Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Osallistuin viime vaalikaudella vaali- ja puoluerahoitusta
selvittäneen Tarastin toimikunnan työskentelyyn
ja olen näin ollen itsekin päässyt jossakin
määrin vaikuttamaan kyseisen esityksen sisältöön
silloin, kun sitä käsittelimme täällä eduskunnassa.
Valitettavasti esitys, jolla oli hyviä tavoitteita, jäi
melko vaillinaiseksi siitä alkuperäisestä tavoitteesta,
joka oli silloin, kun työryhmä asetettiin. Nimittäin
keskeistä oli se, että olisimme saaneet kampanjakatot
kaikkiin vaaleihin, siis ehdokaskohtaiset kampanjakatot. Valitettavasti
siihen tavoitteeseen emme päässeet.
Käsittääkseni nimenomaan kokoomuksen
ja RKP:n edustajien toimesta näitä kampanjakattoja
ei koskaan sitten säädetty tähän
lainsäädäntöön, ja
nyt olemme tarkastusvaliokunnassa sitten näiden käytyjen
vaalien jälkeen seuranneet tätä lainsäädännön
vaikuttavuutta. Todella, kun kampanjakulukatot poistettiin Tarastin
toimikunnan esityksestä silloin, kun se oli hallituspuolueitten
käsittelyssä, niin taivas jäi edelleen
katoksi eri vaalikampanjoiden kustannuksille.
Suurella vaalikampanjalla ehdokkaat voivat ostaa suurta näkyvyyttä ja
kuuluvuutta medioissa, mikä edesauttaa ehdokkaan valintaa
kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan, europarlamenttiin ja tasavallan
presidentiksi. Suuren rahan edustajat saavat oman edustajansa välityksellä helposti
ovet
auki päätöksenteon kabinetteihin ja pääsevät
siten vaikuttamaan voimakkaasti myös konkreettiseen päätöksentekoon
sen eri vaiheissa ja erityisesti valmisteluvaiheessa, mikä on
tärkeintä ja keskeisintä.
Arvoisa puhemies! Mielestäni suuri raha ei saisi olla
koskaan ratkaisevassa roolissa silloin, kun käydään
vaalitaistoon. Tämä oli se keskeinen syy, miksi
perussuomalaisten edustajana jätin eriävän
mielipiteen tähän Tarastin toimikunnan mietintöön.
Esitin myös myöhemmin täysistuntokäsittelyssä näiden
rahallisten kampanjakattojen asettamista ehdokkaille eri vaaleissa, mutta äänestyksen
jälkeen tämä esitykseni tietenkin hylättiin,
koska hallituspuolueet olivat sopineet siitä, että näitä ehdokaskohtaisia
kampanjakattoja ei oteta käyttöön. On
todella harmillista tänä päivänä muutama
vuosi tämän työskentelyn jälkeen
ja valmistelun jälkeen todeta, että näin keskeiseltä osin
vaalirahoituslainsäädäntömme jäi
torsoksi.
Sitten käytännössä yksittäiset
rahalahjoitukset ehdokkaiden vaalikampanjoille ovat usein juuri
alle sen euromäärän, joka laukaisee tämän ilmoitusvelvollisuuden
siitä, kuka tämän vaalilahjoituksen on
tehnyt. Nykyisin sanotaan usein, että elämme avoimuuden
aikakautta. On ikävää, että nämä rahalahjoitusten
antajat pääsääntöisesti
jäävät nimeämättä.
Onhan itsestään selvää, että niillä yrityksillä ja
yrittäjillä, jotka tukevat ehdokasta, on myös
ajatuksia siitä, että saavat vastapalveluksia
näiltä ehdokkailta, jotka tulevat valituiksi.
Eli ne, joita he ovat rahoittaneet, myös hoitavat jatkossa
rahoittajien etuja työssään luottamustehtävissä,
sillä lahjoitukset automaattisesti synnyttävät
kiitollisuudenvelan tämän saajan kohdalla.
Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen seikka, johon kiinnitin huomiota
Tarastin toimikunnassa ja jättämässäni
eriävässä mielipiteessä, oli
tämä kunnallisvaalien valittujen valtuutettujen
ja varavaltuutettujen suuri määrä, joka
hipoo liki 20 000:ta henkilöä eli ilmoitusta.
On erittäin valitettavaa, että arvovaltainen taho,
Valtiontalouden tarkastusvirasto, on pistetty vastaamaan siitä,
että kaikki nämä 20 000 kappaletta
valittuja valtuutettuja ja varavaltuutettuja toimittavat Valtiontalouden
tarkastusvirastolle nämä vaalirahoitusilmoitukset,
joista suurin osa on alle 800 euron ilmoituksia. Tavallaan niille
ei tehdä yhtään mitään,
ne vain otetaan vastaan. Sitten kun näitten ilmoitusvelvollisten
joukossa on hyvin paljon ollut sellaisia henkilöitä,
jotka ovat laiminlyöneet velvollisuutensa — niitä oli
suuri joukko, muistaakseni noin 3 000, jotka eivät
määräaikaan mennessä jättäneet
näitä vaalirahoitusilmoituksia — niin
näiden kohdalla on Valtiontalouden tarkastusvirasto joutunut
hyvin paljon tekemään sellaista karhuamistyötä.
Sitten kun ajatellaan, että näiden ilmoitusten
joukossa oli myös sellaisia 0 euron kampanjoita, joilla
ei ole mitään merkitystä, niin tavallaan
Valtiontalouden tarkastusvirasto on pistetty valvomaan tällaisia
mitättömiä kampanjoita, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto
käyttää jopa 3,5 henkilötyövuotta
kuntavaalien vaalirahoitusilmoitusten vastaanottamiseen ja tarkastamiseen,
että ne on muodollisesti laadittu oikealla tavalla.
Arvoisa puhemies! Vaalirahoituslainsäädäntöä on
nyt testattu kaikkien vaalien osalta. Hyvä puoli on tietenkin
se, että olemme saaneet hieman lisää avoimuutta
tähän vaalirahoitukseen erityisesti niiden henkilöitten
kohdalta, jotka ovat velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoituksen,
eli valitut kansanedustajat, valitut europarlamentaarikot ja heidän
varaedustajansa. Mutta edelleen suuri ongelma on se, että europarlamenttivaaleissa
ja eduskuntavaaleissa jää täysin ilmoitusvelvollisuuden
ulkopuolelle sellaisia kampanjoita, joihin on saatettu käyttää jopa
yli 100 000 euroa rahaa, sen takia, että kyseinen henkilö ei
ole tullut valituksi kyseiseen tehtävään
tai varasijalle, jolloin hän ei ole ilmoitusvelvollinen,
ja kuitenkin hän saattaa olla omassa kotikunnassaan merkittävää julkista
valtaa käyttävä päätöksentekijä,
voi olla kaupunginhallituksen puheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja
tai jonkun merkittävän lautakunnan puheenjohtaja. Kun
hän on kuitenkin saanut hyvin paljon ulkopuolista lahjarahaa
kampanjaan, hänellä ei ole minkäänlaista
velvollisuutta tehdä tätä vaalirahoitusilmoitusta.
Kun peilaan näitä eduskuntavaaleja ja europarlamenttivaaleja
ja niiden suuria kampanjakustannuksia juuri niiden henkilöitten
osalta, jotka eivät tule valituiksi tehtävään,
ja sitä, että heillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta,
niin on suorastaan koomista, että sitten kunnallisvaaleissa
näillä kaikilla 20 000 henkilöllä,
jotka on valittu valtuustoon ja varavaltuutetuiksi, on ilmoitusvelvollisuus.
Kun kuitenkin kysymys on enimmäkseen 0 euron kampanjoista
tai sitten hyvin pienistä kampanjoista, joihin on mennyt
muutamia satoja euroja, niin niiden osalta vaaditaan tiukkaa ilmoitusvelvollisuutta,
ja Valtiontalouden tarkastusvirasto voi karhuta useita kertoja ja
asettaa jopa uhkasakon, jos kuntavaalien ehdokkaat, siis valtuutetut
ja varavaltuutetut, eivät ole ilmoituksia jättäneet.
Sitten on europarlamenttivaalien puolella, samaten eduskuntavaaleissa
näitä jättiläiskampanjoita,
joihin on käytetty jopa kymmeniätuhansia tai yli
100 000 euroa kampanjarahaa, ja sen kampanjarahan alkuperä jää täysin
pimentoon, koska heillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta.
Tältä osin meillä on lainsäädäntöön
jäänyt todella, todella iso aukko. Valitettavasti
näyttää siltä, että tätä aukkoa
ei päästä ainakaan lähivuosina
täyttämään sillä, että oltaisiin
tätä lainsäädäntöä saamassa
parempaan uskoon ja parempaan muotoon tältä osin,
koska siihen ei ilmeisesti tahtoa riitä täällä eduskunnassa.
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on kirjannut vaalirahoituslainsäädäntöön
liittyviä puutteita ja haluaa niihin parannusta, mikä ilmenee
mietintöön jätetystä kannanotosta,
jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy
toimenpiteisiin ja selvittää vaali- ja puoluerahoitusta
koskevat uudistamistarpeet. Toivottavasti tämä tapahtuu
lähiaikoina, ja toivottavasti tämä koskee
myös niitä suuria kampanjoita, joista äsken
kerroin, liittyen eduskuntavaaleihin ja europarlamenttivaaleihin.
Keskustelu päättyi.