Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Osallistuin viime vaalikaudella vaali- ja puoluerahoitusta selvittäneen Tarastin toimikunnan työskentelyyn ja olen näin ollen itsekin päässyt jossakin määrin vaikuttamaan kyseisen esityksen sisältöön silloin, kun sitä käsittelimme täällä eduskunnassa. Valitettavasti esitys, jolla oli hyviä tavoitteita, jäi melko vaillinaiseksi siitä alkuperäisestä tavoitteesta, joka oli silloin, kun työryhmä asetettiin. Nimittäin keskeistä oli se, että olisimme saaneet kampanjakatot kaikkiin vaaleihin, siis ehdokaskohtaiset kampanjakatot. Valitettavasti siihen tavoitteeseen emme päässeet.

Käsittääkseni nimenomaan kokoomuksen ja RKP:n edustajien toimesta näitä kampanjakattoja ei koskaan sitten säädetty tähän lainsäädäntöön, ja nyt olemme tarkastusvaliokunnassa sitten näiden käytyjen vaalien jälkeen seuranneet tätä lainsäädännön vaikuttavuutta. Todella, kun kampanjakulukatot poistettiin Tarastin toimikunnan esityksestä silloin, kun se oli hallituspuolueitten käsittelyssä, niin taivas jäi edelleen katoksi eri vaalikampanjoiden kustannuksille.

Suurella vaalikampanjalla ehdokkaat voivat ostaa suurta näkyvyyttä ja kuuluvuutta medioissa, mikä edesauttaa ehdokkaan valintaa kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan, europarlamenttiin ja tasavallan presidentiksi. Suuren rahan edustajat saavat oman edustajansa välityksellä helposti ovet auki päätöksenteon kabinetteihin ja pääsevät siten vaikuttamaan voimakkaasti myös konkreettiseen päätöksentekoon sen eri vaiheissa ja erityisesti valmisteluvaiheessa, mikä on tärkeintä ja keskeisintä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni suuri raha ei saisi olla koskaan ratkaisevassa roolissa silloin, kun käydään vaalitaistoon. Tämä oli se keskeinen syy, miksi perussuomalaisten edustajana jätin eriävän mielipiteen tähän Tarastin toimikunnan mietintöön. Esitin myös myöhemmin täysistuntokäsittelyssä näiden rahallisten kampanjakattojen asettamista ehdokkaille eri vaaleissa, mutta äänestyksen jälkeen tämä esitykseni tietenkin hylättiin, koska hallituspuolueet olivat sopineet siitä, että näitä ehdokaskohtaisia kampanjakattoja ei oteta käyttöön. On todella harmillista tänä päivänä muutama vuosi tämän työskentelyn jälkeen ja valmistelun jälkeen todeta, että näin keskeiseltä osin vaalirahoituslainsäädäntömme jäi torsoksi.

Sitten käytännössä yksittäiset rahalahjoitukset ehdokkaiden vaalikampanjoille ovat usein juuri alle sen euromäärän, joka laukaisee tämän ilmoitusvelvollisuuden siitä, kuka tämän vaalilahjoituksen on tehnyt. Nykyisin sanotaan usein, että elämme avoimuuden aikakautta. On ikävää, että nämä rahalahjoitusten antajat pääsääntöisesti jäävät nimeämättä. Onhan itsestään selvää, että niillä yrityksillä ja yrittäjillä, jotka tukevat ehdokasta, on myös ajatuksia siitä, että saavat vastapalveluksia näiltä ehdokkailta, jotka tulevat valituiksi. Eli ne, joita he ovat rahoittaneet, myös hoitavat jatkossa rahoittajien etuja työssään luottamustehtävissä, sillä lahjoitukset automaattisesti synnyttävät kiitollisuudenvelan tämän saajan kohdalla.

Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen seikka, johon kiinnitin huomiota Tarastin toimikunnassa ja jättämässäni eriävässä mielipiteessä, oli tämä kunnallisvaalien valittujen valtuutettujen ja varavaltuutettujen suuri määrä, joka hipoo liki 20 000:ta henkilöä eli ilmoitusta. On erittäin valitettavaa, että arvovaltainen taho, Valtiontalouden tarkastusvirasto, on pistetty vastaamaan siitä, että kaikki nämä 20 000 kappaletta valittuja valtuutettuja ja varavaltuutettuja toimittavat Valtiontalouden tarkastusvirastolle nämä vaalirahoitusilmoitukset, joista suurin osa on alle 800 euron ilmoituksia. Tavallaan niille ei tehdä yhtään mitään, ne vain otetaan vastaan. Sitten kun näitten ilmoitusvelvollisten joukossa on hyvin paljon ollut sellaisia henkilöitä, jotka ovat laiminlyöneet velvollisuutensa — niitä oli suuri joukko, muistaakseni noin 3 000, jotka eivät määräaikaan mennessä jättäneet näitä vaalirahoitusilmoituksia — niin näiden kohdalla on Valtiontalouden tarkastusvirasto joutunut hyvin paljon tekemään sellaista karhuamistyötä. Sitten kun ajatellaan, että näiden ilmoitusten joukossa oli myös sellaisia 0 euron kampanjoita, joilla ei ole mitään merkitystä, niin tavallaan Valtiontalouden tarkastusvirasto on pistetty valvomaan tällaisia mitättömiä kampanjoita, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto käyttää jopa 3,5 henkilötyövuotta kuntavaalien vaalirahoitusilmoitusten vastaanottamiseen ja tarkastamiseen, että ne on muodollisesti laadittu oikealla tavalla.

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituslainsäädäntöä on nyt testattu kaikkien vaalien osalta. Hyvä puoli on tietenkin se, että olemme saaneet hieman lisää avoimuutta tähän vaalirahoitukseen erityisesti niiden henkilöitten kohdalta, jotka ovat velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoituksen, eli valitut kansanedustajat, valitut europarlamentaarikot ja heidän varaedustajansa. Mutta edelleen suuri ongelma on se, että europarlamenttivaaleissa ja eduskuntavaaleissa jää täysin ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle sellaisia kampanjoita, joihin on saatettu käyttää jopa yli 100 000 euroa rahaa, sen takia, että kyseinen henkilö ei ole tullut valituksi kyseiseen tehtävään tai varasijalle, jolloin hän ei ole ilmoitusvelvollinen, ja kuitenkin hän saattaa olla omassa kotikunnassaan merkittävää julkista valtaa käyttävä päätöksentekijä, voi olla kaupunginhallituksen puheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja tai jonkun merkittävän lautakunnan puheenjohtaja. Kun hän on kuitenkin saanut hyvin paljon ulkopuolista lahjarahaa kampanjaan, hänellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta tehdä tätä vaalirahoitusilmoitusta.

Kun peilaan näitä eduskuntavaaleja ja europarlamenttivaaleja ja niiden suuria kampanjakustannuksia juuri niiden henkilöitten osalta, jotka eivät tule valituiksi tehtävään, ja sitä, että heillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta, niin on suorastaan koomista, että sitten kunnallisvaaleissa näillä kaikilla 20 000 henkilöllä, jotka on valittu valtuustoon ja varavaltuutetuiksi, on ilmoitusvelvollisuus. Kun kuitenkin kysymys on enimmäkseen 0 euron kampanjoista tai sitten hyvin pienistä kampanjoista, joihin on mennyt muutamia satoja euroja, niin niiden osalta vaaditaan tiukkaa ilmoitusvelvollisuutta, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto voi karhuta useita kertoja ja asettaa jopa uhkasakon, jos kuntavaalien ehdokkaat, siis valtuutetut ja varavaltuutetut, eivät ole ilmoituksia jättäneet. Sitten on europarlamenttivaalien puolella, samaten eduskuntavaaleissa näitä jättiläiskampanjoita, joihin on käytetty jopa kymmeniätuhansia tai yli 100 000 euroa kampanjarahaa, ja sen kampanjarahan alkuperä jää täysin pimentoon, koska heillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Tältä osin meillä on lainsäädäntöön jäänyt todella, todella iso aukko. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä aukkoa ei päästä ainakaan lähivuosina täyttämään sillä, että oltaisiin tätä lainsäädäntöä saamassa parempaan uskoon ja parempaan muotoon tältä osin, koska siihen ei ilmeisesti tahtoa riitä täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on kirjannut vaalirahoituslainsäädäntöön liittyviä puutteita ja haluaa niihin parannusta, mikä ilmenee mietintöön jätetystä kannanotosta, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää vaali- ja puoluerahoitusta koskevat uudistamistarpeet. Toivottavasti tämä tapahtuu lähiaikoina, ja toivottavasti tämä koskee myös niitä suuria kampanjoita, joista äsken kerroin, liittyen eduskuntavaaleihin ja europarlamenttivaaleihin.