Täysistunnon pöytäkirja 54/2010 vp

PTK 54/2010 vp

54. TORSTAINA 20. TOUKOKUUTA 2010 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys valmiuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys valmiuslaiksi, joka perinpohjaisen valiokuntakäsittelykierroksen jälkeen on nyt saatu täysistuntoon palautekeskusteluun. Lakiesityksestä oli perustuslakivaliokunnan lisäksi myös muilla erikoisvaliokunnilla mahdollisuus antaa lausunto, sillä valmiuslain mukaiset toimivaltuudet koskevat kaikkien ministeriöiden toimialaa. Perustuslakivaliokunnan ja kymmenen muun erikoisvaliokunnan antamat lausunnot varmistavat mielestäni sen, että eri vastuuministeriöiden tarvitsemat poikkeusolojen toimivaltuudet on punnittu poikkeuksellisen huolellisesti. Puolustusvaliokunta on mietinnössään ottanut erikoisvaliokuntien näkemykset asianmukaisesti huomioon. Puolustusvaliokunnalla on valmiuslakimietinnössään huomattava määrä säännösmuutosesityksiä ja muita kannanottoja hallituksen esitykseen.

Muutosesitykset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) perustuslakivaliokukunnan ja muiden erikoisvaliokuntien huomiot hallituksen esityksestä, 2) puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleet muutostarpeet sekä 3) tekniset muutokset, kuten säännösnumeroinnin tarkistukset ja organisaationimikkeiden tarkistukset.

Haluan tässä yhteydessä lausua kiitokseni oikeusministeriölle, jonka kanssa lain vaatimia muutoksia on valmisteltu hyvässä yhteisymmärryksessä.

Arvoisa puhemies! Uudelle valmiuslaille on olemassa selkeä tarve. Voimassa oleva valmiuslaki on vuodelta 1991, eli se on valmisteltu ennen Suomen EU-jäsenyyttä sekä perusoikeus- ja perustuslakiuudistuksia. Valmiuslain uudistamisen tavoitteena on ollut ennen kaikkea saattaa laki kaikilta osiltaan vuoden 2000 perustuslain vaatimukset täyttäväksi. Myös viranomaisten toimivaltuuksien ajanmukaistaminen on välttämätöntä, jotta kulloisessakin poikkeustilanteessa voidaan tehdä tilanteen hallitsemiseksi tarvittavat päätökset ja toteuttaa näiden päätösten edellyttämät toimenpiteet.

Puolustusvaliokunta painottaa valmiuslain suhteen välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta. Valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käytön tulee aina perustua välttämättömään tarpeeseen, ja toimivaltuuksien tulee olla oikeassa suhteessa lain tarkoitukseen nähden. Valiokunta korostaa näiden periaatteiden läpileikkaavaa luonnetta sekä niiden asettamia rajoituksia valmiuslain soveltamiselle.

Valiokunta korostaa, että valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöön ottamisessa on aina viime kädessä kyse poliittisesta harkinnasta erittäin vakavan yhteiskuntaa koskevan kriisin olosuhteissa. Viime kädessä jää valtioneuvoston ja tasavallan presidentin arvioitavaksi, milloin valmiuslain käyttöön ottamisen kynnys ylittyy.

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, ettei käyttöönottopäätöksentekoa ole tarkoituksenmukaista jakaa erilaisten kriisien mukaisesti valtioneuvoston ja tasavallan presidentin välillä, koska se vähentäisi päätöksentekojärjestelmän selkeyttä ja saattaisi johtaa oikeudellisiin tulkintaongelmiin. Lisäksi kriisitilanteessa saattaisi olla kyse samanaikaisesti useammista poikkeusoloista. Kriisitilanteissa päätöksenteon nopeuden merkitys myös korostuu, joten säännösten tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Sen vuoksi esityksessä on päädytty siihen, että käyttöönottoasetuksen antaisi aina valtioneuvosto.

Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta tästä asiasta, jotka tulevat vastalauseen laatijoiden toimesta esitellyiksi keskustelussa. Valiokunnan enemmistö piti hallituksen esityksessä esitettyä valmiuslain käyttöönottomenettelyä tarkoituksenmukaisena. Kriisitilanteissa päätöksenteon nopeuden kannalta on tärkeää, että päätöksentekomenettelyt ovat selkeät ja yhtenäiset. Menettelyjen eriyttäminen esimerkiksi eri poikkeusolotyyppien mukaan ei valiokunnan mielestä ole siksi luontevaa.

Lisäksi valmiuslakiehdotuksessa esitetyt toimivaltuudet ovat suurelta osin säännöstely- ja muita vastaavia valtuuksia, jotka kohdistuvat maan sisäisesti yrityksiin ja yksityisiin henkilöihin. Näin ollen niiden käyttöönotosta päättäminen ei ensisijaisesti liity ulkopolitiikan johtamiseen tai puolustusvoimien ylipäällikön tehtäviin. Valiokunta piti lisäksi erittäin epätodennäköisenä, että vakavassa kriisitilanteessa, jota valmiuslain aktivointi aina edellyttää, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin näkemykset valmiuslain mukaisten valtuuksien käyttöönoton tarpeellisuudesta eriäisivät.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa on pyritty esimerkkien kautta avaamaan, millaisessa tilanteessa valmiuslaki voidaan aktivoida. Käytetyt esimerkit ovat valiokunnan mielestä sinänsä relevantteja, mutta on itsestäänselvää, ettei ole mahdollista laatia tyhjentävää esimerkkiluetteloa kaikista poikkeusoloista. Valiokunta on mietinnössään todennut, ettei tavanomainen vakavakaan taloudellinen laskukausi tai laaja työtaistelutoimenpide voi olla perusteena valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönotolle.

Valmiuslain 3 §:n mukaan poikkeusoloja olisivat ensinnäkin Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila, toiseksi Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, kolmanneksi väestön toimeentulon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka sekä neljänneksi erityisen vakava suuronnettomuus, tällaisen suuronnettomuuden välitön jälkitila sekä vaikutuksiltaan erittäin vakava, suuronnettomuutta vastaava, hyvin laajalle levinnyt tartuntatauti. Voimassa olevaan lakiin verrattuna kokonaan uudeksi poikkeusoloksi määritellään laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Puolustusvaliokunta on mietinnössään syvällisesti pohtinut eri kriisityyppejä ja valmiuslain käyttöönoton mukaisten toimivaltuuksien tarpeellisuutta, mitä myös perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan edellytti tehtäväksi. Puolustusvaliokunta päätyi arvioissaan siihen, että kaikki valmiuslain 3 §:n poikkeusolomääritelmät ovat tarpeellisia ja poikkeusolomääritelmiin tulee sisällyttää myös erityisen vakava suuronnettomuus tai laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että siltä osin kuin kyse on toimivaltuuksien käyttämisestä valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa, arvioinnin perustana on perustuslain 23 §. Kyseisessä pykälässä säädetään, että perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.

Sen sijaan valmiuslakiehdotuksen 3 §:n 3 ja 4 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa käytettäviksi tarkoitettuja asetuksenantovaltuuksia on perustuslakivaliokunnan mukaan tarkasteltava erityisesti perusoikeusrajoitusten, lailla säätämisen sekä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten kautta. Lakiehdotuksen sisältämät valtuussäännökset eivät perustuslakivaliokunnan mukaan kaikin osin täytä perustuslain asettamia lailla säätämisen sekä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Lisäksi valmiuslakiehdotus sisältää useita sellaisia asetuksenantovaltuuksia, jotka ovat ristiriidassa perustuslaista johtuvan lailla säätämisen vaatimuksen kanssa.

Perustuslakivaliokunnan mukaan valmiuslakiehdotusta on syytä muuttaa siten, että siihen jää mahdollisimman vähän perustuslain kanssa ristiriidassa olevia säädöksiä. Perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan näe kuitenkaan tarpeelliseksi pyrkiä tyhjentävään arviointiin kaikkien asetuksenantovaltuuksien suhteesta perustuslaista johtuviin lailla säätämisen vaatimuksiin. Tämä ei ole tarpeen senkään takia, että valmiuslakiehdotus on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä juuri lukuisten perustuslain kannalta väljien asetuksenantovaltuuksien takia.

Perustuslakivaliokunnan arvioin mukaan ei ole sellaisia erityisiä perusteita, jotka puoltaisivat lakiehdotuksen julistamista kiireelliseksi. Perustuslakivaliokunta esittää näin ollen valmiuslakiehdotusta käsiteltäväksi perustuslain 73 §:n 1 momentin mukaisessa järjestyksessä eli normaalissa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Arvoisa puhemies! Valmiuslaki on kriisiajan lainsäädäntöä, johon toivottavasti ei ikinä jouduta turvautumaan. On kuitenkin selvää, että yhteiskunnan on välttämätöntä varautua ennakolta erilaisiin poikkeusoloihin. Kriisioloissa viranomaisten toimintavaltuuksien pitää olla ajan tasalla. Tämä on myös kansalaisten oikeusturvan kannalta välttämätöntä. Poikkeusolojen lainsäädäntöä ei tule aktivoida kevyin perustein.

Ajantasaisen valmiuslain lisäksi varautumisen vakavia häiriötiloja varten tulee tapahtua etukäteen jo normaalioloissa ja perustua normaali-olojen lainsäädäntöön. Erityisen tärkeää tämä on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Lähes kaikki yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat nykyään sidoksissa tieto- ja viestintäinfrastruktuurin häiriöttömään toimintaan. Erityisesti tilanteissa, joissa ongelmat kohdistuisivat nimenomaan viesti- ja tietojärjestelmien toimintaan, valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotto saattaa kestää ajallisesti liian pitkään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluaisin esittää kiitoksen puolustusvaliokunnalle, sen puheenjohtajalle, jäsenille ja sihteeristölle erittäin hyvästä ja perusteellisesta työstä tämän valmiuslakiehdotuksen käsittelyssä.

Valmiuslain lähetekeskustelussa 14.2.2008 pidin ongelmana sitä, että valmiuslaki, jossa puututaan syvästi kansalaisten perusoikeuksiin, haluttiin säätää tavallisena lakina. Arvioin, että se johtaisi siihen, että perustuslain takaamia kansalaisten perusoikeuksia tulkittaisiin niin löysästi ja laveasti, että ne menettäisivät käytännössä merkityksensä kansalaisten kannalta. Lisäksi katsoin, että lakiesitys oli tältä osin laadittu epätäsmällisesti ja puutteellisesti. On myönteistä todeta, että puolustusvaliokunta esittää valmiuslain säätämistä poikkeuslakina, että valiokunta on pyrkinyt täsmentämään säännöksiä erityisesti siltä osin kuin ne puuttuvat kansalaisten perusoikeuksiin.

Toisena puutteena hallituksen esityksessä pidin sitä, että valmiuslain nojalla annetut asetukset eivät kaikissa tapauksissa tulisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan jälkitarkastukseen, kuten on asianlaita voimassa olevassa laissa. On ilolla todettava, että myös tältä osin puolustusvaliokunta on esittänyt lakiehdotusta muutettavaksi siten, että asetukset tulisivat tarkastettavaksi eduskuntaan. On myös hyvä, että puolustusvaliokunta on tarkistanut lakiehdotuksen poikkeusolojen määritelmää koskevia säännöksiä ja osittain tiukentanut niitä. Se on tärkeää, koska tässä lakiehdotuksessa, poiketen edellisestä valmiuslaista, poikkeusolot voivat myös johtua maan sisäisistä oloista. Nykyisessä laissa siihen vaaditaan ulkoinen uhka.

Valitettavasti valmiuslakiesitykseen on edelleen jäänyt merkittävä epäkohta. Nykyisessä valmiuslaissa, joka säädettiin voimassa olevan perustuslain aikana, lähdettiin siitä, että tasavallan presidentti antaa sen asetuksen, jonka pohjalta valtuudet otetaan käyttöön. Tämä on johtunut siitä periaatteesta, että kansakunnan ollessa kriisissä kaikkien valtion elinten tulee olla näkyvästi mukana asioista päätettäessä. Säännös vastaa myös kansainvälistä käytäntöä, mikä voidaan todeta hallituksen esityksen perusteluista. Pohjoismaissa vastaavan lain käyttöönottoasetuksen antaa muodollisesti kuningas, tietysti asiallisesti maan hallitus. Ranskassa siitä luonnollisesti päättää tasavallan presidentti, jolla on muutenkin keskeinen asema perustuslain mukaan. Mutta myös Saksan liittotasavallassa, jossa presidentillä on lähes muodollinen asema, liittovaltion presidentti päättää valmiuslain käyttöönotosta.

En edelleenkään näe mitään sellaista syytä, miksi valtion päämies tai -nainen jätettäisiin sivurooliin tässä tärkeässä päätöksenteossa. Kriisitilanteessa asialla on myös kansaa rauhoittava vaikutus, erityisesti maassa, jossa tasavallan presidentti on valittu kansanvaalilla. Asiaan liittyy myös perusoikeuksien kannalta merkittävä periaatteellinen näkökohta. Onko se oikein, että sama valtioneuvosto, jolle valmiuslain käyttöönotossa lankeavat lähes rajattomat mahdollisuudet puuttua kansalaisten perusoikeuksiin, yksin päättää niiden käyttöön ottamisesta? Eikö päinvastoin olisi kansalaisten oikeusturvan kannalta parempi, että valtioneuvosto joutuu esittelemään asian tasavallan presidentille asetuksen hyväksymistä varten, jolloin hänellä on mahdollisuus itsenäisesti päättää, ovatko kaikki poikkeusolojen edellytykset käsillä?

Lisäksi on huomattava, että valmiuslakiehdotuksessa oleva määritelmä siitä, että valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaa maassa vallitsevat poikkeusolot, ei enää ole ajankohtainen, koska se vaihtoehto äskettäin hylättiin hallituksen antaessa ehdotuksensa perustuslain muuttamiseksi. Siinä valtioneuvosto ehdottaa, että tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa johtaisi maan ulkopolitiikkaa, eli nykyisen perustuslain määritelmä jää voimaan sellaisenaan. Jo tämän olisi luullut riittävän siihen, että pidettäisiin kiinni nykyisen valmiuslain periaatteesta, että tasavallan presidentti antaa tärkeän käyttöönottoasetuksen.

Ed. Korkeaoja mainitsi täällä vähän muita syitä, yksi oli tämä nopeus. Minä en usko, että on kovin vaikeata löytää tasavallan presidentti. (Ed. Ukkola: Se voi olla ulkomailla!) Ja tämmöinen asetus voidaan antaa erittäin nopeasti. Minä luulen, että on paljon hankalampaa löytää kriisissä viisi hallituksen jäsentä kuin tasavallan presidentti. Kun kuitenkin tässä on sitten velvollisuus käydä jonkunlaisia teekeskusteluja presidentin kanssa, niin yhtä paljon ne hidastavat. Minusta tämä nopeusargumentti on todella huono.

Tämä minun ajatuksenihan ei perustu siihen, että presidentti hoitaa ulkopolitiikkaa, vaan siihen, että hallitusvalta on presidentin ja valtioneuvoston tehtävä. Kai se on hallitusvallan korkein muoto, että päätetään, että maa on kriisissä, on poikkeusolot tulossa, ja se, että presidentti jätettäisiin sivuun, on tietysti aivan heikosti harkittu.

Sitten kun ed. Korkeaoja väitti, että tällä lailla ei ole ulkopolitiikan kanssa mitään tekemistä, mikä nyt sinänsä ei vaikuta asiaan, niin minä luen hänelle nämä poikkeusolojen 1 ja 2 kohdat. Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat "ensinnäkin Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila, toiseksi Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka". Luuleeko ed. Juha Korkeaoja, että tässä ei ole minkäänlaisia ulkopoliittisia keskusteluja ennen kuin tähän tilanteeseen tullaan? Minusta nyt alkaa olla jo hiukan naiivia pohtia sitä. (Ed. Korkeaoja: En sanonut näin!) — No, niin se lukee kyllä mietinnössä sillä tavalla.

Sitten lisäksi täällä lakiesityksessä numero 2, jonka te yksimielisesti esitätte hyväksyttäväksi, on taas niin, että puolustustila saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Onko siellä nyt sitten hitaampi tarve kuin tässä edellisessä? Minusta nämä argumentit eivät nyt lainkaan pidä paikkaansa. Ed. Korkeaoja on nyt kuitenkin niin iäkäs, että hän on nähnyt muutaman kriisin Suomessa. Minä en usko, että nämä vihreät, jotka ovat tämän esityksen takana, ovat niitä nähneet, mutta minä vakuutan ja väitän, että jos tämä kansakunta todella joutuu kriisiin, niin yksi turvallisuuden tekijä kansalaisten mielestä on tasavallan presidentti, olisi hän nyt sitten kuka vaan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tässä heti täsmentää edellä esitettyyn sen verran, että tämä argumentti nopeudesta ja selkeydestä lähtee siitä ajatuksesta, olisiko näiden poikkeusolojen eri tyyppien osalta pitänyt jakaa tasavallan presidentin asetuksen ja valtioneuvoston asetuksen välille nämä toimenpiteet. Ulkopolitiikkaan ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät kohdat 1 ja 2 ilman muuta, ja ne kuuluvat presidentin toimivaltuuksiin. Sen sijaan 3 ja 4 ovat puhtaasti sisäpoliittisia, ja näiden todennäköisyys on tietenkin, näin voidaan arvioida, paljon suurempi, ja sillä tavalla, jos pidetään kiinni siitä, että on vain yksi menettely, millä toimeenpano toteutetaan, tämä tuo painopisteen tänne sisäpolitiikkaan ja sitä kautta valtioneuvoston asetuksen puolelle.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä, kun ruvettiin pohtimaan sitä, onko tässä ulkopolitiikkaa tai onko tässä kysymys Puolustusvoimien johtamisesta, lähdettiin harhatielle. Tässä on kysymys siitä, että jos te katsotte perustuslain 3 §:n 2 momenttia, on kysymys hallitusvallasta ja siinä on sekä presidentti että valtioneuvosto. Presidentillä siis on perustehtävä olla presidentti, edustaa hallitusvaltaa, ja tästä tässä on kysymys. Ei tämä vaadi sitä, että jaetaan nämä eri edellytyksiin, koska se ydinkysymys on kuitenkin se, miten voidaan antaa valtioneuvoston viiden jäsenen ottaa kaikki valtuudet käyttöön yksin esittelemättä niitä kenellekään. Kyllä se on paljon turvallisempaa, että he joutuvat ne jollekin esittelemään ja ne pitää hyväksyä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin huomauttanut ed. Södermanille, että kyllä ymmärrän hänen kantansa, koska hän on koko ajan ollut sitä mieltä, että presidentin valtaoikeuksia ei pidä missään oloissa miltään osin koskaan supistaa, ja tämä hänen puheensa ja kannanottonsa on tässä suhteessa ihan johdonmukainen. Mutta täällä mietinnössä sanotaan hyvin selkeästi, että näissä kohdissa 1 ja 2 tarkoitettu uhka ja tapahtunut uhka, uhkan toteutuminen, pyritään käsittelemään ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä presidentin ja keskeisten ministereitten kanssa. Eikö tämä, ed. Söderman, riitä, että yhdessä käsitellään? Niinhän tehdään nytkin, vaikka on tämä nykyinen valmiuslaki ja myös nykyinen perustuslaki voimassa.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen valmiuslaki, joka on hyväksytty nykyisen perustuslain aikana, lähtee automaattisesti siitä, että tasavallan presidentti antaa sen, mikä on tämä normaali käytäntö. Jos presidentille ei jää Suomessa mitään muita valtuuksia, niin minä pitäisin tärkeänä, että tämä jää. Minusta on hyvin olennaista se, että jos kansakunta menee kriisiin ja on suurta epätietoisuutta, niin myös presidentti astuu riviin ja ottaa vastuunsa eikä hänen kanssaan vaan käydä jossain sivuhuoneessa keskusteluja. Ed. Ukkolan, joka kaikissa laeissa haluaa vähentää kaiken tasavallan presidentin vallan, on tietysti hyvin vaikea ymmärtää tätä.

Jaakko  Laakso  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on tietenkin se, että samat henkilöt, jotka istuvat esimerkiksi eduskunnan puolustusvaliokunnassa nyt ja istuivat puolustusvaliokunnassa vuonna 2000, ovat päätyneet tänään erilaiseen johtopäätökseen asetuksenantovaltuuksista kuin mihin he päätyivät vuonna 2000. (Ed. Kaltiokumpu: He seuraavat aikaansa!) Silloin olisi mielenkiintoista tietenkin saada perusteluja sille kannanmuutokselle. Itse kaipaan niitä perusteluja varsinkin puolustusvaliokunnan sellaisilta jäseniltä, jotka ovat olleet hyväksymässä kaksi toisistaan poikkeavaa ja toistensa kanssa ristiriitaista kannanottoa. Tämä olisi tietenkin vähin, mitä näiltä puolustusvaliokunnan jäseniltä toivoisi. (Ed. Nepponen: Odotahan nyt!)

Puolustusvaliokunta nimittäin käsitteli vuonna 2000 tätä asetuksenantovaltuutta perusteellisesti, ja silloin puolustusvaliokunta yksimielisesti päätyi siihen, että presidentin tehtävänä on antaa asetukset. Valiokunnan johtopäätös on yksiselitteisen selvä. Se toteaa: "Onkin luontevaa, että presidentti päättää sekä valmiuslain että puolustustilalain toimivaltuuksien käyttöönottoa merkitsevien asetusten antamisesta - -."

Puolustusvaliokunta päätyi yksimielisesti tähän johtopäätökseen, joka on siis toisenlainen johtopäätös kuin mihin puolustusvaliokunnan enemmistö päätyi nyt käsittelyssä olevassa mietinnössä. Puolustusvaliokunta päätyi tähän johtopäätökseen siksi, että poikkeusolojen toimivaltuudet valiokunnan mielestä koskevat viime kädessä valtakunnan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamista ja ne sivuavat siten tasavallan presidentille Puolustusvoimien ylipäällikkönä kuuluvia valmiuden kohottamiseen liittyviä sotilaskäskyasioiden toimivaltuuksia.

On tietenkin yksiselitteisen selvää, että tämä hallituksen esitys uudeksi valmiuslaiksi kaventaa olennaisesti presidentin toimivaltaa ulkopolitiikan johtajana ja ylipäällikkönä. Lisäksi tämä toimivallan kavennus tapahtuisi kriisiaikana, jolloin mielestäni kaikkien valtioelinten yhteistoiminta ja yksimielisyys korostuvat tai ainakin niiden pitäisi korostua. Yksimielisyyttä korostava päätöksentekomalli olisi omiaan lisäämään sitä harkintaa ja yksituumaisuutta, jota poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen edellyttää. Tämä oli lähtökohtana vuonna 2000, kun puolustusvaliokunta yksimielisesti päätyi siihen, että asetuksenantovaltuus on säilytettävä tasavallan presidentillä.

Nyt hallituksen valmiuslakiesityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto antaisi poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen, niin sanotun kiireasetuksen, sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen nykyisestä päätöksentekojärjestelmästä poiketen. Nykyisen lain mukaanhan siis tasavallan presidentti antaa nämä asetukset. Tätä käyttöönottoasetuksen antamista edeltäisi toki menettely, jossa valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaisi poikkeustilan käsillä olon, mutta tältäkin osin ehdotusta on arvosteltu epäselväksi ja huonosti yhteensopivaksi perustuslain 93 §:n 1 momentin kanssa.

Puolustusvaliokunta totesi silloin vuonna 2000 mietinnössään: "Asetustoimivalta ehdotetaan delegoitavaksi jatkossakin tasavallan presidentille. Valtioneuvosto on perustuslain voimaan tultua ensisijainen asetustoimivallan käyttäjä. Kun valtioneuvosto toisaalta on poikkeusolojen toimivaltuuksien ensisijainen käyttäjä, on perusteltua, että se ei itse päätä toimivaltuuksien käyttöönotosta."

Tämä oli tietenkin se logiikka, minkä takia puolustusvaliokunta vuonna 2000 päätyi siihen, että on hyvä pitää nämä asiat erillään, ja siksi puolustusvaliokunta päätyi kannattamaan tasavallan presidentin asetuksenantovaltuutta.

Tietenkin se, että eduskunta nyt päätyy, eduskunnan enemmistö hallituksen esityksen mukaisesti päätynee, tämän lakiesityksen hyväksymiseen, osoittaa, että eduskunnan enemmistö todellakin haluaa rajoittaa tasavallan presidentin toimivaltuuksia eikä ole valmis odottamaan esimerkiksi sitä perustuslain muutosesitystä ja sen voimaantuloa, jossa tätä asiaa käsiteltäisiin. Ei siis pidä paikkaansa sellainen väite, etteikö tasavallan presidentin toimivaltuuksia olla valmiita rajoittamaan ja leikkaamaan jo nyt heti. Tämän esityksen hyväksyminen tulee sitä merkitsemään.

Tämän takia myös vasemmistoliitto on päätynyt siihen, että me emme kannata tätä muutosesitystä, ja tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään muutosesitykset, joilla turvattaisiin nykyisen kaltaisen olotilan säilyminen.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Todella, vuodelta 1991 voimassa oleva valmiuslaki tarvitsi muutoksia. Siihenhän tehtiin nykyisen, voimassa olevan perustuslain edellyttämiä muutoksia jo vuonna 2000 ja 2003, koska se oli säädettävä siinä järjestyksessä. Nyt kuitenkin on ollut tarkoituksenmukaisinta uudistaa lakiesitys kokonaisuudessaan. Tämä on ollut varsin moninainen työ, minkä valiokunta on tehnyt, ja vaatinut aika paljon myöskin tarkkaavaisuutta. Arvostamme sitä kiitosta, jonka esitti ed. Söderman, joka tuntee perusteellisesti nämä asiat.

Mutta silloin me teimme sen muutoksen, jota ed. Laakso peräänkuulutti, miksi olemme muuttaneet. Nykyisen, voimassa olevan perustuslain mukaan tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat erilaiset kuin nyt eduskuntaan tuotavassa uudessa, uudistettavassa perustuslaissa, ja sen mukaiset muutokset nyt tehdään tähän. Tässä ole mitään kelkan kääntämistä, vaan on kaksi toisistaan poikkeavaa perustuslakia, ja sen mukaisesti on ajateltu edetä.

Haluaisin vaan muutamia asioita tässä todeta, koska puheenjohtaja Korkeaoja ja myöskin ed. Söderman varsin perusteellisesti ja ed. Laakso myöskin nosti asioita esiin. Erityisesti painotan samaa, että poikkeusolojen toteamisen pitää tapahtua kiinteässä yhteistoiminnassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kanssa ja myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa pitää käyttää tässä apuna, jolloin koko valtioneuvosto on vahvasti mukana toteamassa nämä asiat. Kyllä yhdyn siihen, että poikkeusolojen aikaan tasavallan presidentin näkyvä rooli yhteiskunnassa ja kansalaisten silmissä on varmasti sellainen asia, joka myöskin turvallisuutta lisää. Mutta kysymys on nyt toinen: millä tavalla säännöksiä viedään eteenpäin?

Tämä lakiesitys myöskin korostaa jatkuvasti kiinteää yhteistoimintaa, kun poikkeusolojen lainsäädäntöä laitetaan käytäntöön, joten kyllä siellä nähdään myöskin tasavallan presidentin asema edelleen. Sitten toinen asia on asetuksen-anto, joka nyt näissä asioissa muutetaan niin, että se on valtioneuvostolla, mutta edelleen eduskunnan tarkistusoikeus säilyy, mikä myöskin lisää sitä, että kansanvaltaa myöskin edelleen ylläpidetään.

Poikkeusolot aiheuttivat täällä keskustelua jonkin verran. Kun olemme käyneet keskustelua talouskriiseistä, jotka nyt ovat olleet päivänpolttavia, niin on nähty kuitenkin, että se ei ole sellainen poikkeusolojen aika, että se edellyttäisi joitakin semmoisia valtuuksia, mitä sitten näihin muihin uhkatilanteisiin valmiuslailla voidaan antaa. Siellä kuitenkin tietenkin pankeille säädetään määrättyjä velvollisuuksia, miten hoidetaan asioita, mutta sitten varsinainen puuttuminen näihin ei ole vastaavaa kuin esimerkiksi juuri tämän vakavan tartuntataudin kohdalla, josta esimerkkejä meilläkin on ja joka nyt sitten tähän lakiin lisättiin.

Minusta tässä on varsin selkeä laki mutta edelleenkin aika vaikealukuinen, kun siihen valtava määrä muutoksia jouduttiin tekemään ja nähtiin tarpeelliseksi tehdä erityisesti myöskin perustuslakivaliokunnan selkeän lausunnon pohjalta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Valmiuslaki on todella tärkeä laki ja sellainen tietysti, jota emme toivo koskaan jouduttavan käyttämään. Mutta niin kuin olemme havainneet, maailma elää eri tavalla kuin me haluamme, ja silloin täytyy olla valmiudet poikkeuksellisiinkin päätöksiin. Tämä hallituksen esitys on annettu jo helmikuussa 2008 eli kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten. Sitä on varsin pitkään perusteellisesti käsitelty. Kymmenessä valiokunnassa se taisi olla lausunnolla, ja puolustusvaliokunta on tehnyt mietinnön. Siitä on sinänsä syytä antaa kiitos.

Muistan vuoden 1992, kun maa eli syvässä kriisissä ja eräänä perjantai-iltapäivänä todettiin valtioneuvostossa, että valuutta pakenee maasta ja on tarpeen tehdä todella rajuja toimenpiteitä valtakunnan talouden pelastamiseksi. Silloin nousi keskusteluun, pitääkö ottaa poikkeuslait käyttöön tuossa tilanteessa. Oikeuskansleri Aalto oli paikalla, niin kuin hän niissä palavereissa aina on, ja totesi, että edellytyksiä ei ole. Jos sen ministerit tekevät, niin valtakunnanoikeudessa melko varmasti tavataan. Se päättyi siihen.

Näissä taloudellisissa ongelmissa, joita meillä on ja joiden riski on ehkä tälläkin hetkellä suurempi kuin aseellisen hyökkäyksen tai sen uhan — tai no, kyllä varmaan nämä pandemiat ja vastaavat ovat yhtäläisiä näinä aikoina kuin taloudelliset kriisit — siis taloudellisen kriisin oloissa, valmiuslain käyttöönotto ei yleensä ole mahdollista. Se ei täytä niitä edellytyksiä, jotka tässä lainsäädännössä ilmeisesti nytkin ovat sisällä, vaikka 3 §:n 3 kohdassa talouselämän perusteisiin kohdistuvasta erityisen vakavasta tapahtumasta tai uhasta puhutaan perusteena.

Pääasiassa tämän lainsäädännön käyttöönotto tulee ajankohtaiseksi juuri näissä 3 §:n 1 ja 2 kohdan tilanteissa ja aseellisessa hyökkäyksessä ja sen uhassa. Muissa, esimerkiksi juuri näissä pandemia-, tartuntatauti- ja vastaavissa, tapauksissa ilmeisesti on aikaa valmistautua niin, että tämän tapaisia määräyksiä ei tarvita ainakaan nopeassa aikataulussa. Niin suuri kiire ei ole, koska ne eivät tule ihan sellaisella yllätyksellä kuin ehkä aseellinen hyökkäys voisi jossain tilanteessa tulla. Taas näihin terveyden ja vastaaviin kysymyksiin meillä on lainsäädännössä normaalit menetelmät, ja sitten myös eduskunta on mahdollisesti käsittelemässä normaalilla tavalla päätöksiä ja lakeja, jos tilanne sellainen on.

Tässä omalta osaltani näen, että kyseessä on todellakin tällainen aseellinen hyökkäys tai sen uhka, joissa ensi sijassa tulee tämä tilanne kysymykseen, ja silloin ollaan tekemisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Meillä on maassa ulkopolitiikkaa ainakin nykyisen perustuslain mukaisesti johtamassa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa eli hallitus ja Puolustusvoimien ylipäällikkönä on tasavallan presidentti edelleen ja ilmeisesti jatkossakin. Tältä osin katson, niin kuin ed. Palm on puolustusvaliokunnan mietinnössä ja siihen jätetyssä vastalauseessa katsonut, että tasavallan presidentin sivuuttaminen tässä asetuksenantovai-heessa ei ole perusteltua eikä viisasta.

Myönnän tämän puheenjohtaja Korkeaojan mainitseman kiiretilanteen sinänsä perusteeksi toisenlaiselle ajattelulle, mutta sittenkään en pidä sitä oikeana, riittävänä syynä presidentin ohittamiseen tämän järjestelmän keskeisestä osasta eli asetusten antamisesta. Siis tasavallan presidentillä on väistämättä kansankuntaa rauhoittava, vakauttava vaikutus. Tämän merkitys tällaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa on mielestäni erittäin suuri. Siksi on siltäkin perusteelta hyvä, että presidentti on siinä myös muodollisesti tärkeässä roolissa, kun tällaisessa tilanteessa kansakunta on — tai jos joskus on. Tältä pohjalta näen, että tuo vastalauseen mukainen presidentin säilyttäminen tärkeässä asemassa on paikallaan.

Toinen kysymys on se, mikä tulee ensi viikolla sitten enemmän keskusteluun, eli minkälaisen tasavallan presidentin Suomen kansa ja eduskunta haluaa meillä olevan, sellaisen, joka on vain nauhojen leikkaaja, kunniamerkkien jakaja ja juhlien järjestäjä, vai sellaisen, että kansa valitsee itselleen myös tietyt poliittiset, todelliset valtaoikeudet omaavan valtionpäämiehen tai valtion pään, niin kuin sanotaan tuolla perustuslakikomitean työn yhteydessä.

Oma näkemykseni ja myös edustamani eduskuntaryhmän näkemys on, että kun tasavallan presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, valtavan suurella äänestysaktiivisuudella, niin hänellä on paikallaan olla myös todellista poliittista valtaa. Jos sitten riisutaan tällaisessa asiassa kuin nyt on käsittelyssä ja muissa asioissa presidentiltä suunnilleen kaikki todellinen valta pois, niin ei ole mitään järkeä eikä mieltä kalliilla menetelmällä kansaa vaivata presidentin valitsemisessa.

Tästä on myös kysymys, ja siksi, arvoisa puhemies, totean, että vastalauseitten mukainen päätös on hyvin perusteltu tässä tilanteessa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En puutu tähän presidentin valtaoikeuteen sen enempää. Sehän tulee keskusteluun ensi viikolla. Sanon vaan sen, että varmasti teidän kaikkien arvostama presidentti Kekkonen sanoi hyvin painokkaasti, että jos presidentti ja eduskunta joutuvat napit vastakkain, niin eduskunta voittaa, ja sen olisin toivonut myös nykyisen presidentin hyväksyvän. (Ed. Söderman: Ei Kekkonen sillä mitään tarkoittanut!)

Jos mennään sitten tähän puolustusvaliokunnan mietintöön, tämä on erinomainen mietintö, ja erinomaisen hyvin on otettu huomioon kaikki ne tärkeät asiat, mistä esimerkiksi perustuslakivaliokunta huomautti. En puutu niihin sen enempää, sanon vaan tästä presidentin asetuksenantovaltuudesta ja valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta, että minun mielestäni siinä tulee ongelma, jos ne jaetaan, niin että ensimmäinen ja toinen, siis tämä sotilaallinen hyökkäys ja sotilaallisen hyökkäyksen uhka, jäisivät presidentille ja kaikki muut sitten jäisivät valtioneuvostolle. Voihan olla, että nämä limittyvät ja lomittuvat niin, että ei tiedetä, kenelle se sitten oikeastaan kuuluu. Elikkä minun mielestäni tämä on ihan järkevä ratkaisu siinä mielessä, että se on yksissä käsissä, valtioneuvoston käsissä, mutta tasavallan presidentti on siinä mukana tekemässä päätöksiä, neuvottelemassa ja antamassa ohjeita ja kantoja siitä, miten tehdään, julistetaanko vai eikö julisteta, annetaanko asetus vai eikö anneta asetusta.

Se, mikä minun mielestäni tässä ainakin on hyvin oleellinen asia, on tämä viestintäteknologia kriisitilanteissa, koska tieto- ja viestintäjärjestelmien merkitys on äärimmäisen suuri koko suomalaisen yhteiskunnan jokapäiväiselle toiminnalle, saati sitten kriisitilanteissa. Jos tulee vakava hyökkäys tai sen uhka tai laite- ja ohjelmointivirhe, niin tietojärjestelmien ylläpidon täydellinen lopettaminen tai jopa puhdas onnettomuus voivat pahimmillaan aiheuttaa poikkeusolojen syntymisen. Tämän viestintävaliokunnan kannanoton on puolustusvaliokunta ottanut erinomaisen hyvin huomioon.

Hyvät kansanedustajat, lähes kaikki nykyisen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat sidoksissa tieto- ja viestintäinfrastruktuurin häiriöttömään toimintaan. Erityisesti tilanteissa, joissa ongelmat kohdistuvat nimenomaan viesti- ja tietojärjestelmien toimintaan, valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotto saattaa kestää ajallisesti liian pitkään. Varautumisen vakavia häiriötiloja varten tulee siis tapahtua etukäteen jo normaalioloissa, ja sen tulee perustua normaali-olojen lainsäädäntöön. Puolustusvaliokunta pitääkin tärkeänä, onneksi, että liikenne- ja viestintäministeriön toimialalla normaaliolojen lainsäädäntöä viesti- ja tietojärjestelmien toimivuuden varmistamiseksi kehitetään edelleen.

Valiokunta sanoo myös, että poikkeusoloihin valmistumisessa on kiinnitettävä vakavaa huomiota siihen, että Suomella on tarvittaessa hallinnassaan ja käytettävissään viestintäinfrastruktuurin toimivuuden kannalta elintärkeät yhteydet ja laitteet ja että poikkeustilanteita koskevassa viestinnässä voidaan käyttää kaikkia sähköisen viestinnän muotoja.

Tulen ehkä arkaan asiaan, mutta minä vaan kysyn ja ihmettelen sitä, onko tämä otettu Suomessa riittävän vakavasti huomioon. Miksi me olemme sallineet sen, että näitten tärkeitten viestintämastojen, viestintäjärjestelmien ympäriltä, sotilaallisten viestintäjärjestelmien ympäriltä, on myyty ulkomaalaisille maata? Eikö se ole turvallisuusuhka? Entäs jos tulee todella paha kriisipaikka? Yhtäkkiä pystytäänkin näitten maanomistajien toimesta tai joittenkin bulvaanien toimesta katkaisemaan yhteydet. Minä olisin todella toivonut, että jossakin vaiheessa tämä asia otettaisiin perusteellisen selvityksen kohteeksi. Meille on hyvin usein sanottu, kun näistä ulkomaalaisten elikkä venäläisten maakaupoista on Suomessa puhuttu, että venäläisillä on oikeus ostaa maata. No, totta kai on oikeus ostaa maata, mutta onko se pakko myydä näitten elintärkeitten viestintäjärjestelmien ympäriltä, sitä voi kysyä.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Lakiesityshän annettiin vuonna 2008, elikkä tämä on ollut noin pari vuotta valiokuntakäsittelyssä. On siis tavattoman isosta urakasta kysymys. Valiokunnat, myöskin lausuntovaliokunnat, ovat perehtyneet asiaan sillä vakavuudella, mitä asia edellyttää. Minä henkilökohtaisesti ja ryhmäni puolesta ja varmasti koko opposition puolesta haluan kiittää puheenjohtaja, ed. Korkeaojaa puolustusvaliokunnassa asian käsittelyn sujuvuudesta. Me kävimme tavattoman hyvän, perusteellisen keskustelun, ja myöskin oppositio sai kyllä avoimesti mielipiteensä ja näkemyksensä esittää, niin kuin parlamentarismissa pitääkin.

Valiokuntahan oli mietinnössään muutoin yksimielinen paitsi 6, 7 ja 8 §:ien osalta, jotka koskevat nimenomaan tätä käyttöönottoasetusta. Oppositio oli sitä mieltä, että käyttöönottoasetusta ei antaisi valtioneuvosto vaan nykyinen käytäntö tältä osin jatkuisi ja asetuksen antaisi tasavallan presidentti.

Perustuslain 3 §:n 2 momentin mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Tämän lain nojalla aikaisemmat valmiuslait on aina otettu käyttöön tasavallan presidentin asetuksella. Voimassa olevan valmiuslain säännökset muutettiin vuonna 1999 hallituksen esityksellä, jolla muutettiin valmiuslakia vastaamaan perusoikeusuudistusta ja uutta perustuslakia vuonna 2000. Tuolloin puolustusvaliokunnassa katsottiin yksimielisesti puolustusvaliokunnan mietinnössä 1/2000, että asetuksen-antovalta on perusteltua pitää presidentillä, sillä valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttäjänä on valtioneuvosto. Valiokunnan mukaan poikkeusolojen toimivaltuudet koskevat viime kädessä valtakunnan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamista. Ne sivuavat siten tasavallan presidentille puolustusvoimien ylipäällikkönä kuuluvia valmiuden kohottamiseen liittyviä sotilaskäskyasioiden toimivaltuuksia. Myöskään perustuslakivaliokunnalla ei lausunnossaan ollut asiaan huomauttamista silloin vuonna 2000, perustuslakivaliokunnan lausunnossa 1/2000.

Lain menettelysäännökset, joissa kyseisen asetuksen antaa tasavallan presidentti, ovat siten nykyisen perustuslain mukaiset. Hallituksen esityksessä kuvataan laajasti kansainvälistä kehitystä sekä vastaavia tilanteita Suomen kaltaisten ulkomaiden lainsäädännössä. Kuvauksen mukaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vastaavan päätöksen ottaa valtuudet käyttöön tekee muodollisesti kuningas hallituksen vastatessa asiallisesta päätöksestä. Ranskassa päätöksen tekee luonnollisesti valtiosääntöoikeudelliselta asemaltaan vahva presidentti. Näin tapahtuu myös Saksan perustuslain mukaan, jossa liittovaltion presidentti on se valtioelin, joka saattaa päätöksen voimaan, vaikka presidentin valtiosääntöoikeudellinen asema on Saksassa heikompi kuin Suomessa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto antaa poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen, niin sanotun kiireasetuksen, sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen. Poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen edellyttää kuitenkin meidän mielestämme perusteellista harkintaa ja kattavaa yhteisymmärrystä.

Suomessa ei ole mitään asiallista syytä kansan valitseman presidentin jättämiseen sivuun silloin, kun kansakuntaa kohtaa vakava kriisi ja kansalaisten perusoikeuksia voidaan rajoittaa voimakkaasti. Presidentin mukanaolo valmiuslain tarkoittamien poikkeusolojen toteuttamisessa tarkoittaa sitä, että kaikki kolme keskeistä valtioelintä osallistuvat poikkeusolojen toteamiseen ja niiden aiheuttamien kielteisten vaikutusten torjumiseen. (Ed. Ukkola: Kuka se kolmas on?)

Lakiehdotuksen sisältämä muotoilu päätöksentekomenettelystä, jossa valtioneuvosto toimii yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, on ristiriidassa perustuslain 93 §:n sen muotoilun kanssa, jonka mukaan tasavallan presidentti toimii yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Se ei myöskään vastaa vaatimuksia kahden valtioelimen välisestä päätöksentekomenettelystä. Edellä mainittu menettely saattaisi lisäksi tarpeettomasti hidastaa käyttöönottoasetuksen hyväksymistä, niin kuin täällä ed. Söderman totesi. Kysymys on mielestäni enemmänkin siitä, että hallituspuolueet kaikin mahdollisin tavoin, keinoin pyrkivät heikentämään tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Tästä perimmältään on kysymys.

Me tulemme ehdottamaan, että hyväksytään säännös, jossa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa toteaa vallitsevat poikkeusolot ja antaa tämän jälkeen käyttöönottoasetuksen. Tämä säännös vastaa voimassa olevaa perustuslakia ja vastaa useimmissa Euroopan maissa noudatettavaa käytäntöä. Samaa menettelyä tulee luonnollisesti käyttää myös toimivaltuuksien aloittamisessa kiireellisissä tapauksissa tai niiden jatkamisessa. Tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään tältä osin tarvittavat pykälämuutokset. Tämän vastalauseen ovat allekirjoittaneet lisäkseni edustajat Reijo Kallio, Saara Karhu, Eero Heinäluoma ja Sari Palm.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Itse koen asian niin, että jos valtakunta on tilanteessa, että joudutaan ottamaan käyttöön valmiuslait, ja ollaan niin vakavissa poikkeusoloissa kuin tässäkin esityksessä on määritelty, niin tavallaan tämmöinen valtaoikeuskysymys ei kyllä avaudu niin dramaattisella tavalla kuin edellinen puhuja ed. Laitinen täällä tämän halusi nähdä. Minä olen aika vakuuttunut, että de facto tämä yhteistoiminta tulee niissä oloissa vuorenvarmasti toteutumaan vielä niin, että mukana on kolmantena lenkkinä tietysti eduskunta. (Ed. Söderman: Miksi sitä pitää vaatia?) Se on minusta hyvin olennainen kysymys. Tätä keskustelua meidän kannattaa jatkaa myös ensi keskiviikkona, kun meillä on Taxellin työryhmäpohja, (Ed. Söderman: Eihän tämä kuulu siihen ollenkaan!) ja sitten meillä on vastikään ministeri Häkämies asettanut sotilaskäskyasioita pohtivan työryhmän, jonka kannattaa varmaan tätä kysymystä sitten myöskin pohtia.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa kaksi asiaa, vain kaksi asiaa, täältä esiin. Ensin on tämä talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnat olennaisesti vaarantuvat. Täällähän jo ed. Kankaanniemi viittasi tähän 1990-luvun alun talouskriisiin, jolloin selkeästi todettiin, että se ei ollut sellainen. Tänä päivänä me voimme sitten kysyä, onko tässä globaalissa ta-loudessa tullut nyt uudenlaisia taloudellisia kriisi- ja uhkatekijöitä, joiden takia tätä kysymystä pitäisi vielä arvioida vähän uudelta pohjalta. Onko sellaisia arvaamattomuustekijöitä joko (Ed. Vuolanne: Tulivuorenpurkaus!) — Hyvä näin. — luonnonkatastrofien kautta, jotka vaikuttavat nopeastikin hyvinkin dramaattisesti talouselämän perusteisiin, tai niin, että joku tämmöinen Kreikan tyyppinen esimerkki eskaloituukin nopeammin kuin kuviteltiin ja siinä tapahtuu sitten koko valuuttajärjestelmälle hyvin dramaattinen muutos, johon joudutaan reagoimaan ikään kuin kriisilain tyypillisellä tavalla hyvin nopeasti ja hyvin dramaattisin poliittisin toimin?

Perustuslakivaliokuntahan kiinnitti tähän huomiota, että vakavakaan taloudellinen laskukausi tai työtaistelutoimi ei sitten ole perusteena valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönotolle. Mutta tässä haluaisin oikeastaan heittää perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle myös kysymyksen: näittekö te siinä keskustelussa mitään sellaista taloudellista kriisiä, joka voisi eskaloitua nopeasti ja joka johtaisi sellaisiin tilanteisiin, joissa poikkeusolojen määritelmää jouduttaisiin vakavasti pohtimaan?

Sitten talouselämään liittyy tämä toinen näkökulmani eli tieto- ja verkkoturvallisuuteen kohdistuvat uhat, jotka ovat erittäin vakavia, todel- lisia uhkia tänä päivänä. Ajatellaan vaan kolme vuotta, itse asiassa tasan tarkkaan kolme vuotta, sitten toukokuussa Virossa tapahtunutta cyber attackia, joka johti siellä erittäin laajamittaiseen pankkijärjestelmän kaatumiseen ja olisi pahimmillaan ollut uhkaamassa koko itsenäisen Viron talouden perusteita. Siitähän seurasi sitten tavallaan tämän pankkijärjestelmän hyvin massiivinen, globaalissa yhteistyössä tehty suojaamisjärjestelmän rakentaminen ja oikeastaan tämän kysymyksen ymmärtäminen ja tiedostaminen oikeastaan kaikkialla maailmassa.

Tämä on vakava kysymys, ja tähän täytyy pystyä meidänkin vastaamaan, ja niin kuin sanottu, on myöskin terrorismi-iskujen kannalta otettava huomioon, että tällaiset tietoverkkojen kaatamiseen tai niiden manipulointiin liittyvät uhkat ovat todellisia ja niitä tehdään kaiken aikaa. Sen takia on olennaista, että tämä korvaus tähän pykälään tulee sitten näin, että yhteiskunnalle elintärkeiden toimintojen turvaaminen korvataan tällä täsmällisellä ilmaisulla "sähköisiin tieto- ja viestintäjärjestelmiin kohdistuvien tietoturvauhkien torjuminen" juuri sen takia, että se heijastuu geneerisellä, läpileikkaavalla tavalla kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Tästä on mielestäni tässä kysymys. Sillä on merkittävyyttä yleisen järjestyksen, turvallisuuden ylläpitämisen kannalta. Sillä on ennen muuta suurta merkitystä Puolustusvoimien ja muiden turvallisuusviranomaisten teknisen häiriöttömyyden toiminnan kannal-ta. Sillä on merkitystä mahdollisten lisätaajuuksien käytettävyyden kannalta kriisitilanteessa. Sen takia se kysymys, mitä täällä jo vähän availtiinkin ed. Ukkolan puheenvuorossa, on mielestäni hyvin keskeinen myöskin: kenen hallussa ovat tietoverkot? Siksi tämä viranomaisverkon rakentaminen meillä tällä hetkellä on nähtävä myöskin osana tätä kriiseihin valmistautumisen strategiaa ja politiikkaa, ja sitä täytyy viedä eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi toivon, että puolustusvaliokunnan puheenjohtaja voisi hieman tätä tietoverkkokysymystä vielä kommentoida. Miten te näitte valiokunnassa tämän uhkan realisoitumisen ja kysymyksen siitä, onko meillä tiedostettu riittävän vakavalla tavalla näiden tietoverkkohyökkäysten dramaattiset vaikutukset, mitä ne pahimmillaan saattavat merkitä?

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On myönteistä se, että meillä on nyt tällä hetkellä valmiuslaki täällä eduskunnassa käsittelyssä viimeistelyä vailla, ja historiahan on tällä se, että perustuslakivaliokunta aikoinaan katsoi, että valmiuslaki on kirjoitettava uudestaan siitä syystä, että kun perustuslaki astui voimaan, niin se ei täyttänyt perustuslain asettamia vaatimuksia, ja tämä suuri työ nyt on tehty.

Tämän käsittely ei ollut kuitenkaan aivan ongelmatonta. Perustuslakivaliokunnassahan jouduttiin arvioimaan, mitä tälle pitäisi tehdä, koska hallituksen esityksen 3 §:n mukaisesti, kun puhutaan näistä poikkeusoloista, joihin valmistaudutaan, 1 kohdassa on aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys, 2 kohdassa on tällaisen hyökkäyksen uhka, 3 kohdassa on väestön toimeentulon tai maan talouselämän perusteisiin liittyvä vakava tapahtuma ja 4 kohdassa on vaarallinen tartuntatauti.

Kun luetaan nyt voimassa olevan perustuslain 38 §:ää, niin siellä puhutaan vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavasta poikkeusolosta, ja täytyy sanoa, että nuo 3 ja 4 kohdat eivät menneet tämän käsitteen puitteisiin enää ja jouduttiin käymään eräässä vaiheessa keskustelua siitä, jaettaisiinko koko laki kahteen osaan, ja todettiin, että se ei ole sinänsä tarkoituksenmukaista. Lopputulokseksi muodostui se, että päätettiin, että kirjoitetaan mieluummin perustuslaki uusiksi sillä tavalla, että voidaan tarkoituksenmukaisesti toimia.

Nyt eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä perustuslain 38 §:n muuttamiseksi todetaan, että valtioneuvoston asetuksella, muuten, valmiustila voidaan ottaa käyttöön silloin, jos Suomeen kohdistuu aseellinen hyökkäys, samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana, eli nyt käsite on laajempi, ja voi sanoa, että nyt tämä valmiuslaki sisältyy näihin puitteisiin kokonaisuutena laajasti katsottuna. Kuitenkin täytyy sanoa, että olennaista on se, että sitten, kun lakia tulkitaan, sille on hyväksyttävät ja painavat yhteiskunnan tarpeen vaatimat syyt. Siitä syystä on tärkeätä, että tällainen laki kaiken kaikkiaan tässä laajuudessa säädetään. Mutta olennaista on se, että aina, kun joudutaan tulkitsemaan lain soveltamista, sitä tulkitaan mahdollisimman supistavasti.

Ed. Laukkanen täällä kysyi, mitä ovat sitten nämä muut olosuhteet. Muun muassa vakava taloudellinen laskukausi ei ole perustuslakivaliokunnan mielestä tällainen eikä myöskään työtaistelutoimenpide. Työtaistelutoimenpide on selvä. Mitä tulee vakavaan taloudelliseen laskukauteen, niin tietysti, jos tilanne on ennakoitava, siihen pitää kyetä valmistautumaan, ja se ei ole peruste tietysti. Jos meillä on valtiolla kassakriisi, siten että valtio ei saisi esimerkiksi lainaa lainkaan, ei kykenisi suorittamaan maksujaan, eli oltaisiin maksukyvyttömyystilanteessa, silloin ollaan varmasti aika lähellä sitä tilannetta jo, jolloin jouduttaisiin miettimään, voidaanko valmiuslakia soveltaa. Olisin itse siinä tilanteessa kallistumassa sille kannalle, että jotta tilanne voidaan turvata, välttämättömät toiminnot, niin erityistoimenpiteisiin pitää olla mahdollisuus.

No sitten, kun tätä lakia säädetään, mielenkiintoista on se, että sehän joudutaan siitä syystä, että tosiaankin nuo 3 §:n 3 ja 4 kohta eivät mahtuneet perustuslain puitteisiin, säätämään perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Kuitenkin perustuslakivaliokunta joutui arvioimaan sen lisäksi myöskin sen, että on tiettyjä perusoikeuksia, joitten osalta täytyy tehdä muutoksia lakiin, jotta perusoikeudet Suomessa tulevat asianmukaisesti noudatetuiksi, ja esimerkiksi yksi tällainen oli puuttuminen ilmaisunvapauteen. Hallituksen esityksessä oli velvollisuus teleyrityksille katkaista määräajaksi viestiyhteydet, ja ne perusteet, millä perusteilla se saatettiin tehdä, olivat perustuslakivaliokunnan katsannossa liian yleisiä, ja todettiin, että niitä on täsmennettävä selkeästi, ja näin puolustusvaliokunta on tehnytkin. Tietoliikenteen turvaamiseksi sitten voidaan tehdä tietyillä edellytyksillä niin, että ne voidaan sitten katkaista, jos se on täysin välttämätöntä, ja tällaiset perusoikeudet, niitten toimivuus, on tällä tavalla kyetty sitten hoitamaan. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että puolustusvaliokunnan käsittelyn jälkeen mielestäni hallituksen esitys on saanut asianmukaisen, hyvän ja perusoikeudet täyttävän muodon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yksi asia, joka koskee sitten tätä voimaantuloasetuksen antamista. Nythän tosiaankin tässä hallituksen esityksessä perustuslain muuttamisesta, joka on täällä eduskunnassa käsittelyssä, todetaan nimenomaisesti expressis verbis, että valtioneuvoston asetuksella otetaan nuo tilapäiset valtuudet käyttöön. Tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa jouduttiin arvioimaan, ja nykyisin voimassa olevassa laissahan tämä voimaan saattaminen tapahtuu presidentin asetuksella. Kuitenkin täytyy sanoa, että kehitys on mennyt siihen suuntaan, että tällaiset toimenpiteet annetaan pääsääntöisesti valtioneuvoston asetuksella eikä enää presidentin asetuksella. Ja tietysti olennaista tässä on se, että asia tulee myöskin eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta ei hyväksy tuota asetusta, niin silloin nuo valtuudet eivät astu voimaan.

Kuitenkin on todettava se, että jos otetaan tuon 3 §:n kokonaisuus, siellä on sodan uhka, mutta suurimmalta osalta nuo olosuhteet ovat muuta kuin ulkopolitiikkaa. Käytännön toimenpiteet ovat nimenomaan muuta kuin ulkopolitiikkaa, ne eivät ole ulkopoliittisia toimenpiteitä, ja kun otetaan tämä kokonaisuus huomioon, niin sekä asiantuntijat aikanaan lainsäädäntöä valmistellessaan että myöskin asiantuntijat perustuslakivaliokunnassa olivat hyvin yksimielisiä siitä, että valtioneuvoston asetus on tässä suhteessa oikea päätöksentekotapa.

Myöskin voidaan todeta se, että tässä on myöskin tiettyä rinnasteisuutta hallituksen esityksen antamiseen, ja tässä on vielä se, että jos on ulkopoliittisia ulottuvuuksia, niin käyttöönotossahan lähdetään siitä, että valtioneuvosto ensin neuvottelee presidentin kanssa ja sen jälkeen, kun neuvonpito on käyty, valtioneuvosto antaa asetuksen. Eli presidentti on tässä prosessissa mukana, ja on täysin välttämätöntä, että presidentti on siinä, jotta tämä keskustelu voidaan käydä ja jotta tavallaan voidaan arvioida, täyttyvätkö nuo edellytykset.

Mutta haluan korostaa sitä, kuten ulkopoliittisessa päätöksenteossakin on pidetty tärkeänä, että kaksipäinen päätöksenteko ei ole kriisitilanteessa koskaan hyvä vaan lähtökohdan pitää olla se, että jos meillä on kriisi, niin on yksi toimi-elin, joka voi tehdä päätöksen, ja se tekee sen nopeasti ja tehokkaasti ja myöskin kantaa näistä päätöksistä vastuun.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa ovat meneillään energiaviikot, ja minä ajattelin, että keskityn tässä puheenvuorossani energia-asioihin. Niihin kiinnitti aivan erityistä huomiota maa- ja metsätalousvaliokunta antamassaan lausunnossa. Siellä lausunnon sivulla 5 kiinnitettiin huomiota huoltovarmuuteen ja varmuusvarastointiin ja vielä myöskin pohdiskeltiin sitä, mitä sitten varastoon pitäisi laittaa. Muistan maanpuolustuskurssilta, kuinka keskitisleet olivat hyvin keskeinen instituutio. Ne saivat oman tuntinsa siinä ohjelmassa, ja kerrottiin silloin, että ne ovat neljä viisi kuukautta, nuo keskitislevarastot, niiden tilavuudet, ja nyt tässä ne ovat niin, että viideksi kuukaudeksi pitää olla niitä varastoja valmiudessa.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan sattumalta kiinnitin huomiota siihen, mihinkä on keskitytty siis 41, 42 ja 45 §:ssä ja mikä on tavallaan jäänyt vähän ikään kuin jälkeen kehityksestä. Tässä nimenomaan nämä energiaviikot ovat paljastaneet tämän jujun. Nimittäin 41 §:ssä puhutaan lämmityspolttoöljyn säännöstelystä. Hyvä, sitä voi säännöstellä, kun on, mitä säännöstellä. Se on aika perustavaa laatua oleva oivallus. Sitten puhutaan maakaasun käytön rajoittamisesta. Sekin on aika helppo juttu, kun ilmeisesti siinä suunnassa, mistä tänne hyökättäisiin, on myöskin tämä tämmöinen hana, jonka voi sulkea niin, että tämä rajoittaminen on tapahtunut jo ystävien taholta niin, ettei tässä oikeastaan tarvitse itse paljon pohdiskella näitä asioita. Tämähän on aika kiusallinen tilanne. Sitten vielä puhutaan tässä 45 §:ssä puun ja turpeen saannin turvaamisesta. Siinä sanotaan selvästi, että näillä ely-keskuksilla on oikeus mennä sanomaan, että myö otetaan nyt kansakunnan ja Puolustusvoimien käyttöön tätä energiaa, joka tuli tässä kuvatuksi.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä asia on kuitenkin vähän toisella viisiin. Elikkä toisin sanoen, mitä täällä superenerginen ministeri Pekkarinen on meille opettanut jo muutaman vuoden ajan, se on jäänyt täällä kokonaan kertomatta. Ja samassa meidän tulee palauttaa maailmanhistoria mieleen ensimmäisestä maailmansodasta tähän aikaan saakka. 1920-luvun alussa saksalaiset tutkijat Fischer ja Tropsch saivat kehitettyä biodieselkaasutustekniikan, ja sitä Fischer—Tropsch-menetelmää on sittemmin kehitetty eteenpäin. Siinä voidaan käyttää erilaisia biomateriaaleja pohjamateriaalina. Näin voidaan valmistaa bensaa, kerosiinia, dieseliä, hyvin erilaisia tisleitä.

Mitä sitten meillä täällä kotimaassa on tapahtunut näillä tiimoilla? Kiitos ministeri Pekkarisen ja valtion keräämien verorahojen käytön meillä on kehitetty metsäteollisuusyhtiöitten toimesta tähän Fischer—Tropsch-tekniikkaan perustuvat niin sanotun toisen sukupolven, voisiko sanoa, metsädieseltuotannot. Varkaudessa on koeyksikkö, joka kuulemma tuottaa juuri sitä, mitä pitäisi tuottaakin. Siis toisin sanoen meillä pystytään tekemään metsäenergiasta nestemäistä polttoainetta, ja tämähän tietysti muuttaa tämän asian aivan perustavaa laatua olevasti toisella tavalla. Onko tätä käytetty hyväksi?

Natsi-Saksa käytti tätä Fischer—Tropsch-menetelmää bensan valmistamiseen ja teki siitä aivan erikoisesti lentokonebensaa. Kun oli apartheidpolitiikka Etelä-Afrikan tasavallassa, niin silloin he siellä matkivat natsi-Saksan toimenpiteitä näissä asioissa. Nyt olemme Suomessa kehittäneet tekniikat ja menetelmät, jotka ovat siellä Savonmaassa muun muassa. Siis toisin sanoen minun mielestäni tämmöisen valmiuslainsäädännön pitäisi ottaa tietysti ne kehitystrendit huomioon, mitkä ovat olleet itse tuotannollisessa toiminnassa, jotka antavat uuden kotimaisen mahdollisuuden.

Sitten vielä jos ajatellaan, mistä sitten tämmöisessä piiritystilanteessa on ensimmäisenä pula, niin se on valkuaisesta. Sehän on se kriittinen materiaali. Se on kallista kun mikäkin, ja nyt me tiedämme sen, että soijaa ei varmaan tähän saarivaltioon tuoda mistään. Se on aivan varma asia. Se voi nyt jo loppua minä päivänä tahansa. Elikkä toisin sanoen me tarvitsemme ohraetanoli- ja rypsidieseltuotantoa Suomeen. Siitä olemme kai jo olleet yksimielisiä, että näin tulee tapahtumaan. Siinä olennainen tuotefraktio on nimenomaan valkuainen, mutta siinä saadaan se polttoaine samalla.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä valmiuslaki on ihan varmasti muuten loistava, mutta se on näiltä osin hyvin puutteellinen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Koko tämä valmiuslain uudistus on ollut hyvinkin tarpeellinen, ja minullakin on viran puolesta ollut mahdollisuus tähän hyvin paljon perehtyä ja lähinnä näiden tehtävien osalta, joita viranomaisille erityisesti tämän valmiuslain osalta määrätään. Tässä puolustusvaliokunta on tehnyt valtavan kovan työn, ja tämä on ollut monessa mielessä hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen asia.

Täällä on puhuttu toimivaltuuksista ja oltu lähinnä huolestuneita ymmärtääkseni siitä, että kun viranomaiset saavat poikkeusoloissa toimivaltuuksia, onko niitä riittävästi harkittu ja mikä on tasavallan presidentin osuus näissä valtuuksissa tai poikkeusolojen toteamisessa. Nyt on huomattava, että viranomaisillahan on toimivaltuudet koko ajan ja kaikissa tilanteissa käytetään normaaleja toimivaltuuksia niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Jos sitten tulee tämmöinen tilanne, jota tässä valmiuslaissa ja täällä puheenvuoroissa on sivuttu, aseellinen hyökkäys, joka kohdistuu Suomeen, tai muu tämmöinen erittäin vakava kriisi, niin on kuitenkin huomattava, kun toimivaltuuksista puhutaan, että nyt säädettävä laki määrittelee tämän 6 §:ssä "Asetus toimivaltuuksien soveltamisen aloittamisesta" seuraavasti: "Jos valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää II osan säännösten soveltamisen aloittami-sesta. Tällainen asetus voidaan antaa määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Sitten 2 momentti toteaa, että käyttöönottoasetuksessa on mainittava, miltä osin nämä toimivaltuudet tulevat voimaan, sekä mainittava, jos ne eivät koske koko valtakuntaa.

Edelleen 3 momentti sanoo: "Käyttöönottoasetus on välittömästi saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta päättää, saako asetus jäädä voimaan vai onko se kumottava osittain tai kokonaan ja onko se voimassa säädetyn vai lyhyemmän ajan. Jollei käyttöönottoasetusta ole viikon kuluessa sen antamisesta toimitettu eduskunnalle, asetus raukeaa."

Nämä säännökset ovat tiukat olleet aiemminkin, ja kyllä tässä on selvästi määritelty, millä tavalla tämä päätösjärjestelmä toimii ja miten toteutetaan eduskunnan ja demokratian ja myöskin presidentin mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon.

Sitten, jos on kiireellinen tilanne, tämä toiminta menisi niin, että valtioneuvosto voi asetuksella säätää. Mutta sielläkin on edellytys, että "jos säädettyä menettelyä ei ole mahdollista noudattaa", siis äsken todettua, "vaarantamatta merkittävästi lain tarkoituksen saavuttamista", silloin voidaan toimita kiireellisesti, ja näinhän tietysti yhteiskunnassa täytyy ollakin. Mikä semmoinen järjestelmä on, jossa koko valmiuslainsäädännön tavoitteet kansakunnan elinoloista tai turvallisuudesta vaarantuisivat ja ei voitaisi toimia nopeasti? Ja tässäkin tilanteessa voidaan valtuudet antaa enintään kolmeksi kuukaudeksi ja ne on saatettava välittömästi eduskunnan käsiteltäväksi, ja jollei asia viikon kuluessa antamisesta ole täällä eduskunnassa, se raukeaa.

Toisaalta havaitsen, että valiokunta on tähän lisännyt jälkitarkastuksen, joka on ihan uusi kontrollipykälä. Itse en näe, että tässä valmiuslaissa on sellaisia ongelmia, mitä täällä on tuotu esille, ottaen huomioon vielä sen, että presidentin toimivaltuuksia joudumme käsittelemään täällä uuden esityksen pohjalta ja tämän lain tietysti täytyy olla suhteessa siihen uuteen lainsäädäntöön.

Mitä sitten erityisesti ainakin itse näen tärkeäksi nostaa täältä esille, on se, että kun me tiedämme, että kriisitilanteessa erityisen tärkeää on kansakunnan huoltovarmuus, niin meidän pitäisi muistaa se, että meillä on omavaraista elintarviketuotantoa, että sitä on tasaisesti koko valtakunnassa, ja toisaalta meillä on sellaiset kuljetusjärjestelmät, että näitä elintarvikkeita saadaan eri puolille maata.

Täällä ed. Pulliainen toi aivan oikein esille liikennepolttoaineiden osuuden ja siinäkin jopa omavaraisuuden ja tämän tekniikan kehittymisen. Se on myöskin hyvin tärkeää, koska liikennepolttoaineiden säännöstelyhän on yksi osa valmiuslain toteuttamista, toimeenpanemista, ja siinähän on poliisilla ja muilla viranomaisilla nimenomaan se rooli, että polttoainetta ja erityisesti liikennepolttoainetta riittää yhteiskunnan keskeisiin, elintärkeisiin kuljetuksiin.

Toinen asia, joka minulle tässä nousi mieleen, on valmiuslain hyväksymisen jälkeen koko yhteiskunnassa tarpeellinen käytännön toiminnan harjoittelu ja siihen perehtyminen, ja siihen löytyy pohjaa sen vuoksi, että meillä on lopetettu lääninhallitukset, joissa oli valmiuslain toteuttamista. Meillä on uudet aluehallintovirastot. Meillä on poliisilaitoksia vähennetty 90:stä 24:ään. Tietoliikennejärjestelmät ovat valtavasti muuttuneet ja kehittyneet. Myöskin kuntarakenne on täydellisesti muuttunut tai muuttumassa. Tässä mielessä täytyy toivoa, että hallitus ryhtyy myöskin sellaisiin toimenpiteisiin, kun tämä uusi valmiuslaki on hyväksytty, että kansalaiset ja eri viranomaiset pystyvät harjoittelemaan näitä tehtäviä. Näitä harjoituksiahan on ainakin aina vuosittain eri alueilla järjestetty.

Jacob Söderman /sd:

Ärade talman! Jag ber att tacka för talturen.

Minä ymmärrän nyt, että minä puhun lähinnä eduskunnan pöytäkirjoihin, mutta nyt on mahdotonta vakuuttaa näitä hallituspuolueiden edustajia, joilla nyt on ainoa tarkoitus tasavallan presidentin vallan pienentäminen hintaan mihin hyvänsä. Mutta kun minä olen melko varma, että historia vapauttaa minut eikä teitä, niin nyt puhun kuitenkin pöytäkirjaan.

Täällä on nyt esitetty hirveän paljon eri väitteitä. Ensin sanoisin niin, että tämä esitys on hyvä. Puolustusvaliokunta ja myös perustuslakivaliokunta ed. Sasin johdolla ovat tehneet erinomaista työtä. Tähän nyt vaan jää yksi semmoinen virhe, joka on suurempi kuin kauneuspilkku, eli tässä nyt poistetaan se normaali menettely, joka on hyväksytty jo kerran tämän perustuslain aikana, että tasavallan presidentti antaa sen asetuksen.

Nyt ed. Sasi väitti, että kriisin aikana ei voi olla kahta päättäjää. Minä olisin nyt huomauttanut, että meillä hallituksessa taitaa olla jo 12—14 ihmistä ja 4—5 puoluetta, niin että varmaan jos jossain on ongelmia tehdä päätöksiä, niin se ei ole presidentin kohdalla, joka on vain yksi. Sitten on tämä ajatus, jota minullekin esitettiin, että häntä on vaikea löytää, mutta minä kyllä luulen, että on hankalampi löytää ne viisi ministeriä kuin tasavallan presidentti. Eli nämä argumentit ovat minun mielestäni arvottomia.

Sitten väitettiin, että on täysi kontrolli, kun eduskunta tarkastaa tämän käyttöönottoasetuksen. Minä olisin pyytänyt huomauttaa, että enemmistössä eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassa ovat samat voimat, jotka ovat hallituksessa, ja kun meillä nyt on semmoinen parlamentarismi, että eduskunnan pitää ... (Ed. Tiusasen välihuuto) — Juu, saada hallituksen luottamus noin käytännössä. — Jos eduskuntaryhmä rupeaa ryppyilemään, eivät koskaan pääse ministeriksi, niin että kyllä eduskunta eli hallituksen enemmistö tietysti hyväksyy asetuksen.

On tietenkin se mahdollisuus, että oikeuskansleri sanoo, että top, top, top, top, nyt nämä edellytykset eivät täyty ollenkaan. Jos hallitus ei noudata sitä, niin hän voi kirjoittaa eduskuntaan perustuslakivaliokuntaan, jossa tämä sama enemmistö sanoo, että tämä on täysin laillista. Eli siinä, että tasavallan presidentti jää ulos tässä, yksi suuri kontrolli puuttuu, ja minusta se on väärin. Minä edelleen sanon sen: minusta se on väärin, että joku valtioneuvosto voi ottaa täydelliset valtuudet kansalaisten perusoikeuksiin nähden käyttöönsä eikä sitä valvo kukaan käytännössä. Eli ihan legitimiteetin kannalta olisi hyvä, että tasavallan presidentti sen asetuksen nopeasti hyväksyisi.

Sitten väitettiin — presidentti on ylipäällikkö — että Häkämies kohta tämänkin asian muuttaa, minä ymmärsin, jollain työryhmällä sotilaskäskyasioita muuttamalla ja että Puolustusvoimilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän lain kanssa. No, siellä on nyt kokonainen luku, joka koskee sitä. Mutta voin nyt paljastaa teille, jos ette kerro kenellekään, että silloin, kun minä olin maaherra ja minulla oli vastuu tästä laista, niin minä ymmärsin, että sitä lakia ei saada millään toimimaan ilman Puolustusvoimia ja oikeastaan meillä oli kaikilla sotilasasiantuntijat apunamme, niin että koko tämä ajatus, että tämä laki voisi toimia käytännössä ilman Puolustusvoimien toimintaa, on täysin tuulesta temmattu.

Sitten väitettiin, että laki pitää muuttaa sen vuoksi, että uusi perustuslakiehdotus sitä vaatii. Tässä te menitte pistämään tähän pykälään tämmöisen sanonnan, että "valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa". Tätä ehdotettiin perustuslakitoimikunnassa, ja se hylättiin. Jos te katsotte sitä hallituksen esitystä, joka on tulossa eduskuntaan, niin siellä lukee, että "tasavallan presidentti, yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Jos tämä perustelu on ollut tärkeä, niin sittenhän tämä pitäisi palauttaa valiokuntaan ja korjata se. Minusta se ei pidä paikkaansa.

Sitten minä en ymmärrä, miksi semmoinen voimavara työnnetään syrjään kuin tasavallan presidentti. Esittelevä ministeri varmaan pitää pahimpana kansakunnan kriisinä Koijärven tapahtumia, jotka ratkaistiin jonkun ylikonstaapelin toimesta.

Mutta jos minä nyt mietin niitä kriisejä, joissa minä olen ollut mukana, niin ensimmäiseksi, kun olin lapsi, tuli tietoon, että Mannerheimistä tulee presidentti. Silloin meille tuli se tunne, että nyt Suomi siirtyy rauhaan. Se oli vaan sitä, että oli luottamus häneen.

Sodan jälkeen meillä oli jatkuvasti erittäin pahoja työtaisteluita, joissa oli hyvin paljon ulkopoliittisia sävyjä: Arabian lakot, Keminmaan mielenosoitukset. Molemmissahan oli kuolemantapauksia, ja silloin Paasikivi oli oikeastaan se, joka selvitti näitä tapauksia. Häneen luottivat sekä Puolustusvoimat, viranomaiset että hallitus. Sitten oli suurlakko, joka sekin oli paljon enemmän kuin työtaistelu, ja jos se olisi jatkunut muutaman viikon vielä, niin huonosti olisi käynyt. Urho Kaleva Kekkonenhan nimitti silloin Fagerholmin tunnustelemaan, ja hänen sopimuksensa pohjalta se selvitettiin.

Vielä ihan moderniin aikaan, silloin kun markka putosi ja Suomi oli taloudellisesti täydellisessä pudotuksessa ja markka pantiin kellumaan, se oli presidentti Koivisto, joka tuli televisioon ja selitti, mitä tapahtui. Se silloin oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli semmoinen tunne, että tästä vielä selvitään.

Suomalaisten kansansielussa, kansansielun pohjalla, joka on olemassa, joka on olemassa, on valtava usko siihen, että kuitenkin nyt astuu esiin korkein päättäjä, joka on vielä kansan valitsema ja on meidän turvanamme. Ja te hylkäätte sen, te hylkäätte sen näillä selityksillä, joista yksikään ei pidä paikkaansa, yksikään teidän perusteluistanne ei pidä paikkaansa! (Ed. Pulliainen: Pääasia, että itse uskotte!)

Sitten lopuksi, silloin kun näitä valmiuslakeja ruvettiin touhuamaan 1960—1970-luvulla, oli hirveän paljon kysymyksiä siitä, mikä on se menetelmä, jolla otetaan nämä valtaoikeudet käyttöön, koska pelättiin sikäli, että silloin oli tietysti muistissa sekin, että Hitlerhän tuli valtaan laillisin menoin, koska yhdessä poikkeuslaissa oli menettely, jota hän käytti hyväksi. Tässähän nyt valitettavasti tämmöinen porsaanreikä on jätetty, niin että jos hallitukseen tulee ääriliikkeitä, mikä ei ole ollenkaan mahdotonta — meillä eduskunnan luottamushan ei ole kovin suuri tällä hetkellä ja eduskunnassa ääriliikkeiden esiintulo on mahdollista ja voi tulla kaikenlaisia kriisejä ja ikävyyksiä — niin tämä on laki, jolla viisi ministeriä, vaikkapa samasta puolueesta, voi laillisesti ottaa kaikki valtaoikeudet valtaansa ilman sen kummempaa kontrollia.

Toivon, että tämä merkittiin pöytäkirjoihin. En usko, että te uskotte minua kuitenkaan.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Myös itsekin haluan yhtyä niihin kiitoksiin, mitä on osoitettu puolustusvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle. Tässä on pyritty tekemään mahdollisimman hyvää työtä varmasti monelta osin. Jonkinlainen ristiriita tähän on vielä jäänyt, ja tätäkin joudun jonkin verran käsittelemään.

Kaikkein onnellisinta olisi ehkä ollut sittenkin, että olisi tullut kaksi erillistä lakia. Tilanteet, jotka poikkeavat hyvin paljon normaalista, ovat keskenään hyvin erilaisia, ja silloin, kun tulee niin poikkeava uhka tai kriisi, että kansalaisoikeuksia, perusoikeuksia, joudutaan olennaisesti rajoittamaan, erilaisissa kriiseissä erilaiset rajoitustoimenpiteet tulevat enemmänkin kysymykseen kuin se, että laittaisimme kaikki poikkeukselliset olot yksien ratkaisujen varaan. Siksi mieluummin itse olisin nähnyt niin, että olisi jaettu selkeämmin erilaisiin kategorioihin kriisitilanteita, poikkeuksellisia oloja, ja sitten niihin tehty vähän erilaiset tavat vastata niihin ongelmiin, mitä syntyy, ja tämä erityisesti sen takia, että ne toimenpiteet, mihin viranomaiset lähtevät, ja ne toimenpiteet, jotka rajoittavat ihmisten perusoikeuksia, olisivat nimenomaan oikeasuhtaisia ja sillä tavalla välttämättömiä kuin tuo kriisitilanne ja sen ratkaisu edellyttävät. Nyt tähän on tavallaan ympätty yhteen monia erilaisia mahdollisuuksia ja tilanteita, jotka poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Se ei minun mielestäni johda kovin hyvään perusoikeuksien rajoittamispolitiikkaan eikä tarkkarajaisuuteen.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että kun Suomessa on ollut kriisitilanteita, niin me olemme nimenomaan kansallisen yhtenäisyyden ja yksituumaisuuden kautta pyrkineet löytämään ratkaisuja, ja tämän kannattaisi edelleen olla semmoinen kullanarvoinen jalokivi tulevissakin mahdollisissa kriiseissä. Siihen sisältyy minulla ainakin toive siitä, että kun todetaan, että nyt on niin poikkeuksellinen tilanne, että tarvitaan voimakkaita, pitkälle meneviä kansalaisoikeuksia ja ihmisten perusoikeuksien rajoittamistoimenpiteitä, tuosta tilanteen käsillä olosta olisi mahdollisimman laaja kansallinen yksimielisyys ja yhteinen tulkinta. Siksi en näin kuin tässä ehdotuksessa on jättäisi Suomen tasavallan presidenttiä tästä sivuun. Tässä kohtaa yhdyn voimakkaasti niihin kantoihin, jotka korostavat, että myös tasavallan presidentti olisi vielä keskeisemmin määrittelemässä sitä, milloin kansakuntaa kohtaa sellainen tilanne, jossa kansalaisoikeuksia, perusoikeuksia, lähdetään rajoittamaan. Myöskin mielestäni tällainen linja olisi paremmin johdonmukaisessa suhteessa meidän voimassa olevaan perustuslakiimme ja sen suomiin valtaoikeuksiin tasavallan presidenttiä koskien.

Myös vastalauseissa on hyvin tuotu esiin se, että jos me ajattelemme tällaista eurooppalaista valtiosääntöarkkitehtuuria ja yhtenäisyyttä, saman tyylistä oikeusajattelua, niin emme voi jättää kokonaan huomiotta sitä, että tosiaan pohjoismaissa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, päätökset ottaa valtuudet käyttöön tekee kuningas ja Ranskassa presidentti (Ed. Korkeaoja: Vain muodollisesti!) ja Saksan perustuslain mukaan Saksassa liittovaltion presidentti, vaikka tuolla liittovaltion presidentillä on kevyempi valtaoikeudellinen asema kuin Suomessa. Tähän muodostuu tietynlainen looginen ristiriita.

Mitään riittävän hyviä perusteluja tasavallan presidentin syrjemmälle jättämiseen ei ole täällä esitetty, ja ei ole mitään syytä Suomen tasavallan presidentin, joka on suoraan Suomen kansan valitsema, sivuun jättämiseen silloin, kun kansakuntaa kohtaa vakava kriisi ja kansalaisten perusoikeuksia rajoitetaan voimakkaasti.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Sen pitemmin keskustelua pitkittämättä muutama näkökulma.

Olen kuunnellut nyt koko tämänpäiväisen keskustelun, ja herää tietysti huoli, onko hallitus ylipäätänsä ymmärtänyt tämän lain tärkeyden, kun ministeriaitio on ammottanut tyhjyyttään koko keskustelun ajan. Kyllä tämän tyyppisessä keskustelussa olisi odottanut palautteenkin osalta, että täällä olisi ministereistä joku ollut paikalla, vastaava ministeri tai joku muu.

Toisaalta haluaisin kiinnittää huomion ensinnäkin niihin kiitoksiin, että valiokuntatyö puolustusvaliokunnassa on ollut erittäin hyvää. Kansalaisten käytännön asioiden järjestely tällaisen lain osalta, jota toivoo sydämestään, että koskaan sitä ei tarvitse käyttää, koskaan tarvitse testata, on sujunut erittäin hyvin.

Tähän lakiin jäi kuitenkin molemmissa vastalauseissa esiin tuotu ongelma, joka liittyy kiireellisiin tilapäisvaltuuksiin. Kun täällä nyt on kevyesti sekä pöytäkirjapuheissa että varsinkin täällä takaosassa huudeltu vaikkapa, että presidentti on matkoilla, niin minä nyt muistuttaisin ja huomauttaisin, että tuskinpa näistä kriiseistä mikään tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vastuullisen presidentin varmasti silloin, kun kansakunta on hädässä, tahto on olla lähellä kansaa.

Minun mielestäni tässä poljetaan ikään kuin etukäteen presidentin valtaoikeuksia, ja olenkin sydämestäni liittynyt SDP:n vastalauseeseen. Pidän sen perusteluja erinomaisina ja voin sanoa, että ylpeästi puolustan tässä kyllä vallan kolmijakoa ja haluaisin nähdä erityisesti kriisin paikassa meidän toimivan yhteisesti myös virallisesti, ei vain keskusteluissa.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan nyt painokkaasti kyllä todeta tähän keskusteluun, että ei ole kysymys siitä, tämä laki ei tarkoita sitä, että presidentti ohitettaisiin tämän lain soveltamisessa. Näin ei ole, vaan päinvastoin presidentti on aina mukana siinä tilanteessa, kun arvioidaan, yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa presidentti on arvioimassa, tämän lain käyttöönoton tarpeellisuutta. Myös sellaisiin tilanteisiin, jotka ovat puhtaasti sisäpoliittisia tai valtakunnan sisäisiä asioita — vaikkapa pandemiatilanne, jossa tietysti saattaa olla ulkopoliittista ulottuvuutta mutta joka pääsääntöisesti varmaan olisi täysin kotimainen, tai joku suuronnettomuus-, ydinvoimaonnettomuustyyppinen juttu — tämä laki tuo tasavallan presidentin mukaan arvioimaan. Sitten, kun tämä arviointi on tehty, en voi nähdä, että juurikaan tulisi sellaista tilannetta, että tässä arvioinnissa oltaisiin erimielisiä. Näen kyllä tavattoman kaukaa haetulta sellaisen tilanteen, mihin ed. Söderman viittasi, että tämä tarkoittaisi tai antaisi mahdollisuuden jonkunlaiseen palatsivallankaappaukseen, jossa viisi saman puolueen ministeriä ikään kuin ottaisi vallan. Tämä on kyllä täysin mahdotonta kuvitella, että näin tapahtuisi. Eli presidenttiä ei sivuuteta, mutta on loogista, että päätökset tehdään yhdellä päätöksentekotavalla, ja tässä valtioneuvoston asetus on luonteva tapa. (Puhemies: 2 minuuttia!) — Arvoisa puhemies! Saanko jatkaa täältä paikaltani, ettei kulu aikaa tuonne pönttöön menemisessä?

Toinen varapuhemies:

Olkaa hyvä, jatkakaa paikaltanne!

Puhuja:

Kiitoksia. — Toinen kohta, mihin haluan vielä kiinnittää huomiota, on tässä se, että lähtökohtana koko tässä poikkeustilanteisiin varautumisessa on nimenomaan varautuminen, josta on erillinen tärkeä pykälä tässä laissa, varautuminen ja velvoitus varautumiseen. Eli koko meidän lainsäädäntömme lähtee siitä ajatuksesta, että normaalioloissa eri viranomaiset varautuvat myös sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät ole normaaleja, eli poikkeusoloihin ja että pääsääntöisesti toimitaan myöskin poikkeustilanteissa normaalien toimintavaltuuksien puitteissa ja että tämä valmiuslaki otettaisiin voimaan vain äärimmäisissä tilanteissa. Eli kysymys olisi todella valtakunnan syvällisestä kriisistä, joita on sitten kuvattu näissä 3 §:n neljässä eri kohdassa.

Muun muassa tämä viestinnän turvallisuus, mihin ed. Laukkanen ja ed. Ukkola kiinnittivät huomiota, on juuri sellaista aluetta, johon viranomaisia velvoitetaan varautumaan jo normaalioloissa ja rakentamaan järjestelmiä sillä tavalla, että ne voivat toimia myöskin poikkeusoloissa. Se kuuluu nimenomaan tähän varautumisen pykälään.

Ed. Vuolanne pohti tätä kysymystä kahdesta laista, ja minunkin täytyy sanoa, että on kyllä löydettävissä perusteita, että näitä 3 §:n 1 ja 2 kohtaa ja sitten 3 ja 4 kohtaa olisi käsitelty eri lain puitteissa juuri siitä syystä, että perustuslakivaliokunnan kannan mukaan näiden 3 ja 4 kohdan poikkeusmenettelyt ovat ikään kuin vähän kevyempiä kuin 1 ja 2 kohdan poikkeusmenettelyt. Tämä näkyy siinä, että melkein joka pykälään tässä laissa jouduttiin tekemään muutoksia juuri tästä syystä, että näissä tehtiin jako ikään kuin kahteen pääryhmään eli kohtiin 1 ja 2 ja kohtiin 3 ja 4 ja nämä sovellettavat ja hyväksyttävät toimenpiteet ovat erilaisia näissä kohdissa. Tämä kyllä kieltämättä vähän johti siihen, että tämä laki ei ole niin helposti luettava niiden muutosten jälkeen, jotka siis perustuslakivaliokunnan ehdotusten mukaan oli välttämättä tehtävä, enää sen jälkeen, kun nämä muutokset on tehty.

Oiva  Kaltiokumpu  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Palm täällä käytti puheenvuoron, että joku on todennut, että presidentti on ulkomailla, niin olisi ollut fiksua todeta, että tämä on poistunut salista eikä ole nyt täällä, niin että se ei kohdistuisi keneenkään salissa olevaan. Mutta yhdyn tuohon, mitä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Korkeaoja juuri perusteellisesti selvitti.

Haluan tässä kuitenkin vielä tuoda esille sen, että kun täällä ed. Söderman hämmästyksekseni — koska arvostan häntä ja hänen parlamentaarista kokemustaan, näkemystään ja arvostamistaan — toteaa, että täällä voisi tulla ikään kuin joku vallankaappaus ja että sitten hallituspuolueiden enemmistöt perustuslakivaliokunnassa, eduskunnassa päättävät. No, mitä se muuta on kuin parlamentarismia? Sitähän te olette koko elämänne puolustanut, ja sitähän se myös silloin päätöksenteossa Suomessa, demokratiassa ja järjestelmässä on.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota. Olen hämmästynyt, että tuotte esille Hitlerin ja hänen kaltaistensa valtaannousun, ja oikeastaan häpeän, että Suomen eduskunnassa voi näin kokenut parlamentaarikko puhua Hitleristä ja rinnastaa häntä suomalaisiin poliittisiin ryhmiin, jotka ehkä tulevat tämän valmiuslain nojalla kaappaamaan vallan tai nousemaan valtaan. Olen suorastaan tyrmistynyt, ja kyllä odottaisin, että ed. Söderman voisi ihan fiksusti joko peruuttaa näkemyksiään tai korjata, mitä hän oikein tarkoittaa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen huomannut, että aina kun ihmiset ovat minun kanssani eri mieltä, he kertovat, kuinka he arvostavat minun parlamentaarista uraani. Kiitos nyt siitä.

Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja nyt edelleen puhuu tästä: Kun minä puhun tästä tasavallan presidentin antamasta asetuksesta, niin se ei nyt lainkaan perustu siihen, onko hänellä ulkopoliittista valtaa vai ei, vaan se perustuu perustuslain 3 §:ään, jonka mukaan hallitusvaltaa käyttää tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Koko tämä keskustelu lähti harhateille silloin, kun Brax korosti tätä ulkopolitiikkaa, koska hän oli niin tässä valtiosääntökeskustelun piirissä. Jos te katselette sitä pykälää, jonka te olette itse hyväksynyt, niin siinä siis ennen vanhaan oli tasavallan presidentti ja hallitus ja nyt on sitten valtioneuvosto ja presidentti, että kyllä siinä nyt on melkoinen muutos, jossa on tarkoitus siis panna presidentti syrjään.

Minä edelleen sanon sen, että jos presidentiltä ollaan riisumassa kaikki valta, niin näiden valtuuksien käyttöönotto kannattaisi vielä jättää. Se on vähän toista sitten, jos valtioneuvosto kutsuu presidentin teelle ja kysyy, että no meillä on tarkoitus nyt ottaa valmiuslaki käyttöön, että mitä mieltä te olette, kun sitten esitellään se asia hänelle. Kyllä tässä nyt suuri muutos ollaan tekemässä.

Sitten minä sanoisin ed. Kaltiokummulle, että kun minä puhuin Hitleristä, minä en tarkoittanut teitä enkä uskonut lainkaan, että luottaisitte Hitleriin ja edes tukisitte häntä. Se ei ollut minun tarkoitukseni. Minun tarkoitukseni oli vaan sanoa se, että aikoinaan Hitler tuli laillisesti valtaan, laillisesti valtaan sillä, että oli jätetty Weimarin tasavaltaan tämmöinen aukko, joka koskee nimenomaan kriisinhallintaa. Silloin 1960—1970-luvulla, kun puhuttiin näistä ja ihmeteltiin näitä perusoikeuksia ja sitä, miten niihin voidaan puuttua, niin nimenomaan korostettiin sitä, että pitäisi turvata siltä, että joku valtioneuvosto joskus jollain enemmistöllä käyttää näitä väärin hyväksi. En minä usko, että se tapahtuu meidän ajassamme, mutta semmoisia lakeja ei kannata keksimällä keksiä silloin, kun on toinen vaihtoehto olemassa.

No, sitten tämä kysymys parlamentarismista. Minusta on ihan oikein, että eduskunnassa tehdään päätöksiä yksinkertaisella enemmistöllä, joskus yksinkertaisella enemmistöllä todella eikä vaan yksinkertaisella enemmistöllä, mutta niin tehdään. Siihen pitää vähemmistön taipua. Mutta tässähän on kysymys siitä, että kaikki kansalaisten perusoikeudet voidaan poistaa yksinkertaisella enemmistöllä, voidaan väärin käyttää näitä valtuuksia. Siinä ei ole siis mitään lukkoa sille. Tasavallan presidentti olisi tietty lukko sille, että valtuuksia ei voida yksin ottaa käyttöön, vaan hänelle pitää esitellä, että nyt ne pitää ottaa käyttöön. Siitä minä siis puhuin. Eihän perusoikeuksia kuitenkaan voi poistaa missään parlamentaarisessa maassa yksinkertaisella enemmistöllä. Toivottavasti me olemme tässä samaa mieltä.

Jos ed. Kaltiokumpu vielä uskoo, että minä olen verrannut häntä Hitleriin, niin se ei ollut tarkoitus. (Ed. Kaltiokummun välihuuto) Se oli teoreettinen esimerkki. Mutta minä olen kuullut Hitlerin huutavan radiossa, ja minulla on tiettyjä perheonnettomuuksiakin tapahtunut hänen vuokseen, että hän elää kyllä minun elämässäni. Mutta aina on epädemokraattisia voimia olemassa, ja me voimme luoda lakeja, joissa turvataan ainakin se, että ne eivät tule laittomasti valtaan, mutta tämä oli siis pelkkää teoriaa.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Korkeaoja ansiokkaasti on koettanut puolustella tätä hallituksen esitystä, mutta kyllä tämä edelleen jättää perusteltua kritiikin sijaa.

Minkä takia täytyy luoda keinotekoinen päätösmalli, jossa valtioneuvosto nostetaan presidentin ohi, kun on kysymys hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa tarvitaan koko kansakuntaa vaikeisiin ponnistuksiin ja josta nykyisen perustuslain aikana on vuonna 2000 säädetty, että tämä käyttöönottoasetus voidaan tehdä normaalisti presidentin asetuksena? On olemassa valmis päätöksentekomenetelmä, hyvin tähän tilanteeseen sopiva. Miksi sitä ei käytettäisi? Tässä on nyt sellaista opillista outoa piirrettä, että presidentti halutaan ojentaa jonnekin nurkkaan, ja tätä emme hyväksy, kun paljon selkeämpi ja ymmärrettävämpi, toimivampi järjestelmä on olemassa.

Presidentille voidaan laissa antaa valtuus antaa asetuksia, ja perinteisesti sitä on käytetty ihan normaalisti eikä se ole aiheuttanut viiveitä tai ongelmia. Se on huomattavasti luontevampi tapa kuin se, että kirjoitetaan uudentyyppinen päätöksentekomalli, jossa edellytetään valtioneuvostolta jonkinlaisia etukäteiskeskusteluja presidentin kanssa. Tämä kyllä liittyy myös ulkopoliittiseen päätöksentekovaltaan, koska nämä potentiaaliset käyttötilanteet liittyvät herkemmin kansainvälisiin kriiseihin ja niihin liittyviin poikkeuksellisiin, valmiuslainsäädäntöä vaativiin tilanteisiin.

Tämä valmiuslaki edellisellä kierroksella tehtiin pikaisesti, ja silloin todettiin, että ei tarvita poikkeuslain säätämismallia tässä, ja (Puhemies: 2 minuuttia!) toivottiin, että seuraavalla kierroksella elikkä nyt tällä kierroksella olisi päästy siihen, että tämä voitaisiin hyväksyä tavallisena lakina. Voidaanhan sanoa, että on aika tiukka tämä seula, jonka takia perustuslakivaliokunta on katsonut, että siellä on useissa kohdissa menty tämän taakse, että edelleen vaadittaisiin perustuslain säätämisjärjestystä. Tähän on päädytty, mutta toisenlainenkin tulkinta lienee joissakin kysymyksissä mahdollinen.

Tärkeintä on se, että nämä säännökset ovat toimivia, ja siinä puolustusvaliokunta on tehnyt ansiokasta työtä. Tämä päätöksentekomalli vain jää syystäkin hiertämään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin puheenvuoro, josta hän sanoi, että hän puhuu sen pöytäkirjoihin, oli kyllä erinomaisen tärkeä, enkä suinkaan pidä sitä minään pöytäkirjapuheena sinänsä. Tämä tasavallan presidentin aseman ohittaminen, valtaoikeuksien kaventaminen tässä asetuksenantamisvaltuudessa, on aivan tärkeä huomio, ja sitä tulee vastustaa, niin kuin nämä kaksi puolustusvaliokunnan mietinnössä olevaa vastalausettakin siitä lähtevät. On tietysti vähän kummallista, miten valiokunnan enemmistö on kääntynyt tälle linjalle.

Mutta kun tässä ed. Kaltiokumpu ihmetteli tätä historiallista ja teoreettista näkökulmaa, minkä ed. Söderman otti esiin, niin haluaisin siihen lyhyesti puuttua, enkä myöskään puutu siitä näkökulmasta, että Suomeen NSDAP tai joku muu tällainen puolue tulisi valtaan.

Mutta tuohon, mitä ed. Söderman totesi, on todettava, että vuonna 1932 marraskuun vaaleissa NSDAP:n vaalivoitto — se sai 33,1 prosenttia äänistä — antoi Adolf Hitlerille mahdollisuuden nousta valtakunnan kansleriksi, kun presidentti Hindenburg hänet siihen nimitti. Hänet nimitettiin siis 30. päivä tammikuuta 1933, ja helmikuussa 1933 oli Saksasta poistettu kansalaisoi-keudet. Miten näin saattoi tapahtua? Se tapahtui, ja tähän ed. Söderman viittasi, lainsäädännössä olevan, niin kuin hän sanoi, aukon kautta.

Nimittäin 27.—28. päivä helmikuuta 1933 tapahtui valtiopäivätalon palo Berliinissä ja Saksan lainsäädännössä oleva poikkeusolojen lainsäädännön kohta, joka Saksassa kuuluu "Notver-ordnung zum Schutz von Volk und Staat", antoi Adolf Hitlerin hallitukselle mahdollisuuden poikkeustilan julistamiseen, jonka yhteydessä poistettiin kansalaisoikeudet ja myöskin valtiopäivien toiminta lamaannutettiin tai lopetettiin seuraavassa kuussa eli maaliskuussa 1933, siis kaksi kuukautta valtaantulon jälkeen. Kysymyksessä ei ollut enemmistöhallitus vaan tällainen koalitiohallitus, jossa NSDAP oli yhtenä puolueena, ja mukana oli sitten keskusta-oikeistolaisia pikkupuolueita. Tämä on tietysti tapahtuma, joka on vaikuttanut koko Euroopan historiaan aivan näihin päiviin saakka, vaikuttaa edelleenkin, ja sen pohja taas oli ehkä elokuussa 1914 niissä tykinlaukauksissa, jotka aloittivat ensimmäisen maailmansodan, mutta tämä on vain tämä historiallinen näkökulma, joka on hyvä tietysti pitää mielessä.

Mutta miksi poistaa Suomen tasavallan presidentiltä mahdollisuus osallistua ongelmallisten aikojen ongelmien ratkaisuun, se on tämän päivän kysymys. Tässä, aivan oikein, on oppositio nostanut tämän asian esille, ja tämä vastaus, tämä keskustelu, ei kyllä tyydytä, kun olen sitä kuunnellut kuulumatta näihin valiokuntiin, kuten puolustusvaliokuntaan tai perustuslakivaliokuntaan.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin käymme erittäin arvokasta ja tärkeätä keskustelua, ja itse oikein erityisen mielelläni olen kuuntelemassa, koska tässä salissa on monia sellaisia tai ainakin kaksi sellaista lakiasiantuntijaa, joiden kengänpaulaakaan en ole arvollinen päästämään. Arvostan ed. Södermanin parlamentaarista uraa, vaikka olenkin hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Hän on tuonut oikein hyvin esiin ne ongelmat, jotka tähän ehdotukseen sisältyvät, ja sitä ei ole tässä keskustelun kuluessa oikein pystytty täysin perustelemaan, miksi niiden pitäisi sinne jäädä.

Aivan oikein tulee kyllä sellainen käsitys, että tässä halutaan jopa vähän vastoin voimassa olevaa Suomen perustuslain ajatustakin heikentää Suomen tasavallan presidentin asemaa ja ottaa jonkinlaista etukäteistä jo siihen, mitä jotkut tietyt puolueet ovat Suomessa pyrkineet nyt viime aikoina yleisessä keskustelussa tuomaan esille, eli että Suomen kansan suoraan valitsema tasavallan presidentti riisuttaisiin asemasta ja vallasta, joka hänelle Suomen perustuslain mukaan kuuluu tällä hetkellä.

Arvoisalle valtiopäivämies Kaltiokummulle vakuutan, että ainakin kun itse kuuntelin tuon ed. Södermanin Adolf Hitlerin valtaantulosta kertovan varoittavan esimerkin, niin siinä ei ollut minkäänlaista sellaista, mistä kuuluisi loukkaantua, koska siinä ei viitattu mitenkään siihen, että nykyiset poliitikot Suomessa millään tavalla rinnastuisivat Adolf Hitleriin, vaan kysymys oli enemmän hyvän lainsäädännön periaatteesta, että jos ei jotain aja takaa ja tarkoita, niin ei pidä sitten säätää sellaista lakia, joka sen mahdollistaisi. Eli tämmöiset tarkoittamattomat virheet kannattaa hyvän lainsäädännön aikana tilkitä. Lain tulee estää myös se, että poikkeuksellisessa tilanteessa joku käyttää väärin lakiin jäänyttä porsaanreikää anastaakseen itselleen liikaa valtaa ottaen huomioon lain alkuperäiset tavoitteet tai sen, mitä demokraattiseen yhteiskuntaan ja sen suomaan vapauteen kansalaisille katsotaan kuuluvan ja suotavan.

Nyt edelleen palaisin vielä sitten kolmanneksi tähän kysymykseen, mihin myös arvoisa ed. Juha Korkeaoja tarttui. Eli onko todella niin, että kannattaa ympätä samaan lakiin — joka on tehty siis poikkeuksellisissa oloissa kansalaisten perusoikeuksien rajoittamisen oikeuttamiseksi — kaksi niin erilaista tilannetta kuin esimerkiksi sotilaallinen uhka ja vaikkapa tartuntatauti ja sitten lähteä näihin molempiin hankkimaan jotenkin samaa säädösperustaa perusoikeuksien rajoittamiseksi? Jotenkin äkkiseltään näin nuoren ja kokemattoman lainsäätäjän näkökulmasta tulee mieleen, että siitä ei tule kaikkein parasta lainsäädäntöä, vaan kaikkeen sellaiseen lainsäädäntöön, jolla voimakkaasti voidaan rajoittaa ihmisten vapautta, itsemääräämistä, elämästään päättämistä, perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia, pitäisi suhtautua hyvin nihkeästi. Ja se täytyisi aivan erityisesti perustella ja hyvin tarkkarajaisesti ottaen huomioon juuri sen lain nimenomaisen tarkoituksen, joka sitten osoittaa, että on välttämätöntä jonkun muun kansalaisten perusoikeuden, vaikka henkiin jäämisen, kannalta tehdä näitä rajoittavia toimenpiteitä.

Olen kyllä, näin lopuksi vielä, huolissani tästä alkaneesta tietynlaisesta uhmasta Suomen tasavallan presidenttiä kohtaan. Sosialidemokraattina voin sanoa, että olemme pyrkineet parlamentarismin vahvistamiseen ja se työ on sosialidemokraattien voimin tehty sieltä Mauno Koivistosta Ahtisaaren, Halosen kautta tähän päivään. Mutta nyt kun se on tehty, ovat sosialidemokraattien tavoitteet toteutuneet ja Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia ei tarvitse tämän pidemmälle enää mennä vähentämään, vaan täytyy ymmärtää myös se, että Suomen tasavallan presidentti tultuaan valituksi suoralla kansanvaalilla myös käyttää ja edustaa suomalaista demokratiaa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On todella pidettävä vakavana sitä poliittista halua ja vimmaa, jolla erityisesti nyt porvarihallitus haluaa puuttua tasavallan presidentin toimintakykyyn ja asemaan. Itse asiassa olemme paljon nähneet, että esimerkiksi Venäjä-politiikan passiivisuudessa on ollut juuri sitä, että presidentin luomaa yhteistyön tietä ei ole osattu hyödyntää ja presidentin tuoma lisäarvo, jota kansallisesti, historiallisesti on eri aikoina osattu arvostaa, on nyt kyllä hukassa. Itse asiassa presidentin ja hallituksen välisen vuorovaikutuksen ja turvallisuuteen liittyvän sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteinen arviointikokonaisuus on varsin herkkä.

Jos mietimme sodan jälkeisiä vaaran vuosia 1947—1948, jolloinka presidentin tuella sosialidemokraattien vähemmistöhallitus, Fagerholmin hallitus, toimi tietoisesti esimerkiksi kommunistien sisäisen uhan purkamiseksi takavarikoimalla Valpon ja liikkuvan poliisin aseet ja luomalla tällä tavalla vakautta, se ei olisi ollut mahdollista ilman presidentin vahvaa toimintaa myöskin toisaalta sisäpolitiikan puolelle. Tämä kehitys, mikä meillä on meneillään, on kyllä kansallisesti ja kansallisen edun kannalta todella vakava.

Myöskään ei ole puhuttu eri viranomaisten välisistä suhteista eikä valtioneuvoston ja pääministerin alaisen kanslian suhteesta sisäisen turvallisuuden viranomaisiin. Minä henkilökohtaisesti näen kyllä, että poliisien ja muiden turvallisuusviranomaisten lainmukaisten toimintaoikeuksien ja velvollisuuksien suhteen tässä luodaan myös mahdollinen hämäryys sille, mitenkä valtioneuvoston kanslia ikään kuin kriisiaikaan ja sisäiseen ja ulkoiseen uhkaan liittyen lähtee tulkitsemaan ohi sisäisen turvallisuuden viranomaisten myöskin tietyissä oloissa asioita. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se rajanveto on poliittisesti hallituksen piirissä kuitenkin tehtävissä, ja tässä voi syntyä myöskin vaarallista koppalakkihenkisyyttä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Söderman täällä oikoi, mitä tarkoitti, mutta kyllä minä silti näen, että Hitlerin valtaannousun ja sen vallankäytön tuomisesta valmiuslain käsittelyyn rinnastaen sitä uhkana tavallisille kansalaisille voi jäädä kuva, että tässä tosiaan ollaan tekemässä tällaista mahdollisuutta, josta ei todellakaan ole kyse.

Toinen asia. Kun sanoitte, että ette sanonut minua Hitleriksi, niinhän minä en väittänytkään, vaan totesin, että te sanoitte, että voi nousta valtaan erilaisia poliittisia liikkeitä, jotka rinnastitte Hitleriin. Jos sivistyneesti haluaa toista loukata, niin voi sanoa toiselle, että en sanonut sinua murhaajaksi, mutta se sisältää kyllä jonkun muun arvolatauksen. Jos olisitte väittänyt minua Hitleriksi, niin teillä olisi pitänyt olla perusteet, millä perusteilla ehkä tämmöisiin johtopäätöksiin olette tullut. Mutta niin kuin totesin, on hyvä, että korjasitte, mitä tarkoititte, mutta silti olen loukkaantunut siitä, mitä kieltä käytitte, että ette tarkoittanut minua syyttää Hitleriksi.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti ed. Vuolanteelle siitä, miksi sitten kuitenkin päädyttiin yhteen lakiin, vaikka tässä on kaksi eri kategoriaa tavallaan, nämä 3 §:n 1 ja 2 kohta ja sitten taas 3 ja 4 kohta. Tässä valmiuslaissa on haluttu lähtökohtaisesti nostaa rima erittäin korkealle käyttöönoton osalta, ja sillä tavalla kysymys on kuitenkin sellaisista tilanteista, jotka tulevat kysymykseen vain poikkeuksellisen syvissä ja vaikeissa kriisitilanteissa. Näin ollen on haluttu kuitenkin nähdä, että tämäntapaiset kriisit, joissa perusoikeuksia voidaan rajoittaa, on hyvä käsitellä yhdessä laissa, vaikka edellisessä puheenvuorossa mainittuja ongelmia syntyy tai tätä sekavuutta on vähän mahdollista syntyä.

Toinen kommentti ed. Rajamäelle vielä presidentin roolista. Kyllä oma käsitykseni on, että tämä poikkeusolojen toteaminen, josta koko toimeenpano lähtee liikkeelle, tulisi tapahtumaan Utvassa sen pyöreän pöydän ympärillä, jossa on keskeiset ministerit, toivottavasti jatkossa aina myös sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri ja sitten tasavallan presidentti. Mitä tulee sitten muun muassa tiedottamiseen tällaisissa tilanteissa, niin näen aivan luontevana sen, että tasavallan presidentti esiintyy julkisuudessa ja kertoo näistä asioista.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin ensin todennut sen, että ed. Oiva Kaltiokumpuhan kuuluu poliittiseen liikkeeseen, joka aikoinaan sai aikaan sen, että Suomesta tuli tasavalta eikä kuningaskunta, sitten 1930-luvulla lähti kehittämään punamultayhteistyötä, joka oli Suomen suuri siunaus, ja sitten sodan jälkeen presidentti Kekkosen johdolla johti sellaista ulkopolitiikkaa, joka vei meidät turvaan ja länteen, joten minä en nyt oikein voi kuvitellakaan, että haluaisin loukata yhtään sen puolueen jäsentä enkä varsinkaan ed. Kaltiokumpua millään tavalla epäilemällä hänen poliittisia pyrkimyksiään. Luulen, että ne ovat hyvin kansanvaltaisia. Mutta minä vain toin esille sen keskustelun, joka meillä oli 1960- ja 1970-luvulla nimenomaan silloin, kun nämä poikkeuslait tulivat voimaan, ja silloin nimenomaan Hitler oli tietysti paljon lähempänä oleva ilmiö kuin nyt, ja silloin juuri huomattiin, että nämä poikkeuslait, jos ne muotoillaan huonosti, voivat olla väline tämmöisten äärioikeistolaisten tai epäkansanvaltaisten voimien tapaan ottaa valtaa, poistaa sellaisia kansalaisten oikeuksia, joita ei saisi poistaa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Nuorena kansanedustajana, joka on aina rakastanut historiaa, tuntuu jotenkin erikoiselta, että suomalainen yhteiskunta jonkinlaisella suurella innolla nyt haluaa poistaa presidentin valtaoikeuksia ja jokin tämmöinen yksinvaltiuden ajatus on tullut tähän meidän maailmaamme, ikään kuin presidentti ei tulevaisuudessa kykenisi käymään keskustelua eduskunnan ja hallituksen kanssa. Pohdin vain sitä kokonaisuutta, millä tavalla Suomi on rakentunut ja millä tavalla tätä maata on kehitetty. Kyllä meillä on ollut lukuisia vahvoja presidenttejä, jotka ovat ottaneet kantaa asioihin, ja toivoisin, että jatkossa olisi samalla tavalla ja entistä voimakkaampia persoonia, jotka kykenisivät johdattamaan maatamme sillä ajatuksella, että me emme joutuisi konflikteihin. Mutta kun miettii nykymaailmaa tällä hetkellä, vakavat kriisit tulevat varmasti kohtaamaan maailman kansoja nälän ja puhtaan juomaveden puutteen tiimoilta. Jollakin tavalla se, että ikään kuin presidentti olisi se uhka valmiuslain toteuttamiselle, tuntuu hiukan kaukaa haetulta ja hassulta, että todellako meidän kansamme valitsisi valtaan ihmisen, joka ei kykene käymään keskustelua ja tekemään ratkaisuja yhteisten tavoitteiden pohjalta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Södermania tuosta viimeisestä puheenvuorosta ja arvostan vilpittömästi teidän esittämiänne näkemyksiä. Tulkitsen sen sivistyneeksi anteeksipyynnöksi, ja minun osaltani tämä asia on loppuun käsitelty. Te olette sivistynyt ja fiksu mies.

Yleiskeskustelu päättyi.