Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin viitata siihen lisätalousarvioaloitteeseen, mikä on kirjoitettu logistiikasta, Valtatie 26:n kehittämiseksi. Sen numeroa minulla ei nyt tässä ole, mutta sen on tehnyt ed. Kuosmanen. Mielestäni tämä lisätalousarvio kuitenkin antaa mahdollisuuden nostaa tärkeitä asioita, jotka muuten ovat aika tavalla pimennossa, esille. Yksi tällainen keskeinen kysymys on kaakkoisen Suomen teiden tilanne, ja Valtatie 26 on yksi näitä ongelmakohtia.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse tehnyt lisätalousarvioon myöskin talousarvioaloitteita, jotka valitettavasti näyttävät kuitenkin toistuvan vuodesta toiseen. Oikea paikka tietenkin näitten talousarvioaloitteiden tekemisen on valtion varsinainen budjetti, ja toteankin, että tällä kertaa lisätalousarvioaloitteita on yllättävän vähän. Se saattanee johtua tästä aikataulusta, koska talousarvio tuli kansanedustajille tiedoksi varsin myöhään ja jättöaika oli heti ensimmäisenä arkipäivänä, ensimmäisenä tiistaina, joten aikaa niitten kirjoittamiseen ja selvittämiseen oli poikkeuksellisen vähän.

Omat aloitteeni liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän teihin ja liikenteeseen. Niistähän on eduskunta keskustellut jo useampaan otteeseen varsin kriittiseen sävyyn. Erityisesti tietenkin pohjalaisena olen huolestunut oman alueen tietyistä kipupisteistä, jotka vaatisivat välitöntä korjaamista ja välitöntä rahaa.

Ensimmäisenä haluan osoittaa lisätalousarvion n:o 7/2005, jossa esitetään määrärahaa Edsevön ja Pietarsaaren välisen kantatien 68 parantamiseen. Tämä aloite perustuu siihen, että Pietarsaareen on valmistunut erittäin suuri UPM:n uusi energialaitos ja se on johtanut siihen, että liikennemäärät tällä Valtatiellä 68 ovat merkittävästi lisääntyneet, muun muassa turpeen ja puutavaran kuljetuksen johdosta. Tällä hetkellä tämän tien kantokyky ei riitä läheskään vastaamaan siihen raskaan liikenteen määrään, mikä tällä hetkellä sillä tiellä on. Valitettavasti myöskin tiellä on tapahtunut liian paljon liian vakavia liikenneonnettomuuksia, jotka johtuvat siitä, että tie on kapea ja riittämätön raskaalle liikenteelle.

Yleisesti ottaen parasta alue- ja maaseutupolitiikkaa infran osalta hallitus voi toteuttaa silloin, kun se osoittaa myöskin riittävästi määrärahoja perustienpitoon eli nimenomaan myöskin niitten teiden ylläpitoon, jotka toimivat hiussuoniverkostona pääteille.

Eduskunta on varmasti yksimielinen siitä, että vaikka me joudumme satsaamaan merkittäviä määrärahoja meidän tärkeiden valtaväyliemme moottoriteiden rakentamiseen, niin samanaikaisesti meidän täytyy huolehtia, että myöskin perustienpitoon ja myöskin hiekkapäällysteisten teiden kunnossapitoon on varattava rahaa.

Tämä kevät on osoittanut taas kelirikkojen tähden sen, että silloin kun tie katkeaa ja sen käytettävyys lakkaa kokonaan, niin se aiheuttaa suurta haittaa koko suomalaiselle infralle. Tämän johdosta lisätalousarviossa 14/2005 esitän jälleen lisää määrärahoja nimenomaan perustienpitoon. Sellaisissa maakunnissa, jotka ovat vanhaa merenpohjaa, niitten tarve on aivan ilmeinen.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta lisätalousarvion 22/2005, jossa osoitetaan määrärahaa Nurmon ja Lapuan välisen Valtatie 19:n parantamiseen. Tämä esitykseni perustuu siihen, että Tiehallinnon ja tiejohdon mukaisesti yksi kaikkein tärkeimpiä tieyhteyksiä tällä hetkellä koko Vaasan vaalipiirin alueella on nimenomaan Nurmo—Lapua, jossa liikennemäärät lähentelevät jo noin 10 000:ta ajoneuvoa vuorokaudessa. Tie on edelleen kaksikaistainen, liian kapea ja myöskin aika ajoin hyvin ruuhkainen. Tämän johdosta esitän määrärahaa, jolla päästäisiin aloittamaan tämän tieyhteyden muuttaminen osittain nelikaistaiseksi. Se tarkoittaisi sitä, että raskaan liikenteen ja myöskin maatalousajoneuvojen ohittaminen voitaisiin suorittaa nykyistä turvallisemmin tällä hyvin vilkkaalla tieosuudella.

Kaiken kaikkiaan lopuksi toivon, että se viesti, mitä eduskunta on tämän kevään aikana useampaan kertaan viestittänyt hallitukselle, että meidän täytyisi saada noin 150 miljoonaa euroa lisää infraan, tienpitoon, toteutuisi viimeistään ensi vuoden talousarviota tehtäessä.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Salo täällä edellä totesi, niin tämä lisätalousarvio tuli vähän niin kuin nurkan takaa, tai sanotaanko näin, että näitten aloitteitten jättäminen tapahtui sellaisen viikonlopun jälkeen, jolloin eduskunnan sähköpostijärjestelmä oli ajettu alas ja tämmöinen yhteydenpito ja asioista sopiminen tahtoi jäädä vähän viime tippaan.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä halusi kuitenkin jättää nipun näitä lisätalousarvioaloitteita, sillä vaikka lisätalousarvio onkin tämmöinen varsinaista budjettia täydentävä, niin kuitenkin katsoimme, että ryhmänä haluamme ottaa esille muutamia sellaisia tarpeita, jotka ovat aivan akuutteja, ja joissakin kohteissa nopeuttaa myöskin sitä investointivauhtia, mitä hallitus on osoittamassa eräisiin kohteisiin.

Käyn tässä nyt läpi näitä ryhmämme jättämiä aloitteita ainakin jonkunmoisessa laajuudessa. Ensimmäinen lisätalousarvioaloite n:o 1 on oikeastaan johdonmukaista jatkoa sille, että olimme jättämässä historiallisen välikysymyksen kehitysyhteistyöstä. Todellakin, niin kuin kaikki muistamme, niin kehysbudjetissahan hallitus päätyi siihen 5 miljoonan euron leikkaukseen, ja siinä mielessä voi sanoa, että sanapari globaali vastuu on tälle hallitukselle enempikin korulause.

YK:n vuosituhattavoitteista tärkeimmäksi on noussut pyrkimys puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä asuvien osuus vuoteen 2015 mennessä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, jäsenvaltioiden tulisi sitoutua kehitysyhteistyön tasoon, siihen kuuluisaan 0,7 prosenttiin bkt:stä. Suomen panostus on ihan muutamaa 90-luvun alkuvuotta lukuun ottamatta pyörinyt suurin piirtein puolessa tästä, ja muihin Pohjoismaihin verrattuna meidän tasomme on hyvinkin vaatimatonta. Hallitusohjelmaan on kirjattu tämä lause siihen muotoon, että on tarkoitus yrittää tavoittaa YK:n suositustaso vuoteen 2010 mennessä kuitenkin, mikäli taloudellinen kehitys sen sallii. Tuntuu, että kun vertaamme Suomen talouden tilaa ja meidän talouskasvuamme, niin eurooppalaisittain se on kuitenkin siinä mielessä hyvässä mallissa, että jos nyt joskus yritämme saavuttaa sen 0,7:n tason, niin juuri näinä vuosina se täytyisi saavuttaa. Ymmärtäisin, että jos tällaisia kehykseen tehtyjä leikkauksia olisi tehty sellaisessa tilanteessa, että olisimme jossakin talousahdingossa, niin ehkä sille löytyisi jonkunlaista ymmärtämystä, mutta valtiovarainministeri Kalliomäkihän on todennut, että kun hän on mennyt tuonne eurooppalaisten valtiovarainministerien kokoukseen, niin häntä on suorastaan hivenen hävettänyt, kun Suomen talous on muihin maihin verrattuna niin hyvässä kunnossa. Jotenka tosiaankin tämä ensimmäinen aloite koskee sitä, että nyt jos koskaan tämä asia tulisi pistää kuntoon, ja ehdotamme tässä 22:ta miljoonaa euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön.

Sitten on tämä lisätalousarvioaloite n:o 3, jossa ehdotetaan 5:tä miljoonaa euroa poliisin toimintamenoihin. Tämä momenttihan on aukaistu näitten Helsingissä järjestettävien MM-kisojen tähden, jotta siellä sitten voimme varmistua siitä, että kisat viedään turvallisesti läpi. Mutta tässä yhteydessä me halusimme tälle momentille osoittaa myös lisäystä ja ihan sen tähden, että uutiset ovat kertoneet, että tänä keväänä valmistuvista uusista poliiseista viimeinen vuosikurssi on lähestulkoon siinä tilanteessa, että työpaikkoja ei ole tiedossa, koska kaksi edellistäkin kurssia ovat heidän edessään työllistymässä. Siinä mielessä tiedämme kuitenkin sen, että työ ei poliisilla varmastikaan ole loppumassa, joten ainoastaan rahat ovat lopussa. Meidän pitäisi satsata lisää, jotta me saisimme noin 250 poliisin virkaa täytettyä koko vuodeksi. Kun lisätalousarviossa puhutaan puolen vuoden tähtäyksestä, niin puolet tästä on sitten meidän esityksemme tässä omassa aloitteessamme.

Sitten lisätalousarvioaloite 6 on näitä alueellisia aloitteita. Joskushan näistä vähän sanotaan, että ne ovat sitä niin sanottua siltarumpupolitiikkaa, mutta uskallan väittää — tässä aloitteessa 6, joka on allekirjoittaneen oma, on kysymys määrärahan osoittamisesta lasten ja varhaisnuorten monitieteellisen tutkimuskeskuksen perustamiseen — että vaikka se nyt sattuu olemaan siellä Turussa, omassa vaalipiirissäni, varmasti sen hyödyt, mikäli asia toteutuisi, olisivat aivan valtakunnallisia. Turun seudun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueellisen kehittämisen strategiassa todetaan, että yliopistot ja alueen korkeakoulut ryhtyvät yhteisvoimin ja oman profiilinsa mukaisesti suunnittelemaan alueelle monialaista lasten ja varhaisnuorten tutkimuskeskusta, joka pyrkii vastaamaan yhteiskunnan kasvavaan huoleen lasten ja nuorten terveydestä, syrjäytymisestä, oppimisvaikeuksista ja sosiaalisista ongelmista. Turun yliopistolla on hyvin vankka kokemus näiden asioitten tutkimuksessa kliinisestä lääketieteestä psykologiseen ja yhteiskuntatieteelliseen ja kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Tämän tiedon muuttaminen vahvuudeksi saavutetaan, kun tällainen tieteenalojen koordinoitu yhteistyö otetaan mukaan. Tällaisia korkeakoulujen ulkopuolelta tulevia muita alan toimijoita on Varsinais-Suomessa myöskin useita.

Samoin on myöskin tämä lisätalousarvio n:o 11. Siitä voi kyllä sanoa, että se on hyvin lähellä näitä siltarumpualoitteita, nimittäin siinä ihan selkeästi halutaan kohdentaa määrärahaa liikenneympyrän rakentamiseen kotikaupunkiini Paimioon. Mutta niin kuin ministeri totesi, infran perussatsaukset tehdään varsinaisessa budjetissa, mutta jos on akuutteja tarpeita, niin niitä toki voidaan tehdä myöskin lisätalousarviossa. Tässä yhteydessä haluan nostaa sieltä sellaisen erittäin vaarallisen risteyksen, Kaaritien ja Alvar Aallon tien risteyksen, jossa on tänä vuonna jo ollut kuolemaan johtanut kolari ja useampia pienempiä kolareita. Risteyksessä on hyvin huono näkyvyys, joka johtuu sitten siitä maaston profiilista, ja tämä on aiheuttanut koko ajan vaaratilanteita. Tiehallinto on omassa selvityksessään nähnyt järkevämmäksi ratkaisuksi, että tulisi rakentaa liikenneympyrä kyseiseen risteykseen ja tällöin nämä näkyvyydestä johtuvat ongelmat poistuvat ja liikenneympyrällä pystyttäisiin myös hillitsemään nopeuksia. Jotenka tämän kiirehtiminen ja saaminen sinne Paimioon olisi äärimmäisen tärkeää.

Infrahankkeissa pysytään edelleenkin, kun puhutaan lisätalousarvioaloitteesta n:o 13 ja myöskin aloitteesta 25, jotka koskevat määrärahan osoittamista niin perustienpitoon kuin myöskin perusradanpitoon. Ihan niin kuin viime viikon lähetekeskustelussa todettiin, hyvin eri puolilta Suomea tuotiin ne huolet esille, että rata ja tieverkko on huolestuttavan huonossa kunnossa vaarantaen jopa liikenneturvallisuuden sekä kiskoilla että maantiellä. Esimerkiksi sieltä kotimaakunnastani voin todeta, että siellä Turku—Toijala-välillä nämä vuotuiset akuutit korjaukset eivät enää riitä, vaan tuo savipohjalla oleva rata vaatisi kyllä todella sellaisen perusteellisen korjauksen.

Kunnossa oleva infra on nähtävä myös tämmöisenä tärkeänä satsauksena kilpailukyvyn kannalta, ja se auttaisi yrityksiä sijoittautumaan eri puolelle Suomea. Nykytasolla, mitä tällä hetkellä hallitus ohjaa tuonne tieverkon ja rataverkon ylläpitämiseen, niitten kunto ja palvelutaso väistämättä heikkenevät. Jos ajatellaan ihan maanteitten kohdalta, niin valtio kerää kuitenkin vuosittain polttoaine-, arvonlisä-, ajoneuvoveroina, käyttömaksuina, kaikenlaisina erilaisina muina moottoriliikenteen rasitteina runsaat 6 miljardia euroissa. Yleisen tieverkon parantamiseen ja rakentamiseen tästä käytetään noin 800 miljoonaa, joten noin 13 prosenttia tästä rahasta, mikä valtiolle tulee, palautetaan sitten sinne tienpitoon. Kuitenkin nämä liikennemäärät ja ajetut kilometrit kasvavat koko ajan ja samoin rahtikalusto on koko ajan kasvanut, jolloinka nämä kapeat ja mäkiset tiet ovat käyneet hyvin ahtaiksi. Koko tienpidon tarpeiden ja tämän valtioneuvoston esittämän rahoituskehyksen välillä siellä ammottaa semmoinen noin 160 miljoonan euron aukko. Joten kyllä tässä tilanteessa olisi nähtävä, että sekä ihan liikenneturvallisuuden kannalta että myöskin Suomen kilpailukyvyn kannalta nämä liikenneinfrainvestoinnit olisivat äärimmäisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Aika rientää. Haluan vielä nostaa lisätalousarvioaloitteen n:o 33. Siellä on omassa aloitteessani tarkoitus osoittaa lasten vanhempien osa-aikatyön tukemiseen lisää rahaa, elikkä vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulisi ehdottomasti laajentaa. Osa-aikatyön edistämisellä voitaisiin parantaa vanhempien mahdollisuutta huolehtia lapsistaan siten, että vanhemmat samalla voisivat säilyttää yhteyden työelämään. Jos olisi taloudellisesti mahdollista jakaa aikansa työlle ja lapsille, niin parannettaisiin sekä lapsen että vanhemman hyvinvointia ja myös työnantaja hyötyisi lisääntyneestä työtehosta. Lisäksi lapsen syntymästä saakka kotona olleen vanhemman paluu täysipäiväiseen työelämään tulisi tehdä ehdottomasti entistä helpommaksi. Osa-aikatyöskentely vapauttaa myös vanhempien aikaa pienten koululaisten iltapäivähoitoon sekä vahvempaan kasvatusvastuuseen isommista koululaisista. Tässä aloitteessa todellakin on laskettu näin, että hoitorahaa maksettaisiin nykyisen sijasta alle 12-vuotiaan vanhemmalle saakka ja hoitoraha tulisi porrastaa riippuvaiseksi vanhemman tulotasosta siten, että ansionmenetyksestä korvattaisiin puolet mutta korkeintaan 250 euroa kuukaudessa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lähettänyt tästä myöskin vähän saman sisältöisen aloitteen ministeriölle tutkittavaksi, ja ministeriöltä juuri tänään tuli kirje, jossa todetaan, että ennen kaikkea juuri vammaisen lapsen vanhempien osa-aikatyön tekemisen mahdollisuutta tulisi parantaa. Näyttää siltä, että ministeriö on tarttumassa tähän asiaan ainakin selvityksen muodossa.

Arvoisa puhemies! Täällä on vielä muutamia tärkeitä lisätalousarvioaloitteita. Hivenen ylitän tätä omaa aikaani. Tämä keskustelu on varmastikin käymässä ihan loppuun, mutta lisätalousarvioaloitteessa n:o 35 on tämä kuuluisa suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahra elikkä se, että meillä minimiäitiyspäiväraha on edelleenkin alle työttömän peruspäivärahan. Tämä on asia, jonka keskusta silloin, kun oli oppositiossa, todellakin nimesi näin, että se on suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahra, joka pitää heti ensimmäiseksi korjata, jos he pääsevät hallitukseen. No, he ovat nyt hallituspuolue, mutta siitä huolimatta tätä häpeätahraa ei ole korjattu, elikkä tässä meidän aloitteessamme tämän tosiaan halusimme osoittaa yhteiskunnan arvostuksena, että lasten hoitaminen on varmasti ihan yhtä arvokasta kuin se, että on joutunut työttömäksi, ja meidän tulisi ehdottomasti tukea pienten lasten vanhempia heidän kasvatusvastuussaan.

Vielä lisätalousarvioaloitteessa 36 halutaan lisätä määrärahaa pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseen. Meillä viime vuonna hyväksyttiin täällä laki, jolla pystyttiin suurin piirtein 5 000—6 000 henkilöä ohjaamaan työkunnon tutkimukseen ja sitä kautta eläke-edellytysten selvittämiseen, mutta niin kuin silloin jo valiokunnassa käydyssä keskustelussa huomasimme, niin näitä henkilöitä, jotka eivät minkäänlaisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden jälkeenkään tule työllistymään, Suomessa arvellaan olevan lähemmäksi 30 000, jotenka ehdotamme, että tässä olisi sellainen miljoona euroa näitten pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseen lisättävä, jolloinka se tarkoittaisi sitä, että pystyisimme järjestämään suurin piirtein noin 6 000 uutta työkunnon selvittämistutkimusta ja sitä kautta voisimme päästää nämä ihmiset tästä nöyryyttävästä tilanteesta, että he joutuvat vuosi toisensa jälkeen olemaan työnhakijoina. Kuitenkin kaikki pystyvät sen toteamaan, että heistä ei enää tosiasiallisesti työelämään tule tekijöitä ja siinä mielessä eläkepäätös on heidän kohdallaan aivan oikea.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, että tässä sain tämän verran tätä aikaa ylittää ja tällä tavoin sain käydä läpi nämä kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän lisätalousarvioaloitteet.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Essayah viittasi kristillisdemokraattien puheenvuorossa poliisin määrärahoihin. Tämä oli myöskin asia, josta mietin, pitäisikö tämäkin asia nostaa lisätalousarvioesityksessä esiin, koska tällä hetkellä kentältä kantautuu sellaista tietoa, että poliisin määrärahoista on noin 4—5 prosenttia rahaa käytettävissä liian vähän verrattuna siihen, paljonko meillä olisi tarvetta. Tällä hetkellä piirit ja varsinkin liikkuva poliisi säästävät jo siten, että eivät täytä kaikkia olemassa olevia virkoja. Väitetään, että myöskin syksyllä tilanne tulee olemaan entistä pahempi. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota lisätalousarviossa muun muassa ed. Hemmilä ja ed. Vistbacka aloitteissa 2, 3 ja 4.

Lisätalousarvioesityksessä kumminkin ihan aiheellisesti annetaan lisämäärärahaa muun muassa yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen 2005 kilpailujen turvakustannuksiin, joissa osoitetaan poliisitoimelle 3 miljoonaa euroa lisää ja samoin Rajavartiolaitokselle 768 000 euroa. Nämä rahat saattavat riittää näihin tarpeisiin, mutta nimenomaan näissä muissa poliisin määrärahoissa, toimintamenoissa, näyttää olevan kuitenkin vajausta, koska nyt jo noin 4 prosentin rahoitusvaje on olemassa. Tätä asiaa varmasti joudutaan vielä paikkaamaan syksyllä myöhemmin uudessa hallituksen antamassa lisätalousarviossa, mikäli tämä kehitys jatkuu saman tyyppisenä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pitäisikö olla vähän enempi aikaa, esimerkiksi viikko, tutustua näihin talousarvioesityksiin ja varata aikaa mielellään mahdollisesti viikon verran esitysten tekoon, kuten tässäkin tapauksessa edustajilla Essayah ja Salo? Vauhti tuntuu vähän kiireiseltä.