Täysistunnon pöytäkirja 60/2001 vp

PTK 60/2001 vp

60. KESKIVIIKKONA 16. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Valtioneuvoston periaatepäätös 21 päivänä joulukuuta 2000 Posiva Oy:n hakemukseen Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta

 

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Posiva Oy on pyytänyt ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston periaatepäätöstä siitä, että Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentaminen Eurajoen kunnan Olkiluotoon on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Posivahan on Teollisuuden Voima Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n vuonna 95 perustama ja omistama yhtiö, ja tämän yhtiön päätoimialana on huolehtia omistajiensa ydinvoimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen huollosta voimalaitosalueella tapahtuvan välivarastoinnin jälkeen.

Suunniteltu loppusijoituslaitos koostuu maanpäällisestä kapselointilaitoksesta ja noin 400—700 metrin syvyyteen kallioperään louhittavista loppusijoitustiloista. Tämä käytetty ydinpolttoaine sijoitettaisiin loppusijoitustilaan kuparikapseleissa. Loppusijoituslaitoksen rakentaminen alkaisi vuoden 2010 jälkeen ja käyttövaihe olisi 2020. Siis aikajänne olisi varsin pitkä.

Käsiteltävänä oleva ydinlaitoksen rakentamista, ydinjätteen loppusijoitusta koskeva periaatepäätös on erittäin merkittävä asia, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälti tulevaisuuteen. On siis kyse hyvin kauaskantoisesta periaatepäätöksestä. Valtioneuvosto pitää yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena Suomen nykyisten ydinvoimalaitosten toiminnassa syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamista Eurajoen kunnan Olkiluotoon.

Tämä päätös on viipymättä annettava eduskunnan tarkistettavaksi, ja huomattava on ja korostan sitä, että eduskunta voi ainoastaan kumota periaatepäätöksen sellaisenaan tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan. Talousvaliokunta esittää, että periaatepäätös jää sellaisenaan voimaan.

Mitkä sitten ovat talousvaliokunnan perustelut edellä mainitulle päätökselle? Valiokunnan puoltavaan kantaan vaikuttivat hyvin monet asiat, ensinnäkin se, että valiokunnalla oli käytettävissään hyvin runsaasti erilaista materiaalia. Ensinnäkin jo vuosien ajan, noin 20 vuoden ajan, on etukäteen tehty hyvin perusteellista valmistelutyötä loppusijoitukseen liittyen. Myös valtioneuvosto käsitteli asiaa erittäin perusteellisesti ja huolellisesti ja pyysi lausuntoja hyvin monelta taholta, teki itse selvityksiä, ja nämä selvitykset ovat olleet meidän kaikkien kansanedustajien käytössä.

Tietysti valiokunnan oma valmistelutyö — asiantuntijoiden kuuleminen, selvitysten saaminen — on vaikuttanut ratkaisevasti asiaan. Valiokunta vieraili myös Olkiluodossa paikan päällä saaden täältä tarvittavia lisätietoja asian ratkaisua varten. Merkittävä peruste oli tietysti myös se, että Eurajoen kunta yksimielisesti oli puoltanut asiaa. Se oli tärkeätä, että Eurajoen kunnan valtuuston päätöksellä oli olemassa lain voima. Eurajoen kunnan edustajat totesivatkin valiokunnassa, että kunnassa on hyvin laaja yksimielisyys tälle asialle. Tämä seikka tietysti vaikutti puoltavasti myös valiokunnan käsittelyyn.

Erikseen on ilman muuta mainittava ympäristövaliokunnan talousvaliokunnalle antama erittäin perusteellinen ja asiantunteva lausunto. Tämän lausunnon näkökohtia ja esityksiä valiokunta käytti oman kannanottonsa pohjana selvittäen siinä esitettyjä selvityspyyntöjä omalta osaltaan eteenpäin, mutta ympäristövaliokunnan lausunnosta vielä tarkemmin myöhemmin.

Myönteisen periaatepäätöksen perussisältö on se, että hanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Tämä päätös tarkoittaa siis sitä, että päätöksen jälkeen hanke etenee muun muassa paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin, joita varten rakennettaisiin myös maanalaiset tutkimustilat.

Hyvin tärkeä seikka asian puoltamiselle oli myös niin sanottu kolmiportainen päätöksentekojärjestelmä, jonka mukaan luvan loppusijoituslaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen myöntää valtioneuvosto. Päätösjärjestelmä on siis niin sanottu kolmiportainen järjestelmä, ja eri päätösvaiheissa on tilaisuus harkita päätöksen mielekkyyttä ja järkevyyttä vielä hankkeen eri vaiheissa.

Loppusijoituslaitosta koskeva periaatepäätös siis merkitsee, että hanke voi edetä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tutkimuksiin. Tämä on hyvin tärkeä huomata, koska tähän väliin sijoittuu hyvin pitkä aikaväli. Korostan jo tässä yhteydessä sitä valiokunnassa esiin tuotua näkökohtaa, että tämän periaatepäätöksen hyväksymisestä rakentamiseen ja käyttöön kuluva aika on käytettävä tekniikan jatkuvaan edelleenkehittämiseen ja alan kansainväliseen tutkimustoimintaan osallistumiseen.

Miksi sitten tällainen päätös ylipäätään on tehtävä?

Arvoisa puhemies! Ehkä on paikallaan muutamalla sanalla tuoda esiin se, miksi eduskunta on joutunut tällaisen päätöksen eteen. Ensinnäkin lain mukaan Suomessa syntyneet ydinjätteet on varastoitava, käsiteltävä ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä ei saa käsitellä, varastoida tai loppusijoittaa Suomessa. Valiokunnan saamien selvitysten mukaan myöskään Euroopan unioni ei voi ilman kyseisen maan omaa suostumusta velvoittaa tätä ottamaan vastaan muiden jäsenmaiden tuottamia ydinjätteitä. Meidän on siis huolehdittava omista jätteistämme tavalla tai toisella. Periaatepäätöksenkin mukaan loppusijoitustiloja voidaan rakentaa enintään Suomen nykyisten voimalaitosten jätteille.

Mitkä ovat vaihtoehdot täyttää tämä lain velvoite huolehtia omista ydinjätteistämme? Ympäristövaliokunta käsitteli erittäin ansiokkaasti ja perusteellisesti näitä eri vaihtoehtoja. Voi vain lyhyesti todeta, että niitä vaihtoehtoja ovat ydinjätteen jälleenkäsittely, transmutaatiovaihtoehto, pitkäaikaisen välivarastoinnin jatkaminen ja sitten tämä ehdotus loppusijoituksesta.

Talousvaliokunta pitää turvallisuuden kannalta ydinjätteen loppusijoitukseen tähtäävän prosessin jatkamista parempana kuin pitkäaikaista välivarastointia. Välivarastointi edellyttää jatkuvaa huoltoa ja valvontaa. Vaikka välivarastointi asiantuntijoiden mukaan voitaisiinkin järjestää jonkin aikaa turvallisesti, se siis edellyttää jatkuvaa valvontaa eikä sitä näin ollen voida pitää yhtä turvallisena kuin nyt esitettyä ratkaisua. Tärkeää on myös se, että välivarastoinnin jatkuessa sälytettäisiin asiasta huolehtiminen tuleville sukupolville, mikä on myös eettisesti arveluttavaa. Esimerkkeinä tästä asiantuntijat toivat vaikkapa sotatilan tai muun arvaamattoman yhteiskunnallisen murroksen taikka jonkinlaisen poikkeustilan, joka saattaisi tehdä säilytyksen pitkällä aikavälillä nykyistä vaikeammaksi ja arvaamattomaksi. Siksi pysyvä ratkaisu, joka ei edellytä tulevilta sukupolvilta asian aktiivista hoitamista, on valiokunnan mielestä eettisesti kestävämpi ratkaisu. Periaatepäätöksen hylkääminen, joka tarkoittaisi siis hylkäämistä kokonaisuudessaan, tarkoittaisi siis sitä, että siirtäisimme asian pysyvän ratkaisun tuleville sukupolville emmekä kantaisi siitä vastuuta itse.

Tietysti on todettava, että loppusijoitusta peruskallioon ei ole maailmalla missään vielä toteutettu vaan tilannehan on se, että useissa maissa tehdään jatkuvaa tutkimusta ja haetaan konkreettisia ratkaisuja. Loppusijoitusratkaisun kehittämisessä peruskallioon Suomi on näin ollen siis ensimmäisiä maita maailmassa.

Keskeistä valiokunnan mielestä on ilman muuta turvallisuuden varmistaminen. Valtioneuvoston päätöshän lähtee myös siitä, että loppusijoituslaitoksen käytöstä ei saa aiheutua laitoksen henkilöstön tai muiden ihmisten terveyttä vaarantavaa säteilyaltistusta eikä vahinkoa ja loppusijoituslaitos tulee suunnitella siten, että pitkäaikaisturvallisuuden varmistaminen ei edellytä loppusijoituspaikan valvontaa ja että loppusijoituspaikka on myös avattavissa, mikäli kehittynyt tekniikka tekee sen tarkoituksenmukaiseksi.

Valiokunnan saamien perusteellisten selvitysten mukaan turvallisin ja tarkoituksenmukaisin tapa on eristää käytetty ydinpolttoaine sijoittamalla se lopulliseksi tarkoitetulla tavalla syvälle kallioperään. Tästä huolimatta on tietysti huomattava ja todettava se, että loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakennusluvan yhteydessä on edellytettävä. Tämä siis edellyttää jatkuvaa selvitystä, koska myös erilaisia aukkopaikkoja tietämyksessä on vielä olemassa, eli toisin sanoen tämä väliaika on käytettävä jatkuvien selvitysten ja tutkimusten tekemiseen.

Tästä muun muassa asiantuntijaorganisaatio Säteilyturvakeskus huomautti, että tätä väliaikaa on todella käytettävä kaikkien vielä avoinna olevien kysymysten selvittämiseen. Valiokunta päätyikin kannanotossaan siis siihen, että loppusijoitusta tutkitaan ja kehitetään edelleen turvallisuuden varmistamiseksi viimeisimmän tiedon mukaiseksi. Tähän liittyy myös valiokunnan esittämä lausuma, josta myöhemmin.

Vaikka vielä muutamalla sanalla käsittelen ympäristövaliokunnan lausunnon kannanottoja perusteellisemminkin ja valiokunnan puheenjohtaja itse selvittää ne vielä varmasti hyvin perusteellisesti, totean sen, että ympäristövaliokunta toivoi talousvaliokunnan tietysti paneutuvan huolellisesti loppusijoituksen taloudelliseen puoleen. Esityksen mukaanhan loppusijoitushankkeen arvioidut kokonaiskustannukset ovat noin 5 miljardia markkaa. Talousvaliokunta selvittikin perusteellisesti hankkeen aiheuttamat kustannukset ja myös ne taloudelliset vaikutukset, joita ympäristövaliokunta omassa esityksessään toi esiin.

Ydinjätekustannuksiin varautumista varten on valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolella valtion ydinjätehuoltorahasto. Tämä rahasto on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen ja sen hoidossa. Rahaston toimintaa säädellään energialailla ja -asetuksella, valtion ydinjätehuoltorahastosta annetulla asetuksella sekä valtion ydinjätehuoltorahaston varoista annettavien lainojen yleisistä ehdoista annetulla valtioneuvoston päätöksellä. Rahaston kirjanpitoa on pidettävä valtiovarainministeriön määräämällä tavalla. Siis meillä on ulkopuolinen rahasto, jota säädellään ainakin hyvin monin erilaisin säädöksin ja säädösten puolesta ainakin erittäin huolellisesti ja perusteellisesti. Näillä säädöksillä säädellään hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti siitä, mitkä ovat ydinjätehuoltorahaston tehtävät, toimintaperiaatteet ja varainhoito ja millaiset vakuudet tällä rahastolla on oltava.

Ympäristövaliokunta oli huolissaan siitä, mitkä ovat ydinjäterahaston takaisinlainaukset ja vakuudet ja tähän liittyvä problematiikka. Voin vain sanoa sen, että valiokunta kuuli myös tästä rahastosta hyvin erilaisia asiantuntijoita ja valiokuntamme vakuuttui siitä, että rahastoa hoidetaan erinomaisen hyvin. Lähdimme siitä, että kun rahaston perustamisen lähtökohtana on, että ydinjätteen tuottaja-aiheuttamisperiaatteen toteuttamiseksi ja yhteiskunnan edun turvaamiseksi koko rahasto on aikoinaan perustettu ja siinä on lähtökohtana se, että ydinjätehuollon edellyttämät varat ovat varmuudella olemassa ja käytettävissä silloin, kun ydinjätehuollon toimenpiteet on tehtävä, niin meillä ei ollut minkäänlaista aihetta epäillä tämän rahaston hoitamisen periaatteita eikä myöskään rahaston varallisuutta.

Ydinenergialain tarkoittamia jätehuoltovelvollisiahan ovat siis Fortum Power and Heat, Teollisuuden Voima ja vielä Valtion tekninen tutkimuskeskus. Nämä ydinjätteen tuottajat suorittavat ydinjätehuoltomaksuja tähän rahastoon, joka hallinnoi kerättyjä varoja ja huolehtii siitä, että ne ovat aikanaan käytettävissä ydinjätehuollon kustannuksiin.

Valiokunta korostaa, että vastuumäärän arvioinnin on perustuttava sellaisiin ydinjätehuollon perusratkaisuihin, jotka voidaan arviointihetkellä käytettävissä olevien tietojen nojalla katsoa sellaisiksi, että ydinjätehuolto on niiden pohjalta toteutettavissa. Viime vuoden lopussa valtion ydinjätehuoltorahaston pääoma oli 6 600 miljoonaa markkaa. Siitä on Teollisuuden Voiman osuutta noin 3,9 miljardia ja Fortum Power and Heatin noin 2,9 miljardia markkaa. Valiokunta tähdentää joka tapauksessa, että ydinjätehuoltorahastossa on oltava riittävä pääoma arvioitujen kustannusten kattamiseksi.

Totesimme myös sen, että tällaisen rahaston kohdalla on äärimmäisen tärkeää se, että seuraamme tämän rahaston vastuuta, koska se on äärimmäisen vaativa ja myös teknillisesti vaativa tehtävä. Mutta kun hallinnoinnin hoitaa valtioneuvosto ja käytännössä kauppa- ja teollisuusministeriö, meillä rahasto on ainakin asiantuntevan ministeriorganisaation käsissä.

Vakuuksista sen verran, että eniten kiinnostusta herätti se, voivatko ydinvoimalaitokset olla vakuutena. Eivät voi, ne on suljettu vakuuksien ulkopuolelle, niin että ydinvoimalaitoksia ei pidetä luotettavina vakuuksien kannalta, ja se on aivan oikein.

Kuten totesin, meillä oli käytettävissämme ympäristövaliokunnan perusteellinen ja erittäin huolellisesti laadittu asiantunteva lausunto. Ympäristövaliokuntahan käsitteli periaatepäätöksen hyväksyvyyttä ensi sijassa loppusijoituslaitoksen ympäristövaikutusten ja turvallisuuden kannalta. Näistä lähtökohdista ympäristövaliokunta puolsi myös periaatepäätöksen hyväksymistä.

Totean sen, että talousvaliokunta päätyi ja pitäytyi näiltä osin ympäristövaliokunnan esityksiin ja kannanottoihin. Emme siis lähteneet tekemään enää omatoimisesti niitä selvityksiä, jotka oli ympäristövaliokunnan osalta luotettavasti tehty, vaan täydensimme eräiltä osin ympäristövaliokunnan lausuntoa ja pyrimme selvittämään ne seikat, jotka ympäristövaliokunta omassa esityksessään talousvaliokunnan selvitettäviksi toivoi.

Eräs sellainen seikka, mitä ympäristövaliokunta korosti taloudellisten seikkojen lisäksi, oli siis ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuuteen liittyvät kysymykset ja pitkäaikaisturvallisuuden varmistaminen. Valiokunta selvitti vielä Olkiluodossa paikalla ollen ja muiden asiantuntijoiden avulla loppusijoituksen pitkäaikaissijoituksen turvallisuutta, ja totesimme sen, että periaatepäätös lähtee alun perin siitä, että loppusijoituksen tulee perustua toisiaan varmistaviin vapautumisesteisiin siten, että yhden vapautumisesteen toimintakyvyn vajavaisuus tai ennakoitavissa oleva geologinen muutos ei vaaranna pitkäaikaistoiminnan turvallisuutta. Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että vapautumisesteiden on estettävä loppusijoitettujen radioaktiivisten aineiden vapautuminen kallioperään ja siinä oleviin halkeamiin vähintään usean tuhannen vuoden ajan. Tässä yhteydessä, kun näin pitkällä aikavälillä liikutaan, tuli kysymys siitä, mikä olisi paras este kapselin ympärillä olevana niin sanottuna puskuriesteenä. Lähdimme siitä, että esityksessä oleva bentoniitti on edelleen käyttökelpoinen ja paras tähän asiaan. Tästä saimme sen verran riittäviä selvityksiä, että rohkenimme ottaa lähtökohdaksi sen, että bentoniitti kaikkine ominaisuuksineen on paras kapselin ulkopuolella oleva aine. Korostimme kuitenkin sitä, että tämän täyteaineen eli bentoniitin ja pohjaveden suolaisuuden, mikä myös on ongelma, ominaisuuksia on jatkuvasti tutkittava.

Loppusijoituksen valvontaan jouduimme kiinnittämään myös huomiota. Totesimme, että loppusijoitus on suunniteltu siten, että sen jälkeen, kun yhteydet loppusijoitustunneliin on suljettu, tarvetta jälkivalvontaan ei ole. Tarvittaessa loppusijoitusalueen valvonta voidaan järjestää varsin yksinkertaisesti ja kohtuullisin kustannuksin. Toteamme siis sen, että loppusijoituksen tarkoitus on olla jätteiden pysyvä ja lopullinen sijoittaminen.

Selvitimme myös loppusijoitustilan avaamisen mahdollisuutta ja toteamme, että loppusijoitustilan avaaminen on mahdollista nykyisellä tekniikalla. Posiva Oy on valmistautunut esittämään selvityksen avaamisesta yksityiskohtaisesti rakennuslupahakemuksen yhteydessä. Kysymykseen siitä, onko palautustarve turvallisuussyistä todennäköistä, Säteilyturvakeskus muun muassa totesi, että palautustarpeen syntyminen turvallisuussyistä vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä.

Valiokunta selvitti myös sen kysymyksen, voidaanko käytetyn ydinpolttoaineen palauttaminen jälleenkäsitellä eli onko se mahdollista ja kuka vastaa kustannuksista. Valiokunnan saamien selvitysten mukaan totesimme, että jos tulevaisuudessa tekniikka kehittyy siten, että palauttaminen kannattaa taloudellisesti, niin palautuskustannukset maksaa se, joka haluaa hyödyntää palautukset ja jolla on siis jo tiedossaan sellainen teknologia, sellaiset mahdollisuudet, että jäte kannattaa nostaa ja hyöty on suurempi kuin avaamisen kustannukset. Hän maksaa tai se taho joutuu maksamaan nämä kustannukset.

Jälkivalvonnasta aiheutuvista kustannuksista vielä korostan sitä, että mikäli hanke toteutuu suunnitelmien mukaan, jälkivalvontaan ei siis pitäisi olla ollenkaan tarvetta. Mikäli loppusijoitustilaa ei avata eikä tarvitse avata turvallisuussyistä, niin kuin tämän näkymän mukaan ei tarvitse, tällöinkään ei siis valtiolle aiheutuisi asiasta kustannuksia.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan vielä muutama yhteenvedonomainen korostus. Loppusijoituksen vaiheittainen eteneminen antaa siis monia mahdollisuuksia asian järkevälle ja turvalliselle hoitamiselle. On huomattava, että käytetyn polttoaineen loppusijoitushankkeen edetessä viranomaisilla on mahdollisuus koko ajan puuttua turvallisuusnäkökohtiin. Tänä aikana on myös mahdollista päättää käytetyn ydinpolttoaineen muunlaisesta käsittelystä, mikäli siihen ilmenee tarvetta tulevaisuudessa.

Korostan vielä sitä, että Posiva Oy:n periaatepäätöksen hakemusratkaisu jättää joka tapauksessa vielä vuosikymmeniä aikaa loppusijoitusmenetelmän jatkokehitykselle samoin kuin siis mahdollisuudelle suunnitelmien muuttamiseksi. Talousvaliokunta piti erittäin tärkeänä ja korostamme sitä, että eduskunta kaiken aikaa pidetään tietoisena loppusijoitushankkeen etenemisestä.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta siis ehdottaa, että valtioneuvoston periaatepäätös Posiva Oy:n hakemukseen Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta jää sellaisenaan voimaan.

Valiokunta ehdottaa myös, herra puhemies, seuraavaa lausumaehdotusta: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selvityksen ennen rakentamisluvan myöntämistä tämän periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi." Korostan vielä, että pidämme eduskunnan myötävaikutusta ja tiedonsaantia koko tämän ajan erittäin tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies, arvoisat kansanedustajat! Tässä joutuu todellakin hyvinkin pitkään puheenvuoroon hyvin tärkeässä asiassa joka tapauksessa, ja näin ollen pyydän ymmärrystä.

Ympäristövaliokunta paneutui siis erittäin perusteellisesti valtioneuvoston periaatepäätöksen tarkasteluun. Valiokunta käsitteli periaatepäätöksen hyväksyttävyyttä ensi sijassa ydinjätteen loppusijoituksen ympäristövaikutusten ja turvallisuuden kannalta. Puoltaessaan yksimielisesti periaatepäätöstä ympäristövaliokunta korostaa, että päätös koskee vain Suomen nykyisten ydinvoimaloiden tuottaman ydinjätteen sijoittamista. Päätös ei siis sisällä kannanottoa ydinvoiman rakentamisen puolesta eikä sitä vastaan. Asian luonteesta johtuen valiokunta on pyrkinyt tarkastelemaan asiakokonaisuutta radioaktiivisen materiaalin elinkaaresta johtuen jopa noin 200 000 vuoden aikajänteellä.

Ydinjätteiden käsittelyä säätelee maassamme vuonna 1987 voimaan tullut ydinenergialaki. Lain mukaan ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön tuloksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Muualla syntyneen ydinjätteen sijoittaminen pysyvällä tavalla maahamme on kielletty. Näistä toimenpiteistä vastaa ydinenergialain mukaan ydinvoimalaitos, jonka toiminnan seurauksena kyseessä oleva jäte syntyy.

Arvoisa puhemies! Loppusijoituksen suunnittelun peruspuitteista on valtioneuvosto tehnyt useita päätöksiä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen vuodelta 1983 mukaan Suomessa mahdollisesti tapahtuvaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen on varauduttava siten, että vuoden 2000 loppuun mennessä on valittu sijoituspaikka, johon loppusijoitustilat voidaan tarvittaessa rakentaa ja vuoden 2010 loppuun mennessä on varauduttava esittämään rakentamislupaa varten tarvittavat suunnitelmat. Toisena ovat valtioneuvoston vuonna 1983 tekemät lupapäätökset Teollisuuden Voima Oy:n ydinvoimalaitoksen käytön jatkamisesta, joihin sisältyy määräys varautua Suomessa tapahtuvaan loppusijoittamiseen niin, että se voidaan aloittaa vuodesta 2020. Lisäksi on valtioneuvoston päätös 99 käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta, joka koskee käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamista pysyväksi tarkoitetulla tavalla kallioperään.

Sitten loppusijoituksen vaihtoehdoista: Loppusijoitusratkaisun yhteiskunnallinen hyväksyttävyys arvioidaan ydinenergialain mukaan ensin periaatepäätösmenettelyssä ja sen jälkeen päätettäessä loppusijoituslaitoksen rakennusluvasta ja käyttöluvasta. Jälkimmäinen tehdään siis valtioneuvostossa ja periaatepäätösmenettely täällä eduskunnassa, mitä ennen se on ollut valtioneuvoston käsittelyssä. Arvio tapahtuu siis kolmessa eri vaiheessa.

Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan ne realistiset vaihtoehdot, joita Suomessa voidaan tällä hetkellä harkita käytetyn polttoaineen huollossa, ovat jatkaa suoran loppusijoituksen tutkimista ja suunnittelua tavoitteena sijoittaa ydinjäte kallioperään lähitulevaisuudessa tai jatkaa valvottua välivarastointia ennalta määräämättömäksi ajaksi odottaen ydinjätetutkimuksen ja -teknologian kehitystä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen loppusijoitusratkaisu lähtee kallioperään 400—700 metrin syvyyteen tunneliverkkoon sijoitettavista käytetyistä polttoainenipuista, jotka on suljettu kaasutiiviisti rautakuparikapseleihin bentoniittisaven ympäröiminä. Loppusijoitusratkaisusta on tehty Säteilyturvakeskuksessa ydinenergialain edellyttämä turvallisuusarvio sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa säädetty yva-arvio.

Valtioneuvoston mukaan arvioissa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden mukaan loppusijoituslaitosta ei voitaisi rakentaa turvallisesti tai joiden mukaan siitä olisi haittaa ympäristölle, ihmisille tai omaisuudelle. Valtioneuvosto toteaa periaatepäätöksessään, että päätös merkitsee hakemuksen mukaisen loppusijoitushankkeen etenemistä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin. Kysymys ei siten ole ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan, arvoisat kansanedustajat, lopullisesta päätöksenteosta.

Periaatepäätöksen kritiikki on ollut valiokunnassa hyvin tarkan arvion kohteena. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista suhtautui kielteisesti periaatepäätöksen tekemiseen. Keskeisiä perusteluja olivat ensiksi, että maanalaisiin tutkimuksiin ryhtyminen on hankkeen tässä vaiheessa ennenaikaista ja että maanalaiset tutkimustilat saattavat vahingoittaa sijoituspaikkaa, toiseksi, että Olkiluodon alueen soveltuvuus loppusijoittamiseen ei ole paras mahdollinen, ja kolmanneksi, että tulevan jääkauden vaikutukset ovat jääneet liian vähälle huomiolle.

Kriittisten asiantuntijoiden mukaan paras vaihtoehto on jatkaa valvottua välivarastointia. Ympäristövaliokunta ei kuitenkaan yhtynyt tähän johtopäätökseen. Valiokunta katsoo, että ydinjätteen pitkäaikainen maanpäällinen varastointi on ympäristön ja turvallisuuden kannalta suurempi riski kuin jätteen kallioperään hautaaminen. Maanpäällisen varastoinnin riskejä ovat ainakin tahallisesti aiheutetut onnettomuudet, yhteiskunnallinen epävakaus ja luonnonkatastrofit.

Valiokunnan mielestä käytetyn polttoaineen pysyvä sijoittaminen on tärkeää toteuttaa aikana, jolloin ydinvoimayhtiöt ovat toiminnassa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ydinvoiman tuottajien velvollisuutena on huolehtia käytetystä ydinpolttoaineesta ja sen huollon kustannuksista. Kun erilaiset uudet energiateknologiat, kuten vetytalous, ovat varsin nopeasti kehittymässä, ei voida olla varmoja, onko Suomessa vielä 40 vuoden kuluttua toiminnassa olevia ydinvoimalaitoksia.

Kuitenkin ympäristövaliokunta korostaa lausunnossaan, että periaatepäätös merkitsee vain loppusijoitushankkeen etenemistä seuraavaan tutkimusvaiheeseen. Periaatepäätökseen on kirjattu, ettei päätös millään tavalla rajoita valvovan viranomaisen mahdollisuuksia tehdä ydinjätehuollon periaatteita koskevia uusia päätöksiä. Valiokunnan mielestä ydinvoimayhtiöitä voidaan uusilla päätöksillä velvoittaa seuraamaan käytetyn ydinpolttoaineen huollon menetelmien kehittämistä ja raportoimaan viranomaisille kehityksen mahdollisista vaikutuksista tämän periaatepäätöksen tarkoituksenmukaisuuteen.

Ympäristövaliokunnan yksimielisen kannan mukaisesti valtioneuvoston periaatepäätös Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta on välipäätös, siis nimenomaan välipäätös. Kallioperäsijoitukseen liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, jotka on ratkaistava ennen lopullista päätöksentekoa. Ympäristövaliokunnan lausunnossa on laaja osio, joka käsittelee periaatepäätökseen kohdistunutta asiantuntijakritiikkiä yksityiskohtaisesti. Valiokunnalle kerrottu maanalaiseen tutkimukseen kohdistuva kritiikki perustuu lähinnä Isossa-Britanniassa vuonna 1997 tehtyyn päätökseen evätä ydinjäteyhtiö Nirexin lupa maanalaisiin tutkimuksiin Sellafieldissä. Epäämisen perusteena olivat sijoituspaikan väärä valinta sekä tieteellisen ja teknisen tiedon puutteellisuus muun muassa veden ja kaasujen virtauksesta kalliohalkeamissa. Maanalaisten tutkimustilojen rakentamisen katsottiin myös vahingoittavan kallioperää, johon loppusijoitus kohdistuisi.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Olkiluodon valintaan johtanut prosessi poikkeaa olennaisesti Sellafieldin tapauksesta. Usean seulontaprosessin jälkeen geologiset tutkimukset keskitettiin vuonna 1992 neljälle paikkakunnalle. Syväkairauksiin ja laajaan geologiseen havainnointiin, näytteisiin ja tulkintoihin perustuva arvio kallioperästä sekä niihin perustuva turvallisuusanalyysi osoittivat, ettei paikkojen kallioperäolosuhteiden välillä löydetty sellaisia eroja, joiden perusteella ne olisi voitu panna paremmuusjärjestykseen. Kiteisen kallioperän ominaisuuksien vaihtelevuus yhden paikan sisällä on yleisesti yhtä suurta kuin tutkittujen neljän eri paikan välillä. Tähän käsitykseen on Säteilyturvakeskuksen kansainvälinen asiantuntijaryhmä myös yhtynyt.

Valiokunnan mielestä on kallioperän peruskartoituksen tulokset arvioitava perusteellisesti ja julkisesti ennen maanalaisten tutkimustilojen rakentamista. Vasta julkistetussa tutkimusohjelmassa Posiva 2000—2014 onkin tarkoitus arvioida tutkimustilan mahdolliset vaikutukset kallioperään pitkäaikaisturvallisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Olkiluodon valintaa loppusijoituspaikaksi on kritisoitu kallioperätutkimusten riittämättömyyden ohella myös kahdella muulla perusteella, ensiksikin sen vuoksi, ettei Olkiluoto kuulunut niiden alueiden joukkoon, jotka alkuperäisessä seulontatutkimuksessa osoittautuivat jatkotutkimuksiin soveltuviksi kallioalueiksi. Toiseksi on kiinnitetty huomiota Olkiluodon sijaintiin meren rannikolla, jonka seurauksena pohjavedet ovat suolaisia. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös Olkiluodossa on yhtenäinen kallioalue. Toisaalta niin suolaisuus- kuin virtaustekijöidenkään perusteella mitään tutkituista paikoista ei voitu asettaa toisten edelle.

Periaatepäätöshakemuksen mukaan ydinjätekapselit sijoitetaan 400—700 metrin syvyyteen. Tämänhetkisten tietojen mukaan loppusijoitus suunnitellaan tehtäväksi 500 metrin syvyyteen, jossa pohjaveden suolapitoisuus on 20 grammaa litrassa. Suolapitoisuus kasvaa nopeasti syvemmälle mentäessä ja on 700 metrin syvyydellä 70 grammaa litrassa. Bentoniittisaven ominaisuudet heikkenevät valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin puoleen, kun pohjaveden suolapitoisuus nousee 100 grammaan litrassa. Olkiluodon kallioperässä esiintyy sulfaatteja sulfideiksi pelkistäviä bakteereja. Myös sulfidit syövyttävät kuparia. Selvityksen mukaan sulfidien muodostuksesta ei koidu ongelmia, sillä rikkibakteerit eivät pysty elämään bentoniitissa ja toisaalta bentoniitin läpi ei kulje sellaisia virtauksia, että sulfideja pääsisi vaikuttavassa määrin kuparikapselin pinnalle.

Ympäristövaliokunta on tarkastellut myös tilannetta, jossa kapselin seinämässä alun perin oleva niin kutsuttu neulan reikä kasvaa korroosion vaikutuksesta ja bentoniitin eristämiskyky heikkenee. Säteilyturvakeskus viittaa tältä osin ruotsalaiseen turvallisuusanalyysiin, jonka mukaan neulan reiästä huolimatta jätekapselista alkaa radioaktiivisia aineita vapautua vasta noin 200 000 vuoden kuluttua. Tuolloin kapselin sisältämän jätteen radioaktiivisuus on luonnon uraanin tasolla.

Edelleen kriittisissä arvioissa on todettu seuraavan jääkauden vaikutusten olevan ydinjäteluolastoon sen verran ennakoimattomissa, että suunniteltua loppusijoitusta ei voida pitää turvallisena. Jääkauden loppuvaiheessa on odotettavissa voimakkaita maanjäristyksiä, jotka voivat myös rikkoa jätekapseleita. Myös jäätikön vetäytymisvaiheessa voimakkaan paineen vaikutuksesta hapettavaa sulamisvettä voi tunkeutua kallioruhjeisiin ja sieltä jäätikön reunan editse jälleen ylös. Periaatepäätöksen mukaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen suunnittelun lähtökohtana on, että laitos kestää kallioperän muutosten vaikutukset. Tästä ei kuitenkaan voida olla asiantuntijoiden mukaan varmoja.

Valiokunnan mielestä onkin keskeistä kiinnittää huomiota siihen, mikä seuraavan jääkauden loppupuolella on loppusijoitetun ydinpolttoaineen radioaktiivisuuden taso. Saadun selvityksen mukaan käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuus verrattuna luonnon uraaniin on loppusijoitusajankohtana 10 000-kertainen, tuhannen vuoden kuluttua 100-kertainen, 10 000 vuoden kuluttua 10-kertainen ja 200 000 vuoden kuluttua se on luonnon uraanin tasolla. Valiokunnan saaman käsityksen mukaan loppusijoitusta seuraavaa noin 10 000 vuoden ajanjaksoa on pidettävä säteilyturvallisuuden kannalta kriittisenä aikana. Tuona aikana ydinjätteet menettävät suurimman osan radioaktiivisuudesta. Selvää toki on, että suuren radioaktiivisuuden lasku on tapahtunut jo ennen loppusijoittamista.

Näin kaiken kaikkiaan tulevan jääkauden ei arvioitu aiheuttavan vakavaa ympäristökatastrofin vaaraa ydinjätteen loppusijoitustilan mahdollisen vaurioitumisen takia. Posiva 2000—2014-tutkimusohjelmaan kuuluu jääkausiolojen vaikutuksen tarkempi selvittäminen. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että asiaa selvitetään edessä olevassa tutkimusohjelmassa ennen loppusijoituslaitoksen rakentamishakemuksen jättämistä. Asian käsittelyn yhteydessä on esitetty kriittisiä näkemyksiä myös ydinkapseleiden tuottaman lämmön vaikutuksen hallinnasta. Jätekapseleiden sijoittaminen riittävän kauas toinen toisistaan helpottaa tämän ongelman hallintaa. Samalla valiokunta toteaa Säteilyturvallisuuskeskuksen turvallisuusarvioiden edellyttävän vielä loppusijoitustilan enimmäislämpötilaa koskevien tutkimusten tekemistä.

Asian käsittelyn aikana on tuotu esiin myös näkemys, jonka mukaan loppusijoitustilat tulisi rakentaa syvemmälle kuin puoleen kilometriin. Sijoitustason valintaan vaikuttaa pohjaveden suolaisuuden nopea lisääntyminen 500 metrin jälkeen, siis siitä syvemmälle mentäessä. Suolaisuus on sinänsä osoitus vähäisistä pohjavesivirtauksista, mutta se vaikuttaa heikentävästi bentoniitin jousto- ja eristysominaisuuksiin. Puolessa kilometrissä ei suolaisuus saadun selvityksen mukaan juurikaan haittaa bentoniitin toimintakykyä. Yli 600 metrin syvyydessä jouduttaisiin kuitenkin kalliojännityksen takia turvautumaan lujitustoimenpiteisiin. Jatkotutkimuksissa on valiokunnan mielestä silti selvitettävä jätekapselien sijoittamista aina 700 metrin syvyyteen saakka periaatepäätösasiakirjoissa todetun mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Hankkeen etenemisestä. Periaatepäätöksessä todetaan, että rakentamislupakäsittelyä varten luvan hakijan on toimitettava viranomaisille useita ydinenergiasäännösten edellyttämiä laitoksen turvallisuusselvityksiä ja ajantasaiset selvitykset laitoksen ympäristövaikutuksista ja niistä suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen estämiseksi. Hankkeen ympäristövaikutusten selvityksissä on esitettävä myös tarkennetut selvitykset ydinpolttoaineen kuljetusvaihtoehtojen turvallisuudesta ja vaikutuksista ympäristöön sekä osoitettava, että kuljetukset voidaan toteuttaa turvallisesti.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan loppusijoitus tulee suunnitella siten, että loppusijoitustila on avattavissa, mikäli kehittynyt tekniikka tekee sen tarkoituksenmukaiseksi, kuten täällä talousvaliokunnan puheenjohtaja totesi. Hakemuksen mukaan loppusijoitus on suunniteltu niin, että loppusijoitettujen kapselien palautus maanpinnalle on teknisesti mahdollista hankkeen kaikissa vaiheissa. Periaatepäätöksessä edellytetään, että hankkeesta vastaavan on ennen mahdollista rakentamislupaa esitettävä tarkennetut yksityiskohtaiset selvitykset ja suunnitelmat loppusijoitustilojen avattavuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä avaustekniikasta ja sen turvallisuudesta. Samoin on esitettävä ajantasainen arvio avaamisen kustannuksista. Suunnitelmassa on otettava huomioon edelleen se, ettei pitkäaikaisturvallisuus saa heikentyä avattavuuden ja palautettavuuden seurauksena.

Ympäristövaliokunnan mielestä on erittäin tärkeää, että valtioneuvoston periaatepäätös toteaa ne keskeiset selvitykset, jotka hankkeesta vastaavan on laadittava ennen rakentamisluvan hakemista. Valiokunta pitää kaikkia periaatepäätöksessä mainittuja selvityksiä välttämättöminä. Selvityksiä laadittaessa tulee ottaa huomioon myös ne huomautukset, joita tähän mennessä on esitetty muun muassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja kansainvälisissä asiantuntija-arvioissa. Ympäristövaliokunta esittääkin lausunnossaan, että hankkeen jatkoselvityksiä tehtäessä noudatetaan vastaavanlaista avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta kuin tähän mennessäkin on tehty. Lausunnossaan ympäristövaliokunta korostaa erikseen loppusijoitustilan avattavuuden merkitystä. Ydinjätteen palauttamisen maanpinnalle tulisi olla mahdollista sen varalta, että tulevaisuudessa kehitetään vielä turvallisempia tapoja huolehtia ydinjätteestä. Avattavuus turvaa myös tuleville sukupolville päätösvaltaa tässä asiassa.

Ydinenergialain mukaan valtioneuvoston periaatepäätös on lähetettävä eduskunnan tarkastettavaksi, kuten nyt on tapahtunut. Jos eduskunta päättää hyväksyä periaatepäätöksen, tulevat päätöksen perustelut ja niissä mainitut vaatimukset myös eduskunnan hyväksymiksi. Tästä lähtökohdasta ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että eduskunnalle annetaan ennen mahdollista rakentamislupaa selonteko niiden selvitysten sisällöstä, jotka periaatepäätöksen jälkeen tehdään. Ympäristövaliokunta tekikin talousvaliokunnalle esityksen lausumaksi selonteosta.

Ympäristövaliokunta sai asian käsittelyn yhteydessä vain yleispiirteisen selvityksen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen kustannuksista ja rahoituksesta. Saatu selvitys on ollut riittämätön kustannusten ja rahoituksen kokonaisvaltaiseksi arvioimiseksi. Tästä johtuen ja koska asia ei kuulunut valiokunnan varsinaiseen toimialaan, esitimme talousvaliokunnalle asiaan huolellista paneutumista. Ympäristövaliokunta näki tärkeänä selvityttää ydinjäterahaston takaisinlainaukset ja niiden vakuudet sekä loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeiset kustannukset.

Lisäksi ympäristövaliokunta esitti lausunnossaan talousvaliokunnalle tutkittavaksi, voidaanko jo tässä vaiheessa saada arvio loppusijoituslaitoksen avaamisen kustannuksista. Tästä talousvaliokunta tyytyy toteamaan: "- - palautuskustannukset maksaa se, joka haluaa hyödyntää palautuksen."

Periaatepäätöksen mukaan loppusijoituksen suunnittelussa lähdetään siitä, ettei pitkäaikaisturvallisuuden varmistaminen edellytä loppusijoituspaikan valvontaa. Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarviossa katsotaan myös, että jätekapseleihin suoranaisesti kohdistuvat valvontatoimet eivät vaikuta mahdollisilta heikentämättä samalla turvallisuutta. Kuitenkin Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan voidaan osa loppusijoituslaitoksen kuiluista ja päätunneleista pitää haluttaessa käyttöönoton jälkeen avoimina. Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö seurantaa ja valvontaa tehtäisi myös loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeen. Myöskään kansainväliset sopimukset eivät mahdollista valvonnan täydellistä lopettamista.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta esittää lausuntonaan talousvaliokunnalle,

ettei ympäristön ja turvallisuuden kannalta ole estettä hyväksyä valtioneuvoston periaatepäätöstä,

että talousvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman selonteon antamisesta eduskunnalle ennen loppusijoituslaitoksen mahdollista rakentamislupaa ja

että talousvaliokunta mietinnössään selvittää loppusijoituslaitoksen kustannuksiin ja rahoituksiin liittyviä kysymyksiä.

Talousvaliokunta on lausumaehdotuksessaan edellyttänyt eduskunnalta selvityksen antamista ennen rakentamisluvan myöntämistä tämän periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi, ei siis ympäristövaliokunnan esittämää selontekoa. Talousvaliokunnan mietintö ei selvitä ydinjätehuoltorahaston käytössä olevia vakuuksia.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätös 21. päivänä joulukuuta 2000 Posiva Oy:n hakemukseen Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta ja talousvaliokunnan yksimielinen mietintö, jolla hakemus jätetään sellaisenaan voimaan, ovat vastuullisia ja maailmanlaajuisesti myönteisen merkittäviä ympäristöpoliittisia, sosiaalipoliittisia ja ennen kaikkea talouspoliittisia päätöksiä. Ydinenergialaissa säädetään, että Suomessa ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena syntyneet ydinjätteet on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla, siis loppusijoitettava Suomeen. Lain mukaan ydinvoimayhtiöitten on huolehdittava tuottamiensa jätteitten huoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelemisesta sekä vastattava niitten kustannuksista.

Käytetyn ydinpolttoaineen huoltoa alettiin Suomessa selvittää yli 20 vuotta sitten, kun voimalaitokset olivat vasta rakenteilla. Vuonna 1983 käynnistyi loppusijoitusratkaisun ja -paikan valintaan tähtäävä työ. Valtioneuvoston periaatepäätöstä haettaessa oli ympäristövaikutusten arviointiselostus oltava mukana. Tästä seurasi, että vaihtoehtoisia sijaintikuntia olivat Eurajoki, Kuhmo, Loviisa ja Äänekoski.

Meillä neljä ydinvoimalaitosyksikköä Olkiluodossa ja Loviisassa tuottavat yli neljänneksen Suomen sähköstä. Joka vuosi osa reaktoreitten polttoaineista vaihdetaan uuteen. Käytetty polttoaine sisältää niin paljon radioaktiivisia aineita, että se on säilytettävä erillään elollisesta luonnosta. Välivarastointi polttoainenipuille vesialtaissa on suhteellisen pieni ylläpitotoimi. Kuitenkaan sitä ei ole tarkoitettu lopulliseksi ratkaisuksi, sellaiseksi, joka ei edellytä valvontaa eikä huoltoa, kuten käsittelyssä oleva ratkaisu osoittaa.

Korkea-aktiivinen ydinjäte on mahdollista jälleenkäsitellä ja käyttää uudestaan 95-prosenttisesti. Näin muun muassa Ranskassa toimiva jälleenkäsittelylaitos toimii ja hyödyntää useitten maitten ydinpolttoainetta. Ikävän tunnetuiksi tulivat kuljetukset Saksasta, missä ydinvoiman vastustajat sabotoivat kuljetuksia. Vaikka jälleenkäsittely ei ole kannattavaa uraanin edullisuuden vuoksi, silti Saksassa haluttiin uraanivarojen säästämiseksi kierrättää ne jälleenkäsittelyn kautta. Mielenkiintoista on, että mielenosoittajat ovat sitä estämässä, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti Greenpeace on uraanivarojen tuhlauksen eikä säästämisen kannalla, kuten teko antaa irvokkaasti ymmärtää.

Suomessa jälleenkäsittelyyn ei ole päädytty lähinnä sen kalleuden vuoksi, mutta suunniteltu tunnelien aukaisumahdollisuus antaa jälleenkäsittelylle tilaa tulevaisuudessa, kunhan tekniikka kehittyy ja muut tarpeet niin edellyttävät.

Loppusijoitusratkaisumalleja on tutkittu ja on esitetty jätteiden sijoittamista esimerkiksi syvän meren pohjasedimentteihin tai napajäätiköihin tai jätteitten ampumista avaruuteen. Näitä ratkaisuja ei kuitenkaan ole pidetty vakavasti otettavina vaihtoehtoina. Loppusijoitus napajäätiköihin on teknisesti vaikeaa toteuttaa muun muassa jäätiköiden jatkuvan liikkeen takia. Valtameren pohjakerrostumiin jätteiden sijoittamista eräät tutkijat ovat pitäneet melko riskittömänä, mutta kansainväliset sopimukset kieltävät tällaisen toimen. Jätteen ulkoavaruuteen lähettäminen ei nykyisin käytettävissä olevalla tekniikalla ole mahdollista riskialttiutensa ja suurten kustannusten takia. Tämä ratkaisu olisi edellyttänyt jätteitten siirtämistä pois Suomesta, mikä on nykyisten lakien vastaista. Kuitenkaan jälleenkäsittelynkään jälkeen loppusijoitukselta ei kukaan säästy. Kaikkien ydinjätteitä tuottavien se on ratkaistava.

Olemme Suomessa edelläkävijöitä. Missään maailman maassa ei ydinvoimaloiden tuottamaa korkea-aktiivista jätettä ole loppusijoitettu. Esimerkiksi Ranskassa, missä toimii 58 ydinvoimalaa ja hakemus 59:nnestä on sisällä, loppusijoitus pyritään ratkaisemaan vuonna 2005. Näenkin, että olemme suurten mahdollisuuksien edessä tietotaito-, teknologia-, ympäristö- ja turvallisuusasioissa. Ne ovat niitä vahvuuksia, joilla voimme avosylin toivottaa tietoa vietäväksi maailman eri maihin. Tässä pienen maan mahdollisuus.

Perusratkaisu, johon olemme päätyneet, kävi valiokuntien puheenjohtajien puheista selville:

— Jätteet eristetään luonnosta niin, ettei aktiivista huolenpitoa tarvita.

— Moniesteperiaate eristää jätteet niin kauan kuin niistä voi olla vaaraa.

— Ei vaadi toimia tulevilta sukupolvilta, muttei estä niitä.

— Voidaan toteuttaa tiukin päästökriteerein.

— Ydinaineitten anastaminen olisi työlästä ja kallista sekä helposti havaittavissa.

— Perustuu Suomessa käytössä olevaan tekniikkaan.

— Kustannuksiin on varauduttu, kuljetukset ovat hallinnassa.

Asian yhteydessä on esitetty epäilyjä. On esitetty muun muassa tutkimusajan pidentämistä ja jätteen jättämistä vielä välivarastoon. Aikajänne loppusijoituksen osalta antaa mielestäni tekniselle kehittymiselle suuren mahdollisuuden. Kun nyt kymmenen vuotta tutkitaan, sitten toiset kymmenen vuotta rakennetaan, minkä jälkeen jätteitä loppusijoitetaan ainakin 40 vuotta, niin varmuudella meillä tästä päivästä on 60 vuotta aikaa tutkia muunkinlaista ratkaisua. Toisaalta, mikäli meillä ydinteknologiasta energian tuotannossa luovutaan, se saattaa vähentää teknistä kehitystä, mikä olisi valitettavaa.

Toinen epäily, että meistä tehdään maailman ydinjätekaatopaikka, ei ole nykyisten tiedossa olevien ydinjätevaltioiden tahto. Jokainen maa pyrkii omalta osaltaan näyttämään maailmalle oman huippukehittymisensä, joka myös ilmentää maan sivistystasoa. Suomen lakikin kieltää tänne tuomasta muilta jätettä.

Arvoisa puhemies! Kaikkiaan olemme kauaskantoisen ja useilla mittareilla vastuullisen ratkaisun edessä. Hyvä on, että eduskuntaa pidetään hyvin tietoisena tutkimuksen kulusta, kuten talousvaliokunta tahtoo.

Toinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuorojen pituus on yksi minuutti.

Annika Lapintie  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan esittelyssä valitettavasti näkyy hyvin selvästi ydinvoiman kannattajien ylioptimismi. On todella surullista, että näinkin kauaskantoista päätöstä kuin ydinjätteen loppuhautausta tehdään tällaisen ylioptimismin vallassa. Valiokunnan puheenjohtaja totesi muun muassa, että tämä ei aiheuta mitään huolta tuleville sukupolville, kun ydinjäte haudataan ja peitetään eikä kukaan tule koskaan tietämään, missä se on ja mitä sillä alueella on tehty. Varmasti tämä tulee olemaan suuri karhunpalvelus tuleville sukupolville. Tällä hetkellä emme millään tavalla voi aavistaa, mitä ongelmia siirrämme eteenpäin työntämällä päämme pensaaseen. (Suosionosoituksia yleisöparvelta)

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Yleisö ei voi reagoida näihin kommentteihin lainkaan. Yleisöparvelta poistetaan ne, jotka reagoivat täällä käytettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Kokkonen merkitään läsnä olevaksi.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintielle vain tässä vaiheessa, että niin en suinkaan sanonut, että tämä ei aiheuta mitään huolta. Lähtökohta on kuitenkin se, että käsittelemme tässä neljän käytössä olevan ydinvoimalaitoksen jätteen loppusijoitusta. Vaihtoehdot toin täysin selvästi esille. Ne on myös erittäin perusteellisesti ympäristövaliokunnan mietinnössä selvitetty. Kysymys on siitä, vastaako tämä sukupolvi omista jätteistään, kun olosuhteet siihen nyt kuitenkin ovat olemassa — meillä on olemassa perusteltu hakemus ja muuta — vai jätämmekö huomattavasti vähemmän turvallisen vaihtoehdon lastemme ja tulevien sukupolvien harteille. Siitä on kysymys. Meillä on nyt valinnanvapaus täällä: joko hylkäämme tai hyväksymme tämän esityksen, joko kannamme vastuun nyt tai jätämme, jos parempia vaihtoehtoja on, ratkaisun tulevien sukupolvien tehtäväksi. Talousvaliokunta lähtee yksimielisesti siitä, niin kuin ympäristövaliokuntakin, että on aika tehdä tästä päätös ja selvittää asiaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Niin kuin tässä on esille tullut, aikajänne on kovin pitkä.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kommentoisin myöskin ed. Lapintien puheenvuoron johdosta, että talousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa — kummassakin olen saanut olla tätä asiaa käsittelemässä — on vastuullisesti nimenomaan yritetty tätä asiaa käsitellä. Nämä ratkaisut, joita tässä nyt tarvitaan, eivät synny sormia napsauttamalla. Nämä ovat vuosikymmeniä vaativia prosesseja, tutkimusta tarvitaan. Sen vuoksi tässä on nyt lähdettävä liikkeelle, jos halutaan todella tähän asiaan ratkaisu saada. Kun tätä kritisoidaan täällä, haluaisin mielelläni kuulla, mitkä ovat ne vaihtoehdot nykyiselle mallille, jota nyt käsittelemme. Ei ole ilmaantunut niiden laajojen asiantuntijakuulemisten kautta, joita olemme tehneet, kovin realistisia vaihtoehtoja nykymallille.

Mikko  Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jos henkilökohtaisesti vastaan ed. Lapintien puheenvuoroon, kun hän puhui siitä, että talousvaliokunnalla olisi jotain ylioptimismia ydinvoiman suhteen. Toteaisin, että molemmat valiokunnat ovat tehneet erinomaista työtä, kriittistä työtä. Erityisesti tässä yhteydessä toteaisin, että ympäristövaliokunta on ollut erittäin kriittinen. Kaikki kriittiset näkökohdat on otettu huomioon mietinnössä. Meidän päätöksentekomme on myös pitkäjänteistä, joten tässä suhteessa peräänkuuluttaisin vähän samaa kuin ed. Huovinen: missä on ed. Lapintien vaihtoehto?

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että ympäristövaliokunta pyrki erittäin monipuolisen asiantuntijakaartin avulla selvittämään kaikkea mahdollista, mikä liittyy ympäristöön, ihmiseen ja terveyteen. Mutta totta on myöskin se, että talousvaliokunnan mietintö on kyllä hiukan suppea ja yksipuolinen. Otan vain yhden kohdan esille sieltä, ja se liittyy jälkivalvontaan. Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että hankkeen toteutuessa suunnitelmien mukaan jälkivalvontaan ei pitäisi olla tarpeita eikä loppusijoitustilaa sulkemisen jälkeen tarvitse avata turvallisuussyistä. Tämä on aika rohkeasti sanottu, varsinkin kun ympäristövaliokunnan mietinnössä on tätä asiaa problematisoitu ja todetaan muun muassa jo se, minkä pitäisi olla talousvaliokunnalla kyllä tiedossa, että kansainväliset sopimukset eivät mahdollista täydellistä valvonnan lopettamista. Tämä on esimerkki siitä, missä suhteessa olin yllättynyt talousvaliokunnan mietinnöstä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin niin, että kun talousvaliokunta mietintönsä, valiokunnan kannanottojen alussa lausuu, että täydentää ympäristövaliokunnan lausuntoa, niin se on tavallaan vakavasti otettava ilmoitus eli molemmat muodostavat yhden kokonaisuuden.

Totean, että on erinomaisen myönteistä, että sekä talousvaliokunnan mietinnössä että ympäristövaliokunnan lausunnossa on kriittinen sävy, mutta sitä ei ollut pätkääkään ed. Immosen äskeisessä puheenvuorossa. On tavallaan aika järkyttävää, kun talousvaliokuntakin osaa olla kriittinen, niin kuin tässä vaiheessa on erittäin pakko olla, niin ed. Immonen, talousvaliokunnan jäsen, antaa hurlumhei vaan, ei mitään väliä millään.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Lapintielle ja ed. Pulliaiselle. Me todella teimme ympäristövaliokunnassa äärettömän perusteellista työtä, ja aivan kuten ed. Pulliainen totesi, meidän lausuntomme täydentävät talousvaliokuntaa, ja on turha sitä toistaa. Valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen minusta aivan loistavasti problematisoi puheenvuorossaan ja käytti hyväksi ja perusteellisesti käsitteli koko ongelmatiikan. Aivan kuten kaikki täällä ovat todenneet, meillä ei ole tällä hetkellä muuta teknistä tietoa. Molemmissa, sekä lausunnossa että mietinnössä, otettiin esille se, että heti kun tietoa kertyy, otetaan se käyttöön ja pyritään koko ajan teknisesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Ymmärsin, että ed. Immosen puheenvuoro oli ikään kuin jatko ja täydennys, että hän ei lähtenyt toistamaan sitä, mikä on tullut myöskin ympäristövaliokunnan puheenjohtajan puheessa jo esille.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmat valiokunnat ovat tehneet erittäin vastuullista työtä, kuunnelleet toistensa mielipiteitä, kunnioittaneet toisiaan ja päätyneet molemmat yksimielisiin mietintöihin. Siellä korostetaan, että eduskunta pidetään koko ajan tietoisena tutkimuksen jatkumisesta. Mitä tulee esimerkiksi jälkivalvontaan, varmasti, jos tutkimukset viestittävät, että sitä on riittävällä tehokkuudella suoritettava, niin varmasti siihen tullaan myös reagoimaan.

Mitä tulee ed. Immosen puheenvuoroon, toistaisin vähän samaa kuin ed. Riitta Korhonen. Kyllä ed. Immonen varmasti kriittisesti suhtautui valiokuntatyöskentelyssä. Nyt hän toi esiin eräitä myönteisiä puolia, jotka tuovat Suomelle mahdollisuuksia myöskin tietotaidon viemiseen ja siitä edun saamiseen. Se tuli selkeästi esiin viime viikon matkalla Saksaan ja erityisesti Ranskassa.

Leea  Hiltunen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin täällä on todettu, kyllä me haluamme uskoa sen, että molemmat valiokunnat, niin lausunnon antaja kuin mietinnön kirjoittaja, ovat vakavasti suhtautuneet näinkin tärkeään asiaan, kun ollaan uuden asian edessä eli nyt Suomeen sijoitetaan ydinjätettä, haetaan tapaa, millä loppusijoitus tapahtuu.

Haluaisin tässä kysyä, miksi sitten ei esimerkiksi päädytty selonteon muotoon, että kun tutkimuksia ja selvityksiä tehdään, eduskunta olisi saanut selonteon, ennen kaikkea, että mahdollisimman laajalla demokratialla päätetään loppuvalinnoista, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen tapa, kun ydinjätettä loppusijoitetaan. Eduskunnalle loppupäätöksen tekemisen olisin toivonut.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa se, mitä minun pitäisi sanoa, on tullut esiin jo muutamien edustajien puheenvuoroissa. Minullahan olisi mennyt kaksi tuntia, jos olisin toistanut niin ympäristövaliokunnan kuin talousvaliokunnankin lausunnot, joissa olen ollut mukana. Ed. Pulliainen puhui siitä, että talousvaliokunta otti ympäristövaliokunnan lausunnon huomioon, ja se on juuri näin. Mutta niin minäkin olen ottanut kaikessa huomioon. Ymmärrän, että tässä asiassa närästää, kun puheenvuoroissa ei saisi pilkkuakaan sanoa siitä, että jokin maa on rakentamassa tai suunnittelee ydinvoimalaa. Tiedän, että se ärsyttää, mutta en voi salata totuutta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollenkaan väitä, etteivät valiokunnat olisi kuulleet laajasti asiantuntijoita, mutta kyllä taas kerran täytyy ihmetellä, onko kuunteleminen jäänyt vähemmälle, koska loppupäätelmä on aika yllättävä verrattuna esimerkiksi kriittisiin asiantuntijoihin, jotka ovat esittäneet, että päätöksenteko siirretään myöhemmäksi, koska loppusijoitukselle ei ole esitetty turvallista ja riskitöntä vaihtoehtoa ja näin ollen paras vaihtoehto on jatkaa valvottua välivarastointia. Olisin toivonut, että tämä olisi ollut valiokuntien yksimielinen lopputulos ja sen perusteella hallituksen esitys olisi voitu hylätä, koska nyt me eduskunnassa annamme päätösvallan jollekin hallitukselle, joka istuu kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä. Minusta se ei ole vastuullista. Se on vastuullista, jos tämä nyt hylätään ja tehdään ratkaisu sitten, kun tiedetään asioista.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä ed. Lapintien puheenvuoroon hieman korjauksia, koska olen istunut ympäristövaliokunnassa, jossa kuulimme todella laajasti erilaisia asiantuntijoita. Näin on tapahtunut myös talousvaliokunnassa.

Haluan painottaa, että nyt päätetään siitä, että vuoteen 2010 saakka edelleen tutkitaan hyvin selkeästi sitä mahdollisuutta, loppusijoitetaanko nämä kallioperään vai ei. Kaiken aikaa tämän prosessin aikana se on mahdollista keskeyttää. Vuonna 2020 on mahdollisesti aloitettavissa loppusijoitustoiminta, jos se todetaan turvalliseksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi. Jos nyt lopetetaan kaiken kaikkiaan tämä tutkimustyö, mikä on se toinen vaihtoehto? Me vain varastoimme seuraavat sata vuotta ydinjätteitä edelleen niissä altaissa, mikä myös tietyllä tavalla estää ydinvoimasta luopumisen myöskin tulevilla sukupolvilla, mikäli ne haluavat näin tehdä.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Taloudellinen vastuu ydinjätteen hoitamisesta on ydinjätettä tuottavalla ydinenergiateollisuudella. Valiokuntamme lähti siitä omassa lausunnossaan, että tämä vastuu on toteutettava ydinenergiateollisuuden elinaikana, koska uskomme siihen, että ydinenergia on välivaiheen energia. Ainakin meidän asiantuntijakuulemisemme lähti myös tästä, että tämä asia on katsottava tiettyjen aikajänteiden sisällä.

Lopuksi, puhemies, haluaisin todeta sen, että valiokuntamme lähti avattavuuden kysymyksestä, seurattavuuden mahdollisuudesta ja tuosta selonteosta. Valiokunnan käsityksen mukaan on kysymys välipäätöksestä. Kun talousvaliokunta muutti selonteon selvitykseksi, myös voisi sanoa, että selvitys voi olla A4, mutta se voi olla myös selonteko. Se jää sitten tulevaisuuden näkökulmaan, kumpi se on.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tässä on hiukan moitittu, että talousvaliokunnalta ei ole tullut kritiikkiä, kyllä talousvaliokunta hyvin kriittisesti tämän kävi läpi ja hyvin perusteellisesti ja, kuten on tullut esille, myös yksimielisesti.

Se, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on ydinjätehuoltorahasto, joka mielestäni meillä on hoidettu erittäin hyvin. Meillä on realistisesti se rahamäärä. Siitä on selvät vakuusvelvoitteet, mitä se tulee olemaan. Me olemme täysin erilaisessa tilanteessa kuin esimerkiksi Ranska, missä se on vain kirjanpidollinen, joten siltäkin osin voidaan olla hyvin luottavaisin mielin.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen itse asiassa hämmästynyt kuunnellessani niitä puheenvuoroja, jotka olisivat epäämässä tämän valtioneuvoston periaatepäätöksen, koska tämä mietintö, joka mahdollistaa asian jatkokäsittelyn, on nimenomaan pitkällä tähtäimellä turvallinen. Se on parempi vaihtoehto kuin väliaikaiset varastot vesivarastoissa. Asia ei kuitenkaan ole lopullisesti ratkaistu, vaan jos tulee hyviä, uusia ratkaisuvaihtoehtoja, uusiokäyttöä, uutta sijoittelutapaa, ne ovat aina mahdollisia. Kyllä tämä on hyvä tapa edetä ja antaa mahdollisuudet mennä tässä asiassa turvallisesti eteenpäin.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse asiassa ed. Pulliainen toi selkeästi esille sen työnjaon, mikä meillä oli. Omasta mielestäni sanoin sen myös esittelypuheenvuorossa, että arvostimme todella suuresti valiokunnassa ympäristövaliokunnan tekemää erittäin perusteellista työtä. Se teki oman sektorinsa loistavasti eli ympäristön kannalta, turvallisuuden kannalta. Sillä oli kaikki tiedot hallussaan ja käytettävissään. Minusta tällaista työnjakoa pitäisi täällä eduskunnassa ehkä enemmältikin noudattaa eikä kaikkia samoja asioita selvitellä pitkin ja poikin, vaan voisimme hiukan luottaa kollegoihimme ja heidän asiantuntemuk-seensa. Näin me teimme.

Ed. L. Hiltuselle toteaisin sen, että me juuri nyt olemme tekemässä sitä periaatepäätöstä. Seuraavat päätökset ovat valtioneuvoston päätöksiä. Ei periaatepäätöksiä voi tehdä alinomaa. Se on periaatepäätös ja sillä siisti. Sen jälkeen asia etenee. Ei maailmassa mitään saataisi valmiiksi, jos periaatepäätöksiä samasta asiasta tehtäisiin joka hetki.

Valvonnasta: Totta kai normaalia valvontaa tarvitaan joka tapauksessa silloin, kun on kyse tällaisesta laitoksesta. Käsityksemme oli se, että Säteilyturvakeskus tai normaalit organisaatiot, normaalit viranomaiset, jotka silloin ovat olemassa Suomenmaassa, pystyvät normaalina valvontatyönään hoitamaan tämän, niin kuin nyt Säteilyturvakeskus hoitaa tällä hetkellä.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, sillä periaatteessahan eduskunta on tekemässä yksimielistä päätöstä ydinjätteen loppusijoituksesta. Mutta aivan yksimieliseltä ei tämän keskustelun perusteella, mitä äsken käytiin, tämä asia näytä. Mutta kun katsoin valiokuntien tekemiä erittäin hyviä mietintöjä, niissä on selkeä yksimielisyyden ja vastuullisuuden henki. Tässä päätöksessä, jota nyt ollaan tekemässä, katsellaan ja tähyillään jopa kymmenientuhansien vuosien päähän. Harvoinpahan näin kauaskantoisia päätöksiä tässäkään salissa tehdään. Kun kyseessä on tällainen aikaperspektiivi, yhteiskunnan kokonaisedun arvioiminen on tämän päätöksen osalta erittäin vaikeaa. Talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan johtopäätöksiin siitä, että hanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, on kuitenkin hyvät perusteet yhtyä.

Ydinjätteen loppusijoitus on valittavissa olevista jätteenhoitovaihtoehdoista kuitenkin nykyisen tiedon valossa järkevin. Se on turvallisin ja tarkoituksenmukaisin tapa eristää käytetty ydinpolttoaine nimenomaan sijoittamalla se lopulliseksi tarkoitetulla tavalla syvälle kallioperään. Toinen mahdollisuushan olisi jatkaa ydinjätteen välivarastointia, mutta se olisi tietyllä tavalla päätöksenteon turhaa siirtämistä. Vastuu jätteistä on nyt meillä, ja päätöstä on turha pitkittää. Jos hankkeessa aiotaan edetä, prosessi on aloitettava nyt. Pitää korostaa sitä, että kyseessä on välipäätös, ei lopullinen päätös. Lopullisen rakennusluvan ja aloittamisluvan antaa valtioneuvosto, ja eduskunnalle sitten selvitys ilman muuta silloin myöskin annetaan.

Suomihan tulee olemaan peruskalliosijoituksen edelläkävijä. Ruotsissa samanlaisia suunnitelmia on, mutta meillä ollaan ainakin tällä hetkellä hieman pidemmällä. Edelläkävijän asema pitää, niin kuin on jo tullut ilmi, jatkossa ilman muuta täysipainoisesti hyödyntää, sillä tiedoille ja menetelmille saattaa avautua hyvinkin laajoja vientimahdollisuuksia.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että tämä eduskunnan päätös käsittää vain olemassa olevien neljän Suomen ydinreaktorin jätteiden loppusijoittamisen. Lakiemme mukaan muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä ei saa käsitellä, varastoida tai loppusijoittaa Suomeen. KTM:n ja Posiva Oy:n teettämien selvitysten mukaan Euroopan unioni ei myöskään voi jäsenmaitaan tällaiseen velvoittaa.

Arvoisa puhemies! Ydinvoima on valitettavan keskeneräinen keksintö. Turvallisuus- ja jätekysymyksiä ei tähän mennessä ole aukottomasti pystytty ratkaisemaan. Valitettavasti tietynlainen keskeneräisyys vaivaa myös loppusijoituspäätöstä. Valiokunnan mietinnössä ja siihen liitetyssä lausunnossa käydään kuitenkin erittäin hyvin ja perusteellisesti läpi näitä ilman muuta tässä vaiheessa avoimiksi jääviä kysymyksiä. Lisätutkimuksia vaativat niin jätekapselien kestokyky, niiden sijoitussyvyys, bentoniitin suojausominaisuudet kuin jääkausiolojen loppusijoitustilalämpötilan ja kallioperän olosuhteiden vaikutukset. Selvitettävää siis riittää.

Avoimia, tutkimuksen varaan jääviä kysymyksiä onkin turha peitellä tai vähätellä. Niitä on syytä jatkossakin tarkastella hyvin avoimesti ja rehellisesti. On erittäin hyvä, että valiokunnan mietinnössä todetaan, että eduskunta pidetään tietoisena loppusijoitusratkaisun etenemisestä. Valtioneuvosto nimittäin jää paljon vartijaksi päättäessään aikanaan rakennusluvasta ja käyttöönotosta.

Ponsilauselma siitä, että ennen päätöksiä eduskunta saa asiasta selvityksen, on myös tarpeen. Tämä on kelvollinen, vähän laiha kompromissi kahden ääripään välillä eli siis sen, ettei eduskuntaa asialla enää millään tavalla vaivata, ja sen, että rakennusluvan myöntäisi eduskunta. Mutta hyvä edes näin. Niin kuin aikaisemmassa keskustelussa tuli jo esille, tämä selvitys antaa mahdollisuuden myös selonteon muodossa asian tuomiselle eduskuntaan. Mutta se on joka tapauksessa selvää, että eduskuntaa ei kuitenkaan voi tässä tärkeässä asiassa jatkossakaan sivuuttaa.

Eduskunnan roolin lisäksi silloin, kun asiaa lähetettiin valiokuntaan, lähetekeskustelussa pohdittiin laajasti myöskin loppusijoituspaikan avattavuutta. On hyvä, että valiokuntien kannanotoissa selvennetään asiaa. Ydinjätteen palautushan on hankkeen kaikissa vaiheissa mahdollista. Tämän vahvistavat tehdyt selvitykset. Eri asia sitten on, onko palautus kuitenkaan järkevää. Jos tulevaisuudessa tekniikka kehittyy niin, niin kuin voi toivoa, että palautus on järkevää, se varmasti taloudellisestikin kannattaa tehdä. Tällöin jäte olisi uudelleenhyödynnettävissä ja riskit ihmisille pienenisivät. Tulevilla sukupolvilla on tällöin mahdollisuus halutessaan huolehtia jätteiden käsittelystä paremmin, mikäli heillä on käytettävissään siihen nykyistä paremmin soveltuva teknologia. Säteilyturvakeskuksen lausunnon mukaanhan palautustarvetta tuskin tulisi turvallisuussyistä. Jos näin kaikesta tutkimuksesta ja hankkeen huolellisesta toteuttamisesta huolimatta tapahtuisi, olisivat seuraukset ilman muuta arvaamattomat. Kustannukset maksaisi selvästi yhteiskunta, ja niiden suuruutta on vaikea arvioida. Juuri tässä yhteydessä onkin hyvä muistuttaa, millaisen voimantuotantomuodon kanssa ollaan tekemisissä. Ydinjätteiden osalta ilman muuta siirretään vastuuta myös tuleville sukupolville.

Loppusijoitushankkeessa lähdetään siitä, ettei jälkivalvontaan tai muuhun huolehtimiseen olisi tarvetta. Tarvittaessa kuitenkin valvonta voitaneen järjestää varsin yksinkertaisesti ja kohtuullisin kustannuksin. En kuitenkaan itse jaksa uskoa jätteiden unohtamiseen eli valvonnan täydelliseen lakkauttamiseen jossain vaiheessa, vaikka se onkin hyvä tavoite. Kun kerran jätettä ei voi tehdä vaarattomaksi, ei vastuu lopu, ennen kuin säteily loppuu.

Arvoisa puhemies! Politiikassa asioihin ei yleensäkään voi suhtautua niin, että kun jotkut muut ovat ongelman aiheuttaneet, korjatkoot sitten sen myös. Ydinjätteen loppusijoituksen osalta varsinkaan näin ei voi sanoa vaan se on ilman muuta koko yhteiskunnan asia. Ydinvoimaloiden rakentamisesta päättäneet eivät ole kantaneet vastuutaan loppuun saakka. Se on nyt meidän tehtävämme. Joka tapauksessa vastuun kantamiseen osallistuvat myös seuraavat sukupolvet.

Ed. Kallio merkitään läsnä olevaksi.

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kiviniemi ja muutkin aikaisemmat puhujat ovat todenneet, että Suomen maaperälle ei saa tuoda muiden maiden jätteitä. Kysyisinkin, pohdittiinko talousvaliokunnassa sitä mahdollisuutta, että EU olisi tulevaisuudessa liittovaltio ja Suomi sen osavaltio. Miten siinä tapauksessa kävisi? Voisiko Suomi edelleenkin kieltäytyä jätteiden vastaanottamisesta, jos liittovaltion liittohallitus päätyisi siihen, että Suomi kiinteine peruskallioineen olisi riittävän syrjässä ja että EU-liittovaltion jätteitä voitaisiin tänne tuoda?

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa jonkin verran valiokunnassa myös pohdittiin, mutta niiden selvitysten mukaan, joita me sinne saimme, tämänhetkisen tiedon ja tämänhetkisen lainsäädännön mukaan ei mahdollisuutta ole tuoda. Mutta eihän kukaan voi ennustaa kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen, minkälaista lainsäädäntöä muutamien kymmenien vuosien päästä Suomessa noudatetaan. Uskoisin ja olen melkoisen varma siitä, että jos EU kehittyy siihen suuntaan, että siitä liittovaltio tulisi, kyllähän nämä kysymykset nousevat silloin siinä yhteydessä varmasti myöskin esiin. Ydinvoimakysymykset ovat jokaiselle maalle hyvin tärkeitä asioita. Mutta ilman muuta se henki, mikä valiokunnassa oli, ainakin minun tulkintani mukaan oli se, että jokainen maa huolehtii jatkossakin omista jätteistään.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ei ole ryhmäpuheenvuoroja, mutta kun on näin merkittävästä asiasta kysymys, tämä puheenvuoro, jonka kohta luen, on käynyt ryhmäkäsittelyn, niin että tulen käyttämään vihreä eduskuntaryhmä -ilmaisua muutaman kerran.

Arvoisa puhemies! Ydinenergialakiin vuonna 1987 tehdyn muutoksen mukaan ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Valtioneuvoston sittemmin tekemien lukuisten päätösten jälkeen ollaan tilanteessa, jossa eduskunta voi joko kumota valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen loppusijoituslaitoksesta tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan. Saatuaan ympäristövaliokunnalta lausunnon talousvaliokunta esittää, että periaatepäätös jää sellaisenaan voimaan.

Talousvaliokunta kuitenkin aivan oikein toteaa mietinnössään heti jatkoksi, että tämä periaatepäätös ei rajoita kauppa- ja teollisuusministeriön tai Säteilyturvakeskuksen mahdollisuuksia tehdä ydinenergialain 28 §:n nojalla päätöksiä tai antaa velvoitteita ydinjätteiden huolehtimisvelvollisuuden toteuttamisesta. Jopa Säteilyturvakeskus on todennut lausunnossaan talousvaliokunnalle, että loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakentamisluvan yhteydessä on edellytettävä. Talousvaliokunta pitääkin välttämättömänä, että "loppusijoitusta tutkitaan ja kehitetään edelleen turvallisuuden varmistamiseksi viimeisimmän tiedon mukaiseksi".

Ympäristövaliokunta on korostanut lausunnossaan, että periaatepäätös merkitsee vain loppusijoitushankkeen etenemistä seuraavaan tutkimusvaiheeseen. Periaatepäätöshän ei, kuten edellä totesin, millään tavalla rajoita valvovan viranomaisen mahdollisuuksia tehdä ydinjätehuollon periaatteita koskevia uusia päätöksiä. Periaatepäätös on siten luonteeltaan välipäätös, siis välipäätös.

Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän ympäristövaliokunnan kannanottoon ja toteaa, että siitä, että eduskunta ei nyt kumoa valtioneuvoston tekemää periaatepäätöstä, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ydinjätteiden loppusijoitus olisi tällä ratkaistu ja että tätä päätöstä voitaisiin käyttää perusteena ydinvoiman lisärakentamiselle. Päinvastoin, myöhempien tutkimusten ja valintojen varaan jää monta asiaa ja yksityiskohtaa, joista osa käy ilmi talousvaliokunnan mietinnöstä ja/tai ympäristövaliokunnan lausunnosta. Keskeiset avoinna olevat kysymykset liittyvät toisaalta seuraavien satojentuhansien vuosien aikana olosuhteisiin loppusijoituspaikan kallioperän päällä ja toisaalta tilanteisiin loppusijoituspisteissä kallioperän sisässä.

Ympäristö- ja talousvaliokuntien jäsenistä varmaankin monet ovat joutuneet viime viikkojen aikana aivan uudella tavalla perehtymään glasiaaligeologiaan. Se kytkeytyy juuri nyt eduskunnassa toiseen käsiteltävään asiaan, nimittäin ilmastostrategiaan. Muistona edellisestä jääkaudesta meillä on edelleen mannerjäätä sekä etelä- ja pohjoisnavan läheisillä alueilla että vuoristoissa. Nyt näiden jäätiköiden pelätään sulavan ilmaston yleisestä lämpenemisestä johtuen ja nostavan siten merenpintaa. Merenpinnan tason heilahteluthan ovat kuuluneet noin 100 metrin amplitudilla jääkausiin ja niiden välisiin interglasiaalikausiin.

Jos edellisen jääkauden loput jäätiköt todella sulavat, ydinjätteen suomalaiseksi loppusijoituspisteeksi valittu Eurajoen Olkiluoto jää merenpinnan alle. Sehän on ollut saarena vasta 2 500—3 000 vuotta. Kallioperän normaalin ruhjeisuuden vuoksi loppusijoitussyvyydestä löytyy saman jääkauden jälkeisen Yoldiamerivaiheen suolaista vettä. Jos kallioon tehdään räjäyttämällä autolla tai trukeilla ajettavia tunneleita, vesi pääsee entistä helpommin tunneli- ja käytäväverkostoon.

Kallioperässä olevan veden suolaisuudesta näyttää valiokunnassa esiintyvän toisistaan poikkeavaa tietoa. Ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan, että 500 metrin syvyydessä pohjaveden suolapitoisuus on noin 20 grammaa litrassa ja 700 metrin syvyydessä jo 70 grammaa litrassa. Nämähän valiokunnan puheenjohtajakin toisti omassa puheenvuorossaan. Talousvaliokunta taas kertoo: "Pohjaveden suolaisuus loppusijoitussyvyydellä 400—700 metrissä on 10—25 g/l." Pohjaveden suolapitoisuus on varsin olennainen asia. Loppusijoitusratkaisussa on varauduttava ainakin 100 grammaan litrassa suolapitoisuuteen, ja toisaalta säilytystilamateriaalien valinnassa pitää korkea suolapitoisuus ottaa keskeisenä asiana huomioon.

Eduskunnan arvioitavaksi saatetun mietinnön ja sitä varten annetun lausunnon perusteella ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että bentoniittisavi ei eräistä hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta kuulu lopullisiin väliainevalintoihin. Ylipäätään koko tekniikka kannattaa miettiä vielä kerran uudestaan. Talousvaliokunta onkin mietinnössään aivan oikein tuonut esiin myös muita vaihtoehtoja.

Hyvänä asiana tarkasteltavina olevissa asiakirjoissa voidaan pitää sitä, että nyt lähdetään siitä realiteetista, että elämme jääkausien välistä aikaa. Nyt kaavaillussa loppusijoitusmallissa olisivat seuraavan jääkauden aikana kuuma ja kylmä rinnakkain tai vastakkain. Tällaisen asetelman voi ajatella tuottavan muun ohella voimakasta rapautumisilmiötä, jota pohjaveden virtaukset tehostavat. Tässäkin katsannossa brittiläisten asiantuntijoiden tähdentämillä oikein tehdyillä virtausmittauksilla ja niiden pohjalta tehtävillä mallintamisilla on suuri merkitys kallioperän sisäistä dynamiikkaa arvioitaessa ja ennakoitaessa.

Jääkauden aikana kallioperän raoissa ja halkeamissa oleva vesi jäätyy, mutta tähän kokonaisuuteen kohdistuu sen lisäksi mannerjääkerroksen synnyttämä paine. Edellisenkin jääkauden, joka siis edelleen jatkuu jäätiköissä, aikana maankuori painui kuopalle, mistä tilasta se edelleen vähitellen oikeaa. Olkiluoto kuuluu alueisiin, joilla maankuoren kohoamista edelleen tapahtuu.

Tehtävien loppusijoitusrakenteiden, jotka poikkeavat luonnon omista ruhjerakenteista tyyppinsä ja muodostumistapansa puolesta, tulee kestää nämä uuden tyyppiset paineolosuhteetkin. Niiden yläpuolella olevan peruskallion pinnalla taas tapahtuu mannerjään vaikutuksesta voimakasta kulumista, mihin ei mietinnössä eikä ympäristövaliokunnan lausunnossa ole kiinnitetty huomiota. Tällä realiteetilla on merkitystä muun muassa loppusijoitussyvyyden valinnan kannalta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä onkin lähdettävä siitä, että se on 700 metriä. Teknisillä ratkaisuilla ja materiaalivalinnoilla on varauduttava siihen, että ne ovat kestäviä niissä olosuhteissa, jotka nyt vallitsevat 700 metrin syvyydessä.

Sekä mietinnössä että ympäristövaliokunnan lausunnossa pohditaan paljon loppusijoitustilan avattavuutta, siihen liittyvää teknistä tietoutta ja sijoittamisen jälkeistä valvontaa. Taustaksi on syytä palauttaa mieliin, mitä Säteilyturvakeskus totesi taustamuistiossaan asian valtioneuvostokäsittelyä varten. Siinä todettiin seuraavaa: "Säteilyturvakeskuksen mielestä turvallinen loppusijoitusratkaisu on kehitettävä sinä aikana, kun riittävä teknistieteellinen asiantuntemus on vielä varmasti käytettävissä. Viivästys merkitsisi muun muassa teknillistieteellisen laadun todennäköistä heikentymistä." Näin todella lienee asianlaita. Se asettaa teknistieteellisille ratkaisuille korkeimman mahdollisen pätevyystasovaatimuksen. Osaamiseen perustuvia ratkaisuja on löydyttävä nyt eläviltä kahdelta sukupolvelta. Tämä on ed. Lapintienkin hyvä muistaa.

Käytetyn ydinpolttoaineen satojatuhansia vuosia jatkuva, taustasäteilyä voimakkaampi radioaktiivinen säteily pakottaa projisoimaan toimet geologiseen aikaan, jossa tuhat vuotta on lyhyt aika. Edellä lausuttu oli yritys tähän suuntaan. Kun toimintakentässä toisella puolella on inhimillinen ihminen, aikaperspektiivi muuttuu kokonaan toisenlaiseksi, siirrytään jatkumon toiseen ääripäähän. Ihmisen kohdalla kysymys on paitsi yksilöistä, erityisesti ihmisyhteisön kulloinkin edustamasta kulttuurista. Säteilyturvakeskuksen peräänkuuluttama teknistieteellinen osaaminen on osa juuri sitä kulttuuripiiriä, johon me suomalaisetkin tällä hetkellä lukeudumme. Viime vuosisadan parin viimeisen vuosikymmenen tapahtumat osoittivat kuitenkin, kuinka yhteiskunnallisten rauhattomuuksien myötä tällainen osaamiskulttuuri on alueellisesti muutamassa viikossa pyyhkäistävissä pois.

Kun niin ympäristövaliokunnan lausunnossa kuin talousvaliokunnan mietinnössäkin toistuvasti kirjoitetaan ydinjätehaudan avattavuudesta ja aukaisemiseen liittyvistä pelisäännöistä, on tämän viestin viemisessä yli ihmissukupolvien tosi kova tehtävä. Mihinkään nyt arkipäiväiseltä tuntuvaan ei voida luottaa itsestäänselvyytenä. Niinpä loppusijoituspaikka joudutaan maanpinnalla eristämään muusta maailmasta ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla, tankin kestävillä aidoilla ja julkituomaan tieto paikan merkityksestä paitsi nykyisillä paikallisilla myös useilla nykyisillä kongressikielillä infolevyihin kaiverrettuina teksteinä ja viesteinä.

Talousvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan valtioneuvosto antaisi eduskunnalle selvityksen ennen rakentamisluvan myöntämistä tämän periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknillisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi.

Vihreä eduskuntaryhmä toteaa, että se, että eräs hallituspuolue ei hyväksynyt kyseessä olevaan lausumaan sanaa "selonteko", kertoo hyvin paljon tuosta puolueesta. Ideologiat ja niihin kytkeytyvät uskonnot saattavat saada ajassa uusia sävyjä ja sisältöjä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro oli erittäin hyvä ja perusteellinen. Ainoa, mikä teki minut surulliseksi, oli se, että hän ei lopuksi esittänyt päätösesitystä hylättäväksi, koska tuon perustelun jälkeen on vaikea kuvitella, mihin muuhun lopputulokseen voisi päätyä kuin siihen, että ratkaisu on hätiköity eikä sitä pidä nyt tehdä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella surullista, että minut on pakotettu tässä tilanteessa toteamaan nyt jonkinlaista opillista sivistystä saaneena, että on, niin kuin sanoin, kahden nyt elävän sukupolven varassa se, että tämä pystytään teknisesti hoitamaan ja ratkaisemaan. Sitä ei voida siirtää tuleville ajoille. Valitettavasti!

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ed. Pulliaisen kommentti, jonka hän juuri lausui, on aivan oikein. Ne uudet tiedot ja osaaminen pitää näiden kahden sukupolven 50—60 vuoden aikajänteellä myös soveltaa tähän ratkaisuun. Näin sekä lausunnossa että mietinnössä todetaan.

Mutta, puhemies, pyysin puheenvuoron, kun ed. Pulliainen viittasi erilaisiin suolapitoisuuslukuihin, mitä näissä kahdessa eri paperissa on. Kysyisinkin talousvaliokunnan jäseniltä kommenttia tähän, koska ympäristövaliokunnan tiedot pohjautuvat Posivan lukuihin ja myös toisaalta muuhun geologiseen tietämykseen, Posivasta riippumattomaan lähteeseen. Onko sitten kysymys yksinkertaisesti kirjoitusvirheestä?

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessähän ei ollut mitään mainintaa informoinnista eduskunnalle tämän ainoan käsittelyn jälkeen. Minusta tämä selvitys voi olla hyvinkin laaja, niin kuin täällä on jo todettu. Tässä ei haluttu tulevien hallitusten käsiä siinä mielessä sitoa. On sitten sen ajan eduskunnan asia myös vaatia tarvittaessa hyvinkin laajaa selvitystä. Minusta tämä asia on näin ollen kuitenkin huomattavasti paremmassa muodossa kuin se alkuperäisessä esityksessä oli. Enkä usko, että tämä sanamuoto sitten sen aikaisen eduskunnan, jota se koskee, käsiä millään lailla sitoo.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että aikanaan tuo selvitysmuotokin on niin velvoittava, että täällä eduskunnassa ja koko yhteiskunnassa tullaan käymään iso poliittinen keskustelu loppusijoitustoimintaan liittyvistä kysymyksistä. Viittaan yhteen tällä hetkellä olevaan selvityspyyntöön, joka on sivistysvaliokunnassa. Muutama vuosi sitten säädettiin uudet koululait ja pyydettiin selvitystä eduskunnalle arviointitoiminnan toteutumisesta. Tällä hetkellä käsittelemme tuota selvitystä ja olemme puuttumassa asiaan, joka ei ole toiminut.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kummolalle ystävällisenä huomautuksena se, että ei sitten 20—30 vuoden kuluttua mietitä sitä, oliko selvitys-, selonteko- vai tiedonantovaihtoehto kirjattuna. Silloin se on sen ajan politiikkaa, josta meillä ei ole mitään käsitystä tänä päivänä. Mutta, ed. Kummola, nyt annettiin kokoomuksesta selvä viesti, mikä on se uskonto, mitä te toteutatte tässä ydinvoima-asiassa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, kun olen huolellisesti lukenut läpi sekä talousvaliokunnan että ympäristövaliokunnan mietinnöt, että mietinnöt ovat minun mielestäni erinomaisen tasoisia molemmat. Ne ovat monipuolisesti laadittuja ja niissä tulevat hyvin esille edut, haitat, riskit ja erilaiset vaihtoehdot. Jos joku kansanedustajista parempia mietintöjä vaatii, niin minusta se on jo vähän herkuttelua.

Puhemies! Me suomalaiset usein ja varmaan muuallakin Euroopassa yhdistämme ydinvoiman ja ydinjätteen aina riskeihin ja turvallisuuteen. Viimeksi tänään muutama minuutti ennen istunnon alkua eräs naishenkilö soitti minulle ja hyvin ilkeään sävyyn keskusteli samasta asiasta, jonka muun muassa ed. Huotari otti täällä esille. Mitä sitten, jos muut EU-maat kuitenkin vaativat, että Suomen on otettava vastaan ydinjätteitä?

Me kansanedustajat tietysti vastaamme niin kuin me vastaamme. Nykyisen lainsäädännön mukaan se ei ole mahdollista, enkä usko, että sellaista lainsäädäntöä tulee missään vaiheessa olemaan. Mitä tulee tämän asian käsittelyyn, haluaisin korostaa nimenomaan turvallisuusnäkökulmia ja totean, että pitkäjänteisyys, joka selvästi näkyy myöskin asian käsittelyssä, siis koko käytetyn ydinjätteen käsittelyssä, on erittäin tärkeä. Asiahan on ensimmäisen kerran ollut esillä 1983, mikä näkyy myöskin ympäristövaliokunnan mietinnössä. Rakentaminen on tarkoitus näillä näkymin aloittaa vuonna 2010 ja loppusijoitus vuonna 2020. Mielestäni se vaikutelma, joka varmasti suomalaisille tulee, on se, että meillä ei ole kiirettä, me voimme rauhallisesti ja turvallisesti suhtautua tähän asiaan. Se on tälle asialle eduksi.

Mitä tulee sitten nykyiseen tietoon, niin mielestäni talousvaliokunta on erinomaisesti muotoillut tämän asian. Suora lainaus valiokunnan mietinnöstä: "Nykyisen tiedon mukaan turvallisin ja tarkoituksenmukaisin tapa on eristää käytetty ydinpolttoaine sijoittamalla se lopulliseksi tarkoitetulla tavalla syvälle kallioperään. Mutta muun muassa Säteilyturvakeskus toteaa lausunnossaan, että loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakentamisluvan yhteydessä on edellytettävä." Tätähän on lainattu täällä jo aikaisemminkin. Minusta on tärkeää, että talousvaliokunta näin toteaa sen, että se on tämänhetkinen tieto ja uutta tietoa tietysti koko ajan on tulossa.

Mitä tulee sitten ydinhaudan avattavuuteen, mielestäni on myöskin tärkeää, että ympäristövaliokunta on mietinnössään korostanut sitä, ja tästä aivan lyhyt suora lainaus: "Tässä yhteydessä ympäristövaliokunta haluaa erikseen korostaa loppusijoitustilan avattavuuden merkitystä. Ydinjätteen palauttamisen maanpinnalle tulisi olla mahdollista sen varalta, että tulevaisuudessa kehitetään vielä turvallisempia tapoja huolehtia ydinjätteestä. Avattavuudella turvataan myös tuleville sukupolville päätösvalta asiassa. Mielestäni tämä on myöskin vastaus ed. Lapintielle, joka täällä on nimenomaan ihmetellyt sitä, ettei kriittisten kannanottojen sisältö ole tullut valiokuntien mietintöjen sisällöksi. Olen ymmärtänyt valiokuntien mietinnöistä, että kriittisyyttä on harrastettu. Nyt kuitenkin on päädytty tämän laatuiseen vaihtoehtoon ja se on tapahtunut perustellusti.

Mitä sitten tulee Eurajoen Olkiluodon soveltuvuuteen, siitähän myöskin erityisesti ympäristövaliokunnan mietinnössä on pitkä kannanotto, ja mielestäni se on erinomainen kannanotto. Tässä yhteydessä haluan erityisesti korostaa sitä, mikä valiokunnan mietinnössäkin todetaan, eli Eurajoen asukkaiden myötämielisyyttä tähän asiaan.

Puhemies! Olen aivan vakuuttunut siitä, että jos me yrittäisimme ydinjätteen loppusijoitusta paikkakunnalla, jolla asukkaiden enemmistö sitä vastustaisi, niin olisimme mahdottoman tilanteen edessä. Sen takia haluan korostaa sitä, että Eurajoen asukkaiden tuollainen 90-prosenttinen hyväksyvyys asialle on erittäin tärkeä. Se on varmasti, niin kuin täällä muistaakseni talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Leena Luhtanen totesi, ollut eräs keskeinen perusta myöskin sille, että Eurajoen Olkiluoto on se paikka, johon loppusijoitus aiotaan suorittaa.

Puhemies! Täällä on varottu ottamasta kantaa ydinvoimakysymykseen laajemmassa määrin enkä aio sitä omassa puheenvuorossanikaan kovin pitkälle tehdä. Tosiasiahan on se, että me joudumme lähikuukausien aikana myöskin ottamaan kantaa laajemminkin siihen. Ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein, että ympäristövaliokunnan mietintö ei ole kannanotto ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Näinhän asianlaita on. Tässä ei tarvitse ottaa kantaa vielä siihen.

Puhemies! Kun olemme erittäin mielenkiintoisen vaiheen edessä ja myöskin täällä Suomen eduskunnassa joudumme ottamaan kantaa uuteen ydinvoimaan, haluan pari lausetta todeta tästä. Meillähän on hyvin erilaisia kehityssuuntia Euroopassa, ja eräät ministerit, muistaakseni ministeri Hassi, on jopa varoitellut Suomea siitä, että olemme nyt tulossa Euroopan unioniin jonkinlaiseksi poikkeusmaaksi. Tämähän ei sinänsä pidä paikkaansa, vaikka tiedämme, että esimerkiksi Saksa on ainakin nykyisten päätösten mukaan vähentämässä ydinvoiman käyttöä. Samanaikaisesti me tiedämme — talousvaliokunta oli viime viikolla Ranskassa käymässä — että Ranskassa ydinvoimalla tuotetaan noin 75 prosenttia edelleen sähköstä ja Ranskassa se on kansallinen sopimus, siitä ei edes juuri keskustella, se on vain tosiasia. Tässä kuitenkin tuon esille Euroopan unionin kaksi johtavaa maata eli Saksan, jossa pyrkimys on vähentää, ja Ranskan, jossa asiasta ei edes keskustella ja joka on ylivoimainen sähköntuottaja ydinvoimalla.

Puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että kun me aikanamme myöskin saamme lopulliseen käsittelyyn Kioton sopimukseen valmistautumisen, siinähän on tapahtumassa aika suuria asioita maailmalla: Yhdysvallat irtisanoutuu Kioton sopimuksesta ja samanaikaisesti Yhdysvalloissa on käynnistynyt keskustelu siitä, miten uutta sähköä voidaan saada lisää aikaan, ja ydinvoima on noussut hyvin voimakkaasti esille. Sekä Japanissa, joka on maailman toiseksi suurin talousmahti, että Yhdysvalloissa ydinvoima on hyvin ajankohtainen asia.

Puhemies! Ydinvoimaa me tarvitsemme myös Suomessa. Se on minun henkilökohtainen käsitykseni, ja tässä suhteessa haluaisin todeta, että Eurajoki on myöskin erittäin sopiva paikka siihen, kun päätös aikanaan tehdään.

Aivan lopuksi, puhemies, haluan henkilökohtaisesti todeta, että valiokuntien yksimieliset mietinnöt ovat todella hyvä pohja eduskunnan päätökselle.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elon viittaukseen talousvaliokunnan Ranskan-matkaan en malta olla sanomatta, että kyllä Ranskassa käydään laajaa keskustelua ydinvoiman tarpeellisuudesta, turvallisuudesta ja sijoittamisesta. Itse asiassa hämmästyin. Minun käsitykseni on ollut vähän toisenlainen, mutta hämmästyin siitä syvällisestä keskustelusta, jota siellä käydään. Toisaalta taas Saksassa tilanne on pikkasen toinen: tehdään kompromissipäätös, jossa ei niinkään nähdä, mikä päätöksen tulevaisuus on. Eli tuntuu siltä, että Saksassa energiapolitiikka on pikkuisen jalat ilmassa, kun Ranskassa taas on toisin.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt ei olekaan kysymys suoranaisesti ydinvoimasta, oli hyvä, että ed. Elo toi tämän puolen tässä keskustelussa myös esiin, että me emme ole maailmalla yksin, vaikka haluaisimmekin lisätä ydinvoiman käyttöä. Kannattaa muistaa meidän sijaintimme pohjoisella pallonpuoliskolla. Me olemme hyvin eri tyyppinen maa kuin monet Keski- ja Etelä-Euroopan maat tällä hetkellä.

Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, kun hän hyvin tunteikkaaseen sävyyn totesi, että kokoomus olisi jotenkin omilla linjoillaan tämän kysymyksen suhteen, että kokoomuksen edustajat sekä ympäristövaliokunnassa että talousvaliokunnassa ovat olleet yksimielisesti mietintöjen kannalla. Kannattaa muistaa, että kaikkein tärkein asia loppusijoittelukysymyksessä on kuitenkin se, että loppusijoitustila on aikanaan avattavissa, olipa se tarve sitten mikä tahansa, esimerkiksi se, että osataan uuden teknologian ansiosta jälleen hyödyntää sitä, mitä nykyään kutsutaan jätteeksi.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin sydämestäni, että me keskittyisimme keskustelemaan täällä siitä pääaiheesta, jota nämä mietinnöt koskevat, eli ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen periaatepäätöshakemuksesta ja siitä valtioneuvoston tekemästä periaatepäätöksestä, koska se on tämän asian ydin. Ja kun valiokunnat ovat tehneet niin perusteellisen, asiallisen ja arvokkaan työn sen pohjaksi, niin toivoisin, että kävisimme todella tätä keskustelua siltä pohjalta, ja muut asiat ovat sitten muitten pöytien asioita.

Pia Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hetkisen mietin, provosoituako vai ei-provosoitua ed. Elon puheenvuorosta. Myös itse olen sitä mieltä, että tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista avata väittelyä ydinvoiman eduista ja haitoista ja niistä vaihtoehdoista, joita Suomella on edessään. Mutta sen kyllä totean, että mielestäni on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että ympäristövaliokunnan lausunnossa nimenomaisesti sanotaan, että tämä ei ole päätös ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Vaikka täällä onkin ydinvoiman autuutta nyt tuotu kovasti esiin, niin itselleni kävi kyllä päinvastoin: kun huomasin, mikä jäteläjä meillä on käsissämme, niin ainakaan ydinvoimakantani ei myönteisemmäksi tämän käsittelyn yhteydessä ole muuttunut.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ajan säästämiseksi totean, että ed. Viitasen puheenvuoroon minulla ei ole mitään lisättävää.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuten varmasti ed. Riitta Korhonen kuuli, niin minä kiitin valiokuntien mietintöjä. Ne ovat todella erinomaisia ja ansaitsevat kaiken sen arvostuksen, jota me eduskuntana voimme antaa.

Puhemies! Tosiasia on se myös, että vaikka ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, ettei se ole kannanotto ydinvoiman puolesta eikä vastaan, niin kyllähän me joudumme kuitenkin sitten ratkaisemaan tämän tulevan kysymyksen. Ei tätä kysymystä kannata tässä yhteydessä sillä tavalla pyhästi välttää, niin kuin ed. Korhonen näyttää tekevän. Kyllä tulevaisuudenkin ydinjätteet on hoidettava.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hämmästellen olen seurannut, kuinka näiden neljän kuukauden aikana lähetekeskustelun jälkeen esimerkiksi muutamat lehdet ovat pääkirjoituksessaan jo julistaneet loppusijoitukseen liittyvät ongelmat ratkaistuiksi, vaikka edes periaatepäätöstä ei ole vielä tehty. Onneksi kumpikaan valiokunta ei sorru tähän näkemykseen.

Kuten mietinnössä todetaan, merkitsee tämä periaatepäätös ainoastaan sitä, että hanke voi edetä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka lupa tutkimuksen jatkamiselle annettaisiin, jäävät kaikki loppusijoituksen ongelmat jäljelle. Myönteinenkään periaatepäätös ei tätä totuutta muuta. Emme osaa arvioida, milloin seuraava jääkausi tulee, miten se vaikuttaa kallioliikuntoihin tai kuinka vakava uhka veden suolaisuus on bentoniitin jousto-ominaisuuksille. Moni kysymys on vielä vaille vastausta. Yhtä kaukaa on haettu ajatus, niin kuin on äsken tullut esille, että myönteinen periaatepäätös olisi kannanotto ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Siitähän tässä ei ole kysymys.

Kuten ympäristövaliokunta lausunnossaan yksikantaan toteaa, ei päätös sisällä kannanottoa ydinvoiman lisärakentamisen puolesta eikä sitä vastaan. Korkeintaan tämä käsittely on jälleen kerran osoittanut, kuinka vaikean ongelman eteen ydinvoiman käyttö on meidät ja ennen kaikkea meidän jälkeläisemme asettanut. On totta, että tuskin koskaan päätöksentekomme nojaavat täydelliseen tietoon ratkaisujemme vaikutuksista, mutta tämän asian edessä tietämättömyytemme on aivan omaa luokkaansa. Siksi on erittäin tärkeää säilyttää valmius ja kyky vastaanottaa myös ristiriitaista tai vanhoja totuuksia kyseenalaistavaa tietoa koko prosessin ajan.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä luetellaan niitä alueita, joilla tutkimustoimintaa on erityisesti harjoitettava. Lista ei varmasti ole kaiken kattava, vaan pikemminkin minimivaatimustaso. Takkia pitää kyetä kääntämään vaikka viime metreillä, jos se on ympäristön tai ihmisten turvallisuuden kannalta tarpeellista.

Hankkeen harvinaisen pitkä kesto on aiheuttanut paineita asettaa etenemiselle tiukkoja aikarajoja. Nythän tavoitteena on, että rakentamislupaa varten tarvittavat suunnitelmat esitetään vuoteen 2010 mennessä ja loppusijoittaminen voidaan aloittaa vuonna 2020. Tietoisina periaatepäätöksen erityisluonteesta ja tietämättömyydestämme voisimme kyllä olla joustavampia hankkeelle asetetuissa aikataulutavoitteissa. Vuosia ei tule pitää kiveen hakattuina, vaan tutkimusten ja niistä saatujen tulosten on oltava ensi sijalla tavoiteaikataulua asetettaessa.

Eduskunta sitoo tällä päätöksellä kätensä aika tiukasti. Talousvaliokunnan mietintöön sisältyy ponsi, että eduskunnan tulee ennen rakentamisluvan myöntämistä saada valtioneuvostolta selvitys periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknillisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että lopullisen sanan rakentamisluvasta olisi sanonut eduskunta eikä valtioneuvosto. Ydinjätteen loppusijoitus on sen kokoluokan päätös, että se olisi ansainnut mahdollisimman laajan ja demokraattisen käsittelyn. Nyt meidän on luottaminen siihen, että valtioneuvosto aikanaan käyttää sille annettua valtaa ja arvioi rakentamisluvan myöntämistä viimeisten tutkimustietojen valossa. Tällä hetkellähän loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakentamisluvan yhteydessä on edellytettävä. Tämän on todennut muun muassa Säteilyturvakeskus.

Arvoisa puhemies! Vaikka sitoisimme omat kätemme hyvin pitkälle, on tärkeää, että jätämme tuleville sukupolville edes jonkinlaisen mahdollisuuden ratkaista asiat toisin. Emme osaa ennustaa, minkälaisia teknillisiä ratkaisuja tai tilanteita tulevaisuus tuo tullessaan. Siksi pidän erittäin tärkeänä sitä, että valiokunnan mietintöön on selvästi kirjattu vaatimus loppusijoitustilan avattavuudesta. Posivan tulee esittää avaamiseen tarvittavasta tekniikasta yksityiskohtainen selvitys rakentamislupahakemuksen yhteydessä. Tämä olkoon pieni kädenojennuksemme tuleville sukupolville.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuun kauniiseen puheenvuoroon haluaisin todeta muutaman asian.

Jääkauden tuloaikataulusta ei todellakaan tiedetä, mutta asiantuntijakuulemisen yhteydessä saatiin tieto siitä, että todennäköisesti se on myöhemmin kuin aikaisemmin ovat asiantuntijat arvelleet. Tämä olisi sellainen positiivinen asia tämän ratkaisun kannalta.

Edelleen, aivan oikein, kuka sanoo lopullisen sanan siitä, miten tämä asia sitten lopulta tuodaan, selvityskysymys, minkälainen se on? Viittaan tässä ed. Pulliaisen puheenvuoroon siitä kulttuurista, joka silloin vallitsee eduskunnassa, kun 2010 tai 2020 asiaa käsitellään. Totean, että on nyt jo ollut esillä ydinenergialain muutos. Täällä on ollut lakialoite liikkeellä sen puitteissa ed. Syvärisen toimesta. Ehkä vuosien mittaan tämäkin asia, ydinenergialaki, muuttuu, mutta tällä hetkellä laki velvoittaa, että valtioneuvosto on päätöstaho näissä kahdessa asiassa.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aika taitavasti yritetty välttää ydinvoiman mukaan tuomista, paitsi ed. Elo, joka ansiokkaasti nosti kissan pöydälle ja puhui siitä, mistä on kysymys. Itse asiassa ydinjätettä ei kyllä voi, vaikka miten yritettäisiin, erottaa ydinjätteen tuottamisesta eli siitä, että kun ydinvoimalla tuotetaan energiaa, sähköä ja lämpöä, siitä seuraa ydinjätettä. Se on yksi kiinteä osa tätä asiaa.

Tämän hakemuksen, jonka Posiva teki, alkuperäisessä sisällössä myös tehdään selkeästi selväksi se, että kyse on laajemminkin ydinvoiman käytöstä. Posivan alkuperäisen hakemuksen mukaanhan haettiin lupaa ei pelkästään Suomen nykyisten neljän ydinvoimalayksikön tuottamasta jätteestä 40—60 vuoden ajan vaan lisäksi haettiin lupaa haudata kahdesta uudesta Suomeen rakennettavasta ydinvoimalayksiköstä 60 käyttövuoden aikana kertyvän ydinpolttoaineen jäte. Kyllä ainakin Posivalla on selkeä käsitys siitä, mistä on kysymys. Itse asiassa myös siihen, että tätä hakemusta nyt käsitellään, siis hakemuksen käsittelyaikaan, on yksi syy se, että eduskunta ja hallitus tulevat tekemään ratkaisun myös ydinvoiman lisärakentamisesta.

Sen lisäksi tässä päätöksessä, jonka nyt valiokunnat ovat sinänsä huolellisesti kirjoittaneet — sisällöstä tai sen lopputuloksesta olen jyrkästi eri mieltä, mutta se on nyt kirjoitettu — annetaan valheellinen kuva, niin kuin esittelypuheenvuoroissakin kävi ilmi, siitä, että on tehty jokin lopullinen ratkaisu, on kysymys loppusijoituksesta, voidaan pestä kädet ja ydinvoiman tuottama jäte on turvallista ja siitä voidaan päästä eroon. Sehän on aivan selvästi yksi ase siinä taistelussa, jota käydään energiapolitiikasta ja sen suunnasta ja siitä, onko tarkoituksenmukaista rakentaa lisää ydinvoimaa Suomessa vai olisiko järkevämpää luopua sen haikailemisesta. Vaikka kuinka yritetään, tätä ydinjätekysymystä ei voi irrottaa ydinvoiman lisärakentamiskysymyksestä.

Sen lisäksi tässä kauniisti on puhuttu siitä, että kyse on välipäätöksestä. Aika kummallista, kun selkeästi kaikki tietävät, että tämä on eduskunnan käsittely tästä asiasta. Nimenomaan joku täällä peräänkuulutti sitten 20 vuoden kuluttua laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Kyllä se nyt vain on niin, että sitä laajaa yhteiskunnallista keskustelua, sitä laajaa keskustelua käydään nyt. Se on tämä keskustelu. Sen jälkeen kun eduskunta on tämän hakemuksen hyväksynyt, päätös siirtyy valtioneuvostolle eikä ole enää mahdollista vaatia, tai vaatia voidaan, mutta nykyisten lakien mukaan sitä asiaa ei ole tänne eduskuntaan tuotava, vaan tämä on ainoa käsittely, niin kuin listalla lukee.

Itse pitäisin äärimmäisen tärkeänä sitä, että tässä olisi todellakin kuultu niitä kriittisiä asiantuntijoita, jotka ovat katsoneet, että tätä päätöksentekoa tulisi siirtää myöhemmäksi. Yksi syy mielestäni on se, että eduskunnan nimenomaan pitäisi lopullinen ratkaisu tehdä eikä pestä käsiänsä, koska nimenomaan eduskunta on elin, joka on kansalaisten suoraan valitsema, eikä se hallitus, joka sitten 20 vuoden päästä mahdollisesti asiaa käsittelee.

Asiantuntijalausunnoissa nämä epäilyt ovat valiokunnissa todellakin monta kertaa tulleet esille, mutta ne ovat lähteneet siitä, että loppusijoitukselle ei ole esitetty turvallista ja riskitöntä vaihtoehtoa. Paras vaihtoehto olisi jatkaa valvottua välivarastointia. En todellakaan ymmärrä, mikä hätä ja hoppu nyt on päätös eduskunnassa läpi runnoa paitsi se, että näin luodaan valheellista mielikuvaa siitä, että ydinvoiman käyttö on turvallista: nyt kun eduskunta on jäteongelmankin ratkaissut, kyllähän me voimme tehdä sen toisenkin päätöksen lisärakentamisesta.

Ydinjäte muuttuu radioaktiivisuudeltaan vaarattomaksi ihmiselle noin 100 000 vuodessa, eli kyllä tässä aikaa olisi. Vertailun vuoksi voin vaikka todeta, että edellisestä jääkaudesta on todellakin 10 000 vuotta aikaa. Nämä ovat ne aikarajat, joissa liikutaan ja joista keskustellaan.

Sen lisäksi Posivan periaatepäätöshakemus on kansainvälisesti verrattuna kummajainen. Nämäkin perustelut ovat keskustelussa tulleet esille, mutta kuitenkin täytyy edelleen todeta, että hakemuksen järjestys on päinvastainen kuin muissa länsimaissa. Muualla tutkitaan, suunnitellaan, odotetaan tulevaa tietoa ja tehdään sen jälkeen päätös. Tässä nyt tehdään päätös. Totta kai päätöksen jälkeenkin voidaan tutkia, mutta käsittelyjärjestys on mielestäni väärä. Meidän tapamme käsitellä asiaa on outo ja kummallinen.

Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka tekee tämän ratkaisun. Me olemme valmiit hautaamaan puutteellisen tiedon varassa ydinjätteen peruskallioon. Eurajoen kunnanvaltuusto on ensimmäinen kunta koko maapallolla, joka on hyväksynyt ydinjätteen sijoittamisen alueelleen. Sitä on kovasti täällä painotettu. Mielestäni pitää esittää myös se kysymys, onko se nyt sitten ihan oikein, että Eurajoen kunnanvaltuuston kokous on se elin, joka on todellakin tehnyt ratkaisun, että alamme haudata ydinjätettä peruskallioomme. (Ed. Elo: Mikä sen pitäisi olla?) Kun täällä niin kovasti mennään, kuten esimerkiksi ed. Elo tekee, Eurajoen kunnanvaltuuston selän taakse, niin mieluummin kyllä näkisin, että tästä käydään laajempaakin yhteiskunnallista keskustelua ja päädytään siihen, että ei vielä haudata. Sen lisäksi naapurikuntien asukkailta ei kysytty mitään. (Ed. Elo: Mutta ne ovat lausuneet mielipiteensä!)

Suomi on yksi suoran loppusijoituksen maista. Olemme pitkällä suunnitelmissa ja tutkimuksessa. Yhtä pitkällä ollaan Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Espanjassa. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa ratkaisua siirretään. Ruotsissa loppusijoituspaikan valintaa siirretään ja siirretään edelleen, kun halutaan tutkia asiaa. Tutkimus on vähintään yhtä pitkällä kuin Suomessa, eräiden asiantuntijoiden mukaan jopa pidemmällä. Siellä ollaan silti sitä mieltä, että asia ei ole kypsä ratkaisuun. Yksi perustelu on esimerkiksi tieto kallioperän halkeamista, jotka syntyvät vasta luolastoa louhittaessa. Kuten valiokuntien mietinnöistäkin käy ilmi, nimenomaan Olkiluoto ei ollut Suomessa mukana alun perinkään sen vuoksi, että se sijaitsee rannikolla ja pohjavesi on siellä suolaista. Kanadassa ja Espanjassa taas on poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu pysäyttänyt suunnitelmat.

Ruotsin ydinjätteistä huolehtiva yhtiö on antanut muun muassa vuonna 98 raportin, jossa se on kritisoinut Suomen Säteilyturvakeskusta ja Posivaa siitä, että ne eivät ota ongelmia vakavasti. Siitä olen kyllä täsmälleen samaa mieltä.

Sen lisäksi Posivan suunnitelmiin kuuluu muun muassa ydinjätteiden laivakuljetus Loviisasta Olkiluotoon Saaristomeren kautta. Jokainen, joka on liikkunut Saaristomerellä, tietää, miten karikkoista se on. Sen lisäksi aika yleisiä ovat uutiset laivoista, jotka ajavat karille. Mitä siitä seuraa ja millä tavalla näihin pystytään puuttumaan? Eli tämä on yksi lisäriski, johon ei pystytä puuttumaan. Vaikka kuinka esimerkiksi rakennettaisiin uudempia ja suurempia laivaväyliä, siitä huolimatta ydinjätteen laivakuljetuksiin liittyy aina uppoamis- ja tulipaloriski.

Kansainvälisten vaatimusten mukaan ydinjätteen kuljetussäiliön pitäisi kestää 800 asteen lämpötilassa 30 minuuttia. Normaali laivapalo kestää 20 tuntia ja tuottaa yli 1 000 asteen lämpötilan. Tulipalon kuumuus todennäköisesti myös hajottaisi ydinjätteen sisältämää plutoniumia, jos säiliöt tällaisen onnettomuuden yhteydessä menisivät rikki. Sen lisäksi vaatimukset täyttävä ydinjätteen kuljetussäiliö kestäisi uppoamisen 15 metrin syvyyteen vain 8 tunniksi ja 200 metrin syvyyteen 1 tunniksi. Kun jo esimerkiksi kotikaupunkini edustalla Airistolla päästään liki 100 metriin, on aivan varma, että jos laiva uppoaa, tällaisista syvyyksistä ei säiliöitä tällaisessa ajassa saada nostettua. Tämä on edelleen yksi perustelu sille, minkä vuoksi minusta päätöstä ei pidä hätiköiden ja vielä tehdä.

Selvityksissä on myös hyvin pitkiä ja perusteellisia kirjoituksia siitä, millä tavalla ydinjätettä käytännössä suojataan. Kuitenkin ihmisen tietämys useiden kymmenientuhansien vuosien päähän on heikko ja sen lisäksi se muuttuu koko ajan. Riittävää tietoa ei ole saatavissa korroosiovaikutuksista kapselien syvyydessä saati tulevista jääkausista ja niiden aiheuttamista kallioperän muutoksista puhumattakaan nyt suuremmista riskeistä.

Tämänhetkiset ydinjätteen loppusijoitusta koskevat tiedot ovat mielestäni liian puutteellisia, jotta hautaamista voitaisiin vakavasti edes harkita. Sen takia olen aivan ällistynyt valiokunnan päätösesityksestä. Ydinjätteen hautaaminen kallioperään näyttää näillä tiedoilla yltiöpäiseltä kokeelta, joka tulos selviää vasta sukupolvien kuluttua. Tällaista päätöstä en halua olla tekemässä ja ehdotan, että periaatepäätös hylätään.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintie ei ole ehkä mieltänyt perätessään eduskunnan vaikutusvaltaa ja päätöksentekomahdollisuutta tässä asiassa, että olemme juuri nyt eduskuntana tekemässä tätä päätöstä. Nyt on juuri se hetki, ed. Lapintie. Mutta ymmärsin, että olette ymmärtänyt tämän, koska esititte hylkäämistä. Se oikeus tietysti jokaisella on.

Totean vain sen, että kyllä ed. Lapintie nyt mitätöi suomalaiset asiantuntijat tältä alueelta, vaikka Suomessa on, sanoisinko, ei Euroopan, vaan maailmankuulua asiantuntemusta ja ammattitaitoa tällä hetkellä käytettävissä ihan omista lähteistä. Sen lisäksi meillä on käytettävissä ulkomaisia asiantuntijoita. Ed. Lapintie ymmärtää niin, että nämä asiantuntijat eivät ole osanneet mitään.

Te ehdotatte välivarastointia. Tulevista ratkaisuista ei varmasti ole eksaktia tietoa eikä varmaa tietoa, niin kuin ei mistään tulevaisuuden ratkaisuista, mutta välivarastoinnista jo meidän asiantuntijamme tietävät, muun muassa Kansanterveyslaitos totesi sen, että välivarastointi ei ole turvallinen pitkäaikaisratkaisuna, vaan loppusijoitus on huomattavasti turvallisempi jo sen valossa, mitä nyt tiedämme.

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietin ed. Lapintien puheenvuoron aikana, mikähän mahtaa olla edustajan vaihtoehtoinen malli esitetylle. Olisiko se se, että nykyinen tilanne säilytetään, vai jopa sellainen vaihtoehto, että ydinjätteet kuljetettaisiin niin kuin aina vuoteen 96 saakka Venäjälle. Mutta sehän tuli esille loppujen lopuksi teidän puheenvuorossanne, että nykyinen vaihtoehto on se teidän esittämä malli. Tämä on aika käsittämätön näkemys ottaen huomioon teidän puheenvuoronne sisällön. Ikään kuin tähän nykyiseen tilanteeseen ei liittyisi mitään riskejä. Kyllä kaikki asiantuntijat ovat tasan tarkkaan toista mieltä. Se, mitä valiokunta nyt esittää, on tämän kansakunnan kannalta aivan ehdottomasti turvallisempi ratkaisu.

Mitä tulee käsittelyjärjestykseen, tämä on hyvin demokraattinen. Totta kai on niin, että Eurajoen kunnan kanta tässä on määräävä. Se on lain mukainen käsittely ja menettelytapa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan todella kyllä myös ihmetellä, millä tavalla ed. Lapintie ajattelee edelleenkin, että me emme valiokunnassa ole kuulleet emmekä kuunnelleet kriittisiä äänenpainoja, kun juuri näin olemme tehneet. Mutta niin kuin ed. Lapintie hyvin tietää, kun on kuultu asiantuntijat, valiokunnissa sen jälkeen edetään johtopäätösten tekoon. Näin me olemme menetelleet. Minusta on vähän kummallista, että täällä nyt todella annetaan sellainen kuva, että me olisimme luomassa tässä jotain valheellista, ihmeellistä salajuoniverkostoa, kun siitä ei ole kyse. Jätettä on, ja on eettisesti oikein, että me itse pyrimme siihen ratkaisut löytämään täällä Suomessa. Se on eri kysymys, mitä ratkaisuja tehdään lisätuotannosta. Sitä ei tähän pidä sotkea.

Kun ed. Lapintie totesi, että tässä nyt runnotaan väkisellä läpi tällaista mallia, niin kyllä minä sanon, että melko yksimielistä runnomista on, kun valiokunnat ovat esittäneet yksimielisesti tätä vaihtoehtoa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta, että olen absoluuttisesti eri mieltä siitä ed. Lapintien logiikasta, että tämä ratkaisu tarkoittaisi lisäydinvoiman rakentamisratkaisua, sillä olemassa oleva jäte on sijoitettava joka tapauksessa jonnekin ja sille on joka tapauksessa tehtävä jotakin. Täysin eri kysymys on se, tarvitseeko sitä jätettä tuottaa lisäydinvoimalla lisää. Se ratkaistaan eri tilanteessa eri aikaan.

Ed. Lapintien vaihtoehto on välivarastoinnin jatkaminen. Minä toivoisin, että te voisitte kommentoida hieman sen turvallisuutta juuri siitä näkökulmasta, että jos maan päällä on amme, jossa jäte kelluu, eikö se ole esimerkiksi tahallisesti aiheutettujen terroritekojen kautta, luonnonmullistusten kautta, kaikkien tällaisten uhkien kautta paljon turvattomampi vaihtoehto kuin se, että jäte sijoitettaisiin tutkitusti kallioperään. Kyllä minä myöskin vähän paheksun sitä, että täällä käytetään sellaisia sanoja kuin että valiokunnat antavat valheellista kuvaa mietinnöissään. Se on aika raaka sana. Varsinkin jos lukee ne paperit, voi todeta äärimmäisen kriittistä ja epäilevää sävyä näissä. Pidän tätä kyllä erittäin ikävänä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie mitätöi puheenvuorossaan paitsi suomalaisen asiantuntijuuden ja valiokuntien työn, minun mielestäni myöskin koko demokraattisen päätöksentekojärjestelmämme. Hän ikään kuin syytti Eurajoen kuntaa vallankaappauksesta. Eihän siitä ole ollut kysymys. Se on tehnyt päätöksen tietysti siltä osin kuin sen toimivaltaan kuuluu. Muutenhan täällä ollaan juuri keskustelemassa siitä, miten päätös tehdään ja miten se syntyy.

Yhdyn näihin käsityksiin, mitkä ed. Viitanen lausui siitä, että on paljon turvallisempaa järjestää tämä kysymys niin sanotulla loppusijoituksella, joka sekin on avattava eli väliaikainen, jos niin halutaan nähdä. Nyt jätteet ovat maan päällä ties minkälaisen terrorismin iskuille alttiina.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn ed. Lapintien puheenvuoron sisällön ihmettelyihin ja myöskin siihen logiikkaan, että tämä ratkaisu tarkoittaisi muka sitä, että samalla näytetään vihreää valoa viidennelle ydinvoimalalle. Tosiasia on niin, että meidän on näiden neljän voimalan jätteistä joka tapauksessa huolehdittava, ja on jokaisen vastuullisen päättäjän asia kannattaa viidettä ydinvoimalaa tai sitten ei. Myöskään mietinnössä ei anneta ymmärtää, että ongelma olisi tätä myötä ratkaistu, vaan päinvastoin tuodaan avoimia kysymyksiä ja tutkimusta vaativia asioita hyvinkin voimakkaasti esille ja vaaditaan niihin ratkaisuja. Se on selvä, että tällä päätöksellä vasta tämä prosessi pääsee kunnolla alkuun ja sitten myöhemmin tehdään päätökset.

Olen samaa mieltä siitä ed. Lapintien kanssa, että olisi ollut hyvä, että eduskunta vielä tekisi sen varsinaisen päätöksen, mutta kompromisseja pitää aina tehdä. Sen vuoksi se, että eduskunta saa selvityksen, on se selonteko tai joku muu, on tällainen hyvä kompromissi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Arvostan demokratiassa kriittisyyttä, jota muun muassa ed. Lapintie tänään on täällä osoittanut. Kriittisyys varmasti vie aina asioita eteenpäin, mutta minusta tuntuu nyt, että ed. Lapintie on kyllä erehtynyt kriittisyyden kohteessa. Kyllä esimerkiksi ympäristövaliokunnan mietinnössä on annettu erinomaisen paljon tilaa kriittisille lausunnoille, niille, jotka ovat eri mieltä. Valiokunta sitten yksimielisesti toteaa, että ydinjätteen pitkäaikainen maanpäällinen varastointi on ympäristön ja turvallisuuden kannalta suurempi riski kuin nykysuunnitelmien mukainen jätteen syvälle kallioperään hautaaminen. Ymmärsin, että tämä on yksimielisyyden diktatuuri, jos niin halutaan. Ed. Lapintie on siitä eri mieltä ja hän saa olla eri mieltä.

Puhemies! Mitä vielä tulee Eurajoen kunnan asukkaiden mielipiteisiin, kyllähän tosiasia on myöskin, kun ed. Lapintie sanoi, ettei kysytty naapurikunnilta, että naapurikuntien asukkailtakin on kysytty tätä. Eurajoen kunnan asukkaat, jos ketkään, ovat todella oikeutettuja tekemään päätöksiä siitä, tuleeko loppusijoitus heidän kuntaansa vai ei.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan samoin kuin ed. Elo kunnioitan ed. Lapintietä osaavana ja rohkeana kansanedustajana, mutta tässä asiassa ehkä pitäisi olla tarkempi asioiden muotoilussa. Kysymyksessä ei ole lopullinen päätös. Ed. Lapintie puheenvuorossaan totesi, että tehdään lopullinen päätös. Toisaalta hän totesi, että sanotaan, että tehdään välipäätös. Mutta ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan joka tapauksessa tehdään välipäätös. Se lukee siellä selkeästi.

Tilanteeseen liittyy koko joukko edelleenkin avoimia kysymyksiä, eikä kukaan, olkoon kuinka vihkiytynyt ydinvoiman puolustaja tahansa, voi väittää, että esimerkiksi ympäristövaliokunnan lausunto lähtisi siitä, että nämä ongelmat olisi jotenkin ratkaistu, vaan enemmänkin valiokunnan lausunto tuo esille, niin kuin ed. Elo juuri totesi, ongelmien suuren määrän. Nyt vasta aloitetaan näiden asioitten ratkaiseminen ja pyritään siihen. Avattavuus ja valvonta ovat keskeisiä kysymyksiä, puhemies, tässä asiassa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En todellakaan ole sanonut, että valiokunnat valehtelevat. Olen sanonut, että se, että eduskunta tekee päätöksen ydinvoiman niin kutsutusta loppusijoituksesta, luo valheellista mielikuvaa siitä, että ydinvoiman käyttö on turvallista. Kun vielä jäteongelmakin on ratkaistu, kyllä voidaan hyvin edelleen puoltaa lisärakentamista. Sen lisäksi nimenomaan tällainen päätös tehdään nyt, ennen kuin on kaikki selvitettävät tiedot. En suinkaan myöskään välivarastoinnin jatkamista keksinyt itse, vaan otin sen nimenomaan valiokuntien kuulemilta asiantuntijoilta, jotka suhtautuvat kriittisesti. Kyllä he ovat sitä mieltä, että vaikka kieltämättä on turvatonta ylipäätänsä säilyttää ydinjätettä ihan missä tahansa, siitä huolimatta tällä hetkellä paras vaihtoehto on jatkaa valvottua välivarastointia sen aikaa, kun selvitetään, onko kaikkein järkevintä pistää jäte juuri Eurajoen kunnanvaltuuston päättämään paikkaan 100 000 vuodeksi.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun en äsken saanut kommenttipuheenvuoroa, en malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja kommentoida ed. Lapintielle, että yhdyn muitten kommenttipuheenvuoroja käyttäneitten edustajien näkemyksiin siitä, että kyllä valiokunnissa on tehty todella perusteellista työtä eikä asiaan ole suhtauduttu ylimielisesti eikä asioiden takana ole mitään komplottia. Sen lisäksi haluaisin kysyä ed. Lapintieltä, kun hän vetosi siihen, että meidän täytyisi odottaa niitä päätöksiä, joita tehdään muualla maailmassa, ja otti esimerkiksi Yhdysvallat, seuraammeko Yhdysvaltojen sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tai työvoimapolitiikkaa omassa päätöksenteossamme tai Venäjän päätöksiä oman ydinpolttoainejätteensä ratkaisussa. Kyllä Suomi on itsenäinen maa ja tekee itsenäiset päätökset, samoin kuin Eurajoen kunta on jo perustuslain mukaan itsenäinen päätöksentekoyksikkö.

Menen asiaan, arvoisa puhemies. Ympäristövaliokunta suoritti Posivan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen periaatepäätöshakemuksesta antamaansa lausuntoa varten mittavan asiantuntijakuulemisen. Varsinainen käsittelyssä oleva mietintö on talousvaliokunnan antama. On syytä antaa kiitos ympäristövaliokuntamme asialliselle, tasapuoliselle ja vilpittömälle pyrkimykselle tuottaa parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan asiantuntijatietoon ja sen mukaiseen teknologiaan nojaava lausunto. Olen oppinut arvostamaan valiokuntamme yhteistyökykyä ja halua kunnioittaa ja arvostaa erilaisia ongelmien ratkaisun lähestymiskulmia sekä vilpitöntä tahtoa rakentaa yksimielinen lopputulos toistemme arvoja kunnioittaen.

Ennen tätä työsarkaani, jonka puitteissa on mahdollista päästä tiedon ytimien lähelle, saada uusinta tietoa ja kuulla maamme parhaita asiantuntijoita monipuolisesti ja monialaisesti, olen havainnut, että tietämättömyys ja tiukka asenteellisuus ovat leimanneet myös omia tuntemuksiani. Ihminen on kuitenkin kokonaisvaltainen, ja siksi ei pidä väheksyä hänen tuntemuksiaankaan, jotka joskus jopa saattavat varjostaa tietoa, tietämystä ja järkikäyttäytymistäkin.

Arvoisa puhemies! Posiva Oy jätti toukokuussa 1999 valtioneuvostolle hakemuksen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta. Hakemusta edelsi 20 vuotta jatkunut tutkimus- ja kehitystyö, johon on kuulunut loppusijoituksen teknisten ratkaisujen valmistelua, turvallisuusselvityksiä, sijoituspaikkatutkimuksia sekä viime vaiheessa ympäristövaikutusten arviointia. Ympäristönsuojeluhankettakin on tutkittu perinpohjaisesti. Valmisteluihin on tähän mennessä käytetty noin 500 miljoonaa markkaa.

Periaatepäätöshakemuksessa esitetään käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamista Eurajoen Olkiluodon kallioperään sille uraanipolttoaineelle, joka kertyy Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalayksiköistä. Varsinaista hankkeen rakentamislupaa haetaan erikseen valtioneuvostolta vuonna 2010 ja laitoksen käyttölupaa vuonna 2020. Nyt haettu periaatepäätös on edellytys sille, että loppusijoitusohjelmaa voidaan jatkaa suunnitellulla tavalla ja että valmistelutyöt voidaan keskittää yhteen paikkaan. Enää ei olennaista uutta tietoa saada kallioperästä kuten tähän saakka vain kairaamalla syviä reikiä maan pinnalta. Nyt on tarve valita sijoituspaikka ja edetä loppusijoituspaikalla maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen.

Periaatepäätös olisi johdonmukainen ja vastuullinen jatko sille työlle, jota Suomessa on järjestelmällisesti tehty siis 20 vuoden ajan. Päätös tarvitaan, jotta loppusijoituksen valmistelutyötä voidaan tästä eteenpäinkin tehdä tähtäimenä loppusijoituksen aloittaminen vuonna 2020.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Luhtanen on ansiokkaasti ja sangen perusteellisesti omassa puheenvuorossaan problematisoinut juuri niitä samoja asioita, jotka nousivat esille ja joihin syntyi myös tarvetta kiinnittää tulevaisuudessa huomiota ympäristövaliokuntamme kuulemisten yhteydessä.

Valtioneuvosto teki 21.12.2000 periaatepäätöksen ydinenergialain 11 §:n mukaisesti. Tehty periaatepäätös on siis aikaisempien suunnitelmien mukainen toimenpide sekä samalla myös edellytys loppusijoitusselvitysten ja -suunnitelmien etenemiselle. On muistettava kuitenkin, että tuo periaatepäätös ei velvoita Posiva Oy:tä toteuttamaan loppusijoituslaitosta. Vastuu käytetyn ydinpolttoaineen huollosta pysyy ydinvoimalaitosten haltijoilla.

Valtioneuvosto on tehdessään periaatepäätöksen omalta osaltaan katsonut, että loppusijoituslaitoksen rakentamishanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Päätöksen voimaan jääminen edellyttää eduskunnan eli meidän hyväksymistämme, ja siihen pohjatyöksi on valmistunut juuri tämä talousvaliokunnan lausunto. Laitokseen voidaan loppusijoittaa tämän periaate-päätöksen nojalla Suomen nykyisissä ydinvoimalaitoksissa syntyvää käytettyä ydinpolttoainetta enintään 4 000 tonnia.

Tässä halusin sanoa vastauksena ed. Elolle ja ed. Lapintielle, että periaatepäätös pitää sisällään seuraavaa: "Siltä osin kuin loppusijoitettaisiin mahdolliselle uudelle Suomeen rakennettavalle ydinvoimalaitokselle syntyvää käytettyä ydinpolttoainetta, ratkaisu tehdään myöhemmin siinä yhteydessä, kun ratkaistaan Teollisuuden Voima Oy:n ydinvoimalaitoksen rakentamista koskeva periaatepäätöshakemus". Eli tulevaisuuden jätteet ja tulevaisuuden rakentaminen ovat yksi erillinen kokonaisuus, ja tämä periaatepäätös koskee sitä jätevirtaa, joka on jo syntynyt ja joka syntyy käytössä olevien laitoksien loppuunajamisella. Eli ei pidä sotkea puuroja ja vellejä.

Arvoisa puhemies! Nykysukupolven ydinenergian käytön aikaansaamat ydinjätteet eivät saa muodostaa taakkaa tai huolehtimisvelvollisuutta tuleville sukupolville. Ydinenergialain mukaan ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Sitä tämä periaatepäätöksen eteenpäin vieminen tarkoittaa. Tutkimme mahdollisuuksia sijoittaa ne pysyvällä tavalla Suomeen.

Myös siinä tapauksessa, että Suomessa siirryttäisiin käytetyn ydinpolttoaineen huollossa polttoaineen jälleenkäsittelyyn, jäljelle jäisi silti radioaktiivista jälleenkäsittelyjätettä, joka olisi joka tapauksessa loppusijoitettava jonnekin Suomeen. Loppusijoitus on tarkoitettu pysyväksi, mutta tarvittaessa uudet päätökset ovat aina mahdollisia. Toisin sanoen on mahdollista palauttaa loppusijoitettu ydinpolttoaine maan pinnalle esimerkiksi jatkokäsittelyä varten.

Arvoisa puhemies! Otan esille muutamia ympäristövaliokunnan omassa käsittelyssä esiin nousseita asioita, joita valiokuntien puheenjohtajat ed. Luhtanen ja ed. Tiusanen ovat ansiokkaasti käsitelleet omissa laajoissa ja kattavissa puheenvuoroissaan. Ympäristövaliokunta piti käsittelyssään Olkiluodon valintaperusteita tarkoituksenmukaisina. Erityisesti ydinjätteen kuljetusten vähäisempi määrä verrattuna sijoituspaikkaan, johon jätteet olisi toimitettava molemmilta voimalaitospaikkakunnilta, oli ympäristön ja turvallisuuden kannalta tärkeä seikka päätöksenteossa.

Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvioissa on todettu, että tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella pohjaveden suolaisuuden vaikutukset loppusijoituksen turvallisuuteen näyttävät verraten vähäisiltä, jos pitoisuudet eivät nouse merkittävästi suuremmiksi kuin puolen kilometrin syvyydessä. Periaatepäätösasiakirjoista käy ilmi, että loppusijoitusratkaisua varten kehitettyjen kapselien odotettu elinikä olisi vähintään 100 000 vuotta. Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvioissa viitataan tältä osin ruotsalaiseen turvallisuusanalyysiin, jonka mukaan neulanreiästä eli tuollaisesta pienestä korroosioreiästä huolimatta radioaktiivisia aineita alkaisi vapautua jätekapseleista vasta 200 000 vuoden päästä.

Turvallisuusarvioissa pidettiin silti tarpeellisena, että jätekapselien eheyden vaarantavia ilmiöitä tutkitaan vielä lisää. Tämä asia oli huomioitu vahvasti sekä meidän lausunnossamme että talousvaliokunnan varsinaisessa mietinnössä. Ympäristövaliokunta todella yhtyi tuohon näkemykseen omassa lausunnossaan. Jatkotutkimuksessa on selvitettävä myös jätekapselien kyky kestää pohjaveden voimakasta suolapitoisuutta, johon on useissa edellisissä puheenvuoroissa viitattu, sekä tutkittava edelleen loppusijoituspaikan kemiallisia olosuhteita.

Valiokunnallemme esitettiin myös arvio, että noin 10 000 vuoden kuluttua ilmasto saattaa alkaa jälleen viiletä ja ikirouta tunkeutua kallioperään siten, että kalliorakojen pohjavesi jäätyy. Valiokunnan huomiota kiinnitettiin myös siihen, että jäätiköitymisen aikana maankuori painuu ja jääkauden loppuvaiheessa nousee nopeasti. Näitä asioita ed. Pulliainen problematisoi ansiokkaasti omassa puheenvuorossaan.

Ympäristövaliokunnan saama selvitys jääkauden vaikutuksista oli yhdensuuntainen. Jääkausi voi erityisesti sulamisvaiheessa aiheuttaa huomattavia muutoksia kallioperään. Periaatepäätöksen mukaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen suunnittelun lähtökohtana on, että laitos kestää kallioperän muutosten vaikutukset, eli tähänkin asiaan kiinnitettiin huomiota ja asiaa varmasti jatkoselvityksessä painotetaan ja selvitetään lisää. Tästä ei kuitenkaan kuultujen asiantuntijoiden mukaan voida olla varmoja.

Periaatepäätöksessä todetaan, että rakentamislupakäsittelyä varten luvanhakijan on toimitettava viranomaisille useita ydinenergiasäännösten edellyttämiä laitoksen turvallisuusselvityksiä ja ajantasaiset selvitykset laitoksen ympäristövaikutuksista ja niistä suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasitusten rajoittamiseksi.

Valtioneuvoston päätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta säätää tarkemmista kallioperäsijoituksen turvallisuusvaatimuksista. Päätöksen mukaan hankkeesta vastaavan on luotettavin selvityksen osoitettava laitoksen käytön turvallisuus sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Tätä asiaa molemmat valiokunnat alleviivasivat omassa sekä lausunnossaan että mietinnössään.

Ympäristövaliokunta piti erittäin tärkeänä, että valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan ne keskeiset selvitykset, jotka hankkeesta vastaavan on laadittava ennen rakentamisluvan hakemista. Niitä laadittaessa tulisi ottaa huomioon myös ne huomautukset, joita tähän mennessä on esitetty muun muassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja kansainvälisessä asiantuntija-arviossa.

Arvoisa puhemies! Ydinjätehuollon kustannuksiin varautumista varten on valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolella Valtion ydinjätehuoltorahasto. Rahasto on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen ja sen hoidossa. Rahaston toimintaa säännellään ydinenergialailla ja -asetuksella, Valtion ydinjätehuoltorahastosta annetulla asetuksella sekä Valtion ydinjätehuoltorahaston varoista annettavien lainojen yleisistä ehdoista annetulla valtioneuvoston päätöksellä, eli kontrolli pyrkii olemaan hyvin moninkertainen.

Valtion ydinjätehuoltorahaston tehtävänä on osallistua jätehuoltovelvollisten varautumisvelvollisuuden määräämiseen, huolehtia osaltaan varautumisvelvollisuuden täyttämisestä sekä säilyttää ja sijoittaa saamansa varat, eli näissäkin asioissa on pyritty hoitamaan asiat vastuullisesti.

Vastuu loppusijoituslaitoksesta ja kaikista kustannuksista, joita siitä sulkemisen jälkeen mahdollisesti aiheutuu, kuuluu nykyisen lainsäädännön mukaan yksiselitteisesti valtiolle, eli me kansalaisina ja Suomen valtion kansalaisina olemme siitä vastuussa. Tällaisia kustannuksia voivat olla loppusijoituspaikan avaamiskustannukset ja valvontakustannukset. Periaatepäätöksessä edellytetään avaamisen kustannukset selvitettäväksi jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kaikki edellä ympäristövaliokunnassa yksimielisesti esitetty on huomioitu myös talousvaliokunnan mietinnössä, eli ne molemmat täydentävät toisiaan. Ympäristövaliokunnan lausumat, että ympäristön ja turvallisuuden kannalta ei ole esteitä hyväksyä valtioneuvoston periaatepäätöstä, että talousvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman selonteon antamisesta eduskunnalle ennen loppusijoituslaitoksen mahdollista rakentamislupaa ja että talousvaliokunta mietinnössään selvittää loppusijoituslaitoksen kustannuksiin ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä siten kuin tässä lausunnossa on esitetty, on myös sisällytetty talousarviomietintöön.

Tosin selonteosta on tullut selvitys, mutta kuten täällä keskustelussa on käynyt ilmi, uskon, että mitä kymmenen vuoden päästä tuleva eduskunta päättää ja vaatii, tulevan kansalaisyhteiskunnan ja yhä avoimemman asioiden hoidon kulttuurissa se saa, mitä se haluaa. Täytyy myöskin muistaa, että valtioneuvosto on tavallaan vastuussa eduskunnalle ja sen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Jos tuleva valtioneuvosto ei päätöksenteossaan eduskunnan luottamusta nauttisi, se varmaankin vaihdettaisiin perustuslakimme mukaan uuteen ja toiseen.

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että valiokunnat työssään ovat nähneet tärkeinä vastata elintasomme ja sen tavoitteiden synnyttämistä jätteistä eikä sälyttää niitä tulevien sukupolvien niskoille.

Ed. Pulliaiselle halusin huomauttaa, että tämä päätöksentekoprosessi koskee vain ydinpolttoainejätteen loppusäilytystä eli sillä ei ole mitään tekemistä viidennen ydinvoimalahankkeen kanssa. Näen selkeästi, että näin tämän päätöksentekoprosessin tuleekin mennä. Tällä periaatepäätöksellä vastaamme jo syntyneistä jätteistä. Se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, on taas toisen pysäkin ja toisen mietinnän kohde.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhosen vastuullisen puheenvuoron jälkeen haluan siihen lisätä seikan, että kun nyt on päätöksessä nykyisten ydinvoimaloiden jätteen loppusijoitus, täytyy miettiä, että se on aika suuri toleranssi, koska voihan olla, että nykyisten ydinvoimaloiden aikaa joudutaan syystä taikka toisesta pidentämään jopa 20 vuotta, joten se kuoppa ei ole semmoinen kuin juuri nyt ajatellaan. Tästä syystä haluankin sanoa, kun sitä mietitään vähän isommaksi, etteivät täälläkin jo aikaisemmin puheenvuoroissa tulleet esitykset lähde viittaamaan sille tielle, että tässä olisivat nyt mielessä myös uuden, viidennen ydinvoimalan jätteet. Tämä toleranssi on aika iso.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennusalan ammattilaisena tiedän kalliorakentamisen ongelmatiikan, ja se on asia erikseen. Mutta selkeästi, niin kuin periaatepäätöksessä on todettu, loppusijoitus on tarkoitettu nyt olemassa oleville, käytössä oleville ydinvoimaloille sekä niistä jo syntyneille ja tulevalle jätteelle. Jos se tarkoittaa sitä, että näitä pystytään ylläpitämään ja pyörittämään vielä ekstrat 20 vuotta nyt arvioidusta eteenpäin, kyllähän se koskee todella näiden neljän voimalan koko pitkän elinkaaren aikana syntynyttä jätettä. Näin me sen myöskin ympäristövaliokunnassa tulkitsimme.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua. Huomaan, että valiokuntien jäsenet ovat joutuneet aika lailla miettimään tieteellis-teknisiä asioita. Se ei varmaan ole haitaksi, mutta toivoisi tietenkin, että sitä sovellettaisiin johonkin muuhunkin asiaan, jossa ongelmat ja riskit ovat paljon suuremmat kuin ydinjätteiden kohdalla. Ydinvoimahan on ainoa energialähde, joka on siinä suhteessa hoidettu elämänkaariajattelun mukaan, että koko vaihe louhinnasta jätteiden loppusijoitukseen on kunnossa ja rahoitettu. Uraani otetaan kalliosta, sitä käsitellään, käytetään voimaloissa ja sitten se haudataan kallioon takaisin. Tämä on kestävän kehityksen mukaista.

Kun sitten mietitään, mitä riskejä siinä on, minusta kuitenkin pitäisi olla jokin suhteellisuudentaju. Suomen maaperässä on aika paljon radioaktiivisia aineita, enemmän kuin monessa muussa maassa. Meillä on graniittia kallioperässä, jossa on uraania ja toriumia, ja kun katsotaan, paljonko näistä lähtee säteilyä, siis luonnon sinne loppusijoittamista aineista, Suomen kallioperä sisältää sen verran niitä, että se vastaa noin 400 ydinvoimalan jätteiden säteilyä. Ei tämä pieni lisä siellä mitään olennaista muuta. Päinvastoin luonnon tallettamat uraani, torium ja vastaavat ovat aika huonosti sijoitettuja. Suomalaisten suurin ongelma johtuukin siitä, että siitä tulee radonkaasua asuntoihin ja suomalaiset saavat siitä paljon suuremman annoksen kuin melkein missään muussa maassa. Tämän hetken käsityksen mukaan, kun on tutkittu säteilytasoa, mitattu sitä eri paikoissa, näyttäisi siltä, että noin 200 suomalaista kuolee joka vuosi keuhkosyöpään radonsäteilyn vuoksi. On jokseenkin varmaa, että ydinjätteet 500 metrin syvyydessä eivät tule aiheuttamaan yhtään kuolemaa missään vaiheessa.

Täällä on murehdittu sitä, että jääkausi voi sotkea asioita. Minusta siinä kohdassa murhe on siinä, mitä suomalaiset tekevät, kun jääkausi tulee. Pitäisikö siihen riskiin jo valmistautua, koska täällä kaikki kuitenkin innokkaasti ovat nyt siitä puhuneet, että se on tulossa? Kuulemma ei voida tarkkaan ennustaa. Olen itse tutkinut näitä asioita ja havainnut, että siinä tosiaan on aika lailla sattumanvaraista vaihtelua mutta noin 110 000 vuoden välein voisi sitä odottaa. Nyt meillä oikeastaan on menty aika pitkälle jo tätä lämmintä kautta ja jääkausi voi tulla. Kaikkein pahinta on se, että se voi tulla aivan kymmenessä vuodessa johtuen siitä, että maapallolla ei käytetä riittävästi ydinvoimaa vaan lähetetään ilmakehään jatkuvasti hiilidioksidia, joka aiheuttaa ilmastonmuutoksen.

Eräät tutkimukset viittaavat siihen, että jos ilmastonmuutos etenee hyvin nopeasti, Golfvirta pysähtyy. Golfvirta ei ole mikään tasaisesti heikkenevä ja vahvistuva virta ainakaan jatkuvasti, vaan menneinäkin aikoina se on ollut enemmänkin digitaalifunktio eli se on on tai off. Jos se nyt lähtee pois, suurin piirtein kymmenessä vuodessa Suomen keskilämpötila putoaa kuusi astetta, kun oletetaan, että kaikki se lämpö, minkä Golfvirta nyt tuo Suomeen, häviää siinä mukana. Minusta tämä riski on aikamoinen ja tätä pitäisi nyt murehtia paljon enemmän kuin sitä riskiä, että ydinjätteistä tulee jotain. Paljon suurempi riski on se, että ydinjätteitä ei tule eli ydinvoimaloita ei rakenneta maapallolle.

Kun ajatellaan muita energialähteitä, minusta kohtuullista olisi, että kaikkien jätteet otettaisiin mietittäväksi. Tilannehan on se, että turve-, hiili-, öljy-, maakaasu-, hake- ja muitten vastaavien polttovoimaloiden jätteiden loppusijoitus tällä hetkellä on täysin ratkaisematta tai se on ratkaistu mutta ratkaisua ei mitenkään voi pitää kohtuullisena. Ratkaisuhan on se, että päästetään hiilidioksidi ilmakehään ja aiheutetaan ilmastonmuutos. Pienhiukkaset, joita tulee savupiipusta — typpi- ja rikkipäästöistä ilmakehässä muodostuu pienhiukkasia — sitten loppusijoitetaan ihmisten keuhkoihin. On tämä nyt aika kummallinen loppusijoitus, jota eivät ydinjätteiden loppusijoitusta pelkäävät lainkaan murehdi, vaikka tämä loppusijoitus on todella kehno. Se nimittäin aiheuttaa Maailman terveysjärjestön Euroopan toimiston mukaan noin 200 000 ennenaikaista kuolemaa joka vuosi Euroopassa. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan esimerkiksi lasten kätkytkuolemat kasvavat suoraan verrannollisesti ilmansaasteiden, siis pienhiukkasten, pitoisuuteen. Lisäksi tulee valtava määrä sairauksia. Miljoonia työpäiviä menetetään Euroopassakin tämän jätteiden loppusijoitustempun vuoksi. Mutta täällä murehditaan vain 100 000 vuoden ongelmia. Tässä nyt pitäisi viimeinkin ottaa järki käteen ja katsoa, mitä on tehtävä, jotta loppusijoitusasiat saataisiin järjestykseen.

Jos lasketaan, niin kuin nykyään on tapana, että ihmisen hinta on 3 miljoonaa Saksan markkaa eli 10 miljoonaa Suomen markkaa, polttovoimaloiden jätteiden loppusijoitus ihmisten keuhkoihin maksaa joka vuosi noin 2 000 miljardia markkaa. Se on melkoinen raha. Lisäksi tulee vielä ilmastonmuutos, jonka kustannukset ilmeisesti ovat melko suuret.

Miten ihmeessä eduskunta saataisiin ajattelemaan järkevästi asioita eikä miettimään, miten jokin laivakuljetus ydinjätteiden kohdalla voi tuottaa hankaluuksia, verrattuna siihen, että me jatkuvasti elämme polttovoimaloiden jätteiden loppusijoituskokeilua? Toivon, että jotain järkeä tulee tähän eduskuntaan.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Tiurin puheenvuoro ansaitsee muutaman kommentin. Ei voi sanoa, että on kestävän kehityksen mukaista louhia uraanimalmia Kanadasta, Venäjältä ja Australiasta, tuoda se Suomeen ja todeta, että kun täällä ydinjätteitä syntyy, se sitten sijoitetaan kallioperään, että kokonaisuus olisi kestävän kehityksen mukaista. Näin ei ole. Mielestäni on toisaalta aivan vastuunalaista ja vastuuntuntoista eduskunnalle, että täällä mietitään ja pohditaan, mitä laivakuljetukset esimerkiksi Loviisasta Olkiluotoon merkitsevät. Pitää olla tieto niistä riskeistä ja pitää hallita ne. Ilman sitä eivät asiat onnistu. Ei ole mitään järkeä, arvoisa kansanedustaja Tiuri, asettaa näitä vastakkain. Puheillanne pienhiukkasten loppusijoituksesta keuhkoihin tarkoitatte varmaan sitä, että ne menevät verenkiertoon, sydänlihaksiin ja esimerkiksi valtimoiden seinämiin, mikä aiheuttaa kuolemia. Eivät nämä ole vaihtoehtoisia asioita. Molemmissa pitää tuntea vastuullisuutta.

Tuija   Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Tiuri otti erittäin tärkeän asian esille, että pienhiukkasongelma on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Se on erittäin tärkeä ja keskeinen ongelma varsinkin liikenteen aiheuttamana. Sitä ei saa missään nimessä lakaista maton alle.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän täytyy verrata riskejä, kun me teemme päätöksiä. Nythän ydinjätteet esitetään suurena riskinä, mikä johtaa siihen, että kun asioita ei tunneta, sitten pelätään ydinvoimaa ja vastustetaan sitä. Sen seurauksena maapallon ilmasto ryntää, pienhiukkasia tulee yhä enemmän jnp. Ei mitenkään voi riskejä jättää vertaamatta, jos järkevästi asioita ajatellaan.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon äskeiseen keskusteluun, varmasti sitten, kun näitä riskejä mietitään, niin ydinvoiman suhteen kannattaa varmasti muistaa sekin riski, mikä jokin aika sitten 80-luvulla toteutui naapurilla Venäjällä, että poksahti laitos. Kyllä näitä olemassa on kaikkialla riskejä. Totta kai ne täytyy vakavasti ottaa huomioon.

Mutta tähän asiaan, mitä tänään käsitellään, täytyy heti aluksi todeta, että me teemme täällä tänään todella isoa päätöstä ja olemme isojen asioiden kanssa tekemisissä. Silloin kun itse ympäristövaliokunnassa osallistuin asiantuntijakuulemiseen ja selvittelin itselleni asiaa ja muuta, niin minulle tuli semmoinen tunne, että harvoin loppujen lopuksi varmaankaan eduskunta hyväksyy tällaisia mietintöjä, joilla on iso painoarvo, jossa on paljon latausta tulevaisuuteen, jossa on paljon tietoa siitä tiedosta, mitä me tiedämme tällä hetkellä. Me olemme kootusti ottaneet niitä tähän, ja tämä on varmasti semmoinen mietintö, jota saatetaan lukea kymmenien, toivottavasti jopa satojen vuosien jälkeen. Ihan kaikkia meidän mietintöjämme eivät varmaan tulevat polvet niin tarkkaan ehkä tule lukemaan kuin tätä kyseistä ja sitten katsovat sen yhteydessä meidän tämänhetkistä viisauttamme, toivottavasti, tai sitten sen puutetta.

Joka tapauksessa minusta oli hirveän tärkeätä, kun lähdimme tekemään tätä ympäristövaliokunnankin lausuntoa, se, että siinä näkyy mahdottoman tarkasti kaikki, mitä olemme ajatelleet tämän varrella, mihin ongelmiin olemme tutustuneet, mitä argumentteja on ollut puolesta, mitä vastaan. Siitä näkyy se johtopäätösketju, miksi olemme tulleet siihen ratkaisuun, että suositamme tätä valtioneuvoston periaatepäätöksen hyväksymistä. Samalla lailla olen huomannut, että myös talousvaliokunta on ansiokkaasti työtään tehnyt. Minun mielestäni minä näin sen ja tulkitsin sen tosiaan niin, että talousvaliokunta ihan selvästi on kirjannut siihen omaansa, että "ympäristövaliokunnan lausunnon lisäksi". Eli tämä on tosiaan yhteinen paketti, missä ovat nämä molemmat mukana. Näin se pitää nähdä.

Minun mielestäni on tärkeätä, että tulevat polvet voivat lukea tämän eduskunnan ajatuksenkulun ja tämänhetkiset tiedot, mitä on ollut, ja miksi me olemme näihin ratkaisuihin päätyneet, millä perusteilla. Ja kuitenkin, kuten täälläkin on jo kymmeniä kertoja tämän illan aikana tullut esille, totta kai tämä on siinä mielessä väliaikainen päätös, että kaikki edellyttää lisää tutkimuksia ja selvityksiä turvallisuudesta, avattavuudesta ja näistä kaikista tärkeistä asioista. Eli todella tähän asiaan on perehdytty hyvin paljon.

Oma ajatuskulkuni vastaa ihan täysin sitä samaa ajatuskulkua, jonka sekä ympäristö- että talousvaliokunnat yksimielisesti ovat tuoneet esiin, että meillä on vaihtoehtona tasan tämä mahdollinen jälleenkäsittely, transmutaatio, joka kuitenkin todetaan epärealistiseksi näissä olosuhteissa. Ainakin itselläni painoi sekin, että saimme sellaista tietoa, että tämmöiset transmutaatiot ja muut itse asiassa edellyttävät edelleenkin lisäsitoutumista ydinvoimaan ja sen lisäkäyttöä ja muuta ja ne eivät ole tällä hetkellä muutenkaan realistisia Suomen olosuhteissa. Meille jää kaksi vaihtoehtoa: meille jää se kallioperä, jatkoselvitykset siitä ja mahdollinen loppusijoitus sinne, tai sitten välivarastoinnin jatkaminen. Kuten itsekin totesin yhdessä vastauspuheenvuorossani, meillä on todellakin edessä se tilanne, että meillä ydinjätettä on ja joka tapauksessa sille ydinjätteelle on jotain tehtävä. Ei tätä voi yhdistää sillä tavalla mielikuvituksellisesti, että tässä oltaisiin tekemässä lisäydinvoimapäätöstä.

Yhdyn kyllä ihan kaikkiin niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu se, että tämä on meidän päättäjäsukupolven vastuulla, että meidän tämä ratkaisu nyt johonkin suuntaan on tehtävä. Nimittäin jos on niin, että tieto on hidasta ja se ei kehity, niin voimmeko me sitten olla siinä tilanteessa, että sadan vuoden päästä taas todetaan, että siellä ne ovat edelleen välivarastossa, mutta kun emme vieläkään tiedä tarpeeksi, niin jatketaan taas seuraavat sata vuotta tätä turvattomampaa vaihtoehtoa? Varmasti se on selvää, että jos tämä kallioperään sijoittaminen toimii, niin se on parempi ratkaisu siinä tapauksessa kuin kelluttaa niitä siellä välivaraston ammeessa. Tämä oli tosiaan myös valiokunnassa yksimielinen kanta ja samoin talousvaliokunnassa.

Itse ajattelen tätä niin päin, toisin kuin monet semmoiset tahot, jotka ovat suhtautuneet kriittisesti tähän asiaan, että jos puhutaan tulevista polvista ja reiluudesta, niin jos me kannamme tästä vastuun ja teemme ratkaisuja, se on reilumpaa tulevia polvia kohtaan kuin se, että jätetään täysin hoitamatta se systeemi ja pidetään välivarastointi voimassa.

On myös sanottu meille valiokunnassa vähän semmoisiakin mietteitä, että jos me nyt teemme tämän ratkaisun ja päädymme siihen, että ydinjäte haudataan maahan, niin on vaarana se, että "poissa silmistä, poissa mielestä". Voin kyllä vakuuttaa, että ainakaan omalta osaltani ja uskon, että meistä enemmistön osalta tällainen logiikka ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, vaan varmasti tunnetaan se vastuu ja tiedetään ydinvoimajätteen vaarallisuus, tiedetään sen riskit, tiedetään ne kaikki. Ja ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, kun kävin esimerkiksi Olkiluodossa ja kun kuuntelimme asiantuntijoita, että tämä olisi kauhean yksinkertainen homma ja tällä tavalla hautautuisi, samalla kun kallioperään menee jäte, mielistä se pois kokonaan. Kuten totesin aikaisemminkin yhdessä vastauspuheenvuorossa, niin minulle kävi oikeastaan niin. Tämä on ihan henkilökohtaista, varmaan ihmiset ajattelevat eri tavalla, niin kuin tässäkin salissa on tullut ilmi. Minun ydinvoimakantani ei tästä tullut myönteisemmäksi, vaan päinvastoin entistä enemmän rupesin pohtimaan, että kun on tämmöinen tilanne ja ollaan näin vaikean ratkaisun edessä ja on näin paljon epävarmuustekijöitä, riskejä ja muita, niin onko sitten ehkä kuitenkaan välttämätöntä lisätä ydinjätteen määrää lisäydinvoimalla. Minulle itselleni kävi näin, kun näitä asioita pohdin.

Summa summarum, minusta on ihan hyvät kannat olemassa tässä eduskunnalla ja pidän tärkeänä sitä, että näissä valiokuntien mietinnöissä painotetaan todellakin jatkoselvitystarvetta ja todetaan se tilanne, että tässä nyt tehdään ratkaisu, että seuraavat kymmenen vuotta tutkitaan lisää. Pidän tärkeänä sitä, että on olemassa myös kirjaus siitä, että eduskunnalle sitten aikanaan tullaan antamaan selvitys. Varmasti henkilökohtaisesti olisin ollut alttiimpi kirjoittamaan sanan "selonteko" sinne, mutta uskon myös vähän siihen, mitä täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa joillakin tullut esiin, että se tuleva sukupolvi päättäjiä sitten, ketkä silloin 10 tai 20 vuoden päästä eduskunnassa ovat, kyllä tämä demokratia jatkuvasti syventyy ja kehittyy ja on avoimempaa. En usko, mikäli eduskunta siinä vaiheessa selvitykset saadessaan huomaa ja suhtautuu asiaan äärimmäisen kriittisesti, että hallituksella sitten olisi tosiasiallista kykyä toimia muuten kuin eduskunnan tahtoa kunnioittaen. Minä näen sen näin päin. Tietenkin sanana "selonteko" olisi ollut parempi, mutta selvityshän voidaan tulkita myös niin, että ne tulevat päättäjäpolvet sitten vaativat toimenpiteitä. Kuten sanottu, tosiaan se hallitus nauttii eduskunnan luottamusta ja se on hallituksen itsekin aina muistettava, eduskunnankin itse, ettei meidän tarvitse päätösvaltaamme missään tapauksessa pois antaa.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä kerran sen varmuuden vuoksi, että tässä ei tosiaankaan tarkoitus ole ottaa kantaa ydinvoimaan, ei puolesta eikä vastaan. Äsken kuiskasin edustajakollegalleni Reijo Laitiselle, kun hän sanoi, että olisikin tämä se sama päätös, kun tehtäisiin ydinvoimapäätös, minä sanoin, että kai se olisi sinusta kauhean hauskaa, kun täällä olisi melkein 199 ydinvoiman kannattajaa. Mutta tästähän ei ole kysymys. Kuten me kaikki tiedämme, täällä varmaan tämän kyseisen asian suhteen mielipiteet jakautuvat kovasti. Nyt ei ole vielä tämän taistelun aika.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Viitanen kyseli ilmeisesti Tshernobylin riskejä. Tshernobyl ei tietenkään ole mikään vertailukohde länsimaisiin ydinvoimaloihin, mutta riskit ovat tiedossa. YK:n raportin mukaan voi laskea, jos haluaa, että pienetkin säteilyannokset ovat vaarallisia, että noin 30 000 eurooppalaista kuolee 50 vuoden kuluessa. Se tarkoittaa 0,02 prosenttia kuolleisuuteen lisää. Pienhiukkaset taas aiheuttavat 6 prosentin lisän kuolleisuuteen. On siinä valtava ero riskeissä.

Pia Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Käsitin kuitenkin, että ilmeisesti ed. Tiuri ei äskeisellä kommentillaan halunnut aliarvioida silti myöskään minkään Tshernobylin riskejä. Tarkoitan sitä, että tämmöisiä äärimmäisen vakavia asioita kun sattuu, täytyy ottaa huomioon aina, että riskejä on olemassa, se on mahdollista. Tuleepa mieleen aina kun puhutaan, että jossain muualla voi ydinvoimalalle sattua onnettomuus kuin Suomessa, vanha viisaus laulussa, jossa todetaan, että missään muussa maassa kuin Suomessa se ei ole riskiä vailla.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Suomi on tekemässä rohkeaa ja kallista päätöstä, aikoo sijoittaa omat ydinjätteensä lopullisesti kallioperään. Pitkien tutkimusten ja selvitysten jälkeen eduskunta näyttää nyt Posivan hankkeelle vihreää valoa. Monelle meistä, jotka olemme asianomaisissa valiokunnissa asiaa perusteellisemmin selvittämässä, on käynyt niin, että on luotettava asiantuntijoiden näkemykseen. Ensisijaisesti haluaisin itse korostaa Säteilyturvakeskusta ja sen lausuntoja sekä sen roolia myöskin tulevaisuudessa. Kuitenkin pidän hyvänä sitä, että Suomi luottaa omaan tietotaitoon tässä asiassa. Näen, että on eettisesti oikein, että kun itse aiheutamme ongelmia, itse myöskin pyrimme maksamaan niistä aiheutuvat kustannukset ja pyrimme myöskin omin neuvoin ratkomaan näitä ongelmia.

Eurajoelta on löytynyt kiistatta riittävän yhtenäinen kalliolohkare. On positiivinen asia se, että Eurajoen kunnan vastustus ei ole kovin mittavaa. Toki täytyy tunnustaa se, että kaikki Eurajoen kunnassa eivät ole yhtä mieltä asiasta, vaan siellä on pieni vähemmistö, joka on koko ajan vastustanut loppusijoituspaikaksi Eurajokea. Kuitenkin toisaalta taas täytyy muistaa se, että kunta saa tästä mittavan verohyödyn aikanaan.

Kyseinen hanke on arvioitu yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkeväksi toteuttaa. Asiantuntijakuulemisessa ainakin itse olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että täysin vaaratonta menetelmää säilyttää jätteitä ja huolehtia niistä ei ole vielä olemassa. Runsasaktiivinen jäte on joka tapauksessa sijoitettava johonkin. Teemmepä mitenpäin tahansa, me aiheutamme myös seuraaville sukupolville ongelmia tai ne joutuvat tekemään päätöksiä meidän päätöstemme jälkeen. Valvottu välivarastointi siirtäisi kuitenkin mielestäni enemmän vastuuta tulevaisuuteen. Se olisi monella tavalla epävarmempi tapa kuin se, mihin Posiva on tutkimuksissaan päätynyt.

Haluan myöskin itse korostaa sitä, että tällä päätöksellä, jonka eduskunta nyt tekee, ei missään tapauksessa, kuten ympäristövaliokunta on korostanut, oteta kantaa lisäydinvoiman rakentamiseen tulevaisuudessa Suomessa. Kyseinen päätös koskee nyt sitä 4 000 tonnia ydinjätettä, joka neljästä voimalasta aikanaan yhteensä aiheutuu.

Ympäristövaliokunnan tehtävänähän oli luonnollisesti selvittää ympäristöllisiä vaikutuksia. Täytyy myöntää, että vaikka tutkimuksia on tehty tähän mennessä jo paljon, silti kaikkea ei voida aukottomasti tietää ja runsaasti kysymyksiä on olemassa. Niinpä itsekin haluan korostaa sitä, että tämän luvan jälkeen tutkimustoimintaa tulee jatkaa edelleen meillä Suomessa omin voimin. Tämä on perusteltua monista syistä, ennen kaikkea siksi, että rakennuslupa tullaan myöntämään vasta kymmenen vuoden kuluttua. Siihen mennessä voi monista avoimista asioista olla uutta ja luotettavaa tietoa. Kun luolastoa aletaan käyttääkin vasta noin 20 vuoden päästä, on todennäköistä se, että muun muassa vedenvirtauksista, niiden nopeuksista, suolaisuuskysymyksistä jne. löytyy aikanaan nykyistä enemmän ja luotettavampaa tietoa. On päivänselvää se, että säilytysluolasto täytyy rakentaa aikanansa mahdollisimman turvalliseksi. On luonnollista se, että kannamme huolta siitä, että jos jotakin tapahtuu kaikesta huolimatta, se voidaan jotenkin rationaalisesti avata.

Talousvaliokunnan mietintö on rakennettu pääosin varmasti ympäristövaliokunnan mietinnön pohjalta, mutta myöskin itsenäisesti. Ne todella antavat molemmat toinen toistaan täydentäviä näkemyksiä.

Mutta yhtä asiaa talousvaliokunnan mietinnössä ihmettelen, ja se on se varsin pinnallinen suhtautuminen siihen, millä tavalla jälkivalvontaa olisi tehtävä tai pitäisikö sitä tehdä lainkaan. Nyt kuitenkin kansainväliset sopimuksetkin ovat jo sellaisia, että luolastoa aikanansa ei voida jättää ilman seurantaa ja valvontaa. Niin kauan kuin jätteet säteilevät ja ne säteilevät kaiketikin monta sataa vuotta, aluetta täytyy kyetä jollakin tavalla seuraamaan. Lisäksi voi löytyä muita syitä, jotka edellyttävät seurantaa tulevaisuudessa, joten tässä suhteessa näen, että ympäristövaliokunnan mietintö antaa tähän kysymykseen perusteellisempaa informaatiota kuin talousvaliokunnan mietintö.

On hyvä asia, että eduskunta ilmaisee tahtonsa seurata kyseistä prosessia edelleen ja että se vaatii aikanansa hallitukselta ennen lopullisen rakennusluvan myöntöpäätöstä vielä selvitystä asiasta, sillä juuri sellaisista kysymyksistä, joita täällä on käsitelty ja joista on epävarmuutta, siis sijoituspaikan syvyydestä, veden virtauksista, suolaisuudesta jnp., tarvitaan vielä perusteellisempaa tietoa, samoin kallion peruskartoituksesta.

Puhemies! Haluan aivan erityisesti korostaa sitä, että nämä tahot, jotka ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti ja jopa kielteisesti kallioperään sijoittamiseen, erityisesti Greenpeace ja muutamat muut järjestöt, ovat jostain perustelemattomasta syystä näkemässä paremmaksi vaihtoehdoksi nykyisen välivarastointimenetelmän. Siihen ei kyllä ole mielestäni löytynyt ainakaan ympäristövaliokunnan käsittelyssä minkäänlaisia luotettavia perusteluja, joten ainakin itse koen näin, että paljon turvallisemmin mielin jätteet, joista emme mihinkään pääse, voimme sijoittaa kallioon kuin pitää niitä maan päällä. Se olisi monin verroin ja moninkertaisesti suuremman riskin tie.

Kun puhuttiin myöskin kuljetuksista, niin näkisin, että myöskin kuljetusratkaisuihin täytyy suhtautua vakavasti. Tiedämme ihan varmasti, miten ydinjätteiden kuljetus voi olla riskialtista, ja sekin täytyy suunnitella huolella. Varmasti tulevaisuus tuo siihenkin uusia ratkaisuja.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa myös siitä, että vaikka ydinjätteen loppusijoitus on nyt Posivan ja yksityisen sektorin vastuulla ja tietenkin julkisen vallan kontrollissa, aikanaan myös yhteiskunta joutuu kantamaan vastuutaan. Tämähän aktualisoituu sitten, kun jätteet on sijoitettu pysyvästi tarkoitetulla tavalla, kun ydinjätteen tuottaja on maksanut valtiolle kertakaikkisen korvauksen valvonnasta ja kun kustannusvastuun siirtymisestä on tehty päätös. Jos tuon jälkeen joudutaan luolasto avaamaan tai sille jotakin tekemään, sen laskun maksaa yhteiskunta sataprosenttisesti.

Lopuksi, puhemies, haluan korostaa omalta osaltani sitä, että ympäristövaliokunta teki todella huolellista työtä ympäristöön, ihmiseen ja terveyteen liittyvän näkökulman selvittämiseksi. Asiantuntijakuulemisten jälkeen olen hyvin iloinen siitä, että olemme voineet tulla täysin yksimieliseen loppupäätelmään. Nyt näyttää todella siltä, ettei mitään muuta turvallista vaihtoehtoa ole olemassa, mutta kuitenkin esimerkiksi trasmutaatiotie ja siihen liittyvät tutkimukset voivat tulevaisuudessa tuoda parempia vaihtoehtoja. Sitten voidaan tietysti tehdä uudenlaisia ratkaisuja. On aivan selvä, että aikajänne ja luonto voivat muuttaa olosuhteita mihin suuntaan tahansa, mutta niihin ei mikään eduskunta eikä kukaan asiantuntija eikä mikään asiantuntijaryhmä koskaan voi löytää vastauksia, eikä se ole ehkä tarpeenkaan.

Ed. Sinnemäki merkitään läsnä olevaksi.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaan jälkivalvontaa tai valvontaa koskevaan näkökohtaan haluaisin todeta sen, että talousvaliokunta muodosti kantansa täysin asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta. Me toteamme vain sen, että kun loppusijoitustilat on suljettu, voidaan maa-alue palauttaa luonnontilaan. Loppusijoitus on suunniteltu siten, että sen jälkeen kun yhteydet loppusijoitustunneleihin on suljettu, tarvetta jälkivalvontaan tai muuhun huolehtimiseen ei ole. Tarvittaessa loppusijoitusalueen valvonta voitaneen järjestää varsin yksinkertaisesti ja kohtuullisin kustannuksin. Totesin jo aiemmin, että normaalia valvontaa on tehtävä ja sen tekee kulloinenkin viranomainen. Tällä hetkellä se on Säteilyturvakeskus, säteilyturvaviranomaiset, ja valvontaa tietysti tehdään koko ajan, kun on kyse tällaisesta asiasta. Tämä on hyvin tärkeä asia kaiken kaikkiaan. On hyvä, että tähän kiinnitetään huomiota.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajan ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoron jatkeeksi ja hiukan myös siihen viitaten, mitä talousvaliokunnan puheenjohtaja sanoi, ympäristövaliokunta katsoi nimenomaan aiheelliseksi painottaa myös osittaista luolaston auki pitämistä ja kuuli siinä suhteessa asiantuntijoita, jotka totesivat, että voidaan pitää osaa loppusijoituskuiluista ja päätunneleista myöskin aivan jatkuvasti käyttöönoton jälkeenkin avoimina. Samalla valiokunta totesi, että näin ollen ei ole poissuljettua, että seurantaa ja valvontaa tehtäisiin myös loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeen. Kansainväliset sopimuksetkin vaativat valvontaa.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä jälkivalvonta-asia on varmasti tärkeä myöskin siitä syystä, että me, jotka teemme päätöksiä nyt, tiedämme, että jos sitä sitten tullaan tekemään, se on yhteiskunnan vastuulla. Siihen eivät sitten Posivan rahat eivätkä ydinvoimalaomistajatahon rahat mene. Kuitenkin, niin kuin ed. Tiusanen totesi, haluaisin korostaa sitä, että kansainväliset sopimuksetkin lähtevät siitä, että ydinmateriaalin valvonnasta on joka tapauksessa huolehdittava myöskin tilojen sulkemisen jälkeen. Tämä ehkä täydennyksenä ja selvennyksenä talousvaliokunnan varsin kategoriseen ja yksioikoiseen kannanottoon, joka, arvoisa puhemies, ei mielestäni silti kuitenkaan ole ristiriidassa ympäristövaliokunnan näkemyksen kanssa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ydinjätteen loppukäsittely tavalla taikka toisella on välttämätöntä. Kuten ed. Viitanenkin jokin aika sitten totesi, radioaktiivista jätettä on olemassa ja sitä tulee koko ajan lisää niin ydinvoimaloista kuin sotilaallisistakin käyttötarkoituksista. Niissäkin maissa, joissa ei ole ydinvoimaloita taikka ydinvoiman sotilaallista käyttöä, radioaktiivista jätettä kertyy radioaktiivisten aineiden lääketieteellisestä, teollisesta ja tutkimuskäytöstä.

Ajatus ydinjätteen lopullisesta sijoittamisesta maan alle kallioperään ei ole aivan uusi. Se esitettiin jo noin 40 vuotta sitten. Sittemmin ajatusta on kehitelty. Sitä on tutkittu. On arvioitu muita vaihtoehtoja. On tarkasteltu tämän vaihtoehdon niin eettisiä, ympäristön turvallisuuteen liittyviä kuin taloudellisiakin näkökohtia. Tutkimustyötä on tehty eri puolilla maailmaa muun muassa monissa maanalaisissa laboratorioissa. Matalan ja keskiaktiivisen jätteen osalta on myös tehty maanalaisia sijoituksia niin Suomessa kuin muuallakin.

Tänään kansainvälisten asiantuntijoiden piirissä onkin vahva luottamus siihen, että geologinen loppusijoitus on teknisesti turvallista. Tämä näkemys todellakin perustuu monien vuosien tutkimuksiin ja kansainväliseen tietojenvaihtoon. Toistaiseksi ei kuitenkaan korkea-aktiivisen jätteen kallioonsijoittamisratkaisun teknillistä toteuttamista ole vielä missään suoritettu loppuun, vaan useissa maissa tehdään yhä konkreettisemmiksi muodostuvia kokeita ja menetelmien kehitystyötä. Tällä hetkellä tässä työssä pisimmällä ovat USA, Ruotsi ja Suomi.

Mielestäni onkin tärkeää, että meillä Suomessa on päästy syvällisesti käsiksi ongelman vaatimiin teknisiin kehitys- ja tutkimustoimenpiteisiin riittävän ajoissa. Näin menetellen voimme esiintyä alan johtavana hallitsijana myös kansainvälisillä foorumeilla ja meille voi avautua jatkossa kehitettyjen kapselointimenetelmien ja kalliosijoituksen käytännön ratkaisujen hallitsemisessa saavutetun osaamisen vientimahdollisuuksia.

Ed. Isohookana-Asunmaa viittasi äskeisessä puheenvuorossaan eettiseen näkökulmaan. Kun itse tarkastelen ydinjätteen loppusijoitusta eettisestä näkökulmasta, mielestäni lähtökohtana tulee olla, että ne sukupolvet, jotka saavat hyödyn, hoitavat myös jätteiden loppusijoittamisen turvallisella tavalla. Meillä Suomessa tätä eettistä näkökohtaa on korostanut myös se, että meillä ensimmäisenä maailmassa saatiin aikaan järjestely, joka takaa jätteiden käsittelystä aiheutuvien kustannusten kanavoitumisen toiminnan aikaiseen sähkön hintaan ja täten estää niiden siirtämisen tuleville sukupolville.

Kun verrataan ydinjätteiden käsittelyä esimerkiksi fossiilisten energiatuotantomuotojen tuottamiin jätteisiin, ydinjätteiden käsittelyyn kehitelty tekniikka on vakuuttava. Kun ydinjätteen kohdalla keskustellaan riskeistä, joita mahdollisesti voisi aiheutua kaukana tulevaisuudessa, aiheutuu esimerkiksi kivihiilestä peräisin olevista sekä radioaktiivisista että kemiallisista syöpää aiheuttavista aineista terveysriskejä suurella varmuudella välittömästi jo nykyiselle sukupolvelle. Esimerkiksi Kansanterveyslaitoksen asiantuntijalausunnon mukaan fossiilisen energiatuotannon aiheuttamat syöpä-, sydän- ja hengityselinsairausriskit ovat kymmenen viime vuoden aikana valmistuneiden tutkimusten mukaan erittäin suuret ja vaikuttavat selvästi myös kuolleisuuteen väestötasolla. Niinpä mahdollisesti jäljelle jääneistä riskeistä huolimatta tilanne on ydinjätteiden osalta parempi kuin useimpien vaihtoehtoisten energiamuotojen jätteiden osalta.

Suomessa valmistautuminen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen perustuu valtioneuvoston 1983 tekemään periaatepäätökseen, jossa valmisteluprosessi aikataulutettiin. Nyt Suomessa ollaan siis päätymässä kallioperään tapahtuvaan loppusijoitukseen.

Keskeisiä tähän liittyviä kysymyksiä ovat, onko tämä ratkaisu teknisesti toteutettavissa, onko se riittävän turvallinen, onko se taloudellisesti kilpailukykyinen ja onko se poliittisesti hyväksyttävä. Arvioni mukaan kysymyksiin voitaneen vastata myöntävästi. Turvallisuuden osalta totean, että tämän ratkaisun tulee olla sellainen, että sijoitustilasta ei missään olosuhteissa pääse radioaktiivista säteilyä maan pinnalle ympäristöön. Ratkaisun tulee olla myös sellainen, ettei se edellytä huolenpitoa tulevilta sukupolvilta. Vaikka teknologinen valmius on hyvä, toki edelleen tarvitaan tutkimusta, testausta ja laatukontrollia.

Todellisena vaihtoehtona kallioperään tapahtuvalle loppusijoitukselle on esitetty pitkäaikainen välivarastointi taikka jälleenkäsittely ja siihen mahdollisesti liittyvä transmutaatio. Nämä eivät kuitenkaan mitkään poista loppusijoituksen tarvetta. Vaikka välivarastointi voidaan teknisesti järjestää varsin pitkäkestoisenakin, se edellyttää jatkuvaa huoltoa ja valvontaa eikä sitä pitkäaikaisratkaisuna voida pitää turvallisena. Tällöin myös sälytettäisiin asiasta huolehtiminen seuraaville sukupolville.

Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelystä jää jäljelle voimakkaasti aktiivista jälleenkäsittelyjätettä, mikä edellyttää loppusijoitusta. Toisaalta Suomessa ei ole nähdäkseni taloudellisia edellytyksiä omalle jätteen jälleenkäsittelylaitokselle jätevolyymin pienuuden takia. Meillähän lainsäädäntö aivan oikein lähtee siitä, että muualta ei voida tuoda ydinjätettä sen paremmin käsiteltäväksi kuin loppusijoitettavaksikaan Suomeen.

Transmutaatio voidaan yhdistää jälleenkäsittelyyn. Transmutaatiossahan on kyse kaikkein hankalimpien ytimien muuttamisesta harmittomampaan muotoon. Tässäkin osa jätteestä jää loppusijoitettavaksi. Lisäksi transmutaatio edellyttäisi sitoutumista jälleenkäsittelyyn, ja kuten edellä totesin, sille ei ole taloudellisia edellytyksiä.

Nyt tehtävä periaatepäätös merkitsee sitä, että nyt päästään rakentamaan maanalainen tutkimustila Eurajoen Olkiluotoon. Tämä mahdollistaa tarkemmat paikkakohtaiset tutkimukset. Tutkimustilan rakentaminen mahdollistaa myös sen, että todelliset loppusijoituksen olosuhteet voidaan varmistaa. Samoin voidaan testata ratkaisuja ja menetelmiä eli saadaan arvokasta lisätietoa. Sijoitussyvyyttä voidaan iteroida uudelleen. Myös materiaaliasioita voidaan tarkentaa ja kehitellä.

Maanalaisen tutkimustilan rakentamista on myös kritisoitu. Sitä on pidetty ennenaikaisena. On myös katsottu, että tilan rakentaminen saattaa vahingoittaa sijoituspaikkaa. Itse pidän kuitenkin tärkeänä, että tutkimista voidaan jatkaa ja täten löytää mahdollisimman hyvä tekninen ja turvallinen ratkaisu loppusijoittamiselle. Loppusijoituksen valmistelun jatkaminen keskeytyksettä on tärkeää myös ydinjätehuolto-osaamisen säilyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Katson perustelluksi, että jatketaan valitulla tiellä.

Ed. Andersson merkitään läsnä olevaksi.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Atomkraftverksbolagets ansökan till statsrådet om ett principbeslut att i Olkiluoto få uppföra en anläggning för slutförvaring av använt kärnbränsle i berggrunden innebär ett första steg i den process som stadgas i kärnenergilagen. Kärnavfall som uppkommit i Finland skall hanteras, lagras och slutförvaras i Finland. Ansvaret för hanteringen ankommer på avfallsproducenterna liksom även det forsknings- och utvecklingsarbete som slutförvaringen förutsätter.

Genom en precisering av ansökan har sökanden bett statsrådet separat avgöra den del av ansökan som gäller slutförvaringen av använt kärnbränsle från de nuvarande kärnkraftsanläggningarna. Det är fråga om högst 4 000 ton uran, alltså en mängd som motsvarar ungefär hundra fullastade järnvägsvagnar.

Puhemies! Käytetty ydinpolttoaine varastoidaan nykyisellään vesialtaisiin voimala-alueilla, mikä ei vastaa ydinenergialain 6 §:ssä loppusijoitukselle asetettavia vaatimuksia. Varastoidun ja vielä syntyvän ydinjätteen määrä on suurempi Olkiluodossa kuin Loviisassa. Loppusijoituslaitoksen sijoittaminen ensiksi mainitulle paikkakunnalle merkitsee tämän vuoksi näin ollen vaarallisten ydinpolttoainekuljetusten minimoimista. Tämä on oleellista, koska jätteiden kuljetus on vaarallinen osa tätä toimintaa.

Hallituksen vuonna 1983 tekemän periaatepäätöksen mukaan sijoituspaikkakunnan tulee olla valittu vuoden 2000 aikana ja rakennusluvan haettu ennen vuoden 2010 päättymistä. Loppusijoitus kallioperään voitaisiin näin ollen aloittaa vuoden 2020 paikkeilla. Tämän mukaan ratkaisu sallisi käytännössä loppusijoitusmenetelmien teknisen kehityksen jatkuvan vielä parin vuosikymmenen ajan ja suunnitelmien muuttamisen tarpeen vaatiessa.

Ympäristövaliokunta korostaa, että periaatepäätös merkitsee vain loppusijoitushankkeen etenemistä seuraavaan tutkimusvaiheeseen ja että päätös ei millään tavalla rajoita valvovan viranomaisen mahdollisuuksia tehdä loppusijoitusperiaatteita koskevia uusia päätöksiä. Tiedetään, että kallioperäsijoitukseen liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä, jotka on ratkaistava ennen lopullista päätöksentekoa. Periaatepäätös raukeaa siinä tapauksessa, että rakennuslupaa ei ole haettu 15 vuoden kuluessa siitä, kun eduskunta hyväksyy valtioneuvoston periaatepäätöksen.

Loppusijoitustekniikalle asetettavien vaatimusten muutokset, joita voi esiintyä hankkeen lopulliseen hyväksymiseen saakka, eivät voi aiheuttaa korvausvaatimuksia muutoksista aiheutuneista lisäkustannuksista.

Talman! Ekonomiutskottet konstaterar att de som är avfallshanteringsskyldiga enligt atomenergilagen har erlagt avgifter om 6,6 miljarder mark till statens kärnavfallsfond som i sinom tid står till förfogande för att täcka avfallshanteringskostnaderna. Utskottet anser att fonden bör innehålla de medel som behövs för att finansiera slutuppbevaringen utan att framtida generationer belastas för kostnaderna. Utskottet påpekar att om en återvinning av kärnbränslet någon gång blir aktuell svarar den som vill nyttja det återvunna bränslet för kostnaden.

Kostnaderna som i framtiden kan förorsakas av slutuppbevaringen är svåra att i detta skede uppskatta. Utskottet konstaterar att ett förverkligande enligt planerna som presenterats inte skulle föranleda efterkontroll av lagret, som inte heller skulle behöva öppnas av säkerhetsskäl. Staten skulle i så fall inte heller förorsakas utgifter för efterkontrollen under de hundratusentals år som avfallet är strålande. Denna optimistiska bedömning kan givetvis komma på skam om det visar sig att något fel ingår i bedömningen av upplagringsmetodernas säkerhet.

Enligt miljöutskottet har Strålsäkerhetscentralen i sin bedömning ansett att en direkt övervakning av avfallskapslarna eller den omgivande berggrunden inte förefaller möjlig utan att samtidigt försvaga säkerheten. En del av slutuppbevaringens tunnlar samt huvudtunneln kan dock enligt Strålsäkerhetscentralen hållas öppen efter att avfallet deponerats för att möjliggöra observationer och vid behov återföring av kapslarna till dagsljuset. Med tanke på läckage och missöden i upplagringen kan behovet av en övervakning inte helt uteslutas efter att deponeringsperioden upphört och atomkraften nedskrotats och förhoppningsvis ersatts med mindre miljöfarliga energikällor.

Utformningen av Finlands energipolitik bör därför i framtiden inriktas på för mänskligheten och livet på jorden mindre farliga energikällor genom att kärnkraftsperioden blir möjligast kort och behovet av dylik upplagring möjligast liten. I detta nu är vi bundna av de beslut som fattats av dagens generation och bör ta ansvar för uppbevaringen av avfallet på det sätt som statsrådet föreslår i sitt principbeslut och som ekonomiutskottet och även miljöutskottet har omfattat.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen eduskunta on ensimmäisenä maailmassa tekemässä päätöstä siviiliydinjätteen loppusijoituspaikasta. Lähetekeskustelussa toivoin, ettei kansallinen itsetuntomme olisi niin heikko, että innostuisimme tästä asiasta vain sen vuoksi, että saavuttaisimme edelläkävijän paikan. Totesin tuolloin, että ydinjäteasiassa en usko, että nopein olisi välttämättä paras. Kun tässä asiassa nyt edetään, toivon, että tutkimustieto ja etenkin harkinta tässä välillä karttuu ja kun eduskunta aikoinaan saa asiasta selvityksen, harkitsemme tätä asiaa huolellisesti vielä kerran senaikaisen tutkimustiedon perusteella.

Ympäristövaliokunta korostaa lausunnossaan sitä, että tässä päätöksessä on kyse välipäätöksestä. Valiokunta myös listaa ne kokonaisuudet, joissa lisätutkimuksia vielä ehdottomasti tarvitaan.

Maanalaiset tutkimukset: Kansainvälinen arviointiryhmä suosittelee, että Posivaa kehotetaan selvittämään paremmin kallioperän ominaisuuksia, ennen kuin se ryhtyy tutkimustunnelin tekemiseen paikalle, jotta tiedettäisiin, miten kallioperä reagoi perustilassaan. Jos tunnelin kaivamiseen ryhdytään ennen kuin kallioperän ominaisuuksia pystytään mallintamaan ja kaivamisen vaikutuksia ennustamaan riittävän hyvin, tämä vaikeuttaa turvallisuusarvioiden tekemistä myöhemmin.

Ympäristövaliokunta korostaa, että rakentamisesta aiheutuvista häiriöistä on tärkeää saada perusteellinen selvitys etukäteen. Valiokunta toteaa, että ennen maanalaisten tutkimustilojen rakentamista on kallioperän peruskartoituksen tulokset arvioitava perusteellisesti ja julkisesti. On tärkeää, että tämä arviointi toteutetaan huolellisesti.

Jääkauden vaikutukset ja jätesäiliöiden kestävyys: Säteilyturvakeskuksen hankkima kansainvälinen arviointiryhmä toteaa Posivan hankkeesta, että jääkauden aiheuttamista voimakkaista maanjäristyksistä ja kalliosiirtymistä ei ole vielä tarpeeksi tietoa. Posiva arvioi Tila 99 -raportissa, että pahimmassa yhden kapselin rikkoutumista mallintavassa laskelmassa väestön saama säteilymäärä ylittää 20-kertaisesti sallitun säteilymäärän. Kansainvälinen arviointiryhmä kuitenkin toteaa, että myös useiden kapselien rikkoontumisesta aiheutuvia vaikutuksia tulisi arvioida, ja Posivan arviot väestön altistumisen mekanismeista ovat optimistisempia kuin vastaavissa ruotsalaisissa laskelmissa.

Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarviossa pidetään tarpeellisena, että jätekapselien eheyden vaarantavia ilmiöitä ja erityisesti jääkausiolojen vaikutuksia tutkitaan vielä lisää, ja ympäristövaliokunta yhtyy arvioon. Jatkotutkimuksissa on myös selvitettävä jätekapselien kykyä kestää pohjaveden voimakasta suolapitoisuutta ja tutkittava edelleen loppusijoituspaikan kemiallisia olosuhteita.

Lämmön vaikutukset ja bentoniittisaven ominaisuudet: Suoja-aineeksi ehdotettu bentoniittisavi voi muuttaa ominaisuuksiaan ratkaisevalla tavalla lämmetessään. Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvioissa edellytetään vielä loppusijoitustilan enimmäislämpötilaa koskevien turvallisuustutkimusten tekemistä.

Ympäristövaliokunta on asettunut tukemaan loppusijoituspaikan avattavuutta. Avattavuus ei tietenkään ole ongelmatonta, ja jos ydinjäte pääsee vuotamaan kapseleista, ydinjätettä ei voida palauttaa eikä haudan avattavuus tässä tapauksessa auta.

Ei pidä myöskään unohtaa, että ydinjätteiden kuljetukset muodostavat aina suuren riskitekijän. Valiokunnan lausunnossa sanotaan myös selkeästi, mitä pidän hyvänä asiana, ja todetaan nykyinen lainsäädännön tila, että Suomeen ei voida tuoda muualta ydinjätettä ja että tässä periaatepäätöshakemuksessa haetaan loppusijoituspaikkaa vain sille jätteelle, joka nyt Suomessa on tuotettu. On kuitenkin tärkeää, että myös eduskunta seuraa tässä asiassa kansainvälistä tilannetta, koska ei ole poissuljettua se, että saattaa syntyä tilanne, että esimerkiksi sisämarkkinalainsäädännön tai kulloistenkin voimassa olevien normien mukaan esitetään vaatimuksia, että kun Suomessa on loppusijoituspaikka, sinne pitäisi tuoda ydinjätettä myös muualta maailmasta.

Tämän päätöksen yhteydessä on myös tärkeä muistaa, että vastuu loppusijoituslaitoksesta ja kaikista kustannuksista, joita siitä sulkemisen jälkeen aiheutuu, kuuluu nykyisen lainsäädännön mukaan yksiselitteisesti valtiolle. Samoin ei voi unohtaa, että jos todellisia ongelmia syntyy, ne ovat hyvin todennäköisesti sellaisia, että niitä on hyvin vaikea korjata millään rahalla.

Ympäristövaliokunnassa asiantuntijana kuultiin Greenpeace Pohjolan edustajana vanhempaa tutkijaa Helen Wallacea. Hänen näkemyksensä mukaan olisi parempi jättää tuleville sukupolville vastuu ja mahdollisuudet olemassa olevien ydinjätteiden huoltamisesta kuin jättää heille vuotavan ydinjätevaraston peruuttamattomat seuraukset. Tätä mieltä ovat monet muutkin ympäristöjärjestöt ja tutkijat.

Kysymys on mielestäni hyvin vaikea. Kun olen tutustunut tähän asiaan, niin itselleni on aivan selvää, että ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että meillä on tätä jätettä. Mutta kun meillä toisaalta on tätä jätettä, niin tuntuu perustellulta ja järkevältä, että jatkamme tutkimuksia siitä, miten tätä jätettä voidaan jatkossa säilyttää, kun olemme sinänsä mielestäni myös perustellusti Suomessa päätyneet siihen, että emme vie jätettä ulos tästä maasta ja että meille ei tätä jätettä saa rajojen sisäpuolelle tuoda. Korostaisin kuitenkin, että tässä vaiheessa annetaan nimenomaan lupa siihen, että selvittämättömiä kysymyksiä tutkitaan ja saadun tiedon perusteella vielä ennen lopullista päätöstä asiaa harkitaan. Toistaiseksi tutkimustulokset eivät ole sillä tasolla, että jos minun pitäisi allekirjoittaa rakentamispäätös, olisin sitä nyt ainakaan valmis tekemään.

Olen toisaalta ilolla pannut merkille, että tässä keskustelussa edustajat kautta linjan ovat sitä mieltä, että ydinjätteen välivarastointi ei ole turvallista eikä myönteinen asia ollenkaan, ja toivon, että se on merkki siitä, että tässä salissa laajasti ymmärretään se, että ydinenergia on ongelmallinen asia. Toivottavasti jossain vaiheessa teemme päätöksiä siitä, missä aikataulussa näitä laitoksia ajetaan alas, koska silloin pidemmän päälle pääsemme välivarastoinnistakin, joka tuntuu kaikkien mielestä olevan vaarallista ja ongelmallista.

Ehkä voisin lopuksi vain todeta sen, että perehtyminen tähän kysymykseen on tehnyt minulle aiempaakin selvemmäksi sen, että vaikka jätepäätös ja sitten aikanaan tehtävä päätös periaatepäätöshakemuksesta, jossa pyydetään lupaa viidennen ydinvoimalan rakentamiseen, ovat päätöksinä erillisiä, asiasisällön puolesta tämän keskustelun seuraaminen on saanut minut ainakin vakuuttumaan entistä voimakkaammin siitä, että meidän ei tulisi rakentaa enää yhtään uutta kapasiteettia.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sinnemäki toi ansiokkaasti esiin ja korostaen sen, että välivarastointi ei olisi niin turvallista kuin loppusijoitus, ja totesi, että täällä on kautta linjan nyt yhdytty tähän — ei ihan kautta linjan sentään, niin kun äsken kuulimme. Mutta täällä on vähemmälle huomiolle jäänyt Wienissä 97 tehty sopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, joka koskee käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta ja jossa todetaan, että tässä yhteydessä syntyvän ydinjätteen kertyminen ei saisi muodostaa taakkaa tai huolehtimisvelvollisuutta tuleville sukupolville. Loppusijoitushankkeen toteuttamatta jättäminen merkitsisi välivarastoinnin jatkamista määräämättömäksi ajaksi tulevaisuuteen, mikä olisi vastoin tätä tavoitetta ja sopimusta. Siis on olemassa myös sopimus siitä, joka velvoittaa meidät pääsemään irti välivarastoinnista. Halusin korostaa sitä, että oli aivan oikein, että ed. Sinnemäki toi myös välivarastoinnin turvattomuuden esiin.

Ed. Akaan-Penttilä merkitään läsnä olevaksi.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tänään keskusteltu myös siitä, miksi meillä olisi niin kiire tässä asiassa. Haluan todeta, että valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 83 on jo sellainen, joka asettaa aikatauluja.

Ed. Sinnemäki totesi Greenpeacen tutkijan kannan. Todella ympäristövaliokunta kuuli myös Helen Wallacea. Ympäristövaliokunta sekä keskusteluissa että myöskin lausunnossaan selkeästi on tuonut esille, että kallioperä pitää etukäteen tutkia ja selvittää — ja Posivallahan on omat suunnitelmansa tämän suhteen — siis ennen kuin lähdetään tekemään tunnelistoa, mutta myöskin sen jälkeen, kun tunnelisto on tehty, pitää vieläkin selvittää. Eli etukäteen ei voida selvittää lopputilannetta, mikä sen jälkeen syntyy, kun on tehty varsin suuria kallioperän louhimistöitä.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Näin on, niin kuin ed. Tiusanen todisteli. Tämä keskustelu on ollut aika jännää, kun hyvin monet puhujat ovat todenneet sen, että nyt on kysymys nimenomaan ydinpolttoaineen loppusijoituksesta eikä mahdollisesta ydinvoiman lisärakentamisesta. Samaan hengenvetoon eräät niistä, jotka ovat näin todenneet, ovat puheenvuoroissaan, kuten ed. Sinnemäkikin, jo paaluttaneet ydinvoiman lisärakentamista sillä tavalla, että ei sitä pitäisi kuitenkaan lisää rakentaa.

Nyt tässä on, ed. Sinnemäki, kysymys todellakin siitä, että päätetään loppusijoituspaikasta, ja se toinen asia tulee sitten erikseen käsiteltäväksi. Miksi te toisaalta sanotte, että ei ole kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta, ja kuitenkin tuotte tämän asian tähän keskusteluun? Teillä on selvä intressi tässä.

Ed. Manninen merkitään läsnä olevaksi.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi pitänyt ehkä pyytää perään vielä toinen vastauspuheenvuoro, koska vastaan niin moneen asiaan.

Ed. Laitinen, haluan korostaa sitä, että päätöksinä nämä päätökset ovat erillisiä. Se toinen päätös tulee sitten aikanaan tehtäväksi, mutta eihän kukaan voi olla niin naiivi, että kuvittelee, että ydinjätteellä ja ydinenergialaitoksilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Jäte kuitenkin syntyy niistä laitoksista, ja tämähän on nyt tosiasia. Sen takia käydyllä keskustelulla ja esitetyillä näkökohdilla, totta kai, on sillä tavalla asiasisällöltään merkitystä siihen, mitä ihmiset ajattelevat tästä energiantuotantomuodosta.

Ed. Luhtaselle vielä Wienin sopimuksesta: Halusin siksi tuoda esiin Greenpeacen kannan, että asiasta on erilaisia mielipiteitä. Tämä on yksi vaikeimpia päätöksiä, mitä ainakin itse tässä salissa tulen olemaan tekemässä. Haluaisin ajatella vastuullisesti tulevia sukupolvia, ja on jopa vähän vaikea ajatella, mikä se kaikkein vastuullisin tapa on. Wienin sopimusta lukisin myös sillä tavalla, että meillä ei ole syytä loputtomasti rakentaa lisäkapasiteettia, koska se on myös tulevien sukupolvien kontolla sitten.

Katja Syvärinen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Keskusteltaessa periaatepäätöksestä Suomessa tuotetun ydinjätteen loppusijoituksesta ainakin itseltäni on tunteenomaisuus tässä asiassa karissut ja tieto lisääntynyt. Siinä asiassa tietysti ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan perusteellinen ja vakuuttava työ on ollut yhtenä suurimmista tekijöistä. On pitkään keskusteltu, enkä halua lähteä toistamaan kaikkia niitä hyviä asioita, joita tähän asiaan liittyy, mitä on esille täällä tuotu, mutta kolme näkökohtaa minulla tässä olisi, jotka haluan itse vielä tuoda esiin.

Talousvaliokunta lausuu mietinnössään näin: "Tämä loppusijoituslaitosta koskeva periaatepäätös merkitsee, että hanke voi edetä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin." Me emme siis nyt ole tekemässä päätöstä loppusijoituslaitoksen rakentamisesta. Mutta koska ydinenergialaki rajoittaa maanalaisia tutkimuksia ennen periaatepäätöksen tekemistä, pidän järkevänä sitä, että eduskunta hyväksyy valtioneuvoston periaatepäätöksen. Meillä kuitenkin tuotetaan ydinjätettä 70 tonnia vuodessa. Totta kai sen loppusijoittamista on pakko edelleen tutkia. Toivonkin, että tämä periaatepäätös ei jarruta kuitenkaan muiden jätteenkäsittelymuotojen tutkimista. Näin vakavalla tavalla kansalaisten turvallisuutta koskevassa asiassa ei ole välttämättä etu toimia pioneerina maailmassa, olla ensimmäinen.

Toisekseen pidän tärkeänä sitä, että tällä periaatepäätöksellä ei luoda tilaa uuden voimalan rakentamiselle, niin kuin on moneen kertaan täällä tuotu esille. Todellisuudessa loppusijoituslaitoksen rakentamissuunnitelmat ovat niin alkutekijöissään, että tällä hankkeella ei vielä kymmeneen vuoteen voida perustella ydinjätteen turvallista käsittelyä eikä mahdollisesti sen jälkeenkään.

On myöskin kysytty tässä yhteydessä, pelottaako loppusijoitus satakuntalaiseen Eurajoen kallioperään. Kyllä tietysti pelottaa ja mietityttää, ja sitä varten tätä asiaa edelleen pitääkin tutkia, mutta ainakin itse näen suurempana peikkona ja uhkana toiminnassa olevat voimalat, jotka kuitenkin muodostavat koko ajan akuutin riskin. Vaikka tietysti Suomessa turvallisuus on hyvällä mallilla verrattuna moneen muuhun maahan, kuitenkin inhimillinen tekijä on aina riskitekijä, ja pitää ottaa huomioon, että aina voi kuitenkin tapahtua onnettomuuksia. Onneksi suuria onnettomuuksia ei kuitenkaan meillä ole tapahtunut.

Loppusijoituslaitoksen yhteydessä pidän tärkeänä sitä, että nämä laitokset ovat avattavia. Jos parempia ratkaisuja löydetään jätteen käsittelylle, uudet ratkaisut ovat mahdollisia.

Kolmanneksi on mielestäni tärkeää huolehtia siitä, ettei Suomesta ydinjätteen loppusijoitushankkeen myötä tule sellaista maata, johon esimerkiksi muut EU-maat voivat tuoda omat ydinjätteensä säilöön. Toivottavasti myöskään tulevat eduskunnat eivät tässä suhteessa innostu ydinenergialakia muuttamaan.

Sen sijaan olen edelleen sitä mieltä, että ydinenergialakia tulisi muuttaa siten, että päätös ydinjätteen loppusijoituksesta tulisi vielä myöhemminkin eduskunnan päätettäväksi eli että rakentamisesta ja sitten käyttöönotosta myöskin tässä salissa päätettäisiin. Tästä asiasta olen tehnyt lakialoitteen, jonka useat kansanedustajat ovat allekirjoittaneet.

Talousvaliokunnan mietinnössä edellytetään, että hallitus antaa päätöksestä eduskunnalle selvityksen. Tietysti siinä yhteydessä olisi melkoinen demokratian kriisi, jos nähtäisiin, että selvitykset ovat puutteellisia ja akuutteja turvallisuusriskejä on, ja siitä huolimatta hallitus veisi hanketta eteenpäin, enkä tietysti sellaista usko. Sen tähden talousvaliokunnan muotoilema teksti on mielestäni ihan kelvollinen kompromissi. Olen tähän selvitykseen valmis tyytymään.

Silti olen iloinen siitä, että valiokunta ei esitä lakialoitteeni raukeamista tässä yhteydessä, vaan että siihen voidaan vielä palata. Mielestäni eduskunnan pitää oman asemansa ja kansalaisten turvallisuuden vuoksi pitää huolta siitä, että päätösvalta näin tärkeissä asioissa on koko eduskunnalla. Mehän pohdimme nimenomaan yhteiskunnan kokonaisetua. Toivottavasti siis palaamme tähän asiaan pian.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Syvärinen viittasi tekemäänsä lakialoitteeseen. Todella on niin, että emme nähneet tässä yhteydessä välttämättömäksi käsitellä lakialoitetta. Jo ajanpuutteenkin takia päädyimme siihen, että kun lakialoite koskee vasta rakennuslupapäätöstä ja siinä toimivallan siirtämistä eduskunnalle, meillä on tällä eduskunnalla ja itse asiassa vielä mahdollisesti seuraavallakin aikaa käsitellä asiaa, koska aiomme tehdä sen todella huolellisesti. On tärkeästä asiasta kysymys. Tästä syystä emme siis tietenkään hylänneetkään aloitetta.

Osmo Puhakka /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen on niin laaja ja kauaskantoinen kansallinen ratkaisu, että sen yhteydessä ei voi eikä saa sivuuttaa eettistä näkökulmaa. Onpa kysymys väliaikaisesta varastoinnista tai lopullisesta sijoituksesta, yhtä kaikki ratkaisumme sitoo pitkälti tulevia sukupolvia ja myös heidän turvallisuuttaan.

Eettisyyden näkökulmasta yksi keskeisimpiä kysymyksiä on periaate, että se, joka jätteen tuottaa, se myös siitä lopullisen vastuun kantaa. Vaikka Venäjän duuma onkin taannoisella päätöksellään avannut jälleen ovet ydinjätteitten kansainväliselle varastoinnille, siitä huolimatta pidän sinne aikoinaan palautettua 330 tonnin jäte-erää heijastumana ajatusmallista, jonka mukaan se, mikä on poissa näkyvistä, se on myös poissa ongelmasta. Tässä mielessä eduskunnan aikoinaan tekemä päätös ydinsähkön tuotannosta kertyneen jätteen kansallisesta vastaamisesta on ainut oikea ja selkeä.

Tyydytyksellä on myös pantava merkille se, että nyt tehtävä periaatepäätös merkitsee samalla etenemistä välivarastoinnista lopulliseen sijoitukseen. Se on selkeä signaali siitä, että pallottelu asian ympärillä on vaihtunut vakavaksi vastuunkannoksi. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että nyt tehtävä ratkaisu kallioperään sijoittamisesta on uraauurtava maailmanlaajuisestikin.

Eettisyyden näkökulmasta on keskeisen tärkeää varmistaa myös se, että aivan erityisesti tässä tapauksessa eurajokilaiset paikallispäättäjät sekä asukkaat ovat tietoisia varastointiratkaisun kaikista vaikutuksista.

Vaikka suhtautuminen ydinjätteen varastointiin sisältääkin hyvin voimakkaan kaksijakoisuuden, siitä huolimatta viestinnän avoimuuteen ja sisältöön kohdistuu ja tulee edelleenkin kohdistumaan poikkeuksellisen paljon odotuksia. Meille jaetusta taustamateriaalista nimittäin käy ilmi, miten monet kokivat aiheen vielä kaukaiseksi, minkä takia he eivät olleet kovinkaan halukkaita itse hakemaan tietoa asiasta.

Koska haastattelututkimukset osoittavat epävarmuuden tai peräti pelon keskittyvän aivan erityisesti yksityisiin kansalaisiin, rohkenenkin toivoa mahdollisen myönteisen päätöksen loppusijoituksesta vain tehostavan tiedotusta entisestään juuri Rauman seudulla yleensä ja Eurajoella erityisesti.

Mitä yleensä tulee ratkaisumalliin, mikä siirtää ainakin riskin säteilyrasituksesta tuhansien vuosien päähän tulevien sukupolvien niskaan, niin sehän on periaatteellisesti eettisesti kestämätön. Tästä kuitenkin seuraa väistämättä se vaatimus, että nyt valittu vaihtoehto kestää kriittisen tarkastelun. Tyydytyksellä onkin todettava, että niin talous- kuin ympäristövaliokuntakin, kuten monessa puheenvuorossa on tämän päivän aikana kuultu, ovat molemmat perusteellisesti pohtineet ratkaisun pysyvyyttä, mikä vapauttaisi tulevat polvet jälkivalvonnalta tai peräti korjaavilta toimenpiteiltä, tai sen varmistamista, miten varmistaa jätekapseleitten palauttaminen jälkikäsittelyä varten, mikäli uusi tekniikka ja sen kehittyminen sen suinkin mahdollistavat, tai ylipäätänsä korostaessaan jatkuvan tutkimustyön tarpeellisuutta niin suunnittelu- kuin varsinaisen rakennustyönkin rinnalla.

Arvoisa puhemies! Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen on jo aikajänteellä sen mittaluokan asia, että se edellyttää niin suunnittelu- kuin eri rakennusvaiheittenkin yhteydessä jatkuvaa selontekoyhteyttä eduskuntaan.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 1994 ydinenergialakia muutettiin niin, että kaikki Suomessa syntyvä ydinjäte on loppusijoitettava Suomeen, niin kuin täällä monta kertaa on todettu. Muutoksen seurauksena myös Loviisan voimalaitoksessa syntyvä korkea-aktiivinen ydinjäte jää loppusijoitettavaksi maan rajojen sisäpuolelle. Vuoteen 1996 asti Loviisassa syntynyt jäte kuljetettiin Venäjälle, missä se käsiteltiin Majakin jälleenkäsittelylaitoksessa Tsheljabinskin lähistöllä. Nyt käsiteltävänä olevan periaatepäätöksen tarkoituksena on toteuttaa käytännössä ydinenergialain säädökset. Turvallisuuden kannalta ydinjätteen loppusijoitukseen tähtäävän prosessin jatkaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin pitkäaikainen välivarastointi, joka edellyttää jatkuvaa huoltoa ja valvontaa ja johon kohdistuu myös monenlaisia riskejä.

Loppusijoitusta peruskallioon ei ole maailmassa missään vielä toteutettu, mutta useissa maissa tehdään jatkuvaa tutkimusta ja haetaan konkreettisia ratkaisuja. Loppusijoitusratkaisun kehittämisessä peruskallioon Suomi on ensimmäisiä maita maailmassa. Prosessin jatkuminen keskeytyksittä on äärimmäisen tärkeää, jolloin tiedoille ja menetelmille saattaa avautua myös vientimahdollisuuksia. Osallistumisella kansainväliseen yhteistyöhön saadaan tietenkin lisää tietoa. Jatkuvalla tutkimuksella ja teknisten ratkaisujen hakemisella kotimaassa kehitytään alan hallitsevana osaajana. Posiva Oy:n ehdottama loppusijoitusratkaisu vastaa ydinenergialainsäädännön määräyksiä siitä, miten ydinjätteestä tulee huolehtia. Suunniteltu toteutusaikataulu on valtioneuvoston vuonna 83 tekemän ja kauppa- ja teollisuusministeriön viimeksi vuonna 1995 vahvistaman tavoiteaikataulun mukainen. Periaatepäätöshakemuksessa esitettyyn loppusijoituksen toteuttamistapaan ja ajoitukseen sisältyy niin paljon joustavuutta, että niitä koskevat turvallisuusvaatimukset voidaan järkevästi ottaa huomioon.

Loppusijoitusta edeltävät huolelliset tutkimukset ja kehitystyö, joilla varmistetaan teknisen ratkaisun ja loppusijoituspaikan soveltuvuus sekä loppusijoituksen turvallisuus niin laitosten käytön aikana kuin tilojen sulkemisen jälkeenkin. Tutkimustulokset ovat kaiken aikaa sekä viranomaisten että suomalaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden arvioitavina. Loppusijoituksen pitkäaikaista turvallisuutta ei voida kokeellisesti todistaa, mutta se voidaan osoittaa kokeellisiin tutkimuksiin perustuvilla malleilla. Mallien avulla voidaan arvioida sellaisiakin kehityskulkuja ja -tapahtumia, jotka ovat erittäin epätodennäköisiä mutta voisivat tapahtuessaan vaurioittaa ydinjätettä sisältäviä kapseleita. Tällaisilla erilaisilla tutkimusmenetelmillä voidaan hankkia maksimaalista tietoa loppusijoitusratkaisun turvallisuudesta.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni valiokunnat ovat tehneet erittäin hyvää ja perusteellista työtä, paneutuneet sillä vakavuudella ja huolella tähän asiaan kuin asian tärkeys ja laajuus edellyttävätkin. Näin ollen kannatan talousvaliokunnan lausumaehdotusta.

Marja-Leena  Kemppainen  /skl:

Arvoisa puhemies! Ydinjätteiden loppusijoittamisesta on Suomessa keskusteltu ja tehty päätöksiä jo parinkymmenen vuoden ajan. Voimassa olevan lain mukaan Suomessa syntyneet ydinjätteet tulee käsitellä, varastoida ja sijoittaa pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomessa. Nyt käsiteltävänä oleva periaatepäätös ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan rakentamisesta on siis aikaisempien suunnitelmien mukainen välttämätön toimenpide. Se on edellytys myös loppusijoitusselvitysten ja loppusijoitussuunnitelmien etenemiselle.

Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä periaatepäätös vaatii edelleen hyvin laaja-alaista tutkimus- ja selvitystyötä, jotta lopullinen sijoituspaikka on mahdollisimman oikea ja turvallinen. Nykysukupolvien aikaansaamat ydinjätteet eivät saa olla tulevien sukupolvien huolenaiheena.

Turvallisuuskysymykset olivatkin keskeinen huolen- ja keskustelunaihe myöskin valiokuntakäsittelyssä. Valiokunnalla oli asian käsittelyn pohjana hyvät ja laaja-alaiset tutkimus- ja selvitysmateriaalit sekä monipuoliset asiantuntijalausunnot. Saattaa olla, että jotain tietoa jäi siitä huolimatta saamatta. Tästä tulisikin varmistua etenkin silloin, kun mietitään vaihtoehtoja esitetyille ratkaisuille tai rakentamiseen ja mahdolliseen avaamiseen liittyviin lopullisiin kustannuksiin. Meidän tulee myös muistaa, että luonto ei aina käyttäydy niin kuin me tahdomme.

Valiokunnan jäsenenä voin sanoa, että tätä asiaa käsiteltäessä yhteinen halu ja tahto oli selvittää eri näkökulmat hyvin tarkkaan ja eri osapuolia kuunnellen. Valiokunnan yksimielinen ja monipuolinen mietintö sekä siihen liitetty lausuma puhuvat jo tämän asian puolesta. Näkemys siitä, onko lausumassa esitetty selvitys riittävä tai riittävä eduskunnan tiedonsaannille jatkossa, sai myös yksimielisen hyväksynnän.

Mahdollisen ydinjätteiden loppusijoituspaikan löytyminen on vaatinut alan asiantuntijoilta paljon tutkimus- ja selvitystyötä. Asia on myös herkkä tunne- ja asennetasolla ja herättää pelkoja. Nämä ovat asioita, joita ei saa vähätellä. Sain henkilökohtaisesti perehtyä edellä kuvaamiini asioihin siinä vaiheessa, kun käytiin keskustelua Kuhmon mahdollisuuksista olla ydinjätteiden loppusijoituspaikkakunta.

Nykytiedon perusteella syvä kallioperä on todettu turvallisuuden kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi ydinjätteen loppusijoituspaikkana. Tutkimusten mukaan tällainen kallioperä sijaitsee Eurajoen kunnassa meillä Suomessa. Kun Eurajoen kunta on omissa päätöksissään ja lausunnoissaan puoltanut hankkeen sijoittamista kuntaansa, on silloin myös asennepuolella päästy jo hyvin pitkälle.

Valiokunnassa keskustelimme myös paljon hankkeen kustannuksista. Käsitykseni mukaan meillä oleva ydinjäterahasto, huoltorahasto, on selkeä ja toimiva verrattaessa sitä esimerkiksi vastaavaan Ranskan rahastoon. Muista kustannuksista, esimerkiksi myöhemmin avaamisesta johtuvista, vastaa sitten se taho, joka sen toteuttaa.

Nyt tehtävä periaatepäätös ydinjätteiden loppusijoituslaitoksen rakennushankkeesta on yhteiskunnan kokonaisuuden edun mukainen. Tärkeää on muistaa se, että vielä on paljon selvitettävää ja tutkittavaa, ennen kuin lopullinen ja kaikin puolin turvallinen rakennuspäätösesitys tulee ajankohtaiseksi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva ydinjätteen loppusijoitus on todella pitkän tähtäimen asia. Tässä pitkässä keskustelussa, joka tähän asti on käyty ja jota työhuoneestani olen pääsääntöisesti kuunnellut, näyttää siltä, että halutaan nähdä asia aika yksipuolisesti, vaikka tässä on molempien valiokuntien erittäin monipuoliset ja kohtuullisen hyvin tutkitut lausunto ja mietintö. Silti tässä yhteydessä ei voi välttyä ajatukselta, että asia on sidoksissa tulevaan ydinvoimaratkaisuun.

Mielestäni tuleva ydinvoimaratkaisu ja jäteratkaisu olisi pitänyt käsitellä yhtä aikaa, sillä eihän ole mitään järkeä, että nyt tehdään periaateratkaisu vain nykyisten voimalaitosten jätteistä. Jos syksyllä eduskunta tekee myönteisen päätöksen viidennestä ydinvoimalasta, silloin pitäisi tehdä, jos olemme loogisia ja järkeviä, samassa yhteydessä myös jäteratkaisu viidennen ydinvoimalan jätteistä. Koska ei menetellä niin, että asioista keskusteltaisiin yhtä aikaa, ilman muuta tämä periaateratkaisu, jos ja kun se hyväksytään, on myönteinen signaali uudelle ydinvoimalalle. Ymmärrän kyllä sen, että esimerkiksi ympäristövaliokunta on asiaa pohtinut siinä valossa ja niitten esitysten mukaan, jotka tällä hetkellä ovat ja joissa kiven kovana perusteluna on myös väitetty, että tällä asialla ei ole mitään tekemistä uuden ydinvoimalan kanssa, mutta näin kuitenkin mielestäni on.

En kuitenkaan tule äänestämään asian hylkäämistä sen vuoksi, että tällä annetaan myönteinen signaali uudelle ydinvoimalalle. Minusta paljon suurempia ja ongelmallisempia kysymyksiä ovat ne, joista aikaisemmin muun muassa ed. Kiviniemi sanoi, että Suomi on edelläkävijä ydinjätteiden hautaamisratkaisussa. Mielestäni paremminkin pitäisi sanoa: on koekaniini. Muut katsovat, miten Suomessa asiaa hoidetaan, ja mikäli siinä jotenkin epäonnistumme, muut eivät tämän tyyppisiä ratkaisuja tee. Muutoinhan ydinjätteitä olisi haudattu jo varmasti ainakin vuosikymmenen ajan muissa maissa, jos se olisi järkevä ratkaisu. Sitten voi tietysti kysyä sitä, miksi muissa maissa näin ei ole tehty. Onko kysymys maaperäongelmista eli siitä, että ei ole sellaista maaperää, johon haluttaisiin tai voitaisiin ydinjätteitä laittaa esimerkiksi Euroopan maissa, niissäkin maissa, joissa on paljon ydinvoimaloita? Jos näin on, jos se on peruste, että ei ole tarpeeksi järeää kalliota eikä sellaista sopivaa paikkaa — nyt meidän kolme tutkittua paikkaamme ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin mahdollisia maaperän vuoksi — sitä suuremmalla syyllä meidän suomalaisten pitää olla huolestuneita siitä, tullaanko myöhemmin säätämään sellaisia lakeja, joilla Suomi vastaanottaa muiden maiden jätteitä.

Voi olla myöskin niin, että Suomi itse tekee sellaista lainsäädäntöä. Eihän ole ollenkaan varmaa, mitä 20 vuoden kuluttua tulevat päättäjät tekevät. Todennäköisesti suuret ikäluokat ovat silloinkin päättämässä täällä, kun nuoret eivät ole kovinkaan kiinnostuneita politiikasta. Voi olla hyvinkin, että eläkkeidenmaksuongelmien ja kaikkien muiden talousongelmien kanssa kamppaileva Suomi tekeekin päätöksen, kuten Venäjä tällä hetkellä on tehnyt päätöksen, että he ovat ilomielin ottamassa ydinjätteitä vastaan. Emme tiedä, millaiset päättäjät meillä on 20 vuoden kuluttua. Emme tiedä myöskään sitä, minkälainen meidän tilanteemme kaiken kaikkiaan on 20 vuoden kuluttua. Näitä asioita pitää pystyä pohtimaan myöskin kriittisesti ja käymään tätä kriittistä keskustelua.

Jos muiden maiden sanotaan nyt negatiivinen suhtautuminen tai epäilevä suhtautuminen ydinjätteitten hautaamiseen ei johdu maaperästä vaan se johtuu muista syistä, meidän pitäisi kuitenkin silloinkin olla huolestuneita, mitkä ovat ne syyt, minkä takia tätä ratkaisua ei ole muissa maissa aikaisemmin tehty. Se ei ole varmastikaan syynä, että ei ole sellaista teknologiaa olemassa tai ei ole keinoja, millä tämä olisi tehty, että Suomi olisi nyt ainutlaatuisesti kehitellyt tähän jonkin sellaisen mallin, että nämä olisivat turvassa. En oikein pitänyt siitä ajatuksesta, että Suomi olisi tässä edelläkävijä, vaan pidän nimenomaan Suomea koekaniinina.

Koska tämä on niin iso päätös, se joidenkuiden mielessä saattaa olla päätös, jolla ikään kuin jäteongelma olisi ratkaistu. Silloin olen erittäin huolestunut siitä en pelkästään suomalaisten mielissä vaan muuallakin. Pelkään, että tutkimusmäärärahat eivät kovinkaan paljon lisäänny siihen, millä tavalla pystyttäisiin ydinjätettä tekemään vaarattomammaksi kuin nykyisellä teknologialla pystytään tekemään. Tämä on suurin huolenaiheeni: se, että ei halutakaan löytää enää aidosti tai sanotaan riittävästi tutkimusmäärärahoja siihen, että haluttaisiin löytää sellainen ratkaisu. Tässä olivat nämä suuret kysymykseni.

Ihan lopuksi haluan vain sanoa, että kun olen tätä asiaa hyvin paljon pohtinut monta vuotta juuri sen vuoksi, että Kuhmo oli yksi alue koetutkimuspaikoista, siitä tavasta, millä Posiva asioita siellä hoiti, en voi olla kovinkaan ylpeä enkä haluakaan olla, koska siellä oli minusta sellaista keskustelua, joka ei ollut asiallista, ja ehkä sellaisia toimenpiteitäkin, joilla ikään kuin ostettiin ihmisiä ydinjätehaudan taakse. Mutta tietysti täytyy olla tyytyväinen siihen, että Kuhmo ei sitten tullut sijoituspaikaksi ainakaan tässä vaiheessa nimenomaan siksi, että ei olisi ollut mitään järkeä kuljettaa näitä jätteitä läpi Suomen. Se olisi ollut erittäin suuri turvallisuusriski kaikille niille kunnille, jotka siinä välillä ovat, ei sen vuoksi ehkä niinkään, että sieltä ydinjätejunasta, tai millä ne olisi kuljetettu, olisi pursunut joitakin päästöjä, vaan nimenomaan siksi, mikä Saksassakin on koettu, että se on myös erittäin helppo sabotaasin kohde, mikäli sellaista toimintaa Suomessa mahdollisesti olisi tulevaisuudessa.

Tulen ehkä äänestämään tämän puolesta, jos tästä äänestys tulee. Mutta olen silti erittäin kriittinen ja halusin nämä kysymykset myös heittää, että ne ovat tulevaisuudessa arvioitavissa sitten, kun asiaa joskus 20 tai 30 vuoden päästä mietiskellään.

Ed. Pekkarinen merkitään läsnä olevaksi.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin monissa puheenvuoroissa on tuotu esille, ollaan todella merkittävästä asiasta päättämässä. Nyt on isosta asiasta kysymys, kun ollaan päättämässä ydinjätteen sijoituksesta. Miten, mihin ja mikä merkitys sillä on kaiken kaikkiaan ei vain omalle maallemme vaan muillekin maille, missä ydinjätettä syntyy? Itse tietysti jaan syvästi sen huolen, mikä täällä on tullut esille. Jos hyvin myönteinen suhtautuminen siihen, että nyt ollaan tekemässä hyvin turvallisia ratkaisuja, viesti siitä, johtaa siihen, että meidän asenteemme lisäydinvoiman rakentamiseen myöskin pohjautuu sille, että ikään kuin jätämme taaksemme sen pohdiskelun, mikä suuri ongelma todella ydinjätteen käsittelyyn ja sijoittamiseen kaiken kaikkiaan liittyy, se on itselleni erittäin vakava kysymys. Haluaisin nimenomaan nähdä niin, että enenevässä määrin tutkittaisiin tätä kysymystä. Niin ymmärränkin, että tämä periaatepäätös, joka tässä halutaan tehdä, ei suinkaan sulje pois tutkimusta ja jatkoselvitystyötä. Puheenvuorot, joita on käytetty, pääsääntöisesti kuitenkin ovat tuoneet esille sen, että tämä kysymys ei olisi sidoksissa lisäydinvoiman rakentamiseen, enkä itse näe tätä samalla tavalla, vaan itselleni ovat nämä kaksi asiaa ihan vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Myöskin ajattelen, kun edellä ed. Huotari kysyi, miksi tällä periaatepäätöksellä on näin kiire, miksi tätä periaatepäätöskeskustelua ei olisi voitu siirtää siihen vaiheeseen, kun eduskunta käsittelee energiakysymystä, kun tulee ydinenergiasta keskustelu, onko Suomi ratkaisemassa lisäenergiatarpeen ydinvoimaa lisärakentamalla vai löytyykö muita energiaratkaisuja ja mikä kokonaisratkaisu kaiken kaikkiaan on maamme ja kansamme edun mukainen ja tietysti ennen kaikkea myös ympäristöturvallisuuden ja ympäristön kehittymisen kannalta hyvä.

Lähinnä olen omassa pohdiskelussani päätynyt miettimään sitä, miten tämän asian käsittelyjärjestys on rakennettu niin kuin se tässä on rakennettu. Olisin halunnut nähdä asian sillä tavalla, että nyt olisi otettu todella mahdollisuus, että ed. Syvärisen lakialoitteen mukaisesti energialakia olisi muutettu siten, että päätös nimenomaan loppuratkaisusta tapahtuu eduskunnassa eikä niin, että valtioneuvosto sen ratkaisun tekee. Ajattelen tätä jo perusteena sikäli, että kun täällä on puhuttu, että on kysymys edelläkävijämaasta, teemme pioneerityötä, teemme todella merkittävää työtä, siinä mielessä olisin haastamassa ja ikään kuin vaatimassa sitä, että laajemmalla demokratialla eli eduskunnassa tästä asiasta päätettäisiin. Uskon vakaasti, että matkan varrella saadaan lisätietoa, saadaan tutkimustuloksia ja sellaista tietoa, jolle myös on entistä vankempaa pohjaa periaatepäätöksiä tehdä. En ole saanut vastausta kysymykseen, miksi näitä kahta ratkaisua ei olisi voitu käsitellä yhdessä.

Myöskin täällä esitetty kysymys on edelleen vailla vastausta eli ed. Huotarin kysymys siitä, mikä mahtaa olla tilanne, jos EU:n kehitys jatkuu, niin kuin jo meiltäkin pääministerin suulla ja monelta muulta taholta on puhuttu, liittovaltion suuntaan. Onko niin, että Euroopan maissa ja EU-maissa todella käydään keskustelua siitä, mikä maa tällä liittovaltioalueella, EU-alueella, on sen kaltainen, jonne on todella turvallista sijoittaa ydinjätteitä, joita vielä kuitenkin eri maissa on, vaikka ei lisärakentamistakaan tulisi? Tämä on minusta hyvin vakava kysymys, kun emme voi täysin arvioida sitä, mihin kehitys menee. Tietysti haluan yhtyä kysymykseen, onko hallitus arvioinut ja miksi ei valiokunnissa arvioitu tilannetta, mikä EU:n kehityksen myötä tulee olemaan ratkaisu näihin kysymyksiin, jotka nyt ovat avoimina. Olemme todella tekemässä siinä mielessä merkittävää pioneerityötä. Tietysti alueemme EU:n reunamailla ja kallioperämme antavat tiettyjä vastauksia siihen, mihin paineet saattavat kohdistua.

Tietysti on ydinenergialain kohta, jossa sanotaan, että ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Näinhän on, että meidän on vastuu kannettava. Kun päätökset ydinvoimalasta on tehty, ydinvoiman jätteistä on silloin vastuu kannettava. Siinä mielessä tässä on myös eettisestä asiasta kysymys.

Mietin myöskin sitä, että kun ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kriittisiä asiantuntijalausuntoja on lausuntoon kirjattu, asiantuntijat katsovat, että päätöksentekoa tulee siirtää myöhemmäksi, koska loppusijoitukselle ei ole vielä esitetty turvallista ja riskitöntä vaihtoehtoa. Näin ollen paras vaihtoehto on jatkaa valvottua välivarastointia. Itse ajattelen toki, että välivarastointiin liittyy merkittävät vaaratekijänsä niin kuin kaikkiin muihinkin kysymyksiin. Siinä mielessä tietysti on vakava kysymys se, mitkä ovat välivarastoinnin seuraukset. Mutta kun katsotaan kielteisen kannan perusteina olleita asioita, täällä sanotaan, että maanalaisiin tutkimuksiin ryhtyminen on hankkeen tässä vaiheessa ennenaikaista, että maanalaiset tutkimustilat saattavat vahingoittaa sijoituspaikkaa ja että Olkiluodon alueen soveltuvuus loppusijoittamiseen ei ole paras mahdollinen ja että tulevan jääkauden vaikutukset ovat jääneet selvityksessä liian vähälle huomiolle, näin osa näistä lausunnoista täällä. Totta kai me tiedämme, että Eurajoen kunnassa on tätä selvitetty ja kanta on äänestyksen jälkeen myönteinen sille, että loppusijoitus tapahtuu Olkiluotoon. Varmasti me voimme hyvin ymmärtää Eurajoen kunnan tilanteen, jossa he päätöstä ovat olleet tekemässä.

Periaatepäätös tietysti nyt on luonteeltaan välipäätös. Kallioperäkysymys on sellainen, että siihen todella vielä liittyy monia avoimia kysymyksiä, ja niitä on joissakin puheenvuoroissa täällä jo avattukin. Ne on ratkaistava ennen lopullista päätöksentekoa. Mietintö/lausuntopaketti on erinomainen asiakirja, siinä on tietoa meillä nyt käytettävissä ja jälkipolvillekin, mutta itseäni ei tyydytä tämä kompromissi, jossa sanotaan, että ikään kuin selvitys tulee eduskunnalle, vaan todella edellyttäisin, että eduskunta saisi asian käsiteltäväkseen eli lakimuutos, energialain muutos, tulisi ennen kuin tästä lopullista päätöstä tehdään.

Vaikka täällä on sanottu, että vastuullisuutta eduskunnasta löytyy, että sitten kun eduskunnalle selvitys tulee, silloin pysähdytään asian äärelle ja pystytään tekemään uusia linjauksia ja suuntauksia ja vaikka periaatteessa haluan tähän uskoa, kuitenkin kysyn, miksi näitä asioita ei tässä mietinnössä selkeämmin kirjattu tämänsuuntaisesti, vaan on ainoastaan tämä, että selvitys tulee. Pidän tärkeänä, että rakentamisluvan myöntäisi valtioneuvoston esityksestä eduskunta punniten siten kaiken kaikkiaan kokonaisedullisuutta ja turvallisuuskysymyksiä ja näitä asioita, joita täällä kriittisesti on nostettu esille. Minusta ei ole oikein, että eduskunta voi sanoa tässä vain kyllä tai ei eikä voisi palata periaatepäätöksen jälkeen tähän asiaan.

Lopuksi haluan kannattaa ed. Lapintien tekemää hylkäysehdotusta. Totean vielä oikeastaan näin, että tämän kannatuksen perusteeksi omaa pohdiskeluani vahvisti se, kun täällä muun muassa ed. Sinnemäen puheenvuorossa näitä asioita tarkasteltiin, niitä sen enempää tässä enää erittelemättä.

Riippumatta siitä, miten sijoitus nyt tapahtuu, on vakavasti tulevaisuudessa pohdittava erilaisia menetelmiä, ja ennen kaikkea myös uutta teknologiaa ja tieteen suomia mahdollisuuksia on otettava huomioon, mitä todella ydinjätteelle tapahtuu ja mihin se sijoitetaan. Siinä mielessä pidän tärkeänä, että Suomi tekee omat ratkaisunsa vastuullisesti, moraalisesti ja oikein ja myöskin että emme sijoita ulkomaille, mutta emme myöskään ota ulkomailta muista maista vastaan ydinjätettä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On tietysti erittäin ikävää, että kansanedustajat, niin kuin Leea Hiltunen, jotka eivät ole pystyneet olemaan ymmärryksen mukaan asioiden syvällisemmässä käsittelyssä mukana valiokunnissa, ainakaan ympäristövaliokunnassa, tässä tilanteessa problematisoivat näitä asioita tavalla, joka ei tee oikeutta sille käsittelylle, joka on tapahtunut valiokunnassa.

Otan yhden esimerkin, ajanpuutteen vuoksi, maanalaisten tutkimustilojen rakentamisen. Ympäristövaliokunta kävi sen tarkkaan läpi, ja sekä selvitysten että sen oman käsityksen lähtökohta on siis se, että etukäteen selvitetään, mikä on kallioperän tila. Mutta kun tunnelistoa on rakennettu, ennen mitään käyttöönottolupaa selvitetään, mikä on tilanne sen jälkeen. Näin ollen tämä on kuitenkin jo läpikäyty ja huomioitu, tämä huoli, joka täällä ikään kuin antaa pontta epäämiselle.

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pari havaintoa. En käy näitä puheenvuoroja millään tavalla kertaamaan, totean vain, että täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, joista on varmasti hyötyä kaikkien näiden asioiden eteenpäin viemisessä.

Ed. L. Hiltusen viimeisimpään puheenvuoroon toteaisin, että sitähän tässä yritetään, ratkaista asiaa vastuullisesti kaikkeen siihen tietämykseen perustuen, mikä meillä on tällä hetkellä käytettävissä. Kahden valiokunnan yksimielisen mietinnön pohjalta, niin kuin täällä on todettu laajasti, erittäin huolellisen valmistelun pohjalta, se on minusta vastuullisuutta. Minä uskon, että eduskunta laajemminkin kokee tämän vastuullisuuden, näin ainakin uskon ja toivon.

Se seikka, miksi käsittelemme täällä ydinjätteen loppusijoitusta erikseen mahdollisen viidennen ydinvoimalan kanssa, johtuu siitä, että tähän vastuullisuuteen kuuluu nimenomaan se myös ed. Hiltusen peräänkuuluttama seikka, että kantaisimme itse vastuun omista jätteistämme. Meillä on jätettä nyt, ja neljä ydinreaktoria tekee sitä lisää. Olipa meillä sitten viides tai kuudes ydinvoimala tai ei, vastuullinen väki kantaa vastuunsa näistä olemassa olevista jätteistä. Eli periaatepäätös on tehtävä nyt eikä viivytellä enää sen kanssa pidempään. Tähän on monta syytä, joita on täällä tuotu esiin. En käy niistä tarkemmin tässä puhumaan.

Täällä on monta kertaa viitattu ihan aiheellisesti siihen, mikä on moraalista, ja myös siihen seikkaan, voiko Suomi viedä jätteitä ulos tai joutuuko Suomi ottamaan vastoin tahtoaan muiden maiden jätteitä tai onko meillä kenties 30, 20 vuoden päästä, niin kuin ed. Huotari viittasi, vastuuton sukupolvi, joka haalii tänne kaikkien muidenkin maiden jätteet. Tästä voin vain tietysti todeta sen, että me teemme päätökset tämän päivän tietämyksen pohjalta, ennakoiden tietysti päätöksiä niin pitkälle tulevaisuuteen kuin kykenemme. Tulevaisuutta ei tietenkään tiedä kukaan tässä maassa.

Mutta tähän asiaan, selvitettiinkö sitä, mikä on tämän hetken tietämys esimerkiksi EU:n tai EU:n mahdollisen laajenemisen suhteen ja sitä kautta tulevien velvoitteiden suhteen, toteanpa nyt sitten seuraavaa: Perustettavaan laitokseen voitaisiin loppusijoittaa siis tämän periaatepäätöksen perusteella vain Suomen nykyisissä ydinvoimalaitoksissa syntyvää käytettyä ydinpolttoainetta. Se on se lähtökohta. Ydinenergialaki kieltää ulkomaisten ydinjätteiden käsittelyn, varastoinnin ja pysyvän sijoittamisen Suomeen.

Valiokunta tarkasteli asiaa asiantuntijoiden saamien selvitysten perusteella, ja nyt luen suoraa lainausta: "Kun ydinjätteiden maahantuontimahdollisuutta tarkastellaan ydinenergiaa koskevien kysymysten ensisijaisten oikeuslähteiden, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen perusteella, voidaan todeta, että Suomella on hyvin laaja oikeus kieltää tänne perustettua loppusijoituslaitosta hallinnoivaa yritystä loppusijoittamasta laitokseen toisissa jäsenvaltioissa tuotettuja ydinjätteitä. Selvitysten ja asiakirjojen valossa voidaan pitää myös varsin epätodennäköisenä, että EU—Euratom-yhteistyö rajoittaisi millään tavalla jäsenvaltioiden oikeutta vastustaa toisissa jäsenvaltioissa tuotettujen ydinjätteiden loppusijoittamista alueelleen."

Täällä on viitattu muissakin yhteyksissä kansainvälisiin sopimuksiin. Ne ovat lähtökohtana, niin Wienin sopimukset kuin nykyiset sopimukset, ja siltä pohjalta teemme nämä päätökset. Se on todella niin, että tulevien päättäjien tahdosta, halusta, näkemyksestä ei meillä ole minkäänlaista tietoa. Me joudumme kantamaan vastuun tämän päivän tietämyksen perusteella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys ydinjätteen loppusijoituksesta on tärkeä asia. On aivan oikein, että se synnyttää vilkkaan ja laajan mielipiteiden vaihdon. Henkilökohtaisesti haluan yhtyä niihin näkemyksiin, joita niin talousvaliokunta kuin ympäristövaliokunta ovat tämän asian osalta valmistelleet ja esittäneet kuultuaan lukuisia asiantuntijoita, jotka edustavat tässä sekä suomalaista että kansainvälistä asiantuntemuksen kärkitietoa.

Kysymys käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta on asia, jossa joudumme katsomaan kauas, mutta toisaalta meidän on tehtävä ratkaisu tässä tilanteessa. On realiteetti, että meillä on Suomessa tuotettua ydinpolttoaineen jätettä, joka on ratkaistava, ja tämä ratkaisu on mielestäni moraalinen velvollisuutemme, miten se tullaan sijoittamaan.

Jo väliaikainen ratkaisu, mikä meillä Suomessa on, on monessa suhteessa kansainvälisten mittojen mukaan vastuullinen. Näin tärkeää kysymystä ei voida katsoa vain lyhyellä näkökulmalla, vaan on löydettävä ratkaisut, jotka sen tietämyksen varassa, mikä tällä hetkellä voi olla, voivat olla turvalliset ja parhaimmat mahdolliset. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että meillä Suomessa nämä mahdollisuudet turvalliseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen ovat olemassa.

On aivan varma, että tiede tulee menemään tulevinakin aikoina huimaavin askelin eteenpäin. On tietysti toivottava, että tulevaisuudessa löytyy ratkaisuja, joilla voidaan käytettyä ydinpolttoainetta käsitellä. Onko tuo satojen vuosien päästä vai tuhansien vuosien päästä, en käy sitä arvailemaan, mutta olen varma, että tiede menee eteenpäin. Uskon, että jos silloin halutaan vielä jotain parempaa ratkaisua löytää kuin tällä hetkellä on tiedossa, sen silloiset päättäjät, keitä he minkäkin nimisissä elimissä silloin ovat, tulevat ratkaisemaan.

Mutta meidän on kannettava vastuumme siitä, mikä on nyt ajankohtaista. Katson, että se, mitä nyt ollaan esittämässä valiokuntien toimesta valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjalta, on se ratkaisu, joka meidän tulee tehdä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuoden joulukuussa valtioneuvosto teki Posivan jättämän hakemuksen pohjalta periaatepäätöksen, jonka mukaan ydinjätteen loppusijoituslaitoksen rakentaminen Eurajoen Olkiluotoon on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta varsin järkevää. Valtioneuvosto totesi periaatepäätöksen edellyttäneen sitä, että Eurajoen kunta hyväksyy ydinjätteen loppusijoituslaitoksen rakentamisen Olkiluotoon. Myös Säteilyturvakeskus puolsi alustavassa turvallisuusarviossaan hanketta. Nyt tarvittaisiin siis enää eduskunnan vahvistus.

Loppusijoitushankkeen ympäristövaikutuksia on tarkkaan arvioitu yli kahden vuoden ajan ja mukana on ollut lukuisia eri asiantuntijoita. Arviointimenettelyssä luotiin yhtenäinen esitys hankkeen vaikutuksista ja vaihtoehdoista päätöksentekoa varten. Selvitysten mukaan hankkeen ympäristövaikutukset ovat yleisesti ottaen vähäiset. Loppusijoitushankkeen turvallisuutta arvioitaessa riippumatonta asiantuntemusta edustavat Säteilyturvakeskus ja sen asettama kansainvälinen arviointiryhmä. Molemmat ovat todenneet lausunnoissaan, että turvallisuuden kannalta ei ole estettä periaatepäätöksen tekemiselle ja tutkimusten keskittämiselle Olkiluotoon. Tärkeä osa loppusijoitushankkeessa on paikallisten asukkaitten kanta. Eurajokelaisten suhtautumista ydinjätteitten loppusijoitukseen onkin tutkittu, ja selvä enemmistö heistä oli valmis ottamaan loppusijoituslaitoksen kotikuntaansa, mikäli paikka todetaan tutkimuksin ja viranomaisten turvallisuusarvioitten perusteella turvalliseksi. Myös Eurajoen kunnanvaltuusto on hyväksynyt periaatepäätöshakemuksessa esitetyn loppusijoituslaitoksen sijoittamisen Olkiluotoon.

Viime vuoden tammikuussa tehtiin myös galluptutkimus, jossa kansalaisilta kysyttiin, pitääkö suomalaisista ydinjätteistä huolehtia Suomessa ja mitä mieltä kansalaiset ovat hankkeen jatkamisesta, kun Säteilyturvakeskus on todennut hankkeen turvalliseksi ja Eurajoen kunta on loppusijoituslaitokselle myönteinen. Peräti 92 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista kannatti jätteitten hoitamista kotimaassa. Kansalaisista 78 prosenttia oli myös sitä mieltä, että tutkimuksia ja loppusijoituslaitoksen valmistelua Eurajoella on syytä jatkaa periaatepäätöshakemusten mukaisesti.

Periaatepäätöksellä ja loppusijoituspaikan valinnalla voidaan turvata tällä hetkellä parhaaksi arvioidun suunnitelman eteneminen. Ilman näitä päätöksiä olemassa oleva käytetty ydinpolttoaine jää maan pinnalle väliaikaisvarastoihin määrittelemättömäksi ajaksi. Myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että valmistaudumme huolehtimaan oman aikamme syntyvistä ydinjätteistä parhaaksi tietämällämme turvallisella tavalla. Toisaalta emme myöskään saa sitoa lopullisesti tulevien sukupolvien käsiä. Näin ei nytkään ole käymässä. Periaatepäätöksen tekeminen ei sulje pois muita, tulevaisuudessa mahdollisesti ilmaantuvia uusia vaihtoehtoja.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu siitä, olisiko mahdollista, että Suomeen voitaisiin tuoda ydinjätteitä. Kiinnitän vain erääseen näkökohtaan tässä yhteydessä huomiota. Tilanne muuttuu ymmärtääkseni aika tavalla toisenlaiseksi silloin, kun tällainen laitos on esimerkiksi Suomessa jo olemassa ja on siis jotkin ympäristö- ja muut normit täysin täyttävä. Sen jälkeen katsotaan EU:n laajuisesti se, kuinka voidaan olemassa olevan tiedon perusteella ja kallioperärakenteen perusteella osoittaa, että tämä on varmasti se paikka, missä jätteet turvallisesti säilyvät. Sen jälkeen, jos joku hakee oikeutta tuoda jätteet tähän nyt suunnitteilla olevaan laitokseen, seuraa se, että Suomen viranomaiset joutuvat EY-tuomioistuimelta pyytämään ennakkokannanoton tähän asiaan ja saattaa olla siinä tilanteessa ainoa mahdollisuus EY-tuomioistuimelle osoittaa, että ympäristöperusteilla lupa pitää myöntää. Sillä tavalla kaikki kauppapoliittiset näkökohdat, joita täällä on esitetty, menettävät merkityksensä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa asiantuntijakuulemisessa tämä asia tuli esille. Lähtökohta Suomessa on se, että ydinenergialaki kieltää ulkoa tuodun ydinjätepolttoaineen sijoittamisen Suomeen ja Suomen maaperään. Kysyimme tätä monelta asiantuntijalta, ja he sanoivat, että EU ei voi määrätä ydinjäteasiassa Suomea vastaanottamaan ydinjätteitä. Taas toisaalta 20 vuotta on erittäin pitkä aika elämässä eteenpäin. Nythän Venäjä on ilmoittanut, että se ottaa ydinjätteitä, sen teknologia Siperiassa on niin korkeatasoista, että se uuskäyttöön ottaisi ydinpolttoaineita esimerkiksi Suomesta. Mutta uskon, että Suomen kanta on erittäin tiukka, että ydinenergialakia ei tarvitse muuttaa, vaan ainoastaan Suomessa tuotetut ydinjätteet sijoitettaisiin Suomen maaperään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, näinhän nyt juuri ajatellaan. Kaikki ajattelevat Suomessa näin ja ainakin haluavat ajatella juuri niin kuin ed. Kuosmanen sanoi. Jos asiaa niin sanotuilta asiantuntijoilta kysyy, he vastaavat varmasti näin, koska se on kansallisesti hyvältä kuulostava ratkaisu, eikö niin? Se helpottaa kaikkia näitä ratkaisuja, viidennen ydinvoimalan hanketta jnp. Näinhän TT:n johtajat Sirkeiset ja muut meille joka päivä esittelevät. Mutta tämä asia ei olekaan enää relevantti silloin, kun ollaan siinä uudessa tilanteessa, että tämä kaikki on toteutunut. Silloin sitä kysytään EY-tuomioistuimelta, joka joutuu sitä ympäristöoikeudellisesti tarkastelemaan. Se onkin sitten jo ihan kokonaan toinen juttu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on tuonut hyvin selkeästi ilmi sen, että kysymyksessä on erittäin monimutkainen, monitahoinen, ajallisesti luonnollisesti erittäin pitkä ja kaiken kaikkiaan hyvin paljon tietoa päätöksen pohjaksi tarvitseva prosessi.

Totean, että se, että talousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat päässeet yksimieliseen lausuntoon ja mietintöön, osoittaa sen, että niissä valiokunnissa on tapahtunut tietty prosessi, siis tietoa on saatu, sitä on käsitelty, siitä on keskusteltu ja on tehty sitten yhteenveto. Katson, että ne päämäärät, jotka tällä tavalla yksimielisesti on saavutettu, ovat pohjautuneet hyvin vakavaan ja vastuuntuntoiseen pohdintaan.

Keskustelu päättyy.

​​​​