2) Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta 2013—2017
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnan järjestyksessään kolmannen
selonteon elintarviketurvallisuudesta. Samana päivänä selonteon
antamisen kanssa hallitus hyväksyi laajat lähiruoka-
ja luomuruuan edistämisohjelmat. Yhdessä nämä kolme
asiakirjaa muodostavat hallituksen ruokapoliittisen toiminnan kulmakivet.
Edellinen selonteko annettiin vuonna 2010, ja eduskunta kävi
siitä ansiokkaan keskustelun. Vuonna 2010 selonteko annettiin
aikana, jolloin Suomessa oli jo ajettu sisään
yhteinen elintarvikelaki sekä muun muassa sen valvontaa
ohjaamaan perustettu Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Elintarvikelainsäädännön
keskittäminen maa- ja metsätalousministeriöön
vuonna 2008 oli tuolloin vielä suhteellisen tuore uudistus.
Eduskunnan selonteosta käymä keskustelu sekä siihen
liittynyt maa- ja metsätalousvaliokunnan seikkaperäinen
mietintö vaikuttivat merkittävällä tavalla
siihen, miten elintarviketurvallisuutta on viimeisen kolmivuotiskauden
aikana Suomessa ylläpidetty samalla, kun toimijoiden hallinnollista
taakkaa on vähennetty.
Aikaisempien selontekojen johtopäätökset olivat,
että elintarviketurvallisuutemme taso on korkea ja toimenpiteet
on kohdistettava tämän tason ylläpitämiseksi.
Nyt vuonna 2013 voimme entistä vakuuttavammin todeta, että Suomi
on maailman kärkimaita elintarviketurvallisuuden suhteen.
Euroopan unionissa on viime vuosina tehty useita yhtenäisin
perustein suoritettuja arvioita keskeisten elintarviketurvallisuutta
uhkaavien tekijöiden tilanteesta. Salmonellaa ja kampylobakteeria
koskevissa, koko elintarvikeketjua koskevissa selvityksissä Suomi
on kauttaaltaan asettunut aivan kärkeen. Näin
voidaan todeta, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat
Euroopassa ja maailmalla huipputurvallisia.
Elintarviketurvallisuutta haastavat osin samat tekijät
kuin aiemmin: elintarvikekaupan laajentuminen globaaliksi verkostoksi
sekä tuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin.
Viime vuosina on lisäksi havaittu enenevässä määrin
petoksia ja väärennöksiä elintarvikkeiden tuotannossa
ja kaupassa, minkä valvonta on yhä vaikeampaa
kaupanteon siirtyessä internetiin. Ilmaston lämpenemisen
myötä ilmaantuu uusia eläintauteja ja
kasvintuhoajia Suomeen, mikä voi näkyä kasvavana
tarpeena käyttää eläinlääkkeitä ja
kasvinsuojeluaineita. Lisääntyvät sateet
taas näkyvät elintarvikkeissa korkeampina homemyrkkypitoisuuksina.
Ilmastonmuutoksen ja erityisesti ruokajätteen vähentämisellä on
myös suora yhteys elintarviketurvallisuuteen. Ruokajätteen
synnyn vähentäminen on merkittävä keino
vähentää elintarvikeketjun kasvihuonepäästöjä,
minkä vuoksi elintarvikkeiden säilyvyyden parantamiseen
ja käyttöaikojen pidentämiseen pyritään
niin teknisin kuin valvonnallisinkin keinoin.
Vanhusten ja yhden hengen talouksien lukumäärä kasvaa.
Reilun 15 vuoden päästä Suomessa on noin
5,6 miljoonaa asukasta, joista joka neljäs on iältään
yli 65-vuotias. Väestörakenteen muutokset vaikuttavat
elintarvikevälitteisten tautien esiintymiseen. Ikääntyneet
ihmiset ovat muuta väestöä herkempiä tartunnoille,
ja siten väestön vanhenemista seurannee elintarvikevälitteisen
sairastavuuden lisääntyminen. Vanhusväestön
ravitsemukseen ja ruokahuoltoon liittyy myös haasteita.
Matkailu ja kansainvälinen muuttoliike jatkavat myös
kasvuaan. Kansainvälistyminen muuttaa ruokailutottumuksia,
ruokatapoja ja pidemmällä aikavälillä myös
ruokakulttuuria.
Herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa
asetetaan elintarviketurvallisuustavoitteet vuosille 2013—2017.
Selonteossa elintarviketurvallisuutta on tarkasteltu koko elintarvikeketjun
näkökulmasta. Elintarvikkeiden kemiallisesta turvallisuudesta
selonteko nostaa esille joitakin elintarvikkeiden vierasaineita,
joiden saanti suomalaisessa väestössä tai
joissakin erityisryhmissä voi olla liian suurta. Aineet
ovat ympäristömyrkyt dioksiini ja PCB, homemyrkyt T-2
ja HT-2, hormonihäirikkö bisfenoli A, kuumennusprosessissa
syntyvät pah-yhdisteet ja akryyliamidi sekä raskasmetallit
elohopea, kadmium ja arseeni. Näiden aineiden saantiin
on selonteon mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota. Dioksiinin
osalta tiedetään, että suomalaisten tärkein
saantilähde on Itämeren kala, johon myrkyt kulkeutuvat
ilman kautta Keski-Euroopasta. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin,
että esimerkiksi silakan pitoisuudet ovat laskeneet jo
vuosikymmenten ajan. Kun otetaan huomioon kalansyönnin
myönteiset terveysvaikutukset, voidaan edelleen suositella
säännöllistä ja monipuolista kotimaisen
kalan käyttöä.
Mikrobiologisista elintarviketurvallisuustekijöistä merkittävimpiä ovat
eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit eli niin sanotut
zoonoosit. Eniten tilastoituja sairastapauksia aiheuttavat kampylo-, salmonella-
ja yersiniabakteerit. Suurin osa kampylobakteeri- ja salmonellasairastumisista
liittyvät ulkomaanmatkailuun, minkä vuoksi mahdollisuudet
vaikuttaa tautitapausten määrään
ovat hyvin rajoitetut. Huomiota on edelleen kiinnitettävä listeria-
ja ehec-bakteereihin, sillä niiden aiheuttamat tautitapaukset
voivat olla hyvin vakavia. Norovirukset ovat hyvin yleisiä ruoka-
ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajia, mutta näiden
aiheuttamat tartunnat ovat yleensä lieviä ja itsestään
ohi meneviä. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat
ovat aiempaa useammin ruokamyrkytysten aiheuttajina. Virusten leviämisen ehkäisemiseksi
huomiota tulisi kiinnittää elintarvikkeita käsittelevien
henkilöiden hygieniataitoihin.
Mikrobilääkeresistenssi on noussut maailmanlaajuisesti
merkittäväksi uhkaksi ihmisten terveydelle. Suomessa
merkittävimpien elintarvikevälitteisten ruokamyrkytysbakteerien
vastustuskyky niiden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettäville
lääkkeille on vielä alhainen. Myös
Suomessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota elintarvikeketjun
välityksellä ihmisiin siirtyvien resistenssitekijöiden
torjuntaan sekä resistenssin synnyn ehkäisemiseen.
Mikrobilääkkeiden hallittu käyttö eläimille
myös Suomessa on avainasemassa eläinperäisten
bakteerien resistenssin torjunnassa.
Selonteossa asetetaan 144 tavoitetta elintarviketurvallisuudelle
vuosina 2013—2017. Tavoitteet liittyvät elintarvikkeiden
turvallisuuden varmistamiseen, terveellisen ravitsemuksen edistämiseen
sekä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin
parantamiseen. Kuluttajien oikeuksia tietää ruuantuotannosta
ja elintarvikkeiden alkuperästä on laajennettava,
mikä tapahtuukin EU:n elintarviketietoasetuksen ensi vuonna
tapahtuvan voimaanastumisen myötä. Myös suomalaisen
elintarviketuotannon kiinnostus vapaaehtoisia laatumerkintöjä kohtaan
on kasvanut, mikä osaltaan auttanee kuluttajia tekemään parempia
ostopäätöksiä jatkossa. Kuluttajien
tiedonsaannin tultua kautta linjan paremmaksi voisi myös
edellyttää, että he ottaisivat nykyistä paremmin
selvää elintarvikkeiden todellisista terveysvaikutuksista
eivätkä hairahtaisi aivan joka uskomukseen, mistä sosiaalisessa
mediassa kulloinkin hehkutetaan.
Herra puhemies! Merkittävimpiä selonteossa mainittuja
terveysvaaroja on kansan lihominen. Suomalainen syö huonosti,
ja hän liikkuu liian vähän, mikä tulee
näkymään kasvavina hoitokustannuksina
sekä eliniänodotteen laskuna, ellei trendi taitu.
Merkkiä taittumisesta tosin on näkyvissä aikuisväestössä,
jonka keskipainon nousu näyttää pysähtyneen.
Toisaalta lasten ja nuorten joukossa tilanne on edelleen hyvin huolestuttava.
Viimeisten 30 vuoden aikana lihavien ja ylipainoisten lasten osuus
väestössä on kaksinkertaistunut, ja lisääntynyt
lihavuus näkyy selkeimmin alhaisen koulutus- ja tulotason
väestöryhmissä.
Selonteosta käy myös ilmi huoli lisääntyneestä tyydyttyneen
rasvan, kolesterolin ja suolan saannin vaikutuksesta suomalaiseen
terveyteen. Muutamia vuosikymmeniä jatkunut suomalaisten
ruokavalion myönteinen kehitys on ainakin rasvojen ja suolan
saannissa kääntynyt huonompaan suuntaan. Luonnonmukaisuutta
korostavien muotidieettien kielteisiä vaikutuksia on todettu
veren kolesterolitasoissa ja verenpaineessa, ja jäädessään
pysyviksi nämäkin muutokset tulevat aikanaan näkymään
korkeampana sydäntautikuolleisuutena.
Hygieenisyyden, puhtauden ja vastuullisen tuottamisen lisäksi
on tärkeää, että koko ruokavalio
täyttää myös terveellisen ravitsemuksen kriteereitä.
Tämä merkitsee, että ruoka- ja elintarvikepolitiikan
päätöksissä on otettava laajemmin
huomioon ruokavalion koostumus ja oltava myös kauaskatseinen.
Ravitsemusnäkökulma tulisi vahvistaa päätöksenteossa
parantamalla koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä ja
toimimalla fokusoidummin ja pitkäjänteisemmin kansanterveyden
puolesta.
Herra puhemies! Vastuu elintarviketurvallisuudesta on elintarvikkeita
tuottavan ja jakelevan elinkeinon vastuulla. Siksi on aiheellista
pysähtyä miettimään sitä,
ovatko turvallisuutta ja laatua koskevat säädöksemme
ja niiden viranomaisvalvonta nykyään riittävän
joustavia ottamaan huomioon tämän vastuun siirtymisen
toimijoille. Ei voi olla oikein, että elintarvikeyrityksiltä yhtäältä edellytetään
toimivaa omavalvontaa mutta toisaalta toiminnan luonteesta ja laajuudesta
riippumatonta säädöstenmukaisuutta viranomaisvalvonnan
edessä. Maa- ja metsätalousministeriö onkin
elintarvikevalvonnan ohjauksessaan nykyisin painottanut, että riskipohjaisen
valvontamallin tulisi näkyä pk-toimijoiden vähentyvänä byrokratiana.
Juuri vappuna käynnistynyt valvontatietojen julkistaminen
niin sanotussa Oiva-järjestelmässä on
esimerkki siirtymisestä välittömämpään
viranomaisvalvontaan. Oivassa tarkastuskäynnin paperityön
määrää on vähennetty
samalla, kun terveystarkastajia on kehotettu keskittymään elintarvikehuoneistojen
näkyviin hygieniaongelmiin. Käynnin tuloksena
syntyvä Oiva-raportti hymiöineen edustaa toimijoiden
toivomaa välitöntä palautetta, jossa
toimijan on korjattava havaitut epäkohdat saadakseen paremman
tuloksen uusintatarkastuksessa. Oivan julkisuuden myötä valvonta
voimistuu, mutta toisaalta julkisuus pakottaa myös elintarvikevalvonnan
yhdenmukaisuuteen ja vähentämään
toimijoiden välistä eriarvoisuutta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon, että nyt käsiteltävä selonteko
antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden käydä ajankohtaiskeskustelu meitä kaikkia
koskettavasta asiasta: ruuasta, sen turvallisuudesta ja laadusta.
Olen vakuuttunut, että eduskunta kuulee myös keskeisiä asiantuntijoita
valiokuntavaiheessa ja linjaa omat näkemyksensä tulevaisuuden
suhteen. Näitä linjauksia tarvitaan niin kansallisen
kuin kansainvälisenkin päätöksenteon
pohjaksi.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Seuraavana ovat eduskuntaryhmien puheenvuorot.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Markku Eestilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on Suomessa erittäin
korkealla tasolla. Työ kotimaisten elintarvikkeiden ja
ruuan puolesta ei ole mennyt hukkaan, sillä tuoteturvallisuudesta
ja laadusta on tullut entistä suurempi markkinointietu
kansainvälisessä ruoka- ja elintarvikekaupassa.
Koko elintarvikeketjun hygieeninen taso ja jäljitettävyys
tulevat entisestään korostumaan, kun Euroopan
unioni ja USA alkavat suunnitella uutta vapaakauppa-aluetta, joka
koskee myös maataloustuotteita. Tämän
vuoksi on erityisen tärkeää, että saamme
EU:n tasolla elintarvikkeiden alkuperämerkinnät
ja tuoteselosteet sellaiseen kuntoon, että kuluttaja tietää varmasti,
mistä maasta elintarvikkeet tai niiden osat ovat kotoisin
ja mitä ne sisältävät.
Tarkat alkuperä- ja tuotetiedot eivät ole
protektionismia vaan korostavat kuluttajan vapaata valintaa ja oikeutta
saada tietää ostamansa tuotteen alkuperä,
sisältö ja jopa tuotantoon liittyvät menetelmät.
Erityistä huomiota on myös kiinnitettävä harhaanjohtaviin
pakkauksiin, joista voi saada virheellisen käsityksen tuotteen
alkuperämaasta.
Arvoisa puhemies! Tämänhetkistä suomalaista
mielenmaisemaa kuvaa hyvin se, että samana päivänä,
kun valtioneuvosto antoi tämän selonteon, se teki
myös periaatepäätökset lähiruokaohjelmaksi
ja luomualan kehittämisohjelmaksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on
erittäin tyytyväinen, että hallitus tekee
konkreettisesti töitä lähi- ja luomuruuan
edistämiseksi, sillä pienimuotoinen elintarviketuotanto
on Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa jatkuvissa
kustannusongelmissa. Eduskunnan osoittama 600 000 euron
määräraha pienteurastamojen lihantarkastusmaksujen
alentamiseksi oli erinomainen ja henkisesti tärkeä kohdennettu
tuki paikallisen ja pienimuotoisen lihanjalostuksen tukemiseksi.
Vaikka elintarvikehygienia ja -turvallisuus ovat ensiarvoisen
tärkeitä, niin se ei kuitenkaan saa tarkoittaa
liian tiukkaa säädöstulkintaa, joka hankaloittaa
lähiruuan tuottamista. Lähes jokainen yrittäjä ymmärtää tänä päivänä myymiensä tuotteiden
laadun merkityksen, joten riskiperusteinen, kohtuullinen ja yhteistyöhakuinen
valvonta mahdollistaa parhaiten luomu- ja lähiruokaohjelmien
tavoitteiden toteutumisen.
Sain alkuvuodesta osallistua opintomatkalle Saksaan, jossa tutustuimme
muun muassa lähiteurastukseen ja lihatuotteiden paikallisiin
myymälöihin. Saksassa lähi- ja luomuruokatarjonta on
runsasta. Ehkä merkittävin huomio oli kuitenkin
se, että viranomaiset hakivat yrittäjien kanssa
yhteisiä ratkaisuja ja tulkintoja, jotka mahdollistivat
lähiruuan tuottamisen ja erityisesti lihan paikallisen
jalostamisen.
Valtioneuvoston lähiruokaohjelmassa yhtenä osa-alueena
on lähellä tuotetun ruuan huomioonottaminen julkisissa
hankinnoissa. Tämä on myös kuluttajien
vahva tahto. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa korostaa,
että lähiruoka ei ole vain kuluerä. Se
pitää aluetalouden pyöriä pyörimässä ja
parantaa julkisissa ruokapalveluissa tarjotun ruuan tuoreutta ja
laatua.
Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on jo
pitkään tehnyt erinomaista työtä rehujen
ja elintarvikkeiden valvonnassa sekä eläintautien
vastustustyössä. Tähän on liittynyt myös
antibioottien liiallisen käytön valvonta. Työ on
ollut aikaansa edellä, sillä jo pelkästään EU-maissa
kuolee keskimäärin 25 000 ihmistä infektioihin,
joihin ei löydy hoitoa, koska bakteerit ovat tulleet vastustuskykyisiksi
antibiooteille.
Bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille on
vakava ja koko ajan kasvava globaali ongelma, jolla on syy-yhteys
myös eläinlääkinnässä käytettäviin
antibiootteihin. Joidenkin maiden harjoittama halvan lihan tehotuotanto
runsaasti antibiootteja hyödyntäen on selvä kansanterveydellinen
ongelma, johon pitäisi puuttua EU-tasolla. Suomessa antibioottien
käyttö eläinlääkinnässä on
suhteellisen vähäistä. Tätä on
käytettävä myös markkinoinnissa
hyväksi, sillä kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia
eläinten hyvinvoinnista ja elintarvikkeiden eettisistä tuotantotavoista.
Arvoisa puhemies! Liikalihavuus on uusi kansantauti, joka on
sidoksissa pikakulttuuriin ja mielihyvän nopeaan tyydyttämiseen.
Terveydenhuollon menot tulevat väistämättä kasvamaan, ellemme
pysty ratkaisemaan vähäisen liikunnan, sokeripitoisten
juomien, välipalojen sekä mössöruuan
patologista yhteyttä. Erityisesti nuorten kohdalla tilanne
on hälyttävä ja vaatii toimenpiteitä.
Onkin hyvä, että selonteossa esitetään
toimenpiteitä myös tämän haasteen
ratkaisemiseksi.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston
selontekoa elintarviketurvallisuudesta erittäin hyvin tehtynä,
kattavana ja korkeatasoisena.
Katja Taimela /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Elintarviketurvallisuusselonteko
annetaan nyt eduskunnalle kolmatta kertaa. Elintarviketurvallisuuden eteen
tehdään Suomessa koko ajan kovasti töitä. Pääsääntöisesti
tilanne meillä onkin erittäin hyvä. Se
on saavutettu pitkäjänteisellä ja määrätietoisella
työllä. Hyvän tilanteen ylläpitäminen vaatii
jatkuvaa toimintaa, seurantaa, kehittämistä ja
tutkimusta. Suurimmat haasteet alalla ovat globaaleja, ja siksi
lainsäädäntötyön painopistettä tulee
siirtää kansalliselta puolelta enemmän kansainvälisille
areenoille.
Selonteon perusteella suurin kotimainen elintarviketurvallisuusuhka
liittyy ravitsemukseen: merkittävä osa lapsista
ja nuorista on ylipainoisia, sillä he syövät
huonosti ja liikkuvat vähän. Väestö vaikuttaa
jakautuneen niihin, jotka syövät vain vatsansa
täyttääkseen, ja niihin, joille ruoka
on osa identiteettiä, arvoja tai tärkeä harrastus.
Vinoutuneet ruokailutottumukset yhdistettynä vähäiseen
liikuntaan ovat monen sairauden syy. Suomalaiset ovat ylipainoisia,
mikä aiheuttaa suuria terveysvaikutuksia ja kustannuksia.
Lihavuus aiheuttaa 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa
vuosittain.
Julkisten keittiöiden hankinnat ovat todella tärkeässä asemassa
kotimaisen ruuantuotannon kannalta. Raha määrittää edelleen
liikaa myös ruokahankintoja. Tiukan talouden aikana tämä korostuu
entisestään. Joukkoruokailu on kuitenkin erityisesti
kouluissa avainasemassa, kun asenteet ja tottumukset ruuan suhteen
muokkautuvat.
Elintarviketurvallisuus on suorassa yhteydessä ihmisten
hyvinvointiin. Media huomioi siihen liittyvät ongelmat
isoin kirjaimin. Tästä on viime ajoiltakin useita
esimerkkejä, muun muassa hevosenlihakohu, joka jatkuu edelleen.
Sen myötä keskusteluun nousi jälleen
alkuperämerkintöjen tarpeellisuus. Elintarvikkeiden
jäljitettävyyden parantaminen ja elintarvikeketjun
avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen
on asetettu tavoitteeksi myös hallitusohjelmassa. Sen myötä hallitus
on lähtenyt määrätietoisiin
toimiin, joilla on tarkoitus laajentaa elintarvikkeiden alkuperämaan
ilmoittamisvelvollisuutta.
Myös elintarviketeollisuuden tulee kantaa oma vastuunsa
pakkausmerkintöjen ja markkinoinnin suhteen. Terveysväittämillä markkinointi
on lisääntynyt, ja erityisesti tässä kuluttajien harhaanjohtaminen
on erityisen tuomittavaa.
Elintarviketurvallisuus on kokonaisuus, jossa vastuuta on viranomaisten
ja tuottajien lisäksi myös kuluttajilla. Poliitikkojen
tehtävä on turvata viranomaisten resurssit, muun
muassa Eviran, kuntien terveysviranomaisten, Tullilaboratorion,
vain muutamia mainitakseni, jotta erittäin hyvä elintarviketurvallisuuden
taso säilyy jatkossakin Suomessa.
Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuus on keskeinen
elementti kotimaisen ruuantuotannon ja koko elintarvikeketjun menestymisessä.
Ruuan puhtaus ja turvallisuus ovat kotimaisen elintarviketuotannon
keskeinen kilpailuvaltti. Kuluttajatietouden kasvaessa on selkeästi huomattavissa,
että kaupassa kotimainen tuote valitaan yhä useammin,
vaikka hinta olisi hieman korkeampi. Pelkkä mielikuva laadusta
ei kuitenkaan riitä; suomalainen ruoka on myös
tutkimusten mukaan turvallista ja laadukasta. Lääkkeitä ja
torjunta-aineita käytetään vielä kansainvälisesti
verrattuna vähän. Vaikka Suomi on osa globaalia
elintarviketeollisuutta, suomalaiset kuluttavat kuitenkin edelleen
pääosin kotimaisia elintarvikkeita.
Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus pystyvät
normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin. Omavaraisuusasteemme
on siis ruuantuotannossa varsin korkea. Tämä ei
kuitenkaan ole riittävä ruokaturvan mittari, suomalainen
tuotanto on riippuvainen ulkomailta tuoduista rehuista, lannoitteista,
polttoaineista, kemikaaleista ja työvoimasta. Elintarviketurvallisuutta voidaankin
parantaa lisäämällä omavaraisuutta näiden
tuotannontekijöiden kohdalla. Kaikkiaan kulkeminen kohti
lisääntyvää lähi- ja
luomuruuan käyttöä parantaa mahdollisuuksiamme
vaikuttaa elintarviketurvallisuuteen.
Suomessa lääkkeiden käyttö kotieläintuotannossa
on vielä verrattain vähäistä,
mutta 2000-luvulla mikrobilääkkeiden käyttömäärä on
noussut. Vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen on yksi vakavimmista
ihmiskunnan terveyteen vaikuttavista uhista lähivuosina.
Tuotannon kannattavuusongelmat ja antibioottien suhteellisen edulliset
hinnat ovat tässä mielessä hyvin hankala
yhdistelmä.
Lainsäädäntö ja päätöksenteko
elintarviketurvallisuuden kohdalla lähtevät pääsääntöisesti
uhkien ja ongelmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Samalla kokonaisuudesta välittyvä kuva on helposti
vääristynyt. Tosiasia on, että suomalaiset
tuottajat ja elintarvikkeiden jalostajat toimivat pääsääntöisesti
erittäin vastuullisesti. Sitä kautta he ovat kotimaisen
elintarviketuotannon puhtauden takuumiehiä ja -naisia,
ja he ansaitsevat tästä meidän kaikkien
kiitoksen.
Arvoisa puhemies! Aivan loppuun, elintarviketurvallisuusselonteko
on erittäin laaja kokonaisuus ja se sisältää paljon
sellaista, mihin aika ei anna myöden kommentoida tässä yhteydessä. Haluan
lopuksi kuitenkin lausua kiitoksen hallitukselle, joka on lähtenyt
tekemään tärkeitä ja päättäväisiä tekoja
suomalaisen ruuantuotannon eteen. Tuore esimerkki tästä on
kilpailulain muutos, joka puuttuu kaupan keskittymiseen ja korjaa
näin ollen vääristymiä elintarvikeketjussa.
Lauri Heikkilä /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensin oli suo, kuokka ja Jussi. Tämä maamme
kansallisperinteeseen pohjautuva sanonta pitää tänä päivänä yhä edelleen
hyvin paikkansa. Suomalaiset ovat aikojen saatossa nimenomaan omin
käsin raivanneet ja rakentaneet tämän
maan. Leipä on kirjaimellisesti otettu kotimaan mullista.
Suomalainen sisu, osaaminen, ahkeruus ja tunnollisuus ovat olleet
valttikorttejamme ruuan tuotannossa, ja voimme olla ylpeitä siitä,
että elintarviketurvallisuus on Suomessa yhä maailman
huippuluokkaa. Kaikki tämä ei ole sattumaa, vaan
tieto perustuu korkean tason tutkimus- ja kehitystyöhön,
johon Suomi on vuosien varrella panostanut vahvasti. Kokonaisuudessaan
tämä panos nousee hyvin esille selonteon sisällössä.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä haluaa
jatkossa kiinnittää entistä enemmän
huomiota nyt Euroopan unionin puristuksissa olevien suomalaisten
pienten ja keskisuurten perheviljelmien olemassaolon turvaamiseen
sekä niiden kannattavuuden parantamiseen. Tämä tapahtuu
parhaiten tukemalla sukupolvenvaihdoksia ja investointitukiin panostamalla. Erityisesti
haluamme ylläpitää läpinäkyvää niin sanottua
pellosta ruokapöytään -ketjua. Toisaalta
haluamme painottaa myös sitä tosiasiaa, että suomalaisen
maataloustuotannon säilyminen takaa huomattavalta osalta
myös muun elintarvikesektorin sekä siihen liittyvien
työpaikkojen säilymisen maassamme. Kun maataloustuotanto
turvataan, pystymme takaamaan kotimarkkinoidemme toimivuuden myös
jatkossa. Samalla tulee huomioiduksi myös maamme huoltovarmuus.
Arvoisa puhemies! Euroopan unioniin liittymisen myötä suuruuden
ihannointi on noussut arvoon arvaamattomaan niin maataloudessa kuin ruuantuotannossa
yleensä. Perussuomalaisten mielestä tällä kehityksellä on
ollut negatiivisia seurauksia. Esimerkiksi ruuan jäljitettävyys
on heikentynyt ja jopa vaarantunut ainakin aika ajoin. Mielestämme
ruuan alkuperästä ja tuotantotavoista tulee saada
jatkossa parempaa tietoa. Kuluttajilla on oikeus saada varmuus siitä,
missä ja millaisissa olosuhteissa ruoka tuotetaan.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset peräänkuuluttavat
ruuan arvostuksen nostamista. Kuluttajat tulisikin saada paremmin
tietoisiksi siitä, miten esimerkiksi tuontiruuan lisääntyminen markkinoilla
lisää myös erilaisten epidemioiden määrää.
Tässä yhteydessä haluamme kiinnittää huomiota
sekä eläinten terveyteen että suomalaisten
elintarvikkeiden vapauteen geenimuunnellusta elintarviketuotannosta.
Uskomme vakaasti siihen, että gmo-vapaus tulee olemaan suomalaisen
maatalouden vientivaltti jo lähitulevaisuudessa. Myös
lähiruokatuotannolle sekä luomulle on turvattava
riittävät puitteet. Sen, kuinka paljon enemmän
luomua tulisi olla, päättävät
kuluttajat itse.
Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos selonteosta. Ruuan turvallisuudesta
on kuitenkin turha puhua, ellei ensin huolehdita suomalaisen ruuan
kannattavasta tuotannosta.
Emme ole enää minkään keskeisen
elintarvikkeen osalta omavaraisia. Hallituksen toiminnan seurauksena
maatilojen määrä vähenee 2 500:n vuosivauhdilla.
Näkyy selvästi, että hallitus ei usko
maatalouden kehittämiseen, ei neuvontaan, koulutukseen,
tutkimukseen tai kotitalousopetukseen. Keskusta haluaa palauttaa
ruuan omavaraisuuden vuoteen 2020 mennessä. Globaaleilla ruokamarkkinoilla
elintarvikkeiden turvallisuus on uhattuna. Jokapäiväinen
leipämme on nyt osa maailman suurinta bisnestä kaikkine
lieveilmiöineen.
Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan alkuperältään
tunnetut, kotimaiset elintarvikkeet ovat turvallisimpia tuotteita
markkinoillamme. Kasvinsuojeluainejäämien saannista
yli 90 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista, erityisesti hedelmistä ja
rukiista. Suomalaiselle alkutuotannolle, jalostukselle ja kaupalle
asetetut vaatimukset ovat vaativat. Hymynaamat yrityksissä ovat
kannustavaa toimintaa oikeanlaisen elintarviketurvallisuuden eteen.
Kotimaisten elintarvikkeiden yliholhoavat säädökset
voidaan purkaa vaarantamatta turvallisuutta. Turha byrokratia tuo
kustannuksia. Käytännön esimerkki marja—hedelmä-tilalta:
Yritys oli tehnyt 30 vuotta omissa tiloissaan mehua ja hilloja,
laatutuotteita. Terveystarkastaja vaihtui ja vaati siivouskomeron
rakentamista hillontekohuoneeseen, kun 30 vuotta oli selvitty sillä, että rikkalapio
ja harja olivat olleet viereisessä huoneessa. 1 000
euron komeroinvestointi oli liikaa yrittäjälle.
Viranomaiset eivät tee aitoa riskinarviointia, vaikka eduskunta
on sitä vaatinut.
Arvoisa puhemies! Kasvava osa aterioista syödään
kouluissa ja työpaikoilla. Varastoinnin ja kuljetuksen
aikana ruoka menettää sekä ravintosisältöään
että makuaan. Kuluttajat haluavat aitoa ja tuoretta ruokaa.
Ei auta, vaikka sairaalan tai koulun keittiöissä kuinka
laskettaisiin oikeanlainen ravintosisältö, jos
asiakas jättää sen syömättä.
Emme saa antautua siihen, että keittiöalan ammattilaisten
tehtäväksi jää vakuumipussien tyhjentely,
jonka seurauksena arvokas ammattitaito murenee ja työmotivaatio
heikkenee. Elintarvikemääräyksiä tulee
soveltaa lähiruuan hyväksi. Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä julkisissa ruokahankinnoissa tulee ehdoton laatuvaatimus
olla Suomen lainsäädännön velvoitteet.
Biologinen hajoaminen alkaa heti teurastuksen, kalanpyynnin
tai kasvin korjuun jälkeen. Bakteerit, homeet ja hiivat
ovat valmiita hyökkäykseen. Kun ruoka käytetään
mahdollisimman pian, riskit pienenevät. Keskusta haluaa
estää ruuanjakelun keskittymistä ja edelleenkin
helpottaa lähi- ja luomuruuan pääsyä kauppoihin
ja keittiöihin.
Edellistä elintarviketurvallisuusselontekoa käsitellessään
eduskunta hyväksyi kaksi pontta: hallitus huolehtii riskien
hallinnan parantamiseksi elintarvikkeiden maahantulovalvonnasta
ja resurssien turvaamisesta. Toisin kävi. Tämä selonteko
kertoo, että tullin valvonnan määrää on
karsittu, vaikka tuonnin määrä kasvaa.
Miksi resursseja riittää pilkunviilaamiseen kotimaisissa
elintarvikehuoneistoissa mutta ei ulkomailta tuodun tavaran tarkistamiseen?
Keskusta ei hyväksy tätä eduskunnan tahdon
vastaista kehitystä.
Eduskunta vaati tuolloin myös, että hallitus
sisällyttää alkuperämerkinnät
jatkossa kaikkiin elintarviketuotteisiin. Hallitus kuitenkin vitkuttelee
ja vetäytyy EU:n selän taakse. Vaadimme suunnanmuutosta
ja sitä, että otamme edelläkävijän
roolin EU:ssa. Lakialoitteen pakollisista alkuperämerkinnöistä allekirjoitti
127 kansanedustajaa, joten tahtotila täällä eduskunnassa
on.
Pakkausmerkintöjen väärentäjille
tulee määrätä rangaistuksia
eikä vain heristellä sormea. Alkuperämaan
merkitsemisen tulee koskea myös ammattikeittiöitä.
Niissä tuontituotteiden osuus on paljon korkeampi kuin
päivittäistavarakaupoissa. Mitä hyötyä suomalaisella
viljelijällä ja jalostajalla on tehdä asiat
koko ajan paremmin ja paremmin turvallisuuden, ympäristön
ja eläinten hyvinvoinnin kannalta, jos kuluttaja ei voi
edes tietää, syökö hulluruohoa
tai hevosta tai missä maassa ja millä pelisäännöillä tuote
on tehty?
Arvoisa puhemies! Kertaan vielä lyhyesti: Keskustan
eduskuntaryhmä haluaa, että palautamme ruuan omavaraisuuden
keskeisten elintarvikkeiden osalta vuoteen 2020 mennessä.
Myös kannattavuus tulee palauttaa. Keskusta vaatii, että raaka-aineiden
alkuperämaan pitää näkyä elintarvikkeissa.
Vääristä merkinnöistä täytyy sanktioida.
Keskustan mielestä kotimaisten elintarvikeyritysten määräyksissä voidaan
joustaa turvallisuutta vaarantamatta. Keskustan mielestä julkisissa
ruokahankinnoissa tulee ehdoton laatuvaatimus olla Suomen lainsäädännön
velvoitteet. Lähi- ja luomuruokaa tulee suosia. Ja vielä viimeiseksi:
keskusta vaatii, että rajalla tapahtuvaa valvontaa ja resursseja
lisätään eduskunnan päätösten
mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lapsillammekin
tulee olla mahdollisuus syödä puhdasta ja turvallista
ruokaa. Hyvät kollegat eri puolueista, tämä koskee
teidänkin lapsianne.
Jari Myllykoski /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ruokaturvallisuus on yksi yhteiskuntamme
keskeisistä ja jatkuvista haasteista. Kansalaisten oikeus
saada puhdasta ja terveellistä ruokaa täytyy turvata,
ja sen turvaamisen täytyy olla koko yhteiskunnan keskiössä, samoin
ruuantuotannon ympäristöystävällisyys. Kotimaisuus
turvaa työllisyyttä, ja se on erityisen merkittävä koko
elintarvikealalla. Vasemmistoliiton kanta on, että ruuantuotannon
tulee olla ympäristöystävällistä ja
yhteiskunnan maatalouspolitiikan tätä tavoitetta
tukevaa. Luomuun kannattaa satsata. Ruuan paikallinen tuotanto on
tärkeää, jolloin kuluttajat saavat tuoretta ruokaa
ja paikalliset tuottajat toimeentuloa.
Ruuan tehotuotantoon liittyy monia ongelmia tuotantoeläinten
oloista ruokakasvien viljelyn luonnonmukaisuuteen. Monet kammoksuvat geenimuunneltua
ruokaa, ja heillä tulee olla oikeus saada ruokansa geenimuuntelusta
vapaana. Elintarvikkeiden valvonnan on syytä olla tiukka näiltä osin,
ja lihatuotteiden kohdalla on ilmoitettava selvästi, mikäli
lihakarjan rehuna on käytetty geenimuunneltua rehua.
Muutenkin on tärkeää varmistua siitä,
että käytetyt raaka-aineet ovat sitä,
mitä pitääkin. Huolimattomuus saattaa
aiheuttaa samanlaisia tapauksia kuin nyt on käynyt tämän
hulluruohon kanssa, jota on ilmeisesti kasvanut samalla pellolla
kuluttajille tarkoitettujen papujen kanssa. Hankintaketjua ei saa
päästää niin monimutkaiseksi,
että ruuan alkuperä hämärtyy.
Monimutkaiset tuotantoketjut ja globalisaatio vaikeuttavat elintarviketurvallisuuden
valvontaa. Esimerkit hevosenlihasta brittiläisessä valmisruuassa
ovat tästä valitettavan hyvä esimerkki,
harmi hevosen hyvälle lihalle. Jos esimerkiksi lammas teurastetaan
Uudessa-Seelannissa, suolet poistetaan Portugalissa, liha leikataan Puolassa
ja myydään Suomessa, niin ketju ei ole aivan tarkoituksenmukainen
eikä järin helppo valvoa sen koommin elintarvikeketjun
osapuolille kuin viranomaisillekaan. Näiden ketjujen läpinäkyvyyttä on
välttämätöntä lisätä niin
kuluttajille kuin viranomaisillekin.
Toisaalta sääntelyssä olisi vältettävä ylilyöntejä,
jotka vaikeuttavat kotimaisen pientuottajan asemaa. Esimerkiksi
tilojen suoramyyntiä ei pitäisi liikaa lähteä kahlitsemaan,
vaikka toki niidenkin tuotteiden hygieniasta ja puhtaudesta tulee
varmistua. Terve maalaisjärki auttanee sääntelyn
oikeassa mitoituksessa.
Elintarvikealan itsesääntelyn merkitystä ei
voi ylikorostaa. On tervetullutta, että elintarvikeala itse
pyrkii laadun varmistamiseen ja läpinäkyviin toimintatapoihin.
On tervetullutta käyttää laatujärjestelmien
tukena puolueettomia auditointeja, kuten jotkut suomalaiset maataloustuottajat
ovat tehneet. On kuitenkin nähtävissä,
että monissa elintarvikeketjuissa avoimuus unohtuu varsinkin
globaalin mittakaavan ollessa kyseessä. Esimerkkejä riittää myös
thaimaalaisten ananasmehutehtaiden surkeista työoloista.
Arvoisa puhemies! Joku saattaa kysyä, mitä väliä on
sillä, saako ananasmehutehtaan työntekijä työstään
inhimillisen palkan. Elintarviketurvallisuus ymmärretään
helposti kovin suppeasti, pelkkänä ratsioiden
tekoina ja reagointina globaalien toimitusketjujen tuottamiin ongelmiin. Tämä ei
kuitenkaan ole riittävä lähestymistapa, koska
niin työolot kuin elintarvikkeiden turvallisuuspuutteet
ovat saman ilmiön eri puolia. Voiton tavoittelu hinnalla
millä hyvänsä on ongelmallista muutenkin
kuin taloudessa.
Arvoisa puhemies! Hyvä, turvallinen, puhdas ruokatuotanto
on monen asian summa. Ekologiset ja sosiaaliset kriteerit täyttämällä huolehditaan
parhaiten myös kuluttajien saaman lopputuotteen turvallisuudesta.
Tähän pitää pyrkiä lainsäädännöllä ja
muilla valvontatoimilla. Kaupan rooli on niin ikään
merkittävä. Tarjoamalla alkutuottajille pitkiä ja
ennustettavia asiakassuhteita reiluin ehdoin kauppa varmistaa elintarvikeketjun
läpinäkyvyyden ja ruuan alkuperän. Hankkimalla
elintarvikkeet sieltä, mistä ne saa halvimmalla,
joudutaan vaaralliselle maaperälle.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää selontekoa
hyvin laadittuna ja seikkaperäisenä. Se tuo avoimesti
puutteet esille, ja sen pohjalta on hyvä lähteä selontekoa
arvioimaan.
Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elintarvikkeiden turvallisuus koskettaa jokaista
maapallon ihmistä. Oikeus puhtaaseen veteen on jo luokiteltu
ihmisoikeudeksi samoin kuin oikeus ruokaan. Mutta ei riitä, että puhumme
pelkästään oikeudesta ruokaan, ihmisoikeutena
tulee olla oikeus puhtaaseen ruokaan.
Elintarvikkeiden turvallisuus vaatii monenlaisia toimenpiteitä.
Valtioneuvoston selonteko kuvaa nykytilannetta ja haasteita elintarviketurvallisuuden
näkökulmasta. Erittäin positiivista selonteossa
on sen määrittelemät konkreettiset tavoitteet
ja toimenpiteet elintarviketurvallisuuden lisäämisessä.
Selonteon kieli on myös selkeää.
Elintarvikkeisiin kohdistuvat kriisit heijastuvat syvästi
ihmisten turvallisuudentunteeseen. Epäilyt elintarvikkeiden
puhtaudesta aiheuttavat epävarmuutta ja huolta ravinnon
laadusta ja jopa sen riittävyydestä.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos vaikuttaa ruuan määrään,
laatuun ja saatavuuteen maapallon eri osissa. Maat, joilla oma viljelysala
on riittämätön oman väen tarpeisiin,
pyrkivät jo nyt varmistamaan ruokaturvansa hankkimalla
maata jopa toisista maanosista. Ruuan hukkaan heittäminen
kiihdyttää ilmastonmuutosta ja on eettisesti väärin.
Lihan syönnin vähentämisellä olisi suora
hillitsevä vaikutus ilmastonmuutokseen, ja samalla eläinten
rehuksi käytettävää viljaa riittäisi
isolle joukolle ihmisiä.
Arvoisa puhemies! Suomessa on onnistuttu hyvin pitämään
oma ruuantuotantomme puhtaana tarkan omavalvonnan ja korkeiden laatukriteereiden
avulla. Suomalainen ruuantuotanto on vastuullista. Esimerkiksi suomalainen
broileri on ollut salmonellavapaata jo vuosien ajan. Ruuantuottajat
tekevät merkittävää elintarvikesuojelullista
työtä, ja tähän työhön
on varattava riittävästi varoja vastaisuudessakin
samoin kuin Eviran työhön.
Suomalaisten ylipaino ja lihavuus on yksi merkittävistä kansanterveydellisistä ongelmista.
Selonteossa
esitetäänkin useita keinoja kansanterveyden parantamiseksi.
Ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin ihmisen omat kulutustottumukset
ja liikunta, joka lisää terveyttä ja
hyvinvointia. Myös runsas alkoholinkäyttö heijastuu suomalaisten
ylipainossa. Valitettavasti selonteko ei puutu alkoholin haitallisuuteen,
vaikka sen haittojen käsittelyä olisi voitu lisätä esimerkiksi kemiallisia
aineita käsittelevään lukuun.
Lähes 40 vuotta jatkunut suomalaisten veren kolesterolipitoisuuden
ja verenpaineriskin väheneminen on valitettavasti katkennut.
Tilanne on kääntynyt huonompaan suuntaan, ja sen
korjaaminen vaatii kansallisen ryhtiliikkeen.
Lasten ja nuorten terveyteen ei kiinnitetä koskaan
liikaa huomiota. Elämäntavat ovat myös
periytyviä. Koulujen ruokailulla voidaan kompensoida jonkin
verran kotien erilaista tilannetta. Vihreä ryhmämme
pitääkin huolestuttavana joidenkin lasten liian
vähäistä ja epäterveellistä ravinnon
saantia erityisesti lomien ja viikonloppujen aikana. Selonteossa
käsitellään sekä kouluruokailun
että kotitaloustiedon tärkeyttä. Kotitalouden
opetusta voisikin olla läpi yläasteen ja vielä siinä vaiheessa,
kun nuori alkaa miettiä parisuhdetta ja perheen perustamista.
Selonteko käsittelee kemikaalien vaikutusta elintarviketurvallisuuteen
varsin kattavasti ja kiitettävästi. Muun muassa
nanomateriaalien tutkimus on huomioitu hyvin selonteossa.
Arvoisa puhemies! Kuluttaja on vielä melko huonosti
informoitu tuotteen alkuperää ja sen vaiheita
koskien. Tuotteen alkuperämerkinnät perustuvat
edelleen vapaaehtoisuuteen. Siten kuluttaja voi saada täysin
riittämätöntä tietoa tuotteen
valmistajasta, valmistustavasta, eettisyydestä ja tuotteen
eri vaiheista. Suomen lippu pakkauksessa ei vielä tarkoita,
että tuote olisi kotimaassa tuotettua tai valmistettua.
Itse luotan vain avainlippuun, joka takaa tuotteen kotimaisuuden,
ja pohjoismaiseen joutsenmerkkiin, joka takaa tuotteen ympäristöystävällisyyden.
Jäljitettävyys on tarpeen elintarvikkeisiin
liittyvän kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemisessä.
Mitä paremmin ruoka, sen tuotannon, valmistuksen ja kuljetuksen
vaiheet, voidaan todeta, sitä paremmin voidaan ehkäistä rikollisuutta ja
saattaa rikolliset toimijat vastuuseen.
Arvoisa puhemies! Ryhmämme on huolissaan, kun väestön
tuloerot näkyvät myös kulutetun ruuan
laadussa ja sitä kautta terveyseroina. Ruuan hinta ei saa
vaikuttaa sen terveellisyyteen. Kansalaisten samanarvoisuudesta
on siis tässä suhteessa syytä kantaa
huolta ja tehdä kaikki voitava, jotta terveyserot pienenevät
eivätkä kasvaisi ihmisten maksukyvyn mukaan.
Entistä useampaa kuluttajaa kiinnostavat ruuan kasvatuksessa
ja tuotannossa syntyneet hiilidioksidipäästöt
ja muut ympäristövaikutukset. Ryhmämme
pitäisi hyvänä, että tuotteisiin
saataisiin merkinnät niiden hiilijalanjäljistä ja
ympäristövaikutuksista.
Luottamus ruuan terveellisyyteen ja turvallisuuteen syntyy riittävästä tiedosta,
ruuan alkuperän tuntemisesta ja koko tuotantoketjun avoimuudesta.
Kaupalla on suuri vaikutus siihen, mitä syömme.
Sen hankinnoissa tulee painottua elintarviketurvallisuus alhaisen
hankintahinnan sijaan. Kuluttajien kiinnostuksen lähi-
ja luomuruokaan tulee näkyä kauppojen valikoimissa.
Voimme olla tyytyväisiä elintarviketurvallisuusselontekoon.
(Puhemies koputtaa) Ruokaturvallisuus kiinnostaa myös yli
rajojen. Kansainvälinen yhteistyö tällä alueella
onkin luontevaa ja tärkeää.
Elintarviketurvallisuus on aihe, jonka edistämiseksi
on helppo toimia myös yli puoluerajojen. Siitä ei
pidä tehdä kiistakapulaa vaan jatkaa rakentavaa
keskustelua, ja tähän keskusteluun selonteko antaa
hyvät eväät.
Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Egentligen
finns det enligt svenska riksdagsgruppens övertygelse ett
patentsvar på frågan hur vi bäst tryggar
säkerheten med våra livsmedel: genom att slå vakt
om vĂĄr inhemska livsmedelsproduktion och genom att som
konsumenter gynna inhemska produkter.
Inhemsk broiler och inhemska ägg är salmonellafria,
inhemsk brödspannmål innehåller inga glyfosatrester,
inhemskt griskött och nötkött har liksom
inhemsk mjölk producerats under kontrollerade, och även
för djuren goda förhållanden, och så vidare.
Också konsumenterna har fått upp ögonen
för detta, och kritiken mot EU:s och vårt nationella
jordbruksstöd verkar ha tynat bort. Allt fler konsumenter
inser att stöden inte är avsedda enbart för
att trygga jordbruksnäringens lönsamhet, utan
framförallt för att garantera konsumenterna en
rimlig prisnivå. Den här attitydförändringen
välkomnar vår riksdagsgrupp.
Arvoisa puhemies! Selvää kuitenkin on, että emme
elä suljetuilla markkinoilla, vaan kunnioitamme sekä EU:n
sisämarkkinoita että mahdollisimman vapaata maailmankauppaa.
Kaikkia elintarvikkeita ei voida edes tuottaa meidän ilmastossamme.
Anders Chydeniuksen ja Adam Smithin hengessä tietyn kansainvälisen
työnjaon pitää olla mahdollista, tuotantokustannuksia
ei voida kokonaan jättää ottamatta huomioon,
ja kuluttajilla tulee olla valinnanvapaus. Tarvitsemmekin siis niin
eurooppalaisia kuin globaalejakin elintarviketurvallisuutta ja kauppaa
koskevia säännöksiä.
Niin sanottu hevosenlihaskandaali on kärjistänyt
näiden säännösten puutteita
ja niiden valvontaa. Hyvälaatuinen hevosenliha ei sinänsä ole
ihmisravinnoksi sopimatonta, mutta tämä ei olekaan
tässä yhteydessä keskeistä.
Keskeisiä ovat ongelmat, joita skandaali heijastaa.
Värderade talman! Om man kan ersätta nötkött
med hästkött, vad annat kan man gömma
i förädlade, fabriksproducerade livsmedel? Vad vet
vi om kvaliteten på detta hästkött, var
har det producerats och under vilka förhållanden?
Vilken medicinering hade hästen utsatts för? När hade
den slaktats? Hade köttet transporterats långa
sträckor och kanske legat djupfryst en längre
tid?
Och, framförallt: kan vi alls lita på varumärkningen?
Och vad avses förresten med ursprungsland, i den mån
det alls framkommer: det land där köttet har producerats,
det där det har förädlats, och/eller
kanske bara det där de färdiga produkterna har
förpackats? Också våra inhemska livsmedelsfabriker
använder delvis utländska råvaror och
förädlar en del produkter i utlandet, men det är
de inhemska branden som blir lidande om kontrollen inte fungerar.
Det var ju bland annat det skandinaviska Abba-Findus som prickades för
hästköttet, trots att hästköttet
knappast kom frĂĄn Norden. I livsmedelsindustrins eget intresse ligger
att frivilligt märka ut, och varför inte rentav
på gårdsnivå, var råvaran är
producerad. Det här fungerar redan på sina håll.
Arvoisa puhemies! EU:n sisämarkkinat eivät ole
syynä hevosenlihaskandaaliin. Syynä ovat vilpillinen
menettely ja petokset, jotka ovat rikollisia tekoja. Näitä esiintyy
kaikkialla maailmassa.
Valitettavasti EU:n sisämarkkinat luovat edellytyksiä vilpillisen
ja petollisen toiminnan harjoittamiseen laajassa mittakaavassa ja
myös jälkien peittämiseen, mahdollistaen
alkuperän katoamisen rajattoman Euroopan hämäryyteen. Mutta
toisaalta EU tarjoaa valmiin kansainvälisen koneiston vilpilliseen
ja petolliseen toimintaan puuttumiseksi. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän
mielestä meidän on tartuttava tämän
tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Kansallisesti on haasteellista yhdistää maailman
ankarimmat ja parhaat elintarvikelait elintarvikkeiden pienimuotoisen
jalostuksen kanssa, mutta tämänkin on oltava mahdollista.
Värderade talman! Statsrådets redogörelse
om livsmedelssäkerheten omspänner hela vidden
av aspekter på ämnet, allt från mikrobiologisk
och kemisk säkerhet till genmodifiering och näringsvärden.
I ett gruppanförande på fem minuter är det
nästan omöjligt att behandla ens en bråkdel av
dessa aspekter. Men det är bra att statsrådet
regelbundet följer upp livsmedelssäkerhetens tillstånd
och utsikter. Vi är vad vi äter, alla måste äta för
att leva, och ingen kommer alltså undan om säkerheten
i vĂĄr mat inte kan garanteras.
Jag väljer att sluta där jag började:
våra inhemska livsmedel, producerade och förädlade
i vårt eget land, är de som bäst motsvarar
kraven på renhet och säkerhet. Här har
vi också möjligheter att göra oss gällande
pĂĄ den europeiska, kanske rentav pĂĄ den globala
livsmedelsmarknaden, inte med de stora mängderna eller
de lägsta priserna, men nog med den högsta kvaliteten.
I en värld som skakas av den ena livsmedelsskandalen efter
den andra ökar efterfrågan på ren, näringsrik
och hälsosam mat.
Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan elintarviketurvallisuudesta,
mieleen nousevat ensimmäiseksi viime aikojen ruokaan liittyvät
skandaalit. On myyty, niin kuin me olemme kuulleet näissä aikaisemmissa
puheissa, hevosenlihaa naudanlihana ja maitoa, jossa on syöpää aiheuttavia
ainesosia. On päivitelty alkuperämaita suomalaisen
näköisissä elintarvikkeissa ja pelätty
ulkomaisten pakastemarjojen aiheuttamia A-hepatiittitartuntoja.
Eilen illalla vielä uutisoitiin ulkomaisten pakastevihannesten
vieneen monia sairaalaan.
Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus onkin asia, joka nousee
esiin silloin, kun turvallisuus puuttuu. Muina aikoina sitä pidetään
itsestäänselvyytenä. Kriisien keskellä huomataan
aina, kuinka tärkeää asiaan vaikuttaminen
on jo etukäteen ja kuinka tärkeää elintarvikkeiden
turvallisuuden valvonta itse asiassa on. Kun suomalaisilta kysyttiin
vuonna 2006, miten paljon he luottavat ruuan turvallisuuteen, todettiin,
että 60 prosenttia suomalaisista suhtautui ruuan turvallisuuteen
luottavaisesti. Suomessa ei silloin ollut sellaista kuluttajajoukkoa,
joka luottaisi ruuan turvallisuuteen vain hyvin vähän
tai ei lainkaan. Jos kysely uudistettaisiin nyt, viime aikojen kriisien
jälkeen, tulokset voisivat olla heikommat.
Kuitenkin suomalaisen ruuan turvallisuuteen voi tänä päivänä suhtautua
luottavaisesti. Ruokamme kestää mainiosti vertailun.
Sijoittaudumme koko maailman kärkijoukkoon. Selonteossa todettu
elintarviketurvallisuuden nykytila antaa positiivisen kuvan tilanteestamme.
Perinteisesti maassamme on pidetty ruuan hyvää laatua
kunnia-asiana. Turvallinen ja puhdas ruokamme voi olla tulevaisuuden
tärkeimpiä vientiartikkeleitamme.
Värderade talman! Den kristdemokratiska riksdagsgruppen
poängterar vikten av tillräckliga resurser för
att uppehålla livsmedelssäkerheten i vårt
land, eftersom det berör varje finländares vardag.
Utvecklingsarbetet inom EU såväl som i Finland
har medfört nödvändiga förnyelser
när det gäller produkternas ursprungsmärkning.
Arvoisa puhemies! Selonteossa elintarviketurvallisuuden lähitulevaisuuden
haasteet on koottu kolmen pääotsikon alle: globalisaatio,
verkottunut elintarvikeketju sekä ravitsemus. Suurimman
haasteen asettavat suomalaisten ruokailutottumukset, jotka kehittyvät
valitettavaan suuntaan.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa tuoda
esille huolensa erityisesti lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta.
Rasvaiseen pikaruokaan mielistynyt nuorisomme tarvitsee nykyistä enemmän
itse tehtyä, terveellistä kotiruokaa ja aktiivisempaa
vapaa-aikaa. Lihavuuden vähentäminen valtion keinoin
on vaikeaa, sillä kansalaisten ruokavalintoja ei voi määrätä lailla. Kun
suomalaisten huonoista elintavoista johtuvien hoitokustannusten
on arvioitu olevan yli 2 miljardia euroa vuosittain, poikkihallinnollisen lihavuusohjelman
tekemiseen löytyy tukevat taloudelliset perusteet. Niin
pitkälle kuin EU-lainsäädännön
estämättä voidaan, tulee Suomen edelleen
pyrkiä ohjaamaan kuluttajien valintoja terveellisempiin
vaihtoehtoihin myös verotuksen keinoin.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa
tyytyväisenä kotimaisen ruuan olevan edelleen
korkealaatuista, terveellistä ja pääosin
turvallista. Rohkaisemme suosimaan lähiruokaa. Esimerkiksi
kuntien tulee kilpailutuksessa osata painottaa lähiruuan
etuja. Mitä lyhyempi on ruuan kuljetusketju, sitä varmemmin
ruoka on myös turvallista. Suomalaisten tulee tehdä valintoja
kotimaisen, lähellä tuotetun ruuan puolesta ja
sillä tavoin tukea niin työllisyyttä ja
yrittäjyyttä kuin terveyttä ja turvallisuuttakin.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Vastauspuheenvuoro ministeri Koskiselle, 5 minuuttia.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Ehkä 5 minuuttia on liikaa...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
No, ei ole pakko. (Naurua)
...mutta katsotaan nyt sitten, montako minuuttia tässä menee. — Ensinnäkin
kiitokset eduskuntaryhmille hyvistä puheenvuoroista ja monista
vinkeistä, mitä niihin sisältyi. Yhdyn niihin
kiitoksiin, että selonteko on erittäin hyvin ja
kattavasti kirjoitettu. Voin tässäkin tältäkin paikalta
kiittää meidän ministeriön virkamiehiä hyvin
valmistellusta työstä. Minä luulen, että jos joku
haluaa perehtyä tähän aiheeseen, niin
lukemalla tuon selonteon saa kyllä aika kattavan kuvauksen
siitä, mitä on tapahtunut ja mikä on
tämän hetken tilanne ja mitkä ovat myös
ne tulevaisuuden haasteet.
Olen varma siitä, että kun täällä eduskunnassa käsittelette
tätä huolella, niin voi olla, että syntyy
vielä uudenlaisiakin ajatuksia siitä, millä tavalla
voisimme vielä edelleenkin parantaa tilannetta, joka tälläkin
hetkellä on jo kyllä erittäin hyvä.
Varmasti tulevaisuudessa otetaan huomioon kaikki ne vinkit, mitä eduskunta
sitten aikanaan tähän selontekoon antaa, kun se
on valmis ja valiokunnissa käsitelty.
Edustaja Östman tuossa viimeisimmässä puheenvuorossa
mainitsi siitä, että ruokaskandaaleja on ollut,
ja niin niitä on ollut, ja tietysti kukaan ei varmaankaan
toivo, että sentyyppisiä tulisi lisää.
Toisaalta voi sanoa, että on myös niin, että kun
tämäntyyppisiä skandaaleja joskus tulee, niin
se kertoo siitä, että asiat eivät välttämättä ole itsestään
kunnossa, eli tarvitaan aina silloin tällöin tietynlaista
herätystä, jotta huomataan, että kun
joka päivä tehdään koko ketjussa
arvokasta työtä eri puolilla alkaen alkutuotannosta
ja päätyen teollisuuteen, jalostukseen ja kauppaan,
niin seurantaa tosiaankin täytyy tehdä koko ajan.
Ja joskus sitten jossain kohtaa voi pettää, ja
tietysti voisi arvioida, kun miettii, kuinka paljon ihmiset päivittäin
syövät ja kuinka paljon tavaraa liikkuu ja niin
edelleen, että ei olisi tavallaan yhtään
ihme, vaikka olisi enemmänkin ikäviä tapauksia.
Eli se, että silloin tällöin jossain
jotain tapahtuu, kertoo vain siitä, että myös
sitten asiat selvitetään ja tapahtuu muun muassa
poisvetoja kaupasta ja niin edelleen, niin että koko ketju
kyllä toimii hyvin. Eli se ei ole mikään
itsestäänselvyys, ja siinä mielessä siihen
asiaan pitää panostaa, ja kiitokset kaikille toimijoille
siitä kaikesta työstä, mitä tähän
mennessä on tehty ja sitten tehdään myös
jatkossa.
Yksi olennainen asia varmaan tässä tämän
päivän keskustelussa ja myös tulevaisuudessa
on se, että kun tuotteita liikkuu paljon yli rajojen ja koko
ajan valmistetaan uusia tuotteita ja kilpailu myös tuolla
hyllyissä on erittäin kovaa, niin tulee uudenlaisia
tuotteita ja kuluttajatottumukset muuttuvat ja kuluttajahalut muuttuvat.
Kuitenkin täytyisi pitää mielessä,
että millään tavalla kuluttajaa ei saa
johtaa harhaan. Elikkä koko tässä merkintäasiassa
olennaista on se, että harhaanjohtavia merkintöjä ei
saa olla, eli kuluttajan täytyy tietää,
hänen pitää olla varma siitä,
mitä hän hankkii, jos hän ostaa kaupasta
tuotteita tai vaikka hän on ravintolassa tai syö työmaaruokalassa tai
missä nyt sitten onkin ruuan kanssa tekemisissä.
Eli näitten merkintöjen ja muiden pitää olla, asioitten
pitää olla kunnossa.
Mutta yhden asian ottaisin vielä tässä esille liittyen
tuohon edustaja Kalmarin käyttämään puheenvuoroon
näistä alkuperämerkinnöistä.
Te sanoitte, että hallitus menee EU:n selän taakse. Se
ei pidä paikkaansa, vaan EU-lainsäädäntö on semmoista,
mikä meidän pitää ottaa huomioon. Emme
me siitä mihinkään karkuun pääse.
Suomi on johdonmukaisesti vienyt eteenpäin EU-tasolla sitä,
että näitä alkuperämerkintöjä pitäisi
laajentaa. Nyt kuluttajainformaatioasetus hyväksyttiin
tuossa puolitoista vuotta sitten, joka omalta osaltaan pikkuhiljaa
laajentaa näitä merkintöjä. Seuraava
vaihe tulee muistaakseni parin vuoden kuluttua eteenpäin.
Mutta koko ajan on viety eteenpäin, ja voi sanoa, että viimeisimpänä,
kun oli tämä hevoslihaskandaali päällä ja
asiasta keskusteltiin myös tuolla neuvoston kokouksessa
Brysselissä, totesimme siitä, että me
haluaisimme, suomalaiset, että vauhti olisi vähän
nopeampaa EU:ssa, että päästäisiin
kattavampiin merkintöihin koko EU-alueella nopeammin kuin
mitä tällä hetkellä on suunnitelmat
olemassa. Eli sen eteen toimimme EU-tasolla, koska siellä sitä pitää toimia,
koska kansallisesti emme voi säätää semmoista
lakia, joka määräisi tietynlaiset merkinnät
pakottaviksi. On ollut tapauksia, joissa jotkut jäsenmaat ovat
tämäntyyppistä lainsäädäntöä harkinneet. Tilanne
on johtanut sitten siihen, että he ovat joutuneet keskustelemaan
asiasta komission kanssa ja ovat sitten joutuneet vetämään
omia ehdotuksiaan pois. Tai joittenkin jäsenmaitten kohdalta tämäntyyppisten
säännösten täytäntöönpano
on kielletty komission päätöksellä.
Eli me emme voi tehdä ihan mitä me haluamme, koska
näissäkin asioissa meitä velvoittaa EU-lainsäädäntö.
Mutta sen vuoksi haluan korostaa täälläkin
sitä, että olemme sanoneet sitä, että mikään
ei kiellä merkitsemästä vapaaehtoisesti.
Eli tuotteisiin voidaan kyllä tehdä vapaaehtoisia
merkintöjä, kunhan ne noudattavat sitä pääsääntöä,
että ne eivät ole harhaanjohtavia merkintöjä.
Uskon ja toivon, että toivottavasti tällä tiellä valmistajat
menevät eteenpäin, ja myös samalla tavalla
toivomme, että EU-tasolla päästään
kattavampiin alkuperämerkintöihin.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri pääsi tasan 5 minuuttiin. Ja nyt
sitten debatti. Ne, jotka haluavat käyttää puheenvuoron, nousevat
seisomaan ja painavat V-painiketta.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me puhumme paljon eläinten hyvinvoinnista
ja lääkkeiden käytöstä,
antibioottien käytöstä, ja itsekin ryhmäpuheenvuorossa
toin esille sen antibioottiresistenssiongelman, minkä myös
ministeri nosti esille. Se oma kokemukseni, mikä vuosikymmenien
saatossa on tullut, on, että kyllähän
eläinten hyvä kohtelu, erinomaiset olosuhteet
ja ensiluokkaiset rehut aiheuttavat sellaisen tilanteen, jossa eläimet
tuottavat hyvin ja ne tarvitsevat erittäin vähän
lääkkeitä, erittäin vähän
antibiootteja.
Nyt jos me ajattelemme käytännön
tasolla, niin oma käsitykseni on se, että viljelijöitten
tehtävä on suoriutua tästä tehtävästä hyvin,
keskittyä oleelliseen eli tehdä hyviä rehuja,
kohdella eläimiä hyvin ja hoitaa eläimiä hyvin
niin, että tuotanto olisi maksimaalista ja lääkkeitä ei
tarvita. Kuitenkin näyttää siltä,
että byrokraattiset velvoitteet ovat lisääntyneet
eduskunnan tahdosta huolimatta vuosi vuodelta. Mitä te,
arvoisa ministeri, olette mieltä, voidaanko tälle
oikeasti jotakin tehdä? Se rasittaa henkisesti viljelijöitä,
ja se kaikki työ, mitä byrokratia vaatii henkisessä ja fyysisessä mielessä,
on aina pois siitä varsinaisesta työstä,
(Puhemies koputtaa) mikä on heidän tärkein
tehtävänsä.
Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoroa kuunnellessa
lähes raipaniskut tuntuivat selkänahassa. Paljon
me olemme tässä hallituksessa tehneet, paljon
on tekemättä, mutta ei kai tämä hallitus
ole sentään vajaassa kahdessa vuodessa saanut
aikaan kaikkea sitä turhaa byrokratiaa, tuottajien ahdinkoa,
saatikka maatalouden kannattavuusongelmaa. Kaksi edellistä kautta
tässä salissa on kuitenkin tehty päätöksiä teidän
puolueen johdolla.
Mutta asiaan, arvoisa puhemies: vuonna 2011 jokainen kansalainen
söi keskimäärin 165 ateriaa kodin ulkopuolella,
ja julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli puolet näistä annoksista.
Joukkoruokailun hankintojen kilpailuttamista varten on kehitetty
ravitsemuskriteereitä, ja näitä kriteereitä ei
kuitenkaan vielä riittävästi käytetä julkisen sektorin
ruokapalveluhankinnoissa. Arvoisa ministeri, miten me aiomme hallituksen
toimesta edistää ravitsemuskriteerien käyttöönottoa
julkisen sektorin hankinnoissa vielä nyt sitten loppuvaalikauden
aikana?
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on monissa keskusteluissa
tullut ilmi, että globalisaatio ja pitkät kuljetusmatkat
ovat hämärryttäneet näitä ruuan
valmistusketjuja ja vaarantaneet ruokaturvallisuutta. Myöskin
otettiin esille nuorison lihominen väärien ruokatottumuksien
vuoksi. Sitten aikaisemmin päivällä oli
muissa yhteyksissä puhetta tästä nuorison
työllistymisestä. Kysyisin ministeriltä:
Miten on ajateltu viljelyn kannattavuutta ja maaseudun nuorison
työllistämistä tällä avuin ja
kouluttamista maaseudun tehtäviin, mikä myöskin
parantaisi ruokaturvallisuutta ja suomalaisen ruuan olemassaoloa
tulevaisuudessa? Onko tällä alalla tehty jotain
tekoja?
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen vastasi alkuperämerkintäasiaan
juuri, kuten oletinkin. Kuluttajainformaatioasetus on annettu jo 2011,
ja 2014 sen pitäisi olla voimassa. Lainsäädäntövalmistelua
siis pitäisi olla kiireellä tekemässä.
Itse asiassa, kun hallitus erittäin monissa asioissa haluaa
olla eturintamassa tuomassa EU-säännöksiä voimaan,
esimerkiksi hallitus haluaa puuttua yrittämisen vapauteen
vaatimalla kuljettajilta tuntikirjanpitoa, miksi emme voisi tässä asiassa
olla edelläkävijöitä, tehdä jo
omaa seuraavaa lainsäädäntöä ja
ratifioittaa sitä EU:ssa, kun siellä on vahva
tahtotila saada koko EU kulkemaan tähän suuntaan?
Voisimme olla suunnannäyttäjinä ja esimerkkeinä muille.
Mutta palaisin vielä tähän byrokratia-asiaan. Toki
sitä byrokratiaa on, edustaja Taimela, osattu tehdä ennenkin.
Olette siinä aivan oikeassa. Mutta tuntuu siltä,
että tällä hetkellä hallitus
syytää koko ajan uusia vaatimuksia toimijoille,
tulee ties minkälaista raportti- ja selvitysvaatimusta
meidänkin valiokuntaamme, ja maaseutuyrittäjien
pitäisi ehtiä tehdä oikeita (Puhemies
koputtaa) töitäkin. Nämä tuovat
kustannuksia, ja kysynkin: onko ministeri vakavasti tekemässä ohjelmaa,
jolla tätä byrokratiaa osattaisiin poistaa?
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä kun keskustan ryhmäpuheenvuoroa
kuunteli, niin siitä oikeastaan enää jäi
puuttumaan raekuurot ja heinäsirkkaparvet viljelijöitten
kiusaksi, toki sekin etunenässä (Anne Kalmarin
välihuuto) ministeri Koskisen ja tämän
hallituksen vikana.
Oikeastaan, jos meillä kotimaista tuotetta on hyllyssä myynnissä,
meillä on eräs sininen paketti, jossa on joutsenlippu,
kotimaista possunlihaa, niin täytyy sanoa, että vaikkapa
se olisi se nakkilalainen porsas, joka on ensin matkustanut Forssaan
teurastamoon ja sieltä laivattu luultavasti, olkoon nyt
vaikka Haminan satamassa ja matkalle Varsovaan ja sieltä maanteitse
leikattavaksi ja suolattavaksi Puolassa ja sieltä sitten
takaisin, niin minun täytyy sanoa, että missä se
ekologisuus on kotimaisen sianlihan tuotannon osalta? Minun mielestäni
tämmöisessä tapauksessa pakkausmerkintä on
jo osaltaan harhauttava. Toki se on kotimaista, suomalaista sikaa,
mutta (Puhemies koputtaa) matkustanut ulkomailla. Voitaisiinko tähän
jotenkin puuttua?
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun lukee tätä valtioneuvoston
selontekoa, voimme olla kiitollisia ja ylpeitä. Ruokaturvallisuus
Suomessa on edelleen maailman huippuluokkaa. Ja sanon myös
sen, voin vetää sen johtopäätöksen,
että jos vaarat ovat, riskit, ne piilevät nimenomaan
tuontitavarassa, tuontiruuassa ja tuontituotantopanoksissa.
Edustaja Kalmari viittasi tähän edellisen
eduskunnan ponteen. Ja voimme todeta sen, että ne paljastukset
vääristä merkinnöistä näyttävät
sen, että niin viranomaisvalvonta kuin omavalvonta toimivat
edelleen. Mutta rehellisyyden nimissä: myös valtioneuvosto
sanoo omassa selonteossa, että ollaan lähestymässä sitä tasoa,
kun näytteenoton tiheys ei enää kykene
paljastamaan riittävän tehokkaasti määräysten
vastaisia eriä. Ja minä kysyn ministeri Koskiselta:
onko hallituksella suunnitelma nimenomaan taata tämä tullilaboratorion
valvonnan määrä?
Peter Ă–stman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnä kiitän edustaja Nylundia
siitä, että hän paljasti, että kenties
edellisellä kaudella ei tullut näitä paljastuksia,
mitä nyt on tullut ilmi tehostetun viranomaisvalvonnan
takia, että kiitos ministerille ja ministeriöön siitä.
Arvoisa herra puhemies! Selonteon mukaan perheen sosioekonominen
asema vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista
ruokaa lapset ja nuoret syövät. Monessa lapsiperheessä valintoja
ruokakaupassa joudutaan tekemään lompakon mukaan
ja jättämään terveellisempi
vaihtoehto hyllylle. Ja ei ole kyse siitä, etteivät
isät ja äidit tietäisi, mikä on
terveellisempää tai turvallisempaa. Se on kerta
kaikkiaan kyse rahasta. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi,
että ravintoon liittyvät terveyshaitat
vähenevät erityisesti huonommassa sosioekonomisessa
asemassa olevissa väestöryhmissä. Kysynkin:
millaisia toimenpiteitä on suunnitteilla, jotta erityisesti
lapset ja nuoret saisivat terveellistä ruokaa perheen tulotasosta
riippumatta?
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Äsken päättyneellä kyselytunnilla
keskustan taholta esitettiin moite hallitukselle huonosta hallituksen
esitysten valmistelusta. Nyt täytyy sanoa, että tässä tulee
kyllä kiittävää palautetta,
ja se tulee oikeastaan koko salista hallitukselle ja erityisesti
ministeri Koskiselle ja hänen joukkueelleen siellä ministeriössä.
Ainoastaan keskustan ryhmäpuheenvuoro oli todella hämmentävä.
Olen ihan ihmeissäni, kun olen kuitenkin melko pitkään
täällä myös maatalouspolitiikkaa
seurannut ja ollut vähän sitä tekemässäkin
täällä eduskunnassa. Olen ihmeissäni, että mitä keskusta
ryhmäpuheenvuorossaan oikein tässä moitti.
Keskusta moitti omaa politiikkaansa. He ovat 8 vuotta olleet värisuorana
hallituksessa johtamassa maatalouspolitiikkaa ja myöskin
tätä elintarviketurvallisuuspolitiikkaa.
Ja nyt, arvoisa puhemies, jos keskustan edustajat lukisivat
tämän selonteon sivulta 50, "Lainsäädäntö"
ja "Elintarvikelain muutokset" ja "Helpotukset pk-elintarvikeyrittäjille",
niin siitä saatte varmasti vastaukset.
Arvoisa puhemies! Helppo on lauteilta huurella, sanoi eräs
pohojalaanen ministeri.
Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ruoka, syömämme ravinto
on yksi merkittävimmistä tekijöistä terveyteemme.
Kuluttajan on voitava aina luottaa siihen, mitä tuote kertoo
pitävänsä sisällään.
Monelle allergiselle kysymys on elintärkeä.
Otan esimerkin omasta lapsestani. Hän oli pienenä erittäin
allerginen lisäaineille, ja valitettavasti jouduimme kantapään
kautta monta kertaa toteamaan, että lisäaineettomaksi
ilmoitettu elintarvike ei sitä käytännössä sitten
ollutkaan, vaan lapsi sai allergisia oireita. Ja kun tätä sitten
selvittelin, niin selvisi, että kun tätä lisäainetta
on jonkun tietyn rajamäärän alle, niin
sen jälkeen sitä ei tarvitse ilmoittaa. Mutta
on pöyristyttävää, että silti,
vaikka tämä tuote sisältää pieniä määriä näitä lisäaineita,
sitä mainostetaan säilöntäaineettomana
tai lisäaineettomana. Ja allergisten kohdalla kysymys voi
olla jopa elämästä, ja ruualla pitäisi
olla nimenomaan elämää ylläpitävä tehtävä. Siksi
kysyisinkin, mitä asialle voisi tehdä. Eikö yksiselitteisesti
lisäaineettomiksi mainostettujen tuotteiden tulisi olla
100-prosenttisesti lisäaineettomia, näin myös
muiden aineosien kohdalla?
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Turha salissa on varmasti kaikkia edellisiä hallituksia
historian saatossa syyttää maatalouspolitiikasta.
Kyllä me voimme myös syyttävän
sormen osoittaa Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan,
onko se sitten kaikistellen onnistunutta. Mutta kiitoksia ministerille
selonteosta ja siitä, miten esittelette lainsäädäntötyötä,
mitä kansallisesti tehdään, mitä Euroopan
unionissa tehdään. Haluan nostaa vielä yhden
tahon, joka tekee myös osaltaan lainsäädäntötyötä tässä,
elikkä Euroopan neuvoston, jossa parhaillaan keskustellaan
nanoteknologiasta ja siihen liittyvistä riskeistä,
jotka ulottuvat myös elintarviketurvallisuuteen. Ja kun
selonteossa sanotaan, että tulee tunnistaa ajoissa uusien säädösten
tarve ja vanhojen muutostarve, niin kysyisinkin, mitä on
tekeillä nanoteknologiaan liittyvässä lainsäädäntötyössä Suomessa
tällä hetkellä.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteko alkaa sanoilla, että elintarviketurvallisuus
on Suomessa huippuluokkaa. Siihen on helppo yhtyä, ja se
pitää myöskin tasan tarkkaan paikkansa.
Selonteko on erittäin hyvä kuvaus, se pitää ihan
reilusti tunnustaa, hygieenisyydestä, puhtaudesta, kemiallisesta
turvallisuudesta, jäämistä, haitta-aineista,
kansanterveysvaikutuksista ja niin edelleen. Se on kattava, erittäin
kattava kuvaus, mitä tällä hetkellä on,
ja siitä kaikki kiitos.
Yksi asia, joka myös selonteossa mainitaan, on se,
että tae ruuan turvallisuudelle on kotimainen tuotanto.
Tämä on nyt sitten se, mistä me emme
välttämättä niin tyytyväisiä ole,
mistä eivät ole muuten tyytyväisiä viljelijätkään,
ja se on kannattavuus. Se on se, mitä tämä hallitus
on tehnyt. Teillä on erittäin paljon hyviä aikeita,
mutta käytännön toimenpiteet ovat valitettavasti
leikanneet, ovat lisänneet kustannuksia, ovat lupabyrokratiaa
edelleen kasvattaneet. Tästä ei voi olla tyytyväinen.
Me ymmärrämme, ministeri Koskinen, että te
olette hankalassa raossa. Te olette erittäin hankalassa
raossa, ja teidän tahtotilaanne ei kukaan epäile,
mutta ei se hallituksen kädenjälki tältä osin
vain tyydytä ja se ei ole hyvä. Se ei myöskään
turvaa pitkällä aikavälillä sitä elintarviketurvallisuutta,
jota tässä erinomaisella tavalla kuvataan. Tähän
teidän on (Puhemies koputtaa) entistä enemmän
panostettava, arvon hallitus, että kotimainen tuotanto
on kannattavaa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri Koskinen, 3 minuuttia vaikka paikalta.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa puhemies! 3 minuuttia, muutama asia. Jos aloittaisin
tästä viimeisimmästä, minkä edustaja
Leppä otti esiin, tästä kannattavuudesta.
Kannattaa ehkä siellä valiokunnassa käydä semmoista
keskustelua läpi noitten tutkijoiden kanssa, vaikka viimeisimpiä MTT:n
ja PTT:n tutkimustuloksia siitä, mikä on kannattavuus.
Jos katsotaan pitkässä juoksussa, niin viimeisen
10 vuoden aikana kannattavuus on pikkuhiljaa mennyt alaspäin.
Se ei ole tapahtunut tällä hallituskaudella. Itse
asiassa luulen, että ennusteet siitä, mitkä olivat
viime vuoden lopulliset tulokset kannattavuuden osalta, olivat todennäköisesti paremmat
kuin ne olivat vuonna 2011. Mutta sekään, jos
yhtenä vuonna mennään vähän
parempaan suuntaan, ei poista sitä ongelmaa, että Suomessa
maatalouden kannattavuus on huonolla tasolla. Mutta se ei ole tapahtunut
tässä kahden vuoden aikana, on tultu pikkuhiljaa
alaspäin.
Eilen kun tulin lentokoneessa tuolta Strasbourgista, kun käytiin
tapaamassa Euroopan parlamentaarikkoja, kun viimeisiä lobbauksia
tehdään tämän maatalousreformin
suhteen, niin luin koneessa tätä valmisteluaineistoa,
mikä liittyy 141 artiklaan. Katselin siellä tuloksia
siitä, mikä on ollut Etelä-Suomessa viimeisimmän
viiden vuoden aikana eri tuotantosuuntien kannattavuuden luku, niin
oli siellä kyllä ihan hyviäkin lukuja,
mutta oli siellä myös aika huonojakin lukuja — riippuu
vähän tuotantosuunnasta ja niin edelleen. Ei tämä kuva
nyt ihan noin mustavalkoinen ole, edustaja Leppä, kuin
mitä kuvasitte.
Vielä liittyen vaikka tähän byrokratia-asiaan, niin
yleisesti ottaen — tämä on henkilökohtainen
näkemys — näyttää siltä,
että Suomessa aina, kun joku ongelma löydetään
mistä tahansa päin yhteiskuntaa, vaaditaan tiukempaa
lainsäädäntöä tai asetuksia.
Sama koskee vähän tätä ruokajuttuakin.
Kyllä tietysti meidän pitää tasapainoilla
siinä, miten me varmistamme elintarviketurvallisuuden jatkossakin,
sen korkean tason, joka vaatii tiettyjä säädöksiä,
ja miten sitten samalla helpotamme niitten pienten elintarvikeyrittäjien
asemaa tai tuotantoa tai miten katsomme, ettei tehdä liian
kahlitsevaa lainsäädäntöä tai
lupabyrokratiaa, joka on tavallaan sitten korvapuusti sille toiselle
puolelle. Se on se tasapainoilu. Siinä mielessä luulen,
että keskustelua on käyty valiokunnan kanssa liittyen
vaikka nimenomaan näitten pienten teurastamoiden asioihin, ja
toivottavasti palautetta saadaan ministeriöönkin
päin ja yhdessä haetaan tähän
ratkaisuja, koska se on kuitenkin tärkeä asia.
Sitten liittyen näihin merkintöihin, mihin edustaja
Kalmari viittasi, niin me odotamme EU:lta, että sieltä tulee
niitä tarkempia säädöksiä,
millä tavalla tämä alkuperämerkintä menee eteenpäin
silloin siinä vuonna 2014, kun pitää. Niitä toimenpidesäädöksiä puuttuu,
minkä takia me emme ole voineet päästä eteenpäin.
Tuossa jokusia viikkoja sitten oli eräässä aikakauslehdessä hyvä kuvaus
siitä, miten eräässä valmispitsassa
raaka-aineet kulkevat pitkin maailmaa, mistä päin
niitä tulee. Kun ajattelee tavallista pitsaa, siellä on
monia kymmeniä erilaisia raaka-aineita alkaen mausteista
ja alkaen jauhoista ja lihasta tai mitä siinä käytetäänkään.
Se oli erittäin hyvä artikkeli, joka kuvasi sitä,
kuinka vaikeaa tämä on hahmottaa ja millä tavalla
puuttua eri ketjun osasiin oikeassa paikassa, jotta asiat olisivat
kunnossa. Se varmaan antaa paljon kuvaa monille alaa seuraaville,
että ei tämä ihan kovin helppoa ole.
Puhemies! Lopuksi, vaikka tuossa jo vilkuttaa valo, niin liittyen
tähän, mitä edustaja Heikkilä otti
esille tästä työllisyydestä,
luonnonvara-ala kiinnostaa maaseudun nuoria. Se on hyvä,
moniin paikkoihin on ollut hakijoita reippaasti, mutta toisaalta
taas pikkusen ihmetyttää se, kun kuitenkin monissa
paikoin meillä on pulaa työvoimasta. Jos katsoo
maaseudun työpaikkoja laajasti, menee Pohjanmaalle, katsoo
mitä tapahtuu kasvihuoneissa, siellä on erittäin
montaa kansallisuutta tekemässä töitä.
Hyvä niin, mutta samaan aikaan meillä on myös
pulaa monista työllisistä maaseudulla. Meillä on
lomituspalveluissa, maatalouslomituksessa, paljon ulkomaalaisia työntekijöitä,
meillä on marjanpoiminnassa, meillä on metsuritöissä ja
niin edelleen, että kyllä jotain ehkä on
pielessä siinä mielessä, että kaikki
työt eivät suomalaisia nuoria kiinnosta siinä mielessä kuin
pitäisi kiinnostaa. Voi sanoa, että aika moni
maaseudun ala olisi vaikeuksissa, ellei meillä olisi ulkomaalaisia
työntekijöitä.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustalla on ollut maatalousministerin salkku
pitkään. Jos asiat olisivat niin helppoja kuin
he antavat täällä ymmärtää, niin
miksi maatalouden kannattavuutta ei laitettu viime kaudella kuntoon
ja miksi entisen maatalousministerin Sirkka-Liisa Anttilan jäljiltä sikatalous
oli huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen? Minä annan
ministeri Koskiselle kiitosta: hän on ensimmäinen
maatalousministeri, joka tarttuu ruuan alkuperämerkintöihin
aidosti ja tekee työtä sen eteen, ja toivon, että tässä asiassa edetään
määrätietoisesti eteenpäin.
Tuoreimmat ruokaskandaalit ovat nyt Suomesta: hulluruohoepäily
Rainbow’n papu-siemen-kasvisseoksessa. Uutiset kertovat,
että tätä on myös suomalaisissa
kouluissa. Tekee mieli kysyä ministeriltä: nyt
kun tällaisia epäilyjä ulkomailta tuodussa
ruuassa on, antaako tämä oikeuden ostaa hyvää ja
puhdasta vai pitääkö kaiken tämän
jälkeenkin orjallisesti noudattaa hankintalakia ja ostaa
kouluihin ruoka sieltä, mistä sen halvimmalla
saa, vai voiko laatuun, hyvään suomalaiseen ruokaan
panostaa näissä hankinnoissa?
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tänään Eduskunnan edustalla
kävimme keskustelua ja kannoimme suurta huolta sosiaali-
ja terveysministeriön tutkimuslaitosten tulevaisuudesta.
Tutkimuslaitosten valtionrahoitukseen esitetään
30 miljoonan euron leikkaus. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että niiden tuottama tutkimus- ja kehittämistyö monelta
osin loppuu tai sitten joudutaan keskittymään
joihinkin yksittäisiin asioihin. Elintarviketurvallisuuden
kannalta tämä on erittäin ongelmallista,
sillä esimerkiksi THL tekee ravitsemusta koskevaa tutkimustyötä.
THL tekee myös yhteistyötä Eviran kanssa,
jolloin se vastaa muun muassa Finelin ajantasaisuudesta. Arvoisa
ministeri, kysyn teiltä: miten te tulette turvaamaan jatkossa
elintarviketurvallisuuden, jos THL:n toiminta tulevaisuudessa ei
enää ole mahdollista tältä osin?
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansainvälisen kaupan vapautuminen
on tuonut ja tuo uusia haasteita elintarviketeollisuuden varmistamiseen.
Suomalaisen syömän ruuan alkuperä on
vielä suureksi osaksi Suomessa, mutta tulee koko ajan kansainvälistymään.
Valitettavaa kuitenkin on, että tämän
kevään aikana esimerkiksi hevosenlihakohu huomattiin
ja ruokaan liittyvien petosten ja väärennösten
määrä on kasvanut. Tästä syystä näkisin, että suomalaista
maataloutta täytyisi nyt kaikin keinoin tukea, sen byrokraattisia
lainvalmistelu- ja muita asioita helpottaa ja samoin tuotantoon liittyvissä asioissa
olla antamassa kompensaatiota omalla kansallisuudellaan.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Luomuinstituutti on nyt perustettu Mikkeliin
ja avajaiset vietetty. Sen toiminta perustuu kuitenkin tällä hetkellä alueelliseen
hankerahoitukseen. Mitenkä valtio aikoo osallistua tämän
valtakunnallisen toimijan rahoitukseen, sitä kysyisin.
Luomuinstituutti on aloittanut myös kansallisen luomututkimusohjelman laatimisen
tietenkin tutkijoitten ja elinkeinoelämän, koko
ketjun, yhteistyössä, ja sekin tarvitsee rahoitusta,
myös kansallista, ei vain pelkkää EU-tutkimusohjelmien
rahaa.
Arvoisa puhemies! Toiseen asiaan. Hallitus on unohtanut neuvontajärjestöjen
merkittävän roolin ruokaturvallisuuden edistämisessä.
Toimintaympäristö muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi
esimerkiksi kansainvälistymisen ja tietysti tuon kovenevan
kilpailun myötä. Kuluttajille pitää turvata,
niin kuin täällä on todettu, tiedonsaanti
kehittämällä noita pakkausmerkintöjä, mutta
toisaalta pitäisi varmistaa se, että ihmisten omat
taidot toimia kuluttajina ovat riittäviä. Jos me
emme osaa käsitellä tai säilyttää elintarvikkeita
oikein, niin me itse, eli se ketjun viimeinen lenkki, voimme tuhota
sen muiden osien laatutyön. Eli kuluttajat tarvitsevat
hyvän kotitalousopetuksen lisäksi kotitalousneuvontaa
niin henkilökohtaisena, ryhmäneuvontana kuin vaikkapa verkkopalveluina,
ja se tarvitsee resursseja.
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmari otti ryhmäpuheenvuorossa
esille omavaraisuusasian keskeisissä elintarvikkeissa.
Keskustan tavoitteena on palauttaa omavaraisuus vuoteen 2020 mennessä.
Tämän selonteon mukaan Suomessa myytävien
elintarvikkeiden omavaraisuusaste on 75 prosenttia ja Suomessa valmistettavien
elintarvikkeiden omavaraisuus 82 prosenttia. Se kuulostaa minun
korvaani varsin korkealta, ja kun siihen lisätään
se, että Suomessa huoltovarmuusasiat on hoidettu erinomaisella
tavalla, muistaakseni leipäviljan osaltakin puhutaan 6:n ellei
peräti 12 kuukauden varastoista, niin asiat ovat hyvällä tolalla.
Kysyn ministeri Koskiselta: onko tällainen sataprosenttisen
omavaraisuusasteen tavoittelu edes mielekästä?
Oman käsitykseni mukaan se tyrehdyttää kansainvälistä kauppaa,
aiheuttaa hintojen nousua ja sillä tavoin on haitallista.
Ilmeisesti ei ole kuitenkaan tavoitteena kasvattaa tuontiöljyn
avulla banaaneja kasvihuoneissa.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Se älähtää,
johon kalikka kalahtaa" pitää tänä päivänä keskustapuolueen osalta
näköjään paikkansa.
Näissä elintarviketurvallisuusasioissa tulee nyt
ja korostuu tulevaisuudessa entisestäänkin Euroopan
unionin sääntelyn merkitys, sillä on kyse
isoista markkinoista ja erilaiset liikkuvuusvapaudet, jotka periaatteessa
ovat äärimmäisen hyviä, vaikeuttavat
muun muassa elintarvikkeiden alkuperän tunnistamista. Ulkomaiset
tuotteet yleistyvät meidän kauppojemme hyllyllä,
ja tämän takia mielestäni EU-lainsäädäntöön
vaikuttaminen jo varhaisessa vaiheessa ja yhteistyö keskeisten
tahojen, kuten komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin,
välillä on erittäin tärkeää. Komission
työ nojaa entistä enemmän Euroopan elintarviketurvallisuusviraston
tieteellisiin arviointeihin, minkä vuoksi myös
suomalaisten nykyistä laajempaa osallistumista tähän
työhön on mielestäni edistettävä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime aikoina julkisuudessa on ollut paljon
uutisia siitä, kuinka maailmalla on ollut näitä ruokaskandaaleja,
milloin elintarvikkeet ovat olleet myrkyllisiä ja aiheuttaneet
jopa kuolemantapauksia. Nyt meillä Suomessakin on havaittu
tietynlaisia ongelmia erityisesti tuontielintarvikkeiden kohdalla,
ja ne aiheuttavat terveydellisiä riskejä kuluttajille,
joten on erittäin tärkeää, että me
pidämme kiinni tästä meidän
elintarvikevalvonnasta myös erityisesti näiden
tuontiruokien kohdalla.
Sen lisäksi tämä valvonta kunnissa
kärsii selkeästä resurssipuutteesta,
ja nyt tässä selonteossa korostetaan erityisesti
tätä yritysten omavalvontaa, ja onkin tärkeätä,
että tätä valvontaa tehdään
riskiperusteisesti. Mutta siitä pitäisi olla selkeämmät
ohjeistukset, kuinka näitä riskejä arvioidaan,
jotta me emme tulevaisuudessa törmää näihin
ongelmiin elintarvikkeissa.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elintarviketalous kaiken kaikkiaan on Suomen
tärkein tuontia korvaava kotimarkkinasektori, eli käytännössä se tarkoittaa
sitä, että mitä korkeampi omavaraisuus,
niin sitä pienempi tuontilasku Suomelle tulee.
Mutta kaikki erilaiset elintarviketurvallisuuteen liittyvät
tarkastukset, valvonta ja niin poispäin aiheuttavat kustannuksia
viljelijöille, pienille elintarvikeyrityksille. On salmonellavalvontaa,
omavalvontakuvauksia ja niin poispäin, joista syntyy kustannuksia.
Mutta niistä syntyy kustannuksia, joita on erittäin
vaikea siirtää sinne lopputuotteen hintaan, ja
tietysti on pakko pohtia, millä näitä valvonnan
kustannustekijöitä sitten voitaisiin pienentää,
ja sitä keskustelua on hyvä käydä.
Voisiko yksi mahdollisuus olla muun muassa se, että nämä tarkastukset,
valvonnat kohdennetaan ennen kaikkea niihin kohteisiin, joissa se
riski on suurin, ja byrokratiaa ja valvontaa muualle sitten vähemmän,
vai miten ministeri tätä pohtii?
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten energiajuomien käyttö on
lisääntynyt. Mielestäni niiden myyminen
alle 16-vuotiaille pitäisi kieltää, koska
nämä juomat sisältävät
paljon muun muassa sokeria, kofeiinia ja tauriinia. Energiajuomat
eivät ole lapsille terveellisiä, samaa mieltä ovat
myös THL:n asiantuntijat. Olen pahoillani siitä,
että niiden myyntikielto ei ole edennyt. Monet kansanedustajat
ovat lisäkseni tuoneet asiaa esille toistuvasti täällä eduskunnassa.
Ministeri Koskinen vastasi omaan kirjalliseen kysymykseeni,
että vastuu on vanhemmilla. Vastuuta ei voi kokonaan siirtää vanhemmille,
sillä vanhemmat eivät voi tietää kaikkea,
mitä lapset ja nuoret tekevät. Tällä periaatteella
tupakanmyyntikieltokin alaikäiselle olisi turha, jos vastuu
on vanhemmilla. Kaupoissa minulle kerrotaan, että jopa
10-vuotiaat lapset käyvät ostamassa energiajuomia
useita tölkkejä kerrallaan ja myyjällä ei
ole mitään mahdollisuutta puuttua tähän
asiaan. Arvoisa ministeri, eikö todellakaan asialle voi
tehdä mitään?
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämän ansiokkaan selonteon
lopussa kiinnitetään huomiota kansalais- ja kansanterveysjärjestöjen
toimintaedellytysten turvaamiseen. Liityin itse viime kesänä marttajärjestöön,
se on edistyksellinen järjestö, ja rohkaisen myös
muita miehiä tekemään samoin.
Elämme paradoksaalisessa tilanteessa: yhtäältä ruokapöytämme
on monipuolistunut, mutta sitten toisaalta taas kasvavan väestönosan
ruokavalio yksipuolistuu, mikä selittää osaltaan
pitkälti myös terveyserojen kasvua. Miehet mielellään elvistelevät,
hifistelevät ruuanlaittotaidoillaan, keittiöihin
on hankittu keittiöinstrumenttien mersuja ja harleydavidsoneja,
mutta paljon on nimenomaan yksinäisiä miehiä,
jotka eivät selviä ruuanlaitosta. Olisikin äärimmäisen
tärkeää, että saataisiin valistusta
ja kansalaiskasvatusta miehille (Puhemies koputtaa) yksinkertaisten
perusruokien valmistamiseen.
Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitokset ministeri Koskiselle ja myös
ministeriölle erittäin hyvästä selonteosta.
Täytyy myös kiittää entistä ministeriä Juha Korkeaojaa,
joka aikanaan aloitti tämän elintarviketurvallisuusraporttien
selonteon kerran vaalikaudessa, että jotain hyvää myös
tänne keskustankin suuntaan.
Tässä on hyvin käyty lävitse
ruokaturvallisuus teknisesti ja muuten, mutta minä olen
aika huolissani siitä tuotantoympäristöstä — hyvästä tuotantoympäristöstä saadaan
hyviä raaka-aineita — juuri tämän
osalta, missä määrin meidän nykyhallituksemme
on sitten ohjaamassa uusia hankkeita muun muassa puhdas vesi -toimintaan.
Puhdas vesi on yksi raaka-aineista, mitä elintarvikeketjussa
tarvitaan niin maidontuotannossa kuin myös teurastamoissa,
myös monessa muussa, vihannesviljelyssä, ja sen
määrä tulee olemaan rajoitettua. Näen
myös, että logistiikkaan ja energiaankin liittyvät
osat, mitkä ovat myös ruokaturvallisuuden osia,
ovat myös sitten ehkä arvosteltavissa hallituksen
osilta.
Kiitän tästä pienteurastamoasiasta.
Olin aikanaan näitä pienteurastamojakin ylös
laittamassa ja nostamassa tuolla pohjoisen Pirkanmaan osalta. Silloin
vaadittiin kromia ja kaakelia (Puhemies koputtaa) niille pienteurastamoille,
ja toivottavasti siinä on järki nyt tullut päähän
tämän uuden lainsäädännön
kautta, että myös ne maaseudun rakennustarkastajat
hyväksyvät toisentyyppisiä ratkaisuja.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Selonteko nostaa hyvin esille ikääntyneen
ravitsemukseen ja ruokahuoltoon liittyviä haasteita. Selonteossa
mainitaan D-vitamiinin puutoksen uhka, kuidun vähäinen saanti,
painonhallinta ja liikunnan puute. Selonteossa on myös
paljon tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden
ravitsemusongelmia voidaan parantaa.
Yhtenä tavoitteena on tiedon kerääminen
ja ravinnonkäyttötutkimukset yli 74-vuotiaille.
Herää kuitenkin kysymys, eikö selonteon
tekijöillä ole vielä aiheesta tarpeeksi
tietoa: vieläkö resursseja uhrataan ylimääräisen
tiedon keräämiseen? Vanhusten ravitsemuksen epäkohdat
ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja viimeisimmät
uutiset saatiin viime maaliskuussa, jolloin kerrottiin, että yhä useampi
laitoshoidossa asuva vanhus kärsii aliravitsemuksesta.
Kysyisinkin: mitä konkreettista tämä selonteko
tuo ikääntyneen ihmisen laitoshoitoon ja ravitsemukseen
siellä? (Puhemies koputtaa)
Toinen kysymykseni koskee hallituksen näkemystä muuntogeenisen
soijan rehukäytön yleistymisestä Suomessa,
sillä perinteisen soijan saatavuushan on vaikeutunut ja
hinta kallistunut. Elikkä tämä on lisääntymässä Suomessa
kovasti. Mitenkä koette sen asian?
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on tämän
selonteonkin mukaan puhdasta. Se on aika lailla mikrobivapaata,
se on gmo-jäänteistä vapaata, ja se on
jäljitettävämpää kuin
ulkomainen tuotanto. Eläinsuojelun korkean tason vuoksi
kotimainen kuluttaja voi olla melko luottavaisin mielin myös
eläinten hyvinvoinnin suhteen. Kotimaisen ruuan hygieenisyys
on huippuluokkaa. Sen olemme, valiokunnan jäsenet, huomanneet ja
olen itse jäsenenä ja yksinkin vieraillessani maatiloilla
huomannut. Siellä pidetään todella hyvä huoli
hygieniasta.
Tähän samaan asiaan kuin edellinen puhuja: Olen
hieman — enkä ihan hiemankaan — huolissani
todellakin tästä geenimuunnellun rehun rantautumisesta
Suomeen. Mitä hallitus tekee, että pääsisimme
valkuaisainetuotannossa parempaan omavaraisuuteen ja tällä tavalla
välttyisimme taudeilta ja sitten saisimme oman rehumme
pitää geenimuuntelusta vapaana?
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jatkan noista geenimuuntelusta vapaista
asioista. Mielestäni gemovapaus voisi olla todellakin vientivaltti
tulevaisuudessa, ja vaikka se ei suoranaisesti tähän
liity, niin aiotteko huolehtia ministerinä, että Suomessa
pysyy riittävän kokoisia alueita, mielellään
maakuntia tai kaikista mieluiten koko Suomi, gm-vapaana niin, että voimme
todella siitä vientivaltista tulevaisuudessa nauttia?
Vielä haluaisin edustaja Haapalan ihan ensimmäisen
puheenvuoron, jossa hän kertoi käyttävänsä avainlipputuotteita,
johdosta kertoa, että joutsenlipputuotteet, Hyvää Suomesta
-merkin tuotteet, ovat ainoita tuotteita, jotka ovat myös raaka-aineiltaan
kotimaisia ja valmistettuja kotimaassa, että niitäkin
kannattaa jatkossa sitten suosia.
Haluaisin vielä kommentoida tätä pienteurastamoasiaa.
Niin paljon kuin hyvää tahtotilaa tässäkin
asiassa on, niin tosiasia on, että pienteurastamot joutuvat
tulevaisuudessa seuraavan hankinnan tehdessään
hankkimaan yli 10 000 euroa maksavat sähköiset,
tallentavat tainnutusjärjestelmät, vaikka meillä on
(Puhemies koputtaa) tahtotila pienteurastamisen helpottamiseksi. Eikö tähänkin
pitäisi puuttua?
Ja saanko vielä lyhyesti kommentoida tätä omavaraisuusasiaa?
On historiallista, että esimerkiksi sianlihan tuotannossa
emme ole enää omavaraisia, emme maitotuotteiden
osalta, ja rypsiä kylvetään maahan (Puhemies
koputtaa) vain noin 15 prosenttia Suomen valkuaistarpeesta.
Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuuden selonteossa
on otettu esiin hedelmien, marjojen ja kasvisten käytön
lisääminen ruokavaliossa taloudellisilla ohjauskeinoilla.
Olen erittäin ilahtunut tämän kaltaisesta
ajatuksesta. Tosiasiahan on, että edellä mainitut
elintarvikkeet ovat pienituloisille kansalaisille ja perheille luksustuotteita.
Pitkälle jalostetut einekset ja edulliset lihavalmisteet
löytyvät kaikkein pienituloisimpien ostoskorista
siitä syystä, että niillä lähtee
nälkä pienemmällä rahalla. Tänä päivänä ei
riitä edes se, että olisi itse valmistanut ruuan
alusta asti. Raha ei yksinkertaisesti riitä muuhun kuin
jalostettuihin, ravintoköyhiin, ylisuolattuihin valmisteisiin.
Jokainen kansalainen on kuullut ruokaympyrästä.
Sen toteuttaminen arjessa on tehty kohtuuttomalla ruuan hinnalla
mahdottomaksi. Terveyttä edistävien ja ravintorikkaiden
ruoka-ainesten verotusta voisikin pudottaa pienemmälle
alv-prosentille. Tämän minä näen
ohjaavana taloudellisena keinona.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen puuttui tähän
kustannusrakenteeseen. Tietenkin täytyy todeta, että kyllähän
Suomessa moni muukin asia on kallista ja pitkät etäisyydet
aiheuttavat juuri tämän kustannus- ja kannattavuusongelman. Saksassa,
kun olimme tutustumassa pienteurastukseen ja lähiruuan
myyntiin, kyllähän keskeinen asia oli se, että koska
siellä niitä teurastamoja on useita tuhansia,
niin matkat ovat lyhyitä, lihantarkastusmaksut ovat pieniä,
sivutuoteasetuksen määräämät
teurasjätteiden hävityskulut ovat pieniä.
Tämä aiheuttaa siellä, että tämä toimii,
ja sen takia Suomessakin pitäisi arvioida, onko mahdollista
hieman näistä erityisolosuhteista johtuen anoa
komissiolta ikään kuin alennusta näissä asioissa,
jotta me pystyisimme noudattamaan ja vähän niin
kuin tulkitsemaan asioita positiivisesti niin, että tämmöinen
lähiteurastus ja loukkaantuneen eläimen teurastus
olisi mahdollista tietenkin ylläpitäen elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa.
Jotenkin jäi semmoinen kuva tuosta Saksan reissusta, että pitäisi
pikkuisen tulkintaakin olla. Lain tulkinta ja venyttäminen,
koska se on Keski-Euroopassa mahdollista, ilmeisesti voisi olla
Suomessakin mahdollista.
Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa on luomun osuus noin 2 prosenttia
elintarvikkeiden vähittäismyynnistä.
Luomusäännöissä ei ole ohjeistusta tai
velvoitteita tautien ennalta ehkäisevistä käytännön
toimenpiteistä, ohjeistuksesta eläin- ja henkilöliikenteelle
rehuntuonnin yhteydessä, ei myöskään
eläinlääkärin tekemiä säännöllisiä terveydenhuoltokäyntejä sekä niiden
dokumentointeja.
Arvoisa ministeri! EU:ssa valmisteltavana oleva laki ei käsittele
suoraa vaikutusta luomutuotteiden elintarviketurvallisuuteen. Olisiko tämä mielestänne
epäkohta, joka tulisi huomioida luomuelintarvikkeiden kohdalla?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten viimeinen vastauspuheenvuoro, edustaja Mäkipää,
ja sitten on ministerin vuoro.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on paljon nostettu
hyviä asioita esiin, ja otan esimerkiksi yhden. Meistä jokaisesta
riippuu, miten arvostamme ruokaa, koska ostetusta ruuasta peräti
5 prosenttia menee roskiin. Tässä olisi kyllä parantamisen
varaa. Myös ovat nämä ruokatottumukset.
Tämmöinen perinteinen ruokakulttuuri on hävinnyt,
että ei ole perheillä enää yhteistä aikaa syödä kerran
päivässä ruokaa ja sitten todella arvostaa
sitä, vaan niin kuin täällä on
monesta suusta sanottu, tämä ulkona syöminen
on kasvanut, mutta tämäkin on semmoinen kulttuuriasia.
Lähiruuasta: Meidän kyllä pitäisi
kaikki esteet poistaa, että pystyisimme lähiruokaa
tuottamaan. Jos ajatellaan maaseutua, että siellä koulut voisivat
käyttää lähiruokaa ja sitten
julkiset laitokset ja muut, kaikki mahdollinen byrokratia pitäisi
poistaa. Jos ajatellaan globaalitaloutta, niin heikko taloudellinen
tilanne on mennyt siihen, että tämä harmaa
talous ehkä kasvaa, koska tuotemerkkiväärennökset
kasvavat. Aina on näitä negatiivisia piirteitä,
mutta tästä kyllä saa hyvää uutta
ajattelutapaa ainakin meikäläinen, kun tätä kirjaa
on lukenut.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Jos vielä sitten valiokunnan puheenjohtaja saa viimeisen
vastauspuheenvuoron, edustaja Leppä.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Kiitoksia paljon, arvoisa herra puhemies! En muista ennen kuulleeni
tässä salissa, että omavaraisuus olisi
haitallista. Nyt kuulin sen kokoomuksen edustajien osalta. Kysynkin
ministeriltä: oletteko samaa mieltä kuin äskeiset
kokoomuskollegat sanoivat? Ruoka ja energia ovat kaksi keskeistä omavaraisuuden
kohentamis- ja vaihtotaseen kohentamistapaa, ja nyt täällä tämä asia osoitettiin
vääräksi toimintatavaksi. Pidän
käsittämättömänä puheena
sitä.
Puhemies! Ministeri Koskinen on ihan oikeassa, että kannattavuus
on heikentynyt pikkuhiljalleen, mutta jossain kohdalla tulee se
kamelinselän katkaisupaikka, ja nyt se on tapahtunut, koska
tuotanto on mennyt alle omavaraisuuden ja näkymä tulevaisuudesta
on sumea. Se muodostuu kokonaisuudesta, miten maataloutta, miten alkutuotantoa
kohdellaan, ja se on myös signaali siihen, miten me saamme
uusia ja nuoria tuottajia mukaan ja yrittäjiä ja
investointeja maatalouteen. Tästä tässä kannattavuuden
näkökulmassa on isommassa kuvassa kysymys.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Haluaako edustaja Eestilä vastata vielä?
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puheenjohtaja! Voin minä tietenkin vastata,
vaikka itse en kyllä missään vaiheessa
enkä koskaan näin sanonut, joten Leppä ei
tietenkään tarkoittanut minua, mutta...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Jaa, no edustaja Kiuru sitten, mutta Eestilä viimeksi puhui.
— Mutta, arvoisa puhemies, saanko sen verran kuitenkin
jatkaa? Kun jo sain puheenvuoron, niin pidän siitä kiinni
tällä kertaa.
Elintarvike- ja energiaomavaraisuus ovat kaikissa olosuhteissa
jokaiselle valtiolle aivan ensiarvoisen tärkeitä.
Tietenkään tämä omavaraisuus
ei voi tarkoittaa 100:aa prosenttia, ei yli eikä ali, mutta
se on noin. Erityisesti kansallisen kriisialttiuden lisääntyessä oma
elintarviketuotanto ja oma energiatuotanto ovat aivan peruselementtejä myös
turvallisuuspolitiikassa. Rohkenisin melkein sanoa, että kyllä tämä aika
pitkälle on myös kokoomuksen kanta, että jos
joku jotakin on jossakin pienessä, jossakin muussa elintarvikkeessa
tarkoittanut, niin se ei tarkoita kokonaisuutta.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Edustaja Kiuru on puhunut jo monta kymmentä puheenvuoroa
sitten, mutta annetaan edustaja Kiurulle, jos hänelle oli
se heitto.
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Kiitos, arvoisa puhemies, ja kiitos edustaja Lepälle
tarkasta huomiosta, joka tietysti opposition tyyliin pikkuisen provosoi.
Itse asiassa minä en väittänyt mitään.
Minä kysyin ministeriltä, ministeri Koskiselta,
mikä on hänen mielipiteensä siitä,
mitä edustaja Kalmari ryhmäpuheenvuorossa kysyi
ja itse asiassa toivoi ja esitti keskustan tavoitteeksi, että Suomi olisi
keskeisissä elintarvikkeissa omavarainen vuoteen 2020 mennessä.
Se taloudellinen kokemus ja ymmärrys, mikä minulla
on, lähtee siitä, että kansainvälinen
kauppa, tuotannon optimointi sillä tavalla, että se
tehdään siellä, missä se on taloudellisesti
järkevintä, on tiettyyn rajaan järkevää.
Totta kai, niin kuin Leppäkin antaa ymmärtää,
omavaraisuudesta kannattaa pitää kiinni. Mutta
niin kuin täällä sanotaan, olemme 75—82-prosenttisesti
omavaraisia tuotannossa ja valmistuksessa, ja kun otetaan se varmuusvarastointi, joka
on erinomaisella tavalla järjestetty, niin ei tässä minun
mielestäni siihen kritiikkiin ole aihetta, mitä Leppä halusi
nyt väärin ymmärtää.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt sitten ministeri saa vastata vaikka 4 minuuttia puhujapöntöstä.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Otetaan muutama vastaus vaikka näistä tällaisista
keskeisimmistä asioista, mitkä tässä nousivat
esille.
Aloitetaan nyt vaikka tästä omavaraisuudesta sitten.
Totta kai on tärkeää, että meillä on
omavaraisuutta, mutta on myös selvää,
että emme me ole täysin omavaraisia esimerkiksi
tuotantopanosten suhteen. Täällä yhdessä puheenvuorossa tuli
esille hyvin se, että valkuaisomavaraisuus meillä on
20 prosenttia, ja nyt kun rypsiviljelyssä ja rapsiviljelyssäkin
on vähän haastetta näitten neonikotinoidien
kieltämisen johdosta, niin ei se nyt ainakaan parempaan
suuntaan se omavaraisuus mene.
Mutta toivottavasti löydämme siihen jollain tavalla
lääkkeitä, millä sitten voimme
tehdä, ja se liippaa myös tietysti vähän
geenimanipuloituihin rehuihinkin. Maailmalla niitä on saatavilla,
ja ne ovat huomattavasti halvempia kuin gmo-vapaat rehut, ja tietysti
siellä puhuttiin ja ollaan huolissaan esimerkiksi sikatalouden
tilanteesta. Onhan se tietysti vaikea tuottajan miettiä,
miksi hankkia kalliimpaa rehua, ellei sitä pysty hyödyntämään
sitten siinä ketjussa sillä tavalla, että siitä lihasta
saa sitten paremman hinnan, että kuluttajat ovat valmiit
siitä maksamaan. Että kyllä tässä haasteita
on siinäkin mielessä.
Mutta totta kai omavaraisuus on tärkeä siinäkin
mielessä ajatellen, että meillä on suunnilleen se
tilanne, että meille tuodaan elintarvikkeita noin 4,5 miljardin
euron edestä ja me viemme noin vähän
reippaalla puolellatoista miljardilla, eli tässä mielessä kauppatase
on 3 miljardia miinuksella. Mitä enemmän käyttäisimme
kotimaisia ja mitä vähemmän ulkomaisia,
sitä enemmän se parantaisi tätä meidän
kauppataseongelmaa.
Jos ajattelee vaikka nyt yhtä tuote-erää,
missä on varmaan eniten tätä ulkomaalaista
tuontia, niin se on juustot. Noin puolet suunnilleen juustoista,
mitä käytetään, on ulkomaisia,
ja kyllähän minä nyt voin väittää,
että kotimaisetkin juustot ovat ihan hyviä, mutta
kuluttajat haluavat erilaisia kulutustottumuksia ja maistella erilaisia
juustoja tai tuotteita, ja heillä on siihen täysi
oikeus. Eli sen takia meillä kauppaa käydään.
Toivottavasti me pystymme jalostamaan hyviä elintarvikkeita,
joita taas me sitten viemme edelleen eteenpäin entistäkin
laajemmassa määrin, kun maailmalla kuitenkin ruuan
kulutus kasvaa koko ajan sen myötä kun väestökin
maailmassa kasvaa. Että kyllä meillä siinä mahdollisuuksiakin
on, mutta ei se helppoa ole, mutta meillä onneksi on pieniä esimerkkejä vaikka
nyt tämmöisistä ei niin suurista eristä.
Jos vaikka kuminassa me olemme yksi maailman johtavimpia maita tai
meillä on erittäin hyvää mallasta,
mitä voimme viedä eri puolille maailmaa käytettäväksi
oluenvalmistukseen tai viskinvalmistukseen, niin on aivan loistavaa,
että meillä on semmoisia esimerkkejä.
Sitten toinen asia: Täällä ovat edustaja
Taimela ja sitten edustaja Heinonen puhuneet hankintalaista, ja
tietysti nykyinenkin hankintalaki mahdollistaa sen, ettei tarvitse
valita halvinta. Tässä varmaan on paljon puutteita
hankintaosaamisessa eri tahoissa niin kunnissa kuin kuntayhtymissäkin.
Elikkä voidaan, kun tarjouspyyntöjä tehdään,
asettaa muitakin kriteereitä, olivat ne sitten laadullisia
kriteereitä, ne voivat olla ravintoon liittyviä kriteereitä tai
ne voivat olla muita vastaavia kriteereitä. Mutta niin
kuin sanoin, tässä on paljon töitä vielä edessä,
ja toivottavasti nyt uudet kunnalliset päättäjätkin
kunnissa heräävät tähänkin
asiaan ja miettivät sitten siellä omissa ympyröissään,
minkätyyppisiä elintarvikkeita halutaan ja millä tavalla
ruokahuoltoa hoidetaan ja mistä sitten näitä elintarvikkeita
hankitaan. Siinä on kyllä paljon mahdollisuuksia.
Edustaja Kiljunen puhui vähän THL:n asioista.
Tietysti THL ei kuulu meille eikä ole meidän alainen
laitos, mutta meillä maa- ja metsätalousministeriössä on
tavallaan näihin tutkimusrahoihin kyllä herätty,
ja tällä hetkellä meillä on
menossa luonnonvarakeskuksen perustaminen. Eli me yhdistämme
kolme meidän sektorin tutkimuslaitosta, ja tavoitteena
tietysti on se, että kun niitä resursseja ei ole
lisää saatavissa, niin pyritään
tekemään rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään
sitten varmistamaan se, että tähän tutkimukseen
on riittävästi resursseja, ja sitten vähemmän
rahaa käytetään seiniin tai joihinkin
hallinnollisiin kuluihin tai muihin semmoisiin asioihin, jotka eivät
ole niin tärkeitä kuin se tutkimus. Ja voihan
olla, että siellä THL:ssä saattaisi olla joitain
sentyyppisiä asioita, jotka sopisivat hyvin tähän
meidän luonnonvarakeskukseenkin. Kannattaa ehkä sitäkin
miettiä.
Luomuinstituutti on hyvä asia, mikä on tuolla Mikkelissä,
mihinkä edustaja Komi viittasi, ja kun sitä keskustelua
aikanaan on käyty, niin me annoimme selvästi viestin
Mikkeliin päin, että ministeriö on valmis
antamaan rahoitusta tähän alkuvaiheeseen, siementyyppiseen
rahoitukseen, mutta meillä ei ole mahdollisuuksia antaa mitään
pysyvää valtionosuutta tuleville vuosille. Nyt
siellä päätöksiä on
tehty, instituutti on perustettu, hyvä niin, mutta edelleenkin
siis korostan sitä, että meillä ei ole
mahdollisuuksia antaa jatkuvaa valtionapua luomuinstituutillekaan.
Arvoisa puhemies! Tässä nyt muutamiin asioihin
vastaukset.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ja nyt siirrymme puhujalistaan.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Suomea ja Eurooppaa muutama aika sitten ravistellut
hevosenlihaskandaali näyttää ainakin
osittain laantuneen. Jutun mittasuhteille ei voi jälkikäteenkään
hymyillä, sillä kysymys on erittäin vakavasta
asiasta ja vakavista asioista, sillä meille tämän
suomalaisen ruuan alkuperä ja ainesosat ovat hyvin tärkeitä asioita.
Taisi käydä niin, että entinen pääministerikin
kuulemma vaihtoi ruokakauppaansa, kun hyllyltä ei löytynyt
sitä lempimaitoa.
Tässä selonteossa otetaan kattavasti kantaa
oikeisiin asioihin. Nyt Euroopan unionin myötä markkinat
ovat vapaampia ja tuotteiden alkuperä on vaikeampi tietää.
Nyt hiljattain annetulla kuluttajainformaatioasetuksella onneksi
puututtiin myös tähän. Asetushan edellyttää,
että alkuperämaa ilmoitetaan, jos sen ilmoittamatta
jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi
edellytyksenä on, että kaikesta tuoreesta — sianlihasta, lampaan-
ja vuohenlihasta sekä siipikarjasta — on aina
ilmoitettava alkuperämaa, ja tarkemmat täytäntöönpano-ohjeet
tulevat sitten aikanaan komissiolta.
Toinen tärkeä asia on elintarvikkeiden, rehujen
ja raaka-aineiden jäljitettävyys, joka olisi kyettävä suorittamaan
jokaisessa tuotanto- ja valmistusvaiheessa. Jäljitettävyys
on tärkeää, jotta kuluttaja, kauppias
tai muu toimija pystyy selvittämään,
mistä raaka-aine on tullut ja mihin se on toimitettu. Jäljitettävyyden
avulla voidaan estää muun muassa hylättyjen
elintarvike- ja rehuerien pääsy ihmisten tai eläinten
ravinnoksi. Tehokas jäljitettävyyden takaama tuotteen
takaisinveto minimoi vahingot niin kuluttajille kuin toimijoillekin.
Kuluttajat ovatkin yhä kiinnostuneempia selvittämään
sen, mistä heidän ruokansa tulee ja miten se on
tuotettu. Tästä kiinnostuksesta johtuen jäljitettävyys
on yhä enenevässä määrin myös
kilpailutekijä — näin varsinkin lihateollisuudessa,
jossa elintarvikeketjun selvittäminen on monelle erittäin
tärkeää. Olisi kaikkien etujen mukaista,
jos tämä jäljitettävyystieto
olisi mahdollisimman avointa. Avoimuus nostaisi edelleen suomalaisen
ruuan arvostusta ja luottamusta elintarvikeketjun toimintaa kohtaan
mahdollistaen esimerkiksi sen paljon kaivatun viennin lisäämisen.
Tätä me varmasti kaikki haluamme.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! On todella hienoa, että hallitus
ja erityisesti ruoka- ja luonnonvaraministeriö, sellainenhan tästä ministeriöstä,
maa- ja metsätalousministeriöstä, on
muovautumassa, tekee töitä lähi- ja luomuruuan
eteen, sillä Suomessa kaikki pienimuotoinen ruokatuotantotoiminta
ja sen edistäminen on erittäin, erittäin
tärkeätä. Jatkuvat kustannusongelmat
todella asettavat pienelintarviketuotannolle meillä Suomessa
suuria haasteita, koska Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa.
Oikeastaan Suomihan on saarivaltio eli kaukana myöskin
tuolta Keski-Euroopan markkinoilta.
Suomalainen kuluttaja arvostaa puhtaita, tuoreita ja lähellä tuotettuja
elintarvikkeita. Suomessa elintarvikkeita jalostavilla yrityksillä on
mahdollisuus tuottaa lähiruokaa lähes luonnostaan, sillä raaka-aineita
on mahdollista hankkia omasta maakunnasta tai ainakin muualta Suomesta. Lähiruokaan
panostaminen on erittäin tärkeää, sillä se
näkyy ruuan laadussa. Lisäksi lähiruokaan
panostaminen on investointi huoltovarmuuteen, kansanterveyteen,
työllisyyteen sekä pk-yrityksiin elikkä sanalla
sanoen suomalaiseen työhön. Jotta huoltovarmuus
voidaan pitää korkealla tasolla, on erityisen
tärkeätä huolehtia elintarvikkeitten
alkutuotannosta ja myös jatkojalostuksesta täällä Suomessa.
Panostamalla lähiruokaan panostamme ruuan tuoreuteen, laatuun
ja hyvinvointiimme.
Herra puhemies! Myös kansainvälisellä tasolla
elintarvikkeitten tuoteturvallisuutta sekä laatua arvostetaan
korkealle. Suomella onkin tässä merkittävä kilpailuvaltti,
sillä suomalainen ruoka on EU:n puhtainta. Suomi erottuu
muiden Pohjoismaiden ohella edukseen Euroopan unionin torjunta-aineiden
jäämien seurannassa. Torjunta-aineiden jäämien
pitoisuudet ovat suomalaisissa elintarvikkeissa huomattavasti vähäisempiä kuin
muualla Euroopassa. Esimerkiksi kansallisessa seurannassa noin kolmasosasta suomalaisia
kasviksia löytyy — vain kolmasosasta löytyy — ylipäätään
torjunta-ainejäämiä. Vastaavasti ulkomailta
tuoduista kasviksista jäämiä löytyy
noin 60 prosentista. Suomalainen puhdas ruoka ei siis todellakaan
ole myytti, vaan se on kilpailuvaltti, jota meidän tulisi
vaalia ja hyödyntää entisestään.
Koska elintarvikkeiden jäljitettävyys sekä hygieniataso
tulevat Euroopan unionin ja USA:n suunnitteilla olevan, maataloustuotteitakin
koskevan vapaakauppa-alueen myötä entistä merkittävimmiksi,
on elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen suhteen oltava äärimmäisen
tarkkana. Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät sekä tuotetiedot auttavat
kuluttajia valitsemaan sellaisen tuotteen, josta kuluttaja voi olla
varma, mitä se pitää sisällään
ja mistä maasta tuotteessa käytetyt elintarvikkeet
tulevat. Onkin erityisen tärkeätä, että elintarvikkeiden
pakkausmerkinnät saadaan nyt EU:ssa kiireesti kuntoon niin,
että tuoteselosteissa ovat nähtävissä kaikki
tuotteessa käytetyt valmistusaineet. Lisäksi huomiota
tulee kiinnittää pakkausmerkintöjen oikeellisuuteen — äärimmäiseen
oikeellisuuteen — ja selkokielisyyteen. Kuluttajalla on
oikeus saada tietää, mitä hän
ostaa. Myös tämä on suomalaisen ruuan
ja elintarvikkeiden etu, sillä suomalaisen ruuan turvallisuutta
tai sen alkuperää ei missään
nimessä meidän ikinä tarvitse hävetä.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten edustaja Kiuru, joka oli pudonnut pois. Hän oli
varannut edustaja Kärnän jälkeen puheenvuoron.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä joustavuudesta.
Pieni nappiepisodi ilmeisesti siinä välissä.
Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa elintarviketurvallisuudesta.
Elintarviketurvallisuus on Suomessa maailman huippuluokkaa. Kiitoksen
ansaitsevat lukuisat eri tahot, kuten tuottajat, kuljetusyrittäjät,
viranomaiset, teollisuus ja tutkijat, joitakin mainitakseni. Tyytyväisyyden
tunteesta alkaa kuitenkin helposti alamäki. Aivan viime
päivinä on myynnistä vedetty pois sekä pitsoja
että pakastekasviksia. Elintarviketurvallisuudessa ei ole
varaa hetkenkään herpaantumiseen.
Kuluttajat vaativat aivan aiheellisesti elintarvikkeiden jäljitettävyyden
parantamista. On tärkeää, että ainakin
EU:ssa saamme alkuperämerkinnät ja tuoteselosteet
asialliseen kuntoon. EU:n ja USA:n välisen vapaakauppasopimuksen
toteutuessa on pyrittävä siihen, että vaatimukset
ovat yhdenmukaisia Atlantin molemmin puolin.
Maailman väkiluku kasvaa yli 200 000 henkilöllä päivittäin.
Jokaisen päivän päättyessä meillä on
yksi Tampereen kokoinen joukko uusia ruokittavia. Vapaata pinta-alaa
on hyvin rajallisesti, nimenomaan peltopinta-alaa. Saastuminen,
eroosio, vesipula, ilmastonmuutos ja sen myötä leviävät
tuholaiset ja taudit sekä lisääntyvä lihankulutus
pahentavat entisestään tilannetta. Riskinä on
myös peltojen siirtyminen biopolttoaineiden tuotantoon.
Suomalainen ruoka ja elintarviketuotteet ovat arvostettuja esimerkiksi
Venäjällä. Puhtauden, laadun ja jäljitettävyyden
merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Suomalaisen
ruuan alkutuotanto kokee tulevina vuosikymmeninä arvostuksen
ja kysynnän renessanssin, tästä olen varma.
Ravintolisien myynti internetissä on yleistynyt. Erityinen
haaste liittyy ulkomaisiin verkkokauppoihin. Toinen huolestuttava
ilmiö on erilaisten ihmedieettien yleistyminen. Vastuuttomuutta
on niiden markkinoijissa ja naiivia hyväuskoisuutta ajattelemattomissa
kuluttajissa. Varoitan vääristä profeetoista
ja taivaspaikan lupaajista. Ilmiö on johtanut ruualla temppuiluun
ja erikoisuuden tavoitteluun. Toki on ihmisiä, jotka terveytensä tai
sairautensa vuoksi joutuvat tekemään valintoja,
ja se on toki hyväksyttävää,
niin kuin tässä aikaisemmin ovat esimerkiksi allergiatapaukset
tulleet ilmi.
Viime vuosikymmenien tehty työ ja erinomaiset tulokset
Suomessa ovat valitettavasti luoneet väärää turvallisuudentunnetta.
Kylmäketjusta on pidettävä huolta myös
kotioloissa, eikä eläimiä pidä päästää samalle
lautaselle.
Kouluruokailu on suomalainen menestystarina. Se on ainutlaatuista
maailman mittapuussa. Toivon suomalaisilta kuntapäättäjiltä tinkimättömyyttä kouluruokailun
laadun säilyttämisessä ja edelleen kehittämisessä.
Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen elintarviketurvallisuuden
erinomaisuus havainnollistuu silloin, kun poikkeamia tapahtuu. Yhden
parasiitti-infektion ulkomailla kokeneena suhtaudun elintarvikkeiden
hygieniaan erityisen vakavasti. Ravintolassa tai tuotantotiloissa
vaeltavat kissat ja koirat eivät kokemani jälkeen
herätä pienintäkään
ihastusta.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Selonteko elintarviketurvallisuudesta oli
mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni siinä oli
käsitelty elintarviketurvallisuutta laaja-alaisesti ja
sen rakenne oli selkeä. Otan esille muutaman asian lähinnä terveyden
edistämisen näkökulmasta.
Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksissa
on todettu ruokatottumusten muuttuneen pitkällä aikavälillä ravitsemussuositusten
mukaiseen suuntaan. Toisaalta tämä suotuisa kehitys on
joiltakin osin taittunut ja esimerkiksi suolan ja tyydyttyneen rasvan
sekä kokonaisrasvan käyttö on lisääntynyt
viime vuosien aikana.
Yhteiskuntamme kahtia jakautuminen näkyy jopa ruokailussa.
Ylempään koulutusryhmään kuuluvien
ruokavalio on muita terveellisempi. Osa kuluttajista on hyvinkin
kiinnostunut syömisestään, osa huolehtii
ainoastaan energiatarpeen tyydyttämisestä. Terveellinen
ruoka on valitettavasti usein kalliimpaa, minkä vuoksi
osalla väestöstä on taloudellisia vaikeuksia
huolehtia terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta,
vaikka haluaisikin. Lisäksi ruokajonot ovat Suomessa arjen
todellisuutta, eli kaikilla kansalaisilla eivät rahat riitä perustarpeiden
tyydyttämiseen.
Syrjäytymisen yksi muoto on arkielämän
hallintataitojen kadottaminen. Meillä on yhä enemmän
nuoria aikuisia, jotka eivät esimerkiksi osaa tehdä ruokaostoksia
tai laittaa itselleen ruokaa. Onkin syytä kysyä,
tulisiko peruskoulussa kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota näiden asioiden opiskeluun.
Ravitsemustiedon opetusta ja ruokaosaamista tulisi vahvistaa
kaikilla varhaiskasvatuksen ja koulutuksen asteilla. Koulun tehtävä on
tukea kotien ruokakasvatusta, ja koulu voi osittain paikata niitä tieto-
ja taitovajeita, joita kotona ei pystytä kenties täyttämään.
Ruokavalioon liittyy merkittäviä kansanterveysongelmia,
kuten lihavuus, erilaiset syöpäsairaudet sekä sydän-
ja verisuonisairaudet. Esimerkiksi 80 prosenttia sydän-
ja verisuonisairauksista ja yli 90 prosenttia kakkostyypin diabeteksesta
on ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla,
joista ravinto on keskeisessä osassa. Myös aivojen sairauksien,
esimerkiksi muistisairauksien, ehkäisystä ravinnon
avulla on vahvaa näyttöä.
Lihavuus lisää riskiä sairastua moniin
sairauksiin, kuten esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen, sydän-
ja verisuonisairauksiin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin
sekä useisiin syöpäsairauksiin. Kaikkiaan
lihavuus aiheuttaa noin 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset
terveydenhuollolle vuosittain.
Maailman terveysjärjestön mukaan epäterveelliseen
ruokavalioon, vähäiseen liikuntaan, tupakointiin
ja elintapoihin liittyvät sairaudet muodostavat suurimman
terveydellisen uhan teollistuneissa maissa. Elintavoista johtuvien hoitokustannusten
on arvioitu Suomessa olevan yli 2 miljardia euroa vuosittain. Lisäksi
terveydenhuollon ulkopuolella syntyy suuri määrä kustannuksia
esimerkiksi työkyvyttömyytenä ja sairauspoissaoloina.
Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten ylipainoisuuden
lisääntyminen. Joka kymmenes 3-vuotias ja joka
viides 5-vuotias lapsi on ylipainoinen tai lihava. Kahdeksasluokkalaisista
joka kolmas poika ja joka neljäs tyttö on ylipainoinen tai
lihava. Lihavuus on yhteydessä kasvavaan liikkumattomuuteen
ja etenkin arkiliikunnan vähentymiseen. Yleistymässä on
elämäntyyli, johon liittyy pikaruokien ja sokeroitujen
juomien runsas kulutus ja välipalojen napostelu ruudun äärellä.
Ruudun äärellä istumisen määrällä on joissakin
tutkimuksissa huomattu olevan suora yhteys heikompiin ravitsemustottumuksiin.
Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti yhdestä toisesta
asiasta. Mielestäni tärkeänä kehittämisasiana
selonteossa tuodaan esille ruuan hävikki. Maailman kasvava
väestö tarvitsee koko ajan lisää ruokaa,
mutta samaan aikaan jopa 30—50 prosenttia syömäkelpoisesta
ruuasta menee roskiin tai pilaantuu. Ruokajätettä syntyy
suomalaisissa kodeissa paljon: jopa 5 prosenttia kaikesta ostetusta
ruuasta heitetään roskiin. Tämä tekee kotitalouksissa
jopa 120—160 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikkiä syntyy
myös ruokaketjun muissa vaiheissa. Ruokajärjestelmää on
kehitettävä niin, että hävikkiä saadaan
vähennettyä, ja toisaalta ruokaa on pystyttävä jakamaan
edelleen ja luovuttamaan sitä tarvitseville ilman, että elintarviketurvallisuus
kärsii.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta
nostaa esiin ihmisen ravitsemukseen liittyvät asiat, joilla
on suuri merkitys koko kansanterveydelle.
Kuka ei muistaisi Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektia Itä-Suomessa,
jolla sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn iskettiin
koko kansaa opettamalla? Ihmisille kerrottiin rasvan ja epäterveellisen
ruuan vaikutuksista yksinkertaisesti. Kova rasva kovettaa työmiehen
verisuonet, lisää sydäninfarkteja ja
ennenaikaisia kuolemia. Pohjois-Karjala-projektin on tutkittu pelastavan 250 000
ihmistä ennenaikaiselta sydänkuolemalta. Pohjois-Karjala-projektin
juhlavuotta vietettiin viime vuonna 2012. Projektin alkamisesta tuli
kuluneeksi 40 vuotta. Useat projektiin osallistuneet ovat ikääntyneitä,
ja reilun 15 vuoden päästä Suomessa on
5,6 miljoonaa asukasta, joista joka neljäs on iältään
yli 65-vuotias. On siis aivan varmaa, että ikääntyneiden
ravitsemuskysymykset tulevat vaatimaan uudenlaisia palveluja ja
tuotteita.
Selonteko nostaa esille ikääntyneen ravitsemuksen
ja ruokahuoltoon liittyvät haasteet. Selonteossa mainitaan
D-vitamiinin puutoksen uhka, kuidun vähäinen saanti,
painonhallinta ja liikunnan puute. Selonteossa on myös
tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden
ravitsemusongelmia voidaan parantaa. Yhtenä tavoitteena
on tiedon kerääminen ja ravinnonkäyttötutkimukset yli
74-vuotiaille. Herää kysymys, eikö selonteon tekijöillä ole
vielä aiheesta tarpeeksi tietoa. Tarvitseeko resursseja
uhrata tiedon keräämiseen? Vanhusten ravitsemuksen
epäkohdat ovat olleet jo pitkään tiedossa
varsinkin suomalaisessa vanhustenhoidossa, ja viimeisimmät
uutiset aiheesta uutisoitiin viime maaliskuussa. Laitoshoidossa asuvien
vanhusten aliravitsemus on liiankin yleistä.
Arvoisa puhemies! Hyvä ravinto ylläpitää ikääntyneiden
ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Laadukas
ja monipuolinen ravinto nopeuttaa sairauksista toipumista, parantaa
elämänlaatua ja tukee itsenäistä kotona
asumista. Suomessa ikääntyneiden ravitsemuksesta
on paljon tutkimustietoa. Tiedämme, että häiriöt
ravitsemustilassa ja tarvetta pienempi energiansaanti ovat yleisiä ikääntyneiden
keskuudessa. Vaikka ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä juuri
eläkkeelle jääneillä, iän
edelleen karttuessa ylipaino harvinaistuu ja varsinkin sairauksiin
liittyvä laihtuminen on tavallista. Laihtuminen heikentää toimintakykyä ja
voi lisätä tapaturmien mahdollisuutta. Aliravitsemus
on usein yhteydessä myös vanhuksilla yleistyviin
muistisairauksiin.
Helsingissä hoidossa olevien vanhusten ravitsemusta
on seurattu vuodesta 2004 alkaen. Uusimpien tulosten mukaan joka
neljäs Helsingin vanhainkotien ja palvelukeskusten asukkaista kärsii
aliravitsemuksesta ja 62 prosenttia kuuluu riskiryhmiin. Vaikka
vakavien ravitsemushäiriöiden osuus on pienentynyt,
hoidossa olevien aliravitsemuksen yleisyys on hälyttävä.
Pitkät ruokailuvälit, kiireessä hoidettu
ateriointi ja huonolaatuinen tai mauton ruoka ovat edelleen liian yleisiä ongelmia.
On muistettava, että terveyttä ja toimintakykyä tukevan
hyvän ravinnon ja ruokailun merkitys on suuri myös
inhimillisenä peruskokemuksena, johon jokaisella tulisi
olla oikeus elämänsä loppuun saakka.
Ravitsemustilanne kertoo vanhustenhoidon arvoista ja siitä,
kuinka yhteiskunta huolehtii heikompiosaisistaan.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko, siitä seuraavat
ajatukseni.
Valtioneuvoston elintarviketurvallisuutta käsittelevä selonteko
jaottelee lähitulevaisuuden haasteet kolmeen pääkategoriaan,
jotka ovat globalisaatio, verkottunut elintarvikeketju sekä ravitsemus.
Terveyden edistämiseksi vuosia työtä tehneenä olen
erityisen kiinnostunut ravitsemuksesta ja siitä, mitä suomalaiset
suuhunsa pistävät nyt ja tulevaisuudessa. Globalisaatio
vaikuttaa entistä enemmän elintarvikemarkkinoiden
kansainvälistymiseen ja luo osaltaan kovan kilpailutilanteen
myös Suomen markkinoille. Myös muuttuneet tuotantorakenteet,
eli kotimaisten tilojen määrän lasku
ja tilakoon kasvu, ovat vaikuttaneet kotimaisen ruuan tarjonnan
määrään ja laatuun.
Ruuan kulutustottumukset vaihtelevat yksilökohtaisesti
todella paljon, lisäksi ruuan kulutukseen vaikuttavat vaihtuvat
trendit. Ruuan kulutustottumukset voivat muuttua, mutta jo varhaisessa
iässä omaksuttu terveellisen ruuan arvostus säilyy
mausteiden vaihtuessa trendien mukana. Kouluaikaisen ruokailun tarkoituksena
on muun muassa edistää oppilaan hyvinvointia sekä terveyttä,
kasvua ja kehitystä. Suunnitelmallisen kouluruokailun tehtävä on
opettaa lapsille ja nuorille hyvät syömistottumukset,
jotka puolestaan ennalta ehkäisevät lukuisia terveysongelmia
ja vähentävät tulevaisuudessa terveydenhuollon
kustannuksia.
Lasten ja nuorten ravitsemukseen tulisi panostaa entistä enemmän,
koska ravinto on yksi terveyden peruspilareista. Lähiruuan
etuja ovat muun muassa terveellisyys, hyvät ravintoarvot
ja lisäaineettomuus sekä turvallisuus. Lisäksi
lähiruokatuotanto luo Suomeen työpaikkoja ja piristää osaltaan
talouselämää. Kuntien näkökulmasta
lähiruuan mahdollisimman laaja hyödyntäminen
vaikuttaisikin varsin perustellulta vaihtoehdolta. Kuitenkin monesti
lähiruoka jää paitsioon, kun kilpailijat
tarjoavat potut ja riisit halvemmalla. Hintaerot eivät
ole useinkaan niin suuret kuin kuvitellaan.
Selonteon mukaan viimeisten 30 vuoden aikana lihavien ja ylipainoisten
lasten osuus väestöstä on kaksinkertaistunut.
Terveyskasvatuksen ja liikunnan lisäksi ruuan terveellisyys
vaikuttaa ylipainoon ja lihavuuteen. Näin ollen lasten
ja nuorten terveyden pitäisi saada nykyistä enemmän
painoarvoa julkisista elintarvikehankinnoista vastaavien tahojen
keskuudessa, koska he päättävät,
mitä toiset syövät, ja osaltaan vaikuttavat
kansakuntamme tulevaisuuden rakentajien terveydentilaan ja valtakunnallisen
terveydenhuollon hintalappuun tulevaisuudessa.
Elintarviketuotantoprosesseissa saattaa syntyä erilaisia
haitallisia aineita. Mitä kauemmin ruokaa halutaan säilöä,
sitä enemmän pitää käyttää säilöntäaineita.
Yleensä tuontiruoka sisältää kotimaista
ruokaa enemmän säilöntäaineita,
koska elintarvikkeiden tulee pysyä syötävän
näköisenä kuljetuksenkin jälkeen.
Tuontiruoka saattaa sisältää myös
geenimanipulaation avulla tuotettuja ainesosia, joita ei suomalaisesta
ruuasta juuri löydy. Suomessa elintarviketeollisuutta valvotaan
kansainvälisessä vertailussa tarkasti. Tässä syitä,
miksi kotimaista ruokaa ja etenkin lähi- ja luomuruokatuotantoa
tulisi suosia. Sen sijaan, että turvaudumme tuontiruokaan,
meidän pitäisi keskittyä kehittämään
suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä. Puhdas,
maukas, ravitseva ja lisäaineeton sekä kaikin
puolin turvallinen suomalainen ruoka on nähtävä vielä nykyistä enemmän
tulevaisuuden kilpailuvalttina, joka voisi osaltaan olla edistämässä talouttamme
ja luomassa lisää työpaikkoja. Siksi
pitää varmistaa, että maanviljelys ammattina
ja elinkeinona säilyy elinvoimaisena. Suomen pitää olla
gmo-vapaa maa tulevaisuudessakin. Se on valttimme ruuan vientiäkin
ajatellen.
Arvoisa puhemies! Liikuntaa ja ravintoa pidetään
itsestäänselvyytenä. Suurin osa suomalaisista
ei liiku tarpeeksi. Ilmiö on jo hälyttävä.
Kun siihen liitetään väärät
ruokailutottumukset, voidaan ennustaa suuria ongelmia tulevaisuudessa. Nämä asiat
pitää nostaa kunnolla esille ja löytää keinot
niiden ratkaisemiseksi. Uskon, että jokainen haluaa kuolla
terveenä.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Suomalaisen elintarvikeketjun läpi
menevä laatuajattelu, jossa elintarviketurvallisuus on
korkealla koko elintarvikeketjun osalta, on yksi suomalaisen elintarviketuotannon
vahvuuksia. Elintarviketurvallisuuden ylläpito kuitenkin
maksaa. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että korkean
elintarviketurvallisuuden ylläpito on selvästi
halvempaa kuin ihmisten sairastumisesta ja suomalaisen elintarvikeketjun
kilpailuedun menettämisestä aiheutuvat kustannukset
ja niiden maksaminen. Suomi on esimerkiksi yksi harvoista maailman
maista, missä vaikkapa raa’an kananmunan syöminen
ei ole terveysriski, ja suomalaisessa siipikarjassa ei esiinny salmonellaa verrattuna
moniin muihin Euroopan maihin. Toisin kuin Keski-Euroopassa, Suomessa
ei käytetä antibiootteja tuotantoeläinten
sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimiin
on vähäistä ja niitä käytetään
vain sairauksien hoitoon.
Arvoisa puhemies! Suomessa elintarvikeala nähdään
kasvualana. Kasvua on saatavissa yritysten kansainvälistymisen,
viennin kasvun sekä kotimarkkinoiden menestymisen kautta.
Elintarviketurvallisuus on tärkeä elementti elintarvikeketjun
menestymisessä, sillä se vahvistaa kuluttajien
luottamusta ja on markkinoilla menestymisen edellytys. Ruoka on
siis globaalia liiketoimintaa: elintarvikkeet, raaka-aineet ja eläimet liikkuvat
maasta ja maanosasta toiseen. Kansainvälisen kaupan vapautuminen
on tuonut ja tuo uusia haasteita elintarviketurvallisuuden varmistamiseen.
Suomalaisen syömän ruuan alkuperä on
vielä suureksi osaksi Suomessa mutta tulee koko ajan kansainvälistymään.
Valitettavaa kuitenkin on, kuten jo tämän kevään
hevosenlihakohusta huomattiin, että ruokaan liittyvien
petoksien ja väärennösten määrä kasvaa.
Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan vuonna 2030 Suomessa on
puolet vähemmän elintarviketuottajia kuin vuonna
2011. Vuonna 2011 Suomessa oli reilut 61 000 tilaa ja vuonna 2030
tiloja tulee olemaan enää noin 35 000. Tämä tarkoittaa
siis sitä, että yhä pienempi tilajoukko
tuottaa ruokaa yhä suuremmalle määrälle kansalaisia,
jolloin elintarviketurvallisuusriskienkin hallinnan merkitys kasvaa.
Perusmaatalous teknistyy ja tilakoon kasvu johtaa yhtiömäisempään
yrittämiseen. Näidenkin tulevaisuuden haasteiden
vuoksi politiikassa tulee ottaa huomioon se, että suomalainen
maa- ja elintarviketalous on riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista,
kuten polttoaineista, kemikaaleista, lannoitteista, valkuaisrehuista
ja työvoimasta. Meidän pitää siis
olla myös verotuksen kautta tukemassa suomalaista maa-
ja elintarviketaloutta. Kustannuspaineet alkutuotannossa ja elintarviketeollisuudessa
eivät saa vaarantaa vuosikymmenten aikana ansaittua laadukasta
elintarviketurvallisuustasoamme.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aloitin debatissa moittimalla hallitusta
siitä, että se on unohtanut neuvontajärjestöjen
roolin selonteossa. Kotitalousneuvontajärjestöistä muun
muassa Maa- ja kotitalousnaiset tekee merkittävää työtä kuluttajien
neuvonnassa. Järjestöt osaavat toteuttaa kuluttajille
suunnattuja onnistuneita kampanjoita, jos niille turvataan riittävät
resurssit. Toki neuvontaa tarvitsevat myös pienet elintarvikkeita
hyödyntävät ja jalostavat yritykset, mutta
palaan siihen myöhemmin.
Tarvitaan myös arvokeskustelua. Elintason nousun myötä elintarvikkeiden
osuus kulutusmenoista on laskenut jatkuvasti. Silti ruokahävikki on
valtaisaa, mikä kertoo osittain ruokatalouden suunnittelemattomuudesta
ja arjen taitojen puutteesta. Kuluttajienkin on tiedostettava, että puhtaalla
ja turvallisella ruualla on hintalappunsa. Tämä koskee
myös julkisia hankintoja: hinta ei saa yksin ratkaista
kilpailutusten voittajaa. Ja ilman kannattavaa alkutuotantoa on
turha puhua huoltovarmuudesta tai elintarviketurvallisuudesta. Siksi
on aina aiheellista kysyä, mitä hallitus tekee
viljelijöiden tulotason ja jaksamisen eteen. Milloin Makera
pääomitetaan, jotta investointeja jatkossakin
tapahtuu?
Arvoisa puhemies! Ainakin yhdessä tutkimuksessa, jonka
olen nähnyt, on todettu, että varsinkin nuorten
ylipainoisten ihmisten kohdalla eliniän ennuste lyhenee
merkittävästi suhteessa ylipainon määrään.
Siksi tähänkin teemaan on suhtauduttava vakavasti.
Eräässä ravitsemuskirjassa onkin todettu,
että syömisen taidon pitäisi olla peruskoulun
oppiaineena. Etelä-Savossa Mikkelin ammattikorkeakoulu
on patentoinut innovaation, joka on kehitetty Tekesin Sapuska-ohjelmassa,
eli heillä on tämmöinen älykäs
lounaslinjasto, joka kertoo ruokailijalle tarkat ravintoarvot. Se
on ilmeisesti maailman ensimmäinen älykäs
lounaslinjasto. Liekö tämä sitten avuksi tähän
ylipaino-ongelmaan?
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana pienistä elintarvikeyrityksistä.
Niitä ei ole syntynyt meille siinä mitassa kuin
aikoinaan kaavailtiin. Ala on erittäin haastava ja vaatii
usein mittavia investointeja jo yritystoiminnan alussa. Jotta esimerkiksi
lähiruuan kysyntään pystytään
vastaamaan, niin näitä pieniä elintarvikeyrityksiä tarvitaan
lisää ja ne tarvitsevat myös paljon neuvontaa
ja koulutusta ja saumatonta yhteistyötä viranomaisten
kanssa.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tänään puhumme
aiheesta, joka on erittäin tärkeä ja
josta jokaisella ihmisellä on oma mielipiteensä.
Viime aikojen ruokaskandaalit ovat varmasti saaneet meistä jokaisen
miettimään entistä tarkemmin, mitä me
oikeastaan syömme ja mitä me siitä itse
asiassa tiedämme. Aiemmin ehkä mietittiin laatua
ja hintaa, helppoutta ja tuoreutta, mutta nykyään
yhä useammin ruuan alkuperämerkinnät
ja aineosat sekä elintarvikkeiden tuotantotavat ja tuotantoympäristö ovat
nousseet näiden kysymysten rinnalle.
Elintarviketeollisuudesta annetussa selonteossa eri teemoja
käsitellään hyvin kattavasti ja nostetaan
avoimesti esiin kehittämishaasteita, tavoitteita ja toimenpide-esityksiä.
Elintarviketalouteen ja -teollisuuteen liittyvät asiat
ovat myös globaalikysymyksiä. Esimerkiksi rikollinen
toiminta elintarvikeketjussa, mikä näkyy esimerkiksi
valheellisina tuotetietoina, on yksi suuri globalisaatioon liittyvä haaste.
Tämä on asia, jota me emme saa omin toimin hallintaan,
mutta voimme nähdä sen kautta suomalaiselle elintarviketuotannolle
merkittävän markkinamahdollisuuden niin kotimaassa
kuin viennissäkin. Suomalaisen elintarviketuotannon korkeasta
laadusta pitää pitää kiinni.
Myös suomalaista luomutuotantoa pitäisi mielestäni
vahvistaa ja pitäytyä tiukasti myös kaikenlaisen
gmo-tuotannon ulkopuolella. Emme voi tietenkään
Suomessa sulkea silmiämme ja ajatella, että globaalisti
ihmisiä voidaan huijata tai mennä siitä,
missä aita on matalin, ja riskeerata ihmisten terveys,
kunhan vain suomalainen tuotanto on turvallista. Siksi on mielestäni äärimmäisen
tärkeää, että me toimimme aktiivisesti
paitsi eurooppalaisella tasolla myös kansainvälisillä foorumeilla,
jotta kansainvälisin säädöksin
ja standardein saadaan parannettua elintarviketurvallisuutta ja
ihmisten terveyttä myös maailmanlaajuisesti.
Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan lyhyt ja mutkaton elintarvikeketju
on muuttunut monisäikeiseksi verkoksi, jossa on yhä vaikeampi
jäljittää ruuan alkuperää ja
aineosia. Toimijavastuu on myös tätä myötä hämärtynyt.
Esimerkiksi vasikkakasvatuksen jaksottaminen useammille tiloille
lisää tartuntatautien riskiä, mikä taas
lisää lääkkeiden käyttöä,
ja sitä kautta kasvaa riski niin eläimille kuin
ihmisillekin haitallisesta antibioottiresistenssistä.
Maailman terveysjärjestö WHO nosti antibiooteille
vastustuskykyiset mikrobit, eli niin sanotut superbakteerit, jo
pari vuotta sitten kolmanneksi suurimmaksi terveysuhaksi maailmassa. Tämän
vuoden alussa myös Maailman talousfoorumi listasi antibioottien
heikentyneen tehon yhdeksi suurimmaksi riskiksi niin hoidon kuin
taloudenkin näkökulmasta. Pahimpien uhkakuvien
mukaan olemme palaamassa samanlaiseen aikaan kuin ennen antibioottien
keksimistä, mikä tekisi esimerkiksi monet rutiinileikkaukset
hengenvaarallisiksi. Vaikka pahimmat skenaariot voivatkin kuulostaa
liioitelluilta, on meidän otettava vakavasti nämä kysymykset.
Miten paljon toisessa vaakakupissa voi painaa tuotannon tehokkuus,
jos toisessa painaa riski tuhota antibioottien tuoma valtava maailmanlaajuinen
terveyshyöty? Siksi on välttämätöntä,
että toteutamme selontekoon kirjattuja toimenpiteitä,
kuten hallittua lääkkeiden käyttöä tiloilla
sekä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa eläin-
ja ihmispuolen mikrobilääkeresistenssin seurannan
ja torjunnan alueilla.
Lääkkeiden ohella toinen kuluttajia mietityttävä asia
on kemiallisten aineiden yhteisvaikutus. Myös siihen liittyy
riskejä, joiden tutkiminen ja todentaminen on haastavaa.
Selonteossa todetaan, että muun muassa hormonitoimintaa
häiritsevien aineiden vaikutuksesta terveyteen ja ympäristöön
on tieteellistä näyttöä. On
välttämätöntä lisätä kemiallisten
aineiden yhteisvaikutusten tutkimusta ja tehdä se kaikista
lähteistä, ei vain elintarvikkeista.
Arvoisa puhemies! Kuten selonteossakin todetaan, ravitsemus
on yhä tärkeämpi osa elintarviketurvallisuutta,
ja suurin huoli liittyy juuri ravitsemukseen. Ruokavalioon liittyy
merkittäviä kansanterveysongelmia, kuten lihavuus,
syövät, sydän- ja verisuonitaudit. Ravitsemus
vaikuttaa myös neurologisten ja psykiatristen sairauksien riskiin.
Lihavuudesta on tullut suuri ongelma. Ruoka ei ole enää välttämätön
energiantarpeen tyydyttäjä, vaan siitä on
tullut elämäntavan väline: palkinto,
nautinto, intohimo, pakkomielle — listaa voisi jatkaa.
Ihmisten suhde ruokaan on muuttunut olennaisesti. Myös
elintarviketeollisuus, mainos- ja markkinamaailma ovat myötävaikuttaneet
tähän muutokseen ja ottaneet siitä hyödyn irti.
Monessa tilanteessa terveys on jäänyt sivuseikaksi,
kun on lanseerattu yhä uusia tuotteita markkinoille. Yksi
seuraus tästä kaikesta on ennen kaikkea lihavuuden
lisääntyminen, terveyden heikentyminen.
Ylipaino puolestaan lisää monien suomalaisten
kansantautien, kuten kakkostyypin diabeteksen sekä sydän-
ja verisuonitautien esiintymistä. Maailman terveysjärjestön
mukaan noin 80 prosenttia sydän- ja verisuonitaudeista
ja yli 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta on ehkäistävissä elintapamuutoksilla,
joissa ravinnolla on keskeinen osa. Myös aivojen sairauksien
ehkäisystä ravinnon avulla kertyy jatkuvasti vaikuttavaa
näyttöä. Lihavuus lisää riskiä sairastua
myös moniin muihin sairauksiin, kuten astmaan, tuki- ja
liikuntaelinsairauksiin sekä useisiin syöpätyyppeihin.
Lihavuuteen liittyvät sairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa
ja ovat merkittävä ennenaikaiselle eläkkeelle
siirtymisen syy.
Arvoisa puhemies! Hyvään, laadukkaaseen ruokaan,
terveyden edistämiseen kannattaa panostaa. Tämä parantaa
ihmisten arkista hyvinvointia ja terveyttä. Vastaavasti
tämä on yhteiskunnalle aina taloudellisesti edullisempaa.
Tämän tulisi näkyä meidän
kaikessa päätöksenteossa ja toiminnoissa
niin varhaiskasvatuksessa, koulussa kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa
ja muissakin toiminnoissa. Ongelmallista on, että laadukkaan
ravinnon kokonaisvaltaista vaikuttavuutta ei tunnisteta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kansainvälinen elintarvikebisnes
karulla tavalla peilaa sitä, kuinka hullu meidän
maailmamme on. Maatalousministeri viittasi erään
lehtiartikkelin innoittamana valmispitsan matkaan, kuinka sen raaka-aineosaset
tulevat eri puolilta maailmaa, tai yhtä lailla voimme ajatella
jonkin valmiskalan matkaa. Se on saattanut vierailla Norjassa, Kiinassa,
Kanadassa ennen kuin se on löytänyt suomalaisen
kaupan kylmätiskille.
Kuulun itse siihen ikäpolveen, joka opetettiin kunnioittamaan
ruokaa. Ruoka oli eräällä tavalla pyhää.
Vaikka sitä olisi ollut vähän, niin sitä kohtaan
osoitettiin kunnioitusta. Tätä taustaa vasten suuri
tuhlailevaisuus, hävikki, tuntuu pahalta, varsinkin kun
siihen lapsuuden kasvatukseen enemmän tai vähemmän
tuotiin koko maailma. Jos ruoka ei kelvannut, niin samanaikaisesti
puhuttiin miljoonista ja miljoonista pömppövatsaisista
lapsista jossakin toisaalla maailmassa.
Ovat vastuuttomia puheenvuoroja sellaiset, joissa ei olla huolissaan
suomalaisen maatalouden kannattavuudesta. Mikäli suomalainen
maatalous ja sen kannattavuus heikkenevät, lyödään lappuja
luukulle, ja sillä on monenlaisia kerrannaisvaikutuksia,
seurausvaikutuksia. Elintarviketeollisuus heikkenee, kotimaisen
raaka-aineen käyttö heikkenee, ja monet nämä kansainväliset uhkakuvat
ovat pian entistä enemmän todellisuutta Suomessa.
Mutta yhtäältä meidän on
varauduttava uhkakuviin myös kotimaasta katsoen. EU:n myötä maataloutemme
ja koko elintarvikeketju on käynyt läpi rajuja
murroksia, me tiedämme sen jokainen. Tämän
seurauksena kannattavuuden ylläpitämiseksi on
jouduttu mitä mielikuvituksellisimpiin ratkaisuihin. Jotkut
ovat onnistuneet, jotkut ovat väsähtäneet,
monet ovat luovuttaneet.
Voi olla hyvinkin tulevaisuudessa mahdollista, ja valitettavasti
siitä jo jonkinlaisia ennusmerkkejä on havaittavissa,
että ei ole enää niin itsestään
selvää, että me saamme nauttia myrkkyvapaista,
puhtaista kotimaisista elintarvikkeista. Kannattavuuden ylläpitämiseksi
saatetaan joutua tilanteisiin, että pärjättäisiin
EU:n kilpailun keskellä, että käytetään
samanlaisia konsteja. Tällä voi olla hyvin arveluttavat
seuraukset maamme elintarviketuotannon kannalta.
Mutta kuten monessa puheenvuorossa on tullut todetuksi, meidän
elintarviketuotannolla on paljon mahdollisuuksia. Tarvittaisiin
vain uutta asennetta ja byrokratian helpottamista. Esimerkiksi juuri
tämä eräissä puheenvuoroissa
viitattu sivutuoteasetus on yksi tällainen kysymys, pienteurastamoiden
toimintaedellytysten parantaminen. Meillä on metsässä aarteita,
marjoja, sieniä, joita viedään Japania
myöten. Meillä on paljon mahdollisuuksia myös
kalastuksessa. On häpeällistä, että opetusministeriössä on
suunniteltu iktyonomin koko nimikkeen lopettamista, kalatalousinsinöörin
nimikkeen lopettamista. Tällä hetkellähän
sitä koulutusta ei anneta. Tässä meillä on
mahdollisuuksia.
Arvoisa herra puhemies! Vaikka kello käy, niin haluan
vielä muutaman ajatuksen tässä nostaa.
Ensinnäkin meidän täytyy olla ylpeitä meidän
kansallisesta ruokaperinteestä. Se on yksinkertaisuudessaan
todella nerokasta. Otan esimerkiksi kalakukon, kun tuolta Savosta
tulen. Ei suomalainen hyvinvointi, jälleenrakennus sotien
jälkeisinä vuosina, kun maa piti jälleenrakentaa
kovalla työllä, olisi onnistunut lattella ja croissantilla.
(Puhemies koputtaa) Siinä tarvittiin kovempia eväitä.
Kalakukko on osoitus siitä, kuinka yksinkertaisissa tarpeissa
on kaikki, mitä tarvitaan. (Puhemies koputtaa)
Viime kesänä sain erään
kansalaistapahtuman seurauksena nauttia Tuusniemen Juurikkaniemessä yksinkertaisista
elintarvikkeista, joka oli mitä suurin ruokanautinto. Ja
kun tätä ikää on tullut, niin
erityisesti kolmea asiaa on ruvennut entistä enemmän
arvostamaan: piimää, ruisleipää ja hapankaalta.
Ne ovat yksinkertaisia mutta niin terveellisiä ja erinomaisen
makuisia.
Kun kaikki (Puhemies: Edustaja Kivelä!) liittyy kaikkeen,
herra puhemies, niin haluan vielä sanoa, että tähän
elintarvikeasiaan, ruokakulttuuriin on tärkeätä liittää sana
kulttuuri, ja täällä on varmastikin sellaista
kulttuuriväkeä, älymystön edustajia,
intellektuelleja, jotka tuntevat myös elokuvan ja myös
kulttuurielokuvan Pekka ja Pätkä pahassa pulassa.
Tässä elokuvassahan aivan siinä elokuvan
alussa Pätkä lappaa puuroa suuhunsa ja sanoo mahtipontisesti:
"Puurossa on voimaa." Mutta sitten Justiina palauttaa nämä keekoilijat
elämän realiteetteihin, kutsuu miehiä, että nyt
on aika lähteä työnhakuun, ja niinpä Pekka
alistuneesti sanoo: "Johan tässä tulikin syötyä."
Yksinkertaisella puurolla lähdettiin liikkeelle työnhakuun.
Tällaiset yksinkertaiset elintarvikkeet, ruuat, nämä meidän
on löydettävä, kansan laajojen kerrosten,
uudelleen. Amerikan herkut ja muut eivät meitä ravitse.
Ne voivat näyttää kauniilta, mutta me
tarvitsemme todellakin oikeita asioita, real thingejä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia. Minusta tuntuu, että kohta tarvittaisiin Justiina
tänne puhemieheksi, mutta ehkä me kuitenkin selviämme.
Seuraavaksi edustaja Mäkipää.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuusselonteosta ilmenevä tieto jopa
puolen miljoonan ihmisen mahdollisesta sairastumisesta vuosittain
elintarvikevälitteisiin infektioihin on sinällään
hätkähdyttävä. Vaikka suuri
osa näistä sairastumisista ei olekaan vaarallisia
eikä aiheuta lääkärihoitoa,
silti kysymys on merkittävästä kansallisesta
elintarviketurvallisuusriskistä. Samanaikaisesti tartuntalukumäärien
kasvaessa todetaan yhä enenevässä määrin myös
vaarallisia tartuntoja. Vaikka Suomessa elintarvikevalvonta onkin
maailmanlaajuisesti ja jopa eurooppalaisittain erityisen korkealla
tasolla, lisääntyvä elintarviketuonti
tuo aina lisää sairastavuusriskiä.
On selkeästi havaittavissa kasvavat elintarviketurvallisuusriskit,
kun siirrytään suuriin tehotuotantoyksikköihin
niin maito- kuin lihatuotannossakin. Vaikka tiloilla on selkeät
ja laajat turvallisuuspuitteet, siitä huolimatta taudin
leviämiselle on aina suurempi riski, mitä isompi
on tila. Tehotuotanto tuo maatalouteen riskejä torjunta-ainejäämien,
homemyrkkyjen sekä ympäristömyrkkyjen
kautta ja siinä samalla muun muassa raskasmetalleja elintarvikkeisiin.
Esimerkiksi lastenruuissa todetut erilaiset myrkkyjäämät
jäävätkin enimmäisarvojen alapuolelle.
Kehitys on silti huolestuttavaa. Onko jokainen lastenruokapurkki
ja -erä samanlainen? Eihän jokaista erää tarkasteta.
Sillä alueella tulisi noudattaa erityisen tiukkaa valvontaa.
Suomessa juomavesi, joka suurelta osin vielä saadaan
laajoista pohjavesivarannoista, on suhteellisen turvallista. Kuitenkin
riskit ovat lisääntyneet viime vuosina erilaisten
ympäristökatastrofien ja jopa ympäristörikosten
johdosta. Muistissa on muun muassa tapaus Nokia, jossa inhimillisten
erehdysten kautta aiheutui henkilövahinkoja ja suuria taloudellisia
menetyksiä. Näiltäkään
osin emme asu enää siis lintukodossa. Jopa nykyisissä kaivovesissä todetaan
suuria arseeni- ja nitraattipitoisuuksia.
Arvoisa puhemies! Kaikissa luonnosta saatavissa elintarvikkeissa
on omat riskinsä. Kalan syöntiä tulee
rajoittaa, vaikka toisaalta kalan terveellisyys esimerkiksi sydän-
ja verisuonitautien kannalta tunnustetaan. Järvistä pyydystettävien kalojen
haitallisuus tulee pääosin erilaisten ihmisten
aiheuttamien ympäristötekojen kautta. Raskasmetallit
ja elohopea, mitkä lähinnä ovat riskitekijöitä,
kulkeutuvat kaloihin ympäristöstä vesien
ja ilmansaasteiden mukana. Kaikkein merkillisimpiä ja ei-hyväksyttäviä ovat
erilaiset säilykkeisiin lisättävät
tehosteaineet, yhtenä esimerkkinä ananassäilykkeisiin
lisätty tina, jota käytetään
tuotteen värin kirkastajana. Muutenkin säilykepurkeista
irtoava tina aiheuttaa tarpeetonta riskiä terveydelle.
Kotimaisen ruuan omavaraisuudesta tulee kaikin keinoin huolehtia.
Lähiruoka, vaikka lieneekin muotisana, on kuitenkin tärkein
ravinnonlähde niin meidän kasvavilla nuorilla
kuin vähän ikääntyneemmilläkin
ihmisillä. Erityisesti tulee huolehtia siitä,
että koulut sekä myös mahdolliset muut
paikat saavat mahdollisimman puhtaasti ja lähellä tuotettua
ruokaa.
Arvoisa puhemies! Vaikka elämme globaalissa maailmassa,
on meidän huolehdittava kotimaisen elintarviketuotannon
säilymisestä riittävällä tasolla
huomioiden aina kriisitilanteet.
Arto Pirttilahti /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitokset vielä ministeriölle
hyvin laaditusta raportista ja selonteosta. Mutta täytyy
tässä myös kiitokset antaa edelliselle
ministerille, edelliselle keskustalaiselle maatalousministeri Juha
Korkeaojalle, joka tämän raportointitoiminnan
aloitti silloin. Eli kyse on elintarviketurvallisuusselonteosta.
Suomessa on hyvin turvallista ruokaa, miten tämä selonteko
alkoikin. Ja kyllähän se pohjautuu näihin
meidän hyviin ja pohjoisiin olosuhteisiin puhtaan ruuan
osalta. Talvipakkaset tappavat meillä aika paljon tuhoeläimiä niin
sanotusti, ja myös sitten tautivaaraa on vähempi.
Se auttaa meitä siinä, että meidän
elintarvikkeiden kasvatuksessa ei tarvitse käyttää niin
paljon erilaisia torjunta-aineita, ja nämä määrät
vaikuttavat sitten suoraan ihan näitten elintarvikkeiden
laatuun.
Tässä selonteossa ei hirveän paljon
käsitelty kyllä sitten lisäaineita, ja
kuten tuossa edellinenkin puhuja juuri sanoi, että erilaisia
sallittuja lisäaineita käytetään
monessakin asiassa, muun muassa makeutusaineita tai värinkirkastimia
ja muita, niin tämä on huoli kyllä siitä,
että ovatko lisääntyneet meidän
ruoka-aineallergiat nuorisolla. Voin tästä ottaa
ihan oman esimerkin. Vanhin poikani syntyi 92, ja silloin Tampereen
yliopistolla oli yksi allergialääkäri.
Nyt siellä on 6 allergialääkäriä,
ja allergioiden määriä ja muita on tunnistettu
huomattavasti paljon enemmän. Eli johtuuko se osaltaan
sitten näistä lisäaineista, mitä ruokaan
laitetaan? Ja itselläni on kyllä huoli siitä,
että myös tämän toiminnan tarkastelua
ja tarkastusta tulisi lisätä. Eli nuoret ja ravitsemus on
täällä hyvin tullut esille, ja näen,
että siinä on varmaan meillä paljon tekemistä kotikonstein tehdyillä ruuilla,
ja pitää välttää erilaisia
rasva- ja sokeripitoisia, ylimääräisiä ruokia
ja juomia.
Arvoisa puheenjohtaja! Tähän tulevaan kuvaankin
on piirretty tämä spekulaatio ruualla. Ruuasta,
ruokatarvikkeista sodan jälkeen meillä oli isompi
kysyntä kuin tarjonta. Sitten 60-luvun maisemissa meillä muuttui
siten, että tarjonta oli isompaa ruuan suhteen kuin kysyntä,
ja sitten se taas kääntyi tuossa vuosituhannen
vaihteen jälkeen, että meillä tällä hetkellä maailmassa
on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ruuasta.
Se on spekulatiivisesti sitten nostanut ruuan erilaiset tuotantopanokset.
Niillä on keinoteltu, niitten hintaa on keinoteltu ja myös
ruokatarvikkeita. Ja ehkä tästä syystä on
sitten tullut näitä epäterveitä piirteitä ruokamarkkinoihin,
eli meillä on näitä hevosenlihaskandaaleja
ja sitten on pesty homeista lihaa ja sitten laitettu sitä niin
kuin tuoreempana liikkeelle.
Se, että meillä on kotimainen elintarviketarkastus
ja tämä valvontatoiminta täällä ja
siihen on satsattu, on kyllä yksi meidän terveen
ruuan pohja, ja myös nämä tuotantoympäristöt.
Meillä on hyvin koulutettuja maatalousyrittäjiä,
ja ne tuotantoympäristöt, mitkä meillä ovat
tällä hetkellä, ovat kohtuullisessa kunnossa.
Eli meillä on vielä puhdasta vettä siellä,
meillä on kohtuullisen halpaa energiaa, ja myöskään
tuotantopanokset eivät ihan vielä ole mahdottomissa
hinnoissa. Mutta se on kääntymässä hiljakseen,
eli juuri tämä, esimerkiksi kun kotimaisen sianlihan
tuotannon osalta kannattavuus on heikko. Eli olemmeko tässä vaiheessa
myös tämän ruokaturvallisuuden osalta
jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä? Jaksetaanko maatiloilla
tehdä vielä hyvää ruokaa näillä tuotantopanoksilla,
näillä katteilla ja kannattavuudella?
Arvoisa puhemies! Omavaraisuus on tärkeä asia,
kuten täällä keskustelussa tuli esille.
Ei tarvinnut salissa olla kuin yksi henkilö, mikä tätä ehkä arvioi
enemmän, mutta me olemme yhtä mieltä siitä,
että kotimainen ruoka — ja kotimainen ruoka pellolta
pöytään — on sitä parasta,
kuten äsken tuossa nuo spekulaatiot ja muut mainitsinkin.
Tärkeää on juuri tämä maatalouden
jatkuvuus ja tämä kannattavuus, mitä täällä on
esille tuotu ja jonka tässä omassakin puheenvuorossani
haluan tuoda esille. Eli olen huolissani tästä nykyhallituksen
linjauksesta, siitä, että meillä ei ole
rahaa ja varoja enää infrainvestointeihin maaseutualueelle,
esim. puhdasvesilinjoihin ja myös sitten jätevesilinjoihin.
Yhtä lailla meidän infra maatalouden osalta on
liikenteessä heikentynyt. Nämä ovat niitä meidän
tekijöitä ja ympäristötekijöitä,
mitä tässä toimintaympäristössä tarvitaan.
Arvoisa puhemies! Vielä otan yhden, nämä pakkausmerkinnät,
ja täällä on otettu esimerkkiä jostain
pitsasta, mutta varmaan kaikista eniten maailmalla kulkee norjalainen
lohi, joka lähtee Chilen rannikolta, menee Aasian lävitse
ja sieltä Norjaan, ja sitten se tulee tuoreena meidän
tiskiin. Eli nämä pakkausmerkinnät eivät
varmaan ihan aina kaikki ole kohdallaan, ja toivon, että myös
tätä kokonaiselintarvikeketjua tarkastellaan niiden
pakkausmerkintöjen osalta.
Arvoisa puhemies! Kiitos vielä ministeriölle tästä raportoinnista
ja selonteosta, ja kyllä me tästä suomalaisen
ruuan edestä voimme vielä vahvasti puhua eteenpäinkin.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, niin selonteossa on aika hyvin
tuotu esiin elintarviketurvallisuuden kokonaisuus, laajuus ja tulevaisuus.
Nythän muun muassa globalisaatio ja pitkät elintarvikeketjut ovat
uusia suuria muuttujia elintarviketurvallisuudessa, ja on erittäin
hyvä, että nämäkin on nyt nostettu
tässä selonteossa esille.
On hyvä, että selonteko nostaa esiin koko
elintarvikeketjun läpi menevän laatuajattelun
ja korostaa myös elintarviketurvallisuuden merkitystä yhtenä kotimaisen
elintarviketuotannon vahvuutena. Nämähän
ovat kaiken kaikkiaan suomalaisen ruokaketjun selkeä vahvuus,
josta on tulevaisuudessakin pidettävä kiinni.
Kun elintarviketurvallisuudesta puhutaan, on tietysti syytä huomioida
suomalaisen ruuan tuotantoedellytykset. On kiistatonta, että suomalaisen
maatalouden toimintaedellytykset muun muassa kannattavuuden osalta
ovat heikentyneet ja sitä myötä omavaraisuutemme
on heikentynyt keskeisten elintarvikesektoreitten osalta. Tämä ei ole
hyvä kehityssuunta myöskään
elintarviketurvallisuuden näkökulmasta.
Muutama huomio kustannuksiin liittyen. Elintarviketurvallisuuden
takaamiseksi tehtävät erilaiset tarkastukset,
valvonnat aiheuttavat kustannuksia tuottajille ja elintarvikeyrittäjille.
Erityisesti tässä korostuvat pienet elintarvikeyritykset. On
omavalvontakustannuksia, salmonellavalvontaohjelmia, tuotantotilojen
hygieniatarkastuksia ja niin edelleen. Ne kaikki aiheuttavat muun
muassa viljelijöille lisäkustannuksia, mutta niitä on
hyvin vaikea siirtää lopputuotteen hintaan. Tämä on
välttämätöntä jollakin
tavalla jatkossa huomioida, kun suunnitellaan tai sitten arvioidaan
hallinnon toimenpiteitä. On välttämätöntä,
että tämä valvonnan raskaus ja kalleus elintarvikeyrittäjien,
viljelijöitten kannalta jollakin tavalla huomioidaan. On
syytä kysyä, olisiko tässä mahdollista
ajatella niin, että tätä entistä pidemmälle
vietävää valvontaa kohdennettaisiin tarkemmin
todellisiin riskipaikkoihin ja vähennettäisiin
sitten turhaa valvontaa.
On hyvä, että elintarvikeväärennökset
ja niiden linkittyminen kansainväliseen rikollisuuteen on
myös huomioitu uhkakuvana. Väärennösten seurauksena
muun muassa elintarvikkeitten raaka-aineitten alkuperä ja
jäljitettävyyden merkitys on edelleen korostunut,
erityisesti lihan alkuperävaatimuksena. Aivan oikein kuluttajainformaation
keskeinen rooli turvallisuuden osatekijänä on
noussut selonteossa vahvasti esille. Kuluttajille pitää turvata
riittävä tiedonsaanti, mutta olisi myös
varmistuttava siitä, että kuluttajien taidot toimia
osaavina kuluttajina olisivat riittävät.
Kädentaidothan ovat osa ruokaturvallisuutta. Jos emme
osaa käsitellä ja säilyttää elintarvikkeita
oikein, ketjun viimeinen lenkki voi tuhota ketjun muiden osien laatutyön.
Siis hygieniasta ja elintarvikkeitten oikeasta käsittelystä ja
säilyttämisestä on puhuttava yhä uudelleen.
Samoin pakkausmerkintöjen sisältöjen
avaamiseen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.
Kaiken kaikkiaan ravitsemusneuvonnalle on yhä suurempi
tarve, kuten myös hyvälle kotitalousopetukselle
ja kotitalousneuvonnalle. Ehkä tätä kautta
saisimme myös paljon puhutun lisääntyvän
ruokahävikin kääntymään
merkittävästi pienemmäksi, mutta totta
kai tämä kaikki tarkoittaa myös sitä,
että meidän pitää turvata riittävän hyvä muun
muassa kotitalousneuvonta, neuvonnan taloudelliset ja rahalliset
resurssit.
Ehkä ihan lopuksi yksi puute, jonka tässä selonteossa
panin merkille. Elintarvikkeitten mikrobiologinen turvallisuushan
on meillä Suomessa erinomainen ja ruokamyrkytysten esiintyminen
on hyvin vähäistä. Mikrobilääkeresistenssi on
tällainen globaali ongelma, eikä se tunne rajoja
eläinlajien välillä vaan leviää ihmisestä eläimeen
ja päinvastoin. Koska tämä on selkeä kasvava
ongelma maailmanlaajuisesti, niin olisin kyllä toivonut,
että selonteossa olisi tätä asiaa voitu
korostaa hiukan esitettyä enemmän.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuuden selonteosta
selviää, että joukkoruokailun hankintojen
kilpailuttamista varten on kehitetty kunnille ravitsemuskriteereitä,
joita ei kuitenkaan käytetä riittävästi julkisen
sektorin ruokapalveluhankinnoissa. Ravintorikas ja ravitsemuksellisesti
terveellinen ruoka maksaa enemmän mutta tuo säästöjä muista
seurannaisista.
Sairaaloissa ja vanhusten palvelukodeissa tai ateriapalveluina
kotona nautittava ruoka on vanhuksen pääasiallinen
ravintoaineiden lähde. Ravintorikas ruoka on edellytys
vanhuksen hyvälle ravitsemustilalle. Useat sairaudet vaativat
erityisen ruokavalion, jossa ravintosisällöllä vaikutetaan
konkreettisesti vanhuksen perussairaudenhoitoon sekä hyvinvointiin.
Ruuan ravintotekijät ovat merkittävä tekijä vanhuksen
mahdollisimman pitkään kotona asumiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen,
siis parempaan elämänlaatuun. Säästöt
kunnille kotona asumisen mahdollisimman pitkästä toteutumisesta
ovat mittavat.
Arvoisa herra puhemies! Lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin
ja ravinnon sisällön monipuolisuuteen sekä terveellisiin
valintoihin voidaan panostaa enemmän. Asenne ruokaan ja omiin
valintoihin opitaan varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin yhteisvaikutuksella.
Ruokaosaamisen lisääminen lapsille ja nuorille
osana opintosuunnitelmaa sekä selonteon toimenpide-ehdotus
opettajien velvoittamisesta osallistua ruokailuun ilman, että saatua
ateriaetua verotetaan, voisivat olla hyvä tapa vaikuttaa
seuraavan sukupolven ruokailutottumusten parantumiseen. On huomionarvoista,
että kouluruokailu saattaa olla päivän
ainoa tuoreista raaka-aineista valmistettu lämmin ateria,
sillä kotona saattaa olla tarjolla eineksiä tai
pahimmassa tapauksessa kouluruoka on päivän ainoa
lämmin ateria.
Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa olevassa valtioneuvoston
selonteossa todetaan, jätevedet ovat uhkana elintarvikkeiden
tuotantoketjulle ja elintarviketurvallisuudelle. Jätevesien
mukana vesistöihin kulkeutuu yhä aineita, joita
ei vielä osata jätevesistä poistaa ja
joista voi koitua elintarvikeketjun turvallisuusongelmia. Näitä ovat
muun muassa lääkejäämät. Valitettavasti
asia ohitetaan selonteossa melkeinpä pelkällä olankohautuksella,
eikä asiasta täällä paljon nytkään
ole puhuttu.
Korkealaatuinen talousvesi on perusedellytys elintarviketeollisuuden
ja -turvallisuuden kannalta. Puhdasta vettä tarvitaan ja
käytetään koko elintarvikeketjussa. Elintarviketeollisuuden
tuotantolaitoksissa vettä käytetään
sekä prosessin pesuissa että monessa tuotteessa
myös raaka-aineena. Puhdas vesi ei ole kuitenkaan meillä Suomessakaan
enää itsestäänselvyys. Ympäristöön päätyy
satoja tai jopa tuhansia erilaisia lääkekemikaaleja.
Tästä lääkekoktailista voi syntyä luonnossa
uusia yhdisteitä, joiden vaikutuksia voi tällä hetkellä vain
arvailla. Lääkkeet käyttäytyvät
eri tavoin elimistössä ja luonnossa. Toiset ovat
vesiliukoisia, toiset eivät. Toiset hajoavat nopeasti,
toiset hitaammin. Pieni osa kemikaaleista päätyy
takaisin ihmisen elimistöön juomaveden mukana.
Riskin suuruutta on vaikea arvioida, koska altistus pienille lääkepitoisuuksille on
koko elämän mittainen. Esimerkiksi ibuprofeiinia
käytetään Suomessa niin paljon, että pintavedessä sitä on
mitattu pitoisuuksina lähes 100 nanogrammaa litrassa. 1
nanogramma on litran miljardisosa, joten määrät
ovat mikroskooppisen pieniä. Jätevesistä on
mitattu 20 mikrogramman pitoisuuksia litrassa. Ympäristöteknologian
tohtori Niina Vieno Hollannista on todennut, että jo 10
nanogramman pitoisuus ibuprofeiinia häiritsee erään äyriäislajin
käyttäytymistä.
Luonnossa liikkuu paljon muitakin ihmisen tuottamia kemikaaleja.
Asumajätevesiin päätyy pesuaineita ja
siivouskemikaaleja. Kotitalouksien lisäksi kemikaaleja
vapautuu teollisuuden jätevesistä ja valumana
maanteiltä ja pelloilta. Lääkekemikaaleja
vapautuu myös eläinten lääkinnästä.
Arvoisa puhemies! Jätevesien puhdistus on Suomessa
melko tehokasta, mutta jätevesilaitoksia ei ole suunniteltu
mikroskooppisen pienten kemikaalijäämien poistamiseen.
Osa aineista läpäisee puhdistuksen ja päätyy
vesistöön. Joidenkin lääkeaineiden,
kuten epilepsialääkkeiden, pitoisuudet jätevedessä ja
puhdistetussa vedessä ovat samalla tasolla, toteaa tohtori
Vieno. Monet lääkkeet ovat kemialliselta rakenteeltaan
niin tiiviitä, että niiden jäämiä päätyy
mereen maailmanlaajuisesti tuhansia tonneja joka vuosi. Jäämät
kertyvät kaloihin ja kulkeutuvat niistä ravinneketjuun.
Pinta- ja juomavesiin päätyy käytettyjä lääkkeitä,
muun muassa antibiootteja. Suurin osa antibiooteista käytetään
lihakarjan kasvattamiseen, ei ihmisen hoitamiseen. Kun antibiootit kerääntyvät
ensin eläinten ja sitten ihmisten elimistöön,
bakteereista tulee vähitellen antibiooteille vastustuskykyisiä,
millä on tulevaisuudessa vakavia seurauksia tulehdusten
hoidossa.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa esitetään,
että lääkkeiden hyväksynnässä ja markkinoinnissa
tulisi entistä enemmän ottaa huomioon niiden runsas
ja helppo saatavuus ja mahdollinen siirtyminen yhdyskuntajätteiden mukana
luontoon. Mielestäni on syytä ottaa käyttöön
huomattavasti järeämmät työkalut
ja paneutua siihen, miten käytännössä estetään
lääkejäämien pääsy
viemäriverkostoon. Lisäksi kannattaa panostaa
tehokkaampaan jätevesien puhdistamiseen. Suomi voisi olla
asiassa edelläkävijä ja kehittää järjestelmän,
jolla lääkejäämät voidaan poistaa
jätevedestä. Asiaa tutkitaan parhaillaan muun
muassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa. Toivottavasti
käynnissä olevan tutkimuksen tulokset johtavat
käytännön toimenpiteisiin eivätkä päädy
arkistojen kätköihin.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Ruoka on terveyttä, valitettavasti
myös nyt sairautta. Elikkä elintarviketurvallisuuden
selonteko ei voisi tulla tässä valitettavassa
mielessä ajankohtaisempaan aikaan, kun olemme juuri kuulleet uutisista
näistä niin sanotuista myrkkyvihanneksista.
Selonteosta haluan nostaa ensinnäkin maininnat elintarviketurvallisuuteen
liittyvän lainsäädännön
kehittämistyöstä kansallisesti ja Euroopan
unionissa, ja haluan tähän lisätä myös
Euroopan neuvoston parasta aikaa tekemän työn
muun muassa nanoteknologian osalta. Tässä nanoteknologiassa
ollaan uuden osa-alueen kanssa tekemisissä, terveyden ja
myös tietenkin elintarvikkeiden kanssa, kuten myös
monen muun elämän osa-alueen kanssa. Mutta Euroopan
neuvoston tekemä työ on sikäli tärkeää,
että siihen kuuluu Euroopan läheisiä maita,
joidenka kanssa olemme ruuan tuonnin ja viennin kanssa tekemisissä. Nanoteknologia
on juuri sitä, missä tarvitsee tunnistaa ajoissa
uusien säädösten tarve ja vanhojen muutostarpeet,
kuten selonteossa todetaan, ja samasta varmaan on osaltaan myös
kysymys, kun puhutaan verkkokauppaan liittyvistä haasteista elintarvikekaupassa.
Ihminen on sitä, mitä hän syö.
Mitä lyhyempi matka ruuan alkuperästä ruokapöytiin
on, niin sitä terveellisempää ruoka taitaa
olla meidän hyvällä käsittelyllä,
mihin Suomessa olemme tottuneet. Siksi tervehdin ilolla tämän
selonteon lupaamia helpotuksia joillekin alkutuottajille, kuten
metsästäjille ja kalastajille. Lähiruoka
koostuu nimenomaan lähiraaka-aineista.
Uuttakin lainsäädäntöä tarvitaan
varmasti, ja yli sadan kansanedustajan allekirjoittama edustaja
Kalmarin lakialoite ruuan alkuperämerkinnöistä on
erinomaisen tervetullut elintarviketurvallisuuteen. Ruuan alkuperämaan
hämärtäminen tuotepakkauksissa on suorastaan
hävytöntä kikkailua kuluttajien lompakolla
ja terveydelläkin. Meidän tulee vaatia tuodulta
ruualta samat vaatimukset, jotka asetamme itsellemme täällä Euroopan
unionin alueella.
Tarvitaan myös kosolti koulutusta, ja muistelenpa nyt
lapsuuteni kursseja, jotka järjesti tuttu kirjain- ja numeroyhdistelmä elikkä 4H.
Puhun nyt siis selonteon kohdasta, jossa mainitaan luonnontuotteiden
käytön lisääminen. Sienet, marjat, yrtit
ja muut kasvit voivat olla aina hyvä lisä ravintoomme.
Tarvitsemme resursseja 4H-toimintaan jatkossa. Niitä on
nyt leikattu tällä hallituskaudella rajusti. Samoin
täällä mainittu järjestötoiminta
tukee ruokakasvatusta ja kansanterveyttä. Valistus kunniaan.
Valistusta tarvitaan edelleen paljon myös kuntien hankintoihin.
Jos ajatellaan isoja kaupunkeja, jotka valmistavat kymmeniätuhansia
ruoka-annoksia päivittäin, niin jospa vain yhä enemmän
ymmärtäisimme luottamushenkilöinäkin vaatia
valtuustoistamme päätöksiä,
joilla turvaamme lähiruuan, tämän merkittävän
lisän ruokaterveyteemme nimenomaan päiväkoteihin, sairaaloihin,
työpaikkaruokaloihin ja vanhainkoteihin. Koska hankintalaki
antaa meille mahdollisuudet, niin rohkeusko tässä vain
puuttuu? Lähiruoka tukee paikallistalouksien kautta kansantaloutta
ja sen euron pyörimistä isänmaan hyväksi
ja mieluiten tässä asiassa nyt ja heti. Politiikalla
ohjataan ja tuotetaan terveyttä, mutta lisäksi tuloksellisuutta
on seurattava.
Ruokaterveys on, kuten sanoin, osa kansanterveyttä ja
kansansairauksien ehkäisyä. Verenpaine, korkeat
kolesteroliarvot, ylipaino tai yleensä ravitsemustilanne
vanhuksilla, kuten on todettu täällä,
ovat hoidettavissa kiinnittämällä huomiota
ruokaturvallisuuteen koko elintarvikeketjun matkalta ja käyttäjien
tavoista lainsäädäntöön
asti.
Haluan kiinnittää myös minäkin
huomiota alkutuottajien asemaan, maatalouden kannattavuuteen, joka
ei ole viime aikoina parantunut. Me perussuomalaiset haluamme edistää kotimaista elintarviketurvallisuutta.
Maaseutupoliittisessa ohjelmassakin todetaan muun muassa perheviljelmäpohjaisesta
omavaraisuudesta, ja Suomen tuotannon turvaaminen on ollut aina
suurta viisautta.
Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava
myöskin — yhtenä esimerkkinä otan — valkuaisrehuomavaraisuuden
lisäämiseen, mikä on kirjattu hallitusohjelmaankin.
Kiitos siitä hallitukselle. Toivottavasti pääsemme näkemään
tekojakin.
Ja vielä yhden asian haluan ottaa esille, kun täällä on
puhuttu näitten energiajuomien käytön rajoittamisesta
lapsille, kuinka se on ehkä vanhemmista kiinni. Mutta haluan
kertoa esimerkin Pohjois-Pohjanmaalta Iin kunnasta, missä vanhempien
aloitteesta kauppaketjut suostuivat siihen, että energiajuomia
ei myydä alaikäisille, ja minusta tällaistakin
aktiivisuutta tarvitaan, jos lainsäädännöllä emme
voi asiaan puuttua.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on Suomessa maailman huippuluokkaa.
Kotimaisia elintarvikkeita on turvallista syödä.
Kotimaista elintarvikeketjua valvotaan tarkasti aina tuotteen raaka-aineesta lähtien
elintarviketehtaiden kautta kaupan myyntitiskille asti. Suurin osa
Suomessa myytävistä elintarvikkeista on suomalaisia,
mutta tuontiruuan osuus on kasvussa. Tuontiruuan lisääntyessä myös
elintarvikkeiden turvallisuusriskit kasvavat. Valitettava esimerkki
elintarviketurvallisuuden pettämisestä on kuluvalta
viikolta: pakastevihannespussiin joutuneiden myrkkykasvien syöminen
vei ihmisiä sairaalahoitoon. Tällaisia tilanteita
ei saa syntyä. Elintarvikevalvontaa tulee lisätä etenkin
tuontiruuan osalta. Tehokkaalla valvonnalla voidaan vähentää maahan
tuotujen elintarvikkeiden riskejä.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisten elintarvikkeiden
perustana ovat puhtaat raaka-aineet. Selvää on,
että suomalaista ruuantuotantoa ei voi olla ilman omaa
kannattavaa alkutuotantoa. Suomalaisen alkutuotannon tilanne on
kuitenkin tukala. Maataloustuotantomme kärsii ankarasta
kannattavuuskriisistä. Tietämys maatalouden taloudellisesta
tilanteesta on yhteiskunnassamme verrattain vaatimatonta. Viljelijät
elävät liian yleisesti muilla kuin maa- ja metsätalouden
tuloilla, varsin monissa tapauksissa palkkatuloilla. Tämä merkitsee
kahden työuran tekemistä samanaikaisesti. Maatalouden
kannattavuutta on parannettava. Suomalaisen ruuantuotannon edellytykset
on turvattava. Tämä on tärkeää koko
elintarvikeketjun toimivuuden kannalta. Elintarvikeketjun on oltava
sellainen, että kaikki ketjun toimijat saavat työstään
asianmukaisen korvauksen. Toimiva ja kannattava elintarvikeketju
takaa kuluttajalle sen, että kaupan hyllyltä löytyy
turvallisia ja hyvälaatuisia elintarvikkeita.
Arvoisa puhemies! Kuluttajille on taattava tieto ruuan alkuperästä.
Ruuan alkuperä on kuluttajalle yhä tärkeämpi
seikka ostopäätöstä tehtäessä,
ja sen merkitystä ovat entisestään nostaneet viimeaikaiset
kohut elintarvikkeiden alkuperämerkinnöistä.
Ruuan alkuperä tulee merkitä jokaiseen elintarvikkeeseen.
EU:n säännöstö tulee liian myöhään.
Sehän tulee vasta ensi vuoden lopulla tämänhetkisen
tiedon mukaan.
Valveutuneet kuluttajat suosivat yhä enemmän
lähellä tuotettua ja mahdollisimman luonnonmukaisesti
kasvatettua ruokaa. Sekä lähi- että luomuruuan
suhteen kysyntä ylittää tarjonnan. Kasvaneeseen
kysyntään vastaaminen edellyttää lähi-
ja luomuruokatuotannon lisäämistä. Pienille
luomu- ja lähiruokatuottajille ja yrityksille päänvaivaa
on aiheuttanut vaikeaselkoinen ja vaikeasti sovellettavissa oleva
elintarvikelainsäädäntö. Elintarvikelainsäädäntöä tulee
selkeyttää. Elintarviketurvallisuudesta ei kuitenkaan
saa tinkiä. Lähellä tuotettua ja luomuruokaa
olisi syytä lisätä myös julkisessa
ruokahuollossa. Tämä edellyttää hankintalainsäädäntöä koskevan
neuvonnan lisäämistä.
Arvoisa puhemies! Suomalaisella ruuantuotannolla ja elintarviketeollisuudella
on tärkeä merkitys myös huoltovarmuuden
kannalta. Suomen ruuantuotanto on kovin riippuvainen ulkoisista
tekijöistä, kuten tuontienergiasta ja maailmankaupasta.
Meidän tulee kuitenkin kyetä varmistamaan ruuan
riittävyys omin toimin kriisitilanteissakin. Suomalainen
maataloustuotanto ja elintarviketeollisuus on pidettävä toimintakykyisinä kaikissa
olosuhteissa.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Tämän elintarviketurvallisuusselonteon
ansioihin kuuluu ilman muuta se, että se kuvaa hyvällä tavalla suomalaista
ruokaturvallisuutta, sen huippuluokkaa, sen huipputasoa maailmanlaajuisessa
vertailussa ja myöskin sitä, miten siihen on päästy
niin, että koko ketju on pitkäjänteisellä työllä ottanut omakseen
sen toimintatavan, että me haluamme tuottaa ja syödä tässä maassa
turvallista, jäljitettävää,
puhdasta, hygieenistä, haitta-aineetonta, jäämävapaata
ruokaa. Tällä on isot kansanterveysvaikutukset,
ja se on osaltaan sitä kautta myöskin vahvistamassa
meidän kilpailukykyämme, kun me pysymme ruuan
näkökulmasta terveempinä. Tämä on
iso asia, ja olen tyytyväinen myöskin siihen,
että hallitus linjaa tämän jatkuvan ja
haluaa tehdä töitä tämän
asian eteen.
Puhemies! Tässä selonteossa myöskin
mainitaan se, mikä on se päällimmäinen
tae — sen lisäksi, että koko ketju pitää huolta
yhteisestä tavoitteesta — että me pystymme
pitämään kotimaisesta tuotannosta, kotimaisesta
ruuasta ja kotimaisesta maataloudesta ja sen toimintaedellytyksistä kiinni.
Ja tässä on se kaikkein suurin kompastuskivi tämän
hallituksen aikana valitettavasti ollut.
Äsken kuultiin debatissa puheenvuoro, jota en ikinä olisi
toivonut kuulevani tässä salissa. Tässä arvioitiin
niin, että omavaraisuus on jopa haitallista. Sanon tämän
toisen kerran: mielestäni se on niin ihmeellinen puheenvuoro,
että toivon mukaan tällaista ei tässä maassa
käytetä — siksikään,
että hallituksella on myöskin tavoite kohentaa
vaihtotasetta, kohentaa kauppatasetta, ja sitten täällä hallituspuolueen
edustajat puhuvat siitä, että omavaraisuus on
jotakin muuta kuin hyödyllistä. Käsittämätöntä puhetta!
Vastuutonta puhetta, sanon suorastaan. Onneksi ministeri Koskinen
ja monet kokoomuslaiset irtisanoutuivat asiasta, muun muassa edustaja
Hemmilä, aivan oikein. Mutta toivon mukaan ei kokoomuksessa
ole laajemmin tällaisia mielipiteitä, (Pertti Hemmilä:
Ei ole!) koska se on vaarallista tälle kansakunnalle, meidän
hyvinvoinnillemme, meidän kansantuotteellemme ja meidän
omavaraisuudellemme ja huoltovarmuudellemme. Tätä taustaa
vasten ei voi millään hyväksyä niitä ajatuksia,
joita tähän liittyi.
Puhemies! Eli: Meidän pitää pitää huoli
siitä, että maataloustuotanto on kannattavaa,
ja sen kannattavuuden pitää olla sellaista, että se
on pitkällä tähtäimellä kannattavaa.
Ja ihan oikein, niin kuin ministeri Koskinen täällä sanoi,
kannattavuutta ei pidä arvioida yhden vuoden perusteella — se
on aivan päivänselvää, se on
juuri näin — vaan pitkällä sihdillä.
Miksi pitkällä sihdillä? Siksi, että maatalous
vaatii poikkeuksellisen suurta pitkäjänteisyyttä,
poikkeuksellisen suuria investointeja, ja se vaatii kipeästi
uusia, nuoria yrittäjiä, jotka ovat valmiita lähtemään
ruuantuotannon tielle. Jos ei sitä näkymää ole,
jos ei sitä kannattavuutta ole, niin me emme saa kumpaakaan
aikaan. Me emme saa välttämättömiä investointeja,
emmekä me saa myöskään niitä nuoria, uusia
viljelijöitä mukaan tähän toimintaan.
Elikkä erittäin tärkeää on
se, että tämä hallitus muuttaa kurssiaan.
Kun nyt on toinen päähallituspuolue luvannut,
että se muuttaa rytmiään, ja toinen on
luvannut, että se muuttaa tapojaan, niin edellytän
tältä osin sitä, että se muuttaa
tapojaan myöskin suhteessa maatalouteen ja siihen, että ruuantuotannon
kannattavuus tunnistetaan ja tunnustetaan ja tehdään
sellaisia päätöksiä, joilla kannattavuutta
kohennetaan, eikä niin kuin nyt, että sitä on
pala palalta murennettu.
Puhemies! Lopuksi luomu- ja lähiruuasta. Molemmat ovat
suuria trendejä tänään, ja niille on
kysyntää. Niitä pitää vahvistaa.
Ihan hyvät hallituksen tavoitteet, ja totean yhden yksityiskohdan
sieltä, ja se on se, että me olemme perustaneet
nyt valtakunnallisen luomuinstituutin tuonne Mikkeliin, joka on
verkostomainen toimintatapa, joka on hyvin, hyvin ohut organisaatio,
niin kuin sen pitää ollakin, ja se koordinoi tätä kaikkea
luomun kehitystä. Sille myöskin pitää se
vakituinen rahoitus saada, jotta se toiminta on tehokasta. Se ei
vaadi isoja rahoja. Kysymys on pienistä, pienistä rahoista,
mutta se pitää toteuttaa, ja se toimii juuri niin
kuin tässä hallituksen selonteossa henki on.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta
on pääsääntöisesti
hyvä. Tänään käydyssä keskustelussa
on tullut esiin monia hyviä näkökulmia.
En nyt käy kuitenkaan kaikkia niitä läpi, vaan
keskityn yhteen minua huolettavaan asiaan. Se on suomalaisten yrittäjien
kilpailukyky ja kilpailumahdollisuudet pientuotannon alalla. Meillä voisi
olla paljon enemmän tilateurastamoja, pieniä makkaratehtaita,
kalankäsittelylaitoksia ja niin edelleen, mutta alalle
tulon esteet ovat erittäin suuret, ja näin ollen
kansallinen kilpailukykymme on heikko, vaikka puhdas suomalainen ruoka
onkin arvostettua maailmalla.
Yrittäjien kanssa puhuttuani on syntynyt kyllä käsitys,
että suuri este on viranomainen ja tiukka sääntely
tuotanto-olosuhteiden suhteen. Vaatimukset vaikkapa pienimuotoiselle
tilateurastamolle ja makkaratehtaalle ovat suorastaan kohtuuttomat,
kun seuraa, kuinka ystävämme vaikkapa portugalilaisessa
kylässä Algarven rannikolla hoitavat saman asian.
Joka kylästä löytyy teurastamo, jossa
kinkut ja makkarat roikkuvat katosta ja joissa tunnelma on täysin
toisenlainen verrattuna täysin steriiliin suomalaiseen
laitokseen. Silti portugalilaiset ovat yhtä terveitä kuin suomalaiset,
vai ovatko peräti terveempiä?
Suomalainen laadukas pientuotantoruoka voisi olla hyvä vientituote
esimerkiksi idän suuntaan, jos vain annetaan mahdollisuus.
Tällä en nyt todellakaan tarkoita suurien yritysten
massatuottamaa liejubroileria vaan laadukasta suomalaista lähiruokaa.
Arvoisa puhemies! Suomalaisella pientuotannolla ja -yrittäjillä olisi
mahdollisuus menestyä, jos byrokratiaa ja määräyksiä järkevöitettäisiin ja
velvoitettaisiin viranomainen huomioimaan voimakkaammin
yrittäjänäkökulma. Mielestäni yrittäjät
ansaitsevat tämän mahdollisuuden.
Laila Koskela /ps:
Arvoisa puhemies! Suomalaista pienviljelijää ei
enää ole, pienviljelijää, joka
tuotti puhdasta lähiruokaa. Nyt suuntana on tilojen koon
kasvu ja samalla tilojen määrän lasku.
Tämä tuo haastetta eläinten hyvinvoinnille
ja korkean tuotannon laadun hallitun käytön säilymiselle.
Suomessa oli 61 600 tilaa vuonna 2011, ja ennuste vuodelle
2030 on 35 000 tilaa. Tilojen koon kasvaessa elintarviketurvallisuusriskin
hallinnan merkitys kasvaa. Ruuasta on tullut suurta liiketoimintaa.
Elintarvikkeet, raaka-aineet, eläimet liikkuvat maasta
toiseen. Eläin- ja kasvitautiriskit kasvavat valvonnan
siirtyessä yhä enemmän EU-rajojen ulkopuolelle.
Ruoka on osa suomalaisten kuluttajien identiteettiä.
Puhdas, kotimaassa tuotettu lähiruoka ja siitä valmistetut
perinneruuat pitävät sukupolvesta toiselle perinteet
vahvoina varsinkin juhlapyhien yhteydessä. Kuitenkin matkailu
ja kansainvälinen muuttoliike ovat kasvussa ja pidemmällä aikavälillä muuttavat
ruokatottumuksia. Ympäristön saastuminen luo myös
meille Suomessa uhkakuvia. Ympäristön tila vaikuttaa
monella tavalla elintarviketurvallisuuteen. Saastuneet maa- ja vesialueet
tulisi tunnistaa ajoissa, ennen kuin ne päätyvät
elintarvikeketjuun.
Ruuasta on tullut globaalia liiketoimintaa maasta toiseen ja
maanosasta toiseen kulkevana ketjuna. Elintarvikkeiden mikrobiologisia
vaikutteita ovat bakteerit, virukset, mikrosienet, loiset, ja nämä aiheuttavat
tyypillisiä ruokamyrkytyksiä mutta voivat saada
aikaan myös epidemiavaikutuksia pahimmillaan.
Resistentit eli vastustuskykyiset mikrobit ovat maailmanlaajuisesti
lisääntyneet ja monipuolistuneet nopeasti lisäten
ihmisten sairastavuutta ja kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. Tämä rasittaa.
Resistentti kanta voi levitä eläinten ja ihmisten
välityksellä monin tavoin. Monelle meistä on
tuttu MRSA, joka eristetään yhä useammin
myös eläimistä ja elintarvikkeista. Eläintuotantotilojen
koon kasvaessa näiden resistenttien kantojen leviäminen
käy aina vain vaikeammaksi hallita. Suomeen tuotavan ruuan
osuus ei ole kovin suuri. Kuitenkin ennalta ehkäisevään valvontaan
ja riskien tiedostamiseen tulee kiinnittää vakavasti
huomiota tiedostaen olemassa olevat riskitekijät.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on ollut ainakin tähän asti
maailman parasta. Minä muistan ennen, kun semmoiselta pikkuiselta
maatilalta olen kotoisin, ja siellä oli lehmiä,
kaikki haettiin sieltä pellosta, ja kanat ja kalat ja muut,
muun muassa maitoa suoraan tissistä. Sitä sai
siihen aikaa juoda siitä, eikä siitä tullut
sairaaksi tai muuta. Mutta nyt tästä ruuasta on
tehnyt semmoinen puolijumala, että sitä palvotaan
joka paikassa ja kytätään ja vahdataan,
ja se maksaakin kohta päiväpalkan verran yksi
annos. Sitten vielä nämä geenimanipuloidut
ruuat, mitkä kaikki tulevat tuolta maailmalta, omalta osaltaan
ovat tehneet meistä tämmöisiä suurin
piirtein työkyvyttömiä läskiporsaita.
Jos katsotaan nuorisoa ja jos ajatellaan, että niistä vielä tulisi
joskus työvoimaa, niin kyllä täytyy ihmetellä,
kun maha roikkuu jo tuolla vyön alapuolella. Ei siitä ainakaan
sahalle ole semmoisesta. Niin kuin naapuri sanoi ennen, tai ei siitä nyt
kauan aikaa ole, niin syönti käy, nukuttaa ja
sonnittaa, mutta työnteko on kuin tervanjuontia. Kyllä se
varmasti näillä eväillä tulee olemaankin.
Sitten vielä tämmöisestä älyttömyydestä, mikä tässä on,
kun ruokaa laitetaan Honkajoelle. Edustaja Kalmari puhui minulle
kerran, että kun sieltä vasikka kuolee, tai jos
jalka katkeaa elikkä se on elossa, niin se pitää viedä tuonne
Honkajoelle tuhottavaksi. Vieressä on nylkyvaja, jossa saa
nylkeä ja paloitella hirven, ja ne lihat saa syödä.
Mutta sitä vasikkaa ei saa sinne viedä, vaan se pitää viedä Honkajoelle,
ja siitä varmasti tulee näitä kustannuksia.
Että tämmöinenkin yksi hieno direktiivi
on saatu tuolta Euroopasta kaikkien muitten lisäksi.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Me puhumme usein kauniisti ruuasta
ja ruuan merkityksestä, mutta valitettavasti tämä näkyy
liian harvoin muun muassa meidän kunnallisessa päätöksenteossa,
muun muassa varhaiskasvatuksessa, koulussa, vanhustenhuollossa.
Tästä on tänäänkin
puhuttu monta kertaa. Nyt kun kunnat pohtivat erilaisia säästötoimenpiteitä,
niin hyvin usein keskustelussa on nimenomaan esimerkiksi kouluruoka.
Tingitään kouluruuasta tai tingitään
esimerkiksi vanhustenhuollon palveluista siltä osin, että ruuan
hinnasta ja laadusta lähdetään tinkimään.
Me tiedämme kuitenkin samalla, että laadukas ruoka
parantaa ihmisten hyvinvointia, ja samalla me siirrämme kuitenkin
vastuun myös ihmisille itselleen. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin
ottaa vahvempi rooli ja antaa myös tukensa tähän
koko ruuan ja ruuan valmistuksen tukemiseen, sillä ruualla
on selkeä merkitys niin meidän kansantaloudelle
kuin myös inhimillisesti ihmisten hyvinvoinnille.
Arvoisa herra puhemies! Kaikkiaan lihavuus aiheuttaa noin 330
miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain. Diabeteksen
aiheuttamat kokonaiskustannukset vuonna 2007 olivat jopa noin 2,6
miljardia euroa ja lisäkustannukset siitä 1,5
miljardia euroa. Näin arvioi Dehko diabeteksen kustannuksista
Suomessa 1998—2007. Aivoverenkiertohäiriöiden hoitokustannuksiksi
on arvioitu noin 1,1 miljardia euroa vuosittain, ja tämän
arvion on tehnyt Sydänliitto. Nämä ovat
valtavia summia, joihin meidän on pystyttävä myös
vaikuttamaan.
Meidän on huomioitava terveyttä edistävä ravitsemus
kaikessa ruokapoliittisessa päätöksenteossa
ja ravitsemuskasvatus on huomioitava varhaiskasvatuksessa ja kouluissa
ja vanhusten palveluissa ja muissa palveluissa, kuten äsken
jo mainitsin. Elintarviketeollisuuden ja kuluttajien toimintoja
on ohjattava entistä vaikuttavammalla pakkausmerkintöjä koskevalla
lainsäädännöllä. Tuotteiden
energiasisältö ja suolapitoisuus on ilmoitettava
myös pakkaamattomien elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden
tarjoilemien aterioiden osalta.
Tiedämme, että raha ohjaa kuluttajaa tehokkaasti.
Siksi on välttämätöntä huomioida
verojen ja taloudellisten ohjauskeinojen valmistelussa myös
ravitsemus ja terveys. Selonteossa esitetään toimenpiteeksi
jalostamattomien hedelmien, marjojen ja kasvisten käytön
edistämistä taloudellisin ohjauskeinoin.
Kannatan tätä hanketta todella lämpimästi.
Haittaverojen rinnalla meillä on oltava myös kannustimia,
jotka ohjaavat ihmistä terveellisten valintojen piiriin.
Arvoisa herra puhemies! Tutkimus- ja kehittämistyöllä on
myös suuri merkitys. Erilaisilla innovaatioilla saattaa
olla suurikin merkitys ihmisten käyttäytymiselle
ja ohjattavuudelle. Yksi hyvä innovaatioesimerkki on älykäs
lounaslinja. Tulevaisuuden lounaslinjasto kertoo ruokailijalle yksilöllisesti
ja reaaliaikaisesti aterian ravintosisällön ja
ohjaa tietoisiin ateriavalintoihin. Fazer Food Services, Metos ja
Mikkelin ammattikorkeakoulu ovat innovoineet älykkään
kokonaispalvelun, jonka avulla oman ravitsemuksen seuraaminen on
helppoa. Tuoreen käyttäjätutkimuksen
mukaan palvelun tarjoama tieto kiinnostaa lounasruokailijoita ja
auttaa kokoamaan terveellisempiä lounasaterioita. Fiksu
lounaslinjasto tarjoaa yksilöllistä ja reaaliaikaista
tietoa linjastolta lautaselle kootun aterian ravintosisällöstä,
sen energian, kuidun, rasvojen, hiilihydraattien, proteiinien määrän. Älylinjastolla
jokainen ruokalajin kohdalla oleva vaaka punnitsee lautaselle otettujen
ruoka-aineiden määrän ja palvelu kertoo
heti, kuinka paljon ruoka-ainetta on lautasella ja paljonko annoksessa
on kaloreita. Aterian koottuaan ruokailija voi tulostaa tarkan yhteenvedon
aterian sisältämistä ravintoaineista
ja vertailun suositukseen tai saada siitä sähköpostitse
itselleen tietoa. Tämäntyyppisiä innovaatioita me
tarvitsemme myös tulevaisuudessa ja tämäntyyppisiä innovaatioita
meidän kannattaa kehittää, jotka tukevat
ihmisten käyttäytymistä ja ohjaavat nämä ihmiset
parempiin ravitsemustottumuksiin.
Arvoisa puhemies! Vielä sitten ihan lopuksi: Selonteossa
luetellaan lukuisia keinoja, joilla voimme parantaa ihmisten ravitsemuksen
laatua ja saada samalla lihavuuteen ja verisuonisairauksiin liittyviä terveydenhuoltokustannuksia
käännettyä laskuun. Meidän on
vietävä näitä toimenpiteitä käytäntöön
mutta on myös pidettävä mielessä laaja
kuva. Monesti elämäntapasairaudet syntyvät
kasaantuen, ja monesti ongelmat ovat suurimpia alimpien tuloluokkien
kohdalla. Siksi nämä kysymykset on nähtävä myös
laajasti osana hallitusohjelman tavoitteita: terveys- ja hyvinvointierojen
kaventamista ja köyhyyden vähentämistä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kommentoin edustaja Hakkaraisen puhetta
siitä, miten eläimiä joudutaan rahtaamaan Honkajoelle.
Näin todellakin on. Esimerkiksi jos teurastamoon tulee
eläin, jonka korvamerkintä on väärä,
tämä eläin jatkaa matkaansa Honkajoelle.
Täysin terve eläin, jonka vanhemmat tunnetaan,
jonka ruokinta tunnetaan, jonka kaikki koko elämän
vaiheet tunnetaan, viedään jäljitettävyyden
takia polttolaitokselle tuhottavaksi, ja samaan aikaan meidän
markkinoille tulee lihaa, jonka alkuperästä emme
tiedä edes, mistä eläimestä on
kyse, onko kyse koirasta vai hevosesta. Ei koirat perään
hauku, ei minkäänlaista sanktiota tule näille,
jotka tätä lihaa tuovat. Kyllä tässä ihan
oikeasti joku epäsuhta on.
Haluaisin kommentoida tätä antibioottiresistenssiä,
mikä tuli yhdessä puheenvuorossa esiin. Todellakin
se on merkittävä asia, että meille tulee
bakteerikantoja, joihin antibiootit eivät enää tehoa.
Suomalaisesta ruuasta riski antibioottiresistenssin lisääntymiseen
on huomattavasti pienempi, koska meillä antibioottien käyttö kasvun edistäjänä on
ehdottomasti kielletty. Itse asiassa Suomi on ainoa maa, jossa esimerkiksi
maidon osalta, kun eläinlääkäri
sitten on antibioottia määrännyt lääkkeeksi,
tilalliset ovat velvolliset testaamaan omilla laitteillaan, että näitä jäämiä ei enää
tule.
Se tarkoittaa sitä, että meillä on huomattavasti
pidemmät varoajat kuin missään muussa
maassa ennen kuin maito lähtee eteenpäin.
On todella ilahduttavaa ollut kuunnella näitä hyvin
monipuolisia puheenvuoroja. Esimerkiksi kun edustaja Kiljunen omantunnon
piikkejä laittoi meille itse kullekin siitä, miten
voisimme niitä oman pitäjän ruokahankintoja
miettiä, niin haluan nostaa vielä sellaisen asian... — Taitaa
mennä yli, tulen sinne. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)
Nythän hyvin usein käy niin, että hinta
on se ainoa määräävä tekijä,
mutta todellakin, jos tahtotila on ja se hankintastrategia on tehty,
niin sen jälkeen kilpailuttaa voidaan niin, että tuloksena on
kotimaista ruokaa, tai lähiruokaan voidaan laittaa laatuvaatimuksia
esimerkiksi sen osalta, että marjat tulee voida käyttää kypsentämättä tai leivän
leipomisesta ei saa olla kulunut kuin tietty aika — näitä on
hyvin monia — tai esimerkiksi maidon tulee olla tuotettu
gm-vapaalla rehulla. Tämän tyyppisiä vaatimuksia
haluamme toki myös sen lisäksi, että tuossa
ryhmäpuheessa jo vaadimme, että ehdoton laatuvaatimuksen
pohja täytyy olla se, että kotimaisen lainsäädännön edellytykset
jäljitettävyydestä ja muun muassa ehdottomasta
jersinia- ja salmonellavapaudesta on todistukset.
Mutta haluan tuoda myöskin esille omassa maakunnassakin
lähteneen tämmöisen Sapere-hankkeen.
Se on hyvin yksinkertainen asia. Nykyäänhän
hyvin usein julkiset keittiöt on keskitetty ja päiväkodeista
on viety sitä ruokaan tutustumista ja ruuan osaamista pois.
Sapere-menetelmä lähtee siitä, että lapsilla
jälleen olisi oikeus maistaa, haistaa, kosketella ja tehdä ruokaa,
eli heitä tutustutetaan esimerkiksi erilaisiin kasviksiin,
ja myöhemmin nämä kasvikset maistuvat. Sehän
on se vanha sääntö, että seitsemän
kertaa kun maistaa, niin sitten se on hyvää. Ihan
tämmöinen perusjuttu, joka pitemmällä aikavälillä auttaa
siihen, että nuorista ei ehkä tulekaan ylilihavia.
Oli aika kamalaa, kun luin tästä turvallisuusselonteosta
omillekin lapsille, että tiesittekö, että kasiluokkalaisista,
oliko se, joka kolmas poika ja joka neljäs tyttö on
ylilihavia ja mitä kaikkea seurauksia siitä myöhemmällä iällä on
ennustettavissa, jopa mielenterveysongelmia. Näihin asioihin
voidaan vaikuttaa kotona, voidaan vaikuttaa siellä päiväkodissa
ja voidaan vaikuttaa koulussa.
Vetoaisinkin kotitalousopetuksen puolesta, että kun
sitä tuntijakopäätöstä sitten
tehdään, niin se kotitalous saa sille kuuluvan
osansa sitten siellä tuntijaossa. Sillä on todella
iso merkitys meidän ihmisten ruuan käytön
tulevaisuudessa.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Selonteossa kerrotaan, että Suomessa
myytävien elintarvikkeiden kotimaisuusaste oli noin 75
prosenttia vuonna 2008. Mikä mahtaa olla tilanne nyt? Nimittäin
selonteossa mainitaan, että riippuvuus tuonnista on lisääntynyt
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Joka tapauksessa suomalainen ruokatuotanto
on turvattava myös tulevaisuudessa, sillä suomalaiset
haluavat syödä puhdasta, kotimaista, lähellä tuotettua
ruokaa. Mitä kauempaa ruokaa tuodaan, sitä suuremmat
ovat elintarviketurvallisuuteen liittyvät riskit sekä ympäristövaikutukset.
Turvallisuusnäkökulmasta on tavallaan hämmentävää,
että tärkeimpien tuontielintarvikkeiden joukosta
löytyy selonteon mukaan tuore kala, joka tunnetusti on
helposti pilaantuvaa. Kotimaista kalaa, jota meillä Euroopan
vesistörikkaimmassa maassa olisi runsain mitoin saatavilla,
ei kaupoista tahdo löytää, ja jos löytää,
sekin on usein pakattua ja toiselta puolen maata kuljetettua. Kotimaisen
kalan puute kertoneekin siitä, että kalastuksen
toimintaedellytyksiä on kavennettu liikaa, vaikka elintarvikelakiin
onkin saatu joitakin helpotuksia kalastajille.
Omat riskinsä on myös siinä, että alkuperältään
suomalaista ruokaa kuljetetaan pitkälle Eurooppaan käsiteltäväksi
tai pakattavaksi ja tuodaan sitten takaisin suomalaisen tuotemerkin
alla. Tuoreus on tällaisesta ruuasta kaukana, eikä kuluttaja
ole tällaisesta ruuan ympäriinsä rahtaamisesta
välttämättä edes tietoinen.
Uskon, että kuluttajia kuitenkin kiinnostaa se, minkälaisen reitin
ruoka on matkallaan ruokapöytään tehnyt, ja
olen selonteon kanssa yhtä mieltä siitä,
että elintarvikeyritysten avoimuutta tulisi tältä osin lisätä.
Raaka-aineen alkuperän lisäksi kuluttajan tulee
saada tietää, missä kaikkialla tuotetta
on sen valmistusprosessin aikana käsitelty.
Arvoisa puhemies! Jotta saamme jatkossakin syödä puhdasta
ja turvallista kotimaista ruokaa, on huolehdittava siitä,
että edellytykset kannattavien perheviljelmien pyörittämiseen
säilyvät koko Suomessa. On huolestuttavaa, että maatilojen
määrä edelleen vähenee. Selonteossa
arvioidaan, että vuonna 2030 Suomessa on enää noin 35 000
tilaa nykyisen reilun 60 000:n sijasta.
Pientilojen lisäksi myös elintarviketeollisuuteen
tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta keskittymisen ja
suurien yksiköiden rinnalle. Suuruutta on turha ihannoida.
Pienet yksiköt ovat tärkeitä niin lähiruuan
saatavuuden, suomalaisen ruokakulttuurin kuin huoltovarmuudenkin
kannalta. Tällä hetkellä elintarvikemääräykset
kuitenkin suosivat keskusliikkeitä ja suuria jalostajia.
Perussuomalaisten kanta on, että pienten elintarvikeyritysten
markkinoille pääsyä on helpotettava lieventämällä niitä koskevia
määräyksiä ja mahdollistamalla
pääsy julkisiinkin keittiöihin. Selonteossa
arvellaan, että pienyrittäjien elintarviketurvallisuusosaaminen
ei ole yhtä mittavaa kuin suurissa yrityksissä.
Yrityksissä on toki eroja, en kiistä sitä,
mutta uskon kuitenkin, että pienet elintarvikealan yritykset
kyllä panostavat laatuun, koska niiden on pakko. Muuten asiakkaat
kaikkoavat.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tänään on käyty
todella mielenkiintoinen keskustelu tästä valtioneuvoston
selonteosta elintarviketurvallisuudesta. Asiahan koskee ja kiinnostaa
meistä ihan jokaista. Viimeistään omien
lasten tai tuttavien lasten kautta kiinnostuu siitä, mitä suuhunsa
laittaa ja mitä lasten suuhun laitetaan.
Ruoka onkin osa ihmisoikeuksia, ja puhtaan ruuan tulisi olla
jokaisen ihmisen oikeus. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys
maailmassa, jossa väkiluku on jo ylittänyt 7 miljardia
ihmistä ja ympäristön pilaantuminen ja
viljelykelpoisen maan väheneminen ovat tosiasioita. Ihmisten liikkuvuus
on tuonut omat riskinsä ruokaturvallisuuteen, ja resistenttien
mikrobien lisääntyminen antibioottien liikakäytön
seurauksena on jo arkipäivää monessa
osassa maailmaa.
Elintarvikkeiden turvallisuus ei todellakaan synny itsestään
vaan vaatii monenlaisia toimenpiteitä. Tämä selonteko
on mielenkiintoista luettavaa, sillä täällä on
aika seikkaperäisesti käyty läpi lähes
kaikki asiat, mitkä vaikuttavat ruuan ja elintarvikkeitten
turvallisuuteen. Erittäin hyvät täällä ovat
nämä konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet,
joihin kuuluvat muun muassa riittävä valvonta
tuontielintarvikkeille, lääkkeiden hallittu käyttö kotieläintiloilla,
kansainvälisen yhteistyön lisääminen
esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin osalta ja
lukuisat muut toimenpiteet.
Näistä vastustuskykyisistä mikrobeista.
Tämähän on niin iso asia, että tämä vaatii
tehokkaampaa yhteistyötä myös Euroopan
unionin tasolla ja maailmanlaajuisestikin. Suomessa, aivan kuten
edustaja Kalmari totesi, antibiootteja käytetään
ainoastaan, jos eläin on sairas, ja sillä tavalla
me olemme vielä hyvässä asemassa. Ja
tätä on syytä vaatia myös keskieurooppalaisilta
viljelijöiltä, että antibiootteja ei
käytettäisi turhan takia kaiken varalta eikä varsinkaan
koko karjatilaa sitten lääkittäisi tai
sikatilaa, vaan ainoastaan silloin, kun tarvittaisiin. Tämä on
tärkeä asia, mikä tänään
on tullut monessa puheessa esille.
Kansanterveydellisestäkin näkökulmasta
tä-mä selonteko on mielenkiintoinen ja merkittävä, sillä esimerkiksi
suomalaisten kolesterolipitoisuus on onnistuttu jo alentamaan, mutta
nyt viime vuosina on taas tämä kolesterolipitoisuus noussut,
verenpaineriski on kääntynyt nousuun suolan lisääntyneen
käytön johdosta, ja tämä vaatisi
taas työtä ihan lapsista pitäen.
Lasten ja nuorten terveyteen ei kyllä koskaan kiinnitetä liikaa
huomiota. Tässä selonteossa ehkä kaikista
mieleenpainuvin asia koskee lasten kasvinsuojeluaineille altistumisen
vaarallisuutta, sillä esimerkiksi 3-vuotiaitten altistus
on korkeinta johtuen siitä, että he ovat niin
pieniä ja nämä suojeluaineet sitten kertautuvat
heidän elimistössään. Suomalaisessa
ruuassa niitä kasvinsuojeluaineitten jäämiä on
vähän verrattuna varsinkin EU-maiden ulkopuolelta
tuleviin ruokiin, ja tätä kotimaisen ruuan terveellisyyttä tässäkään
suhteessa ei ikinä liikaa korosteta. Joka on reissannut
ja asunut muissa maissa, tietää, että suomalainen
ruoka on puhdasta. Se on hyvänmakuista, ja sitä kannattaisi
vielä jalostaa paljon tehokkaammin ja paremmin myös
vientituotteeksi.
Sitten pikkuisen vielä kouluasioista. Täällä on käytetty
hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka jo pienestä pitäen
lasta pitäisi totuttaa erilaisiin makuihin. Todellakin
tämä tietoisuus ja tutustuminen ruokaan — sehän
on osa myös henkistä turvallisuutta. Ruoka luo
henkistä turvallisuutta, kun sitä laitetaan yhdessä,
sitä laitetaan aineista, jotka ovat tuttuja, ja siihen
tutustutaan ja opitaan jo pienestä pitäen. Tämä on
tosiaankin sellainen, joka ei saa odottaa niitä seiskaluokan
kotitaloustunteja, vaan se pitää aloittaa jo paljon
aiemmin.
Nyt tässä yhteydessä kannattaisi
puhua myös ruuan yhteisöllisyydestä elikkä ottaa
mummut ja papat ja äidit ja isät ja koko naapurustokin
joskus kokkaamaan. Minulla kävi tänään
vieraana maahanmuuttajanaisia, ja heidän naisten koulunsa ajatus
on yhdessä laittaa ruokaa ja oppia siinä yhteydessä kieltä,
kulttuuria ja ystävystyä toisten kanssa. Tätä yhteisöllisyyttä kannattaisi
myös rakentaa ruuan ympärille. Tässä selonteossa
on hienosti kyllä kerrottu kotitalousopetuksen merkityksestä,
ja tätä ajatusta kannattaa sinne koulupuolelle
tuoda mukaan ja ottaa seuraavaan selontekoon myös opetusministeriö mukaan
tekemään sitä nimenomaan tästä pedagogisesta
näkökulmasta.
Janne Sankelo /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta
on nyt erityisen ajankohtainen, kun kuuntelee tämänkinpäiväisiä uutisia.
Paljon on jo tänään sanottu, mutta nostaisin
itse myös esille ruokaosaamisen lisäämiseen
liittyviä asioita.
Edustaja Kalmari toi tuossa jo esille kotitalouteen liittyviä asioita.
Täällä todetaan, että koulun tehtävä on
tukea kotien ruokakasvatusta ja koulu voi osittain paikata niitä tieto-
ja taitovajeita, joita kotona ei pystytä täyttämään.
Näin varmasti on.
Tuossa toimenpiteenä esitetään mielenkiintoista
asiaa. Nostan sen esille, kun itselläni on 20 vuoden tausta
opetusalalta. Täällä todetaan, että kouluruokailun
merkitystä osana koulun opetustehtävää tulee
vahvistaa, ja velvoitetaan opetushenkilökuntaa osallistumaan
ruokailuun ilman, että siitä saatua ateriaetua
verotetaan. Ateriahan on opettajalle palkanlisä, jota verotetaan
sitten verokirjan mukaisesti, ja tiedän hyvin työssäni rehtorina,
että kaikki opettajat eivät tähän
ruokailuhetkeen osallistu. Toki ne opettajat, jotka ovat valvontavuorossa,
ovat sitten paikalla, ja mielestäni minusta on hyvin tärkeää se,
että opettajat tulevat tähän mukaan.
Mutta kun tämä on tässä hallituksen
esityksenä, niin minulla olisi jotenkin sellainen etiäinen, että tämä on
varmasti myös työmarkkina-asia sillä tavalla,
että tätä asiaa kannattaa ehdottomasti viedä eteenpäin,
ja tuen tätä näkemystä, mitä tässä toimenpiteenä esitetään.
Mutta se voi olla niin, että tässä lähdetään
ikään kuin kolmikantaan ennen kuin tämä asia
ratkeaa. Mutta hyvä esitys.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Meillä on siis käsittelyssä valtioneuvoston
selonteko elintarviketurvallisuudesta 2013—2017. Tässä todetaan,
että näitä selontekoja annetaan määräajoin
ja on erittäin tärkeää, että eduskunta saa
keskustella aivan olennaisesta hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta.
Nimittäin kyllähän hyvä ravinto,
terveellinen ravinto, on ihmisen hyvinvoinnin perusta. Ihminen ei
elä ainoastaan leivästä, näin
sanotaan, mutta puhdas, terveellinen leipä, puhdas, terveellinen
ravinto on ihmisen hyvinvoinnin kannalta aivan perustavaa laatua
oleva asia.
Suomessa tuotettu, kotimainen ruoka on pääsääntöisesti
juuri tällaista. Suomessa tuotetut raaka-aineet ovat kasvaneet
maailman puhtaimman luonnon keskellä, eikä tarvitse
ajatella muuta kuin tätä meidän ilmaamme,
jota pystytään mittaamaan. Tuli tuossa mieleen,
että Pallastunturilla on mitattu maailman puhtaimmat arvot
meidän ilmastamme, jota hengitämme ja jota myöskin
meidän kasvimme hengittävät, eivätkä ne
arvot muuallakaan Suomessa siitä kovin paljon muutu.
Sama pätee meidän vesistöihimme,
sisävesiimme, jotka pääsääntöisesti
ovat puhtaita. Varmasti on siitä vedettävä johtopäätös,
että sisävesiemme kalasto on mitä erinomaisinta
ravintoa. Tätä täytyy ihmetellä,
että tässä Suomen maassa, jossa me pystymme
muuten ratkaisemaan varsin hankaliakin asioita ja käyttämään hyväksi
ne olosuhteet, jotka meillä on, niin tuhansien järvien
maassa emme ole pystyneet ratkaisemaan sitä yhtälöä,
että saisimme nämä vesistöt
tuottamaan puhdasta kalaa suomalaisille ihmisille, ja siitä riittäisi
kyllä vientiinkin. Olen aivan varma, että maailmassa
on maita, jotka käyttäisivät tämän
luonnonvaran huomattavasti järkevämmin hyödykseen
kuin mitä suomalaiset ovat tehneet.
Itämeren osalta tilanne on valitettavasti aivan toisenlainen.
Nimittäin mehän tiedämme, että tuo Itämeri
on sen verran saastunut, että kaikkein vakavin ympäristömyrkky
dioksiini on myöskin pesiytynyt sen kaloihin, ja tietääkseni
esimerkiksi Tanska ei ole hakenut poikkeuksia näihin niin kuin
Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet näihin dioksiinisilakan ja
-lohenkin käyttöön. Minulla on semmoinen
käsitys, että edelleenkään tanskalaiset
eivät esimerkiksi yli viiden kilon lohikaloja käytä ihmisravinnoksi.
Suomessa ja Ruotsissa tilanne on toinen myös silakan osalta.
Meillä on siis lähellä esimerkki myös
siitä, mitä luonnon saastuminen merkitsee ja miten
se vaikuttaa meidän ravintoomme. Itse ajattelen muun muassa
lohen osalta, että tästäkin syystä ennen
muuta sitä pitäisi pyrkiä käyttämään
enemmän elämystuotteena kuin kaupallisessa ravintotaloudessa.
Pääkysymys tässä hallituksen
selonteossa on kuitenkin mielestäni myös se, että pidämme
huolen kotimaisen maataloustuotannon tilasta. Meidän on
huolehdittava tuotantomme peruselementeistä, elintarvikkeiden
raaka-aineen tuotannosta. Leivänkasvattajamiehestä ja
-naisesta ja hänen hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta.
Keskeinen asia tässä on se, että tuottajalle
on pystyttävä maksamaan riittävä toimeentulon
antava hinta niistä tuotteista, joita hän tilallaan
tuottaa.
Elintarvikeketjun hinnanmuodostus on mielestäni vääristynyt,
kun näyttää siltä, että kauppa on
se, joka haukkaa isoimman palan. Tämähän johtaa
väistämättä halpatuonnin lisääntymiseen ulkomailta,
ja sen ravinnon turvallisuutta emme pysty takaamaan. Markkinataloudessa
on vaikea ohjata hinnanmuodostusta, sillä kuluttaja helposti
valitsee halvimman tuotteen ja silloin helposti myös ulkomaisen,
kyseenalaisissa oloissa tuotetun ruuan tulo markkinoille yleistyy.
Yleisessä keskustelussa on tästä syystä saatava
kotimaisen tuottajan arvostus nousemaan. Tällä arvostuksen nousulla
on iso merkitys viljelijöiden jaksamisessa ja juuri siinä,
että saamme entistä parempia tuotteita ruokapöytäämme.
Sillä on merkitystä myös siinä,
että tilat saavat jatkajia ja suomalainen ruuantuotanto
turvataan. Terveellinen ruoka takaa terveen kansan, ja siksi tällä on
myöskin selkeä yhteys terveydenhuollon kustannuksiin. Ravinto,
lepo, liikunta ovat se perusta, joka takaa ihmisen hyvinvoinnin
ja terveyden.
Tässä kohtaa on mainittava nämä koulut,
joista täällä monet edustajat ovat maininneet,
ja nimenomaan se, että me pystyisimme oikealla tavalla
myös kunnissamme kilpailuttamaan niin, että lähiruuan
tuottajat voisivat tarjota meidän lapsillemme sitä parasta,
mitä paikkakunnalta löytyy. Se on parhainta kansanterveystyötä.
Kriisitilanteet valitettavasti ovat sellaisia, että niitä tuolloin
tällöin tulee, ja sen vuoksi huoltovarmuus edellyttää myös
sitä, että meillä on riittävä varmuus
ja turva kotimaisessa ruuassa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vain: en oikein jaksa
käsittää sitä, miksi tämä ruuan
alkuperämerkintä edelleenkin odotuttaa. Se olisi paras
tae kuluttajan kannalta, että hän pystyy ostaessaan
tuolla kaupoissa ravintoa, ruokaa tietämään,
mistä se tulee. Se on myöskin paras tae kotimaisen
ruuan tuotannon turvaamisessa.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kun tänään on
puhuttu ruuan jäljitettävyydestä, aiemmassa
puheessa mainitsin ne luotettavat merkit, jos haluaa ostaa kotimaisia
tuotteita. Mainitsin Avainlipun ja pohjoismaisen Joutsenmerkin ympäristöystävällisinä
tuotteina.
Unohdin mainita tämän ihanan sinivalkoisen joutsenmerkin,
joka takaa, että ruoka on kotimaista alkuperää.
Tästä minua ystävällisesti muistutti
edustaja Kalmari.
Tässä selonteossa on kiinnitetty myös
huomiota ikääntyneiden ihmisten ravintoon ja elämäntapoihin.
Tämä on erittäin tärkeä asia,
koska tiedämme, että monet ikääntyneet
ihmiset eivät syö tarpeeksi hyvin ja kärsivät
jopa aliravitsemuksesta. On korkea aika puuttua tähän
asiaan.
Tänään salissa nostettiin myös
energiajuomien haitallisuus lapsille ja nuorille. Toivonkin todella,
että tähän asiaan puututaan ja energiajuomien
myynti lapsille kielletään kokonaan.
Yksi asia, mitä olisin kaivannut tähän
selontekoon, joka ei nyt elintarvikkeen nimekkeen alle varmastikaan
mene mutta joka koskee erittäin läheisesti elintarvikkeita,
on alkoholi. Toivoisin, että myös alkoholin haitoista
niin terveydelle kuin sen sosiaalisista haitoista ja taloudellisista menetyksistä
yhteiskunnassa
tehtäisiin myöskin kattava raportti ja selonteko
eduskunnan käsittelyyn.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Haluaisin lyhyesti vain todeta, että edustaja
Rundgren tuossa edellisessä puheenvuorossaan puhui kyllä varsin
painavaa asiaa, kun totesi tästä suomalaisen kalan
hukkakäytöstä ja siitä, että me emme
järviemme aarteita pysty hyödyntämään. Meillähän
on jopa tämmöinen absurdi tilanne suorastaan,
että kalastusseuroille ja muille maksetaan valtion pussista
rahaa siitä hyvästä, että kalastetaan
särkeä tonnitolkulla järvistä,
kymmeniätuhansia tonneja varmaan joka vuosi, viedään sitten
kaikki kompostiin tai minkinrehuksi tai minnekin, kun samaan aikaan
tölkitetty savusärki maailmalla menee kaupaksi
kuin häkä. Jotain meidän systeemissä on
kyllä pielessä, kun me emme pysty näitä tällaisia
luonnonantimia hyödyntämään.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Ehkä osin tässä puuttuu
rohkeuttakin, mutta toki nämä elintarvikesäädökset
ja muu yrittämisen byrokratia tulevat vähän
silläkin puolella vastaan. Mutta syy, minkä takia
halusin vielä pyytää puheenvuoron, on
se, että meidän täytyy täällä Suomessa
kuitenkin olla ylpeitä vielä siitä ruuanlaitto-osaamisesta,
mitä meillä on. Nimittäin maailmanlaajuiset
isot yritykset ovat tehneet tutkimuksen ruuanlaittoon käytetystä ajasta
länsimaissa, ja se länsimaissa keskimäärin
on enää puoli tuntia, kun se 70-luvulla oli tunti
vuorokaudessa, ja ennuste on, että se 2030 länsimaissa keskimäärin
olisi 5—10 minuuttia. Tiedättekö, että esimerkiksi
leipominen on lähes historiaa hyvin useissa maissa? Kun
puhumme tästä ruuan turvallisuudesta, niin kyllähän
se kaikista tärkein asia meille sentään
on sen ruuan maku. Jokaiselle tulee oikein vesi kielelle, kun mietimme,
miltä maistuu uunista otettu pulla tai itse pyydystetty ahven
pannulla tai joku hirvipaisti, joka juuri tulee uunista. Nautitaan
suomalaisesta ruuasta ja sen mausta, toki myös ulkomaisista
höysteistä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Keskustelu ei ole päättynyt, vaan sitä jatkaa edustaja
Haapanen.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! — Joo, tämä särki
kirvoitti vielä kielet. Maa- ja metsätalousvaliokunta
nimittäin vieraili Satakunnassa, ja siellä saimme
havaita, ja silloin lupasin mielessäni viedä eteenpäin
tätä ylistystä särjestä myöskin
hyvänä ruokakalana. Siellä oltiin tämä havaittu
ja sitä todellakin jalostettiin vielä ruuaksi.
Vielä hieman tähän pedagogiikkaan
liittyen ja kalastukseen liittyen, että tässäkin
kannattaisi ottaa koulu mukaan ja joka vuosi käyttää,
pyhittää aikaa myöskin kalastuksen opetukseen,
mikä on oivallinen tapa yhdistää siihen
myös biologian opetus ja ympäristöoppi
ja kaikki mahdollinen — kieli, englannin kielelläkin
voidaan opiskella kaloja. Kiitoksia tästä keskustelusta.
Keskustelu päättyi.