Täysistunnon pöytäkirja 60/2005 vp

PTK 60/2005 vp

60. KESKIVIIKKONA 25. TOUKOKUUTA 2005 kello 15 (15.05)

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi

 

Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ehdotti ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitettäväksi siten, että ammattikorkeakouluissa otetaan käyttöön myös ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään, että työelämässä menestyminen perustuu osaamiseen. Työelämä ja sen vaatimukset muuttuvat niin, että syntyy uusia osaamisalueita ja tarvetta aiempaa syvällisempään osaamiseen. Osaamistasosta huolehtiminen on välttämätöntä Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi muihin kilpailijamaihin verrattuna. Hallituksen esityksen tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen tutkintojen osalta vahvistaa suomalaista osaamista. Sen vuoksi valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.

Valiokunnan mielestä hallituksen esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista vahvistaa Suomen korkeakoulujärjestelmän duaalimallia. Jotta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot vastaisivat työelämän tarpeisiin, on välttämättöntä, että niiden taso on korkea ja ne toteutetaan omalla ammatillista osaamista lisäävällä ja syventävällä profiililla, joka poikkeaa yliopistojen kandidaatin ja maisterin tutkinnoista. Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että kyse on ammatillisesta korkeakoulutuksesta eli niin ammattikorkeakoulututkintoon kuin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tulee olla sisällöltään sellaista, että koulutus antaa nimenomaan käytännön valmiuden osaamiseen työssä. Laadukkaan koulutuksen onnistumiseksi valiokunta pitää perusteltuna, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pyrkivältä edellytetään pääsääntöisesti kolmen vuoden pituista työkokemusvaatimusta ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen ja asianomaiselta alalta. Valiokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että esimerkiksi yrittäjänä tai opistoasteen suorittamisen jälkeen hankittu työkokemus voidaan harkinnan mukaan ottaa huomioon.

Valiokunta korostaa, että jatkotutkinnot tulee suunnitella yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Tutkintoja tulee kehittää työelämälähtöisesti niille aloille, joilla tutkinnoille on aitoa tarvetta tai työelämän vaatimusten pohjalta tarve kehittää osaamista ja asiantuntemusta työelämän kehittämis- ja muissa tehtävissä toimimista varten. Ylempien tutkintojen suunnittelussa ja perustamisessa tulee ottaa huomioon alakohtaiset erityistarpeet ja selvittää työelämän tarve tutkinnoille.

Hallituksen esityksen mukaan ammattikorkeakoulujen ylempään tutkintoon johtavan koulutuksen tarjonnan mitoittamisen pitkän aikavälin tavoitteena on, että jatkotutkinnon voi suorittaa noin 20 prosenttia perustutkinnon suorittaneista. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on näin korkeaa tasoa pidetty epärealistisen korkeana. Valiokunta pitää tärkeänä, että ylempää ammattikorkeakoulututkintojärjestelmää laajennettaessa vielä uudelleen harkitaan ylempien tutkintojen määrällinen tavoitetaso erityisesti työelämän kehittämistarpeiden ja käytettävissä olevien voimavarojen näkökulmasta. Valiokunta myös painottaa sitä, että yleisemminkin tulee koulutuksen mitoituksessa pyrkiä nykyistä parempaan vastaavuuteen työelämän tarpeiden ja koulutusmäärien välillä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa pohdittiin paljon erikoistumisopintoja ja niiden tarvetta jatkossa. Opetusministeriön mukaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tullessa ei nykyisen laajuisia erikoistumisopintoja enää tarvita entisessä määrin. Erikoistumisopinnot jäävät palvelemaan muita työelämän kannalta merkittäviä mutta lyhyempiä täydennyskoulutustarpeita. Valiokunta painottaa sitä, että tutkintojärjestelmän kehittämisestä huolimatta ammattikorkeakoulutuksessa tarvitaan edelleen erikoistumisopintoja.

Rahoituskysymystä pohdittaessa valiokunta piti ensisijaisen tärkeänä, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus on laadukasta. Sen vuoksi koulutukselle tulee varata riittävät voimavarat. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esitys ei aiheuta lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille. Tarkoitus on rahoittaa ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot kohdentamalla ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen. Opetusministeriön arvion mukaan valtion talousarviossa olevasta 124,8 miljoonan euron määrärahasta kohdennettaisiin noin 16 miljoonaa euroa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rahoitukseen.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämiseen varataan riittävät voimavarat. Tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa muun aikuiskoulutuksen rahoitusta. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa tätä koskevaa lausumaa.

Valiokunta keskusteli paljon myös ammattikorkeakoulun opettajien kelpoisuuksista. Valiokunnan jäsenet varmaan tulevatkin käyttämään tästä aiheesta yksityiskohtaisia puheenvuoroja. Valiokunta korostaa mietinnössään opettajien korkean osaamistason merkitystä. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että opetusministeriö harkitsee mahdollisuutta muuttaa ammattikorkeakoulun opettajien kelpoisuusvaatimuksia koskevaa asetusta siten, että yliopettajan vakituiseen virkaan voidaan nimittää vain lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö. Kelpoisuus julkisyhteisön yksittäiseen virkaan tai tehtävään määräytyy asianomaista julkisyhteisöä koskevien kelpoisuussäännösten mukaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kelpoisuussäännösten mukaan vaaditaan nykyisin useimmiten väljästi virkaan soveltuva korkeakoulututkinto tai virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Nimittävän viranomaisen tehtävänä on tällöin virkaa haettavaksi julistettaessa päättää, soveltuuko virkaa hoitamaan yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa tutkinnon suorittanut henkilö. Valiokunta pitää välttämättömänä, että työnantajalla säilyy mahdollisuus harkita tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. Valiokunta pitää välttämättömänä seurata uudistuksen toimivuutta ja rahoitusta sekä sen kunnille aiheuttamaa taloudellisten rasitusten lisääntymistä. Tarvittaessa tulee harkita mahdollisuutta siirtää tästä koulutuksesta aiheutuvat kustannukset kokonaan valtion rahoitettaviksi. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään selonteon antamista viiden vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy yksi rahoitusta koskeva vastalause.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisen valiokuntatyön jälkeen sivistysvaliokunta on yhdessä päätynyt sille kannalle, että ylemmille ammattikorkeakoulututkinnoille on paikkansa koulutusjärjestelmässämme. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto ei tule tuottamaan pelättyä liikakoulutusta, sillä tarkoituksena on, että vain osa opiskelijoista suorittaa sen. Tutkinnolla ei tule olemaan ammattikorkeakoulujärjestelmässä yliopistojen maisterintutkinnon kaltaista asemaa, jossa kaikki alemman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet jatkaisivat opintojaan ylempään tutkintoon. Sen sijaan tavoitteena on jatko-opiskelupaikkojen lisääminen varsin maltillisesti siten, että vuonna 2008 noin 2 000 ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta aloittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot.

Arvoisa puhemies! Ehdotus ammattikorkeakoulututkintojen tuomasta kelpoisuudesta julkisiin virkoihin on herättänyt kiivasta keskustelua ja kummastustakin. Asiantuntijakuulemisten perusteella valiokunta on päättänyt jättää päätäntävallan tietyn viran tai tehtävän kelpoisuuksista virkaa täyttävälle julkisyhteisölle, eli nimittävän viranomaisen on virkaa haettavaksi julistettaessa päätettävä, soveltuuko virkaa hoitamaan yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa tutkinnon suorittanut henkilö. Mielestäni se on viisasta. On tärkeää, että työnantajalla säilyy mahdollisuus harkita, millaista koulutusta pitää tehtävän kannalta soveltuvimpana. Tämän vallan antaminen työnantajille ei tarkoita, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto avaa automaattisesti kaikki ne paikat, joihin tähän asti on päässyt vain maisterintutkinnon suorittamalla. Työnantaja voi edelleen edellyttää hakijoilta yliopistotutkintoa muun muassa tehtävissä, joissa vaaditaan tutkijankoulutusta.

Seuratakseen jatkotutkintojen vaikutusta suomalaisessa työelämässä valiokunta on päättänyt esittää, että hallitus antaa viiden vuoden kuluttua selonteon ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asemasta työelämässä ja uudistuksen vaikutuksista koulutusjärjestelmäämme ja työelämään. Selonteossa tulee mielestäni perehtyä muun muassa siihen, onko jatkotutkinnot kohdennettu aloille, joilla niille on aitoa tarvetta, millaista on jatkotutkintokoulutuksen laatu ja kaipaako jatkotutkinnoille asetettu määrällinen tavoitetaso korjaamista. Sen lisäksi selonteossa on tarkasteltava, onko lainmuutos johtanut ylemmän korkeakoulututkinnon aseman heikkenemiseen niissä tehtävissä, joihin voi hakeutua eri koulutusväyliä pitkin, ja mikäli näin käy, heikkeneekö palkkaus kyseisissä tehtävissä.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen ei ole tarkoitus olla luonteeltaan akateemisia. Siksi tutkintonimikkeeksi ei ole syytä ottaa maisteria. On hyvä, että tämä havaittiin jo esitystä valmisteltaessa. Tutkintonimikkeenä ylempi ammattikorkeakoulututkinto on selkeä erityisesti siksi, että se pohjautuu nykyiseen käytäntöön. Selkeät tutkintonimikkeet ovat tärkeitä, sillä ne estävät uusien tutkintojen suorittajien väliinputoamista työelämässä. Väliinputoaminen on riskinä, jos työnantaja ei nimikkeen perusteella pysty muodostamaan käsitystä tutkinnon laadusta. On kenties turhaa pelätä, että työelämässä ammattikorkeakoulututkintojen jatkotutkinnot ja maisterintutkinnot sekoittuisivat toisiinsa.

Kuulin eilen hyvän vertauksen ViNOn eli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajalta. Ovathan ammattikoulututkinnot ja lukiotutkinnotkin molemmat toisen asteen tutkintoja, mutta kenenkään ei ole vaikea erottaa niitä toisistaan. Miksi olisi yhtään sen vaikeampaa erottaa toisistaan yliopistollisia ylempiä korkeakoulututkintoja ja ammattikorkeakouluissa suoritettuja ylempiä korkeakoulututkintoja?

Arvoisa puhemies! Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen ja nimenomaan jatkotutkinto. Se on uusi, nykyisiä koulutusmuotoja täydentävä, tarpeellinen väylä niille, jotka haluavat jatkaa opintojaan työelämälähtöisesti. Samoin kuin yliopistosta valmistuneet voivat halutessaan jatkaa opintojaan yliopistolla, on hyvä, että myös ammattikorkeakouluista valmistuneilla on mahdollista syventää osaamistaan erityisesti omalla alallaan. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat ammatillisesti suuntautuneita, ja siksi kaikki ammattikorkeakoulututkinnot eivät anna edellytyksiä jatkaa opintoja yliopistolla. Siksi ei ole järkevää, että ammattikorkeakouluista valmistuneiden ihmisten jatko-opintojen pitäisi olla itsestäänselvästi tieteellisesti painottuneita.

Tietyillä aloilla saattaa olla loogista kehittää väylä, jonka kautta ylemmän korkeakoulututkinnon voisi sujuvasti suorittaa yliopistolla samalla alalla. Jo nyt etenkin insinöörit voivat suorittaa sujuvasti diplomi-insinöörin tutkinnon, ja uuden insinöörijatkotutkinnon rooli tuntuu toistaiseksi hieman epäselvältä. Jatkotutkinnon voi useimmiten suorittaa aikuiskoulutuksena työelämässä pysyen. Tällä hetkellä jatkotutkintoja suorittavista suuri osa on aikuisopiskelijoita, joilla on takanaan vuosien työkokemus. He hakevat ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta täydennystä osaamiseensa. Tämä tukee elinikäisen oppimisen tavoitteita. On tärkeää, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi suorittaa oman työnsä ohessa, sillä vain harvalla on mahdollisuus jättää työnsä jatko-opintojen ajaksi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilusta on tullut runsaasti myönteistä palautetta. Aikaisemmin amk-tutkinnon suorittaneille on tarjottu jatko-opinnoiksi erikoistumisopintoja ammattikorkeakouluissa tai opintoja tiedekorkeakouluissa. Yliopisto-opintojen sisältö on varsin erilainen kuin ammatillisten korkeakoulututkintojen eikä vastaa tämän puolen työelämän vaatimuksiin. Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tarvitaan ammattikorkeakoulun käyneiden ammatillisen osaamisen syventämiseen yhä vaativammaksi käyvissä työelämän haasteissa. Koska ylemmät amk-tutkinnot ja yliopistojen maisterintutkinnot ovat erilaisia sisällöiltään ja tavoitteiltaan, niille ei myöskään kaivata samaa tutkintonimikettä soppaa hämmentämään.

Korkea-asteen järjestelmämme niin sanotun duaalimallin kehittäminen, johon Bolognan prosessin myötä on sitouduttu, myöskin puoltaa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakinaistamista. Jotta ylemmät amk-tutkinnot todellisuudessa vastaisivat työelämän tarpeisiin, kolmen vuoden mittainen työkokemus ylempää amk-tutkintoa suorittamaan hakevalta on täysin perusteltu. Ylempien tutkintojen lähtökohtana ovat työelämän tarpeet ja ylipäänsä työelämälähtöisyys, joten tämä työkokemusvaatimus on aivan paikallaan.

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja tiedekorkeakoulujen maisterintutkinnot ovat molemmat omaleimaisia, ja niillä on omat erilaiset tehtävänsä, ja sellaisina ne tulee säilyttääkin. Opiskelija, joka haluaa tehdä tiedettä tai olla tutkimustoiminnassa mukana, voi siihen osallistua yliopistossa.

Herra puhemies! Erinomainen pointti meidän keskustalaisten näkökulmasta tässä mietinnössä on se, että työantajalla säilyy mahdollisuus harkita, minkä väylän kautta opiskelleen ja minkä tutkinnon suorittaneen työnantaja haluaa palkata. Toinen hyvä asia on se, että mietintöön sisältyy lausuma, jolla hallitus velvoitetaan antamaan selonteko viiden vuoden kuluttua näiden tutkintojen asemasta työelämässä ja uudistuksen vaikutuksista koulutusjärjestelmäämme ja työelämään. Tuossa selonteossa mielestäni pitäisi olla määrällistä mitoitusta, opetuksen laatua, työelämän tarpeisiin vastaamisen kykyä ja rahoitusta koskevat kannanotot. Monet nyt spekulatiivisina arvioidut asiat ja tekijät ovat tuolloin faktaa. Niiden pohjalta on helpompi edelleen kehittää koko ammattikorkeakoulujärjestelmää.

Tatja  Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut erityisen mukava kuunnella edellisiä puheenvuoroja, erityisesti ed. Ojansuun ja ed. Hännisen, koska juuri niissä puheenvuoroissa oli niitä samoja ajatuksia, joita itsekin olin ajatellut.

Sivistysvaliokunnan mietintö on erinomainen, siinä on saatu hyvin yksimielisesti ja hyvin seikkaperäisesti tuotua ne ajatukset esille, mitä ammattikorkeakoulujen ylemmistä tutkinnoista sivistysvaliokunta ajattelee. Ammattikorkeakoulujärjestelmä syntyi kymmenen vuotta sitten vastauksena siihen, että yhteiskunta on muuttunut ja työelämän ammattirakenne on alkanut eriytyä koulutuksesta. Ammattikorkeakoulutuksesta on pyritty näitten vuosien aikana luomaan tieteellisen korkea-asteen koulutuksen kanssa kilpailukykyinen mutta siitä erityisesti poikkeava koulutusväylä.

Suomeen on luotu niin sanottu kahden pilarin korkea-asteen koulutusjärjestelmä, jossa ammatti- ja tiedekorkeakoulu muodostavat kaksi erillistä sektoria. Voimassa olevaa duaalimallia tuleekin tulevaisuudessa vahvistaa, jotta nämä kaksi eri koulutussektoria säilyttäisivät oman roolinsa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tässä mallissa vahvistavat erityisesti duaalimallia.

Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja alkaa mielestäni kyllä olla kuitenkin riittävä määrä Suomen koulutustarpeeseen ja väestöpohjaan nähden. Korkeakoulujärjestelmää ei saisi enää laajentaa eikä hajauttaa vaan sen kehittämisessä pitäisi nyt lähteä painottamaan enemmän laatua ja monipuolista sisältöä. Tätä voisi edesauttaa esimerkiksi lisäämällä ja kehittämällä aktiivista korkeakoulujen välistä yhteistyötä sekä verkottumalla esimerkiksi saman alueen korkeakoulujen kanssa. Lapissa tästä on äärimmäisen hyvä esimerkki, kun on perustettu maakuntakorkeakoulu. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto ovat koonneet voimansa, ja sillä tavalla on pystytty luomaan koko Lapin maakuntaan korkea-asteista koulutusta. Lisäksi on syytä muistaa, että alueellisen ja tasapainoisen väestökehityksen takaamiseksi tarvitaan myös runsaasti korkeatasoista kansallista tutkimusta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva laki ammattikorkeakoulujen ylemmistä tutkinnoista vakinaistaa sen, mikä on ollut vuodesta 2002 asti kokeilussa. Kun ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja kehitetään, on todellakin huomioitava se, että työllisyysnäkökohdat ovat kunnossa. Ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja tulee suunnata vain sellaisille aloille, joilla on todella työvoiman tarvetta, niin kuin sivistysvaliokunta mietinnössään toteaa kriittisesti sen, että 20 prosenttia on ehkä liian, epärealistisen korkea, ja sen vuoksi pidetään sitä tärkeänä, että harkitaan, kuinka paljon tämä määrällinen tavoitetaso on, kun puhutaan siitä, minkälaisia työpaikkoja tarvitaan ja minkälaista koulutusta niihin töihin tarvitaan.

Tässä voisi mainita sen, että taidealoilla kärsitään aikamoista työttömyyttä. Näiden koulutuspaikkojen määrää tulisikin harkita uudelleen ja lisäksi harkita sitä, millä tavalla esimerkiksi ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja on tarpeen laajentaa taidealoille. Mielestäni on hyvin epäreilua luoda opiskelijoille harhakuvitelmia tulevaisuudesta, ja siksi onkin kartoitettava realistisesti eri alojen työvoiman tarve ja mitoitettava uudet koulutuspaikat vain ja ainoastaan sen todellisuuden mukaisesti.

Koska ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi suorittaa melko lyhyessä ajassa työn ohessa, päätoiminen opiskelu kestää vuodesta puoleentoista vuotta, niin koulutus pystyy kyllä vastaamaan työelämän tarpeisiin hyvinkin nopeasti. On hyvä, että sivistysvaliokunnan mietinnössä selvästi todetaan se, että ylempään ammattikorkeakouluopetukseen tulevat osallistumaan ne, jotka ovat pääsääntöisesti työelämässä. Tällä tavalla lain henki kehittää työyhteisöä, työelämän tarpeita tulee toteutumaan. Lisäksi kolmen vuoden työkokemus on erityisen hyvin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Kävimme erittäin hyvän ja perusteellisen keskustelun sivistysvaliokunnassa siitä, millä tavalla opettajat ovat kelpoisia ja minkälaista opettajankoulutusta pitää ammattikorkeakoulujen opettajille tulevaisuudessa laatia. Olen oikeastaan erityisen ilahtunut siitä, että valiokunnan mietinnössä on tämä lause siitä, että opetusministeriön tulee harkita mahdollisuutta muuttaa ammattikorkeakoulujen opettajan kelpoisuusvaatimuksia sillä tavalla, että yliopettajan vakituiseen virkaan olisi kelpoinen vain sellainen opettaja, jolla on lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Tällä tavalla me varmistamme sen, että niillä opettajilla, jotka pääsääntöisesti vastaavat ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opetuksesta, on korkeampi tutkinto kuin opiskelijoilla. Tämähän on kaikessa opettajankoulutuksessa, opettajankoulutuskelpoisuusasetuksessa johtavana nuorana. Jos me haluamme pitää ammattikorkeakoulujen opetuksen tason riittävän korkealla, voidaan vähimmäisehtona pitää sitä, että siellä työskentelevällä opetushenkilökunnalla on riittävän korkea koulutus.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on puhuttu paljon rinnastettavuudesta ja hallituksen esityksessä on maininta, että tältä osin jollakin tavalla tullaan asetusta muuttamaan. Eräässä tilaisuudessa ed. Nylander otti minun mielestäni hyvin asianmukaisen epäkohdan esille tässä valmistelutyössä. Meillä ei missään vaiheessa valiokunnassa ollut nähtävillä näitä tulevia asetusmuutosluonnosehdotuksia. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin tässä talossa on tapana, että kun lakia säädetään ja siihen tulee mahdollisia asetusmuutoksia, edustajilla ja valiokunnalla on mahdollisuus nähdä se luonnos. Tästä on esimerkkinä tänä päivänä käsitelty lainasubventio. Meillä oli valiokunnassa selkeästi opetusministeriöstä asetusluonnos, josta pystyimme katsomaan, mitä ministeriö aikoo asetuksella muuttaa. Mutta tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta meillä ei ollut käytettävissä minkäänlaista asetusluonnosta, ja pidän tätä erittäin valitettavana.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi ehdotetaan järjestelmää uudistettavaksi siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista olisi mahdollisuus työelämässä saadun kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista osaamistaan jatkamalla opintojaan ja suorittamalla tutkinto ammattikorkeakoulussa.

Lakiesityksen asiantuntijakuuleminen valiokunnassa herätti paljon keskustelua, hieman huoltakin, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskinäisistä rooleista korkeamman asteen opetuksen tarjoajana. Hallituksen esitys on kuitenkin tarpeellinen ja perusteltu monellakin tavalla. Perusteet heijastelevat sekä kansallisen että ylikansallisen toimintaympäristön muuttuvia tarpeita.

Tiedosta on tullut yksi tärkeimmistä tuotantotekijöistä globaalitaloudessa. Tiedolla ja erityisesti taidolla soveltaa sitä on keskeinen merkitys Suomen kilpailukyvylle. Tämä tulee myös huomioida koulutuspoliittisissa pohdinnoissa ja ratkaisuissa. Esityksen mukaiset ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot toisivat ammattikorkeakouluille kahden syklin tutkintomallin. Ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen muodostama duaalijärjestelmä puolestaan tukisi Bolognan julistuksen tavoitetta vahvistaa eurooppalaisen korkeakoulutuksen, myös suomalaisen korkeamman asteen koulutuksen, kilpailukykyä niin Euroopassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin.

Duaalimalli tarjoaa myös parhaat edellytykset kehittää koulutusta korkealaatuiseksi niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin. Erillinen tutkintorakenne takaa myös molemmille omaleimaisuuden säilymisen tulevaisuudessakin. Maisterintutkinnon ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ei pidä olla kilpailusuhteessa toisiinsa. Kummallakin on paikkansa ja arvonsa koulutuskentässä.

Esitys myös parantaa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia työelämänläheisiin jatko-opintoihin. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työelämälähtöisyys on erittäin tärkeää suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka yhtenä suurena haasteena on hyvinvointiyhteiskunnan perustaa koskettava väestön ikääntyminen ja siihen kytkeytyvä huoltosuhteen heikkeneminen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittäminen läheisessä yhteistyössä elinkeino- ja työelämän kanssa tulee tarjoamaan opiskelijalle mahdollisuuden syventää ammatillista osaamistaan ja hyödyntää sitä työelämän kehittämisessä.

Jatko-opintojen liittäminen työn oheen on ensiarvoisen tärkeää työn tarjonnan kannalta. Niinpä sivistysvaliokunta mietinnössään edellyttikin, että ammattikorkeakoulujen ylempien tutkijoiden määrä mitoitetaan ottaen huomioon työelämän tarpeet, korkea laatu ja turvataan se, että ammattikorkeakoulujen järjestämään aikuiskoulutukseen varataan myös riittävä rahoitus.

Arvoisa puhemies! Laatu on koulutuksen perusta. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat erittäin tärkeitä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokoulutukselle, sillä niillä luodaan tarvittavat edellytykset jatkotutkintokoulutuksen sisäiselle tasolle ja kattavuudelle.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa yhteisymmärryksessä saatu mietintö ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi on varsin onnistunut pääpiirteissänsä. Ammattikorkeakoulun perusopetuksen arvostus ja opetuksen laatu eivät kuitenkaan jatkossakaan saa heiketä sen takia, että olemme luomassa nyt jatkotutkintojärjestelmän. Meillä on oltava oikeus ammattiylpeyteen myös ilman jatkotutkintoja ammattikorkeakoulussa, meillä on oltava oikeus ammattiylpeyteen peräti ammattikoulupohjaltakin.

Tällä hetkellä meillä on merkkejä siitä, että perustutkinnossa opetuksessa on säästetty, koska on kerätty rahaa jatkotutkinnon puolelle. Lähiopetuksen määrää on vähennetty, ja näin ollen voi sanoa, että ammattikorkeakoulun perusopetuksen laatu ei ole sama kuin mitä se on ehkä ollut silloin, kun ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin. Laatu ei voi tarkoittaa useampia vuosia oppilaitoksessa. Laadun täytyy lähteä siitä, mitä opetukseen ja tutkintoon perusmuodossaan sisältyy. Jatkotutkinto sisältää jotain lisää, ja sen on tietenkin oltava laadukasta. On hyvin lyhytnäköistä lähteä säästämään lähiopetuksessa myös jatkossa. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että meiltä valmistuu vaillinaisesti ammattitaitoisia työntekijöitä, ja se on jopa hengenvaarallista, kun puhutaan sähköalasta tai terveyssektorilla useista työntekijöistä.

Keskeinen vaatimus, suorastaan keskeisin vaatimus, on, että ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot perustuvat työelämän vaatimuksiin, eli työelämällä on oltava tarve jatkokoulutettuihin ihmisiin. Näin ollen ei ole perusteita automaattisesti jakaa näitä jatkotutkinto-oikeuksia kaikille aloille. On rajattava tämä tutkinto-oikeus vain niille aloille, joilla on selkeä työelämän tarve. Alkuperäinen huolemme, silloin kun tämä laki lähti sivistysvaliokuntaan, oli siitä, että meillä jatkossa on 50 yliopistoa. Tämä huoli on voitu haudata ja todeta katteettomaksi, koska meillä on tulossa selkeä duaalijärjestelmä ja ammatillinen jatkotutkinto ja yliopiston maisterintutkinnot ovat selkeästi toisistaan erilaiset.

Työelämätarpeen rinnalla on tärkeää, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen aloituspaikkojen määrä perustuu työelämän tarpeeseen, siis alojen suhteen sekä määrän suhteen työelämän tarve määrittää. Valiokunnassa pidettiin ja useat asiantuntijat pitivät 20 prosentin tavoitetta epärealistisen korkeana. Tätä voi tutkia kriittisesti, mutta yhtä kriittisesti on syytä tutkailla koko Suomen korkeakoulupolitiikkaa ja niitä määrätavoitteita, mitä meillä on yliopiston puolelle myös osoitettu. Sikäli valiokunnan kirjaus, että myös yleisemmin koulutuksen mitoituksessa tulee pyrkiä nykyistä parempaan vastaavuuteen työelämän tarpeiden ja koulutusmäärien välillä, on ehdottoman hyvä.

Suurin huoli näiden ylempien ammattikorkeakoulututkintojen suhteen liittyy rahoitukseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksen resursseja ei ole mahdollista heikentää. Se koko elämän mittainen koulutus, minkä varaan Suomea nyt rakennetaan, ei tarkoita sitä, että nämä myöhemmät, aikuisiällä hankitut kurssit ja koulutukset ja jatkokoulutus perustuisivat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tai sen laajuiseen jatkokouluttautumiseen. On kohtuutonta sälyttää myöskään ammattikorkeakoulututkintojen rahoitusta osittainkaan kuntien vastuulle, kun tietää, mikä on kuntien rahoitustilanne tällä hetkellä. On välttämätöntä minun mielestäni pitää huoli siitä, että valtio kantaa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osalta kulut täysin.

Jotta ammattikorkeakoulujen perustutkinnon rahoitus, siis perustutkinnon rahoitus, on jatkossa turvattu eivätkä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot syö tätä perustutkinnon rahoitusta, on mietinnön vastalauseen lausumaehdotus perusteltu. Siinähän sanotaan, että jo vuoden 2006 budjettiin on varattava riittävät lisäresurssit ylemmän amk-jatkotutkintojärjestelmän luomista ja kehittämistä varten.

Tähän mietintöön liittymättömänä asiana esitän kuitenkin vielä muistutuksen eräästä tärkeästä asiasta, joka tulee kuitenkin asetustasolla, johon minulla ei siis tällaisena rivikansanedustajana eikä sivistysvaliokunnan jäsenenä ole mitään sanomista, mutta toivon, että tämä asia ei unohdu. Asia otettiin kuitenkin useissa asiantuntijalausunnoissa esille, ja se on tämä tutkintonimike. Meillä on esitys toimivaksi suomenkieliseksi nimeksi ylempi amk-tutkinto, mutta ongelma syntyy tämän suomenkielisen tutkintonimikkeen käännöksissä. Jos tarkoituksena on kääntää se master-titteliksi, niin silloin se aiheuttaa kansainvälisissä yhteyksissä ilmiselvää sekaannusta. Toivon, että tähän asiaan kuitenkin puututtaisiin, jotta minkäänlaista sekaantumista ei syntyisi vahingossakaan.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilut ja uusien tutkintojen kehittäminen käynnistettiin, jotta osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista olisi mahdollisuus suorittaa oman oppilaitosmuotonsa puitteissa työelämänläheinen tutkinto syventääkseen ja laajentaakseen osaamistaan työelämässä. Kaikki ammattihenkilöt tarvitsevat täydennyskoulutusta, mutta osa haluaa kehittääkseen osaamistaan suorittaa jopa tutkinnon. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla vastataan työelämän kasvaviin osaamisvaatimuksiin. Jatkotutkinnon voi suorittaa joustavasti työn ohella ja siirtymättä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Jatkotutkinnot mahdollistavat syvenevän yhteistyön ammattikorkeakoulujen ja työelämän välillä myös tutkimus- ja kehitystyön alueella. Uusi tutkinto vahvistaa kahden pilarin korkeakoulujärjestelmää eli niin kutsuttua duaalimallia ja ammattikorkeakoulusektorin profiilia.

Ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneiden halutaan sijoittuvan suoraan työelämään ja vasta työelämässä työskentelyn jälkeen siirtyvän, jos osaamistarpeet sitä vaativat, tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin. Tavoitteena ovat sisällöltään, tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan yliopistojen maisterinopinnoista poikkeavat, mutta korkeatasasoiset ja kansainväliset mitat täyttävät niin kutsutut toisen syklin tutkinnot. Tiedekorkeakoulujen maisterinopintojen ja ammattikorkeakoulujen jatko-opintojen välillä on selkeä perusero: Yliopistojen maisterinopinnoissa pyritään antamaan hyvä koulutus ja osaaminen työelämään siirtymistä varten. Sen sijaan uudet ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot on tarkoitettu jo työelämässä oleville, kokeneille työntekijöille ja asiantuntijoille.

Arvoisa herra puhemies! Voidaan todeta, että myös kansainvälinen yhteistyö edellyttää jatkotutkintoja. Kansainvälisessä yhteistyössä keskeisessä roolissa ovat ymmärrettävät ja yhdenmukaiset tutkintorakenteet. Kaksiportaisen tutkintojärjestelmän toimeenpanoa ollaan käynnistämässä kaikissa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen maissa. Kansalliset toteutukset toki poikkeavat toisistaan. Tutkintorakenteet vaihtelevat maittain, ja kaksiportainen tutkintojärjestelmä hahmotetaan kussakin maassa sen omista lähtökohdista käsin. Erot ensimmäisen ja toisen syklin tutkintojen painotuksissa ja laajuuksissa heijastavat sitä monimuotoisuutta, joka toisaalta tuo järjestelmään joustavuutta ja toisaalta mahdollistaa yksilölliset valinnat korkeakoulutuksessa.

Suomalaisten korkeakoulujen tutkintojärjestelmän uudistustyössä on ollut keskeistä, että tutkintojärjestelmämme kansainvälinen kilpailukyky kehittyy siten, että suomalaisten tutkintojen kansainvälinen vertailtavuus paranee ja opiskelijoiden kansallinen ja kansainvälinen liikkuvuus helpottuu. Yliopistoissa siirrytään kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen lukuvuoden 2005—2006 alussa, jolloin opiskelijat suorittavat ensin kandidaatin tutkinnon ja vasta sen jälkeen maisterin tutkinnon. Joka tapauksessa tarkoituksena on säilyttää meidän yhteiskunnassamme kahden pilarin korkeakoulujärjestelmän tutkintojen profiilierot.

Arvoisa herra puhemies! Sitten hieman jatkotutkintokokeiluista yleisiä tietoja ja tuloksia. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu on lopuillaan, ja voimme olla tyytyväisiä kokeilussa saatuihin tuloksiin. Kummatkin arvioinnit, niin kansallinen kuin kansainvälinenkin, sekä eri kyselyjen seurantatulokset ovat vakuuttaneet tämän järjestelmän toimivuudesta. Tulosten mukaan jatkotutkintokokeilun myötä on tullut esiin monta tärkeää tänään käsittelyssä olevan ylemmän tutkinnon tarpeellisuutta puoltavaa seikkaa. Jo monia vuosia sitten todettiin, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat halukkaita myös myöhemmin työssäkäyntinsä ohessa täydentämään osaamistaan, ja tässä sille nyt sitten luodaan mahdollisuudet.

Toinen tarve jatkotutkinnoille löytyy siitä tiedosta, että tieteellisesti suuntautuneet yliopistojen kandidaatti- ja maisteriohjelmat eivät yksin vastaa työelämän muuttuviin tarpeisiin ja toisaalta ammattikorkeakouluissa on paljon koulutusohjelmia, joita yliopistoilla ei ole lainkaan. Arviointitulosten mukaan jatkotutkintojen voidaan sanoa lisäävän työelämän ja koulutuksen välistä yhteistyötä. Ammatillisen osaamisen kehittäminen jatkamalla opintoja ja suorittamalla korkeampitasoinen tutkinto lisää opiskelijan ja työpaikan vuorovaikutusta ja kehittää yhteistyötä. Jatkotutkintokokeilu on tuonut esiin myös aikuisopiskelijoiden tärkeyden työyhteisönsä kehittäjinä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat kokeilusta saamien tulosten mukaan edellyttäneet opettajiltaan ja ohjaajiltaan ajanmukaista ja hyvää asiantuntemusta alansa työtehtävissä. Tämän vuoksi opettajatkin ovat entistä enemmän hakeutuneet työelämään ajantasaistamaan osaamistaan, mikä on oikein hyvä asia. Tietenkin sitten vaan niin, että tälle osaamisen kehittämiselle pitää luoda edellytykset siinä työssä. Jatkotutkinnot ovat käynnistäneet myös pohdintoja ammattikorkeakoulujen soveltavasta tutkimus- ja kehittämistyöstä sekä niihin liittyvien verkostojen kehittämisestä. Välttämättömänä pidetään, oman koulutusorganisaation ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön ohessa, kehittää monipuolista ja innovatiivista toimintaa muiden ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Sitten hieman tarkempia tuloksia tästä jatkotutkintokokeilusta, ensin hieman opiskelijoiden näkökulmasta. Ensimmäiset ammattikorkeakoulun jatkotutkinto-opiskelijat valmistuivat keväällä 2004. Ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilusta valmistuvat opiskelijat ovat noin 40-vuotiaita alansa asiantuntijoita, joilla on pitkä työkokemus. Valtaosalla on ammattikorkeakoulututkinto taustalla, joka kymmenennellä on yliopistollinen tutkinto, runsaalla kolmasosalla on myös alempi ammatillinen tutkinto. Valmistuvista opiskelijoista 87 prosenttia oli tyytyväisiä. He kokivat opetuksen korkeatasoiseksi, heidän mielestään opetus oli ammattitaitoista ja inhimillistä ja opetushenkilökunnalla oli laaja ja ajantasainen näkemys opettamistaan asioista.

Parasta opiskelussa oli opiskelijoitten mukaan moniammattillisen asiantuntijaverkoston muodostuminen ja sen antama tuki. Vastaajien kokemusten mukaan verkostossa jäsenen oma asiantuntijaosaaminen ja ammatillinen itsetunto vahvistuivat. Vahvimmin olivat opiskelun aikana kehittyneet omaan ammattiin liittyvät taidot, tiedot ja asenteet. Opiskelijat arvioivat kehitystä tapahtuneen myös strategisessa kyvykkyydessään. Myönteistä palautetta on tullut myös tutkinnon työelämäläheisyydestä, ja kiitosta ovat saaneet moniammatilliset ryhmät, myöskin se, että johtamisosaaminen ja tutkimuksellinen työote ovat kehittyneet.

Mitä sitten työelämän edustajat ovat sanoneet tästä tutkinnosta näiden arviointitulosten mukaan, sillä myös työelämän edustajien käsityksiä on kerätty seurannan aikana? Keskeisempiä ammattikorkeakoulun jatkotutkintoa kuvaavia ominaispiirteitä olivat vastaajien mielestä työelämänläheisyys, ammattiosaamisen ja soveltavan osaamisen kehittyminen ja opiskelun järjestäminen siten, että sen voi suorittaa työn ohella opiskellen. He nimesivät ammattillisen osaamisen alueita, joilla opiskelijana ollut työntekijä oli kehittynyt opiskelunsa aikana. Niitä olivat suunnittelu- ja kehittämistaidot, verkosto-osaaminen, ammattiin liittyvät spesifit taidot ja persoonallinen kehittyminen. Erittäin hyviä tuloksia.

Ihan lopuksi: Vahvat ja korkeatasoiset tutkinnot ovat ilman muuta ammattikorkeakoulujen keskeinen tavaramerkki. Kansainvälinen kehitys- ja tutkintorakenteiden yhdenmukaistuminen eurooppalaisella tasolla eivät edellytä ammattikorkeakoulun perustutkinnon tason tai laajuuden muuttamista Suomessa. On pidettävä jatkossakin kiinni tutkintojen korkeasta laadusta eikä pidä lähteä missään nimessä alentamaan vaatimustasoa. Ammattikorkeakoulun perustutkinnon tulee jatkossakin olla niin vahva ja työelämään orientoitunut, että se on tutkinnon suorittajien selvälle pääosalle riittävä pohja pitkäaikaiselle työelämässä työskentelylle. Mutta kuitenkin on varmistettava myös se, että ne, jotka haluavat jatkaa, voivat sen tehdä, ja koska työelämä vaatii uutta osaamista jatkuvasti, myös jatkotutkintojen laatuun ja vaikuttavuuteen on satsattava. Vaikuttavuus on se hyöty, mitä jatkotutkinnoilla yhteiskuntamme saa. On aivan selvää, että tämän pelkän kokeilun perusteella hyöty ei ole meillä täysin vielä tiedossa, ja onkin hyvä, että myös sivistysvaliokunta on esittänyt, että seurantaa ja arviointia jatketaan, ja eduskunnalle annetaan selvitys sitten määräajoin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen korkeakoulupolitiikka on sitoutunut rakentamaan suomalaista korkeakoululaitosta duaalimallin pohjalta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2003—2008 asettaa tavoitteeksi ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen säilyttämisen sekä niiden vahvistamisen erillisinä ja omaleimaisina vaihtoehtoina. Samalla korostetaan, että koska duaalijärjestelmän kehittäminen on Suomessa vielä kesken, tulee yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tiivistää yhteistyötään ja selkeyttää työnjakoaan sekä kehittää korkeakoulujärjestelmää kokonaisuutena. Suomi on sitoutunut kehittämään Bolognan asiakirjan mukaista kaksiportaista korkeakoulututkintoa, jonka pohjalta käsittelemme hallituksen esitystä ja valiokunnan mietintöä ammattikorkeakoulun tutkintojärjestelmän kehittämisestä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan tutkintojärjestelmää kehitettävän siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita on mahdollisuus syventää osaamistaan jatkamalla opintojaan ammattikorkeakoulussa ja suorittaa siten ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Jatkotutkinto määritellään Bolognan prosessin toisen syklin tutkinnoksi eli kansainvälisessä vertailussa master-tutkinnoksi. Tasoltaan tutkinto rinnastetaan ylempään korkeakoulututkintoon.

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat osa aikuiskoulutusta. Tavoitteena on, että ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnon voi suorittaa kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen joustavasti työn ohella. Tavoitteena on luoda uudenlainen työelämälähtöinen ammatillinen korkea-asteen jatkotutkinto. Tätä kautta tarkoituksena on vahvistaa entisestään korkeatasoista ja laadukasta työelämän tarvitsemaa osaamista ja mahdollistaa työelämässä toteutettavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Jatkotutkinto mahdollistaa myös elinkeinoelämän kehittämisen, se mahdollistaa myös hyvän kehittämisvälineen työelämälle.

Työmarkkinoilla on yli 120 000 ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä. On esitetty pelkoja siitä, että lähes kaikki tai liian moni ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneista jatkaisi opintojaan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Mielestäni pelko on turhaa. Tavoitteena on, että jatko-opiskelupaikkoja lisätään vuosittain siten, että vuonna 2008 noin 2 000 opiskelijaa aloittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen. Se on noin 10 prosenttia vuosittain valmistuneista ammattikorkeakouluopiskelijoista ja noin 1 prosentti kaikista ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista.

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto tulee mahdollistaa kaikille koulutusaloille. Koulutusjärjestelmässä olevien koulutusten ja tutkintojen on oltava samanarvoisia ja niistä on oltava samanlaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin koulutusalasta riippumatta. Mitään niin sanottuja pussinperiä ei tule rakentaa ainakaan lainsäädännön avulla. Opiskelijalla tulee olla varmuus siitä, että aloittaessaan ammattikorkeakoulun perustutkinnon on hänellä halutessaan mahdollisuus jatkaa opintojaan ammatillisen osaamisen orientaatiolla.

Työ- ja elinkeinoelämä ovat ilmaisseet, että jo näiden kahden kokeiluvuoden aikana ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto on pystynyt osoittamaan tarpeellisuuteensa, elinvoimansa ja uskottavuutensa. Työelämän tarpeisiin on pystytty vastaamaan hyvin. Parhaimmillaan onnistuessaan jatkotutkinto yhdistää opiskelijoiden koulutustarpeet saumattomasti työ- ja elinkeinoelämän kehittämistarpeisiin. Työnantajat ovat myös ilmaisseet, että jatkotutkinnon sisältö ja tavoitteet tulevat monilta osin selkeyttämään opiskelijoiden kelpoisuutta työelämään ja sijoittumista erilaisiin uusiin työtehtäviin yhteiskunnassa. Työnantajille muodostuu parempi tieto siitä ammatillisesta orientaatiosta, johon työntekijä suuntautuu.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto nimikkeenä on aiheellisesti nostattanut erilaista arvostelua. Tämä on kompromissi. Henkilökohtaisesti olisin nähnyt maisteri (amk):n parempana tutkintonimikkeenä. Uskon vahvasti, että nimike tulee ajastaan muuttumaan ja kansainvälisesti helpommin ymmärrettäväksi ja vertailtavaksi. Tärkeää on kuitenkin, että ammattikorkeakoulun jatkotutkinto muilta osin saadaan vakinaistettua.

Lainsäädäntökeskustelujen yhteydessä esille ovat nousseet myös ammattikorkeakoulujen tarjoama muu aikuiskoulutus. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla, erikoisopinnoilla sekä lisäkoulutuksella, kaikilla on oma tärkeä tehtävä opiskelijan ja työelämän näkökulmasta. Ne eivät sulje toisiaan pois vaan pikemminkin tukevat moninaisuudellaan. Ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja työntekijälle vahvistaa ammatillista osaamistaan työelämässä. Meidän on kuitenkin elettävä ajassa ja pystyttävä arvioimaan kunkin aikuiskoulutuksen tarve ja kohdennettava koulutusta sinne, missä sitä tarvitaan. Tämä vaatii koulutusrakenteen joustavuutta ja herkkyyttä työelämän tarpeiden ennakoivaan koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen lakisääteiset tehtävät on määritelty kolmeen eri tehtäväalueeseen: opetukseen, työelämä- ja aluekehitykseen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Näillä kaikilla kolmella tehtäväalueella on erittäin tärkeä rooli ammattikorkeakoulun kehittämisen ja tulevaisuuden kannalta. Tämän ohella emme saa, emmekä voi unohtaa kansainvälistä viitekehystämme. Bolognan julistuksen perimmäinen tavoite, yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulualue, pyrkii lisäämään eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna. Korkeakoulujemme ja tutkintojärjestelmiemme on oltava myös kansainvälisesti vertailtavissa. Eurooppalainen koulutusyhteistyö on viimeisten vuosien aikana tiivistynyt ja vahvistunut. Koulutusjärjestelmien rakenteiden ymmärtäminen ja vertaaminen ovat osoittautuneet tärkeiksi kehitettäessä koulutuksen sisältöä, koulutukseen liittyvää yhteistyötä, opiskelijoiden vaihtojärjestelmiä sekä opettajien erilaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia.

Kansainvälisyys ja kansainvälinen toiminta vaikuttavat kaikkialla, niin työelämässä kuin koulutuksessa. Euroopan ja Euroopan unionin muuttuessa ja kehittyessä myös eri alojen osaamisen ja asiantuntijuuden täytyy kehittyä. Kansainvälisyys on luonnollinen osa ammatillista osaamista, sen kehittämistä ja asiantuntijuutta, ja sen tulee näkyä myös koulutuksen sisällöissä ja sen kehittämisessä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän kehittämiseksi on odotettu hallituksen esitys. Lakikokeilu on osoittanut sen tarpeen ja merkityksen, että sitä tulee vahvistaa. Tämän hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunta on tehnyt todella hyvän mietinnön. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota hyvin olennaisiin asioihin. Jo ennen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja on ollut olemassa ammatilliset erikoistumisopinnot. Niinpä valiokunta on näitä jatkotutkintoja ja niitten merkitystä suhteuttanut näihin erikoistumisopintoihin, ja valiokunta painottaakin sitä, että tutkintojärjestelmän kehittämisestä huolimatta ammattikorkeakoulutuksessa tarvitaan edelleen erikoistumisopintoja. Näin varmasti on, koska ne ovat myös osoittaneet tarpeensa työelämässä.

Valiokunnan mietinnössä todetaan myös, että opetusministeriön mukaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tullessa ei nykyisen laajuisia erikoistumisopintoja enää tarvita entisessä määrin. Sitä, kuinka paljon kumpaakin tarvitaan ja minkä laajuisia kummatkin ovat, niin erikoistumisopinnot kuin sitten nämä jatkotutkinnot, on tärkeää jatkossa, kun laki tulee voimaan, seurata ja arvioida.

Toinen asia, mihinkä mietinnössä on kiinnitetty huomiota, on tämä rahoitus. Tässä yhteydessä todetaan, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tullessa entisen laajuisia erikoisopintoja ei enää tarvita nykyistä määrää. Perustelujen mukaan esitys ei aiheuta lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille. Tähän suhtaudun hyvin kriittisesti, kun tässä rahoituskohdassa katsotaan, että erikoistumisopintoja ei tarvita nykyistä määrää ja ehkä siinä yhteydessä sitten ei myöskään rahoitusta. Kuitenkin valiokunta on mietinnössään hyvin todennut kaiken kaikkiaan, kuinka paljon näitä jatkotutkintoja on määrällisesti, miten ne mitoitetaan. Uskon, että arvio, kuinka paljon työelämässä näitä tarvitaan, tulee huomioiduksi. Valiokunnan lausumaehdotushan toteaa, että ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen määrää mitoitetaan ottaen huomioon työelämän tarpeet, korkea laatu turvataan ja ammattikorkeakoulujen järjestämään aikuiskoulutukseen varataan riittävä rahoitus.

Kaiken kaikkiaan kun jatkotutkinnot nyt vakinaistetaan, niitä on vahvasti tuettava, että ne ovat laadukkaita, mutta niitten tutkintojen toteuttaminen ei saa viedä resursseja pois perustutkinnoista ja koko siitä toiminnasta, millä ammattikorkeakoulussa tutkintoja toteutetaan. Niinpä näen erittäin hyvänä vastalauseen sisällön, koska vastalauseessahan juuri perusteluina on se, että se kaikki opetus ja tutkintojärjestelmä, joka ammattikorkeakoulussa on, toteutetaan laadukkaasti. Näen, että ilman hyvää perusopetusta ja nimenomaan niin sanottua lähiopetusta, niin kuin täällä ed. Hemming korosti, ei ole myöskään hyviä erikoistumisopintoja eikä hyviä jatkotutkintoja, koska ammattikorkeakoulun perustutkinnoista tulevat nämä opiskelijat näihin jatkotutkintoihin ja täydennyskoulutukseen. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että perustutkintojen laatu turvataan ja se säilyy. Siis tämä tästä rahoituksesta, pidän todella tärkeänä, että se turvataan.

Valiokunta on mietinnössään hyvin kiinnittänyt huomiota opettajankoulutukseen ja -kelpoisuuksiin. Tästähän on ollut paljon keskustelua. Jos Suomessa ajatellaan tätä yliopistokoulutusta ja ammattikorkeakoulutusta, niin meillähän on vahvasti lähdetty siitä, että tiedekorkeakoulun puolella tapahtuu hyvin suurelta osin ammattikorkeakouluopettajienkin koulutus, vaikka tietenkin ammattikorkeakouluissakin on opettajankoulutusta, mutta nimenomaan myös tutkivaa otetta ja tutkimusta tarvitaan, vaikkakaan se ei ole perustutkimusta vaan työelämälähtöistä. Tutkimusta tarvitaan ammattikorkeakoulussa niin perustutkinnoissa kuin erityisesti nyt jatkotutkintojen yhteydessä. Opettajalla tulee olla todella hyvin vahva koulutus, ja se tulee jatkossakin turvata. Se ajatus, mitä valiokunta korostaa, että nimenomaan opettajilta edellytetään korkeaa osaamista ja sillä on oma merkityksensä, on erittäin hyvä, ja se, että valiokunta ehdottaa, että opetusministeriö harkitsisi mahdollisuutta muuttaa ammattikorkeakoulun opettajien kelpoisuusvaatimuksia niin, että lisensiaatin ja tohtorin tutkinto olisivat niitä, joita edellytetään, on oikean suuntainen ajatus.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama sana. Ammattikorkeakoulututkinnot kaiken kaikkiaanhan ovat lähteneet siitä ajatuksesta, kun tätä duaalimallia on kehitetty, että kysymys on työelämälähtöisestä, työelämään hyvin selkeästi liittyvästä, työelämäkehitystä seuraavasta koulutuksesta. Se ei missään tapauksessa saa olla irrallaan työelämän kehityksestä. Nyt tässä hallituksen esityksessä on mielestäni hyvää se, että on otettu tämmöinen laaja näkemys, että kaikilla eri aloilla tarvitaan tämmöistä tutkintojärjestelmää, joka lähtee perustutkinnosta aina sinne täydennys- ja jatkotutkintoihin niin, että sitä osaamista syvennetään. Hallituksen esityksessähän on, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia kaikilla koulutusaloilla, ja vielä kaiken lisäksi tässä on, että näin tehdään kaikissa ammattikorkeakouluissa. Tätä pidän erittäin hyvänä jo hallituksen esityksessä, että tämä toteutetaan tarpeen mukaan verkostoitumalla, koska meillähän on noin 30 ammattikorkeakoulua eri puolilla maata ja nyt erilaisia vahvuuksia eri ammattikorkeakouluilla on. Ajatellen esimerkiksi jatkotutkinnon merkitystä työelämässä näen, että se ei saa olla kapea-alainen, vaan niin kuin näissä arviointitutkimuksissakin on tullut esille, hyvänä asiana niissä nimenomaan nähdään se, että ne ovat monialaisia. Sillä tavalla on hyvä, että ammattikorkeakoulut verkostoitumalla voivat sitä toteuttaa eli eri paikkakunnilla olevat oman erityisosaamisensa ynnä muun mukaan ovat mukana toteuttamassa näitä tutkintoja.

Tietenkin sitten yhteissummana koulutusalat ja kaikki ammattikorkeakoulut on otettava tuohon määrämitoitussuhteeseen. Pelkästään se, että ammattikorkeakoulut rahoituksensa turvatakseen etsivät uusia ja uusia määriä, ei mielestäni ole itsetarkoitus. Tietenkin kokonaisuudessaan meidän korkeakoulujen rahoitusjärjestelmämme saattaa tuottaa sen, että tuotetaan määrää enemmän kuin laatua, mutta uskon niin, että se ei ole nyt tässä ongelma, ja jos ajattelen kuitenkin ydintä hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössäkin, niin uskon, että se vaara pystytään pois sulkemaan.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi näen sen, että tässä mietinnössä on toisena lausumaesityksenä niinkin vankka ilmaus kuin että edellytetään viiden vuoden kuluttua selontekoa. Ei ole kysymys vain siitä, että seurataan ja arvioidaan, vaan uskon niin, että siinä pystytään silloin se, onko päästy niihin tavoitteisiin, mihin on pyritty, varmasti todentamaan. Pidän sitä erittäin hyvänä, että silloin pystytään tähän vaikuttavuuteen ja (Puhemies: 10 minuuttia!) hyötyyn palaamaan.

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Lähden liikkeelle ammattikorkeakoulujen historiasta. Ammattikorkeakoulujen historiahan ulottuu 90-luvun alkupuolelle, jolloin käynnistyivät väliaikaiset ammattikorkeakoulut eri puolilla Suomea. Tähän koulutuspoliittiseen ratkaisuun päädyttiin taas pitkälti kansainvälistä esimerkkiä seuraten. Haluttiin luoda tiedekorkeakoulujen rinnalle oma korkeakoulu, joka korostaa ammatillista osaamista ja työelämän vaatimuksia. 90-luvun puolivälin jälkeen sitten vakinaistettiin osa näistä ammattikorkeakouluista pysyväksi osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Ensimmäinen vakinaistaminen tapahtui vuonna 96, Oulun ammattikorkeakoulu.

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoista ryhdyttiin keskustelemaan jo heti vuonna 97. Tämä keskustelu ja valmistelu johtivat sitten siihen, että vuonna 2002 ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot käynnistyivät määräaikaisella kokeilulailla. Tänään täällä eduskunnassa siis keskustelemme hallituksen esityksestä, jolla nuo jatkotutkinnot, siis nykyään ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, vakinaistettaisiin osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Minusta ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu ja siitä tehdyt myös ulkomaiset arvioinnit ovat vakuuttaneet siitä, että nämä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat tarpeen suomalaisessa yhteiskunnassa. Näiden ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kautta syvennetään nimenomaan ammatillista osaamista ja työelämälähtöisyyttä. Henkilökohtaisesti pidänkin tärkeänä, että ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittava henkilö omaa kolmen vuoden työkokemuksen ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Lähtökohtana tulee olla myös se, että ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittava henkilö on opiskelujen ohessa työelämässä, jolloin hän voi todella syventää sitä omaa ammattiosaamistaan myös sitä omaa työyhteisöään hyödyntäen.

Sitten muutama sana rinnastettavuudesta. Itse ajattelen sillä lailla, että koulutuksen pitää aina tuoda sille opiskelijalle jotain lisäarvoa. Sen takia mielestäni on tärkeää, aivan olennaisen tärkeää, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuo myös jotain lisäarvoa tälle opiskelijalle niin, että kun hän on sen tutkinnon suorittanut, hän on kelpoinen hakemaan ylemmän korkeakoulututkinnon vaatimustason virkoihin, esimerkiksi kunnanjohtajaksi tai sosiaalitoimen johtajaksi tai niin edelleen. Totta kai työnantajalla tulee jatkossakin viime kädessä olla se oikeus päättää, minkä koulutuksen omaavaa henkilöä hän sitten siihen työhön on hakemassa. Mutta se periaate, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuo kuitenkin lisäarvon ja tietyn statuksen sille opiskelijalle, on mielestäni ensiarvoisen tärkeä.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä jo keskustelussa on kuultu, sivistysvaliokunnassa, jossa siis itse työskentelen, me kävimme aika perusteellisenkin keskustelun tästä määrällisestä tavoitteesta, joka on siis nyt asetettu siihen 20 prosenttiin, eli 20 prosenttia perustutkinnon suorittaneista jatkaisi sitten tähän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Meidän mielestämme tavoite on ehkä liian suuri. Itse pidän hyvin tärkeänä sitä, että opetusministeriö harkitsee tarkkaan, keille ja mille ammattikorkeakouluille myönnetään lupa aloittaa uusi ammattikorkeakoulututkinto-ohjelma. Tämä ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että syntyy tämmöisiä kahden kerroksen ammattikorkeakouluja, että on niitä, joissa on olemassa nämä ylemmät ammattikorkeakouluohjelmat, ja sitten niitä, joissa ei ole, vaan niin kuin edellinen puhuja tässä salissa jo totesi, ammattikorkeakoulut voisivat verkostoitumalla, yhteistyötä tekemällä, hakea yhdessä näitä lupia, ja näin on tehtykin muun muassa omassa kotimaakunnassani Keski-Pohjanmaalla.

Samaten kuin tätä määrällistä tavoitetta tulee vielä edelleen pohtia, niin mielestäni tulee myös harkita tarkkaan sitä, mille koulutusaloille nämä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tullaan ulottamaan. Täällä tänään aikaisemmin ovat muutkin kollegat puhuneet muun muassa kulttuurialasta. Mielestäni tulisi hyvin tarkkaan harkita, onko siellä todellista tarvetta ylemmille ammattikorkeakoulututkinnoille, jos otetaan huomioon esimerkiksi työllisyystilanne tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei ole oikein kouluttaa esimerkiksi tanssijoita työelämään, johon heillä ei ole sitten lopulta mahdollisuutta kuitenkaan sijoittua, koska työpaikkoja on niin vähän.

Siis kaiken kaikkiaan mielestäni kun uusia aloituspaikkoja sekä sitten myöskin koulutusaloja harkitaan, niin tulisi ennen kaikkea nähdä, mikä on työelämän tarve, ja sen mukaan tehdä tarvittavia ratkaisuja kuitenkin myös alueellisuus ja alueellinen tasapaino huomioon ottaen.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä kaikista puhutuin asia eli tämä nimikeasia. Meillä on käyty yhteiskunnassa niin lehtien palstoilla kuin eduskunnassakin aktiivista keskustelua siitä, minkä tulisi olla ylempien ammattikorkeakoulututkintojen nimike. Osa olisi sille kannattanut maisteri-nimikettä, ja toiset taas pitivät sitä vääränä nimikkeenä. Itse lähden siitä liikkeelle, että ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla tulee olla nimike, joka kuvaa sen tutkinnon omaleimaisuutta. Kun me aikoinaan kävimme yhteiskunnassa keskustelun siitä, että kandidaattinimikettä ei otettu käyttöön ammattikorkeakouluissa, niin minusta olisi ollut hyvin ristiriitaista ottaa nyt tässä vaiheessa sitten ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle maisteri-nimike. Siinä ei olisi ollut mielestäni sitä logiikkaa, jota kuitenkin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi noudattaa, ja sen takia pidän näitä ylempiä ammattikorkeakoulututkintonimikkeitä erittäin onnistuneina ja uskon, että ne vastaavat siihen tarpeeseen, jota yhteiskunnassa näitä tutkintoja kohtaan on. Ne kuvaavat hyvin sitä omaleimaisuutta ja sitä sisältöä, jota nämä ammattikorkeakoulututkinnot pitävät sisällään.

Sitten ehkä viimeiseksi kaikista tärkeimmästä asiasta eli tästä duaalimallista, arvoisa puhemies: Ammattikorkeakouluista ei tule tehdä yliopistoja eikä yliopistoista tule tehdä ammattikorkeakouluja. Mielestäni on aivan ensiarvoisen tärkeää, että suomalaista koulutusjärjestelmää kehitetään duaalimallin mukaan, niin että tuetaan näitä molempia korkeakouluja niiden omaleimaisuutta tukien. Tästä syystä en henkilökohtaisesti kannata ammattikorkeakouluille tohtorintutkintoja eli niin sanottua kolmatta vaihetta vaan näen, että tohtorintutkinnot kuuluvat tiedekorkeakouluihin eli yliopistopuolelle. Pidän kuitenkin hyvin tärkeänä sitä, että kun duaalimallin pohjalta korkeakoulujärjestelmää kehitetään, niin ammattikorkeakoulut ja yliopistot pystyvät tekemään yhteistyötä keskenään. Se on aivan ensiarvoisen tärkeää, ja oma maakuntani Keski-Pohjanmaa on mielestäni tästä hyvä esimerkki. Siellä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ja Kokkolan yliopistokeskus tekevät käsi kädessä yhteistyötä sekä koulutuksellisessa mielessä että aluekehittämismielessä, ja näin tulee jatkaa myös muualla Suomessa.

Ehkä ihan lopuksi haluaisin mainita muutaman sanan tästä selonteosta, johon sivistysvaliokunta otti siis kantaa, tai sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus laatisi viiden vuoden kuluttua selonteon. Toivon, että tässä selonteossa sen lisäksi, että siinä tarkastellaan nyt mahdollisia korkeakoulujärjestelmään tapahtuvia vaikutuksia, myös ehkä pohdittaisiin hieman laajemmin tätä suomalaista korkeakoulujärjestelmää, mikä on sen tulevaisuus, mikä on se visionäärinen linja, jonka pohjalta ja jonka mukaisesti haluaisimme tätä suomalaista korkeakoulujärjestelmää kehittää, ja mitkä ovat ne pidemmän aikavälin tavoitteet, jotka ohjaavat myös sitten tätä poliittista päätöksentekoa tulevaisuudessa. Toivon, että tämä selonteko tulee olemaan ansioitunut ja siitä tullaan sitten viiden vuoden päästä käymään aktiivista keskustelua.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulut toimivat aluksi kokeiluluontoisesti. Ensimmäiset ammattikorkeakoulut ovat ensi vuonna toimineet vakinaistetuilla luvilla kymmenen vuotta. Nyt ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja ollaan vakinaistamassa. Sivistysvaliokunta kuuli mietintöään varten 20:tä alan asiantuntijaa. Myös eduskunnassa 6. huhtikuuta pidetty seminaari ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista antoi meille lisätietoa jatkotutkinnoista erityisesti jatkotutkinto-opiskelijan kannalta.

Esityksen mukaan ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitetään siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista on mahdollisuus työelämässä saavutetun kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista osaamistaan jatkamalla opintoja ja suorittamalla ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Nyt käsiteltävänä oleva lainmuutos ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista vahvistaa korkeakoulujärjestelmän duaalimallia. Järjestelmä soveltuu eurooppalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja helpottaa suomalaisen korkeakoulututkinnon suorittaneen mahdollisuuksia hyödyntää hankkimaansa osaamista kansainvälisillä työmarkkinoilla.

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pyrkivältä edellytetään kolmen vuoden pituista työkokemusta ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen asianomaiselta alalta. Tämä on hyvä ja vahvistaa tutkintojen laatua. Erittäin tärkeää on se, että koulutus on laadukasta. Koulutukselle tulee varata riittävät taloudelliset voimavarat.

Hallituksen esityksessä oletetaan, että noin viidesosa perustutkinnon suorittaneista suorittaisi jatkotutkinnon. Lukumäärä tulee todennäköisesti olemaan pienempi. Ylempää ammattikorkeakoulututkintojärjestelmää laajennettaessa on vielä uudelleenarvioitava ylempien tutkintojen määrällinen tavoitetaso erityisesti työelämän kehittämistarpeiden ja käytettävissä olevien voimavarojen näkökulmasta. Arvostan ammatillista koulutusta. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa on ollut selvää eriarvoisuutta akateemisiin korkeakouluihin nähden. Esityksen toteutuessa ammattikorkeakoulut parantavat asemaansa merkittävästi ja tutkinnot tulevat kansainvälisesti helpommin vertailtaviksi.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on hyvä ja kannatettava. Sivistysvaliokunta kuitenkin edellyttää, että ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen määrä mitoitetaan ottaen huomioon työelämän tarpeet, korkea laatu turvataan ja ammattikorkeakoulujen järjestämään aikuiskoulutukseen varataan riittävä rahoitus. Toiseksi sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus antaa viiden vuoden kuluttua selonteon ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asemasta työelämässä ja uudistuksen vaikutuksista koulutusjärjestelmäämme ja työelämään. Nämä on kirjattu valiokunnan lausumaehdotuksina.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jatkotutkintokokeilun aikana on kerätty myös kehittämisehdotuksia eli jatkotutkinnoista on saatu erinomaisen hyviä kokemuksia mutta myös kehittämisehdotuksia on noussut esiin. Olen itsekin niitä kerännyt sattuneesta syystä, koska olen ollut itse aikoinaan mukana jatkotutkintojen alkuvaiheessa ja myös oma siviiliammattini on innostanut sitä seuraamaan. Kehittämisehdotuksia on kyllä ihan virallisestikin tuottanut valtakunnallinen koordinaatio- ja seurantaryhmä hyvin ansiokkaasti.

Kehittämisehdotuksissa on otettu kantaa muun muassa tutkinnon kehittämisen perusvaatimuksiin, opetuksen laatuun ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen. On todettu muun muassa, että opiskelun laadun merkitystä tulee korostaa jatkossakin eli työn, opiskelun ja perheen yhteensovittamista tulee tukea. Mehän täällä aika usein puhumme työn ja perheen yhteensovittamisesta, mutta tässä tilanteessa, kun puhutaan jatkotutkinnoista, voidaan sanoa, että tähän tulee vielä kolmas elementti, työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen. On hyvin paljon jatkotutkinto-opiskelijoita, jotka todella työelämästä käsin käyvät sitä koulutusta, ja sitten heillä on vielä se ihana perhe siellä kotona hoidettavana. On tärkeää, että pedagogiset ratkaisut ja yleensä koulutuksen toteutustapa tukevat tätä toimintaa, koska emme voi ajatella sillä tavalla, että vain perheettömät voivat tulla jatkotutkintoon.

Sitten myöskin yleensä kaiken kaikkiaan toimeentuloturva: Jos sitten joutuu ottamaan virkavapaata välillä ehkä jonkin opiskeluvaiheen vuoksi, tiiviimmän opiskeluvaiheen vuoksi, niin sekin tulisi mahdollistaa, että toimeentulo järjestyisi. Tiedän, että työnantajat ovat tulleet hienosti vastaan ja ovat olleet joustavia, kuten aina yleensäkin aikuisopiskelijoita kohtaan.

Sitten hyväksilukeminen: On tärkeää, että aikuisopiskelijalle ja tällaiselle, joka tulee työelämästä, joka useimmiten on samanaikaisesti työelämässä, tehdään henkilökohtainen opiskeluohjelma ja suunnitelma, jossa huomioidaan se, mitä hän on aikaisemmin opiskellut. Moni jatkotutkinto-opiskelija on saattanut opiskella siinä välillä vielä jotain, ennen kuin hän tuli jatkotutkintoon. Mielestäni on hyvä huomioida nimenomaan ja pohtia sitä hyväksilukemista ja hyödyntää se osaaminen.

Myös opetuksen laadun merkitystä tulee painottaa jatkossakin. Tulee pitää erityistä huolta opetushenkilöstön korkeatasoisesta osaamisesta sekä työelämäyhteyksien jatkuvuudesta, tiiviydestä ja laadusta. Meidän on huolehdittava yhteiskunnassa siitä, että jatkotutkintojen koulutusohjelmat, niiden sisällöt, vastaavat työelämän tarpeisiin, ja tässä yhteydessä haluaisin hieman puuttua käsitteeseen laaja-alaisuus ja erikoisosaaminen. Silloin aikoinaan, kun näitä alettiin kehitellä, pohdittiin näiden kahden suhdetta, ja minä itse olen aina vaan vakuuttunut siitä, että jatkotutkinnon pitää tukea sekä erikoisosaamista että laaja-alaisuutta. Siitä syystä olen ollut vähän huolissani siitä, että erikoistumisopintoja ei ole hyväksikäytetty näissä kokeiluissa, ainakaan siinä määrin kuin alun perin oli ajatus. Myös opetuksen laadusta puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon pedagogiset ja didaktiset ratkaisut. Niiden tulee soveltua opetuksen sisältöön ja tukea aikuisopiskelijoiden oppimista.

Kaiken kaikkiaan henkilöstön kehittämisestä: Kyllä tällä hetkellä työelämä muuttuu niin valtavaa vauhtia, että on hyvä, että ammatillisen koulutuksen opettajat käyvät aina silloin tällöin työelämässä tutustumassa, ja se nyt ei ihan sitten voi mitä sattuu -tutustumista olla. Minulla on hyvä kokemus. Seinäjoen ammattikorkeakouluhan järjestää työelämääntutustumisjaksoja, niitä voi hakea, jopa kuuden kuukauden tai ainakin viiden kuukauden mittaisia työelämääntutustumisjaksoja, täydellä palkalla. Mielestäni se on erinomaisen hyvä etu ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun opettajille. On puhuttu myös työkierrosta kehittämisen välineenä. Joka tapauksessa tavalla tai toisella on huolehdittava siitä, että jatkotutkinnossa olevien kouluttajien ja opettajien osaaminen vastaa työelämän tarpeita.

Sitten tietysti on puhuttu ja pohdittu vakinaisen henkilökunnan roolia ja merkitystä ammattikorkeakouluille. Kyllä minä olen ihan samaa mieltä kuin monet muutkin, että yhtenäinen ja korkea opetuksen laatu edellyttää opetuksen ja ohjauksen pohjautumista vakinaiseen henkilöstöön, jota tarvittaessa täydennetään luennoitsijoilla ja muilla asiantuntijoilla. Totta kai vakinaisen henkilökunnan lisäksi meillä pitää olla erityisasiantuntijoita käytössä, mutta kyllä sen perustan ja kivijalan korkeatasoiselle opetukselle ja koulutukselle luo vakinainen henkilökunta ja riittävä määrä henkilökuntaa.

Sitten kiinnittäisin huomiota työelämäyhteyksien kehittämiseen ja syventämiseen: Onhan tämä jatkotutkinto haaste myös työelämän edustajille ja työyhteisöille, niille työyhteisöille, joista henkilö, työntekijä on koulutuksessa, mutta myöskin niille työyhteisöille, jotka ovat yhdessä kehittämässä näitä jatkotutkintoja. Toivon, että työelämän tarpeet huomioidaan riittävästi.

Sitten tutkimus- ja kehitystoiminnan osaaminen. Ammattikorkeakoulun yksi tehtävä on tutkimus- ja kehittämistoiminta ja myöskin alueellinen vaikuttaminen, ja nämä liittyvät toinen toisiinsa. Meidän täytyy muistaa se, että myös t&k-toiminnan, niin sanotun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, pitää olla työelämälähtöistä, työelämää kehittävää ja alueellista vaikuttavuutta lisäävää. Myöskin siinä täytyy huomioida, että on osaavat opettajat ja yhtä lailla työelämän tuntemusta omaavat opettajat.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan mietintöön on tehty tarpeellinen vastalause. Mielestäni hallituksen esitys ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rahoitukseksi on epämääräinen eikä vastaa tarpeita. Rahoituksessa tulee ottaa huomioon, että ylemmän tutkinnon kustannuksia nostavat pienet ryhmäkoot, opetusmenetelmälliset ratkaisut, opiskelijoiden ohjauksen vaatimukset, opettajien korkeammat palkkakustannukset sekä työelämänläheisyyden toteuttaminen. Lisäksi hallituksen tulisi ottaa huomioon ammattikorkeakoulututkintoja suorittaneiden täydennyskoulutustarpeet sekä mahdollisuudet suorittaa ammattikorkeakoulututkinto aikuiskoulutuksena. Siksi yhdyn vastalauseessa esitettyyn kantaan, jonka mukaan hallituksen esitys ilman resurssien lisäyksiä vaarantaa ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen laadukkaan käynnistämisen. Samoin se tuo lisäpaineita kuntatalouteen, koska monet ammattikorkeakoulut ovat kuntien omistuksessa.

Arvoisa puhemies! Täydennyskoulutuksen puolella ammatilliset erikoistumisopinnot ovat hyvin tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla sekä eräillä tekniikan ja kulttuurin aloilla. Aikuiskoulutuksen järjestäminen on ammattikorkeakouluissa kesken. Aikuiskoulutuksen organisointi on tärkeä tehtävä, koska sen avulla moni opistotason tutkinnon suorittanut voi saavuttaa ammattikorkeakoulututkinnon. On käsittämätöntä, että hallitus suhtautuu välinpitämättömästi ammattikorkeakoulujen rahoitustarpeisiin ja samaan aikaan lisää yliopistojen rahoitusta yli 17 miljoonalla eurolla.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilulakia laadittaessa hyvin vahvasti nousi esiin tämä tutkintonimike. Nyt pidän erittäin hyvänä sitä, että siitä on päästy eteenpäin ja tämä hallituksen esitys on päätynyt tähän ylempään ammattikorkeakoulututkintoon eikä maisterintutkintoon.

Toinen, mitä haluan tässä nostaa esiin, on nämä erikoistumistutkinnot, koska niistä on ollut kysymyksiä. Näkisin, että todella nyt selonteossa ja arvioinnissa tästä eteenpäin seurattaisiin sitä, miten paljon erikoistutkinnon suorittajia lähtee tähän jatkotutkintoon ja miten suoritukset hyväksi luetaan tämän jatkotutkinnon sisällä.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, haluan vielä nostaa esiin, mihin valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, tämän alakohtaisuuden, että todella sen aidon arvion ja tarpeen tulee lähteä työelämästä, mille alalle ja kuinka paljon näitä tutkintoja laaditaan. Valiokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota siihen, että esimerkiksi terveydenhuoltoalalla kliinisellä puolella tulisi huomioida, että se osaaminen, mikä tarvitaan nimenomaan kliinisessä hoitotyössä, ei jäisi ulkopuolelle kaiken sen, mikä tietysti on laaja-alaiset yhteiskuntaan ja työelämään liittyvät opinnot.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Olen arvostellut tänä iltana täällä kahta hallituksen lakiesitystä, jotka mielestäni olivat täysin turhia ja tarpeettomia, ensinnäkin opintoaikojen rajausta ja sitten tätä toista lakiesitystä, jossa lainapainotteinen opintotuki otettiin käyttöön. Minusta siinä olisi mieluummin pitänyt pysyä opintorahakorotuksessa eikä lähteä tälle lainapainotteiselle tielle.

Mutta nyt, arvoisa puhemies, hallitukselta tulee hyvä esitys, eli ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat tarpeellinen uudistus. Niitä on odotettu. Kun tämä kokeiluvaihe osoittautui hyväksi ja sai myöskin arvostusta kansainvälisesti, niin on hyvä asia, että hallitus on tuonut tällaisen esityksen tänne.

Mutta sitten tähänkin liittyy eräs ongelma. Kun me valiokunnassa kuuntelimme asiantuntijoita, niin ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojärjestelmän toteuttaminen ei ole mahdollista pelkästään käytössä olevia resursseja uudelleen suuntaamalla. Hallitushan ajattelee, että tämä homma hoituu ihan noin vaan ilman rahaa, mutta jos tällainen mittava, laadukas uudistus tehdään, niin kyllä se varmasti myöskin voimavaroja vaatii. Eduskunnassa on tapana usein säätää lakeja, joilla on ihan hienot ja hyvät tavoitteet, mutta sitten se rahapuoli unohtuu, ja se on valitettavaa. Se ei onnistu kyllä sillä laillakaan, niin kuin hallitus ajattelee, että voidaan sieltä aikuiskoulutuksesta ottaa rahoja ja sillä tavalla tämä homma hoitaa, ei ainakaan asiantuntijoitten mielestä, joita kuuntelimme. Nimenomaan tässä on nyt se vaara, että jos tämä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoasia lähtee tällä tavoin liikkeelle, niin tämmöinen laadukas käynnistyminen vaarantuu, ja tällä tavalla ei kannata tätä asiaa hoitaa.

Sitten tässä on vielä toinenkin vaara. Nimittäin kun ammattikorkeakoulut ovat kuntien omistuksessa ja kunnilla kuitenkin on varmaan halu jatkotutkintoa ammattikorkeakouluissaan pitää ja kehittää, niin tästä saattaa tulla semmoinen tilanne, että tämä koko touhu lankeaa pääosin kuntien maksettavaksi. Kun tiedetään kuntatalouden kurja tilanne, tänä päivänä kunnilla on todella vaikeaa, niin ei olisi toivonut, että tällaisia uusia kustannuksia sysätään kuntien niskoille. Tästä johtuen ehdotin valiokunnan mietintöön lisättäväksi pontta, jossa lisävaroja olisi varattu jo ensi vuodelle. Valiokunnassa tämä ei mennyt läpi. Tämä esitys ei saanut hallituspuolueitten kannatusta, ja sen takia ehdotin sitten vastalausetta. Tämä vastalauseen lausumaehdotus kuuluu tällä tavalla:

"Eduskunta toteaa, että ammattikorkeakoulujärjestelmän kehittäminen ei voi tapahtua vähentämällä ammattikorkeakoulujen muun aikuiskoulutuksen määrärahoja. Eduskunta edellyttää, että hallitus varaa jo valtion vuoden 2006 talousarvioesitykseen riittävät lisävoimavarat ylemmän ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän luomista ja kehittämistä varten."

Tälle ehdotukselle tuli tukea myöskin kokoomuksen ryhmästä. Minusta jos me haluamme todella tästä ammattikorkeakoulujärjestelmän jatkotutkintoasiasta hyvin laadukasta ja sellaista, että se lähtee heti alusta pitäen kunnolla käyntiin, niin tällainen lausuma täällä eduskunnassa on syytä siihen liittää.

Se, mitä hallituspuolueet esittävät lausumanaan, on aivan ympäripyöreä. Siinä ei periaatteessa ole mitään sellaista, jossa taataan tämä käynnistysvaihe ja tulevaisuus resurssien osalta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne korokkeelle vielä lyhyesti kommentoimaan sivistysvaliokunnan mietintöä 3/2005 tästä käsiteltävästä aiheesta. Mielestäni se on erinomaisen hyvä mietintö ja siinä on otettu monia asioita huomioon, myöskin kriittisiä kannanottoja, mutta haluan kuitenkin kommentoida niistä muutamia.

Täällä selkeästi sanotaan, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pitää selvästi poiketa maisteri- ja kandidaattiopinnoista. Se on aivan totta. Se on hyvä, kun sitä tässäkin mietinnössä vahvistetaan, koska me olemme päättäneet, että Suomessa tuetaan duaalimallia, ja se on hyvä tuoda esiin erilaisissa vaiheissa.

Sitten mietinnössä sanotaan ihan näin: "- - on mahdollisuus saada hyväksiluettua opistoasteen tutkinnon jälkeen hankittua työkokemusta jatkokoulutukseen pyrittäessä". Mielestäni tämä näkökulma, minkä sivistysvaliokuntakin otti, että suhtaudutaan joustavasti tähän työkokemusvaatimukseen ja työkokemuksen hyväksilukemiseen, on todellakin hieno asia. Pidin sitä kyllä siinä ensimmäisessä vaiheessa, kun tuli sellaista tietoa, että vaaditaan se kolmen vuoden työkokemus, aika erikoisena, koska jos ajattelee sairaanhoitajaa, joka on suorittanut opistoasteen tutkinnon, kolme ja puolivuotisen sairaanhoitajan tutkinnon, ollut kymmenen vuotta työssä sairaanhoitajan vaativassa tehtävässä, sitten täydentää opintonsa ammattikorkeakoulututkinnoksi, niin häneltä sitten vielä vaadittaisiin kolme vuotta, jotta hän pääsisi jatko-opintoihin, ja vaadittaisiin sitä samaa työtä, mitä hän on jo kymmenen vuotta tehnyt, koska eihän ammattikorkeakoulututkinto välttämättä aikaansaa työnkuvanmuutosta suhteessa opistoasteen tutkinnon suorittaneisiin. Potilas, ihminen, sairas ihminen, tarvitsee todella sitä huippuosaamista ja asiantuntijuutta, mitä ammattikorkeakoulu tuottaa.

Sitten mietinnössä todetaan myöskin: "Valiokunta pitää hyvänä, että kaikilla aloilla on mahdollisuus kehittää tutkintojärjestelmää. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että lupia myönnettäessä tulee tarkasti harkita, millä aloilla on ylemmän tutkinnon tarvetta." Se on hyvä huomio myöskin, että lähdetään siitä alan tarpeesta. Itse olen myöskin sitä mieltä, että kaikilla aloilla on jatkotutkinnon tarvetta, sillä työelämä muuttuu niin valtavan nopeaa tahtia, että joka alalta sitä löytyy, mutta on harkittava, mihin sillä alalla kiinnitetään erityishuomiota ja missä sillä alalla tarvitaan sitä erityisosaamista ja jatkotutkintoa ja jatkotutkinnon tuottamaa osaamista.

Sitten mietinnössä todetaan: "Valiokunta korostaa, että jatkotutkinnot tulee suunnitella yhteistyössä työelämän edustajien kanssa." Aivan totta: suunnitella yhteistyössä työelämän kanssa. Tähän äskeisessä puheessakin jo viittasin, siihen keskusteluun, mitä on käyty laaja-alaisuuden ja erikoisosaamisen suhteista, ja siihen kyllä vieläkin kiinnittäisin tarkempaa huomiota. Ed. Rauhala tuossa äsken toi esille sitä, että esimerkiksi terveysalalla on kliinisen erikoisosaamisen tarve aivan valtava. Esimerkiksi syöpätautien hoitotyö muuttuu jatkuvasti. Myöskin esimerkiksi perioperatiivinen hoitotyö vaatii aivan omaa osaamista. Psykiatrisen ja mielenterveystyön osaamisen tarve tulee korostumaan tulevaisuudessakin. Kuitenkin sisältö- ja osaamistarpeet ovat hieman muuttuneet, elikkä näihin kliinisiin erikoisaloihin tarvitaan erityisosaamista. Mielestäni joissakin niistä eivät riitä erikoistumisopinnot, vaan tarvitaan ihan jatkotutkintoa, eli tuen lämpimästi sitä, että yhteistyö työelämän kanssa ja työelämän tarpeet huomioiden mietitään se, mihin milläkin alalla jatkotutkintoja suunnitellaan.

Sitten se oli myöskin miellyttävää, että sivistysvaliokunta oli sitä mieltä, että erikoistumisopintoja tarvitaan vieläkin. Minä olin vähän hämmästynyt siitä hallituksen perusteluosuudesta tämän esityksen suhteen, että erikoistumisopintoja ei tarvittaisi enää. Täällä kyllä sanotaan, että "ei siinä laajuudessa, mitä aikaisemmin". Voidaan tietysti miettiä sen koulutuksen laajuutta sinänsä, mutta kyllä erikoistumisopintoja ammattikorkeakoulussa vielä tarvitaan. Eivät kaikki opiskelijat halua eivätkä tule pääsemään jatkotutkintoihin. Siitä syystä meillä täytyy varmistaa kuitenkin työelämässä se osaaminen, mitä erikoistumisopinnoilla voidaan aikaansaada.

Sitten olen samaa mieltä, mitä monet muutkin ovat tänä iltana täällä sanoneet, että aikuiskoulutuspaikoista ei saisi vähentää yhtään. Meillä esimerkiksi vanhustenhuollossa tulee olemaan pula hyvistä työntekijöistä, ja nuoret eivät suuntaudu vanhustenhuoltoon. Siitä syystä aikuiskoulutuspaikkoja on säilytettävä. Tämä jatkotutkinto ei saa syödä aikuiskoulutuspaikkoja.

Lopuksi kommentoin vielä: "Pääsääntönä tulee edelleenkin pitää, että ammattikorkeakouluopettajilla on opettajan tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot." Tämähän koskee sitä keskustelua, pitääkö ammattikorkeakoulun opettajalla olla tiedekorkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot. Tämä kannanotto on hyvin sanottu, että pääsääntönä tulee kuitenkin näin olla.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pykälien osalta saimme ihan yksimielisen esityksen sivistysvaliokunnassa, kun käsiteltiin tätä jatkotutkintolakia. Mutta vaikka ne olivatkin yksimielisiä, niin siitä huolimatta ei kuitenkaan suhtautuminen kyseiseen lakiesitykseen suinkaan ollut pelkkää tyytyväistä hymistelyä, vaan olimme myös aika kriittisiä, tarkastelimme hyvin tarkkaan ja harkiten näitä eri kohtia. Pidimme tärkeänä, että työelämälähtöisyys säilyy jatkuvasti koko ajan, ja sitä, että koulutusmäärät pitää sitoa työelämään, ja semmoista kategorista tavoitetta 20 prosentin koulutusmäärästä ei tulevaisuudessa saisi suoraan tehdä, vaan sitä pitäisi tarkastella suhteessa työelämän tarpeisiin.

Se, mikä mielestäni on tärkeää, on se, että ammattikorkeakoulu kehittäisi omaa alaansa ja koulutustaan omasta lähtökohdastaan. Työelämälähtöisesti pitäisi olla omat tavoitteet, niin ettei mikään ammattikorkeakoulu yritä olla kakkos- tai kolmosluokan yliopisto, niin kuin nyt tällä hetkellä saattaa jossain päin Suomea olla, vaan tärkeätä on, että ammattikorkea pysyy omanlaisenaan ja on ylpeä siitä. Suurin ongelma liittyy tutkintojen vertailtavuuteen, ja se ei ollut kovin yksinkertainen asia, ja sen vuoksi sitten tehtiin yksimielisesti tällainen selontekovaatimus, että viiden vuoden kuluttua eduskunnalle tuotetaan selonteko, miten on ammattikorkeakoulututkintojen asema sujunut suhteessa työelämään ja koulutusjärjestelmään. Valiokunnassa (Puhemies: 2 minuuttia!) on hurskasteltu siitä ... — Aha, no minä sanon tämän vielä sieltä puhujakorokkeelta.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Valiokunnassa vielä hurskasteltiin, käytän tätä verbiä, siitä, että työnantaja päättää kumman tutkinnon, siis ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon tai yliopiston maisterintutkinnon, suorittanutta henkilöä hän hakee. Ja yksityisellä puolella tämä onkin suhteellisen yksinkertaista, työnantajahan voi ottaa siellä kenet hän haluaa, mutta julkisten virkojen kohdalla tämä ei ole niin yksinkertainen asia. Jos virkaan on kelpoinen kummastakin opintoputkesta, niin ei näitä tutkintoja saa laittaa eriarvoiseen asemaan, vaan ne ovat samassa asemassa. Ja vaikka kaikki asiantuntijat sanoivat, kun tätä kysyttiin jokaiselta, että työnantaja päättää, työnantaja saa päättää, niin ei se nyt ihan niin ole kuitenkaan tämän kelpoisuuden osalta. Tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan puolella olemme jo ottaneetkin näihin kelpoisuuksiin kantaa, kun oli sosiaalialan kelpoisuuksista kysymys, ja niitten kelpoisuuksien miettiminen ei ollut kovin yksinkertainen asia. Ja voi olla, että vastaisuudessa, tulevaisuudessa tulee pohdittavaksi vielä jokaisen ammatin ja koulutuksen kohdalla, kuinka tämän asian kanssa sitten tehdään.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto ei kuitenkaan ihan ilmaiseksi tule, ei voi tehdä sitä, ja koska hallitus ei kyennyt vakuuttavasti kertomaan, mistä tähän rahaa saadaan — me emme halunneet ottaa sitä rahaa pois muusta koulutuksesta, vaan tämän rahan pitää tulla ulkopuolelta — niin opposition oli ihan pakko nyt tehdä vastalause siitä rahoituksen turvaamiseksi. On välttämätöntä, että kun jotain uutta nyt tehdään, niin se tehdään sitten kunnolla.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko mielestäni aivan oikein ihmetteli tätä kolmen vuoden työkokemusvaatimusta. Ymmärsin, että piditte sitä pitkänä. Voin kertoa teille, että silloin, kun ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulakia säädettiin, niin se oli kokoomuksen ministeri Heinosen vaatimus, että sen pitää olla kolme vuotta. Minusta se olisi voinut olla juuri niistä syistä, joita te äsken tuossa sanoitte, lyhyempikin. Ja sehän johti siihen, että ensimmäisellä kierroksella ei ollut riittävästi hakijoita, koska ei ollut potentiaaleja ihmisiä, jotka olivat niin pitkään ehtineet olla työelämässä mukana tutkinnon jälkeen. Minusta on hyvä, että nyt on päätetty, että tämä tutkintomahdollisuus tulee kaikille aloille ja että ohjat pitää opetusministeriö käsissään.

Sitten, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että olisi pitänyt uskaltaa antaa tälle tutkinnolle nimikkeeksi maisteri (amk).

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask tuossa muistutti siitä kolmesta vuodesta, se on aivan totta. Mielestäni tässä mietinnössähän otetaan kantaa siihen, että jos on jo tämän alan työkokemusta, niin siitä voitaisiin joustaa ja hyväksilukea sitä, ja siihen kiinnitin huomiota. Mutta aivan totta, olin silloin alun perinkin, kun tämän tutkinnon kokeilu tuli ja tätä ruvettiin kehittelemään, sitä mieltä, että se kolme vuotta vaatimuksena on liian pitkä, koska se tuli juuri sinä aikana, jolloin monellakin alalla oli työttömyyttä. Elikkä ajateltiin näin, että jatkotutkinnolla voitaisiin lisätä ihmisen valmiuksia saada sitä työtä, mutta hän ei tullut ikinä kuuna päivänä valituksi sinne tutkintoa suorittamaan, koska hänellä ei ollut riittävää työkokemusta, ja olihan se todellakin niin, ettei tullut hakijoita monellekaan alalle. Mielestäni tämä on hyvä joustavuus tähän asiaan.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Asia, mikä nyt nousi esiin, on minusta tärkeä, koska sitähän käsiteltiin silloin, kun kokeilulaista keskustelua käytiin valiokunnassa ja asiantuntijoitten myötä. Ja laajemminkin, nousi kysymys, miksi tässä on nimenomaan näin, koska silloin ei ollut vielä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita niin paljon, jotka olisivat sen kolme vuotta olleet, ja hakijamäärä jäi vähäiseksi, kun olisi ollut näitä opistoasteen suorittaneita, joilla oli sitä työkokemusta ja jotka olivat hyvin vahvasti, mahdollisesti erilaisia tutkintoja, tai kursseja sanotaan, opintoviikkoja suorittaneet eri puolilla. Tietysti se, millä tavalla kaiken kaikkiaan tulee kelpoiseksi tähän ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon, oli silloin yksi kysymys, ja on hyvä, että sitä nyt tässä jatkossakin myös arvioidaan, kun selonteko tulee.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Raskille sanoisin vielä, että tähän tutkintonimikkeeseen olimme kaikki tyytyväisiä valiokunnassa ja myöskään ammattikorkeakouluopiskelijat eivät halunneet maisteri-nimitystä, vaan hekin olivat tyytyväisiä. Tätä voisi verrata vähän siihen, että olut ja viini, molemmat ovat yhtä hyviä, mutta ovat erilaisia.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​