Täysistunnon pöytäkirja 55/2013 vp

PTK 55/2013 vp

55. TIISTAINA 21. TOUKOKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kilpailulain muuttamisesta

 

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli vähän kiireinen valiokuntapäivä, mutta yritän omin sanoin kuvailla suurin piirtein sen, mistä ensinnäkin tässä hallituksen esityksessä on kysymys, ja ennen kaikkea talousvaliokunnan mietinnön keskeistä sisältöä yritän tässä käydä läpi.

Ensinnäkin, meillähän Suomessa päivittäistavaramarkkina on tavattoman keskittynyt. Moniin muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna keskittyneisyys on meillä aivan ylivoimainen. Kaksi suurta kaupparyhmää hallitsee yli 80:tä prosenttia koko Suomen päivittäistavaramarkkinasta. Vastaavaa ei löydy mistään toisesta eurooppalaisesta maasta. Kilpailutoimivuuden tällaisessa tilanteessa on monessa eri yhteydessä todettu olevan vähän puutteellista monien seikkojen summana. Tämä näin vahva markkina-asema kahdelle on johtanut sellaisiin kauppatapoihin ja menettelyihin, jotka eivät aina ainakaan paranna kilpailua markkinoilla, vaan monessa tapauksessa näiden erilaisten menettelyjen — joissa kuljetaan siinä rajamailla, ovatko ne hyväksyttäviä vai eivät — yhteissummana monta kertaa syntyy tilanne, joka saattaa syrjiä joitakuita toimijoita markkinoilla tai ainakaan ei ole kilpailullisesti toimivan markkinan kannalta ideaalisin menettely.

Tähän asetelmaan hallitus on omalla esityksellään halunnut puuttua sillä tavalla, että tätä kilpailulakia ollaan muuttamassa tunnetulla tavalla. Ajatus on tässä esityksessä, että yritys tai kaupan ryhmittymä, jonka markkinaosuus on yli 30 prosenttia, voitaisiin lähtökohtaisesti määritellä määräävässä markkina-asemassa olevaksi kaupan ryhmittymäksi. Määräävässä markkina-asemassa oleminen ei ole lailla mitenkään kielletty, mutta siinä määräävään markkina-asemaan joutuminen tarkoittaa tuon yrityksen, tässä tapauksessa kaupan ryhmittymien, kannalta sitä, että ne tulevat tarkemman luupin alle kaiken aikaa sen suhteen, miten ne omassa toiminnassaan käytännössä menettelevät, syyllistyvätkö siinä menettelyssään, kauppatavoissaan toimiin, että joko yksittäisten toimien tai monien toimien yhteissummana noitten toimintojen vaikutus sitten alkaisi kenties olla lain mukaan enemmän taikka vähemmän kyseenalainen. Tästä pohjimmiltaan on kysymys.

Tämä lakiesitys antaa, uusi sääntely siis, Kilpailu- ja kuluttajavirastolle nyt oikeuden puuttua mahdolliseen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ilman, että virastolla on ensin tarvetta tehdä arviota relevanteista markkinoista tämän määräävän markkina-aseman toteamiseksi. Ellei näin menetellä, ellei siis lailla todettaisi yli 30 prosentin markkinasiivun omaavaa kaupan ryhmittymää, että se on määräävässä markkina-asemassa, Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on mahdollisuus puuttua tällaisen yrityksen toimintaan, se on toki olemassa, mutta se on huomattavan paljon vaivalloisempi, tuon relevantin markkinan määrittäminen, sekä ajallisesti että ylipäänsä määrittämisprosessin kannalta on varsin vaikeaa. Ja tässä mielessä se, että lailla määritellään yli 30 prosentin markkinasiivun omaava kaupan ryhmittymä lähtökohtaisesti jo määräävässä markkina-asemassa olevaksi, merkitsee sitä, että — käytin äsken ilmaisua, että näiden kaupan ryhmittymien toiminta on siis vahvasti luupin alla — esim. tämä esitys ei muuta määräävän markkina-aseman tunnusmerkistöä, siis silloin kun on joku toimija, tässä tapauksessa nämä kaksi kaupan ryhmittymää, määräävässä markkina-asemassa, sitä tunnusmerkistöä ei millään tavalla muuteta tämän esityksen seurauksena.

Arvoisa puhemies! Tavallaan kysymys kuuluu, että mitä tämä määräävän markkina-aseman käyttö tänä päivänä oikeastaan sitten on, milloin nämä yritykset noin ainakin teoriassa ajatellen voivat määräävässä markkina-asemassa toimia tavalla, joka ei ole suotavaa tai hyväksyttävää. Ensinnäkin muutama esimerkki näistä: Kohtuuttomat osto- ja myyntihinnat tai muut kohtuuttomat kauppaehdot voivat olla sellaisia toimia, jotka itse asiassa ovat kilpailulain 2 luvun 7 §:n vastaisia toimia. Toisaalta myöskin sellaisia teknisiä, teknisen kehityksen sallimia rajoitustoimia, jotka ovat kuluttajien edun vastaisia, monia sellaisia toimia voi markkinoilla olla. Sitten erilaisten ehtojen määrääminen eri sopimuskumppaneille voi loukata sopimuskumppani A:n asemaa suhteessa sopimuskumppaniin B, C ja niin poispäin. Tässä kolmas kategoria niistä toimista, jotka voivat merkitä tuon määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Arvoisa puhemies! Mitä tämä esitys nyt sitten käytännössä tarkoittaa, kun tällä laitetaan nämä sanotut yritykset, joilla on yli 30 prosentin markkinasiivu, mitä se sitten käytännössä tarkoittaa näiden markkinoiden kannalta, mitä yhteiskunnallista hyvää tämä esitys merkitsee, ja mitä se kenties ei merkitse? Aika paljon on toiveita ollut nyt sen suhteen, että kaikki vähittäis- tai päivittäistavarakaupassa olevat haasteet ratkeavat tällä lakiesityksellä. Niin ei kaiken kaikkinensa käy. Ensinnäkin lähtökohtaisesti voidaan todeta, että tämä ei varmastikaan johda tuonnin lisäämiseen, niin kuin on väitetty. Tämä ei johda suinkaan välttämättä hintojen nousuun, niin kuin on väitetty, ei välttämättä myöskään päivittäistavaratuotteitten hintojen laskuun, ja tämä ei poista kaikkia kilpailun, toimivan markkinan puutteita tai ongelmia, mitä meillä tällä hetkellä on. Eli käytännössä voidaan sanoa, että esimerkiksi vaikkapa kaavoituskysymyksillä tai niillä markkinapaikkaratkaisuilla, mitä kunnissa tehdään eri kaupan ryhmittymien tai kaupan toimijoiden kesken, voi monta kertaa olla jopa suurempi merkitys kaupan kilpailutilanteeseen joillakin paikkakunnilla kuin konsanaan tällä esityksellä nyt sitten voi olla.

Arvoisa puhemies! Mutta se hyvä, mitä tämä käytännössä tuottaa, nyt varmasti löytyy siitä, että nämä yritykset jo itse lähtökohtaisesti — kun tällainen laki on voimassa, kun nämä ovat määräävässä markkina-asemassa ja kun nämä ovat tämmöisen tarkan silmälläpidon alaisia — varmastikin omassa käyttäytymisessään ottavat huomioon sen, että kilpailu- ja kuluttajaviranomainen voi puuttua kaikkiin niihin eri kategorioiden toimintoihin, joissa kategorioissa tällaisia kyseenalaisia menettelytapoja kenties on historiallisesti katsottuna menneinä aikoina löytynyt.

Arvoisa puhemies! Ehkä vielä tästä valiokunnan mietinnöstä voin sanoa. Hallituksen esitykseen nähden valiokunta on tehnyt yhden muutoksen, uusi 7 a § muutetaan samansisältöisenä uudeksi 4 a §:ksi, mikä käytännössä tarkoittaa, että silloin se on oikeassa asiayhteydessä, elikkä se sijoitetaan tuonne määräävän markkina-aseman määrittelyn yhteyteen. Toinen muutos hallituksen esitykseen nähden on se, että jotta riittävä neuvonta ja ohjaus voidaan nyt järjestää riittävän ajan kanssa, niin valiokunta lähtee siitä, että tämän lain voimaantulo siirrettäisiin vuoden 2014 alkuun saakka.

Arvoisa puhemies! Tämän kaiken lisäksi valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota sellaisiin seikkoihin, jotka vaativat vielä erityistä selvitystä ja vähän ehkä tutkimustakin, jotta sitten sekä kilpailu- ja kuluttajaviranomainen yhtäältä tämän lain valvojana että toisaalta markkinatoimijat, elikkä nämä yritykset omassa toiminnassaan, osaavat toimia lain hengessä ihan oikein. Tällaisia selvitettäviä asioita ovat vähän tarkempi syynääminen, ovatko erilaiset hyllymaksut, joita nämä kaupan keskusliikkeet käyttävät, kaikin tavoin perusteltuja ja onko niitä ja mihinkä ne oikein perustuvat ja löytyykö niille ikään kuin lakisääteinen, riittävän vahva peruste. Toisaalta ovatko kaikki tällaiset vastikkeettomiksi ainakin väitetyt markkinointirahat, joita nämä kaupan keskusliikkeet saattavat periä niiltä tavarantoimittajilta, aina kaikin tavoin perusteltuja, liittyykö niihin kilpailun ja toimivan markkinan kannalta sellaisia ehtoja tai seikkoja, joita ei voitaisi oikein pitää hyväksyttävinä? Näistäkin väitteitä kaiken aikaa julkisuudessa nähdään. Ovatko sellaiset menettelyt, joissa jonkun tavaran tai tuotteen markkinoinnin riski siirretään kaupalta tavaran toimittajalle tai tuottajalle, kaikin tavoin aina oikein ja riittävästi perusteltuja?

Tai vielä yhden seikan sanon niistä asioista, jotka erityisesti todettiin niin kuin lisävalaistusta kaipaavaksi. Sellainen asiaryhmä ovat nämä erilaiset kanta-asiakaskortit, joita kaikilla kaupan ryhmittymillä, vähänkin merkittävimmillä kaupan ryhmittymillä — ei vain näillä kahdella, vaan muillakin — on. Eli kysymys on näistä kanta-asiakaskorteista, onko toimivan markkinan ja toimivan kilpailupolitiikan kannalta oikein se, että näitä kanta-asiakaskorttien etuja voidaan käyttää ei vain tuon asianomaisen yrityksen toimialalla kaikkiin mahdollisiin ostoksiin vaan että niitä voidaan käyttää myös ihan kokonaan toisella toimialalla toimivan yrityksen erilaisiin hankintoihin tai ostoksiin sieltä.

Tässä muutama esimerkki niistä asioista, jotka vielä kaipaavat erillistä selvitystä. Tämä lakiesitys ei suinkaan ratkaise tulkintaa siitä, miten näiden äsken sanottujen asioitten kanssa pitäisi menetellä, mutta jotta (Puhemies koputtaa) kilpailuviranomainen voi toimia, niin kuin tässä lain henki on, tehokkaasti uuden lain hengessä, niin tässä joukko niistä asioista, jotka vielä kaipaavat vähän tarkempaa selvitystä.

Arvoisa puhemies! Summa summarum, kauppa on keskittynyt, kilpailu ei välttämättä markkinoilla toimi niin kuin pitäisi. On syntynyt tavallaan tämmöisen historiallisen tradition tuottona sellaisia menettelytapoja, joissa hyvän kauppatavan kaikki parhaimmat ideaalit eivät käytännössä toteudu. On hankintaketjuja, joissa joku voi kokea, että häntä syrjitään. On yksittäisiä tavarantoimittajia, joista toinen voi kokea, että minua kohdellaan näin, ei oikeudenmukaisesti suhteessa vähän tuohon toiseen, vähän vahvempaan, ja on myöskin siellä sitten myyntipäässä menettelytapoja, jotka eivät ehkä kaikin tavoin ja joka päivä täytä hyvän kilpailun ja läpinäkyvän markkinan ehtoja. Ja tätä kaikkea silmällä pitäen se, että lailla määritellään nyt yli 30 prosen- tin markkinaosuuden yritykset lähtökohtaisesti määräävään markkina-asemaan, antaa Kilpailuvirastolle nyt ikään kuin paljon joustavamman ja tehokkaamman tavan puuttua noihin äsken kuvaamiini ilmiöihin. Tämä menettely vastaavasti näitten yritysten, näitten kaupan keskusjärjestöjen puolelta varmasti merkitsee sitä, että ne omissa toiminnoissaan jo ennalta ehkäisevästi alkavat toimia tavalla, jolla estävät mahdolliset konf-liktit sitten tämän valvovan viranomaisen, kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen, kanssa.

Ja vielä viimeiset kommentit. Tämä ei poista kaikkia kilpailevan markkinan tiellä olevia esteitä, ei ollenkaan. Tämä tuo pientä parannusta muutamiin asioihin. Tämä ei johda hintojen nousuun, ei hintojen laskuun. Tämä ei merkitse sitä, että nämä liikkeet tästä eteenpäin joutuvat hankkimaan tavaransa markkinoilta sen halvimman hinnan perusteella, ei. Yritykset voivat edelleenkin hankkia kotimaista. Yritykset voivat edelleenkin oman tuotevalikoimansa määritellä sen mukaan, miten itse haluavat. Ne voivat hankkia sitä paikallista tuotetta. Tämä ei estä sitä, niin kuin monta kertaa on väitetty, että tämä jollakin tavalla estäisi sitä. Ja aivan viime sanoikseni sanon: Tämä ei tarkoita sitä näistä kahdesta suuresta, että tällä lakiesityksellä jollakin tavalla estettäisiin näitten yritysten kasvu, ei niin. Ne voivat kasvaa, kunhan se kasvu tapahtuu niitten kilpailulain tässä määrittelemien pelisääntöjen mukaan, jotka tällä lailla määritellään.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan komission mielestä suomalainen päivittäistavarakauppa on poikkeuksellisen keskittynyttä. S- ja K-ryhmän yhteenlaskettu markkinaosuus oli vielä 1990-luvun alussa 55 prosenttia, mutta nyt se on kivunnut jo yli 80 prosenttiin. Se, että kaksi suurta kauppaketjua hallitsee näinkin suurta markkinaa, ei välttämättä itsessään ole lainvastaista, mutta se, että käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin, sen sijaan on.

Mikä sitten on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä? Kilpailulain mukaan määräävässä markkina-asemassa on toimija, jonka markkinaosuus on yli 30 prosenttia. Väärinkäyttöä taas on se, että esimerkiksi myy jotain tuotetta alle tuotantohintojen, samoin se, että suosii jotain tuottajaa muihin nähden antamalla sille perusteettomia alennuksia, jotka eivät perustu kustannussäästöihin. Käyttävätkö K- ja S-ryhmä sitten tällä hetkellä määräävää markkina-asemaansa väärin? Tähän pystyvät vastaamaan parhaiten ne, jotka ketjujen kanssa ovat asioineet.

Elintarvikkeen päätyminen kaupan hyllylle on pitkä prosessi, johon sisältyy monenmoista toimijaa ja välikättä. Jotta siitä saisi selkoa, on koko ketju purettava eri vaiheisiin. Asiaa tutkineiden mukaan juuri kaupan asema on vahvistunut selvästi 2000-luvulla, jos sitä verrataan esimerkiksi tuottajatasoon tai elintarviketeollisuuteen.

Me Suomessa olemme tottuneet siihen, että kaksi isoa ryhmittymää hallitsee ruokakauppaa. Olemme pitkälti alistuneet siihen, hyväksyneet sen ja tavoitelleetkin sitä. Meillä on täällä niin pitkät etäisyydet, että on pelkästään suomalaisten etu antaa ruokakauppa sellaisten isojen ketjujen hoidettavaksi, jotka hallitsevat logistiikan, sanovat monet.

Mutta kenen etu kaupan keskittyminen todella on? Ei ainakaan sen, joka siitä ruuasta maksaa. Suomessa on moniin muihin EU-maihin nähden korkea ruuan hintataso, joka ei selity pelkästään korkealla arvonlisäverolla. Ainoastaan Tanskassa on korkeampi ruuan arvonlisävero kuin Suomessa. Ilman veroakin on ruuan hinta meillä noussut viime vuosina yleistä hintatasoa nopeammin, ja Euroopassa pelkästään Isossa-Britanniassa on ruuan hinta noussut viimeisen seitsemän vuoden aikana nopeammin kuin meillä.

Arvoisa puhemies! Kaupan aseman korostuminen ei ole mitenkään yllättävää tässä ketjussa, jos ajatellaan vaikkapa erilaisia kanta-asiakkuuksia. Ruuasta kertyneillä bonuksilla tai oikealla etukortilla voi esimerkiksi viettää mukavan yön edulliseen hintaan oikeaan ketjuun kuuluvassa hotellissa. Kun pienet maakuntien yrittäjät eivät voi myydä vastaavaa hotelliyötä yhtä halvalla, onko kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä? Entä kun paikkakunnalla on kaksi silmälasiyrittäjää, joista vain toinen on mukana pisteohjelmassa?

Kun ketjukonsernit hoitavat ihmisten tarpeet nykyään kirjaimellisesti kehdosta hautaan, voi ruokabonuksilla ei pelkästään teoriassa vaan myös käytännössä saada alennusta jopa ruumisarkusta. Mutta kuinka reilua tällainen kauppa on erityisesti niiden hautausurakoitsijoiden kannalta, jotka eivät ole etuohjelmissa mukana?

Arvoisa puhemies! Myös kuntien päättäjät ovat merkittävässä roolissa. Kun uusia alueita kaavoitetaan ja prosessia rahoitetaan maanmyyntituloilla, usein toiselta puolelta neuvottelupöytää löytyy juuri se ison ketjun toimija. Pienillä ei riitä rahaa eikä rahkeita. Merkittävä kaupan keskittymistä lisäävä päätös on myös alkoholimyymälän sijainti. Kuinka kätevää onkaan piipahtaa juomaostoksille Alkoon, kun se sijaitsee niin näppärästi ketjukaupan vieressä. Jos tavoitteena on, että kaupankäynti on reilua kaikille ja että hinnat saataisiin myös pitkällä aikavälillä kuriin, nyt käsittelyssä oleva kilpailulain muutos ei ehkä yksin riitä. Hyvä alku se kuitenkin on.

Arvoisa puhemies! Lain arvostelijoiden mielestä se johtaa hintojen nousuun vähintään 10 prosentilla, tuontitavaroiden määrän kasvuun sekä siihen, ettei lähituottajien tuotteita enää voida ostaa kauppoihin. Itse en usko tähän kehitykseen miltään osin, mutta siitä huolimatta pidän tärkeänä sitä, että seuraamme lain seurausten vaikutusta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi tähän edustaja Kauman viimeiseen väitteeseen, mihin hän itsekään ei uskonut, siihen, että hinnat voisivat nousta jopa kymmeniä prosentteja. Tästä on tehty taloustieteen laitoksella seminaaritiivistelmä ja todettu, että esimerkiksi tuottajahinnan nousu selittää noin 20 prosenttia kuluttajahinnan vaihtelusta. Eli aika huima se tuottajahinnan nousu saisi olla, että se sinne kauppaan asti sitten vaikuttaisi.

Mutta tämän määräävän markkina-aseman väärinkäyttökielto on luonteva tapa puuttua kaupan mahdollisiin kilpailua rajoittaviin toimintatapoihin, koska se on kehitetty vastaamaan nimenomaisesti markkinavoiman väärinkäyttöön. Laki on ennalta ehkäisevä, normikohtuuttomuutta ja keinotekoista kilpailijoiden poissulkemista vastaan.

Täytyy sanoa, että keskusliikkeitten lobbaus oli ennennäkemätön. Milloin uhattiin, että määräävän markkina-aseman lainsäädäntö lopettaa maakuntien pienet liikkeet, milloin, että se lopettaa lähiostot ja luomuostot, milloin pakottaa tekemään ostot ulkomailta. Tämä puhe on hölynpölyä. Jos näitä seuraa, se on täysin kaupan oma asia. Samaan aikaanhan samat lobbaajat totesivat, että reiluilla pelisäännöillä on pelattu ennenkin. Siis ei hätää, laki puuttuu vain markkina-aseman räikeisiin väärinkäytöksiin. Mikäli niitä ei ole, kaikki pysyy ennallaan. Tämä on vain ennalta ehkäisevä lainsäädäntö.

Näin todellakin myös talousvaliokunta totesi, että esitys ei nosta päivittäistavaroiden hintoja, lisää tuontia tai heikennä mahdollisuuksia ostaa lähi- tai luomuruokaa tai lopeta mahdollisuutta antaa kuluttajille alennuksia. Sen sijaan valiokunta arvioi, että esitys lisää päivittäistavaramarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja varmistaa näin osaltaan terveen kilpailun kuluttajia hyödyttävällä tavalla.

Siinä hallituksen esityksessä käsiteltiin keskeisimpiä määräävän markkina-aseman väärinkäyttömuotoja, esimerkiksi hintasyrjintää ja liikesuhteesta kieltäytymistä, saalistushinnoittelua, alennusjärjestelmää, yksinmyynti- ja yksin-ostosopimuksia, sidontaa sekä kohtuuttomia kauppaehtoja. Jos tätä vähän selventää, niin esimerkiksi on väärin jo nykyisen markkina-aseman lainsäädännön perusteella se, että vaaditaan sitä, että jos kauppiaalle toimittaa tavaraa, sitä tavaraa ei saisi minnekään muualle viedä. On väärin, jos kauppias ei kannakaan riskiä myymistään tuotteista, vaan laittaa sen riskin sen toimittajan kannettavaksi, elikkä toimittaja joutuu hakemaan myymättömät tuotteet pois.

Näitten lisäksi olemme pohtineet sitä, miten saisimme selvyyden siitä, ovatko markkinointirahat aina vastikkeellisia, missä menevät pelisäännöt hyllytilamaksuista tai muista arveluttavista toimintatavoista. Myös kaupan omien tuotemerkkien käytäntö arveluttaa kovasti. Nimittäin näiden tuotemerkkien vaikutukset markkinoihin eivät todellakaan ole selvät. Tulevaisuudessa saamme tietää, saako kauppa tehdä täysin eri katteen eri tuotteilla, esimerkiksi nollakatteen omillaan tai miinuskatteen ulkomaisilla tuotteilla, spot-ostoilla, joilla kotimaisen elintarvikkeen hinta voidaan painaa jopa 20 prosenttia alas. Nämä spot-ostot ovat siis ostoja, joita ostetaan juuri ennen sesongin alkamista niin, että koko sesonkikaudeksi sitten saadaan hinta painettua alemmaksi.

Otetaanpa esimerkki vielä luomun ryöstöhinnoittelusta. Mielestäni lisäarvo tuotantotavasta kuuluu ennen muuta tuottajalle, ei kaupalle. Kuivatuotteitten hinnoittelu kaupassa on siedettävää, tuoretuotteet menevät yli kaiken ymmärryksen. Luomutuotteiden kilohintoja paikallisissa jättimarketeissa: tomaatti 9,13 euroa, kesäkurpitsa 15,90 euroa kilo. Hinnat eivät ole millään mittarilla arvioituna kohtuulliset. Tomaatin myyntikate on yli 170 prosenttia ja kesäkurpitsan lähes 600 prosenttia. Vertailun teki Hannu Heikkinen, Puhtaiden makujen puolesta ry:n hallituksen puheenjohtaja, tukkukaupan normaaliin hinnastoon jälleenmyyjille. Jos kaupan keskusliikkeet väittävät tämän jälkeen tukevansa luomutuotantoa, niin väitteille voi tehdä kuten vessapaperille. Joku tolkku pitää rahastamisessakin olla.

Arvoisa puhemies! Minua kuten maa- ja metsätalousvaliokuntaakin huolettaa, miten toimijat uskaltavat tehdä virastolle valittajan nimen paljastavaa toimenpidepyyntöä kaupan toiminnasta, jos he pelkäävät kaupan rankaisevan toimijaa. Olisinkin halunnut, että olisi perustettu kauppa-asiamies, jolle olisi voinut tehdä valituksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kuitenkin totesi, että myös anonyymit yhteydenotot virastolle ovat mahdollisia ja itse asiassa arkipäivää nykyäänkin, normaalikäytäntö markkinavalvonnassa.

Tämä lainsäädäntö on hyvä alku. Kiitos siitä ministeri Ihalaiselle. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä, että elintarvikemarkkinat olisivat avoimet ja reilut.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kilpailulain tavoitteena on varmistaa terve ja toimiva kilpailu, jonka hyötyjiä voivat olla niin elinkeinonharjoittajat kuin kuluttajatkin kansantaloudesta puhumattakaan. Tällä ehdotuksella halutaan parantaa kilpailua päivittäistavaramarkkinoilla, jotka ovat Suomessa harvinaisen keskittyneet. Määräävän markkina-aseman rajaksi ehdotetaan 30:tä prosenttia, eli yli 30 prosentin markkinaosuuden omaavat toimijat voivat käytännös-sä kilpailun toimivuuteen vaikuttaa merkittävästi, sillä niiden markkina- ja ostovoima on huomattava. Markkinoiden kehitystä on syytä valvoa erittäin tarkasti.

Kaksi Suomessa toimivaa päivittäistavarakauppaa, S- ja K-ketju, hallitsevat siis yli 80 prosenttia markkinoista. Kilpailuviraston selvityksen mukaan kokonaisuutena kaupan ja tavarantoimittajien käytänteet muodostavat kilpailupolitiikan näkökulmasta harmaan alueen. Tavarantoimittajat kokevat tilanteen epäreiluna, ja kuluttajan näkökulmasta hinnat sen kuin nousevat. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemiset antavat selkeitä viitteitä siitä, että tarkempi tutkinta päivittäistavarakauppojen toimintatavoista kaiken kaikkiaan on tarpeen. Ehdotuksen mukaisesti määräävä markkina-asema voidaan todeta päivittäistavaroiden vähittäismyynnin perusteella mutta sen väärinkäyttö voidaan huomioida sekä vähittäismyynnin että hankinnan perusteella. Näin koko kilpailukäyttäytyminen on täten valvonnan piirissä.

Vaikka tämä esitys on herättänyt voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan, valiokunnan arvion mukaan sen markkinavaikutukset jäävät maltillisiksi eli toimintavaltuuksien lisääminen on kuitenkin tärkeää. Tiivis seuranta ja tietojensaantioikeus on oleellista Kilpailu- ja kuluttajaviraston toiminnalle, joka valvoo tätä toiminnan asianmukaisuutta. Pelotteluista huolimatta talousvaliokunta ei usko, että esitys nostaa päivittäistavaroiden hintoja tai heikentää mahdollisuuksia ostaa lähi- tai luomuruokaa. Laki ei puutu kaupan mahdollisuuteen muodostaa esimerkiksi paikallisuutta huomioivaa myyntivalikoimaa tai kilpailla asiakkaiden suosiosta muulla myyntivalikoimallaan, tuotteitten hinnalla tai muilla keinoin.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus parantaa kilpailua. Sillä ei kuitenkaan eliminoida kaikkia niitä ongelmia, jotka nostettiin esille valiokuntakäsittelyn aikana. Näihin vääristymiin on puututtava myös muilla keinoin. Tähän liittyviä hankkeita on vireillä osana terveen kilpailun edistämisohjelmaa. Yksi konkreettinen mahdollinen ehdotus on Alkon myymälöiden tasapuolinen sijoit-tuminen eri kauppapaikkoihin. Myös maankäytöllä, kaavoituksella ja rakentamisella on oleellinen vaikutus kilpailuun ja elinkeinoelämään, joten jatkossa myös nämä seikat on huomioitava paremmin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kilpailulain muutoksesta on erittäin tervetullut. Kaupan terveen kilpailun vääristymiin tulee kuitenkin puuttua myös muilla keinoin.

Suomen päivittäistavarakauppa on Euroopan keskittyneintä, eivätkä kaupan hinnoittelun perusteet tai markkinoilla toimiminen ole riittävän läpinäkyviä. Sen takia on tarpeen uudistaa kilpailulakia ja sisällyttää siihen tarkemmat kriteerit määräävän markkina-aseman väärinkäytöksistä. Määräävää markkina-asemaahan suurimmilla kauppaketjuilla Suomessa on eittämättä. Kauppojen sisään pääseminen tuottajilla, erityisesti pienillä tuotantolaitoksilla, on kynnysten takana.

Kuulemisissa niin maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin mietinnön antaneessa talousvaliokunnassa on selkeästi tullut esille, että on erilaisia hyllymaksuja ja markkinamaksuja, joilla ei vielä edistetä tuotteen markkinointia millään tavoin. (Sirkka-Liisa Anttila: Niillä rahastetaan!) Tämä rahastuksen menettely on saatava loppumaan ja pelisäännöt on luotava läpinäkyviksi niin, että jos tällaisia välineitä käytetään, pitää niiden olla toimijoiden kaikenpuolisessa tiedossa.

Pidän lain uudistuksen yhteydessä tärkeänä Kilpailu- ja kuluttajaviraston roolia lain voimaan saattamisessa. Olisi tärkeää, että tätä neuvontaa osapuolille ja erityisesti kaupan toimijoille olisi myös jatkossa saatavissa Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, ja ei sillä tavoin, että se on avointa neuvontaa, että on puhelinpäivystyksiä, lisäämällä byrokratiaa, vaan niin, että se mahdollistaa toimijoiden markkinoille tullessa, että voidaan tarkistaa, ovatko omat toiminnot oikein. Tämän lain vaikutus näkyy jo kaupan itse varautuessa omin toimin, voisiko sanoa, eettisimmin keinoin tuomaan itseään esille.

Arvoisa puhemies! Mutta mikäli Kilpailu- ja kuluttajaviraston rooli ei jatkossa turvaa kaupan alan toimijoiden kaikkien osapuolten asemaa, tulee harkita kuluttaja-asiamiehen viran perustamista. Nyt tässä vaiheessa lainvalmistelussa tuotiin esille, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tulee näitä anonyymejä ilmoituksia. Mutta olisikin tärkeää, että jos signaali on luotettava ja oikea, niin nyt, mikäli alalta tulee toimijoilta samansuuntaisia signaaleja, Kuluttajavirasto lähtee omin toimin tutkimaan näitä mahdollisia markkina-aseman väärinkäytöksiä. Ja tämä on hyvä edistysaskel niille toimijoille, jotka eivät uskalla tulla esiin, koska oikeudellisen prosessin päätteeksi aina henkilö tai yritys kuitenkin tulee tiettäväksi.

On erityisen tärkeää huomioida, että nimenomaan näiden erilaisten toimintojen avulla alistetaan pientuottajia. On yleistä, että tässä maassa suomennetaan tai suometetaan tuotteita, eli jonkun pienen juustolan tuote pääsee ison kauppaketjun hyllyyn, jos he ottavat Saksasta tuotua juustoa ja siivuttavat sen, ja sitten tulee paketin päälle: valmistettu tai ainakin leikattu Suomessa ja tämän pienen juustolan tunnisteet siihen päälle. Se on ehtona, että pääsee kauppaketjun hyllylle. Ja näihin pitää pystyä tälläkin lainsäädännöllä puuttumaan.

Erittäin tärkeätä on se, että alkutuotanto ja alkutuottajat saavat tässä turvatumman aseman, sillä kuulemisissa oli erityisiä piirteitä: maa- ja metsätalousvaliokuntaan eivät kuultavat halunneet tuoda kirjallista dokumenttia, vaan olivat kuultavana suullisesti niin, että ei voida identifioida, ketkä ovat olleet kuultavina. Se ehkä kuvaa sitä, että markkinoilla todellakin on erittäin epätervettä toimintaa, ja siinä mielessä tämä lainsäädäntö tulee erityisen hyvään kohtaan ja tarpeeseen.

Ei voi olla niin, että iso kauppaketju ilmoittaa yksipuolisesti: muutamme laskutusta tästä päivästä eteenpäin niin, että 12—14 päivän maksupolitiikkaa muutamme niin, että otamme käyttöön 30 laskutuspäivän viiveen. (Sirkka-Liisa Anttila: Nyt se on 35 päivää uusimmassa!) — Ja olemme valiokunnassa kuulleet hurjimpiakin lukuja — Ja siinä mielessä toivotaan, että tämä tervehdyttää sitä toimijoiden kaikenpuolista tasavertaisuutta markkinoilla.

Nostaisin myös esille kauppaketjujen bonusjärjestelmän, jota tulisi jatkossa arvioida erittäin kriittisesti. Asiakkaan kannalta bonusjärjestelmä ei tuo päivittäistavarakaupassa säästöä, koska järjestelmän ylläpito maksaa monille kauppiaille monin verroin. On esitetty arvioita myös valiokunnissa kuultavien osalta, että päivittäistavaroiden hintavaikutus on se, että jopa 1,5 prosenttia voitaisiin ilman korttijärjestelmää päivittäistavaroiden hintoja laskea. Se on merkittävä kilpailullinen etuus tietysti pienemmille toimijoille, joilla ei ole tällaista raskasta korttijärjestelmää. Toki on suotavaa, että kauppaketjut sitouttavat asiakkaitaan, palkitsevat asiakkaitaan. Siinä ei ole mitään väärää.

Mutta tässä jo edustaja Kauma toi erään esimerkin, jonka haluan tässä kyllä toistaa, kun sitä tuolla valiokunnassakin käsittelimme. Voisi olla kaikessa karmeudessaan päivittäistavarakaupan ikkunassa tai mainoslehtisessä mainos: tule ja osta ruokasi meiltä, kuolet halvemmalla, saat naapurista arkun alennuksella.

Tämä kolmansiin osapuoliin ulottuva alennusten ja kuponkien ulottaminen ei tunnu terveelle. Ja toki tähän liittyy myös verotuksellisia epäkohtia, kun yritysten bonuskortteja käyttävät yksittäiset henkilöt. Heidän tililleen siirtyy se rahana, eli se on tulonsiirtoa. Toki, kuinka voimme globaalisti kieltää näitten korttien käytön? Lentoyhtiötä käyttäessäsi, maksaessasi jollakin maksukortilla saat jostakin hotellin ilmaiseksi. Vaikea sektori, mutta jotenkin tähän tulee jatkossa pystyä puuttumaan niin, että tämmöiset karkeimmat kilpailua estävät elementit saadaan torjuttua pois.

Terveen kilpailun edistämisohjelma on hyvä lähtökohta, mihin täytyy tuoda mukaan niin maankäyttö, kaavoitus, Alkojen sijoittuminen ja täällä jo moneen kertaan samat asiat toistettuna.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tällä lakialoitteella edistetään päivittäistavaroiden (Seppo Kääriäinen: Esityksellä!) — esityksellä — edistetään avointa, läpinäkyvämpää ja tasapuolisempaa kilpailua Suomessa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä kilpailulain muuttamisesta. Tavoitteena on terveen ja toimivan kilpailun turvaaminen päivittäistavaramarkkinoilla. Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat Euroopan keskittyneimmät. Kaksi suurinta toimijaa kattaa yli 80 prosenttia markkinoistamme. Näin vahva markkinoiden keskittyminen voi johtaa ja on tutkimusten mukaan johtanutkin kilpailun vääristymiin eli kauppadopingiin.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi ilmetä liikesuhteesta kieltäytymisenä, hintasyrjintänä, saalistushinnoitteluna, alennusjärjestelminä, yksinmyynti- ja yksinostosopimuksina sekä kohtuuttomina kauppaehtoina. Lisäksi on tullut ilmi hyllytilamaksuja, markkinointirahan vaatimuksia sekä riskin siirtoa tuotteen myyjälle myymättä jääneistä tuotteista.

Hallituksen esitys on tervetullut ja tarpeellinen. Kiitos ministeriölle ja ministerille sekä valiokunnalle. Esitys kohdistuu ennen kaikkea keskusliikkeiden toimintaan, ei yksittäisten kauppiaiden tai osuuskauppojen toimintaan. Esitys lisää päivittäistavaramarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja siten osaltaan varmistaa terveen kilpailun. Määräävä markkina-asema ja yritysten kasvattaminen ei ole jatkossakaan kiellettyä, mutta kiellettyä on aseman käyttäminen väärin.

Myös erilaisten bonus- ja kanta-asiakasjärjestelmien leviäminen on herättänyt kysymyksiä. Niitä on syytä seurata jatkossa tarkemmin. Kanta-asiakasjärjestelmissä on havaittavissa epätervettä verkottumista uusille toimialoille siten, että asiakkaiden normaali liikkuvuus vähenee. Mielestäni maito, polttoaine, silmälasit, hotelliyöt, vuokra-autot ja uudet autot eivät saisi kuulua samaan bonuskoriin. Kaikkien asiakaskorttietujen verokohtelukaan ei ole ilmeisesti kaikilta osin hyväksyttävää, kuten tässä kollegat aikaisemmin ovat myös huomauttaneet.

Kuluttajat ovat tietysti itse suurelta osin vastuussa omasta käyttäytymisestään. Bonusten näennäinen edullisuus on usein harhaa. Monissa vertailuissa päivittäistavarat saa edullisimmin kaupoista, jotka eivät käytä mitään kanta-asiakasjärjestelmää. Järjestelmien ylläpito on kallista, ja kulut siirtyvät aina ja poikkeuksetta hintoihin ennemmin tai myöhemmin. Hämmästelen myös kuluttajien halukkuutta luovuttaa vapaaehtoisesti yksityisluonteisia tietojaan erilaisiin orjuuttaviin korttijärjestelmiin.

Arvoisa puhemies! Kanta-asiakasjärjestelmien levittäytymistä yhä uusia alueita kattaviksi tulisikin jatkossa rajata ja selvittää tarkemmin. Kilpailua vääristäviä tekijöitä on ollut myös kauppapaikkojen kaavoituksissa ja Alkon myymäläverkoston sijoittumisessa. Kaavoituksessa huomio kohdistuu paikallispoliitikkoihin, jotka eräillä paikkakunnilla ovat suhmuroinneillaan toimineet aivan selvästi kuntalaisten edun vastaisesti.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Harri  Jaskari  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy tietysti miettiä, mikä on ollut syy tähän kilpailulain muutokseen, ja siinähän on oikeastaan ollut kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että kauppa on voimakkaasti keskittynyt ja nähdään, että voi olla kaupan vääristymiä sen keskittymisen johdosta, että tulee niin suuri markkinaosuus. Ja toinen on ollut nimettömät epäilyt siitä, että markkinaosuus on johtanut kaupan kilpailun vääristymiin.

Me olemme valiokunnassa aika paljon haastaneet myös, että mitä kaikkea vääristymiä on ollut, mutta juuri kukaan ei ole halunnut ainakaan omalla nimellään tulla esittämään, minkälaisia vääristymiä kaupan kilpailun osalta on tapahtunut. On vain tehty nimettömiä paljastuksia siitä, että mikäli haluaa omat tuotteensa kaupan hyllyille, joutuu maksamaan siitä, tai mikäli on ollut ylijäämätavaroita kaupassa, niin kauppa on palauttanut ne tuottajan kustannuksella, tai on otettu markkinointirahaa, mikäli halutaan tuotetta markkinoida kaupassa. Nämä ovat todella haastavia ja myöskin vakavia syytöksiä, joista on hyvin vähän todisteita. Mutta ehkä sen takia me olemme halunneet tehdä tällaisen kilpailulain muutoksen, että nämä myöskin käydään asiallisesti lävitse.

Tämähän on hyvinkin tällainen kilpailulain erityistapaus. Normaalisti täytyy varmasti olla yli 50 prosenttia markkinaosuus, kun epäillään, että on määräävä asema. Nyt on jääty 30 prosenttiin. Mutta minä korostan sitä, että tämä 30 prosenttia ei tarkoita sitä, että itsestään selvästi olisi tapahtumassa jotain. Onhan tietyllä kaupparyhmittymällä oikeus hankkia vaikka koko markkinaosuus. Tämä antaa vain mahdollisuuden tarkastella tarkemmin sitä, tapahtuuko jotain vääristymiä. Eli tällainen käyttäytyminen tulee suurennuslasin alle. Voi sanoa myöskin, ettei ole mitään hätää niillä kaupparyhmittymillä, jotka toimivat oikein. Ei tätä aseteta siihen näkökulmaan. Sitten on myöskin ollut havaittavissa, että on ollut jo tässä vaiheessa tiettyä ennalta ehkäisevää vaikutusta tällä lakiesityksellä. On tullut julkisia ilmoituksia, että katsomme erittäin tarkasti, että toimimme kilpailuneutraalisti emmekä missään tapauksessa kilpailua vääristävästi.

Haluan myöskin pari asiaa korjata näissä tulkinta- tai väittelyasioissa. Joskus sanottiin, tietyt kaupparyhmittymät ovat sanoneet, että tämä johtaa siihen, että on pakko ostaa aina halvinta tuotetta, koska sanotaan, että jos ei osta sitä halvinta tuotetta, niin sitten suosii jotain kalliimpaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen: Sinä voit ostaa ihan mitä tuotetta tahansa vaikka kotimaiselta tuottajalta. Se voi olla kalliimpaa. Jos se menee eteenpäin, niin saa myydä kalliimmallakin, jos tuottaja ostaa. Eli mitään tämän tyylistä rajausta ei ole olemassa. Ja kuten sanoin jo, toisaalta voi nostaa markkinaosuutta vaikka kuinka korkealle. Kun sen tekee reilun kilpailun pelisääntöjen mukaan, se ei ole mikään kynnys millään tavalla.

Kun tässä on aika monta asiaa jo puhuttu edellisten puhujien osalta, niin on herännyt mielenkiinto myöskin laajempiin kauppatapoihin. Juuri tämä bonuskorttijärjestelmä oli yksi esimerkki: Jos menee saman yrityksen sisällä bonuskortin kanssa, niin sehän on ihan reilua. Mutta silloin jos mennään huomattavasti eri yrityksiin, eri toimialoille, erilaisiin yhteistyökonsortioihin, niin siinä voi ajatella, että ne toinen toisiaan tukien toimivat, jolloin se yksinäinen kivijalkakauppias, joka ei pääse tämän ringin sisäpuolelle, joutuu aikamoisiin hankaluuksiin.

Toinen kysymys, joka oli esillä mutta ei ole tässä mukana, on kaavoituskysymys: missä ne kauppapaikat ovat, ja millä eduilla niitä kauppapaikkoja saa, ja millä voimalla kauppapaikkoja saa? Ja kolmas kysymys, mikä oli esillä myöskin talousvaliokunnassa, on alkoholikauppa: missä sijaitsevat alkoholikaupat, mitä vaikutuksia sillä on myöskin muun kaupan toiminnalle? Ne ovat ihan samanlaisia kaupan kilpailukysymyksiä kuin monet muut, usein jopa tärkeämpiä kuin nämä asiat.

Nyt vain lopuksi, arvoisa puhemies, korostan, että nyt täytyy katsoa tämän vaikutuksia hyvin tarkasti ja analysoida ja kenties palata näihin kysymyksiin ja tähän lakiuudistuksen sisältöön, mikäli on tarvetta ja tämä nostaa esimerkiksi hintoja. Uskon ja toivon, että se lisää kilpailua ja sitä kautta parantaa laatua ja pitää hinnat ja mieluummin alentaa hintoja.

Mikko  Savola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi kilpailulain muuttamisesta lähinnä tämän päivittäistavarakaupan suhteen tulee kyllä oikeaan paikkaan.

Tämä markkina-aseman väärinkäyttäminen, joka tässäkin salissa on aiemmissa puheenvuoroissa tänään monta kertaa mainittu, on asia, johon puuttua tulee, ja sen vuoksi tällä lakiesityksellä aivan varmasti sitä päivittäistavarakaupan läpinäkyvyyttä voidaan saada lisää. Se on ilman muuta kuluttajan etu ja se on myös kaupan etu, että näin tullaan tekemään. Se myös parantaa omalta osaltaan kotimaisten yrittäjien mahdollisuuksia saada niitä tuotteitaan siihen kaupan hyllylle. Aivan niin kuin on kuultu, niin sellaisia esteitä on tästä niin sanotusta väärinkäytöstä ilmennyt, että näin ei ole kaikilta osin ollut aina mahdollista.

Suuri vastuuhan kaupalla on myös kotimaisesta huoltovarmuudesta, ja huoltovarmuudesta nimenomaan siinä mielessä, että saadaan kotimainen tuotanto elintarvikkeitten osalta pidettyä pystyssä. Sen vuoksi kaupan tulee ottaa vielä huomattavasti paremmin tuottaja-asema huomioon. Muun muassa se, että kaupalla on näitä omia tuotemerkkejä, mitä kaupan hyllyillä näemme metrimäärin, johtaa siihen, että se heikentää oleellisesti kotimaisten elintarvikkeitten asemaa. Sillä yksinkertaisesti ajetaan kotimaisia tuotteita alas, kun tuodaan rinnalle kaupan oma tuotemerkki, missä on käytännössä sama tuote, ja sillä kiristetään sitä teollisuutta niin, että joudutaan sitä samaa tuotetta halvemmalla myymään.

Kilpailulainsäädäntö on saatava vielä paremmaksi. Tämä on hyvä alku siihen, kuten lainsäädäntö myös muutoin niin, että se huomioi paremmin tuottajat, teollisuuden ja sitä kautta myös kaupan. Tälle laille on siis saatava jatkoksi tuottaja- ja toimialaorganisaatiolaki sekä myöskin tuotteitten alkuperämerkinnät, mistä edustaja Kalmari on tehnyt erinomaisen lakialoitteen, (Puhemies koputtaa) se on saatava myös voimaan mieluusti tällä vaalikaudella.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on monella tavalla tarpeellinen, ja on kyllä erittäin myönteistä, että näitten monien paineitten alla tässä eduskunnassa lakiesitystä käsitelleet molemmat valiokunnat ja kaikki ovat olleet tästä esityksestä yksimielisiä.

Lain tavoitteet kaiken kaikkiaan ovat oikeat. Tällä halutaan vahvistaa tuottajien ja tavarantoimittajien asemaa suurten kauppaketjujen, voisiko sanoa, puristuksessa, mutta ainakin neuvottelukumppanina. Täällä on moneen otteeseen puhuttu kaupan vahvasta asemasta, ja on selvää, että päivittäistavarakaupassa Suomessa kaupan vahva asema on selvä, ja selvää on myös se, että tuota asemaa on käytetty vahvasti tavarantoimittajien suuntaan toisaalta oikein mutta epäilemättä osin myös hyvin kyseenalaisesti. Kuten täällä jo muutama muukin edustaja on erinomaisessa puheenvuorossaan todennut, niin tämä kaupan vahva asema kyllä näkyi myös tässä valiokuntakäsittelyssä, voisiko sanoa, jopa yllättävänä varovaisuutena siinä, mitä asiantuntijat kaiken kaikkiaan lakiesityksestä haluavat sanoa.

Elintarvikeketjussa vahva kauppa ottaa syntyvästä arvonlisäyksestä suurimman siivun, ja se siivu on kasvanut vuosi vuodelta, vastaavasti muun muassa tuotteen ja jalostuksen osuus on laskenut. Esimerkiksi minun on itse aivan mahdotonta ymmärtää, kuinka voi olla mahdollista, että esimerkiksi maitolitran hinnasta tuottajan ja meijerin osuus vuosi vuodelta laskee mutta kaupan osuus koko ajan nousee.

On siis tarpeen, että lainsäädännöllä voidaan puuttua tässä tapauksessa kahden suuren kaupparyhmän yksipuolisiin kilpailua rajoittaviin toimenpiteisiin ja, kuten täällä kaikki muutkin ovat todenneet, puuttua siis mahdollisiin väärinkäytöksiin. Käytännössähän yksittäisten toimitusyritysten mahdollisuudet vaikuttaa noihin asioihin ovat olemattomat muun muassa yritysten pienuuden ja asiakassuhteen menettämisen pelossa.

Se, onko tämä lainsäädäntö riittävä, on jo toinen kysymys. Varmasti vastaus siihen on, että ei ole. Tätä todistaa myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston alkutuotantoselvitys tältä vuodelta. Tämä selvityshän toteaa muun muassa sen, että kaupan ja tuottajien väliseen sopimuskäytäntöön on välttämätöntä puuttua tuottajien toiminnan turvaamiseksi. Alkutuotantoselvitys nostaa esille myös lihantuottajien ongelmallisen tilanteen elintarvikeketjussa. Lihantuottajien kantama riski on kaiken kaikkiaan kohtuuton elintarvikeketjun muihin toimijoihin nähden. Voinee todeta sen jotenkin näin, että lihanjalostajathan tässä maassa ovat tällainen tyyppiesimerkki siitä, kuinka kaiken kaikkiaan kaupan koirakoulu toimii.

Onkin välttämätöntä, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto tämän säädettävän lain pohjalta selvittää muun muassa tämän, sisältyykö viljelijöitten, tuottajien, tavarantoimittajien ja kaupparyhmien välisiin sopimuksiin ja käytäntöihin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Samalla on myös seurattava sitä, kuinka yleensäkin hyvät kauppatavat toteutuvat tässä kauppaketjussa.

Yksi asia, johon myös on syytä kiinnittää huomiota jatkossa, on kaupan omat merkit, private label -merkit. Nämä tuotteet antavat kaupalle mahdollisuuden ohjata markkinoita hyvin vahvalla tavalla haluamaansa suuntaan. Puuttumatta nyt tarkemmin tähän problematiikkaan, totean vain sen, että on epäilemättä tärkeää huolehtia siitä, että kauppa ei kytke tavarantoimittajien halukkuutta valmistaa kaupan omia merkkejä ja tavarantoimittajien omien merkkituotteitten myyntiä toisiinsa.

Joka tapauksessa on selvää, että vain kilpailulainsäädännön avulla maataloustuottajien kilpailuasemaa ei pystytä parantamaan, vaan tarvitaan laajaa toimenpidekokonaisuutta. Lakiesitys on askel oikeaan suuntaan. Tätä on syytä kannattaa niillä muutamillakin pienillä muutoksilla, joita mietintövaliokunta tuossa esittää. Lain vaikutuksia on seurattava markkinoitten hintatasoon, tuontiin, alkutuottajien asemaan, markkinoitten kilpailutilanteeseen ja niin edelleen. Tarvittaessa tulee harkita myös erillisen kaupan alan asiamiehen tai kuluttaja-asiamiehen, mitä nimeä nyt sitten halutaankaan käyttää, viran perustamista valvomaan kilpailua markkinoilla. Itse toki olisin halunnut, että tuo kaupan alan asiamiehen virka olisi perustettu jo tämän säädettävän lain yhteydessä.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvä lainsäädäntö, ja tässä yhteydessä, kun ministeri Ihalainen täällä istuu paikalla, myös suuri kiitos hänelle kaikesta siitä työstä, mitä tämän lain eteen nyt on tehty.

Sinuhe  Wallinheimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on samaan aikaan hyvä ja merkittävä mutta myös paljon kysymyksiä herättävä lainmuutos. Suomalainen päivittäistavarakauppa on, kuten kaikissa aiemmissakin puheenvuoroissa on todettu, Euroopan keskittyneintä, kun kaksi suurinta toimijaa hallitsee yli 80:tä prosenttia markkinoista. Pitkään jatkuessaan, kuten Euroopan komissiokin on todennut, tällä tulee olemaan negatiivisia vaikutuksia koko kansantalouteemme. Kilpailun puute aiheuttaa hintojen nousua sekä vähentää kannusteita innovaatioihin. Tätä kautta tuottavuus ja kasvu alenevat. Siksi sekä hallitus että talousvaliokunta ansaitsevat kiitokset rohkeasta ja nopeasta mahdollisuudesta tarttua tähän tärkeään asiaan.

Monessa suhteessa esitys viekin asioita eteenpäin. Se selkeyttää pelisääntöjä ja valvontaa sekä mahdollisuuksia puuttua väärinkäytöksiin. Se myös lisää päivittäistavaramarkkinoiden läpinäkyvyyttä eli tavallisten kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia.

Toisaalta, arvoisa puhemies, lakimuutoksesta löytyy myös kritisoitavaa. Ongelmakohtia löytyy erityisesti lakitekstin tulkinnanvaraisuudesta. Esimerkiksi se, mitä pidetään normaalina kilpailukäyttäytymisenä ja mitä taas markkina-aseman väärinkäyttönä, jää täysin asiaa tutkivan viranomaisen päätettäväksi. Se puolestaan korostaa Kilpailuviraston roolia, jonka puolueettomuuteen sen tehdessä ratkaisuja tuleekin nyt kiinnittää erityisen paljon huomiota. Lain merkittävä puute on myös niin sanottu vastanäyttömahdollisuuden puuttuminen, joka on käytössä monessa vastaavanlaista sääntelyä harjoittavassa maassa. Sellaisen mukaan ottaminen olisi kuitenkin kohtuullista pelkästään syytettyjen tahojen oikeusturvankin kannalta.

Lisäksi, arvoisa puhemies, on paikallaan todeta myös se, ettei tämä lakimuutos pelkästään riitä päivittäistavaramarkkinoiden kilpailukyvyn elvyttämiseen, parantamaan tuotteen asemaa tai merkittävissä määrin alenna kuluttajien maksamia hintoja. Siitä pitää huolen se, että vastaavanlaisia kilpailukykyongelmia on myös muualla kuin päivittäistavarakaupassa. Esimerkiksi elintarviketeollisuudessa usean alan, kuten maidonjalostuksen, lihanjalostuksen sekä panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden, markkinat ovat varsin keskittyneet. Silti näiden alojen toimintakulttuuria tai kilpailutustoimia suhteessa alkutuottajiin ja kauppaan ei ole suunniteltu otettavan kaupan lailla tarkemman tarkastelun piiriin. Sitä kuitenkin sietäisi mielestäni jatkossa harkita, jos haluamme aidosti parantaa sekä kuluttajan että tuottajan asemaa päivittäistavarakaupan arvoketjussa.

Tilausta olisi myös, arvoisa puhemies, laajemmalle keskustelulle siitä, miten muiden kuin kotimaisten toimijoiden kiinnostusta tulla Suomen markkinoille voitaisiin lisätä. Aihe on kuitenkin kieltämättä tulenarka Suomessa. Ikävä totuus on nimittäin se, että monet meidän hyvää tarkoittavat toimet kotimaisen kaupan suojelemiseksi ovat johtaneet meidät nykyiseen kestämättömään tilanteeseen. Siksi ainoa pysyvä tie tästä ulos on meidän markkinoiden laajempi avaaminen ulkomaalaiselle kilpailulle. Näillä mietteillä kannatan lain hyväksymistä.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ruokakauppa on Suomessa erittäin keskittynyttä. Noin 80 prosenttia kaupasta on kahdella ketjulla: Keskolla ja S-ryhmällä, jotka toki toimivat hieman erilaisella toimintalogiikalla. K-kaupat ovat kauppiasvetoisia, itsenäiset K-kauppiaat tekevät ruokakauppaa 900 ruokakauppiaan johdolla. Itse olen hieman pohtinut ja pohdin myös siinä vaiheessa, kun tätä salista valiokuntaan lähetettiin, sitä, millä tavalla kohdellaan K-ryhmää tässä lainsäädännössä, jossa kuitenkin 900 itsenäistä K-kauppiasta tekee kauppaa omalla vastuulla, omalla riskillä ja tekee myös hankinnat itse. Toki sekin on hieman mielenkiintoista, että EU-sääntöjen mukaan määräävä markkinaosuus on 40 prosenttia mutta tässä lainsäädännössä hallituksemme on päätynyt 30 prosenttiin. Tuntuu hieman siltä, että se on tilattu. Toki K-ryhmänkin markkinaosuus on Suomessa yli 30 prosenttia, taitaa tällä hetkellä olla noin 34 prosenttia ja S-ryhmällä reilu 45 prosenttia. Tulkinta on siis erilainen kuin EU-säännöissä.

Jäin oikeastaan miettimään sitä, mihin loppupelissä tällä lainsäädännöllä pystymme vastaamaan. En valiokunnan mietinnöstä löytänyt vastausta siihen, onko valiokunta tullut siihen johtopäätökseen, että meillä Suomessa on lainvastaista, kohtuutonta hinnoittelua. Sitä en tästä mietinnöstä löydä. Onko niin, että Suomessa on lainvastaista, kohtuutonta hinnoittelua, joka olisi siis rikkomus kilpailulain näkökulmasta? Selvisikö tämä valiokuntakäsittelyssä, se ei nyt ainakaan vielä ole tässä salissa tullut esille.

Laki kohtelee siis ruokakauppaa toisin kuin muita aloja. Myös oikeusoppineet ovat kritisoineet tätä lakia sillä, että tämä on avoin tulkinnoille. Hyödyt ovat epävarmoja, niin kuin tässä salissa on tuotu esille.

Vaikka täällä salissa on tänään annettu myös opposition puolelta ymmärtää, että tämä ei lisäisi tuontia, niin kyllä valiokunta toteaa omassa mietinnössään, että tämä lisää tuontia. Valiokunnan mietinnössä lukee: "Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ei oleta, että esitys nostaa päivittäistavaroiden hintoja, lisää merkittävästi tuontia, heikentää mahdollisuuksia ostaa lähi- ja luomuruokaa tai lopettaa mahdollisuudet antaa kuluttajille alennuksia." Valiokunta siis toteaa, myöntää, että tämä nostaa tuontia mutta ei merkittävästi. (Mauri Pekkarinen: Ei kauttaaltaan!) — Näin tässä valiokunnan mietinnössä lukee: "Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ei oleta, että esitys lisää merkittävästi tuontia." — Valiokunta myöntää, että tämä lisää siis jonkin verran tuontia. Se on huolestuttava tilanne. Minun mielestäni meidän pitäisi tämäntyyppisessä maassa mieluumminkin tehdä lainsäädäntöä, joka mieluumminkin tukisi lähiruokaa ja lähellä tuotettua ruokaa.

Arvoisa puhemies! Tampereen yliopiston yritysjuridiikan professori Pertti Virtanen arvioi, että tämä lainsäädäntö kyseenalaistaa myös kanta-asiakkuusjärjestelmät. Kun valiokunnan puheenjohtaja jo pyysi vastauspuheenvuoroa, niin esitän toisenkin kysymyksen hänelle: tuliko valiokunnan kuulemisessa selville se, onko professori Virtasen arvio oikea vai väärä? Hänen mukaansa ainakin ketjun ulkopuolisten liikkeiden tarjoamat bonukset tullaan tämän lainsäädännön mukaan kieltämään.

Nämä kysymykset ovat sellaisia, jotka minua itseäni ovat tässä pohdituttaneet. Tuntuu siltä, että tätä lakia kuitenkin täällä eduskunnassa tyytyväisenä tervehditään. Itse olen varsin kriittinen tätä lakia kohtaan ja toivon, että kun tämä tullaan hyväksymään, niin lain vaikutuksia seurataan ja ollaan valmiita tekemään muutoksia. Meidän pitää mieluumminkin tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka tukee suomalaista ruuantuotantoa, lähellä tuotettua ruokaa ja tuo niitä lisää kauppaan ja aidosti lisää ruokakaupan kilpailua.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo puhuttu siitä, että tällä lailla on jo ennen sen voimaantuloa ollut myönteisiä vaikutuksia kauppakäytäntöihin. Näin varmaan osaltaan pitää paikkansa, mutta viittaan kyllä myöskin edustaja Heinosen puheenvuoroon siinä, että kyllä varsinkin on sellaisia yksittäisiä K-kauppiaita, jotka ovat antaneet ja antavat varsin paljon tilaa paikallisille tuotteille omassa valikoimassaan, ja varmasti on myöskin sellaisia osuuskauppoja, kuten valiokunnan kuulemisessa kävi ilmi, jotka ilmeisesti erityisesti oman maakuntansa alueelta antavat tilaa tuotteille eri tavalla kuin valtakunnallisesti. Eli hyviäkin esimerkkejä siitä, että pienet toimijat pääsevät mukaan, on olemassa, mutta kaiken kaikkineenhan tässä kyse on siitä, että koko ketjun kaikkien osien, niin tuottajan, teollisuuden kuin kaupankin, pitää toimia pitkässä juoksussa kannattavasti ja vielä pitää suomalaisen elintarvikkeen tämän prosessin läpi tulla sellaiseen hintaan, että suomalainen kuluttaja voi sen ostaa. Silloin kun tämä yhtälö toimii, me voimme tästä kotimaisuudesta pitää kiinni.

Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa varsin laajasti myös tätä asiaa käytiin läpi ja kuultiin näitä osapuolia, niin kyllähän tässä täytyy sanoa, että tuottajien ja kaupan näkemys siitä, mitä markkinoilla tulee tapahtumaan, oli 180 astetta eri suuntaan. Sen takia pidän erittäin hyvänä sitä, että valiokunta kirjasi loppuun lausuman: "On myös välttämätöntä, että lain vaikutuksia muun muassa päivittäistavarakaupan kilpailutilanteeseen, markkinoiden hintatasoon, tuontiin ja alkutuottajien asemaan seurataan aktiivisesti ja että tarvittaessa ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin ongelmien poistamiseksi." Pidän erittäin tärkeänä tätä seurantaa, koska markkinoiden muutoksia on vaikea arvioida, ja toivotaan, että ne menevät siihen suuntaan, mikä on tahtotila. Jos eivät mene, niin silloin pitää muutoksiin olla valmiita.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat käytännössä kahden suuren toimijan hallussa, vaikka pari pienempää kohtalaisen merkityksellistä kyllä löytyy markkinoilta. Markkinoilta puuttuu aito kilpailu. Kilpailulain tiukentaminen on tarpeen päivittäistavaramarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Päivittäistavaramarkkinoiden vallitseva tilanne vaikuttaa olennaisesti elintarvikeketjun tulonjakoon. Viljelijän osuus elintarvikkeen hinnasta on olematon kaupan ja elintarviketeollisuuden rohmutessa valtaosan. Luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden kohdalla tilanne on vielä kärjistyneempi kuin tavanmukaisesti tuotetuissa tuotteissa. Tämän täällä aikaisemmin toi hyvin numeroesimerkeillä esille edustaja Kalmari.

Valtaa elintarvikeketjussa käyttää vahvan neuvotteluvoiman omaava kauppa. Kauppa hyödyntää neuvotteluvoimaansa kyseenalaisin tavoin. Kilpailuviraston tekemän selvityksen mukaan kaupan vahva asema suhteessa alkutuottajiin ilmenee kaupan käyttämien menettelytapojen kautta. Vahvan asemansa myötä kauppa voi toimia suhteessa muihin elintarvikeketjun toimijoihin tavoilla, jotka ovat kyseenalaisia kilpai-lun toimivuuden näkökulmasta. Mitä suurempi markkinaosuus vähittäiskaupan toimijalla on, sitä helpommin se kykenee ylläpitämään kohtuuttomia kauppatapoja. Tuottajien kannalta ongelmalliseksi on muodostunut alalle tyypillinen käytäntö, kirjallisten sopimusten puuttuminen. Kirjallisten sopimusten puuttumisen vuoksi kauppa on saattanut muuttaa yksipuolisesti sopimusehtoja tai ilmoittanut hinnan vasta toimitusten tai toteutuneiden myyntien jälkeen. Kilpailun kannalta ongelmallisia ovat myös tilanteet, joissa tuottajia kielletään myymästä tuotteitaan yksittäisille kauppiaille ohi keskusliikkeiden. Selvää on, että tällaiset epäterveet toimintatavat on kitkettävä markkinoilta.

Arvoisa puhemies! Elintarvikeketjun toimivuuden kannalta pullonkaulan aiheuttaa jakelukanavien vähäisyys. Suuri osa vähittäiskaupan tuotteista ostetaan keskitetysti ja jaetaan valtakunnallisten logistiikkakanavien kautta. Kaupalla on valta päättää siitä, mitä tuotteita tulee markkinoille kuluttajien saataville. Kauppa päättää pitkälti tuotteiden menestymismahdollisuuksista markkinoilla, sillä teollisuudella ei ole käytössään vaihtoehtoisia jakeluteitä. Jakelukanavien keskittyneisyyden vuoksi pienempien tuottajien ja yritysten tuotteiden on ollut vaikeaa päästä kaupan valikoimiin. Uusien jakelukanavien syntymistä tulisi edistää. Vaihtoehtoisten jakelukanavien syntyminen parantaisi osaltaan tuottajien neuvotteluasemaa.

Arvoisa puhemies! Elintarvikeketjun voimasuhteita on tasapainotettava. Käsittelyssä olevalla esityksellä pyritään aivan oikein estämään kaupan vahvaan markkina-asemaan nojautuva kohtuuttomien ja syrjivien kauppatapojen ylläpitäminen. Valmistuva lainsäädäntö on askel oikeaan suuntaan. Eduskunnan talousvaliokunta piti erityisen tärkeänä lain vaikutusten seurantaa. Se on aivan erityinen haaste tässä tapauksessa, ja voinee sanoa, että tämä seurantavaatimus on helpompi esittää kuin toteuttaa, mutta ilman lain vaikutusten seurantaa tilanne on sellainen, että meille jää tämä vaikutus epäselväksi, joten tämä täytyy huolellisesti toteuttaa.

Janne  Sankelo  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kilpailulain muuttamisesta on tarpeellinen ja nostaa esille monia ongelmia Suomen päivittäistavaramarkkinoilta, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on jo esille tuotu.

"Kauppa se on, mikä kannattaa" toteutuu tällä hetkellä Suomessa hyvin. On muistettava, että kannattava kauppa takaa kattavan palveluverkoston ja on totta kai hyvä asia, että kauppojen taloudellinen tilanne on kunnossa. Bisnes on aina bisnestä eikä sinänsä laitonta.

Kauppojen vahvuudella on myös aluepoliittista merkitystä, jota ei tässä vielä ole esille tuotu. Ne voivat investoida koko Suomen alueella. Pohjanmaallakin monissa kirkonkylissä tehdään uusia marketteja. Niitä ei tehtäisi, jos ei kaupan talous ja tase ole kunnossa.

Tuottajien suunnalta kilpailulain uudistamiseen on kohdistettu suuria odotusarvoja, ja hyvä niin. Mutta toivottavasti ei liian suuria nimenomaan tämän lain osalta, sillä hallituksen esitys ei suoraan vaikuta kenenkään kukkaroon. Me maa- ja metsätalousvaliokunnassa halusimme omassa lausunnossamme, totta kai, tuoda tuottajan roolia vahvasti esille, ja toivottavasti tämän lain mukana tulee tärkeitä kerrannaisvaikutuksia.

On todettava, että elintarvikeketju Suomessa on tietynlainen EU-kummallisuus. Meillä on kannattavaa kauppaa, korkeat vähittäishinnat, ja tuottajalle jää kuitenkin usein luu käteen. Viljelijän ja kuluttajan edut ovat tässä asiassa yhteneväiset, kun mietitään ketjun toimivuutta ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.

Arvoisa puhemies! Tuottajahinnat erityisesti lihapuolella eivät tällä hetkellä mahdollista kannattavaa tuotantoa. Tämä on harmi, koska tutkimusten mukaan ja käytännössä kuluttajat arvostavat suomalaista ruokaa. Tämä hallituksen esitys on toivottavasti pieni askel parempaan avoimuuteen ja parempiin kauppatapoihin ja ehkä myös parempiin tuottajahintoihin.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä uusi säännös tähän kilpailulakiin, niin tämähän sinänsä ei muuta mitään lainsäädäntöä eikä lainsäädännön tulkintaa kilpailulain suhteen. Tässä vain määritellään uudelleen vähittäistavarakaupan määräävä markkinaosuuden raja, joka nyt asettuu 30 prosenttiin. Tässä suhteessa talousvaliokunnan puheenjohtaja tämän aivan oikein totesi, että muuta lainsäädäntöähän tämä ei muuta.

Ihan, kun tässä puhutaan nyt kilpailusta ja kilpailulaista, olisi hyvä ensin hieman analysoida tätä suomalaista nyky-yhteiskunnan olemusta, ennen kuin alkaa hyvin voimakkaasti syyttämään kaupan tai jonkun muun kahdenkeskisen kaupanteon ja sopimuskäytännön osapuolia.

Kyllä kai Suomi on aika erikoinen maa, koska me olemme ajautuneet ehkä viimeisen 10 vuoden aikana tilanteeseen, jossa tämä kumulatiivinen kustannusrakenne on aiheuttanut selvän esteen pienyrittämiselle ja myös teollisuudelle. Tämä pitäisi tunnustaa, ennen kuin lähdetään arvioimaan, mitä tässä maassa tapahtuu kaupan keskittymisen suhteen, koska on aika luonnollista, että maassa, jossa on vähän asukkaita ja suuret logistiset kustannukset, kauppa on ikään kuin rakenteellisesti määrätty keskittymään, koska se, joka hallitsee mittavat logistiikkakustannukset eli pystyy kuljettamaan kerralla isoja eriä, on ylivoimaisessa markkina-asemassa suhteessa sellaiseen pienyrittäjään, jonka ongelmat ovat pienet tuote-erät ja suuret logistiikkakustannukset.

Maaseudulla on paljon pienyrittäjiä, jotka harrastavat joko luomutoimintaa tai pienimuotoista elintarviketuotantoa. Suurin ongelma, minkä takia nämä tuotteet eivät pääse kaupan hyllylle, olipa tämä kauppa mikä tahansa, on se, että tulee vastaan kannattavuusongelma. Sen takia kaikki ne tekijät, joilla me olemme nostaneet kuljetuskustannuksia, energian kustannuksia, viime kädessä johtavat siihen lopputulemaan, että kauppa tavallaan keskittyy, koska se hallitsee logistiikkakustannukset parhaiten. Ja jos valiokunta on päätynyt siihen arvioon, että tämä lisää tuontia, niin itse kyllä päätyisin aivan samaan arvioon siitä näkökulmasta, että kun elintarviketuonti kuitenkin lisääntyy ja kun tuotteet tulevat suurina erinä ja ne tulevat tänne Etelä-Suomeen, josta nämä logistiset varastot lähtevät liikkeelle, niin on luonnollista, että tuonti lisääntyy. Tämä asia kannattaa sen takia kilpailulain yhteydessä analysoida tarkkaan ja pohtia, koska nyt EU ja Amerikan Yhdysvallat alkavat muodostaa investointia kauppasuhteeseen, suurempaa yhtenäisyyttä, muodostavat vapaakauppa-alueen, niin on oletettavaa, että nämä ongelmat tulevat entistä korostuneemmin tulevaisuudessa esille.

Tämän takia meidän täytyisi kaikessa päätöksenteossa ja muussa ottaa huomioon, että me emme lisää enää tähän maahan kulurakennetta, jolla me estämme ikään kuin oman yritystoiminnan ja teollisuuden toiminnan edistämistä, sillä sitä kautta me ajaudumme entistä suurempiin ongelmiin sekä kaupan näkökulmasta että pienyrittäjien näkökulmasta.

Ihan yksi sellainen tekijä, mikä minusta on jäänyt vähemmälle huomiolle: että emme me kaikkea voi tässä yhteiskunnassa parantaa lakia säätämällä. Nimittäin valiokuntakuulemisessa aika selvästi tuli esille se ongelma, että loppujen lopuksi ne kaikki esille tuodut epäkohdat ja tavallaan käytännön kokemukset olivat enemmänkin huonoa sopimuskäytäntöä kuin suoranaista lain rikkomista.

Tämä on sellainen asia, jota pidän itse hyvänä: että koko tämä kilpailulaki, tämä yksi uudistus ja sitten tämä julkinen keskustelu nostivat esille näitä ongelmia. Toivottavasti nämä osapuolet siitä jollakin tavalla ottavat opikseen ja lähtevät noudattamaan parempaa sopimuskäytäntöä, koska tämä sopimuskäytäntö, jossa toinen noudatti optioita ja toinen futuureja, oli sellainen, joka nimenomaan sorsi pienempää osapuolta, mutta koskaan näistä ongelmista ei jäänyt jälkeä, mustaa valkoiselle, mikä teki juridisen puuttumisen siihen vaikeaksi.

Eli minun mielestäni me olemme nyt jollakin tavalla tekemisissä tämmöisen epäeettisen sopimuskäytännön kanssa ja huonon yrityskulttuurin kanssa. Sehän ei välttämättä parane millään lainsäädännöllä vaan sillä, että nämä yritykset ja osapuolet alkavat noudattaa toisiansa kunnioittavia sopimuskäytäntöjä, mikä on perusedellytys sille, että jokainen ja molempi osapuoli tuntee itsensä ikään kuin tasavertaiseksi tässä kauppasuhteessa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän kilpailulakiesityksen tavoitteena on parantaa vähittäiskaupan kilpailutilannetta Suomessa. Tällä hetkellähän meillä on voimassa tilanne, jossa kaksi kauppaketjua vastaa erittäin suuresta osasta vähittäiskauppaa. Euroopan komissio on lausunut ääneen huolensa vähittäiskaupan kilpailutilanteesta maassamme. Hallituksen esitys ei täysin korjaa kilpailuun liittyviä ongelmia, mutta nyt mennään tietysti oikeaan suuntaan. Erityisesti talousvaliokunnan esityksellä höystettynä on parannusta mahdollista saada aikaiseksi.

Monesti pohdituttaa esimerkiksi se, miksi Suomessa on EU:n alhaisimmat tuottajahinnat mutta silti kuluttajalle hinta ruokakorista on EU:n suurimpia, ellei peräti suurin. Asialle on tehtävä jotain. Rehellisyyden nimissä tämäkään lakiesitys ei tätä ongelmaa korjaa, mutta uskon, että tämä on yksi askel oikeaan suuntaan. Edullisen ruokakorin tulee olla jokaisen suomalaisen perusoikeus. Niin ikään on oikeus ja kohtuus, että tuottaja saa tuotteistaan hyvän hinnan. Kaupan omien tuotemerkkien myynnin jatkuva kasvu on mielestäni yksi esimerkki siitä, että kilpailutilanne on erikoislaatuinen. On päivänselvää, että jos kaksi kaupparyhmää omaa 80 prosentin markkinaosuuden, voi tätä käyttää hyväksi hankintoja tehdessä siten, että yksittäiset toimittajat joutuvat kestämättömään tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Yksi keino, jolla voitaisiin nopeasti vaikuttaa vähittäiskaupan houkuttelevuuteen uusien toimijoiden näkökulmasta, olisi vapauttaa mietojen alkoholijuomien myyminen lisenssiperustalla ruokakauppoihin. Tämä poistaisi sen tämänhetkisen epäkohdan, jolla tietyt marketit saavat kilpailuetua sillä perusteella, että marketilla on Alko myymälätiloissaan. Edelleen marketti, jolla on tiloissaan Alkon lisäksi apteekki, on kilpailullisesti aivan erilaisessa asemassa suhteessa pelkkään perustason vähittäistavaramarkettiin.

Arvoisa puhemies! Kilpailulainsäädäntöä tulee kehittää siten, että nykyistä useammalla yrittäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus yrittää Suomen vähittäiskaupan markkinoilla. Uskon, että se vaikuttaa edullisella tavalla kuluttajan ruokakorin hintaan ja laatuun. Kuten aiemmin totesin, edullisen ruokakorin tulee olla jokaisen suomalaisen perusoikeus.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten valiokunnan puheenjohtajalle, edustaja Pekkariselle 2 minuutin vastauspuheenvuoro, sellaisen voin myöntää, 2 minuuttia korkeintaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Minä uskon, että tämä esitys kyllä ihan oikeasti parantaa näiden tavarantoimittajien, olivat ne alkutuottajia suoraan tai sitten vähän pienempääkin teollisuutta, asemaa. Se parantaminen tapahtuu lähinnä sen ansiosta, että nämä jakelutiet, joita nämä suuret keskusliikkeet ovat pitäneet omassa hanskassaan ja joilla ne ovat toimineet haluamallaan tavalla, nyt kyllä tässä vähän avautuvat, tai jos nämä toimijat yrittävät toimia tavalla, jolla ilmiselvästi syrjitään perusteettomasti tämmöistä pienempää tavarantoimittajaa, niin nyt kun ne ovat määräävän markkina-aseman luupin alla, niin kyllä kilpailuviranomainen voi nyt puuttua tällaisiin menettelyihin vähän tehokkaammin kuin tähän asti on asianlaita ollut.

On yhtä selvää se, että tämä on pieni askel oikeaan suuntaan. Ei tämä nyt niin ratkaisevasti tätä tilannetta paranna. Vaikkapa nämä kauppapaikkakysymykset — kaavoitus niiden seikkojen takana on todella suuri merkitykseltään, väittäisin, että monta kertaa monessa alueellisessa tilanteessa jopa suurempi kuin konsanaan tämän lakiuudistuksen vaikutus.

Mitä tulee nyt sitten siihen, voiko tämä kyseinen liike tai kauppaketju hankkia tavaroita nyt sitten paikallisesti tai alueellisesti, vielä kertaalleen: Yritys voi sen tavaravalikoiman hankkia sellaiseksi kuin se haluaa, eikä sitä paikallista tuotetta tai teollista valmistajaa voi tämän lain voimaan tullen tähän lakiin nojaten syrjiä. Päinvastoin valiokunta mietinnössään nimenomaan toteaa, että tämän lain mitenkään estämättä esimerkiksi paikallisten tuotteitten markkinavalikoimaan ottaminen on täysin mahdollista ja toivottavaakin. Näin minä ajattelen.

Mitä tulee vielä siihen, (Puhemies koputtaa) lisääkö tämä tuontia, arvoisa puhemies, jos sallitte, se sana "merkittävästi" ehkä ei ollut ihan paras sanavalikoima siellä. Minä ymmärrän, että käytännössä käy niin, että joidenkin tuotteitten osalta saattaa olla, että tämä johtaa siihen, että niiden tuonti lisääntyy, mutta vastaavasti myöskin joidenkin toisten osalta uskon, että myöskin kotimainen tai jopa paikallinen tuotteisto saa vahvemman jalansijan kuin tällä hetkellä niillä tuotteilla konsanaan on.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on lakiesitys, josta voi antaa hallituksellekin kiitoksen ja tunnustuksen, ja kiitokset myöskin talousvaliokunnalle, joka on tämän maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon saatuaan sen hyvin käsitellyt.

Tämä on erittäin iso kysymys, jota pohditaan myöskin Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä, eli kysymys siitä, miten elintarvikeketjussa arvonlisä jakautuu, jakautuuko se ketjun toimijoiden kesken, niin kuin sen pitäisi jakautua. Näin ei tällä hetkellä valitettavasti ole, vaan ketjun vahvin toimijakauppa sanelee pitkälti ehdot, mitkä siinä kauppatilanteessa on. Tähän ei mitään muuta lääkettä ole kuin että sen elintarvikeketjun pitäisi löytää toinen toisensa, löytää neuvottelujärjestelmä, jossa yhdessä sovittaisiin niistä menettelytavoista ja sopimuksen sisällöstä, jolla elintarvikkeet kauppaan myydään. Tämä on minusta ainoa tie.

Täällä on monessa puheenvuorossa hyvin puhuttu sopimuskäytäntöjen tekemisestä hyviksi. Minusta siinä ainoa oikea tie on, että sopimuskäytännöt saadaan mahdollisimman läpinäkyviksi. Kun kaikelta muultakin tänä päivänä vaaditaan läpinäkyvyyttä, niin miksi ei sitten kaupan toiminnoilta vaadita läpinäkyvyyttä? Kyllä itse pidän aivan ihmeellisenä sitä, että siellä on sellaisia sisäisiä maksuja, joilla tavarantoimittajille siirretään tiettyjä kustannuksia koko ajan. Hyllytilamaksut ovat tällaisia, sitten samoin markkinointimaksuihin osallistuminen: mainos tulee lehteen, ja sen mainoksen maksaa kuitenkin viime kädessä, esimerkiksi Myllyn Paras -jauhoja mainostettaessa, Myllyn Paras, vaikka se mainos on kaupan logon alla.

Kaiken kaikkiaan suomalainen ruoka ansaitsee jatkossa paremman pääsyn kaupan hyllylle, ja sen eteen meidän pitää tehdä nyt hartiavoimin töitä. Jos me emme töitä tee, niin vain valitettavasti käy, että se kauppa sijoittaa jo tuotteita — menkää markettiin katsomaan, siellä ovat ensimmäisenä hyllyssä ne tuotteet, joista tulee suurin kate, pistäkää tämä mieleen. Minä olen käynyt viime päivinä kauppoja hyvin tarkkaan läpi tässä mielessä, ja lähtökohta on se, että ensimmäisenä on se private label -tuote tai se, missä se suurin kate on.

Arvoisa puhemies! Jatkan hetken vielä puhujakorokkeelta. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Arvoisa puhemies! Sitten on Suomessa semmoinen oma erikoisuus, joka liittyy ruuan hintamainontaan. Missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa ei satojen miljoonien eurojen edestä, niin kuin Suomessa, mainosteta ruokaa sisäänvetotuotteena, alennustuotteena ja niin edelleen. Euroopassa mainostetaan ruokaa, mutta sitä mainostetaan elämystuotteena. Tässä olisi suomalaiselle kuluttajaliikkeelle töitä huolehtia siitä, että meidän ruokalasku ei nouse edelleen siitä sadoilla miljoonilla euroilla, että meillä on tämmöinen tapa, jolla mainostetaan ruokaa hintatuotteena.

Täällä edustaja Heinonen puuttui siihen, että hän haluaisi entistä enemmän lähiruokaa sinne kaupan hyllylle, kotimaista ruokaa. Niinhän me kaikki varmaan haluaisimme tehdä ja pitäisi tehdä. Minusta seuraava haaste onkin miettiä, mitkä ovat ne esteet, jotka tänä päivänä vaikuttavat siihen. Yksi on muun muassa suuret erät. Sinne ei lähiruokatuotanto juuri pääse sen takia, että sen täytyisi mennä jonkun suuren tukun kautta.

Otan nyt esimerkin: Minulla on tänään ollut täällä lähetystö, joka kävi kertomassa, että SOK on sanonut irti juurestuottajien sopimukset tänä keväänä. Ei enää saa pakata itse ja myydä ja viedä sinne lähimarkettiin tuotteitaan, vaan ne täytyy siirtää 200 kilometrin päähän Laitilan tukkuun, jossa ne pakataan, ja 200 kilometriä taas takaisinpäin kuljetetaan ne sinne kauppaan takaisin. Tässä ei ole mitään järkeä. Samalla se pakkaamotoiminta, joka nyt on ollut sillä alueella mahdollista, ei tämän jälkeen enää ole, koska kauppa sanoo, että me emme teitä tarvitse, me otamme kaikki sieltä Laitilan tukusta, yhden esimerkin ottaakseni.

Aika paljon meillä olisi tekemistä siinä, että taistelisimme sitä keskittymiskehitystä vastaan, joka yhteiskunnassamme on erittäin voimakkaana menossa. Hallitus tätä keskittymiskehitystä entisestään vauhdittaa. Tämä hallituksen esitys on kuitenkin nyt ihan oikeansuuntainen, mutta tällä tiellä pitää edetä. Niin kuin jo totesinkin, Euroopan unionissa on sellainen hanke kuin Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan, ja siinä pääkysymys on se, millä tavalla jatkossa kyetään tasapainoa lisäämään sen puolesta, että se vahvin toimija siellä markkinoilla ei määrää koko tahtia. Kilpailuhan tapahtuu silloin oikein, kun toimijat ovat yhdenvertaisia, mutta nyt elintarvikeketjussa kauppa on kymmeniä, satoja kertoja vahvempi kuin tavarantoimittajat, ja siitä seuraa juuri se ongelma, mikä meillä tänä päivänä on, eli tuottaja ei saa tuotteestaan yhtään mitään. Tuottajan tulot tulevat valitettavasti tukien kautta, vaikka he tekevät kaiken sen työn.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puheenjohtaja! Nyt puhutaan ruokakaupan määräävästä markkina-asemasta. Se ei ole sinänsä huono asia. Kaikki yritykset pyrkivät tähän, mutta harva onnistuu.

Nyt meillä on Suomessa kaksi isoa kauppaketjua, jotka ovat saavuttaneet sen, mihin kaikki tähtäävät. Jos nyt on niin kuin lakiehdotuksen kirjain on kirjoitettu, silloin pitäisi puuttua niihin keinoihin, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Silloin vääjäämättä katse siirtyy etukortteihin ja siihen, miten ne edesauttavat määräävän aseman saamista ja ylläpitämistä jatkossa. Kukaan ei väitä, että kaupan myöntämät alennukset olisivat huono asia. Päinvastoin, se on hyvä, mutta kortit eivät saa sekoittua muihin aloihin. Jos tämä jatkuu, Suomeen on tulossa kahden ryhmittymän monopoli ja aivan varmasti maaseudulle syntyy elintarvikemyymälämonopoli, ja tämä pitäisi kuitenkin yrittää estää. Alennus- ja bonuskortit kyllä, mutta vain omaan kauppaan ja ilman kytkykauppoja muille aloille.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä muutama sana siitä, että tämä lakiesityshän kohdistuu ennen kaikkea kaupparyhmien ja keskusliikkeitten toimintaan, ei siis yksittäisten kauppiaiden tai osuuskauppojen itsenäiseen toimintaan. Tämä jälkimmäinen toiminta olisi sääntelyn piirissä ainoastaan silloin, kun toiminta kohdistuu ryhmän keskusliikkeen päätökseen, ohjeisiin tai liiketoimintaratkaisuihin. Eli siis tämä lakihan ei estä — tästä hieman aikaa sitten oli puhetta salissa — kaupan ja kauppiaiden mahdollisuutta muodostaa esimerkiksi paikallisuutta huomioivaa myyntivalikoimaa, jota se pitää parhaana omien liiketoiminta- ja kilpailustrategioittensa kannalta, tai kilpailemista asiakkaiden suosiosta myyntivalikoimillaan.

Kyllä tuossa toissaedellinen puhuja, edustaja Anttila, kuvasi minun mielestäni hyvin niitä ongelmia, joita siellä tällä hetkellä on. Kyllä ymmärrykseni mukaan myöskin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tällä tulee enemmän mahdollisuuksia ja valtuuksia kilpailulain 33 ja 37 §:ien osalta puuttua näihin epäterveisiin kauppatapoihin. Varmaan on niin, niin kuin täällä on monta kertaa todettu, että eihän tälläkään lakiesityksellä kaikkia ongelmia ratkaista, mutta kyllä tämä minun mielestäni erinomainen alku kaiken kaikkiaan Suomen päivittäistavarakaupan tervehdyttämiseen on.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Tämän keskustelun yksi johtopäätös on se, että tämä lakiesitys on saanut myönteisen vastaanoton lähes kaikissa puheenvuoroissa. Tämä on yksimielinen mietintö, minkä kaikki huomaamme, mutta lähes jokainen puheenvuoron käyttäjä kuitenkin kiinnittää huomiota muutamaan kriittiseen näkökohtaan, joita täytyy erityisen tarkkaan seurata.

Minulla on kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin tämä esitys antaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle parempia mahdollisuuksia seurantaan ja myös puuttua määräävästä asemasta aiheutuviin, siitä syntyviin, vääristymiin. Minä näen, että tällä voi olla parhaimmillaan ennalta ehkäisevä merkitys, ennalta vaikuttava merkitys siinä, että kilpailu pysyy terveenä ja määräävää asemaa ei käytetä väärin. Tämä ennalta ehkäisevyys minusta on jo arvo sinänsä ja sillä on suuri merkitys. Toivotaan, että tämä laki toimii tällä tavalla, kun nyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on parempia mahdollisuuksia tarttua asioitten kulkuun.

Toisekseen, täällä on monissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota aivan oikein lähi- ja luomuruuan asemaan, paikallisuuden huomioon ottamiseen, pientuottajien asemaan, heidän pääsyynsä näihin ketjuihin sisään ja alkutuottajien asemaan. Minusta tämä on erittäin olennainen näkökulma ajatellen alueellista toimintaa ja kilpailumahdollisuuksia siellä. Oli jotenkin häkellyttävää kuulla, että valiokunnassa alkutuottajien edustajat eivät olleet halunneet jättää paperia, siis mustaa valkoisella, valiokunnalle, kun he pelkäsivät omaa asemaansa. He siis puhuivat vain suullisesti kertoen omia näkemyksiään, mutta eivät jättäneet paperia, mustaa valkoisella. Se tavallaan kertoo siitä, että tässä asiassa on paljon korjattavaa myös tämän lain perusteella.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä kilpailulain muutos on lakiuudistus, joka on herättänyt paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan. On hienoa, että valiokunta on kuullut näin laajasti asiantuntijoita ja päässyt yksimieliseen mietintöön. Kuten valiokuntakin on mietinnössään todennut, on tärkeää, että lain vaikutuksia seurataan todella tarkasti varsinkin, kun sen seurauksista on esitetty toisistaan hyvin paljonkin poikkeavia näkemyksiä.

Valiokunta toteaa mietinnössään, että lakimuutos ei suosi tuontiruokaa ja heikennä näin kotimaisten tuottajien asemaa. Tämä on kuitenkin ollut kauppaketjujen itsensä esittämä vakava huoli. Lisäksi kauppaketjut ovat olleet huolissaan hintojen noususta. Suomalaisen tuottajan asemaa ei tule eikä saa heikentää. Muun muassa siksi tämän lain toimeenpanoa on tarkasti seurattava. Lähiruuan tuottajat ovat meille kaikille tärkeitä, sitä tuskin meistä kukaan kiistää. Ruuan hinta on jo nyt arvonlisäveron nousun myötä Suomessa liian korkealla, joten myöskään hintoihin ei saa tulla korotuksia tämän uuden lainsäädännön myötä varsinkin, kun voidaan olettaa, että sille lähituottajalle hinnannoususta ei tilipussiin lisätienestiä juuri ole tiedossa.

Arvoisa puhemies! Toin esille jo tämän hallituksen esityksen lähetekeskusteluissa ja haluan sen vielä täälläkin toistaa, että tämä vahva markkina-asema joillain toimijoilla voi olla myös yhteiskunnallisesti hyödyllinen asia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nämä vahvan markkina-aseman omaavat kauppaketjut pystyvät investoimaan ja tuottamaan palveluita myös syrjäseuduille, minne pienemmillä toimijoilla on suurempi kynnys lähteä onneansa kokeilemaan. Keskittymisessä kolikon toinen puoli onkin se, että kun meillä on olemassa toimijoita, jotka pystyvät toimittamaan päivittäistavarakauppapalveluita myös syrjäseuduille, edistämme koko maamme asuttuna pysymistä. Esimerkiksi kotikunnassani Hollolassa S-ryhmä rakensi kirkonkylälle uuden, entistä suuremman päivittäistavarakaupan, joka toi kylälle ihan uutta vireyttä. Seuraavaa kauppaa saakin sitten etsiä kilometrikaupalla. On siis tärkeää todeta, että näin taloudellisesti epävakaina aikoina löytyy myös yrityksiä, jotka uskaltavat investoida näille syrjäseuduillekin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa uutisoitiin Suomen sääntöviidakosta, joka joissain tapauksissa voi rajoittaa esimerkiksi teollisuuden yritysten investointeja. Näiden sääntöviidakoiden lait ja asetukset erityisesti ympäristöasioissa saattavatkin kotikunnassani Hollolassa yrityk- set investointeineen huomattavasti vaikeampaan asemaan kuin muualla Suomessa sijaitsevat yritykset, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Meillä Hollolassa sijainti pohjavesialuepatterin päällä on sekä siunaus että kallis vitsaus.

Tämän kilpailulain tarkoitus ei valiokunnan mukaan ole rajoittaa suurten kauppaketjujen toimintaa, eikä määräävää markkina-asemaa tehdä laittomaksi. Sen omaavat yritykset vain joutuvat tarkemman valvonnan piiriin. Toivottavaa onkin, että tämä laki toimii ennalta ehkäisevästi siten, ettei toimenpiteisiin edes tarvitse mennä, vaan merkittävän markkina-aseman omaavat yritykset muokkaavat omaa toimintaansa lain hengen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, asia on saanut kattavan käsittelyn. Asian jatkotarkastelun ja toimeenpanon seuraamisen merkitystä ei kuitenkaan voi liikaa korostaa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi tähän, kun ei ikinä tiedä, jos runosuoni puhkeaa. [Puhuja siirtyi puhuja-korokkeelle.] — Tavallaan olen pienestä pitäen nähnyt, rekkakortin ajettuani 18-vuotiaana, miten suomalainen kauppa on kehittynyt, isäni aikoinaan kansakoulupohjalta tultua sitten lopulta Tampereen seudulle Colombia-Oululaisen piiripäälliköksi, nähnyt koko sen murroksen aika läheltä. Ja nyt kun katselee tätä tilannetta, niin täällä on ihan selkeästi tuotu esiin tämä oikeastaan hyvinkin politisoitunut tilanne.

Tässä mielessä Suomi on kaksipuoluejärjestelmä, että sinivalkoinen K-kauppa vastaan osuuskauppaliike SOK, ja vähän keskustapuoluetta tähän SOK:hon päälle, ja toki osa on varmaan K-kaupankin miehiä. Eilen olin eräässä tilaisuudessa ja herätin suurta, voisiko sanoa, ymmärrettävää hilpeyttä sillä, että vaikka paikalla oli päättäjiäkin, niin sanoin, että jollei Suomessa olisi Lidliä, niin Suomessa olisi jo ruokakapina. Eli moitin Lidliä tästä, että Lidl on niinkin, voisiko sanoa, huokea, laadukas ja ulkopuolella tämän perinteisen kilpailun. Toki, aivan kuin täällä äsken keskustan kokenut naisedustaja kertoi just tästä mainostamisesta, Tampereellakin Aamulehti on huolestuttavan pitkälle muuttunut niin täyteläiseksi näitten kahden suuren kilpailuareenaksi, että voi vain kuvitella, että puolet niistä hinnoista alkaa olla kyllä pelkästään näitä mainoskuluja.

Mutta tosiaan tämä laki sinällään on ihan oikeansuuntainen. Ja tosiaan sattumalta aikoinaan ollessani läänintaiteilijana Etelä-Pohjanmaalla asuin nelisen vuotta semmoisen kuuden kilometrin päässä Tuurin Kyläkaupasta, ja se oli minun lähikauppani, ja kun vanhemmilleni aikoinaan sain hankittua talon ja sitten olen siinä äiteen omahoitanut, niin asun Ideaparkista linnuntietä 3,5 kilometrin päässä ja olen nähnyt, kuinka nämä niin sanotut supermarketit, oikein äärimmäiset, hoitavat asioitaan. Taas kerran voi vain todeta sitä, että kaikki kilpailu tällä alueella on kyllä hyvästä, paitsi ei tämä kahden suuren hallitsema markkinaosuus, koska se kyllä vääristää, tai niin, ihmettelen ihmisiä, että ilmeisesti kauppa-asioissa laadullisesti jotenkin on tämmöinen suggestio tai psykologinen tai hengellinen ilmiö, että kun ihminen tulee eläkeikään — en usko, että ihminen höperöityy heti siinä, kun pääsee eläkkeelle, mutta jatkaa jotenkin kummallisesti sen saman poliittisen näkemyksen veivaamista, mikä on ollut nuorempanakin. Sama on näissä kaupoissa, että ne jotenkin luottavat siihen tavallaan hyvin yksinkertaiseen mainoksen voimaan ja siihen, että ihmiset ovat tapojensa orjia eivätkä ymmärrä omaa parastaan tai mitään, mikä laadullisesti voisi vaikka tuoda uutta sisältöä elämään, vähän niin kuin maukkaampia ruokia, niin kuin esimerkiksi justiin tässä — ei nyt mainostaa saa — eräs saksalainen yhtymä on jopa tällä alueella harvinaislaatuista herkkua verrattuna hintoihin.

Tosiaan itse, kun aloitin kortin saatuani, olen aikoinani Kankaanpäähänkin Oululaisen autolla jo tuonut kesäkuskina kaikennäköisiä herkkutavaroita ja sitten myöhemmin siirryin — hyvän kuntoni salaisuus on siinä, että kesähommissa sitten, kun Oululainen yhtyi Colombiaan, tämmöiseen helsinkiläiseen herkkufirmaan, niin tuli jälkiuunileipä. Olen nähnyt, kuinka suomalaiset, varsinkin sitten kun tuli paloiteltu jälkiuunileipä, ovat kerta kaikkiaan hulluna kunnon rukiin makuun ja kaikkeen tämmöiseen, että kaupan alueella ainakin silloin nuorempana huomasin, että ihmiset olivat hyvin valmiita toivottamaan tervetulleeksi semmoiset vähän uudemmat ideat tässä kaupassa. Ihmettelen, miten tämmöinen lähes "mafioitunut", jos käyttäisi lainausmerkeissä tämmöistä sanaa, systeemi on voinut jämäyttää Suomen.

Eli vielä kerran sitten tähän itse lakiehdotukseen: Kaikki tämmöinen aukioloon ja muuhunkin liittyvä juttu, niin esimerkiksi justiin meillä päin ja siellä Lidlit eivät ole koskaan sunnuntaisin auki, mutta jotkut K-kaupat, isommat, ovat jostain ihmeestä saaneet tämmöisen vallan tai jonkun kautta suhteillaan, että saavat olla auki, että enemmän valinnanvapautta, näkemystä, ja toivon, että ihmiset osaavat kanssa äänestää autoillaan. Tampere varsinkin on surkein esimerkki siitä, että keskustasta tehdään autio pyöräilykaupunki, kun toivotaan, että opiskelijat kiihkeinä uusina äänestävät kovasti, kun saavat vetää täysillä keskustassa, mutta kaikki yrittäjät ja suuremmat kaupat karkotetaan ja sitten ihmetellään, minkä takia ihmiset käyttävät supermarketteja.

Vielä sen verran sanoisin, että Tampere on myös siitä surkea esimerkki tai hyvä huono esimerkki, että kaavoituspoliittinen päättäminen suosii näitä kahta suurta liikettä täysin häikäilemättömästi eikä niin kuin — tästäkin voi lukea muualtakin kuin kauppauutisista, että eräs saksalainen yhtymä on ihmeissään siitä, miten Suomi voi olla näin tavallaan korruptiosta vapaa maa, vaikka täysin meidän silmissä ja hinnoissa koko ajan on nähtävissä se, kuinka vinoutunutta suomalainen kauppa ja kaupankäynti näillä perusalueilla on. Ei muuta.

Yleiskeskustelu päättyi.