Täysistunnon pöytäkirja 59/2001 vp

PTK 59/2001 vp

59. TIISTAINA 15. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän esityksen polttavimmaksi kysymykseksi on noussut huumetestien käyttö työelämässä, vaikka juuri tästä näkökulmasta valiokunta ei päässyt puusta pitkälle, vaan nosti kätensä ylös vaikean ongelman edessä. Huumeiden käytön ja huumehaittojen jatkuva lisääntyminen huolestuttaa tavattomasti ja ihan aiheellisesti kansalaisia, mikä on näkynyt muun muassa siitä keskustelusta, jota on käyty Stakesin pääjohtajan Vappu Taipaleen lausuntojen pohjalta. Kansanedustajat ovat saaneet valtavasti huolestunutta ja tuohtunutta palautetta kansalaisilta. Niissä on epäilty, ovatko päättäjät edes tosissaan taistelemassa huumeita vastaan, mikä kysymys voi toki herätä tämänkin esityksen käsittelyn yhteydessä. Onkin erinomaista, että pääjohtaja Taipale korjasi lausuntojaan ja asetteli sanojaan yhteisesti sovitulle huumepoliittiselle linjalle.

Huumeiden käyttöä ei tule hyväksyä myöskään työelämässä. Hallintovaliokunnan tähän mietintöön liitetyssä lausunnossa lähdetään siitä, että mitään työtä ei tehdä alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Huumeiden ja alkoholin käyttöä työpaikoilla ei toki ratkaista pelkästään testien avulla, mutta ne ovat kyllä yksi apuväline monesti piilossa olevan ongelman paljastumiseen.

Kun huume- tai alkoholiongelma tulee esiin, tärkeintä on saada siihen apua, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa painotetaan. Monin paikoin päihdevieroituksen ja kuntoutuksen resursseja on vähennetty. Heikoimmilla ovat varmasti ne päihdeongelmaiset, jotka jäävät päihteiden käytöstä kiinni vasta työhön pyrkiessään.

Kun puhutaan huume- tai alkoholitesteistä, on toki tärkeää keskustella silloin perustuslaillisista oikeuksista yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Toinen puoli keskustelussa on se, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen myös työelämässä. Julkisen vallan on huolehdittava tämän perusoikeuden toteutumisesta. Erityisesti työntekijä, jonka vastuulla on toisten ihmisten turvallisuus, tulisi voida testata työtehtävien hoidon edellytysten selvittämiseksi.

Huumetestien luotettavuusongelmia on suuresti liioiteltu. Jos testit suoritetaan oikein ja varmistuksia apuna käyttäen, ne ovat varsin luotettavia. Toki ongelmaksi edelleen jää se, että kaikki huumeet eivät paljastu testeissä, mutta se ei ole perustelu niiden käyttämättä jättämiseen. Eihän nykyisin alkoholin puhallustesteistäkään luovuta sen vuoksi, että ne eivät paljasta kaikkia päihteitä.

Työpaikoilla samoin kuin muutenkin yhteiskunnassa alkoholihaitat kyllä peittoavat laajuudessaan huumeiden aiheuttamat haitat ja ongelmat edelleenkin. Tämän esityksen kohdalla itselleni jää huoleksi erityisesti alkoholipuhallustestien asema, joka vaatisi pikaisen selkeytyksen. Lakiesityksen 6 §:ssä täsmennetään nykyisestään sitä, että terveydentilaa koskevia testejä tekisivät vain siihen oikeutetut terveydenhuollon ammattilaiset. Pykälän 2 momentissa vielä todetaan tämän koskevan nimenomaisesti myös huume- ja alkoholitestejä. Kuitenkin hallituksen esityksen perusteluissa todetaan ihan sanatarkasti lainaten näin: "Sen sijaan alkoholin vaikutuksen alaisuuden selvittämistä puhalluttamalla ei rinnastettaisi tässä pykälässä tarkoitettuihin testeihin - -." Hallintovaliokunta kiinnittää todella tärkeään asiaan tässä yhteydessä huomiota, kun se toteaa hallituksen esityksen perustelujen ja pykälän olevan keskenään ristiriidassa. Valiokunnan mukaan esityksen sanamuoto viittaa pikemminkin siihen, että puhallustestejä voivat jatkossa tehdä vain ammattihenkilöt. Nyt kun on kysymyksessä lainsäädäntö, jossa kajotaan hyvin merkittävällä tavalla ihmisen yksityisyyteen ja perusoikeuksiin, on selvää, että lainsäädännön tulee olla nimenomaan pykälissä eikä perusteluissa. Työnantajilla ja työntekijöillä ovat vain nämä lakipykälät käytettävissään. Heiltä ei voida edellyttää hallituksen esityksen perustelujen tuntemista.

Jos työpaikoilla jatkossa tulee kiistaa puhallustesteihin osallistumisesta, luulen, että työnantajat ovat heikoilla. Puhallustestistä kieltäytyvän työntekijän on helppo vedota tähän lakipykälään, ja luulenpa, että jos käräjillekin mentäisiin, sielläkään eivät hallituksen esityksen perustelut tässä asiassa auttaisi, kun on perustuslaillisista oikeuksista kysymys.

Tämä ongelma on paitsi periaatteellisesti myös käytännössä tärkeä. Itse olen työskennellyt valtion työterveyshuollon palveluksessa työterveyslääkärinä ja nähnyt sen prosessin, miten esimerkiksi Valtionrautateillä on aiemmin varsin yleinen työpaikkajuopottelu saatu kuriin ehdottomalla nollatoleranssilinjalla ja nimenomaan alkoholin puhallustestejä apuna käyttäen, joita eivät suinkaan ole suorittaneet terveydenhuollon ammattihenkilöt vaan työnjohto työpaikoilla.

Mietintöön liitetyissä ponsissa kyllä pontevasti vaaditaan hallitukselta pikaisia esityksiä huumetesteistä ja jo ensimmäisessä käsittelyssä valiokunnan puheenjohtaja vaati valmistelua kesän aikana, jopa kesälomienkin aikana, ja esityksiä heti alkusyksystä. Tällainen aikaraja olisi kyllä ollut hyvä lisätä ponteenkin, koska me kaikki tiedämme, että hallitus suhtautuu muutenkin melko välinpitämättömästi ja hitaasti erilaisiin ponsiin. Voisin luetella lukuisia yksimielisiä ponsia, joissa on jopa aikaraja mennyt umpeen, mutta hallitus ei ole saanut vaadittuja esityksiä aikaan. Yksi esimerkki on lasten kanssa työskentelemään aikovien taustojen tarkistaminen, josta eduskunta käsitellessään rikosrekisterilakia pari vuotta sitten edellytti esityksiä vuoden 2000 aikana, joiden ministeri Johannes Koskinen moneen kertaan täällä salissa vakuutti ja lupasi tulevan vaaditussa ajassa. Näitä esityksiä ei ole vieläkään eduskunnalle tullut.

Siksi toivonkin, että valiokunta puheenjohtajansa johdolla nyt erityisesti valvoo, että hallitus ryhtyy välittömästi puuttuvia esityksiä valmistelemaan ja että saamme nämä esitykset käsiteltäväksemme heti, kun syksyllä täällä työt aloitamme. Tässä yhteydessä tulisi myös täsmentää alkoholipuhallustestien asema.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Haluan vain muistuttaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut useitten ministeriöitten yhteistyönä työryhmän, joka selvittää huumetesteihin liittyviä niin käytännöllisiä kuin periaatteellisia ongelmia. Työ on kesken, enkä itse asiassa ole saanut siitä mitään väliraporttiakaan, mutta joka tapauksessa asia ei ole mitenkään ongelmaton.

Ensinnäkin on periaatteessa selvää, että sen henkilön, joka suorittaa työpaikoilla huumetestejä, täytyy jollakin tavoin olla vaitiolovelvollisuuden alainen, koska ainakin halvimmat huumetestit, silloin kun ne antavat positiivisen tuloksen, antavat niitä useimmin väärissä tapauksissa kuin oikeissa tapauksissa. Me tiedämme, kuinka voimakkaasti ihmistä leimaa se, että hänet leimataan narkkariksi, ja kun myöhemmin kahden kuukauden kuluttua osoittautuu, että testi antoikin väärän tuloksen, sitä huhua ei saa kiinni kukaan. Tässä mielessä on oltava selvä, että on oltava aivan ehdoton vaitiolovelvollisuus niistä testituloksista, jotka ovat seulontaluontoisia ja joissa oikeastaan vain kokeillaan, ketä pitää testata tarkemmin.

Toinen ongelma testeissä liittyy siihen, että ei ole aivan satunnaista, että jotkut eivät jää niistä kiinni, vaan halvoissa testeissä fuskaaminen on aika helppoa. Jos testit otetaan yleiseen käyttöön, niin yleiseen tietoisuuteen tulee myös, miten niissä fuskataan. Silloin koko testaamiselta menee tietysti peruste pois. Toisaalta voi olla, että tämä ongelma katoaa nopeastikin, jos testit kehittyvät ja tulee uusia järkevänhintaisia, mutta silti luotettavia testejä. Tällä hetkellähän pikatestit voivat antaa positiivisia tuloksia kovin vääristä seikoista ja toisaalta jättää ilmiselviä huumeitten käyttäjiä havaitsematta, jos huumeen käyttäjä tietää, miten testi toimii.

Marjukka  Karttunen-Raiskio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on jo esimerkiksi ammattioppilaitoksia, joissa huumeet testataan, ja testaaminen on nimenomaan lähtenyt siitä, että oppilaat vaativat sitä työturvallisuutensa tähden. Koululaissakin sanotaan, että oppilaille pitää taata joka päivä turvallinen oppimisympäristö, ja se ei ole sitä, jos joku tekee siellä töitä amfetamiinipöllyssä. Mielestäni työpaikkatestaamisessakin tulisi lähteä siitä, ja työntekijöiden tulisikin vaatia huumetestausta oman turvallisuutensa takia.

Puhemies:

Muistutan jälleen, että vastauspuheenvuoro pyydetään seisomaan nousten ja ääneen sanoen "vastauspuheenvuoro".

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara pelkäsi potilaan leimautumista pikatestin tuloksen mahdollisesti levitessä ja paljastuttua. Mielestäni tämä pelko on kyllä liioiteltu tuntien työterveyshuollon toimintatapoja. Nimittäin testin tulos on ehdottomasti täysin luottamuksellinen ja vaitiolovelvollisuuden alainen, ja siihen kuuluu oleellisesti varmistaminen. Testin tulos ei ole lopullisesti positiivinen ennen kuin se on varmistettu. Kyllä minulla on sellainen käsitys, että työterveyshuollossa samoin kuin muussakin terveydenhuollossa vaitiolovelvollisuus toimii hyvin eikä tietoja leviä ennenaikaisesti.

Puhemies:

Muistutan vielä, että vastauspuheenvuorot ovat minuutin mittaisia — niin kuin ne ovat tässä olleetkin.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vanhana työnantajana totean, että huumausainetestit pitäisi ehdottomasti saada työpaikoille. Otan esimerkin vaikka asfalttialalta. Kuinka voi jyränkuljettaja huumausaineen vaikutuksen alaisena esimerkiksi ajaa jyrää vilkkaasti liikennöidyllä tiellä, missä on valtava liikenneonnettomuuden vaara. Tällaiset testit pitäisi saada työpaikoille, että työnantaja pystyy testaamaan niin kuin alkometrillä testataan alkoholin käyttö työmailla. Samalla lailla tämä pitäisi laajentaa alkoholin testaamisen lisäksi myös huumetesteihin työpaikoilla. Toivon, että ministeri Soininvaara pontevammin esiintyy tässä asiassa.

Esko  Helle  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelusta voisi vetää sen johtopäätöksen, että Suomen työmarkkinoitten suurin ongelma ovat huumeet ja niiden käyttö. Mutta en ole nähnyt missään sellaisia tilastoja, että näin olisi, ja hyvin harvassa työpaikassa todennäköisesti todellisia ongelmia tämän kautta on.

Tässä keskustelussa on kyllä sivuttu jonkin verran alkoholia. Se on varmasti suurin ongelma myös työmarkkinoilla työturvallisuudenkin osalta. Lisäksi korostan sitä, että lääkkeitten liika- ja väärinkäyttö on myös työelämässä varmasti suurempi ongelma kuin laittomat huumeet. Sen lisäksi vielä on monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat työturvallisuuteen huomattavasti enemmän. Tällä en tarkoita sitä, etteikö huumeasiasta pidä keskustella ja ratkaisuja sen osalta etsiä. Mutta on aivan vinoutunutta tämäntapainen keskustelu, että työturvallisuuden ykkösasia olisivat laittomat huumeet. Lailliset huumeet eli eräät lääkkeet näyttävät olevan huomattavasti suurempi tekijä ongelmien tuottajana.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Olen ed. Helteen kanssa siitä samaa mieltä, että sekä työturvallisuusongelmana että kansanterveydellisenä ongelmana laillinen päihteiden käyttö kyllä toistaiseksi vielä on suurempi ongelma. Sen sijaan sosiaalisena ongelmana tietysti laittomat huumeet saattavat olla suurempi.

Tämä keskustelu on jossakin määrin kyllä rasittavaa. Kun sanoin ed. Räsäselle, että tähän liittyy ongelmia, useampi kansanedustaja kuuli sen sillä tavalla, että vastustan koko asiaa. Mutta olin myös kuulevinani, että ed. Räsänen arvosteli sitä, että testit annettaisiin vain ammattilaisille. Tämän takia hieman älähdin siitä, että tähän liittyy nyt kyllä tietosuojaongelmia juuri sen takia, että nämä halvat testit antavat niin tavattoman paljon vääriä positiivisia tuloksia. Mutta nyt ilahtuneena kuulin, että ed. Räsänen ilmeisesti kuitenkin tarkoitti, että ne siitä huolimatta saa antaa ammattilaisille, vaikka äsken olin ikään kuin kuulevinani toisinkin.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että huumetestien täytyy olla ammattilaisten käsissä, koska meillä ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaista luotettavaa pikatestijärjestelmää, joka tuottaisi, samaan tapaan kuin alkoholin puhallustesti tuottaa, luotettavan tuloksen. Mutta huolenaiheeni olikin nimenomaan alkoholipuhallustestien asema tämän lainsäädännön pohjalta, koska se jää epäselväksi. Toivoisin, että ministeri Soininvaara nyt selventäisi ajatellen mahdollisia epäselvyyksiä työpaikoilla, voivatko esimiehet edelleenkin hoitaa näitä alkoholipuhallustestejä ilman, että siitä tulee juridisia ongelmia, koska pykälässä toisaalta sanotaan, että alkoholi- ja huumetestien tulisi olla vain ammattilaisten hoitamia. Perusteluissa tosin puhutaan siitä, että puhallustestejä voisivat muutkin suorittaa. Käytännössä näen erittäin tärkeänä sen, että nimenomaan alkoholipuhallustestejä voidaan siellä työpaikoilla henkilöiden työhön tullessa suorittaa ilman, että siellä ovat ammattilaiset niitä hoitamassa.

Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on vaikea ja erilaisia näkökulmia aiheuttava asia. Äskettäinhän käytiin ja vieläkin jatkuu saman tyyppinen keskustelu, mistä tässä nyt lähinnä on keskusteltu, Hiihtoliiton ympärillä. Jokainen tietää, kuinka helppoa näitä kysymyksiä on ratkaista, ja kaikki omasta mielestään ovat oikeassa. Mutta se, mikä tästä keskustelusta puuttuu, on se, että kukaan ei tuonut sellaista pykäläehdotusta, miten tämän asian pitäisi olla. Nyt, jos olisi rinnakkaislakialoitteita ollut, niitä varmasti mielenkiinnolla tämän useita kuukausia kestäneen käsittelyn aikana, kun tämä oli eri valiokunnissa, otettu vastaan ja myös työmarkkinajärjestöissä ja hallituksen piirissä.

Ongelmaa voidaan levittää ja sitä kauhistella. Mutta olen siinä ed. Helteen kanssa samaa mieltä, että vaikka tämä asia pystyttäisiin poistamaan suomalaisesta työelämästä, että voi sanoa, että kukaan ei käytä Suomessa huumeita eikä alkoholia sillä tavoin, että se vaikuttaisi työtehtäviin, tai että sähköpostin käytön osalta Suomi ensimmäisenä maana maailmassa on pystynyt ratkaisemaan, mikä siinä on yksilönsuoja, suomalainen työelämä voisi jälleen hyvin. Ei edes lääkärilakko taida päättyä siihen, että tämä asia saadaan ratkaistua, vai mitä, ed. Räsänen?

Mutta kyllähän tämän asian käsittely on osoittanut sen, että työmarkkinajärjestöt, joita me eduskunnassa arvostamme ja itsekin kovasti arvostan, joutuvat organisaatioillaan käytännössä tämänkin tyyppisten asioitten kanssa tekemisiin, joista on nyt kysymys. Lain nimihän on yksityisyyden suoja työelämässä, siis yksityisyyden suoja työelämässä. Siinä on lähdetty siitä näkökulmasta, miten työntekijän oikeudet voisivat toteutua niin, että häntä ei loukattaisi niin, että virheellisin tiedoin hänestä esimerkiksi työhön otettaessa tai ylennysperusteissa levitetään sellaista tietoa, joka ei pidä paikkansa. Jokaisessa työpaikassa, myös politiikassa, tiedetään varsin hyvin, että huhut ja kaikki muut tällaiset ovat kauhean hyviä. Ei siinä mitään testejä tarvita vaan pannaan liikkeelle ja kerrotaan luottamuksellisesti. Se on varmin tapa saada asiat näyttämään sellaisilta kuin levittäjä niiden haluaa olevan. Monesti näissä saatetaan onnistuakin.

Mutta työmarkkinajärjestöt ovat mielestäni nyt sellaisen paikan edessä niin tämän asian suhteen kuin yleensäkin työelämän lainsäädännön osalta, että nyt, kun tupokierrokset on tehty, en minä oikein tiedä aina, mitä kaikkea tärkeätä siellä on tapahtumassa sitten näitten kuukausien aikana. Nyt tämäkin asia olisi hyvä saada kuntoon. Sitähän valiokunta edellyttää, ja varmasti eduskuntakin tulee yksimielisesti yhtymään valiokunnan lausumiin. Työmarkkinajärjestöt voisivat olla tehokkaampia, asiantuntevampia ja nopeampia ratkaisuissaan. Esimerkiksi tässä tapauksessa viime eduskunta hylkäsi tämän esityksen. Vuosikausia työmarkkinajärjestöt kolmikantaperiaatteella, eli hallituskin oli mukana, valmistelivat tätä esitystä, joka on eduskunnassa, ja tämä on aika vaatimaton esitys, ei siitä mihinkään pääse. Turha sitä on kaunistella.

On kuitenkin kaikkien etu, että pelisäännöt työpaikoilla olisivat selkeät. Tämä korostuu sen takia, että nyt, kun Euroopan unioni on laajentumassa eli tavarat, palvelut ja ihmiset saavat kulkea entistä vapaammin — mitä se käytännössä tulee todella merkitsemään, on asia erikseen — joka tapauksessa pelisäännöt olisivat kunnossa. Vähän puhtia kaivattaisiin myös työmarkkinajärjestöjen suunnalla ja myös tietysti hallituksenkin osalta, että patistetaan ihmisiä tekemään tarvittaessa niin viikonloppuisin kuin siirtämällä kesälomia tällaiset tärkeät asiat kuntoon, ettei samasta asiasta tarvitse jatkuvasti keskustella.

On tietysti viitattu myös eduskunnan suuntaan, miksei eduskunta tätä tee. Ensinnäkin meidän resurssimme verrattuina kaikkiin muihin osapuoliin ovat kaikkein vähäisimmät. Pari kuukautta sitten työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta sai vihdoin viimein kokopäivätoimisen sihteerin itselleen. Toisin sanoen siis yksi ainoa virkamies on hoitamassa tätä niin kuin muitakin asioita. On kohtuutonta silloin edellyttää, että eduskunta ja sen valiokunta voisi näitä asioita valmistella ja ruveta käymään työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvotteluja, mikä kuuluu hallituksen tehtäviin. Sen takiahan tässä hallitusta patistellaan, koska sen pitäisi tehdä, niin kuin eduskunta määrää, tai se ei nauti eduskunnan luottamusta, mutta kuten hyvin tiedämme, useinhan asia on juuri päinvastoin, että eduskunnan ja kansanedustajan pitää nauttia hallituksen luottamusta tai huonosti käy alueen asioitten kanssa.

Tämä on sikälikin kauhean hankala — puhun tässä laajemmin niin sanotusta kolmikantaperiaatteesta — että kun kunnioitetaan työmarkkinajärjestöjä, sitten kuitenkaan työnantajat ja työntekijät eivät pääse sopimukseen, ei synny tulosta, ja se jää tavallaan eduskunnan syyksi, että politiikka ei pysty hoitamaan näitä asioita. Tässä työmarkkinajärjestöt ja kolmikantaperiaate muodostuvat rasitteeksi eduskunnalle. Tässä olemme juuri yhden tällaisen asian kanssa tekemisissä. Ministeriöissähän kysymys on johtamisesta. Ministeri johtaa omaa toimisektoriaan, ja hänellä on käytössä koko organisaatio. Kun hän haluaa, siellähän tehdään yötä päivää hommia tai ruvetaan katselemaan joitakin muita tehtäviä, vaikka virkamiehestä eroon pääseminen on meillä... (Välihuuto) — Kyllä hän säätelee, mutta kaikki on suhteellista. — Tämänkin asian yhteydessä on tullut mieleen, että aivan kuin kolmikantajärjestelmissä ainakin ajoittain jokaisella taholla olisi kaksi laatikkoa: toisessa lukee "aika hoitaa" ja toisessa laatikossa lukee "aika on hoitanut". En tiedä, kummassa laatikossa ovat ensi syksynä nämä asiat, kun on tarkoitus saada aikaan säännökset niin huumausaineiden ja päihteiden selvitysten ja testien osalta kuin myös sähköpostin osalta.

Mikään minusta ei ole ylivoimainen tehtävä eikä, arvoisa puhemies, eduskunnassa yleensäkään pidä lainsäädäntöön suhtautua sillä tavoin, että se ei kuitenkaan enää koskaan muutu. Meillähän on ollut rikoslakia ja muita sellaisia, jotka ovat olleet satakin vuotta voimassa, mutta eduskunta tarvittaessa voi yhdessä viikossa muuttaa nopealla aikataululla minkä tahansa esityksen, jos sen niin tärkeäksi havaitsee. Tässä mielessä sillä on vastuu tietysti, niin kuin ed. Räsänen sanoi, että valiokunnan pitää nyt seurata, mitä asioille tapahtuu. Valtiopäiväjärjestyksen mukaan tässä tapauksessa esimerkiksi huumausainetestien osalta ministeri Soininvaara on velvollinen tulemaan vaikka joka päivä valiokunnan kokoukseen. Se voidaan aloittaa aina sillä, että kuullaan ministeri Soininvaaralta, mitä tänään kuuluu hänen työryhmälleen; samaten voidaan toimia ministeri Olli-Pekka Heinosen osalta, miten on sähköpostin laita, joko on yksityisyyden suoja toteutettu sähköpostin osalta. Se on täysin eduskunnan normaalia työtä. Eihän tämä ole pelkästään lakien säätämistä, vaan tämä on sitä, että valvotaan, mitä ministerit tekevät. On monesti paljon tärkeämpi asia kuin hyväksyä hallituksen esityksiä ja käsitellä lakialoitteita tai tehdä kysymyksiä hallitukselle kutsua ministeri valiokuntaan ja kysyä, miten te näitä hommia oikein hoitelette vai olisiko parempi, että palaatte tänne tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari tarkasteli ihan mielenkiintoisella tavalla tärkeää asiaa valta- ja vastuusuhteiden osalta. Erityisesti arvostan sitä siinä mielessä, että hän hallituspuolueen kansanedustajana oli valmis tämän tarkastelun tekemään. Minusta laki, jota nyt käsitellään, on oiva ja varoittava esimerkki siitä, että jos eduskunta luovuttaa lainsäädäntövallan tämän talon ulkopuolelle, käy niin, että meillä on käsissä laki, jonka substanssi, varsinainen lain sisältö, rajataan ulkopuolelle, ja me olemme päättämässä nyt siitä hyvin ohuesta sisällöstä, josta yksimielisyys on syntynyt työmarkkinaosapuolten välillä. Tämän vuoksi minusta me emme voi paeta kenenkään selän taakse vaan varsinainen lainsäädäntövalta valmistelutyön osalta on hallituksella. Hallituksen pitää nousta parempitasoiseen valmistelutyöhön, ja varsinaisen sisällön päättää eduskunta.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Skinnarille, että työpaikoilla on erittäin toimiva lainsäädäntö ja työpaikkaohjeet ovat ajan tasalla työmarkkinaosapuoltenkin kohdalta. Meidän todella pitää vahtia ja valvoa sitä, että lainsäädäntövaltaa ei luovuteta työmarkkinajärjestöille tässäkään asiassa, koska huumetestit on todella saatava työpaikoille lähinnä työntekijöiden turvallisuuden takia. Ei ole oikein, että yksi tai kaksi työntekijää samassa työryhmässä käyttää huumeita sillä tavalla, että työtoverit eivät edes huomaa sitä. Se aiheuttaa vaaratilanteet. Yksi tärkeä asia on työn laatu. Meillä on erittäin tarkat sertifikaatit, minkälaista laadukasta työtä meidän on tehtävä, ja sitä ei pysty tekemään huumeiden vaikutuksen alaisena.

Jouko  Jääskeläinen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Skinnarin puheen tahti vain parani, kun hän asiaa äsken käsitteli, ja uskon, että nyt hallitus jo ymmärtää, että on ihan vakavasta asiasta kysymys. Yhdyn kyllä tuohon kritiikkiin, onhan tämä kuitenkin jo toinen eduskunta, jonne hallitus on tämän esityksensä tuonut, ja on aika saattaa asia loppuun asti.

Ehkä ed. Skinnari kuitenkin vähän tarpeettomasti sähköpostin, lääkärilakon ja huumekysymyksen laittoi samaan jonoon. Tietysti sähköpostin luottamuksellisuus on vakava asia, mutta luulisin, että huumekysymys on kuitenkin aivan erityisen tärkeä. Siinähän on kysymys ihmisarvon toteutumisesta, työtovereiden suojasta, mitä suurimmassa määrin myöskin työnantajan oikeudesta tietää, jos huumeita on käytetty, varsinkin silloin kun se on työtehtävien kannalta vaarallista. Silloinhan työnantajalla täytyy tämä oikeus olla. Siitä me emme voi mitenkään antaa periksi.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisen kauden kansanedustajaa on kaiken talvea vaivannut kysymys siitä, ovatko kansanedustajat niin vieraantuneet elävästä elämästä, että perusoikeuksien merkitys on hämärtynyt.

Korkein oikeus teki äskettäin kaksi erilaista päätöstä samasta asiasta, asianajajan ja hänen päämiehensä välisestä luottamuksellisesta suhteesta. Asianajotoimistoon oli tehty etsintä ja rikottu tätä perusoikeutta. Asianajajakollega sanoi, että vasta sitten kun perusoikeuden loukkaus kohdistuu itseen, sen merkityksen ymmärtää. Minusta ed. Helle asetti tämän kysymyksen oikeisiin mittasuhteisiin. Siellä missä alkoholi on todellinen ongelma, siellä testaus perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen pysyvään sopimukseen ja suostumukseen.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minua syvästi ihmetyttää, että meidän tarvitsee edes keskustella aiheesta, ovatko huumetestit mahdollisia työpaikoilla. Kun työnantaja ottaa henkilön palvelukseen, hän tekee sopimuksen siitä, että hän ostaa työntekijän työpanoksen — osaamisen, tiedot ja taidot — täydestä korvauksesta. Hänellä on oikeus tietää ja vaatia, että työnteko tapahtuu täydellä ymmärryksellä. Aivan yhtä hyvinhän voitaisiin työnantajalle palkanmaksupäivänä antaa oikeus ottaa huumetta ja laskea palkat niin kuin haluaa, jos kerran nämä asiat eivät ole yhdenvertaisia. Työ tehdään sillä teholla, mistä on hinta sovittu, ja ei siinä ole mitään muita vaihtoehtoja. Toisen esimerkin voisi sanoa, että yhtä hyvin voitaisiin antaa kauppiaille oikeus hakea puolet makkaranpätkästä pois ovella: en minä tätä myynytkään, vaikka äsken lupasin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, kuka viime kädessä päättää. Eiväthän työmarkkinajärjestöt näitä asioita ... (Hälinää) Ed. Zyskowicz, täällä on keskustelu. (Ed. Zyskowicz: Luulin, että se oli jo päättynyt!) Eihän tämä välttämättä teitä koskekaan, tämä on eduskunta! — Eduskunta päättää eivätkä työmarkkinajärjestöt. En minä ainakaan voi koskaan sanoa, että sen takia olen tällä kannalla, koska mikään ei voinut sitä estää, koska työmarkkinajärjestöt ovat näin päättäneet, vaan kyllä se on otettava omalle vastuulle.

Huumeet ja sähköposti olivat sikäli samalla viivalla, että niistä molemmista on lausuma, ja ne on siinä pantu samaan asemaan, joten ei niitä ole muuten vertailtu keskenään.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän lainsäädännön kohdalla on myös arvokeskustelun paikka, nimenomaan kun pohditaan, mitkä asiat vaikuttavat työntekijän työkuntoon ja työntekomahdollisuuteen. Toinen arvokeskustelun paikka on nimenomaan ihmisten perusoikeudet.

Kun mietitään minkälaiset asiat voivat vaikuttaa henkilön työkykyyn, joskus jopa se, että tapahtuu avioero tai saa kuulla omasta henkilökohtaisesta sairaudestaan tai jostakin muusta sellaisesta asiasta, joka voi järkyttää henkilöä, se voi olla yhtä suuri riski työteholle tai tarkkaavaisuudelle kuin esimerkiksi päihtyneenä tai huumeessa oleminen. En puolusta tällä sitä, että laista nyt puuttuvat tilanteet, joissa huumetestejä voi tehdä, mutta haluan vain osoittaa sen, että monet asiat vaikuttavat.

Varmasti ed. Räsänen lääkärinä erityisesti tietää, että on tilanteita, joita edes näillä testeillä ei voida arvioida. Voi näyttää siltä päällepäin, että henkilö on käyttänyt joitakin aineita, mutta taustalla voi olla aivan jokin muu syy, mikä aiheuttaa henkilön tarkkaavaisuuden muutokset normaaliin tilanteeseen verrattuna. Sen vuoksi lähes hysterian asteelle menevä keskustelu täällä siitä, että nyt ikään kuin pitäisi kaikkia ruveta testaamaan kaikissa tilanteissa, ei ole mielestäni järkevää. Edes työpaikoilla massatestaukset eivät ole järkeviä juuri sen vuoksi, että luotettavaa testausmenetelmää ei ole tällä hetkellä olemassa, ja siitä valiokunta kuuli asiantuntijoita.

Valiokunnan puheenjohtaja kertasikin jo lain historiaa. Muistutan vielä siitä, että viime kaudella, kun silloinen työasiainvaliokunta palautti yksityisyydensuojalain takaisin ministeriöön valmisteltavaksi, geenitestaus oli pääasiallinen ongelma. Silloin näihin ongelmiin, jotka nyt tässä ovat, ei kovinkaan paljon puututtu.

Meidän oli pakko todeta myös valiokunnassa, että laki on pääasiassa menettelytapalaki. Tässä ei siis päätetä, missä yhteydessä työntekijöitä tai työnhakijoita voi testata. Se nimenomaan johtui siitä, että valiokunta kuuli ministeri Soininvaaran asettaman työryhmän jäseniä, muun muassa työryhmän puheenjohtajaa, joka kertoi meille, miten ongelmallista on löytää sellaisia testejä, että väärät tulokset olisivat mahdollisimman vähäisiä. Hän kertoi myös sen ongelman, joka varmasti täälläkin on kaikilla tiedossa, että sitten tulee toisia aineita, jotka ikään kuin peittävät tuloksia, ja se on erityisen ongelmallista. Sen takia ei ollut järkevää, että eduskunnan valiokunta olisi ruvennut määrittelemään tähän ne tilanteet, missä esimerkiksi huumetestejä voi tehdä.

Työmarkkinajärjestöt ovat valmistelleet lakia neljä vuotta. En näe mitään ongelmaa siinä, että työelämän asiantuntijat, siis työmarkkinajärjestöt sekä työntekijäpuolelta että työnantajapuolelta, ovat valmistelussa mukana ministeriön virkamiesten kanssa. Minusta se on aivan luonnollista, niin kuin kaikessa muussakin lainsäädännössä on. Esimerkiksi sosiaalilainsäädännössä kuullaan potilasjärjestöjä ja muita. Se on ihan luonnollinen asia. Minusta kukaan ei voi väittää, että työmarkkinajärjestöt olisivat päättäneet tämän asian.

Kyllä se oli työ- ja tasa-arvoasiain valiokunta, joka lopulliset päätökset teki. Totta kai se vaikutti, että työmarkkinajärjestöt näkivät tämän lain tarpeelliseksi. Nimenomaan työnantajajärjestöt ja teollisuuden työnantajat ilmoittivat, että he tarvitsevat jonkunlaiset pelisäännöt esimerkiksi näihin testauksiin, että epämääräiset testausmenetelmät muun muassa työhönotossa — en tarkoita nyt pelkästään huumetestejä, vaan muitakin työhönottotestauksia — saadaan pois ja työnantajien maine tältä osin puhdistettua.

Kuulimme asiantuntijana esimerkiksi Soneran edustajaa, joka mielestäni kertoi sen, miten hyvin nämä asiat voidaan järjestää työpaikalla. Ei tarvita työnantajan testausmenetelmiä, vaan nimenomaan työterveyshuolto järjestää työhönottotilanteissa tarvittavat testaukset, eikä työantajalle mene tieto siitä, onko henkilöllä esimerkiksi ollut huumeongelmaa tai ei. Työntekijä itse vie lausunnon siitä, onko hän soveltuva tehtävään. Siinä voi olla myös muu syy, esimerkiksi sairaus, minkä vuoksi henkilö ei juuri siihen tehtävään ole sopiva. Mielestäni tämän tyyppistä toimintamallia kannattaisi varmasti työpaikoilla järjestää ja työterveyshuollon olla nimenomaan se taho, joka soveltuvuuden mittaa.

Lakiesityksessä oli siis pari muutakin kohtaa, jotka meitä kovasti askarruttivat. Toinen on työnantajan oikeus lukea työntekijän sähköpostia. Tähän varmasti löydetään lähitulevaisuudessa teknisiä tapoja, joilla voidaan eritellä henkilökohtaiset sähköpostit ja työhön liittyvät sähköpostit. Työpaikoilla pitäisikin sopia, millä tavalla ja kuka sähköposteja esimerkiksi loman aikana voi lukea, ettei siinä tule ongelmia. Erityisen tärkeänä pidimme tietenkin yksilönsuojaa myös tässä asiassa. Sähköpostia pitää verrata mielestäni jatkossakin kirjepostiin ja salaisuuden tältä osin säilyä.

Toinen ongelma olivat luotettavuuslausunnot. Supon luotettavuuslausunnot ovat lisääntyneet viime vuosina hyvin paljon, voi sanoa, useilla tuhansilla. Silloin voi tietenkin arvioida sitä, ovatko ne kaikilta osin aina välttämättömiä ja mikä on se syy, minkä vuoksi niiden käyttö on lisääntynyt, ja onko henkilöllä oikeus tarkistaa häntä koskevat tiedot. Ongelmanahan tässä on se, että tiedot eivät välttämättä tule eivätkä yleensäkään tule kirjallisesti eli henkilö ei välttämättä tiedä, mitä tietoja hänestä on annettu.

Teknisesti lainsäädäntö oli mielestäni hieman ongelmallinen sen vuoksi, että se sisältää aivan liikaa viittauksia. Kun työpaikoilla toivottavasti tätä lakia luetaan, silloin pitäisi olla selvyys siitä, mihin lakiin kulloinkin viitataan, ettei ole epämääräistä viittausta siitä, että laista säädetään muualla, koska yksittäisen työnantajan tai työntekijän on lähes mahdoton tietää, mitä lakia kulloinkin viittauksessa tarkoitetaan.

Lähetän nyt viestin lähinnä ministeriöille, että lainvalmistelussa tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Valiokunta joutui muuttamaan lähes jokaista pykälää lähinnä perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntojen perusteella ja vielä viime metreillä tekemään rangaistussäännökset, mikä tietysti tuntui työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mielestä aika kohtuuttomalta, mutta onnistuimme, kiitos oikeusministeriön ja työministeriön, hyvällä yhteistyöllä siinä kohtuullisesti.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, missä ed. Huotari on tätä hysteeristä keskustelua kuunnellut, mutta ymmärtääkseni kukaan ei ainakaan tässä keskustelussa ole ehdottanut sitä, että kaikki testattaisiin kaikilla työpaikoilla. Ongelma on se, että meillä ei edelleenkään ole säännöksiä siitä, millaisia huumetestejä missäkin tilanteissa työpaikoilla voidaan järjestää ja millaisilla edellytyksillä työntekijä on velvollinen niihin osallistumaan. Toki nytkin voidaan työterveyshuollon aloitteesta tehdä huumetestejä luottamuksellisesti potilaan terveydentilaa selvitettäessä, mutta työnantajan mahdollisuus käyttää huumetestejä työturvallisuuden selvittämiseksi laajemmin jää varsin epäselväksi. Viittaan esimerkiksi keskusteluun Helsingin kaupungin bussikuskien testauksesta, joka näyttää olevan mahdotonta.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto aloitti tänään kuulemisen hallituksen huumepolitiikkaan liittyvistä asioista. Hallitushan linjasi näitä asioita viime syksynä. Oli mielenkiintoista kuulla erittäin hyviä tutkijaprofessoreita, jotka myös olivat sitä mieltä, etteivät testit pelkästään riitä, vaan pitää paneutua myös siihen, missä ovat hoitopaikat, eli hoitopaikkojen riittävyyteen jatkossa. Tutkijaprofessorit toivat myös selvästi esille, että ne toimenpiteet, joita nyt hallitus on tehnyt, ovat oikean suuntaisia mutta täysin riittämättömiä. Aika mielenkiintoinen esitys oli sinänsä näiltä henkilöiltä, ajatus siitä, että Suomeen pitäisi perustaa päihde- ja huumausaineiden osaamiskeskus, johon keskitettäisiin kaikki osaaminen, ja pyrittäisiin pidemmällä aikavälillä sellaisiin suunnitelmallisiin tavoitteisiin, jotka todella vähentävät huumausaineiden käyttöä.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotari totesi Supon tietojen annosta ja siitä, miten henkilö saa tai ei saa niitä. Tilanne on vielä pahempi siinä mielessä. On totta, että Supo antaa tietoja kuulemma puhelimessa aika paljon, mutta vaikka antaisi kirjallisestikin, ihmisen tiedonsaantioikeutta omista tiedoistaan, ovatko ne oikein, ei ole. Tässä laissa siihen ei sinällään puututtu, mutta meillä on käsittelyssä laki, joka on valiokunnassa. Minusta se on jokin jäänne sodan ajalta tässä yhteiskunnassa. Se pitäisi saada poistettua, koska ei voi olla semmoista instanssia, että joku henkilö voi arvioida luotettavuuden tai uudessa laissa turvallisuuden jollakin perusteella, mutta ihminen ei voi sitä tarkistaa. Työnantaja voi saada sen tiedon, mutta työnantaja ei voi sitä tietoa työntekijälle sanoa, mitä sillä on. Minusta se on jäänne jostakin semmoisesta ajasta. Eduskunnan pitäisi muuttaa toisen lain käsittelyn yhteydessä tietojensaanti myös työntekijälle.

Jouko  Jääskeläinen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voin myöskin omalta osaltani vakuuttaa, että ei hysteriaa sittenkään ole ollut. Ainahan on kysymys oikein kohdennetuista testeistä. Tästä on eräissä ammattikouluissa saatu myönteisiä kokemuksia ja se on hoidettu järkevästi. Testit ovat olleet riittävän tarkkoja. Toivon vain, ettei nyt tämä lainsäädäntö, joka tavallaan jättää asian määrittelemättä, johda siihen, että niitä ei sitten voitaisi tehdä. Tästähän on keskustelua käyty, niin kuin tiedämme, virallisellakin tasolla.

Yhdyn niihin ajatuksiin, että alkoholi on toki huikean suuri ongelma ja että testit eivät riitä — eivät toki riitä, tarvitaan myöskin hoitopaikkoja, mutta mikä tärkeintä, tarvitaan niitä koteja ja perheitä, jotka jaksavat seurata lasten ja nuorten tekemistä. Kouluterveydenhuollon kokemukset kertovat, että oikeastaan paras tekijä estämässä näitä ongelmia on se, että koti seuraa, mitä nuoret tekevät, ja silloin, jos koti ei jaksa sitä tehdä, tulee ongelmia.

Vielä työpaikoista se, että Soneran kaltainen työpaikka varmaan pystyy arvovallallaan hoitamaan sitä jo ennakolta sisääntulovaiheessa, mutta tätä mahdollisuutta ei kaikilla työpaikoilla ole. Siksi tarvitaan hyvä lainsäädäntö.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa hysteriaa ei ole kovinkaan paljon ollut, mutta kyllä sitä tässä salissakin on aikaisemmin ollut. Ed. Räsäselle vielä sanoisin, että kun te vaaditte työnantajalle sitä oikeutta, niin eikö juuri työntekijän terveydentila ole nimenomaan työterveyshuollon kysymys. Silloin kun työnantaja epäilee tai hänellä on pienikin epäilys siitä, että jotain ongelmaa on, hänen pitää ohjata henkilö työterveyshuoltoon ja siellä selvitetään sitten, mistä on kysymys. Työnantajalla ei ole oikeutta näihin tietoihin, mistä on kysymys. Nimenomaan silloin, jos sieltä paljastuu esimerkiksi huumausaineiden käyttöä, niin mitä tapahtuu sen jälkeen? Silloin pitää olla hoitoonohjausmenetelmät ja muut keinot, jotka työterveyshuollolla on. Mutta sieltä voi paljastua näitä muita syitä, niin kuin juuri äsken sanoin, esimerkiksi jokin perheessä tapahtunut asia, josta työntekijä ei välttämättä halua kertoa.

Vielä sanon ed. E. Lahtelalle näistä Supon tiedoista, että mielestäni on tärkeää, että Supolla on mahdollisuus antaa näitä tietoja, koska on myös semmoisia työtehtäviä, joissa on tärkeää, että turvallisuus taataan eikä niissä ole rikollisen taustan omaavia henkilöitä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsänen käytti puheenvuorossaan tilaisuutta hyväkseen ja halusi viitata vähän myös tähän viimeaikaiseen huumekeskusteluun, mitä tässä maassa on nyt käyty. Minusta siihen on aihetta myös tämän hallituksen esityksen yhteydessä hieman pysähtyä. Nimittäin minusta tämä keskustelu on jo osoittanut sen, että nämä kannanotot eivät ole ihan selkeitä. Me olemme vasta etsimässä yhteisiä linjoja. Minä olen itse joutunut esittämään ääneen sen kysymyksen, onko meidän yhteiskunnallamme enää yhteistä huumelinjaa ylipäätään. Meillähän virallinen huumelinja on ehdottoman kielteinen, siitä kai ei ole epäilystä, se on ehdottoman kielteinen, ja huumeet ovat laittomia päihteitä. Tästä huolimatta niitä kuitenkin käytetään. Ne ovat monimuotoistuneet, valikoima on laajentunut ja käyttö edelleen lisääntynyt.

Ehdottoman ei-linjan mukaista huumevalistusta on kuitenkin vakavasti sekoitettu viimeaikaisilla korkean tason lausunnoilla, joista pääjohtaja Taipaleen lausuntohan ei ole lainkaan ainoa. Palautan mieliin ministeri Soininvaaran vähättelyt eri yhteyksissä. Hän täällä jälleen tilastotiedettä hyväksikäyttäen tänäänkin kertasi sen näkemyksensä, että huumeet eivät oikeastaan ole mikään kauhean iso ongelma. Vaikka hän puhui tilastojen valossa siitä ja se on fakta, niin siitä otetaan semmoinenkin viesti, ettei ole mihinkään kiirettä.

Sitten voin todeta, että itsekin olen, ei kovin kauan sitten, istunut sellaisessa asiantuntijapalaverissa, jossa korkeitten asiantuntijoitten huumemyönteiset kannanotot saivat minut siinä tilaisuudessa myös ääneen kysymään: missä nyt oikein mennään?

Huumelinjaa on sekoitettu oma-aloitteisesti myös median taholta. Kaivelin vanhoja eli viime lokakuulta Helsingin Sanomien Nyt-liitteen esiin, joka oli otsikoitu "Maailma pilvessä". Se oli Maailma pilvessä -reportaasi. Se oli sävyltään mitä huumemyönteisin. Tee siinä sitten huumevalistusta! Jutussa haastateltiin muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön korkeaa virkamiestä, tohtori Tapani Sarvantia, joka lausui lehtijutun mukaan silloin seuraavasti: "Kriminalisoimalla kaikkien laittomien huumeiden kaikenlainen käyttö on hävitetty huumeiden väliset erot." Sarvanti pitää eri huumeiden niputtamista yhteen jutun mukaan "valheellisena ja haitallisena propagandana". Voiko virallinen huumepolitiikkamme olla enää uskottavaa, kun STM:n korkea virkamieskin muiden jatkona sitä epäilee?

Minä pidän tätä tilannetta huumepolitiikan osalta tänä päivänä täysin kestämättömänä ja olen vaatimassa sitä, että meidän on varmistettava suomalaisen huumepolitiikan linjaukset. Tilanne on kestämätön nimenomaan sen takia, että liian usein viranomaiset itse epäröivät tätä kireää huumepolitiikan linjaa, joka meillä kuitenkin todisteellisesti vielä vallitsee.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lausunnolla, mutta siitä on jo hirveän kauan aikaa. Päästimme sen syyskuun lopulla käsistämme. Oli tietysti vähän vaikeuksia palauttaa mieliin näitä tärkeitä yksityiskohtia, mutta haluan muutaman sanan kuitenkin niistä lausua minäkin.

Tässähän kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä tai tähän keskusteluun tärkeä pointti mielestäni on se, että tällä esityksellä ei ole luotu työnantajalle oikeutta päättää alkoholi- ja huumetestien suorittamisesta eikä siten ole tätä vallitsevaa nykytilaa muutettu miksikään. Minusta oli hyväkin, että tämän lain kautta niin ei tehty. Valiokuntamme, sosiaali- ja terveysvaliokunta, nimenomaan piti tärkeänä, että tämä tehdään työterveyslain kautta. Nythän työterveyslaki on tulossa hallituksesta toivon mukaan kiivaasti meidänkin käsittelyymme, ja se on ollut kolmikantaisessa valmistelussa, niin kuin on ollut nytkin esillä oleva hallituksen esitys. Minusta on hyvä, että näitä valmistellaan kolmikantaisesti.

Minusta on myöskin hyvää kaikki tämä tieto, joka meillä on huumetesteistä olemassa, kun se on nyt noussut ikään kuin hallituksen esityksen päällimmäiseksi kysymykseksi. Meillä on tiedossa, että niihin liittyy tiettyjä epävarmuuksia, sitten on henkilöiden yksityisyyden suojaa erityisesti koskettava kohta, sitähän tämä hallituksen esitys käsittelee. Minusta on aivan selvää, että tämä kysymys pitää sitoa vahvasti työterveydenhuoltoon. Meillä on siellä jo valmiiksi salassapitosäännökset, ja silloin voidaan olettaa ja toivoa, että tässä kysymyksessä tämä puoli asiasta myös hoituu.

Oikeastaan olen siitä tyytyväinen, että työasiainvaliokunta on päätynyt omassa esityksessään lausumaehdotuksiin, sillä meidän on todellakin saatava nämä pelisäännöt kuntoon. Täällä on jo tuotu esille se, että on kestämätöntä, että tavallaan syntyy tämän tyyppistä lainsäädäntöä, jossa kaikkein tärkeimmät sisällölliset kohdat on jätetty perusteluosastoon ja itse pykälistä ne puuttuvat. Se ei ole hyvä tapa toimia. Toivon, että tämäkin saa jatkoa. Ehkä on hyvä nähdä, miten tämä lähtee tässä liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tämän yhteiskunnan ykköshaaste, mitä päihteisiin ja ennen kaikkea huumeisiin tulee, on se, miten myydä päihteetöntä elämää sisältörikkaana ja jännittävänä elämänä. Ei siihen oikein näillä lainsäädännöillä ja pykälillä, teemme me miten ahkerasti täällä työtä tahansa, pystytä. Olen itse miettinyt usein sitä, että ei tässä ole kai mikään muuttunut. Me tarvitsemme mallikkaita esimerkkejä. Kaikkein lähimmät esimerkit ovat tietysti vanhemmat. Nuoriso varmaan tykkäisi, kun sillä olisi sen omat idolit, jotka sitten voisivat välittää myöskin tämän tyyppisiä arvoja. Ehkä ne menisivät hyvin kaupaksi sieltäkin.

Eva  Biaudet  /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka en ehkä ole oikea henkilö vastaamaan, haluaisin kuitenkin ed. Vehkaojan muuten ansiokkaassa puheessa puuttua yhteen kysymykseen, joka liittyi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen sanontaan Nyt-liitteessä. Haluaisin korostaa, että se pieni ote, joka siinä oli, ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut salliva tai olisi puhunut sen puolesta, että sallittaisiin huumeiden käyttö, vaan kysymys oli ehkä nyansoidummasta kokonaisuudesta. STM:n ja koko hallituksenkin ja eduskunnan linja on ollut ymmärtääkseni hyvin vahvasti se, että meillä on kolmiosaista huumetyötä: Kielteinen asenne yleensä, yritetään vaikuttaa huumeiden tarjontaan, nimenomaan rikolliseen toimintaan, kun huumeita esimerkiksi tuodaan maahan; yritetään myöskin vaikuttaa ihmisiin, kansalaisiin, huumeiden käyttöä vähentävästi, ehkäisevällä tavalla; ja kolmanneksi olemme päättäneet yhdessä myös sen, että haluamme hoitaa niitä kovien huumeiden käyttäjiä, jotka ovat koukussa. Nämä kolme ovat hyvin erilaisia toimintoja ja vaativat siinä mielessä ehkä vähän erilaista suhtautumista. Toivoisin, että nähtäisiin tämä eikä niputettaisi kaikkia ihan samaan yhteyteen.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin työhuoneesta tätä keskustelua ja nimenomaan ed. Vehkaojan puheenvuoroa. Puheenvuoro oli erittäin hyvä ja toi esille muun muassa asian, johon itse olen kiinnittänyt myöskin huomiota: nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesten huumausainemyönteinen käyttäytyminen ja myönteiset kannat julkisuudessa, myöskin Stakesin pääjohtajan Taipaleen kohdalla tullut tilanne viime aikoina.

Mutta haluaisin myöskin yhden asian nostaa tässä esille ja olen hyvin tyytyväinen siitä, että ed. Eva Biaudet on itse paikalla salissa, koska sosiaali- ja terveysministeriössähän on asetettu työryhmä tutkimaan päihdepoliittisia linjauksia. Työryhmän nimi oli muistaakseni aluksi Päihdepolitiikka 2000, mutta sen jälkeen sitä on jatkettu. Työryhmää vetää henkilö nimeltä Petri Viglione, joka julkisuudessa on ottanut kantoja. Hänen ensimmäinen kantansa oli se, että meidän keskioluttamme pitäisi laimentaa, jotta nuoret oppisivat käyttämään alkoholia. Hänen toinen kantansa julkisuudessa oli se, että kannabis pitäisi laillistaa tässä maassa. Vähän aikaa sitten työryhmän puheenjohtaja tuli julkisuuteen kannanotolla siitä, että alkoholi-ikärajaa pitäisi laskea. Herää itselleni kysymys siitä, onko tällainen henkilö oikea myöskään vetämään tämmöistä työryhmää. En tiedä sitten, lausuuko hän näitä mielipiteitä omissa nimissään vai työryhmän nimissä.

Esko  Helle  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota ed. Vehkaojan puheenvuorossa samaan kuin ed. Biaudetkin. Ed. Vehkaoja mielestäni hieman väärin painotti tuota. Kyllä meillä pitää olla varaa myös keskustella huumepolitiikasta, sen sisällöstä, sen tuloksellisuudesta jne. Minusta on selkeä tosiasia se, että laittomissa huumeissa on mietoja, vahvoja ja hyvin monenlaisia. Esimerkiksi se yksi lainaus juuri tohtori Sarvannilta oli tämän tosiasian sanominen. Minä olen henkilökohtaisesti myös samaa mieltä, että meidän pitäisi kyetä huumausainepolitiikassa huomattavasti nyansoidumpaan keskusteluun ja myös toimenpiteisiin, jolloin voitaisiin myös saada tuloksia paremmin aikaan kuin nyt. Nythän on sellainen tilanne, että sanalla "huume" voidaan tavallaan oikeuttaa mitä vain. Esimerkiksi poliisilaissa meillä ovat huumausainerikosten rajat huomattavasti alhaisempia tiettyjen toimenpiteitten, poliisin oikeuksien, suhteen kuin jossain muussa rikollisuudessa.

Puhemies:

Muistutan minuutin vastauspuheenvuoroista.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta täällä käytetyt puheenvuorot osoittavat sen, että huumausainepolitiikan linjaukset todellakin vaativat varmistamista, myöskin ed. Helteen puheenvuoro. Ne siteeraukset, joita Sarvannin suuhun oli pantu noissa lehtijutuissa, eivät jätä väärinkäsityksen varaa sen suhteen, että siinä on kysymys nimenomaan lievien ja vahvempien huumeiden erottelusta kenties. Kun hän puhuu, että kriminalisoimalla kaikkien laittomien huumeiden kaikenlainen käyttö on hävitetty huumeiden väliset erot, hän puhuu juuri siitä asiasta, johon ed. Hellekin halusi kiinnittää huomiota. Silloin minusta tämän keskustelun pitää nyt sitten varmistaa, mikä on jatkossa meidän yhteinen linjamme. Ei ole suotavaa, että tällaista epäröintiä näissä asioissa on, koska kuitenkin meillä tällä hetkellä on täyskielto päällä.

Eva  Biaudet  /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän työryhmän tehtävänä ei ollut käsitellä huumeita vaan nimenomaan alkoholikulttuuria ja alkoholikäyttäytymistä. Ajatukseni tämän takana on nimenomaan ollut se, onko meillä sellaisia mahdollisuuksia, että voimme vaikuttaa meidän omaan kansalliseen alkoholikäyttäytymiseemme niin, koska uskon vakaasti, että koko päihdekäyttäytyminen nuorten osalta ei muutu, ennen kuin me aikuiset muutamme omaa asennoitumistamme ja tapaamme käyttää alkoholia. Siinä mielessä olen halunnut ehkä hieman provokatorisesti herättää keskustelua, koska luulen, että ei vain poliitikkojen keskustelu auta, vaan myöskin kansalaisten piirissä käytävä keskustelu on tärkeää: onko meidän tapamme käyttää alkoholia jonkin näköinen itsestäänselvyys tai totuus vai voimmeko itse muuttaa sitä? Siihen eivät valitettavasti lait oikein pysty.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaojan puheenvuoron johdosta haluan todeta, että kun rikoslakia käsiteltiin, Suomessa ei lievennetty rangaistuksia, ja siitä olen iloinen.

Mitä tulee yleiseen signaaliin, joka lähtee eduskunnasta, en missään tapauksessa hyväksy eduskunnan signaaliksi sitä, että me hyväksymme huumeiden käytön, lievempien tai vahvempien, ja sitä ei myöskään saa tapahtua virkamiestasolla, koska se on todellinen ongelma ja ne ihmiset tulevat menemään tuhoon, jotka joutuvat huumeiden koukkuun ja orjiksi.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan lisätä, että Suomeen pitää saada rikoslain mukaisesti lisää hoitopaikkoja huumeiden käyttäjille, jotta voisimme sillä tavalla auttaa ongelmissa olevia henkilöitä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja kiinnitti aivan oikeaan ongelmaan huomiota. Se liittyy käsiteltävänä olevaan asiaan juuri huumetestausten ja huumepolitiikan tehostamisen puolella työelämässä.

Meillä on esiintynyt tällaista kansainvälistä lainaa, jossa vaaditaan joko miedompien huumeiden laillistamista kokonaan tai niiden eriyttämistä huumeiden vastaisesta työstä koko lailla tarkasti. Osan näistä tahoista ed. Vehkaoja mainitsikin.

On vedottu kansainvälisiin esimerkkeihin, Hollantiin, joka aikoinaan vapautti kahvilahuumeet sen takia, ettei siellä pystytty enää pitämään tilannetta käsissä. Se oli mennyt jo niin huonoksi, että katsottiin vapauttamisen olevan siellä välttämättömyys. Meillä onneksi ei tilanne tällainen ole eikä sitä pidä sellaiseksi päästääkään.

Toisena esimerkkinä on käytetty Yhdysvaltojen joitakin osavaltioita, joissa on terveydellisillä perusteilla lähinnä marihuana sallittu. Siellähän tuoreella päätöksellä Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi nämä osavaltiolainsäädännöt ja katsoi, että ne eivät ole mahdollisia, koska liittovaltion tasolla pitää olla yhteinen huumausaine-käsite ja myös huumeiden vastaisen politiikan pitää perustua ikään kuin samoille premisseille, lähtökohdille, kaikissa osavaltioissa.

Euroopan unionin osalta vastaavanlaista yhteistä politiikkaa ja huumausaineiden vastaisen työn strategiaa ei ole riittävän tarkasti pystytty sopimaan. Hollannin poikkeuksen lisäksi on joitakin suppeampia alueita, joilla jotkin jäsenvaltiot ovat nostaneet kätensä pystyyn juuri sen takia, että vyörytys on mennyt niin pitkälle, että on ollut ikään kuin pakko ohjata viranomaistoimet pelkästään raskaamman pään huumeisiin.

Paljonhan on Suomessakin keskusteltu porttiteoriasta, ja siitä riittää vääntämistä. Tilastolliset tarkasteluthan selvästi osoittavat, että ainakin tupakointi aiheuttaa rajun todennäköisyyden kasvun, että joskus kokeilee myös huumausaineita, ja vastaavasti aina, mitä vahvempiin aineisiin mennään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kokeillaan tai joudutaan jopa riippuvuuteen vaarallisemmista aineista.

On oikeastaan turhaa se keskustelu, onko porttiteoria oikea vai ei. Riittää se, että pystymme osoittamaan, että puuttumalla kaikenlaisiin huumeisiin ja puuttumalla tehokkain toimin sekä rajoituspuolella että ennaltaehkäisevässä työssä ja järjestämällä hoitopaikkoja pystytään tilannetta parantamaan.

Hallituksen huumausaineiden vastainen työ on juuri koettanut luoda tällaista tasapainoista kolmen sektorin kokonaisuutta. Kolmen vuoden takainen huumestrategia on aika pehmeä muotoilultaan, eikä siitä käytännön työhön juuri selvää apua saa. Senpä takia viime syksyksi koottiin huumausainepolitiikan tehostamispaketti oikeastaan oikeusministeriövetoisena, mutta siinä olivat mukana sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja opetusministeriö, ja haettiin niitä keinoja, miten konkreettisesti tehostetaan huumeiden vastaista työtä Suomessa juuri tämän hetken kasvavan huumeongelman alla. Tätä on tarkoitus jatkaa, ja aivan lähiviikkoina käsitellään hallituksen iltakoulussa, mitä voidaan lisää tehdä huumepolitiikan tehostamiseksi ja miten ainakin varmistetaan niiden lisäresurssien käyttö jatkossa, jotka syksyllä saatiin liikkeelle.

Tällainen keskustelu huumausainepolitiikasta sinänsä ja siitä, mitkä keinot ovat tehokkaimpia, on paikallaan, mutta se, että usein on leimattu, että kaikki rajoittavat keinot ovat turhia ja ikään kuin taistelu olisi hävitty, sehän on kaikkein huonoin viesti. Sellaiseen ei pitäisi myöskään valtioneuvoston palkollisilla oikeutta olla. Tietysti sananvapauteen on oikeus, mutta heidän pitäisi kuitenkin toteuttaa valtioneuvoston huumausainepolitiikkaa varsinaisessa työssään.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri Johannes Koskinen puheenvuorossaan toi esille niitä ajatuksia, joita olisin myöskin halunnut herättää.

Todellakin itse koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että meillä ei ole yhteistä huumausainepoliittista linjausta tässä maassa, vaan eri tahoilla toimitaan eri tavalla. Ensisijainen ongelma on todellakin se, että 12—18-vuotiailta puuttuvat niin sanotut matalan kynnyksen hoitopaikat. Tarvetta olisi varmasti koko maan laajuisesti kehittää tällainen hoitopaikkaverkosto.

Mitä kannabisongelmaan tulee ja sen vaarattomuuteen, siitä on hyvin paljon erilaisia tutkimuksia tehty. Tässähän ongelma on, että henkilöt, joilla on todettu vakava kannabisriippuvuus, ovat myöskin alkoholiriippuvaisia, eli sitä, mikä on minkäkin ongelman syy, on tutkimuksissa hyvin vaikea määrittää.

Vielä olisin halunnut palata päihdepoliittiseen työryhmään. Minulle itselleni tuli se kuva, että todellakin työryhmän (Puhemies koputtaa) puheenjohtaja puhuu työryhmän nimissä, mikä on mielestäni erittäin surullista eikä ole sitä oikeaa toimintaa, mitä tällaisen työryhmän puheenjohtajalta odottaisi.

Jouko  Jääskeläinen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Iloitsin ministeri Koskisen selkeästä puheenvuorosta ja myös siitä, että hän totesi, että palkolliset tekevät sitä, mitä hallitus käskee, ja hallitushan tekee sitä, mitä eduskunta käskee. Minusta on tärkeää, että tänään täältä menee hyvin selkeä viesti jälleen ulos siitä ajatuksesta, että me emme tarvitse huumeita laisinkaan.

Puuttuisin siihen, mitä ministeri totesi EU-tilanteesta, kun eräissä maissa on nostettu käsiä pystyyn. Tämä on hyvin vakava kysymys ottaen huomioon, että Schengen-sopimus on saattanut meidät myöskin valvonnallisesti aivan uuteen tilanteeseen. Sanoisin, että tämä on hyvin vakava kysymys myöskin EU:n laajentumisen kannalta ja sen arvioimisen kannalta, että tulevissa jäsenmaissa tämä asia olisi aivan erityisesti kunnossa tai erityisesti tarkastelussa. Me emme todellakaan tarvitse lisää tarjontaa täällä näissä asioissa millään lailla. Se on tärkeää, että ennalta ehkäisevää työtä, joka minusta tärkeintä on perheissä ja lähiyhteisöissä, voidaan tehdä. Sen resurssit ovat jo niin tiukoilla, että lisää tarjontaa ei tarvita.

Iloitsin ed. Vehkaojan puheenvuorosta, jossa nämä samat asiat tulivat oikeastaan esille.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin hiukan tarkemmin käsiteltävään esitykseen. Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan oikeusministerin kannan siihen, että hallintovaliokunta kritisoi tätä esitystä siitä, että hallituksen esityksen perustelut ja pykälä ovat keskenään ristiriidassa nimenomaan 6 §:n osalta, jossa edellytetään, että testit tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Erityisesti 2 momentissa vielä korostetaan, että tämä koskee nimenomaisesti huume- ja alkoholitestejä. Mutta toisaalta perusteluissa sanotaan, että tämä ei kuitenkaan koskisi alkoholin puhallustestejä. Ymmärtääkseni, kun on kysymys lainsäädännöstä, jossa kajotaan oleellisesti ihmisen yksityisyyteen, lainsäädännön tulisi olla selkeästi siellä pykälissä eikä perusteluissa. Nyt hallintovaliokunta kiinnitti huomion siihen, että pykälän sanamuoto viittaa pikemminkin siihen, että puhallustestejä voivat tehdä vain ammattihenkilöt.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri puuttui porttiteoriaan, jota teoriaa on käytetty monesti näissä yhteyksissä. Eli aloitetaan laimeammasta aineesta, kokeillaan vahvempia, ja osa kokeilijoista, verraten suuri osa, jää kiikkiin ja riippuvaiseksi. Vielä porttiteoriasta voi todeta sen, että moni huumetyöntekijä on kokemuksistaan todennut, että ei tunne ketään huumeidenkäyttäjää, joka ei tupakoisi.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Otin ministeri Koskisen puheenvuorosta kiinni myöskin tämän porttiteorian. Oikeastaan ihmettelisin kyllä ääneen, että kyllä meillä on silläkin puolella epäjohdonmukaisuutta. Sillä jos uskomme porttiteoriaan, silloinhan ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, että meillä on näin liberaali alkoholipolitiikka tässä maassa kuin meillä on. Ainakin sosiaali- ja terveysvaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Nyt ei riitä enää kansallinen näkökulma tässä asiassa, vaan tämä kysymys on mitä suurimmassa määrin läpäistävä myöskin EU:n puitteissa. Yksi osa sitä kysymystä on tietenkin, voitaisiinko tulevaisuudessa alkoholi nähdä EU:n puitteissakin terveyskysymyksenä eikä pelkästään maatalouskysymyksenä. Se saattaa nyt vähän kuihtua kokoon suurista toiveista huolimatta. Tiedämme kaikki, että Ruotsin puheenjohtajakaudella tarkoitus oli ottaa tämä kysymys vähän ponnekkaammin esille, mutta asiat eivät ole tainneet luistaa ihan niin kivasti kuin naapuri olisi toivonut.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen kysymykseen: Tuo hallintovaliokunnan kommentti tuntuu hyvin perustellulta. Toki pitäisi itse pykälässä näkyä se, että kevyempi testaus on perusteltua hoitaa hiukan toisenlaisella sääntelyllä. Puhallustesteistä valtaosan tekevät juuri poliisimiehet virantoimituksessa ja, missä se muualla on sallittua, suurimman osan muut kuin terveydenhuollon henkilöstön edustajat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Porttiteorian mukaan semmoista ihmistä ei pidä ottaa töihinkään, joka polttaa tupakkaa, koska todennäköisesti sitä joudutaan testaamaan kohtapuoleen. Tämmöisiä työnantajia nimittäin on tällä hetkellä ainakin tuolla meillä päin. Eivät he tämän teorian johdosta varmasti näin tee, mutta ilmeisesti kuitenkin siinä ajatellaan joitain muita seikkoja, jotta todennäköisesti tupakka aiheuttaa kuitenkin semmoisia haittoja, jotta voi olla sairaslomariski suurempi ja sitä kautta tupakoitsija tulee työnantajalle kalliimmaksi.

Tämä keskustelu on ryöpsähtänyt aika laajalle alalle, mutta sinällään kaikki koskee laajastikin ottaen tietysti huumeita. Tässä tapauksessa itse lakihan lähtee huumetestausajattelusta, johon valiokunta ei kuitenkaan voinut lähteä. Niin kuin puheenjohtaja ed. Skinnari totesi, tässä jouduttiin tyytymään laihempaan lakiin, koska hallitus ei ollut tuonut semmoista lakia, jossa olisi yksityiskohtaisesti säädelty, millä tavalla huumetestaus suoritetaan tai sähköpostisalaisuus turvataan. Lakiesityksessä korjattuna mietinnön teksteillä mennään kuitenkin eteenpäin. Sen takia enemmistö valiokunnasta oli sitä mieltä, että tämä on hyvä asia, ja korostettiin sitten ponnessa sitä, että uudet lakiehdotukset tulee valmistella mahdollisimman nopeasti.

Tässä salissa on todettu, jotta tässä annetaan, ed. Karjula muistaakseni totesi siihen malliin, jotta tässä ei pitäisi antaa talon ulkopuolelle päätösvaltaa. Tässähän päätösvaltaa ei annetakaan, vaan valmisteluvaltaa. Viime kädessä eduskunta tulee päättämään myös ne nippeliasiat, millä tavalla tarkasti ottaen huumetestit suoritetaan, millä tavalla säädellään sähköpostin salassapitoa ja tietosuojaa, yksityisyyden suojaa. Sen takia minusta hallituksen linja kaiken kaikkiaan, joka oli jo Lipposen ykkösen ja on nyt kakkosen osalta, on hyvä. Tämä vahventaa sitä sopimusyhteiskuntamallia, joka on todettu hyväksi. En toivoisi missään tapauksessa siihen vanhaan malliin mentävän, jota ed. Karjula ilmeisesti ihannoi, jotta pitäisi olla pelkästään sanelupolitiikkaa. Eduskunta tekisi ja jos ei keille kelpaa, saavat osoittaa mieltään. Minusta tämän toivoisi jatkuvan, olivatpa hallitukset minkä värisiä hyvänsä, tulevaisuudessakin.

Oikeastaan yhteen asiaan, jonka jo vastauspuheenvuorossani totesin, aion puuttua. Työhönottotilanteestahan tässä todetaan sillä tavalla, että työntekijältä pyydetään suostumus siihen, jotta voidaan ottaa eri rekistereistä tietoja. Okei, se on hirveän hyvä asia, koska silloin työntekijä tietää, mistä rekistereistä otetaan. Luottotiedothan voidaan tietysti tarkistaa keltään kysymättä. Nehän ovat saatavilla. Mutta tässä tulee Supon osalta ongelma. Yhä edelleen tivaan sitä, josta olen useamman kerran jo valiokunnassa todennut. Minusta tähän jää kaiken kaikkiaan semmoinen epäkohta, joka tämän eduskunnan olisi muutettava, ja se tapahtuu sen lain käsittelyn yhteydessä, joka on valiokunnassa ja joka koskee turvallisuuslausuntoa Supolta.

Kun tämän lain käsittelyn yhteydessä kuultiin asiantuntijoita, silloin oikeastaan vasta paljastui, jotta jos henkilökohtaisesti menen kysymään Supolta, mitä rekistereissä on, sitä en saa tietooni, mutta jos olen menossa Nokialle töihin, Nokia, työhönottaja, saa ne tiedot, mutta missään vaiheessa en itse voi tarkistaa, mitä tietoja on annettu. Jopa työhönottaja tekisi rikoksen, jos hän antaisi minulle ne tiedot. Hän ei voi ilmeisesti sanoakaan sitä tarkkaan, laissa ei sanota sitä, mutta hän ei voi sanoa edes, johtuuko päätös luotettavuus- tai uudesta turvallisuuslausunnosta. Sen takia se minusta loukkaa yksilön suojaa, koska tänä päivänä ei voi olla sellainen tilanne, jotta on olemassa yhteiskunnassa jokin taho, mahdollisesti yksi henkilö, joka kirjoittaa esimerkiksi Lahtelasta turvallisuuslausunnon ... (Ed. S. Lahtela: Kummasta?) — Sekä että. Voi olla Seposta tai Esasta esimerkiksi, koska ilmeisesti edustajatoveri Seppo Lahtela haluaa myös tietää, mitä hänestä on kirjoitettu, jos ovet eivät aukenekaan ed. Seppo Lahtelalle johonkin. (Ed. S. Lahtela: Varsinkaan etteivät tiedot mene ristiin!) Minusta tämä on kuitenkin perusoikeuskysymys, jotta siinä tilanteessa, jos kerran tiedot luovutetaan työnantajalle, pitää myös asianomaisen henkilön saada itse tietää, mitä tietoa työnantajalle on annettu.

Uuden esityksen mukaan, joka turvallisuusselvityksen osalta on jo valiokunnassa käsittelyssä, todetaan, jotta tietosuojavaltuutettu voi saada ne tiedot, mutta hänkään ei voi niitä luovuttaa ja sanoa, mitä Lahtelan tietoja siinä esimerkiksi on, jolloin on se täysin pöljä homma, ettei voi tarkistaa, millainen rekisteri siellä on olemassa. Tästä on olemassa monta esimerkkiä. Minullakin on mapissa yksi tapaus, jossa ihminen on hakeutunut vartijan tehtäviin ja työnantaja on ilmoittanut, ettei voida ottaa töihin, koska rikosrekisterissä on merkintä. Tämä sattui olemaan niitä lievempiä, poliisirekisteri, jotta kaveri sai ne tiedot sieltä. Siellä todettiin, että on väkivaltarikoksesta tuomittu. Mutta jos sama tieto olisi ollut Supon rekisterissä, koskaan se kaveri ei olisi saanut tietää, minkä takia häntä ei otettu töihin. Tässä tapauksessa ihminen sai sen tiedon. Asia selvitettiin, ja tämä kaveri on vartijan tehtävissä tänä päivänä. Tämä on ihan oikea ja yksinkertainen esimerkki. Mutta jos tieto olisi ollut Supon rekisterissä, tällä ihmisellä ei olisi ollut mitään oikeutta saada sitä ja hän olisi ihmetellyt, miksi hän ei sovi töihin. Ymmärrän Supon perusajatuksen, miksi tietoja ei levitellä sinne ja tänne, eikä hyvin herkillä perusteilla, mutta sitä en ymmärrä, minkä takia ihminen itse ei siinä tilanteessa saa, jos joku toinen voi sen saada.

Toivon, että ne, jotka ovat asianomaisessa valiokunnassa turvallisuuslausunnon käsittelyssä asiantuntijoita kuulemassa ja päätöksiä tekemässä, korjaisivat sen kohdan valiokunnassa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joudun pyytämään vastauspuheenvuoron sen johdosta, että ed. E. Lahtelan puheenvuorossa oli se ongelma, että hän ei ihan täysin tiedostanut, mikä tekee rekisteristä rekisterin. Meillä oli tämä kysymys esillä juuri äskettäin, kun käsittelimme Stakesin henkilötietolakia. Rekisterin perusominaisuuksiin kuuluu se, ettei henkilö voi siellä olevia tietoja tarkistaa, koska rekisterissä ei olla kiinnostuneita yksittäisestä henkilöstä. Jos sitten on kysymys esimerkiksi hoitosuhteen yhteydessä merkityistä tiedoista, se on sellainen asiakirja, jonka kyllä pääsee tarkistamaan. Se ei ole rekisteri, vaan se on toisenlainen tietue henkilöstä, mutta rekisterin ominaisuus on, että se on kollektiivinen.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aikanaan, kun Supon edustajat olivat tämän lain yhteydessä kuultavina, kyllä minä ymmärsin, että siellä on kuitenkin rekisteröity henkilötietoja. Jos joku on rekisteröinyt sinne tietoja — en käy kinaamaan, mikä se termi on, onko se oikea — ja sieltä annetaan tietoja jopa paperilla, niin sitä en ymmärrä, minkä takia ihminen ei voi niitä saada. Puhujakorokkeelta jäi äsken sanomatta, miksi minä pelkään sitä, mitä siinä voi olla. Siinä voi olla jopa poliittisia arvioita, ja niin kuin Supon edustaja totesi, eläinaktivisteista kuulemma tehdään tämmöisiä arvioita, ovatko he luotettavia ja turvallisia. En pidä siitä, että tämmöisessä yhteiskunnassakaan, joka on demokraattinen yhteiskunta, on kuitenkin olemassa sen tyyppisiä asioita, että rekisteröidään ihmisten tietoja eikä niitä saa. Niiden perusteella voi ihmisen tuomita, vaikka tieto olisi väärä.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Lain nimi ja sisältö on yksityisyyden suoja työelämässä. Lakiehdotuksen tavoitteena on työntekijän yksityisyyden suojan turvaaminen ja hyvän tietojenkäsittelytavan kehittäminen. Työntekijän yksityisyyttä suojaa se, että työnantaja saa kerätä työntekijästä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja.

Aihe on laaja, mutta keskustelu on valahtanut paljolti alkoholitestaukseen ja nimenomaan huumetestaukseen. Se on arka asia monilla tahoilla ja yllättävän vaikea asia, mutta parempaakaan ei ole esitetty, kuin nyt valiokunnassa on saatu aikaan. Sen sijaan valiokunta on esittänyt ensimmäisen ponnen, joka velvoittaa hallitusta, jolla on nyt erinomainen tilaisuus luoda suomalaista huumepolitiikkaa.

Ongelma on siinä, että jos tehdään testi suurelle joukolle ja saadaan positiivinen tulos aika monelle, mitä näille tehdään. Onko hoitopaikkoja? Jos on välineet ottaa kiinni, on oltava myös välineet hoitaa ja ohjata hoitopaikkoihin. Sitä paitsi huumetestit saattavat olla epäluotettavia. Ne antavat monille aineille vääriä positiivisia tuloksia. Mitä silloin tehdään, jos joku leimautuu turhaan? Sitä paitsi dopingpeiteaineet löytyvät tähänkin tilanteeseen, kun ja jos testit yleistyvät. Sitten ollaankin aikamoisessa kierteessä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti lausunnossaan tärkeänä sen terveydenhuollossa vallitsevan periaatteen korostamista, että tutkimus- ja hoitotoimenpiteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Näin ollen tutkimusten tulee perustua työntekijän suostumukseen, ellei lainsäädännössä nimenomaan toisin säädetä. Tähän on todettava, että vaikka potilaan tai työntekijän vapaa tahto on keskeinen terveydenhuollon periaate, on työntekijällä tietyissä tilanteissa nykyäänkin velvollisuus osallistua terveystarkastuksiin, kuten työterveyshuoltolain 2 §:ssä säädetään.

Huumausainetestit voivat olla perusteltuja esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun henkilö toimii tehtävissä, joissa alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena toimiminen aiheuttaa vaaraa työtovereiden tai ulkopuolisten terveydelle ja jopa hengelle.

On vaikea ajatella viidensadan tai tuhannen henkilön tehtaan väen joukkotestausta. Mielestäni joukkotestauksiin ei voida mennä. Ne eivät ole järkeviä, ne eivät ole luotettavia ja ne ovat hyvin kalliita, mutta on ammatteja, kuten lentokoneen ohjaaja, veturinkuljettaja tai ydinvoimalan työntekijä, joiden testaus pitää voida sallia, mutta se tapahtukoon ammattihenkilökunnan, työterveyshenkilön, toimesta perusteellisen epäilyn ollessa vallalla. Se on ulkopuolisen väen suojelua.

Mielestäni valiokunnan esittämä ensimmäinen ponsi velvoittaa hallitusta, ja toivon, että sieltä nopeastikin jotakin syntyy, mutta myönnän, että vaikea on löytää tässäkään asiassa viisasten kiveä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama huomio. Mielestäni ed. Helle puhui erittäin tärkeästä asiasta, kun hän viittasi yleiseen huumaavien aineiden liikakäyttöön tässä yhteiskunnassa. Se on lääkkeiden liikakäyttöä, nimenomaan antidepressiivisten lääkkeiden, niidenkin liikakäyttö on ongelma, siitä puhutaan aivan liian vähän, bentsodiatsepiinit yleisesti ottaen ovat siis laillisia huumeita. Edelleenkin alkoholin liikakäyttö yleensä on sen tyyppinen kysymys, jonka yhteyttä huumeiden käyttöön ei aivan rehellisesti uskalleta eikä pystytä avaamaan, koska siinä on aivan selvä yhteys. Tupakoinnin yhteydestä jo puhuttiin. Samalla miljoonilla ja kymmenillä miljoonilla ja miljardeilla markoilla näitä asioita joka päivä mainostetaan muun muassa erittäin suosituissa Formula-kilpailuissa, tai ainakin joka toinen viikko.

Edelleenkin, puhemies — urheilun ja tupakoinnin, urheilun ja alkoholin käytön yhdistämisestä on puhuttu muuten — geenitestit, niitä tämä lakiesitys käsittelee. Mielestäni se on erinomaisen suuri haaste koko lainsäädännölle ja siinä olemme ihan alussa. On hyvin tärkeää suhtautua kriittisesti tähän.

Lopuksi, työterveydenhuolto on se, johon valvonta ja toimenpiteet pitää keskittää, nimenomaan terveydenhoidon ammattihenkilöstölle. Silloin työterveydenhoidon toiminnan laajuus ja sen resurssit tulevat ykkösasiaksi. Ne pitää pystyä takaamaan, ja se on mielestäni yksi intimiteettisuojan keskeinen kysymys.

Keskustelu päättyy.