Täysistunnon pöytäkirja 6/2014 vp

PTK 6/2014 vp

6. TIISTAINA 11. HELMIKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! On ilo saada esitellä hallituksen esitystä uudesta ympäristönsuojelulaista eduskunnalle. Se on Suomessa kaikkein merkittävin ympäristön pilaantumista ehkäisevä laki, ja tämä lakiesitys on suurin edistysaskel ympäristönsuojelussa Suomessa ainakin 15 vuoteen.

Ympäristönsuojelulaki tavoittelee sitä, että minimoidaan elinkeinotoiminnasta tulevia haitallisia päästöjä vesiin, maaperään, ilmaan, pohjavesiin ja muilla tavoin. Samalla tämä laki on yhä enemmän laki, jossa pyritään varmistamaan sitä, että elinkeinoelämässä voidaan ottaa uusia ratkaisuja käyttöön, edistetään puhdasta ympäristöteknologiaa ja cleantech-ratkaisuja, joiden käyttöönotolla Suomessa voidaan edistää näiden alojen vientiä myös maailmalle. Pyrimme siis siihen, että tässä uudessa laissa samalla, kun parannetaan ympäristönsuojelun tasoa, tehdään se sellaisella tavalla, että toiminnanharjoittajilta vaadittavat edellytykset selkeytyvät, ennakoitavuus paranee, uuden, talouskasvua edistävän teknologian käyttöönotto vauhdittuu ja ylipäätään toiminnanharjoittajien mahdollisuudet käsitellä hakemuksia ympäristöluvituksessa helpottuvat muun muassa sähköisten menettelyjen käyttöönoton lisäämisellä.

Hallitusohjelmassa linjattiin, että ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksella tehostetaan ympäristötilan ja ympäristöarvojen turvaamista, torjutaan ilmastonmuutosta, tehostetaan materiaalitehokkuutta ja energiatehokkuutta, ehkäistään jätteen syntymistä ja selkeytetään ja yksinkertaistetaan lupahallintoa. Samalla teollisuuspäästödirektiivi, joka on EU:sta tuleva suuria laitoksia koskeva päästödirektiivi, otetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja se osaltaan yhdenmukaistaa vaadittua ympäristöteknologiaa ja ennakoitavuutta, kun uusi parhaan käyttökelpoisen teknologian vaatimus täsmentyy ja sen oikeusperusta vahvistuu. Siinä siis myös tehostetaan ympäristönsuojelun lupamenettelyjä ja valvontaa: otetaan käyttöön valvontamaksu, jolla pyritään varmistamaan se, että valvonta suunnataan kohteisiin, jotka työllistävät enemmän, ja valvonnan laatu samalla paranee ja myös ennakoivat menettelyt paranevat niin, että toiminnanharjoittajat voivat välttyä ajautumasta ongelmiin ympäristövaateiden kanssa. Tavoitteena on siis edistää vuoropuhelua myös yritysten kannalta ja yritystoimintaa edistävällä tavalla niin, että ympäristöhaitat vähenevät.

Lakiesityksessä otetaan myös huomioon Talvivaara-selvityksistä tulleet ehdotukset siitä, miten vaativissa, haastavissa kriisitilanteissa erilaisia poikkeusmenettelyjä saadaan käyttää ja miten toisaalta voidaan varmistaa, että ei ajauduta hallitsemattomiin ympäristöongelmien kierteisiin. Näiden poikkeusmenettelyjen käyttöä ja valvontaa tiukennetaan ja samalla lupamenettelyyn liittyvää ohjeistusta tiukennetaan niin, että hakemukset ovat riittävän korkeatasoisia, eli yksinkertaisesti toiminnanharjoittajankin pitää tietää, mitä toimialaa hän lähtee toteuttamaan ja miten siellä pitää toimia, jotta ympäristövastuu on kunnossa. (Tuija Brax: Aika kohtuullista! Hyvä!)

Uudistuksessa myös päivitetään ympäristönsuojelulaki vastaamaan paremmin perustuslakia — juoksutus paranee. Tämä on asia, mistä varmaan valtiosääntöjuristit ovat innostuneita, mutta muilla ei ehkä herätä niin paljon intohimoja. Tästä on tullut aikaisemmin palautetta, ja nämä ehdotukset on otettu sisään. Vanhana perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen tästäkin tietysti iloinen.

Kaiken kaikkiaan ympäristönsuojelulaista tulee rakenteeltaan selkeämpi, niin että sitä on helpompi viranomaisten toteuttaa ja toiminnanharjoittajien helpompi tietää, mitä heiltä edellytetään.

Arvoisa puhemies! Kun mennään tarkemmin läpi näitä eri kysymyksiä, niin todella ympäristönsuojelulaki on meidän keskeisin väline turvata ympäristön tila Suomessa. Kun puhutaan ympäristöluvituksesta ja -valvonnasta, niin usein keskustelua käydään siitä näkökulmasta, miten voidaan varmistaa, että luvat ovat saatavissa nopeasti. Mutta täytyy muistaa, että koko meidän korkeatasoisen teknologisen osaamisen ja teollisten prosessien tuottavuuden ja tehokkuuden taustalla on se, että me olemme aikanaan lähteneet laittamaan ympäristönormituksen avulla päästöjä kuriin ja tehostaneet tuotantoa niin, että kun taloudellisissa prosesseissa arvioidaan jo ennalta mahdolliset ympäristöhaitat, minimoidaan ne valittavalla hyvällä teknologialla, niin saadaan sekä taloudellista tulosta että minimoidaan ympäristöön tulevaa haittaa.

Meidän kansallisomaisuudessa meidän pohjavedet, vesistöt, ilmanlaatu ja muutoinkin ympäristön tila ovat uudessa perustuslaissa myös perustuslaillista oikeutta, ja jokaiselle ihmiselle on turvattava oikeus puhtaaseen ympäristöön. Samalla ympäristönsuojelulaki vaalii oikeutta suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen. Hyvällä ympäristön tilalla on suoria taloudellisia hyötyjä ekosysteemipalvelujen, puhtaan ruuan, virkistyshyötyjen, matkailun ja niin edespäin kautta, ja samoin se, että edistetään uusien teknologiaratkaisujen käyttöönottoa, on iso mahdollisuus suomalaisille, kun lähdemme ratkaisemaan globaaleja megatrendejä. Esimerkiksi vesiensuojelussa, veden puhdistamiseen liittyvässä osaamisessa meidän yritykset Väisälän mittareista Kemiran puhdistusratkaisuihin ovat sellaisia, joita kelpaa ministerinä maailmalla esitellä, ja osittain niiden kehitys johtuu siitä, että me kotimaassa varmistamme, että nämä ratkaisut on otettu käyttöön. Kaivosteollisuudessa vaikka Outotecin kaltaiset teknologiat ovat sellaisia, joilla voidaan ratkaista kaivosteollisuuden vesienhallinnan ongelmia ja tehostaa vesien käyttöä.

Arvoisa puhemies! Teollisuuspäästödirektiivistä ensiksi.

Se koskee Suomessa noin tuhatta laitosta, ja se vähentää teollisuuden aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja sekä veden, energian ja materiaalin kulutusta tehostamalla ja yhdenmukaista-malla ympäristönsuojeluvaatimuksia. Keskeisin muutos, joka tulee tästä EU:n yhteisestä direktiivistä, on parhaan käyttökelpoisen teknologian käyttämisen oikeudellinen sitovuus suhteessa päästötasoihin. Voidaan määritellä eri haitallisille aineille päästötasoja, jotka ovat oikeudellisesti sitovia, ja ne on saavutettava, ja samalla sitten EU-tasolla tehdään alakohtaisia ratkaisuja siitä, minkälaista teknologiaa pitää edellyttää. Sitten meillä luvittajat ja valvojat varmistavat, että se paras käyttökelpoinen tekniikka otetaan käyttöön.

Me pyrimme osaltamme Suomessa tässä EU-tason jatkotyössä varmistamaan sen, että nämä olisivat teollisuuslaitosten kannalta aina joustavasti toimeenpantavissa, niin että investoinnit voidaan tehdä silloin, kun se on myös taloudellisen toiminnan kannalta mielekästä, ja arvioitaisiin kokonaispäästöjä. Näitä sitovia päästötasoja vahvistetaan siis komissiotason päätelmissä, jotka ovat komission täytäntöönpanopäätöksiä ja jäsenvaltioita suoraan velvoittavaa säännöstöä. Päätelmien uudistuessa ympäristöluvat on tarkistettava vastaamaan uusia päätelmiä neljän vuoden kuluessa. Tämä työ siis jatkuu EU-tasolla.

Tämä päästödirektiivi on jo astunut voimaan, ja valtaosa EU-maista on jo sen ottanut kansalliseen lainsäädäntöön. Me olemme toimeenpanossa hieman myöhässä johtuen tämän ison kokonaisuudistuksen haasteista, ja EU-komissiolle on ilmoitettu, mistä tämä myöhästyminen on johtunut ja että esitys on nyt eduskunnassa, ja senkin takia esityksen hyväksyminen suhteellisen nopealla aikataululla olisi tärkeää, koska se on osa tätä direktiivin toimeenpanoa.

Parhaan käyttökelpoisen teknologian vaatimus edistää tosiaan myös ympäristöteknologiaa, ja elinkeinopolitiikan ja ympäristöpolitiikan viranomaisten yhteistyöllä me pyrimme varmistamaan, että Suomessa iso osa tästä teknologiasta olisi kotimaista tuotekehitystä ja edistäisi suomalaisen teollisuuden kasvua cleantech-aloilla.

Sitten, arvoisa puhemies: Jotta lupia voidaan tehokkaasti myöntää, lupamenettelyä on syytä tehostaa niin toiminnanharjoittajien kuin luvittajien kannalta, ja samalla myös valvonnan tasoa ja laatua on priorisoitava ja parannettava. Tässä ehdotuksessa valvonnan suunnitelmallisuus paranee, ja koska valvonnan resurssit ovat rajalliset, lakiehdotus mahdollistaa elyille priorisoinnin riskiarvioinnin perusteella. Eli valvotaan enemmän niitä laitoksia, joissa on riskejä. Valvotaan myös ennalta, jotta autetaan toiminnanharjoittajia ennalta välttämään ongelmia — tästä siis myös taloudellisessa mielessä kaikki hyötyvät.

Lupahakemusten käsittelyä tehostetaan jo luvanhakuvaiheessa. Elikkä lupahakemukset voidaan toimittaa valtion lupaviranomaiselle sähköisesti ja sähköistä tiedottamista edistetään kuulemisessa ja päätöksestä tiedottamisessa. Lupahakemusten etenemisen seurantaan otetaan uusia työkaluja, ja myös tämän varsinaisen lakiesityksen ulkopuolelta meillä on käynnissä yhteis-työ elinkeinoelämän kanssa siitä, että otetaan elyissä käyttöön sellaisia käytäntöjä, että valvojat ja luvittajat ennalta isoissa hankkeissa keskustelevat toiminnanharjoittajan kanssa jo ennen lupahakemuksen jättämistä, jotta hän tietää, mitä häneltä edellytetään, ja pyritään varmistamaan, että kaikki tieto on alkuvaiheessa käytössä.

Selvitysvelvollisuuksia koskevien lupamää-räysten täsmentäminen ja rajaaminen vähentää myös toiminnanharjoittajien ja viranomaisten työtä, ja sillä pyritään nopeuttamaan näitä lupaprosesseja. Tarkoitus on siis saavuttaa merkittävää käsittelyaikojen nopeutumista ja parantaa sitten myös valvonnan ja luvituksen laatua.

Talvivaara-ehdotuksista pari esimerkkiä: Selvityksen teettäminen hakijan kustannuksella, puutteellisen hakemuksen hylkääminen, jos sitä ei pyynnöstä huolimatta täydennetä, ja uusi säännös yksinkertaisesta selventävästä luvan muuttamisesta. Nämä ovat ehdotuksia, joilla varmistetaan se, että toiminnanharjoittaja jo luvanhakuvaiheessa on riittävän laajasti tietoinen oman hankkeensa erilaisista seuraamuksista, ja varmistetaan se, että lupaprosessiin ei tule hakemuksia, jotka työllistävät sen takia, että ne ovat täysin puutteellisia. Siitä ei kukaan hyödy. Muut luvanhakijat kärsivät, koska prosessit venyvät. Luvanvaraisten laitosten luettelosta rajataan myös pois joitakin elintarvikelaitoksia ja eräissä toiminnoissa lupakynnystä nostetaan.

Ympäristönsuojelulain uudistuksen kakkosvaihe on tällä hetkellä käynnissä, kun tämä esitys on saatu eduskuntaan, ja siinä pyritään erityisesti eläinsuojien osalta selvittämään laajemmankin toimivallan siirtoa aluehallintovirastoista kuntiin, jotta nämä maatalouselinkeinojen investointien kannalta tärkeät hankkeet voisivat edetä nopeammin ja jotta voitaisiin nopeuttaa tätä lupakäsittelyä myös aluehallintovirastoissa muiden lupien osalta, kun saadaan tehtäviä siirrettyä kuntiin. Tämä työ pyritään saamaan kevään aikana työryhmässä valmiiksi, ja meillä on myös työn alla se, että erityisesti lypsylehmien osalta kahden robotin kokoiset navetat olisi mahdollista siirtää asetuksessa aluehallintovirastoista kuntiin jo nyt ihan lähikuukausina. Jos eri toimijat, niin kuin Kuntaliitto, tämän hyväksyvät, pyrimme tekemään sen jo nopeasti. Kunnilla on myös mahdollisuus hakea eräiden lupa-asioiden käsittelyn siirtoa valtiolta itselleen. Isot kunnat haluavat esimerkiksi jätepolitiikkaan liittyen valtaa lisää, ja jos heillä on osaamista, niin tässä on joustavuutta siihen.

Arvoisa puhemies! Valvonnan maksullisuus.

Ympäristövalvonta on viranomaistoiminnassa yksi harvoja valvonnan sektoreita, josta ei ole peritty aikaisemmin maksua, mikä on johtanut siihen, että valvonta ei ole kohdentunut ehkä oikein niin toiminnanharjoittajan kuin viranomaisen näkökulmasta ja valvonnan laatu kärsii siitä, että siitä ei saada korvausta. Toisaalta voi sanoa, että jos ei ole toistuvista rikkeistä mitään kustannuksia vaan saa viranomaisilta ihan ilmaista apua, aiheutuu sellaista työtä, mikä ei ole myöskään toiminnanharjoittajien kannalta järkevää.

Valtion viranomainen voi periä valvontamaksun omakustannushinnan mukaisesti. Laissa eniten ympäristöä kuormittavat ja valvontaviranomaisia eniten työllistävät laitokset maksavat eniten. Suunnitelmallinen valvonta, rikkomus-epäilyjen valvonta ja hallintopakkojen valvonta tulee maksulliseksi, ja pienten yritysten ja kotitalouksien valvontamaksujen perusteet lain pohjalta säädetään kohtuullisiksi, ja nämä määritetään kuormituksen mukaan myöhemmin asetuksessa. Esimerkiksi määräaikaistarkastuksia ja tällaisia ylipäätään jatkossa ei ehkä niin paljon tarvita, ja niissä kustannustason pitäisi olla mahdollisimman alhainen. Esimerkiksi maaseutuelinkeinoihin en näe tarvetta kohdistaa suuria maksuja, mutta enemmänkin nämä isot teollisuuslaitokset, nyt vaikka kaivosala itse, ovat kokeneet tämän valvontamaksun ihan mielekkäänä, jos se parantaa ja nopeuttaa valvonnan laatua. Toiminnanharjoittajat mieluummin maksavat ja saavat nopeammin prosessit eteenpäin kuin ovat maksamatta ja ovat pitkissä viranomaisprosesseissa.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä tämä kysymys luonnonarvojen huomioon ottamisesta turvetuotannossa.

Tässä lakiesityksen valmistelussa on arvioitu sitä, että meidän laissa on sellainen puute, että jos otetaan merkittäviä luontoarvoja heikentäviä elinkeinoelämän ratkaisuja käyttöön isoilla maa-alueilla, niin tällä hetkellä laki ei arvioi sitä, miten itse sillä alueella luontoarvot on turvattava, vaikka tuotantoalueen ulkopuolella niitä on jo nyt arvioitava. Koska kaavoituksessa ja muissa eri prosesseissa näitä asioita voidaan ottaa huomioon ja vain lähinnä turvetuotanto on sellainen toimiala, joka ottaa isoja maa-alueita haltuun kaavoitetun alueen ulkopuolella, on sovittu tämän lakiesityksen valmistelussa, että tämä luonnonarvojen huomioon ottaminen kohdennetaan turvetuotannon sijoittumiseen ja siinäkin kaikkein keskeisimpien arvokkaiden soiden merkittävien luonnonarvojen turvaamiseen. Tämä tukee valtioneuvoston periaatepäätöstä soiden kestävästä käytöstä. Yhdessä toimialankin kanssa on todettu, että ohjataan turvetuotantoja ojitetuille soille ja pyritään siellä selkeyttämään ja nopeuttamaan luvitusta. Toki kaikki siihen liittyvät vedenpuhdistus- ja muut ympäristöteknologiavaatimukset ja valuma-alueen kestävyys pitää arvioida, ennen kuin lupa voi olla mahdollista myöntää, mutta pyritään siihen, että turvetuotannossa tämä ennakoitavuus paranisi luvituksessa.

Arvokkaiden soiden huomioon ottaminen myös ympäristöluvassa mahdollistaa sen, että tätä luonnonarvopykälää sovelletaan siis arvokkaisiin luonnontilaisiin soihin, jotka kuuluvat soita ja turvemaita koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen luonnontilaisuusluokituksen luokkiin 3—5. Sielläkään sitä ei sovelleta, jos luonnonarvot on otettu huomioon maakuntakaavassa, elikkä se vauhdittaa maakuntatasolla tätä suunnittelua, jossa yhteensovitetaan luontoarvot ja elinkeinot. Tässä on myös mahdollisuus poiketa pykälästä tietyin huoltovarmuus- ja keskeisin muin kriteerein.

Näillä kaikkein arvokkaimmilla soilla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle Etelä-Suomessa. Etelä-Suomessa suojeluprosentit ovat siellä 1—5 prosentin välillä useilla suotyypeillä, ja vain murto-osa soista Etelä-Suomessa on luonnontilaisina, jolloin on perusteltua, että turvetuotantoa ohjataan sinne jo ojitetuille soille (Puhemies koputtaa) ja nämä arvokkaat luonnontilaiset suot säilyvät sitten riistalajien lisääntymisalueina, monimuotoisuuden alueina, lakkasoina, ihmisten virkistyskäytössä, ja varmistetaan, että tämä merkittävä osa Suomen kansallista perintöä meillä myös säilyy. (Puhemies koputtaa)

Valtioneuvoston kokouksen yhteydessä hallitus linjasi myös lausumasta, että kevään kehysriiheen tuodaan rakennepaperin mukaisesti esitys luparuuhkien purkamisesta ja lupamenettelyn nopeuttamisesta aluehallintovirastoissa. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on jo ojitettujen soiden, luokkien 0—2 soiden, lupamenettelyn merkittävä nopeuttaminen. Tästä kokonaisuudesta on tämän toimialan kanssa keskusteltu, ja voin sanoa, että pitkien keskustelujen jälkeen olemme niin yksimielisiä kuin ympäristönsuojelukysymyksissä tämän toimialan kanssa voi olla. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Niinistö.

Keskustelua on tarkoitus käydä seuraavilla periaatteilla: otetaan aluksi puhujalistasta neljä puheenvuoroa, ja jos ilmenee debatin tarvetta — niin kuin ymmärrän — niin sen jälkeen käynnistetään debatti. Elikkä neljä puheenvuoroa kärjestä, ja edustaja Mustajärvi aloittaa. — Jos on vaikeuksia liikkua tänne puhujapönttöön, niin voitte poikkeuksellisesti käyttää puheenvuoronne sieltä paikaltanne. Olkaa hyvä.

Markus Mustajärvi /vr:

Kiitos, arvoisa puhemies! On täysin selvää, että ympäristönsuojelulain ja siihen läheisesti liittyvien lakien uudistamiselle oli ja on edelleenkin tarvetta. Tällaisen lakipaketin — 35 plus 1 lakia — valmistelu ja läpivienti eduskunnassa ei ole ihan pieni juttu, ja meillä on kaivoslaissa tuore, varoittava esimerkki. Lemmenjoen lapiokaivajat laitettiin seinää vasten ympäristö- ja luontoarvoihin vedoten samaan aikaan, kun jotkut kaivosalan suuryritykset ovat touhunneet seurauksista piittaamatta. Myös kaivosten sijaintikunnat jäävät tiiron osalle kaivoksen tuotosta ja tuotannon volyymistä, kun maaperän rikkauksia hyödynnetään — ja niitä hyödynnetään vain yhden ainoan kerran.

Mutta tähän hallituksen esitykseen. Ympäristölainsäädäntöön liittyvät kaavoitus- ja lupakäytännöt sekä niihin kuuluvat valitusmenettelyt kestävät aivan liian kauan, ja se varmaan on kaikille selvää. Olipa lainsäädäntö sisällöltään mitä hyvänsä, viranomaisilla tulee olla riittävät resurssit hoitaakseen tehtävänsä ja organisoidakseen toimintansa tehokkaaksi. Nyt valtion tuottavuusohjelman, tai paremminkin leikkausohjelman, puristuksessa lähes kaikki valtion organisaatiot ovat riittämättömästi resursoituja. Samoin viranomaisten oikeuksien, vastuiden ja tehtävänjakojen täytyy olla selvillä. Ympäristöluvat pitää saada myös ennakoivammiksi ja nopeammiksi, toimintaehdot selkeiksi, ja turhat päällekkäisyydet on poistettava.

Tunnen itse huolta turvetuotannon tulevaisuudesta. On turha kiistää ympäristöhaittoja, mutta kuinka niihin vastataan: lopettamalla koko tuotanto niin, että turvaudutaan hiileen, vai hyväksymällä tuotanto ja keskittymällä haittojen poistamiseen? Ei 1960- ja 1970-luvuilla metsäteollisuuttakaan esitetty lopetettavaksi, vaikka ympäristöongelmat olivat huomattavasti suuremmat. Silloin laadittiin pakottavaa lainsäädäntöä ja ongelmat saatiin kuriin.

Arvoisa puhemies! Nostan esille sellaisen asian, joka monessa suhteessa kuuluu harmaalle vyöhykkeelle ja uhkaa jäädä varmaan tässäkin keskustelussa jalkoihin.

Puolustusvoimat on harjoittanut vuosikymmenten ajan, ja harjoittaa edelleen, hyvin laajamittaista ja monimuotoista toimintaa ampumaharjoitusalueilla. Itse olen seurannut Rovajärven tilannetta ja olen huolestunut alueen tulevaisuudesta. Paitsi että siellä yksityiset maanomistajat ovat jääneet jalkoihin, niin on käynyt myös usein luonnon ja monikäyttöarvojen. Tunnen osan Rovajärven alueesta aika hyvin, kun olen itse siellä metsästänyt, marjastanut ja kulkenut muuten vain.

Puolustusvoimat korostaa omassa lausunnossaan, että uudistuksessa tulee huomioida, etteivät ympäristönsuojelulain säännökset "tosiasiallisesti muodostu Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamisen ja esimerkiksi uusien asejärjestelmien käyttöönoton esteeksi". Kun Itä-Lapin maakuntakaavaa laadittiin edellisen kerran, ja kun Rovajärvi kuuluu tuohon alueeseen, kysyin eräältä valmistelussa mukana olleelta upseerilta, miksi varoaluerajaus on niin laaja. Vastaus oli, että sitä tarvitaan uusia ja järeämpiä aseita varten. Ja kun kysyin, mistä ja kenen aseista on kyse, jäin ilman vastausta. Onko meillä jatkossa edessä tilanne, että luontoarvot, monikäyttö ja paikallisten ihmisten rauha jauhautuvat ulkomaalaisten aseitten alle ja sitä perustellaan Puolustusvoimien lakisääteisillä tehtävillä?

Edelleen Puolustusvoimat korostaa, että sen toiminta maanpuolustuksessa on sellaista, että se huomattavasti poikkeaa ympäristönsuojelulain normaalista soveltamisympäristöstä. Puolustusvoimien toiminta on lain edellyttämää, niin kuin sen tuleekin olla, mutta laki ei saa edellyttää eikä sallia ympäristön tuhoamista peruuttamattomalla tavalla. Pelkään, että Rovajärven alueella voi hyvinkin paljastua sellaisia ympäristöhaittoja, jotka ovat vielä piilossa, ja että toiminnan aikaiset haitat lisääntyvät, jos alueen käyttötarkoitusta ja toiminnan laajuutta oleellisesti muutetaan. Siksi tällaisella alueella pitäisi siirtyä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn piiriin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheessani lähinnä turpeeseen, eli painaa sen nyt sitten mieleen, ei mihinkään muuhun.

Ensinnäkin totean, että tälle laille oli ilmeinen tarve ja on ilmeinen tarve uudistaa se, ja kuten ministeri totesi, se on erittäin merkittävä uudistus. Tämä lakiesityshän kaiken kaikkiaan on ihan kohtuullinen, ja sekä turvetuotanto että sen ympäristönäkökohdat ovat sovitettavissa yhteen, jos tahtoa löytyy, ja toivon, että sitä tahtoa oikeasti löytyy, koska kyllähän 11 000 suomalaista työpaikkaa myöskin tässä asiassa on kyseessä. Tietenkin myöskin uusinta tekniikkaa käyttämällä ne toimijat, jotka sitä turvetta sieltä nostavat — lähinnä Vapo on kyseessä — voivat turvetuotannon vesistövaikutuksia erinomaisen paljon vähentää.

Turvehan on kaiken kaikkiaan erittäin ristiriitainen polttoaine. Se toimii toki tukipolttoaineena bioenergialle, ja se on erityisesti kotimaista. Taitaa olla niin, että 6 prosenttia energiantarpeesta tuotetaan turpeella, jos en ihan väärin ole papereitani lukenut, ja sitten myöskin turpeen aluetaloudellinen merkitys on suuri. Toisena vastapainona tietenkin on se, että hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin vähintäänkin kohtuulliset — siis tarkoitan suuret.

Ministeri hyvin totesi tästä luvituksesta. Eli luvituksen sujuvoittamisen tulee olla tavoitteena kaikessa energiatuotantoon liittyvässä toiminnassa, myöskin pientuotannossa, vesivoimassa ja turpeessa.

Kyllä itselläni yksi lähtökohta tähän puheeseen kaiken kaikkiaan on se, että turpeen käytön korvaaminen kivihiilellä on pysäytettävä eli ennemmin kotimaista turvetta kuin että Uralin takaa kivihiiltä tänne kuskataan. Turve on lisäksi huoltovarmuuden kannalta tärkeä polttoaine, ja huoltovarmuuden kannalta on kannatettavaa, että uusien tuotantoalojen luvitus toimisi tulevaisuudessa mahdollisimman mutkattomasti, kuitenkin tietenkin niin, että vaikutukset lähiympäristöön ja ympäristöön yleensä otetaan tarkasti huomioon.

Ihan muutamia huomioita Vaposta, joka täällä on päätoimija turvealalla: Vapon mainehan tässä männävuosina meni vähintäänkin kohtuullisesti pilalle heidän omien toimintojensa takia. Siis suomeksi sanottuna vähät välitettiin ympäristöstä ja siitä, että turvesoilta kulkeutui humusta vesistöihin. Nythän Vapo on ottanut ihan toisenlaisen asennon, monta vuotta sitten jo, tutkivat kaikki omat suonsa, millä tavalla siellä ympäristöasiat on otettu huomioon, ja käyttävät uusinta tekniikkaa silloin, kun se vähänkin on mahdollista taloudellisesti käyttöön ottaa.

Ymmärrykseni mukaan tämä lakiesitys turpeen osalta ei koske jo luvituksessa olevia, siis niitä, joihin lupia on haettu, ja minun mielestäni se on erinomaisen hyvä asia. Tämä ei myöskään koske sillä tavalla luokkien 0—2 soita, ja sitten näissä luokan 3 soissa myöskin pystytään ehkä jotakin tekemään, jos ne ovat maakuntakaavassa. Valitettavasti taitaa olla niin, että tällä hetkellä on valmisteilla yksi tai kaksi maakuntakaavaa, joissa näitä turveasioita otetaan huomioon. Sekin asia on vähän pitkässä kuusessa. Kun sitä turvetta tarvitaan ja nimenomaan sen takia, että sillä pysytään korvaamaan se Uralin takaa, tai mistä ikinä, tuotu kivihiili, niin on äärimmäisen tärkeätä, että tämä luvitusprosessi saadaan nopeammaksi, sillä eihän se ihan laitapeliä ole, että 21 kuukautta on se keskimääräinen aika, milloin turvesuon lupa tulee.

Aloitin siitä, että tämä lakiesitys on vähintäänkin kohtuullinen ja turvetuotanto ja ympäristönäkökohdat ovat sovitettavissa yhteen, jos sitä yhteistä tahtoa löytyy, ja toivon, että sitä löytyy. Myöskin tietenkin valiokuntakäsittelyssä toivon, että tähän yhteen, sinällään yksityiskohtaan tässä asiassa päästään vielä kunnolla pureutumaan ja katsomaan ja luomaan sellainen malli, joka on kaikille toimijoille hyvä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme ympäristönsuojelulaista, puhumme tulevaisuudesta. On tärkeää, parantuuko tällä lailla ympäristön tila vai heikkeneekö se, pysyvätkö tulevaisuudessa järvemme kirkkaina niin, ettei siellä tarvitse ottaa turvekylpyjä, ja katiskat pysyvät puhtaina samoin kuin verkot. On tärkeää, että ilmanlaatu on jatkossakin hyvä ja maata ei pilata seuraavilta sukupolvilta.

Keskustan vaihtoehto tähän asiaan ei ole se, että lopetamme toiminnan. Me emme halua, että maaseutu museoidaan, vaan haluamme, että siellä elinkeinotoimintaa harjoitetaan kestävästi. Emme halua, että Talvivaara-keissejä enää syntyy.

Vähän pelottaa, että tällä lainsäädännöllä mennään tuo kieltolinja edellä. Haluan, että luvansaantiaikatauluihin tulee totaalinen muutos. Keskusta on esittänyt palvelulupausta, jossa sitouduttaisiin päätöksentekoon tietyssä ajassa, olipa päätös sitten kielteinen tai myönteinen. Ympäristölupien osalta normaalipäätökset, jotka eivät nyt ehkä ole tällaisia ydinvoimala- tai valtavia teollisuuspäätöksiä, pitäisi pystyä tekemään vuodessa. Tällä hetkelläkin meillä on esimerkiksi 10 000 turvehehtaaria lupajonossa ja päätöksenteko kestää 21 kuukautta. Maatalouden luvituksessa tilanne ei ole paljoakaan parempi.

Lupahinnat ovat kohtuuttomia pienille yrittäjille. Esimerkiksi navetan rakentamislupa voi maksaa, tai maksaakin, 11 800 euroa. Kaksinkertaisella hinnalla saisi rakentaa jo ydinvoimalan. Ympäristölupa täytyy uusia viiden vuoden välein, ja hinta on tällöin 500—700 euroa. Minusta on kohtuutonta, että tällöin vielä erikseen vaaditaan valvontamaksuja valvonnoista ehkäpä tulevaisuudessa, eivätkä nämä edes sisälly siihen luvan hintaan. Eli haluaisin, että tässä laissa olisivat selkeästi luvansaantiaikataulu ja luvan hinnat näkyvissä — ja niiden tulee olla kohtuullisia.

Martti Korhonen sanoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että "valvottava maksaa" -periaatteelle on laaja poliittinen tuki. Näin ei todellakaan ole. Itse asiassa hallitus on itse linjannut, että ei halua yrityksille uutta lainsäädäntöä, joka aiheuttaa kustannuksia ja turhaa byrokratiaa. Olisihan se aika kummallista, jos esimerkiksi liikennevalvonnan puolella, kun poliisi pysäyttäisi, on siellä sitten vikaa tai ei, valvottava maksaisi. Keskusta ei hyväksynyt sitäkään, että kun EU halusi poistaa pieniltä yrityksiltä valvontamaksut, hallitus halusi linjata niin, että näitä maksuja ei poisteta, vaan ne päätetään kansallisesti.

Haluaisin vielä tässä puheenvuorossa keskittyä erääseen erittäin oleelliseen asiaan, turveasiaan.

Olisin halunnut, että tässä lainsäädännössä selkeästi näkyvät ne toimet, millä me parannamme vesiensuojelua. Aivan kuten edustaja Mustajärvi käymämme keskustelun mukaisesti oli samoilla linjoilla, teollisuudessa tämä asia pystyttiin hoitamaan kuntoon 70-luvulla. Maatalouden fosforipäästöjä on saatu vähennettyä 70 prosenttia. En usko, että turpeen kiintoaine on sellaista ydinfysiikkaa, etteikö niitä pystytä vesistöistä vähentämään, jos tahtotilaa on.

Valumia voi estää kasvillisuuskentillä, kemiallisella puhdistuksella, laskeutusaltailla, maaperäimeytyksellä, massasiirtoaltailla, pintavalutuksella, päisteputkilla, sarkaojapidättimillä sekä salaojituksilla. Ja uusia menetelmiä tulee kehittää, jos nämä eivät toimi. Jo pelkästään sillä, että eristys- ja laskuojiin kiinnitetään enemmän huomiota, niin etteivät ne tulva-aikana vie maata järviin, on iso merkitys. Myös valvonnan pitää olla muuta kuin säännöllinen ennalta sovittu tarkastus. Valvontaa tulee tehdä, vaikka sitä tehtäisiin harvemminkin, niinä aikoina, kun on tulvavesiaika, että saadaan se todellinen huuhtouma sieltä otettua.

Vesistöhaittoja ei kannata enää vähätellä. On elinkeinonharjoittajienkin etu, että asiat laitetaan kuntoon eikä luoda mielikuvaa, että on parempi lopettaa koko elinkeino.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Ympäristönsuojelulain uudistuksella toimeenpannaan EU:n teollisuuspäästödirektiivi, ja lakiesitykseen liittyy myös muita keskustelussa esillä olleita aihealueita, joista eniten etukäteishuolta on herättänyt turpeen asema. Me kokoomuksessa olemme lain valmistelussa halunneet pitää huolta siitä, että teollisuuden taakka jää mahdollisimman pieneksi ja että turvetuotanto turvataan Suomessa jatkossakin.

Turve on tärkeä kotimainen energiaresurssi, jonka tulee säilyä osana energiantuotantomme kokonaisuutta. Turpeen käyttö parantaa myös energiaomavaraisuuttamme sekä kauppatasettamme. Päivitetyssä ympäristönsuojelulaissa myös turpeen tuotanto siis turvataan. Uutta säännöstä tullaan soveltamaan hallituksen aikaisemmin tekemien turvetuotantoa koskevien linjausten kanssa yhteensopivalla tavalla. Tämän paljon puhutun 13 §:n perusteluihin on selkeästi kirjoitettu, että se ei koske valtioneuvoston periaatepäätökseen sisältyvän luonnontilaisuusluokittelun luokan 0—2 soita. Nämä ovat siis niitä soita, jotka ovat jo luonnontilaisuutensa menettäneet sekä jotka on osin jo ojitettu.

On myös hienoa, että 13 §:ään saatiin tämä poikkeusmahdollisuus, joka turvaa esimerkiksi turvetuotantohankkeet, kun energiahuoltomme tai huoltovarmuutemme niin vaatii. Tämäkin on tärkeä asia.

Jatkossa jo lupahakemuksen käsittelyn alkuvaiheessa pystytään muodostamaan kokonaiskuva sijoituspaikan merkittävistä luontoarvoista. Nykytilanteessa kysymykset luonnonarvoista nousevat säännöllisesti esiin lupa- ja valitusprosessin eri vaiheissa, jolloin väitteiden todenperäisyyden arviointi hidastaa prosessia. Turvetuotannon sijoituspaikan luonnonarvoja koskevaa säännöstä ei sovellettaisi, jos luonnonarvot on otettu huomioon maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Tällä pyritään välttämään alueen luonnonarvojen kaksinkertainen selvittäminen. Byrokratian lisääntyessä syö se voimavaroja sekä aikaa itse yritystoiminnalta. Uudistusta toteutettaessa tulee varmistaa, että lupaprosessi sujuvoituu.

Suomi tähtää energia- ja ilmastostrategian mukaan noin 17—23 terawattitunnin turpeen kulutukseen, eikä tähän päästä, mikäli turpeentuotantoa ei ole riittävästi. Turvetuotannon osalta lakiin on kirjoitettu pykälä, joka muuttaa ympäristönsuojelulain luonnetta. Ympäristönsuojelulaki on ollut tähän asti päästöjen ja pilaantumisvaikutusten ehkäisemisen yleislaki, mutta luonnonarvojen osalta esitetään nyt, että myös toiminnan sijoituspaikan luonnonarvojen suojelu otettaisiin mukaan ympäristölupamenettelyyn. Tämä tarkoittaa käytännössä maan fyysisestä muokkaamisesta johtuvia muutoksia, jotka ovat turvesuolla tietysti varsin mittavat.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että jatkossa myös turvetuotannon haitat lähivesille ovat entistä suuremmassa tarkastelussa. Pistekuorma on usein erittäin merkittävä aivan niille lähimmille vesille, ja toivon, että tämä otetaan myös vakavasti huomioon. Pidän myös arvokkaana sitä, että tässä laissa on tämä arvokkaat suot -kirjaus erityisesti huomioitu.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa toisena on teollisuuspäästödirektiivi, joka toteutetaan Suomessa nyt mahdollisimman vähällä lisätaakalla. Teollisuuspäästödirektiivin tavoitteena on vähentää teollisuuden aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja tehostamalla ja yhdenmukaistamalla teollisuuden ympäristövaatimuksia. Laissa esitetyt muutokset jo itsestään helpottavat runsaasti suomalaisen teollisuuden kustannustaakkaa ja jättävät jäljelle ainoastaan välttämättömät direktiivistä aiheutuvat kustannukset.

Arvoisa puhemies! Pidän arvokkaana sitä, että tämä suuri lakiesitys on nyt eduskunnan käsittelyssä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten alkuperäissuunnitelmaa järkähtämättömästi noudattaen siirrymme debattiosuuteen. Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat käyttää debattipuheenvuoron, jonka maksimipituus on siis 1 minuutti, ilmoittautumaan seisomaan nousten ja painamalla V-painiketta. Ja vanhan hyvän tavan mukaan ministeri varmaan kirjaa ylös näitä kommentteja ja kysymyksiä, ja soveliain väliajoin hän pääsee sitten vastaamaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pitää myös todeta, että on erittäin hyvä, että tämä lakipaketti viimein ja vihdoin on eduskunnassa ja saamme mahdollisuuksien mukaan sen tämän kevään aikana käsiteltyä pois. Toivon kyllä siinä mielessä muilta lausunnonantovaliokunnilta ripeää käsittelyä, että me pääsemme tässä asiassa eteenpäin, koska kaikkien etuhan tässä on kyseessä.

Minusta tämä on kohtuullisen hyvä tasapaino. On kaksi isoa asiaa: on tämä luonnonsuojelu—ympäristö-näkökulma, ja sitten on tämä hallinnollinen toiminnallisuus. Ja tähän toiminnallisuuteen vain sen verran, että kun edustaja Kalmari sanoi, että ei ole laajaa hyväksyntää "valvottava maksaa" -periaatteelle, niin minä kyllä olen ankarasti toista mieltä. Kyllä laaja hyväksyntä on, ja te itse totesitte, että on elinkeinon etu itse asiassa, jotta tämä tulee, että me pystymme sitä prosessia nopeuttamaan, ja kyse on todella suuren luokan asioista.

Sitten varmaan eduskunnan valiokuntakuulemisissa tulee yksityiskohtiin pientä nyanssia, jota ehkä joudutaan sitten hakemaan ja sovittelemaan valtioneuvoston ja ministerin kanssa, ja toivon, että myös siinä tämmöinen rakentava yhteys säilyy, jotta saadaan tästä hyvä, toimiva lainsäädäntö.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanonta "hyvää kannattaa odottaa" pitää nyt paikkansa. Tätä lakiahan odotettiin kyllä jo viime syksynä viimeistään, mutta tätä avointa vuoropuhelua on varmaan tarvittu tässä lainvalmistelussa eri toimijoiden ja julkisuuden kautta. Hallitus on saanut aikaan esityksen, joka on hyvä kokonaisuus ja osoittaa sen, että ympäristötavoitteet, ilmastonmuutoksen hillintä, ympäristöhaittojen vähentäminen ja myös taloudellinen toiminta, muun muassa turvetuotanto, voidaan turvata. Kuitenkin hallitus pitää kiinni omasta ohjelmastaan, että vakavasti turpeen tuotantoa tulee vähentää sen korkeiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi, mutta se tapahtuu hallitusti ja kansallisesti yhteisellä ymmärryksellä.

Tämä valvontamaksu ympäristölupien osalta on mielestäni myös odotettu asia. Minä vielä nyt ministeriltä kysyn: kun te tavoittelette sitä, että tämä maksutulo voidaan lyhentämättömästi käyttää nimenomaan ympäristönsuojelulupamenettelyn joustavoittamiseksi, tehostamiseksi ja valvonnan hyväksi, niin uskotteko nyt todella, että näin voi tapahtua? Minusta se olisi eduskunnankin puolelta varjeltava asia.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän ympäristönsuojelulain 13 §:n 3 momentin kohdalla on semmoisia pelkoja, että sitä saatettaisiin pahimmillaan sitten soveltaa näitten kaikkien turvetuotantohankkeiden lupatapauksiin usean vuoden ajan. Kuten edustaja Heinonen puheenvuorossaan sanoi, niin tätä sijoituspykälää ei sovellettaisi silloin, jos nämä lainkohdassa tarkoitetut luonnonarvot olisi otettu huomioon maakuntakaavassa. Nyt on kuitenkin semmoinen tilanne, että Suomessa ei ole vielä yhtään semmoista maakuntakaavaa, jossa nämä luontoarvot olisi huomioitu tämän lain edellyttämällä tavalla suokohtaisesti. Pari kaavaa on valmisteilla, ja muissa maakunnissa näitä suokohtaisia kaavoja ei siis ole vielä tehty. Miten ministeri aikoo toimia vauhdittaakseen kaavoituksen saattamista ajan tasalle, vai onko tälle tarvetta?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkein suurin lupamäärä näissä ympäristöluvissa on eläinsuojien kohdalla. Nyt sitten, kuten te, ministeri, sanoitte, on tarkoitus, että eläinsuojelun lupa-asioita siirrettäisiin kuntien hoidettavaksi. On tosi hyvä, että näitä lupa-asioita siirretään kuntien hoidettavaksi, sillä kunnissahan päätöksenteko on nopeampaa, se lisää kansanvaltaa ja vahvistaa paikallista asiantuntemusta. Mutta nyt sitten teidän hallituksessa on tavoitteena, että kuntien tehtäviä ei saa lisätä yhtään. Nyt sitten kuitenkin tässä paksussa eepoksessa, mikä meillä on nyt luettavana, on liitteessä "Luvanvaraiset toiminnat", ja tässä on lueteltuna eläinsuoja-asiat. Onko näin, että tämän vuoden syksyllä vielä tultaisiin muuttamaan eläinsuojien yksikkömääriä niin, että kunnissa myönnettävissä luvissa olisikin korkeampi eläinmäärä elikkä meillä muuttuisi tämä eläinyksikkömäärä näitten lupien osalta?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistölle vähän tämmöinen periaatteellisempi kysymys: miten ministerinä näette ympäristöohjauksen vaikutuksen kokonaisuutena, jos katsotaan tätä kokonaiskuvaa, miten se vaikuttaa kansantalouteen, yrittämiseen, työllisyyteen? Tässähän on tietysti ympäristöarvot toisaalla, uudet liike-toimintamahdollisuudet, yritysmahdollisuudet cleantechin alueella. Toisaalta tietysti, niin kuin tässä on jo tullut puheissa ilmi, teollisuudelle tulee joitakin taakkoja ainakin lyhyellä aikavälillä. Miten se kokonaiskuva teidän mielestänne pitkällä aikavälillä suuntautuu? Onko tästä hyötyä Suomelle, vai onko se taakka Suomen taloudelle, kun mietitään ympäristönsuojelua?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Miljökatastrofen i Talvivaara har lett till stora bekymmer för naturen och människorna som bor i närheten av gruvan i Kajanaland, och det är positivt om den nya lagen kan förbättra beredskapen för att förebygga motsvarande olyckor. Ett problem med Talvivaara var att myndigheterna gav tillstånd till en teknik om utfällning av metaller som man inte hade tillräcklig erfarenhet av och som sedan visade sig vara väldigt problematisk. Hur kan man i framtiden undvika motsvarande situationer? Räcker lagen till här?

Kysynkin ministeriltä, ovatko ehdotetut muutokset ympäristönsuojelulakiin riittävät, jotta Talvivaaran tapainen ympäristötuho voidaan tulevaisuudessa estää.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille hyvästä kokonaiskuvasta ja myös ajallisesta perspektiivistä, kun hän kuvasi sitä, että tämäntapaisella lainsäädännöllä me olemme aikaisemminkin onnistuneet parantamaan suomalaisen ympäristön tilaa, ja toisaalta samaan aikaan meille on syntynyt ja meidän olemassa oleva teollisuutemme on toiminut vastuullisesti ja sitä kautta saanut myös aika ajoin kilpailuetua siitä, että se on toiminut ympäristön kannalta hyvin.

Arvoisa puhemies! Sitten olisin hieman debatoinut edustaja Kalmarille. Kyllä minun mielestäni ainakin ympäristövaliokunnassa oman muistikuvani mukaan on ollut tosi laaja konsensus siitä, että tämä "valvottava maksaa" -periaate tuodaan lainsäädäntöön ja että yrityskenttä itsekin itse asiassa haluaa sitä, koska silloin he tietävät, että resurssit valvontaan ovat riittävät ja että käsittelyajat ovat tarpeeksi lyhyet. Vai muistanko ihan väärin sen, miten ympäristövaliokunnassa tätä asiaa on arvioitu? (Martti Korhonen: Aivan oikein!)

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti ihmettelen ja toivonkin, että ministeri Niinistö vastaisi ihmettelyyni, miksi lakiesityksessä oleva 13 § on yleensä täällä salissa käsittelyssä, koska lain valmisteluvaiheessa lukuisat tahot ilmoittivat lausunnoissaan, ettei sitä tarvita, koska kyseessä olevat asiat on pääosin säädetty jo luonnonsuojelulain puolella. Eli mielestäni tämä 13 § on tarpeeton, ja nyt esitetyssä muodossa 13 § koskee vain turvetuotantoa, joten tämä on syrjivää lainsäädäntöä, joten perustuslakivaliokunnan on syytä ja tulee tarkistaa tämä asia huolella.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan näkökulmasta tarkastelemme lakia ennen kaikkea elinkeinotoiminnan mahdollistamisen ja energiansaannin turvaamisen näkökulmasta. Moni näistä elinkeinotoiminta-asioista tökkääkin lupakäytäntöjen hitauteen ja monimutkaisuuteen ja päällekkäisyyksiin. Tällä on jo suuret vaikutukset myös meidän energiastrategiamme toteuttamisessa. Olenkin iloinen, että hallitus on tehnyt lausuman, jossa hallitus sitoutuu perkaamaan tätä problematiikkaa. Ovatko — ja jos, niin millä intensiteetillä — valmistelut jo käynnissä tämän lupakäytäntöproblematiikan perkaamiseksi? Milloin ihan oikeasti sitten saamme niitä käytännön toimia, konkretiaa, että ne todella toimivat nopeammin ja saamme elinkeinopoliittisia esteitä poistettua?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen 13 § on saanut suurta arvostelua osakseen. Hallitus ja myöskin ministeri Niinistö, te ette millään tavalla helpota turpeen käyttöä energian käytössä ettekä myöskään samalla tavalla suomalaista työtä. Kansallinen suo-ohjelma on käynyt läpi Suomen suot, ja niiden puitteissa voidaan maakuntakaavojakin tehdä ja ottaa huomioon erilaiset suot ja niiden käyttötarkoitukset.

Mitä tulee lupa- ja valvontatoimien maksullisuuteen, pidän tärkeänä, että suhteessa toiminnan laajuuteen niitä maksuja ja taksoja voitaisiin vielä paremmin kohtuullistaa. Jos on kyse pienestä ammatinharjoittajasta tai navetan rakentamisesta, niin onhan se aivan toista, kuin jos jotain teollista rakennusta luvitetaan ja siitä kohdentuvia maksuja mietitään. Eli suhteessa toiminnan laajuuteen myöskin lupa- ja valvontamaksut.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eipä tuosta ministerin pitkästä puheesta paljon muuta mieleen jäänyt, kuin että minimoidaan elinkeinoelämästä ympäristöön aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelun tavoitteena on ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja ja niin edelleen, muun muassa edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä. Kun täällä kohta kolme vuotta olen mittaillut näitä Helsingin katuja, niin olen kiinnittänyt ainakin siihen huomiota, että ravintoloiden terasseilla katoksilla lämmitetään säteilylämmittimillä ulkoilmaa. Kaukana on kestävä kehitys. Rikotaanko lakia, vai mistä on kysymys? Kuinka tämä on mahdollista? Voisiko ministeri vastata tähän nyt ennen kuin lähdetään ihan uusia lakeja muodostamaan, mikä tässä on pielessä?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristön tilaa turvaava laki on Suomen luonnolle erittäin hyvä asia. Laki on kompromissi, jossa eri intressit, kuten elinkeinot ja luontoarvot, on yhteensovitettu. Esimerkiksi luonnonarvopykälä on erittäin tärkeä, sillä ojittamattomia soita on eteläisessä Suomessa vain rippeet ja yli puolet koko maan suotyypeistä on uhanalaisia.

Minua hieman huolettaa tämä pykälästä poikkeamisen mahdollisuus. Ministeri Niinistö kuvaili esimerkiksi huoltovarmuuden olevan yksi seikka, joka voidaan ottaa huomioon. Onko pohdittu, minkälaisia tilanteita nämä voivat olla ja onko laki nyt vahva suoja Suomen arvokkaimmille soille?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka täällä ministeri Niinistö ja erityisesti edustaja Heinonen maalasivat niin myönteiseen sävyyn tätä luontoarvopykälää, niin kyllä tuolla elinkeinon puolella on aikamoinen huoli, ainakin epäily, siitä, johtaako tämä tietynlaiseen virkamiesmielivaltaan silloin, jos yksittäinen virkamies voi omien silmälasiensa läpi katsoessaan tehdä arvioita, jotka voivat johtaa siihen, että järkeviä elinkeinohankkeita, tässä tapauksessa turvetuotantoalueita, ei saada tuotantoon ja käyttöön.

Edustaja Karimäki, meillä on 0,6 prosenttia hyödyntämiskelpoisesta turvealasta käytössä tällä hetkellä, siis 0,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on valtavan paljon resursseja ja mahdollisuuksia hyödyntää edelleen turvetta. Se on tärkeä kansallinen polttoaine. Nythän on tämän hallituksen aikana käynyt niin, että kivihiiltä lisätään ja turvetta ajetaan alas, ja se on täysin kansallisten etujen vastaista.

Yhdyn tässä talousvaliokunnan varapuheenjohtajan arvioon tästä lupaprosessien nopeuttamisesta. Se nyt olisi pienintä ja vähintä, että ainakin siinä päästäisiin elinkeinon kannalta, yritystoiminnan kannalta myönteisiin ratkaisuihin.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyytäisin ministeriä osallistumaan pieneen ajatusleikkiin. Jos Talvivaarasta tehtäisiin päätös nyt, kun tämä laki on astunut voimaan, niin syntyisikö sellainen katastrofi-Talvivaara, joka meillä on tällä hetkellä käsissä? Pystyttäisiinkö tällä lailla ehkäisemään tämä Talvivaara-katastrofi? Tämmöinen ajatusleikki, esittäisin tämän ministerille.

Sitten sellainen seikka, että onko meidän hallinnolla riittävästi resursseja siihen valvontaan ja lupakäsittelyn nopeuttamiseen, mitä tässä laissa kaavaillaan. Onko ely-keskuksissa myöskään sellaista asiantuntemusta ja henkilöstöä riittävästi, että tästä uudesta urakasta, joka merkitsee lisääntyviä valvontoja ja lisääntyviä selvityksiä, todellakin pystytään selviämään?

Viimeisenä kohtana turvetuotanto. On hyvä, että nyt pyritään siihen, että saadaan selkeästi raja siihen, mitkä suot suojellaan ja mitä voidaan käyttää turvetuotantoon. Tämä on erittäin tärkeä periaatteellinen kysymys. En voi millään nähdä sitä, että täällä valiokuntakäsittelyssä yritettäisiin tätä asiaa enää vesittää. Tästä on hallituksen (Puhemies koputtaa) yksimielinen kanta, ja siitä on pidettävä kiinni.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana teollisuuspäästödirektiivistä. Sen keskeisin muutos ymmärrykseni mukaan on parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevan sääntelyn täsmentäminen. Sehän koskee, kuten ministeri totesi, noin tuhatta laitosta. Koska teollisuus on, historiataustani huomioon ottaen, erittäin lähellä sydäntäni, niin onko arvioitu, ja miten tarkkaan on arvioitu, sitä, minkä suuruiset kustannukset parasta käyttökelpoista tekniikkaa olevan säätelyn täsmentämisestä tulee suomalaiselle teollisuudelle? Sen verran otan vielä kantaa siihen, että niitä ei minun mielestäni tarvita yhtään enää lisää. Eli onko niitä arvioitu, ja minkä suuruiset ne mahdollisesti ovat?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä otti korvaani puhe aiheuttamisperiaatteesta, siitä, että saastuttaja maksaa. Se toimii niin kauan, hyvät kollegat, arvoisa puhemies, kun ketjussa voidaan ne kustannukset välittää eteenpäin. Mutta nyt kun puhutaan elintarvikeketjusta ja tuottajasta, niin ei ole olemassa järjestelmää — jos ei sitä luoda — jolla pystytään nousevat kustannukset siinä ketjussa viemään eteenpäin. Tämä on se perusongelma, joka minusta pitäisi rehellisesti todeta eikä leikkiä, että pieni yritystoiminta voi vastata samalla tavalla kustannuksista kuin suuret yritykset, jotka kykenevät välittämään sen kustannustaakan eteenpäin.

Sitten kaiken kaikkiaan siihen, minkä verran näistä kaikista syntyy hallinnollista taakkaa, pitäisi nyt paneutua. Tiedän sen, että maataloushallinnossa suurin este on se, että vuositolkulla odotetaan jotain ympäristölupaa. Se on kohtuutonta Suomessa, jossa on 400 000 työtöntä ihmistä. Kerta kaikkiaan kohtuutonta.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Otetaan vielä kolme tähän sessioon, ja sitten ministeri vastaa, ja sitten jatketaan. Huomautan, että edelleen vastauspuheenvuoroja voi pyytää painamalla sitä V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri omassa puheessaan kertoi hallitusohjelmasta ja mitä hallitusohjelmaan on kirjattu, muun muassa siitä, että ympäristöluvitukset helpottuvat ja että turvetuotantoa ajetaan alas niin, ettei se korvaudu kivihiilellä. Kyllähän käytännön tilanne on se, että se on korvautunut nimenomaan kivihiilellä.

Kaiken kaikkiaan tässähän on tulossa sellainen tilanne, että uusien turvetuotantoalueitten tuotantoon saanti pysähtyy vähintäänkin viideksi vuodeksi, koska näitä ratkaisuja tullaan joka tapauksessa hakemaan korkeimman hallinto-oikeuden kautta.

Yksi tärkeä tekijä tässä luvituksessa on, että toimijat voisivat yhdestä luukusta hakea nämä luvat. Samoiten myöskin valittajat, jotka näistä valittavat, menisivät yhden luukun periaatteella. Tässä ovat virkamiehet tehneet oikein hyvää työtä ja ehdottaneet tätä yhden luukun periaatetta. Luen tästä ehdotuksesta: "Laaditaan ehdotukset määräaikaisen investointilupamenettelyn käyttöönottamiseksi. Menettelyssä kaikki yksityiskohtaista kaavoitusta, rakentamista, toiminnan käynnistämistä ja julkista rahoitusta koskevat luvat ja päätökset keskitetään yhdeksi luvaksi", jossa on neljä ministeriötä, (Puhemies koputtaa) ja "valmistellaan toimintamalli ’yhden valituksen’ -periaatteeksi", jossa on sitten OM, YM ja VM. Tämä vesitettiin poliittisessa käsittelyssä. (Puhemies koputtaa) Olisin kysynyt ministeriltä, miksi.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on paljon hyvää, ihan kernaasti sen voi sanoa. Mutta kyllä tässä toisaalta — minä ymmärrän, että tämä liittyy aika paljon ministerin suureen mielenkiintoon — jatketaan sitä tietä, minkä hallitus aloitti 1.1.2013. Tässä raivataan kivihiilen tuonnille kaiken aikaa tilaa. Nyt tässä alueellisesti merkittävät luonnonarvot otetaan luvituksen perustaksi, ei vain 3., 4., 5. ja 6. luokan suoalueilla, jotka ovat koskemattomia tai vähän koskettuja, vaan kaikkialla. Pykälä laittaa kaikkien mahdollisten uusien alueiden luvituksen perustaksi alueellisesti merkittävät luonnonarvot, ei minkään muun toimialan, ei minkään muun metsää tai suoalueita käsittelevän kuin turvetuotannon osalta. Kysyn: Mihin tämä nyt oikein perustuu? Sii-henkö vain, että halutaan kerta kaikkiaan kivihiilelle tilaa ja turve ulos?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vielä edustaja Sankelo, ja sitten ministeri Niinistö valmistautuu.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristö ja sen hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia, mutta toisaalta ihmisen hyvinvointi edellyttää myös työtä ja toimeentuloa, ja sen tasapainon on vain löydyttävä.

Tämä lakiesitys on parantunut kyllä tässä valmistelun edetessä, mutta edelleen huolta on kohdistunut siihen 13 §:ään, joka siis tuo mukanaan luonnonarvojen huomioimisen turvetuotannon sijaintipaikalla. Se merkillisyyshän tässä esityksessä on, että tämä pykälän peruste vaikuttaa paremmalta kuin itse pykälä, ja sitä kyllä varmasti täällä eduskunnassa on syytä hieman punnita ja arvioida, onko tämä kohdallaan.

Mutta sitten toinen asia: Erittäin hyvänä seikkana tässä pidän sitä — koskien hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, joka on marraskuussa yksimielisesti hyväksytty — että tämän lakiesityksen kautta (Puhemies koputtaa) aivan selkeästi lupamenettelyjä tullaan helpottamaan. Ja tämä on se keskeinen, tärkeä viesti myös elinkeinoelämälle, ja toivon, (Puhemies koputtaa) että tähän liittyvät suoluokitusasteikot ja niin edelleen saadaan myös toimimaan.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten ministeri Niinistö. Lähdemme siitä, että 5 minuuttia nyt, ja jos tämä keskustelu jatkuu, niitä viisiminuuttisia on mahdollisuus saada lisääkin. — Olkaa hyvä, ministeri Niinistö.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kiitos paljon, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä, monipuolisesta ja asiallisesta keskustelusta.

Tosiaan, jos aloitetaan tästä turvetuotannosta, niin on syytä korostaa sitä, että meillä on aika laaja yhteinen käsitys ja valtioneuvoston periaatepäätös soiden kestävästä käytöstä ja sitten tämä suostrategia, joka viime hallituksen aikana jo valmistui, ja molemmat lähtevät siitä, että ohjataan turvetuotantoa jo ojitetuille soille. Mutta tämä meidän maakuntakaavoitustyö ja viranomaistyö ovat sillä tavalla jäljessä, että näistä arvokkaista soista Etelä-Suomessa, kolmosluokasta ylöspäin, on vain hyvin rippeitä jäljellä. (Mauri Pekkarinen: Se on toinen asia!) Kyllä meillä on velvollisuus pitää huolta näistä kansallisesti tärkeistä luontoarvoista, joilla on myös taloudellista merkitystä.

Tämän pykälän perustelut hyvin selkeästi osoittavat sen, että koska nämä keskeiset luontoarvot ovat pääosin näillä luokkien 3—5 soilla, niin sitä sovelletaan niihin, ja niissä lupaprosessin ennakoitavuus paranee, että jos sitä luokan 3 suota vielä yritetään tuotantoon — 4 ja 5 ovat käytännössä sellaisia, että niihin ei edes yritetä hakea lupaa — (Mauri Pekkarinen: Entäs ykkönen ja kakkonen?) niin tässä on näitä eri poikkeamisperusteita, joita voi arvioida, ja sitten on se, että kun nämä yleiset luontoarvot arvioidaan hankkeen alkuvaiheessa, niin tällä hetkellä ne lajisuojelun kautta tulevat luontoarvot joudutaan kuitenkin jokainen laji kerrallaan, ne kämmekät ja muut, käymään katsomassa siellä, ja tällä voidaan parantaa senkin ennakoitavuutta, onko se lupa ylipäätään saatavissa vai ei. Se parantaa ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun turvaa, mutta se selkeyttää myös toiminnanharjoittajalle sitä, missä se raja menee.

Tämä on sillä tavalla tärkeätä, että pyritään ohjaamaan hakemukset jo sinne, mistä lupia voi saada, koska meillä on aika paljon valituksia myös toiseen suuntaan, jotka hidastavat prosessia. Toiminnanharjoittajat valittavat myös vesiensuojelutekniikasta, mutta myös siitä, saavatko he lupaa sittenkin alueille, joista kuitenkin on yhteinen näkemys, että niille ei pääsääntöisesti mennä. Tämä ala itse voi osoittaa sitä sitoutumista tähän kestävään kehitykseen hakeutumalla sellaisiin kohteisiin, missä ristiriidat ovat pienempiä, ja paikallisten asukkaiden kannalta se on tärkeätä. Tällä alalla tämä dialogi ihmisten ja elinkeinoelämän välillä on tosi tärkeätä. Ihmiset ovat huolissaan niistä puhtaista vesistöistä ja niistä arvokkaista viimeisistä virkistyskäyttösoista, ja olisi tärkeää, että se dialogi on toimivaa.

Energiapolitiikkaan ja siihen kivihiileen liit-tyen: Kuten sanoitte, turvetuotannon pinta-ala on sen verran pieni kuitenkin kokonaissuovolyymiin nähden, että kyllä turvetuotantoa voidaan energiapoliittisten yleisten tavoitteiden pohjalta jatkaa tässä maassa niin, (Mauri Pekkarinen: Ei tällä tavalla!) että se ohjataan niille luokkien 0—2 soille. Niitä soita riittää. Etelä-Suomessa valtaosa on niitä jo. Näin ollen näitten tavoitteiden välillä ei ole ristiriitaa, vaan ne täydentävät toisiaan, että ohjataan jo sinne ojitetuille soille ja varmistetaan ne luontoarvot.

Muutama huomio tähän pykälän käyttöön. Tätä sovelletaan niihin hakemuksiin, jotka tulevat vireille lain voimaantulon jälkeen. Eli lupa- ja valitusviranomaisessa olevat hakemukset käsitellään voimassa olevan lain mukaan. Ja jos tällaista lupaa ei tule, niin meillähän on soidensuojelun täydennysohjelma käynnistymässä. Hyvin monet näistä soista — tässähän ei sanota, etteikö sitä maanomistaja voisi johonkin käyttää ja omistaa edelleenkin — ovat sitten niin arvokkaita, että ne otetaan suojeluun siinä soidensuojelun täydennysohjelmassa, ja siinä on sitten mahdollista saada se luonnonsuojelukorvaus sen suojelun myötä. Eli sitä kautta tulee mahdollisuus ottaa se sitten virallisesti suojeluun, jos tämä arvo on todettu.

Minä näen, että tässä on aika hyvä balanssi luonnonsuojelun vahvistamisen kannalta ja meidän luontoarvojen kannalta. Nämä arvokkaat suot Etelä-Suomessa ovat sellaisia, että niillä on iso merkitys lajien monimuotoisuudelle, riistaeläimille ja ihmisten virkistyskäytölle. Ne on syytä pelastaa. Ja turvetuotantoa voidaan jatkaa energiapoliittisten linjausten pohjalta tämän jälkeen ihan hyvin.

Olen myös, puhemies, ilahtunut siitä, että nämä vesistönpuhdistusvaatimukset nousivat tässä voimakkaasti esille. (Mauri Pekkarinen: Se on hyvä asia!) Me olemme antaneet kesäkuussa uuden ohjeen valvontaan ja myös luvittajien käyttöön hyödynnettäväksi ja toiminnanharjoittajille siitä, miten vesistöhaittoja minimoidaan. Se on myös tämän lain päästövaatimusten sovellusohje. Tätä lakia lupaviranomainen soveltaa, mutta myös se ohje sitten täsmentää, mitä voidaan edellyttää. Kyllä se on selkeä tiukennus siihen vesien puhdistamiseen, ennen kaikkea näitten humus- ja kiintoainepäästöjen osalta, jotka aiheuttavat sitten sitä sedimenttipilaantumista vesistöjen pohjalle, voivat aiheuttaa kalojen kutuun ongelmia ja sitten toisaalta myös sumentaa näitten arvokkaiden, kirkkaiden vesien pintaa. Elikkä siihen on kiinnitetty kyllä huomiota voimakkaasti siinä ohjeistuksessa.

Luulen, että vastaan muihin kysymyksiin sitten seuraavassa puheenvuorossa ja jätän tämän turvetuotannon sitten väliin. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Niinistö, täsmällisyydestä. Se on arvostettava asia.

Päivitetäänpäs pelisäännöt: Meillä on parikymmentä pyydettyä vastauspuheenvuoroa. Minun mielestäni on kohtuullista, että ne voidaan käyttää, ja sen jälkeen suosittelisin kyllä, että päästäisiin tuonne puheenvuorolistaan. Nyt alkuun sellaiset edustajat, jotka käyttävät ensimmäisiä puheenvuorojaan, ja sitten toisen kierroksen puheenvuoron käyttäjät ehkä hieman myöhemmin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu on tärkeä asia, ja itse olen ainakin kokenut maaseudulla eläneenä ihmisenä, että maaseudun ihmiset kyllä arvostavat luontoa ja ovat toimineetkin hyvin pitkälti sen mukaisesti. Minä en tiedä, missä määrin tämä lakimuutos muuttaa sitä hallituksen kivihiilenmustaa ympäristöpolitiikkaa, mikä nyt on vallalla, mutta toivottavasti muuttaa, ja kyllähän tähän varmaan vesien puhdistuksen osalta sisältyy ihan hyviäkin asioita.

Mutta on yksi asia, jonka nyt haluan nostaa esille. Kuuntelin tuon ministerin puheenvuoron aika tarkkaan, ja mehän käymme yhteiskunnassa keskustelua tämän hallinnollisen taakan keventämisestä ja byrokratian karsimisesta. Se on varmaan meille kaikille tärkeä asia, mutta ministeri totesi niin, että tässä nyt lisättäisiin sitten tätä henkilöstöä tähän valvontaan. Minä en tiedä, mistä ne resurssit otetaan ja olemmeko me menossa tämmöisen poliisivaltion suuntaan. Minusta se ei välttämättä ole se oikea tapa vaan pitäisi siinä luvitusprosessissa katsoa ne kysymykset ennemmin kuin panna isot komppaniat liikkeelle seuraamaan ihmisten käyttäytymistä. Tämä ei varmaan edistä sitä ympäristönsuojelua, tai sitten minä olen ymmärtänyt tämän ministerin puheenvuoron väärin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin edustaja Reijonen, että emme me voi todellakaan sitä valvovaa armeijaa lisätä, emme sitä hallinnollista taakkaa. En kannata missään nimessä tätä, mitä edustaja Salolainen otti esille, että valvontaan resursseja millään muotoa oltaisiin lisäämässä. Kyllä se maaseudun ihminen ainakin on osannut luontoa kunnioittaen harjoittaa sitä ammattiaan. Tietysti teolliset tuotantolaitokset ovat asia erikseen. (Anni Sinnemäen välihuuto) — Puhuin maataloudesta, edustaja Sinnemäki, ja mainitsin myös, että teolliset tuotantolaitokset ovat asia erikseen. Toistan tämän.

Mutta olisin taloudellisista vaikutuksista halunnut kysyä. Kun täältä sivulta 71 luetaan, että "hyödyt syntyvät merkittävältä osin Suomen ulkopuolella tapahtuvasta teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanoon sisältyvästä ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentymisestä", onko niin, että tämän lain taloudelliset vaikutukset todella syntyvät Suomen ulkopuolella pääosin?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä kiittää ministeri Niinistöä siitä, että hän puhui turpeen energiakäytön jatkamisen puolesta. Minusta se on aika hyvä ja ehkä yllättäväkin uutinen näihin entisiin linjauksiin nähden. Mutta ihan sellainen asia, joka itseäni vähän ihmetyttää, kun täällä puhutaan Etelä-Suomen soista ja sitä kautta arvioidaan lainsäädäntöä ja säädetään lakia: minulla on semmoinen käsitys, että turvetuotantoa on enemmänkin Pohjanmaalla, Lapissa ja Itä-Suomessa ja täällä on keskitytty ehkä enemmän kivihiileen ja maakaasuun.

Mutta eräs semmoinen asia, joka minua hieman ihmetyttää näin lainsäätäjänä, on, että jos me täällä olemme jotakin mieltä ja säädämme lakia, niin se ei välttämättä riitä. Nimittäin olimme eräässä paneelissa, jossa erään aluehallintoviraston johtaja sanoi, että miksi nämä turveluvitukset nyt ovat sitten jumiutuneet ja hidastuneet: sen takia, kun täällä on kiinnitetty asiaan yleistä huomiota. Jos täällä on haluttu, että ne nopeutuvat, niin onkin käynyt päinvastoin.

Tämä huoli lähtee siitä, että jos meillä on lainsäädäntö, niin kuitenkin me siirrämme merkittävää lainsäädäntövaltaa sitten tulkinnan muodossa aluehallintoviraston viranhaltijoille. Siellähän se tulkinta voi olla sitten minkälaista sattuu, ja sille ei käytännössä oikein meinaa mahtaa mitään. Minusta tämä on suuri ongelma.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain yhteydessä on puhuttu paljon turpeesta. Tuolla omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla turve on erittäin merkittävä energianlähde ja työllistäjä. Esimerkiksi Oulun kaupunki lämpiää erittäin energiatehokkaasti voimalaitoksessa, joka tuottaa sähköä ja kaukolämpöä, jonka pääpolttoaine on turve.

Kun Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaa tällä hetkellä tehdään, niin siihen ollaan merkitsemässä paljon turvetuotantoalueita ja nimenomaan niitä soita, joitten luontoarvot ovat merkittävästi muuttuneet. Näitä ojitettuja, luontoarvoiltaan, voisi sanoa, turmeltuneita soita ollaan merkitsemässä siihen mukaan. Kyllä niitten pohjaltakin tätä toimintaa voidaan jatkaa, ja olen ymmärtänyt, että tämä laki myös varmistaa, että ne voivat olla jatkossa energiahyötykäytössä.

Mutta on hyvä, että kiinnitetään huomiota siihen, miten se toiminta siellä järjestetään ja ne päästöt minimoidaan, eli siinä mielessä minä olen kyllä ajatellut tällä lailla, kun olen tutkinut sitä, että olen tullut vakuuttuneeksi, että ei tämä turvetuotantoa Suomesta lopeta mutta toivottavasti parantaa sen ympäristöystävällisyyttä.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on laajasta lakiesityksestä, ja se on varsin hyvin valmisteltu, sen minä sanon heti, mutta siellä on ongelmia ja poliittisia jännitteitäkin. Minä nostan esille nimenomaan luonnonarvo-käsitteen. Se ei ole ollenkaan tarkka käsite, ja se voi johtaa nimenomaan siihen, kuten edustaja Rantakangas mainitsi, virkamiesvaltaan.

Minusta on eduskunnan työ, ei vesittää, kuten edustaja Salolainen sanoi, vaan tarkentaa, täsmentää ja parantaa lainsäädäntöä, ja se on täysin mahdollista tehdä. Sen voi tehdä näin, että joko poistetaan koko luontoarvo-käsite lainsäädännöstä tai sitten tarkennetaan pykälä, että se vastaa perustelutekstiä, esimerkiksi näin, että kyse on suosta, jossa on ojitettuja ja ojittamattomia osia tai niin edelleen. Sitten se tarkennetaan ja voimme jatkaa turpeen käyttöä, niin kuin ministeri Niinistö itse mainitsi, käyttäen luokan 0—2 suota.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristönsuojelulain uudistusesitys on johdonmukaista jatkoa sille linjalle, joka muun muassa Vanhasen kakkoshallituksessa otettiin, kun käsiteltiin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Jo silloin linjattiin, että turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muutoin luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita, ja nyt juuri siihen tällä uudistuksella pyritään.

Edustaja Rantakangas ja edustaja Nylund edellä kantoivat huolta siitä, mahdollistaako tämä laki nyt viranomaisen mielivallan, mutta kyllä se luonnonarvon arviointi on tässä esityksessä aika tarkkaan ankkuroitu objektiivisiin perusteisiin. Täältä hallituksen esityksestä käy ilmi, että luonnonarvon merkittävyys tarkoittaisi käytännössä, että sijoituspaikalla olisi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvityksissä uhanalaisiksi arvioitujen eliölajien tai luontotyyppien tai luontotyyppiyhdistelmien esiintymiä. Eli se homma ei toimi niin, että päivystävä dosentti saapastelee suolla ja toteaa, että onpas hienon näköinen suo, suojellaan tämä. Kyllä siinä on ihan tarkat perusteet, miten se luonnonarvo todetaan.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kysymys on nimenomaan ympäristönsuojelulainsäädännöstä, niin pakko minunkin on lievästi sanoa, että pidän aika yllättävänä sitä, että tänne sitten tämä luontoarvopykälä, 13 §, on mukaan otettu. Jos se täällä pidetään, niin joka tapauksessahan pitäisi myös lähteä sitten siitä, että tässä lainsäädännössä säädetään myös pykälät korvausmahdollisuuksista ja korvauksista. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi samassa yhteydessä tähän ei ole sisällytetty sitten korvauspykäliä, kun kuitenkin kysymys on luontokohteitten mahdollisesta suojelusta.

Toinen kysymys. Meillä on kyseessä erittäin massiivinen lainsäädäntö, 350 sivua kaikkineen. Tämän kokonaisuuden taloudellisia vaikutuksia on arvioitu noin sivun verran. Oletteko ministerinä sitä mieltä, että tässä nyt on tehty riittävän perusteellista työtä myös näitten taloudellisten vaikutusten arvioinnin osalta?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassakin on aina hyviä puolia. Mutta jos ajatellaan turvetta, Suomi ja Ruotsi muodostavat EU:n turvealoista noin 90 prosenttia ja Suomessa on kolme kertaa niin paljon turvesoita kuin Ruotsissa, joten ei ole yhtään ihme, että aikanaan EU:ssa sanottiin jyrkkä "ei" turpeelle, ja meidän suomalaiset mepit olivat siinä mukana.

Mutta jos ajatellaan yhtään tätä suomalaista työtä, kotimaista työtä, niin Ruotsi aikanaan sanoi uusiutuvaksi turvetta mutta suomalaiset fossiiliseksi. Eli kyllä tässä mietityttää, että onko meillä minkäänlaista painoarvoa, että olemme huolissamme näistä työpaikoista. Oma Pirkanmaan maakunta on hyvin suopitoinen, ja siellä on ollut hyviä työpaikkoja. Kun oma pieni kunta esimerkiksi on saanut sadoille ihmisille näitä, niin toivoisin kyllä mietittäväksi, että kyllä myös öljy ja kivihiili tuottavat hiilidioksidia, turpeen mukana tietysti. Hyvin yksipuolisesti on tämä 13 § kyllä luettu ja tehty tänne näitä asioita.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri oli iloinen, että saamme tämän ympäristölain tänne eduskuntaan. Mutta olin aika iloinen siitä ja yllättynytkin, kun ministeri sanoi, että turvetuotanto voi Suomessa jatkua energiantuotannossa. Toivottavasti tämä on myös sitten vihreän puolueen muittenkin jäsenten näkemys ja myös virkamiesten näkemys, että saamme lupa-asiat eteenpäin joustavasti.

Pisimmillään lupakäsittely voi kestää vuosia ja sama jatkuu myös tänä vuonna, lukee tässä lain perustelutekstissä. Toivon, että myös ministerillä olisi mahdollisuutta jo nyt vaikuttaa näitten lupa-asioitten nopeutukseen.

Valitusoikeutta on varmaan toisessa laissa hyvä pohtia, mutta olisiko tämmöinen valitusoikeusmaksu tai joku vastaava olemassa, että näitä voitaisiin jollain tavalla hallita? Toinen huomio tästä valitusoikeudesta: En ymmärrä sitä, että viranomaiset valittavat toistensa päätöksistä, että ely-keskus valittaa esimerkiksi maakuntaliiton päätöksistä tai ristiin. Eli olisi hyvä katsoa ja tarkentaa se valitusoikeus niiltä osilta.

Tähän paikalliseen: Jos pudotetaan tämä päätösvalta liian alas ja siellä ei ole asiantuntemusta ja esimerkiksi näitten navetoitten osalta meillä on useita lakeja, mitä pitää tulkita, on vaarana se, että paikallinen viranomainen tulkitsee lakia ankarimman kautta. (Puhemies koputtaa) Siihen pitää sitten saada riittävä koulutus ja ohjaus näille paikallisille viranomaisille.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Salolainen esitti oikeastaan niitä samoja kysymyksiä, joita itsellänikin mielessä oli, elikkä meillä ainakin tämä ajatusleikki näköjään välillämme toimi.

Talvivaaran kaivoksen onnettomuus on laajentunut vakavaksi ympäristökatastrofiksi. Kaivoksen altaista vuotaneiden myrkkyvesien mukana ympäristöön levisi muun muassa raskasmetalleja ja radioaktiivista uraania. Mittausten perusteella pelkästään raskasmetallien ja alumiinin vesistövaikutukset ylittävät jo nyt eliöstölle haitallisen tason kaivoksen läheisyydessä, mutta eri aineiden yhteisvaikutuksista saadaan tarkempia tietoja vasta pitemmällä aikavälillä.

Tuskin mikään muu laki vanhuslain jälkeen on herättänyt näin paljon kiitosta kansalaisissa, ja tämä Talvivaara-onnettomuus on avannut myös kansalaisten silmät: onnettomuus on muutakin kuin kuollut kala tai sinileväpilvi järven pinnassa. Kysynkin teiltä, ministeri, että kun tämä hyvä laki nyt tulee, niin estääkö tämä tulevaisuuden Talvivaaran onnettomuudet ja onko meillä Suomessa varaa tällaisiin ja kuinka ripeästi (Puhemies koputtaa) ja nopeasti voisimme toimia sitten tulevaisuudessa, koska kyllä täytyy sanoa, että kansalaismielipide oli ehkä se, mikä Talvivaaran kohdalta vasta herätti (Puhemies koputtaa) porukkaa myös täällä eduskunnassa.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee riittävästi turvetuotantoalueita kotimaisen energian turvaamiseksi. Lain perustelutekstissä sanotaan, että turvetuotannon epäämisperusteita ei tulisi soveltaa luontoarvoiltaan luokan 0—2 soihin. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, miksi perusteluteksti ei voisi olla oleellisena osana kyseisessä pykälässä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vielä edustaja Piirainen, ja sitten minun mielestäni ovat saaneet kaikki, jotka ovat halunneet... (Välihuuto) — Ei, anteeksi, edustaja Kurvinen on vielä ensimmäistä puheenvuoroa vailla. (Välihuuto) — Kyllä tulee, mutta ensin käyttävät ne, jotka ovat käyttäneet vain yhden.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tälle ympäristölain uudistukselle tai yleensäkin ympäristölaille olisi ollut varmaan jo monta kymmentä vuotta sitten tilaus, kun katsotaan niitä 60—70-luvulla ojitettuja soita ja Metsähallitusta ja Tapiota ja mitä näitä kaikennäköisiä firmoja sitten aikanaan on ollutkin. Ne ovat tehneet kyllä sen karhunpalveluksen, mitä nyt yritetään korjata. Kunhan ei vain mentäisi nyt sitten sutta karkuun ja karhu tulee vastaan, niin että tässä täytyy olla tarkkana. Ja ennen kaikkea, kun ministerikin mainitsi virkistyskäytön, meillä on myös virkistyskäyttö, on metsästys, ja toivon, ettei ainakaan tällä ympäristölailla estetä sitten myös sitä virityskäyttöä.

Täällä on tämä turpeen kohta noussut hyvin esille, ja uudella teknologialla ja erilaisilla suojavyöhykkeillä voidaan turvetta nostaa edelleenkin. Muistaakseni sen arvo on, olikohan, 800 miljardia, elikkä puhutaan erittäin merkittävästä energiavarasta.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia puheenvuorosta. — Ympäristönsuojelulaki on mielestäni erittäin tervetullut tähän saliin ja kattaa, toivotaan, niitten ongelmien poistamisen, mitä nyt on ollut eri puolilla Suomea. Ellei tuota 13 §:ää olisi laissa, niin me varmaankin täällä hyvin laajalla yksimielisyydellä näitä voisimme hyväksyä ja olla samaa mieltä.

Koen sympatiaa voimakkaasti niitä kohtaan, jotka kokevat, että energiatuotantoa tällä lailla ollaan rajoittamassa tai ainakin luvansaantia viivyttämässä, ehkä vaikeuttamassakin. Mutta tätä varten hallituksen lausumassa sekä perusteluissa on kyllä mielestäni rajattu aika hyvin turvetuotannon mahdollisuudet. Kysynkin ministeriltä: eikö eduskunta voisi pelkistettynä näitä ajatuksia, joita hallituksella ja ministerillä on ollut, viedä sinne perusteluihin, lausumiin (Puhemies koputtaa) ja pykälään niin, että niitä ei tarvitsisi tulkita sitten tuolla kentällä?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, nyt meillä on sitten yhdeksän toisen kierroksen puheenvuoroa, jotka käytetään, ja sen jälkeen ministeri sitten vetää tämän debattiosuuden yhteen ja jatketaan puheenvuorolistasta.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valvontaohjelmasta olisin halunnut vähäsen kysyä. Elikkä tässä on se, että valvontaohjelmaan kirjattaisiin laitoskohtaiset määräaikaistarkastukset ja muut säännölliset valvontatoimenpiteet. Tämä valvontaohjelma-asia on kokonaan uusi asia. Kun meillä rahkeita ja resursseja viranomaisilla on tosi vähän käytettävissä, niin onko nyt tulossa näille vähäisille viranomaisresursseille lisää toimenpiteitä ja tehtäviä? Tuleeko tarpeettomia papereita lisää sekä yrittäjille, yrityksille että viranomaisille? Miten käypi sitten näille resursseille? Tuleeko meille tuloksetonta valvontaa? Oli eräs tutkimus, jossa oli selvitetty eri valvontaviranomais-ten toimenpiteitä. He sanoivat, että 95 prosenttia rikkeistä tulee esille ilmiantojen perusteella ja ainoastaan 5 prosenttia heidän säännönmukaisen valvontansa vuoksi. Onko tarkoitus aloittaa kovin laajaa ohjelman mukaista valvontaa?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin sanonut muutaman sanan niihin puheenvuoroihin, joissa on puhuttu kivihiilestä ja siitä, kuinka paljon viime vuonna esimerkiksi Suomessa on käytetty kivihiiltä ja onko turvetta korvattu kivihiilellä.

Edustaja Kärnälle oikeastaan esittäisin toivomuksen, että varmasti kannattaa niin Kärnän, sosialidemokraattien kuin meidän kaikkien hallituksessa olla ennen kaikkea nyt edistämässä sitä, että Euroopan unionin tasolla saadaan riittävän kunnianhimoiset päästötavoitteet, koska se on se kestävin ja pitkäaikaisin keino, jolla voidaan hiiltä saada ulos Euroopan markkinoilta ja jolla voidaan korvata hiiltä vaihtoehtoisilla polttoaineilla.

Suomessa kannattaa varmasti miettiä sitä, että polttoaineverotuksessa tätä CO2-komponenttia nostettaisiin. Se myös omalta osaltaan auttaisi kotimaisia polttoaineita suhteessa kivihiileen.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huomaa, että tulee aikamoista kritiikkiä, kun yrittää puolustaa täällä turvetuotannon osalta hallituksen yksimielistä esitystä, joka on erittäin hyvä. Tulee mieleen se, että kun metsälaissa meillä monilla oli aika paljonkin huomauttamista siihen, minkälaisia metsälakeja täällä tehtiin, niin sanottiin, että hallituksen esitys, yksimielinen esitys, viedään sellaisenaan läpi. Tässä on tietysti sama juttu. Ymmärrän, että oppositiolla on tässä aika paljon kritisoitavaa, mutta kyllä tästä on pidettävä kiinni nyt, että tämä on sovittu ja se viedään läpi sellaisenaan ja sillä hyvä.

Olisin palauttanut sitten mieliin vielä sen, mistä esitin ministerille kysymyksen: mitä olisi tapahtunut Talvivaaralle, jos se tämän lain pohjalta päätettäisiin?

Ja sitten täällä on ymmärretty väärin, mitä sanoin resursseista, siis henkilöstöresursseista ely-keskuksissa ja niin poispäin, valvontamekanismeissa ja lupakäsittelyissä. Tietenkin tarkoitin sitä, että jos on riittävästi resurssia, niin voidaan nopeuttaa lupakäsittelyjä. Ja sitten myöskin saadaan asianmukaista tietoa ja asiantuntemusta sinne hallintoon (Puhemies koputtaa) ja ely-keskuksiin. Nythän Talvivaarassa on käynyt ilmi, että siellä ei tunnettu kaikkia prosesseja, arvioitiin väärin asioita. Me tarvitsemme parempia virkamiehiä, enemmän virkamiehiä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin voinut pitää duettopuheenvuoron edustaja Salolaisen kanssa, mutta minä haluan kyllä sanoa, että minusta tuntuu, että eduskunta on tekemässä historiallisen lain, kun me hyväksymme tänä keväänä tämän esityksen kokonaisuutena. Se perustuu siihen, että ensimmäisen kerran oikeastaan, ainakin nyt minun aikanani, ympäristöarvot, pitkät näkymät tulevaisuuteen ilmastonmuutoksen hillinnässä ja taloudellinen aktiviteetti ja työpaikkojen säilyminen kulkevat nyt tässä kokonaisuudessa.

Täällä on esitetty huolta siitä, että turvetuotanto tyrehtyy. Minä ajattelen nyt, ministeri Niinistö, niin, että kun siellä on sanottu, että on tuhansien lupien suma syntynyt ja vuosien odotus, niin olisiko meillä mitään resurssia ryhtyä talkoisiin, joilla me tekisimme vähän niin kuin kirurgit tuolla Husissa ja muualla leikkaussaleissa, että tehtäisiin talkoot, joilla puretaan nyt tietyssä aikajanassa tämä lupasuma, niin päästettäisiin muun muassa Vapo voimistamaan toimintaansa sillä hyvällä strategialla, mihinkä he ovat nyt sitoutuneet.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan omalta puoleltani heti edustaja Hiltusen esittämään toivomukseen, ja ministeri Niinistölle, koska me harvoin tuolla käytävällä satumme vastakkain ja ei ole ollut aikaa kysyä: muistatteko, kun viime keväänä tuossa selän takana olevassa salissa löimme kättä päälle siitä ja lupasitte, että otatte yhteyttä aluehallintoviranomaisiin ja kiirehditte näitten turvelupien saantia. Nyt kysynkin: Pitääkö tämä meidän kädenpaiskaus? Onko se vielä voimassa, ja oletteko ottanut sinne yhteyttä, koska kun miehet lyövät kättä päälle, niin silloinhan se lupaus myös toteutetaan?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani edustaja, edustaja Hiltunen, teki aivan loistavan esityksen, jonka soisin nopealla tavalla johtavan hallituksen toimenpiteisiin eli täällä jonossa olevien ruuhkautuneitten turvelupien nopeaan käsittelyyn juuri tästä johtuen, että meillä on turvepulaa ja kivihiili tulee tilalle. Tämä oli erinomainen esitys, tällainen projekti, joka pitäisi saattaa päätökseen mahdollisimman nopeasti.

Täällä edustaja Nylund hyvin sanoi, että eduskunnan pitäisi tarkentaa tätä lakia, ja monet muutkin, kokoomuksen maakuntien miehet, totesivat näin. Minun huoleni liittyy siihen, mikä on ympäristövaliokunnan elinkeino- ja työllisyys- ja talouspoliittinen funktio tähän kysymykseen. Ja olen epäileväinen, valitettavasti, hyvin epäileväinen. Se perustuu siihen, että aikaisemmat näytöt ympäristövaliokunnan toiminnasta ovat vieneet Suomen talouden ja kansantalouden tulevaisuuden kannalta päätöksiä väärään suuntaan, valitettavasti. Tämä ei ole kenenkään henkilöön liittyvää, ja sanon, että ympäristövaliokunnassa on myös monia isänmaallisia henkilöitä, jotka ajattelevat, että meillä pitää olla (Puhemies koputtaa) työtä ja toimeentuloa. Tämän hyvinvointiyhteiskunnan perusta perustuu sille, että me teemme työtä ja saamme verotuloja ja pystymme pitämään tämän yhteiskunnan pystyssä.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö vastasi erittäin hyvin edustajien Rantakangas ja Pekkarinen väitteisiin. Tässä laissa on erittäin hyvä balanssi turvetuotannon ja soiden suojelun suhteen. Luonnonarvopykälä on täysin voimassa olevan suostrategian mukainen: arvokkaimmille ojittamattomille soille ei mennä. Niin ikään hallituksen energiapolitiikka turpeen suhteen on linjassa ilmastotavoitteiden kanssa. Turpeen käyttöä asteittain vähennetään ja turvetta käytetään erityisesti puun tukipolttoaineena.

Edustaja Salolainen puhui erittäin hyvin siitä, että tämä luonnonarvopykälä on sellainen, että tästä ei kerta kaikkiaan ole varaa poiketa. Tämä ei kestä heikennyksiä.

Ja mitä tulee kivihiilen käytön vähentämiseen, se on meidän kaikkien tärkeä yhteinen haaste, päästökaupan korjaaminen etunenässä siten, että hiilidioksiditonnille saadaan korkea hinta. Kivihiilen haittavero on mahdollinen lämmöntuotannossa, ja voidaan harkita myös räätälöityä tukea kotimaisille uusiutuville, kuten puulle.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalle haluan todeta, että älkää olko epäilevä tuomas. Kyllä elinkeinoasioista ympäristövaliokunnassa huolehditaan. On huolehdittu tähän asti ja huolehditaan myöskin tästä eteenpäin.

Edustaja Sinnemäki totesi, että pitää olla kunnianhimoiset tavoitteet EU-tasolla päästöjen osalta. Se on totta, niin pitää olla, mutta ei niin kunnianhimoiset sitten myöskään täällä Suomessa, että niillä tapetaan suomalainen teollisuus.

Muutama sana ympäristölupien valvonnasta ja siitä, että luvat tulisivat osittain maksullisiksi. Ympäristövaliokunnassa on todella aika lailla yksimielinen kanta siitä, ei tosin ehkä niinkään virallinen kanta, että niitä maksullisia ympäristölupia tulisi olla, eli se, joka tarvitsee, maksaa. Kysyn ministeriltä tästä asiasta: onko arvioita siitä, jos näitä maksuja ruvetaan enemmän perimään, siihen vanhaan lupamäärään nähden, minkä verran rahaa sieltä itse asiassa kasaan saadaan ja niitä uusia virkamiehiä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä pitää sanoa edustaja Rantakankaalle, että oli harvinaisen pölhöpopulistinen puheenvuoro. Piste.

Sitten toinen näkökulma. Harvoinhan meillä on sellaista lainsäädäntöä täällä käsittelyssä, että kun puhutaan "valvottava maksaa" -periaatteesta, niin me voimme melko yksimielisesti todeta, että se on elinkeinon etu, se on kansalaisten etu ja se on ympäristön etu. Näinhän tässä nyt on tapahtumassa, ja se on minusta kyllä sellainen hatunnoston arvoinen suoritus, jolla itse asiassa ollaan iskemässä siihen kiinni, minkä edustaja Rakel Hiltunen otti esille, että resursseja kohdennetaan tämän lainsäädännön seurauksena riittävästi, jotta pystytään luvitus ja valvonta hoitamaan. Se on itse asiassa se idea, joka siellä on sisällä.

Sitten toinen näkökulma tähän turvekeskusteluun. Jos minä nyt oikein olen ymmärtänyt, niin on laaja näkemys siitä, että luokituksen 0—2 soita meillä on aivan riittävästi, jotta me pystymme turvetuotannon turvaamaan, jotta me pystymme polttoainehuollon saamaan aikaiseksi. Eihän tässä ole hirveästi sitä ongelmaa. Sitä kolmosta voidaan harkita, (Puhemies koputtaa) ja sitten nelonen ja vitonen ovat itsestään selviä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Huomasin, että sanomisen tarvetta jäi vähän jatkokeskusteluun. Käytetään sitä vähän myöhemmin, jos on välttämätöntä arvioida vielä joitakin puheenvuoroja, mutta nyt ministeri vetää tämän keskustelun yhteen, ja sitten mennään puheenvuorolistaan. — Se 5 minuuttia. Katsotaan, että jos tarvitaan pari minuuttia lisää, niin sen me kestämme.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kiitos, arvoisa puhemies! Tosiaan minä haluaisin korostaa nyt alkuun sitä, että jos me mietimme, mihin maailma on menossa ja Suomi, mihin meidän teollisuus, meidän osaaminen on menossa, niin meidän työpaikat myös teollisuudessa yhä enemmän tulevat siitä, että me osaamme tehdä fiksuja tuotteita, jotka vähentävät resurssien, luonnonvarojen kulutusta, vähentävät ympäristöhaittoja ja ratkaisevat näitä maailman isoja ongelmia siitä, että me kulutamme liikaa luonnonvaroja, me aiheutamme ilmastonmuutosta ja me kulutamme sellaisia tuotteita, jotka eivät ole elinkaarivaikutuksiltaan kestäviä.

Kotimainen bioenergia, uusiutuva energia ja erilaiset cleantech-ratkaisut, energiatehokkuus, jossa me olemme maailman huippuja — osittain se etenee tällä lailla, mutta sitten myös energia- ja ilmastopolitiikassa tämän pitäisi olla se suunta, mistä me etsimme sitä talouden kasvua. Minä pidän sitä sellaisena vaarallisena peräpeiliin katsomisena niin meidän talouden, teollisuuden kuin työpaikkojen kannalta, jos joku vielä tässä maassa 2000-luvulla laittaa ympäristönsuojelun ja talouden ja teollisuuden työpaikat vastakkain. Silloin me häviämme tämän pelin. Ympäristöä pilataan, ja teollisuuden työpaikat menevät. Se on mennyttä maailmaa. Katsotaan eteenpäin.

Sitten näihin hyviin puheenvuoroihin liittyen suuriin riskeihin ja Talvivaaran kaltaisiin tilanteisiin. Voi sanoa, että tämän lain ja meidän nykyisten käytäntöjen jälkeen ei mitenkään pitäisi olla mahdollista, että Talvivaaran kaltaista jatkuvassa ongelmien kierteessä olevaa laitosta, joka ei hallitse perustuotantoprosessiaan lainsäädännön ja luvituksen edellyttämällä tavalla, voisi perustaa. (Pertti Salolainen: Hyvä!) Ympäristövaikutusten arviointi, ympäristöluvitus, lainsäädännön poikkeusmahdollisuudet, valvontaohje ja ympäristöhallinnon koulutus, resursointi ovat kaikki kehittyneet niin, että sen ei pitäisi olla mahdollista.

Me olemme aluehallinnon resursseihin liit-tyen — mikä liittyy tiiviisti siihen, miten vaativia ovat paljon ympäristöä kuormittavat riskikohteet, joissa voi olla ympäristökuormitusta, jos niitä ei suunnitella hyvin — tällä ympäristöhallinnon uudella helmikuun alussa aloittaneella ohjaustoiminnalla nyt laittamassa juuri näitä asioita kuntoon. Elikkä myös tämän lupaprosessin nopeuden kannalta on havaittu, että aluehallinto-uudistuksen jälkeen — on rehellisesti sanottava — lupaprosessit ovat entisestään hidastuneet, vaikka yksi tavoite oli nopeuttaa niitä, ja tähän me nyt pyrimme monin eri tavoin pureutumaan.

Yksi on se, että uudistuksen myötä tämä substanssiohjaus ministeriöstä, että mikä on ympäristöhallinnon keskeinen tehtävä, jäi vähän liian etäiseksi, ja silloin viranomaiset tulkitsivat ehkä vähän eri tavoin, käytännöt olivat epäselviä, ja osaaminenkin helposti rapautuu, jos tulee vain sitä semmoista strategista ohjausta ja aika mikromanageroivaa ohjausta tuolta työ- ja elinkeino-ministeriöstä, joka vastaa ely- ja yleisohjauksesta. Niin elinkeinonharjoittajien kuin tämän ympäristönsuojelun laadun kannalta on tärkeätä, että meillä on nyt tämä uusi ohjaustoiminto, jolla on pysyvä 2 miljoonan euron rahoitus ja jossa siis pysyvää henkilöstöä on ministeriössä ohjaamassa aluehallintoa niin, että koulutetaan, parannetaan käytäntöjä, parannetaan valmiustasoja ja osaamista vaativissa tehtävissä.

Mutta sitten siellä on myös hankkeita, joissa juuri esimerkiksi kaivostoiminnan keskeisiin kysymyksiin ja aluehallinnon tämmöisiin kipukohtiin pistetään resursseja niin, että aluehallinnon kyky selvitä vaativista tehtävistä vahvistuu. (Pertti Salolainen: Riittääkö asiantuntemus?) — Tästä tulee sitä asiantuntemusta. — Eli tässä panostetaan siihen, että vaikka meillä on aluehallinnossa edelleenkin aleneva henkilöstökehys, se on kaikkialla valtion aluehallinnossa, niin tällä ohjaustoiminnalla me saamme koulutettua uutta väkeä, pidettyä yllä valmiustasoa, jotta näissä olosuhteissa se osaaminen vahvistuisi niin hyvin kuin vain suinkin mahdollista. Elyjen erikoistumisessa myös tietyt elyt erikoistuvat kaivoskysymyksiin, ja kaivosten osalta myös nämä stressitestit on nyt tehty, joissa on käyty kaikkien kaivosten kysymykset läpi ja erityisesti vesienhallintaan liittyen annettu vinkkejä, miten sitä voidaan parantaa.

Aluehallinnon ja lupaprosessin nopeus, aluehallinnon toiminta, ne kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Kun viranomaiset ovat hyvin resursoituja suhteessa siihen tehtävämäärään, mikä heillä on, ja tehtävät ovat selkeästi hallinnollisesti tehokkaita, niin silloin lupaprosessit nopeutuvat ja myös toiminnanharjoittajan kannalta se on mahdollisimman mielekästä.

Nämä valvontamaksujen kautta tulevat resurssit kohdennetaan juuri siihen valvontaan, joka kuormittaa eniten, elikkä näihin isoihin teollisuuslaitoksiin. Maaseudun ihmiset eivät hae ympäristölupia. Elinkeinonharjoittajat hakevat ympäristölupia, ja kuormittavat elinkeinotoimijat ovat ne, joihin tämä valvontamaksu kohdistuu, elikkä isot teollisuuslaitokset. Minä olen sanonut monta kertaa ääneen, että me minimoimme kustannustaakan pienille maaseutuelinkeinoille, koska me emme näe siellä merkittävää valvonnan tarvetta emmekä isoja puutteita. Elikkä kun se asetus tehdään, niin mietitään ensinnäkin myös ympäristövalvonnan ja maaseutuelinkeinovalvonnan yhdistämistä, ettei sinne tarvitse välttämättä edes mennä ympäristövalvonnan jatkossa tekemään määräaikaistarkastuksia. Elikkä siellä pyritään tehostamaan sitä toimintaa, että kohdennetaan resurssit sinne, missä on isoja haasteita.

Kaiken kaikkiaan mitä tulee aluehallintovirastojen toimintaan, edustaja Oinonen muistaa aivan oikein, että lupasin näitä lupaprosesseja nopeuttaa, ja täällä useampi edustaja on puhunut, että pitäisi olla hanke, missä lupaprosesseja nopeutetaan. No, meillä on se hanke. Se on siinä rakennepaperissa, ja sitä toimeenpannaan tällä hetkellä, ja kehysriihen käsiteltäväksi tulee esitys, jossa on määräaikainen henkilöstölisäresurssi aluehallintoon. Sitten siellä on kysymys eläinsuojien mahdollisesta siirrosta kuntiin, joka vähentää tehtävien määrää. Sitten on tämä sähköisen lupakäytännön eteenpäinvieminen, joka on osana tätäkin lainsäädäntöä, ja tässä lainsäädännössä on myös näitä muita menettelyjä, joissa sitten nopeutetaan.

Eli meillä on laaja kokonaisuus tulossa kehysriiheen. Osa on tässä laissa, osa tulee sen päälle. Yksinkertaisesti ympäristönsuojelulain ja ympäristöhallinnon tehtävä on turvata hyvä ympäristön tila tässä maassa niin, että me saamme siitä arvoa luonnon itseisarvon takia mutta myös sen arvon takia, mitä luonto tuo meille ihmisille, meidän lapsille ja lapsenlapsille. Me saamme sen vaalittua, puhtaat pohjavedet, puhtaat vedet, puhdas ilma, puhdas maaperä. Mutta me saamme siitä myös ympäristöteknologiaa käyttöön, ja me haluamme varmistaa, että prosessit ovat niin nopeita kuin mahdollista. Eihän ympäristöhallinto halua tehdä hitaita prosesseja, vaan tavoitteena on mahdollistaa elinkeinoja ympäristön kannalta hyvällä tavalla. Ja juuri tässä korostuu nykyaikana yhä enemmän tämä, että ne elinkeinot yhä enemmän ovat niitä, joilla ratkaistaan ympäristöongelmia maailmalla ja yhdistetään se talouden viherryttämisen ja päästöjen minimoinnin näkökulma. Elikkä ympäristönsuojelu yhä enemmän on osa sitä, miten taloudessa ylipäätään voidaan menestyä.

Lopetan viittaamalla tunnetun Harvardin yliopiston Michael Porterin arvonlisäteoriaan, jota hän on soveltanut myös ympäristönsuojeluun: Teollisen tuotannon tarkoitus ei ole aiheuttaa päästöjä ympäristöön. Se on tehottomuutta. Kun se siivotaan pois, niin se usein johtaa ratkaisuihin, jotka ovat myös tuotannon kannalta tehokkaimpia.

Ajatelkaamme siis näin, se on tulevaisuutta. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Niinistö. — Sitten jatketaan puheenvuorolistasta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tärkeää ympäristönsuojelulakia on valmisteltu pitkään, ja näyttää siltä, että sitä olisi silti pitänyt valmistella vielä vähän aikaa. Se on pikkuisen vielä minun mielestäni kesken.

Tämä luontoarvopykälä, eli 13 §, keskusteluttaa meitä ehkä kaikkein eniten. Ensiksi kiitos ministeriölle, että ympäristöministeri saattoi antaa hieman periksi ja onneksi tämä säännös, luontoarvoasia, kohdentuu ainoastaan turvetuotantoon.

Tosin, onko turvetuotannonkaan luontoarvojen paikka tässä? Se on erittäin kyseenalainen asia. Nimittäin ympäristönsuojelulaki on enemmänkin niin sanotusti pilaamislaki ja luonnonsuojelulaki on enemmän kohdesuojelulaki. Näin ollen luontoarvoasia kuuluisi mielestäni käsiteltäväksi ennemminkin luonnonsuojelulaissa kuin ympäristönsuojelulaissa.

Käsiteltäessä luontoarvoja ja evättäessä sillä perusteella maankäyttöoikeus on mielestäni kyse perustuslaillisesta omistusoikeudesta. Tällaisen oikeuden käytön kieltämisen tulisi olla korvattava asia, ja korvattavat asiat ovat tähän asti kuuluneet luonnonsuojelulakiin. Tulisiko tähän uuteen ympäristönsuojelulakiin lisätä korvausasia — tässä nimittäin ei ole korvauspykälää ollenkaan — vai tulisiko koko asia siirtää valmisteilla olevaan luonnonsuojelulakiin? Toivon, että perustuslakivaliokunta antaa lausunnon siitä, onko ympäristönsuojelulain luontoarvoilla oikeus ilman korvausta puuttua ihmisten omistusoikeuteen.

Turvetuotantoasiasta tässä puhuttiin jo niin paljon, että ei siitä tarvitse sen enempää. Toivon ainoastaan, että turvetuotannon lupamenettelyä tulee nopeuttaa eikä turvetuotantoa tule ideologisilla syillä vaikeuttaa.

Sitten näistä valvonta-asioista.

Esityksen mukaan ympäristönsuojelun valvontaa lisätään ja se rahoitetaan uusilla valvontamaksuilla. Valvontaohjelmia ei ole määritelty tarkemmin tässä laissa, mutta toivon, että ne tulevat käytännössä olemaan sellaisia, että ne eivät vaikeuta yritystoimintaa. Jo nykyinenkin valvonta aiheuttaa kalleudellaan ja hitaudellaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia monille yrityksille.

Suomessa suurin osa ympäristöluvista on maatalouden karjarakennuksille myönnettyjä lupia. Suomessa on määritelty luvitettavaksi paljon pienemmät karjarakennukset kuin esimerkiksi Ruotsissa, minkä vuoksi on asetuksen muokkausvaiheessa kiinnitettävä huomiota lupien järkevöittämiseen. Onko esimerkiksi ympäristöluvan paikka se, että 160 uuhelle pitää olla jo ympäristölupa? Ei minun mielestäni todellakaan, vaan kyllä siihen riittäisi ilmoitusmenettely. Tarvitsisiko sille määrälle edes ilmoitusmenettelyä? Ehkä ei.

Lupa-asioiden ja niiden valvonnan maksuineen tulee keskittyä suurimpiin yksiköihin ja niiden ongelmiin. Rahkeemme eivät nykymuodossa riitä, ja lupien myöntö ja valvonta eivät toimi riittävästi, ellemme löydä todellisia valvonnan tarpeessa olevia kohteita.

Sitten se, että joitakin valtion vastuulla olevia tehtäviä voidaan siirtää nyt onneksi kunnille, on hyvä asia. Toivottavasti tätä saadaan toimimaan. Siellä on paljon asioita, joita olisi järkevä siirtää kunnan päätettäväksi. Tämä lisäisi todellakin kansanvaltaa ja vahvistaisi paikallista asiantuntemusta ja nopeuttaisi asioiden käsittelyä.

Vielä haluaisin sanoa ministerin äskeisestä puheesta, että kiitos siitä maaseudun valvontapuolen asioissa, että jatkossa kohdennettaisiin resurssit sinne, missä on isot haasteet. Todellakin maaseudun valvontapuoli, sehän on kustannustehokkuudeltaan erittäin huonoa. Valtion tuottavuusohjelma lähtee siitä, että työn pitäisi tuottaa ja olla tuloksia, mutta maaseutuvalvonnassa ne tulokset ovat erittäin vähäiset ja pienet. Jos me voisimme yhdistää näitä resursseja ja toimintoja niin, (Puhemies koputtaa) että voisimme kehittää maaseutua emmekä ainoastaan hakea niitä ongelmakohtia, ja valvonnalla kehitettäisiin kuviota.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristön hyvä tila on meidän kaik-kien tärkeä asia. Onko uusi ympäristönsuojelulaki luonnon käytön kannalta mahdollistava vai rajoittava? Sitä ajattelin, kun hallituksen esitystä luin.

Olen sitä mieltä, että kevennetty ympäristölupa- ja valvontajärjestelmä on tervetullutta, kun viimeksi ihan muutama päivä sitten kaivosten stressitestejä lueskellessa tultiin siihen näkövinkkeliin, että esimerkiksi lupa- ja valvontatehtävät on hyvä säilyttää muutamille tietyille ely- ja avi-keskuksille, jotka erikoistuvat alan vaativaan arviointiin.

Keskustelu lupa- ja valvontatehtävien maksullisuudesta on puhututtanut myös tänään. Pidän tärkeänä, että suuressa liiketoiminnassa, kun on kyse suurista hankkeista, niistä voitaisiin ajatella, että maksut ja taksat ovat korkeampia, ei maatalouden harjoittajille, pienille elintarviketuottajille, vaan suhteessa toiminnan laajuuteen myöskin lupa- ja valvontamaksut tulisivat maksetuksi. Uuden navetan luvittaminen, 11 800 euroa, versus ydinvoiman kaksinkertainen lupahinta ei ole missään suhteessa omasta mielestäni laajuuteen nähden kohtuullinen.

Ympäristölupajonojen purkamisen tulee olla edelleen osa prosessia. Yksittäisten elinkeinonharjoittajien oikeusturvaa on lisättävä, ja siirtyminen joidenkin lupa-asioiden osalta ilmoitusmenettelyyn on suotavaa. Ministeri Niinistö totesi, että lupa-asioissa on entistä enemmän päädytty sähköisten työkalujen käyttämiseen, ja tämä on nykypäivää, johon toivon, että mennään nopeasti.

Saamani palautteen perusteella etenkin yksittäiset elinkeinonharjoittajat pitävät virkamiesten lupa-asioiden käsittelyssä yksittäisten virkamiesten valtaa liian suurena. Kasvaako se myöskin tämän hallituksen esityksen muodossa, jää nähtäväksi.

Arvoisa puhemies! Luontoarvot, 13 §, ovat yksi kiistellyimmistä asioista hallituksen esityksessä. Uhanalaisten lajien tai luontotyyppien tieteellinen arviointi ei ainakaan omasta mielestäni paranna ennakoitavuutta. Mikä on luontoarvojen merkitys esimerkiksi yksittäiselle virkamiehelle? Se on saanut siis paljon kritiikkiä, ja pidän tärkeänä, että käsitellään sitä asiaa, onko koko luontoarvopykälän syytä olla mukana tässä ympäristönsuojelulaissa, voitaisiinko se siirtää luonnonsuojelulainsäädäntöön, jonne se eittämättä kuuluu.

Tuleva tulkinta luontoarvoista on hyvinkin epäselvä ainakin toistaiseksi. Tietysti luontoarvoja pitää ja tulee vaalia järkevästi ja maalaisjärkeä käyttäen kuten esimerkiksi uutta tekniikkaa sovellettaessa, kun puhutaan turpeen ja turvemaiden ja turvesoiden hyödyntämisestä. Uusinta tekniikkaa totta vieköön sillekin alalle tarvitaan.

Olen sitä mieltä, että ympäristönsuojelulaki ei millään tavalla edistä turpeen käytön mahdollisuuksia Suomessa. Tälläkin hetkellä monet turpeen käytön lupaprosessit odottavat ja jonotuttavat ely-keskuksia ja moni työtä hakeva miettii, milloin nämä luvat saadaan kuntoon ja turvetta käyttöön. Soistamme todellakin käytetään vain 0,6 prosenttia tällä hetkellä turpeen nimenomaiseen nostoon, joten luonnonvaraisia soita meillä on yllin kyllin.

Muutamia vuosia sitten eduskunnassa käsiteltiin Suomet suot ja suo-ohjelma, jossa käytiin tarkkaan läpi Suomen soiden tilanne ja niiden käyttötarkoitus. Pidän tärkeänä, että keskustelussa ja eduskunnan käsittelyssä otamme huolella nämä luontoarvot, 13 §:n, käsittelyyn ja mietimme, mitä se pahimmassa tapauksessa tarkoittaa turpeen ja turvemaiden, turve-energian käytön rajoituksissa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen antamassa esityksessä ympäristönsuojelulaiksi kiistanalaisinta on niin sanottu luonnonarvopykälä. Asiassa on kyse turvetuotannon sijoituspaikan luonnonarvojen huomioon ottamisesta ympäristölupamenettelyssä. Esitetyn säännöksen mukaan turvetuotanto on sijoitettava niin, että siitä ei aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Lain perusteluissa todetaan, että merkittävä luonnonarvo tarkoittaisi käytännössä useamman kuin yhden uhanalaisen lajin tai luontotyypin esiintymis-tä turvetuotantoon suunnitellulla sijoittamispaikalla.

Luonnonarvopykälä on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Ongelmallista on, että luonnonarvojen merkittävyyden kriteerit ovat kovin tulkinnanvaraisia. Tämä on omiaan vaarantamaan lupakäytännön ennustettavuuden. Lisäksi uhkana on ympäristölupien käsittelyaikojen pidentyminen entisestään luonnonarvoihin liittyvien selvitysten takia.

Ympäristölupaprosessia ei tule monimutkaistaa nykyisestään. Luonnonarvopykälän sisällyttäminen lakiin tekisi lupamenettelystä entistä raskaamman ja olisi lain tavoitteiden vastainen, sillä ympäristönsuojelulain uudistuksen tarkoituksena kerrotaan olevan lupa- ja valvontajärjestelmän keventäminen.

Turvetuotannon ympäristöluvitus takkuilee jo nykyiselläänkin. Vuonna 2012 aluehallintovirastojen ratkaisemien ympäristölupien käsittelyaika oli noin 15 kuukautta, kun turvetuotannon ympäristöluvissa käsittelyaika oli noin 21 kuukautta. Tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena myös tänä vuonna. Lisäksi turvetuotantohankkeita koskevat lupapäätökset ovat hyvin yleisesti valitusten kohteina. Vuosina 2011—2012 tehdystä 160 turvetuotantopäätöksestä valitettiin noin 45 prosentissa tapauksista. Valitukset viivästyttävät entisestään lainvoimaisen päätöksen saantia.

Arvoisa puhemies! Luonnonarvopykälä vaikeuttaa merkittävästi uusien tuotantoon soveltuvien turvemaiden luvitusta. Uusia ympäristölupia tarvitaan vuosittain 3 000—4 000 hehtaarin suoalalle korvaamaan tuotannosta poistuvaa alaa. Turvetuottajat eivät ole saaneet luvitetuksi uutta tuotantoalaa kysynnän kehitystä vastaavasti. Suomen pinta-alasta kolmasosa on suomaata, mutta soista on turvetuotannossa vain 0,6 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Luonnonarvopykälän sisällyttäminen ympäristönsuojelulakiin on kyseenalaista myös korvausvelvollisuuden puuttumisen vuoksi. Asiantuntijalausuntojen mukaan luonnonarvojen määrittely kuuluu luonnonsuojelulakiin, ei ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulaki on luonteeltaan pilaantumisen estämislaki, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä, luontoa ja ihmisiä haitallisilta päästöiltä, jolloin korvausvelvollisuutta maanomistajalle tai toiminnanharjoittajalle toiminnan kieltämisestä tai rajoittamisesta ei synny. Luonnonsuojelulain perusteella tehdyistä suojelupäätöksistä maanomistajalla on mahdollisuus saada korvausta.

Soiden suojelun laajentaminen ympäristönsuojelulain muutoksella ei ole tarpeen, sillä nykyinen lupamenettely turvaa soiden luonnonarvot. Lupaharkinnassa lupaa ei voida myöntää luonnonsuojelulain vastaisesti.

Turvetuotannon sijoittamista ohjataan myös maakuntakaavoituksella. Maakuntakaavoituksessa huomioidaan turvetuotantoon soveltuvat suot sekä niiden luonnonarvot ja suojelutarpeet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Lisäksi turveteollisuusalan toimijat ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät ne hanki hallintaansa turvetuotantoa varten ojittamattomia, luonnontilaisia soita.

Arvoisa puhemies! Turve-energialla on tärkeä merkitys kotimaisena polttoaineena energiantuotannossa. Turpeella katetaan 6 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Turpeella on tukipolttoaineena merkittävä rooli sähkön ja lämmön tuotannossa, sillä valtaosa puuta käyttävistä voimalaitoksista tarvitsee turvetta tukipolttoaineena. Lisäksi turpeen käyttö vähentää Suomen riippuvuutta ulkomaisista voimalaitospolttoaineista ja näin ollen lisää maamme energiaomavaraisuutta. Energiantuotannon lisäksi turvetta käytetään kasvualustana kasvihuone- ja puutarhaviljelmillä.

Turvetuotannon toimintaedellytyksiä ei saa heikentää. Käsittelyssä olevalla ympäristönsuojelulain muutoksella vaarannetaan turvealan 11 000 työpaikkaa. Turpeen käyttöedellytykset on turvattava, sillä turpeella on merkittävä aluepoliittinen, työllistävä ja energiahuollon varmuutta lisäävä vaikutus.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaista. Esitys vie eteenpäin ympäristönsuojelua hallitusohjelman mukaisesti. Tarkoituksena on päivittää ympäristönsuojelulakia niin, että se vastaa paremmin EU:n lainsäädäntöä ja perustuslakimme tulkintaa. Taustalla on muun muassa teollisuuspäästödirektiivi.

Kaikella tällä pyritään turvaamaan ympäristöarvot, torjumaan ilmastonmuutosta sekä edistämään jätteen synnyn ehkäisyä. Lisäksi valvontaa muutetaan niin, että se tulisi osittain maksulliseksi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Valvonnasta kertyvät maksutulot käytettäisiin jatkossa valvonnan voimavarojen lisäämiseen. Valvontaan liittyviin kysymyksiin on kiinnitetty huomiota esimerkiksi kaivosteollisuuden osalta. Asiaa on käsitelty myös ympäristövaliokunnassa, jossa olen jäsenenä.

Ympäristönsuojelu on mitä suurimmassa määrin turvallisuuskysymys ja siten myös ihmisoi-keusasia. Ei ole yhdentekevää, minkälaista ilmaa hengitämme, minkälaista vettä juomme, minkälaatuisessa maaperässä elintarvikkeemme kasvatamme ja kuinka paljon raskasmetalleja kaloista saamme. Kiinassa on jo pinta-alaltaan Belgian kokoinen alue saastunutta ja viljelykäyttöön soveltumatonta maata, eikä Kiina ole ongelmineen yksin. Suomi voi olla osa ongelmaa tai osa ratkaisua.

Ympäristönsuojelu nähdään osin aiheettomasti vain ylimääräisenä kustannuksena. Samalla tavalla voidaan aivan perustellusti sanoa, että huonosti hoidettu ympäristö on kustannustaakka, joka pienentää bruttokansantuotetta. Oma lukunsa sen rinnalla on vaikeammin mitattava ihmisten kokema hyvinvointi tai pahoinvointi.

Harvardin yliopiston liiketaloustieteen professori Michael Porterin mukaan kiristyvä ympäristöohjaus on johtanut yritysten voittojen kasvuun innovaatioiden ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien kautta. Toki poikkeuksiakin on, se on myönnettävä. Toiseksi, Porterin mukaan ympäristöohjaus ei ole aikasarjojen valossa laskenut kansantalouksien tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Arvoisa puhemies! Suomen kannattaa kiinnittää yhä kasvavaa huomiota ympäristöasioihin ja erityisesti cleantech-osaamiseen ja sen vientiin.

Kiitos valmistelijoille, hallitukselle ja erityisesti esittelevälle ministeri Niinistölle.

Jari  Lindström  /ps:

Arvoisa puhemies! Teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanolla pyritään muun muassa edistämään uuden tekniikan syntyä ja käyttöä sekä tasapuolistamaan eri alueilla sijaitsevien toiminnanharjoittajien kilpailutilannetta mahdollisimman yhtenäisten vaatimusten avulla. Tällä direktiivillä pyritään myös parantamaan kansalaisten tiedonsaantia lupamenettelyn ja valvonnan eri vaiheista. Myös lupien käsittelyn pitäisi tehostua ja vähentää yritysten hallinnollista työtä. Hienoja tavoitteita, mutta kuten aina, tavoitteissa ja realistisessa toteutumisessa on eroja, niin tässäkin.

Muutamia huomioita. Luvanvaraisuus koskee vähäisiäkin ympäristöhaittoja aiheuttavia toimintoja. Lupaharkintasäännökset ovat raskaita pienille toimijoille. Toinen huomio: Kuntien ja aluehallintoviraston työnjako joissakin tapauksissa voi olla epäselvä. Valvontamaksut ohjataan valvonnan resursointiin. Onko vaarana, että valvontamaksuja ja rangaistusmaksuja korotetaan suhteettomasti hallinnon tarpeiden takia?

Turvetuotannon ympäristöluvitukselle laki tuo lisävelvoitteita ja -kustannuksia. Turpeen noston ohjaaminen ojitetuille soille voi sinänsä olla oikea ratkaisu, mutta se ei voi olla myöskään pysyvä este ojittamattomien soiden hyödyntämiselle, jos ja kun ympäristöteknologia kehittyy. Turve kotimaisena energiana on otettava ykköskategoriaan, ja sille on turvattava tulevaisuus.

Käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjat ja BAT-päätelmät ovat velvoittavia. Nämä tulevat tuottamaan ongelmia. Näitä vertailuasiakirjoja tuotetaan jälkijunassa tarpeeseen liittyen, ja se voi aiheuttaa teollisuudelle suuria ylimääräisiä kustannuksia, jos ja kun investointeja toteutetaan pioneerihankkeina.

On melko varmaa, että myös tämän lain kanssa on mahdollisuus tyriä monessa kohtaa, jollei jo etukäteen olla viisaampia. On siis nähtävä myös teollisuuden ja työpaikkojen etu ympäristön edun rinnalla.

Arvoisa herra puhemies! Lakiuudistus on painava sisällöllisesti. Sen avulla muun muassa pelastetaan arvokkaita soita turvetuotannolta, vähennetään suurten teollisuuslaitosten päästöjä sekä tehostetaan ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja valvontaa. Turvetuotantoa muun muassa ohjataan tosiaan pääsääntöisesti ennestään ojitetuille ja muutoin luonnontilansa menettäneille soille. Tässä turvetuotantoa siis tullaan rajoittamaan lähtökohtaisesti. On otettava huomioon se, että teknologian kehittäminen muun muassa aktiivihiiltä hyödyntämällä tulee parantamaan soiden valumien hallintaa merkittävästi. Laissa puhutaan usein teknologioiden puolesta, mutta turvetuotannossa sille ei anneta tilaa. Miksei?

Lakiuudistus tuo siis Euroopan unionin teollisuuspäästödirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin avulla vähennetään suurim-pien teollisuuslaitosten päästöjä. Vanhatkin laitokset velvoitetaan hyödyntämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Suomessa velvoitteet koskevat noin tuhatta laitosta esimerkiksi energia-, metsä- ja kemianteollisuuden aloilla. Päästötasot määritetään ja päivitetään Euroopan komission päätöksillä. Velvoitteet ovat oikeudellisesti sitovia. Teollisuuslaitosten on tarkistettava prosessinsa EU:n velvoitteiden mukaiseksi neljän vuoden kuluessa uusimpien normien hyväksymisestä. Aikataulu on monelle yritykselle liian tiukka.

Energiateollisuuden ja metsäteollisuuden laskelmien mukaan energiantuotantolaitoksille on tulossa direktiivin mahdollistamat joustot huomioon ottaen noin 765 miljoonan euron investointikustannukset. Sen sijaan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, joita voi syntyä uusien innovaatioiden kehittämisen ja puhtaan teknologian viennin lisääntymisen kautta, on esityksen mukaan vaikea arvioida, joten ne jäävät ilmaan leijumaan ja odottamaan aikaa parempaa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Me olemme tottuneet ajattelemaan, että suomalainen teollisuus ja suomalainen yritystoiminta on sellaista, jonka päästöt ympäristöön ovat maailmanlaajuisesti katsottuna pieniä ja hyvin harkittuja. (Ben Zyskowicz: Eikö näin ole?) Maailma ei pysy paikallaan, ja sen takia tämä on erittäin tervetullut esitys, esitys uudeksi ympäristönsuojelulaiksi, jossa päivitetään niitä vaatimuksia, joita teollisuudelle ja yritystoiminnalle asetetaan ympäristöpäästöjen osalta.

Luulen, että valtaosa tämän salin kansanedustajista ajattelee, että suomalaisen teollisuuden kannattaa olla pikemminkin edelläkävijöiden tai ainakin sen paremman puoliskon joukossa, kun otetaan käyttöön parasta mahdollista teknologiaa. Ihanteellinen tilanne on tietenkin se, jossa suomalaiset yritykset ovat niitä, jotka ovat kehittämässä sitä parasta mahdollista teknologiaa ja myös vievät sitä sitten tarvittaessa muualle maailmaan.

Oikeus hyvään ympäristöön on kirjattu myös perustuslakiin, ja uskon, että tämäkin on suomalaisille hyvin tärkeä perustuslain kohta, että meillä ympäristö on puhdas, terveellinen ja että turvaamme suomalaisen luonnon moninaisuuden.

Näidenkin asioiden valossa edustaja Rantakankaan kommentti ympäristövaliokunnasta vaikutti mielestäni erittäin erikoiselta. Kyllä ympäristövaliokunnassa on ainakin koko sinä aikana, kun minä olen siellä ollut, nyt tämän vaalikauden ajan, osattu hyvin punnita sitä, että totta kai täytyy ajatella ympäristönsuojelua ja sitten sitä todellisuutta, sitä kaupallista todellisuutta, jossa suomalainen teollisuus toimii, yhtä aikaa. Mutta emme me ole tulleet sellaisiin tuloksiin, että ympäristönsuojelu tai sen edistäminen olisi jotenkin asia, joka haittaa tai pilaa suomalaisen teollisuuden toimintamahdollisuudet. Ehkä enemmän herää kysymys edustaja Rantakankaan puheenvuorosta, että minkälaisessa todellisuudessa talousvaliokunnassa eletään ja kuunnellaanko siellä sitten enemmän elinkeinoelämän etujärjestöjen edunvalvontaa, ehkä sellaista edunvalvontaa, jossa ei aina olla edes aivan selvillä siitä, mikä niiden todellisten yritysten etu markkinoilla käytännössä on.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä turveteollisuutta koskevasta luonnonarvopykälästä.

Vaikutti siltä, että aika laajasti tässä salissa keskustelussa tätä pykälää — siinä muodossa kuin se nyt tässä lakiesityksessä on — pidetään hyvänä ja hyvin harkittuna. Edustaja Salolainen tietenkin muistutti meitä siitä asiasta, että tämä on hallituksen yksimielinen esitys, jossa kaikki hallituspuolueet ovat olleet mukana harkitsemassa sitä, millä tavalla tässä uudessa ympäristönsuojelulaissa merkittäviä luonnonarvoja turvataan turveteollisuudelta.

Tässä keskustelussa on lukuisia kertoja tuotu esiin se, mikä on itse asiassa tämän linjauksen historia. Keskustajohtoinen Vanhasen toinen hallitus omalta osaltaan linjasi ensin valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sitä, että luonnonarvoiltaan merkittäville soille, niille soille, jotka ovat luonnontilaisia ja joissa on merkittäviä esiintymiä uhanalaisia lajeja ja uhanalaisia luontotyyppejä, ei ohjata turvetuotantoa. Ja tätä päätöstä, tätä linjausta, on sitten eri vaiheissa viety eteenpäin myös tämän hallituksen aikana. Omasta mielestäni se on myös sellainen linjaus, jonka itse asiassa turveteollisuus on hyvinkin toivottanut tervetulleeksi, että hekään eivät halua, että heidän toimintaansa häiritsisi tämä keskustelu tai kritiikki siitä, että he tuhoavat luonnontilaisia, arvokkaita soita.

Mielestäni ministeri Niinistö myös perusteli hyvin ja perusteellisesti sitä, miten itse asiassa lupaprosessien kannalta tästä uudesta 13 §:stä, jossa luonnonarvoja turvataan, tulee olemaan hyötyä näiden lupaprosessien kannalta. Jo varhaisessa vaiheessa täytyy katsoa, minkälaiselle suolle lupaa ylipäätänsä ollaan hakemassa.

Edustaja Nylund epäili täällä, että tämä 13 § luonnonarvoineen olisi jotenkin kovin tulkinnanvarainen. Suosittelisin, että edustaja Nylund lukisi tästä lakiesityksestä tämän 13 §:n yksityiskohtaiset perustelut. Nehän hyvin seikkaperäisesti käyvät läpi sen, mitä luonnonarvoilla tässä pykälässä tarkoitetaan, ja siellä valotetaan myös sitä, mitä ei tarkoiteta. Tässä ei kyllä nähdäkseni juurikaan jää tilaa millekään epäselvyydelle, niin että ei tietenkään ole mahdollista, että me lähtisimme tätä pykälää täältä poistamaan sen takia, että edustaja Nylund ei ehkä ollut vielä ehtinyt perehtyä näihin perusteluihin ja niiden täsmällisyyteen kunnolla. (Timo Korhonen: Voi hyvänen aika!)

Jos katson asiaa turveteollisuuden näkökulmasta, niin minusta tuntuu ja vaikuttaa siltä, että he ovatkin suhtautuneet tähän esitykseen aika myönteisesti, ja varmasti heidän kannattaa suhtautua tähän esitykseen myönteisesti, koska turveteollisuudella on käytännössä ollut kaksi isoa ongelmaa heidän maineensa kannalta ja myös heidän toimintansa kannalta. Toinen on ollut vesistöpäästöjen hallinta, ja toinen on kysymys siitä, tuhoammeko me suomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta, tehdäänkö sellaisia ratkaisuja. Kun nykyinen hallitus on nyt pyrkinyt näitä molempia asioita ratkomaan sillä tavalla, että ne tulisivat kuntoon, niin totta kai se sitten turveteollisuuden kannalta tarjoaa paremman toimintaympäristön, kun heidän ei tarvitse käyttää koko aikaansa tähän kritiikkiin vastaamiseen. Lupaprosessien osalta on hyvä todeta, että lupaprosessejahan ovat nimenomaan hidastuttaneet sellaiset luvat, jotka on hylätty, joita on haettu luonnonarvoiltaan merkittäville soille tai joissa vesistöpäästöjä ei ole otettu riittävän hyvin huomioon.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä aihekokonaisuutena otan esiin tästä niitä asioita, joita ympäristövaliokunta itse asiassa on jo aika seikkaperäisesti käsitellyt sekä tämän Talvivaara-selvityksen että aluehallintoselonteon yhteydessä. Siinä kohtaa ympäristövaliokunta minun muistaakseni nimenomaan yksimielisesti edellytti, että hallitus toisi eduskuntaan sellaisen esityksen, jossa luvanhakijoilta voidaan kerätä maksuja, koska tämä tarkoittaisi sitä, että luvat voidaan myös käsitellä ajoissa ja että tätä maksutaakkaa voidaan ohjata sillä tavalla, että pienet toimijat eivät joudu maksamaan liikaa ja toisaalta taas sitten ne isot toimijat, joiden toiminta vie hyvin paljon viranomaisresursseja, kantavat suuremman osuuden tästä maksutaakasta.

Tässä samassa yhteydessä Talvivaara-selvityksen tehneet henkilöt ehdottivat sitä, että ikään kuin todella huonosti ja puutteellisesti laaditut lupahakemukset voidaan jättää viranomaisessa käsittelemättä. Tälläkin ehdotuksella on varmasti oma osuutensa siinä, että viranomaisten resurssit eivät kohdennu väärin vaan että voidaan tehdä niitä oikeita töitä. Niin kuin ministerikin esitteli, tässähän tulee myös mahdollisuus järkevästi priorisoida valvontaa, mikä varmasti omalta osaltaan tulee sitten auttamaan sitä, että viranomaiset tekevät järkeviä asioita, jolloin painottuu se, että me voimme turvata hyvän ja terveellisen ympäristön ja he eivät joudu tekemään sellaisia asioita, joissa ongelmia ei niinkään ole.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vastauspuheenvuorot nimeltä mainituille edustajille.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin vakuuttaa edustaja Sinnemäelle, että olen lukenut perustelutekstin. Olen seurannut tätä lainsäädäntöprojektia alusta alkaen mukaan lukien se, kun esimerkiksi tämä nimeltä mainittu 13 § oli 6 §, jolloin se kattoi kaikki toiminnot ja siinä sanottiin näin, että otetaan huomioon paitsi luonnonarvot myös maisema- ja kauneusarvot.

Ongelma on, että pykäläteksti ja perustelut eivät sano samaa asiaa. Se on lain tekninen ongelma, ja voin vakuuttaa, että en ole ainoa, joka oli huolestunut tästä. Turveteollisuus, useat voimalaitokset, ainakin 20, ovat ottaneet yhteyttä, ja he ovat oikeassa. Viime vaiheessa, ennen kuin hallitus antoi tämän valitettavasti yksimielisen esityksen, minä ilmoitin ministeri Niinistölle, meidän omalle ministerille, että minä en tue tätä, koska ympäristöministeriö ei ollut valmis ottamaan riittävän hyviä pykäläkirjoituksia mukaan. Voi kysyä, miksi, (Puhemies koputtaa) jos se on näin selkeä asia.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustan edustajana näitten kahden tulkinnan välillä kun olen, edustaja Sinnemäen ja edustaja Nylundin, niin minä asetun erityisen vahvasti edustaja Nylundin tulkinnan kannalle. On parempi esittää tässä vaiheessa ne huolenaiheet, mitä tähän lainsäädäntöön liittyy, kuin todeta muutaman vuoden kuluttua, että meidän kansallisesti tärkeä turve-elinkeino on ajettu alas. Miljoonan suomalaisen koti lämpiää tällä hetkellä ainakin osittain turpeella. Kyse ei ole siis millään tavalla vähäpätöisestä asiasta.

Toisaalta olen hyvin surullinen, että vihreät ovat arvovalinnoissaan laittaneet kivihiilen turpeen edelle. Se on kyllä surullista. Muuta tässä ei oikein voi sanoa. Te olette merkittävä poliittinen voima Helsingissä muun muassa, ja te olette tällaisen arvovalinnan tehneet. Olisi kansallisen edun kannalta aivan toisenlainen vaihtoehto tukea kotimaista bioenergiaa, hitaasti uusiutuvaa turvetta, kuin sitä, että tänne rahdataan kivihiiltä tuolta Uralin takaa. Kansantalouteen ne eurot eivät tule siinä mitassa, päinvastoin kuin mitä kotimaisen elinkeinon ja luonnonvaran hyödyntäminen toisi.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannattaa varmasti todeta, että mikään tässä esityksessä, riippumatta siitä, mitä kukakin pelkää tai mistä jotkut ehkä unelmoivat, ei aja suomalaista turveteollisuutta alas. Sellaisia pykäliä tässä esityksessä ei ole — ei pykäliä, ei perusteluita — eikä edes sentyyppistä henkeä leiju tämän lain yläpuolella. Se vain nyt yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Edustaja Nylundille: Minä ymmärrän hyvin sen, jos te sanotte, että tämä pykälä ei ole sellainen kuin te haluaisitte ja te olette todennut sen omalle ministerillenne. Minäkin olisin mielelläni toivonut, että tässä olisi ollut pykälä maisema- ja kauneusarvoista. Sitä tässä ei ole, mutta olen silti valmis tukemaan tätä lakia, vaikka se on mielestäni epätäydellinen. Mutta mielestäni on eri asia, jos te sanotte, että se pykälä koskien niitä luonnonarvoja on täysin tulkinnanvarainen. Ei se ole täysin tulkinnanvarainen. Siinä on erittäin seikkaperäisesti avattu sitä, että kysymys on uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä, vieläpä alueellisesti tai valtakunnallisesti merkittävistä, eli se ei ole täysin tulkinnanvarainen pykälä. Tätä mielestäni ei voi väittää.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä siteerata edustaja Rantakangasta, että asetun kyllä tässä keskustelussa edustaja Nylundin kannalle. Kyllä se vain tosiasia on, että lupavaiheeseen ehdotetaan turvetuotannon sijoittamista sääntelevää erittäin tulkinnanvaraista uutta lupaehtoa. Tiedämme, että puheiden tasolla kaikilla tuntuu aina olevan sama tahtotila, että haluamme enemmän kotimaista ja vähemmän korkeapäästöistä energiaa, mutta tilastot eivät kuitenkaan pidä yhtä näiden tavoitteiden kanssa, vaan tosiasia on, että kivihiilen käyttö on lisääntymässä. Tarvitsemme nyt johdonmukaisuutta, vahvaa kotimaista energiapolitiikkaa, ja sikäli toivoisin kyllä, että tämä turvepykälä voitaisiin tässä eduskuntakäsittelyssä hioa parempaan suuntaan.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä heitän vain kysymyksen näin: jos se on niin selkeä, niin kuin se on selkeästi kuvattu perustelutekstissä, mihin pyritään, miksi ympäristöministeriö, ministeri itse, vastusti niin kovasti, että se kirjoitetaan myös pykälään? Se on eduskunnan tehtävä täsmentää, tarkentaa, ja oikeastaan kenenkään ei edes pitäisi vastustaa sitä, jos me olemme samaa mieltä sisällöstä. Pitäisi olla mahdollista käyttää jatkossakin suoluokituksen 0—2 turvesoita energiatuotantoon. Se on juridisesti mahdollista kyllä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän kysymykseen kivihiilestä: Vihreät tietenkin on se puolue ja se poliittinen liike, joka on kaikkein pisimpään ja johdonmukaisimmin ajanut sitä, että Suomessa kivihiilen käyttöä vähennetään. (Välihuuto) — Myös Helsingin osalta me olemme olleet se puolue, jonka johdolla on neuvoteltu tavoite vähentää Helsingissä kivihiilen käyttöä, minkä vuoksi Helsingin voimalaitoksissa tälläkin hetkellä poltetaan myös kotimaista bioenergiaa, ja sitä aiotaan lisätä.

Edustaja Östmania voisin toisaalta lohduttaa sillä, kun olemme hallituskumppaneita, että edellisen hallituksen aikana kivihiilen käyttö kaiken kaikkiaan oli korkeammalla tasolla kuin se on ollut tämän hallituksen aikana. Siinä mielessä, vaikka tässä on tapahtunut epäonnistumisia tai emme ole olleet ehkä tarpeeksi valppaita, kuitenkin kokonaisuudessaan tämän hallituksen kivihiilirekordi on vielä alhaisemmalla tasolla kuin edellisen hallituksen. Mutta totta kai meidän täytyy tehdä niitä olennaisia toimenpiteitä sen eteen, että pystymme vähentämään kivihiiltä. Voin vain todeta omasta puolestani, (Puhemies koputtaa) että tämän pykälän viilaaminen ei missään nimessä kuulu niihin millään tavalla olennaisiin toimenpiteisiin. Tässä suojellaan luontoa, ei lisätä tai vähennetä turpeen käyttöä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt päästään taas puhujalistaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi on todettava tosiaan, että turpeen osuus viime vuonna vähentyi 32 prosenttia ja kivihiilen puolestaan nousi 34 prosenttia, että aika suuria lukuja.

Arvoisa puhemies! Uuden lain tavoitteena on luonnonarvojen entistä parempi ja kokonaisvaltaisempi huomioon ottaminen ympäristölupamenettelyssä tilanteissa, joissa luonnonarvoja ei ole riittävästi otettu huomioon kaavoituksessa. Ympäristöministeriön esityksen mukaan toiminnasta aiheutuva luonnonarvojen turmeltuminen olisi luvan epäämisperuste. Luonnonarvot ovat vaikeasti määriteltäviä, tulkinnanvaraisia ja kiistaa aiheuttavia. Kenen näkemys painaa loppujen lopuksi eniten? Pelkään, että tämä tulee aiheuttamaan pitkiä oikeusprosesseja ja samalla myös työpaikkojen menetyksiä.

Ympäristönsuojelun valvontaa esitetään tehostettavaksi lisäämällä sen suunnitelmallisuutta ja riskien huomioon ottamista. Osa valvonnasta on tarkoitus säätää niin kutsutun valvontamaksun piiriin, jolloin maksuja voitaisiin periä säännöllisestä valvonnasta, kuten määräaikaistarkastuksista, toiminnanharjoittajan määräajoin viranomaisille lähettämien selvitysten läpikäynnistä ja hallintopakkoon liittyvistä tarkastuksista. Tämä on taas yksi lisäkustannus yrityksille. Varsinkin pienille yrityksille jokainen uusi kuluerä on liikaa. Kun vielä valvontamaksuilla on tarkoitus rahoittaa hallinnon valvojia, niin tämä menee väärin päin. Lähtökohtaisesti hallintoa pitäisi lähteä keventämään ja yritysten omaa vastuuta lisäämään omavalvonnan kehittämisellä. Tästä on vaarassa tulla hallinnolle luvallinen rahankeruuautomaatti, jossa yritykset kärsivät.

Lain avulla on tarkoitus pelastaa arvokkaita soita turvetuotannolta, vähentää suurten teollisuuslaitosten päästöjä sekä tehostaa ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja valvontaa. Nämä lähtökohdat ovat periaatteessa hyviä. Näissä vain on jokaisessa mahdollisuus liialla intoilulla ja joustamattomuudella mennä kovasti pieleen. Emme tarvitse enää uusia rikkidirektiivien kaltaisia katastrofeja.

Energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöjen arvioidaan vähenevän direktiivin toimeenpanon myötä 12 prosenttiyksikköä vuoden 2010 tasosta. Tämä tietää lisäinvestointeja energiayhtiöissä. Tämä voi tuoda uutta työtä konepajoillemme, jos osaamme sen hyvin hoitaa ja hallinto ei siihen aseta lisäesteitä, kuten rikkidirektiivin osalta tapahtui. Pesurien kannattavuuden torppasi tukipäätösten hitaus.

Matalan riskin toiminnan valvonta vähenee. Eläinsuojien ympäristöluvat voivat tulevaisuudessa poistua, ja luvat korvattaisiin rekisteröitymisellä. Tämä on hyvä muutos. Maanviljelijöille EU on tuonut jo niin paljon riesaa, että yhtään uutta suurta velvoitetta ei tarvita.

Uuden lain myötä ely-keskusten resurssivajetta paikataan asiakkailta perittävin valvontamaksuin. Niin suunnitelmallisesta valvonnasta, rikkomusepäilyjen valvonnasta kuin hallintopakkojenkin valvonnasta tulee pääosin maksullista. Valtion on saatava rahaa, mutta yrityksistä ei voida tehdä hallinnon rahasampoa vetoamalla lakiin. Hallintoa on tässäkin pyrittävä purkamaan, ei sille jatkuvia ja lakiin perustuvia tulonlähteitä varmistamaan. Vaikka pienten toimijoiden valvontamaksut olisivatkin pienempiä, ne ovat joka tapauksessa liiketoiminnan pysyvä rasite.

Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa sanoin, tässä laissa on hyvää, mutta kun monen suulla on käyty keskustelua, niin varmasti sitten valiokuntavaiheessa ja täällä eduskunnassa tehdään etenkin 13 §:ään kuuluvat järkiperäiset muutokset.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi ympäristönsuojelulaki. Tämä on iso lakikokonaisuus, joka uudistaa luvituskäytäntöjä ja ympäristönormeja sekä edistää energiatehokkuutta teollisuudessa. Ympäristönsuojelun valvonta ja suunnitelmallisuus paranee, kun toimintojen riskeihin kiinnitetään enemmän huomiota. Valvontamaksujen käyttöönotto on tässä taloudellisessa tilanteessa erittäin perusteltua. On hyvä, että päästöjen tuottajat osallistuvat valvonnan kustannuksiin. Samalla lupaprosesseja tehostetaan, mikä on myös hakijoiden etu, kun käsittelyajat lyhenevät.

Merkittävä parannus uhanalaisen suoluonnon turvaamiseksi on turvetuotannon sijoittumista koskeva säännös, jonka mukaan toiminta on sijoitettava niin, että siitä ei aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista.

Turveteollisuuden lisäksi lailla pureudutaan myös päästöihin kaivosteollisuudessa, jonka luvitus ja valvonta on jatkossa parempaa ympäristönsuojelun kannalta. EU:n uusi teollisuuden päästödirektiivi tulee lain myötä voimaan, jolloin isoille tuotantolaitoksille saadaan oikeudellisesti sitovat päästörajat. Ympäristönormit edistävät uusien puhtaan teknologian ratkaisujen käyttöönottoa.

Ympäristönsuojelulaki vähentää ilmaan, vesiin ja maaperään päätyviä haitallisia päästöjä. Lain valmisteluun kului aikaa, ja siinä on päädytty kompromisseihin. Esimerkiksi luonnon maisema-arvo jäi valitettavasti pois laista, mutta paljon hyvää uudessa laissa on, ja se on merkittävä parannus nykytilaan. Luonnonarvopykälä, joka varjelee arvokkaimmat suot turpeennostolta, on yksi uudistuksen helmistä. Mikäli eduskuntakäsittelyssä löytyy ympäristönsuojelua entisestään parantavia ratkaisuja, niin laki toki paranisi, mutta heikennyksiin ei ole varaa.

Arvoisa puhemies! Suojeltujen soiden ala on varsinkin Etelä-Suomessa hyvin pieni ja pirstaleinen. Moni suoluontotyyppi on uhanalainen. Koska soiden suojelutilanne on kriittinen, on syytäkin toimia. Tämä laki on yksi vastaus huutoon suoluonnon monimuotoisuuden puolesta.

Suomessa on ojitettu valtaosa soista, ja erityisesti eteläisessä Suomessa alkuperäisestä suoluonnosta on jäljellä vain rippeitä. Yli puolet koko maan suotyypeistä on Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan uhanalaisia. Jos suoalueelta ei löydy selkeästi suojeltua lajia, ei suon käyttöä koskevissa lupapäätöksissä aluetta ole pidetty arvokkaana, vaikka itse suotyyppi olisi harvinainen. Tämä uusi ympäristönsuojelulaki muuttaa tilanteen paremmaksi, kun jatkossa arvokkaimmiksi luokitellut suot rajataan turpeennoston ulkopuolelle.

Lisäksi valmisteilla oleva kansallinen soidensuojelun täydennysohjelma turvaa suoluontoa tulevillekin sukupolville. Lähes kaikki jäljellä olevat yhtenäiset, laajat suoalueet ovat Pohjois-Suomessa. Onkin tärkeää saada aikaan suurempia suojeltuja kokonaisuuksia. Hyvä esimerkki on arvokas Hyvinkään Kurkisuo, jonka ympäristöministeriö osti Vapolta suojelualueeksi.

Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on vähäinen. Uudessa metsälaissa on tämä ennallistamisnäkökulma mukana. Monet erilaiset harrastajat marjastajista metsästäjiin ovat havainneet lähellä sijaitsevien suoalueiden arvon. Useat lajit, kuten riekko, ovat harvinaistuneet suoluontomme uhanalaistumisen myötä. Viimeistään nyt on ymmärrettävä, että suoluonto sellaisenaan on arvokas maallemme ja hyvinvoinnillemme.

Mats  Nylund  /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Revideringen av miljöskyddslagen är ett stort och viktigt lagprojekt. Den har sysselsatt miljöministeriet och andra ministerier länge och den innehåller mycket gott. Till det kan man nämna till exempel ambitionen att förkorta tillståndstiderna, och det ska miljöminister Ville Niinistö ha tack för. Men den innehåller också problem, och ett av problemen är uttryckligen att inbegripa naturskyddsvärden i miljöskyddslagen. 13 § i den här lagen säger att "torvutvinning får inte förläggas så att nationellt eller regionalt betydelsefulla naturvärden förstörs", och naturvärde är i finländsk lagstiftning inte ett etablerat begrepp. Det betyder att vi kan ha många år framför oss av rättsliga prövningar innan högsta domstolen till sist slår fast vad betydande naturvärden är.

När det i lagens målsättningar klart sägs ut i de här paragrafvisa motiveringarna att den här inte ska tillämpas på myrar av skyddsklass 0—2, så borde det inte vara svårt att också ta in det i momentet. Mitt förslag till jord- och skogsbruksutskottet, ekonomiutskottet och framför allt miljöutskottet är att man noggrant ser på 13 §, ser på behovet av att alls ha med betydelsefulla naturvärden och antingen stryker hela paragrafen eller förtydligar den med ett moment.

Eli ongelmallisin tässä lakiesityksessä on nimenomaan tämä luonnonarvopykälä. Luonnonarvot ei ole sellainen käsite, tarkka käsite, joka on olemassa meidän lainsäädännössä, ja se voi johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että meillä on monen vuoden oikeusprosessi edessämme siihen asti, kunnes korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa, mikä se oikea tulkinta on.

Minun suositukseni eduskunnalle, maa- ja metsätalousvaliokunnalle, talousvaliokunnalle ja aivan erityisesti ympäristövaliokunnalle on, että ensin katsotaan, onko luonnonarvokäsite tarpeellinen ollenkaan vai voimmeko me poistaa koko pykälän. Jos enemmistö tulee siihen tulokseen, että se ei ole mahdollista, pitäisi olla täysin mahdollista tarkentaa ja täsmentää tätä pykälää niin, että perusteluteksti, missä on kuvattu, kuten ympäristöministeri itse sanoi eduskunnalle, että tarkoitus on, että jatkossakin voimme käyttää energiatuotantoon suoluokituksen 0—2 soita, otetaan mukaan pykälätekstiin. Se on täysin mahdollista. Minulla on tässä tapauksessa vain semmoinen kuva, että se voi olla esimerkiksi näin, että kyse on soista, joita on ojitettu, ja siellä on ojittamattomia osiakin, eli niistä, jotka eivät käytännössä enää ole luonnontilassa. — Kiitos, puhemies.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama hajakommentti tähän esitykseen.

Ensinnäkin tämän lain taloudellisista vaikutuksista. Meillä on tässä käsillä, voisiko sanoa, 350 sivua uutuuttaan kiiltävää ympäristönsuojelulainsäädäntöä, mutta mikä ainakin minulla pistää myös silmään, on se, että tässä pumaskassa kaiken kaikkiaan on ainoastaan noin sivun verran tekstiä tämän ympäristönsuojelulainsäädäntökokonaisuuden taloudellisista vaikutuksista. Näissäkin taloudellisissa vaikutuksissa on lähinnä vain todettu sitä, että arviointi on hankalaa.

Minä rohkenen kuvitella, että tässä ympäristöhallinnon lainvalmistelussa perinteisesti taloudellisiin vaikutuksiin ei ole haluttu kiinnittää juurikaan huomiota rajoittamisen ja suojelumää-räysten ohessa, ja tämä tämäntyyppinen periaate näkyy minusta myös tässä lainsäädännössä, ja todella toivoisin, että muun muassa eduskunnan käsittelyssä nyt sitten perätään myös näitä taloudellisia vaikutuksia.

No sitten tämä toinen, johon muun muassa edustaja Nylund erittäin ansiokkaasti kiinnitti huomiota. Esitys sisältää siis tämän uuden elementin ympäristönsuojelulaissa, eli tuo 13 § pitää sisällään turvetuotannon sijoittamisen.

Kun ympäristönsuojelulainsäädännön ja -lain ydintehtävä on ympäristön pilaantumisen ennaltaehkäiseminen, on tällaisen niin sanotun luontoarvopykälän kirjaaminen ympäristönsuojelulakiin hyvinkin kyseenalaista. Voi vain todeta sen, että tämän paikka olisi paremminkin muussa lainsäädännössä.

Minusta turvetuotannon sijoittumista koskeva 13 § ei kerta kaikkiaan kuulu ympäristönsuojelulakiin. Turvetuotannon sijoittumisen epäämispykälässä on kysymys suoluonnon suojelusta, josta on tarkoituksenmukaisinta, jos niin katsotaan tarpeelliseksi, säätää muussa lainsäädännössä. Pykälä poikkeaa täysin ympäristönsuojelulain systematiikasta, millä selittyy 13 §:n huomattava painoarvo niin lakiehdotuksen yleisissä kuin yksityiskohtaisissakin perusteluissa.

Olen ymmärtänyt niin, että tuon työryhmävaiheen — siis tätä lakitekstiähän valmisteltiin erillisissä työryhmissä — jälkeen 13 § ja sen perustelut ovat merkittävästi kaiken kaikkiaan muuttuneet. Tämä on johtanut pykälän sanamuotojen ja perusteluosien väliseen epäsuhtaan, mihin muun muassa edustaja Nylund erinomaisella tavalla puuttui.

Mikäli 13 § jää eduskunnan hyväksymään ympäristönsuojelulakiin, tämä epäsuhde tulee muuttaa siten, että pykälän sanamuotoja muutetaan vastaamaan paremmin nykyisiä yksityiskohtaisia perusteluja. Erityisen tärkeää olisi varmistaa, että pykälässä tuotaisiin riittävällä tavalla esiin lainkohdan merkitys soiden ja turvemaiden kestävää käyttöä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen eli elokuun 2012 periaatepäätöksen linjausten toimeenpanossa.

Joka tapauksessa on äärettömän selvää, tai pitää olla äärettömän selvää, että mikäli tämä 13 § turvetuotannon sijoittamisesta tähän lainsäädäntöön jätetään, on lakiin sisällytettävä myös korvauspykälät. Nythän tällaisia ympäristönsuojelulainsäädännössä ei ole, koska lakia ei ole tehty luontokohteitten suojelua ajatellen. Sitä, että täältä nämä korvauspykälät puuttuvat, minä en ainakaan voi millään tavalla käsittää.

Olen myös ymmärtänyt sillä tavalla, että tätä 13 §:n viimeistä ja nyt esitettävää muotoa ei ole käytännössä arvioitu perustuslain näkökulmasta, ja sen vuoksi on tärkeää, että eduskuntakäsittelyssä myös tämä pykälä arvioidaan perustuslain näkökulmasta, ja ilmeisesti olikin niin, että tämä esitys on tarkoitus lähettää myös perustuslakivaliokuntaan, minkä näen täysin välttämättömänä.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama lisäkommentti yksittäisiin asioihin.

Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on minun ymmärtääkseni lupaprosessien kehittäminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen. Tähänhän myös ministeri tuossa debatissa ja omissa puheenvuoroissaan otti kantaa. Minulle on nopealla selaamisella tullut se ymmärrys, että tämä lupaprosessi ja hallinnollisen taakan vähentäminen, nämä näkökulmat, tästä esityksestä lähes tyystin käytännössä puuttuvat. Tämä on kuitenkin erikseen kirjattu hallitusohjelmaan, mutta toki ministeri tuossa taisi sanoa, että tätä lupaprosessia, hallinnollista kokonaisuutta, sitten käsitellään vielä toisessa vaiheessa, mutta minusta on välttämätöntä, että tähän asiaan puututaan hyvin vahvasti myös sitten tämän lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä.

Valvontamaksut ovat myös jo täällä tänään herättäneet huomiota. Tärkeää on tietysti se, että maksut ovat kohtuulliset ja ne suhteutetaan riskeihin, tehtävään valvontatyöhön ja niin edespäin. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, minkä ministerikin totesi, että näitten maaseutuyritysten osalta lupamaksujen tason pitää olla ikään kuin järjellisellä tasolla. On selvää, että ei ole oikein, että muun muassa navetan ympäristöluvan euromääräinen suuruus on käytännössä lähes samansuuruinen kuin ydinvoimalan ympäristöluvan, noin niin kuin periaatteessa, eli tähän on välttämätöntä kiinnittää huomiota. Totta kai on välttämätöntä myös, että maksut kohdennetaan sitten tämän ympäristönsuojelulain toimialan valvontaresursseihin ja neuvontaresursseihin.

Näkisin myös erittäin hyvänä — aivan viimeisenä kommenttina — sen, että tässä ympäristönsuojelulainsäädännössä kyettäisiin huomioimaan niin sanotut aiheettomat valitukset eli siis valitukset, joissa valitusprosessiin lähdetään käytännössä vain kiusantekomielessä. Ymmärrän, että tämä on aika vaikeaa, mutta minä toivoisin, että me löytäisimme jonkunlaisen vastuullisuuden tämänkin osalta eli ettei näihin täysin aiheettomiin valituksiin täysin ilman vastuuta päästäisi menemään.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ympäristönsuojelusta, on pakko heti alkuun todeta, että kuten monessa muussakin maakunnassa, niin aivan erityisesti meillä Lapissa eletään luonnosta ja keskellä herkkää arktista luontoa. Kaikki merkittävät elinkeinomme liittyvät tavalla tai toisella puhtaaseen luontoomme. Mitatusti Euroopan puhtain ilma, hiljaisuus ja puhdas luonto ovat asioita, joiden arvo vain kasvaa meillä tulevaisuudessa. Siksi voi todeta, että ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Muun muassa kasvava matkailutoimialamme on toimintaa, jonka liiketoimintaympäristö on nimenomaan arktinen puhdas luonto.

Mutta terveeseen luontosuhteeseen kuuluu myös luonnon suojelemisen ja varjelemisen lisäksi luonnonvarojemme kestävä hyödyntäminen. Vaikka ministeri esittelypuheenvuorossaan totesikin, että tämä lakiesitys on paras edistysaskel ympäristönsuojelussa 15 vuoteen, tiettävästi hallituksen esityksen yhtenä tavoitteena on myös, tai ainakin pitäisi olla, lupaprosessien nopeuttaminen, kun puhutaan tärkeistä yhteiskunnallisista hankkeista. Valiokuntatyössä tulisikin arvioida erittäin tarkasti, toteutuuko tämä tavoite riittävällä tavalla nyt esitetyssä hallituksen lakiesityksessä vai tarvitaanko joitakin korjauksia, jotta saamme kaikkialla Suomessa vaivaavaan lupaprosessien venymiseen selkeän muutoksen. Oma käsitykseni on, että tämmöisenään tämä hallituksen esitys ei vielä tätä ongelmaa ratkaise. Sen takia tarvitaan tarkkaa selvitystä ja ehkä myös muutoksia valiokuntakäsittelyssä tämän lain pykäliin.

Meillä kaikilla on varmasti monia kokemuksia ja esimerkkejä niistä hankkeista, jotka saattavat olla erittäin paljon työllistäviä, energia- tai muita suuria hankkeita, jotka ovat venyneet vuosia tai jopa vuosikymmenen sen takia, että ne ovat juuttuneet lupaprosessiin ja sen jälkeiseen valituskierteeseen.

Voin tuoda esimerkin vaikka Rovaniemeltä, jossa suunniteltiin Suomen suurinta biovoimalaitosta, joka toimisi pääosin metsähakkeella, käyttäisi siis pääosin metsähaketta. Tämän hankkeen ympäristölupaprosessi kesti 40 kuukautta, ja nyt sitten, kun se vihdoin saatiin, siitä on valitettu. Joutuu kysymään, onko meillä tässä tilanteessa, jossa perinteinen teollisuutemme kärsii ongelmista ja vienti ei vedä, varaa yhteiskuntana ajaa ikään kuin käsijarru päällä koko ajan ja jarruttaa tarvittavia hyviäkin hankkeita.

Samaan ongelmaan olemme törmänneet Lapissa myös meidän kaivoshankkeissa. Ei kysymys ole välttämättä kaivosten perustamisesta, vaan pelkästään malminetsintäluvista. Niissä on käynyt jopa niin, että kun yksi valtion viranomainen on myöntänyt malminetsintäluvan — jossa käytännössä luontoon ei jää kuin tassun jälki ja pieni ranteen kokoinen reikä sinne tänne — niin tästä valtion viranomaisen myöntämästä luvasta toinen ja kolmas valtion viranomainen ovat valittaneet työllistäen neljännen valtion viranomaisen eli oikeuslaitoksen. Joutuu kysymään, onko tässä mitään järkeä, että me valtion viranomaiset keskenämme työllistämme toisiamme. Vai olisiko ehkä syytä etukäteen neuvotella viranomaistenkin, että prosessit menisivät jouhevasti eteenpäin?

Se on selvää, että kaikkiin hankkeisiinhan ei tule myönteistä vastausta, lupa voidaan saada tai sitten sitä ei saada, mutta että eivät turhaan nämä lupaprosessit kestäisi niin kauan kuin ne nykyään kestävät. Ja kun tässä on mahdollista siirtyä myös enemmän, ja on siirryttykin, kustannusvastaavuuteen, joka tarkoittaa, että luvan hakija vastaa niistä luvan käsittelykustannuksista, se mahdollistaa myös työvoiman ja resurssien lisäämisen lupatoimintaan niin, että todellakaan nämä hankkeet eivät veny. Monet suuret toimijat ovat valitelleet, että vastaavanlaisissa hankkeissa, joissa Ruotsin puolella lupaprosessi kestää 3—4 kuukautta, Suomessa se on 2—3 vuotta. Nämä esimerkit ovat puhuttelevia ja kertovat, että on meidän paljon vielä tehtävä tällä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Täällä on monta puheenvuoroa käytetty siitä, että ollaan huolissaan luontoarvopykälän epämääräisyydestä ja siitä, miten se tulee rajoittamaan tulevaisuudessa energiaturvetoimintaa, uusien turvesoiden avaamista. Haluankin todeta loppuun, että hallituksen suo- ja turvemaiden strategian mukaisesti on tärkeää huolehtia siitä, että lupamenettely jo ojitettujen soiden osalta nopeutuu oleellisesti, jotta voidaan turvata kotimaisen energian saanti voima- ja lämpölaitoksillemme.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristönsuojelulain keskeisenä tavoitteena on parantaa lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta sekä mahdollistaa luontoarvojen entistä parempi huomioon ottaminen turvetuotannon luvituksessa. Lain tavoitteena on myös kestävän kehityksen periaatteen ja luontoarvojen turvaamisen näkökulmasta pyrkiä määrätietoisesti energiatehokkuuteen. Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan tule pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Järke-vintä tässäkin on kokonaisuuden huomioon ottaminen.

Turve on Suomelle tärkeä luonnonvara. Kansantalouden näkökulmasta nostaisin esiin VTT:n tutkimuksen, jonka mukaan turpeen tuotannon ja käytön kokonaistyöllisyysvaikutukset, kun välilliset työvoimavaikutukset otetaan huomioon, ovat noin 12 350 henkilötyövuotta. Turpeen tuotanto ja käyttö ovat myös aluetaloudellisesti tärkeitä, koska ne työllistävät edelleen useita tuhansia henkilöitä, kun muuten alueen työnsaantimahdollisuudet ovat vähentyneet.

Maaseudulle tämä on aiempaa tärkeämpää, sillä teollisuuden rakennemuutoksen jälkeen turveteollisuuden työpaikat yhdessä muun luonnonvara-alan työpaikkojen kanssa turvaavat osaltaan myös koko maan säilymistä asuttuna.

Energiapoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna turpeella on erittäin merkittävä rooli biomassan tukipolttoaineena teollisuuden sähkön- ja taajamien lämmöntuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella on aluetaloudellisen merkityksen lisäksi tärkeä rooli erityisesti huoltovarmuuden turvaamisessa. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että kotimainen turve säilyy kilpailukykyisenä polttoaineena muun muassa kivihiiltä vastaan. Tämä tarkoittaa myös, että kotimaiseen kysyntään nähden tulisi varmistaa riittävä tuotanto.

Energia- ja ilmastostrategian mukainen, yhteensä noin 17—21 terawattitunnin vuotuinen turpeen saanti edellyttää, että ympäristölupia myönnetään riittävästi uusia turvetuotantoalueita varten. Tämän linjauksen kannalta on keskeistä, ettei turvetuotannon epäämisperusteita sovelleta tulevan lain 13 §:n mukaisesti valtioneuvoston periaatepäätökseen sisältyvän luonnontilaisuusluokittelun luokkien 0—2 suohon. Näiden soiden saamista turvetuotantoon tulisi jatkossa ympäristönkin näkökulmasta edistää.

Lakiesityksen luonnonarvokäsityksen ja perustelutekstin mukaan turvetuotantoa tulee ensisijaisesti kohdistaa ojitetuille tai luonnonarvoltaan muuten merkittävästi muuttuneille ja siten luontoarvoaan menettäneille soille ja turvemaille.

Arvoisa puhemies! Turvetuotannon vaikutukset ovat hyvin laaja-alaiset, ja siksi pidän tärkeänä, että sen harjoittamista tulisi myös ympäristönsuojelulain säännöksin lainsäädännöllisin keinoin kannustaa. — Kiitos.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on linjannut, että turpeenotto pitää keskittää soille, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja. Edellinen hallitus linjasi tismalleen samalla tavalla, siis se hallitus, jossa muun muassa edustaja Maijalan edustama puolue oli pääministeriasemassa. Turveteollisuus on todennut, että se ei aiokaan lähteä enää soille, joilla on erityisiä luontoarvoja. Nyt tämä hallituksen esitys toteuttaa sen lupauksen, jonka edellinen hallitus ja tämä hallitus on antanut ja jonka turveteollisuus on itse kansalaisille antanut.

Edustaja Mustajärvi ja myös edustaja Kalmari keskustelussa pohdiskelivat, pitääkö turpeenotto lopettaa. No, ainakaan tämä hallituksen esitys ei turpeenottoa tästä maasta lopeta. Mitään sellaista pykälää ei esityksestä löydy. Se pyrkii ainoastaan ohjaamaan turpeenottoa luonnonarvoiltaan vähäisemmille soille. Niin kauan kuin turvetta nyt ylipäätään tässä maassa energiantuotannossa käytetään, on perusteltua, että se kohdennetaan ainakin sellaiseen turpeeseen, josta on mahdollisimman vähän haittaa luonnolle ja ympäristölle.

Edustaja Turunen pelkäsi, että nyt tämän hallituksen esityksen jälkeen ei uusia turpeenottolupia myönnetä viiteen vuoteen. Tähänhän on melko yksinkertainen ratkaisu. Se on se, että turveteollisuus ei hae lupia sellaisille soille, jotka ovat luontoarvoiltaan erityisen arvokkaita, toki myös niin, että silloin kun lupia haetaan arvoltaan vähäisille soille, niitä lupia ei lähdetä oikeudessa kyseenalaistamaan. Jos näin toimitaan, silloin uusia lupia saadaan tulevaisuudessa hyvinkin sutjakkaan tahtiin.

Edustaja Eestilä kysyi, minkä takia puhutaan nimenomaan Etelä-Suomen soista. Niistä puhutaan sen takia, että Etelä-Suomessa on aivan erityisen vähän enää jäljellä arvosoita, Pohjois-Suomessa vielä jonkin verran enemmän, mutta Etelä-Suomessa kovin niukanlaisesti, ja sen takia juuri Etelä-Suomessa tämä laki tulee erityisen tarpeeseen. Toki siitä on iloa ja hyötyä myös tuolla pohjoisemmassa.

Edustaja Timo Korhonen pahoitteli sitä, että esityksestä puuttuu korvauspykäliä, siis korvausten maksaminen silloin, kun lupaa turpeenottoon ei voida myöntää. Mutta korvaustahan maksetaan ainoastaan suojelusta. Eli silloin, jos jokin suo suojellaan, siitä maksetaan korvausta. Tässä ympäristönsuojelulaissa ei käsitellä sitä, suojellaanko jokin suo, vaan käsitellään ainoastaan sitä, millä ehdoilla voidaan myöntää lupia turpeenottoon.

Edustaja Reijonen piti huonona ajatusta siitä, että nyt laitettaisiin isot valvontakomppaniat liikkeelle valvomaan ympäristölupien noudattamista. Itse pitäisin sitä erinomaisen hyvänä asiana ja toivoisin, että Talvivaarassa isot valvontakomppaniat olisivat jo vuosia olleet liikkeellä vahtimassa kaivoksen ympäristöluvan noudattamista. Yksi keskeinen syy siihen, minkä takia Talvivaara on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen niin spektaakkelimaisella tavalla, on se, että sille myönnetyn ympäristöluvan ehtoja ei ole valvottu riittävän tiukasti ja riittävän varhaisessa vaiheessa.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä minullakin tähän esitykseen liittyy huolia. Ne ovat ehkä vähän erilaisia kuin useimmilla kollegoilla tähän asti keskustelussa. Yksi huoli on se, että jos turpeenotto on tarkoitus perustaa nimenomaan tähän 0:sta 5:een ulottuvaan luokitteluun ja kohdentaa näille luokan 0—2 soille, onko vaarana, että tarkoitushakuisesti luokitellaan joitakin soita alempaan arvoluokkaan sillä tarkoituksella, että näin näitä soita saataisiin turpeenottokäyttöön. Onko siis vaarana, että tämä luokittelu ohjaa toimijoita väärinkäyttämään sellaista luokittelua, jonka tarkoitus on nimenomaan tunnistaa soiden luontoarvot ja huolehtia siitä, että turpeenotto tapahtuu luonnon ja ympäristön kannalta mahdollisimman kestävällä tavalla?

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on sanottava, että vaikka laki olisi hallituksen esityksenä yksimielinen, ei se tarkoita sitä, että esitys olisi kaikkien osapuolten kannalta tasapuolinen. Ja välillä tuntuu, että tällä keskustelulla tämä sali lämpiää ainakin pari astetta.

Puhtaasta luonnosta on sanottava aivan sama asia kuin mitä edustaja Lohi toi esille. Meillä on herkkä pohjoisen luonto, mutta meillä on myös kansa, joka on oppinut luonnon kanssa elämään. En tarkoita sitä, että puhdas vesi, ilma, metsät otetaan itsestäänselvyytenä, mutta meillä on myös paljon osaamista luontoarvojen kunnioittamisessa, maa- ja metsätaloudessa muun muassa. Nyt myös uusi metsälaki tulee lisäämään muun muassa ojitettujen soiden ennallistumista luonnontilaiseksi, siis tulevat lisääntymään luonnontilaiset suot, joten luontoarvoja olemme sitä kautta saamassa lisää kauniiseen isänmaahamme. Tällä hetkellä en näe järkevänä sitä, että metsäojia lähdettäisiin nimenomaan aktiivisesti tukkimaan. Se lisää myöskin humuspäästöjä samalla tavalla kuin muu ojitus.

On kuitenkin totisinta totta elinkeinoelämän kannalta, että luonnontilaisten soiden katselu ei tuo rahaa, ei tuo massaturismia. Eli jos meillä on tällä hetkellä arviolta se alle 1 prosentti soista, suopinta-alasta, turvetuotannossa, 11 000 henkeä, minkä verran se alle 1 prosentti lisää luontoarvojen kautta ekosysteemipalveluja ja sitä kautta massaturismia? En usko, että näin on.

Missä on suhteellisuus, kun haetaan niitä dynaamisia vaikutuksia nimenomaan ekosysteemipalveluista? Taloudelliset vaikutukset tässä lakiesityksessä olivat aika ohuet. Ne oli mielestäni epäselvästi kirjoitettu. Kertaan vielä tuon, mitä debatissa toin esille, elikkä taloudelliset vaikutukset, sivut 70—71, on tähän tyyliin: "Hyödyt syntyvät merkittäviltä osin Suomen ulkopuolel-la tapahtuvasta teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanoon sisältyvästä ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentymisestä." Elikkä sittenkin ne säästöt syntyvät tuolla ulkomailla. Tämä on minusta vaikeasti täältä ymmärrettävissä.

Olen iloinen, jos maatalouden rakennusluvitus nopeutuu. Se on välttämätöntä muun muassa nuorten viljelijöitten tuensaannin varmistamisen kanssa, että nämä nuorten viljelijöitten tuet eivät mene ohi suun näitä lupia odoteltaessa. Ja jos tämä voidaan hoitaa kunnassa, lähellä maatalouden harjoittajaa, mielestäni se on parempi niin, vaikka tiedämme, että tämä tuo kunnille lisää tehtäviä. Maksut ovat maatalouden harjoittajille tällä hetkellä kyllä kohtuuttomia, joten niihin toivon kyllä helpotusta.

Regulaatio tuo työllisyyttä, näin kai täällä salissa on todettu. Mutta mihin ne työpaikat sitten siirtyvät, ja kuka ne maksaa? Ja minusta on äärimmäisen hankala käsite varsinkin oikeusasteissa käsiteltäväksi tämä "alueellisesti merkittävä luonnonarvo". Salissa kuultiin, kun edustaja Tynkkynen perusteli tätä uhanalaisuudella. Mutta miten määritellään sitten uhanalaisuus? Esimerkiksi metsälain käsittelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnassa meille perusteltiin uhanalaisuudella tiettyjä luontotyyppejä Suomessa. Minä en kertaakaan kuullut sitä, mihin se varsinaisesti perustuu. Minä en kuullut esimerkiksi sitä, olisiko käytetty metapopulaation käsitettä tässä. Minulle ainakin koulussa on opetettu, että meillä on havumetsävyöhyke, joka ulottuu suurin piirtein Vladivostokiin asti, eli minä näen äärimmäisen hankalana uhanalaisuuden määrittelyn, samoin kuin sen, millä tavalla Suomen uhanalaisuudet on sitten implementoitu, kun luontodirektiivi on asetettu täällä. Mikä on se selkeä linja siellä, ja kuka sen päättää?

No, lopuksi ministeri Niinistö puhui pelin menettämisestä ilmastopolitiikassa, ja ymmärtääkseni Suomen päästöt ovat tällä hetkellä alle prosentin, reilusti alle prosentin, maailman päästöistä. Eli vaikka me menettäisimme tässä periaatteessa koko Suomen, niin mitä me maailmanlaajuisesti menetämme?

Ja ihan vielä, kun puhutaan ympäristöstä: Minun mielestäni ihminen on osa ympäristöä. Meillä on kulttuurimaisema, ja täällä on puhuttu maisema-arvoista. Se syntyy vaikkapa sen maata-louskulttuurin seurauksena, joka nyt tietysti on ollut suuresti murroksessa, mutta tällä hetkellä sielläkin suojellaan perinnebiotooppeja. Meillä ei ole enää olemassa sitä maataloutta, joka näitä maatalousmaisemia tuottaa. Meillä on toisenlainen maataloustilanne tällä hetkellä.

Nämä ovat minusta todella haastavasti veteen piirrettyjä määritelmiä tai viivoja, mikä on maisema-arvo, mikä on merkittävä luonnonarvo, mikä on uhanalaisuus.

Satu  Haapanen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Elämme metsien ja soiden maassa. Kuitenkin suomalaisilla tuntuu olevan harha siitä, että meillä olisi vielä koskematonta luontoa loputtomasti. Itse asiassa ihmisen kädenjälki näkyy käytännössä jo lähes kaikkialla.

Mielestäni tämä hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi on tasapainoinen esitys, jossa pyritään vielä turvaamaan arvokkaiden soiden asema, vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta, mutta toisaalta se mahdollistaa edelleenkin turpeen käytön, turpeennoston, energiakäyttöön niiltä soilta, jotka luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat jo tuhoutuneet.

Esityksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuden päästöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Direktiivi koskee Suomessa tuhatta teollisuuslaitosta. Eläinsuojista mukana ovat suurimmat sikaloista ja kanaloista. Direktiivi on hyvä. Se vähentää teollisuuden ympäristö- ja terveyshaittoja ja vähentää myös veden, energian ja materiaalin kulutusta. Teollisuuspäästödirektiivi velvoittaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämiseen päästöjen vähentämiseksi. Minusta tämä on hyvä myös eurooppalaisen osaamisen ja kilpailukyvyn kannalta.

On oikein, että päästäjät osallistuvat valvontakustannuksiin. Valvonta muuttuu enemmän riskiperusteiseksi, ja valvontamaksuja pienille yrityksille ja pienille tiloille kohtuullistetaan. Eikö tämä ole ollut meidän kansanedustajienkin toive? Siksi ihmettelenkin niitä vaatimuksia, joissa vastustetaan valvontamaksuja. Eikö se tarkoittaisi kustannusten siirtymistä haittojen synnyttäjiltä veronmaksajille? Se, joka päästää ja hyötyy taloudellisesti toiminnasta, maksakoonkin luvituksesta ja valvonnasta.

Huolenaihe, että ympäristönsuojelulaki heikentäisi turpeen saatavuutta, on aivan turha. Turvetta voidaan nostaa edelleenkin kakkosluokan soilta, mikä mielestäni on myös jossain määrin huolestuttavaa ja valitettavaa, sillä osa kakkosluokan soista sisältää myös tärkeitä luontoarvoja. Saattaa olla, että se oja kulkee siellä suon reunalla mutta muuten suo on vielä hyvässä kunnossa. Kakkosluokan soita ennallistamalla on saatu suo virkistyskäyttöön, ja esimerkiksi suomalaisille rakas marja hilla eli lakka eli suomuurain on alkanut jälleen kukkia ja tehdä marjoja.

Harvoin esitän kritiikkiä muita puolueita kohtaan, mutta tässä olen erittäin huolestunut siitä, kuinka vähän etenkin keskustapuolueen edustajat välittävät luonnon monimuotoisuudesta ja luontoarvoista. Haluaako keskustapuolue, että kaikki Suomen suot olisivat potentiaalisesti turpeen nostamisen piirissä? Keskustapuolueen edustajat kritisoivat ja näkevät keinotekoisena suoluonnon suojelemisen sisällyttämisen ympäristönsuojelulakiin — en tiedä, näkevätkö kaikki, mutta ainakin jotkut. Minun on erittäin vaikea ymmärtää, missä muussa laissa kuin ympäristönsuojelulaissa voidaan ennalta ehkäistä suoluonnon turmeltumista. Keskustapuolue puhuu myös kauniisti luonnon kestävästä hyödyntämisestä. Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että turpeenotto jatkuu entiseen malliin tuhoten viimeisenkin jäljellä olevan monimuotoisen suoluonnon, ja sitäkö, että tulvavedet huuhtovat säälimättä ravinteet ja humuksen turvesoilta vesistöihin pilaten myös hyvät uimavedet? Missä kulkee keskustapuolueen raja luonnon kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun välillä?

Keskustelussa on joidenkin edustajien taholta peräänkuulutettu myös taloudellisten vaikutusten arviointia. Vaikka lakiesityksessä ei taloudellisia arviointeja ole mukana kuin vähissä määrin, on syytä kysyä, mitä vaikutuksia haetaan. Eikö tuhoutunut luonto, monimuotoisuuden vähentyminen, tule paljon kalliimmaksi kuin luonto, jossa vallitsee rikas ekosysteemi? Itse näen, että lakiesityksen valvontamaksut ja lupaprosessien nopeuttaminen tuovat positiivia taloudellisia vaikutuksia. Soiden säästäminen virkistyskäyttöön luo matkailua ja takaa marjastajille mahdollisuuden hillastaa ja metsästäjillekin mahdollisuuden jatkaa harrastustaan.

Mielestäni lakiesitys on hyvä. Se selkeyttää ja vahvistaa rakasta luontoamme ja arvokkaiden soiden asemaa ja, kuten jo edellä sanoin, varmistaa kuitenkin turpeennostonkin energiakäyttöön.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen esitti puoluettamme keskustaa kohtaan aikamoisia väitteitä, ensinnäkin sen, että keskusta ei välittäisi luonnon monimuotoisuudesta eikä tekisi sen eteen töitä, väheksyisi tätä asiaa. Minusta tämä on ihan käsittämätöntä, koska keskustalaisille ovat hyvin tärkeitä luontoarvot aina olleet ja tulevat olemaankin.

Keskustan taustavaikuttajana, -toimijana ja -henkilönä on ollut Santeri Alkio. Santeri Alkio on opettanut meille niin, että jättäkää maa lapsillenne paremmassa kunnossa kuin olette sen itse saaneet. Meistä keskustalaisista hyvin moni on maaseudun ihmisiä, maatalouden harjoittajia, ja me kaikki tiedämme sen, että luonto on meille kaikki kaikessa. Meidän tulee hoitaa sitä niin, että me voimme sillä elää myöskin huomenna ja jatkossa. On hyvin paljon erinäköisiä perinnebiotooppi-, luonnon monimuotoisuusasioita, joiden eteen teemme todella paljon töitä. Elikkä tämä oli todella häkellyttävä väite puoluettamme kohtaan. Kehottaisin teitä, edustaja Haapanen, tutustumaan pikkuisen enemmän puolueemme ohjelmaan ja toimintoihin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähättelemättä yhtään Santeri Alkion merkittävää työtä luontoa suojellaan käytännön poliittisilla päätöksiä. Se, mitä Santeri Alkio on menneinä vuosikymmeninä kirjoittanut, ei valitettavasti yhtään eliölajia sukupuutolta pelasta. Ratkaisevaa on se, minkälaisia poliittisia päätöksiä me tässä salissa teemme. Nyt, arvoisat keskustan kollegat, teillä on erinomainen mahdollisuus edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista myös Suomen ainutlaatuisessa suoluonnossa tukemalla tätä hienoa ympäristönsuojelulain uudistusesitystä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän minua juuri hämmästyttääkin, sillä ideat, ideologia, puheet näyttävät nyt valitettavasti olevan hyvin ristiriidassa ei vain tämän lakiesityksen kanssa vaan myös niiden ajatusten kanssa, jotka koskevat Kollajaa, Vuotosta ja monta muuta asiaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta voisimme keskustella varmasti vaikka kuinka pitkän aikaa, mutta tämänkin lain käsittelyssä tänään olemme kaikki keskustalaiset tuoneet esiin sitä, että luontoasiat ovat meille erittäin merkittäviä, haluamme tehdä töitä niiden eteen, mutta olennaista on se, että haluamme myös elää Suomessa, kotimaassa. Luontoamme ja ympäristöämme tulee käyttää niin, että me täällä Suomessa vastuullisesti hoidamme asiat energia-asioiden ja kaikkien muiden osalta ja voimme elää ja toimia täällä myöskin jatkossa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten puheenvuorolistaan.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Vähän tuosta turvetuotannosta.

Me käytämme nyt vajaan prosentin turpeesta, mitä meillä on tässä maassa. Tuntuu kummalliselta, että siihen laitetaan vielä lisärasitteita, niin kuin niitä ei olisi ennestäänkin jo ollut. Maaseudulta varmasti tulee työpaikat vähenemään tämän seurauksena aika paljon. Sanoisin vielä näin, että jos nämä varat, mitä meillä nyt on, olisivat jossakin muussa maassa, esimerkiksi Norjassa, ne tuottaisivat. Ei olisi kauppataseen alijäämää ja ei varmasti tuotaisi kivihiiltä, joka saastuttaa paljon enempi kuin turve.

Vertaisin tätä lakia vähän niin kuin siihen, kun meillä oli naapurissa semmoinen puoliksi kuuro ja mykkä koira. Orava meni puuhun, ja se meni sitten tietysti sitä haukkumaan, mutta se jatkoi sitä haukkumista varmaan pari tuntia, vaikka orava oli jo kilometrin päässä. Elikkä tämä vihreä politiikka on semmoista, että se ei löydä sitä oikeata syyllistä.

Jos puhutaan näitten järvien ja muitten rehevöitymisestä ja saastumisesta, suurin syyllinen siihen on ojitus. Minä muistan poikasena, kun oli semmoinen hiekkaranta, sitten laitettiin ojat sinne, rupesi mutaa kertymään siihen pintaan ja alkoi ruohikko kasvamaan, se tuli sen hiekan päälle. Ne mudat tulivat sieltä metsästä pois, ja kaikki nämä lannoitteet tulevat nopeasti sieltä, ja ne ovat niissä järvissä. Siellä on se oikea syntipukki. Nykyteknologialla turve, joka otetaan suosta, ei varmasti saastuta, jos se oikein tehdään.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristönsuojelulain uudistaminen on välttämätöntä direktiivin toimeenpanon takia. Se on jo nyt myöhässä, ja edellinen lakikin on kymmenen vuoden takaa.

Tämä laki on hyvä kokonaisuus, mutta harmillista on, että tämä keskustelu ympäristönsuojelulaista on kilpistynyt vain nyt turpeen ympärille, vaikka tällä uudistuksella parannetaan ympäristön tilaa monella eri osa-alueella. Uskon siihen pohjoisen tyttönä, että turvetuotanto ja ympäristönäkökohdat ovat sovitettavissa yhteen, jos tahtoa löytyy. Uusinta tekniikkaa käyttämällä turvetuotannon vesistövaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää. Muun muassa Vapolla on hankkeita tähän liittyen.

Tiedän kyllä, että turve on hyvin ristiriitainen polttoaine. Se toimii tukipolttoaineena muun muassa bioenergialle ja on kotimaista, mutta sen aluetaloudellinen merkitys on suuri.

Edustaja Lohi otti aiemmin tuossa esille luvituskysymykset, ja pohjoismaisessa vertailussa pärjäämme siinä huonosti. Luvituksen sujuvoittamisen ja nopeuttamisen tuleekin olla tavoitteena energiantuotantoon liittyvässä toiminnassa, kuten pientuotannossa, vesivoiman rakentamisessa ja turvetuotannossa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen tänään seurannut tätä keskustelua aika paljolti ja senkin vuoksi, että keskustalle, meidän puolueemme toimijoille, nämä ympäristöasiat ja ympäristönsuojelulaki ovat niin tärkeä asia, koska tästä me elämme: ympäristöstä ja sen kanssa toimimisesta.

Haluan tässä muutaman asian tuoda esille, joita ei ole tässä tänään kovin paljon tuotu vielä esille.

Ensinkin näistä ilmoitusasioista, miten valvonta-asioissa toimitaan. Lyhyesti, vähän puolittain sanottuna: naapurista voi tulla kallis. Näissä valvonta-asioissa, jos naapurit tekevät ilmoituksia jatkuvasti, valvontaviranomaisten tulee tämän lain mukaisesti aina tarkistaa tämä asia, ja jos se johtaa valvontaan ja valvonnan kautta aiheeseen, niin sen jälkeen tämä toiminnanharjoittaja joutuu maksamaan tämän valvontamaksun. Toivon, että tässä asiassa otetaan järki käyttöön, ettei tule ylimääräisiä naapuristo-ongelmia tämän vuoksi ja kovin kalliita naapureita tule tämän seurauksena.

Sitten toinen asia on se, mikä ei minun mielestäni ole tässä laissa oikein esillä, nämä valitusmaksut. Valitusmaksut tai maksut aiheettomista ilmoituksista voisivat jotenkin tulla kyllä tässä laissa esille tai jatkovalmistelussa esille, ettei aiheettomia työasioita, työtoimintoja, tulisi olemaan tämän lain takia.

Sitten näissä ympäristölupa-asioissa yksittäisen virkamiehen valta — onko se liian korkea? Esimerkiksi elyn, aluehallintoviraston, ympäristöviranomaisen lausunto pysyy ja on kaiken lupaprosessin perustana. Lupa voi kaatua yksistään tämän yksittäisen henkilön tulkintaan asiasta. Tulisiko tämän lupien perustan enemmän perustua demokraattiseen päätäntävaltaan eikä yksittäisen henkilön, virkamiehen, näkemykseen asioista? Toivoisin, että valiokuntien lausunnoissa tulisi esille tämä asia tavalla tai toisella, että yksittäinen virkamies ei pääsisi harjoittamaan liian korkeaa valtaa asiassa, joka kuuluisi kuitenkin enemmänkin demokraattisesti päätettäviin asioihin.

Sitten tässä on tämä 206 §, mikä tuossa aikaisemmin tuli jo esille. Edustaja Haapanen toi esille tämän pienten yritysten ja kotitalouksien valvonnasta perittävän maksun. Tämä on erittäin hyvä asia, että tämä täällä on olemassa, että se pystytään huojennettuna hoitamaan, mutta olen muutamien tahojen kanssa keskustellut tästä asiasta, ja ainakin lain valmisteluvaiheessa on tullut esille, että tätä on aika lailla väheksytty ja tätä ei ole ehkä otettu oikein tosissaan. Toivon, että siinä vaiheessa, kun tätä lakia aletaan laittamaan käytäntöön, tämä kyseinen pykälä otettaisiin vakavasti, että se tarkoittaisi sitten myöskin jotakin ja toisi tuloksia.

No, sitten mennään vielä tähän 13 §:ään elikkä näihin luontoarvoihin. Näistä luontoarvoistahan oli alun perin tarkoitus tehdä hyvinkin laaja pykälä, siinähän olivat mukana nämä maisema-arvot ja kaikki muutkin hankalat asiat, ja niiden pitkien valmistelukeskustelujen jälkeen on sitten tätä lakia muokattu sillä tavalla, että on saatu jonkunlainen kompromissiratkaisu siitä sitten aikaiseksi.

Mutta tähän kyseiseen lakitekstiin, kun sitä vertaa näihin perusteluteksteihin, on ristiriitaisuuksia jäänyt. Nyt minä toivon, että tämän valiokuntakäsittelyn aikana, siinä vaiheessa viimeistään, saataisiin tehtyä sen verran muokkauksia näihin perusteluteksteihin tai sitten lakipykäliin, että ovat sitten yksi yhteen nämä tekstit olemassa. Olennaisintahan siinä kuitenkin on se, että varsinaisesti, kun laki otetaan käyttöön, lakipykäläthän ne ovat, jotka merkitsevät ja tarkoittavat, eivätkä perustelutekstit, jos niissä on ristiriitaisuuksia. Tällä hetkellä perusteluteksteissä on asioita, joita on tarkoitettu voimakkaammin esille tähän lakiin.

Sitten viimeisenä mainitsen tästä tämän lain jättöajan. Tämä laki esitettiin ja tuotiin julkisuuteen justiinsa joulun alla. Minä ihmettelin tätä jättöaikaa sen takia, että samana päivänä jätettiin sote-uudistuksesta todella suuri esitys, oli joulunalus ja liikkeellä kaikkia muita isoja asioita, jotka söivät nämä päivän uutiset. Ainakin minä koin sen erittäin huonona asiana, että tämä meille erittäin tärkeä ympäristönsuojelulaki hukutettiin kaikkeen muuhun tietomassaan, mikä silloin oli julkisuudessa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä samasta asiasta aiemmin käydyssä keskustelussa tulin maininneeksi, että turpeennostotekniikka voisi olla täysin toisenlainen. Kun olen asunut paikkakunnalla, jossa oli tiiliteollisuutta, niin savi kaivettiin maasta aivan toisella periaatteella. Tämä nykyinen turpeennosto, joka pohjautuu laajaan pinta-alaan ja siitä kuorittavaan kerrokseen, joka kuivataan kesän aikana aumoissa, on ympäristön kannalta haasteellinen. Tuuli vie pölyä vesistöihin, ja laajan alan hallinta on vaikeaa. Tämän jälkeen Vapon turvelaitetuotanto on myyty tamperelaiselle konepajalle, joka ilmoitti, että he kehittävät toisenlaista tekniikkaa, joka pohjautuu edellä mainittuun savennostotekniikkaan. Käytännössä 30 hehtaarin alueelta 10 sentin kerros voitaisiin yhtä hyvin kaivaa hehtaarin alueelta kolmen metrin syvyyteen kerralla kaivettuna. Silloin tämä vesistön hallinta niin, ettei sinne pääsisi kuiva-ainesta tuulen mukana, olisi paljon helpompaa, koska kaivamisen yhteydessä vesi voidaan suodattaa, pakatakin turve saman tien, jos näin halutaan, ja koko prosessi olisi luonteeltaan toisenlainen. Oletettavasti nämä ympäristövaikutukset olisivat nykysysteemiin nähden minimaaliset, ja on toivottava tietysti, että turpeennosto täten voitaisiin toteuttaa mahdollisimman lähellä niitä lämpövoimaloita, jotka tarvitsevat turvetta. Kuljetuskustannus ja kuljetuksesta aiheutuva ympäristön kuluminen on sekin kulu yhteiskunnalle. Luulen, että kehitys tulee siirtymään edellä mainittuun tapaan ja tämä pintakuorintatekniikka jää unholaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen täällä oli huolissaan Etelä-Suomen herkistä soista, ja hän oli sitä mieltä, että juuri tämän takia tämä ympäristönsuojelulain uudistus on nyt tehty, että näitä soita suojeltaisiin. Täytyy kyllä tässä asiassa olla Tynkkysen kanssa aivan samaa mieltä, sillä Etelä-Suomen energiahuoltohan ei perustu turpeeseen ja täällä Etelä-Suomessa asuu aika paljon ihmisiä, joten näillä soilla on merkittäviä virkistysarvoja. Ei kai meistä kukaan ole niin turveuskollinen, että alkaisi sellaisilla alueilla, missä on suurimerkityksellisiä virkistyssoita, pakottamaan ottamaan ne turvetuotantoon. Siinä mielessä ei voi kuin yhtyä edustaja Tynkkyseen.

Itse asiassa Tynkkysen linjoilla oltiin tässä metsälain uudistuksessa, jossa todettiin, että näiltä huonosti kasvavilta ojitetuilta soilta, joissa metsänkasvu on alle yksi kuutio vuodessa, pystytään ottamaan puut pois niin, että ei ole uudistamisvelvoitetta. Eli käytännössä me voimme näistä alueista tehdä uusia soita ja ennallistaa näitä soita, mikä on minun mielestäni järkevää ympäristöpolitiikkaa. Eli me olemme aika pitkälle myös lainsäädännössä ottaneet soveltuvin osin Luontoliiton tavoitteita huomioon ja tällä tavalla olemme pyrkineet toimimaan niin, ettemme rakenna semmoista on—off-tilannetta ja ristiriitaa, että voidaanko luontoa suojella vai pitääkö se ottaa turvetuotantoon. Kyllähän näitä molempia voidaan järkevässä mittakaavassa toteuttaa riippumatta siitä, minkälainen lainsäädäntö on.

Mutta se, mistä edustaja Tynkkynen ehkä jossain määrin huomautti: kun täällä aikaisemmin jo totesin, että tämä on vähän nurinkurinen tilanne, että jos lainsäädäntöä tehdään sellaisen alueen tarpeiden perusteella — tässä tapauksessa Etelä-Suomen suoalueiden perusteella — ja sitä lainsäädäntöä kuitenkin pitää kaikkialla Suomessa noudattaa, niin eihän se millään voi soveltua samalla tavalla käyttöönotettavaksi Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla, Itä-Suomessa, missä nämä varsinaiset turvetuotantoalueet sijaitsevat. Aivan oikein täällä edustaja Maijala totesi, että on olemassa se vaara, että tämä ympäristönsuojelulain 13 § joutuu siellä virkamiesten tulkinnan kohteeksi. Eihän meistä kukaan tässä salissa voi tietää, millä tavalla joku virkamies tulkitsee luontoarvoja. Vaikka valtioneuvosto on vetänyt ne 0:sta 5:een ja on sovittu, että mennään 0, 1, 2, jossain määrin voidaan mennä 3:een, niin eihän siellä mitään lappua ole suolla, että tämä on ykkönen, kakkonen, kolmonen. Nehän ovat täydellisiä tulkintakysymyksiä. Sen jälkeen kun virkamies tulkitsee, niin tällä demokraattisella järjestelmällä on ikään kuin aika vaikea puuttua virkamiehen työhön. Tämä on se suurin pelko koko tässä ympäristönsuojelulain 13 §:ssä, johon nä-mä turvetuottajat, aika useatkin, ovat puuttuneet.

Jos nyt jollakin tavalla vetäisi yhteen ja pelkistäisi tämän päivän keskustelun, niin minä olin erittäin iloinen, ja kiitänkin siitä ympäristöministeri Niinistöä, että hän lupasi, että turvetuotantoa edistetään ja turvetuotanto Suomessa säilyy ja tämä ympäristönsuojelulain 13 § ei tule olemaan ongelma. Samaa edustaja Tynkkynen toisti täällä. Se toistaminen ja todistelu johtui siitä, että monet ovat sitä mieltä, että tämän lain peruste- lut pitäisi nostaa tänne ympäristönsuojelulain 13 §:ään, jolloin se olisi laki.

Mutta niin kuin sanoin: ellei tätä pykälää muuteta, tämä kyllä nyt sitten menee siihen, että me olemme vihreän ministerin ja vihreän puolueen sanan varassa, ja ainakin itse tulen tämän muistamaan. Jos tämän pykälän tulkinnassa tulee ongelmia Suomessa jollakin tavalla tai muuten tämä 13 § tulee aiheuttamaan ongelmia, niin me silloin tiedämme, kenen puoleen me käännymme. Tämä on nyt vihreän puolueen luottamuskysymys, että turvetuotannossa ei tule olemaan sen suurempia ongelmia kuin mitä ministeri Niinistö toi tänään esille.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen kysyi puheessaan, onko vaarana yksittäisen suon luontoarvoa määriteltäessä, että luontoarvoon 0—2 määritellään sellaisiakin soita, jotka tosiasiallisesti kuuluvat ylempään luontoarvoon. Tässä on mielestäni sama ongelma kuin päinvastaisessakin tapauksessa. Ylipäätään koko luontoarvon määrittelyyn ei mielestäni ole olemassa yhteisesti hyväksyttyä, yhteistä mittaria. Tämä on mielestäni onnetonta ja voi johtaa määrittelykiistoihin ja aikanaan oikeudenkäynteihin. Lainsäädännön tarkoitus ei mielestäni saa olla tällainen, joten odotan mielenkiintoista valiokuntakäsittelyä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena edustaja Eestilän puheenvuoroon: Kyllähän esitys tullut yksimielisenä hallitukselta. Siksi pidän hieman outona, että suurimman hallituspuolueen edustaja sitten lähtee vastuuttamaan yhden puolueen ministeriä asiasta, vaikkakin ministeri esittelee tämän asian.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän edustaja Haapasen huolen tästä. Mutta kyllä se vain näin taitaa olla, että asia hyvin pitkälle on ministerin vastuulla, kun sitä valmistellaan. Toki sen hallitus tänne esityksenä tuo ja hallitus esityksistään vastaa, mutta kun ministeri täällä pöntöstä on käynyt puhumassa, että ongelmia ei tule ja turvetuotanto jatkuu, niin kyllä minun ainakin tulee uskoa esittelevää ministeriä. Ja jos siinä tulee sitten ongelmia, niin kyllähän me joudumme palaamaan näihin asioihin. Jos on eduskunnan salissa julkisesti todettu, että näin mennään eteenpäin, niin ainakin minä luotan ministeriin.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Puheenvuorolistaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä kun hallituspuolueitten miekkailua kuuntelee, on vielä kerran todettava, että vaikka hallitus on tehnyt yksimielisen esityksen, ei se välttämättä ole tasapuolinen kaikille.

Edustajat Eestilä ja Maijala ottivat tärkeän asian esille elikkä tämän luontoarvomääritelmän tulkinnan. Se voi nousta suuremmaksi kuin tämä lakiesitys. Meillä ei ole olemassa konkreettista luontoarvomittaria. Täällä ollaan kuultu, että se perustuu uhanalaisuuksien määrittelyyn, mutta ei vielä muuta. Jään mielenkiinnolla odottamaan tätä. Valiokuntakäsittelyssä pääsen sitä katsomaan sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa että myös hallintovaliokunnassa. Toki meidän on oltava huolissamme myös valtion aluehallinnon tilanteesta ja kuntien tehtävistä.

Vielä palaan tähän soitten tilanteeseen. Meillä jää tällä hetkellä soita myös teidenrakentamisen alle, talonrakentamisen alle. Meillä on Oulussa iso yliopistokampus rakennettu suolle. En tiedä, olisiko se nyt edes mahdollista; tämän uuden lain perusteella jäisi Ouluunkin sitten yliopisto rakentamatta. Minä vain toistan: En minä ole siinä mielessä mikään turverekkafani, että olisin sokeana sille, että turpeen tuotannolla ei ole ollut riskejä. Siellä on edelleen riskejä, siellä on tehty virheitä, mutta ei vanhoista rikkeistä saa loputtomiin rangaista. Ja minä en ymmärrä sitä, että tilanteessa, jossa meillä on energiakauppatase negatiivinen — se on 8 miljardia muistaakseni — me emme panosta kotimaiseen energiaan ja siihen vaatimattomaan osuuteen, mitä Vapo pyytää, alle 1 prosenttia soista. Se on tällä hetkellä mielestäni varsin kohtuullinen ja myöskin siihen nähden, mitä Vapo on tehnyt parantaakseen vesistöjen tilaa turpeennostossa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Tuo alle 1 prosentti, mitä nyt käytetään turpeesta: Nyt tämän lain seurauksena todennäköisesti käy niin, että kun se kiikarimies tulee sinne tien varteen katselemaan, että tuossa se suo on, niin se, joka on lähellä sitä tietä, suojellaan. Mutta ne käytettävät suot, ne siirtyvät kauemmaksi ja kauemmaksi, ja siinä käy niin kuin Eero Lehti sanoi, että logistiikkakustannukset nousevat ja se koko tuotanto tyrehtyy ihan näin käytännön seurauksena.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on esitetty näitä pinta-aloja, paljonko Suomessa on soita ja paljonko niistä on käytössä, niin me olimme Ympäristöakatemian paneelissa, ja siellä ainakin esitettiin virallisena totuutena, että tällä hetkellä Suomen suopinta-alasta on 0,6 prosenttia käytössä. Se on noin 60 000 hehtaaria, ja joka tapauksessa se määrä tulee pienenemään nyt usealla tuhannella hehtaarilla lähivuosina, koska nämä luvitussumat, mitä on yli 10 000 hehtaaria siellä, eivät mitenkään joudu siihen apuun, mikä tulee olemaan turvetuotannon poistuma.

Jos lähdetään arvioimaan, että me maksimaalisesti, siis teoreettisesti ottaen maksimaalisesti, käyttäisimme nämä teknistaloudellisesti mahdollisuuksien rajoissa olevat turvesuot, ja se prosenttiluku on minun käsittääkseni 13, niin nyt kun valtioneuvosto on tehnyt nämä linjaukset, joista tosin kukaan ei vielä tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat, koska se tulkinta puuttuu, niin jos mennään luokituksen 0, 1 ja 2 soille, niin todennäköisesti teknistaloudellisesti on mahdollista suoalasta ottaa käyttöön 8 prosenttia. Eli jos näin äkkiä laskee, niin me voisimme periaatteessa teoreettisesti 12—13-kertaistaa nykyisen suo-pinta-alan, ja semmoisiin määriinhän me emme missään tapauksessa tule menemään. Jos me saisimme tulevaisuudessa muutaman kymmenen tuhatta hehtaaria otettua turvetuotantoon, niin silloin siinä olisi joku energiapoliittinen järki ja me pystyisimme sillä tukemaan aika paljon hakkeen käyttöä energiantuotannossa. Nämä ovat ainakin niitä lukuja, mitkä minä olen saanut ammatti-ihmisiltä ja Geologian tutkimuslaitokselta.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Etelä-Suomen soista on yli 85 prosenttia ojitettu. Oulun eteläpuolisista soista 75 prosenttia on ojitettu. Eli ne kuuluvat siihen ykkös- tai kakkosluokkaan. Tämä lakiesitys ei estä turpeenottoa näiltä soilta, mutta pidän erittäin valitettavana sitä, että esimerkiksi kakkosluokan soista siellä osa on niitä, joissa on merkittäviä luontokohteita. Minusta on myös saivartelua lähteä väittelemään, että luontoarvokäsitettä ei ole määritelty. Pelkästään googlettamalla löytyy lukuisia määritelmiä. Tässä esityksessä on kahden sivun verran selkeästi luontoarvoa määritelty. Eli pysytään asiassa.

Keskustelu päättyi.