Täysistunnon pöytäkirja 57/2013 vp

PTK 57/2013 vp

57. TORSTAINA 23. TOUKOKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta 2013—2017

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnan järjestyksessään kolmannen selonteon elintarviketurvallisuudesta. Samana päivänä selonteon antamisen kanssa hallitus hyväksyi laajat lähiruoka- ja luomuruuan edistämisohjelmat. Yhdessä nämä kolme asiakirjaa muodostavat hallituksen ruokapoliittisen toiminnan kulmakivet.

Edellinen selonteko annettiin vuonna 2010, ja eduskunta kävi siitä ansiokkaan keskustelun. Vuonna 2010 selonteko annettiin aikana, jolloin Suomessa oli jo ajettu sisään yhteinen elintarvikelaki sekä muun muassa sen valvontaa ohjaamaan perustettu Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Elintarvikelainsäädännön keskittäminen maa- ja metsätalousministeriöön vuonna 2008 oli tuolloin vielä suhteellisen tuore uudistus. Eduskunnan selonteosta käymä keskustelu sekä siihen liittynyt maa- ja metsätalousvaliokunnan seikkaperäinen mietintö vaikuttivat merkittävällä tavalla siihen, miten elintarviketurvallisuutta on viimeisen kolmivuotiskauden aikana Suomessa ylläpidetty samalla, kun toimijoiden hallinnollista taakkaa on vähennetty.

Aikaisempien selontekojen johtopäätökset olivat, että elintarviketurvallisuutemme taso on korkea ja toimenpiteet on kohdistettava tämän tason ylläpitämiseksi. Nyt vuonna 2013 voimme entistä vakuuttavammin todeta, että Suomi on maailman kärkimaita elintarviketurvallisuuden suhteen. Euroopan unionissa on viime vuosina tehty useita yhtenäisin perustein suoritettuja arvioita keskeisten elintarviketurvallisuutta uhkaavien tekijöiden tilanteesta. Salmonellaa ja kampylobakteeria koskevissa, koko elintarvikeketjua koskevissa selvityksissä Suomi on kauttaaltaan asettunut aivan kärkeen. Näin voidaan todeta, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat Euroopassa ja maailmalla huipputurvallisia.

Elintarviketurvallisuutta haastavat osin samat tekijät kuin aiemmin: elintarvikekaupan laajentuminen globaaliksi verkostoksi sekä tuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin. Viime vuosina on lisäksi havaittu enenevässä määrin petoksia ja väärennöksiä elintarvikkeiden tuotannossa ja kaupassa, minkä valvonta on yhä vaikeampaa kaupanteon siirtyessä internetiin. Ilmaston lämpenemisen myötä ilmaantuu uusia eläintauteja ja kasvintuhoajia Suomeen, mikä voi näkyä kasvavana tarpeena käyttää eläinlääkkeitä ja kasvinsuojeluaineita. Lisääntyvät sateet taas näkyvät elintarvikkeissa korkeampina homemyrkkypitoisuuksina. Ilmastonmuutoksen ja erityisesti ruokajätteen vähentämisellä on myös suora yhteys elintarviketurvallisuuteen. Ruokajätteen synnyn vähentäminen on merkittävä keino vähentää elintarvikeketjun kasvihuonepäästöjä, minkä vuoksi elintarvikkeiden säilyvyyden parantamiseen ja käyttöaikojen pidentämiseen pyritään niin teknisin kuin valvonnallisinkin keinoin.

Vanhusten ja yhden hengen talouksien lukumäärä kasvaa. Reilun 15 vuoden päästä Suomessa on noin 5,6 miljoonaa asukasta, joista joka neljäs on iältään yli 65-vuotias. Väestörakenteen muutokset vaikuttavat elintarvikevälitteisten tautien esiintymiseen. Ikääntyneet ihmiset ovat muuta väestöä herkempiä tartunnoille, ja siten väestön vanhenemista seurannee elintarvikevälitteisen sairastavuuden lisääntyminen. Vanhusväestön ravitsemukseen ja ruokahuoltoon liittyy myös haasteita. Matkailu ja kansainvälinen muuttoliike jatkavat myös kasvuaan. Kansainvälistyminen muuttaa ruokailutottumuksia, ruokatapoja ja pidemmällä aikavälillä myös ruokakulttuuria.

Herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa asetetaan elintarviketurvallisuustavoitteet vuosille 2013—2017. Selonteossa elintarviketurvallisuutta on tarkasteltu koko elintarvikeketjun näkökulmasta. Elintarvikkeiden kemiallisesta turvallisuudesta selonteko nostaa esille joitakin elintarvikkeiden vierasaineita, joiden saanti suomalaisessa väestössä tai joissakin erityisryhmissä voi olla liian suurta. Aineet ovat ympäristömyrkyt dioksiini ja PCB, homemyrkyt T-2 ja HT-2, hormonihäirikkö bisfenoli A, kuumennusprosessissa syntyvät pah-yhdisteet ja akryyliamidi sekä raskasmetallit elohopea, kadmium ja arseeni. Näiden aineiden saantiin on selonteon mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota. Dioksiinin osalta tiedetään, että suomalaisten tärkein saantilähde on Itämeren kala, johon myrkyt kulkeutuvat ilman kautta Keski-Euroopasta. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että esimerkiksi silakan pitoisuudet ovat laskeneet jo vuosikymmenten ajan. Kun otetaan huomioon kalansyönnin myönteiset terveysvaikutukset, voidaan edelleen suositella säännöllistä ja monipuolista kotimaisen kalan käyttöä.

Mikrobiologisista elintarviketurvallisuustekijöistä merkittävimpiä ovat eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit eli niin sanotut zoonoosit. Eniten tilastoituja sairastapauksia aiheuttavat kampylo-, salmonella- ja yersiniabakteerit. Suurin osa kampylobakteeri- ja salmonellasairastumisista liittyvät ulkomaanmatkailuun, minkä vuoksi mahdollisuudet vaikuttaa tautitapausten määrään ovat hyvin rajoitetut. Huomiota on edelleen kiinnitettävä listeria- ja ehec-bakteereihin, sillä niiden aiheuttamat tautitapaukset voivat olla hyvin vakavia. Norovirukset ovat hyvin yleisiä ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajia, mutta näiden aiheuttamat tartunnat ovat yleensä lieviä ja itsestään ohi meneviä. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat ovat aiempaa useammin ruokamyrkytysten aiheuttajina. Virusten leviämisen ehkäisemiseksi huomiota tulisi kiinnittää elintarvikkeita käsittelevien henkilöiden hygieniataitoihin.

Mikrobilääkeresistenssi on noussut maailmanlaajuisesti merkittäväksi uhkaksi ihmisten terveydelle. Suomessa merkittävimpien elintarvikevälitteisten ruokamyrkytysbakteerien vastustuskyky niiden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettäville lääkkeille on vielä alhainen. Myös Suomessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota elintarvikeketjun välityksellä ihmisiin siirtyvien resistenssitekijöiden torjuntaan sekä resistenssin synnyn ehkäisemiseen. Mikrobilääkkeiden hallittu käyttö eläimille myös Suomessa on avainasemassa eläinperäisten bakteerien resistenssin torjunnassa.

Selonteossa asetetaan 144 tavoitetta elintarviketurvallisuudelle vuosina 2013—2017. Tavoitteet liittyvät elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseen, terveellisen ravitsemuksen edistämiseen sekä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantamiseen. Kuluttajien oikeuksia tietää ruuantuotannosta ja elintarvikkeiden alkuperästä on laajennettava, mikä tapahtuukin EU:n elintarviketietoasetuksen ensi vuonna tapahtuvan voimaanastumisen myötä. Myös suomalaisen elintarviketuotannon kiinnostus vapaaehtoisia laatumerkintöjä kohtaan on kasvanut, mikä osaltaan auttanee kuluttajia tekemään parempia ostopäätöksiä jatkossa. Kuluttajien tiedonsaannin tultua kautta linjan paremmaksi voisi myös edellyttää, että he ottaisivat nykyistä paremmin selvää elintarvikkeiden todellisista terveysvaikutuksista eivätkä hairahtaisi aivan joka uskomukseen, mistä sosiaalisessa mediassa kulloinkin hehkutetaan.

Herra puhemies! Merkittävimpiä selonteossa mainittuja terveysvaaroja on kansan lihominen. Suomalainen syö huonosti, ja hän liikkuu liian vähän, mikä tulee näkymään kasvavina hoitokustannuksina sekä eliniänodotteen laskuna, ellei trendi taitu. Merkkiä taittumisesta tosin on näkyvissä aikuisväestössä, jonka keskipainon nousu näyttää pysähtyneen. Toisaalta lasten ja nuorten joukossa tilanne on edelleen hyvin huolestuttava. Viimeisten 30 vuoden aikana lihavien ja ylipainoisten lasten osuus väestössä on kaksinkertaistunut, ja lisääntynyt lihavuus näkyy selkeimmin alhaisen koulutus- ja tulotason väestöryhmissä.

Selonteosta käy myös ilmi huoli lisääntyneestä tyydyttyneen rasvan, kolesterolin ja suolan saannin vaikutuksesta suomalaiseen terveyteen. Muutamia vuosikymmeniä jatkunut suomalaisten ruokavalion myönteinen kehitys on ainakin rasvojen ja suolan saannissa kääntynyt huonompaan suuntaan. Luonnonmukaisuutta korostavien muotidieettien kielteisiä vaikutuksia on todettu veren kolesterolitasoissa ja verenpaineessa, ja jäädessään pysyviksi nämäkin muutokset tulevat aikanaan näkymään korkeampana sydäntautikuolleisuutena.

Hygieenisyyden, puhtauden ja vastuullisen tuottamisen lisäksi on tärkeää, että koko ruokavalio täyttää myös terveellisen ravitsemuksen kriteereitä. Tämä merkitsee, että ruoka- ja elintarvikepolitiikan päätöksissä on otettava laajemmin huomioon ruokavalion koostumus ja oltava myös kauaskatseinen. Ravitsemusnäkökulma tulisi vahvistaa päätöksenteossa parantamalla koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä ja toimimalla fokusoidummin ja pitkäjänteisemmin kansanterveyden puolesta.

Herra puhemies! Vastuu elintarviketurvallisuudesta on elintarvikkeita tuottavan ja jakelevan elinkeinon vastuulla. Siksi on aiheellista pysähtyä miettimään sitä, ovatko turvallisuutta ja laatua koskevat säädöksemme ja niiden viranomaisvalvonta nykyään riittävän joustavia ottamaan huomioon tämän vastuun siirtymisen toimijoille. Ei voi olla oikein, että elintarvikeyrityksiltä yhtäältä edellytetään toimivaa omavalvontaa mutta toisaalta toiminnan luonteesta ja laajuudesta riippumatonta säädöstenmukaisuutta viranomaisvalvonnan edessä. Maa- ja metsätalousministeriö onkin elintarvikevalvonnan ohjauksessaan nykyisin painottanut, että riskipohjaisen valvontamallin tulisi näkyä pk-toimijoiden vähentyvänä byrokratiana.

Juuri vappuna käynnistynyt valvontatietojen julkistaminen niin sanotussa Oiva-järjestelmässä on esimerkki siirtymisestä välittömämpään viranomaisvalvontaan. Oivassa tarkastuskäynnin paperityön määrää on vähennetty samalla, kun terveystarkastajia on kehotettu keskittymään elintarvikehuoneistojen näkyviin hygieniaongelmiin. Käynnin tuloksena syntyvä Oiva-raportti hymiöineen edustaa toimijoiden toivomaa välitöntä palautetta, jossa toimijan on korjattava havaitut epäkohdat saadakseen paremman tuloksen uusintatarkastuksessa. Oivan julkisuuden myötä valvonta voimistuu, mutta toisaalta julkisuus pakottaa myös elintarvikevalvonnan yhdenmukaisuuteen ja vähentämään toimijoiden välistä eriarvoisuutta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon, että nyt käsiteltävä selonteko antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden käydä ajankohtaiskeskustelu meitä kaikkia koskettavasta asiasta: ruuasta, sen turvallisuudesta ja laadusta. Olen vakuuttunut, että eduskunta kuulee myös keskeisiä asiantuntijoita valiokuntavaiheessa ja linjaa omat näkemyksensä tulevaisuuden suhteen. Näitä linjauksia tarvitaan niin kansallisen kuin kansainvälisenkin päätöksenteon pohjaksi.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Seuraavana ovat eduskuntaryhmien puheenvuorot.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Markku Eestilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Työ kotimaisten elintarvikkeiden ja ruuan puolesta ei ole mennyt hukkaan, sillä tuoteturvallisuudesta ja laadusta on tullut entistä suurempi markkinointietu kansainvälisessä ruoka- ja elintarvikekaupassa. Koko elintarvikeketjun hygieeninen taso ja jäljitettävyys tulevat entisestään korostumaan, kun Euroopan unioni ja USA alkavat suunnitella uutta vapaakauppa-aluetta, joka koskee myös maataloustuotteita. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että saamme EU:n tasolla elintarvikkeiden alkuperämerkinnät ja tuoteselosteet sellaiseen kuntoon, että kuluttaja tietää varmasti, mistä maasta elintarvikkeet tai niiden osat ovat kotoisin ja mitä ne sisältävät.

Tarkat alkuperä- ja tuotetiedot eivät ole protektionismia vaan korostavat kuluttajan vapaata valintaa ja oikeutta saada tietää ostamansa tuotteen alkuperä, sisältö ja jopa tuotantoon liittyvät menetelmät. Erityistä huomiota on myös kiinnitettävä harhaanjohtaviin pakkauksiin, joista voi saada virheellisen käsityksen tuotteen alkuperämaasta.

Arvoisa puhemies! Tämänhetkistä suomalaista mielenmaisemaa kuvaa hyvin se, että samana päivänä, kun valtioneuvosto antoi tämän selonteon, se teki myös periaatepäätökset lähiruokaohjelmaksi ja luomualan kehittämisohjelmaksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen, että hallitus tekee konkreettisesti töitä lähi- ja luomuruuan edistämiseksi, sillä pienimuotoinen elintarviketuotanto on Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa jatkuvissa kustannusongelmissa. Eduskunnan osoittama 600 000 euron määräraha pienteurastamojen lihantarkastusmaksujen alentamiseksi oli erinomainen ja henkisesti tärkeä kohdennettu tuki paikallisen ja pienimuotoisen lihanjalostuksen tukemiseksi.

Vaikka elintarvikehygienia ja -turvallisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä, niin se ei kuitenkaan saa tarkoittaa liian tiukkaa säädöstulkintaa, joka hankaloittaa lähiruuan tuottamista. Lähes jokainen yrittäjä ymmärtää tänä päivänä myymiensä tuotteiden laadun merkityksen, joten riskiperusteinen, kohtuullinen ja yhteistyöhakuinen valvonta mahdollistaa parhaiten luomu- ja lähiruokaohjelmien tavoitteiden toteutumisen.

Sain alkuvuodesta osallistua opintomatkalle Saksaan, jossa tutustuimme muun muassa lähiteurastukseen ja lihatuotteiden paikallisiin myymälöihin. Saksassa lähi- ja luomuruokatarjonta on runsasta. Ehkä merkittävin huomio oli kuitenkin se, että viranomaiset hakivat yrittäjien kanssa yhteisiä ratkaisuja ja tulkintoja, jotka mahdollistivat lähiruuan tuottamisen ja erityisesti lihan paikallisen jalostamisen.

Valtioneuvoston lähiruokaohjelmassa yhtenä osa-alueena on lähellä tuotetun ruuan huomioonottaminen julkisissa hankinnoissa. Tämä on myös kuluttajien vahva tahto. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että lähiruoka ei ole vain kuluerä. Se pitää aluetalouden pyöriä pyörimässä ja parantaa julkisissa ruokapalveluissa tarjotun ruuan tuoreutta ja laatua.

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on jo pitkään tehnyt erinomaista työtä rehujen ja elintarvikkeiden valvonnassa sekä eläintautien vastustustyössä. Tähän on liittynyt myös antibioottien liiallisen käytön valvonta. Työ on ollut aikaansa edellä, sillä jo pelkästään EU-maissa kuolee keskimäärin 25 000 ihmistä infektioihin, joihin ei löydy hoitoa, koska bakteerit ovat tulleet vastustuskykyisiksi antibiooteille.

Bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille on vakava ja koko ajan kasvava globaali ongelma, jolla on syy-yhteys myös eläinlääkinnässä käytettäviin antibiootteihin. Joidenkin maiden harjoittama halvan lihan tehotuotanto runsaasti antibiootteja hyödyntäen on selvä kansanterveydellinen ongelma, johon pitäisi puuttua EU-tasolla. Suomessa antibioottien käyttö eläinlääkinnässä on suhteellisen vähäistä. Tätä on käytettävä myös markkinoinnissa hyväksi, sillä kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista ja elintarvikkeiden eettisistä tuotantotavoista.

Arvoisa puhemies! Liikalihavuus on uusi kansantauti, joka on sidoksissa pikakulttuuriin ja mielihyvän nopeaan tyydyttämiseen. Terveydenhuollon menot tulevat väistämättä kasvamaan, ellemme pysty ratkaisemaan vähäisen liikunnan, sokeripitoisten juomien, välipalojen sekä mössöruuan patologista yhteyttä. Erityisesti nuorten kohdalla tilanne on hälyttävä ja vaatii toimenpiteitä. Onkin hyvä, että selonteossa esitetään toimenpiteitä myös tämän haasteen ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston selontekoa elintarviketurvallisuudesta erittäin hyvin tehtynä, kattavana ja korkeatasoisena.

Katja Taimela /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Elintarviketurvallisuusselonteko annetaan nyt eduskunnalle kolmatta kertaa. Elintarviketurvallisuuden eteen tehdään Suomessa koko ajan kovasti töitä. Pääsääntöisesti tilanne meillä onkin erittäin hyvä. Se on saavutettu pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Hyvän tilanteen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa toimintaa, seurantaa, kehittämistä ja tutkimusta. Suurimmat haasteet alalla ovat globaaleja, ja siksi lainsäädäntötyön painopistettä tulee siirtää kansalliselta puolelta enemmän kansainvälisille areenoille.

Selonteon perusteella suurin kotimainen elintarviketurvallisuusuhka liittyy ravitsemukseen: merkittävä osa lapsista ja nuorista on ylipainoisia, sillä he syövät huonosti ja liikkuvat vähän. Väestö vaikuttaa jakautuneen niihin, jotka syövät vain vatsansa täyttääkseen, ja niihin, joille ruoka on osa identiteettiä, arvoja tai tärkeä harrastus. Vinoutuneet ruokailutottumukset yhdistettynä vähäiseen liikuntaan ovat monen sairauden syy. Suomalaiset ovat ylipainoisia, mikä aiheuttaa suuria terveysvaikutuksia ja kustannuksia. Lihavuus aiheuttaa 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain.

Julkisten keittiöiden hankinnat ovat todella tärkeässä asemassa kotimaisen ruuantuotannon kannalta. Raha määrittää edelleen liikaa myös ruokahankintoja. Tiukan talouden aikana tämä korostuu entisestään. Joukkoruokailu on kuitenkin erityisesti kouluissa avainasemassa, kun asenteet ja tottumukset ruuan suhteen muokkautuvat.

Elintarviketurvallisuus on suorassa yhteydessä ihmisten hyvinvointiin. Media huomioi siihen liittyvät ongelmat isoin kirjaimin. Tästä on viime ajoiltakin useita esimerkkejä, muun muassa hevosenlihakohu, joka jatkuu edelleen. Sen myötä keskusteluun nousi jälleen alkuperämerkintöjen tarpeellisuus. Elintarvikkeiden jäljitettävyyden parantaminen ja elintarvikeketjun avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen on asetettu tavoitteeksi myös hallitusohjelmassa. Sen myötä hallitus on lähtenyt määrätietoisiin toimiin, joilla on tarkoitus laajentaa elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta.

Myös elintarviketeollisuuden tulee kantaa oma vastuunsa pakkausmerkintöjen ja markkinoinnin suhteen. Terveysväittämillä markkinointi on lisääntynyt, ja erityisesti tässä kuluttajien harhaanjohtaminen on erityisen tuomittavaa.

Elintarviketurvallisuus on kokonaisuus, jossa vastuuta on viranomaisten ja tuottajien lisäksi myös kuluttajilla. Poliitikkojen tehtävä on turvata viranomaisten resurssit, muun muassa Eviran, kuntien terveysviranomaisten, Tullilaboratorion, vain muutamia mainitakseni, jotta erittäin hyvä elintarviketurvallisuuden taso säilyy jatkossakin Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuus on keskeinen elementti kotimaisen ruuantuotannon ja koko elintarvikeketjun menestymisessä. Ruuan puhtaus ja turvallisuus ovat kotimaisen elintarviketuotannon keskeinen kilpailuvaltti. Kuluttajatietouden kasvaessa on selkeästi huomattavissa, että kaupassa kotimainen tuote valitaan yhä useammin, vaikka hinta olisi hieman korkeampi. Pelkkä mielikuva laadusta ei kuitenkaan riitä; suomalainen ruoka on myös tutkimusten mukaan turvallista ja laadukasta. Lääkkeitä ja torjunta-aineita käytetään vielä kansainvälisesti verrattuna vähän. Vaikka Suomi on osa globaalia elintarviketeollisuutta, suomalaiset kuluttavat kuitenkin edelleen pääosin kotimaisia elintarvikkeita.

Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus pystyvät normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin. Omavaraisuusasteemme on siis ruuantuotannossa varsin korkea. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä ruokaturvan mittari, suomalainen tuotanto on riippuvainen ulkomailta tuoduista rehuista, lannoitteista, polttoaineista, kemikaaleista ja työvoimasta. Elintarviketurvallisuutta voidaankin parantaa lisäämällä omavaraisuutta näiden tuotannontekijöiden kohdalla. Kaikkiaan kulkeminen kohti lisääntyvää lähi- ja luomuruuan käyttöä parantaa mahdollisuuksiamme vaikuttaa elintarviketurvallisuuteen.

Suomessa lääkkeiden käyttö kotieläintuotannossa on vielä verrattain vähäistä, mutta 2000-luvulla mikrobilääkkeiden käyttömäärä on noussut. Vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen on yksi vakavimmista ihmiskunnan terveyteen vaikuttavista uhista lähivuosina. Tuotannon kannattavuusongelmat ja antibioottien suhteellisen edulliset hinnat ovat tässä mielessä hyvin hankala yhdistelmä.

Lainsäädäntö ja päätöksenteko elintarviketurvallisuuden kohdalla lähtevät pääsääntöisesti uhkien ja ongelmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Samalla kokonaisuudesta välittyvä kuva on helposti vääristynyt. Tosiasia on, että suomalaiset tuottajat ja elintarvikkeiden jalostajat toimivat pääsääntöisesti erittäin vastuullisesti. Sitä kautta he ovat kotimaisen elintarviketuotannon puhtauden takuumiehiä ja -naisia, ja he ansaitsevat tästä meidän kaikkien kiitoksen.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun, elintarviketurvallisuusselonteko on erittäin laaja kokonaisuus ja se sisältää paljon sellaista, mihin aika ei anna myöden kommentoida tässä yhteydessä. Haluan lopuksi kuitenkin lausua kiitoksen hallitukselle, joka on lähtenyt tekemään tärkeitä ja päättäväisiä tekoja suomalaisen ruuantuotannon eteen. Tuore esimerkki tästä on kilpailulain muutos, joka puuttuu kaupan keskittymiseen ja korjaa näin ollen vääristymiä elintarvikeketjussa.

Lauri Heikkilä /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin oli suo, kuokka ja Jussi. Tämä maamme kansallisperinteeseen pohjautuva sanonta pitää tänä päivänä yhä edelleen hyvin paikkansa. Suomalaiset ovat aikojen saatossa nimenomaan omin käsin raivanneet ja rakentaneet tämän maan. Leipä on kirjaimellisesti otettu kotimaan mullista. Suomalainen sisu, osaaminen, ahkeruus ja tunnollisuus ovat olleet valttikorttejamme ruuan tuotannossa, ja voimme olla ylpeitä siitä, että elintarviketurvallisuus on Suomessa yhä maailman huippuluokkaa. Kaikki tämä ei ole sattumaa, vaan tieto perustuu korkean tason tutkimus- ja kehitystyöhön, johon Suomi on vuosien varrella panostanut vahvasti. Kokonaisuudessaan tämä panos nousee hyvin esille selonteon sisällössä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä haluaa jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota nyt Euroopan unionin puristuksissa olevien suomalaisten pienten ja keskisuurten perheviljelmien olemassaolon turvaamiseen sekä niiden kannattavuuden parantamiseen. Tämä tapahtuu parhaiten tukemalla sukupolvenvaihdoksia ja investointitukiin panostamalla. Erityisesti haluamme ylläpitää läpinäkyvää niin sanottua pellosta ruokapöytään -ketjua. Toisaalta haluamme painottaa myös sitä tosiasiaa, että suomalaisen maataloustuotannon säilyminen takaa huomattavalta osalta myös muun elintarvikesektorin sekä siihen liittyvien työpaikkojen säilymisen maassamme. Kun maataloustuotanto turvataan, pystymme takaamaan kotimarkkinoidemme toimivuuden myös jatkossa. Samalla tulee huomioiduksi myös maamme huoltovarmuus.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioniin liittymisen myötä suuruuden ihannointi on noussut arvoon arvaamattomaan niin maataloudessa kuin ruuantuotannossa yleensä. Perussuomalaisten mielestä tällä kehityksellä on ollut negatiivisia seurauksia. Esimerkiksi ruuan jäljitettävyys on heikentynyt ja jopa vaarantunut ainakin aika ajoin. Mielestämme ruuan alkuperästä ja tuotantotavoista tulee saada jatkossa parempaa tietoa. Kuluttajilla on oikeus saada varmuus siitä, missä ja millaisissa olosuhteissa ruoka tuotetaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset peräänkuuluttavat ruuan arvostuksen nostamista. Kuluttajat tulisikin saada paremmin tietoisiksi siitä, miten esimerkiksi tuontiruuan lisääntyminen markkinoilla lisää myös erilaisten epidemioiden määrää. Tässä yhteydessä haluamme kiinnittää huomiota sekä eläinten terveyteen että suomalaisten elintarvikkeiden vapauteen geenimuunnellusta elintarviketuotannosta. Uskomme vakaasti siihen, että gmo-vapaus tulee olemaan suomalaisen maatalouden vientivaltti jo lähitulevaisuudessa. Myös lähiruokatuotannolle sekä luomulle on turvattava riittävät puitteet. Sen, kuinka paljon enemmän luomua tulisi olla, päättävät kuluttajat itse.

Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos selonteosta. Ruuan turvallisuudesta on kuitenkin turha puhua, ellei ensin huolehdita suomalaisen ruuan kannattavasta tuotannosta.

Emme ole enää minkään keskeisen elintarvikkeen osalta omavaraisia. Hallituksen toiminnan seurauksena maatilojen määrä vähenee 2 500:n vuosivauhdilla. Näkyy selvästi, että hallitus ei usko maatalouden kehittämiseen, ei neuvontaan, koulutukseen, tutkimukseen tai kotitalousopetukseen. Keskusta haluaa palauttaa ruuan omavaraisuuden vuoteen 2020 mennessä. Globaaleilla ruokamarkkinoilla elintarvikkeiden turvallisuus on uhattuna. Jokapäiväinen leipämme on nyt osa maailman suurinta bisnestä kaikkine lieveilmiöineen.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan alkuperältään tunnetut, kotimaiset elintarvikkeet ovat turvallisimpia tuotteita markkinoillamme. Kasvinsuojeluainejäämien saannista yli 90 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista, erityisesti hedelmistä ja rukiista. Suomalaiselle alkutuotannolle, jalostukselle ja kaupalle asetetut vaatimukset ovat vaativat. Hymynaamat yrityksissä ovat kannustavaa toimintaa oikeanlaisen elintarviketurvallisuuden eteen.

Kotimaisten elintarvikkeiden yliholhoavat säädökset voidaan purkaa vaarantamatta turvallisuutta. Turha byrokratia tuo kustannuksia. Käytännön esimerkki marja—hedelmä-tilalta: Yritys oli tehnyt 30 vuotta omissa tiloissaan mehua ja hilloja, laatutuotteita. Terveystarkastaja vaihtui ja vaati siivouskomeron rakentamista hillontekohuoneeseen, kun 30 vuotta oli selvitty sillä, että rikkalapio ja harja olivat olleet viereisessä huoneessa. 1 000 euron komeroinvestointi oli liikaa yrittäjälle. Viranomaiset eivät tee aitoa riskinarviointia, vaikka eduskunta on sitä vaatinut.

Arvoisa puhemies! Kasvava osa aterioista syödään kouluissa ja työpaikoilla. Varastoinnin ja kuljetuksen aikana ruoka menettää sekä ravintosisältöään että makuaan. Kuluttajat haluavat aitoa ja tuoretta ruokaa. Ei auta, vaikka sairaalan tai koulun keittiöissä kuinka laskettaisiin oikeanlainen ravintosisältö, jos asiakas jättää sen syömättä. Emme saa antautua siihen, että keittiöalan ammattilaisten tehtäväksi jää vakuumipussien tyhjentely, jonka seurauksena arvokas ammattitaito murenee ja työmotivaatio heikkenee. Elintarvikemääräyksiä tulee soveltaa lähiruuan hyväksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä julkisissa ruokahankinnoissa tulee ehdoton laatuvaatimus olla Suomen lainsäädännön velvoitteet.

Biologinen hajoaminen alkaa heti teurastuksen, kalanpyynnin tai kasvin korjuun jälkeen. Bakteerit, homeet ja hiivat ovat valmiita hyökkäykseen. Kun ruoka käytetään mahdollisimman pian, riskit pienenevät. Keskusta haluaa estää ruuanjakelun keskittymistä ja edelleenkin helpottaa lähi- ja luomuruuan pääsyä kauppoihin ja keittiöihin.

Edellistä elintarviketurvallisuusselontekoa käsitellessään eduskunta hyväksyi kaksi pontta: hallitus huolehtii riskien hallinnan parantamiseksi elintarvikkeiden maahantulovalvonnasta ja resurssien turvaamisesta. Toisin kävi. Tämä selonteko kertoo, että tullin valvonnan määrää on karsittu, vaikka tuonnin määrä kasvaa. Miksi resursseja riittää pilkunviilaamiseen kotimaisissa elintarvikehuoneistoissa mutta ei ulkomailta tuodun tavaran tarkistamiseen? Keskusta ei hyväksy tätä eduskunnan tahdon vastaista kehitystä.

Eduskunta vaati tuolloin myös, että hallitus sisällyttää alkuperämerkinnät jatkossa kaikkiin elintarviketuotteisiin. Hallitus kuitenkin vitkuttelee ja vetäytyy EU:n selän taakse. Vaadimme suunnanmuutosta ja sitä, että otamme edelläkävijän roolin EU:ssa. Lakialoitteen pakollisista alkuperämerkinnöistä allekirjoitti 127 kansanedustajaa, joten tahtotila täällä eduskunnassa on.

Pakkausmerkintöjen väärentäjille tulee määrätä rangaistuksia eikä vain heristellä sormea. Alkuperämaan merkitsemisen tulee koskea myös ammattikeittiöitä. Niissä tuontituotteiden osuus on paljon korkeampi kuin päivittäistavarakaupoissa. Mitä hyötyä suomalaisella viljelijällä ja jalostajalla on tehdä asiat koko ajan paremmin ja paremmin turvallisuuden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta, jos kuluttaja ei voi edes tietää, syökö hulluruohoa tai hevosta tai missä maassa ja millä pelisäännöillä tuote on tehty?

Arvoisa puhemies! Kertaan vielä lyhyesti: Keskustan eduskuntaryhmä haluaa, että palautamme ruuan omavaraisuuden keskeisten elintarvikkeiden osalta vuoteen 2020 mennessä. Myös kannattavuus tulee palauttaa. Keskusta vaatii, että raaka-aineiden alkuperämaan pitää näkyä elintarvikkeissa. Vääristä merkinnöistä täytyy sanktioida. Keskustan mielestä kotimaisten elintarvikeyritysten määräyksissä voidaan joustaa turvallisuutta vaarantamatta. Keskustan mielestä julkisissa ruokahankinnoissa tulee ehdoton laatuvaatimus olla Suomen lainsäädännön velvoitteet. Lähi- ja luomuruokaa tulee suosia. Ja vielä viimeiseksi: keskusta vaatii, että rajalla tapahtuvaa valvontaa ja resursseja lisätään eduskunnan päätösten mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lapsillammekin tulee olla mahdollisuus syödä puhdasta ja turvallista ruokaa. Hyvät kollegat eri puolueista, tämä koskee teidänkin lapsianne.

Jari Myllykoski /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ruokaturvallisuus on yksi yhteiskuntamme keskeisistä ja jatkuvista haasteista. Kansalaisten oikeus saada puhdasta ja terveellistä ruokaa täytyy turvata, ja sen turvaamisen täytyy olla koko yhteiskunnan keskiössä, samoin ruuantuotannon ympäristöystävällisyys. Kotimaisuus turvaa työllisyyttä, ja se on erityisen merkittävä koko elintarvikealalla. Vasemmistoliiton kanta on, että ruuantuotannon tulee olla ympäristöystävällistä ja yhteiskunnan maatalouspolitiikan tätä tavoitetta tukevaa. Luomuun kannattaa satsata. Ruuan paikallinen tuotanto on tärkeää, jolloin kuluttajat saavat tuoretta ruokaa ja paikalliset tuottajat toimeentuloa.

Ruuan tehotuotantoon liittyy monia ongelmia tuotantoeläinten oloista ruokakasvien viljelyn luonnonmukaisuuteen. Monet kammoksuvat geenimuunneltua ruokaa, ja heillä tulee olla oikeus saada ruokansa geenimuuntelusta vapaana. Elintarvikkeiden valvonnan on syytä olla tiukka näiltä osin, ja lihatuotteiden kohdalla on ilmoitettava selvästi, mikäli lihakarjan rehuna on käytetty geenimuunneltua rehua.

Muutenkin on tärkeää varmistua siitä, että käytetyt raaka-aineet ovat sitä, mitä pitääkin. Huolimattomuus saattaa aiheuttaa samanlaisia tapauksia kuin nyt on käynyt tämän hulluruohon kanssa, jota on ilmeisesti kasvanut samalla pellolla kuluttajille tarkoitettujen papujen kanssa. Hankintaketjua ei saa päästää niin monimutkaiseksi, että ruuan alkuperä hämärtyy.

Monimutkaiset tuotantoketjut ja globalisaatio vaikeuttavat elintarviketurvallisuuden valvontaa. Esimerkit hevosenlihasta brittiläisessä valmisruuassa ovat tästä valitettavan hyvä esimerkki, harmi hevosen hyvälle lihalle. Jos esimerkiksi lammas teurastetaan Uudessa-Seelannissa, suolet poistetaan Portugalissa, liha leikataan Puolassa ja myydään Suomessa, niin ketju ei ole aivan tarkoituksenmukainen eikä järin helppo valvoa sen koommin elintarvikeketjun osapuolille kuin viranomaisillekaan. Näiden ketjujen läpinäkyvyyttä on välttämätöntä lisätä niin kuluttajille kuin viranomaisillekin.

Toisaalta sääntelyssä olisi vältettävä ylilyöntejä, jotka vaikeuttavat kotimaisen pientuottajan asemaa. Esimerkiksi tilojen suoramyyntiä ei pitäisi liikaa lähteä kahlitsemaan, vaikka toki niidenkin tuotteiden hygieniasta ja puhtaudesta tulee varmistua. Terve maalaisjärki auttanee sääntelyn oikeassa mitoituksessa.

Elintarvikealan itsesääntelyn merkitystä ei voi ylikorostaa. On tervetullutta, että elintarvikeala itse pyrkii laadun varmistamiseen ja läpinäkyviin toimintatapoihin. On tervetullutta käyttää laatujärjestelmien tukena puolueettomia auditointeja, kuten jotkut suomalaiset maataloustuottajat ovat tehneet. On kuitenkin nähtävissä, että monissa elintarvikeketjuissa avoimuus unohtuu varsinkin globaalin mittakaavan ollessa kyseessä. Esimerkkejä riittää myös thaimaalaisten ananasmehutehtaiden surkeista työoloista.

Arvoisa puhemies! Joku saattaa kysyä, mitä väliä on sillä, saako ananasmehutehtaan työntekijä työstään inhimillisen palkan. Elintarviketurvallisuus ymmärretään helposti kovin suppeasti, pelkkänä ratsioiden tekoina ja reagointina globaalien toimitusketjujen tuottamiin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä lähestymistapa, koska niin työolot kuin elintarvikkeiden turvallisuuspuutteet ovat saman ilmiön eri puolia. Voiton tavoittelu hinnalla millä hyvänsä on ongelmallista muutenkin kuin taloudessa.

Arvoisa puhemies! Hyvä, turvallinen, puhdas ruokatuotanto on monen asian summa. Ekologiset ja sosiaaliset kriteerit täyttämällä huolehditaan parhaiten myös kuluttajien saaman lopputuotteen turvallisuudesta. Tähän pitää pyrkiä lainsäädännöllä ja muilla valvontatoimilla. Kaupan rooli on niin ikään merkittävä. Tarjoamalla alkutuottajille pitkiä ja ennustettavia asiakassuhteita reiluin ehdoin kauppa varmistaa elintarvikeketjun läpinäkyvyyden ja ruuan alkuperän. Hankkimalla elintarvikkeet sieltä, mistä ne saa halvimmalla, joudutaan vaaralliselle maaperälle.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää selontekoa hyvin laadittuna ja seikkaperäisenä. Se tuo avoimesti puutteet esille, ja sen pohjalta on hyvä lähteä selontekoa arvioimaan.

Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elintarvikkeiden turvallisuus koskettaa jokaista maapallon ihmistä. Oikeus puhtaaseen veteen on jo luokiteltu ihmisoikeudeksi samoin kuin oikeus ruokaan. Mutta ei riitä, että puhumme pelkästään oikeudesta ruokaan, ihmisoikeutena tulee olla oikeus puhtaaseen ruokaan.

Elintarvikkeiden turvallisuus vaatii monenlaisia toimenpiteitä. Valtioneuvoston selonteko kuvaa nykytilannetta ja haasteita elintarviketurvallisuuden näkökulmasta. Erittäin positiivista selonteossa on sen määrittelemät konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet elintarviketurvallisuuden lisäämisessä. Selonteon kieli on myös selkeää.

Elintarvikkeisiin kohdistuvat kriisit heijastuvat syvästi ihmisten turvallisuudentunteeseen. Epäilyt elintarvikkeiden puhtaudesta aiheuttavat epävarmuutta ja huolta ravinnon laadusta ja jopa sen riittävyydestä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos vaikuttaa ruuan määrään, laatuun ja saatavuuteen maapallon eri osissa. Maat, joilla oma viljelysala on riittämätön oman väen tarpeisiin, pyrkivät jo nyt varmistamaan ruokaturvansa hankkimalla maata jopa toisista maanosista. Ruuan hukkaan heittäminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja on eettisesti väärin. Lihan syönnin vähentämisellä olisi suora hillitsevä vaikutus ilmastonmuutokseen, ja samalla eläinten rehuksi käytettävää viljaa riittäisi isolle joukolle ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on onnistuttu hyvin pitämään oma ruuantuotantomme puhtaana tarkan omavalvonnan ja korkeiden laatukriteereiden avulla. Suomalainen ruuantuotanto on vastuullista. Esimerkiksi suomalainen broileri on ollut salmonellavapaata jo vuosien ajan. Ruuantuottajat tekevät merkittävää elintarvikesuojelullista työtä, ja tähän työhön on varattava riittävästi varoja vastaisuudessakin samoin kuin Eviran työhön.

Suomalaisten ylipaino ja lihavuus on yksi merkittävistä kansanterveydellisistä ongelmista. Selonteossa esitetäänkin useita keinoja kansanterveyden parantamiseksi. Ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin ihmisen omat kulutustottumukset ja liikunta, joka lisää terveyttä ja hyvinvointia. Myös runsas alkoholinkäyttö heijastuu suomalaisten ylipainossa. Valitettavasti selonteko ei puutu alkoholin haitallisuuteen, vaikka sen haittojen käsittelyä olisi voitu lisätä esimerkiksi kemiallisia aineita käsittelevään lukuun.

Lähes 40 vuotta jatkunut suomalaisten veren kolesterolipitoisuuden ja verenpaineriskin väheneminen on valitettavasti katkennut. Tilanne on kääntynyt huonompaan suuntaan, ja sen korjaaminen vaatii kansallisen ryhtiliikkeen.

Lasten ja nuorten terveyteen ei kiinnitetä koskaan liikaa huomiota. Elämäntavat ovat myös periytyviä. Koulujen ruokailulla voidaan kompensoida jonkin verran kotien erilaista tilannetta. Vihreä ryhmämme pitääkin huolestuttavana joidenkin lasten liian vähäistä ja epäterveellistä ravinnon saantia erityisesti lomien ja viikonloppujen aikana. Selonteossa käsitellään sekä kouluruokailun että kotitaloustiedon tärkeyttä. Kotitalouden opetusta voisikin olla läpi yläasteen ja vielä siinä vaiheessa, kun nuori alkaa miettiä parisuhdetta ja perheen perustamista.

Selonteko käsittelee kemikaalien vaikutusta elintarviketurvallisuuteen varsin kattavasti ja kiitettävästi. Muun muassa nanomateriaalien tutkimus on huomioitu hyvin selonteossa.

Arvoisa puhemies! Kuluttaja on vielä melko huonosti informoitu tuotteen alkuperää ja sen vaiheita koskien. Tuotteen alkuperämerkinnät perustuvat edelleen vapaaehtoisuuteen. Siten kuluttaja voi saada täysin riittämätöntä tietoa tuotteen valmistajasta, valmistustavasta, eettisyydestä ja tuotteen eri vaiheista. Suomen lippu pakkauksessa ei vielä tarkoita, että tuote olisi kotimaassa tuotettua tai valmistettua. Itse luotan vain avainlippuun, joka takaa tuotteen kotimaisuuden, ja pohjoismaiseen joutsenmerkkiin, joka takaa tuotteen ympäristöystävällisyyden.

Jäljitettävyys on tarpeen elintarvikkeisiin liittyvän kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemisessä. Mitä paremmin ruoka, sen tuotannon, valmistuksen ja kuljetuksen vaiheet, voidaan todeta, sitä paremmin voidaan ehkäistä rikollisuutta ja saattaa rikolliset toimijat vastuuseen.

Arvoisa puhemies! Ryhmämme on huolissaan, kun väestön tuloerot näkyvät myös kulutetun ruuan laadussa ja sitä kautta terveyseroina. Ruuan hinta ei saa vaikuttaa sen terveellisyyteen. Kansalaisten samanarvoisuudesta on siis tässä suhteessa syytä kantaa huolta ja tehdä kaikki voitava, jotta terveyserot pienenevät eivätkä kasvaisi ihmisten maksukyvyn mukaan.

Entistä useampaa kuluttajaa kiinnostavat ruuan kasvatuksessa ja tuotannossa syntyneet hiilidioksidipäästöt ja muut ympäristövaikutukset. Ryhmämme pitäisi hyvänä, että tuotteisiin saataisiin merkinnät niiden hiilijalanjäljistä ja ympäristövaikutuksista.

Luottamus ruuan terveellisyyteen ja turvallisuuteen syntyy riittävästä tiedosta, ruuan alkuperän tuntemisesta ja koko tuotantoketjun avoimuudesta.

Kaupalla on suuri vaikutus siihen, mitä syömme. Sen hankinnoissa tulee painottua elintarviketurvallisuus alhaisen hankintahinnan sijaan. Kuluttajien kiinnostuksen lähi- ja luomuruokaan tulee näkyä kauppojen valikoimissa.

Voimme olla tyytyväisiä elintarviketurvallisuusselontekoon. (Puhemies koputtaa) Ruokaturvallisuus kiinnostaa myös yli rajojen. Kansainvälinen yhteistyö tällä alueella onkin luontevaa ja tärkeää.

Elintarviketurvallisuus on aihe, jonka edistämiseksi on helppo toimia myös yli puoluerajojen. Siitä ei pidä tehdä kiistakapulaa vaan jatkaa rakentavaa keskustelua, ja tähän keskusteluun selonteko antaa hyvät eväät.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Egentligen finns det enligt svenska riksdagsgruppens övertygelse ett patentsvar på frågan hur vi bäst tryggar säkerheten med våra livsmedel: genom att slå vakt om vår inhemska livsmedelsproduktion och genom att som konsumenter gynna inhemska produkter.

Inhemsk broiler och inhemska ägg är salmonellafria, inhemsk brödspannmål innehåller inga glyfosatrester, inhemskt griskött och nötkött har liksom inhemsk mjölk producerats under kontrollerade, och även för djuren goda förhållanden, och så vidare. Också konsumenterna har fått upp ögonen för detta, och kritiken mot EU:s och vårt nationella jordbruksstöd verkar ha tynat bort. Allt fler konsumenter inser att stöden inte är avsedda enbart för att trygga jordbruksnäringens lönsamhet, utan framförallt för att garantera konsumenterna en rimlig prisnivå. Den här attitydförändringen välkomnar vår riksdagsgrupp.

Arvoisa puhemies! Selvää kuitenkin on, että emme elä suljetuilla markkinoilla, vaan kunnioitamme sekä EU:n sisämarkkinoita että mahdollisimman vapaata maailmankauppaa. Kaikkia elintarvikkeita ei voida edes tuottaa meidän ilmastossamme. Anders Chydeniuksen ja Adam Smithin hengessä tietyn kansainvälisen työnjaon pitää olla mahdollista, tuotantokustannuksia ei voida kokonaan jättää ottamatta huomioon, ja kuluttajilla tulee olla valinnanvapaus. Tarvitsemmekin siis niin eurooppalaisia kuin globaalejakin elintarviketurvallisuutta ja kauppaa koskevia säännöksiä.

Niin sanottu hevosenlihaskandaali on kärjistänyt näiden säännösten puutteita ja niiden valvontaa. Hyvälaatuinen hevosenliha ei sinänsä ole ihmisravinnoksi sopimatonta, mutta tämä ei olekaan tässä yhteydessä keskeistä. Keskeisiä ovat ongelmat, joita skandaali heijastaa.

Värderade talman! Om man kan ersätta nötkött med hästkött, vad annat kan man gömma i förädlade, fabriksproducerade livsmedel? Vad vet vi om kvaliteten på detta hästkött, var har det producerats och under vilka förhållanden? Vilken medicinering hade hästen utsatts för? När hade den slaktats? Hade köttet transporterats långa sträckor och kanske legat djupfryst en längre tid?

Och, framförallt: kan vi alls lita på varumärkningen? Och vad avses förresten med ursprungsland, i den mån det alls framkommer: det land där köttet har producerats, det där det har förädlats, och/eller kanske bara det där de färdiga produkterna har förpackats? Också våra inhemska livsmedelsfabriker använder delvis utländska råvaror och förädlar en del produkter i utlandet, men det är de inhemska branden som blir lidande om kontrollen inte fungerar. Det var ju bland annat det skandinaviska Abba-Findus som prickades för hästköttet, trots att hästköttet knappast kom från Norden. I livsmedelsindustrins eget intresse ligger att frivilligt märka ut, och varför inte rentav på gårdsnivå, var råvaran är producerad. Det här fungerar redan på sina håll.

Arvoisa puhemies! EU:n sisämarkkinat eivät ole syynä hevosenlihaskandaaliin. Syynä ovat vilpillinen menettely ja petokset, jotka ovat rikollisia tekoja. Näitä esiintyy kaikkialla maailmassa.

Valitettavasti EU:n sisämarkkinat luovat edellytyksiä vilpillisen ja petollisen toiminnan harjoittamiseen laajassa mittakaavassa ja myös jälkien peittämiseen, mahdollistaen alkuperän katoamisen rajattoman Euroopan hämäryyteen. Mutta toisaalta EU tarjoaa valmiin kansainvälisen koneiston vilpilliseen ja petolliseen toimintaan puuttumiseksi. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä meidän on tartuttava tämän tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Kansallisesti on haasteellista yhdistää maailman ankarimmat ja parhaat elintarvikelait elintarvikkeiden pienimuotoisen jalostuksen kanssa, mutta tämänkin on oltava mahdollista.

Värderade talman! Statsrådets redogörelse om livsmedelssäkerheten omspänner hela vidden av aspekter på ämnet, allt från mikrobiologisk och kemisk säkerhet till genmodifiering och näringsvärden. I ett gruppanförande på fem minuter är det nästan omöjligt att behandla ens en bråkdel av dessa aspekter. Men det är bra att statsrådet regelbundet följer upp livsmedelssäkerhetens tillstånd och utsikter. Vi är vad vi äter, alla måste äta för att leva, och ingen kommer alltså undan om säkerheten i vår mat inte kan garanteras.

Jag väljer att sluta där jag började: våra inhemska livsmedel, producerade och förädlade i vårt eget land, är de som bäst motsvarar kraven på renhet och säkerhet. Här har vi också möjligheter att göra oss gällande på den europeiska, kanske rentav på den globala livsmedelsmarknaden, inte med de stora mängderna eller de lägsta priserna, men nog med den högsta kvaliteten. I en värld som skakas av den ena livsmedelsskandalen efter den andra ökar efterfrågan på ren, näringsrik och hälsosam mat.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan elintarviketurvallisuudesta, mieleen nousevat ensimmäiseksi viime aikojen ruokaan liittyvät skandaalit. On myyty, niin kuin me olemme kuulleet näissä aikaisemmissa puheissa, hevosenlihaa naudanlihana ja maitoa, jossa on syöpää aiheuttavia ainesosia. On päivitelty alkuperämaita suomalaisen näköisissä elintarvikkeissa ja pelätty ulkomaisten pakastemarjojen aiheuttamia A-hepatiittitartuntoja. Eilen illalla vielä uutisoitiin ulkomaisten pakastevihannesten vieneen monia sairaalaan.

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus onkin asia, joka nousee esiin silloin, kun turvallisuus puuttuu. Muina aikoina sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Kriisien keskellä huomataan aina, kuinka tärkeää asiaan vaikuttaminen on jo etukäteen ja kuinka tärkeää elintarvikkeiden turvallisuuden valvonta itse asiassa on. Kun suomalaisilta kysyttiin vuonna 2006, miten paljon he luottavat ruuan turvallisuuteen, todettiin, että 60 prosenttia suomalaisista suhtautui ruuan turvallisuuteen luottavaisesti. Suomessa ei silloin ollut sellaista kuluttajajoukkoa, joka luottaisi ruuan turvallisuuteen vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Jos kysely uudistettaisiin nyt, viime aikojen kriisien jälkeen, tulokset voisivat olla heikommat.

Kuitenkin suomalaisen ruuan turvallisuuteen voi tänä päivänä suhtautua luottavaisesti. Ruokamme kestää mainiosti vertailun. Sijoittaudumme koko maailman kärkijoukkoon. Selonteossa todettu elintarviketurvallisuuden nykytila antaa positiivisen kuvan tilanteestamme. Perinteisesti maassamme on pidetty ruuan hyvää laatua kunnia-asiana. Turvallinen ja puhdas ruokamme voi olla tulevaisuuden tärkeimpiä vientiartikkeleitamme.

Värderade talman! Den kristdemokratiska riksdagsgruppen poängterar vikten av tillräckliga resurser för att uppehålla livsmedelssäkerheten i vårt land, eftersom det berör varje finländares vardag. Utvecklingsarbetet inom EU såväl som i Finland har medfört nödvändiga förnyelser när det gäller produkternas ursprungsmärkning.

Arvoisa puhemies! Selonteossa elintarviketurvallisuuden lähitulevaisuuden haasteet on koottu kolmen pääotsikon alle: globalisaatio, verkottunut elintarvikeketju sekä ravitsemus. Suurimman haasteen asettavat suomalaisten ruokailutottumukset, jotka kehittyvät valitettavaan suuntaan.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa tuoda esille huolensa erityisesti lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta. Rasvaiseen pikaruokaan mielistynyt nuorisomme tarvitsee nykyistä enemmän itse tehtyä, terveellistä kotiruokaa ja aktiivisempaa vapaa-aikaa. Lihavuuden vähentäminen valtion keinoin on vaikeaa, sillä kansalaisten ruokavalintoja ei voi määrätä lailla. Kun suomalaisten huonoista elintavoista johtuvien hoitokustannusten on arvioitu olevan yli 2 miljardia euroa vuosittain, poikkihallinnollisen lihavuusohjelman tekemiseen löytyy tukevat taloudelliset perusteet. Niin pitkälle kuin EU-lainsäädännön estämättä voidaan, tulee Suomen edelleen pyrkiä ohjaamaan kuluttajien valintoja terveellisempiin vaihtoehtoihin myös verotuksen keinoin.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa tyytyväisenä kotimaisen ruuan olevan edelleen korkealaatuista, terveellistä ja pääosin turvallista. Rohkaisemme suosimaan lähiruokaa. Esimerkiksi kuntien tulee kilpailutuksessa osata painottaa lähiruuan etuja. Mitä lyhyempi on ruuan kuljetusketju, sitä varmemmin ruoka on myös turvallista. Suomalaisten tulee tehdä valintoja kotimaisen, lähellä tuotetun ruuan puolesta ja sillä tavoin tukea niin työllisyyttä ja yrittäjyyttä kuin terveyttä ja turvallisuuttakin.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vastauspuheenvuoro ministeri Koskiselle, 5 minuuttia.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ehkä 5 minuuttia on liikaa...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

No, ei ole pakko. (Naurua)

Puhuja:

...mutta katsotaan nyt sitten, montako minuuttia tässä menee. — Ensinnäkin kiitokset eduskuntaryhmille hyvistä puheenvuoroista ja monista vinkeistä, mitä niihin sisältyi. Yhdyn niihin kiitoksiin, että selonteko on erittäin hyvin ja kattavasti kirjoitettu. Voin tässäkin tältäkin paikalta kiittää meidän ministeriön virkamiehiä hyvin valmistellusta työstä. Minä luulen, että jos joku haluaa perehtyä tähän aiheeseen, niin lukemalla tuon selonteon saa kyllä aika kattavan kuvauksen siitä, mitä on tapahtunut ja mikä on tämän hetken tilanne ja mitkä ovat myös ne tulevaisuuden haasteet.

Olen varma siitä, että kun täällä eduskunnassa käsittelette tätä huolella, niin voi olla, että syntyy vielä uudenlaisiakin ajatuksia siitä, millä tavalla voisimme vielä edelleenkin parantaa tilannetta, joka tälläkin hetkellä on jo kyllä erittäin hyvä. Varmasti tulevaisuudessa otetaan huomioon kaikki ne vinkit, mitä eduskunta sitten aikanaan tähän selontekoon antaa, kun se on valmis ja valiokunnissa käsitelty.

Edustaja Östman tuossa viimeisimmässä puheenvuorossa mainitsi siitä, että ruokaskandaaleja on ollut, ja niin niitä on ollut, ja tietysti kukaan ei varmaankaan toivo, että sentyyppisiä tulisi lisää. Toisaalta voi sanoa, että on myös niin, että kun tämäntyyppisiä skandaaleja joskus tulee, niin se kertoo siitä, että asiat eivät välttämättä ole itsestään kunnossa, eli tarvitaan aina silloin tällöin tietynlaista herätystä, jotta huomataan, että kun joka päivä tehdään koko ketjussa arvokasta työtä eri puolilla alkaen alkutuotannosta ja päätyen teollisuuteen, jalostukseen ja kauppaan, niin seurantaa tosiaankin täytyy tehdä koko ajan. Ja joskus sitten jossain kohtaa voi pettää, ja tietysti voisi arvioida, kun miettii, kuinka paljon ihmiset päivittäin syövät ja kuinka paljon tavaraa liikkuu ja niin edelleen, että ei olisi tavallaan yhtään ihme, vaikka olisi enemmänkin ikäviä tapauksia.

Eli se, että silloin tällöin jossain jotain tapahtuu, kertoo vain siitä, että myös sitten asiat selvitetään ja tapahtuu muun muassa poisvetoja kaupasta ja niin edelleen, niin että koko ketju kyllä toimii hyvin. Eli se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja siinä mielessä siihen asiaan pitää panostaa, ja kiitokset kaikille toimijoille siitä kaikesta työstä, mitä tähän mennessä on tehty ja sitten tehdään myös jatkossa.

Yksi olennainen asia varmaan tässä tämän päivän keskustelussa ja myös tulevaisuudessa on se, että kun tuotteita liikkuu paljon yli rajojen ja koko ajan valmistetaan uusia tuotteita ja kilpailu myös tuolla hyllyissä on erittäin kovaa, niin tulee uudenlaisia tuotteita ja kuluttajatottumukset muuttuvat ja kuluttajahalut muuttuvat. Kuitenkin täytyisi pitää mielessä, että millään tavalla kuluttajaa ei saa johtaa harhaan. Elikkä koko tässä merkintäasiassa olennaista on se, että harhaanjohtavia merkintöjä ei saa olla, eli kuluttajan täytyy tietää, hänen pitää olla varma siitä, mitä hän hankkii, jos hän ostaa kaupasta tuotteita tai vaikka hän on ravintolassa tai syö työmaaruokalassa tai missä nyt sitten onkin ruuan kanssa tekemisissä. Eli näitten merkintöjen ja muiden pitää olla, asioitten pitää olla kunnossa.

Mutta yhden asian ottaisin vielä tässä esille liittyen tuohon edustaja Kalmarin käyttämään puheenvuoroon näistä alkuperämerkinnöistä. Te sanoitte, että hallitus menee EU:n selän taakse. Se ei pidä paikkaansa, vaan EU-lainsäädäntö on semmoista, mikä meidän pitää ottaa huomioon. Emme me siitä mihinkään karkuun pääse. Suomi on johdonmukaisesti vienyt eteenpäin EU-tasolla sitä, että näitä alkuperämerkintöjä pitäisi laajentaa. Nyt kuluttajainformaatioasetus hyväksyttiin tuossa puolitoista vuotta sitten, joka omalta osaltaan pikkuhiljaa laajentaa näitä merkintöjä. Seuraava vaihe tulee muistaakseni parin vuoden kuluttua eteenpäin.

Mutta koko ajan on viety eteenpäin, ja voi sanoa, että viimeisimpänä, kun oli tämä hevoslihaskandaali päällä ja asiasta keskusteltiin myös tuolla neuvoston kokouksessa Brysselissä, totesimme siitä, että me haluaisimme, suomalaiset, että vauhti olisi vähän nopeampaa EU:ssa, että päästäisiin kattavampiin merkintöihin koko EU-alueella nopeammin kuin mitä tällä hetkellä on suunnitelmat olemassa. Eli sen eteen toimimme EU-tasolla, koska siellä sitä pitää toimia, koska kansallisesti emme voi säätää semmoista lakia, joka määräisi tietynlaiset merkinnät pakottaviksi. On ollut tapauksia, joissa jotkut jäsenmaat ovat tämäntyyppistä lainsäädäntöä harkinneet. Tilanne on johtanut sitten siihen, että he ovat joutuneet keskustelemaan asiasta komission kanssa ja ovat sitten joutuneet vetämään omia ehdotuksiaan pois. Tai joittenkin jäsenmaitten kohdalta tämäntyyppisten säännösten täytäntöönpano on kielletty komission päätöksellä. Eli me emme voi tehdä ihan mitä me haluamme, koska näissäkin asioissa meitä velvoittaa EU-lainsäädäntö.

Mutta sen vuoksi haluan korostaa täälläkin sitä, että olemme sanoneet sitä, että mikään ei kiellä merkitsemästä vapaaehtoisesti. Eli tuotteisiin voidaan kyllä tehdä vapaaehtoisia merkintöjä, kunhan ne noudattavat sitä pääsääntöä, että ne eivät ole harhaanjohtavia merkintöjä. Uskon ja toivon, että toivottavasti tällä tiellä valmistajat menevät eteenpäin, ja myös samalla tavalla toivomme, että EU-tasolla päästään kattavampiin alkuperämerkintöihin.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri pääsi tasan 5 minuuttiin. Ja nyt sitten debatti. Ne, jotka haluavat käyttää puheenvuoron, nousevat seisomaan ja painavat V-painiketta.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me puhumme paljon eläinten hyvinvoinnista ja lääkkeiden käytöstä, antibioottien käytöstä, ja itsekin ryhmäpuheenvuorossa toin esille sen antibioottiresistenssiongelman, minkä myös ministeri nosti esille. Se oma kokemukseni, mikä vuosikymmenien saatossa on tullut, on, että kyllähän eläinten hyvä kohtelu, erinomaiset olosuhteet ja ensiluokkaiset rehut aiheuttavat sellaisen tilanteen, jossa eläimet tuottavat hyvin ja ne tarvitsevat erittäin vähän lääkkeitä, erittäin vähän antibiootteja.

Nyt jos me ajattelemme käytännön tasolla, niin oma käsitykseni on se, että viljelijöitten tehtävä on suoriutua tästä tehtävästä hyvin, keskittyä oleelliseen eli tehdä hyviä rehuja, kohdella eläimiä hyvin ja hoitaa eläimiä hyvin niin, että tuotanto olisi maksimaalista ja lääkkeitä ei tarvita. Kuitenkin näyttää siltä, että byrokraattiset velvoitteet ovat lisääntyneet eduskunnan tahdosta huolimatta vuosi vuodelta. Mitä te, arvoisa ministeri, olette mieltä, voidaanko tälle oikeasti jotakin tehdä? Se rasittaa henkisesti viljelijöitä, ja se kaikki työ, mitä byrokratia vaatii henkisessä ja fyysisessä mielessä, on aina pois siitä varsinaisesta työstä, (Puhemies koputtaa) mikä on heidän tärkein tehtävänsä.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoroa kuunnellessa lähes raipaniskut tuntuivat selkänahassa. Paljon me olemme tässä hallituksessa tehneet, paljon on tekemättä, mutta ei kai tämä hallitus ole sentään vajaassa kahdessa vuodessa saanut aikaan kaikkea sitä turhaa byrokratiaa, tuottajien ahdinkoa, saatikka maatalouden kannattavuusongelmaa. Kaksi edellistä kautta tässä salissa on kuitenkin tehty päätöksiä teidän puolueen johdolla.

Mutta asiaan, arvoisa puhemies: vuonna 2011 jokainen kansalainen söi keskimäärin 165 ateriaa kodin ulkopuolella, ja julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli puolet näistä annoksista. Joukkoruokailun hankintojen kilpailuttamista varten on kehitetty ravitsemuskriteereitä, ja näitä kriteereitä ei kuitenkaan vielä riittävästi käytetä julkisen sektorin ruokapalveluhankinnoissa. Arvoisa ministeri, miten me aiomme hallituksen toimesta edistää ravitsemuskriteerien käyttöönottoa julkisen sektorin hankinnoissa vielä nyt sitten loppuvaalikauden aikana?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on monissa keskusteluissa tullut ilmi, että globalisaatio ja pitkät kuljetusmatkat ovat hämärryttäneet näitä ruuan valmistusketjuja ja vaarantaneet ruokaturvallisuutta. Myöskin otettiin esille nuorison lihominen väärien ruokatottumuksien vuoksi. Sitten aikaisemmin päivällä oli muissa yhteyksissä puhetta tästä nuorison työllistymisestä. Kysyisin ministeriltä: Miten on ajateltu viljelyn kannattavuutta ja maaseudun nuorison työllistämistä tällä avuin ja kouluttamista maaseudun tehtäviin, mikä myöskin parantaisi ruokaturvallisuutta ja suomalaisen ruuan olemassaoloa tulevaisuudessa? Onko tällä alalla tehty jotain tekoja?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen vastasi alkuperämerkintäasiaan juuri, kuten oletinkin. Kuluttajainformaatioasetus on annettu jo 2011, ja 2014 sen pitäisi olla voimassa. Lainsäädäntövalmistelua siis pitäisi olla kiireellä tekemässä. Itse asiassa, kun hallitus erittäin monissa asioissa haluaa olla eturintamassa tuomassa EU-säännöksiä voimaan, esimerkiksi hallitus haluaa puuttua yrittämisen vapauteen vaatimalla kuljettajilta tuntikirjanpitoa, miksi emme voisi tässä asiassa olla edelläkävijöitä, tehdä jo omaa seuraavaa lainsäädäntöä ja ratifioittaa sitä EU:ssa, kun siellä on vahva tahtotila saada koko EU kulkemaan tähän suuntaan? Voisimme olla suunnannäyttäjinä ja esimerkkeinä muille.

Mutta palaisin vielä tähän byrokratia-asiaan. Toki sitä byrokratiaa on, edustaja Taimela, osattu tehdä ennenkin. Olette siinä aivan oikeassa. Mutta tuntuu siltä, että tällä hetkellä hallitus syytää koko ajan uusia vaatimuksia toimijoille, tulee ties minkälaista raportti- ja selvitysvaatimusta meidänkin valiokuntaamme, ja maaseutuyrittäjien pitäisi ehtiä tehdä oikeita (Puhemies koputtaa) töitäkin. Nämä tuovat kustannuksia, ja kysynkin: onko ministeri vakavasti tekemässä ohjelmaa, jolla tätä byrokratiaa osattaisiin poistaa?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kun keskustan ryhmäpuheenvuoroa kuunteli, niin siitä oikeastaan enää jäi puuttumaan raekuurot ja heinäsirkkaparvet viljelijöitten kiusaksi, toki sekin etunenässä (Anne Kalmarin välihuuto) ministeri Koskisen ja tämän hallituksen vikana.

Oikeastaan, jos meillä kotimaista tuotetta on hyllyssä myynnissä, meillä on eräs sininen paketti, jossa on joutsenlippu, kotimaista possunlihaa, niin täytyy sanoa, että vaikkapa se olisi se nakkilalainen porsas, joka on ensin matkustanut Forssaan teurastamoon ja sieltä laivattu luultavasti, olkoon nyt vaikka Haminan satamassa ja matkalle Varsovaan ja sieltä maanteitse leikattavaksi ja suolattavaksi Puolassa ja sieltä sitten takaisin, niin minun täytyy sanoa, että missä se ekologisuus on kotimaisen sianlihan tuotannon osalta? Minun mielestäni tämmöisessä tapauksessa pakkausmerkintä on jo osaltaan harhauttava. Toki se on kotimaista, suomalaista sikaa, mutta (Puhemies koputtaa) matkustanut ulkomailla. Voitaisiinko tähän jotenkin puuttua?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun lukee tätä valtioneuvoston selontekoa, voimme olla kiitollisia ja ylpeitä. Ruokaturvallisuus Suomessa on edelleen maailman huippuluokkaa. Ja sanon myös sen, voin vetää sen johtopäätöksen, että jos vaarat ovat, riskit, ne piilevät nimenomaan tuontitavarassa, tuontiruuassa ja tuontituotantopanoksissa.

Edustaja Kalmari viittasi tähän edellisen eduskunnan ponteen. Ja voimme todeta sen, että ne paljastukset vääristä merkinnöistä näyttävät sen, että niin viranomaisvalvonta kuin omavalvonta toimivat edelleen. Mutta rehellisyyden nimissä: myös valtioneuvosto sanoo omassa selonteossa, että ollaan lähestymässä sitä tasoa, kun näytteenoton tiheys ei enää kykene paljastamaan riittävän tehokkaasti määräysten vastaisia eriä. Ja minä kysyn ministeri Koskiselta: onko hallituksella suunnitelma nimenomaan taata tämä tullilaboratorion valvonnan määrä?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä kiitän edustaja Nylundia siitä, että hän paljasti, että kenties edellisellä kaudella ei tullut näitä paljastuksia, mitä nyt on tullut ilmi tehostetun viranomaisvalvonnan takia, että kiitos ministerille ja ministeriöön siitä.

Arvoisa herra puhemies! Selonteon mukaan perheen sosioekonominen asema vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista ruokaa lapset ja nuoret syövät. Monessa lapsiperheessä valintoja ruokakaupassa joudutaan tekemään lompakon mukaan ja jättämään terveellisempi vaihtoehto hyllylle. Ja ei ole kyse siitä, etteivät isät ja äidit tietäisi, mikä on terveellisempää tai turvallisempaa. Se on kerta kaikkiaan kyse rahasta. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi, että ravintoon liittyvät terveyshaitat vähenevät erityisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevissa väestöryhmissä. Kysynkin: millaisia toimenpiteitä on suunnitteilla, jotta erityisesti lapset ja nuoret saisivat terveellistä ruokaa perheen tulotasosta riippumatta?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken päättyneellä kyselytunnilla keskustan taholta esitettiin moite hallitukselle huonosta hallituksen esitysten valmistelusta. Nyt täytyy sanoa, että tässä tulee kyllä kiittävää palautetta, ja se tulee oikeastaan koko salista hallitukselle ja erityisesti ministeri Koskiselle ja hänen joukkueelleen siellä ministeriössä.

Ainoastaan keskustan ryhmäpuheenvuoro oli todella hämmentävä. Olen ihan ihmeissäni, kun olen kuitenkin melko pitkään täällä myös maatalouspolitiikkaa seurannut ja ollut vähän sitä tekemässäkin täällä eduskunnassa. Olen ihmeissäni, että mitä keskusta ryhmäpuheenvuorossaan oikein tässä moitti. Keskusta moitti omaa politiikkaansa. He ovat 8 vuotta olleet värisuorana hallituksessa johtamassa maatalouspolitiikkaa ja myöskin tätä elintarviketurvallisuuspolitiikkaa.

Ja nyt, arvoisa puhemies, jos keskustan edustajat lukisivat tämän selonteon sivulta 50, "Lainsäädäntö" ja "Elintarvikelain muutokset" ja "Helpotukset pk-elintarvikeyrittäjille", niin siitä saatte varmasti vastaukset.

Arvoisa puhemies! Helppo on lauteilta huurella, sanoi eräs pohojalaanen ministeri.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruoka, syömämme ravinto on yksi merkittävimmistä tekijöistä terveyteemme. Kuluttajan on voitava aina luottaa siihen, mitä tuote kertoo pitävänsä sisällään. Monelle allergiselle kysymys on elintärkeä.

Otan esimerkin omasta lapsestani. Hän oli pienenä erittäin allerginen lisäaineille, ja valitettavasti jouduimme kantapään kautta monta kertaa toteamaan, että lisäaineettomaksi ilmoitettu elintarvike ei sitä käytännössä sitten ollutkaan, vaan lapsi sai allergisia oireita. Ja kun tätä sitten selvittelin, niin selvisi, että kun tätä lisäainetta on jonkun tietyn rajamäärän alle, niin sen jälkeen sitä ei tarvitse ilmoittaa. Mutta on pöyristyttävää, että silti, vaikka tämä tuote sisältää pieniä määriä näitä lisäaineita, sitä mainostetaan säilöntäaineettomana tai lisäaineettomana. Ja allergisten kohdalla kysymys voi olla jopa elämästä, ja ruualla pitäisi olla nimenomaan elämää ylläpitävä tehtävä. Siksi kysyisinkin, mitä asialle voisi tehdä. Eikö yksiselitteisesti lisäaineettomiksi mainostettujen tuotteiden tulisi olla 100-prosenttisesti lisäaineettomia, näin myös muiden aineosien kohdalla?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turha salissa on varmasti kaikkia edellisiä hallituksia historian saatossa syyttää maatalouspolitiikasta. Kyllä me voimme myös syyttävän sormen osoittaa Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan, onko se sitten kaikistellen onnistunutta. Mutta kiitoksia ministerille selonteosta ja siitä, miten esittelette lainsäädäntötyötä, mitä kansallisesti tehdään, mitä Euroopan unionissa tehdään. Haluan nostaa vielä yhden tahon, joka tekee myös osaltaan lainsäädäntötyötä tässä, elikkä Euroopan neuvoston, jossa parhaillaan keskustellaan nanoteknologiasta ja siihen liittyvistä riskeistä, jotka ulottuvat myös elintarviketurvallisuuteen. Ja kun selonteossa sanotaan, että tulee tunnistaa ajoissa uusien säädösten tarve ja vanhojen muutostarve, niin kysyisinkin, mitä on tekeillä nanoteknologiaan liittyvässä lainsäädäntötyössä Suomessa tällä hetkellä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko alkaa sanoilla, että elintarviketurvallisuus on Suomessa huippuluokkaa. Siihen on helppo yhtyä, ja se pitää myöskin tasan tarkkaan paikkansa. Selonteko on erittäin hyvä kuvaus, se pitää ihan reilusti tunnustaa, hygieenisyydestä, puhtaudesta, kemiallisesta turvallisuudesta, jäämistä, haitta-aineista, kansanterveysvaikutuksista ja niin edelleen. Se on kattava, erittäin kattava kuvaus, mitä tällä hetkellä on, ja siitä kaikki kiitos.

Yksi asia, joka myös selonteossa mainitaan, on se, että tae ruuan turvallisuudelle on kotimainen tuotanto. Tämä on nyt sitten se, mistä me emme välttämättä niin tyytyväisiä ole, mistä eivät ole muuten tyytyväisiä viljelijätkään, ja se on kannattavuus. Se on se, mitä tämä hallitus on tehnyt. Teillä on erittäin paljon hyviä aikeita, mutta käytännön toimenpiteet ovat valitettavasti leikanneet, ovat lisänneet kustannuksia, ovat lupabyrokratiaa edelleen kasvattaneet. Tästä ei voi olla tyytyväinen. Me ymmärrämme, ministeri Koskinen, että te olette hankalassa raossa. Te olette erittäin hankalassa raossa, ja teidän tahtotilaanne ei kukaan epäile, mutta ei se hallituksen kädenjälki tältä osin vain tyydytä ja se ei ole hyvä. Se ei myöskään turvaa pitkällä aikavälillä sitä elintarviketurvallisuutta, jota tässä erinomaisella tavalla kuvataan. Tähän teidän on (Puhemies koputtaa) entistä enemmän panostettava, arvon hallitus, että kotimainen tuotanto on kannattavaa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Koskinen, 3 minuuttia vaikka paikalta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! 3 minuuttia, muutama asia. Jos aloittaisin tästä viimeisimmästä, minkä edustaja Leppä otti esiin, tästä kannattavuudesta.

Kannattaa ehkä siellä valiokunnassa käydä semmoista keskustelua läpi noitten tutkijoiden kanssa, vaikka viimeisimpiä MTT:n ja PTT:n tutkimustuloksia siitä, mikä on kannattavuus. Jos katsotaan pitkässä juoksussa, niin viimeisen 10 vuoden aikana kannattavuus on pikkuhiljaa mennyt alaspäin. Se ei ole tapahtunut tällä hallituskaudella. Itse asiassa luulen, että ennusteet siitä, mitkä olivat viime vuoden lopulliset tulokset kannattavuuden osalta, olivat todennäköisesti paremmat kuin ne olivat vuonna 2011. Mutta sekään, jos yhtenä vuonna mennään vähän parempaan suuntaan, ei poista sitä ongelmaa, että Suomessa maatalouden kannattavuus on huonolla tasolla. Mutta se ei ole tapahtunut tässä kahden vuoden aikana, on tultu pikkuhiljaa alaspäin.

Eilen kun tulin lentokoneessa tuolta Strasbourgista, kun käytiin tapaamassa Euroopan parlamentaarikkoja, kun viimeisiä lobbauksia tehdään tämän maatalousreformin suhteen, niin luin koneessa tätä valmisteluaineistoa, mikä liittyy 141 artiklaan. Katselin siellä tuloksia siitä, mikä on ollut Etelä-Suomessa viimeisimmän viiden vuoden aikana eri tuotantosuuntien kannattavuuden luku, niin oli siellä kyllä ihan hyviäkin lukuja, mutta oli siellä myös aika huonojakin lukuja — riippuu vähän tuotantosuunnasta ja niin edelleen. Ei tämä kuva nyt ihan noin mustavalkoinen ole, edustaja Leppä, kuin mitä kuvasitte.

Vielä liittyen vaikka tähän byrokratia-asiaan, niin yleisesti ottaen — tämä on henkilökohtainen näkemys — näyttää siltä, että Suomessa aina, kun joku ongelma löydetään mistä tahansa päin yhteiskuntaa, vaaditaan tiukempaa lainsäädäntöä tai asetuksia. Sama koskee vähän tätä ruokajuttuakin. Kyllä tietysti meidän pitää tasapainoilla siinä, miten me varmistamme elintarviketurvallisuuden jatkossakin, sen korkean tason, joka vaatii tiettyjä säädöksiä, ja miten sitten samalla helpotamme niitten pienten elintarvikeyrittäjien asemaa tai tuotantoa tai miten katsomme, ettei tehdä liian kahlitsevaa lainsäädäntöä tai lupabyrokratiaa, joka on tavallaan sitten korvapuusti sille toiselle puolelle. Se on se tasapainoilu. Siinä mielessä luulen, että keskustelua on käyty valiokunnan kanssa liittyen vaikka nimenomaan näitten pienten teurastamoiden asioihin, ja toivottavasti palautetta saadaan ministeriöönkin päin ja yhdessä haetaan tähän ratkaisuja, koska se on kuitenkin tärkeä asia.

Sitten liittyen näihin merkintöihin, mihin edustaja Kalmari viittasi, niin me odotamme EU:lta, että sieltä tulee niitä tarkempia säädöksiä, millä tavalla tämä alkuperämerkintä menee eteenpäin silloin siinä vuonna 2014, kun pitää. Niitä toimenpidesäädöksiä puuttuu, minkä takia me emme ole voineet päästä eteenpäin. Tuossa jokusia viikkoja sitten oli eräässä aikakauslehdessä hyvä kuvaus siitä, miten eräässä valmispitsassa raaka-aineet kulkevat pitkin maailmaa, mistä päin niitä tulee. Kun ajattelee tavallista pitsaa, siellä on monia kymmeniä erilaisia raaka-aineita alkaen mausteista ja alkaen jauhoista ja lihasta tai mitä siinä käytetäänkään. Se oli erittäin hyvä artikkeli, joka kuvasi sitä, kuinka vaikeaa tämä on hahmottaa ja millä tavalla puuttua eri ketjun osasiin oikeassa paikassa, jotta asiat olisivat kunnossa. Se varmaan antaa paljon kuvaa monille alaa seuraaville, että ei tämä ihan kovin helppoa ole.

Puhemies! Lopuksi, vaikka tuossa jo vilkuttaa valo, niin liittyen tähän, mitä edustaja Heikkilä otti esille tästä työllisyydestä, luonnonvara-ala kiinnostaa maaseudun nuoria. Se on hyvä, moniin paikkoihin on ollut hakijoita reippaasti, mutta toisaalta taas pikkusen ihmetyttää se, kun kuitenkin monissa paikoin meillä on pulaa työvoimasta. Jos katsoo maaseudun työpaikkoja laajasti, menee Pohjanmaalle, katsoo mitä tapahtuu kasvihuoneissa, siellä on erittäin montaa kansallisuutta tekemässä töitä. Hyvä niin, mutta samaan aikaan meillä on myös pulaa monista työllisistä maaseudulla. Meillä on lomituspalveluissa, maatalouslomituksessa, paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, meillä on marjanpoiminnassa, meillä on metsuritöissä ja niin edelleen, että kyllä jotain ehkä on pielessä siinä mielessä, että kaikki työt eivät suomalaisia nuoria kiinnosta siinä mielessä kuin pitäisi kiinnostaa. Voi sanoa, että aika moni maaseudun ala olisi vaikeuksissa, ellei meillä olisi ulkomaalaisia työntekijöitä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalla on ollut maatalousministerin salkku pitkään. Jos asiat olisivat niin helppoja kuin he antavat täällä ymmärtää, niin miksi maatalouden kannattavuutta ei laitettu viime kaudella kuntoon ja miksi entisen maatalousministerin Sirkka-Liisa Anttilan jäljiltä sikatalous oli huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen? Minä annan ministeri Koskiselle kiitosta: hän on ensimmäinen maatalousministeri, joka tarttuu ruuan alkuperämerkintöihin aidosti ja tekee työtä sen eteen, ja toivon, että tässä asiassa edetään määrätietoisesti eteenpäin.

Tuoreimmat ruokaskandaalit ovat nyt Suomesta: hulluruohoepäily Rainbow’n papu-siemen-kasvisseoksessa. Uutiset kertovat, että tätä on myös suomalaisissa kouluissa. Tekee mieli kysyä ministeriltä: nyt kun tällaisia epäilyjä ulkomailta tuodussa ruuassa on, antaako tämä oikeuden ostaa hyvää ja puhdasta vai pitääkö kaiken tämän jälkeenkin orjallisesti noudattaa hankintalakia ja ostaa kouluihin ruoka sieltä, mistä sen halvimmalla saa, vai voiko laatuun, hyvään suomalaiseen ruokaan panostaa näissä hankinnoissa?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänään Eduskunnan edustalla kävimme keskustelua ja kannoimme suurta huolta sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuslaitosten tulevaisuudesta. Tutkimuslaitosten valtionrahoitukseen esitetään 30 miljoonan euron leikkaus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niiden tuottama tutkimus- ja kehittämistyö monelta osin loppuu tai sitten joudutaan keskittymään joihinkin yksittäisiin asioihin. Elintarviketurvallisuuden kannalta tämä on erittäin ongelmallista, sillä esimerkiksi THL tekee ravitsemusta koskevaa tutkimustyötä. THL tekee myös yhteistyötä Eviran kanssa, jolloin se vastaa muun muassa Finelin ajantasaisuudesta. Arvoisa ministeri, kysyn teiltä: miten te tulette turvaamaan jatkossa elintarviketurvallisuuden, jos THL:n toiminta tulevaisuudessa ei enää ole mahdollista tältä osin?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen kaupan vapautuminen on tuonut ja tuo uusia haasteita elintarviketeollisuuden varmistamiseen. Suomalaisen syömän ruuan alkuperä on vielä suureksi osaksi Suomessa, mutta tulee koko ajan kansainvälistymään. Valitettavaa kuitenkin on, että tämän kevään aikana esimerkiksi hevosenlihakohu huomattiin ja ruokaan liittyvien petosten ja väärennösten määrä on kasvanut. Tästä syystä näkisin, että suomalaista maataloutta täytyisi nyt kaikin keinoin tukea, sen byrokraattisia lainvalmistelu- ja muita asioita helpottaa ja samoin tuotantoon liittyvissä asioissa olla antamassa kompensaatiota omalla kansallisuudellaan.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luomuinstituutti on nyt perustettu Mikkeliin ja avajaiset vietetty. Sen toiminta perustuu kuitenkin tällä hetkellä alueelliseen hankerahoitukseen. Mitenkä valtio aikoo osallistua tämän valtakunnallisen toimijan rahoitukseen, sitä kysyisin. Luomuinstituutti on aloittanut myös kansallisen luomututkimusohjelman laatimisen tietenkin tutkijoitten ja elinkeinoelämän, koko ketjun, yhteistyössä, ja sekin tarvitsee rahoitusta, myös kansallista, ei vain pelkkää EU-tutkimusohjelmien rahaa.

Arvoisa puhemies! Toiseen asiaan. Hallitus on unohtanut neuvontajärjestöjen merkittävän roolin ruokaturvallisuuden edistämisessä. Toimintaympäristö muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi esimerkiksi kansainvälistymisen ja tietysti tuon kovenevan kilpailun myötä. Kuluttajille pitää turvata, niin kuin täällä on todettu, tiedonsaanti kehittämällä noita pakkausmerkintöjä, mutta toisaalta pitäisi varmistaa se, että ihmisten omat taidot toimia kuluttajina ovat riittäviä. Jos me emme osaa käsitellä tai säilyttää elintarvikkeita oikein, niin me itse, eli se ketjun viimeinen lenkki, voimme tuhota sen muiden osien laatutyön. Eli kuluttajat tarvitsevat hyvän kotitalousopetuksen lisäksi kotitalousneuvontaa niin henkilökohtaisena, ryhmäneuvontana kuin vaikkapa verkkopalveluina, ja se tarvitsee resursseja.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmari otti ryhmäpuheenvuorossa esille omavaraisuusasian keskeisissä elintarvikkeissa. Keskustan tavoitteena on palauttaa omavaraisuus vuoteen 2020 mennessä. Tämän selonteon mukaan Suomessa myytävien elintarvikkeiden omavaraisuusaste on 75 prosenttia ja Suomessa valmistettavien elintarvikkeiden omavaraisuus 82 prosenttia. Se kuulostaa minun korvaani varsin korkealta, ja kun siihen lisätään se, että Suomessa huoltovarmuusasiat on hoidettu erinomaisella tavalla, muistaakseni leipäviljan osaltakin puhutaan 6:n ellei peräti 12 kuukauden varastoista, niin asiat ovat hyvällä tolalla. Kysyn ministeri Koskiselta: onko tällainen sataprosenttisen omavaraisuusasteen tavoittelu edes mielekästä? Oman käsitykseni mukaan se tyrehdyttää kansainvälistä kauppaa, aiheuttaa hintojen nousua ja sillä tavoin on haitallista. Ilmeisesti ei ole kuitenkaan tavoitteena kasvattaa tuontiöljyn avulla banaaneja kasvihuoneissa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Se älähtää, johon kalikka kalahtaa" pitää tänä päivänä keskustapuolueen osalta näköjään paikkansa.

Näissä elintarviketurvallisuusasioissa tulee nyt ja korostuu tulevaisuudessa entisestäänkin Euroopan unionin sääntelyn merkitys, sillä on kyse isoista markkinoista ja erilaiset liikkuvuusvapaudet, jotka periaatteessa ovat äärimmäisen hyviä, vaikeuttavat muun muassa elintarvikkeiden alkuperän tunnistamista. Ulkomaiset tuotteet yleistyvät meidän kauppojemme hyllyllä, ja tämän takia mielestäni EU-lainsäädäntöön vaikuttaminen jo varhaisessa vaiheessa ja yhteistyö keskeisten tahojen, kuten komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin, välillä on erittäin tärkeää. Komission työ nojaa entistä enemmän Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tieteellisiin arviointeihin, minkä vuoksi myös suomalaisten nykyistä laajempaa osallistumista tähän työhön on mielestäni edistettävä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime aikoina julkisuudessa on ollut paljon uutisia siitä, kuinka maailmalla on ollut näitä ruokaskandaaleja, milloin elintarvikkeet ovat olleet myrkyllisiä ja aiheuttaneet jopa kuolemantapauksia. Nyt meillä Suomessakin on havaittu tietynlaisia ongelmia erityisesti tuontielintarvikkeiden kohdalla, ja ne aiheuttavat terveydellisiä riskejä kuluttajille, joten on erittäin tärkeää, että me pidämme kiinni tästä meidän elintarvikevalvonnasta myös erityisesti näiden tuontiruokien kohdalla.

Sen lisäksi tämä valvonta kunnissa kärsii selkeästä resurssipuutteesta, ja nyt tässä selonteossa korostetaan erityisesti tätä yritysten omavalvontaa, ja onkin tärkeätä, että tätä valvontaa tehdään riskiperusteisesti. Mutta siitä pitäisi olla selkeämmät ohjeistukset, kuinka näitä riskejä arvioidaan, jotta me emme tulevaisuudessa törmää näihin ongelmiin elintarvikkeissa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elintarviketalous kaiken kaikkiaan on Suomen tärkein tuontia korvaava kotimarkkinasektori, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi omavaraisuus, niin sitä pienempi tuontilasku Suomelle tulee.

Mutta kaikki erilaiset elintarviketurvallisuuteen liittyvät tarkastukset, valvonta ja niin poispäin aiheuttavat kustannuksia viljelijöille, pienille elintarvikeyrityksille. On salmonellavalvontaa, omavalvontakuvauksia ja niin poispäin, joista syntyy kustannuksia. Mutta niistä syntyy kustannuksia, joita on erittäin vaikea siirtää sinne lopputuotteen hintaan, ja tietysti on pakko pohtia, millä näitä valvonnan kustannustekijöitä sitten voitaisiin pienentää, ja sitä keskustelua on hyvä käydä. Voisiko yksi mahdollisuus olla muun muassa se, että nämä tarkastukset, valvonnat kohdennetaan ennen kaikkea niihin kohteisiin, joissa se riski on suurin, ja byrokratiaa ja valvontaa muualle sitten vähemmän, vai miten ministeri tätä pohtii?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten energiajuomien käyttö on lisääntynyt. Mielestäni niiden myyminen alle 16-vuotiaille pitäisi kieltää, koska nämä juomat sisältävät paljon muun muassa sokeria, kofeiinia ja tauriinia. Energiajuomat eivät ole lapsille terveellisiä, samaa mieltä ovat myös THL:n asiantuntijat. Olen pahoillani siitä, että niiden myyntikielto ei ole edennyt. Monet kansanedustajat ovat lisäkseni tuoneet asiaa esille toistuvasti täällä eduskunnassa.

Ministeri Koskinen vastasi omaan kirjalliseen kysymykseeni, että vastuu on vanhemmilla. Vastuuta ei voi kokonaan siirtää vanhemmille, sillä vanhemmat eivät voi tietää kaikkea, mitä lapset ja nuoret tekevät. Tällä periaatteella tupakanmyyntikieltokin alaikäiselle olisi turha, jos vastuu on vanhemmilla. Kaupoissa minulle kerrotaan, että jopa 10-vuotiaat lapset käyvät ostamassa energiajuomia useita tölkkejä kerrallaan ja myyjällä ei ole mitään mahdollisuutta puuttua tähän asiaan. Arvoisa ministeri, eikö todellakaan asialle voi tehdä mitään?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän ansiokkaan selonteon lopussa kiinnitetään huomiota kansalais- ja kansanterveysjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseen. Liityin itse viime kesänä marttajärjestöön, se on edistyksellinen järjestö, ja rohkaisen myös muita miehiä tekemään samoin.

Elämme paradoksaalisessa tilanteessa: yhtäältä ruokapöytämme on monipuolistunut, mutta sitten toisaalta taas kasvavan väestönosan ruokavalio yksipuolistuu, mikä selittää osaltaan pitkälti myös terveyserojen kasvua. Miehet mielellään elvistelevät, hifistelevät ruuanlaittotaidoillaan, keittiöihin on hankittu keittiöinstrumenttien mersuja ja harleydavidsoneja, mutta paljon on nimenomaan yksinäisiä miehiä, jotka eivät selviä ruuanlaitosta. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että saataisiin valistusta ja kansalaiskasvatusta miehille (Puhemies koputtaa) yksinkertaisten perusruokien valmistamiseen.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministeri Koskiselle ja myös ministeriölle erittäin hyvästä selonteosta. Täytyy myös kiittää entistä ministeriä Juha Korkeaojaa, joka aikanaan aloitti tämän elintarviketurvallisuusraporttien selonteon kerran vaalikaudessa, että jotain hyvää myös tänne keskustankin suuntaan.

Tässä on hyvin käyty lävitse ruokaturvallisuus teknisesti ja muuten, mutta minä olen aika huolissani siitä tuotantoympäristöstä — hyvästä tuotantoympäristöstä saadaan hyviä raaka-aineita — juuri tämän osalta, missä määrin meidän nykyhallituksemme on sitten ohjaamassa uusia hankkeita muun muassa puhdas vesi -toimintaan. Puhdas vesi on yksi raaka-aineista, mitä elintarvikeketjussa tarvitaan niin maidontuotannossa kuin myös teurastamoissa, myös monessa muussa, vihannesviljelyssä, ja sen määrä tulee olemaan rajoitettua. Näen myös, että logistiikkaan ja energiaankin liittyvät osat, mitkä ovat myös ruokaturvallisuuden osia, ovat myös sitten ehkä arvosteltavissa hallituksen osilta.

Kiitän tästä pienteurastamoasiasta. Olin aikanaan näitä pienteurastamojakin ylös laittamassa ja nostamassa tuolla pohjoisen Pirkanmaan osalta. Silloin vaadittiin kromia ja kaakelia (Puhemies koputtaa) niille pienteurastamoille, ja toivottavasti siinä on järki nyt tullut päähän tämän uuden lainsäädännön kautta, että myös ne maaseudun rakennustarkastajat hyväksyvät toisentyyppisiä ratkaisuja.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko nostaa hyvin esille ikääntyneen ravitsemukseen ja ruokahuoltoon liittyviä haasteita. Selonteossa mainitaan D-vitamiinin puutoksen uhka, kuidun vähäinen saanti, painonhallinta ja liikunnan puute. Selonteossa on myös paljon tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden ravitsemusongelmia voidaan parantaa.

Yhtenä tavoitteena on tiedon kerääminen ja ravinnonkäyttötutkimukset yli 74-vuotiaille. Herää kuitenkin kysymys, eikö selonteon tekijöillä ole vielä aiheesta tarpeeksi tietoa: vieläkö resursseja uhrataan ylimääräisen tiedon keräämiseen? Vanhusten ravitsemuksen epäkohdat ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja viimeisimmät uutiset saatiin viime maaliskuussa, jolloin kerrottiin, että yhä useampi laitoshoidossa asuva vanhus kärsii aliravitsemuksesta. Kysyisinkin: mitä konkreettista tämä selonteko tuo ikääntyneen ihmisen laitoshoitoon ja ravitsemukseen siellä? (Puhemies koputtaa)

Toinen kysymykseni koskee hallituksen näkemystä muuntogeenisen soijan rehukäytön yleistymisestä Suomessa, sillä perinteisen soijan saatavuushan on vaikeutunut ja hinta kallistunut. Elikkä tämä on lisääntymässä Suomessa kovasti. Mitenkä koette sen asian?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on tämän selonteonkin mukaan puhdasta. Se on aika lailla mikrobivapaata, se on gmo-jäänteistä vapaata, ja se on jäljitettävämpää kuin ulkomainen tuotanto. Eläinsuojelun korkean tason vuoksi kotimainen kuluttaja voi olla melko luottavaisin mielin myös eläinten hyvinvoinnin suhteen. Kotimaisen ruuan hygieenisyys on huippuluokkaa. Sen olemme, valiokunnan jäsenet, huomanneet ja olen itse jäsenenä ja yksinkin vieraillessani maatiloilla huomannut. Siellä pidetään todella hyvä huoli hygieniasta.

Tähän samaan asiaan kuin edellinen puhuja: Olen hieman — enkä ihan hiemankaan — huolissani todellakin tästä geenimuunnellun rehun rantautumisesta Suomeen. Mitä hallitus tekee, että pääsisimme valkuaisainetuotannossa parempaan omavaraisuuteen ja tällä tavalla välttyisimme taudeilta ja sitten saisimme oman rehumme pitää geenimuuntelusta vapaana?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan noista geenimuuntelusta vapaista asioista. Mielestäni gemovapaus voisi olla todellakin vientivaltti tulevaisuudessa, ja vaikka se ei suoranaisesti tähän liity, niin aiotteko huolehtia ministerinä, että Suomessa pysyy riittävän kokoisia alueita, mielellään maakuntia tai kaikista mieluiten koko Suomi, gm-vapaana niin, että voimme todella siitä vientivaltista tulevaisuudessa nauttia?

Vielä haluaisin edustaja Haapalan ihan ensimmäisen puheenvuoron, jossa hän kertoi käyttävänsä avainlipputuotteita, johdosta kertoa, että joutsenlipputuotteet, Hyvää Suomesta -merkin tuotteet, ovat ainoita tuotteita, jotka ovat myös raaka-aineiltaan kotimaisia ja valmistettuja kotimaassa, että niitäkin kannattaa jatkossa sitten suosia.

Haluaisin vielä kommentoida tätä pienteurastamoasiaa. Niin paljon kuin hyvää tahtotilaa tässäkin asiassa on, niin tosiasia on, että pienteurastamot joutuvat tulevaisuudessa seuraavan hankinnan tehdessään hankkimaan yli 10 000 euroa maksavat sähköiset, tallentavat tainnutusjärjestelmät, vaikka meillä on (Puhemies koputtaa) tahtotila pienteurastamisen helpottamiseksi. Eikö tähänkin pitäisi puuttua?

Ja saanko vielä lyhyesti kommentoida tätä omavaraisuusasiaa? On historiallista, että esimerkiksi sianlihan tuotannossa emme ole enää omavaraisia, emme maitotuotteiden osalta, ja rypsiä kylvetään maahan (Puhemies koputtaa) vain noin 15 prosenttia Suomen valkuaistarpeesta.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuuden selonteossa on otettu esiin hedelmien, marjojen ja kasvisten käytön lisääminen ruokavaliossa taloudellisilla ohjauskeinoilla. Olen erittäin ilahtunut tämän kaltaisesta ajatuksesta. Tosiasiahan on, että edellä mainitut elintarvikkeet ovat pienituloisille kansalaisille ja perheille luksustuotteita. Pitkälle jalostetut einekset ja edulliset lihavalmisteet löytyvät kaikkein pienituloisimpien ostoskorista siitä syystä, että niillä lähtee nälkä pienemmällä rahalla. Tänä päivänä ei riitä edes se, että olisi itse valmistanut ruuan alusta asti. Raha ei yksinkertaisesti riitä muuhun kuin jalostettuihin, ravintoköyhiin, ylisuolattuihin valmisteisiin.

Jokainen kansalainen on kuullut ruokaympyrästä. Sen toteuttaminen arjessa on tehty kohtuuttomalla ruuan hinnalla mahdottomaksi. Terveyttä edistävien ja ravintorikkaiden ruoka-ainesten verotusta voisikin pudottaa pienemmälle alv-prosentille. Tämän minä näen ohjaavana taloudellisena keinona.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen puuttui tähän kustannusrakenteeseen. Tietenkin täytyy todeta, että kyllähän Suomessa moni muukin asia on kallista ja pitkät etäisyydet aiheuttavat juuri tämän kustannus- ja kannattavuusongelman. Saksassa, kun olimme tutustumassa pienteurastukseen ja lähiruuan myyntiin, kyllähän keskeinen asia oli se, että koska siellä niitä teurastamoja on useita tuhansia, niin matkat ovat lyhyitä, lihantarkastusmaksut ovat pieniä, sivutuoteasetuksen määräämät teurasjätteiden hävityskulut ovat pieniä. Tämä aiheuttaa siellä, että tämä toimii, ja sen takia Suomessakin pitäisi arvioida, onko mahdollista hieman näistä erityisolosuhteista johtuen anoa komissiolta ikään kuin alennusta näissä asioissa, jotta me pystyisimme noudattamaan ja vähän niin kuin tulkitsemaan asioita positiivisesti niin, että tämmöinen lähiteurastus ja loukkaantuneen eläimen teurastus olisi mahdollista tietenkin ylläpitäen elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa. Jotenkin jäi semmoinen kuva tuosta Saksan reissusta, että pitäisi pikkuisen tulkintaakin olla. Lain tulkinta ja venyttäminen, koska se on Keski-Euroopassa mahdollista, ilmeisesti voisi olla Suomessakin mahdollista.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on luomun osuus noin 2 prosenttia elintarvikkeiden vähittäismyynnistä. Luomusäännöissä ei ole ohjeistusta tai velvoitteita tautien ennalta ehkäisevistä käytännön toimenpiteistä, ohjeistuksesta eläin- ja henkilöliikenteelle rehuntuonnin yhteydessä, ei myöskään eläinlääkärin tekemiä säännöllisiä terveydenhuoltokäyntejä sekä niiden dokumentointeja.

Arvoisa ministeri! EU:ssa valmisteltavana oleva laki ei käsittele suoraa vaikutusta luomutuotteiden elintarviketurvallisuuteen. Olisiko tämä mielestänne epäkohta, joka tulisi huomioida luomuelintarvikkeiden kohdalla?

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten viimeinen vastauspuheenvuoro, edustaja Mäkipää, ja sitten on ministerin vuoro.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on paljon nostettu hyviä asioita esiin, ja otan esimerkiksi yhden. Meistä jokaisesta riippuu, miten arvostamme ruokaa, koska ostetusta ruuasta peräti 5 prosenttia menee roskiin. Tässä olisi kyllä parantamisen varaa. Myös ovat nämä ruokatottumukset. Tämmöinen perinteinen ruokakulttuuri on hävinnyt, että ei ole perheillä enää yhteistä aikaa syödä kerran päivässä ruokaa ja sitten todella arvostaa sitä, vaan niin kuin täällä on monesta suusta sanottu, tämä ulkona syöminen on kasvanut, mutta tämäkin on semmoinen kulttuuriasia.

Lähiruuasta: Meidän kyllä pitäisi kaikki esteet poistaa, että pystyisimme lähiruokaa tuottamaan. Jos ajatellaan maaseutua, että siellä koulut voisivat käyttää lähiruokaa ja sitten julkiset laitokset ja muut, kaikki mahdollinen byrokratia pitäisi poistaa. Jos ajatellaan globaalitaloutta, niin heikko taloudellinen tilanne on mennyt siihen, että tämä harmaa talous ehkä kasvaa, koska tuotemerkkiväärennökset kasvavat. Aina on näitä negatiivisia piirteitä, mutta tästä kyllä saa hyvää uutta ajattelutapaa ainakin meikäläinen, kun tätä kirjaa on lukenut.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Jos vielä sitten valiokunnan puheenjohtaja saa viimeisen vastauspuheenvuoron, edustaja Leppä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia paljon, arvoisa herra puhemies! En muista ennen kuulleeni tässä salissa, että omavaraisuus olisi haitallista. Nyt kuulin sen kokoomuksen edustajien osalta. Kysynkin ministeriltä: oletteko samaa mieltä kuin äskeiset kokoomuskollegat sanoivat? Ruoka ja energia ovat kaksi keskeistä omavaraisuuden kohentamis- ja vaihtotaseen kohentamistapaa, ja nyt täällä tämä asia osoitettiin vääräksi toimintatavaksi. Pidän käsittämättömänä puheena sitä.

Puhemies! Ministeri Koskinen on ihan oikeassa, että kannattavuus on heikentynyt pikkuhiljalleen, mutta jossain kohdalla tulee se kamelinselän katkaisupaikka, ja nyt se on tapahtunut, koska tuotanto on mennyt alle omavaraisuuden ja näkymä tulevaisuudesta on sumea. Se muodostuu kokonaisuudesta, miten maataloutta, miten alkutuotantoa kohdellaan, ja se on myös signaali siihen, miten me saamme uusia ja nuoria tuottajia mukaan ja yrittäjiä ja investointeja maatalouteen. Tästä tässä kannattavuuden näkökulmassa on isommassa kuvassa kysymys.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako edustaja Eestilä vastata vielä?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Voin minä tietenkin vastata, vaikka itse en kyllä missään vaiheessa enkä koskaan näin sanonut, joten Leppä ei tietenkään tarkoittanut minua, mutta...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Jaa, no edustaja Kiuru sitten, mutta Eestilä viimeksi puhui.

Puhuja:

— Mutta, arvoisa puhemies, saanko sen verran kuitenkin jatkaa? Kun jo sain puheenvuoron, niin pidän siitä kiinni tällä kertaa.

Elintarvike- ja energiaomavaraisuus ovat kaikissa olosuhteissa jokaiselle valtiolle aivan ensiarvoisen tärkeitä. Tietenkään tämä omavaraisuus ei voi tarkoittaa 100:aa prosenttia, ei yli eikä ali, mutta se on noin. Erityisesti kansallisen kriisialttiuden lisääntyessä oma elintarviketuotanto ja oma energiatuotanto ovat aivan peruselementtejä myös turvallisuuspolitiikassa. Rohkenisin melkein sanoa, että kyllä tämä aika pitkälle on myös kokoomuksen kanta, että jos joku jotakin on jossakin pienessä, jossakin muussa elintarvikkeessa tarkoittanut, niin se ei tarkoita kokonaisuutta.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Kiuru on puhunut jo monta kymmentä puheenvuoroa sitten, mutta annetaan edustaja Kiurulle, jos hänelle oli se heitto.

Pauli  Kiuru  /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies, ja kiitos edustaja Lepälle tarkasta huomiosta, joka tietysti opposition tyyliin pikkuisen provosoi.

Itse asiassa minä en väittänyt mitään. Minä kysyin ministeriltä, ministeri Koskiselta, mikä on hänen mielipiteensä siitä, mitä edustaja Kalmari ryhmäpuheenvuorossa kysyi ja itse asiassa toivoi ja esitti keskustan tavoitteeksi, että Suomi olisi keskeisissä elintarvikkeissa omavarainen vuoteen 2020 mennessä. Se taloudellinen kokemus ja ymmärrys, mikä minulla on, lähtee siitä, että kansainvälinen kauppa, tuotannon optimointi sillä tavalla, että se tehdään siellä, missä se on taloudellisesti järkevintä, on tiettyyn rajaan järkevää. Totta kai, niin kuin Leppäkin antaa ymmärtää, omavaraisuudesta kannattaa pitää kiinni. Mutta niin kuin täällä sanotaan, olemme 75—82-prosenttisesti omavaraisia tuotannossa ja valmistuksessa, ja kun otetaan se varmuusvarastointi, joka on erinomaisella tavalla järjestetty, niin ei tässä minun mielestäni siihen kritiikkiin ole aihetta, mitä Leppä halusi nyt väärin ymmärtää.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt sitten ministeri saa vastata vaikka 4 minuuttia puhujapöntöstä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Otetaan muutama vastaus vaikka näistä tällaisista keskeisimmistä asioista, mitkä tässä nousivat esille.

Aloitetaan nyt vaikka tästä omavaraisuudesta sitten. Totta kai on tärkeää, että meillä on omavaraisuutta, mutta on myös selvää, että emme me ole täysin omavaraisia esimerkiksi tuotantopanosten suhteen. Täällä yhdessä puheenvuorossa tuli esille hyvin se, että valkuaisomavaraisuus meillä on 20 prosenttia, ja nyt kun rypsiviljelyssä ja rapsiviljelyssäkin on vähän haastetta näitten neonikotinoidien kieltämisen johdosta, niin ei se nyt ainakaan parempaan suuntaan se omavaraisuus mene.

Mutta toivottavasti löydämme siihen jollain tavalla lääkkeitä, millä sitten voimme tehdä, ja se liippaa myös tietysti vähän geenimanipuloituihin rehuihinkin. Maailmalla niitä on saatavilla, ja ne ovat huomattavasti halvempia kuin gmo-vapaat rehut, ja tietysti siellä puhuttiin ja ollaan huolissaan esimerkiksi sikatalouden tilanteesta. Onhan se tietysti vaikea tuottajan miettiä, miksi hankkia kalliimpaa rehua, ellei sitä pysty hyödyntämään sitten siinä ketjussa sillä tavalla, että siitä lihasta saa sitten paremman hinnan, että kuluttajat ovat valmiit siitä maksamaan. Että kyllä tässä haasteita on siinäkin mielessä.

Mutta totta kai omavaraisuus on tärkeä siinäkin mielessä ajatellen, että meillä on suunnilleen se tilanne, että meille tuodaan elintarvikkeita noin 4,5 miljardin euron edestä ja me viemme noin vähän reippaalla puolellatoista miljardilla, eli tässä mielessä kauppatase on 3 miljardia miinuksella. Mitä enemmän käyttäisimme kotimaisia ja mitä vähemmän ulkomaisia, sitä enemmän se parantaisi tätä meidän kauppataseongelmaa.

Jos ajattelee vaikka nyt yhtä tuote-erää, missä on varmaan eniten tätä ulkomaalaista tuontia, niin se on juustot. Noin puolet suunnilleen juustoista, mitä käytetään, on ulkomaisia, ja kyllähän minä nyt voin väittää, että kotimaisetkin juustot ovat ihan hyviä, mutta kuluttajat haluavat erilaisia kulutustottumuksia ja maistella erilaisia juustoja tai tuotteita, ja heillä on siihen täysi oikeus. Eli sen takia meillä kauppaa käydään.

Toivottavasti me pystymme jalostamaan hyviä elintarvikkeita, joita taas me sitten viemme edelleen eteenpäin entistäkin laajemmassa määrin, kun maailmalla kuitenkin ruuan kulutus kasvaa koko ajan sen myötä kun väestökin maailmassa kasvaa. Että kyllä meillä siinä mahdollisuuksiakin on, mutta ei se helppoa ole, mutta meillä onneksi on pieniä esimerkkejä vaikka nyt tämmöisistä ei niin suurista eristä. Jos vaikka kuminassa me olemme yksi maailman johtavimpia maita tai meillä on erittäin hyvää mallasta, mitä voimme viedä eri puolille maailmaa käytettäväksi oluenvalmistukseen tai viskinvalmistukseen, niin on aivan loistavaa, että meillä on semmoisia esimerkkejä.

Sitten toinen asia: Täällä ovat edustaja Taimela ja sitten edustaja Heinonen puhuneet hankintalaista, ja tietysti nykyinenkin hankintalaki mahdollistaa sen, ettei tarvitse valita halvinta. Tässä varmaan on paljon puutteita hankintaosaamisessa eri tahoissa niin kunnissa kuin kuntayhtymissäkin. Elikkä voidaan, kun tarjouspyyntöjä tehdään, asettaa muitakin kriteereitä, olivat ne sitten laadullisia kriteereitä, ne voivat olla ravintoon liittyviä kriteereitä tai ne voivat olla muita vastaavia kriteereitä. Mutta niin kuin sanoin, tässä on paljon töitä vielä edessä, ja toivottavasti nyt uudet kunnalliset päättäjätkin kunnissa heräävät tähänkin asiaan ja miettivät sitten siellä omissa ympyröissään, minkätyyppisiä elintarvikkeita halutaan ja millä tavalla ruokahuoltoa hoidetaan ja mistä sitten näitä elintarvikkeita hankitaan. Siinä on kyllä paljon mahdollisuuksia.

Edustaja Kiljunen puhui vähän THL:n asioista. Tietysti THL ei kuulu meille eikä ole meidän alainen laitos, mutta meillä maa- ja metsätalousministeriössä on tavallaan näihin tutkimusrahoihin kyllä herätty, ja tällä hetkellä meillä on menossa luonnonvarakeskuksen perustaminen. Eli me yhdistämme kolme meidän sektorin tutkimuslaitosta, ja tavoitteena tietysti on se, että kun niitä resursseja ei ole lisää saatavissa, niin pyritään tekemään rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään sitten varmistamaan se, että tähän tutkimukseen on riittävästi resursseja, ja sitten vähemmän rahaa käytetään seiniin tai joihinkin hallinnollisiin kuluihin tai muihin semmoisiin asioihin, jotka eivät ole niin tärkeitä kuin se tutkimus. Ja voihan olla, että siellä THL:ssä saattaisi olla joitain sentyyppisiä asioita, jotka sopisivat hyvin tähän meidän luonnonvarakeskukseenkin. Kannattaa ehkä sitäkin miettiä.

Luomuinstituutti on hyvä asia, mikä on tuolla Mikkelissä, mihinkä edustaja Komi viittasi, ja kun sitä keskustelua aikanaan on käyty, niin me annoimme selvästi viestin Mikkeliin päin, että ministeriö on valmis antamaan rahoitusta tähän alkuvaiheeseen, siementyyppiseen rahoitukseen, mutta meillä ei ole mahdollisuuksia antaa mitään pysyvää valtionosuutta tuleville vuosille. Nyt siellä päätöksiä on tehty, instituutti on perustettu, hyvä niin, mutta edelleenkin siis korostan sitä, että meillä ei ole mahdollisuuksia antaa jatkuvaa valtionapua luomuinstituutillekaan.

Arvoisa puhemies! Tässä nyt muutamiin asioihin vastaukset.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja nyt siirrymme puhujalistaan.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Suomea ja Eurooppaa muutama aika sitten ravistellut hevosenlihaskandaali näyttää ainakin osittain laantuneen. Jutun mittasuhteille ei voi jälkikäteenkään hymyillä, sillä kysymys on erittäin vakavasta asiasta ja vakavista asioista, sillä meille tämän suomalaisen ruuan alkuperä ja ainesosat ovat hyvin tärkeitä asioita. Taisi käydä niin, että entinen pääministerikin kuulemma vaihtoi ruokakauppaansa, kun hyllyltä ei löytynyt sitä lempimaitoa.

Tässä selonteossa otetaan kattavasti kantaa oikeisiin asioihin. Nyt Euroopan unionin myötä markkinat ovat vapaampia ja tuotteiden alkuperä on vaikeampi tietää. Nyt hiljattain annetulla kuluttajainformaatioasetuksella onneksi puututtiin myös tähän. Asetushan edellyttää, että alkuperämaa ilmoitetaan, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi edellytyksenä on, että kaikesta tuoreesta — sianlihasta, lampaan- ja vuohenlihasta sekä siipikarjasta — on aina ilmoitettava alkuperämaa, ja tarkemmat täytäntöönpano-ohjeet tulevat sitten aikanaan komissiolta.

Toinen tärkeä asia on elintarvikkeiden, rehujen ja raaka-aineiden jäljitettävyys, joka olisi kyettävä suorittamaan jokaisessa tuotanto- ja valmistusvaiheessa. Jäljitettävyys on tärkeää, jotta kuluttaja, kauppias tai muu toimija pystyy selvittämään, mistä raaka-aine on tullut ja mihin se on toimitettu. Jäljitettävyyden avulla voidaan estää muun muassa hylättyjen elintarvike- ja rehuerien pääsy ihmisten tai eläinten ravinnoksi. Tehokas jäljitettävyyden takaama tuotteen takaisinveto minimoi vahingot niin kuluttajille kuin toimijoillekin. Kuluttajat ovatkin yhä kiinnostuneempia selvittämään sen, mistä heidän ruokansa tulee ja miten se on tuotettu. Tästä kiinnostuksesta johtuen jäljitettävyys on yhä enenevässä määrin myös kilpailutekijä — näin varsinkin lihateollisuudessa, jossa elintarvikeketjun selvittäminen on monelle erittäin tärkeää. Olisi kaikkien etujen mukaista, jos tämä jäljitettävyystieto olisi mahdollisimman avointa. Avoimuus nostaisi edelleen suomalaisen ruuan arvostusta ja luottamusta elintarvikeketjun toimintaa kohtaan mahdollistaen esimerkiksi sen paljon kaivatun viennin lisäämisen. Tätä me varmasti kaikki haluamme.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! On todella hienoa, että hallitus ja erityisesti ruoka- ja luonnonvaraministeriö, sellainenhan tästä ministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, on muovautumassa, tekee töitä lähi- ja luomuruuan eteen, sillä Suomessa kaikki pienimuotoinen ruokatuotantotoiminta ja sen edistäminen on erittäin, erittäin tärkeätä. Jatkuvat kustannusongelmat todella asettavat pienelintarviketuotannolle meillä Suomessa suuria haasteita, koska Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa. Oikeastaan Suomihan on saarivaltio eli kaukana myöskin tuolta Keski-Euroopan markkinoilta.

Suomalainen kuluttaja arvostaa puhtaita, tuoreita ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Suomessa elintarvikkeita jalostavilla yrityksillä on mahdollisuus tuottaa lähiruokaa lähes luonnostaan, sillä raaka-aineita on mahdollista hankkia omasta maakunnasta tai ainakin muualta Suomesta. Lähiruokaan panostaminen on erittäin tärkeää, sillä se näkyy ruuan laadussa. Lisäksi lähiruokaan panostaminen on investointi huoltovarmuuteen, kansanterveyteen, työllisyyteen sekä pk-yrityksiin elikkä sanalla sanoen suomalaiseen työhön. Jotta huoltovarmuus voidaan pitää korkealla tasolla, on erityisen tärkeätä huolehtia elintarvikkeitten alkutuotannosta ja myös jatkojalostuksesta täällä Suomessa. Panostamalla lähiruokaan panostamme ruuan tuoreuteen, laatuun ja hyvinvointiimme.

Herra puhemies! Myös kansainvälisellä tasolla elintarvikkeitten tuoteturvallisuutta sekä laatua arvostetaan korkealle. Suomella onkin tässä merkittävä kilpailuvaltti, sillä suomalainen ruoka on EU:n puhtainta. Suomi erottuu muiden Pohjoismaiden ohella edukseen Euroopan unionin torjunta-aineiden jäämien seurannassa. Torjunta-aineiden jäämien pitoisuudet ovat suomalaisissa elintarvikkeissa huomattavasti vähäisempiä kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi kansallisessa seurannassa noin kolmasosasta suomalaisia kasviksia löytyy — vain kolmasosasta löytyy — ylipäätään torjunta-ainejäämiä. Vastaavasti ulkomailta tuoduista kasviksista jäämiä löytyy noin 60 prosentista. Suomalainen puhdas ruoka ei siis todellakaan ole myytti, vaan se on kilpailuvaltti, jota meidän tulisi vaalia ja hyödyntää entisestään.

Koska elintarvikkeiden jäljitettävyys sekä hygieniataso tulevat Euroopan unionin ja USA:n suunnitteilla olevan, maataloustuotteitakin koskevan vapaakauppa-alueen myötä entistä merkittävimmiksi, on elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen suhteen oltava äärimmäisen tarkkana. Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät sekä tuotetiedot auttavat kuluttajia valitsemaan sellaisen tuotteen, josta kuluttaja voi olla varma, mitä se pitää sisällään ja mistä maasta tuotteessa käytetyt elintarvikkeet tulevat. Onkin erityisen tärkeätä, että elintarvikkeiden pakkausmerkinnät saadaan nyt EU:ssa kiireesti kuntoon niin, että tuoteselosteissa ovat nähtävissä kaikki tuotteessa käytetyt valmistusaineet. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää pakkausmerkintöjen oikeellisuuteen — äärimmäiseen oikeellisuuteen — ja selkokielisyyteen. Kuluttajalla on oikeus saada tietää, mitä hän ostaa. Myös tämä on suomalaisen ruuan ja elintarvikkeiden etu, sillä suomalaisen ruuan turvallisuutta tai sen alkuperää ei missään nimessä meidän ikinä tarvitse hävetä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten edustaja Kiuru, joka oli pudonnut pois. Hän oli varannut edustaja Kärnän jälkeen puheenvuoron.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä joustavuudesta. Pieni nappiepisodi ilmeisesti siinä välissä.

Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa elintarviketurvallisuudesta. Elintarviketurvallisuus on Suomessa maailman huippuluokkaa. Kiitoksen ansaitsevat lukuisat eri tahot, kuten tuottajat, kuljetusyrittäjät, viranomaiset, teollisuus ja tutkijat, joitakin mainitakseni. Tyytyväisyyden tunteesta alkaa kuitenkin helposti alamäki. Aivan viime päivinä on myynnistä vedetty pois sekä pitsoja että pakastekasviksia. Elintarviketurvallisuudessa ei ole varaa hetkenkään herpaantumiseen.

Kuluttajat vaativat aivan aiheellisesti elintarvikkeiden jäljitettävyyden parantamista. On tärkeää, että ainakin EU:ssa saamme alkuperämerkinnät ja tuoteselosteet asialliseen kuntoon. EU:n ja USA:n välisen vapaakauppasopimuksen toteutuessa on pyrittävä siihen, että vaatimukset ovat yhdenmukaisia Atlantin molemmin puolin.

Maailman väkiluku kasvaa yli 200 000 henkilöllä päivittäin. Jokaisen päivän päättyessä meillä on yksi Tampereen kokoinen joukko uusia ruokittavia. Vapaata pinta-alaa on hyvin rajallisesti, nimenomaan peltopinta-alaa. Saastuminen, eroosio, vesipula, ilmastonmuutos ja sen myötä leviävät tuholaiset ja taudit sekä lisääntyvä lihankulutus pahentavat entisestään tilannetta. Riskinä on myös peltojen siirtyminen biopolttoaineiden tuotantoon.

Suomalainen ruoka ja elintarviketuotteet ovat arvostettuja esimerkiksi Venäjällä. Puhtauden, laadun ja jäljitettävyyden merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Suomalaisen ruuan alkutuotanto kokee tulevina vuosikymmeninä arvostuksen ja kysynnän renessanssin, tästä olen varma.

Ravintolisien myynti internetissä on yleistynyt. Erityinen haaste liittyy ulkomaisiin verkkokauppoihin. Toinen huolestuttava ilmiö on erilaisten ihmedieettien yleistyminen. Vastuuttomuutta on niiden markkinoijissa ja naiivia hyväuskoisuutta ajattelemattomissa kuluttajissa. Varoitan vääristä profeetoista ja taivaspaikan lupaajista. Ilmiö on johtanut ruualla temppuiluun ja erikoisuuden tavoitteluun. Toki on ihmisiä, jotka terveytensä tai sairautensa vuoksi joutuvat tekemään valintoja, ja se on toki hyväksyttävää, niin kuin tässä aikaisemmin ovat esimerkiksi allergiatapaukset tulleet ilmi.

Viime vuosikymmenien tehty työ ja erinomaiset tulokset Suomessa ovat valitettavasti luoneet väärää turvallisuudentunnetta. Kylmäketjusta on pidettävä huolta myös kotioloissa, eikä eläimiä pidä päästää samalle lautaselle.

Kouluruokailu on suomalainen menestystarina. Se on ainutlaatuista maailman mittapuussa. Toivon suomalaisilta kuntapäättäjiltä tinkimättömyyttä kouluruokailun laadun säilyttämisessä ja edelleen kehittämisessä.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen elintarviketurvallisuuden erinomaisuus havainnollistuu silloin, kun poikkeamia tapahtuu. Yhden parasiitti-infektion ulkomailla kokeneena suhtaudun elintarvikkeiden hygieniaan erityisen vakavasti. Ravintolassa tai tuotantotiloissa vaeltavat kissat ja koirat eivät kokemani jälkeen herätä pienintäkään ihastusta.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteko elintarviketurvallisuudesta oli mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni siinä oli käsitelty elintarviketurvallisuutta laaja-alaisesti ja sen rakenne oli selkeä. Otan esille muutaman asian lähinnä terveyden edistämisen näkökulmasta.

Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksissa on todettu ruokatottumusten muuttuneen pitkällä aikavälillä ravitsemussuositusten mukaiseen suuntaan. Toisaalta tämä suotuisa kehitys on joiltakin osin taittunut ja esimerkiksi suolan ja tyydyttyneen rasvan sekä kokonaisrasvan käyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana.

Yhteiskuntamme kahtia jakautuminen näkyy jopa ruokailussa. Ylempään koulutusryhmään kuuluvien ruokavalio on muita terveellisempi. Osa kuluttajista on hyvinkin kiinnostunut syömisestään, osa huolehtii ainoastaan energiatarpeen tyydyttämisestä. Terveellinen ruoka on valitettavasti usein kalliimpaa, minkä vuoksi osalla väestöstä on taloudellisia vaikeuksia huolehtia terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta, vaikka haluaisikin. Lisäksi ruokajonot ovat Suomessa arjen todellisuutta, eli kaikilla kansalaisilla eivät rahat riitä perustarpeiden tyydyttämiseen.

Syrjäytymisen yksi muoto on arkielämän hallintataitojen kadottaminen. Meillä on yhä enemmän nuoria aikuisia, jotka eivät esimerkiksi osaa tehdä ruokaostoksia tai laittaa itselleen ruokaa. Onkin syytä kysyä, tulisiko peruskoulussa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota näiden asioiden opiskeluun.

Ravitsemustiedon opetusta ja ruokaosaamista tulisi vahvistaa kaikilla varhaiskasvatuksen ja koulutuksen asteilla. Koulun tehtävä on tukea kotien ruokakasvatusta, ja koulu voi osittain paikata niitä tieto- ja taitovajeita, joita kotona ei pystytä kenties täyttämään.

Ruokavalioon liittyy merkittäviä kansanterveysongelmia, kuten lihavuus, erilaiset syöpäsairaudet sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Esimerkiksi 80 prosenttia sydän- ja verisuonisairauksista ja yli 90 prosenttia kakkostyypin diabeteksesta on ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla, joista ravinto on keskeisessä osassa. Myös aivojen sairauksien, esimerkiksi muistisairauksien, ehkäisystä ravinnon avulla on vahvaa näyttöä.

Lihavuus lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin, kuten esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Kaikkiaan lihavuus aiheuttaa noin 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollolle vuosittain.

Maailman terveysjärjestön mukaan epäterveelliseen ruokavalioon, vähäiseen liikuntaan, tupakointiin ja elintapoihin liittyvät sairaudet muodostavat suurimman terveydellisen uhan teollistuneissa maissa. Elintavoista johtuvien hoitokustannusten on arvioitu Suomessa olevan yli 2 miljardia euroa vuosittain. Lisäksi terveydenhuollon ulkopuolella syntyy suuri määrä kustannuksia esimerkiksi työkyvyttömyytenä ja sairauspoissaoloina.

Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten ylipainoisuuden lisääntyminen. Joka kymmenes 3-vuotias ja joka viides 5-vuotias lapsi on ylipainoinen tai lihava. Kahdeksasluokkalaisista joka kolmas poika ja joka neljäs tyttö on ylipainoinen tai lihava. Lihavuus on yhteydessä kasvavaan liikkumattomuuteen ja etenkin arkiliikunnan vähentymiseen. Yleistymässä on elämäntyyli, johon liittyy pikaruokien ja sokeroitujen juomien runsas kulutus ja välipalojen napostelu ruudun äärellä. Ruudun äärellä istumisen määrällä on joissakin tutkimuksissa huomattu olevan suora yhteys heikompiin ravitsemustottumuksiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti yhdestä toisesta asiasta. Mielestäni tärkeänä kehittämisasiana selonteossa tuodaan esille ruuan hävikki. Maailman kasvava väestö tarvitsee koko ajan lisää ruokaa, mutta samaan aikaan jopa 30—50 prosenttia syömäkelpoisesta ruuasta menee roskiin tai pilaantuu. Ruokajätettä syntyy suomalaisissa kodeissa paljon: jopa 5 prosenttia kaikesta ostetusta ruuasta heitetään roskiin. Tämä tekee kotitalouksissa jopa 120—160 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikkiä syntyy myös ruokaketjun muissa vaiheissa. Ruokajärjestelmää on kehitettävä niin, että hävikkiä saadaan vähennettyä, ja toisaalta ruokaa on pystyttävä jakamaan edelleen ja luovuttamaan sitä tarvitseville ilman, että elintarviketurvallisuus kärsii.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta nostaa esiin ihmisen ravitsemukseen liittyvät asiat, joilla on suuri merkitys koko kansanterveydelle.

Kuka ei muistaisi Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektia Itä-Suomessa, jolla sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn iskettiin koko kansaa opettamalla? Ihmisille kerrottiin rasvan ja epäterveellisen ruuan vaikutuksista yksinkertaisesti. Kova rasva kovettaa työmiehen verisuonet, lisää sydäninfarkteja ja ennenaikaisia kuolemia. Pohjois-Karjala-projektin on tutkittu pelastavan 250 000 ihmistä ennenaikaiselta sydänkuolemalta. Pohjois-Karjala-projektin juhlavuotta vietettiin viime vuonna 2012. Projektin alkamisesta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Useat projektiin osallistuneet ovat ikääntyneitä, ja reilun 15 vuoden päästä Suomessa on 5,6 miljoonaa asukasta, joista joka neljäs on iältään yli 65-vuotias. On siis aivan varmaa, että ikääntyneiden ravitsemuskysymykset tulevat vaatimaan uudenlaisia palveluja ja tuotteita.

Selonteko nostaa esille ikääntyneen ravitsemuksen ja ruokahuoltoon liittyvät haasteet. Selonteossa mainitaan D-vitamiinin puutoksen uhka, kuidun vähäinen saanti, painonhallinta ja liikunnan puute. Selonteossa on myös tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden ravitsemusongelmia voidaan parantaa. Yhtenä tavoitteena on tiedon kerääminen ja ravinnonkäyttötutkimukset yli 74-vuotiaille. Herää kysymys, eikö selonteon tekijöillä ole vielä aiheesta tarpeeksi tietoa. Tarvitseeko resursseja uhrata tiedon keräämiseen? Vanhusten ravitsemuksen epäkohdat ovat olleet jo pitkään tiedossa varsinkin suomalaisessa vanhustenhoidossa, ja viimeisimmät uutiset aiheesta uutisoitiin viime maaliskuussa. Laitoshoidossa asuvien vanhusten aliravitsemus on liiankin yleistä.

Arvoisa puhemies! Hyvä ravinto ylläpitää ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Laadukas ja monipuolinen ravinto nopeuttaa sairauksista toipumista, parantaa elämänlaatua ja tukee itsenäistä kotona asumista. Suomessa ikääntyneiden ravitsemuksesta on paljon tutkimustietoa. Tiedämme, että häiriöt ravitsemustilassa ja tarvetta pienempi energiansaanti ovat yleisiä ikääntyneiden keskuudessa. Vaikka ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä juuri eläkkeelle jääneillä, iän edelleen karttuessa ylipaino harvinaistuu ja varsinkin sairauksiin liittyvä laihtuminen on tavallista. Laihtuminen heikentää toimintakykyä ja voi lisätä tapaturmien mahdollisuutta. Aliravitsemus on usein yhteydessä myös vanhuksilla yleistyviin muistisairauksiin.

Helsingissä hoidossa olevien vanhusten ravitsemusta on seurattu vuodesta 2004 alkaen. Uusimpien tulosten mukaan joka neljäs Helsingin vanhainkotien ja palvelukeskusten asukkaista kärsii aliravitsemuksesta ja 62 prosenttia kuuluu riskiryhmiin. Vaikka vakavien ravitsemushäiriöiden osuus on pienentynyt, hoidossa olevien aliravitsemuksen yleisyys on hälyttävä. Pitkät ruokailuvälit, kiireessä hoidettu ateriointi ja huonolaatuinen tai mauton ruoka ovat edelleen liian yleisiä ongelmia. On muistettava, että terveyttä ja toimintakykyä tukevan hyvän ravinnon ja ruokailun merkitys on suuri myös inhimillisenä peruskokemuksena, johon jokaisella tulisi olla oikeus elämänsä loppuun saakka. Ravitsemustilanne kertoo vanhustenhoidon arvoista ja siitä, kuinka yhteiskunta huolehtii heikompiosaisistaan.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko, siitä seuraavat ajatukseni.

Valtioneuvoston elintarviketurvallisuutta käsittelevä selonteko jaottelee lähitulevaisuuden haasteet kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat globalisaatio, verkottunut elintarvikeketju sekä ravitsemus. Terveyden edistämiseksi vuosia työtä tehneenä olen erityisen kiinnostunut ravitsemuksesta ja siitä, mitä suomalaiset suuhunsa pistävät nyt ja tulevaisuudessa. Globalisaatio vaikuttaa entistä enemmän elintarvikemarkkinoiden kansainvälistymiseen ja luo osaltaan kovan kilpailutilanteen myös Suomen markkinoille. Myös muuttuneet tuotantorakenteet, eli kotimaisten tilojen määrän lasku ja tilakoon kasvu, ovat vaikuttaneet kotimaisen ruuan tarjonnan määrään ja laatuun.

Ruuan kulutustottumukset vaihtelevat yksilökohtaisesti todella paljon, lisäksi ruuan kulutukseen vaikuttavat vaihtuvat trendit. Ruuan kulutustottumukset voivat muuttua, mutta jo varhaisessa iässä omaksuttu terveellisen ruuan arvostus säilyy mausteiden vaihtuessa trendien mukana. Kouluaikaisen ruokailun tarkoituksena on muun muassa edistää oppilaan hyvinvointia sekä terveyttä, kasvua ja kehitystä. Suunnitelmallisen kouluruokailun tehtävä on opettaa lapsille ja nuorille hyvät syömistottumukset, jotka puolestaan ennalta ehkäisevät lukuisia terveysongelmia ja vähentävät tulevaisuudessa terveydenhuollon kustannuksia.

Lasten ja nuorten ravitsemukseen tulisi panostaa entistä enemmän, koska ravinto on yksi terveyden peruspilareista. Lähiruuan etuja ovat muun muassa terveellisyys, hyvät ravintoarvot ja lisäaineettomuus sekä turvallisuus. Lisäksi lähiruokatuotanto luo Suomeen työpaikkoja ja piristää osaltaan talouselämää. Kuntien näkökulmasta lähiruuan mahdollisimman laaja hyödyntäminen vaikuttaisikin varsin perustellulta vaihtoehdolta. Kuitenkin monesti lähiruoka jää paitsioon, kun kilpailijat tarjoavat potut ja riisit halvemmalla. Hintaerot eivät ole useinkaan niin suuret kuin kuvitellaan.

Selonteon mukaan viimeisten 30 vuoden aikana lihavien ja ylipainoisten lasten osuus väestöstä on kaksinkertaistunut. Terveyskasvatuksen ja liikunnan lisäksi ruuan terveellisyys vaikuttaa ylipainoon ja lihavuuteen. Näin ollen lasten ja nuorten terveyden pitäisi saada nykyistä enemmän painoarvoa julkisista elintarvikehankinnoista vastaavien tahojen keskuudessa, koska he päättävät, mitä toiset syövät, ja osaltaan vaikuttavat kansakuntamme tulevaisuuden rakentajien terveydentilaan ja valtakunnallisen terveydenhuollon hintalappuun tulevaisuudessa.

Elintarviketuotantoprosesseissa saattaa syntyä erilaisia haitallisia aineita. Mitä kauemmin ruokaa halutaan säilöä, sitä enemmän pitää käyttää säilöntäaineita. Yleensä tuontiruoka sisältää kotimaista ruokaa enemmän säilöntäaineita, koska elintarvikkeiden tulee pysyä syötävän näköisenä kuljetuksenkin jälkeen. Tuontiruoka saattaa sisältää myös geenimanipulaation avulla tuotettuja ainesosia, joita ei suomalaisesta ruuasta juuri löydy. Suomessa elintarviketeollisuutta valvotaan kansainvälisessä vertailussa tarkasti. Tässä syitä, miksi kotimaista ruokaa ja etenkin lähi- ja luomuruokatuotantoa tulisi suosia. Sen sijaan, että turvaudumme tuontiruokaan, meidän pitäisi keskittyä kehittämään suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä. Puhdas, maukas, ravitseva ja lisäaineeton sekä kaikin puolin turvallinen suomalainen ruoka on nähtävä vielä nykyistä enemmän tulevaisuuden kilpailuvalttina, joka voisi osaltaan olla edistämässä talouttamme ja luomassa lisää työpaikkoja. Siksi pitää varmistaa, että maanviljelys ammattina ja elinkeinona säilyy elinvoimaisena. Suomen pitää olla gmo-vapaa maa tulevaisuudessakin. Se on valttimme ruuan vientiäkin ajatellen.

Arvoisa puhemies! Liikuntaa ja ravintoa pidetään itsestäänselvyytenä. Suurin osa suomalaisista ei liiku tarpeeksi. Ilmiö on jo hälyttävä. Kun siihen liitetään väärät ruokailutottumukset, voidaan ennustaa suuria ongelmia tulevaisuudessa. Nämä asiat pitää nostaa kunnolla esille ja löytää keinot niiden ratkaisemiseksi. Uskon, että jokainen haluaa kuolla terveenä.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen elintarvikeketjun läpi menevä laatuajattelu, jossa elintarviketurvallisuus on korkealla koko elintarvikeketjun osalta, on yksi suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia. Elintarviketurvallisuuden ylläpito kuitenkin maksaa. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito on selvästi halvempaa kuin ihmisten sairastumisesta ja suomalaisen elintarvikeketjun kilpailuedun menettämisestä aiheutuvat kustannukset ja niiden maksaminen. Suomi on esimerkiksi yksi harvoista maailman maista, missä vaikkapa raa’an kananmunan syöminen ei ole terveysriski, ja suomalaisessa siipikarjassa ei esiinny salmonellaa verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Toisin kuin Keski-Euroopassa, Suomessa ei käytetä antibiootteja tuotantoeläinten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimiin on vähäistä ja niitä käytetään vain sairauksien hoitoon.

Arvoisa puhemies! Suomessa elintarvikeala nähdään kasvualana. Kasvua on saatavissa yritysten kansainvälistymisen, viennin kasvun sekä kotimarkkinoiden menestymisen kautta. Elintarviketurvallisuus on tärkeä elementti elintarvikeketjun menestymisessä, sillä se vahvistaa kuluttajien luottamusta ja on markkinoilla menestymisen edellytys. Ruoka on siis globaalia liiketoimintaa: elintarvikkeet, raaka-aineet ja eläimet liikkuvat maasta ja maanosasta toiseen. Kansainvälisen kaupan vapautuminen on tuonut ja tuo uusia haasteita elintarviketurvallisuuden varmistamiseen. Suomalaisen syömän ruuan alkuperä on vielä suureksi osaksi Suomessa mutta tulee koko ajan kansainvälistymään. Valitettavaa kuitenkin on, kuten jo tämän kevään hevosenlihakohusta huomattiin, että ruokaan liittyvien petoksien ja väärennösten määrä kasvaa.

Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan vuonna 2030 Suomessa on puolet vähemmän elintarviketuottajia kuin vuonna 2011. Vuonna 2011 Suomessa oli reilut 61 000 tilaa ja vuonna 2030 tiloja tulee olemaan enää noin 35 000. Tämä tarkoittaa siis sitä, että yhä pienempi tilajoukko tuottaa ruokaa yhä suuremmalle määrälle kansalaisia, jolloin elintarviketurvallisuusriskienkin hallinnan merkitys kasvaa. Perusmaatalous teknistyy ja tilakoon kasvu johtaa yhtiömäisempään yrittämiseen. Näidenkin tulevaisuuden haasteiden vuoksi politiikassa tulee ottaa huomioon se, että suomalainen maa- ja elintarviketalous on riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten polttoaineista, kemikaaleista, lannoitteista, valkuaisrehuista ja työvoimasta. Meidän pitää siis olla myös verotuksen kautta tukemassa suomalaista maa- ja elintarviketaloutta. Kustannuspaineet alkutuotannossa ja elintarviketeollisuudessa eivät saa vaarantaa vuosikymmenten aikana ansaittua laadukasta elintarviketurvallisuustasoamme.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aloitin debatissa moittimalla hallitusta siitä, että se on unohtanut neuvontajärjestöjen roolin selonteossa. Kotitalousneuvontajärjestöistä muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset tekee merkittävää työtä kuluttajien neuvonnassa. Järjestöt osaavat toteuttaa kuluttajille suunnattuja onnistuneita kampanjoita, jos niille turvataan riittävät resurssit. Toki neuvontaa tarvitsevat myös pienet elintarvikkeita hyödyntävät ja jalostavat yritykset, mutta palaan siihen myöhemmin.

Tarvitaan myös arvokeskustelua. Elintason nousun myötä elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on laskenut jatkuvasti. Silti ruokahävikki on valtaisaa, mikä kertoo osittain ruokatalouden suunnittelemattomuudesta ja arjen taitojen puutteesta. Kuluttajienkin on tiedostettava, että puhtaalla ja turvallisella ruualla on hintalappunsa. Tämä koskee myös julkisia hankintoja: hinta ei saa yksin ratkaista kilpailutusten voittajaa. Ja ilman kannattavaa alkutuotantoa on turha puhua huoltovarmuudesta tai elintarviketurvallisuudesta. Siksi on aina aiheellista kysyä, mitä hallitus tekee viljelijöiden tulotason ja jaksamisen eteen. Milloin Makera pääomitetaan, jotta investointeja jatkossakin tapahtuu?

Arvoisa puhemies! Ainakin yhdessä tutkimuksessa, jonka olen nähnyt, on todettu, että varsinkin nuorten ylipainoisten ihmisten kohdalla eliniän ennuste lyhenee merkittävästi suhteessa ylipainon määrään. Siksi tähänkin teemaan on suhtauduttava vakavasti. Eräässä ravitsemuskirjassa onkin todettu, että syömisen taidon pitäisi olla peruskoulun oppiaineena. Etelä-Savossa Mikkelin ammattikorkeakoulu on patentoinut innovaation, joka on kehitetty Tekesin Sapuska-ohjelmassa, eli heillä on tämmöinen älykäs lounaslinjasto, joka kertoo ruokailijalle tarkat ravintoarvot. Se on ilmeisesti maailman ensimmäinen älykäs lounaslinjasto. Liekö tämä sitten avuksi tähän ylipaino-ongelmaan?

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana pienistä elintarvikeyrityksistä. Niitä ei ole syntynyt meille siinä mitassa kuin aikoinaan kaavailtiin. Ala on erittäin haastava ja vaatii usein mittavia investointeja jo yritystoiminnan alussa. Jotta esimerkiksi lähiruuan kysyntään pystytään vastaamaan, niin näitä pieniä elintarvikeyrityksiä tarvitaan lisää ja ne tarvitsevat myös paljon neuvontaa ja koulutusta ja saumatonta yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään puhumme aiheesta, joka on erittäin tärkeä ja josta jokaisella ihmisellä on oma mielipiteensä. Viime aikojen ruokaskandaalit ovat varmasti saaneet meistä jokaisen miettimään entistä tarkemmin, mitä me oikeastaan syömme ja mitä me siitä itse asiassa tiedämme. Aiemmin ehkä mietittiin laatua ja hintaa, helppoutta ja tuoreutta, mutta nykyään yhä useammin ruuan alkuperämerkinnät ja aineosat sekä elintarvikkeiden tuotantotavat ja tuotantoympäristö ovat nousseet näiden kysymysten rinnalle.

Elintarviketeollisuudesta annetussa selonteossa eri teemoja käsitellään hyvin kattavasti ja nostetaan avoimesti esiin kehittämishaasteita, tavoitteita ja toimenpide-esityksiä. Elintarviketalouteen ja -teollisuuteen liittyvät asiat ovat myös globaalikysymyksiä. Esimerkiksi rikollinen toiminta elintarvikeketjussa, mikä näkyy esimerkiksi valheellisina tuotetietoina, on yksi suuri globalisaatioon liittyvä haaste. Tämä on asia, jota me emme saa omin toimin hallintaan, mutta voimme nähdä sen kautta suomalaiselle elintarviketuotannolle merkittävän markkinamahdollisuuden niin kotimaassa kuin viennissäkin. Suomalaisen elintarviketuotannon korkeasta laadusta pitää pitää kiinni. Myös suomalaista luomutuotantoa pitäisi mielestäni vahvistaa ja pitäytyä tiukasti myös kaikenlaisen gmo-tuotannon ulkopuolella. Emme voi tietenkään Suomessa sulkea silmiämme ja ajatella, että globaalisti ihmisiä voidaan huijata tai mennä siitä, missä aita on matalin, ja riskeerata ihmisten terveys, kunhan vain suomalainen tuotanto on turvallista. Siksi on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että me toimimme aktiivisesti paitsi eurooppalaisella tasolla myös kansainvälisillä foorumeilla, jotta kansainvälisin säädöksin ja standardein saadaan parannettua elintarviketurvallisuutta ja ihmisten terveyttä myös maailmanlaajuisesti.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan lyhyt ja mutkaton elintarvikeketju on muuttunut monisäikeiseksi verkoksi, jossa on yhä vaikeampi jäljittää ruuan alkuperää ja aineosia. Toimijavastuu on myös tätä myötä hämärtynyt. Esimerkiksi vasikkakasvatuksen jaksottaminen useammille tiloille lisää tartuntatautien riskiä, mikä taas lisää lääkkeiden käyttöä, ja sitä kautta kasvaa riski niin eläimille kuin ihmisillekin haitallisesta antibioottiresistenssistä.

Maailman terveysjärjestö WHO nosti antibiooteille vastustuskykyiset mikrobit, eli niin sanotut superbakteerit, jo pari vuotta sitten kolmanneksi suurimmaksi terveysuhaksi maailmassa. Tämän vuoden alussa myös Maailman talousfoorumi listasi antibioottien heikentyneen tehon yhdeksi suurimmaksi riskiksi niin hoidon kuin taloudenkin näkökulmasta. Pahimpien uhkakuvien mukaan olemme palaamassa samanlaiseen aikaan kuin ennen antibioottien keksimistä, mikä tekisi esimerkiksi monet rutiinileikkaukset hengenvaarallisiksi. Vaikka pahimmat skenaariot voivatkin kuulostaa liioitelluilta, on meidän otettava vakavasti nämä kysymykset. Miten paljon toisessa vaakakupissa voi painaa tuotannon tehokkuus, jos toisessa painaa riski tuhota antibioottien tuoma valtava maailmanlaajuinen terveyshyöty? Siksi on välttämätöntä, että toteutamme selontekoon kirjattuja toimenpiteitä, kuten hallittua lääkkeiden käyttöä tiloilla sekä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa eläin- ja ihmispuolen mikrobilääkeresistenssin seurannan ja torjunnan alueilla.

Lääkkeiden ohella toinen kuluttajia mietityttävä asia on kemiallisten aineiden yhteisvaikutus. Myös siihen liittyy riskejä, joiden tutkiminen ja todentaminen on haastavaa. Selonteossa todetaan, että muun muassa hormonitoimintaa häiritsevien aineiden vaikutuksesta terveyteen ja ympäristöön on tieteellistä näyttöä. On välttämätöntä lisätä kemiallisten aineiden yhteisvaikutusten tutkimusta ja tehdä se kaikista lähteistä, ei vain elintarvikkeista.

Arvoisa puhemies! Kuten selonteossakin todetaan, ravitsemus on yhä tärkeämpi osa elintarviketurvallisuutta, ja suurin huoli liittyy juuri ravitsemukseen. Ruokavalioon liittyy merkittäviä kansanterveysongelmia, kuten lihavuus, syövät, sydän- ja verisuonitaudit. Ravitsemus vaikuttaa myös neurologisten ja psykiatristen sairauksien riskiin.

Lihavuudesta on tullut suuri ongelma. Ruoka ei ole enää välttämätön energiantarpeen tyydyttäjä, vaan siitä on tullut elämäntavan väline: palkinto, nautinto, intohimo, pakkomielle — listaa voisi jatkaa. Ihmisten suhde ruokaan on muuttunut olennaisesti. Myös elintarviketeollisuus, mainos- ja markkinamaailma ovat myötävaikuttaneet tähän muutokseen ja ottaneet siitä hyödyn irti. Monessa tilanteessa terveys on jäänyt sivuseikaksi, kun on lanseerattu yhä uusia tuotteita markkinoille. Yksi seuraus tästä kaikesta on ennen kaikkea lihavuuden lisääntyminen, terveyden heikentyminen.

Ylipaino puolestaan lisää monien suomalaisten kansantautien, kuten kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien esiintymistä. Maailman terveysjärjestön mukaan noin 80 prosenttia sydän- ja verisuonitaudeista ja yli 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta on ehkäistävissä elintapamuutoksilla, joissa ravinnolla on keskeinen osa. Myös aivojen sairauksien ehkäisystä ravinnon avulla kertyy jatkuvasti vaikuttavaa näyttöä. Lihavuus lisää riskiä sairastua myös moniin muihin sairauksiin, kuten astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä useisiin syöpätyyppeihin. Lihavuuteen liittyvät sairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa ja ovat merkittävä ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syy.

Arvoisa puhemies! Hyvään, laadukkaaseen ruokaan, terveyden edistämiseen kannattaa panostaa. Tämä parantaa ihmisten arkista hyvinvointia ja terveyttä. Vastaavasti tämä on yhteiskunnalle aina taloudellisesti edullisempaa. Tämän tulisi näkyä meidän kaikessa päätöksenteossa ja toiminnoissa niin varhaiskasvatuksessa, koulussa kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissakin toiminnoissa. Ongelmallista on, että laadukkaan ravinnon kokonaisvaltaista vaikuttavuutta ei tunnisteta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälinen elintarvikebisnes karulla tavalla peilaa sitä, kuinka hullu meidän maailmamme on. Maatalousministeri viittasi erään lehtiartikkelin innoittamana valmispitsan matkaan, kuinka sen raaka-aineosaset tulevat eri puolilta maailmaa, tai yhtä lailla voimme ajatella jonkin valmiskalan matkaa. Se on saattanut vierailla Norjassa, Kiinassa, Kanadassa ennen kuin se on löytänyt suomalaisen kaupan kylmätiskille.

Kuulun itse siihen ikäpolveen, joka opetettiin kunnioittamaan ruokaa. Ruoka oli eräällä tavalla pyhää. Vaikka sitä olisi ollut vähän, niin sitä kohtaan osoitettiin kunnioitusta. Tätä taustaa vasten suuri tuhlailevaisuus, hävikki, tuntuu pahalta, varsinkin kun siihen lapsuuden kasvatukseen enemmän tai vähemmän tuotiin koko maailma. Jos ruoka ei kelvannut, niin samanaikaisesti puhuttiin miljoonista ja miljoonista pömppövatsaisista lapsista jossakin toisaalla maailmassa.

Ovat vastuuttomia puheenvuoroja sellaiset, joissa ei olla huolissaan suomalaisen maatalouden kannattavuudesta. Mikäli suomalainen maatalous ja sen kannattavuus heikkenevät, lyödään lappuja luukulle, ja sillä on monenlaisia kerrannaisvaikutuksia, seurausvaikutuksia. Elintarviketeollisuus heikkenee, kotimaisen raaka-aineen käyttö heikkenee, ja monet nämä kansainväliset uhkakuvat ovat pian entistä enemmän todellisuutta Suomessa.

Mutta yhtäältä meidän on varauduttava uhkakuviin myös kotimaasta katsoen. EU:n myötä maataloutemme ja koko elintarvikeketju on käynyt läpi rajuja murroksia, me tiedämme sen jokainen. Tämän seurauksena kannattavuuden ylläpitämiseksi on jouduttu mitä mielikuvituksellisimpiin ratkaisuihin. Jotkut ovat onnistuneet, jotkut ovat väsähtäneet, monet ovat luovuttaneet.

Voi olla hyvinkin tulevaisuudessa mahdollista, ja valitettavasti siitä jo jonkinlaisia ennusmerkkejä on havaittavissa, että ei ole enää niin itsestään selvää, että me saamme nauttia myrkkyvapaista, puhtaista kotimaisista elintarvikkeista. Kannattavuuden ylläpitämiseksi saatetaan joutua tilanteisiin, että pärjättäisiin EU:n kilpailun keskellä, että käytetään samanlaisia konsteja. Tällä voi olla hyvin arveluttavat seuraukset maamme elintarviketuotannon kannalta.

Mutta kuten monessa puheenvuorossa on tullut todetuksi, meidän elintarviketuotannolla on paljon mahdollisuuksia. Tarvittaisiin vain uutta asennetta ja byrokratian helpottamista. Esimerkiksi juuri tämä eräissä puheenvuoroissa viitattu sivutuoteasetus on yksi tällainen kysymys, pienteurastamoiden toimintaedellytysten parantaminen. Meillä on metsässä aarteita, marjoja, sieniä, joita viedään Japania myöten. Meillä on paljon mahdollisuuksia myös kalastuksessa. On häpeällistä, että opetusministeriössä on suunniteltu iktyonomin koko nimikkeen lopettamista, kalatalousinsinöörin nimikkeen lopettamista. Tällä hetkellähän sitä koulutusta ei anneta. Tässä meillä on mahdollisuuksia.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kello käy, niin haluan vielä muutaman ajatuksen tässä nostaa. Ensinnäkin meidän täytyy olla ylpeitä meidän kansallisesta ruokaperinteestä. Se on yksinkertaisuudessaan todella nerokasta. Otan esimerkiksi kalakukon, kun tuolta Savosta tulen. Ei suomalainen hyvinvointi, jälleenrakennus sotien jälkeisinä vuosina, kun maa piti jälleenrakentaa kovalla työllä, olisi onnistunut lattella ja croissantilla. (Puhemies koputtaa) Siinä tarvittiin kovempia eväitä. Kalakukko on osoitus siitä, kuinka yksinkertaisissa tarpeissa on kaikki, mitä tarvitaan. (Puhemies koputtaa)

Viime kesänä sain erään kansalaistapahtuman seurauksena nauttia Tuusniemen Juurikkaniemessä yksinkertaisista elintarvikkeista, joka oli mitä suurin ruokanautinto. Ja kun tätä ikää on tullut, niin erityisesti kolmea asiaa on ruvennut entistä enemmän arvostamaan: piimää, ruisleipää ja hapankaalta. Ne ovat yksinkertaisia mutta niin terveellisiä ja erinomaisen makuisia.

Kun kaikki (Puhemies: Edustaja Kivelä!) liittyy kaikkeen, herra puhemies, niin haluan vielä sanoa, että tähän elintarvikeasiaan, ruokakulttuuriin on tärkeätä liittää sana kulttuuri, ja täällä on varmastikin sellaista kulttuuriväkeä, älymystön edustajia, intellektuelleja, jotka tuntevat myös elokuvan ja myös kulttuurielokuvan Pekka ja Pätkä pahassa pulassa. Tässä elokuvassahan aivan siinä elokuvan alussa Pätkä lappaa puuroa suuhunsa ja sanoo mahtipontisesti: "Puurossa on voimaa." Mutta sitten Justiina palauttaa nämä keekoilijat elämän realiteetteihin, kutsuu miehiä, että nyt on aika lähteä työnhakuun, ja niinpä Pekka alistuneesti sanoo: "Johan tässä tulikin syötyä." Yksinkertaisella puurolla lähdettiin liikkeelle työnhakuun.

Tällaiset yksinkertaiset elintarvikkeet, ruuat, nämä meidän on löydettävä, kansan laajojen kerrosten, uudelleen. Amerikan herkut ja muut eivät meitä ravitse. Ne voivat näyttää kauniilta, mutta me tarvitsemme todellakin oikeita asioita, real thingejä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia. Minusta tuntuu, että kohta tarvittaisiin Justiina tänne puhemieheksi, mutta ehkä me kuitenkin selviämme. Seuraavaksi edustaja Mäkipää.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuusselonteosta ilmenevä tieto jopa puolen miljoonan ihmisen mahdollisesta sairastumisesta vuosittain elintarvikevälitteisiin infektioihin on sinällään hätkähdyttävä. Vaikka suuri osa näistä sairastumisista ei olekaan vaarallisia eikä aiheuta lääkärihoitoa, silti kysymys on merkittävästä kansallisesta elintarviketurvallisuusriskistä. Samanaikaisesti tartuntalukumäärien kasvaessa todetaan yhä enenevässä määrin myös vaarallisia tartuntoja. Vaikka Suomessa elintarvikevalvonta onkin maailmanlaajuisesti ja jopa eurooppalaisittain erityisen korkealla tasolla, lisääntyvä elintarviketuonti tuo aina lisää sairastavuusriskiä.

On selkeästi havaittavissa kasvavat elintarviketurvallisuusriskit, kun siirrytään suuriin tehotuotantoyksikköihin niin maito- kuin lihatuotannossakin. Vaikka tiloilla on selkeät ja laajat turvallisuuspuitteet, siitä huolimatta taudin leviämiselle on aina suurempi riski, mitä isompi on tila. Tehotuotanto tuo maatalouteen riskejä torjunta-ainejäämien, homemyrkkyjen sekä ympäristömyrkkyjen kautta ja siinä samalla muun muassa raskasmetalleja elintarvikkeisiin. Esimerkiksi lastenruuissa todetut erilaiset myrkkyjäämät jäävätkin enimmäisarvojen alapuolelle. Kehitys on silti huolestuttavaa. Onko jokainen lastenruokapurkki ja -erä samanlainen? Eihän jokaista erää tarkasteta. Sillä alueella tulisi noudattaa erityisen tiukkaa valvontaa.

Suomessa juomavesi, joka suurelta osin vielä saadaan laajoista pohjavesivarannoista, on suhteellisen turvallista. Kuitenkin riskit ovat lisääntyneet viime vuosina erilaisten ympäristökatastrofien ja jopa ympäristörikosten johdosta. Muistissa on muun muassa tapaus Nokia, jossa inhimillisten erehdysten kautta aiheutui henkilövahinkoja ja suuria taloudellisia menetyksiä. Näiltäkään osin emme asu enää siis lintukodossa. Jopa nykyisissä kaivovesissä todetaan suuria arseeni- ja nitraattipitoisuuksia.

Arvoisa puhemies! Kaikissa luonnosta saatavissa elintarvikkeissa on omat riskinsä. Kalan syöntiä tulee rajoittaa, vaikka toisaalta kalan terveellisyys esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien kannalta tunnustetaan. Järvistä pyydystettävien kalojen haitallisuus tulee pääosin erilaisten ihmisten aiheuttamien ympäristötekojen kautta. Raskasmetallit ja elohopea, mitkä lähinnä ovat riskitekijöitä, kulkeutuvat kaloihin ympäristöstä vesien ja ilmansaasteiden mukana. Kaikkein merkillisimpiä ja ei-hyväksyttäviä ovat erilaiset säilykkeisiin lisättävät tehosteaineet, yhtenä esimerkkinä ananassäilykkeisiin lisätty tina, jota käytetään tuotteen värin kirkastajana. Muutenkin säilykepurkeista irtoava tina aiheuttaa tarpeetonta riskiä terveydelle.

Kotimaisen ruuan omavaraisuudesta tulee kaikin keinoin huolehtia. Lähiruoka, vaikka lieneekin muotisana, on kuitenkin tärkein ravinnonlähde niin meidän kasvavilla nuorilla kuin vähän ikääntyneemmilläkin ihmisillä. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että koulut sekä myös mahdolliset muut paikat saavat mahdollisimman puhtaasti ja lähellä tuotettua ruokaa.

Arvoisa puhemies! Vaikka elämme globaalissa maailmassa, on meidän huolehdittava kotimaisen elintarviketuotannon säilymisestä riittävällä tasolla huomioiden aina kriisitilanteet.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitokset vielä ministeriölle hyvin laaditusta raportista ja selonteosta. Mutta täytyy tässä myös kiitokset antaa edelliselle ministerille, edelliselle keskustalaiselle maatalousministeri Juha Korkeaojalle, joka tämän raportointitoiminnan aloitti silloin. Eli kyse on elintarviketurvallisuusselonteosta.

Suomessa on hyvin turvallista ruokaa, miten tämä selonteko alkoikin. Ja kyllähän se pohjautuu näihin meidän hyviin ja pohjoisiin olosuhteisiin puhtaan ruuan osalta. Talvipakkaset tappavat meillä aika paljon tuhoeläimiä niin sanotusti, ja myös sitten tautivaaraa on vähempi. Se auttaa meitä siinä, että meidän elintarvikkeiden kasvatuksessa ei tarvitse käyttää niin paljon erilaisia torjunta-aineita, ja nämä määrät vaikuttavat sitten suoraan ihan näitten elintarvikkeiden laatuun.

Tässä selonteossa ei hirveän paljon käsitelty kyllä sitten lisäaineita, ja kuten tuossa edellinenkin puhuja juuri sanoi, että erilaisia sallittuja lisäaineita käytetään monessakin asiassa, muun muassa makeutusaineita tai värinkirkastimia ja muita, niin tämä on huoli kyllä siitä, että ovatko lisääntyneet meidän ruoka-aineallergiat nuorisolla. Voin tästä ottaa ihan oman esimerkin. Vanhin poikani syntyi 92, ja silloin Tampereen yliopistolla oli yksi allergialääkäri. Nyt siellä on 6 allergialääkäriä, ja allergioiden määriä ja muita on tunnistettu huomattavasti paljon enemmän. Eli johtuuko se osaltaan sitten näistä lisäaineista, mitä ruokaan laitetaan? Ja itselläni on kyllä huoli siitä, että myös tämän toiminnan tarkastelua ja tarkastusta tulisi lisätä. Eli nuoret ja ravitsemus on täällä hyvin tullut esille, ja näen, että siinä on varmaan meillä paljon tekemistä kotikonstein tehdyillä ruuilla, ja pitää välttää erilaisia rasva- ja sokeripitoisia, ylimääräisiä ruokia ja juomia.

Arvoisa puheenjohtaja! Tähän tulevaan kuvaankin on piirretty tämä spekulaatio ruualla. Ruuasta, ruokatarvikkeista sodan jälkeen meillä oli isompi kysyntä kuin tarjonta. Sitten 60-luvun maisemissa meillä muuttui siten, että tarjonta oli isompaa ruuan suhteen kuin kysyntä, ja sitten se taas kääntyi tuossa vuosituhannen vaihteen jälkeen, että meillä tällä hetkellä maailmassa on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ruuasta. Se on spekulatiivisesti sitten nostanut ruuan erilaiset tuotantopanokset. Niillä on keinoteltu, niitten hintaa on keinoteltu ja myös ruokatarvikkeita. Ja ehkä tästä syystä on sitten tullut näitä epäterveitä piirteitä ruokamarkkinoihin, eli meillä on näitä hevosenlihaskandaaleja ja sitten on pesty homeista lihaa ja sitten laitettu sitä niin kuin tuoreempana liikkeelle.

Se, että meillä on kotimainen elintarviketarkastus ja tämä valvontatoiminta täällä ja siihen on satsattu, on kyllä yksi meidän terveen ruuan pohja, ja myös nämä tuotantoympäristöt. Meillä on hyvin koulutettuja maatalousyrittäjiä, ja ne tuotantoympäristöt, mitkä meillä ovat tällä hetkellä, ovat kohtuullisessa kunnossa. Eli meillä on vielä puhdasta vettä siellä, meillä on kohtuullisen halpaa energiaa, ja myöskään tuotantopanokset eivät ihan vielä ole mahdottomissa hinnoissa. Mutta se on kääntymässä hiljakseen, eli juuri tämä, esimerkiksi kun kotimaisen sianlihan tuotannon osalta kannattavuus on heikko. Eli olemmeko tässä vaiheessa myös tämän ruokaturvallisuuden osalta jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä? Jaksetaanko maatiloilla tehdä vielä hyvää ruokaa näillä tuotantopanoksilla, näillä katteilla ja kannattavuudella?

Arvoisa puhemies! Omavaraisuus on tärkeä asia, kuten täällä keskustelussa tuli esille. Ei tarvinnut salissa olla kuin yksi henkilö, mikä tätä ehkä arvioi enemmän, mutta me olemme yhtä mieltä siitä, että kotimainen ruoka — ja kotimainen ruoka pellolta pöytään — on sitä parasta, kuten äsken tuossa nuo spekulaatiot ja muut mainitsinkin.

Tärkeää on juuri tämä maatalouden jatkuvuus ja tämä kannattavuus, mitä täällä on esille tuotu ja jonka tässä omassakin puheenvuorossani haluan tuoda esille. Eli olen huolissani tästä nykyhallituksen linjauksesta, siitä, että meillä ei ole rahaa ja varoja enää infrainvestointeihin maaseutualueelle, esim. puhdasvesilinjoihin ja myös sitten jätevesilinjoihin. Yhtä lailla meidän infra maatalouden osalta on liikenteessä heikentynyt. Nämä ovat niitä meidän tekijöitä ja ympäristötekijöitä, mitä tässä toimintaympäristössä tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Vielä otan yhden, nämä pakkausmerkinnät, ja täällä on otettu esimerkkiä jostain pitsasta, mutta varmaan kaikista eniten maailmalla kulkee norjalainen lohi, joka lähtee Chilen rannikolta, menee Aasian lävitse ja sieltä Norjaan, ja sitten se tulee tuoreena meidän tiskiin. Eli nämä pakkausmerkinnät eivät varmaan ihan aina kaikki ole kohdallaan, ja toivon, että myös tätä kokonaiselintarvikeketjua tarkastellaan niiden pakkausmerkintöjen osalta.

Arvoisa puhemies! Kiitos vielä ministeriölle tästä raportoinnista ja selonteosta, ja kyllä me tästä suomalaisen ruuan edestä voimme vielä vahvasti puhua eteenpäinkin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, niin selonteossa on aika hyvin tuotu esiin elintarviketurvallisuuden kokonaisuus, laajuus ja tulevaisuus. Nythän muun muassa globalisaatio ja pitkät elintarvikeketjut ovat uusia suuria muuttujia elintarviketurvallisuudessa, ja on erittäin hyvä, että nämäkin on nyt nostettu tässä selonteossa esille.

On hyvä, että selonteko nostaa esiin koko elintarvikeketjun läpi menevän laatuajattelun ja korostaa myös elintarviketurvallisuuden merkitystä yhtenä kotimaisen elintarviketuotannon vahvuutena. Nämähän ovat kaiken kaikkiaan suomalaisen ruokaketjun selkeä vahvuus, josta on tulevaisuudessakin pidettävä kiinni.

Kun elintarviketurvallisuudesta puhutaan, on tietysti syytä huomioida suomalaisen ruuan tuotantoedellytykset. On kiistatonta, että suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset muun muassa kannattavuuden osalta ovat heikentyneet ja sitä myötä omavaraisuutemme on heikentynyt keskeisten elintarvikesektoreitten osalta. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta myöskään elintarviketurvallisuuden näkökulmasta.

Muutama huomio kustannuksiin liittyen. Elintarviketurvallisuuden takaamiseksi tehtävät erilaiset tarkastukset, valvonnat aiheuttavat kustannuksia tuottajille ja elintarvikeyrittäjille. Erityisesti tässä korostuvat pienet elintarvikeyritykset. On omavalvontakustannuksia, salmonellavalvontaohjelmia, tuotantotilojen hygieniatarkastuksia ja niin edelleen. Ne kaikki aiheuttavat muun muassa viljelijöille lisäkustannuksia, mutta niitä on hyvin vaikea siirtää lopputuotteen hintaan. Tämä on välttämätöntä jollakin tavalla jatkossa huomioida, kun suunnitellaan tai sitten arvioidaan hallinnon toimenpiteitä. On välttämätöntä, että tämä valvonnan raskaus ja kalleus elintarvikeyrittäjien, viljelijöitten kannalta jollakin tavalla huomioidaan. On syytä kysyä, olisiko tässä mahdollista ajatella niin, että tätä entistä pidemmälle vietävää valvontaa kohdennettaisiin tarkemmin todellisiin riskipaikkoihin ja vähennettäisiin sitten turhaa valvontaa.

On hyvä, että elintarvikeväärennökset ja niiden linkittyminen kansainväliseen rikollisuuteen on myös huomioitu uhkakuvana. Väärennösten seurauksena muun muassa elintarvikkeitten raaka-aineitten alkuperä ja jäljitettävyyden merkitys on edelleen korostunut, erityisesti lihan alkuperävaatimuksena. Aivan oikein kuluttajainformaation keskeinen rooli turvallisuuden osatekijänä on noussut selonteossa vahvasti esille. Kuluttajille pitää turvata riittävä tiedonsaanti, mutta olisi myös varmistuttava siitä, että kuluttajien taidot toimia osaavina kuluttajina olisivat riittävät.

Kädentaidothan ovat osa ruokaturvallisuutta. Jos emme osaa käsitellä ja säilyttää elintarvikkeita oikein, ketjun viimeinen lenkki voi tuhota ketjun muiden osien laatutyön. Siis hygieniasta ja elintarvikkeitten oikeasta käsittelystä ja säilyttämisestä on puhuttava yhä uudelleen. Samoin pakkausmerkintöjen sisältöjen avaamiseen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

Kaiken kaikkiaan ravitsemusneuvonnalle on yhä suurempi tarve, kuten myös hyvälle kotitalousopetukselle ja kotitalousneuvonnalle. Ehkä tätä kautta saisimme myös paljon puhutun lisääntyvän ruokahävikin kääntymään merkittävästi pienemmäksi, mutta totta kai tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää turvata riittävän hyvä muun muassa kotitalousneuvonta, neuvonnan taloudelliset ja rahalliset resurssit.

Ehkä ihan lopuksi yksi puute, jonka tässä selonteossa panin merkille. Elintarvikkeitten mikrobiologinen turvallisuushan on meillä Suomessa erinomainen ja ruokamyrkytysten esiintyminen on hyvin vähäistä. Mikrobilääkeresistenssi on tällainen globaali ongelma, eikä se tunne rajoja eläinlajien välillä vaan leviää ihmisestä eläimeen ja päinvastoin. Koska tämä on selkeä kasvava ongelma maailmanlaajuisesti, niin olisin kyllä toivonut, että selonteossa olisi tätä asiaa voitu korostaa hiukan esitettyä enemmän.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuuden selonteosta selviää, että joukkoruokailun hankintojen kilpailuttamista varten on kehitetty kunnille ravitsemuskriteereitä, joita ei kuitenkaan käytetä riittävästi julkisen sektorin ruokapalveluhankinnoissa. Ravintorikas ja ravitsemuksellisesti terveellinen ruoka maksaa enemmän mutta tuo säästöjä muista seurannaisista.

Sairaaloissa ja vanhusten palvelukodeissa tai ateriapalveluina kotona nautittava ruoka on vanhuksen pääasiallinen ravintoaineiden lähde. Ravintorikas ruoka on edellytys vanhuksen hyvälle ravitsemustilalle. Useat sairaudet vaativat erityisen ruokavalion, jossa ravintosisällöllä vaikutetaan konkreettisesti vanhuksen perussairaudenhoitoon sekä hyvinvointiin. Ruuan ravintotekijät ovat merkittävä tekijä vanhuksen mahdollisimman pitkään kotona asumiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, siis parempaan elämänlaatuun. Säästöt kunnille kotona asumisen mahdollisimman pitkästä toteutumisesta ovat mittavat.

Arvoisa herra puhemies! Lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja ravinnon sisällön monipuolisuuteen sekä terveellisiin valintoihin voidaan panostaa enemmän. Asenne ruokaan ja omiin valintoihin opitaan varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin yhteisvaikutuksella. Ruokaosaamisen lisääminen lapsille ja nuorille osana opintosuunnitelmaa sekä selonteon toimenpide-ehdotus opettajien velvoittamisesta osallistua ruokailuun ilman, että saatua ateriaetua verotetaan, voisivat olla hyvä tapa vaikuttaa seuraavan sukupolven ruokailutottumusten parantumiseen. On huomionarvoista, että kouluruokailu saattaa olla päivän ainoa tuoreista raaka-aineista valmistettu lämmin ateria, sillä kotona saattaa olla tarjolla eineksiä tai pahimmassa tapauksessa kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa olevassa valtioneuvoston selonteossa todetaan, jätevedet ovat uhkana elintarvikkeiden tuotantoketjulle ja elintarviketurvallisuudelle. Jätevesien mukana vesistöihin kulkeutuu yhä aineita, joita ei vielä osata jätevesistä poistaa ja joista voi koitua elintarvikeketjun turvallisuusongelmia. Näitä ovat muun muassa lääkejäämät. Valitettavasti asia ohitetaan selonteossa melkeinpä pelkällä olankohautuksella, eikä asiasta täällä paljon nytkään ole puhuttu.

Korkealaatuinen talousvesi on perusedellytys elintarviketeollisuuden ja -turvallisuuden kannalta. Puhdasta vettä tarvitaan ja käytetään koko elintarvikeketjussa. Elintarviketeollisuuden tuotantolaitoksissa vettä käytetään sekä prosessin pesuissa että monessa tuotteessa myös raaka-aineena. Puhdas vesi ei ole kuitenkaan meillä Suomessakaan enää itsestäänselvyys. Ympäristöön päätyy satoja tai jopa tuhansia erilaisia lääkekemikaaleja. Tästä lääkekoktailista voi syntyä luonnossa uusia yhdisteitä, joiden vaikutuksia voi tällä hetkellä vain arvailla. Lääkkeet käyttäytyvät eri tavoin elimistössä ja luonnossa. Toiset ovat vesiliukoisia, toiset eivät. Toiset hajoavat nopeasti, toiset hitaammin. Pieni osa kemikaaleista päätyy takaisin ihmisen elimistöön juomaveden mukana. Riskin suuruutta on vaikea arvioida, koska altistus pienille lääkepitoisuuksille on koko elämän mittainen. Esimerkiksi ibuprofeiinia käytetään Suomessa niin paljon, että pintavedessä sitä on mitattu pitoisuuksina lähes 100 nanogrammaa litrassa. 1 nanogramma on litran miljardisosa, joten määrät ovat mikroskooppisen pieniä. Jätevesistä on mitattu 20 mikrogramman pitoisuuksia litrassa. Ympäristöteknologian tohtori Niina Vieno Hollannista on todennut, että jo 10 nanogramman pitoisuus ibuprofeiinia häiritsee erään äyriäislajin käyttäytymistä.

Luonnossa liikkuu paljon muitakin ihmisen tuottamia kemikaaleja. Asumajätevesiin päätyy pesuaineita ja siivouskemikaaleja. Kotitalouksien lisäksi kemikaaleja vapautuu teollisuuden jätevesistä ja valumana maanteiltä ja pelloilta. Lääkekemikaaleja vapautuu myös eläinten lääkinnästä.

Arvoisa puhemies! Jätevesien puhdistus on Suomessa melko tehokasta, mutta jätevesilaitoksia ei ole suunniteltu mikroskooppisen pienten kemikaalijäämien poistamiseen. Osa aineista läpäisee puhdistuksen ja päätyy vesistöön. Joidenkin lääkeaineiden, kuten epilepsialääkkeiden, pitoisuudet jätevedessä ja puhdistetussa vedessä ovat samalla tasolla, toteaa tohtori Vieno. Monet lääkkeet ovat kemialliselta rakenteeltaan niin tiiviitä, että niiden jäämiä päätyy mereen maailmanlaajuisesti tuhansia tonneja joka vuosi. Jäämät kertyvät kaloihin ja kulkeutuvat niistä ravinneketjuun. Pinta- ja juomavesiin päätyy käytettyjä lääkkeitä, muun muassa antibiootteja. Suurin osa antibiooteista käytetään lihakarjan kasvattamiseen, ei ihmisen hoitamiseen. Kun antibiootit kerääntyvät ensin eläinten ja sitten ihmisten elimistöön, bakteereista tulee vähitellen antibiooteille vastustuskykyisiä, millä on tulevaisuudessa vakavia seurauksia tulehdusten hoidossa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa esitetään, että lääkkeiden hyväksynnässä ja markkinoinnissa tulisi entistä enemmän ottaa huomioon niiden runsas ja helppo saatavuus ja mahdollinen siirtyminen yhdyskuntajätteiden mukana luontoon. Mielestäni on syytä ottaa käyttöön huomattavasti järeämmät työkalut ja paneutua siihen, miten käytännössä estetään lääkejäämien pääsy viemäriverkostoon. Lisäksi kannattaa panostaa tehokkaampaan jätevesien puhdistamiseen. Suomi voisi olla asiassa edelläkävijä ja kehittää järjestelmän, jolla lääkejäämät voidaan poistaa jätevedestä. Asiaa tutkitaan parhaillaan muun muassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa. Toivottavasti käynnissä olevan tutkimuksen tulokset johtavat käytännön toimenpiteisiin eivätkä päädy arkistojen kätköihin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ruoka on terveyttä, valitettavasti myös nyt sairautta. Elikkä elintarviketurvallisuuden selonteko ei voisi tulla tässä valitettavassa mielessä ajankohtaisempaan aikaan, kun olemme juuri kuulleet uutisista näistä niin sanotuista myrkkyvihanneksista.

Selonteosta haluan nostaa ensinnäkin maininnat elintarviketurvallisuuteen liittyvän lainsäädännön kehittämistyöstä kansallisesti ja Euroopan unionissa, ja haluan tähän lisätä myös Euroopan neuvoston parasta aikaa tekemän työn muun muassa nanoteknologian osalta. Tässä nanoteknologiassa ollaan uuden osa-alueen kanssa tekemisissä, terveyden ja myös tietenkin elintarvikkeiden kanssa, kuten myös monen muun elämän osa-alueen kanssa. Mutta Euroopan neuvoston tekemä työ on sikäli tärkeää, että siihen kuuluu Euroopan läheisiä maita, joidenka kanssa olemme ruuan tuonnin ja viennin kanssa tekemisissä. Nanoteknologia on juuri sitä, missä tarvitsee tunnistaa ajoissa uusien säädösten tarve ja vanhojen muutostarpeet, kuten selonteossa todetaan, ja samasta varmaan on osaltaan myös kysymys, kun puhutaan verkkokauppaan liittyvistä haasteista elintarvikekaupassa.

Ihminen on sitä, mitä hän syö. Mitä lyhyempi matka ruuan alkuperästä ruokapöytiin on, niin sitä terveellisempää ruoka taitaa olla meidän hyvällä käsittelyllä, mihin Suomessa olemme tottuneet. Siksi tervehdin ilolla tämän selonteon lupaamia helpotuksia joillekin alkutuottajille, kuten metsästäjille ja kalastajille. Lähiruoka koostuu nimenomaan lähiraaka-aineista.

Uuttakin lainsäädäntöä tarvitaan varmasti, ja yli sadan kansanedustajan allekirjoittama edustaja Kalmarin lakialoite ruuan alkuperämerkinnöistä on erinomaisen tervetullut elintarviketurvallisuuteen. Ruuan alkuperämaan hämärtäminen tuotepakkauksissa on suorastaan hävytöntä kikkailua kuluttajien lompakolla ja terveydelläkin. Meidän tulee vaatia tuodulta ruualta samat vaatimukset, jotka asetamme itsellemme täällä Euroopan unionin alueella.

Tarvitaan myös kosolti koulutusta, ja muistelenpa nyt lapsuuteni kursseja, jotka järjesti tuttu kirjain- ja numeroyhdistelmä elikkä 4H. Puhun nyt siis selonteon kohdasta, jossa mainitaan luonnontuotteiden käytön lisääminen. Sienet, marjat, yrtit ja muut kasvit voivat olla aina hyvä lisä ravintoomme. Tarvitsemme resursseja 4H-toimintaan jatkossa. Niitä on nyt leikattu tällä hallituskaudella rajusti. Samoin täällä mainittu järjestötoiminta tukee ruokakasvatusta ja kansanterveyttä. Valistus kunniaan.

Valistusta tarvitaan edelleen paljon myös kuntien hankintoihin. Jos ajatellaan isoja kaupunkeja, jotka valmistavat kymmeniätuhansia ruoka-annoksia päivittäin, niin jospa vain yhä enemmän ymmärtäisimme luottamushenkilöinäkin vaatia valtuustoistamme päätöksiä, joilla turvaamme lähiruuan, tämän merkittävän lisän ruokaterveyteemme nimenomaan päiväkoteihin, sairaaloihin, työpaikkaruokaloihin ja vanhainkoteihin. Koska hankintalaki antaa meille mahdollisuudet, niin rohkeusko tässä vain puuttuu? Lähiruoka tukee paikallistalouksien kautta kansantaloutta ja sen euron pyörimistä isänmaan hyväksi ja mieluiten tässä asiassa nyt ja heti. Politiikalla ohjataan ja tuotetaan terveyttä, mutta lisäksi tuloksellisuutta on seurattava.

Ruokaterveys on, kuten sanoin, osa kansanterveyttä ja kansansairauksien ehkäisyä. Verenpaine, korkeat kolesteroliarvot, ylipaino tai yleensä ravitsemustilanne vanhuksilla, kuten on todettu täällä, ovat hoidettavissa kiinnittämällä huomiota ruokaturvallisuuteen koko elintarvikeketjun matkalta ja käyttäjien tavoista lainsäädäntöön asti.

Haluan kiinnittää myös minäkin huomiota alkutuottajien asemaan, maatalouden kannattavuuteen, joka ei ole viime aikoina parantunut. Me perussuomalaiset haluamme edistää kotimaista elintarviketurvallisuutta. Maaseutupoliittisessa ohjelmassakin todetaan muun muassa perheviljelmäpohjaisesta omavaraisuudesta, ja Suomen tuotannon turvaaminen on ollut aina suurta viisautta.

Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava myöskin — yhtenä esimerkkinä otan — valkuaisrehuomavaraisuuden lisäämiseen, mikä on kirjattu hallitusohjelmaankin. Kiitos siitä hallitukselle. Toivottavasti pääsemme näkemään tekojakin.

Ja vielä yhden asian haluan ottaa esille, kun täällä on puhuttu näitten energiajuomien käytön rajoittamisesta lapsille, kuinka se on ehkä vanhemmista kiinni. Mutta haluan kertoa esimerkin Pohjois-Pohjanmaalta Iin kunnasta, missä vanhempien aloitteesta kauppaketjut suostuivat siihen, että energiajuomia ei myydä alaikäisille, ja minusta tällaistakin aktiivisuutta tarvitaan, jos lainsäädännöllä emme voi asiaan puuttua.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on Suomessa maailman huippuluokkaa. Kotimaisia elintarvikkeita on turvallista syödä. Kotimaista elintarvikeketjua valvotaan tarkasti aina tuotteen raaka-aineesta lähtien elintarviketehtaiden kautta kaupan myyntitiskille asti. Suurin osa Suomessa myytävistä elintarvikkeista on suomalaisia, mutta tuontiruuan osuus on kasvussa. Tuontiruuan lisääntyessä myös elintarvikkeiden turvallisuusriskit kasvavat. Valitettava esimerkki elintarviketurvallisuuden pettämisestä on kuluvalta viikolta: pakastevihannespussiin joutuneiden myrkkykasvien syöminen vei ihmisiä sairaalahoitoon. Tällaisia tilanteita ei saa syntyä. Elintarvikevalvontaa tulee lisätä etenkin tuontiruuan osalta. Tehokkaalla valvonnalla voidaan vähentää maahan tuotujen elintarvikkeiden riskejä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisten elintarvikkeiden perustana ovat puhtaat raaka-aineet. Selvää on, että suomalaista ruuantuotantoa ei voi olla ilman omaa kannattavaa alkutuotantoa. Suomalaisen alkutuotannon tilanne on kuitenkin tukala. Maataloustuotantomme kärsii ankarasta kannattavuuskriisistä. Tietämys maatalouden taloudellisesta tilanteesta on yhteiskunnassamme verrattain vaatimatonta. Viljelijät elävät liian yleisesti muilla kuin maa- ja metsätalouden tuloilla, varsin monissa tapauksissa palkkatuloilla. Tämä merkitsee kahden työuran tekemistä samanaikaisesti. Maatalouden kannattavuutta on parannettava. Suomalaisen ruuantuotannon edellytykset on turvattava. Tämä on tärkeää koko elintarvikeketjun toimivuuden kannalta. Elintarvikeketjun on oltava sellainen, että kaikki ketjun toimijat saavat työstään asianmukaisen korvauksen. Toimiva ja kannattava elintarvikeketju takaa kuluttajalle sen, että kaupan hyllyltä löytyy turvallisia ja hyvälaatuisia elintarvikkeita.

Arvoisa puhemies! Kuluttajille on taattava tieto ruuan alkuperästä. Ruuan alkuperä on kuluttajalle yhä tärkeämpi seikka ostopäätöstä tehtäessä, ja sen merkitystä ovat entisestään nostaneet viimeaikaiset kohut elintarvikkeiden alkuperämerkinnöistä. Ruuan alkuperä tulee merkitä jokaiseen elintarvikkeeseen. EU:n säännöstö tulee liian myöhään. Sehän tulee vasta ensi vuoden lopulla tämänhetkisen tiedon mukaan.

Valveutuneet kuluttajat suosivat yhä enemmän lähellä tuotettua ja mahdollisimman luonnonmukaisesti kasvatettua ruokaa. Sekä lähi- että luomuruuan suhteen kysyntä ylittää tarjonnan. Kasvaneeseen kysyntään vastaaminen edellyttää lähi- ja luomuruokatuotannon lisäämistä. Pienille luomu- ja lähiruokatuottajille ja yrityksille päänvaivaa on aiheuttanut vaikeaselkoinen ja vaikeasti sovellettavissa oleva elintarvikelainsäädäntö. Elintarvikelainsäädäntöä tulee selkeyttää. Elintarviketurvallisuudesta ei kuitenkaan saa tinkiä. Lähellä tuotettua ja luomuruokaa olisi syytä lisätä myös julkisessa ruokahuollossa. Tämä edellyttää hankintalainsäädäntöä koskevan neuvonnan lisäämistä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisella ruuantuotannolla ja elintarviketeollisuudella on tärkeä merkitys myös huoltovarmuuden kannalta. Suomen ruuantuotanto on kovin riippuvainen ulkoisista tekijöistä, kuten tuontienergiasta ja maailmankaupasta. Meidän tulee kuitenkin kyetä varmistamaan ruuan riittävyys omin toimin kriisitilanteissakin. Suomalainen maataloustuotanto ja elintarviketeollisuus on pidettävä toimintakykyisinä kaikissa olosuhteissa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän elintarviketurvallisuusselonteon ansioihin kuuluu ilman muuta se, että se kuvaa hyvällä tavalla suomalaista ruokaturvallisuutta, sen huippuluokkaa, sen huipputasoa maailmanlaajuisessa vertailussa ja myöskin sitä, miten siihen on päästy niin, että koko ketju on pitkäjänteisellä työllä ottanut omakseen sen toimintatavan, että me haluamme tuottaa ja syödä tässä maassa turvallista, jäljitettävää, puhdasta, hygieenistä, haitta-aineetonta, jäämävapaata ruokaa. Tällä on isot kansanterveysvaikutukset, ja se on osaltaan sitä kautta myöskin vahvistamassa meidän kilpailukykyämme, kun me pysymme ruuan näkökulmasta terveempinä. Tämä on iso asia, ja olen tyytyväinen myöskin siihen, että hallitus linjaa tämän jatkuvan ja haluaa tehdä töitä tämän asian eteen.

Puhemies! Tässä selonteossa myöskin mainitaan se, mikä on se päällimmäinen tae — sen lisäksi, että koko ketju pitää huolta yhteisestä tavoitteesta — että me pystymme pitämään kotimaisesta tuotannosta, kotimaisesta ruuasta ja kotimaisesta maataloudesta ja sen toimintaedellytyksistä kiinni. Ja tässä on se kaikkein suurin kompastuskivi tämän hallituksen aikana valitettavasti ollut.

Äsken kuultiin debatissa puheenvuoro, jota en ikinä olisi toivonut kuulevani tässä salissa. Tässä arvioitiin niin, että omavaraisuus on jopa haitallista. Sanon tämän toisen kerran: mielestäni se on niin ihmeellinen puheenvuoro, että toivon mukaan tällaista ei tässä maassa käytetä — siksikään, että hallituksella on myöskin tavoite kohentaa vaihtotasetta, kohentaa kauppatasetta, ja sitten täällä hallituspuolueen edustajat puhuvat siitä, että omavaraisuus on jotakin muuta kuin hyödyllistä. Käsittämätöntä puhetta! Vastuutonta puhetta, sanon suorastaan. Onneksi ministeri Koskinen ja monet kokoomuslaiset irtisanoutuivat asiasta, muun muassa edustaja Hemmilä, aivan oikein. Mutta toivon mukaan ei kokoomuksessa ole laajemmin tällaisia mielipiteitä, (Pertti Hemmilä: Ei ole!) koska se on vaarallista tälle kansakunnalle, meidän hyvinvoinnillemme, meidän kansantuotteellemme ja meidän omavaraisuudellemme ja huoltovarmuudellemme. Tätä taustaa vasten ei voi millään hyväksyä niitä ajatuksia, joita tähän liittyi.

Puhemies! Eli: Meidän pitää pitää huoli siitä, että maataloustuotanto on kannattavaa, ja sen kannattavuuden pitää olla sellaista, että se on pitkällä tähtäimellä kannattavaa. Ja ihan oikein, niin kuin ministeri Koskinen täällä sanoi, kannattavuutta ei pidä arvioida yhden vuoden perusteella — se on aivan päivänselvää, se on juuri näin — vaan pitkällä sihdillä. Miksi pitkällä sihdillä? Siksi, että maatalous vaatii poikkeuksellisen suurta pitkäjänteisyyttä, poikkeuksellisen suuria investointeja, ja se vaatii kipeästi uusia, nuoria yrittäjiä, jotka ovat valmiita lähtemään ruuantuotannon tielle. Jos ei sitä näkymää ole, jos ei sitä kannattavuutta ole, niin me emme saa kumpaakaan aikaan. Me emme saa välttämättömiä investointeja, emmekä me saa myöskään niitä nuoria, uusia viljelijöitä mukaan tähän toimintaan.

Elikkä erittäin tärkeää on se, että tämä hallitus muuttaa kurssiaan. Kun nyt on toinen päähallituspuolue luvannut, että se muuttaa rytmiään, ja toinen on luvannut, että se muuttaa tapojaan, niin edellytän tältä osin sitä, että se muuttaa tapojaan myöskin suhteessa maatalouteen ja siihen, että ruuantuotannon kannattavuus tunnistetaan ja tunnustetaan ja tehdään sellaisia päätöksiä, joilla kannattavuutta kohennetaan, eikä niin kuin nyt, että sitä on pala palalta murennettu.

Puhemies! Lopuksi luomu- ja lähiruuasta. Molemmat ovat suuria trendejä tänään, ja niille on kysyntää. Niitä pitää vahvistaa. Ihan hyvät hallituksen tavoitteet, ja totean yhden yksityiskohdan sieltä, ja se on se, että me olemme perustaneet nyt valtakunnallisen luomuinstituutin tuonne Mikkeliin, joka on verkostomainen toimintatapa, joka on hyvin, hyvin ohut organisaatio, niin kuin sen pitää ollakin, ja se koordinoi tätä kaikkea luomun kehitystä. Sille myöskin pitää se vakituinen rahoitus saada, jotta se toiminta on tehokasta. Se ei vaadi isoja rahoja. Kysymys on pienistä, pienistä rahoista, mutta se pitää toteuttaa, ja se toimii juuri niin kuin tässä hallituksen selonteossa henki on.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on pääsääntöisesti hyvä. Tänään käydyssä keskustelussa on tullut esiin monia hyviä näkökulmia. En nyt käy kuitenkaan kaikkia niitä läpi, vaan keskityn yhteen minua huolettavaan asiaan. Se on suomalaisten yrittäjien kilpailukyky ja kilpailumahdollisuudet pientuotannon alalla. Meillä voisi olla paljon enemmän tilateurastamoja, pieniä makkaratehtaita, kalankäsittelylaitoksia ja niin edelleen, mutta alalle tulon esteet ovat erittäin suuret, ja näin ollen kansallinen kilpailukykymme on heikko, vaikka puhdas suomalainen ruoka onkin arvostettua maailmalla.

Yrittäjien kanssa puhuttuani on syntynyt kyllä käsitys, että suuri este on viranomainen ja tiukka sääntely tuotanto-olosuhteiden suhteen. Vaatimukset vaikkapa pienimuotoiselle tilateurastamolle ja makkaratehtaalle ovat suorastaan kohtuuttomat, kun seuraa, kuinka ystävämme vaikkapa portugalilaisessa kylässä Algarven rannikolla hoitavat saman asian. Joka kylästä löytyy teurastamo, jossa kinkut ja makkarat roikkuvat katosta ja joissa tunnelma on täysin toisenlainen verrattuna täysin steriiliin suomalaiseen laitokseen. Silti portugalilaiset ovat yhtä terveitä kuin suomalaiset, vai ovatko peräti terveempiä?

Suomalainen laadukas pientuotantoruoka voisi olla hyvä vientituote esimerkiksi idän suuntaan, jos vain annetaan mahdollisuus. Tällä en nyt todellakaan tarkoita suurien yritysten massatuottamaa liejubroileria vaan laadukasta suomalaista lähiruokaa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisella pientuotannolla ja -yrittäjillä olisi mahdollisuus menestyä, jos byrokratiaa ja määräyksiä järkevöitettäisiin ja velvoitettaisiin viranomainen huomioimaan voimakkaammin yrittäjänäkökulma. Mielestäni yrittäjät ansaitsevat tämän mahdollisuuden.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalaista pienviljelijää ei enää ole, pienviljelijää, joka tuotti puhdasta lähiruokaa. Nyt suuntana on tilojen koon kasvu ja samalla tilojen määrän lasku. Tämä tuo haastetta eläinten hyvinvoinnille ja korkean tuotannon laadun hallitun käytön säilymiselle. Suomessa oli 61 600 tilaa vuonna 2011, ja ennuste vuodelle 2030 on 35 000 tilaa. Tilojen koon kasvaessa elintarviketurvallisuusriskin hallinnan merkitys kasvaa. Ruuasta on tullut suurta liiketoimintaa. Elintarvikkeet, raaka-aineet, eläimet liikkuvat maasta toiseen. Eläin- ja kasvitautiriskit kasvavat valvonnan siirtyessä yhä enemmän EU-rajojen ulkopuolelle.

Ruoka on osa suomalaisten kuluttajien identiteettiä. Puhdas, kotimaassa tuotettu lähiruoka ja siitä valmistetut perinneruuat pitävät sukupolvesta toiselle perinteet vahvoina varsinkin juhlapyhien yhteydessä. Kuitenkin matkailu ja kansainvälinen muuttoliike ovat kasvussa ja pidemmällä aikavälillä muuttavat ruokatottumuksia. Ympäristön saastuminen luo myös meille Suomessa uhkakuvia. Ympäristön tila vaikuttaa monella tavalla elintarviketurvallisuuteen. Saastuneet maa- ja vesialueet tulisi tunnistaa ajoissa, ennen kuin ne päätyvät elintarvikeketjuun.

Ruuasta on tullut globaalia liiketoimintaa maasta toiseen ja maanosasta toiseen kulkevana ketjuna. Elintarvikkeiden mikrobiologisia vaikutteita ovat bakteerit, virukset, mikrosienet, loiset, ja nämä aiheuttavat tyypillisiä ruokamyrkytyksiä mutta voivat saada aikaan myös epidemiavaikutuksia pahimmillaan.

Resistentit eli vastustuskykyiset mikrobit ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet ja monipuolistuneet nopeasti lisäten ihmisten sairastavuutta ja kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. Tämä rasittaa. Resistentti kanta voi levitä eläinten ja ihmisten välityksellä monin tavoin. Monelle meistä on tuttu MRSA, joka eristetään yhä useammin myös eläimistä ja elintarvikkeista. Eläintuotantotilojen koon kasvaessa näiden resistenttien kantojen leviäminen käy aina vain vaikeammaksi hallita. Suomeen tuotavan ruuan osuus ei ole kovin suuri. Kuitenkin ennalta ehkäisevään valvontaan ja riskien tiedostamiseen tulee kiinnittää vakavasti huomiota tiedostaen olemassa olevat riskitekijät.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on ollut ainakin tähän asti maailman parasta. Minä muistan ennen, kun semmoiselta pikkuiselta maatilalta olen kotoisin, ja siellä oli lehmiä, kaikki haettiin sieltä pellosta, ja kanat ja kalat ja muut, muun muassa maitoa suoraan tissistä. Sitä sai siihen aikaa juoda siitä, eikä siitä tullut sairaaksi tai muuta. Mutta nyt tästä ruuasta on tehnyt semmoinen puolijumala, että sitä palvotaan joka paikassa ja kytätään ja vahdataan, ja se maksaakin kohta päiväpalkan verran yksi annos. Sitten vielä nämä geenimanipuloidut ruuat, mitkä kaikki tulevat tuolta maailmalta, omalta osaltaan ovat tehneet meistä tämmöisiä suurin piirtein työkyvyttömiä läskiporsaita. Jos katsotaan nuorisoa ja jos ajatellaan, että niistä vielä tulisi joskus työvoimaa, niin kyllä täytyy ihmetellä, kun maha roikkuu jo tuolla vyön alapuolella. Ei siitä ainakaan sahalle ole semmoisesta. Niin kuin naapuri sanoi ennen, tai ei siitä nyt kauan aikaa ole, niin syönti käy, nukuttaa ja sonnittaa, mutta työnteko on kuin tervanjuontia. Kyllä se varmasti näillä eväillä tulee olemaankin.

Sitten vielä tämmöisestä älyttömyydestä, mikä tässä on, kun ruokaa laitetaan Honkajoelle. Edustaja Kalmari puhui minulle kerran, että kun sieltä vasikka kuolee, tai jos jalka katkeaa elikkä se on elossa, niin se pitää viedä tuonne Honkajoelle tuhottavaksi. Vieressä on nylkyvaja, jossa saa nylkeä ja paloitella hirven, ja ne lihat saa syödä. Mutta sitä vasikkaa ei saa sinne viedä, vaan se pitää viedä Honkajoelle, ja siitä varmasti tulee näitä kustannuksia. Että tämmöinenkin yksi hieno direktiivi on saatu tuolta Euroopasta kaikkien muitten lisäksi.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me puhumme usein kauniisti ruuasta ja ruuan merkityksestä, mutta valitettavasti tämä näkyy liian harvoin muun muassa meidän kunnallisessa päätöksenteossa, muun muassa varhaiskasvatuksessa, koulussa, vanhustenhuollossa. Tästä on tänäänkin puhuttu monta kertaa. Nyt kun kunnat pohtivat erilaisia säästötoimenpiteitä, niin hyvin usein keskustelussa on nimenomaan esimerkiksi kouluruoka. Tingitään kouluruuasta tai tingitään esimerkiksi vanhustenhuollon palveluista siltä osin, että ruuan hinnasta ja laadusta lähdetään tinkimään. Me tiedämme kuitenkin samalla, että laadukas ruoka parantaa ihmisten hyvinvointia, ja samalla me siirrämme kuitenkin vastuun myös ihmisille itselleen. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin ottaa vahvempi rooli ja antaa myös tukensa tähän koko ruuan ja ruuan valmistuksen tukemiseen, sillä ruualla on selkeä merkitys niin meidän kansantaloudelle kuin myös inhimillisesti ihmisten hyvinvoinnille.

Arvoisa herra puhemies! Kaikkiaan lihavuus aiheuttaa noin 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain. Diabeteksen aiheuttamat kokonaiskustannukset vuonna 2007 olivat jopa noin 2,6 miljardia euroa ja lisäkustannukset siitä 1,5 miljardia euroa. Näin arvioi Dehko diabeteksen kustannuksista Suomessa 1998—2007. Aivoverenkiertohäiriöiden hoitokustannuksiksi on arvioitu noin 1,1 miljardia euroa vuosittain, ja tämän arvion on tehnyt Sydänliitto. Nämä ovat valtavia summia, joihin meidän on pystyttävä myös vaikuttamaan.

Meidän on huomioitava terveyttä edistävä ravitsemus kaikessa ruokapoliittisessa päätöksenteossa ja ravitsemuskasvatus on huomioitava varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja vanhusten palveluissa ja muissa palveluissa, kuten äsken jo mainitsin. Elintarviketeollisuuden ja kuluttajien toimintoja on ohjattava entistä vaikuttavammalla pakkausmerkintöjä koskevalla lainsäädännöllä. Tuotteiden energiasisältö ja suolapitoisuus on ilmoitettava myös pakkaamattomien elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden tarjoilemien aterioiden osalta.

Tiedämme, että raha ohjaa kuluttajaa tehokkaasti. Siksi on välttämätöntä huomioida verojen ja taloudellisten ohjauskeinojen valmistelussa myös ravitsemus ja terveys. Selonteossa esitetään toimenpiteeksi jalostamattomien hedelmien, marjojen ja kasvisten käytön edistämistä taloudellisin ohjauskeinoin. Kannatan tätä hanketta todella lämpimästi. Haittaverojen rinnalla meillä on oltava myös kannustimia, jotka ohjaavat ihmistä terveellisten valintojen piiriin.

Arvoisa herra puhemies! Tutkimus- ja kehittämistyöllä on myös suuri merkitys. Erilaisilla innovaatioilla saattaa olla suurikin merkitys ihmisten käyttäytymiselle ja ohjattavuudelle. Yksi hyvä innovaatioesimerkki on älykäs lounaslinja. Tulevaisuuden lounaslinjasto kertoo ruokailijalle yksilöllisesti ja reaaliaikaisesti aterian ravintosisällön ja ohjaa tietoisiin ateriavalintoihin. Fazer Food Services, Metos ja Mikkelin ammattikorkeakoulu ovat innovoineet älykkään kokonaispalvelun, jonka avulla oman ravitsemuksen seuraaminen on helppoa. Tuoreen käyttäjätutkimuksen mukaan palvelun tarjoama tieto kiinnostaa lounasruokailijoita ja auttaa kokoamaan terveellisempiä lounasaterioita. Fiksu lounaslinjasto tarjoaa yksilöllistä ja reaaliaikaista tietoa linjastolta lautaselle kootun aterian ravintosisällöstä, sen energian, kuidun, rasvojen, hiilihydraattien, proteiinien määrän. Älylinjastolla jokainen ruokalajin kohdalla oleva vaaka punnitsee lautaselle otettujen ruoka-aineiden määrän ja palvelu kertoo heti, kuinka paljon ruoka-ainetta on lautasella ja paljonko annoksessa on kaloreita. Aterian koottuaan ruokailija voi tulostaa tarkan yhteenvedon aterian sisältämistä ravintoaineista ja vertailun suositukseen tai saada siitä sähköpostitse itselleen tietoa. Tämäntyyppisiä innovaatioita me tarvitsemme myös tulevaisuudessa ja tämäntyyppisiä innovaatioita meidän kannattaa kehittää, jotka tukevat ihmisten käyttäytymistä ja ohjaavat nämä ihmiset parempiin ravitsemustottumuksiin.

Arvoisa puhemies! Vielä sitten ihan lopuksi: Selonteossa luetellaan lukuisia keinoja, joilla voimme parantaa ihmisten ravitsemuksen laatua ja saada samalla lihavuuteen ja verisuonisairauksiin liittyviä terveydenhuoltokustannuksia käännettyä laskuun. Meidän on vietävä näitä toimenpiteitä käytäntöön mutta on myös pidettävä mielessä laaja kuva. Monesti elämäntapasairaudet syntyvät kasaantuen, ja monesti ongelmat ovat suurimpia alimpien tuloluokkien kohdalla. Siksi nämä kysymykset on nähtävä myös laajasti osana hallitusohjelman tavoitteita: terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja köyhyyden vähentämistä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin edustaja Hakkaraisen puhetta siitä, miten eläimiä joudutaan rahtaamaan Honkajoelle. Näin todellakin on. Esimerkiksi jos teurastamoon tulee eläin, jonka korvamerkintä on väärä, tämä eläin jatkaa matkaansa Honkajoelle. Täysin terve eläin, jonka vanhemmat tunnetaan, jonka ruokinta tunnetaan, jonka kaikki koko elämän vaiheet tunnetaan, viedään jäljitettävyyden takia polttolaitokselle tuhottavaksi, ja samaan aikaan meidän markkinoille tulee lihaa, jonka alkuperästä emme tiedä edes, mistä eläimestä on kyse, onko kyse koirasta vai hevosesta. Ei koirat perään hauku, ei minkäänlaista sanktiota tule näille, jotka tätä lihaa tuovat. Kyllä tässä ihan oikeasti joku epäsuhta on.

Haluaisin kommentoida tätä antibioottiresistenssiä, mikä tuli yhdessä puheenvuorossa esiin. Todellakin se on merkittävä asia, että meille tulee bakteerikantoja, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Suomalaisesta ruuasta riski antibioottiresistenssin lisääntymiseen on huomattavasti pienempi, koska meillä antibioottien käyttö kasvun edistäjänä on ehdottomasti kielletty. Itse asiassa Suomi on ainoa maa, jossa esimerkiksi maidon osalta, kun eläinlääkäri sitten on antibioottia määrännyt lääkkeeksi, tilalliset ovat velvolliset testaamaan omilla laitteillaan, että näitä jäämiä ei enää tule. Se tarkoittaa sitä, että meillä on huomattavasti pidemmät varoajat kuin missään muussa maassa ennen kuin maito lähtee eteenpäin.

On todella ilahduttavaa ollut kuunnella näitä hyvin monipuolisia puheenvuoroja. Esimerkiksi kun edustaja Kiljunen omantunnon piikkejä laittoi meille itse kullekin siitä, miten voisimme niitä oman pitäjän ruokahankintoja miettiä, niin haluan nostaa vielä sellaisen asian... — Taitaa mennä yli, tulen sinne. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Nythän hyvin usein käy niin, että hinta on se ainoa määräävä tekijä, mutta todellakin, jos tahtotila on ja se hankintastrategia on tehty, niin sen jälkeen kilpailuttaa voidaan niin, että tuloksena on kotimaista ruokaa, tai lähiruokaan voidaan laittaa laatuvaatimuksia esimerkiksi sen osalta, että marjat tulee voida käyttää kypsentämättä tai leivän leipomisesta ei saa olla kulunut kuin tietty aika — näitä on hyvin monia — tai esimerkiksi maidon tulee olla tuotettu gm-vapaalla rehulla. Tämän tyyppisiä vaatimuksia haluamme toki myös sen lisäksi, että tuossa ryhmäpuheessa jo vaadimme, että ehdoton laatuvaatimuksen pohja täytyy olla se, että kotimaisen lainsäädännön edellytykset jäljitettävyydestä ja muun muassa ehdottomasta jersinia- ja salmonellavapaudesta on todistukset.

Mutta haluan tuoda myöskin esille omassa maakunnassakin lähteneen tämmöisen Sapere-hankkeen. Se on hyvin yksinkertainen asia. Nykyäänhän hyvin usein julkiset keittiöt on keskitetty ja päiväkodeista on viety sitä ruokaan tutustumista ja ruuan osaamista pois. Sapere-menetelmä lähtee siitä, että lapsilla jälleen olisi oikeus maistaa, haistaa, kosketella ja tehdä ruokaa, eli heitä tutustutetaan esimerkiksi erilaisiin kasviksiin, ja myöhemmin nämä kasvikset maistuvat. Sehän on se vanha sääntö, että seitsemän kertaa kun maistaa, niin sitten se on hyvää. Ihan tämmöinen perusjuttu, joka pitemmällä aikavälillä auttaa siihen, että nuorista ei ehkä tulekaan ylilihavia.

Oli aika kamalaa, kun luin tästä turvallisuusselonteosta omillekin lapsille, että tiesittekö, että kasiluokkalaisista, oliko se, joka kolmas poika ja joka neljäs tyttö on ylilihavia ja mitä kaikkea seurauksia siitä myöhemmällä iällä on ennustettavissa, jopa mielenterveysongelmia. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa kotona, voidaan vaikuttaa siellä päiväkodissa ja voidaan vaikuttaa koulussa.

Vetoaisinkin kotitalousopetuksen puolesta, että kun sitä tuntijakopäätöstä sitten tehdään, niin se kotitalous saa sille kuuluvan osansa sitten siellä tuntijaossa. Sillä on todella iso merkitys meidän ihmisten ruuan käytön tulevaisuudessa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Selonteossa kerrotaan, että Suomessa myytävien elintarvikkeiden kotimaisuusaste oli noin 75 prosenttia vuonna 2008. Mikä mahtaa olla tilanne nyt? Nimittäin selonteossa mainitaan, että riippuvuus tuonnista on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Joka tapauksessa suomalainen ruokatuotanto on turvattava myös tulevaisuudessa, sillä suomalaiset haluavat syödä puhdasta, kotimaista, lähellä tuotettua ruokaa. Mitä kauempaa ruokaa tuodaan, sitä suuremmat ovat elintarviketurvallisuuteen liittyvät riskit sekä ympäristövaikutukset.

Turvallisuusnäkökulmasta on tavallaan hämmentävää, että tärkeimpien tuontielintarvikkeiden joukosta löytyy selonteon mukaan tuore kala, joka tunnetusti on helposti pilaantuvaa. Kotimaista kalaa, jota meillä Euroopan vesistörikkaimmassa maassa olisi runsain mitoin saatavilla, ei kaupoista tahdo löytää, ja jos löytää, sekin on usein pakattua ja toiselta puolen maata kuljetettua. Kotimaisen kalan puute kertoneekin siitä, että kalastuksen toimintaedellytyksiä on kavennettu liikaa, vaikka elintarvikelakiin onkin saatu joitakin helpotuksia kalastajille.

Omat riskinsä on myös siinä, että alkuperältään suomalaista ruokaa kuljetetaan pitkälle Eurooppaan käsiteltäväksi tai pakattavaksi ja tuodaan sitten takaisin suomalaisen tuotemerkin alla. Tuoreus on tällaisesta ruuasta kaukana, eikä kuluttaja ole tällaisesta ruuan ympäriinsä rahtaamisesta välttämättä edes tietoinen. Uskon, että kuluttajia kuitenkin kiinnostaa se, minkälaisen reitin ruoka on matkallaan ruokapöytään tehnyt, ja olen selonteon kanssa yhtä mieltä siitä, että elintarvikeyritysten avoimuutta tulisi tältä osin lisätä. Raaka-aineen alkuperän lisäksi kuluttajan tulee saada tietää, missä kaikkialla tuotetta on sen valmistusprosessin aikana käsitelty.

Arvoisa puhemies! Jotta saamme jatkossakin syödä puhdasta ja turvallista kotimaista ruokaa, on huolehdittava siitä, että edellytykset kannattavien perheviljelmien pyörittämiseen säilyvät koko Suomessa. On huolestuttavaa, että maatilojen määrä edelleen vähenee. Selonteossa arvioidaan, että vuonna 2030 Suomessa on enää noin 35 000 tilaa nykyisen reilun 60 000:n sijasta.

Pientilojen lisäksi myös elintarviketeollisuuteen tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta keskittymisen ja suurien yksiköiden rinnalle. Suuruutta on turha ihannoida. Pienet yksiköt ovat tärkeitä niin lähiruuan saatavuuden, suomalaisen ruokakulttuurin kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Tällä hetkellä elintarvikemääräykset kuitenkin suosivat keskusliikkeitä ja suuria jalostajia. Perussuomalaisten kanta on, että pienten elintarvikeyritysten markkinoille pääsyä on helpotettava lieventämällä niitä koskevia määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin. Selonteossa arvellaan, että pienyrittäjien elintarviketurvallisuusosaaminen ei ole yhtä mittavaa kuin suurissa yrityksissä. Yrityksissä on toki eroja, en kiistä sitä, mutta uskon kuitenkin, että pienet elintarvikealan yritykset kyllä panostavat laatuun, koska niiden on pakko. Muuten asiakkaat kaikkoavat.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty todella mielenkiintoinen keskustelu tästä valtioneuvoston selonteosta elintarviketurvallisuudesta. Asiahan koskee ja kiinnostaa meistä ihan jokaista. Viimeistään omien lasten tai tuttavien lasten kautta kiinnostuu siitä, mitä suuhunsa laittaa ja mitä lasten suuhun laitetaan.

Ruoka onkin osa ihmisoikeuksia, ja puhtaan ruuan tulisi olla jokaisen ihmisen oikeus. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys maailmassa, jossa väkiluku on jo ylittänyt 7 miljardia ihmistä ja ympäristön pilaantuminen ja viljelykelpoisen maan väheneminen ovat tosiasioita. Ihmisten liikkuvuus on tuonut omat riskinsä ruokaturvallisuuteen, ja resistenttien mikrobien lisääntyminen antibioottien liikakäytön seurauksena on jo arkipäivää monessa osassa maailmaa.

Elintarvikkeiden turvallisuus ei todellakaan synny itsestään vaan vaatii monenlaisia toimenpiteitä. Tämä selonteko on mielenkiintoista luettavaa, sillä täällä on aika seikkaperäisesti käyty läpi lähes kaikki asiat, mitkä vaikuttavat ruuan ja elintarvikkeitten turvallisuuteen. Erittäin hyvät täällä ovat nämä konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet, joihin kuuluvat muun muassa riittävä valvonta tuontielintarvikkeille, lääkkeiden hallittu käyttö kotieläintiloilla, kansainvälisen yhteistyön lisääminen esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin osalta ja lukuisat muut toimenpiteet.

Näistä vastustuskykyisistä mikrobeista. Tämähän on niin iso asia, että tämä vaatii tehokkaampaa yhteistyötä myös Euroopan unionin tasolla ja maailmanlaajuisestikin. Suomessa, aivan kuten edustaja Kalmari totesi, antibiootteja käytetään ainoastaan, jos eläin on sairas, ja sillä tavalla me olemme vielä hyvässä asemassa. Ja tätä on syytä vaatia myös keskieurooppalaisilta viljelijöiltä, että antibiootteja ei käytettäisi turhan takia kaiken varalta eikä varsinkaan koko karjatilaa sitten lääkittäisi tai sikatilaa, vaan ainoastaan silloin, kun tarvittaisiin. Tämä on tärkeä asia, mikä tänään on tullut monessa puheessa esille.

Kansanterveydellisestäkin näkökulmasta tä-mä selonteko on mielenkiintoinen ja merkittävä, sillä esimerkiksi suomalaisten kolesterolipitoisuus on onnistuttu jo alentamaan, mutta nyt viime vuosina on taas tämä kolesterolipitoisuus noussut, verenpaineriski on kääntynyt nousuun suolan lisääntyneen käytön johdosta, ja tämä vaatisi taas työtä ihan lapsista pitäen.

Lasten ja nuorten terveyteen ei kyllä koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Tässä selonteossa ehkä kaikista mieleenpainuvin asia koskee lasten kasvinsuojeluaineille altistumisen vaarallisuutta, sillä esimerkiksi 3-vuotiaitten altistus on korkeinta johtuen siitä, että he ovat niin pieniä ja nämä suojeluaineet sitten kertautuvat heidän elimistössään. Suomalaisessa ruuassa niitä kasvinsuojeluaineitten jäämiä on vähän verrattuna varsinkin EU-maiden ulkopuolelta tuleviin ruokiin, ja tätä kotimaisen ruuan terveellisyyttä tässäkään suhteessa ei ikinä liikaa korosteta. Joka on reissannut ja asunut muissa maissa, tietää, että suomalainen ruoka on puhdasta. Se on hyvänmakuista, ja sitä kannattaisi vielä jalostaa paljon tehokkaammin ja paremmin myös vientituotteeksi.

Sitten pikkuisen vielä kouluasioista. Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka jo pienestä pitäen lasta pitäisi totuttaa erilaisiin makuihin. Todellakin tämä tietoisuus ja tutustuminen ruokaan — sehän on osa myös henkistä turvallisuutta. Ruoka luo henkistä turvallisuutta, kun sitä laitetaan yhdessä, sitä laitetaan aineista, jotka ovat tuttuja, ja siihen tutustutaan ja opitaan jo pienestä pitäen. Tämä on tosiaankin sellainen, joka ei saa odottaa niitä seiskaluokan kotitaloustunteja, vaan se pitää aloittaa jo paljon aiemmin.

Nyt tässä yhteydessä kannattaisi puhua myös ruuan yhteisöllisyydestä elikkä ottaa mummut ja papat ja äidit ja isät ja koko naapurustokin joskus kokkaamaan. Minulla kävi tänään vieraana maahanmuuttajanaisia, ja heidän naisten koulunsa ajatus on yhdessä laittaa ruokaa ja oppia siinä yhteydessä kieltä, kulttuuria ja ystävystyä toisten kanssa. Tätä yhteisöllisyyttä kannattaisi myös rakentaa ruuan ympärille. Tässä selonteossa on hienosti kyllä kerrottu kotitalousopetuksen merkityksestä, ja tätä ajatusta kannattaa sinne koulupuolelle tuoda mukaan ja ottaa seuraavaan selontekoon myös opetusministeriö mukaan tekemään sitä nimenomaan tästä pedagogisesta näkökulmasta.

Janne  Sankelo  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on nyt erityisen ajankohtainen, kun kuuntelee tämänkinpäiväisiä uutisia. Paljon on jo tänään sanottu, mutta nostaisin itse myös esille ruokaosaamisen lisäämiseen liittyviä asioita.

Edustaja Kalmari toi tuossa jo esille kotitalouteen liittyviä asioita. Täällä todetaan, että koulun tehtävä on tukea kotien ruokakasvatusta ja koulu voi osittain paikata niitä tieto- ja taitovajeita, joita kotona ei pystytä täyttämään. Näin varmasti on.

Tuossa toimenpiteenä esitetään mielenkiintoista asiaa. Nostan sen esille, kun itselläni on 20 vuoden tausta opetusalalta. Täällä todetaan, että kouluruokailun merkitystä osana koulun opetustehtävää tulee vahvistaa, ja velvoitetaan opetushenkilökuntaa osallistumaan ruokailuun ilman, että siitä saatua ateriaetua verotetaan. Ateriahan on opettajalle palkanlisä, jota verotetaan sitten verokirjan mukaisesti, ja tiedän hyvin työssäni rehtorina, että kaikki opettajat eivät tähän ruokailuhetkeen osallistu. Toki ne opettajat, jotka ovat valvontavuorossa, ovat sitten paikalla, ja mielestäni minusta on hyvin tärkeää se, että opettajat tulevat tähän mukaan.

Mutta kun tämä on tässä hallituksen esityksenä, niin minulla olisi jotenkin sellainen etiäinen, että tämä on varmasti myös työmarkkina-asia sillä tavalla, että tätä asiaa kannattaa ehdottomasti viedä eteenpäin, ja tuen tätä näkemystä, mitä tässä toimenpiteenä esitetään. Mutta se voi olla niin, että tässä lähdetään ikään kuin kolmikantaan ennen kuin tämä asia ratkeaa. Mutta hyvä esitys.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on siis käsittelyssä valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta 2013—2017. Tässä todetaan, että näitä selontekoja annetaan määräajoin ja on erittäin tärkeää, että eduskunta saa keskustella aivan olennaisesta hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta. Nimittäin kyllähän hyvä ravinto, terveellinen ravinto, on ihmisen hyvinvoinnin perusta. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, näin sanotaan, mutta puhdas, terveellinen leipä, puhdas, terveellinen ravinto on ihmisen hyvinvoinnin kannalta aivan perustavaa laatua oleva asia.

Suomessa tuotettu, kotimainen ruoka on pääsääntöisesti juuri tällaista. Suomessa tuotetut raaka-aineet ovat kasvaneet maailman puhtaimman luonnon keskellä, eikä tarvitse ajatella muuta kuin tätä meidän ilmaamme, jota pystytään mittaamaan. Tuli tuossa mieleen, että Pallastunturilla on mitattu maailman puhtaimmat arvot meidän ilmastamme, jota hengitämme ja jota myöskin meidän kasvimme hengittävät, eivätkä ne arvot muuallakaan Suomessa siitä kovin paljon muutu.

Sama pätee meidän vesistöihimme, sisävesiimme, jotka pääsääntöisesti ovat puhtaita. Varmasti on siitä vedettävä johtopäätös, että sisävesiemme kalasto on mitä erinomaisinta ravintoa. Tätä täytyy ihmetellä, että tässä Suomen maassa, jossa me pystymme muuten ratkaisemaan varsin hankaliakin asioita ja käyttämään hyväksi ne olosuhteet, jotka meillä on, niin tuhansien järvien maassa emme ole pystyneet ratkaisemaan sitä yhtälöä, että saisimme nämä vesistöt tuottamaan puhdasta kalaa suomalaisille ihmisille, ja siitä riittäisi kyllä vientiinkin. Olen aivan varma, että maailmassa on maita, jotka käyttäisivät tämän luonnonvaran huomattavasti järkevämmin hyödykseen kuin mitä suomalaiset ovat tehneet.

Itämeren osalta tilanne on valitettavasti aivan toisenlainen. Nimittäin mehän tiedämme, että tuo Itämeri on sen verran saastunut, että kaikkein vakavin ympäristömyrkky dioksiini on myöskin pesiytynyt sen kaloihin, ja tietääkseni esimerkiksi Tanska ei ole hakenut poikkeuksia näihin niin kuin Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet näihin dioksiinisilakan ja -lohenkin käyttöön. Minulla on semmoinen käsitys, että edelleenkään tanskalaiset eivät esimerkiksi yli viiden kilon lohikaloja käytä ihmisravinnoksi. Suomessa ja Ruotsissa tilanne on toinen myös silakan osalta. Meillä on siis lähellä esimerkki myös siitä, mitä luonnon saastuminen merkitsee ja miten se vaikuttaa meidän ravintoomme. Itse ajattelen muun muassa lohen osalta, että tästäkin syystä ennen muuta sitä pitäisi pyrkiä käyttämään enemmän elämystuotteena kuin kaupallisessa ravintotaloudessa.

Pääkysymys tässä hallituksen selonteossa on kuitenkin mielestäni myös se, että pidämme huolen kotimaisen maataloustuotannon tilasta. Meidän on huolehdittava tuotantomme peruselementeistä, elintarvikkeiden raaka-aineen tuotannosta. Leivänkasvattajamiehestä ja -naisesta ja hänen hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta. Keskeinen asia tässä on se, että tuottajalle on pystyttävä maksamaan riittävä toimeentulon antava hinta niistä tuotteista, joita hän tilallaan tuottaa.

Elintarvikeketjun hinnanmuodostus on mielestäni vääristynyt, kun näyttää siltä, että kauppa on se, joka haukkaa isoimman palan. Tämähän johtaa väistämättä halpatuonnin lisääntymiseen ulkomailta, ja sen ravinnon turvallisuutta emme pysty takaamaan. Markkinataloudessa on vaikea ohjata hinnanmuodostusta, sillä kuluttaja helposti valitsee halvimman tuotteen ja silloin helposti myös ulkomaisen, kyseenalaisissa oloissa tuotetun ruuan tulo markkinoille yleistyy. Yleisessä keskustelussa on tästä syystä saatava kotimaisen tuottajan arvostus nousemaan. Tällä arvostuksen nousulla on iso merkitys viljelijöiden jaksamisessa ja juuri siinä, että saamme entistä parempia tuotteita ruokapöytäämme. Sillä on merkitystä myös siinä, että tilat saavat jatkajia ja suomalainen ruuantuotanto turvataan. Terveellinen ruoka takaa terveen kansan, ja siksi tällä on myöskin selkeä yhteys terveydenhuollon kustannuksiin. Ravinto, lepo, liikunta ovat se perusta, joka takaa ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden.

Tässä kohtaa on mainittava nämä koulut, joista täällä monet edustajat ovat maininneet, ja nimenomaan se, että me pystyisimme oikealla tavalla myös kunnissamme kilpailuttamaan niin, että lähiruuan tuottajat voisivat tarjota meidän lapsillemme sitä parasta, mitä paikkakunnalta löytyy. Se on parhainta kansanterveystyötä. Kriisitilanteet valitettavasti ovat sellaisia, että niitä tuolloin tällöin tulee, ja sen vuoksi huoltovarmuus edellyttää myös sitä, että meillä on riittävä varmuus ja turva kotimaisessa ruuassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vain: en oikein jaksa käsittää sitä, miksi tämä ruuan alkuperämerkintä edelleenkin odotuttaa. Se olisi paras tae kuluttajan kannalta, että hän pystyy ostaessaan tuolla kaupoissa ravintoa, ruokaa tietämään, mistä se tulee. Se on myöskin paras tae kotimaisen ruuan tuotannon turvaamisessa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tänään on puhuttu ruuan jäljitettävyydestä, aiemmassa puheessa mainitsin ne luotettavat merkit, jos haluaa ostaa kotimaisia tuotteita. Mainitsin Avainlipun ja pohjoismaisen Joutsenmerkin ympäristöystävällisinä tuotteina. Unohdin mainita tämän ihanan sinivalkoisen joutsenmerkin, joka takaa, että ruoka on kotimaista alkuperää. Tästä minua ystävällisesti muistutti edustaja Kalmari.

Tässä selonteossa on kiinnitetty myös huomiota ikääntyneiden ihmisten ravintoon ja elämäntapoihin. Tämä on erittäin tärkeä asia, koska tiedämme, että monet ikääntyneet ihmiset eivät syö tarpeeksi hyvin ja kärsivät jopa aliravitsemuksesta. On korkea aika puuttua tähän asiaan.

Tänään salissa nostettiin myös energiajuomien haitallisuus lapsille ja nuorille. Toivonkin todella, että tähän asiaan puututaan ja energiajuomien myynti lapsille kielletään kokonaan.

Yksi asia, mitä olisin kaivannut tähän selontekoon, joka ei nyt elintarvikkeen nimekkeen alle varmastikaan mene mutta joka koskee erittäin läheisesti elintarvikkeita, on alkoholi. Toivoisin, että myös alkoholin haitoista niin terveydelle kuin sen sosiaalisista haitoista ja taloudellisista menetyksistä yhteiskunnassa tehtäisiin myöskin kattava raportti ja selonteko eduskunnan käsittelyyn.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin lyhyesti vain todeta, että edustaja Rundgren tuossa edellisessä puheenvuorossaan puhui kyllä varsin painavaa asiaa, kun totesi tästä suomalaisen kalan hukkakäytöstä ja siitä, että me emme järviemme aarteita pysty hyödyntämään. Meillähän on jopa tämmöinen absurdi tilanne suorastaan, että kalastusseuroille ja muille maksetaan valtion pussista rahaa siitä hyvästä, että kalastetaan särkeä tonnitolkulla järvistä, kymmeniätuhansia tonneja varmaan joka vuosi, viedään sitten kaikki kompostiin tai minkinrehuksi tai minnekin, kun samaan aikaan tölkitetty savusärki maailmalla menee kaupaksi kuin häkä. Jotain meidän systeemissä on kyllä pielessä, kun me emme pysty näitä tällaisia luonnonantimia hyödyntämään.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä osin tässä puuttuu rohkeuttakin, mutta toki nämä elintarvikesäädökset ja muu yrittämisen byrokratia tulevat vähän silläkin puolella vastaan. Mutta syy, minkä takia halusin vielä pyytää puheenvuoron, on se, että meidän täytyy täällä Suomessa kuitenkin olla ylpeitä vielä siitä ruuanlaitto-osaamisesta, mitä meillä on. Nimittäin maailmanlaajuiset isot yritykset ovat tehneet tutkimuksen ruuanlaittoon käytetystä ajasta länsimaissa, ja se länsimaissa keskimäärin on enää puoli tuntia, kun se 70-luvulla oli tunti vuorokaudessa, ja ennuste on, että se 2030 länsimaissa keskimäärin olisi 5—10 minuuttia. Tiedättekö, että esimerkiksi leipominen on lähes historiaa hyvin useissa maissa? Kun puhumme tästä ruuan turvallisuudesta, niin kyllähän se kaikista tärkein asia meille sentään on sen ruuan maku. Jokaiselle tulee oikein vesi kielelle, kun mietimme, miltä maistuu uunista otettu pulla tai itse pyydystetty ahven pannulla tai joku hirvipaisti, joka juuri tulee uunista. Nautitaan suomalaisesta ruuasta ja sen mausta, toki myös ulkomaisista höysteistä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Keskustelu ei ole päättynyt, vaan sitä jatkaa edustaja Haapanen.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! — Joo, tämä särki kirvoitti vielä kielet. Maa- ja metsätalousvaliokunta nimittäin vieraili Satakunnassa, ja siellä saimme havaita, ja silloin lupasin mielessäni viedä eteenpäin tätä ylistystä särjestä myöskin hyvänä ruokakalana. Siellä oltiin tämä havaittu ja sitä todellakin jalostettiin vielä ruuaksi.

Vielä hieman tähän pedagogiikkaan liittyen ja kalastukseen liittyen, että tässäkin kannattaisi ottaa koulu mukaan ja joka vuosi käyttää, pyhittää aikaa myöskin kalastuksen opetukseen, mikä on oivallinen tapa yhdistää siihen myös biologian opetus ja ympäristöoppi ja kaikki mahdollinen — kieli, englannin kielelläkin voidaan opiskella kaloja. Kiitoksia tästä keskustelusta.

Keskustelu päättyi.