Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia ajatuksia Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta, joka on jälleen kerran ajatuksia herättävä ja oikeita asioita nostava.

Tarkastusvirasto on nostanut esille muun muassa vaikuttavuustavoitteet ja -tiedot, vastaavatko vaikuttavuustiedot asetettuja tavoitteita, joita talousarviossa annetaan, ja yleensä sitten raportoidaanko niitä tässä vuoden päättyessä. Siltä osin ei ole jatkumoa. On hyvä jatkossa tarkistaa, että ne tavoitteet, joita asetetaan, myöskin raportoidaan vuoden lopussa.

Tietenkin on pohdinta siitä, mitä on vaikuttavuus, millä hinnalla vaikuttavuutta saadaan myös. Sitä näkökulmaa ei ole kovinkaan paljon pohdittu, millä hinnalla on saatu vähennettyä rikollisuutta, millä hinnalla on saatu enemmän turvallisuutta, millä hinnalla on saatu uusia työpaikkoja. Silloin me myös pääsisimme kiinni siihen, mitkä ovat tosiasiassa vaikuttavimpia toimenpiteitä.

Valitettava tosiasia on, kun katsoo valtion hankkeita, että meillä on hankkeita, me osaamme valtavan hyvin kertoa, mihin ne rahat käytetään, mutta emme osaa kertoa, mitä niillä aikaiseksi saadaan. Tämä ei ole pelkästään tilinpäätöskertomusasia, vaan tämä on ennen kaikkea myös meidän projektiemme ja hankkeidemme asia. Esimerkiksi Kaste-hanke, jota on vuosikausia tehty — ei ole kovinkaan montaa asiaa, jossa voidaan kertoa, mitä vaikutuksia Kaste-hankkeella on saatu aikaan. Tältä osin meillä on pitkä matka töitä vielä tehtävänä. Tässä myös tulee pohdittavaksi, mikä on järkevää rahankäyttöä. Rahat kannattaa käyttää siten, että niillä myös saadaan niitä vaikutuksia aikaan.

Toinen näkökulma, joka nousee vahvasti esille kertomuksessa, on asia, joka meillä on melkein päivittäin tai kuukausittain esillä, velat ja valtion vastuut. Tässä kohdin on pohdinnan paikka myöskin, mikä on valtioiden rooli, onko valtioiden rooli olla kansalaisia varten, yhteiskuntarakenteiden ylläpitämistä varten vai ovatko valtiot rahoituslaitoksia.

Tällä hetkellä, kun seuraa, mitä Euroopassa tapahtuu ja mitä me täällä Suomen eduskunnassa teemme, alkaa tuntua siltä, että valtiot alka- vat olla pankkitoimijoita. Sijoitamme rahaa EVM:ään, olemme rakentaneet ERVV:n, vahvistamme IMF:ää. Tällä hetkellä pohditaan, pitääkö Euroopan investointipankille antaa lisää rahaa, tarvitaanko projektibondeja, tarvitaanko bondeja, valtioiden bondeja. Missä kohdin tulee se raja, vai onko meidän myönnettävä, että valtiot ovatkin rahoitusinstansseja, jotka rahoittavat toisiansa, vai pitääkö jossain kohdin kysyä, miksi markkinat eivät toimi?

Tietenkin lähtökohdat lähtevät siitä, että valtioiden taloudet ovat huonosti hoidettuja eikä valtioiden luottokelpoisuus ole kovinkaan hyvä johtuen valtioiden kestävyysvajeesta. Toisaalta on kysyttävä, pitääkö tässä meidän ylläpitää koko ajan jatkuvaa kuplaa.

Otetaan esimerkki Suomesta. Jokainen miljardi, jonka me sijoitamme eteenpäin, Kreikalle annettu miljardi, 1,4 miljardia, joka annetaan EVM:ään — meillä ei sitä rahaa ole. Se raha otetaan velkamarkkinoilta. Se otetaan velkamarkkinoilta parin prosentin hintaan. Samaan aikaan me tiedämme myös, että osa näistä sijoittajista saa keskuspankista sen vastaavan rahasumman prosentin korolla.

Alkaa tulla paikka pohtia samalla EKP:n roolia. Tulisiko itse asiassa valtioiden ja meidän valtioidemme näiden uusien mekanismien ottaakin suoraan rahat EKP:stä ilman sitä, että me maksamme katteet välistä? Toisaalta voidaan pohtia, onko kyse piilotetusta pankkituesta.

Toinen näkökulma liittyy riskienhallintaan, joka on noussut myös tarkastusviraston kertomuksessa eteen. Tilinpäätöskertomuksessa ei ole arvioitu valtion riskien kannalta näitä meidän velkojamme ja vastuitamme, mitä se tarkoittaisi. Toisaalta, kun katsotaan, miten meidän hallituksemme esitykset ovat kehittyneet matkan varrella, täällä todetaan, että 26.4.2012 annettu hallituksen esitys EVM:n sopimuksesta on sellainen, josta löytyy riskianalyysi. Jäin pohtimaan, että tämä kriisi tuli kovin äkkiä. Me hyppäsimme tuntemattomaan hyvin kiireellä. Meidän asiantuntijavirkamiehemme eivät pystyneet valmistelemaan riittävän huolellisesti ja hyvin erittäin merkittäviä asioita. Toisaalta toivotaan, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin.

Kiitokset vielä Valtion tarkastusvirastolle hyvästä tarkastustyöstä ja jälleen oikeiden asioiden nostamisesta eduskunnan keskustelun alle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle valtion varainhoitovuoden 2011 tilinpäätöksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta on tullut tällä viikolla tarkastusvaliokuntaan. Sitä on jo etukäteen vähän käsitelty, ja todella nyt täällä täysistunnossa pääsemme keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta, ja erityisesti haluan ottaa esille kohdan 5.3, Euroalueiden rahoitusvakauden turvaamiseksi tehdyt valtion vastuusitoumukset.

Siinä kuvataan tätä huolestuttavaa tilannetta, joka on päässyt syntymään. Euroalueen julkistaloudet ovat voimakkaasti velkaantuneet, ja sitä kautta se myös realisoituu joskus lähitulevaisuudessa tavalla tai toisella meidän maksettavaksemme. Tätä tilannetta on käytetty hyväksi. Lukuisat kiinteistösijoittajat ovat myyneet elinkaarimalleja, PPP-malleja, joilla jo entuudestaan velkaantuneet kunnatkin ovat lähteneet mukaan sellaisiin hankkeisiin, joihin niillä ei oikeasti olisi ollut varaa. Aivan sama asia on yksityishenkilöillä, jotka ovat ottaneet pikavippejä ja joutuneet sitä kautta taloudellisiin vaikeuksiin. Samanlaiset ongelmat ovat levinneet myös kuntasektorille. Kun ei ole otettu enää välttämättä uusia velkoja omiin taseisiin, on lähdetty kiertämään velanottoa elinkaarimalleilla, eli on menty jopa 20—30 vuoden sopimuksilla vuokralaisiksi erilaisiin toimitiloihin, joiden käyttötarpeesta ei ole varmuutta 10 tai 15 vuoden kuluttua. Tällä tavalla sitten kiinteistösijoittajat ovat päässeet valtakunnallisesti markkinoimaan omia elinkaarimalleja, mikä sinänsä on hieno nimi vuokratiloille. Tätä he ovat käyttäneet hyväkseen lukuisissa kunnissa, ja tuntuu, että asiasta ei ole riittävästi julkisesti edes keskusteltu.

Kreikan kaltaiselle valtiolle on historian saatossa useamman kerran käynyt sillä tavalla, että velat ovat jääneet maksamatta. Perussuomalaiset ovat varoittaneet tästä riskistä jo kaksi vuotta sitten. Emme uskoneet siihen, että Kreikka pystyisi luomaan sellaista kasvua, jolla se olisi pystynyt silloin kaksi vuotta sitten, puhumattakaan tulevaisuudessa, selviytymään näistä veloista, jotka on lähdetty sille myöntämään yhteisvastuuseen vedoten, elikkä on toimittu vastoin EU:n perussopimuksia, kun on lähdetty Kreikkaa tukemaan. Olen oikein tyytyväinen siihen, että tämä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus on selkokielellä kirjoitettu. On hyvän hallinnon periaatteen mukaista toimintaa, että kirjoitetaan raportteja, joista myös maallikot voivat ymmärtää, mitä tekstissä kerrotaan ja sanotaan.

Arvoisa puhemies! Kertomuksessa todetaan siitä, että velka- ja finanssikriisissä on toisaalta korostunut tarve vahvistaa unionin demokraattista legitimiteettiä ja hyvän hallinnon periaatteita, ja ei voida sanoa, että hyvän hallinnon periaatteita olisi noudatettu valtiovarainministeriössä, jossa on systemaattisesti salattu Kreikan kriisiin liittyviä asiakirjoja. Nyt perussuomalaisten eduskuntaryhmä joutuu jopa korkeimman hallinto-oikeuden kautta hakemaan ratkaisua siihen, miltä osin näitä asiakirjoja voidaan salata, ja ennen kaikkea tässä on se ongelma, että nämä salaamispäätökset voivat olla myös askel siihen suuntaan, että luovutaan tästä hyvästä hallinnon periaatteesta, että asiakirjat ovat julkisia ja kansalaiset sitten voivat niiden perusteella päätellä, kuinka meidän verovarojamme on käytetty. Toivottavasti saamme korkeimman hallinto-oikeuden kautta purettua nämä salaamispäätökset, ja toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun ylipäätään yritetään salata tällaisia keskeisiä asiakirjoja liittyen valtiontalouden hoitoon.