Täysistunnon pöytäkirja 64/2003 vp

PTK 64/2003 vp

64. KESKIVIIKKONA 24. SYYSKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Puhemiesneuvoston ehdotus laiksi eduskunnan virkamiehistä sekä eduskunnan päätöksiksi eduskunnan kanslian ohjesäännön ja valtiontilintarkastajien johtosäännön muuttamisesta

 

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan virkamieslain uudistaminen on viimeinen vaihe siinä kehityskulussa, joka alkoi jo vuoden 2000 aikana. Kuluneina vuosina on saatu aikaan kansliatoimikunnan päätökset eduskunnan henkilöstön työajasta eduskunnan virastoissa ja eduskunnan kanslian aukiolo- ja palveluajoista sekä eduskunnan kanslian henkilöstöstrategia vuosille 2002—2006 sekä siihen liittyvä eduskunnan kanslian henkilöstöpoliittinen ohjelma. Näihin päätöksiin liittyvä valmistelutyö on tapahtunut puhemiehistön, kanslian virkamiesjohdon ja henkilöstöyhdistysten hyvänä yhteistyönä. Yhteisesti hyväksyttynä lähtökohtana on ollut, että eduskunnan kanslian tehtävänä on luoda edellytykset eduskunnalle hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät. Tätä hyvää yhteistyöhenkeä kannattaa vaalia vastaisuudessakin, koska me jokainen tiedämme, että tyytyväinen henkilöstö on työnantajalle huomattavasti tärkeämpi kuin ei-tyytyväinen henkilöstö.

Eduskunnan kanslia on kasvanut voimavaroiltaan, ja sen tehtävät ovat monipuolistuneet. Syynä tähän ovat muun muassa unionin jäsenyyden vaatimukset ja kansainvälistyminen ylimalkaan. Myöskin uusi perustuslaki korostaa parlamentarismia. Samoin tietoyhteiskunta asettaa omat avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksensa. Tietotekniikan käyttöönotto on tehostanut toimintaa, mutta käyttövarmuuden ylläpito vaatii omat resurssilisäyksensä. Tätä taustaa vasten onkin selvää, että vanha eduskunnan virkamieslaki vuodelta 1994 kaipasi perusremonttia.

Mutta viime kädessä kuitenkin tärkein liikkeelle laukaiseva syy on uuden perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös. Sen mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on aina säädettävä lailla. Tässä suhteessa eduskunnan virkamiesten oikeusaseman perusteiden säädöspohja ei ollut asianmukainen. Tavoitteena on, että pyritään mahdollisimman suureen vastaavuuteen yleisen virkamiesoikeudellisen sääntelyn kanssa.

On todettava, että henkilöstön asemaan liittyvistä kysymyksistä on vuosikymmenet kyetty neuvotteluteitse saamaan yhteisymmärrys. Vakiintunut neuvottelurakenne tulee tavallaan saamaan vahvistetun kivijalan, ja säännöksessä ehdotetaankin uuden, säännöksiin perustuvan sopimusjärjestelmän käyttöön ottamista. Itse asiassa vasta nyt eduskunnassa päästään tältä osin siihen tilanteeseen, joka muualla yhteiskunnassa on vuosikymmenet jo ollut todellisuutta. Olisikohan niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä?

Erojakin muuhun valtionhallintoon nähden on. Edellä mainittujen päätösten valmistelussa kävi selkeästi ilmi, että eduskunnan kanslian perustehtävä, siis kansanedustuslaitoksen toiminnan edellytyksistä huolehtiminen kaikissa olosuhteissa, erottaa sen muusta valtionhallinnosta. Sekä työntekijät että työnantaja pidättäytyvät työtaistelutoimenpiteistä. Lakiehdotuksen 54 §:ssä kielletään kanslian eräiden yksiköiden virkamiesten — tällä hetkellä heitä on noin 340 — osallistuminen työtaisteluun. Heidän työtehtävänsä ovat keskeisiä valtiopäivätoimintojen edellytysten turvaamisessa. Tämä on merkittävä eduskuntatyön luonteesta ja erityispiirteistä johtuva seuraus. Käyttääkseni pääsihteeri Tiitisen ilmausta: nämä virkamiehet ovat kansanvallan alttaripalvelijoita.

Kaiken kaikkiaan eduskunta ei ole irrallaan toimintaympäristöstään. Tulevina vuosina joudumme varautumaan työikäisen väestön vähenemiseen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Sekin koskettaa eduskuntaa ja nimenomaan sen henkilöstöä. Työikään tulevat ikäluokat ovat merkittävästi pienempiä, eli kilpailu työvoimasta tulee lisääntymään. Tulevaan tilanteeseen varaudutaan pyrkimällä opiskeluaikojen lyhentämisen kautta saamaan nuoret nykyistä aikaisemmin työelämään. Samalla eläkelainsäädäntöä uudistamalla ja työkykyä ylläpitävää toimintaa tehostamalla pyritään ehkäisemään liian aikaista eläkkeelle siirtymistä. Eduskunta joutuukin hyvin läheisessä tulevaisuudessa reagoimaan työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin. Tätäkin taustaa vasten on hyvä, että olemme nyt ajanmukaistamassa eduskunnan virkamiesten asemaa säätelevää lainsäädäntöä.

Useaan kertaan ja monessa eri yhteydessä on todettu eduskunnan virkamiesten korkea työmoraali ja lojaalisuus työnantajaa kohtaan. Henkilökunnasta on tietysti lämmittävää saada tunnustusta puheiden tasolla, mutta kyllä hyvään työnantajapolitiikkaan kuuluu, että lojaalisuusvaatimus on molemminpuolista. Työnantajan lojaalisuuden sisältö on kaikinpuolinen huolenpito henkilöstön hyvinvoinnista.

Tässä talossa on todella osaava ja hyvin palvelualtis henkilöstö. Muistan elävästi, kun vuonna 1983 aloitin tässä talossa kansanedustajana ja ensimmäisten kuukausien jälkeen, kun uudesta kansanedustajasta oli pidetty niin hyvää huolta, kyselin, mikä on se rekrytointijärjestelmä, jolla tähän taloon henkilöt valitaan. Se on erinomaisen hyvä järjestelmä, koska tässä talossa on osaava henkilöstö.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että puhemiesneuvoston ehdotus käsitellään valiokunnissa perusteellisesti ja viivytyksiä välttäen. Näin luodaan pohja jatkossa virkamieslaille, joka määrittelee eduskunnan henkilöstön, virkamiesten, aseman niin kuin sen perustuslain mukaan pitää olla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Aivan niin kuin ed. Sirkka-Liisa Anttila edellä jo totesi, merkittävimmät uudet säännökset koskevat sitä, että eduskunnassa siirrytään virkaehtosopimusjärjestelmän käyttöön ottamiseen. Uudistamiseen on tarvetta, ja eduskunnan on aiheellista myös entistä selvemmin hahmottua työnantajana. Näin siitä huolimatta, että eduskunta on hyvin erikoinen työpaikka, työntekemispaikka, ja se on myös hyvin poikkeuksellinen varmasti työnantajana.

Tässä yhteydessä on aiheellista myös puntaroida tilannetta vähän tämän virallisen tekstin ulkopuolelta ja kosketella niitä pintoja, jotka liittyvät sen henkilökunnan asemaan, joka tätä kansanvallan korkeinta päättävää elintä eli eduskuntaa pyörittää ja luo sen toiminnalle edellytykset. Liian harvoin meidän edustajien suusta tulee sanotuksi, miten tyytyväisiä, ja nimenomaan tyytyväisiä, olemme siihen tapaan, tyyliin, jolla täällä talon henkilökunta luo edellytyksiä kansanedustajan työlle. Henkilöstöltä edellytetään paitsi sen muodollisen kelpoisuuden lisäksi, johon virkaehtosopimuksessakin kantaa otetaan, hyvin paljon sellaista henkilökohtaista osaamista, joka ei käy ilmi koulutodistuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi luotettavuus tai sitoutuneisuus talon töihin ja tarpeisiin. Kun on saanut jo 12 vuotta katsoa läheltä talon toimintoja, niin on syntynyt vaikutelma, että eräille virkamiehille sellainen korkea ammattimoraali on lähestulkoon elämäntapa, ja tästä on syytä lausua tämän asian käsittelyn yhteydessä myös avoin ja rehti kiitos. Talon väki on tehnyt työnsä erinomaisesti.

Tämän esityksen eräs tähtäin on varmasti siinä, että pelisäännöt tulevat entistä selvemmiksi ja eräällä tavalla henkilöstön oikeudellinen asema myös vahvistuu siitä huolimatta, että lakko-oikeudessa on rajoitteita.

Eräs tärkeä seikka vielä tässä yhteydessä henkilöstön suuntaan on sekin, että havaintojeni mukaan täällä myös jokainen työntekijä itse kunnioittaa omaa työtään, ja siitähän se sitten lähtee, että me muut osaamme antaa arvoa toisten työlle.

Toivon ed. Anttilan tapaan, että tämä asia saadaan nopeassa rytmissä päätökseen ja aletaan elää sitten näiden nuottien mukaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Edustajat Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Saarinen puheenvuoroissaan totesivat, että talossa on erinomainen henkilöstö, ja kertoivat, kuinka monen vuoden ajan he ovat voineet jo tästä vakuuttua. Omalta osaltani voin sanoa, että olen reilusti yli 20 vuotta voinut seurata eduskunnan henkilökunnan työtä ja olen edustajien Anttilan ja Saarisen johtopäätöksestä täysin samaa mieltä. Eduskunnassa on erinomainen henkilökunta. Meidän kanssamme työskentelevät eduskunnan työntekijät ovat kohteliaita, palvelualttiita, joustavia, luotettavia, he omaavat korkean työmoraalin, ja sekä henkilökohtaisesti olen että kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen niihin palveluihin, joita olemme voineet eduskunnan henkilökunnalta saada. Uskon, että tästä talosta ei juuri löydy kansanedustajaa, joka olisi tästä asiasta eri mieltä. Päinvastoin, kun olen esimerkiksi uusien kansanedustajien kanssa keskustellut heidän ensi kokemuksistaan tässä talossa, moni on kiinnittänyt huomiota siihen, miten upea henkilökunta tässä talossa on, miten hyvin palvelu pelaa, ja tästä olemme uskoakseni kaikki samaa mieltä.

Olen tässä salissa ja tämän salin ulkopuolella aikaisemmin kiinnittänyt huomiota erääseen näihin työ- ja virkasuhteisiin liittyvään yksityiskohtaan, johon veronmaksajan edustajana en voi olla täysin tyytyväinen. Tämä yksityiskohta on eduskunnan muuta julkista sektoria lyhyemmät työajat.

Eduskunnassahan palkat ovat hyvät verrattuna muuhun julkiseen sektoriin, ja se on mielestäni täysin perusteltua. Näin eduskunta voi saada tärkeään lainsäädäntötyöhönsä ja sen tueksi ja avuksi mahdollisimman päteviä, osaavia ihmisiä, usein muualta valtionhallinnosta. Kun tänä päivänä onneksi näissä rekrytoinneissa, myös esimerkiksi keskeisten valiokuntaneuvosten rekrytoinneissa, politiikka on vähemmän esillä kuin joskus menneinä vuosikymmeninä, se on myös käytännössä merkinnyt sitä, että pystytään rekrytoimaan ja halutaan rekrytoida parhaita mahdollisia voimia eduskunnan palvelukseen. Eli palkat ovat hyvät verrattuna muuhun julkiseen sektoriin, ja se on mielestäni perusteltua.

Mutta mihin perustuu se, että työajat ovat lyhyemmät? Mielestäni se ei perustu mihinkään. Sille on olemassa jotkut historialliset syynsä, mutta mihin se tänä päivänä voi perustua? Ei mihinkään. Tähän olen kiinnittänyt huomiota. Vasta sen jälkeen, kun tästä alettiin keskustella, eduskunnasta jokin aika sitten poistettiin kesätyöaika, joka muualta valtion sektorilta oli poistunut jo vuosia sitten, ja siellä se oli poistunut ilman, että sitä virkamiehille kompensoitiin — eduskunnassa tietysti kompensoitiin.

Tänäkin päivänä tilanne eduskunnassa on se, että osa henkilöstöstä tekee osapäivätyötä kokoaikapalkalla. Tällä tarkoitan sitä, että kun esimerkiksi Oikeusasiamiehen kansliassa ja Valtiontilintarkastajain kansliassa vanhojen työntekijöiden työaika on 6 tuntia päivässä, kun se julkisella sektorilla yleensä on 7 tuntia 15 minuuttia päivässä, niin ei tilannetta voi pitää tyydyttävänä, ei myöskään kansalaisten palvelujen kannalta esimerkiksi Oikeusasiamiehen kansliassa, koska totta kai se vaikuttaa palvelujen, siis kanteluiden ja muiden Oikeusasiamiehen kanslian tehtävien hoitoon ja hoidon nopeuteen, mikä siellä on työaika.

Nyt tämän työaikauudistuksen jälkeen, se on sanottava, uusille Oikeusasiamiehen kansliaan ja Valtiontilintarkastajiin rekrytoitaville työntekijöille tulee normaali työaika eli 7 tuntia 15 minuuttia, mutta vanhat ovat edelleen 6 tunnin työajassa, ja nyt ehdotetaan, ei tässä laissa vaan budjetissa, että siitä maksetaan erityistä korvausta eli palkkoja korotetaan, jotta nämä vanhatkin työntekijät saataisiin tekemään normaalia työaikaa. Muualla kuin Valtiontilintarkastajilla ja Oikeusasiamiehen kansliassa työaika ei ole ollut 6 tuntia, vaan se on ollut 6 tuntia 15 minuuttia. Työaikauudistuksessa se piteni, mutta se ei pidentynyt normaaliin 7 tuntiin 15 minuuttiin, vaan se tosiasiassa piteni 6 tuntiin 45 minuuttiin. Eli ne uudetkin henkilöt, jotka rekrytoidaan tänä päivänä eduskuntaan muualle kuin Oikeusasiamiehen kansliaan tai Valtiontilintarkastajiin — tai Valtiontalouden tarkastusvirastoon, jossa perinteisesti on tietysti sama työaika kuin muualla valtiolla, koska se tuli valtiovarainministeriön alaisuudesta — ne uudetkin työntekijät, jotka nyt taloon rekrytoidaan muihin talon kanslioihin, rekrytoidaan tekemään lyhyempää työaikaa kuin muualla valtiolla. Mihin tämä voi perustua? Mitä ihmeen saavutettuja etuja on niillä ihmisillä, jotka kävelevät tuolla Kauppatorin laidassa ja harkitsevat, haenko eduskuntaan töihin, kun nyt olen jossain ministeriössä työssä? Mitä saavutettuja etuja siinä loukattaisiin, jos edes näille uusille työntekijöille tulisi normaalin pituinen työaika?

Kun olen tätä esittänyt ryhmäpuheenjohtajien ja kansliatoimikunnan neuvonpidoissa ja muualla, on vedottu siihen, että tällaisista asioista pitää voida henkilöstön kanssa sopia ja meillä on hyvä yhteys, niin kuin ed. Anttila oikein kertoi, työnantajan ja henkilöstön välillä ja sen takia tämä ratkaisu, että uudetkin tulevat lyhyemmän työajan piiriin, joka on nyt siis 6.45, ei enää 6.15 niin kuin aikaisemmin, mutta ei vieläkään 7.15 niin kuin muualla, se perustuu siihen, että talon järjestöt, siis henkilökunnan järjestöt, eivät ole halunneet hyväksyä edes uusille normaalia työaikaa.

Mikä ihmeen intressi on valvottavana nykyisillä järjestöillä ja mikä oikeus niillä on keskeisesti vaikuttaa siihen, että eduskunnan uudetkin työntekijät, joita esimerkiksi nyt lisärakennuksen valmistuessa tulee aika paljon varmasti taloon, tekevät lyhyempää työaikaa kuin valtiolla olevat henkilöt yleensä? Sellaista "sopimusyhteiskuntaa", jossa olemassa olevien työntekijöiden järjestöt voivat tosiasiassa estää sen, että uudet henkilöt, jotka rekrytoidaan, tulisivat normaalien työaikojen piiriin, sellaista "sopimusyhteiskuntaa" en voi ymmärtää.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että kun tätä asiaa käsitellään perustuslakivaliokunnassa, ymmärtääkseni, ja ehkä muissakin valiokunnissa, tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Kyllä meidän eduskunnassa pitäisi päästä siihen, että täällä työajat ovat samat kuin valtiolla yleensä. Meidän pitäisi päästä siihen, että pitkän siirtymäajan kuluessa tälle uudelle työajalle, normaalille työajalle, siirtyisivät ilman kompensaatiota nykyisetkin työntekijät, mutta vähintään ja ennen kaikkea pitäisi päästä siihen, että kun tähän taloon tulee uutta väkeä, jolla ei ole mitään saavutettuja etuja, joita loukattaisiin, tämän uuden väen työajat olisivat samat kuin valtiolla yleensä.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva puhemiesneuvoston ehdotus laiksi eduskunnan virkamiehistä on valmisteltu aika perusteellisesti. Itsekin olen ollut mukana muutamissa palavereissa, kun näitä asioita on käsitelty. Täytyy vaan toivoa sitä, että myöskin tämän uuden lain ja näitten ohjesääntöjen muuttamisen jälkeen se palvelualttius, joka tässä talossa on ollut, säilyy. Uskon sen säilyvän lähinnä senkin johdosta, kun täällä todetaan nimenomaan, että virkamiesyhdistysten kesken pyritään pääsemään sopimukseen näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Kun itse edustan pientä puoluetta ja olen kahdeksan vuotta yksin täällä yrittänyt taistella, silloin vasta sen huomaa todellisuudessa, mitä ed. Zyskowicz sanoi, millä tavoin virkamiesten ja henkilökunnan apu on tarpeellista.

Puhemies! Toivon todella, että nyt kun tämä perustuslakivaliokunnasta tulee valmistelun jälkeen ja tulee täytäntöön ja voimaan, niin myöskin sama taso ja yhteishenki pystytään säilyttämään koko talon sisällä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aiemmin puhuneet ovat kiitelleet eduskunnan henkilökuntaa lämpimästi. Tälläkin kertaa yhdyn näihin kiitoksiin. Tämä on upea työpaikka, ja sen takiahan täällä viihtyykin niin hyvin. Siinähän se on. (Ed. Zyskowicz: Kunhan äänestäjätkin sen ymmärtäisivät!) — No, ed. Zyskowicz, se on meidän tehtävämme osoittaa, kuinka oivallisia me olemme.

Arvoisa puhemies! Pikkuisen taustaa tälle, missä aikataulussa näitä muutoksia tehdään. Kun nyt ed. Zyskowicz jälleen kerran kiinnitti huomiota tähän lyhyempään työaikaan, niin muutamia näkökohtia siitäkin.

Ensin tästä lyhyemmästä työajasta: Sehän oli 1960-luvulla täällä Helsingin kaupungissakin, esimerkiksi Helsingin yliopistossa, voimassa oleva käytäntö. Muistan sen erinomaisen hyvin, kun olin tuolloin Helsingin yliopiston silloisen opettaja- ja virkamiesyhdistyksen puheenjohtaja. Silloin ei ollut lakko-oikeutta eikä sopimusoikeutta henkilökunnalla. Sitten vaan valtiovarainministeriön päätöksellä piti Helsingin yliopistonkin, joka oli itsehallinnollinen yhteisö vielä kaiken lisäksi siihen aikaan, ryhtyä siirtymään normaaliin työaikakäytäntöön. Se merkitsi 16 prosentin vuotuisen työajan pidennystä. Silloin lähti lyhyempi kesätyöaika ja muukin lyhyempi työaika pois. Se oli siis 60-luvun lopussa.

Silloin se johti siihen tilanteeseen, että oli pakko selvittää lakon avulla, mitenkä tämä niin sanottu kompensaatiojärjestelmä toimii. Lakko oli laiton, kolme viikkoa kesti tuossa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa, ja henkilökuntayhdistyksen puheenjohtajana jouduin sen vetämään. Uhattiin myöskin kiven sisään laittamisella, mutta siitä ei silloin mitään tullut, siitä VVM luopui. Silloin siitä ei seurannut, kun siirryttiin niin sanottuun normaaliin virastotyöaikaan, yleistä palkkakompensaatiota, mutta siitä seurasi niin sanottujen virkavääristymien oikaiseminen, joka tarkoitti parhaimmillaan kuuden silloisen palkkaluokan korotusta palkkoihin, kun työt ja palkkaus saatettiin vastaamaan toisiaan. Tämä menettely taas ei aikaisemmin ollut mahdollista sen takia, että oli se lyhyempi työaika, ed. Zyskowicz.

Sitten tultiin vuoteen 1970. Silloin nämä valtion virkamiehet saivat ves- eli virkaehtosopimusjärjestelmän ja lakko-oikeuden. Sen malli etsittiin Ruotsista. Sen lain, joka tänne eduskuntaan tuli käsiteltäväksi vuonna 70, ruotsinnos oli yhtä kuin Ruotsin vastaava laki; sitä ei tarvinnut kääntääkään, käännettiin vaan siis Ruotsin laki suomeksi, niin siinä oli sitten molemmat versiot olemassa eduskunnan käsittelyä varten. Silloin sanottiin, että siinä pilkkuvirheetkin kopioitiin Suomen lainsäädäntöön; se oli niin tarkka kopio siitä järjestelmästä.

Nyt on reilut 30 vuotta mennyt. Nyt ulottuu järjestelmä sellaisena sovelluksena eduskuntaan, jossa otetaan huomioon tämän instituution erityisluonne, ja silloin myös lakko-oikeuden suhteen on tehty mielestäni aivan oikeita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla nämä liittyvät nyt näihin yleisiin systeemeihin? Minä henkilökohtaisesti näen tämän sillä tavalla, että silloin kun siirrytään sopimusyhteiskuntaan missä tahansa, silloin tietysti työaika-asioistakin pitää voida sopia, ed. Zyskowicz. Siitä tulee eräällä tavalla sopimuksenvarainen asia. Me sitten hoidamme sen seuraamukset täällä salissa niin kuin hyväksi katsomme.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Yritän lyhyesti paikaltani todeta ensinnäkin sen, että kyllähän meillä on sivistynyt tapa neuvotella työehdoista, ja sitten kun sopimukseen päästään, sopimuksia noudatetaan.

Tämä esitys, mikä nyt on käsittelyssä, mielestäni hahmottaa eduskuntaa työnantajana entistä selkeämmin. Siltä osin kuin on tarvetta muutoksiin, niin varmaan sitten toimitaan niin, kuin näissä työehtoasioissa yleensäkin työmarkkinoilla toimitaan. Uskoisin, että neuvotteluprosessit, kun ne sitten virallistuvat, mahdollistavat myös sen, että muutoksia voidaan tehdä.

Ed. Zyskowiczin puheenvuoroa peilaan tätä päätöstä vasten, joka on annettu 2. huhtikuuta 2002. Sen 2 §:ssä sanotaan, että säännöllinen työaika on 7 tuntia 15 minuuttia vuorokaudessa jne., niin että pitäisiköhän meidän päivittää tietoja.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan siitä, mihin ed. Pulliainen lopetti, että, ihan totta, kysymys on sopimusyhteiskunnasta. Kysymys on myöskin työaikojen osalta sopimusyhteiskunnasta sillä tavalla, että niiden henkilöiden kohdalta, jotka olivat eduskunnan palveluksessa silloin, kun tätä työaikapäätöstä tehtiin, jonka päivämäärän ed. Saarinen juuri tässä mainitsi, ilman muuta sen muuttaminen vaatii niistä sopimista. Pidän arvokkaana, että yleensä on pystytty tekemään eduskunnan henkilöstön työaikaa koskeva päätös, jossa perustavoite on se, että tänne tulevat uudet ihmiset tulevat täyteen uuteen, valtiolla olevaan työaikaan. Tämä on se pääsääntö käsittääkseni siinä.

Tämä aihe, mistä ed. Zyskowicz puhuu, on meille varsin tuttu, koska ed. Zyskowicz on sitä kovasti pitänyt esillä. Tämän asian kanssa toki vielä tarvitaan työstämistä jatkossa, mutta perusperiaate on kuitenkin olemassa, ja niiden henkilöiden osalta, vielä kerran painotan, jotka olivat talossa työssä jo huhtikuussa 2002, muutos voidaan tehdä vain sopimalla. Me olemme sopimusyhteiskunta, ja minusta eduskunnan, jos kenen, pitää tästä sopimusyhteiskunnasta itse pitää omissa toimissaan kiinni.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ei tyhmä ole se, joka pyytää, tyhmä on se, joka antaa. Jotenkin näin kai sanoo joku vanha kansanviisaus.

Kyllä minä ymmärrän työntekijäpuolen järjestöjen näkemykset siitä, että jos heillä on 6 tunnin työaika, mutta täysi palkka, eli vallan muuta kuin ylemmässä valtionhallinnossa, niin totta kai he neuvotteluissa lähtevät siitä, että he pysyvät jatkossakin, työaikojen muuttuessakin, saavuttamassaan 6 tunnin työajassa. Tähän sitten työnantajan puolesta neuvottelijoina olleet kansliatoimikunnan jäsenet ja viime kädessä ymmärtääkseni kansliatoimikunta suostuivat.

Tämän minä vielä jotenkin voin ymmärtää, mutta kun näissä neuvotteluissa oli esillä myös se, mikä on työaika niillä uusilla ihmisillä, jotka uusina taloon rekrytoidaan, niin oikeusasiamiehen ja valtiontilintarkastajien osalta päästiin siihen, että uudet, jotka taloon tulevat, tekevät normaalia työaikaa, 7 tuntia 15 minuuttia, eli kokonaistyöaika 8 tuntia 15 minuuttia, tunnin ruokatunti, työaika 7 tuntia 15 minuuttia. Mutta muiden eduskunnan työntekijöiden — ilmeisesti keskuskanslian työntekijöiden — osalta, kun järjestöt pyysivät, että uudetkaan eivät tulisi normaalin työajan piiriin, niin työnantajien edustajina olevat kansanedustajat, kansliatoimikunnan jäsenet, hyväksyivät sen, että uudetkaan työntekijät eivät tule normaalin työajan piiriin, eli katsoivat, ed. Anttila, että sopimusyhteiskunta ja henkilöiden työajoista sopiminen menee niin pitkälle, että näille nykyisille työntekijöille annettiin de facto oikeus päättää siitäkin tai vaikuttaa siihenkin, vaikuttaa ratkaisevasti siihenkin, että edes uudet tähän taloon rekrytoitavat henkilöt eivät tule normaalin valtiolla olevan työajan piiriin. Tästä puhuin eniten.

Kun katsotte sitä mietintöä, jonka työaikatoimikunta aikoinaan jätti, niin eduskunnan oikeusasiamies — vai silloinen apulaisoikeusasiamies, nykyinen oikeusasiamies — Paunio jätti siihen eriävän mielipiteen, koska hän ei hyväksynyt sitä, että hänen kansliaansa rekrytoitavat uudet henkilöt tulevat normaalin työajan piiriin, mutta keskuskansliaan rekrytoitavat uudet henkilöt eivät tule normaalin työajan piiriin. Hän kirjoittaa tässä eriävässä mielipiteessään, että hän ei näe tälle mitään perusteita. Enkä näe minäkään. Jos ed. Anttila tai ed. Saarinen tai joku muu näkee tällaisia perusteita, ne olisi hyvä tässä yhteydessä koko eduskunnalle kertoa.

Se toivomus, mikä minulla on nyt ensi vaiheessa lakia käsittelevälle ja siitä mietinnön laativalle valiokunnalle, joka mietinnössään voi näihin asioihin kiinnittää huomiota, ja viime kädessä kansliatoimikunnalle, on se, että edes näiden uusien rekrytoitavien osalta koko talossa ryhdyttäisiin noudattamaan ja soveltamaan niitä samoja työaikamääräyksiä, joita sovelletaan valtiolla yleensä.

Ed. Saarinen, kuten ed. Anttila totesi, olen tähän asiaan joskus aiemminkin puuttunut ja olen asiaan myös hyvin perehtynyt. Ei pidä, ed. Saarinen, luulla, että tietoni olisivat vanhentuneita ja etten tuntisi tätä päätöstä ja sen 2 §:ää, johon viittasitte. Se pykälä on todella kirjoitettu siihen tapaan, että jos sitä pykälää pelkästään lukee, luulee todellakin, että täällä keskuskansliassa eduskunnan henkilökunnalla työaika on 7 tuntia 15 minuuttia, niin kuin valtiolla muutenkin. Mutta, ed. Saarinen, valtiolla tehdään 7 tuntia 15 minuuttia ja sen lisäksi pidetään ruokatunti omalla ajalla. Tässä talossa tehdään 7 tuntia 15 minuuttia, joka sisältää sen ruokatunnin. Kun olen kaavamaisesti ajatellut, että ruokatunti kestäisi noin puoli tuntia, niin tosiasiallinen työaika tässä talossa uusilla on 6 tuntia 45 minuuttia eikä 7 tuntia 15 minuuttia. Vanhoillahan tässä talossa keskuskansliassa se on 6 tuntia 15 minuuttia. Mutta, ed. Saarinen, kun tämä väärinkäsitys nyt tuli selväksi, niin toivon, että voitte antaa tukea nyt puheenvuorossanne ja muutoinkin sille, että eduskunnassa virkamiesten osalta noudatetaan samaa 7 tunnin 15 minuutin työaikaa kuin valtiolla yleensä.

Joku voi tietysti ajatella, että tämä on naurettavaa, tämmöiseen hippiäiskokoluokan asiaan puuttumista, mutta kun ajatellaan, paljonko näitä päiviä on viikossa, paljonko viikkoja on kuukaudessa ja paljonko kuukausia on vuodessa ja montako sataa henkilöä vuosien saatossa — kun nämä nykyiset henkilöt siirtyvät eläkkeelle ja uusia joka vuosi heidän tilalleen rekrytoidaan — ja kuinka montaa henkeä tämä sitten koskee, niin, hyvät edustajakollegat, pitkän päälle tässä on kyseessä veronmaksajien kannalta pitkä penni.

Joku täällä totesi, että eduskunnan pitäisi olla esimerkkinä. Minun mielestäni eduskunnan pitäisi olla esimerkkinä siinäkin, että se ei noudata omien työntekijöidensä osalta täydellä palkalla lyhyempää työaikaa — joka vaikuttaa esimerkiksi ylityökorvauksiin tietysti — kuin mitä valtiolla yleensä noudatetaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä ed. Zyskowiczille: Siinä, ruokaileeko työntekijä työaikana vai työajan ulkopuolella, on kysymys myöskin siitä, miten asianomainen henkilö, viran- tai toimenhaltija, on silloin tavoitettavissa. Eduskunnassa asia vain on ratkaistu niin, että kun ruokaillaan työaikana, se tarkoittaa käytännössä myöskin sitä, että silloin ollaan tavoitettavissa. Tarkoitan sitä, että kansanedustajienkin kannalta on varmasti ihan hyvä asia, että voi ottaa yhteyttä ja saada yhteyden viranhaltijaan, jota on hakemassa keskuskansliasta. Eli kysymys siitä, onko ruokailu työaikana vai ei, on täällä aikanaan ratkaistu, ja minusta siitä nyt ei kannattaisi kovin paljoa pitää elämää ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tämän talon henkilökunta on todella palvelualtista enkä ole kenenkään kuullut vielä sanovan, että teitä en nyt palvele, koska lähden syömään. Sitä ruoka-aikaa venytetään sen mukaan, mikä on tarve, ja ruokailu ajoittuu siihen ajankohtaan kuin se on käytännössä mahdollista.

Eli kaiken kaikkiaan tällä asialla metelöintiä en pidä kovin järkevänä, koska se ei luo tähän taloon kovin hyvää ilmapiiriä. Nimittäin edelleen korostan sitä, että työnantajalle on tyytyväinen ja motivoitunut työntekijä huomattavasti arvokkaampi kuin työntekijä, joka elää pelossa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczin erinomaisen asiantuntevan puheenvuoron johdosta haluan kuitenkin vielä muutaman ajatuksenpoikasen tältäkin suunnalta tuoda tähän mukaan.

Ensinnäkin tämä on kirjoitettu niin, että hyvässä uskossa uskoo juuri niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, mutta niin kuin me talossa pitempään olleet tiedämme, virkamiehillä on kyllä puhelimet, hakulaitteet, ruokapöydissä mukana. Työsuojelullisesta näkökulmasta niinhän ei pitäisi toimia, vaan pitäisi olla lepotauko, pitäisi olla ruokarauha, jos sitä katsoo siitä suunnasta. Mutta arvoisa kollega Zyskowicz, tästäkin on sovittu, ja jos halutaan toisenlainen käytäntö, siitä pitää sitten taas neuvotella ja sopia. Se on meillä tapana.

Oikeastaan ei tähän tämän enempää voi sanoakaan, koska ed. Anttila sanoi — kertauksen vuoksi vielä — että me tiedämme, että virkamiehet ovat tavattavissa ruoka-aikana, (Ed. Sirkka-Liisa Anttila: Ja se on meidän etumme nimenomaan!) ja tässä mielessä pitäisi ehkä tarkastelukulmaa muuttaa.

Aivan siunatuksi lopuksi sanon kyllä sen, että niin minä kuin uskoakseni koko sosialidemokraattinen ryhmä, me demarit, olemme perinteisesti työntekijöitten puolella. Me olemme nytkin duunareitten puolella. Jos on kerran sovittu, niin ehtoja muutetaan vain sopimalla eikä jyräämällä.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczia lähden tukemaan, hänen näkemystään, henkilökunnan työaikaan liittyen. Haluaisin korostaa yhtä seikkaa, minkä ed. Zyskowicz otti esille. Kun hän toivoi muutosta tähän työaikaan liittyvään asiaan eduskunnan henkilökunnan osalta, niin hän painotti sitä, että kohdennettaisiin työajan pidennys nimenomaan uusiin työntekijöihin elikkä niihin ihmisiin, niihin henkilöihin, jotka tulevat taloon uusina työntekijöinä. Heidän kohdallaan lähdettäisiin noudattamaan linjaa, joka on valtakunnassa noin yleisesti ottaen käytössä, elikkä työaikaa, joka lähentelee kahdeksaa tuntia. Se on normaali työaika tänä päivänä julkisella sektorilla: kunnissa ja valtion muilla hallinnonaloilla.

Kun tässä viitattiin siihen, muun muassa ed. Anttila, että motivoitunut henkilökunta on a ja o, jotta työt sujuvat ja luistavat, olen ehdottomasti samaa mieltä tässä asiassa, mutta kyllä pitää työnantajan pystyä motivoimaan henkilökuntaansa tekemään töitä pyyteettömästi työnantajan lukuun. Ei se ole työaika, millä motivointia aikaansaadaan. Kyllä se lähtee jonkunlaisista muista lähtökohdista. Tässä suhteessa minun mielestäni eduskunta onkin ihan hyvä työpaikka. Jos puhutaan työajasta, niin ei se varmastikaan yhtään motivaatiota tähän taloon henkilökunnalle tänä päivänä, ottaen huomioon kokonaisuuden, tuo.

Toisaalta tähän asiaan, mikä liittyy ruokailuun työaikana vai sen ulkopuolella, ed. Saarinen aivan oikein totesi sen, että kyllä ruokailun pitäisi olla sitä henkilökohtaista aikaa, jolloin voi vähän rauhoittua työpäivän kiireistä ja ottaa omaa aikaa, syödä edes rauhassa, ettei tarvitse pitää kännykkää tai kannettavaa puhelinta mukana, että voi keskittyä sillä hetkellä oleelliseen asiaan. Kyllä ruokailu pitää omalla ajalla pystyä hoitamaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Anttilalle lyhyesti: Kun hän sanoi, että ei saa toimia niin, että työntekijäkunta elää pelossa, niin pitää sanoa, että en ole mitään viidakon lakia tänne suinkaan ollut suosittelemassa. En ymmärrä tällaisia puheita, että täällä sitten, jos olisi normaalit työajat, pitäisi jonkun elää jossain pelossa.

Ed. Saarinen, sanoitte, että pidetään kiinni siitä, mistä on sovittu. Kritiikkini kärki kohdistuikin niihin työnantajapuolen edustajiin, jotka menivät sopimaan työntekijäjärjestöjen kanssa, että uudetkaan työntekijät, jotka taloon rekrytoidaan, eivät joudu samaan normaaliin työaikaan, mitä valtiolla sovelletaan. Se oli kritiikkini kärki. Miksi tässäkin asiassa, joka koski uusia, annettiin ratkaiseva puhevalta nykyisten työntekijöiden järjestöjen edustajille? Sitä en hyväksy.

Mitä tulee työaikana ruokailuun, niin kuin ed. Saarinen sanoi, työsuojelulliset näkökohdat puoltaisivat sitä, että olisi ruokatunti erikseen.

Mitä tulee siihen, että on kansanedustajien ja tämän talon etu, että saadaan tarvittaessa häiritä myös syömässä olevaa virkailijaa, siinä eriävässä mielipiteessä, jonka oikeusasiamies työaikatoimikuntaan jätti, hän muistaakseni totesi, että saattaa olla olemassa sellaisia avainryhmiä tässä henkilöstössämme, joiden kohdalta tämä on tarpeen, ja heidän osaltaan voitaisiin todeta, että näissä viroissa on tämä järjestelmä, että siis työaikana syödään. Mutta valtaosa tästä usean sadan henkilön joukosta, jota tämä lyhyempi työaika koskee, on sellaisia, jotka mitenkään talon palvelun kärsimättä voisivat olla aivan normaalien työaikojen piirissä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kun ed. Saarinen halusi politisoida tämänkin debatin, sanon, että te demarit jo Forssan puoluekokouksessa 1903 vaaditte kahdeksan tunnin työpäivää. Jo olisi aika, ed. Saarinen, että tässäkin talossa pikkaisen lähestyttäisiin tätä vaatimusta. Sitä olen täällä esittänyt.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän varmaan senaikaiset vaatijat vuonna 1903 ovat lähteneet siitä, että ajan myötä täytyy voida sitten olosuhteita myös parantaa. Eihän voi olla niin, että jos me tänään täällä jotain päätämme, se lyödään sillä tavalla kivitauluun, että koskaan ei siitä voi mitään muuttaa. Maailma on kehittynyt, asiat ovat menneet eteenpäin, ja ne ovat menneet Suomessa neuvotellen ja konsensushengessä, ja se pitää aina tunnustaa, että työntekijän asema on parantunut huikeasti torppariajoista. Tässä mielessä ed. Zyskowicz kyllä kiinnitti tämän asian kovin kauas menneisyyteen. Demarit ovat hyvin edistyksellinen voimavara yhteiskunnassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn tukemaan ed. Saarista monissa asioissa sen takia, kun kokoomuksen riveissä näyttää olevan vähän horjuntaa siihen suuntaan, että sopimusyhteiskuntamallia ei välttämättä noudatettaisikaan enää. Suoraan sellaista vaadetta ei ole syntynyt, mutta kuitenkin puheissa tuntuu ainakin sellaista olevan kovasti ilmassa, jotta pitää todistaa toveri Saarisen tukena, että demarit ovat aina sitä mieltä, jotta jos sopimuksia tehdään johonkin suuntaan, niistä pidetään kiinni.

Tarkoittaako ed. Zyskowicz sitä, jotta nyt pitää avata — ja kuka avaa — neuvottelut tässä, koska ilman uutta sopimista ei voida muuttaa näitä asioita? Sen takia, kun nyt on sovittu, en näe mitään järkeä siinä, että nyt revittäisiin pakka auki ja sanottaisiin, että nyt nämä eivät käykään enää tällä tavalla. Kyllä minä odotan sitä, jotta kun joku juttu on muuten sovittu, ei enää käydä puhumaan eikä turhaan sitä vaaranneta ja ilmapiiriä huononneta sillä tavalla, että käydään sanomaan, että tämä on niin väärin, tämä on niin väärin, teillä on niin lyhyet työajat, ja sitten syyllistetään tavallaan ne ihmiset, jotka nyt ovat olleet sopijaosapuolina, myös työntekijöiden osalta.

Ed. Erkki Virtanen merkitään läsnä olevaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Lahtela kysyi, mitä ed. Zyskowicz tältä osin tarkoittaa ja vaatii, niin todellakin tarkoitan sitä, että työnantajan asemassa olevat kansliatoimikunta ja sen edustajat neuvoteltuaan näiden järjestöjen kanssa ajaisivat eteenpäin sellaista neuvottelutulosta, että uudet, eduskuntaan rekrytoitavat työntekijät myös muualla kuin nyt jo Oikeusasiamiehen kansliassa, Valtiontalouden tarkastusvirastossa ja Valtiontilintarkastajissa tulisivat normaalien julkisella sektorilla, valtiolla, olevien työaikojen piiriin. Jos on joitakin erityisiä nimikkeitä, joissa tätä ei pidä soveltaa johtuen tavoitettavissa olemisesta ja sen asettamista vaatimuksista, nämä virat erikseen luetteloitaisiin ja niiden kohdalla sovellettaisiin eri perusteita. Mutta muiden osalta, joihin ei ole mitään erityisiä poikkeavia syitä, noudatetaan normaaleja valtiolla noudatettavia työaikoja.

Edustajat Lahtela ja Saarinen, kun sanotte, että olette tässäkin duunarin asialla, niin voin sanoa, että kokoomus on tässäkin veronmaksajan asialla.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä vielä, kun tiedän, että ed. Zyskowicz tarkoittaa aivan erityisesti allekirjoittanutta, koska olen työaikatoimikunnan puheenjohtajana paperin ensimmäinen allekirjoittaja, niin haluan ed. Zyskowiczin näkökulmaa hiukan tarkentaa siitä syystä, että on minusta harhaanjohtavaa puhua siitä, että ollaan erilaisessa työajassa kuin valtiolla. Siellä on todettu, että työaika on 7 tuntia 15 minuuttia, mikä on ihan sama, joka on valtiolla. Kysymys on vain siitä, mikä on ruokatunti, pidetäänkö se työaikana, niin kuin se tässä tapauksessa pidetään, monta kertaa varmasti vain 15 minuutin ruokatuntina, korkeintaan 20 minuuttia. Siinäkin ed. Zyskowiczin laskelma saattaa olla vähän yliampuva.

Siinä tilanteessa ainakin itse lähdin siitä, että tämä on se järjestelmä, jota kautta saadaan tämä asia palautetuksi sille tasolle, millä se valtiolla on. Sitä keskustelua, onko ruokatunti erillinen vai onko se työaikana, toki voidaan käydä. Me teimme silloin tällaisen harkinnan. Uusilla kansliatoimikunnan jäsenillä on varmasti mahdollisuus se muuttaa, ja siinä mielessä ihmettelen, että ed. Zyskowicz ei istu kansliatoimikunnassa. Siellä on kokoomuksella yksi paikka, ja siellä voisi aivan hyvin olla silloin mukana vaikuttamassa. Sitä kautta ne asiat oikenevat, ja sitten voi tehdä mieleisiään päätöksiä.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän vielä huomiota siihen, että on nimellistyöaika ja sitten on bruttotyöaika ja nettotyöaika, ja kyllä tässä talossa virkamieskunta varmasti punnertaa aika tehokkaasti töitä. Eräs yritysjohtaja, kun häneltä kysyttiin, paljonko firmassanne on työntekijöitä, vastasi, että 50 prosenttia. Eduskunta ei ole tässä sarjassa.

Kun ed. Zyskowiczin arvostelun kärki kohdistui työnantajaa edustavien neuvottelijoitten toimintaan, jos oikein ymmärsin, niin tämä mielestäni todistaa kyllä sen puolesta, että tämä esitys, joka meillä on käsittelyn ja keskustelun pohjana, on äärettömän tärkeä, että eduskunta työnantajana hakee rooliaan ja eräällä tavalla selkeästi myöskin alkaa hahmottua työnantajana. Tämä on hyvin poikkeuksellinen organisaatio kaiken kaikkiaan. Tämän verran voin tämän neuvottelun osalta liikkua ed. Zyskowiczin mielipiteitten suuntaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Anttila käytti mielestäni rakentavan puheenvuoron siitä, mihin jatkossa tulisi pyrkiä.

En halua itse substanssiin menevää keskustelua enää jatkaa enkä tältä osin opponoida, mutta, ed. Saarinen, jos saan nyt korjata toisen väärinkäsityksen, mikä teillä on: Tässä talossa ei ole niin, että tehdään harmaita ylitöitä. Valtiolla, jos on hallituksen neuvottelu ja siellä istuvat kansliapäälliköt sun muut korkeat virkamiehet yötä myöten, eivät he saa mitään ylityökorvauksia, mutta tässä talossa, olit miten korkea virkamies tahansa, ylitöistä juoksevat ylityökorvaukset. Näin ollen tämä brutto- ja nettotyöaika: Tässä talossa korvataan ylimääräiset työtunnit. Tämä, mikä on todellinen työaika näissä sopimuksissa, juuri vaikuttaa näihin ylityökorvauksiin eli siihen, mistä ne lähtevät juoksemaan. Tässä talossa ne lähtevät juoksemaan jo (Puhemies koputtaa) ennen kuin normaali — siis normaali valtiolla noudatettava — työaika on päättynyt.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan käsitteellinen ero: Minä puhuin netto- ja bruttotyöajasta niin, että puhutaan säännöllisen työajan puitteissa olevasta ajasta eli siitä, kuinka ahkerasti ihminen työskentelee työaikanaan. Hän voi oleskella työpaikalla säännöllisenä työaikana tai sitten toimii sataprosenttisesti, joka sekunnin antaa työnantajalle. En puhunut mitään harmaasta työajasta, en puhunut mitään käsitteestä ylityö. Tässä pikkaisen ed. Zyskowiczilla, joka aina puhuu niin täsmällisesti, ja ihailen hänen asiantuntemustaan, meinasivat ketjut hypätä nyt päältä. (Ed. Zyskowicz: Myönnetään!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tästä nyt näinkin perusteellinen keskustelu tuli ja kun ed. Zyskowicz on nyt niin hyvin selvästi omalla linjallaan, niin, arvoisa puhemies, sallittaneen henkilön, joka on ollut neuvottelemassa Suomen ensimmäistä virkaehtosopimusta ja sitten virkaehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 70 vuoteen 78 ja sitten viimeiset kymmenen vuotta työnantajapuolella kunnallisella puolella ollen yksi niistä yhdestätoista, jotka Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa ovat olleet vastaamassa työantajapolitiikasta ja näistä, esittää muutamia näkökohtia ed. Zyskowiczille.

Minä toivoisin hartaasti, kun ed. Zyskowiczilla on niin valtavan suuri valta kokoomuksen eduskuntaryhmässä, että hän käyttäisi sitä valtaansa sillä tavalla, että hän hakeutuu ensi tilassa kansliatoimikunnan jäseneksi — se on näitten puheitten jälkeen ehdoton välttämättömyys — ja että kansliatoimikunta vielä valitsee hänet ensimmäisten varsinaisten ves-neuvottelijoitten pääneuvottelijaksi. Sillä tavalla sopimusyhteiskunta tässäkin instituutiossa toteutuu ihanteellisella tavalla: työnantajapuolella on varmasti työnantajahenkinen edustaja.

Sitten pikkuisen vinkkejä siitä, minkälaisia tämmöiset neuvottelut ovat, kun niissä nyt, mitähän tässä nyt tulee, vuodesta 68 lähtien on ollut mukana, milloin milläkin puolella, siis:

Ensinnäkin se perusasia, mistä lähdetään liikkeelle, on työntekijän oikeudet, jotka ovat olemassa. Jos niissä on joitakin perustavaa laatua olevia eroja eri virkamiesryhmien välillä, niin kuin tässä tapauksessa nyt esimerkiksi lakko-oikeus — muistetaan, että 60-luvulla oltiin menettelytapajärjestelmässä eikä lakko-oikeutta ollut, se tuli vasta vuonna 70 — sillä sellaisenaan on pisteytetty arvo siinä neuvottelupöydässä, jossa sovitaan virkaehtosopimuksen sisältö.

Toinen asia on se, mikä asema asianomaisilla henkilöillä tällaisessa virasto-organisaatiossa on, ketkä ovat niin sanotussa kultapossukerhossa, josta te äsken puhuitte juuri. Kultapossukerholaiset tekevät työtä vuorotta, jos tilanne sitä vaatii, eikä siinä makseta mitään ylimääräistä. (Ed. Zyskowicz: Missä talossa?) — Kansliapäälliköt jnp. ovat kultapossukerholaisia. Ei heille makseta mitään, se on sopimuspalkkaporukkaa. Ei heille makseta mitään, se kuuluu siihen tehtävänkuvaan.

Sitten on duunareita, joilla on ihan toisenlainen tilanne, ja siihen taas vaikuttaa viraston, laitoksen tai instituution yleinen rakenne, millä tavalla ja mihin pitää henkilön olla valmis. Siinä suhteessa tämä on hyvin mielenkiintoinen työpaikka, koska me voimme tehdä täällä niin kuin viimeksi vuosi sitten joulun alla tehtiin, kun istuttiin yli 24 tuntia yhtä soittoa. Joskus viisi vuorokauttakin on istuttu täällä. Silloin minäkin istuin viisi vuorokautta tässä, kun oli joku pikku keskusteluvaihe täällä joitakin aikoja sitten.

Toisin sanoen tämä on siinä neuvottelupöydässä. Jos ette te, ed. Zyskowicz, usko minua, niin kun te olette neuvottelijana tältä puolelta eli työnantajapuolelta ensimmäisissä varsinaisissa virkaehtosopimusneuvotteluissa, te tulette kyllä sen oppimaan.

Ed. Heidi Hautala merkitään läsnä olevaksi.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsitellään puhemiesneuvoston ehdotusta laiksi eduskunnan virkamiehistä. Totean, että itse toimin kuusi vuotta virkamiehenä, vuosina 63—69. Siellä tehtiin työtutkimus eli kellokalle kävi mittaamassa meidän työsaavutuksemme. 7,5 tuntia oli työaika, ja minunkin työni tehokkuus oli vain 2,5 tuntia vuorokaudessa. Sen jälkeen läksin yrittäjäksi 1.1.70 ja työmäärä oli suurin piirtein 24 tuntia vuorokaudessa.

32 vuotta työnantajana olleena totean veli Zyskowiczille, että kyllä niin on asia, että se on työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, niin kuin täälläkin eduskunnassa. Sitä meidän pitää kunnioittaa. Lähtökohtana pitää olla sen, mitä työntekijät aikaansaavat. Täällä on huippuvirkamieskunta, jota henkilökohtaisesti erittäin paljon arvostan ja kunnioitan. Tällaiset puheet, mitä eduskunnassa tänään on kuultu, minua suorastaan hirvittävät.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen kuullut kentällä monesti kokoomuslaisten vaativan sitä, jotta tämmöinen paikallinen sopiminen pitäisi laajentaa joka paikkaan yhä enemmän ja isot keskitetyt sopimukset purkaa. Tässä nyt tämä kokoomuksen malli toteutuu perusteellisesti. Nyt ihmettelen sitten, kun sieltä riveistä kuuluu hirveää älinää siitä, jos on hyvä sopimus. Itse olin pääluottamusmiehenä ja sovin monia sopimuksia ja sovittiin paikallisesti joitakin etuisuuksia. Tässä on näin sovittu. Silloinhan meidän pitää vaan tyytyä tähän juttuun, kun näin on tehty, koska sitten kun tuodaan joku uusi paperi tänne, jossa on toisella tavalla sovittu, niin sitten voidaan arvioida sitä.

Ed. Zyskowiczin puhe on kuin semmoista myöhäsyntyistä räksytystä tässä tilanteessa, koska juna meni jo ajat sitten.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! On aika epätoivoinen tilanne, että eduskunnassa säädetään työsuhde-eduista, jotka ovat selvästi paremmat kuin muilla aloilla. Se sotii voimakkaasti kansalaisten oikeustajua vastaan, ihan samalla tavalla kuin puolueitten maksamat muita korkeammat äitiys- ja vanhempainrahat aikanaan sotivat. En ymmärrä, miten tämmöinen päätös, että työaika eduskunnassa on lyhyempi kuin muilla valkokaulusaloilla, olisi mitenkään puolustettavissa niin, että sen kaikki kansalaiset hyväksyisivät, että näin sen kuuluu ollakin.

Millä oikeudella ylipäätään meillä tehdään päätöksiä, jotka suosivat niin voimakkaasti joitain ihmisryhmiä? Tämä keskustelu on ollut erittäin demoralisoivaa, mitä tässä on kuunneltu. Millään muullakaan alalla ei työtehokkuutta ole mitenkään nostettu palkan perusteeksi, ainakaan valkokaulusaloilla. Sitä varten ihmettelen, että tämmöinen termi on ylipäätään nostettu tähän keskusteluun. Palkka ei noussut minulla sinä vuonnakaan 22 vuotta sitten, kun lajittelin joulukortteja jopa kaksi kertaa nopeammin kuin muut. Yhtään parempaa palkkaa en saanut eikä työaika lyhentynyt. Tämmöisen vaatiminen olisi ollut aivan käsittämätöntä.

Mitä varten me käymme ylipäätään tämmöistä keskustelua eikä pyritä siihen, että tämä yhteiskunta olisi meille kaikille tasa-arvoinen?

Keskustelu päättyy.