Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on
uusi valmiuslakiesitys. Valmiuslaki on kriisiaikojen laki, ja sitä voidaan
soveltaa vain laissa rajatuissa, vakavissa poikkeusoloissa. Lain
tarkoituksena on vakavissa kriisitilanteissa turvata väestön
toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä,
perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan
alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Tässä tarkoituksessa
siviiliviranomaisille annetaan lisätoimivaltuuksia.
Valmiuslaissa on keskeisesti kyse ihmisten elinmahdollisuuksien
ja talouselämän turvaamisesta sekä hallinnon
järjestämisestä. Laissa ei ole siis kysymys
Puolustusvoimien toiminnasta eikä ylipäällikön
toimivaltuuksista.
Lain uudistustarpeesta muutama seikka, arvoisa puhemies.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt tarpeellisena selvittää mahdollisuuksia
valmiuslain uudistamiseen siten, että luovutaan nykyisen
sääntelyn rakentumisesta lainsäädäntövallan
delegoinnin varaan. Uudistuksessa on perustuslakivaliokunnan toiveet
otettu huomioon ja on tarkennettu lainsäädäntötasoista
säätelyä. Uudistuksen tavoitteena on
ollut myös viranomaisten toimivaltuuksien ajantasaistaminen,
siis tarkkarajaistaminen ja ajantasaistaminen.
Käyttöönottomenettelyä toivottavasti,
uskon näin meidän kaikkien toivovan, ei koskaan
tarvitse tosiasiassa ottaa käyttöön,
koska puhumme hyvin vakavista kriisitilanteista, mutta joka tapauksessa,
jos tarvitaan valmiuslain käyttöönottomenettelyä,
niin siitä muutama seikka.
Valmiuslain säännösten käyttöönottomenettelyä koskevia
säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi
niin, että asetuksen toimivaltuuksien käyttöönotosta
antaisi valtioneuvosto eikä tasavallan presidentti, kuten
nykyisen lain mukaan tapahtuu.
Ennen käyttöönottoasetuksen antamista
on todettava, että maassa vallitsevat poikkeusolot. Ehdotuksen
mukaan valtioneuvosto toteaa poikkeusolojen olemassaolon yhteistoiminnassa
tasavallan presidentin kanssa. Käyttöönottoasetus annetaan
eduskunnalle, joka päättää toimivaltuuksien
asiallisesta ulottuvuudesta, alueellisesta soveltamisalasta ja voimassaoloajasta,
ja voimassaoloaika voisi olla enintään kuusi kuukautta
kerrallaan. Pakottavassa kiiretilanteessa voitaisiin käyttöönottoasetuksessa
mainittuja valmiuslain toimivaltasäännöksiä soveltaa
tilapäisesti jo ennen kuin eduskunta on tehnyt päätöksen,
siis tilapäisesti ja vain pakottavassa kiiretilanteessa. Valmiuslain
soveltamisen aloittamisen arviointiin liittyy aina välttämättömyysedellytys.
Valmiuslain toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos
tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin
toimivaltuuksin.
Lakiehdotuksessa on päädytty siihen, että käyttöönottoasetuksen
antaisi siis valtioneuvosto. Tässä seuraavat syyt
sille, tärkeimmät niistä: Ensinnäkin
asetuksenantovallan säätely nykyisessä perustuslaissa
on ylipäätänsä pääsääntöisesti
järjestetty niin, että asetuksen antaja on valtioneuvosto.
Toiseksi, käyttöönottoasetuksen antaminen
on menettely, jolla valmiuslain soveltamisedellytykset sekä käyttöönottoasetuksen
sisältö ja voimassaoloaika viedään
eduskunnan käsittelyyn.
Arvoisa puhemies! Tämä on oleellisinta. Valmiuslaki
on itse asiassa instrumentti, jossa keskeistä, tärkeintä,
lopullista päätösvaltaa näiden valtuuksien
käyttämisestä käyttää aina
eduskunta, ja asetuksen antaja on vain se taho, joka tuo asiat ripeästi
eduskunnan päätettäviksi. Nyt on kysymys
siis valtuuksista siviiliviranomaisille eduskunnan päätöksellä.
On loogista ja järkevää, että silloin
sen asetuksen, joka pitää saada nopeasti eduskuntaan
ja joka koskee siviiliviranomaisten toimivaltuuksia, antaa valtioneuvosto ja
eduskunta sitten osaltaan katsoo, hyväksyykö se
valtuudet vai ei, ja jos hyväksyy, niin missä rajauksessa
ja mille aikajanalle.
Eduskunnan luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston tulee
voida saattaa asia suoraan eduskunnan käsiteltäväksi
ja myös vastata asiasta suoraan eduskunnalle.
Sitten kolmanneksi, kuten alussa totesin, tässä laissa
siis on kysymys valtioneuvoston, ministeriöiden ja niiden
alaisen hallinnon toimivaltuuksien sääntelystä poikkeusoloissa,
ei Puolustusvoimien toiminnasta. Valtuudet koskevat esimerkiksi
terveydenhuoltoa, talouselämän ohjaamista ja väestönsuojelua;
lienee paikallaan vielä kerran korostaa, siis siviilitoimia.
Poikkeusolojen toteamisesta vielä, arvoisa puhemies,
muutamia seikkoja.
Poikkeusoloilla saattaa olla ulkopoliittisia heijastusvaikutuksia,
vaikka valmiuslakia käytetään vain siviiliviranomaisille
annettaviin valtuuksiin. Näissä tilanteissa tulee
perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaan toimia yhteistoiminnassa
tasavallan presidentin kanssa, siis valtioneuvostovaiheessa. Asiasta
ehdotetaan otettavan lakiin nimenomainen maininta ehdotuksen 6 §:ään.
Jotta kriisitilanteissa ei missään tilanteessa
jäätäisi vatvomaan, minkä sorttisesta
tilanteesta on kysymys, onko heijastusvaikutuksia myös ulkosuhteisiin
vai ei, lakia on lähdetty rakentamaan siitä, että aina
toimitaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, ennen
kuin valtioneuvoston asetus annetaan.
Korostan vielä: Kriisitilanteessa ei ole järkeä rakentaa
malleja, joissa jouduttaisiin pohtimaan, onko tämä nyt
sellainen vai sellainen kriisi. Tärkeintä on,
että siis valtioneuvosto aina kaikissa tilanteissa toimii
yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, mutta asetuksen
antaa valtioneuvosto ja asia saadaan kiireesti eduskuntaan. Tällä tavalla
myös sidotaan kaikki ylimmät valtioelimet tähän
päätöksentekoon, vaikka virtaviivaistetaan
ja saatetaan ajan tasalle nykyisen perustuslain logiikan mukaiseksi
tämä itse päätöksentekoprosessi.
Arvoisa puhemies! Juuri saamani tiedon mukaan tarkoitus on tässä keskustelussa
kuulemma, että asia pyydetään pöydälle
ensi viikolle. En ole varma, pääsenkö tuohon
tilanteeseen itse, mitä tässä jo anteeksi
pyydän, koska olen varta vasten tätä iltaa
varten valmistautunut vastaamaan myös kysymyksiin. Tämän
tietäen toteaisin vielä lopuksi poikkeusolot.
Olin ajatellut, että ne myöhemmin ehkä keskustelussa
toteaisin, mutta koska keskustelu ei pääse nyt
käyntiin, niin lyhyesti kertaan vielä lakiehdotuksen
mukaiset poikkeusolot, jotka on siis päivitetty tähän
päivään niin, että mukaan on
otettu muun muassa lintuinfluenssan tai muun tartuntataudin
kaltaiset uhkatilanteet sekä internet- ja muussa nettimaailmassa
tapahtuvat mahdolliset uhat muun muassa meidän pankkijärjestelmäämme
tai tiedonvälitystä, tekstiviestien kulkemista,
kansalaisten välistä kommunikointia kohtaan.
Näitä uhkia on neljä kappaletta,
ja ne on määritelty niin, että poikkeusoloja
olisivat ensinnäkin Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vaikutuksiltaan
rinnastettava hyökkäys ja sen välitön
jälkitila, tähän siis sisältyvät
myös nettihyökkäykset. Toiseksi, Suomeen
kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan
hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen
vaatii valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöönottoa.
Kolmanneksi, väestön toimeentuloon tai maan talouselämän
perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka
seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät
toiminnot olennaisesti vaarantuvat, ja neljänneksi, erityisen
vakava suuronnettomuus, tällaisen suuronnettomuuden välitön
jälkitila ja vaikutuksiltaan erittäin vakavaa
suuronnettomuutta vastaava, hyvin laajalle levinnyt vaarallinen
tartuntatauti.
Arvoisa puhemies! Kuten tästäkin jo ymmärretään,
Suomessa voi olla hankalia tilanteita ja vaativia tilanteita, jotka
vaativat viranomaisten poikkeuksellisia toimia, mutta jotka eivät
kuitenkaan ole niin vakavia, että valmiuslain antamat valtuudet
tarvitaan käyttöön. Niiltä osin
täytyy sitten huolehtia muuten lainsäädännön
kunnossa olemisesta. Valmiuslakia tarvitaan erittäin poikkeuksellisissa
olosuhteissa, toivottavasti ei tarvita koskaan.
Vaikka näissä poikkeusolomääritelmissä on myös
muun muassa aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavia
tilanteita, tätä lakia ei pidä sekoittaa
puolustustilalakiin. Tämän lain nojalla annettavat
toimivaltuudet kaikki ovat siviiliviranomaisten toimivaltuuksia.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Minä olen hyvin kiitollinen siitä,
että ministeri Braxilla on ollut tilaisuus tulla tänne
tänään, vaikka tämä on
ollut vähän poikkeava päivä,
ja selostaa kantaansa.
Nyt kuitenkin tässä on hyvin laaja lakipaketti, johon
ei ole ollut mitään mahdollisuuksia tutustua opposition
edustajana. Tarkoitus on siis valmiuslain saattaminen perustuslain
vaatimukset täyttäväksi. Se poikkeaa
edeltäjästä siinä, että tässä lähdetään
siitä, että tämä säädettäisiin
tavallisena lakina eikä perustuslain säätämisjärjestyksessä,
ja siinä, että valtioneuvosto päättäisi,
koska nämä perusoikeudet kansalaisilta voidaan
kokonaan poistaa, ja myös siinä, että tämä asetus, joka
tulisi perustuslakivaliokuntaan, voidaan hallituksen kannattajien äänin
vahvistaa. Tässä on siis syvästi periaatteellisia
kysymyksiä, ja sen vuoksi toivon, että saataisiin
aikaan vähän täydellisempi lähetekeskustelu.
Toivon, että ihmiset vähän lukisivat
näitä pykäliä ja näkisivät,
miten laajoja valtuuksia laissa on. On myös asiantuntijoiden
kannalta hyvä, jos he saavat kuulla eri näkemyksiä,
ennen kuin asiantuntijalausunnot annetaan.
Näin ollen minä pyytäisin, että asia
pannaan pöydälle ensi tiistaina pidettävään
istuntoon.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minä voin esittää,
että pannaan se pöydälle huomiseen istuntoon
eikä tiistain istuntoon.
Asia on kyllä aika omituinen. Kyllä meillä on ollut
aikaa. Kyllä me voisimme, ed. Söderman, aivan
hyvin perustuslakivaliokunnassa käsitellä asiaa
kaikessa rauhassa ilman, että tähän nyt
syntyy tämmöisiä arvovaltalatauksia.
Totta kai me tiedämme kaikki, minkä vuoksi tämä pannaan pöydälle.
Ei sen takia, että tämä on paksu lakinippu,
jossa puututaan tavallisten ihmisten perusoikeuksiin, ja kysymys
tavallisista ihmisistä, kuka heitä hallitsee.
Siviiliviranomaiset? No, ei heitä presidentti käskytä,
vaan heitä käskyttävät nimenomaan
siviiliviranomaiset ja valtioneuvosto antaa heille valtuudet käskyttää.
Minusta tässä on arvovaltakiista, joka liittyy ihan
selvästi siihen keskusteluun, mitä nyt tullaan
jatkossa käymään perustuslain uudistuksesta
ja presidentin valtaoikeuksista. Minusta on onnetonta ja toivotonta,
että niinkin viisas mies kuin ed. Söderman lähtee
politikoimaan tämmöisellä asialla tämmöisessä lainsäädännössä,
joka periaatteessa on ihan selkeä ja selvä asia.
Ei tämä asia, valtuutuksien antaminen, ole ulkopolitiikan johtajan
antamisoikeus, vaan kyllä se on valtioneuvoston antama
valtuutus, joka annetaan siviiliviranomaisille koskien Suomen kansalaisia.