3) Hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän
kehittämiseksi
Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallitus ehdotti ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitettäväksi
siten, että ammattikorkeakouluissa otetaan käyttöön
myös ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Sivistysvaliokunta
toteaa mietinnössään, että työelämässä menestyminen
perustuu osaamiseen. Työelämä ja sen
vaatimukset muuttuvat niin, että syntyy uusia osaamisalueita
ja tarvetta aiempaa syvällisempään osaamiseen.
Osaamistasosta huolehtiminen on välttämätöntä Suomen kilpailukyvyn
säilyttämiseksi muihin kilpailijamaihin verrattuna.
Hallituksen esityksen tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen tutkintojen osalta
vahvistaa suomalaista osaamista. Sen vuoksi valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Valiokunnan mielestä hallituksen esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista
vahvistaa Suomen korkeakoulujärjestelmän duaalimallia.
Jotta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot vastaisivat työelämän
tarpeisiin, on välttämättöntä,
että niiden taso on korkea ja ne toteutetaan omalla ammatillista
osaamista lisäävällä ja syventävällä profiililla,
joka poikkeaa yliopistojen kandidaatin ja maisterin tutkinnoista.
Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että kyse
on ammatillisesta korkeakoulutuksesta eli niin ammattikorkeakoulututkintoon
kuin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan
koulutuksen tulee olla sisällöltään
sellaista, että koulutus antaa nimenomaan käytännön
valmiuden osaamiseen työssä. Laadukkaan koulutuksen
onnistumiseksi valiokunta pitää perusteltuna,
että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
pyrkivältä edellytetään pääsääntöisesti
kolmen vuoden pituista työkokemusvaatimusta ammattikorkeakoulututkinnon
jälkeen ja asianomaiselta alalta. Valiokunta pitää kuitenkin
tarkoituksenmukaisena, että esimerkiksi yrittäjänä tai
opistoasteen suorittamisen jälkeen hankittu työkokemus
voidaan harkinnan mukaan ottaa huomioon.
Valiokunta korostaa, että jatkotutkinnot tulee suunnitella
yhteistyössä työelämän
edustajien kanssa. Tutkintoja tulee kehittää työelämälähtöisesti
niille aloille, joilla tutkinnoille on aitoa tarvetta tai työelämän
vaatimusten pohjalta tarve kehittää osaamista
ja asiantuntemusta työelämän kehittämis-
ja muissa tehtävissä toimimista varten. Ylempien
tutkintojen suunnittelussa ja perustamisessa tulee ottaa huomioon
alakohtaiset erityistarpeet ja selvittää työelämän
tarve tutkinnoille.
Hallituksen esityksen mukaan ammattikorkeakoulujen ylempään
tutkintoon johtavan koulutuksen tarjonnan mitoittamisen pitkän
aikavälin tavoitteena on, että jatkotutkinnon
voi suorittaa noin 20 prosenttia perustutkinnon suorittaneista.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on näin korkeaa tasoa
pidetty epärealistisen korkeana. Valiokunta pitää tärkeänä,
että ylempää ammattikorkeakoulututkintojärjestelmää laajennettaessa
vielä uudelleen harkitaan ylempien tutkintojen määrällinen
tavoitetaso erityisesti työelämän kehittämistarpeiden
ja käytettävissä olevien voimavarojen
näkökulmasta. Valiokunta myös painottaa
sitä, että yleisemminkin tulee koulutuksen mitoituksessa
pyrkiä nykyistä parempaan vastaavuuteen työelämän
tarpeiden ja koulutusmäärien välillä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa pohdittiin paljon erikoistumisopintoja
ja niiden tarvetta jatkossa. Opetusministeriön mukaan ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen tullessa ei nykyisen laajuisia erikoistumisopintoja
enää tarvita entisessä määrin.
Erikoistumisopinnot jäävät palvelemaan
muita työelämän kannalta merkittäviä mutta
lyhyempiä täydennyskoulutustarpeita. Valiokunta
painottaa sitä, että tutkintojärjestelmän
kehittämisestä huolimatta ammattikorkeakoulutuksessa
tarvitaan edelleen erikoistumisopintoja.
Rahoituskysymystä pohdittaessa valiokunta piti ensisijaisen
tärkeänä, että ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus on laadukasta. Sen
vuoksi koulutukselle tulee varata riittävät voimavarat.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esitys ei aiheuta lisäkustannuksia
valtiolle eikä kunnille. Tarkoitus on rahoittaa ylemmät
ammattikorkeakoulututkinnot kohdentamalla ammattikorkeakoulujen
aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen.
Opetusministeriön arvion mukaan valtion talousarviossa olevasta
124,8 miljoonan euron määrärahasta kohdennettaisiin
noin 16 miljoonaa euroa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rahoitukseen.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämiseen
varataan riittävät voimavarat. Tämä ei
kuitenkaan saa vaarantaa muun aikuiskoulutuksen rahoitusta. Sen
vuoksi valiokunta ehdottaa tätä koskevaa lausumaa.
Valiokunta keskusteli paljon myös ammattikorkeakoulun
opettajien kelpoisuuksista. Valiokunnan jäsenet varmaan
tulevatkin käyttämään tästä aiheesta
yksityiskohtaisia puheenvuoroja. Valiokunta korostaa mietinnössään
opettajien korkean osaamistason merkitystä. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa, että opetusministeriö harkitsee mahdollisuutta
muuttaa ammattikorkeakoulun opettajien kelpoisuusvaatimuksia koskevaa asetusta
siten, että yliopettajan vakituiseen virkaan voidaan nimittää vain
lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö.
Kelpoisuus julkisyhteisön yksittäiseen virkaan
tai tehtävään määräytyy
asianomaista julkisyhteisöä koskevien kelpoisuussäännösten
mukaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kelpoisuussäännösten
mukaan vaaditaan nykyisin useimmiten väljästi
virkaan soveltuva korkeakoulututkinto tai virkaan soveltuva ylempi
korkeakoulututkinto. Nimittävän viranomaisen tehtävänä on
tällöin virkaa haettavaksi julistettaessa päättää,
soveltuuko virkaa hoitamaan yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa
tutkinnon suorittanut henkilö. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että työnantajalla säilyy mahdollisuus
harkita tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto.
Valiokunta pitää välttämättömänä seurata
uudistuksen toimivuutta ja rahoitusta sekä sen kunnille
aiheuttamaa taloudellisten rasitusten lisääntymistä.
Tarvittaessa tulee harkita mahdollisuutta siirtää tästä koulutuksesta
aiheutuvat kustannukset kokonaan valtion rahoitettaviksi. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
lausuman, jossa edellytetään selonteon antamista
viiden vuoden kuluttua.
Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy
yksi rahoitusta koskeva vastalause.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisen valiokuntatyön
jälkeen sivistysvaliokunta on yhdessä päätynyt
sille kannalle, että ylemmille ammattikorkeakoulututkinnoille on
paikkansa koulutusjärjestelmässämme.
Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto ei tule tuottamaan pelättyä liikakoulutusta,
sillä tarkoituksena on, että vain osa opiskelijoista
suorittaa sen. Tutkinnolla ei tule olemaan ammattikorkeakoulujärjestelmässä yliopistojen
maisterintutkinnon kaltaista asemaa, jossa kaikki alemman ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneet jatkaisivat opintojaan ylempään tutkintoon.
Sen sijaan tavoitteena on jatko-opiskelupaikkojen lisääminen varsin
maltillisesti siten, että vuonna 2008 noin 2 000
ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta aloittaa ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot.
Arvoisa puhemies! Ehdotus ammattikorkeakoulututkintojen tuomasta
kelpoisuudesta julkisiin virkoihin on herättänyt
kiivasta keskustelua ja kummastustakin. Asiantuntijakuulemisten
perusteella valiokunta on päättänyt jättää päätäntävallan
tietyn viran tai tehtävän kelpoisuuksista virkaa
täyttävälle julkisyhteisölle,
eli nimittävän viranomaisen on virkaa haettavaksi
julistettaessa päätettävä, soveltuuko
virkaa hoitamaan yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa tutkinnon
suorittanut henkilö. Mielestäni se on viisasta.
On tärkeää, että työnantajalla
säilyy mahdollisuus harkita, millaista koulutusta pitää tehtävän
kannalta soveltuvimpana. Tämän vallan antaminen
työnantajille ei tarkoita, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto
avaa automaattisesti kaikki ne paikat, joihin tähän
asti on päässyt vain maisterintutkinnon suorittamalla.
Työnantaja voi edelleen edellyttää hakijoilta
yliopistotutkintoa muun muassa tehtävissä, joissa
vaaditaan tutkijankoulutusta.
Seuratakseen jatkotutkintojen vaikutusta suomalaisessa työelämässä valiokunta
on päättänyt esittää,
että hallitus antaa viiden vuoden kuluttua selonteon ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen asemasta työelämässä ja
uudistuksen vaikutuksista koulutusjärjestelmäämme
ja työelämään. Selonteossa tulee
mielestäni perehtyä muun muassa siihen, onko jatkotutkinnot
kohdennettu aloille, joilla niille on aitoa tarvetta, millaista
on jatkotutkintokoulutuksen laatu ja kaipaako jatkotutkinnoille
asetettu määrällinen tavoitetaso korjaamista.
Sen lisäksi selonteossa on tarkasteltava, onko lainmuutos
johtanut ylemmän korkeakoulututkinnon aseman heikkenemiseen
niissä tehtävissä, joihin voi hakeutua
eri koulutusväyliä pitkin, ja mikäli
näin käy, heikkeneekö palkkaus kyseisissä tehtävissä.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen ei
ole tarkoitus olla luonteeltaan akateemisia. Siksi tutkintonimikkeeksi
ei ole syytä ottaa maisteria. On hyvä, että tämä havaittiin
jo esitystä valmisteltaessa. Tutkintonimikkeenä ylempi
ammattikorkeakoulututkinto on selkeä erityisesti siksi,
että se pohjautuu nykyiseen käytäntöön.
Selkeät tutkintonimikkeet ovat tärkeitä,
sillä ne estävät uusien tutkintojen suorittajien
väliinputoamista työelämässä.
Väliinputoaminen on riskinä, jos työnantaja
ei nimikkeen perusteella pysty muodostamaan käsitystä tutkinnon
laadusta. On kenties turhaa pelätä, että työelämässä ammattikorkeakoulututkintojen
jatkotutkinnot ja maisterintutkinnot sekoittuisivat toisiinsa.
Kuulin eilen hyvän vertauksen ViNOn eli Vihreiden nuorten
ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajalta. Ovathan ammattikoulututkinnot
ja lukiotutkinnotkin molemmat toisen asteen tutkintoja, mutta kenenkään
ei ole vaikea erottaa niitä toisistaan. Miksi olisi yhtään
sen vaikeampaa erottaa toisistaan yliopistollisia ylempiä korkeakoulututkintoja
ja ammattikorkeakouluissa suoritettuja ylempiä korkeakoulututkintoja?
Arvoisa puhemies! Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen
ja nimenomaan jatkotutkinto. Se on uusi, nykyisiä koulutusmuotoja
täydentävä, tarpeellinen väylä niille, jotka
haluavat jatkaa opintojaan työelämälähtöisesti.
Samoin kuin yliopistosta valmistuneet voivat halutessaan jatkaa
opintojaan yliopistolla, on hyvä, että myös
ammattikorkeakouluista valmistuneilla on mahdollista syventää osaamistaan
erityisesti omalla alallaan. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat ammatillisesti
suuntautuneita, ja siksi kaikki ammattikorkeakoulututkinnot eivät anna
edellytyksiä jatkaa opintoja yliopistolla. Siksi ei ole
järkevää, että ammattikorkeakouluista
valmistuneiden ihmisten jatko-opintojen pitäisi olla itsestäänselvästi
tieteellisesti painottuneita.
Tietyillä aloilla saattaa olla loogista kehittää väylä,
jonka kautta ylemmän korkeakoulututkinnon voisi sujuvasti
suorittaa yliopistolla samalla alalla. Jo nyt etenkin insinöörit
voivat suorittaa sujuvasti diplomi-insinöörin
tutkinnon, ja uuden insinöörijatkotutkinnon rooli
tuntuu toistaiseksi hieman epäselvältä.
Jatkotutkinnon voi useimmiten suorittaa aikuiskoulutuksena työelämässä pysyen.
Tällä hetkellä jatkotutkintoja suorittavista suuri
osa on aikuisopiskelijoita, joilla on takanaan vuosien työkokemus.
He hakevat ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta
täydennystä osaamiseensa. Tämä tukee
elinikäisen oppimisen tavoitteita. On tärkeää,
että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi suorittaa
oman työnsä ohessa, sillä vain harvalla
on mahdollisuus jättää työnsä jatko-opintojen
ajaksi.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilusta
on tullut runsaasti myönteistä palautetta. Aikaisemmin
amk-tutkinnon suorittaneille on tarjottu jatko-opinnoiksi erikoistumisopintoja ammattikorkeakouluissa
tai opintoja tiedekorkeakouluissa. Yliopisto-opintojen sisältö on
varsin erilainen kuin ammatillisten korkeakoulututkintojen eikä vastaa
tämän puolen työelämän vaatimuksiin.
Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tarvitaan
ammattikorkeakoulun käyneiden ammatillisen osaamisen syventämiseen
yhä vaativammaksi käyvissä työelämän haasteissa.
Koska ylemmät amk-tutkinnot ja yliopistojen maisterintutkinnot
ovat erilaisia sisällöiltään
ja tavoitteiltaan, niille ei myöskään
kaivata samaa tutkintonimikettä soppaa hämmentämään.
Korkea-asteen järjestelmämme niin sanotun duaalimallin
kehittäminen, johon Bolognan prosessin myötä on
sitouduttu, myöskin puoltaa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
vakinaistamista. Jotta ylemmät amk-tutkinnot todellisuudessa
vastaisivat työelämän tarpeisiin, kolmen
vuoden mittainen työkokemus ylempää amk-tutkintoa
suorittamaan hakevalta on täysin perusteltu. Ylempien tutkintojen
lähtökohtana ovat työelämän
tarpeet ja ylipäänsä työelämälähtöisyys,
joten tämä työkokemusvaatimus on aivan
paikallaan.
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja tiedekorkeakoulujen
maisterintutkinnot ovat molemmat omaleimaisia, ja niillä on
omat erilaiset tehtävänsä, ja sellaisina
ne tulee säilyttääkin. Opiskelija, joka
haluaa tehdä tiedettä tai olla tutkimustoiminnassa
mukana, voi siihen osallistua yliopistossa.
Herra puhemies! Erinomainen pointti meidän keskustalaisten
näkökulmasta tässä mietinnössä on
se, että työantajalla säilyy mahdollisuus
harkita, minkä väylän kautta opiskelleen
ja minkä tutkinnon suorittaneen työnantaja haluaa
palkata. Toinen hyvä asia on se, että mietintöön
sisältyy lausuma, jolla hallitus velvoitetaan antamaan
selonteko viiden vuoden kuluttua näiden tutkintojen asemasta
työelämässä ja uudistuksen vaikutuksista
koulutusjärjestelmäämme ja työelämään.
Tuossa selonteossa mielestäni pitäisi olla määrällistä mitoitusta,
opetuksen laatua, työelämän tarpeisiin
vastaamisen kykyä ja rahoitusta koskevat kannanotot. Monet
nyt spekulatiivisina arvioidut asiat ja tekijät ovat tuolloin
faktaa. Niiden pohjalta on helpompi edelleen kehittää koko ammattikorkeakoulujärjestelmää.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On ollut erityisen mukava kuunnella edellisiä puheenvuoroja,
erityisesti ed. Ojansuun ja ed. Hännisen, koska juuri niissä puheenvuoroissa
oli niitä samoja ajatuksia, joita itsekin olin ajatellut.
Sivistysvaliokunnan mietintö on erinomainen, siinä on
saatu hyvin yksimielisesti ja hyvin seikkaperäisesti tuotua
ne ajatukset esille, mitä ammattikorkeakoulujen ylemmistä tutkinnoista sivistysvaliokunta
ajattelee. Ammattikorkeakoulujärjestelmä syntyi
kymmenen vuotta sitten vastauksena siihen, että yhteiskunta
on muuttunut ja työelämän ammattirakenne
on alkanut eriytyä koulutuksesta. Ammattikorkeakoulutuksesta
on pyritty näitten vuosien aikana luomaan tieteellisen
korkea-asteen koulutuksen kanssa kilpailukykyinen mutta siitä erityisesti
poikkeava koulutusväylä.
Suomeen on luotu niin sanottu kahden pilarin korkea-asteen koulutusjärjestelmä,
jossa ammatti- ja tiedekorkeakoulu muodostavat kaksi erillistä sektoria.
Voimassa olevaa duaalimallia tuleekin tulevaisuudessa vahvistaa,
jotta nämä kaksi eri koulutussektoria säilyttäisivät
oman roolinsa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tässä mallissa vahvistavat
erityisesti duaalimallia.
Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja alkaa mielestäni
kyllä olla kuitenkin riittävä määrä Suomen
koulutustarpeeseen ja väestöpohjaan nähden.
Korkeakoulujärjestelmää ei saisi enää laajentaa
eikä hajauttaa vaan sen kehittämisessä pitäisi
nyt lähteä painottamaan enemmän laatua ja
monipuolista sisältöä. Tätä voisi
edesauttaa esimerkiksi lisäämällä ja
kehittämällä aktiivista korkeakoulujen
välistä yhteistyötä sekä verkottumalla
esimerkiksi saman alueen korkeakoulujen kanssa. Lapissa tästä on äärimmäisen
hyvä esimerkki, kun on perustettu maakuntakorkeakoulu.
Ammattikorkeakoulu ja yliopisto ovat koonneet voimansa, ja sillä tavalla
on pystytty luomaan koko Lapin maakuntaan korkea-asteista koulutusta.
Lisäksi on syytä muistaa, että alueellisen
ja tasapainoisen väestökehityksen takaamiseksi
tarvitaan myös runsaasti korkeatasoista kansallista tutkimusta.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva laki ammattikorkeakoulujen
ylemmistä tutkinnoista vakinaistaa sen, mikä on
ollut vuodesta 2002 asti kokeilussa. Kun ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja
kehitetään, on todellakin huomioitava se, että työllisyysnäkökohdat
ovat kunnossa. Ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja
tulee suunnata vain sellaisille aloille, joilla on todella työvoiman
tarvetta, niin kuin sivistysvaliokunta mietinnössään
toteaa kriittisesti sen, että 20 prosenttia on ehkä liian,
epärealistisen korkea, ja sen vuoksi pidetään
sitä tärkeänä, että harkitaan,
kuinka paljon tämä määrällinen
tavoitetaso on, kun puhutaan siitä, minkälaisia
työpaikkoja tarvitaan ja minkälaista koulutusta
niihin töihin tarvitaan.
Tässä voisi mainita sen, että taidealoilla
kärsitään aikamoista työttömyyttä.
Näiden koulutuspaikkojen määrää tulisikin
harkita uudelleen ja lisäksi harkita sitä, millä tavalla
esimerkiksi ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja on tarpeen
laajentaa taidealoille. Mielestäni on hyvin epäreilua
luoda opiskelijoille harhakuvitelmia tulevaisuudesta, ja siksi onkin
kartoitettava realistisesti eri alojen työvoiman tarve
ja mitoitettava uudet koulutuspaikat vain ja ainoastaan sen todellisuuden
mukaisesti.
Koska ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi suorittaa
melko lyhyessä ajassa työn ohessa, päätoiminen
opiskelu kestää vuodesta puoleentoista vuotta,
niin koulutus pystyy kyllä vastaamaan työelämän
tarpeisiin hyvinkin nopeasti. On hyvä, että sivistysvaliokunnan
mietinnössä selvästi todetaan se, että ylempään
ammattikorkeakouluopetukseen tulevat osallistumaan ne, jotka ovat
pääsääntöisesti työelämässä.
Tällä tavalla lain henki kehittää työyhteisöä,
työelämän tarpeita tulee toteutumaan.
Lisäksi kolmen vuoden työkokemus on erityisen
hyvin perusteltu.
Arvoisa puhemies! Kävimme erittäin hyvän
ja perusteellisen keskustelun sivistysvaliokunnassa siitä,
millä tavalla opettajat ovat kelpoisia ja minkälaista
opettajankoulutusta pitää ammattikorkeakoulujen
opettajille tulevaisuudessa laatia. Olen oikeastaan erityisen ilahtunut
siitä, että valiokunnan mietinnössä on
tämä lause siitä, että opetusministeriön
tulee harkita mahdollisuutta muuttaa ammattikorkeakoulujen opettajan
kelpoisuusvaatimuksia sillä tavalla, että yliopettajan
vakituiseen virkaan olisi kelpoinen vain sellainen opettaja, jolla
on lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Tällä tavalla
me varmistamme sen, että niillä opettajilla, jotka
pääsääntöisesti vastaavat ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen opetuksesta, on korkeampi tutkinto
kuin opiskelijoilla. Tämähän on kaikessa
opettajankoulutuksessa, opettajankoulutuskelpoisuusasetuksessa johtavana
nuorana. Jos me haluamme pitää ammattikorkeakoulujen
opetuksen tason riittävän korkealla, voidaan vähimmäisehtona
pitää sitä, että siellä työskentelevällä opetushenkilökunnalla
on riittävän korkea koulutus.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on puhuttu paljon
rinnastettavuudesta ja hallituksen esityksessä on maininta,
että tältä osin jollakin tavalla tullaan
asetusta muuttamaan. Eräässä tilaisuudessa
ed. Nylander otti minun mielestäni hyvin asianmukaisen
epäkohdan esille tässä valmistelutyössä.
Meillä ei missään vaiheessa valiokunnassa
ollut nähtävillä näitä tulevia
asetusmuutosluonnosehdotuksia. Jos olen ymmärtänyt
oikein, niin tässä talossa on tapana, että kun
lakia säädetään ja siihen tulee
mahdollisia asetusmuutoksia, edustajilla ja valiokunnalla on mahdollisuus
nähdä se luonnos. Tästä on esimerkkinä tänä päivänä käsitelty
lainasubventio. Meillä oli valiokunnassa selkeästi
opetusministeriöstä asetusluonnos, josta pystyimme
katsomaan, mitä ministeriö aikoo asetuksella muuttaa.
Mutta tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
osalta meillä ei ollut käytettävissä minkäänlaista
asetusluonnosta, ja pidän tätä erittäin
valitettavana.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävänä olevassa
hallituksen esityksessä ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän
kehittämiseksi ehdotetaan järjestelmää uudistettavaksi
siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista
olisi mahdollisuus työelämässä saadun
kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista
osaamistaan jatkamalla opintojaan ja suorittamalla tutkinto ammattikorkeakoulussa.
Lakiesityksen asiantuntijakuuleminen valiokunnassa herätti
paljon keskustelua, hieman huoltakin, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
keskinäisistä rooleista korkeamman asteen opetuksen
tarjoajana. Hallituksen esitys on kuitenkin tarpeellinen ja perusteltu
monellakin tavalla. Perusteet heijastelevat sekä kansallisen että ylikansallisen
toimintaympäristön muuttuvia tarpeita.
Tiedosta on tullut yksi tärkeimmistä tuotantotekijöistä globaalitaloudessa.
Tiedolla ja erityisesti taidolla soveltaa sitä on keskeinen
merkitys Suomen kilpailukyvylle. Tämä tulee myös
huomioida koulutuspoliittisissa pohdinnoissa ja ratkaisuissa. Esityksen
mukaiset ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot toisivat ammattikorkeakouluille
kahden syklin tutkintomallin. Ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen muodostama duaalijärjestelmä puolestaan
tukisi Bolognan julistuksen tavoitetta vahvistaa eurooppalaisen
korkeakoulutuksen, myös suomalaisen korkeamman asteen koulutuksen,
kilpailukykyä niin Euroopassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin.
Duaalimalli tarjoaa myös parhaat edellytykset kehittää koulutusta
korkealaatuiseksi niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin.
Erillinen tutkintorakenne takaa myös molemmille omaleimaisuuden
säilymisen tulevaisuudessakin. Maisterintutkinnon ja ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon ei pidä olla kilpailusuhteessa toisiinsa.
Kummallakin on paikkansa ja arvonsa koulutuskentässä.
Esitys myös parantaa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden
mahdollisuuksia työelämänläheisiin
jatko-opintoihin. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työelämälähtöisyys
on erittäin tärkeää suomalaisessa
yhteiskunnassa, jonka yhtenä suurena haasteena on hyvinvointiyhteiskunnan
perustaa koskettava väestön ikääntyminen
ja siihen kytkeytyvä huoltosuhteen heikkeneminen. Ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon kehittäminen läheisessä yhteistyössä elinkeino-
ja työelämän kanssa tulee tarjoamaan opiskelijalle
mahdollisuuden syventää ammatillista osaamistaan
ja hyödyntää sitä työelämän
kehittämisessä.
Jatko-opintojen liittäminen työn oheen on
ensiarvoisen tärkeää työn tarjonnan
kannalta. Niinpä sivistysvaliokunta mietinnössään
edellyttikin, että ammattikorkeakoulujen ylempien tutkijoiden
määrä mitoitetaan ottaen huomioon työelämän
tarpeet, korkea laatu ja turvataan se, että ammattikorkeakoulujen
järjestämään aikuiskoulutukseen
varataan myös riittävä rahoitus.
Arvoisa puhemies! Laatu on koulutuksen perusta. Yhteistyö ja
verkostoituminen ovat erittäin tärkeitä ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintokoulutukselle, sillä niillä luodaan
tarvittavat edellytykset jatkotutkintokoulutuksen sisäiselle tasolle
ja kattavuudelle.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa yhteisymmärryksessä saatu
mietintö ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän
kehittämiseksi on varsin onnistunut pääpiirteissänsä.
Ammattikorkeakoulun perusopetuksen arvostus ja opetuksen laatu eivät kuitenkaan
jatkossakaan saa heiketä sen takia, että olemme
luomassa nyt jatkotutkintojärjestelmän. Meillä on
oltava oikeus ammattiylpeyteen myös ilman jatkotutkintoja
ammattikorkeakoulussa, meillä on oltava oikeus ammattiylpeyteen peräti
ammattikoulupohjaltakin.
Tällä hetkellä meillä on
merkkejä siitä, että perustutkinnossa
opetuksessa on säästetty, koska on kerätty
rahaa jatkotutkinnon puolelle. Lähiopetuksen määrää on
vähennetty, ja näin ollen voi sanoa, että ammattikorkeakoulun
perusopetuksen laatu ei ole sama kuin mitä se on ehkä ollut
silloin, kun ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin.
Laatu ei voi tarkoittaa useampia vuosia oppilaitoksessa. Laadun
täytyy lähteä siitä, mitä opetukseen
ja tutkintoon perusmuodossaan sisältyy. Jatkotutkinto sisältää jotain
lisää, ja sen on tietenkin oltava laadukasta.
On hyvin lyhytnäköistä lähteä säästämään
lähiopetuksessa myös jatkossa. Se tarkoittaa nimittäin
sitä, että meiltä valmistuu vaillinaisesti
ammattitaitoisia työntekijöitä, ja se
on jopa hengenvaarallista, kun puhutaan sähköalasta
tai terveyssektorilla useista työntekijöistä.
Keskeinen vaatimus, suorastaan keskeisin vaatimus, on, että ylemmät
ammattikorkeakoulututkinnot perustuvat työelämän
vaatimuksiin, eli työelämällä on
oltava tarve jatkokoulutettuihin ihmisiin. Näin ollen ei
ole perusteita automaattisesti jakaa näitä jatkotutkinto-oikeuksia
kaikille aloille. On rajattava tämä tutkinto-oikeus
vain niille aloille, joilla on selkeä työelämän
tarve. Alkuperäinen huolemme, silloin kun tämä laki
lähti sivistysvaliokuntaan, oli siitä, että meillä jatkossa
on 50 yliopistoa. Tämä huoli on voitu haudata
ja todeta katteettomaksi, koska meillä on tulossa selkeä duaalijärjestelmä ja
ammatillinen jatkotutkinto ja yliopiston maisterintutkinnot ovat
selkeästi toisistaan erilaiset.
Työelämätarpeen rinnalla on tärkeää,
että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen aloituspaikkojen
määrä perustuu työelämän
tarpeeseen, siis alojen suhteen sekä määrän
suhteen työelämän tarve määrittää.
Valiokunnassa pidettiin ja useat asiantuntijat pitivät
20 prosentin tavoitetta epärealistisen korkeana. Tätä voi
tutkia kriittisesti, mutta yhtä kriittisesti on syytä tutkailla
koko Suomen korkeakoulupolitiikkaa ja niitä määrätavoitteita,
mitä meillä on yliopiston puolelle myös
osoitettu. Sikäli valiokunnan kirjaus, että myös
yleisemmin koulutuksen mitoituksessa tulee pyrkiä nykyistä parempaan
vastaavuuteen työelämän tarpeiden ja
koulutusmäärien välillä, on
ehdottoman hyvä.
Suurin huoli näiden ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
suhteen liittyy rahoitukseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksen resursseja
ei ole mahdollista heikentää. Se koko elämän
mittainen koulutus, minkä varaan Suomea nyt rakennetaan,
ei tarkoita sitä, että nämä myöhemmät,
aikuisiällä hankitut kurssit ja koulutukset ja
jatkokoulutus perustuisivat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
tai sen laajuiseen jatkokouluttautumiseen. On kohtuutonta sälyttää myöskään ammattikorkeakoulututkintojen
rahoitusta osittainkaan kuntien vastuulle, kun tietää,
mikä on kuntien rahoitustilanne tällä hetkellä.
On välttämätöntä minun
mielestäni pitää huoli siitä,
että valtio kantaa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
osalta kulut täysin.
Jotta ammattikorkeakoulujen perustutkinnon rahoitus, siis perustutkinnon
rahoitus, on jatkossa turvattu eivätkä ylemmät
ammattikorkeakoulututkinnot syö tätä perustutkinnon
rahoitusta, on mietinnön vastalauseen lausumaehdotus perusteltu.
Siinähän sanotaan, että jo vuoden 2006 budjettiin
on varattava riittävät lisäresurssit ylemmän
amk-jatkotutkintojärjestelmän luomista ja kehittämistä varten.
Tähän mietintöön liittymättömänä asiana
esitän kuitenkin vielä muistutuksen eräästä tärkeästä asiasta,
joka tulee kuitenkin asetustasolla, johon minulla ei siis tällaisena
rivikansanedustajana eikä sivistysvaliokunnan jäsenenä ole
mitään sanomista, mutta toivon, että tämä asia
ei unohdu. Asia otettiin kuitenkin useissa asiantuntijalausunnoissa
esille, ja se on tämä tutkintonimike. Meillä on
esitys toimivaksi suomenkieliseksi nimeksi ylempi amk-tutkinto,
mutta ongelma syntyy tämän suomenkielisen tutkintonimikkeen käännöksissä.
Jos tarkoituksena on kääntää se master-titteliksi,
niin silloin se aiheuttaa kansainvälisissä yhteyksissä ilmiselvää sekaannusta. Toivon,
että tähän asiaan kuitenkin puututtaisiin, jotta
minkäänlaista sekaantumista ei syntyisi vahingossakaan.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilut
ja uusien tutkintojen kehittäminen käynnistettiin,
jotta osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista olisi mahdollisuus
suorittaa oman oppilaitosmuotonsa puitteissa työelämänläheinen
tutkinto syventääkseen ja laajentaakseen osaamistaan
työelämässä. Kaikki ammattihenkilöt
tarvitsevat täydennyskoulutusta, mutta osa haluaa kehittääkseen
osaamistaan suorittaa jopa tutkinnon. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla
vastataan työelämän kasvaviin osaamisvaatimuksiin.
Jatkotutkinnon voi suorittaa joustavasti työn ohella ja
siirtymättä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Jatkotutkinnot mahdollistavat syvenevän yhteistyön
ammattikorkeakoulujen ja työelämän välillä myös
tutkimus- ja kehitystyön alueella. Uusi tutkinto vahvistaa
kahden pilarin korkeakoulujärjestelmää eli
niin kutsuttua duaalimallia ja ammattikorkeakoulusektorin profiilia.
Ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneiden halutaan sijoittuvan
suoraan työelämään ja vasta
työelämässä työskentelyn
jälkeen siirtyvän, jos osaamistarpeet sitä vaativat,
tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin. Tavoitteena ovat sisällöltään,
tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan yliopistojen
maisterinopinnoista poikkeavat, mutta korkeatasasoiset ja kansainväliset
mitat täyttävät niin kutsutut toisen
syklin tutkinnot. Tiedekorkeakoulujen maisterinopintojen ja ammattikorkeakoulujen
jatko-opintojen välillä on selkeä perusero:
Yliopistojen maisterinopinnoissa pyritään antamaan
hyvä koulutus ja osaaminen työelämään
siirtymistä varten. Sen sijaan uudet ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot
on tarkoitettu jo työelämässä oleville,
kokeneille työntekijöille ja asiantuntijoille.
Arvoisa herra puhemies! Voidaan todeta, että myös
kansainvälinen yhteistyö edellyttää jatkotutkintoja.
Kansainvälisessä yhteistyössä keskeisessä roolissa
ovat ymmärrettävät ja yhdenmukaiset tutkintorakenteet.
Kaksiportaisen tutkintojärjestelmän toimeenpanoa
ollaan käynnistämässä kaikissa
eurooppalaisen korkeakoulutusalueen maissa. Kansalliset toteutukset
toki poikkeavat toisistaan. Tutkintorakenteet vaihtelevat maittain,
ja kaksiportainen tutkintojärjestelmä hahmotetaan
kussakin maassa sen omista lähtökohdista käsin.
Erot ensimmäisen ja toisen syklin tutkintojen painotuksissa
ja laajuuksissa heijastavat sitä monimuotoisuutta, joka
toisaalta tuo järjestelmään joustavuutta
ja toisaalta mahdollistaa yksilölliset valinnat korkeakoulutuksessa.
Suomalaisten korkeakoulujen tutkintojärjestelmän
uudistustyössä on ollut keskeistä, että tutkintojärjestelmämme
kansainvälinen kilpailukyky kehittyy siten, että suomalaisten
tutkintojen kansainvälinen vertailtavuus paranee ja opiskelijoiden
kansallinen ja kansainvälinen liikkuvuus helpottuu. Yliopistoissa
siirrytään kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen
lukuvuoden 2005—2006 alussa, jolloin opiskelijat suorittavat
ensin kandidaatin tutkinnon ja vasta sen jälkeen maisterin
tutkinnon. Joka tapauksessa tarkoituksena on säilyttää meidän
yhteiskunnassamme kahden pilarin korkeakoulujärjestelmän
tutkintojen profiilierot.
Arvoisa herra puhemies! Sitten hieman jatkotutkintokokeiluista
yleisiä tietoja ja tuloksia. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu
on lopuillaan, ja voimme olla tyytyväisiä kokeilussa
saatuihin tuloksiin. Kummatkin arvioinnit, niin kansallinen kuin
kansainvälinenkin, sekä eri kyselyjen seurantatulokset
ovat vakuuttaneet tämän järjestelmän
toimivuudesta. Tulosten mukaan jatkotutkintokokeilun myötä on
tullut esiin monta tärkeää tänään
käsittelyssä olevan ylemmän tutkinnon
tarpeellisuutta puoltavaa seikkaa. Jo monia vuosia sitten todettiin,
että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat halukkaita myös
myöhemmin työssäkäyntinsä ohessa
täydentämään osaamistaan, ja
tässä sille nyt sitten luodaan mahdollisuudet.
Toinen tarve jatkotutkinnoille löytyy siitä tiedosta,
että tieteellisesti suuntautuneet yliopistojen kandidaatti-
ja maisteriohjelmat eivät yksin vastaa työelämän
muuttuviin tarpeisiin ja toisaalta ammattikorkeakouluissa on paljon
koulutusohjelmia, joita yliopistoilla ei ole lainkaan. Arviointitulosten
mukaan jatkotutkintojen voidaan sanoa lisäävän
työelämän ja koulutuksen välistä yhteistyötä.
Ammatillisen osaamisen kehittäminen jatkamalla opintoja
ja suorittamalla korkeampitasoinen tutkinto lisää opiskelijan
ja työpaikan vuorovaikutusta ja kehittää yhteistyötä.
Jatkotutkintokokeilu on tuonut esiin myös aikuisopiskelijoiden
tärkeyden työyhteisönsä kehittäjinä sekä julkisella
että yksityisellä sektorilla.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat kokeilusta saamien
tulosten mukaan edellyttäneet opettajiltaan ja ohjaajiltaan
ajanmukaista ja hyvää asiantuntemusta alansa työtehtävissä.
Tämän vuoksi opettajatkin ovat entistä enemmän hakeutuneet
työelämään ajantasaistamaan
osaamistaan, mikä on oikein hyvä asia. Tietenkin
sitten vaan niin, että tälle osaamisen kehittämiselle pitää luoda
edellytykset siinä työssä. Jatkotutkinnot
ovat käynnistäneet myös pohdintoja ammattikorkeakoulujen
soveltavasta tutkimus- ja kehittämistyöstä sekä niihin
liittyvien verkostojen kehittämisestä. Välttämättömänä pidetään,
oman koulutusorganisaation ja elinkeinoelämän
välisen yhteistyön ohessa, kehittää monipuolista
ja innovatiivista toimintaa muiden ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten
ja yliopistojen kanssa.
Arvoisa herra puhemies! Sitten hieman tarkempia tuloksia tästä jatkotutkintokokeilusta,
ensin
hieman opiskelijoiden näkökulmasta. Ensimmäiset
ammattikorkeakoulun jatkotutkinto-opiskelijat valmistuivat keväällä 2004.
Ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilusta valmistuvat opiskelijat
ovat noin 40-vuotiaita alansa asiantuntijoita, joilla on pitkä työkokemus.
Valtaosalla on ammattikorkeakoulututkinto taustalla, joka kymmenennellä on
yliopistollinen tutkinto, runsaalla kolmasosalla on myös
alempi ammatillinen tutkinto. Valmistuvista opiskelijoista 87 prosenttia
oli tyytyväisiä. He kokivat opetuksen korkeatasoiseksi,
heidän mielestään opetus oli ammattitaitoista
ja inhimillistä ja opetushenkilökunnalla oli laaja
ja ajantasainen näkemys opettamistaan asioista.
Parasta opiskelussa oli opiskelijoitten mukaan moniammattillisen
asiantuntijaverkoston muodostuminen ja sen antama tuki. Vastaajien kokemusten
mukaan verkostossa jäsenen oma asiantuntijaosaaminen ja
ammatillinen itsetunto vahvistuivat. Vahvimmin olivat opiskelun
aikana kehittyneet omaan ammattiin liittyvät taidot, tiedot
ja asenteet. Opiskelijat arvioivat kehitystä tapahtuneen
myös strategisessa kyvykkyydessään. Myönteistä palautetta
on tullut myös tutkinnon työelämäläheisyydestä,
ja kiitosta ovat saaneet moniammatilliset ryhmät, myöskin
se, että johtamisosaaminen ja tutkimuksellinen työote
ovat kehittyneet.
Mitä sitten työelämän edustajat
ovat sanoneet tästä tutkinnosta näiden
arviointitulosten mukaan, sillä myös työelämän
edustajien käsityksiä on kerätty seurannan
aikana? Keskeisempiä ammattikorkeakoulun jatkotutkintoa
kuvaavia ominaispiirteitä olivat vastaajien mielestä työelämänläheisyys,
ammattiosaamisen ja soveltavan osaamisen kehittyminen ja opiskelun
järjestäminen siten, että sen voi suorittaa
työn ohella opiskellen. He nimesivät ammattillisen
osaamisen alueita, joilla opiskelijana ollut työntekijä oli
kehittynyt opiskelunsa aikana. Niitä olivat suunnittelu-
ja kehittämistaidot, verkosto-osaaminen, ammattiin liittyvät
spesifit taidot ja persoonallinen kehittyminen. Erittäin
hyviä tuloksia.
Ihan lopuksi: Vahvat ja korkeatasoiset tutkinnot ovat ilman
muuta ammattikorkeakoulujen keskeinen tavaramerkki. Kansainvälinen
kehitys- ja tutkintorakenteiden yhdenmukaistuminen eurooppalaisella
tasolla eivät edellytä ammattikorkeakoulun perustutkinnon
tason tai laajuuden muuttamista Suomessa. On pidettävä jatkossakin
kiinni tutkintojen korkeasta laadusta eikä pidä lähteä missään
nimessä alentamaan vaatimustasoa. Ammattikorkeakoulun perustutkinnon
tulee jatkossakin olla niin vahva ja työelämään
orientoitunut, että se on tutkinnon suorittajien selvälle
pääosalle riittävä pohja pitkäaikaiselle
työelämässä työskentelylle.
Mutta kuitenkin on varmistettava myös se, että ne,
jotka haluavat jatkaa, voivat sen tehdä, ja koska työelämä vaatii
uutta osaamista jatkuvasti, myös jatkotutkintojen laatuun
ja vaikuttavuuteen on satsattava. Vaikuttavuus on se hyöty,
mitä jatkotutkinnoilla yhteiskuntamme saa. On aivan selvää,
että tämän pelkän kokeilun perusteella
hyöty ei ole meillä täysin vielä tiedossa,
ja onkin hyvä, että myös sivistysvaliokunta
on esittänyt, että seurantaa ja arviointia jatketaan,
ja eduskunnalle annetaan selvitys sitten määräajoin.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Suomen korkeakoulupolitiikka on sitoutunut
rakentamaan suomalaista korkeakoululaitosta duaalimallin pohjalta.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille
2003—2008 asettaa tavoitteeksi ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen
säilyttämisen sekä niiden vahvistamisen
erillisinä ja omaleimaisina vaihtoehtoina. Samalla korostetaan,
että koska duaalijärjestelmän kehittäminen
on Suomessa vielä kesken, tulee yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
tiivistää yhteistyötään
ja selkeyttää työnjakoaan sekä kehittää korkeakoulujärjestelmää kokonaisuutena.
Suomi on sitoutunut kehittämään Bolognan
asiakirjan mukaista kaksiportaista korkeakoulututkintoa, jonka pohjalta
käsittelemme hallituksen esitystä ja valiokunnan
mietintöä ammattikorkeakoulun tutkintojärjestelmän
kehittämisestä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan tutkintojärjestelmää kehitettävän
siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita
on mahdollisuus syventää osaamistaan jatkamalla opintojaan
ammattikorkeakoulussa ja suorittaa siten ylempi ammattikorkeakoulututkinto.
Jatkotutkinto määritellään Bolognan
prosessin toisen syklin tutkinnoksi eli kansainvälisessä vertailussa
master-tutkinnoksi. Tasoltaan tutkinto rinnastetaan ylempään
korkeakoulututkintoon.
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat osa aikuiskoulutusta.
Tavoitteena on, että ylemmän ammattikorkeakoulun
tutkinnon voi suorittaa kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen
joustavasti työn ohella. Tavoitteena on luoda uudenlainen
työelämälähtöinen ammatillinen
korkea-asteen jatkotutkinto. Tätä kautta tarkoituksena
on vahvistaa entisestään korkeatasoista ja laadukasta
työelämän tarvitsemaa osaamista ja mahdollistaa
työelämässä toteutettavaa tutkimus-
ja kehittämistoimintaa. Jatkotutkinto mahdollistaa myös elinkeinoelämän
kehittämisen, se mahdollistaa myös hyvän
kehittämisvälineen työelämälle.
Työmarkkinoilla on yli 120 000 ammattikorkeakoulututkinnon
suorittanutta henkilöä. On esitetty pelkoja siitä,
että lähes kaikki tai liian moni ammattikorkeakoulun
perustutkinnon suorittaneista jatkaisi opintojaan ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon. Mielestäni pelko on turhaa.
Tavoitteena on, että jatko-opiskelupaikkoja lisätään
vuosittain siten, että vuonna 2008 noin 2 000
opiskelijaa aloittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
suorittamisen. Se on noin 10 prosenttia vuosittain valmistuneista
ammattikorkeakouluopiskelijoista ja noin 1 prosentti kaikista ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneista.
Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto tulee mahdollistaa kaikille
koulutusaloille. Koulutusjärjestelmässä olevien
koulutusten ja tutkintojen on oltava samanarvoisia ja niistä on
oltava samanlaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin koulutusalasta
riippumatta. Mitään niin sanottuja pussinperiä ei
tule rakentaa ainakaan lainsäädännön
avulla. Opiskelijalla tulee olla varmuus siitä, että aloittaessaan
ammattikorkeakoulun perustutkinnon on hänellä halutessaan
mahdollisuus jatkaa opintojaan ammatillisen osaamisen orientaatiolla.
Työ- ja elinkeinoelämä ovat ilmaisseet,
että jo näiden kahden kokeiluvuoden aikana ammattikorkeakoulujen
jatkotutkinto on pystynyt osoittamaan tarpeellisuuteensa, elinvoimansa
ja uskottavuutensa. Työelämän tarpeisiin
on pystytty vastaamaan hyvin. Parhaimmillaan onnistuessaan jatkotutkinto
yhdistää opiskelijoiden koulutustarpeet saumattomasti
työ- ja elinkeinoelämän kehittämistarpeisiin.
Työnantajat ovat myös ilmaisseet, että jatkotutkinnon
sisältö ja tavoitteet tulevat monilta osin selkeyttämään
opiskelijoiden kelpoisuutta työelämään
ja sijoittumista erilaisiin uusiin työtehtäviin
yhteiskunnassa. Työnantajille muodostuu parempi tieto siitä ammatillisesta
orientaatiosta, johon työntekijä suuntautuu.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto nimikkeenä on aiheellisesti
nostattanut erilaista arvostelua. Tämä on kompromissi.
Henkilökohtaisesti olisin nähnyt maisteri (amk):n
parempana tutkintonimikkeenä. Uskon vahvasti, että nimike
tulee ajastaan muuttumaan ja kansainvälisesti helpommin
ymmärrettäväksi ja vertailtavaksi. Tärkeää on
kuitenkin, että ammattikorkeakoulun jatkotutkinto muilta
osin saadaan vakinaistettua.
Lainsäädäntökeskustelujen
yhteydessä esille ovat nousseet myös ammattikorkeakoulujen
tarjoama muu aikuiskoulutus. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla,
erikoisopinnoilla sekä lisäkoulutuksella, kaikilla
on oma tärkeä tehtävä opiskelijan
ja työelämän näkökulmasta.
Ne eivät sulje toisiaan pois vaan pikemminkin tukevat moninaisuudellaan.
Ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja työntekijälle
vahvistaa ammatillista osaamistaan työelämässä.
Meidän on kuitenkin elettävä ajassa ja
pystyttävä arvioimaan kunkin aikuiskoulutuksen
tarve ja kohdennettava koulutusta sinne, missä sitä tarvitaan.
Tämä vaatii koulutusrakenteen joustavuutta ja
herkkyyttä työelämän tarpeiden
ennakoivaan koulutukseen.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen lakisääteiset
tehtävät on määritelty kolmeen
eri tehtäväalueeseen: opetukseen, työelämä-
ja aluekehitykseen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Näillä kaikilla kolmella tehtäväalueella
on erittäin tärkeä rooli ammattikorkeakoulun
kehittämisen ja tulevaisuuden kannalta. Tämän
ohella emme saa, emmekä voi unohtaa kansainvälistä viitekehystämme.
Bolognan julistuksen perimmäinen tavoite, yhtenäinen
eurooppalainen korkeakoulualue, pyrkii lisäämään
eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin
maanosiin verrattuna. Korkeakoulujemme ja tutkintojärjestelmiemme
on oltava myös kansainvälisesti vertailtavissa.
Eurooppalainen koulutusyhteistyö on viimeisten vuosien
aikana tiivistynyt ja vahvistunut. Koulutusjärjestelmien rakenteiden
ymmärtäminen ja vertaaminen ovat osoittautuneet
tärkeiksi kehitettäessä koulutuksen sisältöä,
koulutukseen liittyvää yhteistyötä, opiskelijoiden
vaihtojärjestelmiä sekä opettajien erilaisia
vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Kansainvälisyys ja kansainvälinen toiminta vaikuttavat
kaikkialla, niin työelämässä kuin koulutuksessa.
Euroopan ja Euroopan unionin muuttuessa ja kehittyessä myös
eri alojen osaamisen ja asiantuntijuuden täytyy kehittyä.
Kansainvälisyys on luonnollinen osa ammatillista osaamista,
sen kehittämistä ja asiantuntijuutta, ja sen tulee
näkyä myös koulutuksen sisällöissä ja sen
kehittämisessä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän
kehittämiseksi on odotettu hallituksen esitys. Lakikokeilu
on osoittanut sen tarpeen ja merkityksen, että sitä tulee
vahvistaa. Tämän hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunta
on tehnyt todella hyvän mietinnön. Valiokunta
on kiinnittänyt huomiota hyvin olennaisiin asioihin. Jo
ennen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja on ollut olemassa ammatilliset
erikoistumisopinnot. Niinpä valiokunta on näitä jatkotutkintoja
ja niitten merkitystä suhteuttanut näihin erikoistumisopintoihin,
ja valiokunta painottaakin sitä, että tutkintojärjestelmän
kehittämisestä huolimatta ammattikorkeakoulutuksessa
tarvitaan edelleen erikoistumisopintoja. Näin varmasti
on, koska ne ovat myös osoittaneet tarpeensa työelämässä.
Valiokunnan mietinnössä todetaan myös,
että opetusministeriön mukaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
tullessa ei nykyisen laajuisia erikoistumisopintoja enää tarvita
entisessä määrin. Sitä, kuinka
paljon kumpaakin tarvitaan ja minkä laajuisia kummatkin
ovat, niin erikoistumisopinnot kuin sitten nämä jatkotutkinnot,
on tärkeää jatkossa, kun laki tulee voimaan,
seurata ja arvioida.
Toinen asia, mihinkä mietinnössä on
kiinnitetty huomiota, on tämä rahoitus. Tässä yhteydessä todetaan,
että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tullessa entisen
laajuisia erikoisopintoja ei enää tarvita nykyistä määrää.
Perustelujen mukaan esitys ei aiheuta lisäkustannuksia
valtiolle eikä kunnille. Tähän suhtaudun
hyvin kriittisesti, kun tässä rahoituskohdassa
katsotaan, että erikoistumisopintoja ei tarvita nykyistä määrää ja ehkä siinä yhteydessä
sitten
ei myöskään rahoitusta. Kuitenkin valiokunta
on mietinnössään hyvin todennut kaiken
kaikkiaan, kuinka paljon näitä jatkotutkintoja
on määrällisesti, miten ne mitoitetaan.
Uskon, että arvio, kuinka paljon työelämässä näitä tarvitaan,
tulee huomioiduksi. Valiokunnan lausumaehdotushan toteaa, että ammattikorkeakoulujen
ylempien tutkintojen määrää mitoitetaan
ottaen huomioon työelämän tarpeet, korkea
laatu turvataan ja ammattikorkeakoulujen järjestämään
aikuiskoulutukseen varataan riittävä rahoitus.
Kaiken kaikkiaan kun jatkotutkinnot nyt vakinaistetaan, niitä on
vahvasti tuettava, että ne ovat laadukkaita, mutta niitten
tutkintojen toteuttaminen ei saa viedä resursseja pois
perustutkinnoista ja koko siitä toiminnasta, millä ammattikorkeakoulussa
tutkintoja toteutetaan. Niinpä näen erittäin
hyvänä vastalauseen sisällön,
koska vastalauseessahan juuri perusteluina on se, että se kaikki
opetus ja tutkintojärjestelmä, joka ammattikorkeakoulussa
on, toteutetaan laadukkaasti. Näen, että ilman
hyvää perusopetusta ja nimenomaan niin sanottua
lähiopetusta, niin kuin täällä ed.
Hemming korosti, ei ole myöskään hyviä erikoistumisopintoja
eikä hyviä jatkotutkintoja, koska ammattikorkeakoulun
perustutkinnoista tulevat nämä opiskelijat näihin
jatkotutkintoihin ja täydennyskoulutukseen. Sen vuoksi
on erittäin tärkeää, että perustutkintojen
laatu turvataan ja se säilyy. Siis tämä tästä rahoituksesta,
pidän todella tärkeänä, että se
turvataan.
Valiokunta on mietinnössään hyvin
kiinnittänyt huomiota opettajankoulutukseen ja -kelpoisuuksiin.
Tästähän on ollut paljon keskustelua. Jos
Suomessa ajatellaan tätä yliopistokoulutusta ja
ammattikorkeakoulutusta, niin meillähän on vahvasti
lähdetty siitä, että tiedekorkeakoulun puolella
tapahtuu hyvin suurelta osin ammattikorkeakouluopettajienkin koulutus,
vaikka tietenkin ammattikorkeakouluissakin on opettajankoulutusta,
mutta nimenomaan myös tutkivaa otetta ja tutkimusta tarvitaan,
vaikkakaan se ei ole perustutkimusta vaan työelämälähtöistä.
Tutkimusta tarvitaan ammattikorkeakoulussa niin perustutkinnoissa
kuin erityisesti nyt jatkotutkintojen yhteydessä. Opettajalla
tulee olla todella hyvin vahva koulutus, ja se tulee jatkossakin
turvata. Se ajatus, mitä valiokunta korostaa, että nimenomaan
opettajilta edellytetään korkeaa osaamista ja
sillä on oma merkityksensä, on erittäin hyvä,
ja se, että valiokunta ehdottaa, että opetusministeriö harkitsisi
mahdollisuutta muuttaa ammattikorkeakoulun opettajien kelpoisuusvaatimuksia
niin, että lisensiaatin ja tohtorin tutkinto olisivat niitä,
joita edellytetään, on oikean suuntainen ajatus.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama sana. Ammattikorkeakoulututkinnot
kaiken kaikkiaanhan ovat lähteneet siitä ajatuksesta,
kun tätä duaalimallia on kehitetty, että kysymys
on työelämälähtöisestä,
työelämään hyvin selkeästi
liittyvästä, työelämäkehitystä seuraavasta
koulutuksesta. Se ei missään tapauksessa saa olla
irrallaan työelämän kehityksestä.
Nyt tässä hallituksen esityksessä on
mielestäni hyvää se, että on otettu
tämmöinen laaja näkemys, että kaikilla
eri aloilla tarvitaan tämmöistä tutkintojärjestelmää, joka
lähtee perustutkinnosta aina sinne täydennys-
ja jatkotutkintoihin niin, että sitä osaamista syvennetään.
Hallituksen esityksessähän on, että ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia
kaikilla koulutusaloilla, ja vielä kaiken lisäksi
tässä on, että näin tehdään
kaikissa ammattikorkeakouluissa. Tätä pidän
erittäin hyvänä jo hallituksen esityksessä,
että tämä toteutetaan tarpeen mukaan
verkostoitumalla, koska meillähän on noin 30 ammattikorkeakoulua
eri puolilla maata ja nyt erilaisia vahvuuksia eri ammattikorkeakouluilla
on. Ajatellen esimerkiksi jatkotutkinnon merkitystä työelämässä näen,
että se ei saa olla kapea-alainen, vaan niin kuin näissä arviointitutkimuksissakin
on tullut esille, hyvänä asiana niissä nimenomaan
nähdään se, että ne ovat monialaisia.
Sillä tavalla on hyvä, että ammattikorkeakoulut
verkostoitumalla voivat sitä toteuttaa eli eri paikkakunnilla
olevat oman erityisosaamisensa ynnä muun mukaan ovat mukana
toteuttamassa näitä tutkintoja.
Tietenkin sitten yhteissummana koulutusalat ja kaikki ammattikorkeakoulut
on otettava tuohon määrämitoitussuhteeseen.
Pelkästään se, että ammattikorkeakoulut
rahoituksensa turvatakseen etsivät uusia ja uusia määriä,
ei mielestäni ole itsetarkoitus. Tietenkin kokonaisuudessaan meidän
korkeakoulujen rahoitusjärjestelmämme saattaa
tuottaa sen, että tuotetaan määrää enemmän
kuin laatua, mutta uskon niin, että se ei ole nyt tässä ongelma,
ja jos ajattelen kuitenkin ydintä hallituksen esityksessä ja
valiokunnan mietinnössäkin, niin uskon, että se
vaara pystytään pois sulkemaan.
Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi näen sen,
että tässä mietinnössä on
toisena lausumaesityksenä niinkin vankka ilmaus kuin että edellytetään
viiden vuoden kuluttua selontekoa. Ei ole kysymys vain siitä,
että seurataan ja arvioidaan, vaan uskon niin, että siinä pystytään
silloin se, onko päästy niihin tavoitteisiin,
mihin on pyritty, varmasti todentamaan. Pidän sitä erittäin hyvänä,
että silloin pystytään tähän
vaikuttavuuteen ja (Puhemies: 10 minuuttia!) hyötyyn palaamaan.
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! Lähden liikkeelle ammattikorkeakoulujen
historiasta. Ammattikorkeakoulujen historiahan ulottuu 90-luvun
alkupuolelle, jolloin käynnistyivät väliaikaiset
ammattikorkeakoulut eri puolilla Suomea. Tähän
koulutuspoliittiseen ratkaisuun päädyttiin taas
pitkälti kansainvälistä esimerkkiä seuraten.
Haluttiin luoda tiedekorkeakoulujen rinnalle oma korkeakoulu, joka
korostaa ammatillista osaamista ja työelämän
vaatimuksia. 90-luvun puolivälin jälkeen sitten
vakinaistettiin osa näistä ammattikorkeakouluista
pysyväksi osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää.
Ensimmäinen vakinaistaminen tapahtui vuonna 96, Oulun ammattikorkeakoulu.
Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoista ryhdyttiin keskustelemaan
jo heti vuonna 97. Tämä keskustelu ja valmistelu
johtivat sitten siihen, että vuonna 2002 ammattikorkeakoulujen
jatkotutkinnot käynnistyivät määräaikaisella
kokeilulailla. Tänään täällä eduskunnassa
siis keskustelemme hallituksen esityksestä, jolla nuo jatkotutkinnot,
siis nykyään ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot,
vakinaistettaisiin osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää.
Arvoisa puhemies! Minusta ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu
ja siitä tehdyt myös ulkomaiset arvioinnit ovat
vakuuttaneet siitä, että nämä ylemmät
ammattikorkeakoulututkinnot ovat tarpeen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Näiden ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kautta syvennetään
nimenomaan ammatillista osaamista ja työelämälähtöisyyttä.
Henkilökohtaisesti pidänkin tärkeänä,
että ylempää ammattikorkeakoulututkintoa
suorittava henkilö omaa kolmen vuoden työkokemuksen
ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Lähtökohtana
tulee olla myös se, että ylempää ammattikorkeakoulututkintoa
suorittava henkilö on opiskelujen ohessa työelämässä,
jolloin hän voi todella syventää sitä omaa
ammattiosaamistaan myös sitä omaa työyhteisöään
hyödyntäen.
Sitten muutama sana rinnastettavuudesta. Itse ajattelen sillä lailla,
että koulutuksen pitää aina tuoda sille
opiskelijalle jotain lisäarvoa. Sen takia mielestäni
on tärkeää, aivan olennaisen tärkeää,
että ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuo myös
jotain lisäarvoa tälle opiskelijalle niin, että kun
hän on sen tutkinnon suorittanut, hän on kelpoinen
hakemaan ylemmän korkeakoulututkinnon vaatimustason virkoihin,
esimerkiksi kunnanjohtajaksi tai sosiaalitoimen johtajaksi tai niin
edelleen. Totta kai työnantajalla tulee jatkossakin viime
kädessä olla se oikeus päättää,
minkä koulutuksen omaavaa henkilöä hän
sitten siihen työhön on hakemassa. Mutta se periaate,
että ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuo kuitenkin lisäarvon
ja tietyn statuksen sille opiskelijalle, on mielestäni
ensiarvoisen tärkeä.
Arvoisa puhemies! Kuten täällä jo
keskustelussa on kuultu, sivistysvaliokunnassa, jossa siis itse
työskentelen, me kävimme aika perusteellisenkin
keskustelun tästä määrällisestä tavoitteesta,
joka on siis nyt asetettu siihen 20 prosenttiin, eli 20 prosenttia
perustutkinnon suorittaneista jatkaisi sitten tähän
ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Meidän
mielestämme tavoite on ehkä liian suuri. Itse
pidän hyvin tärkeänä sitä,
että opetusministeriö harkitsee tarkkaan, keille
ja mille ammattikorkeakouluille myönnetään
lupa aloittaa uusi ammattikorkeakoulututkinto-ohjelma. Tämä ei
tietenkään saa tarkoittaa sitä, että syntyy
tämmöisiä kahden kerroksen ammattikorkeakouluja,
että on niitä, joissa on olemassa nämä ylemmät
ammattikorkeakouluohjelmat, ja sitten niitä, joissa ei
ole, vaan niin kuin edellinen puhuja tässä salissa
jo totesi, ammattikorkeakoulut voisivat verkostoitumalla, yhteistyötä tekemällä,
hakea yhdessä näitä lupia, ja näin
on tehtykin muun muassa omassa kotimaakunnassani Keski-Pohjanmaalla.
Samaten kuin tätä määrällistä tavoitetta
tulee vielä edelleen pohtia, niin mielestäni tulee
myös harkita tarkkaan sitä, mille koulutusaloille
nämä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot
tullaan ulottamaan. Täällä tänään
aikaisemmin ovat muutkin kollegat puhuneet muun muassa kulttuurialasta.
Mielestäni tulisi hyvin tarkkaan harkita, onko siellä todellista
tarvetta ylemmille ammattikorkeakoulututkinnoille, jos otetaan huomioon
esimerkiksi työllisyystilanne tällä hetkellä suomalaisessa
yhteiskunnassa. Ei ole oikein kouluttaa esimerkiksi tanssijoita
työelämään, johon heillä ei
ole sitten lopulta mahdollisuutta kuitenkaan sijoittua, koska työpaikkoja
on niin vähän.
Siis kaiken kaikkiaan mielestäni kun uusia aloituspaikkoja
sekä sitten myöskin koulutusaloja harkitaan, niin
tulisi ennen kaikkea nähdä, mikä on työelämän
tarve, ja sen mukaan tehdä tarvittavia ratkaisuja kuitenkin
myös alueellisuus ja alueellinen tasapaino huomioon ottaen.
Arvoisa puhemies! Sitten ehkä kaikista puhutuin asia
eli tämä nimikeasia. Meillä on käyty
yhteiskunnassa niin lehtien palstoilla kuin eduskunnassakin aktiivista
keskustelua siitä, minkä tulisi olla ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen nimike. Osa olisi sille kannattanut
maisteri-nimikettä, ja toiset taas pitivät sitä vääränä nimikkeenä.
Itse lähden siitä liikkeelle, että ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla
tulee olla nimike, joka kuvaa sen tutkinnon omaleimaisuutta. Kun
me aikoinaan kävimme yhteiskunnassa keskustelun siitä,
että kandidaattinimikettä ei otettu käyttöön
ammattikorkeakouluissa, niin minusta olisi ollut hyvin ristiriitaista
ottaa nyt tässä vaiheessa sitten ylemmälle
ammattikorkeakoulututkinnolle maisteri-nimike. Siinä ei
olisi ollut mielestäni sitä logiikkaa, jota kuitenkin
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi
noudattaa, ja sen takia pidän näitä ylempiä ammattikorkeakoulututkintonimikkeitä erittäin
onnistuneina ja uskon, että ne vastaavat siihen tarpeeseen,
jota yhteiskunnassa näitä tutkintoja kohtaan on.
Ne kuvaavat hyvin sitä omaleimaisuutta ja sitä sisältöä,
jota nämä ammattikorkeakoulututkinnot pitävät
sisällään.
Sitten ehkä viimeiseksi kaikista tärkeimmästä asiasta
eli tästä duaalimallista, arvoisa puhemies: Ammattikorkeakouluista
ei tule tehdä yliopistoja eikä yliopistoista tule
tehdä ammattikorkeakouluja. Mielestäni on aivan
ensiarvoisen tärkeää, että suomalaista
koulutusjärjestelmää kehitetään
duaalimallin mukaan, niin että tuetaan näitä molempia
korkeakouluja niiden omaleimaisuutta tukien. Tästä syystä en
henkilökohtaisesti kannata ammattikorkeakouluille tohtorintutkintoja
eli niin sanottua kolmatta vaihetta vaan näen, että tohtorintutkinnot
kuuluvat tiedekorkeakouluihin eli yliopistopuolelle. Pidän
kuitenkin hyvin tärkeänä sitä,
että kun duaalimallin pohjalta korkeakoulujärjestelmää kehitetään,
niin ammattikorkeakoulut ja yliopistot pystyvät tekemään
yhteistyötä keskenään. Se on
aivan ensiarvoisen tärkeää, ja oma maakuntani
Keski-Pohjanmaa on mielestäni tästä hyvä esimerkki.
Siellä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ja Kokkolan
yliopistokeskus tekevät käsi kädessä yhteistyötä sekä koulutuksellisessa
mielessä että aluekehittämismielessä,
ja näin tulee jatkaa myös muualla Suomessa.
Ehkä ihan lopuksi haluaisin mainita muutaman sanan
tästä selonteosta, johon sivistysvaliokunta otti
siis kantaa, tai sivistysvaliokunta edellyttää,
että hallitus laatisi viiden vuoden kuluttua selonteon.
Toivon, että tässä selonteossa sen lisäksi,
että siinä tarkastellaan nyt mahdollisia korkeakoulujärjestelmään
tapahtuvia vaikutuksia, myös ehkä pohdittaisiin
hieman laajemmin tätä suomalaista korkeakoulujärjestelmää,
mikä on sen tulevaisuus, mikä on se visionäärinen
linja, jonka pohjalta ja jonka mukaisesti haluaisimme tätä suomalaista
korkeakoulujärjestelmää kehittää,
ja mitkä ovat ne pidemmän aikavälin tavoitteet,
jotka ohjaavat myös sitten tätä poliittista päätöksentekoa
tulevaisuudessa. Toivon, että tämä selonteko
tulee olemaan ansioitunut ja siitä tullaan sitten viiden
vuoden päästä käymään
aktiivista keskustelua.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulut toimivat aluksi kokeiluluontoisesti.
Ensimmäiset ammattikorkeakoulut ovat ensi vuonna toimineet
vakinaistetuilla luvilla kymmenen vuotta. Nyt ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintoja ollaan vakinaistamassa. Sivistysvaliokunta kuuli
mietintöään varten 20:tä alan asiantuntijaa.
Myös eduskunnassa 6. huhtikuuta pidetty seminaari ammattikorkeakoulujen
jatkotutkinnoista antoi meille lisätietoa jatkotutkinnoista
erityisesti jatkotutkinto-opiskelijan kannalta.
Esityksen mukaan ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitetään
siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista
on mahdollisuus työelämässä saavutetun
kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista
osaamistaan jatkamalla opintoja ja suorittamalla ylempi ammattikorkeakoulututkinto.
Nyt käsiteltävänä oleva lainmuutos
ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista vahvistaa korkeakoulujärjestelmän
duaalimallia. Järjestelmä soveltuu eurooppalaiseen
korkeakoulujärjestelmään ja helpottaa suomalaisen
korkeakoulututkinnon suorittaneen mahdollisuuksia hyödyntää hankkimaansa
osaamista kansainvälisillä työmarkkinoilla.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pyrkivältä edellytetään
kolmen vuoden pituista työkokemusta ammattikorkeakoulututkinnon
jälkeen asianomaiselta alalta. Tämä on
hyvä ja vahvistaa tutkintojen laatua. Erittäin
tärkeää on se, että koulutus
on laadukasta. Koulutukselle tulee varata riittävät
taloudelliset voimavarat.
Hallituksen esityksessä oletetaan, että noin viidesosa
perustutkinnon suorittaneista suorittaisi jatkotutkinnon. Lukumäärä tulee
todennäköisesti olemaan pienempi. Ylempää ammattikorkeakoulututkintojärjestelmää laajennettaessa
on vielä uudelleenarvioitava ylempien tutkintojen määrällinen
tavoitetaso erityisesti työelämän kehittämistarpeiden
ja käytettävissä olevien voimavarojen
näkökulmasta. Arvostan ammatillista koulutusta.
Ammatillisessa korkeakoulutuksessa on ollut
selvää eriarvoisuutta akateemisiin korkeakouluihin
nähden. Esityksen toteutuessa ammattikorkeakoulut parantavat
asemaansa merkittävästi ja tutkinnot tulevat kansainvälisesti
helpommin vertailtaviksi.
Arvoisa puhemies! Lakiesitys on hyvä ja kannatettava.
Sivistysvaliokunta kuitenkin edellyttää, että ammattikorkeakoulujen
ylempien tutkintojen määrä mitoitetaan
ottaen huomioon työelämän tarpeet, korkea
laatu turvataan ja ammattikorkeakoulujen järjestämään
aikuiskoulutukseen varataan riittävä rahoitus.
Toiseksi sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus
antaa viiden vuoden kuluttua selonteon ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
asemasta työelämässä ja uudistuksen
vaikutuksista koulutusjärjestelmäämme
ja työelämään. Nämä on
kirjattu valiokunnan lausumaehdotuksina.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jatkotutkintokokeilun aikana on kerätty myös
kehittämisehdotuksia eli jatkotutkinnoista on saatu erinomaisen
hyviä kokemuksia mutta myös kehittämisehdotuksia
on noussut esiin. Olen itsekin niitä kerännyt
sattuneesta syystä, koska olen ollut itse aikoinaan mukana
jatkotutkintojen alkuvaiheessa ja myös oma siviiliammattini
on innostanut sitä seuraamaan. Kehittämisehdotuksia
on kyllä ihan virallisestikin tuottanut valtakunnallinen
koordinaatio- ja seurantaryhmä hyvin ansiokkaasti.
Kehittämisehdotuksissa on otettu kantaa muun muassa
tutkinnon kehittämisen perusvaatimuksiin, opetuksen laatuun
ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen.
On todettu muun muassa, että opiskelun laadun merkitystä tulee
korostaa jatkossakin eli työn, opiskelun ja perheen yhteensovittamista
tulee tukea. Mehän täällä aika
usein puhumme työn ja perheen yhteensovittamisesta, mutta
tässä tilanteessa, kun puhutaan jatkotutkinnoista,
voidaan sanoa, että tähän tulee vielä kolmas
elementti, työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen.
On hyvin paljon jatkotutkinto-opiskelijoita, jotka todella työelämästä käsin käyvät
sitä koulutusta, ja sitten heillä on vielä se ihana
perhe siellä kotona hoidettavana. On tärkeää,
että pedagogiset ratkaisut ja yleensä koulutuksen
toteutustapa tukevat tätä toimintaa, koska emme
voi ajatella sillä tavalla, että vain perheettömät
voivat tulla jatkotutkintoon.
Sitten myöskin yleensä kaiken kaikkiaan toimeentuloturva:
Jos sitten joutuu ottamaan virkavapaata välillä ehkä jonkin
opiskeluvaiheen vuoksi, tiiviimmän opiskeluvaiheen vuoksi,
niin sekin tulisi mahdollistaa, että toimeentulo järjestyisi.
Tiedän, että työnantajat ovat tulleet
hienosti vastaan ja ovat olleet joustavia, kuten aina yleensäkin
aikuisopiskelijoita kohtaan.
Sitten hyväksilukeminen: On tärkeää,
että aikuisopiskelijalle ja tällaiselle, joka
tulee työelämästä, joka useimmiten
on samanaikaisesti työelämässä,
tehdään henkilökohtainen opiskeluohjelma
ja suunnitelma, jossa huomioidaan se, mitä hän
on aikaisemmin opiskellut. Moni jatkotutkinto-opiskelija on saattanut
opiskella siinä välillä vielä jotain,
ennen kuin hän tuli jatkotutkintoon. Mielestäni
on hyvä huomioida nimenomaan ja pohtia sitä hyväksilukemista
ja hyödyntää se osaaminen.
Myös opetuksen laadun merkitystä tulee painottaa
jatkossakin. Tulee pitää erityistä huolta opetushenkilöstön
korkeatasoisesta osaamisesta sekä työelämäyhteyksien
jatkuvuudesta, tiiviydestä ja laadusta. Meidän
on huolehdittava yhteiskunnassa siitä, että jatkotutkintojen
koulutusohjelmat, niiden sisällöt, vastaavat työelämän tarpeisiin,
ja tässä yhteydessä haluaisin hieman puuttua
käsitteeseen laaja-alaisuus ja erikoisosaaminen. Silloin
aikoinaan, kun näitä alettiin kehitellä,
pohdittiin näiden kahden suhdetta, ja minä itse
olen aina vaan vakuuttunut siitä, että jatkotutkinnon
pitää tukea sekä erikoisosaamista että laaja-alaisuutta.
Siitä syystä olen ollut vähän huolissani
siitä, että erikoistumisopintoja ei ole hyväksikäytetty
näissä kokeiluissa, ainakaan siinä määrin
kuin alun perin oli ajatus. Myös opetuksen laadusta puhuttaessa
on tärkeää ottaa huomioon pedagogiset
ja didaktiset ratkaisut. Niiden tulee soveltua opetuksen sisältöön
ja tukea aikuisopiskelijoiden oppimista.
Kaiken kaikkiaan henkilöstön kehittämisestä: Kyllä tällä hetkellä työelämä muuttuu
niin valtavaa vauhtia, että on hyvä, että ammatillisen
koulutuksen opettajat käyvät aina silloin tällöin
työelämässä tutustumassa, ja
se nyt ei ihan sitten voi mitä sattuu -tutustumista olla.
Minulla on hyvä kokemus. Seinäjoen ammattikorkeakouluhan järjestää työelämääntutustumisjaksoja,
niitä voi hakea, jopa kuuden kuukauden tai ainakin viiden kuukauden
mittaisia työelämääntutustumisjaksoja,
täydellä palkalla. Mielestäni se on erinomaisen
hyvä etu ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun
opettajille. On puhuttu myös työkierrosta kehittämisen
välineenä. Joka tapauksessa tavalla tai toisella
on huolehdittava siitä, että jatkotutkinnossa
olevien kouluttajien ja opettajien osaaminen vastaa työelämän
tarpeita.
Sitten tietysti on puhuttu ja pohdittu vakinaisen henkilökunnan
roolia ja merkitystä ammattikorkeakouluille. Kyllä minä olen
ihan samaa mieltä kuin monet muutkin, että yhtenäinen
ja korkea opetuksen laatu edellyttää opetuksen
ja ohjauksen pohjautumista vakinaiseen henkilöstöön,
jota tarvittaessa täydennetään luennoitsijoilla
ja muilla asiantuntijoilla. Totta kai vakinaisen henkilökunnan
lisäksi meillä pitää olla erityisasiantuntijoita
käytössä, mutta kyllä sen perustan
ja kivijalan korkeatasoiselle opetukselle ja koulutukselle luo vakinainen
henkilökunta ja riittävä määrä henkilökuntaa.
Sitten kiinnittäisin huomiota työelämäyhteyksien
kehittämiseen ja syventämiseen: Onhan tämä jatkotutkinto
haaste myös työelämän edustajille
ja työyhteisöille, niille työyhteisöille,
joista henkilö, työntekijä on koulutuksessa,
mutta myöskin niille työyhteisöille,
jotka ovat yhdessä kehittämässä näitä jatkotutkintoja.
Toivon, että työelämän tarpeet
huomioidaan riittävästi.
Sitten tutkimus- ja kehitystoiminnan osaaminen. Ammattikorkeakoulun
yksi tehtävä on tutkimus- ja kehittämistoiminta
ja myöskin alueellinen vaikuttaminen, ja nämä liittyvät
toinen toisiinsa. Meidän täytyy muistaa se, että myös
t&k-toiminnan, niin sanotun tutkimus- ja kehittämistoiminnan,
pitää olla työelämälähtöistä,
työelämää kehittävää ja
alueellista vaikuttavuutta lisäävää.
Myöskin siinä täytyy huomioida, että on osaavat
opettajat ja yhtä lailla työelämän
tuntemusta omaavat opettajat.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan mietintöön
on tehty tarpeellinen vastalause. Mielestäni hallituksen
esitys ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rahoitukseksi on epämääräinen
eikä vastaa tarpeita. Rahoituksessa tulee ottaa huomioon,
että ylemmän tutkinnon kustannuksia nostavat pienet
ryhmäkoot, opetusmenetelmälliset ratkaisut, opiskelijoiden ohjauksen
vaatimukset, opettajien korkeammat palkkakustannukset sekä työelämänläheisyyden toteuttaminen.
Lisäksi hallituksen tulisi ottaa huomioon ammattikorkeakoulututkintoja
suorittaneiden täydennyskoulutustarpeet sekä mahdollisuudet
suorittaa ammattikorkeakoulututkinto aikuiskoulutuksena. Siksi yhdyn
vastalauseessa esitettyyn kantaan, jonka mukaan hallituksen esitys
ilman resurssien lisäyksiä vaarantaa ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintojen laadukkaan käynnistämisen. Samoin
se tuo lisäpaineita kuntatalouteen, koska monet ammattikorkeakoulut
ovat kuntien omistuksessa.
Arvoisa puhemies! Täydennyskoulutuksen puolella ammatilliset
erikoistumisopinnot ovat hyvin tärkeitä sosiaali-
ja terveydenhuollon alalla sekä eräillä tekniikan
ja kulttuurin aloilla. Aikuiskoulutuksen järjestäminen
on ammattikorkeakouluissa kesken. Aikuiskoulutuksen organisointi
on tärkeä tehtävä, koska sen
avulla moni opistotason tutkinnon suorittanut voi saavuttaa ammattikorkeakoulututkinnon.
On käsittämätöntä,
että hallitus suhtautuu välinpitämättömästi ammattikorkeakoulujen
rahoitustarpeisiin ja samaan aikaan lisää yliopistojen
rahoitusta yli 17 miljoonalla eurolla.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilulakia
laadittaessa hyvin vahvasti nousi esiin tämä tutkintonimike.
Nyt pidän erittäin hyvänä sitä, että siitä on
päästy eteenpäin ja tämä hallituksen esitys
on päätynyt tähän ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon eikä maisterintutkintoon.
Toinen, mitä haluan tässä nostaa
esiin, on nämä erikoistumistutkinnot, koska niistä on
ollut kysymyksiä. Näkisin, että todella
nyt selonteossa ja arvioinnissa tästä eteenpäin
seurattaisiin sitä, miten paljon erikoistutkinnon suorittajia
lähtee tähän jatkotutkintoon ja miten
suoritukset hyväksi luetaan tämän jatkotutkinnon
sisällä.
Kolmanneksi, arvoisa puhemies, haluan vielä nostaa
esiin, mihin valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, tämän
alakohtaisuuden, että todella sen aidon arvion ja tarpeen
tulee lähteä työelämästä,
mille alalle ja kuinka paljon näitä tutkintoja
laaditaan. Valiokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota siihen,
että esimerkiksi terveydenhuoltoalalla kliinisellä puolella
tulisi huomioida, että se osaaminen, mikä tarvitaan
nimenomaan kliinisessä hoitotyössä, ei
jäisi ulkopuolelle kaiken sen, mikä tietysti on
laaja-alaiset yhteiskuntaan ja työelämään
liittyvät opinnot.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Olen arvostellut tänä iltana
täällä kahta hallituksen lakiesitystä,
jotka mielestäni olivat täysin turhia ja tarpeettomia,
ensinnäkin opintoaikojen rajausta ja sitten tätä toista
lakiesitystä, jossa lainapainotteinen opintotuki otettiin
käyttöön. Minusta siinä olisi
mieluummin pitänyt pysyä opintorahakorotuksessa
eikä lähteä tälle lainapainotteiselle
tielle.
Mutta nyt, arvoisa puhemies, hallitukselta tulee hyvä esitys,
eli ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat tarpeellinen uudistus.
Niitä on odotettu. Kun tämä kokeiluvaihe
osoittautui hyväksi ja sai myöskin arvostusta
kansainvälisesti, niin on hyvä asia, että hallitus
on tuonut tällaisen esityksen tänne.
Mutta sitten tähänkin liittyy eräs
ongelma. Kun me valiokunnassa kuuntelimme asiantuntijoita, niin
ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojärjestelmän
toteuttaminen ei ole mahdollista pelkästään
käytössä olevia resursseja uudelleen suuntaamalla.
Hallitushan ajattelee, että tämä homma
hoituu ihan noin vaan ilman rahaa, mutta jos tällainen
mittava, laadukas uudistus tehdään, niin kyllä se
varmasti myöskin voimavaroja vaatii. Eduskunnassa on tapana
usein säätää lakeja, joilla
on ihan hienot ja hyvät tavoitteet, mutta sitten se rahapuoli
unohtuu, ja se on valitettavaa. Se ei onnistu kyllä sillä laillakaan,
niin kuin hallitus ajattelee, että voidaan sieltä aikuiskoulutuksesta ottaa
rahoja ja sillä tavalla tämä homma hoitaa,
ei ainakaan asiantuntijoitten mielestä, joita kuuntelimme.
Nimenomaan tässä on nyt se vaara, että jos
tämä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoasia lähtee
tällä tavoin liikkeelle, niin tämmöinen
laadukas käynnistyminen vaarantuu, ja tällä tavalla
ei kannata tätä asiaa hoitaa.
Sitten tässä on vielä toinenkin vaara.
Nimittäin kun ammattikorkeakoulut ovat kuntien omistuksessa
ja kunnilla kuitenkin on varmaan halu jatkotutkintoa ammattikorkeakouluissaan pitää
ja
kehittää, niin tästä saattaa
tulla semmoinen tilanne, että tämä koko
touhu lankeaa pääosin kuntien maksettavaksi. Kun
tiedetään kuntatalouden kurja tilanne, tänä päivänä kunnilla
on todella vaikeaa, niin ei olisi toivonut, että tällaisia
uusia kustannuksia sysätään kuntien niskoille.
Tästä johtuen ehdotin valiokunnan mietintöön
lisättäväksi pontta, jossa lisävaroja
olisi varattu jo ensi vuodelle. Valiokunnassa tämä ei mennyt
läpi. Tämä esitys ei saanut hallituspuolueitten
kannatusta, ja sen takia ehdotin sitten vastalausetta. Tämä vastalauseen
lausumaehdotus kuuluu tällä tavalla:
"Eduskunta toteaa, että ammattikorkeakoulujärjestelmän
kehittäminen ei voi tapahtua vähentämällä ammattikorkeakoulujen
muun aikuiskoulutuksen määrärahoja. Eduskunta
edellyttää, että hallitus varaa jo valtion
vuoden 2006 talousarvioesitykseen riittävät
lisävoimavarat ylemmän ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän
luomista ja kehittämistä varten."
Tälle ehdotukselle tuli tukea myöskin kokoomuksen
ryhmästä. Minusta jos me haluamme todella tästä ammattikorkeakoulujärjestelmän
jatkotutkintoasiasta hyvin laadukasta ja sellaista, että se
lähtee heti alusta pitäen kunnolla käyntiin,
niin tällainen lausuma täällä eduskunnassa on
syytä siihen liittää.
Se, mitä hallituspuolueet esittävät
lausumanaan, on aivan ympäripyöreä. Siinä ei
periaatteessa ole mitään sellaista, jossa taataan
tämä käynnistysvaihe ja tulevaisuus resurssien
osalta.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne korokkeelle vielä lyhyesti kommentoimaan
sivistysvaliokunnan mietintöä 3/2005
tästä käsiteltävästä aiheesta.
Mielestäni se on erinomaisen hyvä mietintö ja
siinä on otettu monia asioita huomioon, myöskin
kriittisiä kannanottoja, mutta haluan kuitenkin kommentoida
niistä muutamia.
Täällä selkeästi sanotaan,
että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pitää selvästi
poiketa maisteri- ja kandidaattiopinnoista. Se on aivan totta. Se
on hyvä, kun sitä tässäkin mietinnössä vahvistetaan,
koska me olemme päättäneet, että Suomessa
tuetaan duaalimallia, ja se on hyvä tuoda esiin erilaisissa
vaiheissa.
Sitten mietinnössä sanotaan ihan näin:
"- - on mahdollisuus saada hyväksiluettua opistoasteen tutkinnon
jälkeen hankittua työkokemusta jatkokoulutukseen
pyrittäessä". Mielestäni tämä näkökulma,
minkä sivistysvaliokuntakin otti, että suhtaudutaan
joustavasti tähän työkokemusvaatimukseen
ja työkokemuksen hyväksilukemiseen, on todellakin
hieno asia. Pidin sitä kyllä siinä ensimmäisessä vaiheessa,
kun tuli sellaista tietoa, että vaaditaan se kolmen vuoden
työkokemus, aika erikoisena, koska jos ajattelee sairaanhoitajaa,
joka on suorittanut opistoasteen tutkinnon, kolme ja puolivuotisen
sairaanhoitajan tutkinnon, ollut kymmenen vuotta työssä sairaanhoitajan
vaativassa tehtävässä, sitten täydentää opintonsa
ammattikorkeakoulututkinnoksi, niin häneltä sitten
vielä vaadittaisiin kolme vuotta, jotta hän pääsisi
jatko-opintoihin, ja vaadittaisiin sitä samaa työtä,
mitä hän on jo kymmenen vuotta tehnyt, koska eihän
ammattikorkeakoulututkinto välttämättä aikaansaa
työnkuvanmuutosta suhteessa opistoasteen tutkinnon suorittaneisiin. Potilas,
ihminen, sairas ihminen, tarvitsee todella sitä huippuosaamista
ja asiantuntijuutta, mitä ammattikorkeakoulu tuottaa.
Sitten mietinnössä todetaan myöskin:
"Valiokunta pitää hyvänä, että kaikilla
aloilla on mahdollisuus kehittää tutkintojärjestelmää.
Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että lupia
myönnettäessä tulee tarkasti harkita,
millä aloilla on ylemmän tutkinnon tarvetta."
Se on hyvä huomio myöskin, että lähdetään
siitä alan tarpeesta. Itse olen myöskin sitä mieltä,
että kaikilla aloilla on jatkotutkinnon tarvetta, sillä työelämä muuttuu
niin valtavan nopeaa tahtia, että joka alalta sitä löytyy,
mutta on harkittava, mihin sillä alalla kiinnitetään
erityishuomiota ja missä sillä alalla tarvitaan
sitä erityisosaamista ja jatkotutkintoa ja jatkotutkinnon
tuottamaa osaamista.
Sitten mietinnössä todetaan: "Valiokunta korostaa,
että jatkotutkinnot tulee suunnitella yhteistyössä työelämän
edustajien kanssa." Aivan totta: suunnitella yhteistyössä työelämän
kanssa. Tähän äskeisessä puheessakin
jo viittasin, siihen keskusteluun, mitä on käyty
laaja-alaisuuden ja erikoisosaamisen suhteista, ja siihen kyllä vieläkin
kiinnittäisin tarkempaa huomiota. Ed. Rauhala tuossa äsken
toi esille sitä, että esimerkiksi terveysalalla
on kliinisen erikoisosaamisen tarve aivan valtava. Esimerkiksi syöpätautien
hoitotyö muuttuu jatkuvasti. Myöskin esimerkiksi
perioperatiivinen hoitotyö vaatii aivan omaa osaamista.
Psykiatrisen ja mielenterveystyön osaamisen tarve tulee
korostumaan tulevaisuudessakin. Kuitenkin sisältö-
ja osaamistarpeet ovat hieman muuttuneet, elikkä näihin
kliinisiin erikoisaloihin tarvitaan erityisosaamista. Mielestäni
joissakin niistä eivät riitä erikoistumisopinnot,
vaan tarvitaan ihan jatkotutkintoa, eli tuen lämpimästi sitä,
että yhteistyö työelämän
kanssa ja työelämän tarpeet huomioiden
mietitään se, mihin milläkin alalla jatkotutkintoja
suunnitellaan.
Sitten se oli myöskin miellyttävää,
että sivistysvaliokunta oli sitä mieltä,
että erikoistumisopintoja tarvitaan vieläkin.
Minä olin vähän hämmästynyt
siitä hallituksen perusteluosuudesta tämän
esityksen suhteen, että erikoistumisopintoja ei tarvittaisi
enää. Täällä kyllä sanotaan, että "ei
siinä laajuudessa, mitä aikaisemmin". Voidaan
tietysti miettiä sen koulutuksen laajuutta sinänsä,
mutta kyllä erikoistumisopintoja ammattikorkeakoulussa
vielä tarvitaan. Eivät kaikki opiskelijat halua
eivätkä tule pääsemään
jatkotutkintoihin. Siitä syystä meillä täytyy
varmistaa kuitenkin työelämässä se
osaaminen, mitä erikoistumisopinnoilla voidaan aikaansaada.
Sitten olen samaa mieltä, mitä monet muutkin ovat
tänä iltana täällä sanoneet,
että aikuiskoulutuspaikoista ei saisi vähentää yhtään.
Meillä esimerkiksi vanhustenhuollossa tulee olemaan pula hyvistä työntekijöistä,
ja nuoret eivät suuntaudu vanhustenhuoltoon. Siitä syystä aikuiskoulutuspaikkoja
on säilytettävä. Tämä jatkotutkinto
ei saa syödä aikuiskoulutuspaikkoja.
Lopuksi kommentoin vielä: "Pääsääntönä tulee
edelleenkin pitää, että ammattikorkeakouluopettajilla
on opettajan tehtävään soveltuva ylempi
korkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot." Tämähän
koskee sitä keskustelua, pitääkö ammattikorkeakoulun
opettajalla olla tiedekorkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot.
Tämä kannanotto on hyvin sanottu, että pääsääntönä tulee
kuitenkin näin olla.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pykälien osalta saimme ihan
yksimielisen esityksen sivistysvaliokunnassa, kun käsiteltiin tätä jatkotutkintolakia.
Mutta vaikka ne olivatkin yksimielisiä, niin siitä huolimatta
ei kuitenkaan suhtautuminen kyseiseen lakiesitykseen suinkaan ollut
pelkkää tyytyväistä hymistelyä,
vaan olimme myös aika kriittisiä, tarkastelimme
hyvin tarkkaan ja harkiten näitä eri kohtia. Pidimme
tärkeänä, että työelämälähtöisyys
säilyy jatkuvasti koko ajan, ja sitä, että koulutusmäärät
pitää sitoa työelämään,
ja semmoista kategorista tavoitetta 20 prosentin koulutusmäärästä ei
tulevaisuudessa saisi suoraan tehdä, vaan sitä pitäisi tarkastella
suhteessa työelämän tarpeisiin.
Se, mikä mielestäni on tärkeää,
on se, että ammattikorkeakoulu kehittäisi omaa
alaansa ja koulutustaan omasta lähtökohdastaan.
Työelämälähtöisesti
pitäisi olla omat tavoitteet, niin ettei mikään
ammattikorkeakoulu yritä olla kakkos- tai kolmosluokan
yliopisto, niin kuin nyt tällä hetkellä saattaa
jossain päin Suomea olla, vaan tärkeätä on,
että ammattikorkea pysyy omanlaisenaan ja on ylpeä siitä.
Suurin ongelma liittyy tutkintojen vertailtavuuteen, ja se ei ollut
kovin yksinkertainen asia, ja sen vuoksi sitten tehtiin yksimielisesti
tällainen selontekovaatimus, että viiden vuoden
kuluttua eduskunnalle tuotetaan selonteko, miten on ammattikorkeakoulututkintojen
asema sujunut suhteessa työelämään
ja koulutusjärjestelmään. Valiokunnassa
(Puhemies: 2 minuuttia!) on hurskasteltu siitä ... — Aha,
no minä sanon tämän vielä sieltä puhujakorokkeelta.
(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Valiokunnassa vielä hurskasteltiin,
käytän tätä verbiä,
siitä, että työnantaja päättää kumman
tutkinnon, siis ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon tai yliopiston
maisterintutkinnon, suorittanutta henkilöä hän
hakee. Ja yksityisellä puolella tämä onkin
suhteellisen yksinkertaista, työnantajahan voi ottaa siellä kenet
hän haluaa, mutta julkisten virkojen kohdalla tämä ei
ole niin yksinkertainen asia. Jos virkaan on kelpoinen kummastakin opintoputkesta,
niin ei näitä tutkintoja saa laittaa eriarvoiseen
asemaan, vaan ne ovat samassa asemassa. Ja vaikka kaikki asiantuntijat
sanoivat, kun tätä kysyttiin jokaiselta, että työnantaja
päättää, työnantaja
saa päättää, niin ei se nyt
ihan niin ole kuitenkaan tämän kelpoisuuden osalta.
Tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan puolella olemme jo ottaneetkin
näihin kelpoisuuksiin kantaa, kun oli sosiaalialan kelpoisuuksista
kysymys, ja niitten kelpoisuuksien miettiminen ei ollut kovin yksinkertainen
asia. Ja voi olla, että vastaisuudessa, tulevaisuudessa
tulee pohdittavaksi vielä jokaisen ammatin ja koulutuksen
kohdalla, kuinka tämän asian kanssa sitten tehdään.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto ei kuitenkaan
ihan ilmaiseksi tule, ei voi tehdä sitä, ja koska
hallitus ei kyennyt vakuuttavasti kertomaan, mistä tähän
rahaa saadaan — me emme halunneet ottaa sitä rahaa
pois muusta koulutuksesta, vaan tämän rahan pitää tulla
ulkopuolelta — niin opposition oli ihan pakko nyt tehdä vastalause
siitä rahoituksen turvaamiseksi. On välttämätöntä,
että kun jotain uutta nyt tehdään, niin
se tehdään sitten kunnolla.
Maija Rask /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko mielestäni aivan
oikein ihmetteli tätä kolmen vuoden työkokemusvaatimusta.
Ymmärsin, että piditte sitä pitkänä.
Voin kertoa teille, että silloin, kun ammattikorkeakoulun
jatkotutkinnon kokeilulakia säädettiin, niin se
oli kokoomuksen ministeri Heinosen vaatimus, että sen pitää olla
kolme vuotta. Minusta se olisi voinut olla juuri niistä syistä,
joita te äsken tuossa sanoitte, lyhyempikin. Ja sehän
johti siihen, että ensimmäisellä kierroksella
ei ollut riittävästi hakijoita, koska ei ollut
potentiaaleja ihmisiä, jotka olivat niin pitkään
ehtineet olla työelämässä mukana tutkinnon
jälkeen. Minusta on hyvä, että nyt on päätetty,
että tämä tutkintomahdollisuus tulee kaikille
aloille ja että ohjat pitää opetusministeriö käsissään.
Sitten, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä,
että olisi pitänyt uskaltaa antaa tälle
tutkinnolle nimikkeeksi maisteri (amk).
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask tuossa muistutti siitä kolmesta vuodesta,
se on aivan totta. Mielestäni tässä mietinnössähän
otetaan kantaa siihen, että jos on jo tämän
alan työkokemusta, niin siitä voitaisiin joustaa
ja hyväksilukea sitä, ja siihen kiinnitin huomiota.
Mutta aivan totta, olin silloin alun perinkin, kun tämän
tutkinnon kokeilu tuli ja tätä ruvettiin kehittelemään,
sitä mieltä, että se kolme vuotta vaatimuksena
on liian pitkä, koska se tuli juuri sinä aikana,
jolloin monellakin alalla oli työttömyyttä.
Elikkä ajateltiin näin, että jatkotutkinnolla
voitaisiin lisätä ihmisen valmiuksia saada sitä työtä,
mutta hän ei tullut ikinä kuuna päivänä valituksi
sinne tutkintoa suorittamaan, koska hänellä ei
ollut riittävää työkokemusta,
ja olihan se todellakin niin, ettei tullut hakijoita monellekaan
alalle. Mielestäni tämä on hyvä joustavuus
tähän asiaan.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Asia, mikä nyt nousi esiin, on minusta
tärkeä, koska sitähän käsiteltiin
silloin, kun kokeilulaista keskustelua käytiin valiokunnassa
ja asiantuntijoitten myötä. Ja laajemminkin, nousi
kysymys, miksi tässä on nimenomaan näin,
koska silloin ei ollut vielä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita
niin paljon, jotka olisivat sen kolme vuotta olleet, ja hakijamäärä jäi
vähäiseksi, kun olisi ollut näitä opistoasteen
suorittaneita, joilla oli sitä työkokemusta ja
jotka olivat hyvin vahvasti, mahdollisesti erilaisia tutkintoja,
tai kursseja sanotaan, opintoviikkoja suorittaneet eri puolilla.
Tietysti se, millä tavalla kaiken kaikkiaan tulee kelpoiseksi
tähän ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon, oli
silloin yksi kysymys, ja on hyvä, että sitä nyt
tässä jatkossakin myös arvioidaan, kun
selonteko tulee.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Raskille sanoisin vielä, että tähän
tutkintonimikkeeseen olimme kaikki tyytyväisiä valiokunnassa
ja myöskään ammattikorkeakouluopiskelijat
eivät halunneet maisteri-nimitystä, vaan hekin
olivat tyytyväisiä. Tätä voisi
verrata vähän siihen, että olut ja viini,
molemmat ovat yhtä hyviä, mutta ovat erilaisia.
Yleiskeskustelu päättyy.