen 3 §:n mukaisesti, kun puhutaan näistä poikkeusoloista,
joihin valmistaudutaan, 1 kohdassa on aseellinen tai siihen vakavuudeltaan
rinnastettava hyökkäys, 2 kohdassa on tällaisen
hyökkäyksen uhka, 3 kohdassa on väestön
toimeentulon tai maan talouselämän perusteisiin
liittyvä vakava tapahtuma ja 4 kohdassa on vaarallinen
tartuntatauti.
Kun luetaan nyt voimassa olevan perustuslain 38 §:ää,
niin siellä puhutaan vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen
lain mukaan rinnastettavasta poikkeusolosta, ja täytyy
sanoa, että nuo 3 ja 4 kohdat eivät menneet tämän
käsitteen puitteisiin enää ja jouduttiin
käymään eräässä vaiheessa
keskustelua siitä, jaettaisiinko koko laki kahteen osaan,
ja todettiin, että se ei ole sinänsä tarkoituksenmukaista.
Lopputulokseksi muodostui se, että päätettiin,
että kirjoitetaan mieluummin perustuslaki uusiksi sillä tavalla,
että voidaan tarkoituksenmukaisesti toimia.
Nyt eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä perustuslain
38 §:n muuttamiseksi todetaan, että valtioneuvoston
asetuksella, muuten, valmiustila voidaan ottaa käyttöön
silloin, jos Suomeen kohdistuu aseellinen hyökkäys,
samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien laissa säädettyjen
poikkeusolojen aikana, eli nyt käsite on laajempi, ja voi
sanoa, että nyt tämä valmiuslaki sisältyy
näihin puitteisiin kokonaisuutena laajasti katsottuna.
Kuitenkin täytyy sanoa, että olennaista on se,
että sitten, kun lakia tulkitaan, sille on hyväksyttävät
ja painavat yhteiskunnan tarpeen vaatimat syyt. Siitä syystä on tärkeätä,
että tällainen laki kaiken kaikkiaan tässä laajuudessa
säädetään. Mutta olennaista
on se, että aina, kun joudutaan tulkitsemaan lain soveltamista,
sitä tulkitaan mahdollisimman supistavasti.
Ed. Laukkanen täällä kysyi, mitä ovat
sitten nämä muut olosuhteet. Muun muassa vakava
taloudellinen laskukausi ei ole perustuslakivaliokunnan mielestä tällainen
eikä myöskään työtaistelutoimenpide.
Työtaistelutoimenpide on selvä. Mitä tulee
vakavaan taloudelliseen laskukauteen, niin tietysti, jos tilanne
on ennakoitava, siihen pitää kyetä valmistautumaan,
ja se ei ole peruste tietysti. Jos meillä on valtiolla
kassakriisi, siten että valtio ei saisi esimerkiksi lainaa
lainkaan, ei kykenisi suorittamaan maksujaan, eli oltaisiin maksukyvyttömyystilanteessa,
silloin ollaan varmasti aika lähellä sitä tilannetta
jo, jolloin jouduttaisiin miettimään, voidaanko
valmiuslakia soveltaa. Olisin itse siinä tilanteessa kallistumassa
sille kannalle, että jotta tilanne voidaan turvata, välttämättömät
toiminnot, niin erityistoimenpiteisiin pitää olla
mahdollisuus.
No sitten, kun tätä lakia säädetään,
mielenkiintoista on se, että sehän joudutaan siitä syystä, että tosiaankin
nuo 3 §:n 3 ja 4 kohta eivät mahtuneet
perustuslain puitteisiin, säätämään
perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Kuitenkin perustuslakivaliokunta joutui arvioimaan sen lisäksi myöskin
sen, että on tiettyjä perusoikeuksia, joitten
osalta täytyy tehdä muutoksia lakiin, jotta perusoikeudet
Suomessa tulevat asianmukaisesti noudatetuiksi, ja esimerkiksi yksi
tällainen oli puuttuminen ilmaisunvapauteen. Hallituksen
esityksessä oli velvollisuus teleyrityksille katkaista määräajaksi
viestiyhteydet, ja ne perusteet, millä perusteilla se saatettiin
tehdä, olivat perustuslakivaliokunnan katsannossa liian
yleisiä, ja todettiin, että niitä on
täsmennettävä selkeästi, ja
näin puolustusvaliokunta on tehnytkin. Tietoliikenteen
turvaamiseksi sitten voidaan tehdä tietyillä edellytyksillä niin,
että ne voidaan sitten katkaista, jos se on täysin
välttämätöntä, ja tällaiset
perusoikeudet, niitten toimivuus, on tällä tavalla kyetty
sitten hoitamaan. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että puolustusvaliokunnan
käsittelyn jälkeen mielestäni hallituksen
esitys on saanut asianmukaisen, hyvän ja perusoikeudet
täyttävän muodon.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yksi asia, joka koskee
sitten tätä voimaantuloasetuksen antamista. Nythän
tosiaankin tässä hallituksen esityksessä perustuslain
muuttamisesta, joka on täällä eduskunnassa
käsittelyssä, todetaan nimenomaisesti expressis
verbis, että valtioneuvoston asetuksella otetaan nuo tilapäiset
valtuudet käyttöön. Tätä asiaa
perustuslakivaliokunnassa jouduttiin arvioimaan, ja nykyisin voimassa
olevassa laissahan tämä voimaan saattaminen tapahtuu
presidentin asetuksella. Kuitenkin täytyy sanoa, että kehitys
on mennyt siihen suuntaan, että tällaiset toimenpiteet
annetaan pääsääntöisesti
valtioneuvoston asetuksella eikä enää presidentin
asetuksella. Ja tietysti olennaista tässä on se,
että asia tulee myöskin eduskunnan käsiteltäväksi.
Jos eduskunta ei hyväksy tuota asetusta, niin silloin nuo
valtuudet eivät astu voimaan.
Kuitenkin on todettava se, että jos otetaan tuon 3 §:n
kokonaisuus, siellä on sodan uhka, mutta suurimmalta osalta
nuo olosuhteet ovat muuta kuin ulkopolitiikkaa. Käytännön
toimenpiteet ovat nimenomaan muuta kuin ulkopolitiikkaa, ne eivät
ole ulkopoliittisia toimenpiteitä, ja kun otetaan tämä kokonaisuus
huomioon, niin sekä asiantuntijat aikanaan lainsäädäntöä valmistellessaan
että myöskin asiantuntijat perustuslakivaliokunnassa
olivat hyvin yksimielisiä siitä, että valtioneuvoston
asetus on tässä suhteessa oikea päätöksentekotapa.
Myöskin voidaan todeta se, että tässä on myöskin
tiettyä rinnasteisuutta hallituksen esityksen antamiseen,
ja tässä on vielä se, että jos
on ulkopoliittisia ulottuvuuksia, niin käyttöönotossahan
lähdetään siitä, että valtioneuvosto
ensin neuvottelee presidentin kanssa ja sen jälkeen, kun
neuvonpito on käyty, valtioneuvosto antaa asetuksen. Eli
presidentti on tässä prosessissa mukana, ja on
täysin välttämätöntä,
että presidentti on siinä, jotta tämä keskustelu
voidaan käydä ja jotta tavallaan voidaan arvioida,
täyttyvätkö nuo edellytykset.
Mutta haluan korostaa sitä, kuten ulkopoliittisessa
päätöksenteossakin on pidetty tärkeänä, että kaksipäinen
päätöksenteko ei ole kriisitilanteessa
koskaan hyvä vaan lähtökohdan pitää olla se,
että jos meillä on kriisi, niin on yksi toimi-elin,
joka voi tehdä päätöksen, ja
se tekee sen nopeasti ja tehokkaasti ja myöskin kantaa
näistä päätöksistä vastuun.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Eduskunnassa ovat meneillään
energiaviikot, ja minä ajattelin, että keskityn
tässä puheenvuorossani energia-asioihin. Niihin
kiinnitti aivan erityistä huomiota maa- ja metsätalousvaliokunta antamassaan
lausunnossa. Siellä lausunnon sivulla 5 kiinnitettiin huomiota
huoltovarmuuteen ja varmuusvarastointiin ja vielä myöskin
pohdiskeltiin sitä, mitä sitten varastoon pitäisi
laittaa. Muistan maanpuolustuskurssilta, kuinka keskitisleet olivat
hyvin keskeinen instituutio. Ne saivat oman tuntinsa siinä ohjelmassa,
ja kerrottiin silloin, että ne ovat neljä viisi
kuukautta, nuo keskitislevarastot, niiden tilavuudet, ja nyt tässä ne ovat
niin, että viideksi kuukaudeksi pitää olla
niitä varastoja valmiudessa.
Arvoisa puhemies! Sitten ihan sattumalta kiinnitin huomiota
siihen, mihinkä on keskitytty siis 41, 42 ja 45 §:ssä ja
mikä on tavallaan jäänyt vähän
ikään kuin jälkeen kehityksestä.
Tässä nimenomaan nämä energiaviikot
ovat paljastaneet tämän jujun. Nimittäin
41 §:ssä puhutaan lämmityspolttoöljyn
säännöstelystä. Hyvä,
sitä voi säännöstellä,
kun on, mitä säännöstellä.
Se on aika perustavaa laatua oleva oivallus. Sitten puhutaan maakaasun
käytön rajoittamisesta. Sekin on aika helppo juttu,
kun ilmeisesti siinä suunnassa, mistä tänne
hyökättäisiin, on myöskin tämä tämmöinen
hana, jonka voi sulkea niin, että tämä rajoittaminen
on tapahtunut jo ystävien taholta niin, ettei tässä oikeastaan
tarvitse itse paljon pohdiskella näitä asioita.
Tämähän on aika kiusallinen tilanne.
Sitten vielä puhutaan tässä 45 §:ssä puun
ja turpeen saannin turvaamisesta. Siinä sanotaan selvästi,
että näillä ely-keskuksilla on oikeus
mennä sanomaan, että myö otetaan nyt
kansakunnan ja Puolustusvoimien käyttöön tätä energiaa,
joka tuli tässä kuvatuksi.
Mutta, arvoisa puhemies, tämä asia on kuitenkin
vähän toisella viisiin. Elikkä toisin
sanoen, mitä täällä superenerginen
ministeri Pekkarinen on meille opettanut jo muutaman vuoden ajan,
se on jäänyt täällä kokonaan
kertomatta. Ja samassa meidän tulee palauttaa maailmanhistoria
mieleen ensimmäisestä maailmansodasta tähän
aikaan saakka. 1920-luvun alussa saksalaiset tutkijat Fischer ja
Tropsch saivat kehitettyä biodieselkaasutustekniikan, ja
sitä Fischer—Tropsch-menetelmää on
sittemmin kehitetty eteenpäin. Siinä voidaan käyttää erilaisia
biomateriaaleja pohjamateriaalina. Näin voidaan valmistaa
bensaa, kerosiinia, dieseliä, hyvin erilaisia tisleitä.
Mitä sitten meillä täällä kotimaassa
on tapahtunut näillä tiimoilla? Kiitos ministeri
Pekkarisen ja valtion keräämien verorahojen käytön meillä on
kehitetty metsäteollisuusyhtiöitten toimesta tähän
Fischer—Tropsch-tekniikkaan perustuvat niin sanotun toisen
sukupolven, voisiko sanoa, metsädieseltuotannot. Varkaudessa
on koeyksikkö, joka kuulemma tuottaa juuri sitä, mitä pitäisi
tuottaakin. Siis toisin sanoen meillä pystytään
tekemään metsäenergiasta nestemäistä polttoainetta,
ja tämähän tietysti muuttaa tämän
asian aivan perustavaa laatua olevasti toisella tavalla. Onko tätä käytetty
hyväksi?
Natsi-Saksa käytti tätä Fischer—Tropsch-menetelmää bensan
valmistamiseen ja teki siitä aivan erikoisesti lentokonebensaa.
Kun oli apartheidpolitiikka Etelä-Afrikan tasavallassa,
niin silloin he siellä matkivat natsi-Saksan toimenpiteitä näissä asioissa.
Nyt olemme Suomessa kehittäneet tekniikat ja menetelmät,
jotka ovat siellä Savonmaassa muun muassa. Siis toisin
sanoen minun mielestäni tämmöisen valmiuslainsäädännön
pitäisi ottaa tietysti ne kehitystrendit huomioon, mitkä ovat
olleet itse tuotannollisessa toiminnassa, jotka antavat uuden kotimaisen
mahdollisuuden.
Sitten vielä jos ajatellaan, mistä sitten
tämmöisessä piiritystilanteessa on ensimmäisenä pula,
niin se on valkuaisesta. Sehän on se kriittinen materiaali.
Se on kallista kun mikäkin, ja nyt me tiedämme
sen, että soijaa ei varmaan tähän saarivaltioon
tuoda mistään. Se on aivan varma asia. Se voi
nyt jo loppua minä päivänä tahansa.
Elikkä toisin sanoen me tarvitsemme ohraetanoli- ja rypsidieseltuotantoa
Suomeen. Siitä olemme kai jo olleet yksimielisiä,
että näin tulee tapahtumaan. Siinä olennainen
tuotefraktio on nimenomaan valkuainen, mutta siinä saadaan
se polttoaine samalla.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä valmiuslaki on
ihan varmasti muuten loistava, mutta se on näiltä osin
hyvin puutteellinen.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
hyviä puheenvuoroja. Koko tämä valmiuslain
uudistus on ollut hyvinkin tarpeellinen, ja minullakin on viran
puolesta ollut mahdollisuus tähän hyvin paljon
perehtyä ja lähinnä näiden tehtävien
osalta, joita viranomaisille erityisesti tämän
valmiuslain osalta määrätään.
Tässä puolustusvaliokunta on tehnyt valtavan kovan
työn, ja tämä on ollut monessa mielessä hyvin
ajankohtainen ja tarpeellinen asia.
Täällä on puhuttu toimivaltuuksista
ja oltu lähinnä huolestuneita ymmärtääkseni
siitä, että kun viranomaiset saavat poikkeusoloissa
toimivaltuuksia, onko niitä riittävästi
harkittu ja mikä on tasavallan presidentin osuus näissä valtuuksissa
tai poikkeusolojen toteamisessa. Nyt on huomattava, että viranomaisillahan
on toimivaltuudet koko ajan ja kaikissa tilanteissa käytetään normaaleja
toimivaltuuksia niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Jos sitten tulee tämmöinen tilanne, jota tässä valmiuslaissa
ja täällä puheenvuoroissa on sivuttu,
aseellinen hyökkäys, joka kohdistuu Suomeen, tai
muu tämmöinen erittäin vakava kriisi, niin
on kuitenkin huomattava, kun toimivaltuuksista puhutaan, että nyt
säädettävä laki määrittelee
tämän 6 §:ssä "Asetus
toimivaltuuksien soveltamisen aloittamisesta" seuraavasti: "Jos
valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa,
toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot, voidaan valtioneuvoston
asetuksella säätää II osan säännösten
soveltamisen aloittami-sesta. Tällainen asetus voidaan
antaa määräajaksi, enintään
kuudeksi kuukaudeksi."
Sitten 2 momentti toteaa, että käyttöönottoasetuksessa
on mainittava, miltä osin nämä toimivaltuudet
tulevat voimaan, sekä mainittava, jos ne eivät
koske koko valtakuntaa.
Edelleen 3 momentti sanoo: "Käyttöönottoasetus
on välittömästi saatettava eduskunnan
käsiteltäväksi. Eduskunta päättää,
saako asetus jäädä voimaan vai onko se
kumottava osittain tai kokonaan ja onko se voimassa säädetyn
vai lyhyemmän ajan. Jollei käyttöönottoasetusta
ole viikon kuluessa sen antamisesta toimitettu eduskunnalle, asetus
raukeaa."
Nämä säännökset
ovat tiukat olleet aiemminkin, ja kyllä tässä on
selvästi määritelty, millä tavalla
tämä päätösjärjestelmä toimii
ja miten toteutetaan eduskunnan ja demokratian ja myöskin presidentin
mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon.
Sitten, jos on kiireellinen tilanne, tämä toiminta
menisi niin, että valtioneuvosto voi asetuksella säätää.
Mutta sielläkin on edellytys, että "jos säädettyä menettelyä ei
ole mahdollista noudattaa", siis äsken todettua, "vaarantamatta
merkittävästi lain tarkoituksen saavuttamista",
silloin voidaan toimita kiireellisesti, ja näinhän
tietysti yhteiskunnassa täytyy ollakin. Mikä semmoinen järjestelmä on,
jossa koko valmiuslainsäädännön
tavoitteet kansakunnan elinoloista tai turvallisuudesta vaarantuisivat
ja ei voitaisi toimia nopeasti? Ja tässäkin tilanteessa
voidaan valtuudet antaa enintään kolmeksi kuukaudeksi
ja ne on saatettava välittömästi eduskunnan
käsiteltäväksi, ja jollei asia viikon
kuluessa antamisesta ole täällä eduskunnassa,
se raukeaa.
Toisaalta havaitsen, että valiokunta on tähän lisännyt
jälkitarkastuksen, joka on ihan uusi kontrollipykälä.
Itse en näe, että tässä valmiuslaissa
on sellaisia ongelmia, mitä täällä on
tuotu esille, ottaen huomioon vielä sen, että presidentin
toimivaltuuksia joudumme käsittelemään täällä uuden
esityksen pohjalta ja tämän lain tietysti täytyy
olla suhteessa siihen uuteen lainsäädäntöön.
Mitä sitten erityisesti ainakin itse näen
tärkeäksi nostaa täältä esille,
on se, että kun me tiedämme, että kriisitilanteessa
erityisen tärkeää on kansakunnan huoltovarmuus,
niin meidän pitäisi muistaa se, että meillä on
omavaraista elintarviketuotantoa, että sitä on
tasaisesti koko valtakunnassa, ja toisaalta meillä on sellaiset
kuljetusjärjestelmät, että näitä elintarvikkeita
saadaan eri puolille maata.
Täällä ed. Pulliainen toi aivan oikein
esille liikennepolttoaineiden osuuden ja siinäkin jopa omavaraisuuden
ja tämän tekniikan kehittymisen. Se on myöskin
hyvin tärkeää, koska liikennepolttoaineiden
säännöstelyhän on yksi osa valmiuslain
toteuttamista, toimeenpanemista, ja siinähän on
poliisilla ja muilla viranomaisilla nimenomaan se rooli, että polttoainetta
ja erityisesti liikennepolttoainetta riittää yhteiskunnan
keskeisiin, elintärkeisiin kuljetuksiin.
Toinen asia, joka minulle tässä nousi mieleen, on
valmiuslain hyväksymisen jälkeen koko yhteiskunnassa
tarpeellinen käytännön toiminnan harjoittelu
ja siihen perehtyminen, ja siihen löytyy pohjaa sen vuoksi,
että meillä on lopetettu lääninhallitukset,
joissa oli valmiuslain toteuttamista. Meillä on uudet aluehallintovirastot.
Meillä on poliisilaitoksia vähennetty 90:stä 24:ään. Tietoliikennejärjestelmät
ovat valtavasti muuttuneet ja kehittyneet. Myöskin kuntarakenne
on täydellisesti muuttunut tai muuttumassa. Tässä mielessä täytyy
toivoa, että hallitus ryhtyy myöskin sellaisiin
toimenpiteisiin, kun tämä uusi valmiuslaki on
hyväksytty, että kansalaiset ja eri viranomaiset
pystyvät harjoittelemaan näitä tehtäviä.
Näitä harjoituksiahan on ainakin aina vuosittain
eri alueilla järjestetty.
Jacob Söderman /sd:
Ärade talman! Jag ber att tacka för talturen.
Minä ymmärrän nyt, että minä puhun
lähinnä eduskunnan pöytäkirjoihin,
mutta nyt on mahdotonta vakuuttaa näitä hallituspuolueiden
edustajia, joilla nyt on ainoa tarkoitus tasavallan presidentin
vallan pienentäminen hintaan mihin hyvänsä.
Mutta kun minä olen melko varma, että historia
vapauttaa minut eikä teitä, niin nyt puhun kuitenkin
pöytäkirjaan.
Täällä on nyt esitetty hirveän
paljon eri väitteitä. Ensin sanoisin niin, että tämä esitys
on hyvä. Puolustusvaliokunta ja myös perustuslakivaliokunta
ed. Sasin johdolla ovat tehneet erinomaista työtä.
Tähän nyt vaan jää yksi semmoinen
virhe, joka on suurempi kuin kauneuspilkku, eli tässä nyt
poistetaan se normaali menettely, joka on hyväksytty jo
kerran tämän perustuslain aikana, että tasavallan
presidentti antaa sen asetuksen.
Nyt ed. Sasi väitti, että kriisin aikana ei
voi olla kahta päättäjää.
Minä olisin nyt huomauttanut, että meillä hallituksessa
taitaa olla jo 12—14 ihmistä ja 4—5 puoluetta,
niin että varmaan jos jossain on ongelmia tehdä päätöksiä,
niin se ei ole presidentin kohdalla, joka on vain yksi. Sitten on
tämä ajatus, jota minullekin esitettiin, että häntä on
vaikea löytää, mutta minä kyllä luulen, että on
hankalampi löytää ne viisi ministeriä kuin tasavallan
presidentti. Eli nämä argumentit ovat minun mielestäni
arvottomia.
Sitten väitettiin, että on täysi
kontrolli, kun eduskunta tarkastaa tämän käyttöönottoasetuksen.
Minä olisin pyytänyt huomauttaa, että enemmistössä eduskunnassa
ja perustuslakivaliokunnassa ovat samat voimat, jotka ovat hallituksessa,
ja kun meillä nyt on semmoinen parlamentarismi, että eduskunnan
pitää ... (Ed. Tiusasen välihuuto) — Juu,
saada hallituksen luottamus noin käytännössä. — Jos
eduskuntaryhmä rupeaa ryppyilemään, eivät
koskaan pääse ministeriksi, niin että kyllä eduskunta
eli hallituksen enemmistö tietysti hyväksyy asetuksen.
On tietenkin se mahdollisuus, että oikeuskansleri sanoo,
että top, top, top, top, nyt nämä edellytykset
eivät täyty ollenkaan. Jos hallitus ei noudata
sitä, niin hän voi kirjoittaa eduskuntaan perustuslakivaliokuntaan,
jossa tämä sama enemmistö sanoo, että tämä on
täysin laillista. Eli siinä, että tasavallan
presidentti jää ulos tässä,
yksi suuri kontrolli puuttuu, ja minusta se on väärin. Minä edelleen
sanon sen: minusta se on väärin, että joku
valtioneuvosto voi ottaa täydelliset valtuudet kansalaisten
perusoikeuksiin nähden käyttöönsä eikä sitä valvo
kukaan käytännössä. Eli ihan
legitimiteetin kannalta olisi hyvä, että tasavallan
presidentti sen asetuksen nopeasti hyväksyisi.
Sitten väitettiin — presidentti on ylipäällikkö — että Häkämies
kohta tämänkin asian muuttaa, minä ymmärsin,
jollain työryhmällä sotilaskäskyasioita
muuttamalla ja että Puolustusvoimilla ei ole oikeastaan
mitään tekemistä tämän
lain kanssa. No, siellä on nyt kokonainen luku, joka koskee
sitä. Mutta voin nyt paljastaa teille, jos ette kerro kenellekään,
että silloin, kun minä olin maaherra ja minulla
oli vastuu tästä laista, niin minä ymmärsin,
että sitä lakia ei saada millään toimimaan
ilman Puolustusvoimia ja oikeastaan meillä oli kaikilla
sotilasasiantuntijat apunamme, niin että koko tämä ajatus,
että tämä laki voisi toimia käytännössä ilman
Puolustusvoimien toimintaa, on täysin tuulesta temmattu.
Sitten väitettiin, että laki pitää muuttaa
sen vuoksi, että uusi perustuslakiehdotus sitä vaatii. Tässä te
menitte pistämään tähän
pykälään tämmöisen
sanonnan, että "valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan
presidentin kanssa, toteaa". Tätä ehdotettiin
perustuslakitoimikunnassa, ja se hylättiin. Jos te katsotte
sitä hallituksen esitystä, joka on tulossa eduskuntaan,
niin siellä lukee, että "tasavallan presidentti,
yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Jos tämä perustelu
on ollut tärkeä, niin sittenhän tämä pitäisi
palauttaa valiokuntaan ja korjata se. Minusta se ei pidä paikkaansa.
Sitten minä en ymmärrä, miksi semmoinen voimavara
työnnetään syrjään
kuin tasavallan presidentti. Esittelevä ministeri varmaan
pitää pahimpana kansakunnan kriisinä Koijärven
tapahtumia, jotka ratkaistiin jonkun ylikonstaapelin toimesta.
Mutta jos minä nyt mietin niitä kriisejä,
joissa minä olen ollut mukana, niin ensimmäiseksi,
kun olin lapsi, tuli tietoon, että Mannerheimistä tulee presidentti.
Silloin meille tuli se tunne, että nyt Suomi siirtyy rauhaan.
Se oli vaan sitä, että oli luottamus häneen.
Sodan jälkeen meillä oli jatkuvasti erittäin
pahoja työtaisteluita, joissa oli hyvin paljon ulkopoliittisia
sävyjä: Arabian lakot, Keminmaan mielenosoitukset.
Molemmissahan oli kuolemantapauksia, ja silloin Paasikivi oli oikeastaan se,
joka selvitti näitä tapauksia. Häneen
luottivat sekä Puolustusvoimat, viranomaiset että hallitus. Sitten
oli suurlakko, joka sekin oli paljon enemmän kuin työtaistelu,
ja jos se olisi jatkunut muutaman viikon vielä, niin huonosti
olisi käynyt. Urho Kaleva Kekkonenhan nimitti silloin Fagerholmin
tunnustelemaan, ja hänen sopimuksensa pohjalta se selvitettiin.
Vielä ihan moderniin aikaan, silloin kun markka putosi
ja Suomi oli taloudellisesti täydellisessä pudotuksessa
ja markka pantiin kellumaan, se oli presidentti Koivisto, joka tuli
televisioon ja selitti, mitä tapahtui. Se silloin oli ensimmäinen
kerta, kun minulla oli semmoinen tunne, että tästä vielä selvitään.
Suomalaisten kansansielussa, kansansielun pohjalla, joka on
olemassa, joka on olemassa, on valtava usko siihen, että kuitenkin
nyt astuu esiin korkein päättäjä,
joka on vielä kansan valitsema ja on meidän turvanamme.
Ja te hylkäätte sen, te hylkäätte
sen näillä selityksillä, joista yksikään
ei pidä paikkaansa, yksikään teidän
perusteluistanne ei pidä paikkaansa! (Ed. Pulliainen: Pääasia, että itse
uskotte!)
Sitten lopuksi, silloin kun näitä valmiuslakeja ruvettiin
touhuamaan 1960—1970-luvulla, oli hirveän paljon
kysymyksiä siitä, mikä on se menetelmä,
jolla otetaan nämä valtaoikeudet käyttöön,
koska pelättiin sikäli, että silloin
oli tietysti muistissa sekin, että Hitlerhän tuli
valtaan laillisin menoin, koska yhdessä poikkeuslaissa
oli menettely, jota hän käytti hyväksi.
Tässähän nyt valitettavasti tämmöinen
porsaanreikä on jätetty, niin että jos
hallitukseen tulee ääriliikkeitä, mikä ei
ole ollenkaan mahdotonta — meillä eduskunnan luottamushan
ei ole kovin suuri tällä hetkellä ja
eduskunnassa ääriliikkeiden esiintulo on mahdollista
ja voi tulla kaikenlaisia kriisejä ja ikävyyksiä — niin
tämä on laki, jolla viisi ministeriä,
vaikkapa samasta puolueesta, voi laillisesti ottaa kaikki valtaoikeudet
valtaansa ilman sen kummempaa kontrollia.
Toivon, että tämä merkittiin pöytäkirjoihin. En
usko, että te uskotte minua kuitenkaan.
Antti Vuolanne /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Myös
itsekin haluan yhtyä niihin kiitoksiin, mitä on
osoitettu puolustusvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle. Tässä on
pyritty tekemään mahdollisimman hyvää työtä varmasti
monelta osin. Jonkinlainen ristiriita tähän on
vielä jäänyt, ja tätäkin
joudun jonkin verran käsittelemään.
Kaikkein onnellisinta olisi ehkä ollut sittenkin, että olisi
tullut kaksi erillistä lakia. Tilanteet, jotka poikkeavat
hyvin paljon normaalista, ovat keskenään hyvin
erilaisia, ja silloin, kun tulee niin poikkeava uhka tai kriisi,
että kansalaisoikeuksia, perusoikeuksia, joudutaan olennaisesti
rajoittamaan, erilaisissa kriiseissä erilaiset rajoitustoimenpiteet
tulevat enemmänkin kysymykseen kuin se, että laittaisimme
kaikki poikkeukselliset olot yksien ratkaisujen varaan. Siksi mieluummin
itse olisin nähnyt niin, että olisi jaettu selkeämmin
erilaisiin kategorioihin kriisitilanteita, poikkeuksellisia oloja,
ja sitten niihin tehty vähän erilaiset tavat vastata
niihin ongelmiin, mitä syntyy, ja tämä erityisesti
sen takia, että ne toimenpiteet, mihin viranomaiset lähtevät,
ja ne toimenpiteet, jotka rajoittavat ihmisten perusoikeuksia, olisivat
nimenomaan oikeasuhtaisia ja sillä tavalla välttämättömiä kuin
tuo kriisitilanne ja sen ratkaisu edellyttävät.
Nyt tähän on tavallaan ympätty yhteen
monia erilaisia mahdollisuuksia ja tilanteita, jotka poikkeavat
hyvin paljon toisistaan. Se ei minun mielestäni johda kovin
hyvään perusoikeuksien rajoittamispolitiikkaan
eikä tarkkarajaisuuteen.
Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota,
on se, että kun Suomessa on ollut kriisitilanteita, niin
me olemme nimenomaan kansallisen yhtenäisyyden ja yksituumaisuuden
kautta pyrkineet löytämään ratkaisuja,
ja tämän kannattaisi edelleen olla semmoinen kullanarvoinen
jalokivi tulevissakin mahdollisissa kriiseissä. Siihen
sisältyy minulla ainakin toive siitä, että kun
todetaan, että nyt on niin poikkeuksellinen tilanne, että tarvitaan
voimakkaita, pitkälle meneviä kansalaisoikeuksia
ja ihmisten perusoikeuksien rajoittamistoimenpiteitä, tuosta
tilanteen käsillä olosta olisi mahdollisimman
laaja kansallinen yksimielisyys ja yhteinen tulkinta. Siksi en näin kuin
tässä ehdotuksessa on jättäisi
Suomen tasavallan presidenttiä tästä sivuun.
Tässä kohtaa yhdyn voimakkaasti niihin kantoihin,
jotka korostavat, että myös tasavallan presidentti
olisi vielä keskeisemmin määrittelemässä sitä,
milloin kansakuntaa kohtaa sellainen tilanne, jossa kansalaisoikeuksia,
perusoikeuksia, lähdetään rajoittamaan.
Myöskin mielestäni tällainen linja olisi
paremmin johdonmukaisessa suhteessa meidän voimassa olevaan
perustuslakiimme ja sen suomiin valtaoikeuksiin tasavallan presidenttiä koskien.
Myös vastalauseissa on hyvin tuotu esiin se, että jos
me ajattelemme tällaista eurooppalaista valtiosääntöarkkitehtuuria
ja yhtenäisyyttä, saman tyylistä oikeusajattelua,
niin emme voi jättää kokonaan huomiotta
sitä, että tosiaan pohjoismaissa, Ruotsissa, Norjassa,
Tanskassa, päätökset ottaa valtuudet
käyttöön tekee kuningas ja Ranskassa
presidentti (Ed. Korkeaoja: Vain muodollisesti!) ja Saksan perustuslain
mukaan Saksassa liittovaltion presidentti, vaikka tuolla liittovaltion
presidentillä on kevyempi valtaoikeudellinen asema kuin
Suomessa. Tähän muodostuu tietynlainen looginen
ristiriita.
Mitään riittävän hyviä perusteluja
tasavallan presidentin syrjemmälle jättämiseen
ei ole täällä esitetty, ja ei ole mitään
syytä Suomen tasavallan presidentin, joka on suoraan Suomen
kansan valitsema, sivuun jättämiseen silloin,
kun kansakuntaa kohtaa vakava kriisi ja kansalaisten perusoikeuksia
rajoitetaan voimakkaasti.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Sen pitemmin keskustelua pitkittämättä muutama
näkökulma.
Olen kuunnellut nyt koko tämänpäiväisen
keskustelun, ja herää tietysti huoli, onko hallitus
ylipäätänsä ymmärtänyt
tämän lain tärkeyden, kun ministeriaitio
on ammottanut tyhjyyttään koko keskustelun ajan.
Kyllä tämän tyyppisessä keskustelussa
olisi odottanut palautteenkin osalta, että täällä olisi
ministereistä joku ollut paikalla, vastaava ministeri tai
joku muu.
Toisaalta haluaisin kiinnittää huomion ensinnäkin
niihin kiitoksiin, että valiokuntatyö puolustusvaliokunnassa
on ollut erittäin hyvää. Kansalaisten
käytännön asioiden järjestely
tällaisen lain osalta, jota toivoo sydämestään,
että koskaan sitä ei tarvitse käyttää,
koskaan tarvitse testata, on sujunut erittäin hyvin.
Tähän lakiin jäi kuitenkin molemmissa
vastalauseissa esiin tuotu ongelma, joka liittyy kiireellisiin tilapäisvaltuuksiin.
Kun täällä nyt on kevyesti sekä pöytäkirjapuheissa
että varsinkin täällä takaosassa
huudeltu vaikkapa, että presidentti on matkoilla, niin
minä nyt muistuttaisin ja huomauttaisin, että tuskinpa
näistä kriiseistä mikään tulee
kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vastuullisen presidentin varmasti
silloin, kun kansakunta on hädässä, tahto
on olla lähellä kansaa.
Minun mielestäni tässä poljetaan
ikään kuin etukäteen presidentin valtaoikeuksia,
ja olenkin sydämestäni liittynyt SDP:n vastalauseeseen.
Pidän sen perusteluja erinomaisina ja voin sanoa, että ylpeästi
puolustan tässä kyllä vallan kolmijakoa
ja haluaisin nähdä erityisesti kriisin paikassa meidän
toimivan yhteisesti myös virallisesti, ei vain keskusteluissa.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan nyt painokkaasti kyllä todeta
tähän keskusteluun, että ei ole kysymys
siitä, tämä laki ei tarkoita sitä,
että presidentti ohitettaisiin tämän lain
soveltamisessa. Näin ei ole, vaan päinvastoin
presidentti on aina mukana siinä tilanteessa, kun arvioidaan,
yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa presidentti on arvioimassa,
tämän lain käyttöönoton
tarpeellisuutta. Myös sellaisiin tilanteisiin, jotka ovat
puhtaasti sisäpoliittisia tai valtakunnan sisäisiä asioita — vaikkapa
pandemiatilanne, jossa tietysti saattaa olla ulkopoliittista ulottuvuutta
mutta joka pääsääntöisesti
varmaan olisi täysin kotimainen, tai joku suuronnettomuus-,
ydinvoimaonnettomuustyyppinen juttu — tämä laki
tuo tasavallan presidentin mukaan arvioimaan. Sitten, kun tämä arviointi
on tehty, en voi nähdä, että juurikaan
tulisi sellaista tilannetta, että tässä arvioinnissa
oltaisiin erimielisiä. Näen kyllä tavattoman
kaukaa haetulta sellaisen tilanteen, mihin ed. Söderman
viittasi, että tämä tarkoittaisi tai
antaisi mahdollisuuden jonkunlaiseen palatsivallankaappaukseen,
jossa viisi saman puolueen ministeriä ikään
kuin ottaisi vallan. Tämä on kyllä täysin
mahdotonta kuvitella, että näin tapahtuisi. Eli
presidenttiä ei sivuuteta, mutta on loogista, että päätökset
tehdään yhdellä päätöksentekotavalla,
ja tässä valtioneuvoston asetus on luonteva tapa.
(Puhemies: 2 minuuttia!) — Arvoisa puhemies! Saanko jatkaa
täältä paikaltani, ettei kulu aikaa tuonne
pönttöön menemisessä?
Toinen varapuhemies:
Olkaa hyvä, jatkakaa paikaltanne!
Kiitoksia. — Toinen kohta, mihin haluan vielä kiinnittää huomiota,
on tässä se, että lähtökohtana
koko tässä poikkeustilanteisiin varautumisessa
on nimenomaan varautuminen, josta on erillinen tärkeä pykälä tässä laissa,
varautuminen ja velvoitus varautumiseen. Eli koko meidän lainsäädäntömme
lähtee siitä ajatuksesta, että normaalioloissa
eri viranomaiset varautuvat myös sellaisiin tilanteisiin,
jotka eivät ole normaaleja, eli poikkeusoloihin ja että pääsääntöisesti
toimitaan myöskin poikkeustilanteissa normaalien toimintavaltuuksien
puitteissa ja että tämä valmiuslaki otettaisiin
voimaan vain äärimmäisissä tilanteissa.
Eli kysymys olisi todella valtakunnan syvällisestä kriisistä,
joita on sitten kuvattu näissä 3 §:n
neljässä eri kohdassa.
Muun muassa tämä viestinnän turvallisuus, mihin
ed. Laukkanen ja ed. Ukkola kiinnittivät huomiota, on juuri
sellaista aluetta, johon viranomaisia velvoitetaan varautumaan jo
normaalioloissa ja rakentamaan järjestelmiä sillä tavalla, että ne
voivat toimia myöskin poikkeusoloissa. Se kuuluu nimenomaan
tähän varautumisen pykälään.
Ed. Vuolanne pohti tätä kysymystä kahdesta laista,
ja minunkin täytyy sanoa, että on kyllä löydettävissä perusteita,
että näitä 3 §:n 1
ja 2 kohtaa ja sitten 3 ja 4 kohtaa olisi käsitelty eri lain
puitteissa juuri siitä syystä, että perustuslakivaliokunnan
kannan mukaan näiden 3 ja 4 kohdan poikkeusmenettelyt ovat
ikään kuin vähän kevyempiä kuin
1 ja 2 kohdan poikkeusmenettelyt. Tämä näkyy
siinä, että melkein joka pykälään
tässä laissa jouduttiin tekemään
muutoksia juuri tästä syystä, että näissä tehtiin
jako ikään kuin kahteen pääryhmään
eli kohtiin 1 ja 2 ja kohtiin 3 ja 4 ja nämä sovellettavat
ja hyväksyttävät toimenpiteet ovat erilaisia
näissä kohdissa. Tämä kyllä kieltämättä vähän
johti siihen, että tämä laki ei ole niin
helposti luettava niiden muutosten jälkeen, jotka siis
perustuslakivaliokunnan ehdotusten mukaan oli välttämättä tehtävä, enää sen
jälkeen, kun nämä muutokset on tehty.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun ed. Palm täällä käytti
puheenvuoron, että joku on todennut, että presidentti
on ulkomailla, niin olisi ollut fiksua todeta, että tämä on poistunut
salista eikä ole nyt täällä,
niin että se ei kohdistuisi keneenkään
salissa olevaan. Mutta yhdyn tuohon, mitä puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja Korkeaoja juuri perusteellisesti selvitti.
Haluan tässä kuitenkin vielä tuoda
esille sen, että kun täällä ed.
Söderman hämmästyksekseni — koska
arvostan häntä ja hänen parlamentaarista
kokemustaan, näkemystään ja arvostamistaan — toteaa,
että täällä voisi tulla ikään
kuin joku vallankaappaus ja että sitten hallituspuolueiden enemmistöt
perustuslakivaliokunnassa, eduskunnassa päättävät.
No, mitä se muuta on kuin parlamentarismia? Sitähän
te olette koko elämänne puolustanut, ja sitähän
se myös silloin päätöksenteossa
Suomessa, demokratiassa ja järjestelmässä on.
Toinen asia, johon kiinnitin huomiota. Olen hämmästynyt,
että tuotte esille Hitlerin ja hänen kaltaistensa
valtaannousun, ja oikeastaan häpeän, että Suomen
eduskunnassa voi näin kokenut parlamentaarikko puhua Hitleristä ja
rinnastaa häntä suomalaisiin poliittisiin ryhmiin,
jotka ehkä tulevat tämän valmiuslain
nojalla kaappaamaan vallan tai nousemaan valtaan. Olen suorastaan
tyrmistynyt, ja kyllä odottaisin, että ed. Söderman
voisi ihan fiksusti joko peruuttaa näkemyksiään
tai korjata, mitä hän oikein tarkoittaa.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Minä olen huomannut, että aina
kun ihmiset ovat minun kanssani eri mieltä, he kertovat,
kuinka he arvostavat minun parlamentaarista uraani. Kiitos nyt siitä.
Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja nyt edelleen puhuu tästä:
Kun minä puhun tästä tasavallan presidentin
antamasta asetuksesta, niin se ei nyt lainkaan perustu siihen, onko
hänellä ulkopoliittista valtaa vai ei, vaan se
perustuu perustuslain 3 §:ään,
jonka mukaan hallitusvaltaa käyttää tasavallan
presidentti ja valtioneuvosto. Koko tämä keskustelu
lähti harhateille silloin, kun Brax korosti tätä ulkopolitiikkaa,
koska hän oli niin tässä valtiosääntökeskustelun
piirissä. Jos te katselette sitä pykälää,
jonka te olette itse hyväksynyt, niin siinä siis
ennen vanhaan oli tasavallan presidentti ja hallitus ja nyt on sitten
valtioneuvosto ja presidentti, että kyllä siinä nyt
on melkoinen muutos, jossa on tarkoitus siis panna presidentti syrjään.
Minä edelleen sanon sen, että jos presidentiltä ollaan
riisumassa kaikki valta, niin näiden valtuuksien käyttöönotto
kannattaisi vielä jättää. Se on
vähän toista sitten, jos valtioneuvosto kutsuu presidentin
teelle ja kysyy, että no meillä on tarkoitus nyt
ottaa valmiuslaki käyttöön, että mitä mieltä te
olette, kun sitten esitellään se asia hänelle.
Kyllä tässä nyt suuri muutos ollaan tekemässä.
Sitten minä sanoisin ed. Kaltiokummulle, että kun
minä puhuin Hitleristä, minä en tarkoittanut teitä enkä uskonut
lainkaan, että luottaisitte Hitleriin ja edes tukisitte
häntä. Se ei ollut minun tarkoitukseni. Minun
tarkoitukseni oli vaan sanoa se, että aikoinaan Hitler
tuli laillisesti valtaan, laillisesti valtaan sillä, että oli
jätetty Weimarin tasavaltaan tämmöinen
aukko, joka koskee nimenomaan kriisinhallintaa. Silloin 1960—1970-luvulla,
kun puhuttiin näistä ja ihmeteltiin näitä perusoikeuksia
ja sitä, miten niihin voidaan puuttua, niin nimenomaan
korostettiin sitä, että pitäisi turvata
siltä, että joku valtioneuvosto joskus jollain
enemmistöllä käyttää näitä väärin
hyväksi. En minä usko, että se tapahtuu
meidän ajassamme, mutta semmoisia lakeja ei kannata keksimällä keksiä silloin,
kun on toinen vaihtoehto olemassa.
No, sitten tämä kysymys parlamentarismista. Minusta
on ihan oikein, että eduskunnassa tehdään
päätöksiä yksinkertaisella enemmistöllä, joskus
yksinkertaisella enemmistöllä todella eikä vaan
yksinkertaisella enemmistöllä, mutta niin tehdään.
Siihen pitää vähemmistön taipua.
Mutta tässähän on kysymys siitä,
että kaikki kansalaisten perusoikeudet voidaan poistaa
yksinkertaisella enemmistöllä, voidaan väärin
käyttää näitä valtuuksia.
Siinä ei ole siis mitään lukkoa sille.
Tasavallan presidentti olisi tietty lukko sille, että valtuuksia
ei voida yksin ottaa käyttöön, vaan hänelle
pitää esitellä, että nyt ne
pitää ottaa käyttöön.
Siitä minä siis puhuin. Eihän perusoikeuksia
kuitenkaan voi poistaa missään parlamentaarisessa
maassa yksinkertaisella enemmistöllä. Toivottavasti
me olemme tässä samaa mieltä.
Jos ed. Kaltiokumpu vielä uskoo, että minä olen
verrannut häntä Hitleriin, niin se ei ollut tarkoitus.
(Ed. Kaltiokummun välihuuto) Se oli teoreettinen esimerkki.
Mutta minä olen kuullut Hitlerin huutavan radiossa, ja
minulla on tiettyjä perheonnettomuuksiakin tapahtunut hänen
vuokseen, että hän elää kyllä minun
elämässäni. Mutta aina on epädemokraattisia
voimia olemassa, ja me voimme luoda lakeja, joissa turvataan ainakin
se, että ne eivät tule laittomasti valtaan, mutta
tämä oli siis pelkkää teoriaa.
Johannes Koskinen /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Korkeaoja ansiokkaasti
on koettanut puolustella tätä hallituksen esitystä,
mutta kyllä tämä edelleen jättää perusteltua
kritiikin sijaa.
Minkä takia täytyy luoda keinotekoinen päätösmalli,
jossa valtioneuvosto nostetaan presidentin ohi, kun on kysymys hyvin
poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa tarvitaan koko kansakuntaa
vaikeisiin ponnistuksiin ja josta nykyisen perustuslain aikana on
vuonna 2000 säädetty, että tämä käyttöönottoasetus
voidaan tehdä normaalisti presidentin asetuksena? On olemassa
valmis päätöksentekomenetelmä,
hyvin tähän tilanteeseen sopiva. Miksi sitä ei
käytettäisi? Tässä on nyt sellaista
opillista outoa piirrettä, että presidentti halutaan
ojentaa jonnekin nurkkaan, ja tätä emme hyväksy,
kun paljon selkeämpi ja ymmärrettävämpi,
toimivampi järjestelmä on olemassa.
Presidentille voidaan laissa antaa valtuus antaa asetuksia,
ja perinteisesti sitä on käytetty ihan normaalisti
eikä se ole aiheuttanut viiveitä tai ongelmia.
Se on huomattavasti luontevampi tapa kuin se, että kirjoitetaan
uudentyyppinen päätöksentekomalli, jossa
edellytetään valtioneuvostolta jonkinlaisia etukäteiskeskusteluja
presidentin kanssa. Tämä kyllä liittyy
myös ulkopoliittiseen päätöksentekovaltaan,
koska nämä potentiaaliset käyttötilanteet
liittyvät herkemmin kansainvälisiin kriiseihin
ja niihin liittyviin poikkeuksellisiin, valmiuslainsäädäntöä vaativiin
tilanteisiin.
Tämä valmiuslaki edellisellä kierroksella
tehtiin pikaisesti, ja silloin todettiin, että ei tarvita poikkeuslain
säätämismallia tässä,
ja (Puhemies: 2 minuuttia!) toivottiin, että seuraavalla
kierroksella elikkä nyt tällä kierroksella
olisi päästy siihen, että tämä voitaisiin
hyväksyä tavallisena lakina. Voidaanhan sanoa,
että on aika tiukka tämä seula, jonka
takia perustuslakivaliokunta on katsonut, että siellä on
useissa kohdissa menty tämän taakse, että edelleen
vaadittaisiin perustuslain säätämisjärjestystä.
Tähän on päädytty, mutta toisenlainenkin
tulkinta lienee joissakin kysymyksissä mahdollinen.
Tärkeintä on se, että nämä säännökset
ovat toimivia, ja siinä puolustusvaliokunta on tehnyt ansiokasta
työtä. Tämä päätöksentekomalli
vain jää syystäkin hiertämään.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin puheenvuoro,
josta hän sanoi, että hän puhuu sen pöytäkirjoihin,
oli kyllä erinomaisen tärkeä, enkä suinkaan
pidä sitä minään pöytäkirjapuheena
sinänsä. Tämä tasavallan presidentin
aseman ohittaminen, valtaoikeuksien kaventaminen tässä asetuksenantamisvaltuudessa,
on aivan tärkeä huomio, ja sitä tulee vastustaa,
niin kuin nämä kaksi puolustusvaliokunnan mietinnössä olevaa
vastalausettakin siitä lähtevät. On tietysti
vähän kummallista, miten valiokunnan enemmistö on
kääntynyt tälle linjalle.
Mutta kun tässä ed. Kaltiokumpu ihmetteli tätä historiallista
ja teoreettista näkökulmaa, minkä ed.
Söderman otti esiin, niin haluaisin siihen lyhyesti puuttua,
enkä myöskään puutu siitä näkökulmasta,
että Suomeen NSDAP tai joku muu tällainen puolue
tulisi valtaan.
Mutta tuohon, mitä ed. Söderman totesi, on
todettava, että vuonna 1932 marraskuun vaaleissa NSDAP:n
vaalivoitto — se sai 33,1 prosenttia äänistä — antoi
Adolf Hitlerille mahdollisuuden nousta valtakunnan kansleriksi,
kun presidentti Hindenburg hänet siihen nimitti. Hänet
nimitettiin siis 30. päivä tammikuuta 1933, ja
helmikuussa 1933 oli Saksasta poistettu kansalaisoi-keudet. Miten
näin saattoi tapahtua? Se tapahtui, ja tähän
ed. Söderman viittasi, lainsäädännössä olevan,
niin kuin hän sanoi, aukon kautta.
Nimittäin 27.—28. päivä helmikuuta
1933 tapahtui valtiopäivätalon palo Berliinissä ja
Saksan lainsäädännössä oleva
poikkeusolojen lainsäädännön
kohta, joka Saksassa kuuluu "Notver-ordnung zum Schutz von Volk
und Staat", antoi Adolf Hitlerin hallitukselle mahdollisuuden poikkeustilan
julistamiseen, jonka yhteydessä poistettiin kansalaisoikeudet
ja myöskin valtiopäivien toiminta lamaannutettiin
tai lopetettiin seuraavassa kuussa eli maaliskuussa 1933, siis kaksi
kuukautta valtaantulon jälkeen. Kysymyksessä ei
ollut enemmistöhallitus vaan tällainen koalitiohallitus,
jossa NSDAP oli yhtenä puolueena, ja mukana oli sitten
keskusta-oikeistolaisia pikkupuolueita. Tämä on
tietysti tapahtuma, joka on vaikuttanut koko Euroopan historiaan
aivan näihin päiviin saakka, vaikuttaa edelleenkin,
ja sen pohja taas oli ehkä elokuussa 1914 niissä tykinlaukauksissa,
jotka aloittivat ensimmäisen maailmansodan, mutta tämä on
vain tämä historiallinen näkökulma,
joka on hyvä tietysti pitää mielessä.
Mutta miksi poistaa Suomen tasavallan presidentiltä mahdollisuus
osallistua ongelmallisten aikojen ongelmien ratkaisuun, se on tämän
päivän kysymys. Tässä, aivan
oikein, on oppositio nostanut tämän asian esille,
ja tämä vastaus, tämä keskustelu,
ei kyllä tyydytä, kun olen sitä kuunnellut
kuulumatta näihin valiokuntiin, kuten puolustusvaliokuntaan
tai perustuslakivaliokuntaan.
Antti Vuolanne /sd:
Arvoisa puhemies! Todellakin käymme erittäin
arvokasta ja tärkeätä keskustelua, ja
itse oikein erityisen mielelläni olen kuuntelemassa, koska
tässä salissa on monia sellaisia tai ainakin kaksi
sellaista lakiasiantuntijaa, joiden kengänpaulaakaan en
ole arvollinen päästämään.
Arvostan ed. Södermanin parlamentaarista uraa, vaikka olenkin
hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Hän
on tuonut oikein hyvin esiin ne ongelmat, jotka tähän
ehdotukseen sisältyvät, ja sitä ei ole
tässä keskustelun kuluessa oikein pystytty täysin
perustelemaan, miksi niiden pitäisi sinne jäädä.
Aivan oikein tulee kyllä sellainen käsitys,
että tässä halutaan jopa vähän
vastoin voimassa olevaa Suomen perustuslain ajatustakin heikentää Suomen
tasavallan presidentin asemaa ja ottaa jonkinlaista etukäteistä jo
siihen, mitä jotkut tietyt puolueet ovat Suomessa pyrkineet
nyt viime aikoina yleisessä keskustelussa tuomaan esille, eli
että Suomen kansan suoraan valitsema tasavallan presidentti
riisuttaisiin asemasta ja vallasta, joka hänelle Suomen
perustuslain mukaan kuuluu tällä hetkellä.
Arvoisalle valtiopäivämies Kaltiokummulle vakuutan,
että ainakin kun itse kuuntelin tuon ed. Södermanin
Adolf Hitlerin valtaantulosta kertovan varoittavan esimerkin, niin
siinä ei ollut minkäänlaista sellaista,
mistä kuuluisi loukkaantua, koska siinä ei viitattu
mitenkään siihen, että nykyiset poliitikot
Suomessa millään tavalla rinnastuisivat Adolf
Hitleriin, vaan kysymys oli enemmän hyvän lainsäädännön
periaatteesta, että jos ei jotain aja takaa ja tarkoita,
niin ei pidä sitten säätää sellaista
lakia, joka sen mahdollistaisi. Eli tämmöiset
tarkoittamattomat virheet kannattaa hyvän lainsäädännön
aikana tilkitä. Lain tulee estää myös
se, että poikkeuksellisessa tilanteessa joku käyttää väärin
lakiin jäänyttä porsaanreikää anastaakseen
itselleen liikaa valtaa ottaen huomioon lain alkuperäiset
tavoitteet tai sen, mitä demokraattiseen yhteiskuntaan
ja sen suomaan vapauteen kansalaisille katsotaan kuuluvan ja suotavan.
Nyt edelleen palaisin vielä sitten kolmanneksi tähän
kysymykseen, mihin myös arvoisa ed. Juha Korkeaoja tarttui.
Eli onko todella niin, että kannattaa ympätä samaan
lakiin — joka on tehty siis poikkeuksellisissa oloissa
kansalaisten perusoikeuksien rajoittamisen oikeuttamiseksi — kaksi niin
erilaista tilannetta kuin esimerkiksi sotilaallinen uhka ja vaikkapa
tartuntatauti ja sitten lähteä näihin
molempiin hankkimaan jotenkin samaa säädösperustaa
perusoikeuksien rajoittamiseksi? Jotenkin äkkiseltään
näin nuoren ja kokemattoman lainsäätäjän
näkökulmasta tulee mieleen, että siitä ei
tule kaikkein parasta lainsäädäntöä,
vaan kaikkeen sellaiseen lainsäädäntöön, jolla
voimakkaasti voidaan rajoittaa ihmisten vapautta, itsemääräämistä,
elämästään päättämistä, perusoikeuksia,
kansalaisoikeuksia, pitäisi suhtautua hyvin nihkeästi.
Ja se täytyisi aivan erityisesti perustella ja hyvin tarkkarajaisesti
ottaen huomioon juuri sen lain nimenomaisen tarkoituksen, joka sitten
osoittaa, että on välttämätöntä jonkun
muun kansalaisten perusoikeuden, vaikka henkiin jäämisen,
kannalta tehdä näitä rajoittavia toimenpiteitä.
Olen kyllä, näin lopuksi vielä, huolissani
tästä alkaneesta tietynlaisesta uhmasta Suomen
tasavallan presidenttiä kohtaan. Sosialidemokraattina voin
sanoa, että olemme pyrkineet parlamentarismin vahvistamiseen
ja se työ on sosialidemokraattien voimin tehty sieltä Mauno
Koivistosta Ahtisaaren, Halosen kautta tähän päivään. Mutta
nyt kun se on tehty, ovat sosialidemokraattien tavoitteet toteutuneet
ja Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia ei tarvitse tämän
pidemmälle enää mennä vähentämään,
vaan täytyy ymmärtää myös
se, että Suomen tasavallan presidentti tultuaan valituksi
suoralla kansanvaalilla myös käyttää ja
edustaa suomalaista demokratiaa.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! On todella pidettävä vakavana
sitä poliittista halua ja vimmaa, jolla erityisesti nyt
porvarihallitus haluaa puuttua tasavallan presidentin toimintakykyyn
ja asemaan. Itse asiassa olemme paljon nähneet, että esimerkiksi
Venäjä-politiikan passiivisuudessa on ollut juuri
sitä, että presidentin luomaa yhteistyön
tietä ei ole osattu hyödyntää ja presidentin
tuoma lisäarvo, jota kansallisesti, historiallisesti on
eri aikoina osattu arvostaa, on nyt kyllä hukassa. Itse
asiassa presidentin ja hallituksen välisen vuorovaikutuksen
ja turvallisuuteen liittyvän sisäisen ja ulkoisen
turvallisuuden yhteinen arviointikokonaisuus on varsin herkkä.
Jos mietimme sodan jälkeisiä vaaran vuosia 1947—1948,
jolloinka presidentin tuella sosialidemokraattien vähemmistöhallitus,
Fagerholmin hallitus, toimi tietoisesti esimerkiksi kommunistien
sisäisen uhan purkamiseksi takavarikoimalla Valpon ja liikkuvan
poliisin aseet ja luomalla tällä tavalla vakautta,
se ei olisi ollut mahdollista ilman presidentin vahvaa toimintaa myöskin
toisaalta sisäpolitiikan puolelle. Tämä kehitys,
mikä meillä on meneillään, on
kyllä kansallisesti ja kansallisen edun kannalta todella
vakava.
Myöskään ei ole puhuttu eri viranomaisten
välisistä suhteista eikä valtioneuvoston
ja pääministerin alaisen kanslian suhteesta sisäisen
turvallisuuden viranomaisiin. Minä henkilökohtaisesti
näen kyllä, että poliisien ja muiden
turvallisuusviranomaisten lainmukaisten toimintaoikeuksien ja velvollisuuksien
suhteen tässä luodaan myös mahdollinen
hämäryys sille, mitenkä valtioneuvoston
kanslia ikään kuin kriisiaikaan ja sisäiseen
ja ulkoiseen uhkaan liittyen lähtee tulkitsemaan ohi sisäisen
turvallisuuden viranomaisten myöskin tietyissä oloissa
asioita. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se rajanveto on poliittisesti
hallituksen piirissä kuitenkin tehtävissä,
ja tässä voi syntyä myöskin
vaarallista koppalakkihenkisyyttä.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Söderman
täällä oikoi, mitä tarkoitti,
mutta kyllä minä silti näen, että Hitlerin
valtaannousun ja sen vallankäytön tuomisesta valmiuslain
käsittelyyn rinnastaen sitä uhkana tavallisille
kansalaisille voi jäädä kuva, että tässä tosiaan
ollaan tekemässä tällaista mahdollisuutta,
josta ei todellakaan ole kyse.
Toinen asia. Kun sanoitte, että ette sanonut minua
Hitleriksi, niinhän minä en väittänytkään, vaan
totesin, että te sanoitte, että voi nousta valtaan
erilaisia poliittisia liikkeitä, jotka rinnastitte Hitleriin.
Jos sivistyneesti haluaa toista loukata, niin voi sanoa toiselle,
että en sanonut sinua murhaajaksi, mutta se sisältää kyllä jonkun
muun arvolatauksen. Jos olisitte väittänyt minua
Hitleriksi, niin teillä olisi pitänyt olla perusteet,
millä perusteilla ehkä tämmöisiin
johtopäätöksiin olette tullut. Mutta
niin kuin totesin, on hyvä, että korjasitte, mitä tarkoititte,
mutta silti olen loukkaantunut siitä, mitä kieltä käytitte,
että ette tarkoittanut minua syyttää Hitleriksi.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti ed. Vuolanteelle
siitä, miksi sitten kuitenkin päädyttiin
yhteen lakiin, vaikka tässä on kaksi eri kategoriaa
tavallaan, nämä 3 §:n 1 ja 2
kohta ja sitten taas 3 ja 4 kohta. Tässä valmiuslaissa
on haluttu lähtökohtaisesti nostaa rima erittäin
korkealle käyttöönoton osalta, ja sillä tavalla
kysymys on kuitenkin sellaisista tilanteista, jotka tulevat kysymykseen
vain poikkeuksellisen syvissä ja vaikeissa kriisitilanteissa.
Näin ollen on haluttu kuitenkin nähdä,
että tämäntapaiset kriisit, joissa perusoikeuksia
voidaan rajoittaa, on hyvä käsitellä yhdessä laissa,
vaikka edellisessä puheenvuorossa mainittuja ongelmia syntyy
tai tätä sekavuutta on vähän
mahdollista syntyä.
Toinen kommentti ed. Rajamäelle vielä presidentin
roolista. Kyllä oma käsitykseni on, että tämä poikkeusolojen
toteaminen, josta koko toimeenpano lähtee liikkeelle, tulisi
tapahtumaan Utvassa sen pyöreän pöydän
ympärillä, jossa on keskeiset ministerit, toivottavasti
jatkossa aina myös sisäisestä turvallisuudesta
vastaava sisäministeri ja sitten tasavallan presidentti.
Mitä tulee sitten muun muassa tiedottamiseen tällaisissa
tilanteissa, niin näen aivan luontevana sen, että tasavallan
presidentti esiintyy julkisuudessa ja kertoo näistä asioista.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Olisin ensin todennut sen, että ed.
Oiva Kaltiokumpuhan kuuluu poliittiseen liikkeeseen, joka aikoinaan
sai aikaan sen, että Suomesta tuli tasavalta eikä kuningaskunta,
sitten 1930-luvulla lähti kehittämään
punamultayhteistyötä, joka oli Suomen suuri siunaus,
ja sitten sodan jälkeen presidentti Kekkosen johdolla johti
sellaista ulkopolitiikkaa, joka vei meidät turvaan ja länteen, joten
minä en nyt oikein voi kuvitellakaan, että haluaisin
loukata yhtään sen puolueen jäsentä enkä varsinkaan
ed. Kaltiokumpua millään tavalla epäilemällä hänen
poliittisia pyrkimyksiään. Luulen, että ne
ovat hyvin kansanvaltaisia. Mutta minä vain toin esille
sen keskustelun, joka meillä oli 1960- ja 1970-luvulla
nimenomaan silloin, kun nämä poikkeuslait tulivat
voimaan, ja silloin nimenomaan Hitler oli tietysti paljon lähempänä oleva
ilmiö kuin nyt, ja silloin juuri huomattiin, että nämä poikkeuslait,
jos ne muotoillaan huonosti, voivat olla väline tämmöisten äärioikeistolaisten
tai epäkansanvaltaisten voimien tapaan ottaa valtaa, poistaa
sellaisia kansalaisten oikeuksia, joita ei saisi poistaa.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Nuorena kansanedustajana, joka on aina rakastanut
historiaa, tuntuu jotenkin erikoiselta, että suomalainen
yhteiskunta jonkinlaisella suurella innolla nyt haluaa poistaa presidentin
valtaoikeuksia ja jokin tämmöinen yksinvaltiuden
ajatus on tullut tähän meidän maailmaamme,
ikään kuin presidentti ei tulevaisuudessa kykenisi
käymään keskustelua eduskunnan ja hallituksen
kanssa. Pohdin vain sitä kokonaisuutta, millä tavalla Suomi
on rakentunut ja millä tavalla tätä maata on
kehitetty. Kyllä meillä on ollut lukuisia vahvoja
presidenttejä, jotka ovat ottaneet kantaa asioihin, ja
toivoisin, että jatkossa olisi samalla tavalla ja entistä voimakkaampia
persoonia, jotka kykenisivät johdattamaan maatamme sillä ajatuksella,
että me emme joutuisi konflikteihin. Mutta kun miettii
nykymaailmaa tällä hetkellä, vakavat
kriisit tulevat varmasti kohtaamaan maailman kansoja nälän
ja puhtaan juomaveden puutteen tiimoilta. Jollakin tavalla se, että ikään kuin
presidentti olisi se uhka valmiuslain toteuttamiselle, tuntuu hiukan
kaukaa haetulta ja hassulta, että todellako meidän
kansamme valitsisi valtaan ihmisen, joka ei kykene käymään
keskustelua ja tekemään ratkaisuja yhteisten tavoitteiden
pohjalta.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Södermania tuosta
viimeisestä puheenvuorosta ja arvostan vilpittömästi
teidän esittämiänne näkemyksiä.
Tulkitsen sen sivistyneeksi anteeksipyynnöksi, ja minun
osaltani tämä asia on loppuun käsitelty.
Te olette sivistynyt ja fiksu mies.
Yleiskeskustelu päättyi.