Täysistunnon pöytäkirja 56/2005 vp

PTK 56/2005 vp

56. KESKIVIIKKONA 18. TOUKOKUUTA 2005 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Laki tuloverolain 31 §:n muuttamisesta

 

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Martti Korhosen tekemä aloite tuloverolain 31 §:n muuttamisesta säätäisi kaukotyöntekijän kotonakäyntituesta, joka toteutettaisiin tuloverolain luonnollisena vähennyksenä. Kysehän on niin sanotuista repputyöntekijöistä, joita tänä päivänä on eri aloilla. Siihen aikaan, kun nykyinen lainsäädäntö on tehty, on lähinnä tarkoitettu keikkatyöläisiä, ja rakennusmiehet yleensä saavatkin tämän verovähennyksen, matkavähennyksen.

Mutta nyt verottajalla on ollut hyvin tiukka kanta siihen, että siinä pitää olla kysymys aviopuolisoista. Jos esimerkiksi avopuoliso hakee verovähennystä, sitä ei välttämättä myönnetä. Samoin myöskin on käynyt eronneille henkilöille. Vaikka lapset asuisivat siellä kotipaikkakunnalla ja vaikka tämä henkilö asuisi kotipaikkakunnalla ja käy muualla töissä — esimerkiksi Kuhmon kaupungista yleisin ulkopuolinen työssäkäyntialue on Pääkaupunkiseutu, vaikka matkaa onkin 500 kilometriä, reilustikin — niin verottaja pakkosiirtää tämän henkilön sinne uudelle paikkakunnalle, mikäli työ kestää pitempään, jos ei ole aviopuolisoa tai perhettä siellä paikkakunnalla. Jos on eronnut ja lapset ovat siellä paikkakunnalla, niin semmoisessakin tapauksessa verottaja on katsonut, että joko tämä henkilö ei saa tätä matkavähennystä tai sitten hänen katsotaan asuvan siellä toisella paikkakunnalla. Myöskin sellaisia henkilöitä on, jotka huolehtivat omista vanhemmistaan ja käyvät joko viikoittain siellä omassa kodissaan tai kahden viikon välein, ja näillekään ei ole hyväksytty tätä matkavähennystä. Tämä on aika kohtuuton tilanne.

Sitten on sellaisia tilanteita myös, joista valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, missä henkilö kulki toiselle paikkakunnalle joka viikko junalla, junamatkoista oli kuitit olemassa, ja perheeksi ei katsottu tätä perhettä verottajan näkökulmasta, koska kysymys oli avopuolisosta. Mutta sama perhe katsottiin kyllä perheeksi, kun oli Kelan etuuksista kysymys, eli tämän puolison työmarkkinatuki leikattiin matkatöissä kulkevan puolison tulojen takia. Tämähän ei tietenkään mahdu mitenkään kansalaisten oikeustajuun, että samaa perhettä eri lainsäädännössä katsotaan eri tavoin, toisessa perheenä ja toisessa ei-perheenä, ja aina niinpäin, että se on näitten ihmisten kannalta epäedullista. Siinä mielessä tämä on erittäin tärkeää.

Esimerkiksi Kainuun alueelta kulkee satoja ihmisiä jatkuvasti töissä. Osa näistä saa nämä matkavähennykset, mutta osa ei, ja minusta kysymys on myöskin perustuslaillisesta oikeudesta asua siellä, missä haluaa. Se on jo tarpeeksi suuri vaiva, että kulkee näin pitkää matkaa, satoja kilometrejä, toisella paikkakunnalla työssä. Sitten jos siitä saa edes osan kustannuksista pois, se on kohtuullista. Enpä tiedä, miten nämä Pääkaupunkiseudun rakennushommatkaan olisivat välillä tulleet hoidettua, jos ei olisi muualta Suomesta ollut täällä myöskin työntekijöitä, niitä, jotka eivät ole aviopuolisoita ja jotka eivät välttämättä ole näitä matkavähennyksiä saaneet.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin tämän aloitteen, niin perustelut kuin pykälän, jäin ihmettelemään, mikä on nyt muuttunut. Onhan aina myönnetty matkakustannusvähennys kerran viikossa. Ed. Huotari antoi ymmärtää, että joillekin myönnetään, joillekin ei. Näinhän ei voi olla; joko myönnetään kaikille tai ei myönnetä kenellekään. Kun te otitte avopuolisot mukaan keskusteluun, niin avopuolisoita verotetaan kuin aviopuolisoita. Jos heillä on yhteinen koti ja jos heillä on tai on ollut yhteisiä lapsia, silloin verotetaan ikään kuin aviopuolisoita verotuksessa.

Paljon, paljon suurempi ongelma on kuitenkin se, että nämä niin sanotut keikkatyöntekijät joutuvat siellä vieraalla paikkakunnalla vuokraamaan itselleen asunnon. Tämä, jos mikä, on tulojen hankkimisesta johtuva kustannus, ja ne kustannukset tulisi saattaa vähennyskelvollisten kustannusten piiriin. Se on minun mielestäni paljon suurempi kysymys kuin itse matkakustannukset, ja ilman muuta matkakustannusten kerran viikossa tulee olla vähennyskelpoisia, niin kuin ne tänä päivänä ovat silloin, kun koti sijaitsee toisella paikkakunnalla kuin työpaikka.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Siitä, mitä ed. Kallis totesi: Aikoinaan korkein hallinto-oikeus, mikäli muistan oikein, määritteli nimenomaan juuri näin, että kerran viikossa voi käydä ja se matkakustannusvähennys on mahdollisuus tehdä. Itselläni edellisessä elämässäni, kun työskentelin toisella paikkakunnalla kuin millä asuin, oli se oikeus.

Mutta kun ed. Huotari totesi, että tällainen tulkinta on nyt joillakin paikkakunnilla, niin en tiedä, onko haettu sitten ennakkopäätöstä, mutta jos näin on, kyllä silloin on aiheellista saada selventävä lainmuutos kyseiseen kohtaan, kyseiseen tulkintaan.

Arvoisa herra puhemies! Kun luin tätä lakialoitetta, tuli mieleen eräs kirjallinen kysymykseni, jonka olen tehnyt suurin piirtein samansisältöisestä asiasta, johon liittyi juuri tämä ed. Kalliksen esiin ottama tilanne. Ihminen halusi käydä työssä, oli pitkät välimatkat — tässä tapauksessa hän asui Vaasassa ja työskenteli Pääkaupunkiseudulla — ja hän totesi, että kun hän haluaa käydä töissä, mutta täällä on pakko olla kämppä, jonka joutuu vuokraamaan, ja sitten haluaa kuitenkin kerran viikossa käydä kotona, niin nämä ylimääräiset kulut pitäisi saada vähentää. Eli onhan kuitenkin yhteiskunnalle parempaa se, että ihminen käy työssä, ja jos siitä tulee ylimääräisiä kuluja, ne pitäisi pystyä vähentämään verotuksessa. Jos todella niin on, kuten ed. Huotari esittelypuheenvuorossa totesi, avopuolisoitten ja eronneitten osalta ja myöskin silloin, kun yrittää huolehtia vanhemmistaan ja käy kaukana työssä, niin silloin minun mielestäni kyllä pitäisi olla oikeus joka tapauksessa.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että asiat ovat juuri niin kuin ed. Kallis kuvasi. Tämä on semmoinen ihan normaali ymmärrys, ja sen mukaisesti olen myöskin edustajantoimessa keskusteluissa toiminut ja käyttäytynyt.

Siinä, mitä ed. Huotari äsken kertoi, oli paljon uutta, josta en ole ollut tietoinen lainkaan.

Mutta ydinasia minusta tässä koko hommassa on se, että pelisääntöjen pitäisi olla koko maassa samanlaiset, ja aivan erikoisesti harmaa talous on tullut nyt joka puolelle. Jos ajatellaan sitä, kun ed. Huotari viittasi täällä Helsingissä töissäkäyntiin — jopa viittasi, että rakennustyöt eivät olisi tulleet ihan tehtyäkään, jos eivät olisi käyneet oululaiset ja kainuulaiset täällä töissä, ja tämä pitää varmasti paikkansa — ja kun asia on juuri niin kuin ed. Kallis totesi, että ei ole sitä vähennysoikeutta tästä asunnosta, edes kohtuullista, pientäkään, niin se raha hankitaan pimeänä. Näinhän se on. Täällä tehdään keikkaa monenlaista, ja harmaa talous kukoistaa. Koko tämä kenttä pitäisi revisioida ihan täydellisesti, ja siinä suhteessa tämä esitys on myönteinen, jos tilanne on se, minkä ed. Huotari totesi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Olen tavannut ministeri Lehtomäen kanssa ministeri Wideroosin, jolle nämä asiat kuuluvat, ja hänellä oli mukanaan verohallinnosta Merja Hartikka-Simula, virkamies, joka sanoi, että nykylainsäädännön mukaan ei ole sitä vähennysoikeutta, jos on kysymys avopuolisosta, jolla ei ole lapsia, tai eronneista tai näistä, jotka huolehtivat vanhemmistaan, eli nämä ovat ne ryhmät, jotka ovat tulleet tähän mennessä esille.

Viime syksynä, kun tästä keskusteltiin ministeri Wideroosin kanssa, hän silloin lupasi asettaa selvityshenkilön miettimään, miten tämä asia ratkaistaan. Kysymys kuitenkin on siitä, että ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus tehdä työtä silloin, kun sitä työtä on. Monta kertaa sitä työtä ei ole omalla paikkakunnalla, ja nämä kustannukset ovat niin isot ja monta kertaa, jos joutuu ajamaan vielä omalla autolla talviaikaan, se on myöskin niin vaivalloista, että on pieni korvaus siitä, jos tämän verovähennyksen edes tästä saisi. Tämä linja on hyvin tiukka nyt verohallinnolla, ja myöskin tämä korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jonka pohjana olleen valituksen teossa itse avustin, oli hyvin yksiselitteinen siitä syystä, että katsottiin, että henkilön tulisi asua siellä toisella paikkakunnalla, koska sidettä kotipaikkakunnalle ei ole, vaikka hänellä oli kuitit olemassa siitä, että hän joka viikko kulkee.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Verotuskäytännöt on saatava siitäkin syystä yhdenmukaisiksi, että paine työmarkkina-alueitten ja työssäkäyntialueitten laajentamiseksi kasvaa koko ajan. Näin on esimerkiksi työhallintoa koskevissa pykälissä. Ei kai tavoitteena voi olla pakkomuuttaminen? Minäkin hyväksyn sen, että tuetaan työssäkäyntiä kauempana, jos omalla paikkakunnalla ei kerta kaikkiaan ole työtä. Monissa Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa on halvempi elää kuin esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, ja ei kai ole mitään järkeä pakottaa koko perhettä muuttamaan tänne Ruuhka-Suomeen, jos perhe pysyy kasassa sillä, että vain toinen vanhemmista liikkuu työn perässä.

Ed. Pulliaisen kanssa olen aivan samaa mieltä siinä, ja hän on oikeassa, että kaikki pimeää ja harmaata taloutta ruokkivat mekanismit pitää pyrkiä välittömästi purkamaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt aukesi muutama uusi asia minulle. Eli kyllä voimassa olevan lainsäädännön mukaan näitä voidaan vähentää silloin, kun aviopuoliso ja yhteinen koti aviopuolison kanssa sijaitsee toisella paikkakunnalla, ja myöskin silloin, kun on avosuhteessa ja on yhteisiä lapsia. Te haluatte vain laajentaa tätä vähennysoikeutta, ja se ei käy kyllä tästä pykälästä ilmi. Tietenkin sille avopariskunnalle voisi sanoa, että kyllä he sen vähennysoikeuden saavat, jos he avioituvat. Silloin tulee välittömästi tämä vähennysoikeus.

Sitten herää tietenkin kysymys, onko eronneilla puolisoilla enää yhteistä kotia. Jos tämäkin otetaan tähän vähennysoikeuksien piiriin, niin silloin oikeastaan jokaiselle, jolla on kaksi asuntoa, asunto entisellä paikkakunnalla ja asunto siellä, missä työpaikka sijaitsee, pitäisi tämä viikonloppuvähennys myöntää.

Totean nyt kuitenkin, että lakia on joka tapauksessa tulkittava samalla tavalla kaikissa veropiireissä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis, en tarkoittanut sellaisia tilanteita, missä puoliso, joka on eronnut, muuttaisi toiselle paikkakunnalle ja hän kävisi vain siellä entisessä kodissaan. Ei, vaan hänellä on oma koti siellä samalla paikkakunnalla, missä lapset ja entinen puoliso asuvat, sen vuoksi juuri, että lapset voivat paremmin kulkea, että lasten ei tarvitse kulkea satoja kilometrejä. Ja muistakin syistä monet haluavat asua omalla kotipaikkakunnallaan, vaikka se tuntuu joskus ihan kummalliselta täällä. En tarkoita nyt täällä salissa olijoita, vaan ylipäätään monet eivät sitä näytä voivan ymmärtää.

Eräässä tapauksessa verottaja kommentoi minulle, kun pyysin, että sanokaa jokin hyvä peruste, miksi näin menetellään, että heillä ei ole mitään velvollisuutta rahoittaa kenenkään kesämökilläkäyntiä. Eli tämä verottaja ajatteli niin, että tämä on vaan kesämökilläkäyntiä, kun kahden viikon välein käy kotipaikkakunnallaan. Minusta tässä on kyllä hieman myöskin asenneongelmaa.

Eräässä perheessä, missä ensin kulki mies keikkatöissä ja sitten vaimokin sai keikkatyöpaikan, verottaja muutti heidät asumaan sinne uudelle paikkakunnalle, jolloin tilanne johti siihen, että vaimo lopetti työn. He palasivat omalle kotipaikkakunnalleen, niin kuin olivat siellä kulkeneetkin koko ajan, ja vaimo joutui olemaan sitten työttömänä kotipaikkakunnalla, koska verottaja näin halusi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tämänkin lakialoitteen keskustelussa on käynyt ilmi se, että olisi hyvä, jos eri ministeriöt yhteistyössä hoitaisivat esimerkiksi työllisyyskysymyksiä, koska tässä on tullut ihan selvästi ilmi se, että verottaja ei tue sitä, että henkilö tekee työtä. Työministeriö ja työvoimatoimisto taas pyrkivät siihen, että ihmiset tekisivät töitä.

Suurin ongelma minun mielestäni tässä on se, niin kuin yleisestikin sangen usein, että eri viranomaiset tulkitsevat samaa asiaa eri tavoin oman erityislainsäädäntönsä perusteella. Kelan korvauksien osalta, taikka olkoon korvauksia tai etuuksia, tulkitaan perhekäsite aivan toisella tavoin kuin verottajan osalta. Joskus on tullut mieleen, onko Kelan virkailija ollut, sitaateissa sanottuna, kyttäämässä, montako kertaa kuukaudessa joku henkilö on käynyt toista sukupuolta olevan henkilön luona, kun toteaa, että tehän asutte jo lähes avioliitonomaisissa olosuhteissa, sana on kiirinyt, ja silloin he tekevät omia päätelmiään taas siitä. Eli joskus tuntuu, että tämä meidän yhteiskuntamme virkamiehistö ei aina tahdo objektiivisesti tulkita voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan pakko tässä vielä ed. Vistbackalle todeta se, että kun Kelan valtuutettuna olen kiertänyt ympäri maata Kelan toimistoja, niin yleisin toive Kelan toimihenkilöillä on, että muuttakaa ihmeessä sitä lakia, ettei heidän tarvitse tulkita, mitä perheitä ovat avopuolisot ja ne, jotka vaan muuten seurustelevat keskenään. Joskus leikkisästi on sanottu, että riippuu siitä, onko siellä yhdet kengät vai kahdet kengät aina kerrallaan paikalla, mutta eihän nyt onneksi tämmöisiä kotitarkastuksia ole tehty. Mutta kyllähän on tiettyjä etuuksia, jotka ruokkivat myöskin tällaista käytäntöä, että asutaan kahdessa osoitteessa, vaikka todellisuudessa oltaisiinkin avopari. Tätä ei kyllä Kelan työntekijöiden piikkiin pidä laittaa, vaan lainsäädäntö on nyt näin ongelmallinen.

Keskustelu päättyy.

​​​​