Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä sairausvakuutuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sairausvakuutus jaettaisiin kahteen osaan: sairaanhoitovakuutukseen ja työtulovakuutukseen. Sairaanhoitovakuutukseen kuuluisivat lääkekorvaukset, korvaukset tutkimuksesta ja hoidosta, matkakustannusten korvaukset ja kuntoutusmenot. Työtulovakuutukseen kuuluisivat työsuhteeseen liittyvät sairausvakuutuksen etuudet, sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat, työterveyshuollon korvaukset ja työnantajille maksettavat korvaukset vanhempainpäiväraha-ajan vuosilomakustannuksista.

Valtio ja vakuutetut osallistuisivat sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen yhtä suurella osuudella. Vuonna 2006 vakuutetulta perittäisiin ansiotuloista 1,33 prosenttia sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua, eläke- ja etuustulojen osalta maksu olisi 1,50 prosenttia. Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuisivat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä valtio. Valtio rahoittaisi vähimmäismääräiset päivärahat, työnantajat rahoittaisivat lain voimaan tullessa muista työtuloetuuksista 73 prosenttia ja palkansaajat sekä yrittäjät yhdessä 27 prosenttia. Sen jälkeen tapahtuvat kustannusmuutokset rahoitettaisiin valtion osuutta lukuun ottamatta siten, että maksujen muutokset jakautuvat tasan työnantajien sekä palkansaajien ja yrittäjien kesken. Palkansaajilta ja yrittäjiltä perittäisiin uutta sairausvakuutuksen päivärahamaksua, joka olisi 0,77 prosenttia vuonna 2006. Maksu olisi verotuksessa vähennyskelpoinen, ja se perittäisiin ennakonpidätyksen yhteydessä veronalaisen palkkatulon ja yrittäjän työtulon perusteella. Esityksen mukaan palkansaajien sairausvakuutusmaksut olisivat ensi vuonna yhteensä 2,10 prosenttia, sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu yhdessä muodostavat tämän summan. Eläketuloista sairausvakuutusmaksu olisi nykyisen sairausvakuutusmaksun suuruinen, 1,50 prosenttia. Työantajan sairausvakuutusmaksu olisi 2,06 prosenttia vuonna 2006. Valtion ja Ahvenanmaan maakunnan työnantajan sairausvakuutusmaksu alennettaisiin samalle tasolle muiden työnantajien maksujen kanssa. Alennus olisi 0,79 prosenttiyksikköä. Valtioneuvosto vahvistaisi jatkossa vuosittain sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun suuruuden.

Arvonlisäveron tilityksestä sairausvakuutusrahastoon luovuttaisiin ensi vuodesta alkaen. Valtion takuusuorituksesta luovuttaisiin, mutta valtio vastaisi edelleen sairausvakuutusrahaston maksuvalmiuden turvaamisesta.

Palkansaajien ja yrittäjien uusi päivärahamaksu olisi verotuksessa vähennyskelpoinen. Verovähennyksen jälkeen palkansaajan keskimääräinen maksurasitus nousisi vuoteen 2005 verrattuna noin 0,27 prosenttiyksikköä. Tämä hyvitetään vuoden 2006 tuloverotuksessa siten, ettei palkansaajien keskimääräinen veroaste nouse. Tavoitteena on, ettei myöskään tulonjako muutu. Yrittäjien osalta verotuksen kevennyksellä ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa päästä täyteen kompensaatioon. Tämän vuoksi on tarkoituksena lisätä sairausvakuutuksen rahoitusta sairaanhoidon kustannuksiin yrittäjien työterveyshuollossa.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun 0,46 prosenttiyksikön nousu hyvitetään alentamalla vuonna 2006 vastaavasti sekä yksityisen että julkisen sektorin työnantajien kansaneläkemaksua. Rahoitusuudistus on myös valtion kannalta kustannusneutraali.

No, miksi tällainen sairausvakuutuksen rahoitusuudistus sitten tehdään? Sairausvakuutusmaksuilla ei ole vuosikymmeniin ollut yhteyttä sairausvakuutuksen menokehitykseen. Sairausvakuutusmaksuja on pidetty veroina, talouspolitiikan instrumentteina, ja niihin on tehty muutoksia etupäässä suhdannesyistä. Kansaneläkelaitoksesta toistuvasti kuultu kritiikki siitä, että rahoitusta ei ole järjestetty pysyvällä ja kestävällä tavalla, on ollut täysin aiheellista. Sairausvakuutuksen etuuksiin esitetään myös toistuvasti parannuksia. Näihin korotuksiin ei kuitenkaan viime vuosina ole ollut varaa.

Tässä esityksessä sairausvakuutuksen rahoitus on tarkoitus saattaa kestävälle pohjalle sitomalla sairausvakuutuksen maksut vakuutusperiaatteen mukaisesti kulloinkin maksettaviin korvauksiin. Jos etuusmenot kasvavat nopeammin kuin maksujen perusteena olevat tulot, maksut nousevat ja päinvastoin. Vaadittaessa etuuksia lisää tulee aina myös harkittavaksi, ollaanko valmiita myös maksamaan lisää. Vakuutusperiaate osoitti toimivuutensa jo uudistuksen valmisteluvaiheessa, kun lääkekorvausmenojen ennakoitua nopeampi kasvu uhkasi nostaa maksuja yli hyväksyttävänä pidetyn tason ja vauhditti toimenpiteitä lääkkeiden hintojen alentamiseksi.

Esityksen rakenne merkitsee välillisesti myös sitä, että rahoittajien edustajat osallistuvat entistä kiinteämmin etuuksia koskevien muutosten valmisteluun. Työtulovakuutuksen kohdalla valmistelu tapahtuisi kolmikantaisesti, ja sairaanhoitovakuutuksen kohdalla valmisteluun osallistuisivat sosiaali- ja terveysministeriön ohella vakuutettujen edustajat.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin tänään opintotuesta ja opintoaikojen rajoittamisesta käydyn keskustelun tiimoilla aikaa kului siinä määrin, että eduskunta kutakuinkin tyhjensi tämänpäiväisen pajatsonsa näiden asioiden käsittelyyn, tärkeitä asioita sinänsä, mutta vahinko tämän aika merkittävän rahoitusuudistuksen kannalta, koska tämä nyt poistaa sen monivuotisen huolenaiheen muun muassa Kansaneläkelaitoksen valtuutetuilta, jotka vuodesta toiseen omassa toimintakertomuksessaan ovat korostaneet sitä, että Kansaneläkelaitoksen rahoitus, sairausvakuutusjärjestelmän rahoitus, pitää saattaa vakaalle ja kestävälle pohjalle.

Kuten ministeri Mönkäre mainitsi, tämä on ollut yksi peruste tämän uudistuksen tekemiseksi. Se on iso ja tärkeä asia ja toivottavasti tuottaa tuloksena sen, että mietitään kaiken kaikkiaan ei vain sitä, miten hillitään jo syntyneitä kustannuksia, vaan myöskin sitä, miten voidaan mahdollisimman hyvin ennaltaehkäistä kustannusten syntymistä. Muun muassa sairauspäivärahamenojen jatkuva kasvu on tietysti luonnollista seurausta väestön ikääntymisestä, mutta myös seurausta siitä, minkälainen meidän työelämämme ja sen sisältö tänä päivänä on, ja kun sekä palkansaajajärjestöt että työnantajajärjestöt on nyt eri tavalla ja läpinäkyvämmin sidottu tämän järjestelmän rahoitukseen, toivottavasti tämä uudistus osaltaan edesauttaisi sitä, että työelämän kehittämiseksi, työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi tehdään kaikki voitava työmarkkinaosapuolten kesken ja niillä keinoin, joita valtiovallalla itsellään on käytettävissä. Vakuutusperiaatteen korostuminen tai palautuminen tähän järjestelmään on tärkeä seikka sen vuoksi, että valtion takuusuoritus vuosi vuodelta on kasvanut ja on tämänkin vuoden budjetissa jo todella iso ja merkittävä summa.

Sairausvakuutusmaksuahan on tiettyjen uusien etuuksien rahoitusta varten nostettu, ja yksi näistä on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamiseen kerättävä 0,15 prosenttia. On ollut pitkään tiedossa, että tätä maksua kerätään enemmän kuin sitä jaetaan, ja vakuutusperiaatteen mukaista olisi myös se, että tällä tavoin erikseen päätetyt maksut käytettäisiin siihen tarkoitukseen kuin ne on kerätty.

Ministeri Mönkärekin on useaan otteeseen korostanut, kuinka tärkeä tasa-arvokysymys, nuorten naisten pysyvien työsuhteiden saamista koskeva ja edistävä kysymys, olisi se, että näitä vanhemmuuden kustannuksia, jotka nykyään kohdistuvat äidin työnantajalle hyvin pitkälle, voitaisiin tasata, ja jatkoa ajatellen toivottavasti löytyy yhteisymmärrys siitä, että nämä jo kerätyt rahat osoitettaisiin tähän tärkeään tarkoitukseen, jonka seuraukset olisivat myönteisiä niin väestöpolitiikan kuin tasa-arvonkin kannalta.

Tämän uudistuksen valmistelussa soraääniä on kuulunut lähinnä sen vuoksi, että on herännyt pelko siitä, voidaanko luottaa siihen, että kun nyt nämä korotettavat maksut aiotaan työnantajille kompensoida veronalennuksilla tai sosiaaliturvamaksujen alennuksilla palkansaajille, niin näin tapahtuu myös jatkossa. Se, että näin tapahtuu, on tietysti testi sille hyvin pitkälle ja tuloksia tuottaneelle kolmikantayhteistyölle, joka on Suomen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämisessä ollut olennaista. Haluan uskoa ja toivoa, että näin tapahtuu jatkossakin. Toivon tälle historialliselle lakiesitykselle asiallista ja asioihin paneutuvaa käsittelyä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva hallituksen esitys on merkittävä muutos, merkittävä muutos sairausvakuutusjärjestelmässä. Se sisältää erittäin suuria muutoksia työnantajalle maksujen suhteen jnp. ja ylipäätään tässä vastuun kantamisessa. Siksi olisi ollut asiallista ja toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana pohditaan yhtä lailla merkittävää työnantajan maksuvelvollisuuteen kuuluvaa asiaa, nimittäin vanhemmuuden kuluja, joista ed. Perho jo jonkun verran puhuikin.

Ministeri Mönkäre äsken lupasi, että kolmikantaisesti kuunneltaisiin työtulovakuutuksen osalta työnantajatahon osapuolta, mutta yhtä lailla on tärkeää, että näissä kolmikantaneuvotteluissa otetaan käsittelyyn koko meidän nykyinen vanhempainkulujen korvaamisjärjestelmämme. Meillä nimittäin, kuten hyvin tiedetään, äitiyslomasta aiheutuu edelleen hyvin suuria kustannuksia työnantajille. Tämän äitiyslomalle jäävän henkilön palkka- ja sivukulujen lisäksi työnantajalle syntyy kustannuksia sijaisen rekrytoinnista, kouluttamisesta ja palkkaamisesta. Kaikista näistä on vältytty tähän asti, kun on rekrytoitu mies.

Nykyinen järjestelmämme sairausvakuutuksen puitteissa korvaa työnantajalle vanhemmuuden kuluista vain vuosilomapalkan. Usein äitiysloman ensimmäisiltä 1—4 kuukaudelta maksetaan palkkaa työntekijälle ja Kela korvaa äitiyspäivärahaa vastaavan osan, joka nykyisin on maksimissaan 70 prosenttia palkasta. Kuitenkin sivukulut ja tämä 30 prosentin siivu jäävät yhä edelleen työnantajalle. Vaikka nämä vuosilomapalkan kustannukset ovat haettavissa takaisin Kelasta, kuitenkaan tällä hetkellä työnantaja ei pysty saamaan korvausta näistä vuosilomapalkan sivukuluista eikä lomarahoista. Tämä on kuitenkin merkittävin seikka siinä, miksi nuori nainen yhä edelleen on pätkätyösuhteessa, määräaikaisessa työsuhteessa ja jopa koulutustaan vastaamattomissa työpaikoissa.

Siksi minusta on erittäin tärkeää ja kokoomus pitää tärkeänä, että työnantajalle korvataan jatkossa äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta syntyneiden vuosilomakustannusten lisäksi täyden palkan mukaan myös eläke- ja sosiaaliturvamaksut sekä lomarahat. Tämä on nimenomaan asia, joka kuuluu tämän hallituksen esityksen piiriin. Tämä koskee työnantajia merkittävällä tavalla. Jos me saamme korvattua työnantajalle nämä vanhemmuudesta syntyvät kulut nykyistä selvästi paremmin, uskon, että myös yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisemmaksi ja naisten työnsaantimahdollisuudet paranevat merkittävästi.

On hienoa, että ministeriössä on erillinen työryhmä tällä hetkellä pohtimassa asiaa. Odotankin innolla syksyllä syntyvää raporttia ja päätöstä, miten tässä asiassa edetään jatkossa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sairausvakuutuslain uudistus on jälleen käsittelyssä. Tällä kertaa on kyse rahoitusvastuun uudesta jakamisesta. Rahoitus jaetaan esityksen mukaan kahteen osaan: sairaanhoito- ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Tavoitteena on selkeyttää rahoituspohjaa ja turvata etuuksien rahoituksen riittävyys. Esitys on mielestäni lähtökohdiltaan erittäin hyvä.

Rahoituksen turvaamiseksi on tehty vuosittain talousarvioesitykseen liittyviä yksivuotisia lakeja. Tämän lisäksi lainsäädäntö on ollut hajanainen ja vaikeasti hallittava. Eduskunta onkin useasti edellyttänyt sairausvakuutuksen rahoituksen ja maksuvalmiuden saattamista vakaalle pohjalle. Nyt hallituksen esityksessä pyritään vahvistamaan vakuutusperiaatetta tiivistämällä maksujen ja etuuksien välistä yhteyttä.

Sairaanhoitoetuuksiin kuuluisivat esimerkiksi Kelan lääkekorvaukset, lääkäripalkkioista maksettavat korvaukset, korvaukset tutkimuksesta ja hoidosta, matkakorvaukset ja kuntoutusmenot. Työtuloetuuksia puolestaan olisivat sairaus- ja vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat sekä työnantajille korvattavat korvaukset vanhempainpäiväraha-ajan vuosilomakustannuksista sekä työterveyshuollon järjestämisestä. Valtio ja vakuutetut osallistuvat esityksen mukaan sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen yhtä suurella osuudella. Kun palkansaajat nyt maksavat 1,5 prosentin suuruista sairausvakuutusmaksua, tulisi sen tilalle sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu, jotka ensi vuonna olisivat yhteensä 2,1 prosenttia. Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuisivat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä valtio. Työnantajien sairausvakuutusmaksu on nyt 1,6 prosenttia palkoista, ja ensi vuonna se olisi 2,06 prosenttia. Tämä korotus hyvitettäisiin alentamalla työnantajien kansaneläkemaksua. Palkansaajien ja yrittäjien uusi päivärahamaksu olisi verotuksessa vähennyskelpoinen. Lisäksi palkansaajien ja yrittäjien maksujen nousu otettaisiin huomioon vuoden 2006 tuloverotuksessa niin, ettei keskimääräinen veroaste nouse.

Rahoitusuudistus olisi valtion kannalta kustannusneutraali. Kaikkia maksuja on tarkoitus tarkistaa vuosittain. Arvion mukaan sairaanhoitomaksun osuus kasvaisi ja päivärahan osuus pienenisi tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kyse on suurista summista. Ensi vuonna rahaa kiertää tässä järjestelmässä noin 3,8 miljardin euron edestä. Esityksessä arvioidaan, että sairaanhoitovakuutuksen osalta menot kasvaisivat ensi vuoden vajaasta 2 miljardista peräti 2,2 miljardiin vuonna 2008. Tämän summan maksavat puoliksi palkansaajat ja eläkeläiset sekä valtio. Työtulovakuutuksen menot, joiden rahoitukseen työnantajat myös osallistuvat, kasvavat hitaammin ensi vuoden 1,8 miljardista 1,95 miljardiin vuonna 2008.

Esitys on valmisteltu kolmikantaisesti. Työntekijäpuoli on kuitenkin vaatinut myös työnantajien osallistumista nopeasti kohoavan sairaanhoitovakuutuksen maksamiseen. Etenkin lääkekorvauksista aiheutuvat kustannukset ovat kasvaneet nopeasti.

Uudistuksessa sairausvakuutuksen etuudet ja niihin liittyvät maksut kytketään entistä tiukemmin toisiinsa. Etuusmenojen muutokset eivät ole tähän saakka vaikuttaneet siinä määrin vakuutusmaksuihin, nyt tilanne on toisin. Esityksessä arvellaan, että nykyinen järjestelmä on osaltaan voinut edesauttaa etuusmenojen nopeaa kasvua. Jatkossa kuitenkin, jos päiväraha- ja muut etuusmenot kasvavat, se tuntuu nykyistä herkemmin vakuutusperiaatteen mukaisesti myös etuuksien saajien rahoissa.

Ymmärrän tämän logiikan, mutten ymmärrä, mihin tällä pyritään. Onko nyt tavoitteena, että vakuutettu jatkossa vähentäisi lääkkeiden syöntiä tai lääkärissä käyntiä, jättäisi jopa väliin? Tai mitkä ovat lääkäreiden vastuut sairausvakuutuskustannusten kasvusta? Potilas ei yksin ole vastuussa hoidosta ja lääkevalinnoista ja niiden aiheuttamasta kustannusten noususta. Tuntuu oudolta, että kustannusten laskua haetaan palkansaajien ja eläkeläisten taholta. He maksavat entistä suuremman osan sairausvakuutuksen aiheuttamista kustannuksista. Tästä syystä ymmärränkin palkansaajien huolen sairausvakuutuslain muutoksesta.

Esityksessä todetaan, että sairaanhoitomaksun maksuprosentti säädettäisiin vuosittain erillisellä lailla siten, että vakuutettujen ja valtion osallistuminen olisi yhtä suuri. Tarkistukset tehtäisiin myös kaikilta vakuutetuilta perittävään maksun osaan. Toisin sanoen tarkistukset eli käytännössä maksun korotukset kohdistuisivat myös eläkkeiden ja etuuksien saajiin. Monien eläkeläisten taloudellinen asema on jo tällä hetkellä hyvin huono, ja on vaikea hyväksyä, että tällainen uusi rasite kohdistuu myös heidän tuloihinsa.

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuksen substanssiin kohdistuu myös paljon paineita. Tästä osoituksena on edellinen sairausvakuutuslain kokonaisuutta koskeva uudistus, joka oli eduskunnan käsittelyssä viime vuonna. Samassa yhteydessä käsiteltiin yhteensä 25 laki- ja toimenpidealoitetta, jotka koskivat muun muassa hoidon korvattavuutta, taksoja ja lääkekorvausten tasoa. Silloin valiokuntakäsittelyn yhteydessä useat ammattiryhmät esittivät hoidon korvattavuuden laajentamista. Tällaisia ryhmiä olivat muun muassa jalkojenhoitajat, ravitsemusterapeutit, suuhygienistit, osteopaatit ja psykologit. Tuolloinkin hallituksen esityksen tarkoitus oli toinen eli uudistus haluttiin pitää kustannusneutraalina, joten mitään oleellisia muutoksia korvattavuuteen ei tehty, vaikka julkisuudessa käydyssä keskustelussa osoitetut paineet olivat toisen suuntaisia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta otti kuitenkin kantaa hoidon korvattavuuden laajentamiseen. Esitimme, että hoidon korvattavuus tulisi ratkaista ennen kaikkea hoidon vaikuttavuuden, sen lääketieteellisen tarpeenmukaisuuden sekä ehkäisevän vaikutuksen perusteella. Esitimme myös, että eri ammattiryhmien sisällyttämistä laissa tarkoitettujen ammattihenkilöiden luetteloon on tarpeen arvioida uudelleen.

Nämä paineet ja tarpeet ovat uudelleen olemassa. Yli 100 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, jolla psykologin antama terapia saatettaisiin korvauksen piiriin. Diabeetikkojen kohdalla jopa puolet jalkaongelmista ja niiden seurauksena tehtävistä amputaatioista voitaisiin välttää hyvällä ennalta ehkäisevällä hoidolla. Ravitsemusterapeuttien virkoja on olemassa vain noin 80, vaikka oikealla ravitsemuksella voitaisiin ennalta ehkäistä kalliita kansantautejamme. Listaa voisi jatkaa.

Arvoisa herra puhemies! On esitetty, että vasta sen jälkeen, kun sairausvakuutuksen rahoitus on saatu vakaalle pohjalle, voidaan rahoittajien kanssa ryhtyä neuvottelemaan korvausten laajentamisesta tai tasokorotuksesta. Nyt tämän esityksen myötä rahoitusjärjestelmästä tulee läpinäkyvä. Palkansaajien ja muiden vakuutettujen, työnantajien ja yrittäjien sekä valtion maksuosuudet määritellään ja rahoitus saatetaan pysyvämmälle pohjalle. Kun järjestelmää jatkossa kehitetään, etuusmenojen muutokset näkyisivät perittävissä maksuissa ja valtion menoissa. Jatkossa olemme me kaikki suomalaiset yhä selkeämmin vastuussa siitä, mihin suuntaan sairausvakuutusjärjestelmää kehitetään. Itse toivon, että jatkossa saisimme painotusta ennalta ehkäisevän hoidon osalle, jolloin kalliiksi tulevia sairaanhoitoja ja lääkekorvauksia voitaisiin välttää.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On annettava tunnustus hallitukselle siitä, että se on saanut aikaan esityksen vaikeasta sairausvakuutuksen rahoituksen uudistamisesta. Uskon, että esityksen keskeisenä tavoitteena on turvata sairauden perusteella tulevien etuuksien rahoituksen riittävyys. Menojen kasvu onkin ollut viime vuosina hyvin voimakasta. Erityisen voimakasta on ollut, niin kuin kuulimme äsken, lääkekorvausmenojen kasvu, kun markkinoille on tullut uusia lääkkeitä. Samanaikaisesti tulot ovat vähentyneet.

Voi sanoa, että tämä esitys on todella tarpeellinen ja ajankohtainen. Tätä esitystä jo odotettiin viime vuonna, mutta on hyvä, kun se tulee nyt. Tämä esitys toteutuessaan tuo vakautta, jäntevyyttä ja kestävyyttä sairausvakuutuksen rahoitukseen. Sairausvakuutuslakiahan on tarkoitus uudistaa niin, että rahoitus jaettaisiin kahteen osaan, sairaanhoitovakuutuksen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Tavoite, joka on hyvin haasteellinen, on, että se saadaan voimaan ensi vuoden alusta. Tässä esityksessä tuntuu hyvältä vakuutusperiaate, se, että sairausvakuutuksen etuudet ja niihin liittyvät maksut kytketään entistä selkeämmin toisiinsa. Jos päiväraha- ja muut etuusmenot kasvavat, se tuntuu myös niissä maksuissa.

Arvoisa puhemies! En käy tämän esityksen yksityiskohtiin sen tarkemmin, koska asia tulee sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn ja uskon, että se hyvin perusteellisesti käsitellään, mutta haluan todeta, että lähtökohdiltaan esitys on hyvin kannatettava. Tällä esityksellä on tietysti taloudellisia vaikutuksia. Palkansaajien ja yrittäjien uusi päivärahamaksu olisi tämän esityksen mukaan verotuksessa vähennyskelpoinen. Lisäksi esityksen mukaan palkansaajien ja yrittäjien maksurasituksen nousu otettaisiin huomioon vuoden 2006 tuloverotuksessa sillä tavalla, että keskimääräinen veroaste ei nouse. Yrittäjien maksujen nousua hyvitettäisiin kasvattamalla sairausvakuutuksen osuutta yrittäjien työterveyshuollossa. Työnantajien sairausvakuutusmaksun nousu hyvitettäisiin alentamalla työnantajien kansaneläkemaksua.

Minkälaiseksi tämä pitkällä aikavälillä sitten tulee osoittautumaan, sen näemme, mutta lähtökohdiltaan esitys on kannatettava ja uskon, että se saa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kohtuullisen hyvän vastaanoton.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri Mönkäre on paikalla. Tämä hallituksen esitys on mittava asia, hallituksen esitys 68 näiltä valtiopäiviltä sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Muutama huomio tähän loppuun. Tavallisen kansalaisen näkökulmaltahan on monta asiaa, jotka vaikuttavat häneen, kun hän on sairas taikka tarvitsee apua, hoitoa. Yksi vaikuttava kysymys on tietysti sairausvakuutuksen etuisuudet, Kelan korvaukset on yksi, ja kolmas vaikuttava tekijä ovat esimerkiksi maksut, joita hän sairastaessaan joutuu suorittamaan.

Mitä tulee potilasmaksuihin sairaaloissa, jotka ovat kuntien ylläpitämiä pääsääntöisesti, niin on esitetty arvioita, että niitä tullaan nostamaan, ja asiaa valmistelevat virkamiehet ovat viitanneet tähän maksuasetuksen muuttamiseen. Tämä on kielteinen asia siinä mielessä, että suomalaiset yleensä maksavat itse aika tavalla omasta terveydenhoidostaan. Erityisesti se näkyy lääkekorvausmenettelyssä. Tässä mielessä se huoli, mitä ministeri Mönkäre on julkisuuteen esittänyt lääkkeiden hinnan kehityksestä tämän uudistuksen yhteydessä, on siltä osin ollut mielestäni erittäin myönteistä, että ministeriö on todennut linjaksi sen, että pyritään vaikuttamaan lääkkeiden hintaan, niin että lääkkeiden lähtöhinta olisi mahdollisimman alhainen, jolloin sekä potilaat että myös yhteiskunta siitä hyötyvät molemmat niin, että ainakin lääkemenojen kasvua voitaisiin taittaa.

Tämä on ongelma, että on kalliita lääkkeitä ja lääkekorvausten määrä on kohtuullisen vähäinen, kansainvälisesti asiaa tarkastellen Suomessa maksetaan lääkkeistä kohtuullisen paljon. Edelleenkin sairausvakuutuksen kohdalla ja Kansaneläkelaitoksen näkökulmasta tulorahoitus on tietysti asia, jota jo täälläkin on sivuttu. Tulot pienenevät taikka ne eivät juuri kasva tai ainakin niin, että veropohja toisaalta kaventuu tai sitä kavennetaan ja myöskin työn sivukuluja, myöskin sairausvakuutusmaksuja ja kelamaksuja, vähennetään. Näin ollen tulovirta pienenee. Kuitenkin tarve kasvaa jatkuvasti. Väestön ikääntyminen on, voisi sanoa, lääketieteen voitto ja erittäin inhimillinen ja positiivinen asia. Toisaalta se asettaa yhä suurempia vaatimuksia yhteiskunnalle.

Kuitenkin Suomen tilannehan on kokonaisuudessaan se, että maamme käyttää vähemmän asukasta kohti euroja vuodessa terveyden- ja sairaanhoitoon kuin keskimäärin Euroopan unionissa tapahtuu. Näin ollen tämä tilanne ei ole hyvä ja se tuntuu rahoituskysymyksissä jatkuvasti. Eli tässähän valtiovalta on avainasemassa. Viimeiset tilastot ovat vuodelta 2003, ja näin ollen ihan viime vuosien lisäys ei niissä näy, mutta kuitenkin asemamme on enemmän peräpäässä kuin kärjessä näissä euromäärissä.

Näin ollen tämä käytännön elämä potilaiden ja kansalaisten näkökulmasta on ongelmallista, koska kunnat ovat aloittaneet jälleen säästötalkoot. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Kotkassa 6 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspuolelta pitäisi vähentää budjetista kahden vuoden aikana. Se on kaupunginjohtajan linjaus, ja tämä asetetaan nyt luottamusmiesten pöydälle. Tavallisen kansalaisen kannalta on aivan yhdentekevää, kuka heikentää palveluja, valtio vai kunta, jos ne heikkenevät, ja nyt tässä tapauksessa kunta kyllä kunnostautuu. Samalla tietysti pitäisi toivoa, että valtiovalta ei sitä esimerkiksi lääkekorvausasian uudistuksen yhteydessä tee. Viittaan vielä siihen, että mikäli olen oikein ministeri Mönkäreeltä kuullut, niin ei tulla tekemään huononnuksia vaan pyritään vaikuttamaan siis lääkkeiden lähtöhintaan.

Lopuksi, ongelma on aina tuo kuntoutuksen rahoitus ja toteuttaminen. Nytkin eduskunnalla on käsittelyssä hallituksen esitys 3 näiltä valtiopäiviltä, ja sen yhteydessä esimerkiksi yli 65-vuotiaiden pitkäaikaissairaiden kuntoutusongelma on tullut esiin.

Tähän lopetan, puhemies, ja totean, niin kuin ed. Tölli sen, että pienyrittäjien sairausvakuutusetuudet, kelaetuudet, ovat yksi sellainen asia, joka vaatisi parannusta, ja tätä sopii kannattaa. Se on sellainen väliinputoajajoukko, joka on ollut hyvin huonossa hoidossa. Uskon sosiaali- ja terveysvaliokunnan tietysti monipuolisesti käsittelevän tätä asiaa, ja tosiaan on hienoa, että ministeri on tämän keskustelun käynyt paikalla alustamassa ja kuuntelemassa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Muutamaan kysymykseen on aihetta yrittää nyt vastata jo tässä vaiheessa selventävästi. Tosin uskon, että kaikki nämä kysymykset sitten selkiintyvät, kun valiokunta pääsee asiaan perehtymään.

Ed. Anneli Kiljunen epäili, että tässä olisi taustalla kuitenkin tarkoitus heikentää etuudensaajien etuja. Hän arveli, että eläkkeensaajat olisivat tässä myös jollakin tavalla maksumiehinä. Nyt on tärkeää huomata, että tässä puhutaan vakuutusperiaatteesta, joka on osoittautunut kaikissa tämän tyyppisissä järjestelmissä hyvin tehokkaaksi. Kun maksajat itse miettivät, minkälaisia etuuksia he ovat valmiita rahoittamaan, silloin tulee selvä seuranta siihen, miten kulut kehittyvät. Meidän työeläkejärjestelmämme toimii juuri tällä tavalla. Eli siellä maksajat koko ajan ennakoivat, minkälaisia kuluja tulee tulevaisuudessa, miten paljon etuuksia pitää mahdollisesti muuttaa, voidaanko lisätä. Samalla voidaan laskea, kuinka paljon se vaikuttaa nyt tätä rahastoa maksavien maksuihin.

Tätä samaa periaatetta haetaan nyt tässä sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksessa. Eli maksajilla herää mielenkiinto esimerkiksi ennaltaehkäisyyn, jota täällä perättiin, koska silloin sairauksista koituvat kulut ovat pienempiä. Syntyy myös yhteiskunnallinen ilmapiiri, kun maksajat — eli tässä tapauksessa kolmikanta: työnantajat, palkansaajat ja valtiovalta — ovat mukana tekemässä näitä muutoksia, keskustelemassa niitten merkityksestä, jolloin koko yhteiskunnassa ymmärretään paremmin, miksi pitää tehdä joku muutos, jotta rahat riittäisivät, tai nähdään, ovatko kaikki sitoutuneet siihen, että joku uusi etuus on tarpeellinen, ja sen takia ollaan jopa valmiita maksamaan vähän enemmän sairausvakuutusmaksua. Tämä on minusta se keskeinen terve periaate, joka vakuutusperusteisissa järjestelmissä on osoittautunut toimivan aina oikein.

Tällä hetkellähän se aukko, joka etuusmenojen ja kerättävien maksujen välillä on, otetaan valtion budjetista. Eli nyt sinne maksajina osallistuvat ensin sairausvakuutusmaksun kautta myös eläkkeensaajat samoin kuin palkansaajat ja sen lisäksi sitten vielä yhteisistä verovaroista kaikki. Nyt kun tämä järjestelmä tehdään, niin eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksuun ei tässä puututa. Palkansaajien ja työnantajien maksut nousevat, mutta ne kompensoidaan sitten niin, että kokonaisveroaste ei merkittävästi muutu eikä tulonjako muutu. Eli tässä minusta tapahtuu todella oikean suuntainen rahoitusaskel ja sitten herää se yleinen mielenkiinto siihen, mihin ne rahat oikein menevät, millä tavalla voidaan vaikuttaa esimerkiksi yhteen kaikkein eniten rahaa vievään asiaan eli sairauspoissaoloihin, miten voidaan estää se, että ihmiset ovat pois työelämästä. Silloin tulee selkeä väline, jolla halutaan lähteä vaikuttamaan työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen.

Edustajat Perho ja Hemming ottivat esille vanhemmuuden kustannusten tasauksen. Siihen nyt sanon lyhyesti, mikä tämän hetkinen tilanne on. Samapalkkatyöryhmä, kolmikantainen työryhmä, jätti juuri mietintönsä, jossa se esitti toimenpiteitä samapalkkaisuuden saavuttamiseksi, mutta samalla myös kannatti esitystäni siitä, että asetetaan selvitysmies miettimään, millä tavalla vanhemmuuden kustannukset voidaan paremmin tasata. Selvitysmies vertaa meidän järjestelmäämme Ruotsin järjestelmään, tutkii, mitä kustannuksia minkäkinlaisilla aloilla työnantajille koituu vanhemmuudesta, laskee, kuinka paljon koituisi kustannuksia lisää, jos nuo 100-prosenttisesti korvattaisiin, ja miettii myös, onko tämä nykyinen rahoitusjärjestelmä hyvä vai pitäisikö olla joku toisenlainen. Tällä hetkellähän on niin, että suurten työnantajien aloilla, jotka ovat usein miesvaltaisia, mutta myöskin mukana on julkinen sektori, kunnat ja valtio, maksetaan äitiysloman palkkaa 2—3 kuukautta äitiysloman alkuajalta ja työnantaja saa siihen vain noin 65 prosentin korvauksen Kelalta.

Eli naisvaltaisilla aloilla, joista nyt usein puhutaan, että niillä koituu paljon kustannuksia vanhemmuudesta, ei makseta äitiysloman palkkaa. Siellä työntekijä saa Kelalta äitiyspäivärahakorvauksen, ja työnantajalle koituvat vain ne sijaisen kulut. Ei siellä kaksinkertaista palkkaa makseta. Kaksinkertainen kulu tulee ainoastaan tuon vanhempainloman ajalta koituvasta lomakorvauksesta, joka pitää maksaa myös sille vanhempainlomaa käyttäneelle, mutta sen korvausta nostettiin tämän vuoden alussa 1,5-kertaiseksi. Se ei ole vielä 100-prosenttinen eikä siis sisällä niitä työn sivukuluja, joita täällä perättiin. Täysin korvaamatta ovat työnantajalle sairaan lapsen hoidosta ja hoitovapaasta koituvat kulut. Aivan kuten ed. Perho totesi, tällä hetkellä työnantajan sairausvakuutusmaksusta 0,15 prosenttia on korvamerkitty näihin vanhemmuuden kustannusten korvauksiin. Koko sitä rahaa ei tällä hetkellä käytetä siksi, että varmaankin kerätään näihin etuuksiin nähden vähän liikaa eli on korvamerkitty vähän liikaa ja toisaalta kaikki eivät osaa hakea sitä kelakorvausta.

Selvitysmiehellä on nyt tässä hyvä tehtävä selvittää, miten me voisimme korvata entistä enemmän ja jos korvaisimme kaikkia vanhemmuudesta koituvia kustannuksia, kuinka paljon se sitten vaikuttaisi sairausvakuutusmaksuun. Eli nyt selvitysmies tekee selvityksensä syyskuun loppuun mennessä, kolmikantainen työryhmä jatkaa vanhemmuuden kustannusten tasausten käsittelyä ja myös sosiaali- ja terveysministeriössä samoin kuin työministeriössä on oma työryhmänsä työelämälainsäädäntöä varten tältä osin, ja meidän toivomme on, että vielä tämän vuoden aikana tehdään tästä vanhemmuuden kustannusten tasauksesta uusia päätöksiä.