Täysistunnon pöytäkirja 64/2003 vp

PTK 64/2003 vp

64. KESKIVIIKKONA 24. SYYSKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

6) Laki autoverolain 51 §:n muuttamisesta

 

Esa Lahtela  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä aloitteesta muutama perusasia. Tämän aloitteenhan jätin jo ennen kesälomia. Jostain syystä tämän lähetekeskustelu on nyt viivästynyt näin pitkälle, mutta tämä on sinällään hyvä ajankohta, koska nyt on ensi vuoden talousarvio käsittelyssä. Samaan syssyyn tämä voidaan liittää, koska tässä pitäisi muuttaa pieneltä osin tätä autoveron palautusmäärää näille invalideille, joita tämä koskee. Kysehän on siitä, jotta huojennusjärjestelmässä, joka on ollut jo useita kymmeniä vuosia voimassa, on käynyt sillä tavalla, jotta 80-luvun alussa joskus tähän on tehty tarkistus ja sen jälkeen nämä summat ovat olleet samat.

Nämä invalidit, jotka saavat autoveronpalautusta, huojennusta, on luokiteltu kolmeen ryhmään. Siinä eka ryhmä ovat ne, joilla on vähintään 80 prosentin invaliditeetti. Se on yksi ryhmä siinä. Toinen ovat ne, joilla invaliditeetti on vähintään 60 prosenttia ja nämä muut ehdot sen päälle. Sitten jos tarvitsee automaattivaihteistoa, tulee korotettuna tämä palautus. Kolmas ryhmä ovat nämä, joilla invaliditeetti on vähintään 40 ja enintään 60 prosenttia.

Tässä esitän sitä, jotta tehtäisiin indeksitarkistus sillä tavalla, jotta se pisteluku, mikä aikanaan 80-luvulla, kun viimeksi tähän tarkistus tehtiin, tarkistetaan tämän päivän tasolle, mikä näkyy tässä aloitteessa kyseisinä euromäärinä laskettuna. Itse perusteena, miksi näen tärkeänä tämän autoveron palautusjärjestelmän, on se, jotta monet näistä henkilöistä, lähes kaikki, olisivat oikeutettuja käyttämään vammaispalvelulain mukaisia etuisuuksia, kulkemaan määrätyn määrän, mikä nyt laissa onkin, vaikka taksilla. Toisaalta se järjestelmä on siinä mielessä jäykkä, jotta tietysti siinä on rajattu määrä. Jotkut jopa saisivat rajattoman taksinkäyttöoikeuden.

Mutta nyt kun nämä näillä apuvälineillä täydennettynä pystyvät ajamaan omalla autollaan, se on joustava järjestelmä ja kaiken kaikkiaan, jos katsoo yhteiskunnan kannalta, se on halvempi. Tässähän tämä huojennusmäärä kuitenkin, jos laskee vuotta kohti, kun autolla ajetaan useampi vuosi, jää matalaksi. Sen takia tämä olisi yhteiskunnan kannalta edullinen järjestelmä ja sen henkilön kannalta joustavampi ja järkevämpi järjestelmä. Toisaalta tämä mahdollistaisi myös sen, jotta syrjäisemmillä seuduillakin olevat invalidit, jotka tarvitsevat näitä kyytejä ihan jo sen takia, että sieltä ovat kyläkaupat hävinneet ja monet palvelut hävinneet, pystyvät siellä asumaan, mikä olisi yhteiskuntapoliittisesti järkevää ja tuettaisiin myös sillä tavalla näitten ihmisten selviytymistä.

Minä olen ihmetellyt sitä, minkä takia menneinä vuosina tätä asiaa ei ole korjattu, mutta sitten selvitin tämän taustan. Siinä on joku tämmöinen työryhmä pohtinut jo joskus 90-luvun puolivälissä, että tämä järjestelmä poistetaan kokonaan ja korvataan se toisen tyyppisellä tämmöisellä tukijärjestelmällä. Mutta ilmeisesti vammaisjärjestöt kuitenkin ovat silloin jo nousseet takajaloilleen ja todenneet, jotta se ei ole hyvä järjestelmä, koska jotkut mahdollisesti jäisivät siitä ulos. Nyt se on jatkunut sitten näin tähän päivään asti.

Nyt tässä pitäisi tehdä se linjanveto, jotta ajantasaistetaan nämä veronhuojennukset tämän päivän tasolle. Sehän tarkoittaa myös sitä, jotta se rahamäärä, joka tähän menee, on nyt suhteellisesti ottaen pienempi, koska yleensä autovero on laskenut, mutta se ei sinällään vielä näiden invalidien asemaa paranna, koska suhteessa näihin terveisiin immeisiin minusta pitäisi kuitenkin se etu näille suoda yhä edelleen.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Tehty lakialoite on erittäin hyvä, ja kannatan sitä lämpimästi. Monille liikuntarajoitteiselle auto on erittäin tärkeä itsemääräämisoikeuden ilmentymä. Sen huomaa jokainen, joka istuu pyörätuolissa vaikka väliaikaisestikin. Toivonkin, että ed. Lahtela on tehnyt asiasta myöskin talousarvioaloitteen, jotta tämä asia saataisiin kuntoon jo vuoden 2004 alusta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Invalideille myönnettävistä veronhuojennuksista: Ne pitäisi saattaa, niin kuin täällä ed. Lahtelan lakialoitteessa todetaan, ajantasaisiksi. Jos viimeksi on korotettu 80-luvun puolessavälissä näitä verohelpotuksia, niin kyllä ne on jo inflaatio syönyt moneen kertaan. Yleensäkin yhteiskunnassa pitäisi invalidien liikkumista ja elinolosuhteita kohentaa.

Toivon tälle lakialoitteelle menestystä ja samoin sitä, että tulisi talousarvioaloite tästä asiasta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtelan aloite, niin kuin kaikissa näissä tukevissa puheenvuoroissa on todettu, on erinomaisen perusteltu, tärkeä ja sillä lailla ajankohtainen, että näissä pitäisi seurata kuitenkin sitä indeksikehitystä, mikä hintojen nousu ja kustannusten korotus on olemassa, kustannusten kohoaminen. Tällä pohjalla näissä pitäisi olla mieluummin etuajassa kuin näin jälkijättöisenä.

Mutta, herra puhemies, toivoisin, että myöskin perusteluihin liitettäisiin, kun tämä varmaan jossakin valiokuntavaiheessa nousee esille tai joskus hallituksen esityksenä, jos ei se näin aloitteena mene, että löytyisi myöskin sellainen näköala, että jos paikkakunnalla, missä henkilö asuu ja vaikuttaa ja liikkuu, ei ole julkisia kulkuneuvoja käytettävissä, niin tämä korotus ja huojennus hyväksyttäisiin korotettuna, silloin kun auto on ainut kulkuväline, mitä siellä on käytettävissä liikkumiseen.

Ed. Aulis Ranta-Muotio merkitään läsnä olevaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Seppo Lahtela käytti hyvän puheenvuoron siinä mielessä, jotta tuolla täydennyksellä tästä tulisi nimenomaan laita- ja syrjäalueita tukeva, koska niillä henkilöillä, jotka asuvat tuolla syrjemmällä, ei muuta mahdollisuutta ole, on pakko ostaa oma auto tai joku muu kulkuneuvo oltava tai sitten tilattava taksi. Sen takia semmoinen joku syrjäisyyslisä — vai onko syrjäisyyslisä huono nimi, mutta kuitenkin, kun asutaan kauempana, niin sitäkin nimeä voidaan käyttää, semmoinen syrjäisyyslisä, ei mikään syrjäytymislisä vaan syrjäisyyslisä — tähän pitäisi vielä ottaa mukaan. Toivon mukaan valiokunnassa semmoinen huomioidaan.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela puuttui tähän syrjäisyysasiaan, mutta täytyy muistaa, että ihmiselle, joka on liikuntakyvytön, matka jopa bussipysäkille, julkisen liikenteen välineen lähimpään etappiin, on liian pitkä. Hyvin monelle kaksi metriä, se että esimerkiksi pääsee kotiovelta autoon, on jo vaikea matka. Siinä en pitäisi perusteltuna tämmöistä syrjälisää vaan ylipäätään ihminen, joka tarvitsee tämän verohelpotuksen, tarvitsee sen siitä huolimatta, kuinka kaukana julkisista liikennevälineistä asuu.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan esille nostama syrjäisyyslisä tai korotus tähän lakiin liittyen innosti minutkin puhumaan. Sinänsä ed. Esa Lahtelan lakialoite on erittäin kannatettava ja hyvä. Se on täällä sanottu, mutta sen haluan myöskin minä sanoa ja toivon, että tämä lakiesitys saa täällä vielä siivet alleen ja menee eteenpäin ja tulee aikanaan hallituksen esityksenä päätettäväksemme.

Mutta tämä lakiesitys tällaisenaan olisi hyvä, että sitä vuonna 80 ja risat tarkistettua summaa tarkistetaan, kuitenkin niin, ettei tule mitään kategorointia siinä, missäpäin tämä invalidi, joka on oikeutettu tämän tuen saamaan, asuu. Ei tämä ole oikea tapa lähteä miettimään sitä kokonaisuutta. Lähtökohtaisesti meidän pitää lähteä tukemaan sitä, että joukkoliikenne maassa kehittyy tasapuolisesti ja sitä lähdetään kehittämään eikä niin, että tässä yhteydessä nostetaan esille se, missä on minkälaiset yhteydet ennestään.

Keskustelu päättyy.