2) Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi
ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! On ilo saada esitellä hallituksen
esitystä uudesta ympäristönsuojelulaista
eduskunnalle. Se on Suomessa kaikkein merkittävin ympäristön
pilaantumista ehkäisevä laki, ja tämä lakiesitys
on suurin edistysaskel ympäristönsuojelussa Suomessa
ainakin 15 vuoteen.
Ympäristönsuojelulaki tavoittelee sitä,
että minimoidaan elinkeinotoiminnasta tulevia haitallisia
päästöjä vesiin, maaperään,
ilmaan, pohjavesiin ja muilla tavoin. Samalla tämä laki
on yhä enemmän laki, jossa pyritään
varmistamaan sitä, että elinkeinoelämässä voidaan
ottaa uusia ratkaisuja käyttöön, edistetään
puhdasta ympäristöteknologiaa ja cleantech-ratkaisuja,
joiden käyttöönotolla Suomessa voidaan
edistää näiden alojen vientiä myös
maailmalle. Pyrimme siis siihen, että tässä uudessa
laissa samalla, kun parannetaan ympäristönsuojelun
tasoa, tehdään se sellaisella tavalla, että toiminnanharjoittajilta
vaadittavat edellytykset selkeytyvät, ennakoitavuus paranee,
uuden, talouskasvua edistävän teknologian käyttöönotto
vauhdittuu ja ylipäätään toiminnanharjoittajien mahdollisuudet käsitellä hakemuksia
ympäristöluvituksessa helpottuvat muun muassa
sähköisten menettelyjen käyttöönoton
lisäämisellä.
Hallitusohjelmassa linjattiin, että ympäristönsuojelulain
kokonaisuudistuksella tehostetaan ympäristötilan
ja ympäristöarvojen turvaamista, torjutaan ilmastonmuutosta,
tehostetaan materiaalitehokkuutta ja energiatehokkuutta, ehkäistään
jätteen syntymistä ja selkeytetään
ja yksinkertaistetaan lupahallintoa. Samalla teollisuuspäästödirektiivi,
joka on EU:sta tuleva suuria laitoksia koskeva päästödirektiivi,
otetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä,
ja se osaltaan yhdenmukaistaa vaadittua ympäristöteknologiaa
ja ennakoitavuutta, kun uusi parhaan käyttökelpoisen teknologian
vaatimus täsmentyy ja sen oikeusperusta vahvistuu. Siinä siis
myös tehostetaan ympäristönsuojelun lupamenettelyjä ja
valvontaa: otetaan käyttöön valvontamaksu,
jolla pyritään varmistamaan se, että valvonta
suunnataan kohteisiin, jotka työllistävät
enemmän, ja valvonnan laatu samalla paranee ja myös
ennakoivat menettelyt paranevat niin, että toiminnanharjoittajat voivat
välttyä ajautumasta ongelmiin ympäristövaateiden
kanssa. Tavoitteena on siis edistää vuoropuhelua
myös yritysten kannalta ja yritystoimintaa edistävällä tavalla
niin, että ympäristöhaitat vähenevät.
Lakiesityksessä otetaan myös huomioon Talvivaara-selvityksistä tulleet
ehdotukset siitä, miten vaativissa, haastavissa kriisitilanteissa
erilaisia poikkeusmenettelyjä saadaan käyttää ja
miten toisaalta voidaan varmistaa, että ei ajauduta hallitsemattomiin
ympäristöongelmien kierteisiin. Näiden
poikkeusmenettelyjen käyttöä ja valvontaa
tiukennetaan ja samalla lupamenettelyyn liittyvää ohjeistusta
tiukennetaan niin, että hakemukset ovat riittävän
korkeatasoisia, eli yksinkertaisesti toiminnanharjoittajankin pitää tietää,
mitä toimialaa hän lähtee toteuttamaan
ja miten siellä pitää toimia, jotta ympäristövastuu
on kunnossa. (Tuija Brax: Aika kohtuullista! Hyvä!)
Uudistuksessa myös päivitetään
ympäristönsuojelulaki vastaamaan paremmin perustuslakia — juoksutus
paranee. Tämä on asia, mistä varmaan
valtiosääntöjuristit ovat innostuneita,
mutta muilla ei ehkä herätä niin paljon
intohimoja. Tästä on tullut aikaisemmin palautetta,
ja nämä ehdotukset on otettu sisään.
Vanhana perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen
tästäkin tietysti iloinen.
Kaiken kaikkiaan ympäristönsuojelulaista tulee
rakenteeltaan selkeämpi, niin että sitä on
helpompi viranomaisten toteuttaa ja toiminnanharjoittajien helpompi
tietää, mitä heiltä edellytetään.
Arvoisa puhemies! Kun mennään tarkemmin läpi
näitä eri kysymyksiä, niin todella ympäristönsuojelulaki
on meidän keskeisin väline turvata ympäristön
tila Suomessa. Kun puhutaan ympäristöluvituksesta
ja -valvonnasta, niin usein keskustelua käydään
siitä näkökulmasta, miten voidaan varmistaa,
että luvat ovat saatavissa nopeasti. Mutta täytyy
muistaa, että koko meidän korkeatasoisen teknologisen
osaamisen ja teollisten prosessien tuottavuuden ja tehokkuuden taustalla
on se, että me olemme aikanaan lähteneet laittamaan
ympäristönormituksen avulla päästöjä kuriin
ja tehostaneet tuotantoa niin, että kun taloudellisissa
prosesseissa arvioidaan jo ennalta mahdolliset ympäristöhaitat,
minimoidaan ne valittavalla hyvällä teknologialla,
niin saadaan sekä taloudellista tulosta että minimoidaan ympäristöön
tulevaa haittaa.
Meidän kansallisomaisuudessa meidän pohjavedet,
vesistöt, ilmanlaatu ja muutoinkin ympäristön
tila ovat uudessa perustuslaissa myös perustuslaillista
oikeutta, ja jokaiselle ihmiselle on turvattava oikeus puhtaaseen
ympäristöön. Samalla ympäristönsuojelulaki
vaalii oikeutta suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen. Hyvällä ympäristön
tilalla on suoria taloudellisia hyötyjä ekosysteemipalvelujen,
puhtaan ruuan, virkistyshyötyjen, matkailun ja niin edespäin
kautta, ja samoin se, että edistetään
uusien teknologiaratkaisujen käyttöönottoa,
on iso mahdollisuus suomalaisille, kun lähdemme ratkaisemaan
globaaleja megatrendejä. Esimerkiksi vesiensuojelussa,
veden puhdistamiseen liittyvässä osaamisessa meidän
yritykset Väisälän mittareista Kemiran
puhdistusratkaisuihin ovat sellaisia, joita kelpaa ministerinä maailmalla
esitellä, ja osittain niiden kehitys johtuu siitä,
että me kotimaassa varmistamme, että nämä ratkaisut
on otettu käyttöön. Kaivosteollisuudessa
vaikka Outotecin kaltaiset teknologiat ovat sellaisia, joilla voidaan
ratkaista kaivosteollisuuden vesienhallinnan ongelmia ja tehostaa
vesien käyttöä.
Arvoisa puhemies! Teollisuuspäästödirektiivistä ensiksi.
Se koskee Suomessa noin tuhatta laitosta, ja se vähentää teollisuuden
aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja
sekä veden, energian ja materiaalin kulutusta tehostamalla
ja yhdenmukaista-malla ympäristönsuojeluvaatimuksia.
Keskeisin muutos, joka tulee tästä EU:n yhteisestä direktiivistä,
on parhaan käyttökelpoisen teknologian käyttämisen
oikeudellinen sitovuus suhteessa päästötasoihin.
Voidaan määritellä eri haitallisille
aineille päästötasoja, jotka ovat oikeudellisesti sitovia,
ja ne on saavutettava, ja samalla sitten EU-tasolla tehdään
alakohtaisia ratkaisuja siitä, minkälaista teknologiaa
pitää edellyttää. Sitten meillä luvittajat
ja valvojat varmistavat, että se paras käyttökelpoinen
tekniikka otetaan käyttöön.
Me pyrimme osaltamme Suomessa tässä EU-tason
jatkotyössä varmistamaan sen, että nämä olisivat
teollisuuslaitosten kannalta aina joustavasti toimeenpantavissa,
niin että investoinnit voidaan tehdä silloin,
kun se on myös taloudellisen toiminnan kannalta mielekästä,
ja arvioitaisiin kokonaispäästöjä.
Näitä sitovia päästötasoja vahvistetaan
siis komissiotason päätelmissä, jotka
ovat komission täytäntöönpanopäätöksiä ja
jäsenvaltioita suoraan velvoittavaa säännöstöä. Päätelmien
uudistuessa ympäristöluvat on tarkistettava vastaamaan
uusia päätelmiä neljän vuoden
kuluessa. Tämä työ siis jatkuu EU-tasolla.
Tämä päästödirektiivi
on jo astunut voimaan, ja valtaosa EU-maista on jo sen ottanut kansalliseen
lainsäädäntöön. Me
olemme toimeenpanossa hieman myöhässä johtuen
tämän ison kokonaisuudistuksen haasteista, ja
EU-komissiolle on ilmoitettu, mistä tämä myöhästyminen
on johtunut ja että esitys on nyt eduskunnassa, ja senkin takia
esityksen hyväksyminen suhteellisen nopealla aikataululla
olisi tärkeää, koska se on osa tätä direktiivin
toimeenpanoa.
Parhaan käyttökelpoisen teknologian vaatimus
edistää tosiaan myös ympäristöteknologiaa, ja
elinkeinopolitiikan ja ympäristöpolitiikan viranomaisten
yhteistyöllä me pyrimme varmistamaan, että Suomessa
iso osa tästä teknologiasta olisi kotimaista tuotekehitystä ja
edistäisi suomalaisen teollisuuden kasvua cleantech-aloilla.
Sitten, arvoisa puhemies: Jotta lupia voidaan tehokkaasti myöntää,
lupamenettelyä on syytä tehostaa niin toiminnanharjoittajien
kuin luvittajien kannalta, ja samalla myös valvonnan tasoa
ja laatua on priorisoitava ja parannettava. Tässä ehdotuksessa
valvonnan suunnitelmallisuus paranee, ja koska valvonnan resurssit
ovat rajalliset, lakiehdotus mahdollistaa elyille priorisoinnin riskiarvioinnin
perusteella. Eli valvotaan enemmän niitä laitoksia,
joissa on riskejä. Valvotaan myös ennalta, jotta
autetaan toiminnanharjoittajia ennalta välttämään
ongelmia — tästä siis myös taloudellisessa
mielessä kaikki hyötyvät.
Lupahakemusten käsittelyä tehostetaan jo luvanhakuvaiheessa.
Elikkä lupahakemukset voidaan toimittaa valtion lupaviranomaiselle
sähköisesti ja sähköistä tiedottamista
edistetään kuulemisessa ja päätöksestä tiedottamisessa.
Lupahakemusten etenemisen seurantaan otetaan uusia työkaluja,
ja myös tämän varsinaisen lakiesityksen
ulkopuolelta meillä on käynnissä yhteis-työ elinkeinoelämän
kanssa siitä, että otetaan elyissä käyttöön
sellaisia käytäntöjä, että valvojat
ja luvittajat ennalta isoissa hankkeissa keskustelevat toiminnanharjoittajan
kanssa jo ennen lupahakemuksen jättämistä,
jotta hän tietää, mitä häneltä edellytetään,
ja pyritään varmistamaan, että kaikki
tieto on alkuvaiheessa käytössä.
Selvitysvelvollisuuksia koskevien lupamää-räysten
täsmentäminen ja rajaaminen vähentää myös
toiminnanharjoittajien ja viranomaisten työtä,
ja sillä pyritään nopeuttamaan näitä lupaprosesseja.
Tarkoitus on siis saavuttaa merkittävää käsittelyaikojen
nopeutumista ja parantaa sitten myös valvonnan ja luvituksen
laatua.
Talvivaara-ehdotuksista pari esimerkkiä: Selvityksen
teettäminen hakijan kustannuksella, puutteellisen hakemuksen
hylkääminen, jos sitä ei pyynnöstä huolimatta
täydennetä, ja uusi säännös
yksinkertaisesta selventävästä luvan
muuttamisesta. Nämä ovat ehdotuksia, joilla varmistetaan
se, että toiminnanharjoittaja jo luvanhakuvaiheessa on
riittävän laajasti tietoinen oman hankkeensa erilaisista
seuraamuksista, ja varmistetaan se, että lupaprosessiin
ei tule hakemuksia, jotka työllistävät
sen takia, että ne ovat täysin puutteellisia.
Siitä ei kukaan hyödy. Muut luvanhakijat kärsivät,
koska prosessit venyvät. Luvanvaraisten laitosten luettelosta
rajataan myös pois joitakin elintarvikelaitoksia ja eräissä toiminnoissa
lupakynnystä nostetaan.
Ympäristönsuojelulain uudistuksen kakkosvaihe
on tällä hetkellä käynnissä,
kun tämä esitys on saatu eduskuntaan, ja siinä pyritään
erityisesti eläinsuojien osalta selvittämään
laajemmankin toimivallan siirtoa aluehallintovirastoista kuntiin,
jotta nämä maatalouselinkeinojen investointien
kannalta tärkeät hankkeet voisivat edetä nopeammin
ja jotta voitaisiin nopeuttaa tätä lupakäsittelyä myös
aluehallintovirastoissa muiden lupien osalta, kun saadaan tehtäviä siirrettyä kuntiin.
Tämä työ pyritään saamaan
kevään aikana työryhmässä valmiiksi,
ja meillä on myös työn alla se, että erityisesti
lypsylehmien osalta kahden robotin kokoiset navetat olisi mahdollista
siirtää asetuksessa aluehallintovirastoista kuntiin
jo nyt ihan lähikuukausina. Jos eri toimijat, niin kuin
Kuntaliitto, tämän hyväksyvät, pyrimme
tekemään sen jo nopeasti. Kunnilla on myös
mahdollisuus hakea eräiden lupa-asioiden käsittelyn
siirtoa valtiolta itselleen. Isot kunnat haluavat esimerkiksi jätepolitiikkaan
liittyen valtaa lisää, ja jos heillä on
osaamista, niin tässä on joustavuutta siihen.
Arvoisa puhemies! Valvonnan maksullisuus.
Ympäristövalvonta on viranomaistoiminnassa
yksi harvoja valvonnan sektoreita, josta ei ole peritty aikaisemmin
maksua, mikä on johtanut siihen, että valvonta
ei ole kohdentunut ehkä oikein niin toiminnanharjoittajan
kuin viranomaisen näkökulmasta ja valvonnan laatu
kärsii siitä, että siitä ei
saada korvausta. Toisaalta voi sanoa, että jos ei ole toistuvista
rikkeistä mitään kustannuksia vaan saa
viranomaisilta ihan ilmaista apua, aiheutuu sellaista työtä,
mikä ei ole myöskään toiminnanharjoittajien
kannalta järkevää.
Valtion viranomainen voi periä valvontamaksun omakustannushinnan
mukaisesti. Laissa eniten ympäristöä kuormittavat
ja valvontaviranomaisia eniten työllistävät
laitokset maksavat eniten. Suunnitelmallinen valvonta, rikkomus-epäilyjen
valvonta ja hallintopakkojen valvonta tulee maksulliseksi, ja pienten
yritysten ja kotitalouksien valvontamaksujen perusteet lain pohjalta
säädetään kohtuullisiksi, ja
nämä määritetään kuormituksen
mukaan myöhemmin asetuksessa. Esimerkiksi määräaikaistarkastuksia
ja tällaisia ylipäätään
jatkossa ei ehkä niin paljon tarvita, ja niissä kustannustason
pitäisi olla mahdollisimman alhainen. Esimerkiksi maaseutuelinkeinoihin
en näe tarvetta kohdistaa suuria maksuja, mutta enemmänkin
nämä isot teollisuuslaitokset, nyt vaikka kaivosala
itse, ovat kokeneet tämän valvontamaksun ihan
mielekkäänä, jos se parantaa ja nopeuttaa
valvonnan laatua. Toiminnanharjoittajat mieluummin maksavat ja saavat nopeammin
prosessit eteenpäin kuin ovat maksamatta ja ovat pitkissä viranomaisprosesseissa.
Sitten, arvoisa puhemies, vielä tämä kysymys luonnonarvojen
huomioon ottamisesta turvetuotannossa.
Tässä lakiesityksen valmistelussa on arvioitu sitä,
että meidän laissa on sellainen puute, että jos otetaan
merkittäviä luontoarvoja heikentäviä elinkeinoelämän
ratkaisuja käyttöön isoilla maa-alueilla,
niin tällä hetkellä laki ei arvioi sitä,
miten itse sillä alueella luontoarvot on turvattava, vaikka
tuotantoalueen ulkopuolella niitä on jo nyt arvioitava.
Koska kaavoituksessa ja muissa eri prosesseissa näitä asioita
voidaan ottaa huomioon ja vain lähinnä turvetuotanto
on sellainen toimiala, joka ottaa isoja maa-alueita haltuun kaavoitetun
alueen ulkopuolella, on sovittu tämän lakiesityksen
valmistelussa, että tämä luonnonarvojen
huomioon ottaminen kohdennetaan turvetuotannon sijoittumiseen ja
siinäkin kaikkein keskeisimpien arvokkaiden soiden merkittävien
luonnonarvojen turvaamiseen. Tämä tukee valtioneuvoston
periaatepäätöstä soiden kestävästä käytöstä.
Yhdessä toimialankin kanssa on todettu, että ohjataan
turvetuotantoja ojitetuille soille ja pyritään
siellä selkeyttämään ja nopeuttamaan
luvitusta. Toki kaikki siihen liittyvät vedenpuhdistus- ja
muut ympäristöteknologiavaatimukset ja valuma-alueen
kestävyys pitää arvioida, ennen kuin
lupa voi olla mahdollista myöntää, mutta
pyritään siihen, että turvetuotannossa tämä ennakoitavuus
paranisi luvituksessa.
Arvokkaiden soiden huomioon ottaminen myös ympäristöluvassa
mahdollistaa sen, että tätä luonnonarvopykälää sovelletaan
siis arvokkaisiin luonnontilaisiin soihin, jotka kuuluvat soita ja
turvemaita koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen
luonnontilaisuusluokituksen luokkiin 3—5. Sielläkään
sitä ei sovelleta, jos luonnonarvot on otettu huomioon
maakuntakaavassa, elikkä se vauhdittaa maakuntatasolla
tätä suunnittelua, jossa yhteensovitetaan luontoarvot ja
elinkeinot. Tässä on myös mahdollisuus
poiketa pykälästä tietyin huoltovarmuus- ja
keskeisin muin kriteerein.
Näillä kaikkein arvokkaimmilla soilla on suuri
merkitys luonnon monimuotoisuudelle Etelä-Suomessa. Etelä-Suomessa
suojeluprosentit ovat siellä 1—5 prosentin välillä useilla
suotyypeillä, ja vain murto-osa soista Etelä-Suomessa
on luonnontilaisina, jolloin on perusteltua, että turvetuotantoa
ohjataan sinne jo ojitetuille soille (Puhemies koputtaa) ja nämä arvokkaat
luonnontilaiset suot säilyvät sitten riistalajien
lisääntymisalueina, monimuotoisuuden alueina,
lakkasoina, ihmisten virkistyskäytössä,
ja varmistetaan, että tämä merkittävä osa
Suomen kansallista perintöä meillä myös
säilyy. (Puhemies koputtaa)
Valtioneuvoston kokouksen yhteydessä hallitus linjasi
myös lausumasta, että kevään
kehysriiheen tuodaan rakennepaperin mukaisesti esitys luparuuhkien
purkamisesta ja lupamenettelyn nopeuttamisesta aluehallintovirastoissa.
Yhtenä keskeisenä tavoitteena on jo ojitettujen
soiden, luokkien 0—2 soiden, lupamenettelyn merkittävä nopeuttaminen.
Tästä kokonaisuudesta on tämän
toimialan kanssa keskusteltu, ja voin sanoa, että pitkien
keskustelujen jälkeen olemme niin yksimielisiä kuin
ympäristönsuojelukysymyksissä tämän
toimialan kanssa voi olla. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Niinistö.
Keskustelua on tarkoitus käydä seuraavilla
periaatteilla: otetaan aluksi puhujalistasta neljä puheenvuoroa,
ja jos ilmenee debatin tarvetta — niin kuin ymmärrän — niin
sen jälkeen käynnistetään debatti.
Elikkä neljä puheenvuoroa kärjestä,
ja edustaja Mustajärvi aloittaa. — Jos on vaikeuksia
liikkua tänne puhujapönttöön,
niin voitte poikkeuksellisesti käyttää puheenvuoronne sieltä paikaltanne.
Olkaa hyvä.
Markus Mustajärvi /vr:
Kiitos, arvoisa puhemies! On täysin selvää,
että ympäristönsuojelulain ja siihen
läheisesti liittyvien lakien uudistamiselle oli ja on edelleenkin
tarvetta. Tällaisen lakipaketin — 35 plus 1 lakia — valmistelu
ja läpivienti eduskunnassa ei ole ihan pieni juttu, ja meillä on
kaivoslaissa tuore, varoittava esimerkki. Lemmenjoen lapiokaivajat
laitettiin seinää vasten ympäristö-
ja luontoarvoihin vedoten samaan aikaan, kun jotkut kaivosalan suuryritykset
ovat touhunneet seurauksista piittaamatta. Myös kaivosten
sijaintikunnat jäävät tiiron osalle kaivoksen
tuotosta ja tuotannon volyymistä, kun maaperän
rikkauksia hyödynnetään — ja
niitä hyödynnetään vain yhden
ainoan kerran.
Mutta tähän hallituksen esitykseen. Ympäristölainsäädäntöön
liittyvät kaavoitus- ja lupakäytännöt
sekä niihin kuuluvat valitusmenettelyt kestävät
aivan liian kauan, ja se varmaan on kaikille selvää.
Olipa lainsäädäntö sisällöltään
mitä hyvänsä, viranomaisilla tulee olla
riittävät resurssit hoitaakseen tehtävänsä ja
organisoidakseen toimintansa tehokkaaksi. Nyt valtion tuottavuusohjelman,
tai paremminkin leikkausohjelman, puristuksessa lähes kaikki
valtion organisaatiot ovat riittämättömästi
resursoituja. Samoin viranomaisten oikeuksien, vastuiden ja tehtävänjakojen
täytyy olla selvillä. Ympäristöluvat pitää saada
myös ennakoivammiksi ja nopeammiksi, toimintaehdot selkeiksi,
ja turhat päällekkäisyydet on poistettava.
Tunnen itse huolta turvetuotannon tulevaisuudesta. On turha
kiistää ympäristöhaittoja, mutta kuinka
niihin vastataan: lopettamalla koko tuotanto niin, että turvaudutaan
hiileen, vai hyväksymällä tuotanto ja
keskittymällä haittojen poistamiseen? Ei 1960-
ja 1970-luvuilla metsäteollisuuttakaan esitetty lopetettavaksi,
vaikka ympäristöongelmat olivat huomattavasti
suuremmat. Silloin laadittiin pakottavaa lainsäädäntöä ja
ongelmat saatiin kuriin.
Arvoisa puhemies! Nostan esille sellaisen asian, joka monessa
suhteessa kuuluu harmaalle vyöhykkeelle ja uhkaa jäädä varmaan
tässäkin keskustelussa jalkoihin.
Puolustusvoimat on harjoittanut vuosikymmenten ajan, ja harjoittaa
edelleen, hyvin laajamittaista ja monimuotoista toimintaa ampumaharjoitusalueilla.
Itse olen seurannut Rovajärven tilannetta ja olen huolestunut
alueen tulevaisuudesta. Paitsi että siellä yksityiset
maanomistajat ovat jääneet jalkoihin, niin on
käynyt myös usein luonnon ja monikäyttöarvojen.
Tunnen osan Rovajärven alueesta aika hyvin, kun olen itse
siellä metsästänyt, marjastanut ja kulkenut
muuten vain.
Puolustusvoimat korostaa omassa lausunnossaan, että uudistuksessa
tulee huomioida, etteivät ympäristönsuojelulain
säännökset "tosiasiallisesti muodostu
Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien
toteuttamisen ja esimerkiksi uusien asejärjestelmien käyttöönoton
esteeksi". Kun Itä-Lapin maakuntakaavaa laadittiin edellisen
kerran, ja kun Rovajärvi kuuluu tuohon alueeseen, kysyin
eräältä valmistelussa mukana olleelta
upseerilta, miksi varoaluerajaus on niin laaja. Vastaus oli, että sitä tarvitaan
uusia ja järeämpiä aseita varten. Ja
kun kysyin, mistä ja kenen aseista on kyse, jäin
ilman vastausta. Onko meillä jatkossa edessä tilanne,
että luontoarvot, monikäyttö ja paikallisten
ihmisten rauha jauhautuvat ulkomaalaisten aseitten alle ja sitä perustellaan
Puolustusvoimien lakisääteisillä tehtävillä?
Edelleen Puolustusvoimat korostaa, että sen toiminta
maanpuolustuksessa on sellaista, että se huomattavasti
poikkeaa ympäristönsuojelulain normaalista soveltamisympäristöstä.
Puolustusvoimien toiminta on lain edellyttämää,
niin kuin sen tuleekin olla, mutta laki ei saa edellyttää eikä sallia
ympäristön tuhoamista peruuttamattomalla tavalla.
Pelkään, että Rovajärven alueella
voi hyvinkin paljastua sellaisia ympäristöhaittoja, jotka
ovat vielä piilossa, ja että toiminnan aikaiset
haitat lisääntyvät, jos alueen käyttötarkoitusta
ja toiminnan laajuutta oleellisesti muutetaan. Siksi tällaisella
alueella pitäisi siirtyä ympäristövaikutusten
arviointimenettelyn piiriin.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheessani lähinnä turpeeseen,
eli painaa sen nyt sitten mieleen, ei mihinkään
muuhun.
Ensinnäkin totean, että tälle laille
oli ilmeinen tarve ja on ilmeinen tarve uudistaa se, ja kuten ministeri
totesi, se on erittäin merkittävä uudistus.
Tämä lakiesityshän kaiken kaikkiaan on
ihan kohtuullinen, ja sekä turvetuotanto että sen
ympäristönäkökohdat ovat sovitettavissa
yhteen, jos tahtoa löytyy, ja toivon, että sitä tahtoa
oikeasti löytyy, koska kyllähän 11 000
suomalaista työpaikkaa myöskin tässä asiassa
on kyseessä. Tietenkin myöskin uusinta tekniikkaa
käyttämällä ne toimijat, jotka
sitä turvetta sieltä nostavat — lähinnä Vapo
on kyseessä — voivat turvetuotannon vesistövaikutuksia
erinomaisen paljon vähentää.
Turvehan on kaiken kaikkiaan erittäin ristiriitainen
polttoaine. Se toimii toki tukipolttoaineena bioenergialle, ja se
on erityisesti kotimaista. Taitaa olla niin, että 6 prosenttia
energiantarpeesta tuotetaan turpeella, jos en ihan väärin
ole papereitani lukenut, ja sitten myöskin turpeen aluetaloudellinen
merkitys on suuri. Toisena vastapainona tietenkin on se, että hiilidioksidipäästöt
ovat
kuitenkin vähintäänkin kohtuulliset — siis tarkoitan
suuret.
Ministeri hyvin totesi tästä luvituksesta.
Eli luvituksen sujuvoittamisen tulee olla tavoitteena kaikessa energiatuotantoon
liittyvässä toiminnassa, myöskin pientuotannossa,
vesivoimassa ja turpeessa.
Kyllä itselläni yksi lähtökohta
tähän puheeseen kaiken kaikkiaan on se, että turpeen
käytön korvaaminen kivihiilellä on pysäytettävä eli
ennemmin kotimaista turvetta kuin että Uralin takaa kivihiiltä tänne
kuskataan. Turve on lisäksi huoltovarmuuden kannalta tärkeä polttoaine,
ja huoltovarmuuden kannalta on kannatettavaa, että uusien
tuotantoalojen luvitus toimisi tulevaisuudessa mahdollisimman mutkattomasti,
kuitenkin tietenkin niin, että vaikutukset lähiympäristöön ja
ympäristöön yleensä otetaan
tarkasti huomioon.
Ihan muutamia huomioita Vaposta, joka täällä on
päätoimija turvealalla: Vapon mainehan tässä männävuosina
meni vähintäänkin kohtuullisesti pilalle
heidän omien toimintojensa takia. Siis suomeksi sanottuna
vähät välitettiin ympäristöstä ja
siitä, että turvesoilta kulkeutui humusta vesistöihin.
Nythän Vapo on ottanut ihan toisenlaisen asennon, monta
vuotta sitten jo, tutkivat kaikki omat suonsa, millä tavalla
siellä ympäristöasiat on otettu huomioon,
ja käyttävät uusinta tekniikkaa silloin,
kun se vähänkin on mahdollista taloudellisesti
käyttöön ottaa.
Ymmärrykseni mukaan tämä lakiesitys
turpeen osalta ei koske jo luvituksessa olevia, siis niitä,
joihin lupia on haettu, ja minun mielestäni se on erinomaisen
hyvä asia. Tämä ei myöskään koske
sillä tavalla luokkien 0—2 soita, ja sitten näissä luokan
3 soissa myöskin pystytään ehkä jotakin
tekemään, jos ne ovat maakuntakaavassa. Valitettavasti
taitaa olla niin, että tällä hetkellä on
valmisteilla yksi tai kaksi maakuntakaavaa, joissa näitä turveasioita
otetaan huomioon. Sekin asia on vähän pitkässä kuusessa.
Kun sitä turvetta tarvitaan ja nimenomaan sen takia, että sillä pysytään
korvaamaan se Uralin takaa, tai mistä ikinä, tuotu
kivihiili, niin on äärimmäisen tärkeätä,
että tämä luvitusprosessi saadaan nopeammaksi,
sillä eihän se ihan laitapeliä ole, että 21 kuukautta
on se keskimääräinen aika, milloin turvesuon
lupa tulee.
Aloitin siitä, että tämä lakiesitys
on vähintäänkin kohtuullinen ja turvetuotanto
ja ympäristönäkökohdat ovat
sovitettavissa yhteen, jos sitä yhteistä tahtoa
löytyy, ja toivon, että sitä löytyy. Myöskin
tietenkin valiokuntakäsittelyssä toivon, että tähän
yhteen, sinällään yksityiskohtaan tässä asiassa
päästään vielä kunnolla
pureutumaan ja katsomaan ja luomaan sellainen malli, joka on kaikille
toimijoille hyvä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme ympäristönsuojelulaista, puhumme
tulevaisuudesta. On tärkeää, parantuuko
tällä lailla ympäristön tila
vai heikkeneekö se, pysyvätkö tulevaisuudessa
järvemme kirkkaina niin, ettei siellä tarvitse
ottaa turvekylpyjä, ja katiskat pysyvät puhtaina
samoin kuin verkot. On tärkeää, että ilmanlaatu
on jatkossakin hyvä ja maata ei pilata seuraavilta sukupolvilta.
Keskustan vaihtoehto tähän asiaan ei ole se, että lopetamme
toiminnan. Me emme halua, että maaseutu museoidaan, vaan
haluamme, että siellä elinkeinotoimintaa harjoitetaan
kestävästi. Emme halua, että Talvivaara-keissejä enää syntyy.
Vähän pelottaa, että tällä lainsäädännöllä mennään
tuo kieltolinja edellä. Haluan, että luvansaantiaikatauluihin
tulee totaalinen muutos. Keskusta on esittänyt palvelulupausta,
jossa sitouduttaisiin päätöksentekoon
tietyssä ajassa, olipa päätös
sitten kielteinen tai myönteinen. Ympäristölupien
osalta normaalipäätökset, jotka eivät
nyt ehkä ole tällaisia ydinvoimala- tai valtavia
teollisuuspäätöksiä, pitäisi
pystyä tekemään vuodessa. Tällä hetkelläkin
meillä on esimerkiksi 10 000 turvehehtaaria lupajonossa
ja päätöksenteko kestää 21
kuukautta. Maatalouden luvituksessa tilanne ei ole paljoakaan parempi.
Lupahinnat ovat kohtuuttomia pienille yrittäjille.
Esimerkiksi navetan rakentamislupa voi maksaa, tai maksaakin, 11 800
euroa. Kaksinkertaisella hinnalla saisi rakentaa jo ydinvoimalan. Ympäristölupa
täytyy uusia viiden vuoden välein, ja hinta on
tällöin 500—700 euroa. Minusta on kohtuutonta,
että tällöin vielä erikseen
vaaditaan valvontamaksuja valvonnoista ehkäpä tulevaisuudessa,
eivätkä nämä edes sisälly
siihen luvan hintaan. Eli haluaisin, että tässä laissa
olisivat selkeästi luvansaantiaikataulu ja luvan hinnat
näkyvissä — ja niiden tulee olla kohtuullisia.
Martti Korhonen sanoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa,
että "valvottava maksaa" -periaatteelle on laaja
poliittinen tuki. Näin ei todellakaan ole. Itse asiassa
hallitus on itse linjannut, että ei halua yrityksille uutta
lainsäädäntöä, joka aiheuttaa kustannuksia ja
turhaa byrokratiaa. Olisihan se aika kummallista, jos esimerkiksi
liikennevalvonnan puolella, kun poliisi pysäyttäisi,
on siellä sitten vikaa tai ei, valvottava maksaisi. Keskusta
ei hyväksynyt sitäkään, että kun EU
halusi poistaa pieniltä yrityksiltä valvontamaksut,
hallitus halusi linjata niin, että näitä maksuja
ei poisteta, vaan ne päätetään
kansallisesti.
Haluaisin vielä tässä puheenvuorossa
keskittyä erääseen erittäin
oleelliseen asiaan, turveasiaan.
Olisin halunnut, että tässä lainsäädännössä selkeästi
näkyvät ne toimet, millä me parannamme
vesiensuojelua. Aivan kuten edustaja Mustajärvi käymämme
keskustelun mukaisesti oli samoilla linjoilla, teollisuudessa tämä asia
pystyttiin hoitamaan kuntoon 70-luvulla. Maatalouden fosforipäästöjä on
saatu vähennettyä 70 prosenttia. En usko, että turpeen
kiintoaine on sellaista ydinfysiikkaa, etteikö niitä pystytä vesistöistä vähentämään,
jos tahtotilaa on.
Valumia voi estää kasvillisuuskentillä,
kemiallisella puhdistuksella, laskeutusaltailla, maaperäimeytyksellä,
massasiirtoaltailla, pintavalutuksella, päisteputkilla,
sarkaojapidättimillä sekä salaojituksilla.
Ja uusia menetelmiä tulee kehittää, jos
nämä eivät toimi. Jo pelkästään
sillä, että eristys- ja laskuojiin kiinnitetään
enemmän huomiota, niin etteivät ne tulva-aikana
vie maata järviin, on iso merkitys. Myös valvonnan
pitää olla muuta kuin säännöllinen
ennalta sovittu tarkastus. Valvontaa tulee tehdä, vaikka
sitä tehtäisiin harvemminkin, niinä aikoina,
kun on tulvavesiaika, että saadaan se todellinen huuhtouma
sieltä otettua.
Vesistöhaittoja ei kannata enää vähätellä.
On elinkeinonharjoittajienkin etu, että asiat laitetaan kuntoon
eikä luoda mielikuvaa, että on parempi lopettaa
koko elinkeino.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Ympäristönsuojelulain
uudistuksella toimeenpannaan EU:n teollisuuspäästödirektiivi,
ja lakiesitykseen liittyy myös muita keskustelussa esillä olleita
aihealueita, joista eniten etukäteishuolta on herättänyt
turpeen asema. Me kokoomuksessa olemme lain valmistelussa halunneet
pitää huolta siitä, että teollisuuden
taakka jää mahdollisimman pieneksi ja että turvetuotanto
turvataan Suomessa jatkossakin.
Turve on tärkeä kotimainen energiaresurssi, jonka
tulee säilyä osana energiantuotantomme kokonaisuutta.
Turpeen käyttö parantaa myös energiaomavaraisuuttamme
sekä kauppatasettamme. Päivitetyssä ympäristönsuojelulaissa myös
turpeen tuotanto siis turvataan. Uutta säännöstä tullaan
soveltamaan hallituksen aikaisemmin tekemien turvetuotantoa koskevien
linjausten kanssa yhteensopivalla tavalla. Tämän
paljon puhutun 13 §:n perusteluihin on selkeästi
kirjoitettu, että se ei koske valtioneuvoston periaatepäätökseen
sisältyvän luonnontilaisuusluokittelun luokan
0—2 soita. Nämä ovat siis niitä soita,
jotka ovat jo luonnontilaisuutensa menettäneet sekä jotka
on osin jo ojitettu.
On myös hienoa, että 13 §:ään
saatiin tämä poikkeusmahdollisuus, joka turvaa
esimerkiksi turvetuotantohankkeet, kun energiahuoltomme tai huoltovarmuutemme
niin vaatii. Tämäkin on tärkeä asia.
Jatkossa jo lupahakemuksen käsittelyn alkuvaiheessa
pystytään muodostamaan kokonaiskuva sijoituspaikan
merkittävistä luontoarvoista. Nykytilanteessa
kysymykset luonnonarvoista nousevat säännöllisesti
esiin lupa- ja valitusprosessin eri vaiheissa, jolloin väitteiden
todenperäisyyden arviointi hidastaa prosessia. Turvetuotannon
sijoituspaikan luonnonarvoja koskevaa säännöstä ei
sovellettaisi, jos luonnonarvot on otettu huomioon maakuntakaavassa
tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Tällä pyritään
välttämään alueen luonnonarvojen
kaksinkertainen selvittäminen. Byrokratian lisääntyessä syö se
voimavaroja sekä aikaa itse yritystoiminnalta. Uudistusta toteutettaessa
tulee varmistaa, että lupaprosessi sujuvoituu.
Suomi tähtää energia- ja
ilmastostrategian mukaan noin 17—23 terawattitunnin turpeen
kulutukseen, eikä tähän päästä,
mikäli turpeentuotantoa ei ole riittävästi.
Turvetuotannon osalta lakiin on kirjoitettu pykälä,
joka muuttaa ympäristönsuojelulain luonnetta.
Ympäristönsuojelulaki on ollut tähän
asti päästöjen ja pilaantumisvaikutusten
ehkäisemisen yleislaki, mutta luonnonarvojen osalta esitetään
nyt, että myös toiminnan sijoituspaikan luonnonarvojen
suojelu otettaisiin mukaan ympäristölupamenettelyyn.
Tämä tarkoittaa käytännössä maan
fyysisestä muokkaamisesta johtuvia muutoksia, jotka ovat
turvesuolla tietysti varsin mittavat.
Arvoisa puhemies! Itse toivon, että jatkossa myös
turvetuotannon haitat lähivesille ovat entistä suuremmassa
tarkastelussa. Pistekuorma on usein erittäin merkittävä aivan
niille lähimmille vesille, ja toivon, että tämä otetaan
myös vakavasti huomioon. Pidän myös arvokkaana
sitä, että tässä laissa on tämä arvokkaat
suot -kirjaus erityisesti huomioitu.
Arvoisa puhemies! Tässä laissa toisena on teollisuuspäästödirektiivi,
joka toteutetaan Suomessa nyt mahdollisimman vähällä lisätaakalla. Teollisuuspäästödirektiivin
tavoitteena on vähentää teollisuuden
aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja tehostamalla
ja yhdenmukaistamalla teollisuuden ympäristövaatimuksia.
Laissa esitetyt muutokset jo itsestään helpottavat
runsaasti suomalaisen teollisuuden kustannustaakkaa ja jättävät
jäljelle ainoastaan välttämättömät direktiivistä aiheutuvat
kustannukset.
Arvoisa puhemies! Pidän arvokkaana sitä, että tämä suuri
lakiesitys on nyt eduskunnan käsittelyssä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten alkuperäissuunnitelmaa järkähtämättömästi noudattaen
siirrymme debattiosuuteen. Pyydän niitä edustajia,
jotka haluavat käyttää debattipuheenvuoron,
jonka maksimipituus on siis 1 minuutti, ilmoittautumaan seisomaan
nousten ja painamalla V-painiketta. Ja vanhan hyvän tavan mukaan
ministeri varmaan kirjaa ylös näitä kommentteja
ja kysymyksiä, ja soveliain väliajoin hän
pääsee sitten vastaamaan.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pitää myös
todeta, että on erittäin hyvä, että tämä lakipaketti
viimein ja vihdoin on eduskunnassa ja saamme mahdollisuuksien mukaan
sen tämän kevään aikana käsiteltyä pois.
Toivon kyllä siinä mielessä muilta lausunnonantovaliokunnilta
ripeää käsittelyä, että me
pääsemme tässä asiassa eteenpäin,
koska kaikkien etuhan tässä on kyseessä.
Minusta tämä on kohtuullisen hyvä tasapaino. On
kaksi isoa asiaa: on tämä luonnonsuojelu—ympäristö-näkökulma,
ja sitten on tämä hallinnollinen toiminnallisuus.
Ja tähän toiminnallisuuteen vain sen verran, että kun
edustaja Kalmari sanoi, että ei ole laajaa hyväksyntää "valvottava
maksaa" -periaatteelle, niin minä kyllä olen ankarasti
toista mieltä. Kyllä laaja hyväksyntä on,
ja te itse totesitte, että on elinkeinon etu itse asiassa,
jotta tämä tulee, että me pystymme sitä prosessia
nopeuttamaan, ja kyse on todella suuren luokan asioista.
Sitten varmaan eduskunnan valiokuntakuulemisissa tulee yksityiskohtiin
pientä nyanssia, jota ehkä joudutaan sitten hakemaan
ja sovittelemaan valtioneuvoston ja ministerin kanssa, ja toivon,
että myös siinä tämmöinen
rakentava yhteys säilyy, jotta saadaan tästä hyvä,
toimiva lainsäädäntö.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sanonta "hyvää kannattaa odottaa"
pitää nyt paikkansa. Tätä lakiahan
odotettiin kyllä jo viime syksynä viimeistään,
mutta tätä avointa vuoropuhelua on varmaan tarvittu tässä lainvalmistelussa
eri toimijoiden ja julkisuuden kautta. Hallitus on saanut aikaan
esityksen, joka on hyvä kokonaisuus ja osoittaa sen, että ympäristötavoitteet,
ilmastonmuutoksen hillintä, ympäristöhaittojen
vähentäminen ja myös taloudellinen toiminta,
muun muassa turvetuotanto, voidaan turvata. Kuitenkin hallitus pitää kiinni
omasta ohjelmastaan, että vakavasti turpeen tuotantoa tulee
vähentää sen korkeiden hiilidioksidipäästöjen
vuoksi, mutta se tapahtuu hallitusti ja kansallisesti yhteisellä ymmärryksellä.
Tämä valvontamaksu ympäristölupien
osalta on mielestäni myös odotettu asia. Minä vielä nyt ministeriltä kysyn:
kun te tavoittelette sitä, että tämä maksutulo
voidaan lyhentämättömästi käyttää nimenomaan
ympäristönsuojelulupamenettelyn joustavoittamiseksi,
tehostamiseksi ja valvonnan hyväksi, niin uskotteko nyt
todella, että näin voi tapahtua? Minusta se olisi
eduskunnankin puolelta varjeltava asia.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämän ympäristönsuojelulain
13 §:n 3 momentin kohdalla on semmoisia pelkoja,
että sitä saatettaisiin pahimmillaan sitten soveltaa
näitten kaikkien turvetuotantohankkeiden lupatapauksiin
usean vuoden ajan. Kuten edustaja Heinonen puheenvuorossaan sanoi,
niin tätä sijoituspykälää ei
sovellettaisi silloin, jos nämä lainkohdassa tarkoitetut
luonnonarvot olisi otettu huomioon maakuntakaavassa. Nyt on kuitenkin
semmoinen tilanne, että Suomessa ei ole vielä yhtään
semmoista maakuntakaavaa, jossa nämä luontoarvot
olisi huomioitu tämän lain edellyttämällä tavalla
suokohtaisesti. Pari kaavaa on valmisteilla, ja muissa maakunnissa
näitä suokohtaisia kaavoja ei siis ole vielä tehty.
Miten ministeri aikoo toimia vauhdittaakseen kaavoituksen saattamista
ajan tasalle, vai onko tälle tarvetta?
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaikkein suurin lupamäärä näissä ympäristöluvissa
on eläinsuojien kohdalla. Nyt sitten, kuten te, ministeri,
sanoitte, on tarkoitus, että eläinsuojelun lupa-asioita
siirrettäisiin kuntien hoidettavaksi. On tosi hyvä, että näitä lupa-asioita
siirretään kuntien hoidettavaksi, sillä kunnissahan
päätöksenteko on nopeampaa, se lisää kansanvaltaa
ja vahvistaa paikallista asiantuntemusta. Mutta nyt sitten teidän hallituksessa
on tavoitteena, että kuntien tehtäviä ei
saa lisätä yhtään. Nyt sitten
kuitenkin tässä paksussa eepoksessa, mikä meillä on
nyt luettavana, on liitteessä "Luvanvaraiset toiminnat",
ja tässä on lueteltuna eläinsuoja-asiat.
Onko näin, että tämän vuoden
syksyllä vielä tultaisiin muuttamaan eläinsuojien
yksikkömääriä niin, että kunnissa
myönnettävissä luvissa olisikin korkeampi
eläinmäärä elikkä meillä muuttuisi
tämä eläinyksikkömäärä näitten
lupien osalta?
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistölle vähän
tämmöinen periaatteellisempi kysymys: miten ministerinä näette
ympäristöohjauksen vaikutuksen kokonaisuutena,
jos katsotaan tätä kokonaiskuvaa, miten se vaikuttaa
kansantalouteen, yrittämiseen, työllisyyteen?
Tässähän on tietysti ympäristöarvot toisaalla, uudet
liike-toimintamahdollisuudet, yritysmahdollisuudet cleantechin alueella.
Toisaalta tietysti, niin kuin tässä on jo tullut
puheissa ilmi, teollisuudelle tulee joitakin taakkoja ainakin lyhyellä aikavälillä.
Miten se kokonaiskuva teidän mielestänne pitkällä aikavälillä suuntautuu?
Onko tästä hyötyä Suomelle, vai
onko se taakka Suomen taloudelle, kun mietitään
ympäristönsuojelua?
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Miljökatastrofen i Talvivaara har
lett till stora bekymmer för naturen och människorna
som bor i närheten av gruvan i Kajanaland, och det är
positivt om den nya lagen kan förbättra beredskapen
för att förebygga motsvarande olyckor. Ett problem
med Talvivaara var att myndigheterna gav tillstånd till
en teknik om utfällning av metaller som man inte hade tillräcklig
erfarenhet av och som sedan visade sig vara väldigt problematisk.
Hur kan man i framtiden undvika motsvarande situationer? Räcker
lagen till här?
Kysynkin ministeriltä, ovatko ehdotetut muutokset ympäristönsuojelulakiin
riittävät, jotta Talvivaaran tapainen ympäristötuho
voidaan tulevaisuudessa estää.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille hyvästä kokonaiskuvasta
ja myös ajallisesta perspektiivistä, kun hän
kuvasi sitä, että tämäntapaisella
lainsäädännöllä me
olemme aikaisemminkin onnistuneet parantamaan suomalaisen ympäristön
tilaa, ja toisaalta samaan aikaan meille on syntynyt ja meidän
olemassa oleva teollisuutemme on toiminut vastuullisesti ja sitä kautta
saanut myös aika ajoin kilpailuetua siitä, että se
on toiminut ympäristön kannalta hyvin.
Arvoisa puhemies! Sitten olisin hieman debatoinut edustaja Kalmarille.
Kyllä minun mielestäni ainakin ympäristövaliokunnassa
oman muistikuvani mukaan on ollut tosi laaja konsensus siitä,
että tämä "valvottava maksaa" -periaate
tuodaan lainsäädäntöön
ja että yrityskenttä itsekin itse asiassa haluaa
sitä, koska silloin he tietävät, että resurssit
valvontaan ovat riittävät ja että käsittelyajat
ovat tarpeeksi lyhyet. Vai muistanko ihan väärin
sen, miten ympäristövaliokunnassa tätä asiaa
on arvioitu? (Martti Korhonen: Aivan oikein!)
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuresti ihmettelen ja toivonkin, että ministeri
Niinistö vastaisi ihmettelyyni, miksi lakiesityksessä oleva
13 § on yleensä täällä salissa
käsittelyssä, koska lain valmisteluvaiheessa lukuisat
tahot ilmoittivat lausunnoissaan, ettei sitä tarvita, koska
kyseessä olevat asiat on pääosin säädetty
jo luonnonsuojelulain puolella. Eli mielestäni tämä 13 § on
tarpeeton, ja nyt esitetyssä muodossa 13 § koskee
vain turvetuotantoa, joten tämä on syrjivää lainsäädäntöä,
joten perustuslakivaliokunnan on syytä ja tulee tarkistaa
tämä asia huolella.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan näkökulmasta
tarkastelemme lakia ennen kaikkea elinkeinotoiminnan mahdollistamisen
ja energiansaannin turvaamisen näkökulmasta. Moni
näistä elinkeinotoiminta-asioista tökkääkin
lupakäytäntöjen hitauteen ja monimutkaisuuteen
ja päällekkäisyyksiin. Tällä on
jo suuret vaikutukset myös meidän energiastrategiamme toteuttamisessa.
Olenkin iloinen, että hallitus on tehnyt lausuman, jossa
hallitus sitoutuu perkaamaan tätä problematiikkaa.
Ovatko — ja jos, niin millä intensiteetillä — valmistelut
jo käynnissä tämän lupakäytäntöproblematiikan
perkaamiseksi? Milloin ihan oikeasti sitten saamme niitä käytännön
toimia, konkretiaa, että ne todella toimivat nopeammin
ja saamme elinkeinopoliittisia esteitä poistettua?
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakiesityksen 13 § on saanut
suurta arvostelua osakseen. Hallitus ja myöskin ministeri
Niinistö, te ette millään tavalla helpota
turpeen käyttöä energian käytössä ettekä myöskään
samalla tavalla suomalaista työtä. Kansallinen
suo-ohjelma on käynyt läpi Suomen suot, ja niiden
puitteissa voidaan maakuntakaavojakin tehdä ja ottaa huomioon
erilaiset suot ja niiden käyttötarkoitukset.
Mitä tulee lupa- ja valvontatoimien maksullisuuteen,
pidän tärkeänä, että suhteessa
toiminnan laajuuteen niitä maksuja ja taksoja voitaisiin vielä paremmin
kohtuullistaa. Jos on kyse pienestä ammatinharjoittajasta
tai navetan rakentamisesta, niin onhan se aivan toista, kuin jos
jotain teollista rakennusta luvitetaan ja siitä kohdentuvia
maksuja mietitään. Eli suhteessa toiminnan laajuuteen
myöskin lupa- ja valvontamaksut.
Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eipä tuosta ministerin pitkästä puheesta
paljon muuta mieleen jäänyt, kuin että minimoidaan
elinkeinoelämästä ympäristöön
aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelun tavoitteena
on ehkäistä ympäristön pilaantumista
sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta
aiheutuvia vahinkoja ja niin edelleen, muun muassa edistää luonnonvarojen
kestävää käyttöä sekä torjua
ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä.
Kun täällä kohta kolme vuotta olen mittaillut
näitä Helsingin katuja, niin olen kiinnittänyt ainakin
siihen huomiota, että ravintoloiden terasseilla katoksilla
lämmitetään säteilylämmittimillä ulkoilmaa.
Kaukana on kestävä kehitys. Rikotaanko lakia,
vai mistä on kysymys? Kuinka tämä on
mahdollista? Voisiko ministeri vastata tähän nyt
ennen kuin lähdetään ihan uusia lakeja muodostamaan,
mikä tässä on pielessä?
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä ympäristön
tilaa turvaava laki on Suomen luonnolle erittäin hyvä asia.
Laki on kompromissi, jossa eri intressit, kuten elinkeinot ja luontoarvot,
on yhteensovitettu. Esimerkiksi luonnonarvopykälä on
erittäin tärkeä, sillä ojittamattomia
soita on eteläisessä Suomessa vain rippeet ja
yli puolet koko maan suotyypeistä on uhanalaisia.
Minua hieman huolettaa tämä pykälästä poikkeamisen
mahdollisuus. Ministeri Niinistö kuvaili esimerkiksi huoltovarmuuden
olevan yksi seikka, joka voidaan ottaa huomioon. Onko pohdittu,
minkälaisia tilanteita nämä voivat olla
ja onko laki nyt vahva suoja Suomen arvokkaimmille soille?
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka täällä ministeri
Niinistö ja erityisesti edustaja Heinonen maalasivat niin
myönteiseen sävyyn tätä luontoarvopykälää,
niin kyllä tuolla elinkeinon puolella on aikamoinen huoli,
ainakin epäily, siitä, johtaako tämä tietynlaiseen
virkamiesmielivaltaan silloin, jos yksittäinen virkamies
voi omien silmälasiensa läpi katsoessaan tehdä arvioita,
jotka voivat johtaa siihen, että järkeviä elinkeinohankkeita,
tässä tapauksessa turvetuotantoalueita, ei saada
tuotantoon ja käyttöön.
Edustaja Karimäki, meillä on 0,6 prosenttia hyödyntämiskelpoisesta
turvealasta käytössä tällä hetkellä,
siis 0,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä,
että meillä on valtavan paljon resursseja ja mahdollisuuksia
hyödyntää edelleen turvetta. Se on tärkeä kansallinen
polttoaine. Nythän on tämän hallituksen
aikana käynyt niin, että kivihiiltä lisätään
ja turvetta ajetaan alas, ja se on täysin kansallisten
etujen vastaista.
Yhdyn tässä talousvaliokunnan varapuheenjohtajan
arvioon tästä lupaprosessien nopeuttamisesta.
Se nyt olisi pienintä ja vähintä, että ainakin
siinä päästäisiin elinkeinon
kannalta, yritystoiminnan kannalta myönteisiin ratkaisuihin.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pyytäisin ministeriä osallistumaan
pieneen ajatusleikkiin. Jos Talvivaarasta tehtäisiin päätös
nyt, kun tämä laki on astunut voimaan, niin syntyisikö sellainen
katastrofi-Talvivaara, joka meillä on tällä hetkellä käsissä? Pystyttäisiinkö tällä
lailla
ehkäisemään tämä Talvivaara-katastrofi?
Tämmöinen ajatusleikki, esittäisin tämän
ministerille.
Sitten sellainen seikka, että onko meidän
hallinnolla riittävästi resursseja siihen valvontaan
ja lupakäsittelyn nopeuttamiseen, mitä tässä laissa kaavaillaan.
Onko ely-keskuksissa myöskään sellaista
asiantuntemusta ja henkilöstöä riittävästi,
että tästä uudesta urakasta, joka merkitsee
lisääntyviä valvontoja ja lisääntyviä selvityksiä, todellakin
pystytään selviämään?
Viimeisenä kohtana turvetuotanto. On hyvä, että nyt
pyritään siihen, että saadaan selkeästi raja
siihen, mitkä suot suojellaan ja mitä voidaan käyttää turvetuotantoon.
Tämä on erittäin tärkeä periaatteellinen
kysymys. En voi millään nähdä sitä,
että täällä valiokuntakäsittelyssä yritettäisiin
tätä asiaa enää vesittää.
Tästä on hallituksen (Puhemies koputtaa) yksimielinen
kanta, ja siitä on pidettävä kiinni.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutama sana teollisuuspäästödirektiivistä.
Sen keskeisin muutos ymmärrykseni mukaan on parasta käyttökelpoista
tekniikkaa koskevan sääntelyn täsmentäminen.
Sehän koskee, kuten ministeri totesi, noin tuhatta laitosta. Koska
teollisuus on, historiataustani huomioon ottaen, erittäin
lähellä sydäntäni, niin onko
arvioitu, ja miten tarkkaan on arvioitu, sitä, minkä suuruiset
kustannukset parasta käyttökelpoista tekniikkaa
olevan säätelyn täsmentämisestä tulee
suomalaiselle teollisuudelle? Sen verran otan vielä kantaa
siihen, että niitä ei minun mielestäni tarvita
yhtään enää lisää.
Eli onko niitä arvioitu, ja minkä suuruiset ne
mahdollisesti ovat?
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä otti korvaani puhe
aiheuttamisperiaatteesta, siitä, että saastuttaja
maksaa. Se toimii niin kauan, hyvät kollegat, arvoisa puhemies,
kun ketjussa voidaan ne kustannukset välittää eteenpäin.
Mutta nyt kun puhutaan elintarvikeketjusta ja tuottajasta, niin
ei ole olemassa järjestelmää — jos
ei sitä luoda — jolla pystytään
nousevat kustannukset siinä ketjussa viemään
eteenpäin. Tämä on se perusongelma, joka
minusta pitäisi rehellisesti todeta eikä leikkiä,
että pieni yritystoiminta voi vastata samalla tavalla kustannuksista
kuin suuret yritykset, jotka kykenevät välittämään
sen kustannustaakan eteenpäin.
Sitten kaiken kaikkiaan siihen, minkä verran näistä kaikista
syntyy hallinnollista taakkaa, pitäisi nyt paneutua. Tiedän
sen, että maataloushallinnossa suurin este on se, että vuositolkulla
odotetaan jotain ympäristölupaa. Se on kohtuutonta Suomessa,
jossa on 400 000 työtöntä ihmistä. Kerta
kaikkiaan kohtuutonta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Otetaan vielä kolme tähän sessioon,
ja sitten ministeri vastaa, ja sitten jatketaan. Huomautan, että edelleen
vastauspuheenvuoroja voi pyytää painamalla sitä V-painiketta
ja nousemalla seisomaan.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri omassa puheessaan
kertoi hallitusohjelmasta ja mitä hallitusohjelmaan on
kirjattu, muun muassa siitä, että ympäristöluvitukset
helpottuvat ja että turvetuotantoa ajetaan alas niin, ettei
se korvaudu kivihiilellä. Kyllähän käytännön
tilanne on se, että se on korvautunut nimenomaan kivihiilellä.
Kaiken kaikkiaan tässähän on tulossa
sellainen tilanne, että uusien turvetuotantoalueitten tuotantoon
saanti pysähtyy vähintäänkin
viideksi vuodeksi, koska näitä ratkaisuja tullaan
joka tapauksessa hakemaan korkeimman hallinto-oikeuden kautta.
Yksi tärkeä tekijä tässä luvituksessa
on, että toimijat voisivat yhdestä luukusta hakea
nämä luvat. Samoiten myöskin valittajat,
jotka näistä valittavat, menisivät yhden
luukun periaatteella. Tässä ovat virkamiehet tehneet
oikein hyvää työtä ja ehdottaneet
tätä yhden luukun periaatetta. Luen tästä ehdotuksesta:
"Laaditaan ehdotukset määräaikaisen investointilupamenettelyn
käyttöönottamiseksi. Menettelyssä kaikki
yksityiskohtaista kaavoitusta, rakentamista, toiminnan käynnistämistä ja
julkista rahoitusta koskevat luvat ja päätökset
keskitetään yhdeksi luvaksi", jossa on neljä ministeriötä,
(Puhemies koputtaa) ja "valmistellaan toimintamalli ’yhden
valituksen’ -periaatteeksi", jossa on sitten OM, YM ja VM.
Tämä vesitettiin poliittisessa käsittelyssä. (Puhemies
koputtaa) Olisin kysynyt ministeriltä, miksi.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on paljon
hyvää, ihan kernaasti sen voi sanoa. Mutta kyllä tässä toisaalta — minä ymmärrän,
että tämä liittyy aika paljon ministerin
suureen mielenkiintoon — jatketaan sitä tietä,
minkä hallitus aloitti 1.1.2013. Tässä raivataan
kivihiilen tuonnille kaiken aikaa tilaa. Nyt tässä alueellisesti merkittävät
luonnonarvot otetaan luvituksen perustaksi, ei vain 3., 4., 5. ja
6. luokan suoalueilla, jotka ovat koskemattomia tai vähän
koskettuja, vaan kaikkialla. Pykälä laittaa kaikkien
mahdollisten uusien alueiden luvituksen perustaksi alueellisesti
merkittävät luonnonarvot, ei minkään muun
toimialan, ei minkään muun metsää tai suoalueita
käsittelevän kuin turvetuotannon osalta. Kysyn:
Mihin tämä nyt oikein perustuu? Sii-henkö vain,
että halutaan kerta kaikkiaan kivihiilelle tilaa ja turve
ulos?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä edustaja Sankelo, ja sitten ministeri Niinistö valmistautuu.
Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ympäristö ja sen hyvinvointi on
meille kaikille tärkeä asia, mutta toisaalta ihmisen
hyvinvointi edellyttää myös työtä ja
toimeentuloa, ja sen tasapainon on vain löydyttävä.
Tämä lakiesitys on parantunut kyllä tässä valmistelun
edetessä, mutta edelleen huolta on kohdistunut siihen 13 §:ään,
joka siis tuo mukanaan luonnonarvojen huomioimisen turvetuotannon sijaintipaikalla.
Se merkillisyyshän tässä esityksessä on,
että tämä pykälän peruste
vaikuttaa paremmalta kuin itse pykälä, ja sitä kyllä varmasti täällä eduskunnassa
on syytä hieman punnita ja arvioida, onko tämä kohdallaan.
Mutta sitten toinen asia: Erittäin hyvänä seikkana
tässä pidän sitä — koskien
hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, joka on marraskuussa yksimielisesti
hyväksytty — että tämän
lakiesityksen kautta (Puhemies koputtaa) aivan selkeästi
lupamenettelyjä tullaan helpottamaan. Ja tämä on
se keskeinen, tärkeä viesti myös elinkeinoelämälle,
ja toivon, (Puhemies koputtaa) että tähän liittyvät
suoluokitusasteikot ja niin edelleen saadaan myös toimimaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten ministeri Niinistö. Lähdemme siitä,
että 5 minuuttia nyt, ja jos tämä keskustelu
jatkuu, niitä viisiminuuttisia on mahdollisuus saada lisääkin. — Olkaa
hyvä, ministeri Niinistö.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Kiitos paljon, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä,
monipuolisesta ja asiallisesta keskustelusta.
Tosiaan, jos aloitetaan tästä turvetuotannosta, niin
on syytä korostaa sitä, että meillä on
aika laaja yhteinen käsitys ja valtioneuvoston periaatepäätös
soiden kestävästä käytöstä ja
sitten tämä suostrategia, joka viime hallituksen
aikana jo valmistui, ja molemmat lähtevät siitä,
että ohjataan turvetuotantoa jo ojitetuille soille. Mutta tämä meidän
maakuntakaavoitustyö ja viranomaistyö ovat sillä tavalla
jäljessä, että näistä arvokkaista
soista Etelä-Suomessa, kolmosluokasta ylöspäin,
on vain hyvin rippeitä jäljellä. (Mauri
Pekkarinen: Se on toinen asia!) Kyllä meillä on velvollisuus
pitää huolta näistä kansallisesti
tärkeistä luontoarvoista, joilla on myös
taloudellista merkitystä.
Tämän pykälän perustelut
hyvin selkeästi osoittavat sen, että koska nämä keskeiset
luontoarvot ovat pääosin näillä luokkien
3—5 soilla, niin sitä sovelletaan niihin, ja niissä lupaprosessin
ennakoitavuus paranee, että jos sitä luokan 3 suota
vielä yritetään tuotantoon — 4
ja 5 ovat käytännössä sellaisia,
että niihin ei edes yritetä hakea lupaa — (Mauri
Pekkarinen: Entäs ykkönen ja kakkonen?) niin tässä on
näitä eri poikkeamisperusteita, joita voi arvioida,
ja sitten on se, että kun nämä yleiset
luontoarvot arvioidaan hankkeen alkuvaiheessa, niin tällä hetkellä ne
lajisuojelun kautta tulevat luontoarvot joudutaan kuitenkin jokainen
laji kerrallaan, ne kämmekät ja muut, käymään
katsomassa siellä, ja tällä voidaan parantaa
senkin ennakoitavuutta, onko se lupa ylipäätään
saatavissa vai ei. Se parantaa ympäristönsuojelun
ja luonnonsuojelun turvaa, mutta se selkeyttää myös
toiminnanharjoittajalle sitä, missä se raja menee.
Tämä on sillä tavalla tärkeätä,
että pyritään ohjaamaan hakemukset jo
sinne, mistä lupia voi saada, koska meillä on
aika paljon valituksia myös toiseen suuntaan, jotka hidastavat
prosessia. Toiminnanharjoittajat valittavat myös vesiensuojelutekniikasta,
mutta myös siitä, saavatko he lupaa sittenkin
alueille, joista kuitenkin on yhteinen näkemys, että niille
ei pääsääntöisesti mennä.
Tämä ala itse voi osoittaa sitä sitoutumista
tähän kestävään kehitykseen
hakeutumalla sellaisiin kohteisiin, missä ristiriidat ovat
pienempiä, ja paikallisten asukkaiden kannalta se on tärkeätä.
Tällä alalla tämä dialogi ihmisten
ja elinkeinoelämän välillä on
tosi tärkeätä. Ihmiset ovat huolissaan
niistä puhtaista vesistöistä ja niistä arvokkaista
viimeisistä virkistyskäyttösoista, ja olisi
tärkeää, että se dialogi on
toimivaa.
Energiapolitiikkaan ja siihen kivihiileen liit-tyen: Kuten sanoitte,
turvetuotannon pinta-ala on sen verran pieni kuitenkin kokonaissuovolyymiin
nähden, että kyllä turvetuotantoa voidaan energiapoliittisten
yleisten tavoitteiden pohjalta jatkaa tässä maassa
niin, (Mauri Pekkarinen: Ei tällä tavalla!) että se
ohjataan niille luokkien 0—2 soille. Niitä soita
riittää. Etelä-Suomessa valtaosa on niitä jo.
Näin ollen näitten tavoitteiden välillä ei
ole ristiriitaa, vaan ne täydentävät
toisiaan, että ohjataan jo sinne ojitetuille soille ja
varmistetaan ne luontoarvot.
Muutama huomio tähän pykälän
käyttöön. Tätä sovelletaan
niihin hakemuksiin, jotka tulevat vireille lain voimaantulon jälkeen.
Eli lupa- ja valitusviranomaisessa olevat hakemukset käsitellään
voimassa olevan lain mukaan. Ja jos tällaista lupaa ei
tule, niin meillähän on soidensuojelun täydennysohjelma
käynnistymässä. Hyvin monet näistä soista — tässähän
ei sanota, etteikö sitä maanomistaja voisi johonkin
käyttää ja omistaa edelleenkin — ovat
sitten niin arvokkaita, että ne otetaan suojeluun siinä soidensuojelun täydennysohjelmassa,
ja siinä on sitten mahdollista saada se luonnonsuojelukorvaus
sen suojelun myötä. Eli sitä kautta tulee
mahdollisuus ottaa se sitten virallisesti suojeluun, jos tämä arvo on
todettu.
Minä näen, että tässä on
aika hyvä balanssi luonnonsuojelun vahvistamisen kannalta
ja meidän luontoarvojen kannalta. Nämä arvokkaat suot
Etelä-Suomessa ovat sellaisia, että niillä on iso
merkitys lajien monimuotoisuudelle, riistaeläimille ja
ihmisten virkistyskäytölle. Ne on syytä pelastaa.
Ja turvetuotantoa voidaan jatkaa energiapoliittisten linjausten
pohjalta tämän jälkeen ihan hyvin.
Olen myös, puhemies, ilahtunut siitä, että nämä vesistönpuhdistusvaatimukset
nousivat tässä voimakkaasti esille. (Mauri Pekkarinen:
Se on hyvä asia!) Me olemme antaneet kesäkuussa uuden
ohjeen valvontaan ja myös luvittajien käyttöön
hyödynnettäväksi ja toiminnanharjoittajille
siitä, miten vesistöhaittoja minimoidaan. Se on
myös tämän lain päästövaatimusten
sovellusohje. Tätä lakia lupaviranomainen soveltaa, mutta
myös se ohje sitten täsmentää,
mitä voidaan edellyttää. Kyllä se
on selkeä tiukennus siihen vesien puhdistamiseen, ennen
kaikkea näitten humus- ja kiintoainepäästöjen
osalta, jotka aiheuttavat sitten sitä sedimenttipilaantumista vesistöjen
pohjalle, voivat aiheuttaa kalojen kutuun ongelmia ja sitten toisaalta
myös sumentaa näitten arvokkaiden, kirkkaiden
vesien pintaa. Elikkä siihen on kiinnitetty kyllä huomiota
voimakkaasti siinä ohjeistuksessa.
Luulen, että vastaan muihin kysymyksiin sitten seuraavassa
puheenvuorossa ja jätän tämän turvetuotannon
sitten väliin. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Niinistö, täsmällisyydestä.
Se on arvostettava asia.
Päivitetäänpäs pelisäännöt:
Meillä on parikymmentä pyydettyä vastauspuheenvuoroa.
Minun mielestäni on kohtuullista, että ne voidaan käyttää,
ja sen jälkeen suosittelisin kyllä, että päästäisiin
tuonne puheenvuorolistaan. Nyt alkuun sellaiset edustajat, jotka
käyttävät ensimmäisiä puheenvuorojaan,
ja sitten toisen kierroksen puheenvuoron käyttäjät
ehkä hieman myöhemmin.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu on tärkeä asia,
ja itse olen ainakin kokenut maaseudulla eläneenä ihmisenä,
että maaseudun ihmiset kyllä arvostavat luontoa
ja ovat toimineetkin hyvin pitkälti sen mukaisesti. Minä en
tiedä, missä määrin tämä lakimuutos
muuttaa sitä hallituksen kivihiilenmustaa ympäristöpolitiikkaa,
mikä nyt on vallalla, mutta toivottavasti muuttaa, ja kyllähän
tähän varmaan vesien puhdistuksen osalta sisältyy
ihan hyviäkin asioita.
Mutta on yksi asia, jonka nyt haluan nostaa esille. Kuuntelin
tuon ministerin puheenvuoron aika tarkkaan, ja mehän käymme
yhteiskunnassa keskustelua tämän hallinnollisen
taakan keventämisestä ja byrokratian karsimisesta.
Se on varmaan meille kaikille tärkeä asia, mutta
ministeri totesi niin, että tässä nyt
lisättäisiin sitten tätä henkilöstöä tähän
valvontaan. Minä en tiedä, mistä ne resurssit
otetaan ja olemmeko me menossa tämmöisen poliisivaltion
suuntaan. Minusta se ei välttämättä ole
se oikea tapa vaan pitäisi siinä luvitusprosessissa
katsoa ne kysymykset ennemmin kuin panna isot komppaniat liikkeelle seuraamaan
ihmisten käyttäytymistä. Tämä ei varmaan
edistä sitä ympäristönsuojelua,
tai sitten minä olen ymmärtänyt tämän
ministerin puheenvuoron väärin.
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin edustaja
Reijonen, että emme me voi todellakaan sitä valvovaa
armeijaa lisätä, emme sitä hallinnollista
taakkaa. En kannata missään nimessä tätä,
mitä edustaja Salolainen otti esille, että valvontaan
resursseja millään muotoa oltaisiin lisäämässä.
Kyllä se maaseudun ihminen ainakin on osannut luontoa kunnioittaen
harjoittaa sitä ammattiaan. Tietysti teolliset tuotantolaitokset
ovat asia erikseen. (Anni Sinnemäen välihuuto) — Puhuin
maataloudesta, edustaja Sinnemäki, ja mainitsin myös,
että teolliset tuotantolaitokset ovat asia erikseen. Toistan
tämän.
Mutta olisin taloudellisista vaikutuksista halunnut kysyä.
Kun täältä sivulta 71 luetaan, että "hyödyt
syntyvät merkittävältä osin
Suomen ulkopuolella tapahtuvasta teollisuuspäästödirektiivin
toimeenpanoon sisältyvästä ilman epäpuhtauksien
päästöjen vähentymisestä",
onko niin, että tämän lain taloudelliset
vaikutukset todella syntyvät Suomen ulkopuolella pääosin?
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä kiittää ministeri
Niinistöä siitä, että hän
puhui turpeen energiakäytön jatkamisen puolesta.
Minusta se on aika hyvä ja ehkä yllättäväkin
uutinen näihin entisiin linjauksiin nähden. Mutta
ihan sellainen asia, joka itseäni vähän
ihmetyttää, kun täällä puhutaan
Etelä-Suomen soista ja sitä kautta arvioidaan
lainsäädäntöä ja säädetään
lakia: minulla on semmoinen käsitys, että turvetuotantoa
on enemmänkin Pohjanmaalla, Lapissa ja Itä-Suomessa ja
täällä on keskitytty ehkä enemmän
kivihiileen ja maakaasuun.
Mutta eräs semmoinen asia, joka minua hieman ihmetyttää näin
lainsäätäjänä, on,
että jos me täällä olemme jotakin
mieltä ja säädämme lakia, niin
se ei välttämättä riitä.
Nimittäin olimme eräässä paneelissa,
jossa erään aluehallintoviraston johtaja sanoi,
että miksi nämä turveluvitukset nyt ovat
sitten jumiutuneet ja hidastuneet: sen takia, kun täällä on
kiinnitetty asiaan yleistä huomiota. Jos täällä on
haluttu, että ne nopeutuvat, niin onkin käynyt
päinvastoin.
Tämä huoli lähtee siitä,
että jos meillä on lainsäädäntö,
niin kuitenkin me siirrämme merkittävää lainsäädäntövaltaa
sitten tulkinnan muodossa aluehallintoviraston viranhaltijoille.
Siellähän se tulkinta voi olla sitten minkälaista
sattuu, ja sille ei käytännössä oikein
meinaa mahtaa mitään. Minusta tämä on
suuri ongelma.
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän lain yhteydessä on
puhuttu paljon turpeesta. Tuolla omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla
turve on erittäin merkittävä energianlähde
ja työllistäjä. Esimerkiksi Oulun kaupunki
lämpiää erittäin energiatehokkaasti
voimalaitoksessa, joka tuottaa sähköä ja
kaukolämpöä, jonka pääpolttoaine
on turve.
Kun Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaa tällä hetkellä tehdään,
niin siihen ollaan merkitsemässä paljon turvetuotantoalueita
ja nimenomaan niitä soita, joitten luontoarvot ovat merkittävästi
muuttuneet. Näitä ojitettuja, luontoarvoiltaan,
voisi sanoa, turmeltuneita soita ollaan merkitsemässä siihen
mukaan. Kyllä niitten pohjaltakin tätä toimintaa
voidaan jatkaa, ja olen ymmärtänyt, että tämä laki
myös varmistaa, että ne voivat olla jatkossa energiahyötykäytössä.
Mutta on hyvä, että kiinnitetään
huomiota siihen, miten se toiminta siellä järjestetään
ja ne päästöt minimoidaan, eli siinä mielessä minä olen
kyllä ajatellut tällä lailla, kun olen
tutkinut sitä, että olen tullut vakuuttuneeksi,
että ei tämä turvetuotantoa Suomesta
lopeta mutta toivottavasti parantaa sen ympäristöystävällisyyttä.
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kysymys on laajasta lakiesityksestä,
ja se on varsin hyvin valmisteltu, sen minä sanon heti,
mutta siellä on ongelmia ja poliittisia jännitteitäkin.
Minä nostan esille nimenomaan luonnonarvo-käsitteen.
Se ei ole ollenkaan tarkka käsite, ja se voi johtaa nimenomaan siihen,
kuten edustaja Rantakangas mainitsi, virkamiesvaltaan.
Minusta on eduskunnan työ, ei vesittää,
kuten edustaja Salolainen sanoi, vaan tarkentaa, täsmentää ja
parantaa lainsäädäntöä,
ja se on täysin mahdollista tehdä. Sen voi tehdä näin,
että joko poistetaan koko luontoarvo-käsite lainsäädännöstä tai
sitten tarkennetaan pykälä, että se vastaa
perustelutekstiä, esimerkiksi näin, että kyse on
suosta, jossa on ojitettuja ja ojittamattomia osia tai niin edelleen.
Sitten se tarkennetaan ja voimme jatkaa turpeen käyttöä,
niin kuin ministeri Niinistö itse mainitsi, käyttäen
luokan 0—2 suota.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä ympäristönsuojelulain
uudistusesitys on johdonmukaista jatkoa sille linjalle, joka muun
muassa Vanhasen kakkoshallituksessa otettiin, kun käsiteltiin
valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Jo
silloin linjattiin, että turpeenottoalueiksi varataan jo
ojitettuja tai muutoin luonnontilaltaan merkittävästi
muuttuneita soita, ja nyt juuri siihen tällä uudistuksella
pyritään.
Edustaja Rantakangas ja edustaja Nylund edellä kantoivat
huolta siitä, mahdollistaako tämä laki
nyt viranomaisen mielivallan, mutta kyllä se luonnonarvon
arviointi on tässä esityksessä aika tarkkaan
ankkuroitu objektiivisiin perusteisiin. Täältä hallituksen
esityksestä käy ilmi, että luonnonarvon
merkittävyys tarkoittaisi käytännössä,
että sijoituspaikalla olisi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvityksissä uhanalaisiksi
arvioitujen eliölajien tai luontotyyppien tai luontotyyppiyhdistelmien
esiintymiä. Eli se homma ei toimi niin, että päivystävä dosentti saapastelee
suolla ja toteaa, että onpas hienon näköinen
suo, suojellaan tämä. Kyllä siinä on
ihan tarkat perusteet, miten se luonnonarvo todetaan.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kysymys on nimenomaan
ympäristönsuojelulainsäädännöstä,
niin pakko minunkin on lievästi sanoa, että pidän
aika yllättävänä sitä,
että tänne sitten tämä luontoarvopykälä,
13 §, on mukaan otettu. Jos se täällä pidetään,
niin joka tapauksessahan pitäisi myös lähteä sitten
siitä, että tässä lainsäädännössä säädetään
myös pykälät korvausmahdollisuuksista
ja korvauksista. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi
samassa yhteydessä tähän ei ole sisällytetty
sitten korvauspykäliä, kun kuitenkin kysymys on
luontokohteitten mahdollisesta suojelusta.
Toinen kysymys. Meillä on kyseessä erittäin massiivinen
lainsäädäntö, 350 sivua kaikkineen. Tämän
kokonaisuuden taloudellisia vaikutuksia on arvioitu noin sivun verran.
Oletteko ministerinä sitä mieltä, että tässä nyt
on tehty riittävän perusteellista työtä myös
näitten taloudellisten vaikutusten arvioinnin osalta?
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä asiassakin on aina
hyviä puolia. Mutta jos ajatellaan turvetta, Suomi ja Ruotsi
muodostavat EU:n turvealoista noin 90 prosenttia ja Suomessa on
kolme kertaa niin paljon turvesoita kuin Ruotsissa, joten ei ole
yhtään ihme, että aikanaan EU:ssa sanottiin
jyrkkä "ei" turpeelle, ja meidän suomalaiset mepit
olivat siinä mukana.
Mutta jos ajatellaan yhtään tätä suomalaista työtä,
kotimaista työtä, niin Ruotsi aikanaan sanoi uusiutuvaksi
turvetta mutta suomalaiset fossiiliseksi. Eli kyllä tässä mietityttää,
että onko meillä minkäänlaista
painoarvoa, että olemme huolissamme näistä työpaikoista.
Oma Pirkanmaan maakunta on hyvin suopitoinen, ja siellä on ollut
hyviä työpaikkoja. Kun oma pieni kunta esimerkiksi
on saanut sadoille ihmisille näitä, niin toivoisin
kyllä mietittäväksi, että kyllä myös öljy
ja kivihiili tuottavat hiilidioksidia, turpeen mukana tietysti.
Hyvin yksipuolisesti on tämä 13 § kyllä luettu
ja tehty tänne näitä asioita.
Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri oli iloinen, että saamme
tämän ympäristölain tänne
eduskuntaan. Mutta olin aika iloinen siitä ja yllättynytkin,
kun ministeri sanoi, että turvetuotanto voi Suomessa jatkua
energiantuotannossa. Toivottavasti tämä on myös
sitten vihreän puolueen muittenkin jäsenten näkemys
ja myös virkamiesten näkemys, että saamme
lupa-asiat eteenpäin joustavasti.
Pisimmillään lupakäsittely voi kestää vuosia ja
sama jatkuu myös tänä vuonna, lukee tässä lain perustelutekstissä.
Toivon, että myös ministerillä olisi
mahdollisuutta jo nyt vaikuttaa näitten lupa-asioitten
nopeutukseen.
Valitusoikeutta on varmaan toisessa laissa hyvä pohtia,
mutta olisiko tämmöinen valitusoikeusmaksu tai
joku vastaava olemassa, että näitä voitaisiin
jollain tavalla hallita? Toinen huomio tästä valitusoikeudesta:
En ymmärrä sitä, että viranomaiset
valittavat toistensa päätöksistä,
että ely-keskus valittaa esimerkiksi maakuntaliiton päätöksistä tai
ristiin. Eli olisi hyvä katsoa ja tarkentaa se valitusoikeus
niiltä osilta.
Tähän paikalliseen: Jos pudotetaan tämä päätösvalta
liian alas ja siellä ei ole asiantuntemusta ja esimerkiksi
näitten navetoitten osalta meillä on useita lakeja,
mitä pitää tulkita, on vaarana se, että paikallinen
viranomainen tulkitsee lakia ankarimman kautta. (Puhemies koputtaa)
Siihen pitää sitten saada riittävä koulutus
ja ohjaus näille paikallisille viranomaisille.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Salolainen esitti oikeastaan
niitä samoja kysymyksiä, joita itsellänikin
mielessä oli, elikkä meillä ainakin tämä ajatusleikki
näköjään välillämme
toimi.
Talvivaaran kaivoksen onnettomuus on laajentunut vakavaksi ympäristökatastrofiksi.
Kaivoksen altaista vuotaneiden myrkkyvesien mukana ympäristöön
levisi muun muassa raskasmetalleja ja radioaktiivista uraania. Mittausten
perusteella pelkästään raskasmetallien
ja alumiinin vesistövaikutukset ylittävät
jo nyt eliöstölle haitallisen tason kaivoksen
läheisyydessä, mutta eri aineiden yhteisvaikutuksista
saadaan tarkempia tietoja vasta pitemmällä aikavälillä.
Tuskin mikään muu laki vanhuslain jälkeen
on herättänyt näin paljon kiitosta kansalaisissa,
ja tämä Talvivaara-onnettomuus on avannut myös kansalaisten
silmät: onnettomuus on muutakin kuin kuollut kala tai sinileväpilvi
järven pinnassa. Kysynkin teiltä, ministeri, että kun
tämä hyvä laki nyt tulee, niin estääkö tämä tulevaisuuden Talvivaaran
onnettomuudet ja onko meillä Suomessa varaa tällaisiin
ja kuinka ripeästi (Puhemies koputtaa) ja nopeasti voisimme
toimia sitten tulevaisuudessa, koska kyllä täytyy
sanoa, että kansalaismielipide oli ehkä se, mikä Talvivaaran
kohdalta vasta herätti (Puhemies koputtaa) porukkaa myös
täällä eduskunnassa.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee riittävästi turvetuotantoalueita
kotimaisen energian turvaamiseksi. Lain perustelutekstissä sanotaan,
että turvetuotannon epäämisperusteita
ei tulisi soveltaa luontoarvoiltaan luokan 0—2 soihin.
Kysynkin arvoisalta ministeriltä, miksi perusteluteksti ei
voisi olla oleellisena osana kyseisessä pykälässä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä edustaja Piirainen, ja sitten minun mielestäni
ovat saaneet kaikki, jotka ovat halunneet... (Välihuuto) — Ei,
anteeksi, edustaja Kurvinen on vielä ensimmäistä puheenvuoroa
vailla. (Välihuuto) — Kyllä tulee, mutta
ensin käyttävät ne, jotka ovat käyttäneet
vain yhden.
Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tälle ympäristölain
uudistukselle tai yleensäkin ympäristölaille
olisi ollut varmaan jo monta kymmentä vuotta sitten tilaus, kun
katsotaan niitä 60—70-luvulla ojitettuja soita
ja Metsähallitusta ja Tapiota ja mitä näitä kaikennäköisiä firmoja
sitten aikanaan on ollutkin. Ne ovat tehneet kyllä sen
karhunpalveluksen, mitä nyt yritetään
korjata. Kunhan ei vain mentäisi nyt sitten sutta karkuun
ja karhu tulee vastaan, niin että tässä täytyy
olla tarkkana. Ja ennen kaikkea, kun ministerikin mainitsi virkistyskäytön,
meillä on myös virkistyskäyttö,
on metsästys, ja toivon, ettei ainakaan tällä ympäristölailla
estetä sitten myös sitä virityskäyttöä.
Täällä on tämä turpeen
kohta noussut hyvin esille, ja uudella teknologialla ja erilaisilla
suojavyöhykkeillä voidaan turvetta nostaa edelleenkin.
Muistaakseni sen arvo on, olikohan, 800 miljardia, elikkä puhutaan
erittäin merkittävästä energiavarasta.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia puheenvuorosta. — Ympäristönsuojelulaki
on mielestäni erittäin tervetullut tähän
saliin ja kattaa, toivotaan, niitten ongelmien poistamisen, mitä nyt
on ollut eri puolilla Suomea. Ellei tuota 13 §:ää olisi
laissa, niin me varmaankin täällä hyvin
laajalla yksimielisyydellä näitä voisimme
hyväksyä ja olla samaa mieltä.
Koen sympatiaa voimakkaasti niitä kohtaan, jotka kokevat,
että energiatuotantoa tällä lailla ollaan
rajoittamassa tai ainakin luvansaantia viivyttämässä,
ehkä vaikeuttamassakin. Mutta tätä varten
hallituksen lausumassa sekä perusteluissa on kyllä mielestäni
rajattu aika hyvin turvetuotannon mahdollisuudet. Kysynkin ministeriltä: eikö eduskunta
voisi pelkistettynä näitä ajatuksia,
joita hallituksella ja ministerillä on ollut, viedä sinne
perusteluihin, lausumiin (Puhemies koputtaa) ja pykälään
niin, että niitä ei tarvitsisi tulkita sitten
tuolla kentällä?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No niin, nyt meillä on sitten yhdeksän toisen
kierroksen puheenvuoroa, jotka käytetään,
ja sen jälkeen ministeri sitten vetää tämän
debattiosuuden yhteen ja jatketaan puheenvuorolistasta.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valvontaohjelmasta olisin halunnut vähäsen
kysyä. Elikkä tässä on se, että valvontaohjelmaan
kirjattaisiin laitoskohtaiset määräaikaistarkastukset
ja muut säännölliset valvontatoimenpiteet.
Tämä valvontaohjelma-asia on kokonaan uusi asia.
Kun meillä rahkeita ja resursseja viranomaisilla on tosi
vähän käytettävissä,
niin onko nyt tulossa näille vähäisille
viranomaisresursseille lisää toimenpiteitä ja
tehtäviä? Tuleeko tarpeettomia papereita lisää sekä yrittäjille,
yrityksille että viranomaisille? Miten käypi sitten
näille resursseille? Tuleeko meille tuloksetonta valvontaa?
Oli eräs tutkimus, jossa oli selvitetty eri valvontaviranomais-ten
toimenpiteitä. He sanoivat, että 95 prosenttia rikkeistä tulee
esille ilmiantojen perusteella ja ainoastaan 5 prosenttia heidän
säännönmukaisen valvontansa vuoksi. Onko
tarkoitus aloittaa kovin laajaa ohjelman mukaista valvontaa?
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin sanonut muutaman sanan niihin puheenvuoroihin,
joissa on puhuttu kivihiilestä ja siitä, kuinka
paljon viime vuonna esimerkiksi Suomessa on käytetty kivihiiltä ja
onko turvetta korvattu kivihiilellä.
Edustaja Kärnälle oikeastaan esittäisin
toivomuksen, että varmasti kannattaa niin Kärnän,
sosialidemokraattien kuin meidän kaikkien hallituksessa
olla ennen kaikkea nyt edistämässä sitä, että Euroopan
unionin tasolla saadaan riittävän kunnianhimoiset
päästötavoitteet, koska se on se kestävin
ja pitkäaikaisin keino, jolla voidaan hiiltä saada
ulos Euroopan markkinoilta ja jolla voidaan korvata hiiltä vaihtoehtoisilla
polttoaineilla.
Suomessa kannattaa varmasti miettiä sitä,
että polttoaineverotuksessa tätä CO2-komponenttia nostettaisiin.
Se myös omalta osaltaan auttaisi kotimaisia polttoaineita
suhteessa kivihiileen.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Huomaa, että tulee aikamoista kritiikkiä,
kun yrittää puolustaa täällä turvetuotannon
osalta hallituksen yksimielistä esitystä, joka
on erittäin hyvä. Tulee mieleen se, että kun
metsälaissa meillä monilla oli aika paljonkin huomauttamista
siihen, minkälaisia metsälakeja täällä tehtiin,
niin sanottiin, että hallituksen esitys, yksimielinen esitys,
viedään sellaisenaan läpi. Tässä on
tietysti sama juttu. Ymmärrän, että oppositiolla
on tässä aika paljon kritisoitavaa, mutta kyllä tästä on
pidettävä kiinni nyt, että tämä on
sovittu ja se viedään läpi sellaisenaan
ja sillä hyvä.
Olisin palauttanut sitten mieliin vielä sen, mistä esitin
ministerille kysymyksen: mitä olisi tapahtunut Talvivaaralle,
jos se tämän lain pohjalta päätettäisiin?
Ja sitten täällä on ymmärretty
väärin, mitä sanoin resursseista, siis
henkilöstöresursseista ely-keskuksissa ja niin
poispäin, valvontamekanismeissa ja lupakäsittelyissä.
Tietenkin tarkoitin sitä, että jos on riittävästi
resurssia, niin voidaan nopeuttaa lupakäsittelyjä.
Ja sitten myöskin saadaan asianmukaista tietoa ja asiantuntemusta
sinne hallintoon (Puhemies koputtaa) ja ely-keskuksiin. Nythän
Talvivaarassa on käynyt ilmi, että siellä ei
tunnettu kaikkia prosesseja, arvioitiin väärin
asioita. Me tarvitsemme parempia virkamiehiä, enemmän
virkamiehiä.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin voinut pitää duettopuheenvuoron
edustaja Salolaisen kanssa, mutta minä haluan kyllä sanoa,
että minusta tuntuu, että eduskunta on tekemässä historiallisen
lain, kun me hyväksymme tänä keväänä tämän
esityksen kokonaisuutena. Se perustuu siihen, että ensimmäisen
kerran oikeastaan, ainakin nyt minun aikanani, ympäristöarvot,
pitkät näkymät tulevaisuuteen ilmastonmuutoksen
hillinnässä ja taloudellinen aktiviteetti ja työpaikkojen
säilyminen kulkevat nyt tässä kokonaisuudessa.
Täällä on esitetty huolta siitä,
että turvetuotanto tyrehtyy. Minä ajattelen nyt,
ministeri Niinistö, niin, että kun siellä on
sanottu, että on tuhansien lupien suma syntynyt ja vuosien
odotus, niin olisiko meillä mitään resurssia
ryhtyä talkoisiin, joilla me tekisimme vähän
niin kuin kirurgit tuolla Husissa ja muualla leikkaussaleissa, että tehtäisiin
talkoot, joilla puretaan nyt tietyssä aikajanassa tämä lupasuma,
niin päästettäisiin muun muassa Vapo
voimistamaan toimintaansa sillä hyvällä strategialla,
mihinkä he ovat nyt sitoutuneet.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastaan omalta puoleltani heti edustaja Hiltusen
esittämään toivomukseen, ja ministeri
Niinistölle, koska me harvoin tuolla käytävällä satumme
vastakkain ja ei ole ollut aikaa kysyä: muistatteko, kun
viime keväänä tuossa selän takana
olevassa salissa löimme kättä päälle
siitä ja lupasitte, että otatte yhteyttä aluehallintoviranomaisiin
ja kiirehditte näitten turvelupien saantia. Nyt kysynkin:
Pitääkö tämä meidän
kädenpaiskaus? Onko se vielä voimassa, ja oletteko
ottanut sinne yhteyttä, koska kun miehet lyövät
kättä päälle, niin silloinhan
se lupaus myös toteutetaan?
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvostamani edustaja, edustaja Hiltunen,
teki aivan loistavan esityksen, jonka soisin nopealla tavalla johtavan
hallituksen toimenpiteisiin eli täällä jonossa
olevien ruuhkautuneitten turvelupien nopeaan käsittelyyn
juuri tästä johtuen, että meillä on
turvepulaa ja kivihiili tulee tilalle. Tämä oli
erinomainen esitys, tällainen projekti, joka pitäisi
saattaa päätökseen mahdollisimman nopeasti.
Täällä edustaja Nylund hyvin sanoi,
että eduskunnan pitäisi tarkentaa tätä lakia,
ja monet muutkin, kokoomuksen maakuntien miehet, totesivat näin.
Minun huoleni liittyy siihen, mikä on ympäristövaliokunnan
elinkeino- ja työllisyys- ja talouspoliittinen
funktio tähän kysymykseen. Ja olen epäileväinen,
valitettavasti, hyvin epäileväinen. Se perustuu
siihen, että aikaisemmat näytöt ympäristövaliokunnan
toiminnasta ovat vieneet Suomen talouden ja kansantalouden tulevaisuuden
kannalta päätöksiä väärään
suuntaan, valitettavasti. Tämä ei ole kenenkään
henkilöön liittyvää, ja sanon,
että ympäristövaliokunnassa on myös
monia isänmaallisia henkilöitä, jotka
ajattelevat, että meillä pitää olla
(Puhemies koputtaa) työtä ja toimeentuloa. Tämän
hyvinvointiyhteiskunnan perusta perustuu sille, että me
teemme työtä ja saamme verotuloja ja pystymme
pitämään tämän yhteiskunnan
pystyssä.
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö vastasi erittäin
hyvin edustajien Rantakangas ja Pekkarinen väitteisiin.
Tässä laissa on erittäin hyvä balanssi
turvetuotannon ja soiden suojelun suhteen. Luonnonarvopykälä on
täysin voimassa olevan suostrategian mukainen: arvokkaimmille ojittamattomille
soille ei mennä. Niin ikään hallituksen
energiapolitiikka turpeen suhteen on linjassa ilmastotavoitteiden
kanssa. Turpeen käyttöä asteittain vähennetään
ja turvetta käytetään erityisesti puun
tukipolttoaineena.
Edustaja Salolainen puhui erittäin hyvin siitä, että tämä luonnonarvopykälä on
sellainen, että tästä ei kerta kaikkiaan
ole varaa poiketa. Tämä ei kestä heikennyksiä.
Ja mitä tulee kivihiilen käytön vähentämiseen,
se on meidän kaikkien tärkeä yhteinen haaste,
päästökaupan korjaaminen etunenässä siten,
että hiilidioksiditonnille saadaan korkea hinta. Kivihiilen
haittavero on mahdollinen lämmöntuotannossa, ja
voidaan harkita myös räätälöityä tukea
kotimaisille uusiutuville, kuten puulle.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalle haluan todeta, että älkää olko
epäilevä tuomas. Kyllä elinkeinoasioista
ympäristövaliokunnassa huolehditaan. On huolehdittu
tähän asti ja huolehditaan myöskin tästä eteenpäin.
Edustaja Sinnemäki totesi, että pitää olla
kunnianhimoiset tavoitteet EU-tasolla päästöjen osalta.
Se on totta, niin pitää olla, mutta ei niin kunnianhimoiset
sitten myöskään täällä Suomessa,
että niillä tapetaan suomalainen teollisuus.
Muutama sana ympäristölupien valvonnasta ja siitä,
että luvat tulisivat osittain maksullisiksi. Ympäristövaliokunnassa
on todella aika lailla yksimielinen kanta siitä, ei tosin
ehkä niinkään virallinen kanta, että niitä maksullisia
ympäristölupia tulisi olla, eli se, joka tarvitsee,
maksaa. Kysyn ministeriltä tästä asiasta:
onko arvioita siitä, jos näitä maksuja
ruvetaan enemmän perimään, siihen vanhaan
lupamäärään nähden,
minkä verran rahaa sieltä itse asiassa kasaan
saadaan ja niitä uusia virkamiehiä?
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnä pitää sanoa
edustaja Rantakankaalle, että oli harvinaisen pölhöpopulistinen
puheenvuoro. Piste.
Sitten toinen näkökulma. Harvoinhan meillä on
sellaista lainsäädäntöä täällä käsittelyssä,
että kun puhutaan "valvottava maksaa" -periaatteesta,
niin me voimme melko yksimielisesti todeta, että se on
elinkeinon etu, se on kansalaisten etu ja se on ympäristön
etu. Näinhän tässä nyt on tapahtumassa,
ja se on minusta kyllä sellainen hatunnoston arvoinen suoritus,
jolla itse asiassa ollaan iskemässä siihen kiinni,
minkä edustaja Rakel Hiltunen otti esille, että resursseja
kohdennetaan tämän lainsäädännön
seurauksena riittävästi, jotta pystytään
luvitus ja valvonta hoitamaan. Se on itse asiassa se idea, joka
siellä on sisällä.
Sitten toinen näkökulma tähän
turvekeskusteluun. Jos minä nyt oikein olen ymmärtänyt,
niin on laaja näkemys siitä, että luokituksen
0—2 soita meillä on aivan riittävästi,
jotta me pystymme turvetuotannon turvaamaan, jotta me pystymme polttoainehuollon
saamaan aikaiseksi. Eihän tässä ole hirveästi
sitä ongelmaa. Sitä kolmosta voidaan harkita,
(Puhemies koputtaa) ja sitten nelonen ja vitonen ovat itsestään
selviä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Huomasin, että sanomisen tarvetta jäi vähän
jatkokeskusteluun. Käytetään sitä vähän
myöhemmin, jos on välttämätöntä arvioida
vielä joitakin puheenvuoroja, mutta nyt ministeri vetää tämän keskustelun
yhteen, ja sitten mennään puheenvuorolistaan. — Se
5 minuuttia. Katsotaan, että jos tarvitaan pari minuuttia
lisää, niin sen me kestämme.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Kiitos, arvoisa puhemies! Tosiaan minä haluaisin korostaa
nyt alkuun sitä, että jos me mietimme, mihin maailma
on menossa ja Suomi, mihin meidän teollisuus, meidän
osaaminen on menossa, niin meidän työpaikat myös
teollisuudessa yhä enemmän tulevat siitä,
että me osaamme tehdä fiksuja tuotteita, jotka
vähentävät resurssien, luonnonvarojen
kulutusta, vähentävät ympäristöhaittoja
ja ratkaisevat näitä maailman isoja ongelmia siitä, että me
kulutamme liikaa luonnonvaroja, me aiheutamme ilmastonmuutosta ja
me kulutamme sellaisia tuotteita, jotka eivät ole elinkaarivaikutuksiltaan
kestäviä.
Kotimainen bioenergia, uusiutuva energia ja erilaiset cleantech-ratkaisut,
energiatehokkuus, jossa me olemme maailman huippuja — osittain se
etenee tällä lailla, mutta sitten myös
energia- ja ilmastopolitiikassa tämän pitäisi
olla se suunta, mistä me etsimme sitä talouden
kasvua. Minä pidän sitä sellaisena vaarallisena
peräpeiliin katsomisena niin meidän talouden,
teollisuuden kuin työpaikkojen kannalta, jos joku vielä tässä maassa
2000-luvulla laittaa ympäristönsuojelun ja talouden
ja teollisuuden työpaikat vastakkain. Silloin me häviämme
tämän pelin. Ympäristöä pilataan,
ja teollisuuden työpaikat menevät. Se on mennyttä maailmaa.
Katsotaan eteenpäin.
Sitten näihin hyviin puheenvuoroihin liittyen suuriin
riskeihin ja Talvivaaran kaltaisiin tilanteisiin. Voi sanoa, että tämän
lain ja meidän nykyisten käytäntöjen
jälkeen ei mitenkään pitäisi olla
mahdollista, että Talvivaaran kaltaista jatkuvassa ongelmien
kierteessä olevaa laitosta, joka ei hallitse perustuotantoprosessiaan
lainsäädännön ja luvituksen
edellyttämällä tavalla, voisi perustaa.
(Pertti Salolainen: Hyvä!) Ympäristövaikutusten
arviointi, ympäristöluvitus, lainsäädännön
poikkeusmahdollisuudet, valvontaohje ja ympäristöhallinnon
koulutus, resursointi ovat kaikki kehittyneet niin, että sen
ei pitäisi olla mahdollista.
Me olemme aluehallinnon resursseihin liit-tyen — mikä liittyy
tiiviisti siihen, miten vaativia ovat paljon ympäristöä kuormittavat
riskikohteet, joissa voi olla ympäristökuormitusta,
jos niitä ei suunnitella hyvin — tällä ympäristöhallinnon
uudella helmikuun alussa aloittaneella ohjaustoiminnalla nyt laittamassa
juuri näitä asioita kuntoon. Elikkä myös
tämän lupaprosessin nopeuden kannalta on havaittu,
että aluehallinto-uudistuksen jälkeen — on
rehellisesti sanottava — lupaprosessit ovat entisestään
hidastuneet, vaikka yksi tavoite oli nopeuttaa niitä, ja
tähän me nyt pyrimme monin eri tavoin pureutumaan.
Yksi on se, että uudistuksen myötä tämä substanssiohjaus
ministeriöstä, että mikä on
ympäristöhallinnon keskeinen tehtävä,
jäi vähän liian etäiseksi, ja
silloin viranomaiset tulkitsivat ehkä vähän
eri tavoin, käytännöt olivat epäselviä,
ja osaaminenkin helposti rapautuu, jos tulee vain sitä semmoista
strategista ohjausta ja aika mikromanageroivaa ohjausta tuolta työ-
ja elinkeino-ministeriöstä, joka vastaa ely- ja
yleisohjauksesta. Niin elinkeinonharjoittajien kuin tämän
ympäristönsuojelun laadun kannalta on tärkeätä, että meillä on
nyt tämä uusi ohjaustoiminto, jolla on pysyvä 2
miljoonan euron rahoitus ja jossa siis pysyvää henkilöstöä on
ministeriössä ohjaamassa aluehallintoa niin, että koulutetaan,
parannetaan käytäntöjä, parannetaan
valmiustasoja ja osaamista vaativissa tehtävissä.
Mutta sitten siellä on myös hankkeita, joissa juuri
esimerkiksi kaivostoiminnan keskeisiin kysymyksiin ja aluehallinnon
tämmöisiin kipukohtiin pistetään
resursseja niin, että aluehallinnon kyky selvitä vaativista
tehtävistä vahvistuu. (Pertti Salolainen: Riittääkö asiantuntemus?) — Tästä tulee
sitä asiantuntemusta. — Eli tässä panostetaan
siihen, että vaikka meillä on aluehallinnossa
edelleenkin aleneva henkilöstökehys, se on kaikkialla
valtion aluehallinnossa, niin tällä ohjaustoiminnalla
me saamme koulutettua uutta väkeä, pidettyä yllä valmiustasoa,
jotta näissä olosuhteissa se osaaminen vahvistuisi
niin hyvin kuin vain suinkin mahdollista. Elyjen erikoistumisessa
myös tietyt elyt erikoistuvat kaivoskysymyksiin, ja kaivosten
osalta myös nämä stressitestit on nyt
tehty, joissa on käyty kaikkien kaivosten kysymykset läpi
ja erityisesti vesienhallintaan liittyen annettu vinkkejä,
miten sitä voidaan parantaa.
Aluehallinnon ja lupaprosessin nopeus, aluehallinnon toiminta,
ne kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Kun viranomaiset ovat
hyvin resursoituja suhteessa siihen tehtävämäärään,
mikä heillä on, ja tehtävät
ovat selkeästi hallinnollisesti tehokkaita, niin silloin
lupaprosessit nopeutuvat ja myös toiminnanharjoittajan
kannalta se on mahdollisimman mielekästä.
Nämä valvontamaksujen kautta tulevat resurssit
kohdennetaan juuri siihen valvontaan, joka kuormittaa eniten, elikkä näihin
isoihin teollisuuslaitoksiin. Maaseudun ihmiset eivät hae
ympäristölupia. Elinkeinonharjoittajat hakevat
ympäristölupia, ja kuormittavat elinkeinotoimijat ovat
ne, joihin tämä valvontamaksu kohdistuu, elikkä isot
teollisuuslaitokset. Minä olen sanonut monta kertaa ääneen, että me
minimoimme kustannustaakan pienille maaseutuelinkeinoille, koska
me emme näe siellä merkittävää valvonnan
tarvetta emmekä isoja puutteita. Elikkä kun se
asetus tehdään, niin mietitään
ensinnäkin myös ympäristövalvonnan
ja maaseutuelinkeinovalvonnan yhdistämistä, ettei
sinne tarvitse välttämättä edes
mennä ympäristövalvonnan jatkossa tekemään
määräaikaistarkastuksia. Elikkä siellä pyritään
tehostamaan sitä toimintaa, että kohdennetaan
resurssit sinne, missä on isoja haasteita.
Kaiken kaikkiaan mitä tulee aluehallintovirastojen
toimintaan, edustaja Oinonen muistaa aivan oikein, että lupasin
näitä lupaprosesseja nopeuttaa, ja täällä useampi
edustaja on puhunut, että pitäisi olla hanke,
missä lupaprosesseja nopeutetaan. No, meillä on
se hanke. Se on siinä rakennepaperissa, ja sitä toimeenpannaan
tällä hetkellä, ja kehysriihen käsiteltäväksi
tulee esitys, jossa on määräaikainen
henkilöstölisäresurssi aluehallintoon.
Sitten siellä on kysymys eläinsuojien mahdollisesta
siirrosta kuntiin, joka vähentää tehtävien
määrää. Sitten on tämä sähköisen
lupakäytännön eteenpäinvieminen,
joka on osana tätäkin lainsäädäntöä,
ja tässä lainsäädännössä on
myös näitä muita menettelyjä,
joissa sitten nopeutetaan.
Eli meillä on laaja kokonaisuus tulossa kehysriiheen.
Osa on tässä laissa, osa tulee sen päälle. Yksinkertaisesti
ympäristönsuojelulain ja ympäristöhallinnon
tehtävä on turvata hyvä ympäristön
tila tässä maassa niin, että me saamme
siitä arvoa luonnon itseisarvon takia mutta myös
sen arvon takia, mitä luonto tuo meille ihmisille, meidän
lapsille ja lapsenlapsille. Me saamme sen vaalittua, puhtaat pohjavedet,
puhtaat vedet, puhdas ilma, puhdas maaperä. Mutta me saamme
siitä myös ympäristöteknologiaa
käyttöön, ja me haluamme varmistaa, että prosessit
ovat niin nopeita kuin mahdollista. Eihän ympäristöhallinto halua
tehdä hitaita prosesseja, vaan tavoitteena on mahdollistaa
elinkeinoja ympäristön kannalta hyvällä tavalla.
Ja juuri tässä korostuu nykyaikana yhä enemmän
tämä, että ne elinkeinot yhä enemmän
ovat niitä, joilla ratkaistaan ympäristöongelmia
maailmalla ja yhdistetään se talouden viherryttämisen
ja päästöjen minimoinnin näkökulma.
Elikkä ympäristönsuojelu yhä enemmän on
osa sitä, miten taloudessa ylipäätään
voidaan menestyä.
Lopetan viittaamalla tunnetun Harvardin yliopiston Michael Porterin
arvonlisäteoriaan, jota hän on soveltanut myös
ympäristönsuojeluun: Teollisen tuotannon tarkoitus
ei ole aiheuttaa päästöjä ympäristöön.
Se on tehottomuutta. Kun se siivotaan pois, niin se usein johtaa
ratkaisuihin, jotka ovat myös tuotannon kannalta tehokkaimpia.
Ajatelkaamme siis näin, se on tulevaisuutta. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Niinistö. — Sitten jatketaan
puheenvuorolistasta.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tärkeää ympäristönsuojelulakia
on valmisteltu pitkään, ja näyttää siltä,
että sitä olisi silti pitänyt valmistella
vielä vähän aikaa. Se on pikkuisen vielä minun
mielestäni kesken.
Tämä luontoarvopykälä, eli
13 §, keskusteluttaa meitä ehkä kaikkein
eniten. Ensiksi kiitos ministeriölle, että ympäristöministeri
saattoi antaa hieman periksi ja onneksi tämä säännös,
luontoarvoasia, kohdentuu ainoastaan turvetuotantoon.
Tosin, onko turvetuotannonkaan luontoarvojen paikka tässä?
Se on erittäin kyseenalainen asia. Nimittäin ympäristönsuojelulaki
on enemmänkin niin sanotusti pilaamislaki ja luonnonsuojelulaki
on enemmän kohdesuojelulaki. Näin ollen luontoarvoasia
kuuluisi mielestäni käsiteltäväksi
ennemminkin luonnonsuojelulaissa kuin ympäristönsuojelulaissa.
Käsiteltäessä luontoarvoja ja evättäessä sillä perusteella
maankäyttöoikeus on mielestäni kyse perustuslaillisesta
omistusoikeudesta. Tällaisen oikeuden käytön
kieltämisen tulisi olla korvattava asia, ja korvattavat
asiat ovat tähän asti kuuluneet luonnonsuojelulakiin.
Tulisiko tähän uuteen ympäristönsuojelulakiin
lisätä korvausasia — tässä nimittäin
ei ole korvauspykälää ollenkaan — vai
tulisiko koko asia siirtää valmisteilla olevaan
luonnonsuojelulakiin? Toivon, että perustuslakivaliokunta
antaa lausunnon siitä, onko ympäristönsuojelulain
luontoarvoilla oikeus ilman korvausta puuttua ihmisten omistusoikeuteen.
Turvetuotantoasiasta tässä puhuttiin jo niin paljon,
että ei siitä tarvitse sen enempää.
Toivon ainoastaan, että turvetuotannon lupamenettelyä tulee
nopeuttaa eikä turvetuotantoa tule ideologisilla syillä vaikeuttaa.
Sitten näistä valvonta-asioista.
Esityksen mukaan ympäristönsuojelun valvontaa
lisätään ja se rahoitetaan uusilla valvontamaksuilla.
Valvontaohjelmia ei ole määritelty tarkemmin tässä laissa,
mutta toivon, että ne tulevat käytännössä olemaan
sellaisia, että ne eivät vaikeuta yritystoimintaa.
Jo nykyinenkin valvonta aiheuttaa kalleudellaan ja hitaudellaan
ylitsepääsemättömiä vaikeuksia
monille yrityksille.
Suomessa suurin osa ympäristöluvista on maatalouden
karjarakennuksille myönnettyjä lupia. Suomessa
on määritelty luvitettavaksi paljon pienemmät
karjarakennukset kuin esimerkiksi Ruotsissa, minkä vuoksi
on asetuksen muokkausvaiheessa kiinnitettävä huomiota
lupien järkevöittämiseen. Onko esimerkiksi
ympäristöluvan paikka se, että 160 uuhelle
pitää olla jo ympäristölupa?
Ei minun mielestäni todellakaan, vaan kyllä siihen
riittäisi ilmoitusmenettely. Tarvitsisiko sille määrälle
edes ilmoitusmenettelyä? Ehkä ei.
Lupa-asioiden ja niiden valvonnan maksuineen tulee keskittyä suurimpiin
yksiköihin ja niiden ongelmiin. Rahkeemme eivät
nykymuodossa riitä, ja lupien myöntö ja
valvonta eivät toimi riittävästi, ellemme
löydä todellisia valvonnan tarpeessa olevia kohteita.
Sitten se, että joitakin valtion vastuulla olevia tehtäviä voidaan
siirtää nyt onneksi kunnille, on hyvä asia.
Toivottavasti tätä saadaan toimimaan. Siellä on
paljon asioita, joita olisi järkevä siirtää kunnan
päätettäväksi. Tämä lisäisi
todellakin kansanvaltaa ja vahvistaisi paikallista asiantuntemusta
ja nopeuttaisi asioiden käsittelyä.
Vielä haluaisin sanoa ministerin äskeisestä puheesta,
että kiitos siitä maaseudun valvontapuolen asioissa,
että jatkossa kohdennettaisiin resurssit sinne, missä on
isot haasteet. Todellakin maaseudun valvontapuoli, sehän
on kustannustehokkuudeltaan erittäin huonoa. Valtion tuottavuusohjelma
lähtee siitä, että työn pitäisi
tuottaa ja olla tuloksia, mutta maaseutuvalvonnassa ne tulokset
ovat erittäin vähäiset ja pienet. Jos
me voisimme yhdistää näitä resursseja
ja toimintoja niin, (Puhemies koputtaa) että voisimme kehittää maaseutua
emmekä ainoastaan hakea niitä ongelmakohtia, ja
valvonnalla kehitettäisiin kuviota.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ympäristön hyvä tila
on meidän kaik-kien tärkeä asia. Onko
uusi ympäristönsuojelulaki luonnon käytön
kannalta mahdollistava vai rajoittava? Sitä ajattelin,
kun hallituksen esitystä luin.
Olen sitä mieltä, että kevennetty
ympäristölupa- ja valvontajärjestelmä on
tervetullutta, kun viimeksi ihan muutama päivä sitten
kaivosten stressitestejä lueskellessa tultiin siihen näkövinkkeliin,
että esimerkiksi lupa- ja valvontatehtävät on
hyvä säilyttää muutamille tietyille
ely- ja avi-keskuksille, jotka erikoistuvat alan vaativaan arviointiin.
Keskustelu lupa- ja valvontatehtävien maksullisuudesta
on puhututtanut myös tänään.
Pidän tärkeänä, että suuressa
liiketoiminnassa, kun on kyse suurista hankkeista, niistä voitaisiin
ajatella, että maksut ja taksat ovat korkeampia, ei maatalouden
harjoittajille, pienille elintarviketuottajille, vaan suhteessa
toiminnan laajuuteen myöskin lupa- ja valvontamaksut tulisivat
maksetuksi. Uuden navetan luvittaminen, 11 800 euroa, versus
ydinvoiman kaksinkertainen lupahinta ei ole missään
suhteessa omasta mielestäni laajuuteen nähden
kohtuullinen.
Ympäristölupajonojen purkamisen tulee olla edelleen
osa prosessia. Yksittäisten elinkeinonharjoittajien oikeusturvaa
on lisättävä, ja siirtyminen joidenkin
lupa-asioiden osalta ilmoitusmenettelyyn on suotavaa. Ministeri
Niinistö totesi, että lupa-asioissa on entistä enemmän
päädytty sähköisten työkalujen
käyttämiseen, ja tämä on nykypäivää,
johon toivon, että mennään nopeasti.
Saamani palautteen perusteella etenkin yksittäiset
elinkeinonharjoittajat pitävät virkamiesten lupa-asioiden
käsittelyssä yksittäisten virkamiesten
valtaa liian suurena. Kasvaako se myöskin tämän
hallituksen esityksen muodossa, jää nähtäväksi.
Arvoisa puhemies! Luontoarvot, 13 §, ovat yksi
kiistellyimmistä asioista hallituksen esityksessä.
Uhanalaisten lajien tai luontotyyppien tieteellinen arviointi ei
ainakaan omasta mielestäni paranna ennakoitavuutta. Mikä on
luontoarvojen merkitys esimerkiksi yksittäiselle virkamiehelle?
Se on saanut siis paljon kritiikkiä, ja pidän tärkeänä,
että käsitellään sitä asiaa,
onko koko luontoarvopykälän syytä olla mukana
tässä ympäristönsuojelulaissa,
voitaisiinko se siirtää luonnonsuojelulainsäädäntöön,
jonne se eittämättä kuuluu.
Tuleva tulkinta luontoarvoista on hyvinkin epäselvä ainakin
toistaiseksi. Tietysti luontoarvoja pitää ja tulee
vaalia järkevästi ja maalaisjärkeä käyttäen
kuten esimerkiksi uutta tekniikkaa sovellettaessa, kun puhutaan
turpeen ja turvemaiden ja turvesoiden hyödyntämisestä.
Uusinta tekniikkaa totta vieköön sillekin alalle
tarvitaan.
Olen sitä mieltä, että ympäristönsuojelulaki
ei millään tavalla edistä turpeen käytön
mahdollisuuksia Suomessa. Tälläkin hetkellä monet
turpeen käytön lupaprosessit odottavat ja jonotuttavat
ely-keskuksia ja moni työtä hakeva miettii, milloin
nämä luvat saadaan kuntoon ja turvetta käyttöön.
Soistamme todellakin käytetään vain 0,6
prosenttia tällä hetkellä turpeen nimenomaiseen
nostoon, joten luonnonvaraisia soita meillä on yllin kyllin.
Muutamia vuosia sitten eduskunnassa käsiteltiin Suomet
suot ja suo-ohjelma, jossa käytiin tarkkaan läpi
Suomen soiden tilanne ja niiden käyttötarkoitus.
Pidän tärkeänä, että keskustelussa
ja eduskunnan käsittelyssä otamme huolella nämä luontoarvot,
13 §:n, käsittelyyn ja mietimme, mitä se
pahimmassa tapauksessa tarkoittaa turpeen ja turvemaiden, turve-energian
käytön rajoituksissa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen antamassa esityksessä ympäristönsuojelulaiksi
kiistanalaisinta on niin sanottu luonnonarvopykälä.
Asiassa on kyse turvetuotannon sijoituspaikan luonnonarvojen huomioon ottamisesta
ympäristölupamenettelyssä. Esitetyn säännöksen
mukaan turvetuotanto on sijoitettava niin, että siitä ei
aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti
merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Lain perusteluissa
todetaan, että merkittävä luonnonarvo
tarkoittaisi käytännössä useamman
kuin yhden uhanalaisen lajin tai luontotyypin esiintymis-tä turvetuotantoon
suunnitellulla sijoittamispaikalla.
Luonnonarvopykälä on saanut osakseen paljon
kritiikkiä. Ongelmallista on, että luonnonarvojen
merkittävyyden kriteerit ovat kovin tulkinnanvaraisia.
Tämä on omiaan vaarantamaan lupakäytännön
ennustettavuuden. Lisäksi uhkana on ympäristölupien
käsittelyaikojen pidentyminen entisestään
luonnonarvoihin liittyvien selvitysten takia.
Ympäristölupaprosessia ei tule monimutkaistaa
nykyisestään. Luonnonarvopykälän
sisällyttäminen lakiin tekisi lupamenettelystä entistä raskaamman
ja olisi lain tavoitteiden vastainen, sillä ympäristönsuojelulain
uudistuksen tarkoituksena kerrotaan olevan lupa- ja valvontajärjestelmän
keventäminen.
Turvetuotannon ympäristöluvitus takkuilee
jo nykyiselläänkin. Vuonna 2012 aluehallintovirastojen
ratkaisemien ympäristölupien käsittelyaika oli
noin 15 kuukautta, kun turvetuotannon ympäristöluvissa
käsittelyaika oli noin 21 kuukautta. Tilanne näyttää jatkuvan
samanlaisena myös tänä vuonna. Lisäksi
turvetuotantohankkeita koskevat lupapäätökset
ovat hyvin yleisesti valitusten kohteina. Vuosina 2011—2012
tehdystä 160 turvetuotantopäätöksestä valitettiin
noin 45 prosentissa tapauksista. Valitukset viivästyttävät entisestään
lainvoimaisen päätöksen saantia.
Arvoisa puhemies! Luonnonarvopykälä vaikeuttaa
merkittävästi uusien tuotantoon soveltuvien turvemaiden
luvitusta. Uusia ympäristölupia tarvitaan vuosittain
3 000—4 000 hehtaarin suoalalle korvaamaan
tuotannosta poistuvaa alaa. Turvetuottajat eivät ole saaneet
luvitetuksi uutta tuotantoalaa kysynnän kehitystä vastaavasti.
Suomen pinta-alasta kolmasosa on suomaata, mutta soista on turvetuotannossa
vain 0,6 prosenttia.
Arvoisa puhemies! Luonnonarvopykälän sisällyttäminen
ympäristönsuojelulakiin on kyseenalaista myös
korvausvelvollisuuden puuttumisen vuoksi. Asiantuntijalausuntojen
mukaan luonnonarvojen määrittely kuuluu luonnonsuojelulakiin,
ei ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulaki
on luonteeltaan pilaantumisen estämislaki, jonka tarkoituksena
on suojella ympäristöä, luontoa ja ihmisiä haitallisilta
päästöiltä, jolloin korvausvelvollisuutta
maanomistajalle tai toiminnanharjoittajalle toiminnan kieltämisestä tai
rajoittamisesta ei synny. Luonnonsuojelulain perusteella tehdyistä suojelupäätöksistä
maanomistajalla
on mahdollisuus saada korvausta.
Soiden suojelun laajentaminen ympäristönsuojelulain
muutoksella ei ole tarpeen, sillä nykyinen lupamenettely
turvaa soiden luonnonarvot. Lupaharkinnassa lupaa ei voida myöntää luonnonsuojelulain
vastaisesti.
Turvetuotannon sijoittamista ohjataan myös maakuntakaavoituksella.
Maakuntakaavoituksessa huomioidaan turvetuotantoon soveltuvat suot sekä niiden
luonnonarvot ja suojelutarpeet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
mukaisesti turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten
luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita
ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Lisäksi
turveteollisuusalan toimijat ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät
ne hanki hallintaansa turvetuotantoa varten ojittamattomia, luonnontilaisia soita.
Arvoisa puhemies! Turve-energialla on tärkeä merkitys
kotimaisena polttoaineena energiantuotannossa. Turpeella katetaan
6 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Turpeella on tukipolttoaineena
merkittävä rooli sähkön ja lämmön
tuotannossa, sillä valtaosa puuta käyttävistä voimalaitoksista
tarvitsee turvetta tukipolttoaineena. Lisäksi turpeen käyttö vähentää Suomen
riippuvuutta ulkomaisista voimalaitospolttoaineista ja näin
ollen lisää maamme energiaomavaraisuutta. Energiantuotannon
lisäksi turvetta käytetään kasvualustana
kasvihuone- ja puutarhaviljelmillä.
Turvetuotannon toimintaedellytyksiä ei saa heikentää.
Käsittelyssä olevalla ympäristönsuojelulain
muutoksella vaarannetaan turvealan 11 000 työpaikkaa.
Turpeen käyttöedellytykset on turvattava, sillä turpeella
on merkittävä aluepoliittinen, työllistävä ja
energiahuollon varmuutta lisäävä vaikutus.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaista.
Esitys vie eteenpäin ympäristönsuojelua
hallitusohjelman mukaisesti. Tarkoituksena on päivittää ympäristönsuojelulakia
niin, että se vastaa paremmin EU:n lainsäädäntöä ja perustuslakimme
tulkintaa. Taustalla on muun muassa teollisuuspäästödirektiivi.
Kaikella tällä pyritään
turvaamaan ympäristöarvot, torjumaan ilmastonmuutosta
sekä edistämään jätteen
synnyn ehkäisyä. Lisäksi valvontaa muutetaan
niin, että se tulisi osittain maksulliseksi aiheuttamisperiaatteen
mukaisesti. Valvonnasta kertyvät maksutulot käytettäisiin
jatkossa valvonnan voimavarojen lisäämiseen. Valvontaan liittyviin
kysymyksiin on kiinnitetty huomiota esimerkiksi kaivosteollisuuden
osalta. Asiaa on käsitelty myös ympäristövaliokunnassa,
jossa olen jäsenenä.
Ympäristönsuojelu on mitä suurimmassa
määrin turvallisuuskysymys ja siten myös
ihmisoi-keusasia. Ei ole yhdentekevää, minkälaista
ilmaa hengitämme, minkälaista vettä juomme, minkälaatuisessa
maaperässä elintarvikkeemme kasvatamme ja kuinka
paljon raskasmetalleja kaloista saamme. Kiinassa on jo pinta-alaltaan
Belgian kokoinen alue saastunutta ja viljelykäyttöön
soveltumatonta maata, eikä Kiina ole ongelmineen yksin.
Suomi voi olla osa ongelmaa tai osa ratkaisua.
Ympäristönsuojelu nähdään
osin aiheettomasti vain ylimääräisenä kustannuksena.
Samalla tavalla voidaan aivan perustellusti sanoa, että huonosti
hoidettu ympäristö on kustannustaakka, joka pienentää bruttokansantuotetta.
Oma lukunsa sen rinnalla on vaikeammin mitattava ihmisten kokema
hyvinvointi tai pahoinvointi.
Harvardin yliopiston liiketaloustieteen professori Michael Porterin
mukaan kiristyvä ympäristöohjaus on johtanut
yritysten voittojen kasvuun innovaatioiden ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien
kautta. Toki poikkeuksiakin on, se on myönnettävä.
Toiseksi, Porterin mukaan ympäristöohjaus ei ole
aikasarjojen valossa laskenut kansantalouksien tuottavuutta ja kilpailukykyä.
Arvoisa puhemies! Suomen kannattaa kiinnittää yhä kasvavaa
huomiota ympäristöasioihin ja erityisesti cleantech-osaamiseen
ja sen vientiin.
Kiitos valmistelijoille, hallitukselle ja erityisesti esittelevälle
ministeri Niinistölle.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa puhemies! Teollisuuspäästödirektiivin
toimeenpanolla pyritään muun muassa edistämään
uuden tekniikan syntyä ja käyttöä sekä tasapuolistamaan
eri alueilla sijaitsevien toiminnanharjoittajien kilpailutilannetta
mahdollisimman yhtenäisten vaatimusten avulla. Tällä direktiivillä pyritään
myös parantamaan kansalaisten tiedonsaantia lupamenettelyn
ja valvonnan eri vaiheista. Myös lupien käsittelyn
pitäisi tehostua ja vähentää yritysten hallinnollista
työtä. Hienoja tavoitteita, mutta kuten aina,
tavoitteissa ja realistisessa toteutumisessa on eroja, niin tässäkin.
Muutamia huomioita. Luvanvaraisuus koskee vähäisiäkin
ympäristöhaittoja aiheuttavia toimintoja. Lupaharkintasäännökset
ovat raskaita pienille toimijoille. Toinen huomio: Kuntien ja aluehallintoviraston
työnjako joissakin tapauksissa voi olla epäselvä.
Valvontamaksut ohjataan valvonnan resursointiin. Onko vaarana, että valvontamaksuja
ja rangaistusmaksuja korotetaan suhteettomasti hallinnon tarpeiden
takia?
Turvetuotannon ympäristöluvitukselle laki tuo
lisävelvoitteita ja -kustannuksia. Turpeen noston ohjaaminen
ojitetuille soille voi sinänsä olla oikea ratkaisu,
mutta se ei voi olla myöskään pysyvä este
ojittamattomien soiden hyödyntämiselle, jos ja
kun ympäristöteknologia kehittyy. Turve kotimaisena
energiana on otettava ykköskategoriaan, ja sille on turvattava
tulevaisuus.
Käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjat
ja BAT-päätelmät ovat velvoittavia. Nämä tulevat tuottamaan
ongelmia. Näitä vertailuasiakirjoja tuotetaan
jälkijunassa tarpeeseen liittyen, ja se voi aiheuttaa teollisuudelle
suuria ylimääräisiä kustannuksia,
jos ja kun investointeja toteutetaan pioneerihankkeina.
On melko varmaa, että myös tämän
lain kanssa on mahdollisuus tyriä monessa kohtaa, jollei jo
etukäteen olla viisaampia. On siis nähtävä myös
teollisuuden ja työpaikkojen etu ympäristön
edun rinnalla.
Arvoisa herra puhemies! Lakiuudistus on painava sisällöllisesti.
Sen avulla muun muassa pelastetaan arvokkaita soita turvetuotannolta,
vähennetään suurten teollisuuslaitosten
päästöjä sekä tehostetaan
ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja
valvontaa. Turvetuotantoa muun muassa ohjataan tosiaan pääsääntöisesti
ennestään ojitetuille ja muutoin luonnontilansa
menettäneille soille. Tässä turvetuotantoa
siis tullaan rajoittamaan lähtökohtaisesti. On
otettava huomioon se, että teknologian kehittäminen
muun muassa aktiivihiiltä hyödyntämällä tulee
parantamaan soiden valumien hallintaa merkittävästi.
Laissa puhutaan usein teknologioiden puolesta, mutta turvetuotannossa
sille ei anneta tilaa. Miksei?
Lakiuudistus tuo siis Euroopan unionin teollisuuspäästödirektiivin
osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Direktiivin avulla vähennetään suurim-pien
teollisuuslaitosten päästöjä.
Vanhatkin laitokset velvoitetaan hyödyntämään
parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Suomessa velvoitteet koskevat
noin tuhatta laitosta esimerkiksi energia-, metsä- ja kemianteollisuuden
aloilla. Päästötasot määritetään
ja päivitetään Euroopan komission päätöksillä.
Velvoitteet ovat oikeudellisesti sitovia. Teollisuuslaitosten on
tarkistettava prosessinsa EU:n velvoitteiden mukaiseksi neljän
vuoden kuluessa uusimpien normien hyväksymisestä.
Aikataulu on monelle yritykselle liian tiukka.
Energiateollisuuden ja metsäteollisuuden laskelmien
mukaan energiantuotantolaitoksille on tulossa direktiivin mahdollistamat
joustot huomioon ottaen noin 765 miljoonan euron investointikustannukset.
Sen sijaan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia,
joita voi syntyä uusien innovaatioiden kehittämisen
ja puhtaan teknologian viennin lisääntymisen kautta,
on esityksen mukaan vaikea arvioida, joten ne jäävät
ilmaan leijumaan ja odottamaan aikaa parempaa.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Me olemme tottuneet ajattelemaan, että suomalainen
teollisuus ja suomalainen yritystoiminta on sellaista, jonka päästöt
ympäristöön ovat maailmanlaajuisesti
katsottuna pieniä ja hyvin harkittuja. (Ben Zyskowicz:
Eikö näin ole?) Maailma ei pysy paikallaan, ja
sen takia tämä on erittäin tervetullut
esitys, esitys uudeksi ympäristönsuojelulaiksi,
jossa päivitetään niitä vaatimuksia, joita
teollisuudelle ja yritystoiminnalle asetetaan ympäristöpäästöjen
osalta.
Luulen, että valtaosa tämän salin
kansanedustajista ajattelee, että suomalaisen teollisuuden kannattaa
olla pikemminkin edelläkävijöiden tai ainakin
sen paremman puoliskon joukossa, kun otetaan käyttöön
parasta mahdollista teknologiaa. Ihanteellinen tilanne on tietenkin
se, jossa suomalaiset yritykset ovat niitä, jotka ovat
kehittämässä sitä parasta mahdollista
teknologiaa ja myös vievät sitä sitten
tarvittaessa muualle maailmaan.
Oikeus hyvään ympäristöön
on kirjattu myös perustuslakiin, ja uskon, että tämäkin
on suomalaisille hyvin tärkeä perustuslain kohta,
että meillä ympäristö on puhdas,
terveellinen ja että turvaamme suomalaisen luonnon moninaisuuden.
Näidenkin asioiden valossa edustaja Rantakankaan kommentti
ympäristövaliokunnasta vaikutti mielestäni
erittäin erikoiselta. Kyllä ympäristövaliokunnassa
on ainakin koko sinä aikana, kun minä olen siellä ollut,
nyt tämän vaalikauden ajan, osattu hyvin punnita
sitä, että totta kai täytyy ajatella
ympäristönsuojelua ja sitten sitä todellisuutta,
sitä kaupallista todellisuutta, jossa suomalainen teollisuus
toimii, yhtä aikaa. Mutta emme me ole tulleet sellaisiin
tuloksiin, että ympäristönsuojelu tai
sen edistäminen olisi jotenkin asia, joka haittaa tai pilaa
suomalaisen teollisuuden toimintamahdollisuudet. Ehkä enemmän
herää kysymys edustaja Rantakankaan puheenvuorosta,
että minkälaisessa todellisuudessa talousvaliokunnassa
eletään ja kuunnellaanko siellä sitten
enemmän elinkeinoelämän etujärjestöjen edunvalvontaa,
ehkä sellaista edunvalvontaa, jossa ei aina olla edes aivan
selvillä siitä, mikä niiden todellisten
yritysten etu markkinoilla käytännössä on.
Arvoisa puhemies! Sitten tästä turveteollisuutta
koskevasta luonnonarvopykälästä.
Vaikutti siltä, että aika laajasti tässä salissa keskustelussa
tätä pykälää — siinä muodossa kuin
se nyt tässä lakiesityksessä on — pidetään hyvänä ja
hyvin harkittuna. Edustaja Salolainen tietenkin muistutti meitä siitä asiasta,
että tämä on hallituksen yksimielinen
esitys, jossa kaikki hallituspuolueet ovat olleet mukana harkitsemassa
sitä, millä tavalla tässä uudessa
ympäristönsuojelulaissa merkittäviä luonnonarvoja
turvataan turveteollisuudelta.
Tässä keskustelussa on lukuisia kertoja tuotu esiin
se, mikä on itse asiassa tämän linjauksen historia.
Keskustajohtoinen Vanhasen toinen hallitus omalta osaltaan linjasi
ensin valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa
sitä, että luonnonarvoiltaan merkittäville
soille, niille soille, jotka ovat luonnontilaisia ja joissa on merkittäviä esiintymiä
uhanalaisia
lajeja ja uhanalaisia luontotyyppejä, ei ohjata turvetuotantoa.
Ja tätä päätöstä,
tätä linjausta, on sitten eri vaiheissa viety
eteenpäin myös tämän hallituksen
aikana. Omasta mielestäni se on myös sellainen
linjaus, jonka itse asiassa turveteollisuus on hyvinkin toivottanut
tervetulleeksi, että hekään eivät
halua, että heidän toimintaansa häiritsisi
tämä keskustelu tai kritiikki siitä,
että he tuhoavat luonnontilaisia, arvokkaita soita.
Mielestäni ministeri Niinistö myös
perusteli hyvin ja perusteellisesti sitä, miten itse asiassa lupaprosessien
kannalta tästä uudesta 13 §:stä, jossa
luonnonarvoja turvataan, tulee olemaan hyötyä näiden
lupaprosessien kannalta. Jo varhaisessa vaiheessa täytyy
katsoa, minkälaiselle suolle lupaa ylipäätänsä ollaan
hakemassa.
Edustaja Nylund epäili täällä,
että tämä 13 § luonnonarvoineen
olisi jotenkin kovin tulkinnanvarainen. Suosittelisin, että edustaja
Nylund lukisi tästä lakiesityksestä tämän
13 §:n yksityiskohtaiset perustelut. Nehän
hyvin seikkaperäisesti käyvät läpi
sen, mitä luonnonarvoilla tässä pykälässä tarkoitetaan,
ja siellä valotetaan myös sitä, mitä ei
tarkoiteta. Tässä ei kyllä nähdäkseni
juurikaan jää tilaa millekään
epäselvyydelle, niin että ei tietenkään
ole mahdollista, että me lähtisimme tätä pykälää täältä poistamaan
sen takia, että edustaja Nylund ei ehkä ollut
vielä ehtinyt perehtyä näihin perusteluihin
ja niiden täsmällisyyteen kunnolla. (Timo Korhonen:
Voi hyvänen aika!)
Jos katson asiaa turveteollisuuden näkökulmasta,
niin minusta tuntuu ja vaikuttaa siltä, että he
ovatkin suhtautuneet tähän esitykseen aika myönteisesti,
ja varmasti heidän kannattaa suhtautua tähän
esitykseen myönteisesti, koska turveteollisuudella on käytännössä ollut
kaksi isoa ongelmaa heidän maineensa kannalta ja myös heidän
toimintansa kannalta. Toinen on ollut vesistöpäästöjen
hallinta, ja toinen on kysymys siitä, tuhoammeko me suomalaisen
suoluonnon monimuotoisuutta, tehdäänkö sellaisia
ratkaisuja. Kun nykyinen hallitus on nyt pyrkinyt näitä molempia
asioita ratkomaan sillä tavalla, että ne tulisivat
kuntoon, niin totta kai se sitten turveteollisuuden kannalta tarjoaa
paremman toimintaympäristön, kun heidän
ei tarvitse käyttää koko aikaansa tähän
kritiikkiin vastaamiseen. Lupaprosessien osalta on hyvä todeta,
että lupaprosessejahan ovat nimenomaan hidastuttaneet sellaiset
luvat, jotka on hylätty, joita on haettu luonnonarvoiltaan
merkittäville soille tai joissa vesistöpäästöjä ei
ole otettu riittävän hyvin huomioon.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä aihekokonaisuutena otan
esiin tästä niitä asioita, joita ympäristövaliokunta
itse asiassa on jo aika seikkaperäisesti käsitellyt
sekä tämän Talvivaara-selvityksen että aluehallintoselonteon
yhteydessä. Siinä kohtaa ympäristövaliokunta
minun muistaakseni nimenomaan yksimielisesti edellytti, että hallitus
toisi eduskuntaan sellaisen esityksen, jossa luvanhakijoilta voidaan
kerätä maksuja, koska tämä tarkoittaisi
sitä, että luvat voidaan myös käsitellä ajoissa
ja että tätä maksutaakkaa voidaan ohjata
sillä tavalla, että pienet toimijat eivät
joudu maksamaan liikaa ja toisaalta taas sitten ne isot toimijat,
joiden toiminta vie hyvin paljon viranomaisresursseja, kantavat
suuremman osuuden tästä maksutaakasta.
Tässä samassa yhteydessä Talvivaara-selvityksen
tehneet henkilöt ehdottivat sitä, että ikään kuin
todella huonosti ja puutteellisesti laaditut lupahakemukset voidaan
jättää viranomaisessa käsittelemättä.
Tälläkin ehdotuksella on varmasti oma osuutensa
siinä, että viranomaisten resurssit eivät
kohdennu väärin vaan että voidaan tehdä niitä oikeita
töitä. Niin kuin ministerikin esitteli, tässähän
tulee myös mahdollisuus järkevästi priorisoida
valvontaa, mikä varmasti omalta osaltaan tulee sitten auttamaan
sitä, että viranomaiset tekevät järkeviä asioita,
jolloin painottuu se, että me voimme turvata hyvän
ja terveellisen ympäristön ja he eivät
joudu tekemään sellaisia asioita, joissa ongelmia
ei niinkään ole.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Vastauspuheenvuorot nimeltä mainituille edustajille.
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Voin vakuuttaa edustaja Sinnemäelle,
että olen lukenut perustelutekstin. Olen seurannut tätä lainsäädäntöprojektia
alusta alkaen mukaan lukien se, kun esimerkiksi tämä nimeltä mainittu
13 § oli 6 §, jolloin se kattoi kaikki
toiminnot ja siinä sanottiin näin, että otetaan
huomioon paitsi luonnonarvot myös maisema- ja
kauneusarvot.
Ongelma on, että pykäläteksti ja
perustelut eivät sano samaa asiaa. Se on lain tekninen
ongelma, ja voin vakuuttaa, että en ole ainoa, joka oli huolestunut
tästä. Turveteollisuus, useat voimalaitokset,
ainakin 20, ovat ottaneet yhteyttä, ja he ovat oikeassa.
Viime vaiheessa, ennen kuin hallitus antoi tämän
valitettavasti yksimielisen esityksen, minä ilmoitin ministeri
Niinistölle, meidän omalle ministerille, että minä en
tue tätä, koska ympäristöministeriö ei
ollut valmis ottamaan riittävän hyviä pykäläkirjoituksia
mukaan. Voi kysyä, miksi, (Puhemies koputtaa) jos se on
näin selkeä asia.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustan edustajana
näitten kahden tulkinnan välillä kun olen,
edustaja Sinnemäen ja edustaja Nylundin, niin minä asetun
erityisen vahvasti edustaja Nylundin tulkinnan kannalle. On parempi
esittää tässä vaiheessa ne huolenaiheet,
mitä tähän lainsäädäntöön
liittyy, kuin todeta muutaman vuoden kuluttua, että meidän
kansallisesti tärkeä turve-elinkeino on ajettu
alas. Miljoonan suomalaisen koti lämpiää tällä hetkellä ainakin
osittain turpeella. Kyse ei ole siis millään tavalla
vähäpätöisestä asiasta.
Toisaalta olen hyvin surullinen, että vihreät ovat
arvovalinnoissaan laittaneet kivihiilen turpeen edelle. Se on kyllä surullista.
Muuta tässä ei oikein voi sanoa. Te olette merkittävä poliittinen voima
Helsingissä muun muassa, ja te olette tällaisen
arvovalinnan tehneet. Olisi kansallisen edun kannalta aivan toisenlainen
vaihtoehto tukea kotimaista bioenergiaa, hitaasti uusiutuvaa turvetta,
kuin sitä, että tänne rahdataan kivihiiltä tuolta
Uralin takaa. Kansantalouteen ne eurot eivät tule siinä mitassa,
päinvastoin kuin mitä kotimaisen elinkeinon ja
luonnonvaran hyödyntäminen toisi.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannattaa varmasti todeta,
että mikään tässä esityksessä, riippumatta
siitä, mitä kukakin pelkää tai
mistä jotkut ehkä unelmoivat, ei aja suomalaista
turveteollisuutta alas. Sellaisia pykäliä tässä esityksessä ei
ole — ei pykäliä, ei perusteluita — eikä edes sentyyppistä henkeä leiju
tämän lain yläpuolella. Se vain nyt yksinkertaisesti
ei pidä paikkaansa.
Edustaja Nylundille: Minä ymmärrän
hyvin sen, jos te sanotte, että tämä pykälä ei
ole sellainen kuin te haluaisitte ja te olette todennut sen omalle
ministerillenne. Minäkin olisin mielelläni toivonut,
että tässä olisi ollut pykälä maisema- ja
kauneusarvoista. Sitä tässä ei ole, mutta
olen silti valmis tukemaan tätä lakia, vaikka
se on mielestäni epätäydellinen. Mutta
mielestäni on eri asia, jos te sanotte, että se
pykälä koskien niitä luonnonarvoja on
täysin tulkinnanvarainen. Ei se ole täysin tulkinnanvarainen.
Siinä on erittäin seikkaperäisesti avattu
sitä, että kysymys on uhanalaisista lajeista ja
luontotyypeistä, vieläpä alueellisesti
tai valtakunnallisesti merkittävistä, eli se ei
ole täysin tulkinnanvarainen pykälä.
Tätä mielestäni ei voi väittää.
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä siteerata edustaja
Rantakangasta, että asetun kyllä tässä keskustelussa
edustaja Nylundin kannalle. Kyllä se vain tosiasia on,
että lupavaiheeseen ehdotetaan turvetuotannon sijoittamista
sääntelevää erittäin
tulkinnanvaraista uutta lupaehtoa. Tiedämme, että puheiden
tasolla kaikilla tuntuu aina olevan sama tahtotila, että haluamme
enemmän kotimaista ja vähemmän korkeapäästöistä energiaa,
mutta tilastot eivät kuitenkaan pidä yhtä näiden
tavoitteiden kanssa, vaan tosiasia on, että kivihiilen
käyttö on lisääntymässä.
Tarvitsemme nyt johdonmukaisuutta, vahvaa kotimaista energiapolitiikkaa,
ja sikäli toivoisin kyllä, että tämä turvepykälä voitaisiin
tässä eduskuntakäsittelyssä hioa
parempaan suuntaan.
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä heitän vain
kysymyksen näin: jos se on niin selkeä, niin kuin
se on selkeästi kuvattu perustelutekstissä, mihin
pyritään, miksi ympäristöministeriö,
ministeri itse, vastusti niin kovasti, että se kirjoitetaan
myös pykälään? Se on eduskunnan
tehtävä täsmentää, tarkentaa,
ja oikeastaan kenenkään ei edes pitäisi vastustaa
sitä, jos me olemme samaa mieltä sisällöstä.
Pitäisi olla mahdollista käyttää jatkossakin suoluokituksen
0—2 turvesoita energiatuotantoon. Se on juridisesti mahdollista
kyllä.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä tähän kysymykseen
kivihiilestä: Vihreät tietenkin on se puolue ja
se poliittinen liike, joka on kaikkein pisimpään
ja johdonmukaisimmin ajanut sitä, että Suomessa
kivihiilen käyttöä vähennetään.
(Välihuuto) — Myös Helsingin osalta me
olemme olleet se puolue, jonka johdolla on neuvoteltu tavoite vähentää Helsingissä
kivihiilen
käyttöä, minkä vuoksi Helsingin
voimalaitoksissa tälläkin hetkellä poltetaan
myös kotimaista bioenergiaa, ja sitä aiotaan lisätä.
Edustaja Östmania voisin toisaalta lohduttaa sillä,
kun olemme hallituskumppaneita, että edellisen hallituksen
aikana kivihiilen käyttö kaiken kaikkiaan oli
korkeammalla tasolla kuin se on ollut tämän hallituksen
aikana. Siinä mielessä, vaikka tässä on
tapahtunut epäonnistumisia tai emme ole olleet ehkä tarpeeksi
valppaita, kuitenkin kokonaisuudessaan tämän hallituksen
kivihiilirekordi on vielä alhaisemmalla tasolla kuin edellisen
hallituksen. Mutta totta kai meidän täytyy tehdä niitä olennaisia
toimenpiteitä sen eteen, että pystymme vähentämään
kivihiiltä. Voin vain todeta omasta puolestani, (Puhemies
koputtaa) että tämän pykälän
viilaaminen ei missään nimessä kuulu
niihin millään tavalla olennaisiin toimenpiteisiin.
Tässä suojellaan luontoa, ei lisätä tai
vähennetä turpeen käyttöä.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt päästään taas puhujalistaan.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Aluksi on todettava tosiaan, että turpeen
osuus viime vuonna vähentyi 32 prosenttia ja kivihiilen
puolestaan nousi 34 prosenttia, että aika suuria lukuja.
Arvoisa puhemies! Uuden lain tavoitteena on luonnonarvojen entistä parempi
ja kokonaisvaltaisempi huomioon ottaminen ympäristölupamenettelyssä tilanteissa,
joissa luonnonarvoja ei ole riittävästi otettu
huomioon kaavoituksessa. Ympäristöministeriön
esityksen mukaan toiminnasta aiheutuva luonnonarvojen turmeltuminen
olisi luvan epäämisperuste. Luonnonarvot ovat
vaikeasti määriteltäviä, tulkinnanvaraisia
ja kiistaa aiheuttavia. Kenen näkemys painaa loppujen lopuksi
eniten? Pelkään, että tämä tulee
aiheuttamaan pitkiä oikeusprosesseja ja samalla myös työpaikkojen
menetyksiä.
Ympäristönsuojelun valvontaa esitetään
tehostettavaksi lisäämällä sen
suunnitelmallisuutta ja riskien huomioon ottamista. Osa valvonnasta
on tarkoitus säätää niin kutsutun
valvontamaksun piiriin, jolloin maksuja voitaisiin periä säännöllisestä valvonnasta,
kuten määräaikaistarkastuksista, toiminnanharjoittajan
määräajoin viranomaisille lähettämien
selvitysten läpikäynnistä ja hallintopakkoon
liittyvistä tarkastuksista. Tämä on taas
yksi lisäkustannus yrityksille. Varsinkin pienille yrityksille
jokainen uusi kuluerä on liikaa. Kun vielä valvontamaksuilla
on tarkoitus rahoittaa hallinnon valvojia, niin tämä menee
väärin päin. Lähtökohtaisesti
hallintoa pitäisi lähteä keventämään
ja yritysten omaa vastuuta lisäämään
omavalvonnan kehittämisellä. Tästä on vaarassa
tulla hallinnolle luvallinen rahankeruuautomaatti, jossa yritykset
kärsivät.
Lain avulla on tarkoitus pelastaa arvokkaita soita turvetuotannolta,
vähentää suurten teollisuuslaitosten
päästöjä sekä tehostaa
ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja
valvontaa. Nämä lähtökohdat
ovat periaatteessa hyviä. Näissä vain
on jokaisessa mahdollisuus liialla intoilulla ja joustamattomuudella
mennä kovasti pieleen. Emme tarvitse enää uusia
rikkidirektiivien kaltaisia katastrofeja.
Energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöjen
arvioidaan vähenevän direktiivin toimeenpanon
myötä 12 prosenttiyksikköä vuoden
2010 tasosta. Tämä tietää lisäinvestointeja
energiayhtiöissä. Tämä voi tuoda
uutta työtä konepajoillemme, jos osaamme sen hyvin
hoitaa ja hallinto ei siihen aseta lisäesteitä,
kuten rikkidirektiivin osalta tapahtui. Pesurien kannattavuuden
torppasi tukipäätösten hitaus.
Matalan riskin toiminnan valvonta vähenee. Eläinsuojien
ympäristöluvat voivat tulevaisuudessa poistua,
ja luvat korvattaisiin rekisteröitymisellä. Tämä on
hyvä muutos. Maanviljelijöille EU on tuonut jo
niin paljon riesaa, että yhtään uutta
suurta velvoitetta ei tarvita.
Uuden lain myötä ely-keskusten resurssivajetta
paikataan asiakkailta perittävin valvontamaksuin. Niin
suunnitelmallisesta valvonnasta, rikkomusepäilyjen valvonnasta
kuin hallintopakkojenkin valvonnasta tulee pääosin
maksullista. Valtion on saatava rahaa, mutta yrityksistä ei voida
tehdä hallinnon rahasampoa vetoamalla lakiin. Hallintoa
on tässäkin pyrittävä purkamaan, ei
sille jatkuvia ja lakiin perustuvia tulonlähteitä varmistamaan.
Vaikka pienten toimijoiden valvontamaksut olisivatkin pienempiä,
ne ovat joka tapauksessa liiketoiminnan pysyvä rasite.
Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa sanoin, tässä laissa
on hyvää, mutta kun monen suulla on käyty
keskustelua, niin varmasti sitten valiokuntavaiheessa ja täällä eduskunnassa
tehdään etenkin 13 §:ään
kuuluvat järkiperäiset muutokset.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi ympäristönsuojelulaki. Tämä on
iso lakikokonaisuus, joka uudistaa luvituskäytäntöjä ja
ympäristönormeja sekä edistää energiatehokkuutta
teollisuudessa. Ympäristönsuojelun valvonta ja
suunnitelmallisuus paranee, kun toimintojen riskeihin kiinnitetään
enemmän huomiota. Valvontamaksujen käyttöönotto
on tässä taloudellisessa tilanteessa erittäin
perusteltua. On hyvä, että päästöjen
tuottajat osallistuvat valvonnan kustannuksiin. Samalla lupaprosesseja
tehostetaan, mikä on myös hakijoiden etu, kun
käsittelyajat lyhenevät.
Merkittävä parannus uhanalaisen suoluonnon turvaamiseksi
on turvetuotannon sijoittumista koskeva säännös,
jonka mukaan toiminta on sijoitettava niin, että siitä ei
aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän
luonnonarvon turmeltumista.
Turveteollisuuden lisäksi lailla pureudutaan myös
päästöihin kaivosteollisuudessa, jonka
luvitus ja valvonta on jatkossa parempaa ympäristönsuojelun
kannalta. EU:n uusi teollisuuden päästödirektiivi
tulee lain myötä voimaan, jolloin isoille tuotantolaitoksille
saadaan oikeudellisesti sitovat päästörajat.
Ympäristönormit edistävät uusien
puhtaan teknologian ratkaisujen käyttöönottoa.
Ympäristönsuojelulaki vähentää ilmaan,
vesiin ja maaperään päätyviä haitallisia
päästöjä. Lain valmisteluun
kului aikaa, ja siinä on päädytty kompromisseihin.
Esimerkiksi luonnon maisema-arvo jäi valitettavasti pois
laista, mutta paljon hyvää uudessa laissa on,
ja se on merkittävä parannus nykytilaan. Luonnonarvopykälä,
joka varjelee arvokkaimmat suot turpeennostolta, on yksi uudistuksen
helmistä. Mikäli eduskuntakäsittelyssä löytyy
ympäristönsuojelua entisestään parantavia
ratkaisuja, niin laki toki paranisi, mutta heikennyksiin ei ole
varaa.
Arvoisa puhemies! Suojeltujen soiden ala on varsinkin Etelä-Suomessa
hyvin pieni ja pirstaleinen. Moni suoluontotyyppi on uhanalainen. Koska
soiden suojelutilanne on kriittinen, on syytäkin toimia.
Tämä laki on yksi vastaus huutoon suoluonnon monimuotoisuuden
puolesta.
Suomessa on ojitettu valtaosa soista, ja erityisesti eteläisessä Suomessa
alkuperäisestä suoluonnosta on jäljellä vain
rippeitä. Yli puolet koko maan suotyypeistä on
Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan uhanalaisia.
Jos suoalueelta ei löydy selkeästi suojeltua lajia,
ei suon käyttöä koskevissa lupapäätöksissä aluetta
ole pidetty arvokkaana, vaikka itse suotyyppi olisi harvinainen.
Tämä uusi ympäristönsuojelulaki muuttaa
tilanteen paremmaksi, kun jatkossa arvokkaimmiksi luokitellut suot
rajataan turpeennoston ulkopuolelle.
Lisäksi valmisteilla oleva kansallinen soidensuojelun
täydennysohjelma turvaa suoluontoa tulevillekin sukupolville.
Lähes kaikki jäljellä olevat yhtenäiset,
laajat suoalueet ovat Pohjois-Suomessa. Onkin tärkeää saada
aikaan suurempia suojeltuja kokonaisuuksia. Hyvä esimerkki
on arvokas Hyvinkään Kurkisuo, jonka ympäristöministeriö osti
Vapolta suojelualueeksi.
Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa,
mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla
metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on vähäinen.
Uudessa metsälaissa on tämä ennallistamisnäkökulma
mukana. Monet erilaiset harrastajat marjastajista metsästäjiin
ovat havainneet lähellä sijaitsevien suoalueiden
arvon. Useat lajit, kuten riekko, ovat harvinaistuneet suoluontomme
uhanalaistumisen myötä. Viimeistään
nyt on ymmärrettävä, että suoluonto sellaisenaan
on arvokas maallemme ja hyvinvoinnillemme.
Mats Nylund /r:
Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Revideringen
av miljöskyddslagen är ett stort och viktigt lagprojekt. Den
har sysselsatt miljöministeriet och andra ministerier länge
och den innehåller mycket gott. Till det kan man nämna
till exempel ambitionen att förkorta tillståndstiderna,
och det ska miljöminister Ville Niinistö ha tack
för. Men den innehåller också problem,
och ett av problemen är uttryckligen att inbegripa naturskyddsvärden
i miljöskyddslagen. 13 § i den här
lagen säger att "torvutvinning får inte förläggas
så att nationellt eller regionalt betydelsefulla naturvärden
förstörs", och naturvärde är
i finländsk lagstiftning inte ett etablerat begrepp. Det
betyder att vi kan ha många år framför
oss av rättsliga prövningar innan högsta
domstolen till sist slår fast vad betydande naturvärden är.
När det i lagens målsättningar klart
sägs ut i de här paragrafvisa motiveringarna att
den här inte ska tillämpas på myrar av
skyddsklass 0—2, så borde det inte vara svårt
att också ta in det i momentet. Mitt förslag till
jord- och skogsbruksutskottet, ekonomiutskottet och framför
allt miljöutskottet är att man noggrant ser på 13 §,
ser på behovet av att alls ha med betydelsefulla naturvärden
och antingen stryker hela paragrafen eller förtydligar
den med ett moment.
Eli ongelmallisin tässä lakiesityksessä on
nimenomaan tämä luonnonarvopykälä.
Luonnonarvot ei ole sellainen käsite, tarkka käsite,
joka on olemassa meidän lainsäädännössä,
ja se voi johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että meillä on
monen vuoden oikeusprosessi edessämme siihen asti, kunnes
korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa, mikä se oikea
tulkinta on.
Minun suositukseni eduskunnalle, maa- ja metsätalousvaliokunnalle,
talousvaliokunnalle ja aivan erityisesti ympäristövaliokunnalle
on, että ensin katsotaan, onko luonnonarvokäsite
tarpeellinen ollenkaan vai voimmeko me poistaa koko pykälän.
Jos enemmistö tulee siihen tulokseen, että se
ei ole mahdollista, pitäisi olla täysin mahdollista
tarkentaa ja täsmentää tätä pykälää niin, että perusteluteksti,
missä on kuvattu, kuten ympäristöministeri
itse sanoi eduskunnalle, että tarkoitus on, että jatkossakin
voimme käyttää energiatuotantoon suoluokituksen
0—2 soita, otetaan mukaan pykälätekstiin.
Se on täysin mahdollista. Minulla on tässä tapauksessa
vain semmoinen kuva, että se voi olla esimerkiksi näin, että kyse
on soista, joita on ojitettu, ja siellä on ojittamattomia
osiakin, eli niistä, jotka eivät käytännössä enää ole
luonnontilassa. — Kiitos, puhemies.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama hajakommentti tähän
esitykseen.
Ensinnäkin tämän lain taloudellisista
vaikutuksista. Meillä on tässä käsillä,
voisiko sanoa, 350 sivua uutuuttaan kiiltävää ympäristönsuojelulainsäädäntöä,
mutta mikä ainakin minulla pistää myös
silmään, on se, että tässä pumaskassa kaiken
kaikkiaan on ainoastaan noin sivun verran tekstiä tämän
ympäristönsuojelulainsäädäntökokonaisuuden
taloudellisista vaikutuksista. Näissäkin taloudellisissa
vaikutuksissa on lähinnä vain todettu sitä,
että arviointi on hankalaa.
Minä rohkenen kuvitella, että tässä ympäristöhallinnon
lainvalmistelussa perinteisesti taloudellisiin vaikutuksiin ei ole
haluttu kiinnittää juurikaan huomiota rajoittamisen
ja suojelumää-räysten ohessa, ja tämä tämäntyyppinen
periaate näkyy minusta myös tässä lainsäädännössä,
ja todella toivoisin, että muun muassa eduskunnan käsittelyssä nyt
sitten perätään myös näitä taloudellisia
vaikutuksia.
No sitten tämä toinen, johon muun muassa edustaja
Nylund erittäin ansiokkaasti kiinnitti huomiota. Esitys
sisältää siis tämän
uuden elementin ympäristönsuojelulaissa, eli tuo
13 § pitää sisällään
turvetuotannon sijoittamisen.
Kun ympäristönsuojelulainsäädännön
ja -lain ydintehtävä on ympäristön
pilaantumisen ennaltaehkäiseminen, on tällaisen
niin sanotun luontoarvopykälän kirjaaminen ympäristönsuojelulakiin
hyvinkin kyseenalaista. Voi vain todeta sen, että tämän
paikka olisi paremminkin muussa lainsäädännössä.
Minusta turvetuotannon sijoittumista koskeva 13 § ei
kerta kaikkiaan kuulu ympäristönsuojelulakiin.
Turvetuotannon sijoittumisen epäämispykälässä on
kysymys suoluonnon suojelusta, josta on tarkoituksenmukaisinta,
jos niin katsotaan tarpeelliseksi, säätää muussa
lainsäädännössä. Pykälä poikkeaa
täysin ympäristönsuojelulain systematiikasta,
millä selittyy 13 §:n huomattava painoarvo
niin lakiehdotuksen yleisissä kuin yksityiskohtaisissakin
perusteluissa.
Olen ymmärtänyt niin, että tuon työryhmävaiheen — siis
tätä lakitekstiähän valmisteltiin
erillisissä työryhmissä — jälkeen
13 § ja sen perustelut ovat merkittävästi
kaiken kaikkiaan muuttuneet. Tämä on johtanut
pykälän sanamuotojen ja perusteluosien väliseen
epäsuhtaan, mihin muun muassa edustaja Nylund erinomaisella
tavalla puuttui.
Mikäli 13 § jää eduskunnan
hyväksymään ympäristönsuojelulakiin,
tämä epäsuhde tulee muuttaa siten, että pykälän
sanamuotoja muutetaan vastaamaan paremmin nykyisiä yksityiskohtaisia
perusteluja. Erityisen tärkeää olisi
varmistaa, että pykälässä tuotaisiin
riittävällä tavalla esiin lainkohdan
merkitys soiden ja turvemaiden kestävää käyttöä koskevan
valtioneuvoston periaatepäätöksen eli
elokuun 2012 periaatepäätöksen linjausten
toimeenpanossa.
Joka tapauksessa on äärettömän
selvää, tai pitää olla äärettömän
selvää, että mikäli tämä 13 § turvetuotannon
sijoittamisesta tähän lainsäädäntöön
jätetään, on lakiin sisällytettävä myös
korvauspykälät. Nythän tällaisia
ympäristönsuojelulainsäädännössä ei
ole, koska lakia ei ole tehty luontokohteitten suojelua ajatellen.
Sitä, että täältä nämä korvauspykälät
puuttuvat, minä en ainakaan voi millään
tavalla käsittää.
Olen myös ymmärtänyt sillä tavalla,
että tätä 13 §:n viimeistä ja
nyt esitettävää muotoa ei ole käytännössä arvioitu
perustuslain näkökulmasta, ja sen vuoksi on tärkeää,
että eduskuntakäsittelyssä myös
tämä pykälä arvioidaan perustuslain näkökulmasta,
ja ilmeisesti olikin niin, että tämä esitys
on tarkoitus lähettää myös perustuslakivaliokuntaan,
minkä näen täysin välttämättömänä.
Sitten, arvoisa puhemies, muutama lisäkommentti yksittäisiin
asioihin.
Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yksi
keskeisimmistä tavoitteista on minun ymmärtääkseni
lupaprosessien kehittäminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen.
Tähänhän myös ministeri tuossa
debatissa ja omissa puheenvuoroissaan otti kantaa. Minulle on nopealla
selaamisella tullut se ymmärrys, että tämä lupaprosessi
ja hallinnollisen taakan vähentäminen, nämä näkökulmat,
tästä esityksestä lähes tyystin
käytännössä puuttuvat. Tämä on
kuitenkin erikseen kirjattu hallitusohjelmaan, mutta toki ministeri
tuossa taisi sanoa, että tätä lupaprosessia,
hallinnollista kokonaisuutta, sitten käsitellään
vielä toisessa vaiheessa, mutta minusta on välttämätöntä,
että tähän asiaan puututaan hyvin vahvasti
myös sitten tämän lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä.
Valvontamaksut ovat myös jo täällä tänään herättäneet
huomiota. Tärkeää on tietysti se, että maksut
ovat kohtuulliset ja ne suhteutetaan riskeihin, tehtävään
valvontatyöhön ja niin edespäin. Erityisesti
on kiinnitettävä huomiota siihen, minkä ministerikin
totesi, että näitten maaseutuyritysten osalta
lupamaksujen tason pitää olla ikään
kuin järjellisellä tasolla. On selvää, että ei
ole oikein, että muun muassa navetan ympäristöluvan
euromääräinen suuruus on käytännössä lähes
samansuuruinen kuin ydinvoimalan ympäristöluvan,
noin niin kuin periaatteessa, eli tähän on välttämätöntä kiinnittää huomiota.
Totta kai on välttämätöntä myös,
että maksut kohdennetaan sitten tämän
ympäristönsuojelulain toimialan valvontaresursseihin
ja neuvontaresursseihin.
Näkisin myös erittäin hyvänä — aivan
viimeisenä kommenttina — sen, että tässä ympäristönsuojelulainsäädännössä kyettäisiin
huomioimaan niin sanotut aiheettomat valitukset eli siis valitukset,
joissa valitusprosessiin lähdetään käytännössä vain
kiusantekomielessä. Ymmärrän, että tämä on
aika vaikeaa, mutta minä toivoisin, että me löytäisimme
jonkunlaisen vastuullisuuden tämänkin osalta eli
ettei näihin täysin aiheettomiin valituksiin täysin
ilman vastuuta päästäisi menemään.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ympäristönsuojelusta,
on pakko heti alkuun todeta, että kuten monessa muussakin
maakunnassa, niin aivan erityisesti meillä Lapissa eletään
luonnosta ja keskellä herkkää arktista luontoa.
Kaikki merkittävät elinkeinomme liittyvät
tavalla tai toisella puhtaaseen luontoomme. Mitatusti Euroopan puhtain
ilma, hiljaisuus ja puhdas luonto ovat asioita, joiden arvo vain
kasvaa meillä tulevaisuudessa. Siksi voi todeta, että ympäristön-
ja luonnonsuojelu ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme.
Muun muassa kasvava matkailutoimialamme on toimintaa, jonka liiketoimintaympäristö
on
nimenomaan arktinen puhdas luonto.
Mutta terveeseen luontosuhteeseen kuuluu myös luonnon
suojelemisen ja varjelemisen lisäksi luonnonvarojemme kestävä hyödyntäminen.
Vaikka ministeri esittelypuheenvuorossaan totesikin, että tämä lakiesitys
on paras edistysaskel ympäristönsuojelussa 15
vuoteen, tiettävästi hallituksen esityksen yhtenä tavoitteena
on myös, tai ainakin pitäisi olla, lupaprosessien
nopeuttaminen, kun puhutaan tärkeistä yhteiskunnallisista
hankkeista. Valiokuntatyössä tulisikin arvioida
erittäin tarkasti, toteutuuko tämä tavoite riittävällä tavalla
nyt esitetyssä hallituksen lakiesityksessä vai
tarvitaanko joitakin korjauksia, jotta saamme kaikkialla Suomessa
vaivaavaan lupaprosessien venymiseen selkeän muutoksen. Oma
käsitykseni on, että tämmöisenään
tämä hallituksen esitys ei vielä tätä ongelmaa
ratkaise. Sen takia tarvitaan tarkkaa selvitystä ja ehkä myös
muutoksia valiokuntakäsittelyssä tämän lain
pykäliin.
Meillä kaikilla on varmasti monia kokemuksia ja esimerkkejä niistä hankkeista,
jotka saattavat olla erittäin paljon työllistäviä,
energia- tai muita suuria hankkeita, jotka ovat venyneet vuosia
tai jopa vuosikymmenen sen takia, että ne ovat juuttuneet
lupaprosessiin ja sen jälkeiseen valituskierteeseen.
Voin tuoda esimerkin vaikka Rovaniemeltä, jossa suunniteltiin
Suomen suurinta biovoimalaitosta, joka toimisi pääosin
metsähakkeella, käyttäisi siis pääosin
metsähaketta. Tämän hankkeen ympäristölupaprosessi
kesti 40 kuukautta, ja nyt sitten, kun se vihdoin saatiin, siitä on
valitettu. Joutuu kysymään, onko meillä tässä tilanteessa, jossa
perinteinen teollisuutemme kärsii ongelmista ja vienti
ei vedä, varaa yhteiskuntana ajaa ikään
kuin käsijarru päällä koko ajan
ja jarruttaa tarvittavia hyviäkin hankkeita.
Samaan ongelmaan olemme törmänneet Lapissa
myös meidän kaivoshankkeissa. Ei kysymys ole välttämättä kaivosten
perustamisesta, vaan pelkästään malminetsintäluvista.
Niissä on käynyt jopa niin, että kun
yksi valtion viranomainen on myöntänyt malminetsintäluvan — jossa käytännössä luontoon
ei jää kuin tassun jälki ja pieni ranteen
kokoinen reikä sinne tänne — niin tästä valtion
viranomaisen myöntämästä luvasta toinen
ja kolmas valtion viranomainen ovat valittaneet työllistäen
neljännen valtion viranomaisen eli oikeuslaitoksen. Joutuu
kysymään, onko tässä mitään
järkeä, että me valtion viranomaiset keskenämme
työllistämme toisiamme. Vai olisiko ehkä syytä etukäteen
neuvotella viranomaistenkin, että prosessit menisivät
jouhevasti eteenpäin?
Se on selvää, että kaikkiin hankkeisiinhan
ei tule myönteistä vastausta, lupa voidaan saada
tai sitten sitä ei saada, mutta että eivät
turhaan nämä lupaprosessit kestäisi niin
kauan kuin ne nykyään kestävät.
Ja kun tässä on mahdollista siirtyä myös
enemmän, ja on siirryttykin, kustannusvastaavuuteen, joka
tarkoittaa, että luvan hakija vastaa niistä luvan
käsittelykustannuksista, se mahdollistaa myös
työvoiman ja resurssien lisäämisen lupatoimintaan
niin, että todellakaan nämä hankkeet
eivät veny. Monet suuret toimijat ovat valitelleet, että vastaavanlaisissa
hankkeissa, joissa Ruotsin puolella lupaprosessi kestää 3—4 kuukautta,
Suomessa se on 2—3 vuotta. Nämä esimerkit
ovat puhuttelevia ja kertovat, että on meidän
paljon vielä tehtävä tällä sektorilla.
Arvoisa puhemies! Täällä on monta
puheenvuoroa käytetty siitä, että ollaan
huolissaan luontoarvopykälän epämääräisyydestä ja
siitä, miten se tulee rajoittamaan tulevaisuudessa energiaturvetoimintaa,
uusien turvesoiden avaamista. Haluankin todeta loppuun, että hallituksen
suo- ja turvemaiden strategian mukaisesti on tärkeää huolehtia
siitä, että lupamenettely jo ojitettujen soiden
osalta nopeutuu oleellisesti, jotta voidaan turvata kotimaisen energian
saanti voima- ja lämpölaitoksillemme.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ympäristönsuojelulain
keskeisenä tavoitteena on parantaa lupa- ja ilmoitusjärjestelmän
toimivuutta sekä mahdollistaa luontoarvojen entistä parempi
huomioon ottaminen turvetuotannon luvituksessa. Lain tavoitteena
on myös kestävän kehityksen periaatteen
ja luontoarvojen turvaamisen näkökulmasta pyrkiä määrätietoisesti
energiatehokkuuteen. Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan
tule pyrkiä hinnalla millä hyvänsä.
Järke-vintä tässäkin on kokonaisuuden
huomioon ottaminen.
Turve on Suomelle tärkeä luonnonvara. Kansantalouden
näkökulmasta nostaisin esiin VTT:n tutkimuksen,
jonka mukaan turpeen tuotannon ja käytön kokonaistyöllisyysvaikutukset,
kun välilliset työvoimavaikutukset otetaan huomioon, ovat
noin 12 350 henkilötyövuotta. Turpeen
tuotanto ja käyttö ovat myös aluetaloudellisesti
tärkeitä, koska ne työllistävät
edelleen useita tuhansia henkilöitä, kun muuten
alueen työnsaantimahdollisuudet ovat vähentyneet.
Maaseudulle tämä on aiempaa tärkeämpää, sillä teollisuuden
rakennemuutoksen jälkeen turveteollisuuden työpaikat
yhdessä muun luonnonvara-alan työpaikkojen kanssa
turvaavat osaltaan myös koko maan säilymistä asuttuna.
Energiapoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna
turpeella on erittäin merkittävä rooli
biomassan tukipolttoaineena teollisuuden sähkön- ja
taajamien lämmöntuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella
on aluetaloudellisen merkityksen lisäksi tärkeä rooli
erityisesti huoltovarmuuden turvaamisessa. Siksi meidän
on huolehdittava siitä, että kotimainen turve
säilyy kilpailukykyisenä polttoaineena muun muassa kivihiiltä vastaan.
Tämä tarkoittaa myös, että kotimaiseen
kysyntään nähden tulisi varmistaa riittävä tuotanto.
Energia- ja ilmastostrategian mukainen, yhteensä noin
17—21 terawattitunnin vuotuinen turpeen saanti edellyttää,
että ympäristölupia myönnetään
riittävästi uusia turvetuotantoalueita varten.
Tämän linjauksen kannalta on keskeistä,
ettei turvetuotannon epäämisperusteita sovelleta
tulevan lain 13 §:n mukaisesti valtioneuvoston
periaatepäätökseen sisältyvän
luonnontilaisuusluokittelun luokkien 0—2 suohon. Näiden soiden
saamista turvetuotantoon tulisi jatkossa ympäristönkin
näkökulmasta edistää.
Lakiesityksen luonnonarvokäsityksen ja perustelutekstin
mukaan turvetuotantoa tulee ensisijaisesti kohdistaa ojitetuille
tai luonnonarvoltaan muuten merkittävästi muuttuneille
ja siten luontoarvoaan menettäneille soille ja turvemaille.
Arvoisa puhemies! Turvetuotannon vaikutukset ovat hyvin laaja-alaiset,
ja siksi pidän tärkeänä, että sen
harjoittamista tulisi myös ympäristönsuojelulain
säännöksin lainsäädännöllisin keinoin
kannustaa. — Kiitos.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on linjannut,
että turpeenotto pitää keskittää soille,
joilla ei ole erityisiä luontoarvoja. Edellinen hallitus
linjasi tismalleen samalla tavalla, siis se hallitus, jossa muun
muassa edustaja Maijalan edustama puolue oli pääministeriasemassa.
Turveteollisuus on todennut, että se ei aiokaan lähteä enää soille,
joilla on erityisiä luontoarvoja. Nyt tämä hallituksen
esitys toteuttaa sen lupauksen, jonka edellinen hallitus ja tämä hallitus
on antanut ja jonka turveteollisuus on itse kansalaisille antanut.
Edustaja Mustajärvi ja myös edustaja Kalmari keskustelussa
pohdiskelivat, pitääkö turpeenotto lopettaa.
No, ainakaan tämä hallituksen esitys ei turpeenottoa
tästä maasta lopeta. Mitään
sellaista pykälää ei esityksestä löydy.
Se pyrkii ainoastaan ohjaamaan turpeenottoa luonnonarvoiltaan vähäisemmille
soille. Niin kauan kuin turvetta nyt ylipäätään
tässä maassa energiantuotannossa käytetään,
on perusteltua, että se kohdennetaan ainakin sellaiseen
turpeeseen, josta on mahdollisimman vähän haittaa
luonnolle ja ympäristölle.
Edustaja Turunen pelkäsi, että nyt tämän
hallituksen esityksen jälkeen ei uusia turpeenottolupia
myönnetä viiteen vuoteen. Tähänhän
on melko yksinkertainen ratkaisu. Se on se, että turveteollisuus
ei hae lupia sellaisille soille, jotka ovat luontoarvoiltaan erityisen
arvokkaita, toki myös niin, että silloin kun lupia
haetaan arvoltaan vähäisille soille, niitä lupia
ei lähdetä oikeudessa kyseenalaistamaan. Jos näin
toimitaan, silloin uusia lupia saadaan tulevaisuudessa hyvinkin sutjakkaan
tahtiin.
Edustaja Eestilä kysyi, minkä takia puhutaan nimenomaan
Etelä-Suomen soista. Niistä puhutaan sen takia,
että Etelä-Suomessa on aivan erityisen vähän
enää jäljellä arvosoita, Pohjois-Suomessa
vielä jonkin verran enemmän, mutta Etelä-Suomessa
kovin niukanlaisesti, ja sen takia juuri Etelä-Suomessa
tämä laki tulee erityisen tarpeeseen. Toki siitä on
iloa ja hyötyä myös tuolla pohjoisemmassa.
Edustaja Timo Korhonen pahoitteli sitä, että esityksestä puuttuu
korvauspykäliä, siis korvausten maksaminen silloin,
kun lupaa turpeenottoon ei voida myöntää.
Mutta korvaustahan maksetaan ainoastaan suojelusta. Eli silloin,
jos jokin suo suojellaan, siitä maksetaan korvausta. Tässä ympäristönsuojelulaissa
ei käsitellä sitä, suojellaanko jokin
suo, vaan käsitellään ainoastaan sitä,
millä ehdoilla voidaan myöntää lupia
turpeenottoon.
Edustaja Reijonen piti huonona ajatusta siitä, että nyt
laitettaisiin isot valvontakomppaniat liikkeelle valvomaan ympäristölupien
noudattamista. Itse pitäisin sitä erinomaisen
hyvänä asiana ja toivoisin, että Talvivaarassa
isot valvontakomppaniat olisivat jo vuosia olleet liikkeellä vahtimassa
kaivoksen ympäristöluvan noudattamista. Yksi keskeinen
syy siihen, minkä takia Talvivaara on epäonnistunut
kerta toisensa jälkeen niin spektaakkelimaisella tavalla,
on se, että sille myönnetyn ympäristöluvan
ehtoja ei ole valvottu riittävän tiukasti ja riittävän
varhaisessa vaiheessa.
Mutta, arvoisa puhemies, kyllä minullakin tähän
esitykseen liittyy huolia. Ne ovat ehkä vähän erilaisia
kuin useimmilla kollegoilla tähän asti keskustelussa.
Yksi huoli on se, että jos turpeenotto on tarkoitus perustaa
nimenomaan tähän 0:sta 5:een ulottuvaan luokitteluun
ja kohdentaa näille luokan 0—2 soille, onko vaarana,
että tarkoitushakuisesti luokitellaan joitakin soita alempaan
arvoluokkaan sillä tarkoituksella, että näin näitä soita
saataisiin turpeenottokäyttöön. Onko siis
vaarana, että tämä luokittelu ohjaa toimijoita väärinkäyttämään
sellaista luokittelua, jonka tarkoitus on nimenomaan tunnistaa soiden
luontoarvot ja huolehtia siitä, että turpeenotto
tapahtuu luonnon ja ympäristön kannalta mahdollisimman
kestävällä tavalla?
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on sanottava, että vaikka
laki olisi hallituksen esityksenä yksimielinen, ei se tarkoita
sitä, että esitys olisi kaikkien osapuolten kannalta tasapuolinen.
Ja välillä tuntuu, että tällä keskustelulla
tämä sali lämpiää ainakin
pari astetta.
Puhtaasta luonnosta on sanottava aivan sama asia kuin mitä edustaja
Lohi toi esille. Meillä on herkkä pohjoisen luonto,
mutta meillä on myös kansa, joka on oppinut luonnon
kanssa elämään. En tarkoita sitä,
että puhdas vesi, ilma, metsät otetaan itsestäänselvyytenä,
mutta meillä on myös paljon osaamista luontoarvojen
kunnioittamisessa, maa- ja metsätaloudessa muun muassa. Nyt
myös uusi metsälaki tulee lisäämään
muun muassa ojitettujen soiden ennallistumista luonnontilaiseksi,
siis tulevat lisääntymään luonnontilaiset
suot, joten luontoarvoja olemme sitä kautta saamassa lisää kauniiseen
isänmaahamme. Tällä hetkellä en
näe järkevänä sitä,
että metsäojia lähdettäisiin
nimenomaan aktiivisesti tukkimaan. Se lisää myöskin
humuspäästöjä samalla tavalla
kuin muu ojitus.
On kuitenkin totisinta totta elinkeinoelämän kannalta,
että luonnontilaisten soiden katselu ei tuo rahaa, ei tuo
massaturismia. Eli jos meillä on tällä hetkellä arviolta
se alle 1 prosentti soista, suopinta-alasta, turvetuotannossa, 11 000
henkeä, minkä verran se alle 1 prosentti lisää luontoarvojen
kautta ekosysteemipalveluja ja sitä kautta massaturismia?
En usko, että näin on.
Missä on suhteellisuus, kun haetaan niitä dynaamisia
vaikutuksia nimenomaan ekosysteemipalveluista? Taloudelliset vaikutukset
tässä lakiesityksessä olivat aika ohuet.
Ne oli mielestäni epäselvästi kirjoitettu.
Kertaan vielä tuon, mitä debatissa toin esille,
elikkä taloudelliset vaikutukset, sivut 70—71,
on tähän tyyliin: "Hyödyt syntyvät
merkittäviltä osin Suomen ulkopuolel-la tapahtuvasta
teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanoon
sisältyvästä ilman epäpuhtauksien päästöjen
vähentymisestä." Elikkä sittenkin ne säästöt
syntyvät tuolla ulkomailla. Tämä on minusta
vaikeasti täältä ymmärrettävissä.
Olen iloinen, jos maatalouden rakennusluvitus nopeutuu. Se on
välttämätöntä muun
muassa nuorten viljelijöitten tuensaannin varmistamisen kanssa,
että nämä nuorten viljelijöitten
tuet eivät mene ohi suun näitä lupia
odoteltaessa. Ja jos tämä voidaan hoitaa kunnassa,
lähellä maatalouden harjoittajaa, mielestäni
se on parempi niin, vaikka tiedämme, että tämä tuo
kunnille lisää tehtäviä. Maksut
ovat maatalouden harjoittajille tällä hetkellä kyllä kohtuuttomia,
joten niihin toivon kyllä helpotusta.
Regulaatio tuo työllisyyttä, näin
kai täällä salissa on todettu. Mutta
mihin ne työpaikat sitten siirtyvät, ja kuka ne
maksaa? Ja minusta on äärimmäisen hankala
käsite varsinkin oikeusasteissa käsiteltäväksi
tämä "alueellisesti merkittävä luonnonarvo".
Salissa kuultiin, kun edustaja Tynkkynen perusteli tätä uhanalaisuudella.
Mutta miten määritellään sitten
uhanalaisuus? Esimerkiksi metsälain käsittelyssä maa-
ja metsätalousvaliokunnassa meille perusteltiin uhanalaisuudella
tiettyjä luontotyyppejä Suomessa. Minä en
kertaakaan kuullut sitä, mihin se varsinaisesti perustuu.
Minä en kuullut esimerkiksi sitä, olisiko käytetty
metapopulaation käsitettä tässä.
Minulle ainakin koulussa on opetettu, että meillä on havumetsävyöhyke,
joka ulottuu suurin piirtein Vladivostokiin asti, eli minä näen äärimmäisen hankalana
uhanalaisuuden määrittelyn, samoin kuin sen, millä tavalla
Suomen uhanalaisuudet on sitten implementoitu, kun luontodirektiivi
on asetettu täällä. Mikä on
se selkeä linja siellä, ja kuka sen päättää?
No, lopuksi ministeri Niinistö puhui pelin menettämisestä ilmastopolitiikassa,
ja ymmärtääkseni Suomen päästöt
ovat tällä hetkellä alle prosentin, reilusti
alle prosentin, maailman päästöistä.
Eli vaikka me menettäisimme tässä periaatteessa
koko Suomen, niin mitä me maailmanlaajuisesti menetämme?
Ja ihan vielä, kun puhutaan ympäristöstä:
Minun mielestäni ihminen on osa ympäristöä.
Meillä on kulttuurimaisema, ja täällä on
puhuttu maisema-arvoista. Se syntyy vaikkapa sen maata-louskulttuurin
seurauksena, joka nyt tietysti on ollut suuresti murroksessa, mutta
tällä hetkellä sielläkin suojellaan
perinnebiotooppeja. Meillä ei ole enää olemassa
sitä maataloutta, joka näitä maatalousmaisemia
tuottaa. Meillä on toisenlainen maataloustilanne tällä hetkellä.
Nämä ovat minusta todella haastavasti veteen piirrettyjä määritelmiä tai
viivoja, mikä on maisema-arvo, mikä on merkittävä luonnonarvo, mikä on
uhanalaisuus.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Elämme metsien ja soiden maassa.
Kuitenkin suomalaisilla tuntuu olevan harha siitä, että meillä olisi
vielä koskematonta luontoa loputtomasti. Itse asiassa ihmisen
kädenjälki näkyy käytännössä jo
lähes kaikkialla.
Mielestäni tämä hallituksen esitys
eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi on tasapainoinen esitys,
jossa pyritään vielä turvaamaan arvokkaiden
soiden asema, vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta, mutta toisaalta
se mahdollistaa edelleenkin turpeen käytön, turpeennoston,
energiakäyttöön niiltä soilta,
jotka luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat jo tuhoutuneet.
Esityksellä pantaisiin täytäntöön
teollisuuden päästöistä annettu
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Direktiivi koskee
Suomessa tuhatta teollisuuslaitosta. Eläinsuojista mukana ovat
suurimmat sikaloista ja kanaloista. Direktiivi on hyvä.
Se vähentää teollisuuden ympäristö- ja
terveyshaittoja ja vähentää myös
veden, energian ja materiaalin kulutusta. Teollisuuspäästödirektiivi
velvoittaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämiseen
päästöjen vähentämiseksi. Minusta
tämä on hyvä myös eurooppalaisen osaamisen
ja kilpailukyvyn kannalta.
On oikein, että päästäjät
osallistuvat valvontakustannuksiin. Valvonta muuttuu enemmän
riskiperusteiseksi, ja valvontamaksuja pienille yrityksille ja pienille
tiloille kohtuullistetaan. Eikö tämä ole
ollut meidän kansanedustajienkin toive? Siksi ihmettelenkin
niitä vaatimuksia, joissa vastustetaan valvontamaksuja.
Eikö se tarkoittaisi kustannusten siirtymistä haittojen
synnyttäjiltä veronmaksajille? Se, joka päästää ja
hyötyy taloudellisesti toiminnasta, maksakoonkin luvituksesta
ja valvonnasta.
Huolenaihe, että ympäristönsuojelulaki
heikentäisi turpeen saatavuutta, on aivan turha. Turvetta
voidaan nostaa edelleenkin kakkosluokan soilta, mikä mielestäni
on myös jossain määrin huolestuttavaa
ja valitettavaa, sillä osa kakkosluokan soista sisältää myös
tärkeitä luontoarvoja. Saattaa olla, että se
oja kulkee siellä suon reunalla mutta muuten suo on vielä hyvässä kunnossa.
Kakkosluokan soita ennallistamalla on saatu suo virkistyskäyttöön,
ja esimerkiksi suomalaisille rakas marja hilla eli lakka eli suomuurain
on alkanut jälleen kukkia ja tehdä marjoja.
Harvoin esitän kritiikkiä muita puolueita
kohtaan, mutta tässä olen erittäin huolestunut
siitä, kuinka vähän etenkin keskustapuolueen
edustajat välittävät luonnon monimuotoisuudesta
ja luontoarvoista. Haluaako keskustapuolue, että kaikki
Suomen suot olisivat potentiaalisesti turpeen nostamisen piirissä?
Keskustapuolueen edustajat kritisoivat ja näkevät
keinotekoisena suoluonnon suojelemisen sisällyttämisen
ympäristönsuojelulakiin — en tiedä,
näkevätkö kaikki, mutta ainakin jotkut.
Minun on erittäin vaikea ymmärtää,
missä muussa laissa kuin ympäristönsuojelulaissa
voidaan ennalta ehkäistä suoluonnon turmeltumista.
Keskustapuolue puhuu myös kauniisti luonnon kestävästä hyödyntämisestä.
Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että turpeenotto jatkuu
entiseen malliin tuhoten viimeisenkin jäljellä olevan
monimuotoisen suoluonnon, ja sitäkö, että tulvavedet
huuhtovat säälimättä ravinteet
ja humuksen turvesoilta vesistöihin pilaten myös
hyvät uimavedet? Missä kulkee keskustapuolueen
raja luonnon kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun
välillä?
Keskustelussa on joidenkin edustajien taholta peräänkuulutettu
myös taloudellisten vaikutusten arviointia. Vaikka lakiesityksessä ei
taloudellisia arviointeja ole mukana kuin vähissä määrin, on
syytä kysyä, mitä vaikutuksia haetaan.
Eikö tuhoutunut luonto, monimuotoisuuden vähentyminen,
tule paljon kalliimmaksi kuin luonto, jossa vallitsee rikas ekosysteemi?
Itse näen, että lakiesityksen valvontamaksut ja
lupaprosessien nopeuttaminen tuovat positiivia taloudellisia vaikutuksia.
Soiden säästäminen virkistyskäyttöön luo
matkailua ja takaa marjastajille mahdollisuuden hillastaa ja metsästäjillekin
mahdollisuuden jatkaa harrastustaan.
Mielestäni lakiesitys on hyvä. Se selkeyttää ja vahvistaa
rakasta luontoamme ja arvokkaiden soiden asemaa ja, kuten jo edellä sanoin,
varmistaa kuitenkin turpeennostonkin energiakäyttöön.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen esitti puoluettamme keskustaa
kohtaan aikamoisia väitteitä, ensinnäkin
sen, että keskusta ei välittäisi luonnon
monimuotoisuudesta eikä tekisi sen eteen töitä,
väheksyisi tätä asiaa. Minusta tämä on
ihan käsittämätöntä,
koska keskustalaisille ovat hyvin tärkeitä luontoarvot
aina olleet ja tulevat olemaankin.
Keskustan taustavaikuttajana, -toimijana ja -henkilönä on
ollut Santeri Alkio. Santeri Alkio on opettanut meille niin, että jättäkää maa
lapsillenne paremmassa kunnossa kuin olette sen itse saaneet. Meistä keskustalaisista
hyvin moni on maaseudun ihmisiä, maatalouden harjoittajia,
ja me kaikki tiedämme sen, että luonto on meille kaikki
kaikessa. Meidän tulee hoitaa sitä niin, että me
voimme sillä elää myöskin huomenna
ja jatkossa. On hyvin paljon erinäköisiä perinnebiotooppi-,
luonnon monimuotoisuusasioita, joiden eteen teemme todella paljon
töitä. Elikkä tämä oli
todella häkellyttävä väite puoluettamme
kohtaan. Kehottaisin teitä, edustaja Haapanen, tutustumaan
pikkuisen enemmän puolueemme ohjelmaan ja toimintoihin.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vähättelemättä yhtään Santeri
Alkion merkittävää työtä luontoa
suojellaan käytännön poliittisilla päätöksiä.
Se, mitä Santeri Alkio on menneinä vuosikymmeninä kirjoittanut,
ei valitettavasti yhtään eliölajia sukupuutolta
pelasta. Ratkaisevaa on se, minkälaisia poliittisia päätöksiä me
tässä salissa teemme. Nyt, arvoisat keskustan
kollegat, teillä on erinomainen mahdollisuus edistää luonnon
monimuotoisuuden turvaamista myös Suomen ainutlaatuisessa
suoluonnossa tukemalla tätä hienoa ympäristönsuojelulain
uudistusesitystä.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämähän minua juuri
hämmästyttääkin, sillä ideat,
ideologia, puheet näyttävät nyt valitettavasti
olevan hyvin ristiriidassa ei vain tämän lakiesityksen
kanssa vaan myös niiden ajatusten kanssa, jotka koskevat
Kollajaa, Vuotosta ja monta muuta asiaa.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä asiasta voisimme keskustella
varmasti vaikka kuinka pitkän aikaa, mutta tämänkin
lain käsittelyssä tänään olemme
kaikki keskustalaiset tuoneet esiin sitä, että luontoasiat
ovat meille erittäin merkittäviä, haluamme
tehdä töitä niiden eteen, mutta olennaista
on se, että haluamme myös elää Suomessa,
kotimaassa. Luontoamme ja ympäristöämme tulee
käyttää niin, että me täällä Suomessa
vastuullisesti hoidamme asiat energia-asioiden ja kaikkien muiden
osalta ja voimme elää ja toimia täällä myöskin
jatkossa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puheenvuorolistaan.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Vähän tuosta turvetuotannosta.
Me käytämme nyt vajaan prosentin turpeesta, mitä meillä on
tässä maassa. Tuntuu kummalliselta, että siihen
laitetaan vielä lisärasitteita, niin kuin niitä ei
olisi ennestäänkin jo ollut. Maaseudulta varmasti
tulee työpaikat vähenemään tämän
seurauksena aika paljon. Sanoisin vielä näin,
että jos nämä varat, mitä meillä nyt
on, olisivat jossakin muussa maassa, esimerkiksi Norjassa, ne tuottaisivat.
Ei olisi kauppataseen alijäämää ja
ei varmasti tuotaisi kivihiiltä, joka saastuttaa paljon
enempi kuin turve.
Vertaisin tätä lakia vähän
niin kuin siihen, kun meillä oli naapurissa semmoinen puoliksi
kuuro ja mykkä koira. Orava meni puuhun, ja se meni sitten
tietysti sitä haukkumaan, mutta se jatkoi sitä haukkumista
varmaan pari tuntia, vaikka orava oli jo kilometrin päässä.
Elikkä tämä vihreä politiikka
on semmoista, että se ei löydä sitä oikeata
syyllistä.
Jos puhutaan näitten järvien ja muitten rehevöitymisestä ja
saastumisesta, suurin syyllinen siihen on ojitus. Minä muistan
poikasena, kun oli semmoinen hiekkaranta, sitten laitettiin ojat
sinne, rupesi mutaa kertymään siihen pintaan ja
alkoi ruohikko kasvamaan, se tuli sen hiekan päälle.
Ne mudat tulivat sieltä metsästä pois,
ja kaikki nämä lannoitteet tulevat nopeasti sieltä,
ja ne ovat niissä järvissä. Siellä on
se oikea syntipukki. Nykyteknologialla turve, joka otetaan suosta, ei
varmasti saastuta, jos se oikein tehdään.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ympäristönsuojelulain
uudistaminen on välttämätöntä direktiivin
toimeenpanon takia. Se on jo nyt myöhässä,
ja edellinen lakikin on kymmenen vuoden takaa.
Tämä laki on hyvä kokonaisuus, mutta
harmillista on, että tämä keskustelu
ympäristönsuojelulaista on kilpistynyt vain nyt
turpeen ympärille, vaikka tällä uudistuksella
parannetaan ympäristön tilaa monella eri osa-alueella.
Uskon siihen pohjoisen tyttönä, että turvetuotanto
ja ympäristönäkökohdat ovat
sovitettavissa yhteen, jos tahtoa löytyy. Uusinta tekniikkaa
käyttämällä turvetuotannon vesistövaikutuksia
voidaan merkittävästi vähentää.
Muun muassa Vapolla on hankkeita tähän liittyen.
Tiedän kyllä, että turve on hyvin
ristiriitainen polttoaine. Se toimii tukipolttoaineena muun muassa
bioenergialle ja on kotimaista, mutta sen aluetaloudellinen merkitys
on suuri.
Edustaja Lohi otti aiemmin tuossa esille luvituskysymykset,
ja pohjoismaisessa vertailussa pärjäämme
siinä huonosti. Luvituksen sujuvoittamisen ja nopeuttamisen
tuleekin olla tavoitteena energiantuotantoon liittyvässä toiminnassa, kuten
pientuotannossa, vesivoiman rakentamisessa ja turvetuotannossa.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen tänään seurannut
tätä keskustelua aika paljolti ja senkin vuoksi,
että keskustalle, meidän puolueemme toimijoille,
nämä ympäristöasiat ja ympäristönsuojelulaki
ovat niin tärkeä asia, koska tästä me
elämme: ympäristöstä ja sen kanssa
toimimisesta.
Haluan tässä muutaman asian tuoda esille,
joita ei ole tässä tänään
kovin paljon tuotu vielä esille.
Ensinkin näistä ilmoitusasioista, miten valvonta-asioissa
toimitaan. Lyhyesti, vähän puolittain sanottuna:
naapurista voi tulla kallis. Näissä valvonta-asioissa,
jos naapurit tekevät ilmoituksia jatkuvasti, valvontaviranomaisten
tulee tämän lain mukaisesti aina tarkistaa tämä asia,
ja jos se johtaa valvontaan ja valvonnan kautta aiheeseen, niin
sen jälkeen tämä toiminnanharjoittaja
joutuu maksamaan tämän valvontamaksun. Toivon,
että tässä asiassa otetaan järki
käyttöön, ettei tule ylimääräisiä naapuristo-ongelmia
tämän vuoksi ja kovin kalliita naapureita tule
tämän seurauksena.
Sitten toinen asia on se, mikä ei minun mielestäni
ole tässä laissa oikein esillä, nämä valitusmaksut.
Valitusmaksut tai maksut aiheettomista ilmoituksista voisivat jotenkin
tulla kyllä tässä laissa esille tai jatkovalmistelussa
esille, ettei aiheettomia työasioita, työtoimintoja,
tulisi olemaan tämän lain takia.
Sitten näissä ympäristölupa-asioissa
yksittäisen virkamiehen valta — onko se liian
korkea? Esimerkiksi elyn, aluehallintoviraston, ympäristöviranomaisen
lausunto pysyy ja on kaiken lupaprosessin perustana. Lupa voi kaatua
yksistään tämän yksittäisen
henkilön tulkintaan asiasta. Tulisiko tämän
lupien perustan enemmän perustua demokraattiseen päätäntävaltaan
eikä yksittäisen henkilön, virkamiehen,
näkemykseen asioista? Toivoisin, että valiokuntien
lausunnoissa tulisi esille tämä asia tavalla tai
toisella, että yksittäinen virkamies ei pääsisi
harjoittamaan liian korkeaa valtaa asiassa, joka kuuluisi kuitenkin
enemmänkin demokraattisesti päätettäviin asioihin.
Sitten tässä on tämä 206 §,
mikä tuossa aikaisemmin tuli jo esille. Edustaja Haapanen
toi esille tämän pienten yritysten ja kotitalouksien
valvonnasta perittävän maksun. Tämä on
erittäin hyvä asia, että tämä täällä on
olemassa, että se pystytään huojennettuna
hoitamaan, mutta olen muutamien tahojen kanssa keskustellut tästä asiasta,
ja ainakin lain valmisteluvaiheessa on tullut esille, että tätä on
aika lailla väheksytty ja tätä ei ole
ehkä otettu oikein tosissaan. Toivon, että siinä vaiheessa,
kun tätä lakia aletaan laittamaan käytäntöön,
tämä kyseinen pykälä otettaisiin
vakavasti, että se tarkoittaisi sitten myöskin
jotakin ja toisi tuloksia.
No, sitten mennään vielä tähän
13 §:ään elikkä näihin
luontoarvoihin. Näistä luontoarvoistahan oli alun
perin tarkoitus tehdä hyvinkin laaja pykälä,
siinähän olivat mukana nämä maisema-arvot
ja kaikki muutkin hankalat asiat, ja niiden pitkien valmistelukeskustelujen
jälkeen on sitten tätä lakia muokattu
sillä tavalla, että on saatu jonkunlainen kompromissiratkaisu
siitä sitten aikaiseksi.
Mutta tähän kyseiseen lakitekstiin, kun sitä vertaa
näihin perusteluteksteihin, on ristiriitaisuuksia jäänyt.
Nyt minä toivon, että tämän
valiokuntakäsittelyn aikana, siinä vaiheessa viimeistään,
saataisiin tehtyä sen verran muokkauksia näihin
perusteluteksteihin tai sitten lakipykäliin, että ovat
sitten yksi yhteen nämä tekstit olemassa. Olennaisintahan
siinä kuitenkin on se, että varsinaisesti, kun
laki otetaan käyttöön, lakipykäläthän
ne ovat, jotka merkitsevät ja tarkoittavat, eivätkä perustelutekstit,
jos niissä on ristiriitaisuuksia. Tällä hetkellä perusteluteksteissä on
asioita, joita on tarkoitettu voimakkaammin esille tähän
lakiin.
Sitten viimeisenä mainitsen tästä tämän
lain jättöajan. Tämä laki esitettiin
ja tuotiin julkisuuteen justiinsa joulun alla. Minä ihmettelin
tätä jättöaikaa sen takia, että samana
päivänä jätettiin sote-uudistuksesta
todella suuri esitys, oli joulunalus ja liikkeellä kaikkia
muita isoja asioita, jotka söivät nämä päivän
uutiset. Ainakin minä koin sen erittäin huonona
asiana, että tämä meille erittäin
tärkeä ympäristönsuojelulaki
hukutettiin kaikkeen muuhun tietomassaan, mikä silloin oli
julkisuudessa.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tästä samasta asiasta
aiemmin käydyssä keskustelussa tulin maininneeksi,
että turpeennostotekniikka voisi olla täysin toisenlainen.
Kun olen asunut paikkakunnalla, jossa oli tiiliteollisuutta, niin
savi kaivettiin maasta aivan toisella periaatteella. Tämä nykyinen
turpeennosto, joka pohjautuu laajaan pinta-alaan ja siitä kuorittavaan kerrokseen,
joka kuivataan kesän aikana aumoissa, on ympäristön
kannalta haasteellinen. Tuuli vie pölyä vesistöihin,
ja laajan alan hallinta on vaikeaa. Tämän jälkeen
Vapon turvelaitetuotanto on myyty tamperelaiselle konepajalle, joka
ilmoitti, että he kehittävät toisenlaista
tekniikkaa, joka pohjautuu edellä mainittuun savennostotekniikkaan.
Käytännössä 30 hehtaarin alueelta
10 sentin kerros voitaisiin yhtä hyvin kaivaa hehtaarin
alueelta kolmen metrin syvyyteen kerralla kaivettuna. Silloin tämä vesistön
hallinta niin, ettei sinne pääsisi kuiva-ainesta
tuulen mukana, olisi paljon helpompaa, koska kaivamisen yhteydessä vesi
voidaan suodattaa, pakatakin turve saman tien, jos näin
halutaan, ja koko prosessi olisi luonteeltaan toisenlainen. Oletettavasti
nämä ympäristövaikutukset olisivat
nykysysteemiin nähden minimaaliset, ja on toivottava tietysti, että turpeennosto
täten voitaisiin toteuttaa mahdollisimman lähellä niitä lämpövoimaloita,
jotka tarvitsevat turvetta. Kuljetuskustannus ja kuljetuksesta aiheutuva
ympäristön kuluminen on sekin kulu yhteiskunnalle.
Luulen, että kehitys tulee siirtymään
edellä mainittuun tapaan ja tämä pintakuorintatekniikka
jää unholaan.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen täällä oli
huolissaan Etelä-Suomen herkistä soista, ja hän
oli sitä mieltä, että juuri tämän
takia tämä ympäristönsuojelulain
uudistus on nyt tehty, että näitä soita
suojeltaisiin. Täytyy kyllä tässä asiassa
olla Tynkkysen kanssa aivan samaa mieltä, sillä Etelä-Suomen
energiahuoltohan ei perustu turpeeseen ja täällä Etelä-Suomessa
asuu aika paljon ihmisiä, joten näillä soilla
on merkittäviä virkistysarvoja. Ei kai meistä kukaan
ole niin turveuskollinen, että alkaisi sellaisilla alueilla,
missä on suurimerkityksellisiä virkistyssoita,
pakottamaan ottamaan ne turvetuotantoon. Siinä mielessä ei
voi kuin yhtyä edustaja Tynkkyseen.
Itse asiassa Tynkkysen linjoilla oltiin tässä metsälain
uudistuksessa, jossa todettiin, että näiltä huonosti
kasvavilta ojitetuilta soilta, joissa metsänkasvu on alle
yksi kuutio vuodessa, pystytään ottamaan puut
pois niin, että ei ole uudistamisvelvoitetta. Eli käytännössä me
voimme näistä alueista tehdä uusia soita
ja ennallistaa näitä soita, mikä on minun
mielestäni järkevää ympäristöpolitiikkaa.
Eli me olemme aika pitkälle myös lainsäädännössä ottaneet
soveltuvin osin Luontoliiton tavoitteita huomioon ja tällä tavalla olemme
pyrkineet toimimaan niin, ettemme rakenna semmoista on—off-tilannetta
ja ristiriitaa, että voidaanko luontoa suojella vai pitääkö se
ottaa turvetuotantoon. Kyllähän näitä molempia voidaan
järkevässä mittakaavassa toteuttaa riippumatta
siitä, minkälainen lainsäädäntö on.
Mutta se, mistä edustaja Tynkkynen ehkä jossain
määrin huomautti: kun täällä aikaisemmin
jo totesin, että tämä on vähän
nurinkurinen tilanne, että jos lainsäädäntöä tehdään
sellaisen alueen tarpeiden perusteella — tässä tapauksessa
Etelä-Suomen suoalueiden perusteella — ja sitä lainsäädäntöä kuitenkin
pitää kaikkialla Suomessa noudattaa, niin eihän
se millään voi soveltua samalla tavalla käyttöönotettavaksi
Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla, Itä-Suomessa, missä nämä varsinaiset
turvetuotantoalueet sijaitsevat. Aivan oikein täällä edustaja
Maijala totesi, että on olemassa se vaara, että tämä ympäristönsuojelulain
13 § joutuu siellä virkamiesten tulkinnan kohteeksi.
Eihän meistä kukaan tässä salissa
voi tietää, millä tavalla joku virkamies
tulkitsee luontoarvoja. Vaikka valtioneuvosto on vetänyt ne
0:sta 5:een ja on sovittu, että mennään
0, 1, 2, jossain määrin voidaan mennä 3:een,
niin eihän siellä mitään lappua
ole suolla, että tämä on ykkönen,
kakkonen, kolmonen. Nehän ovat täydellisiä tulkintakysymyksiä.
Sen jälkeen kun virkamies tulkitsee, niin tällä demokraattisella
järjestelmällä on ikään
kuin aika vaikea puuttua virkamiehen työhön. Tämä on
se suurin pelko koko tässä ympäristönsuojelulain
13 §:ssä, johon nä-mä turvetuottajat,
aika useatkin, ovat puuttuneet.
Jos nyt jollakin tavalla vetäisi yhteen ja pelkistäisi
tämän päivän keskustelun, niin
minä olin erittäin iloinen, ja kiitänkin
siitä ympäristöministeri Niinistöä,
että hän lupasi, että turvetuotantoa edistetään
ja turvetuotanto Suomessa säilyy ja tämä ympäristönsuojelulain
13 § ei tule olemaan ongelma. Samaa edustaja Tynkkynen
toisti täällä. Se toistaminen ja todistelu
johtui siitä, että monet ovat sitä mieltä,
että tämän lain peruste- lut pitäisi
nostaa tänne ympäristönsuojelulain 13 §:ään,
jolloin se olisi laki.
Mutta niin kuin sanoin: ellei tätä pykälää muuteta,
tämä kyllä nyt sitten menee siihen, että me olemme
vihreän ministerin ja vihreän puolueen sanan varassa,
ja ainakin itse tulen tämän muistamaan. Jos tämän
pykälän tulkinnassa tulee ongelmia Suomessa jollakin
tavalla tai muuten tämä 13 § tulee
aiheuttamaan ongelmia, niin me silloin tiedämme, kenen
puoleen me käännymme. Tämä on
nyt vihreän puolueen luottamuskysymys, että turvetuotannossa
ei tule olemaan sen suurempia ongelmia kuin mitä ministeri
Niinistö toi tänään esille.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen kysyi puheessaan,
onko vaarana yksittäisen suon luontoarvoa määriteltäessä,
että luontoarvoon 0—2 määritellään
sellaisiakin soita, jotka tosiasiallisesti kuuluvat ylempään
luontoarvoon. Tässä on mielestäni sama
ongelma kuin päinvastaisessakin tapauksessa. Ylipäätään
koko luontoarvon määrittelyyn ei mielestäni
ole olemassa yhteisesti hyväksyttyä, yhteistä mittaria.
Tämä on mielestäni onnetonta ja voi johtaa
määrittelykiistoihin ja aikanaan oikeudenkäynteihin.
Lainsäädännön tarkoitus ei mielestäni
saa olla tällainen, joten odotan mielenkiintoista valiokuntakäsittelyä.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena edustaja Eestilän
puheenvuoroon: Kyllähän esitys tullut yksimielisenä hallitukselta.
Siksi pidän hieman outona, että suurimman hallituspuolueen
edustaja sitten lähtee vastuuttamaan yhden puolueen ministeriä asiasta,
vaikkakin ministeri esittelee tämän asian.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän edustaja Haapasen
huolen tästä. Mutta kyllä se vain näin taitaa
olla, että asia hyvin pitkälle on ministerin vastuulla,
kun sitä valmistellaan. Toki sen hallitus tänne
esityksenä tuo ja hallitus esityksistään vastaa,
mutta kun ministeri täällä pöntöstä on käynyt
puhumassa, että ongelmia ei tule ja turvetuotanto jatkuu,
niin kyllä minun ainakin tulee uskoa esittelevää ministeriä.
Ja jos siinä tulee sitten ongelmia, niin kyllähän
me joudumme palaamaan näihin asioihin. Jos on eduskunnan
salissa julkisesti todettu, että näin mennään
eteenpäin, niin ainakin minä luotan ministeriin.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Puheenvuorolistaan.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä kun hallituspuolueitten
miekkailua kuuntelee, on vielä kerran todettava, että vaikka
hallitus on tehnyt yksimielisen esityksen, ei se välttämättä ole
tasapuolinen kaikille.
Edustajat Eestilä ja Maijala ottivat tärkeän
asian esille elikkä tämän luontoarvomääritelmän tulkinnan.
Se voi nousta suuremmaksi kuin tämä lakiesitys.
Meillä ei ole olemassa konkreettista luontoarvomittaria.
Täällä ollaan kuultu, että se perustuu
uhanalaisuuksien määrittelyyn, mutta ei vielä muuta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan tätä.
Valiokuntakäsittelyssä pääsen
sitä katsomaan sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa
että myös hallintovaliokunnassa. Toki meidän
on oltava huolissamme myös valtion aluehallinnon tilanteesta
ja kuntien tehtävistä.
Vielä palaan tähän soitten tilanteeseen.
Meillä jää tällä hetkellä soita
myös teidenrakentamisen alle, talonrakentamisen alle. Meillä on
Oulussa iso yliopistokampus rakennettu suolle. En tiedä, olisiko
se nyt edes mahdollista; tämän uuden lain perusteella
jäisi Ouluunkin sitten yliopisto rakentamatta. Minä vain
toistan: En minä ole siinä mielessä mikään
turverekkafani, että olisin sokeana sille, että turpeen
tuotannolla ei ole ollut riskejä. Siellä on edelleen
riskejä, siellä on tehty virheitä, mutta
ei vanhoista rikkeistä saa loputtomiin rangaista. Ja minä en
ymmärrä sitä, että tilanteessa,
jossa meillä on energiakauppatase negatiivinen — se
on 8 miljardia muistaakseni — me emme panosta kotimaiseen
energiaan ja siihen vaatimattomaan osuuteen, mitä Vapo
pyytää, alle 1 prosenttia soista. Se on tällä hetkellä mielestäni
varsin kohtuullinen ja myöskin siihen nähden,
mitä Vapo on tehnyt parantaakseen vesistöjen tilaa
turpeennostossa.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Tuo alle 1 prosentti, mitä nyt käytetään
turpeesta: Nyt tämän lain seurauksena todennäköisesti
käy niin, että kun se kiikarimies tulee sinne
tien varteen katselemaan, että tuossa se suo on, niin se,
joka on lähellä sitä tietä,
suojellaan. Mutta ne käytettävät suot,
ne siirtyvät kauemmaksi ja kauemmaksi, ja siinä käy
niin kuin Eero Lehti sanoi, että logistiikkakustannukset
nousevat ja se koko tuotanto tyrehtyy ihan näin käytännön
seurauksena.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kun täällä on
esitetty näitä pinta-aloja, paljonko Suomessa
on soita ja paljonko niistä on käytössä,
niin me olimme Ympäristöakatemian paneelissa,
ja siellä ainakin esitettiin virallisena totuutena, että tällä hetkellä Suomen
suopinta-alasta on 0,6 prosenttia käytössä.
Se on noin 60 000 hehtaaria, ja joka tapauksessa se määrä tulee
pienenemään nyt usealla tuhannella hehtaarilla
lähivuosina, koska nämä luvitussumat,
mitä on yli 10 000 hehtaaria siellä,
eivät mitenkään joudu siihen apuun, mikä tulee
olemaan turvetuotannon poistuma.
Jos lähdetään arvioimaan, että me
maksimaalisesti, siis teoreettisesti ottaen maksimaalisesti, käyttäisimme
nämä teknistaloudellisesti mahdollisuuksien rajoissa
olevat turvesuot, ja se prosenttiluku on minun käsittääkseni
13, niin nyt kun valtioneuvosto on tehnyt nämä linjaukset, joista
tosin kukaan ei vielä tiedä, mitä ne
käytännössä tarkoittavat, koska
se tulkinta puuttuu, niin jos mennään luokituksen
0, 1 ja 2 soille, niin todennäköisesti teknistaloudellisesti
on mahdollista suoalasta ottaa käyttöön
8 prosenttia. Eli jos näin äkkiä laskee,
niin me voisimme periaatteessa teoreettisesti 12—13-kertaistaa
nykyisen suo-pinta-alan, ja semmoisiin määriinhän
me emme missään tapauksessa tule menemään.
Jos me saisimme tulevaisuudessa muutaman kymmenen tuhatta hehtaaria
otettua turvetuotantoon, niin silloin siinä olisi joku
energiapoliittinen järki ja me pystyisimme sillä tukemaan
aika paljon hakkeen käyttöä energiantuotannossa.
Nämä ovat ainakin niitä lukuja, mitkä minä olen
saanut ammatti-ihmisiltä ja Geologian tutkimuslaitokselta.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Etelä-Suomen
soista on yli 85 prosenttia ojitettu. Oulun eteläpuolisista
soista 75 prosenttia on ojitettu. Eli ne kuuluvat siihen ykkös-
tai kakkosluokkaan. Tämä lakiesitys ei estä turpeenottoa
näiltä soilta, mutta pidän erittäin
valitettavana sitä, että esimerkiksi kakkosluokan
soista siellä osa on niitä, joissa on merkittäviä luontokohteita.
Minusta on myös saivartelua lähteä väittelemään,
että luontoarvokäsitettä ei ole määritelty.
Pelkästään googlettamalla löytyy
lukuisia määritelmiä. Tässä esityksessä on kahden
sivun verran selkeästi luontoarvoa määritelty.
Eli pysytään asiassa.
Keskustelu päättyi.