Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Muutamia ajatuksia Valtiontalouden tarkastusviraston
kertomuksesta, joka on jälleen kerran ajatuksia herättävä ja
oikeita asioita nostava.
Tarkastusvirasto on nostanut esille muun muassa vaikuttavuustavoitteet
ja -tiedot, vastaavatko vaikuttavuustiedot asetettuja tavoitteita,
joita talousarviossa annetaan, ja yleensä sitten raportoidaanko
niitä tässä vuoden päättyessä.
Siltä osin ei ole jatkumoa. On hyvä jatkossa tarkistaa, että ne
tavoitteet, joita asetetaan, myöskin raportoidaan vuoden
lopussa.
Tietenkin on pohdinta siitä, mitä on vaikuttavuus,
millä hinnalla vaikuttavuutta saadaan myös. Sitä näkökulmaa
ei ole kovinkaan paljon pohdittu, millä hinnalla on saatu
vähennettyä rikollisuutta, millä hinnalla
on saatu enemmän turvallisuutta, millä hinnalla
on saatu uusia työpaikkoja. Silloin me myös pääsisimme
kiinni siihen, mitkä ovat tosiasiassa vaikuttavimpia toimenpiteitä.
Valitettava tosiasia on, kun katsoo valtion hankkeita, että meillä on
hankkeita, me osaamme valtavan hyvin kertoa, mihin ne rahat käytetään,
mutta emme osaa kertoa, mitä niillä aikaiseksi
saadaan. Tämä ei ole pelkästään
tilinpäätöskertomusasia, vaan tämä on
ennen kaikkea myös meidän projektiemme ja hankkeidemme asia.
Esimerkiksi Kaste-hanke, jota on vuosikausia tehty — ei
ole kovinkaan montaa asiaa, jossa voidaan kertoa, mitä vaikutuksia
Kaste-hankkeella on saatu aikaan. Tältä osin meillä on
pitkä matka töitä vielä tehtävänä.
Tässä myös tulee pohdittavaksi, mikä on
järkevää rahankäyttöä. Rahat
kannattaa käyttää siten, että niillä myös saadaan
niitä vaikutuksia aikaan.
Toinen näkökulma, joka nousee vahvasti esille
kertomuksessa, on asia, joka meillä on melkein päivittäin
tai kuukausittain esillä, velat ja valtion vastuut. Tässä kohdin
on pohdinnan paikka myöskin, mikä on valtioiden
rooli, onko valtioiden rooli olla kansalaisia varten, yhteiskuntarakenteiden
ylläpitämistä varten vai ovatko valtiot rahoituslaitoksia.
Tällä hetkellä, kun seuraa, mitä Euroopassa
tapahtuu ja mitä me täällä Suomen
eduskunnassa teemme, alkaa tuntua siltä, että valtiot
alka- vat olla pankkitoimijoita. Sijoitamme rahaa EVM:ään,
olemme rakentaneet ERVV:n, vahvistamme IMF:ää.
Tällä hetkellä pohditaan, pitääkö Euroopan
investointipankille antaa lisää rahaa, tarvitaanko
projektibondeja, tarvitaanko bondeja, valtioiden bondeja. Missä kohdin
tulee se raja, vai onko meidän myönnettävä,
että valtiot ovatkin rahoitusinstansseja, jotka rahoittavat
toisiansa, vai pitääkö jossain kohdin
kysyä, miksi markkinat eivät toimi?
Tietenkin lähtökohdat lähtevät
siitä, että valtioiden taloudet ovat huonosti
hoidettuja eikä valtioiden luottokelpoisuus ole kovinkaan
hyvä johtuen valtioiden kestävyysvajeesta. Toisaalta
on kysyttävä, pitääkö tässä meidän
ylläpitää koko ajan jatkuvaa kuplaa.
Otetaan esimerkki Suomesta. Jokainen miljardi, jonka me sijoitamme
eteenpäin, Kreikalle annettu miljardi, 1,4 miljardia, joka
annetaan EVM:ään — meillä ei
sitä rahaa ole. Se raha otetaan velkamarkkinoilta. Se otetaan
velkamarkkinoilta parin prosentin hintaan. Samaan aikaan me tiedämme
myös, että osa näistä sijoittajista
saa keskuspankista sen vastaavan rahasumman prosentin korolla.
Alkaa tulla paikka pohtia samalla EKP:n roolia. Tulisiko itse
asiassa valtioiden ja meidän valtioidemme näiden
uusien mekanismien ottaakin suoraan rahat EKP:stä ilman
sitä, että me maksamme katteet välistä?
Toisaalta voidaan pohtia, onko kyse piilotetusta pankkituesta.
Toinen näkökulma liittyy riskienhallintaan, joka
on noussut myös tarkastusviraston kertomuksessa eteen.
Tilinpäätöskertomuksessa ei ole arvioitu
valtion riskien kannalta näitä meidän velkojamme
ja vastuitamme, mitä se tarkoittaisi. Toisaalta, kun katsotaan,
miten meidän hallituksemme esitykset ovat kehittyneet matkan
varrella, täällä todetaan, että 26.4.2012
annettu hallituksen esitys EVM:n sopimuksesta on sellainen, josta
löytyy riskianalyysi. Jäin pohtimaan, että tämä kriisi
tuli kovin äkkiä. Me hyppäsimme tuntemattomaan
hyvin kiireellä. Meidän asiantuntijavirkamiehemme
eivät pystyneet valmistelemaan riittävän
huolellisesti ja hyvin erittäin merkittäviä asioita.
Toisaalta toivotaan, että kaikki menee loppujen lopuksi
hyvin.
Kiitokset vielä Valtion tarkastusvirastolle hyvästä tarkastustyöstä ja
jälleen oikeiden asioiden nostamisesta eduskunnan keskustelun
alle.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus
eduskunnalle valtion varainhoitovuoden 2011 tilinpäätöksen
ja valtion tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta
on tullut tällä viikolla tarkastusvaliokuntaan.
Sitä on jo etukäteen vähän käsitelty,
ja todella nyt täällä täysistunnossa
pääsemme keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta,
ja erityisesti haluan ottaa esille kohdan 5.3, Euroalueiden rahoitusvakauden
turvaamiseksi tehdyt valtion vastuusitoumukset.
Siinä kuvataan tätä huolestuttavaa
tilannetta, joka on päässyt syntymään.
Euroalueen julkistaloudet ovat voimakkaasti velkaantuneet, ja sitä kautta
se myös realisoituu joskus lähitulevaisuudessa
tavalla tai toisella meidän maksettavaksemme. Tätä tilannetta
on käytetty hyväksi. Lukuisat kiinteistösijoittajat
ovat myyneet elinkaarimalleja, PPP-malleja, joilla jo entuudestaan velkaantuneet
kunnatkin ovat lähteneet mukaan sellaisiin hankkeisiin,
joihin niillä ei oikeasti olisi ollut varaa. Aivan sama
asia on yksityishenkilöillä, jotka ovat ottaneet
pikavippejä ja joutuneet sitä kautta taloudellisiin
vaikeuksiin. Samanlaiset ongelmat ovat levinneet myös kuntasektorille.
Kun ei ole otettu enää välttämättä uusia
velkoja omiin taseisiin, on lähdetty kiertämään
velanottoa elinkaarimalleilla, eli on menty jopa 20—30
vuoden sopimuksilla vuokralaisiksi erilaisiin toimitiloihin, joiden
käyttötarpeesta ei ole varmuutta 10 tai 15 vuoden
kuluttua. Tällä tavalla sitten kiinteistösijoittajat
ovat päässeet valtakunnallisesti markkinoimaan
omia elinkaarimalleja, mikä sinänsä on
hieno nimi vuokratiloille. Tätä he ovat käyttäneet
hyväkseen lukuisissa kunnissa, ja tuntuu, että asiasta
ei ole riittävästi julkisesti edes keskusteltu.
Kreikan kaltaiselle valtiolle on historian saatossa useamman
kerran käynyt sillä tavalla, että velat
ovat jääneet maksamatta. Perussuomalaiset ovat
varoittaneet tästä riskistä jo kaksi
vuotta sitten. Emme uskoneet siihen, että Kreikka pystyisi luomaan
sellaista kasvua, jolla se olisi pystynyt silloin kaksi vuotta sitten,
puhumattakaan tulevaisuudessa, selviytymään näistä veloista,
jotka on lähdetty sille myöntämään
yhteisvastuuseen vedoten, elikkä on toimittu vastoin EU:n
perussopimuksia, kun on lähdetty Kreikkaa tukemaan. Olen
oikein tyytyväinen siihen, että tämä Valtiontalouden
tarkastusviraston kertomus on selkokielellä kirjoitettu.
On hyvän hallinnon periaatteen mukaista toimintaa, että kirjoitetaan
raportteja, joista myös maallikot voivat ymmärtää, mitä tekstissä kerrotaan
ja sanotaan.
Arvoisa puhemies! Kertomuksessa todetaan siitä, että velka-
ja finanssikriisissä on toisaalta korostunut tarve vahvistaa
unionin demokraattista legitimiteettiä ja hyvän
hallinnon periaatteita, ja ei voida sanoa, että hyvän
hallinnon periaatteita olisi noudatettu valtiovarainministeriössä,
jossa on systemaattisesti salattu Kreikan kriisiin liittyviä asiakirjoja.
Nyt perussuomalaisten eduskuntaryhmä joutuu jopa korkeimman
hallinto-oikeuden kautta hakemaan ratkaisua siihen, miltä osin
näitä asiakirjoja voidaan salata, ja ennen kaikkea
tässä on se ongelma, että nämä salaamispäätökset
voivat olla myös askel siihen suuntaan, että luovutaan
tästä hyvästä hallinnon periaatteesta,
että asiakirjat ovat julkisia ja kansalaiset sitten voivat
niiden perusteella päätellä, kuinka meidän
verovarojamme on käytetty. Toivottavasti saamme korkeimman
hallinto-oikeuden kautta purettua nämä salaamispäätökset,
ja toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun
ylipäätään yritetään
salata tällaisia keskeisiä asiakirjoja liittyen
valtiontalouden hoitoon.
Keskustelu päättyi.