Täysistunnon pöytäkirja 65/2002 vp

PTK 65/2002 vp

65. TORSTAINA 23. TOUKOKUUTA 2002 kello 18 (18.07)

Tarkistettu versio 2.0

1) Valtioneuvoston periaatepäätös 17 päivänä tammikuuta 2002 Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta

  jatkuu:

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tällä puheenvuorollani osoittaa, että tämä päätös on tehtävissä tosiasioihin perustuvan tiedon avulla. Tunne on toki aina tärkeä, mutta se yksin voi estää hyvin perusteltua päätöksentekoa. Ydinvoima ei aiheuta kasvihuonepäästöjä eikä mitään muitakaan savukaasupäästöjä. Ydinvoima on ympäristön kannalta paras energiaratkaisu, koska toiminnasta syntyvät haitalliset aineet eli ydinjätteet kerätään kaikki talteen, pakataan ja loppusijoitetaan syvälle kallioperään. Näin haitalliset aineet eivät pääse elolliseen luontoon toisin kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvät savukaasut.

Me teemme pitkän aikavälin ratkaisua, joka merkitsee suomalaisen energiapolitiikan perustan vahvistamista. Talousvaliokunnan mietinnön mukainen päätös merkitsee energiahuoltoomme vastuullista kokonaisratkaisua. Ydinvoiman lisärakentamisella hiilidioksidipäästöt voidaan kääntää pysyvästi laskuun. Tämä onnistuu siten, että yhdistetyssä tuotannossa korvataan kivihiiltä maakaasulla kaasuputken vaikutuspiirissä Etelä-Suomessa. Puupolttoaineella korvataan fossiilisia polttoaineita muualla Suomessa yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa sekä kaukolämmön tuotannossa. Ydinvoimalla korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttö erillisessä sähköntuotannossa. Ilman ydinvoimaa fossiilisten polttoaineiden korvaaminen ei ole mahdollista, ja siksi päästöt jäisivät pysyvästi ydinvoimaskenaariota korkeammalle tasolle.

Vastustajat ovat väittäneet moninaisin kielikuvin, että tämä päätös ei olisi turvallinen. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tämä on hyvä ratkaisu. Suomessa suomalaisesta ydinvoimasta on jo yli kahdenkymmenenviiden vuoden kokemus. Voimalaitokset ovat olleet turvallisia, ja niiden käyttöaste on ollut korkea. Niistä ei ole aiheutunut vahinkoja ihmisille, ympäristölle eikä omaisuudelle. Tämä on fakta. Ydinvoimalla on voitu välttää Suomessa merkittävä määrä hiilidioksidipäästöjä. Sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt olisivat lähes kolminkertaiset ilman ydinvoimaloita. Tämä ratkaisu on myös monipuolisen energiatuotannon tae. Ydinvoiman lisärakentaminen helpottaa merkittävästi turpeen lisäkäyttöä metsähakkeen seospolttoaineena, koska ydinvoima ei tuota hiilidioksidipäästöjä, joita turpeenpoltossa syntyy. Puun ja turpeen yhteiskäytössä hiilidioksidipäästöjä syntyy jopa vähemmän kuin maakaasun käytössä.

Tämä päätös mahdollistaa merkittävän panoksen kotimaisen uusiutuvan energian edistämiseksi. Erityisesti bioenergia työllistää merkittävästi alueellisesti, tukee yrittäjyyttä ja vahvistaa teknologian vientiä. Taloudellinen hyöty bioenergiasta jää kokonaan kotimaahan. Eduskunta on aiemmin linjannut ilmastostrategian, uusiutuvan energian edistämisohjelman ja Kansallisen metsäohjelman kautta uusiutuvan energian edistämistoimia ja rahoituskehyksiä. Jotta haasteellisiin tavoitteisiin päästään, tarvitaan nykyisten edistämiskeinojen tehostamista sekä uusia, muun muassa veropolitiikan keinoja sekä lisäresursseja. Näitä lisäresursseja tämä perusvoimaratkaisu merkitsee.

Riskitöntä ja haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei ole, mutta eri tuotantomuodoissa on merkittäviä eroja. Viime aikojen tutkimukset ovat varsin yksiselitteisesti osoittaneet tärkeimmiksi terveyttä uhkaaviksi saasteiksi pienhiukkaset, otsonin ja typen oksidit. Rikkidioksidin pahimpia vaikutuksia ovat sen sijaan luonnon happamoituminen ja kasvillisuusvauriot. Pienhiukkaset lisäävät selvästi välitöntä kuolleisuutta ja sairastuvuutta. On tärkeää, että eduskunta on herännyt huomaamaan pienhiukkasten merkityksen. Otsoni vaikuttaa hengityselinsairastavuuteen. Maailman terveysjärjestö on arvioinut, että ilmansaasteet, ennen muuta pienhiukkaset, aiheuttavat Euroopassa 100 000:n, jopa 400 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman vuodessa ja että ne lyhentävät elinikää keskimäärin vuodella. Tämä on syytä ottaa todella vakavasti huomioon.

Ydinvoiman riskit liittyvät uraanikaivostoimintaan, voimalaitosonnettomuuteen ja ydinjätteiden loppusijoitukseen. Maailman uraanivarat ovat runsaat, ja uraanin saatavuus ei ole esteenä ydinvoiman hyödyntämiselle.

Useat ydinvoiman vastustajat ovat esittäneet kauhukuvia uraanista. Ensinnäkin totean, että Suomen ydinvoimalaitosten käytetty polttoaine ei sovellu ydinasemateriaaliksi. Toiseksi Teollisuuden Voima hankkii uraania pääasiassa pitkäaikaissopimuksilla Australiasta ja Kanadasta, jotka tuottavat yli puolet maailman uraanista. Molemmissa maissa kaivoksen avaaminen on luvanvaraista ja hyvin hallinnassa. Kolmanneksi uraanikaivostoiminnan terveysvaikutukset ovat verrattavissa kivihiilen kaivostoiminnan terveysriskeihin. Erot riippuvat enemmän kaivosten olosuhteista kuin siitä, kaivetaanko uraania vai kivihiiltä.

Tekniset ratkaisut ydinjätteiden loppusijoittamisessa ovat olemassa. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikaksi on valittu Eurajoen Olkiluoto. Eurajoen kunnanvaltuusto on loppusijoituspaikan hyväksynyt, ja eduskunta on tehnyt loppusijoituksesta periaatepäätöksen. Ydinjätteiden loppusijoittaminen on eettisesti kestävä tapa huolehtia energiantuotannosta aiheutuvista haitallisista aineista, ylivoimainen verrattuna siihen, että me saasteillamme tuhoaisimme ilmakehää. Käytön aikana pidetään huolta, ettei radioaktiivisia aineita pääse ympäristöön, ja loppusijoituksella huolehditaan, ettei ydinjätteistä aiheudu haittaa tuleville sukupolville.

Ei maailman kevytvesireaktoreilla eikä myöskään millään länsimaisella reaktorilla ole sattunut ainuttakaan sellaista onnettomuutta, joka olisi aiheuttanut kuolemantapauksia tai vakavia ympäristöhaittoja. Suomalaissa voimalaitoksissa Tshernobyl-tyyppinen onnettomuus ei ole edes teoriassa mahdollinen.

Työllisyysvaikutukset ovat tärkeä asiaan vaikuttava tekijä. Tällä hetkellä tehdasteollisuudessamme työskentelee noin 450 000 ihmistä, joista energiavaltaisessa prosessiteollisuudessa reilut 100 000. Tämän teollisuuden kilpailukyky vaikuttaa myös monen muun suomalaisen teollisuus- ja palveluyrityksen menestykseen ja julkishallintoon tietenkin. Lisäksi energiavaltainen teollisuus työllistää itse asiassa välillisesti huomattavasti enemmän kuin suoraan. Hakemuksen mukaisen ydinvoimalaitoksen rakentamisvaiheen työllistäväksi vaikutukseksi Suomessa on arvioitu 30 000 henkilötyövuotta. Kotimaisen työn, materiaalien ja laitteiden osuuden on arvioitu muodostavan noin puolet investointikustannuksista.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Markkula, 7 minuuttia on kulunut!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Todella työllisyysvaikutukset ovat niin merkittävät, että ne puoltavat tämän ratkaisun tekemistä.

Puhemies:

Ed. Markkula, pyydän anteeksi, nopeatahtinen keskustelu onkin kuulemma jo ohi, niin että 10 minuuttia.

Puhuja:

Vielä uusi 10 minuuttia? Anteeksi, 3 minuuttia! (Naurua)

Puhemies:

Tarkkaan sanoen 2,5.

Puhuja:

Lyhyesti, puhemies, joka tapauksessa pitkän aikavälin kehitysnäkymien osalta viittaan vain tulevaisuusvaliokunnan lausuntoon. Se on monipuolisesti käsitellyt näitä pitkän aikavälin kehitysnäkymiä.

Totean lyhyesti, että mikäli energia-arviot ulotetaan 40:n, ehkä 50:n vuoden päähän, kaikissa arvioissa korostuvat kahden energialähteen, öljyn ja maakaasun, saatavuuden ongelmat ja niistä johtuvat kustannusnousut. Maailman energiantarve kasvaa eri skenaarioiden mukaisesti puolitoista- tai kaksinkertaiseksi ja sähköntarve yli kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Kasvihuonepäästöt kasvavat vastaavasti noin puolitoistakertaisiksi. Voimakkaaseen säästöön perustuvassa skenaariossakin päästöt kasvavat aina vuoteen 2030 asti. Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutosten pysäyttämiseksi päästöjä on vähennettävä 60 prosenttia ja mahdollisimman pian. Näiden näkymien valossa on talousvaliokunnan esittämä ratkaisu hyvin perusteltu.

Arvoisa puhemies! On väitetty, että tämä päätös olisi ainutlaatuinen. Ydinvoimalla tuotetaan kuitenkin 35 prosenttia EU-maiden sähköstä ja maailmalla on käytössä yli 400 ydinvoimalaitosta 32 maassa. EU-maissa on 145 voimalaitosta. Viimeksi viime vuosikymmenellä EU-maihin valmistui 11 uutta voimalaitosta, viimeksi pari vuotta sitten uudenaikaisella tekniikalla Ranskaan. Maailmassa on rakenteilla noin 30 voimalaitosta ja suunnitteilla saman verran. On hyvä antaa suomalaisen insinööritaidon kehittyä edelleenkin maailman eturivin osaamisessa.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla odotan eduskunnan tekevän myönteisen ratkaisun.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, kuten myös yhdeksän vuotta sitten eduskunnassa käydyssä keskustelussa samasta aiheesta, on väitetty, että ydinvoimala on eräänlainen talouden sampo, joka muun muassa mahdollistaisi sen, että uusiutuvaan kotimaiseen energiaan osoitettaisiin enemmän valtion tukea kuin muutoin olisi mahdollista.

Koska meillä on kokemusta sekä siitä, että on ydinvoimaloita käynnistetty, että siitä, että ydinvoimalahakemuksia on hylätty tai rauennut, niin voisimme katsoa, mitä kansantaloustilastot kertovat näistä kokemuksista.

Ne neljä ydinvoimalaitosta, jotka Suomessa nyt toimivat, on käynnistetty hyvin lyhyen ajan sisällä vuosien 77 ja 81 välillä. Seurasiko tästä ennennäkemätön talousbuumi? Ei seurannut. Vuoden 81 jälkeiset viisi vuotta olivat 80-luvun huonoimmat vuodet talouskasvun näkökulmasta. Vuonna 86 eduskuntaan jo tullut ydinvoimalupa-asia raukesi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen, ja sen jälkeen seurasivat 80-luvun parhaat talouskasvun vuodet.

Kaikkien aikojen pisin voimakkaan talouskasvun aika tai ainakin vuosikymmeniin pisin voimakkaan talouskasvun aika alkoi suurin piirtein samassa kuussa, kun vuonna 93 eduskunta hylkäsi viidennen ydinvoimalan luvan syksyllä 93. Ja toisin kuin 80-luvun loppupuolen nousussa, tässä ei ollut kysymys niinkään kiinteistökuplasta, vaikka tietysti myöskin 90-luvun nousun vuosissa oli osittain kuplaa mukana.

Toisin sanoen tähänastinen suomalainen kokemus ei nyt mitenkään aukottomasti ainakaan todista sitä, että ydinvoiman lisärakentaminen jotenkin automaattisesti lisäisi talouskasvua.

Yksi teema, josta on paljon keskusteltu, on ydinvoimaan liittyvät riskit. Toteaisin nyt vain sen, että se tosiseikka, että korvausvastuulla on yläraja, ei sinänsä ole markkinatalouden mukaista. Se on reilun markkinakilpailun sääntöjen vastaista. Jos riskit todella olisivat olemattomat, varmaan ei pitäisi olla mitään estettä sille, että saisi markkinoilta vakuutuksia, joissa ei olisi korvauksen ylärajaa. Tämänhetkinen tilannehan on se, että korvausvastuu voimayhtiön, voimayhtiön sijaintivaltion ja sopimusvaltioiden yhteisen poolin yhteenlaskettu korvauskatto onnettomuustapauksessa vastaa parin—kolmentuhannen omakotitalon hintaa, ja kun sitä ollaan korottamassa, korotuksen jälkeen se tulee vastaamaan noin 9 000 omakotitalon hintaa, mikä tietysti silloin, jos oikeasti vakava onnettomuus tapahtuisi, todennäköisesti olisi aika lailla pähkinöitä ja suurin osa jäisi vahingonkärsijöiden ja valtion kontolle.

Mutta se riski, mistä olemme puhuneet vähemmän, on taloudellinen riski. Meille on kerrottu, että Tshernobylia lukuunottamatta ne läheltä piti -tilanteet, mitä maailman ydinvoimaloissa on ollut, ja myös itse voimalan vahingoittumistilanteet eivät ole johtaneet kuin lähiseudulla asuvan väestön vahingoittumiseen, mutta ne ovat kuitenkin johtaneet itse voimalaitoksen muuttumiseen taloudellisesti käyttökelvottomaksi. Ne ovat myös johtaneet siihen, että muidenkin ydinvoimalaitosten talous on kärsinyt ja ydinvoimalaprojekteja on peruutettu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeinen toteutunut ydinvoimatilaus tehtiin vuonna 75 ja sen jälkeen on yli 100 tilausta peruutettu.

Ed. Markkula mainitsi siitä, minkälaista tilauskantaa maailmassa tällä hetkellä on ja paljonko ydinvoimaa Euroopassa ja maailmassa on. Hän jätti mainitsematta, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta 90-luvulla ja tällä vuosikymmenellä tehdyt tilaukset ovat kohdistuneet Aasiaan, lähinnä Kaukoitään, ja se ainoa poikkeus on Ranska.

Lisäksi kun tässä keskustelussa aika paljon on esitetty vähätteleviä heittoja tuulivoimasta, joka on maailmalla tällä hetkellä nopeimmin kasvussa oleva energiamuoto, niin tiedoksenne sellainen seikka, että vuonna 2001 eli viime vuonna tuulivoimatilausten yhteenlaskettu teho oli nelinkertainen verrattuna viime vuonna tehtyjen ydinvoimatilausten yhteenlaskettuun tehoon. Eli tilauskannassa tuulivoima on maailmalla jo ajanut ydinvoiman ohi.

Kun — ja nyt puhun nimenomaan suomalaisena insinöörinä, kuten ed. Markkulakin äsken puhui — suomalaisilla on nimenomaan tällä alalla ja muutenkin uusiutuvan energian alalla omaa insinööriosaamista ja teollista osaamista, sen sijaan ydinvoiman alalla me olemme tuonnin varassa, niin minusta olisi outoa, jos me nyt emme luottaisi siihen kehitykseen, mitä 90-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa on saatu hyvään vauhtiin. Uusiutuvan energian käyttö on kasvanut, niin että tässäkään salissa esimerkiksi puuenergiaa ei enää pilkata, niin kuin sitä 90-luvun alussa vielä pilkattiin; puhuttiin käpykaarteista ja risusavotoista.

Tässä keskustelussa, mitä nyt on käyty ydinvoimasta, itseäni on kaikkein eniten yllättänyt se, että niin moni väittää, että realistista vaihtoehtoa ydinvoimalle ei ole, kun tosiasiassa vaihtoehto ydinvoimalle ei ole koskaan ollut yhtä selkeästi määritelty kuin tänä päivänä. Meillä on hallituksen ilmastoselonteossa hallituksen yksimielisesti hyväksymät kaksi skenaariota, jotka myös eduskunta yksimielisesti hyväksyi.

Eduskunta yksimielisesti myös viime vuonna totesi, että sekä energiansäästön että kotimaisen uusiutuvan energian investointien mahdollisuudet ovat suuremmat kuin hallituksen skenaarioista viime vuonna kummassakaan. Tässä keskustelussa, myös valiokuntakäsittelyssä, on esitetty paljon aineistoa siitä, että jos valitsemme sen turvallisemman vaihtoehdon ja sanomme "ei" uudelle ydinvoimalalle, niin tarvittava maakaasun lisäkäyttö ei todellakaan ole läheskään niin paljon kuin tässä hallituksen KIO1-skenaariossa esitetään, koska sen sijasta voidaan käyttää huomattavasti enemmän kotimaista uusiutuvaa energiaa.

Arvoisa puhemies! Suomessa ei koskaan tätä ennen ole käynnistetty ydinvoimalaa, jolla olisi eduskunnan lupa. Kun tässä keskustelussa vedotaan myös siihen, että sehän ei olisi mitään periaatteellisesti uutta, jos antaisimme viidennelle ydinvoimalalle luvan, kun neljä voimalaa on jo Suomessa, niin näille neljälle nyt toimivalle ydinvoimalalle eduskunnan lupaa ei koskaan kysytty. Ydinvoiman aikakausi Suomessahan alkoi 70-luvulla presidentti Kekkosen ja neuvostojohdon tekemän sopimuksen tuloksena. Minusta olisi todella ikävää, jos nyt palaisimme 70-luvun toimintatapoihin, 70-luvun turvallisuus- ja ympäristöajatteluun, josta muissa asioissa olemme menneet todella ison askeleen eteenpäin.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ministeri Hassille vain haluan todeta, että useissa tapauksissa tuulivoima on lupa saastuttaa. Otan Tanskan ja Saksan esimerkkeinä. Tanskassa tuulivoiman osuus on 12 prosenttia, mutta 85 prosenttia sähköstä tuotetaan kivihiilellä, ja Tanska tuottaa kaiken kaikkiaan 868 gigatonnia hiilidioksidipäästöjä, kun vastaava luku on Ranskassa, joka luottaa ydinvoimaan, 78 tonnia ja Ruotsissa, joka käyttää ydinvoimaa ja vesivoimaa, 63 tonnia. Saksassa tuo luku on 669 tonnia. Eli usein käytetään tuulivoimaa etikettinä sille, että voidaan raskaasti saastuttaa. Se ei saa olla Suomen linja.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Tanskan hiilidioksidipäästöt henkeä kohti ovat suurin piirtein yhtä suuret kuin Suomen. EU:n niin sanotussa taakanjakosopimuksessa, joka liittyy Kioton pöytäkirjan ratifiointiin, Tanska on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään 21 prosenttia. Suomen tavoite on nolla prosenttia eli pysyttely vuoden 90 tasolla. Tanskassa muutos uusiutuvaa energiaa kohti pelkästään hiileen perustuvasta energiataloudesta on erittäin nopea. Kymmenen vuotta sitten tässä salissa naureskeltiin sille, että Tanskan paljon puhuttu tuulivoima oli nolla pilkku jotakin prosenttia. Tänään se on toistakymmentä prosenttia. Eli Tanska on todella mennyt hyvin kunnioitettavan nopeasti eteenpäin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Yritän vastata useisiin kysymyksiin, jotka esimerkiksi eilen illan keskustelussa täällä tulivat esille, mahdollisimman lyhyesti.

Täällä on tullut esille kysymys näistä talousvaliokunnan ponsista ja niitten vaikutuksesta tähän päätöksentekomenettelyyn. On paikallaan todeta, että ydinenergialain mukaan periaatepäätöksen eduskuntakäsittelyä koskevassa 15 §:ssä säädetään, että eduskunta voi kumota valtioneuvoston periaatepäätöksen sellaisenaan tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan. Eli ydinenergialain 15 § ei salli hakijaa sitovien ehtojen, määräyksien tai varausten sisällyttämistä eduskunnan päätökseen. Nämä ponnet, joita eduskunta esittää, eivät kohdistu hakijaan, vaan maan hallitukseen. Sen takia näillä ei ole mitään tekemistä hakijan kanssa eli ei ole tarpeen kuulla tätä hakijaa.

Sitten näiden merkityksestä maan hallitukselle ja siitä, ovatko nämä jotenkin uusia asioita, totean, että nämä lausumissa ehdotetut toimet painottavat samoja tärkeitä toiminta-alueita kuin Kansallinen ilmastostrategia ja ovat sopusoinnussa sen kanssa. Ne myös tukevat sitä lausumaa, jonka hallitus hyväksyi tehdessään TVO:n hanketta koskevan myönteisen periaatepäätöksen.

Hallitus on jo strategian mukaisesti edennytkin näiden lausumien edellyttämään suuntaan ja lausumien toteuttaminen edellyttää tietenkin vielä lisätoimenpiteitä tuleviltakin hallituksilta. Eli jos eduskunta nämä esitykset hyväksyy, niin eduskunta nostaa silloin esille toimenpiteitä, joita jo tehdään, ja samalla vauhdittaa niitä ja niitten toimenpiteitten toteuttaminen vaatii rahaa. Jos myönteinen ydinvoimapäätös tehdään, sitä rahaa on valtion budjetissa enemmän käytettävissä. Toteuttaminen on vaikeampaa, jos sitä rahaa on vähemmän käytettävissä. (Ed. Pekkarinen: Voidaanko ne toteuttaa vai eikö voida?) Nyt kerronkin, mitä näissä on tapahtumassa.

Ed. Ranta eilen nosti esille kivihiilen käytön rajoittamisen. Onko hallitus ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin ja aikooko ryhtyä? Hallitus on ryhtynyt keskusteluihin teollisuuden kanssa tästä kivihiilen rajoittamisesta. Suoria toimia voisivat olla lainsäädännölliset rajoitukset ja sopimusmenettelyt. Lisäksi meillä on kokemusta siitä, että sopimusmenettelyt esimerkiksi energian säästössä ovat teollisuuden kanssa toimineet erittäin hyvin, eli se tuntuu suomalaiseen yhteiskuntaan sopivalta menettelytavalta. Siinä sopimusmenettelyssä esimerkiksi kariutuneiden kustannusten käsittely voisi olla helpompaa.

Mutta jos ydinvoimaa ei rakenneta lisää, saattaa tähän sopimukseen pääsy teollisuuden kanssa olla jonkin verran vaikeampaa ja kalliimpaa, koska silloin tulee kariutuneiden kustannusten osuus esille, koska kivihiilelle ei silloin ole olemassa kilpailukykyistä vaihtoehtoa perusvoiman tuotantoon, joten teollisuus sitten vaatii korvauksia siinä tilanteessa ja me joudumme tekemään lainsäädäntöä siltä osin. Todennäköisesti tämä olisi se tilanne siinä tapauksessa.

Talousvaliokunnan esittämässä ponnessa puhutaan energiansäästöohjelman tehostamisesta. Se on tehty jo vuonna 2000 erittäin tiukaksi, mutta hallitus sitoutui periaatepäätöksen yhteydessä jo toteuttamaan uusia, erityisesti sähkön säästöä lisääviä toimia. Näitten eteneminen viivytyksettä on tietysti hallituksen tahto ja sitä toteutetaan koko ajan.

Ponsissa vaaditaan myös energian säästön yleislain säätämisestä toimenpiteitä. Tätä taustatyötä ja valmistelua on jo tehty. Edelleen ponsissa on energiajakeluyhtiöitä koskevan palveluvelvoitteen säätäminen. Meidän sähkömarkkinalakiimme sisältyy jo tavoitteenomainen velvoite energiayhtiöille edistää energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä. Näitä asioita meidän on luontevaa pohtia EU:ssa yhteisesti.

Energiaverotuksen kehittämisestä myös ponsissa on lausuma. Energiaverotuksen rooli onkin keskeinen energiansäästössä ja uusiutuvien energialähteiden edistämisessä. Energiaverotusta on selvitetty jo Kioton ministerityöryhmässä. Myös suuressa valiokunnassa olemme keskustelleet asiasta EU:n ministerineuvoston asioiden käsittelyn yhteydessä ja todenneet, että tarvitaan energiaverotuksessa kokonaisvaltainen tarkastelu, koska meidän pitää esimerkiksi selvittää suhde EU:n päästökauppajärjestelmään.

Edelleen ponsissa on uusiutuvan energian tutkimuksen kehittämisen ja käyttöönoton edistäminen. Siitähän me olemme paljon täällä puhuneet. Käytössämme ovat verotuet, investointituet, teknologian kehittämistuet, ja näitä rahamääriä on koko ajan hallituksessa budjetissa nostettu.

Turpeen energiakäyttöön liittyen energiaverotuksen muutostyössä ollaan ottamassa huomioon Kansallisen ilmastostrategian linjaus, jonka mukaan varmistetaan, että turve säilyttää kilpailukykyisyytensä yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä pelkässä lämmöntuotannossa. Lisäksi on käynnistetty nelivuotinen tutkimusohjelma turpeesta.

Kierrätyspolttoaineet, lajitellut yhdyskuntajätteet, biokaasut ja muut biomassat ovat kaikki olleet esillä, kun verotukien jatkoja on selvitelty työryhmissä, ja niissä tulee tapahtumaan. Valtakunnallisen jätesuunnitelman yhtenä toimenpiteenä on osoittaa jätteiden energiakäyttöinvestointeihin lisää tukea.

Biokaasulaitosten, jotka ovat pääasiassa ympäristö- ja jätehuoltopolitiikkaa, tukijärjestelmien kehittäminen edellyttää ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyötä, ja näitä jo tutkitaan ympäristöministeriön työryhmässä.

Vihreä sertifikaatti on ponsissa esillä. Meidän voimassa oleva sähkömarkkinalakimme takaa jo kaikille sähköntuottajille mahdollisuuden verkkoon pääsyyn. Nyt EU:ssa on käytössä monenlaisia uusiutuvan sähkön tukimuotoja. Kilpailukykyisyyttä parannetaan investointituilla, energiatuella, tuotannon tukemisella verotuksen kautta, kestävän metsätalouden tuilla, ja sitten on olemassa vihreitä sertifikaatteja ja ostovelvoitteita. Tässä on niin monta erilaista toimenpidettä EU-tasolla käytössä, että meidän pitää tässä harkiten edetä, niin että pohdimme, mikä on tehokkain tapa, ja ettemme tee poukkoilevaa politiikkaa, ensin jotakin ja sitten muuta. Mutta tämä asia on myös selvitettävänä.

Ponsien sisältö on hallituksen arkipäiväistä politiikkaa kokonaisenergiastrategiassa. Ponsilla nostetaan asiat vielä selkeämmin poliittisen päätöksentekojärjestelmän tietoon.

Täällä on ollut useita kertoja esillä lause Kestävä energiatulevaisuus -perustelumuistiossa, neljäs kappale, jossa hallitus toteaa edelleen: "Uusi ydinvoimalaitosyksikkö saattaa vähentää varsinkin pienten yhteistuotantolaitosten kannattavuutta ja jopa estää uudet investoinnit." Tämä referaatti on sinänsä ihan oikein, mutta kyseinen kohta periaatepäätöstä koskevassa aineistossa jatkuu seuraavasti, ja sen täällä puhujat ovat aina jättäneet sanomatta: "Mikäli yhteistuotannon kilpailukyky ei tulevaisuudessa ole riittävän hyvä, niin strategian mukaan valtiovalta pyrkii mitoittamaan taloudelliset ohjauskeinot niin, että houkute investoida yhteistuotantoon paranisi." (Ed. Tiusanen: Sehän merkitsee lisärahan ohjausta!) — Sitähän tässä koko ajan tehdään. Jos saadaan ydinvoimaa lisää, budjettiraameissa on enemmän rahaa, joten, ed. Tiusanen, kannattaa nyt vain uskoa, että ainakin tämä hallitus tekee kaikkensa tässä suhteessa. Mitä tekevät tulevat hallitukset? Pakkohan niittenkin on noudattaa Kioton sopimusta ja tehtyjä linjauksia.

Ministeri Hassi puhui aikaisemmin täällä uusiutuvan energian potentiaaleista ja toi esille, että potentiaaleja on. Näinhän on. Kysymys on aikatauluista ja kustannuksista. Esimerkiksi tuulivoiman tuotantokustannukset nykyisin Suomessa parhaimmillaan ilman tukia ovat 25—30 penniä per kilowattitunti, puhutaan nyt penneissä, joita vielä ymmärrämme tällä tavalla, ja ydinvoimalla 15—18 penniä per kilowattitunti. Ydinvoima ei estä tuulivoimaa tai muita uusiutuvia, vaan tällä hetkellä tuulivoiman ongelma on se, löytyykö sijoituspaikkoja, kannattavuutta ja rakentajia. Tässä asiassa meillä on olemassa budjetissa siis rahaa asioiden tukemiseen, mutta nyt ovat kaavoituspäätökset, kaikki lupajärjestelmät, ympäristöministeriön työryhmässä tällä hetkellä selvitettävinä.

Viimeisenä asiana vielä: Aikaisemmin ministeri Hassi toi esille sähköntuonnin Venäjältä ja totesi, että Venäjän-tuonti ei johdu siitä, että oma kapasiteettimme ei riittäisi, vaan myös kesällä tuodaan Pohjoismaista ja Venäjältä sähköä sen mukaan, miten hinta sähköpörssissä muotoutuu. Tässä vain sellainen korjaus, että Venäjä ei ole mukana pohjoismaisessa pörssikaupassa. Venäjän-tuontiamme voimme verrata perusvoimaan sillä tavalla, että se perustuu pitkäaikaisiin sopimuksiin tuonnista.

Ed. Dromberg merkitään läsnä olevaksi.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin ikävää, että sellaisia objektiivisia asioita kuin ydinvahinkovastuukysymyksiä käsitellään ikään kuin väärässä valossa. Se on objektiivista tietoa, ne eivät ole mielipidekysymyksiä. Tästä syystä talousvaliokunta erittäin huolellisesti käsitteli ydinvahinkovastuuseen liittyvät kysymykset asiantuntijoiden, saatujen asiakirjojen ja saatujen lausuntojen pohjalta. Tämä siitä syystä, että tilanne on muuttumassa juuri tällä hetkellä.

Ydinvahinkovastuukysymykset perustuvat ydinvastuulakiin ja erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Suomi on täyttänyt nämä sopimukset ja tulee täyttämään vastakin. Suomessa laitoksen haltijan ydinvastuuvakuutuksen määrän on vastattava Pariisin yleissopimuksen edellyttämää laitoksen haltijan ja valtion enimmäismäärää ja ydinlaitoksen haltijan vastuuvakuutus on aina ensisijainen eli siis laitoksen haltijan vakuutus kattaa nämä vahingot. Nyt kauppa- ja teollisuusministeriön asettama työryhmä on tehnyt työtä täyttääkseen uudet, tulevat kansainväliset velvoitteet, ja voin todeta, (Puhemies koputtaa) että ydinvahinkovastuun yläraja nostetaan moninkertaiseksi ja vahinkokäsite laajennetaan siten, että vakuutussummien katsotaan kattavan kaikki ajateltavissa olevat onnettomuusvahingot. Suomi ei voi laistaa kansainvälisistä velvoitteista. Tämän lisäksi (Puhemies koputtaa) ovat vielä EU:n asiakirjat ja EU:n sisäiset sopimukset tulossa myös Suomen vastuulle.

Puhemies:

Muistutan, että vastauspuheenvuoron mitta on edelleen minuutti.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi antoi ymmärtää, että tämä ydinvoimalaitos perustuisi tuontiosaamiseen. Mielestäni on selkeää, että annetaan hakijan, siis yrityksen, hoitaa teknologian suunnittelu ja rakentaminen. Tämän päivän insinööriosaaminen, ehkä toisin kuin 70-luvulla, on nimenomaan laajaa yhteistyötä, tiimityöskentelyä, erityisesti kansainvälistä tiimityöskentelyä, aitoa yhdessä tekemistä.

Suomessa ydinvoimaloiden käytettävyys on ollut jo toistakymmentä vuotta maailman huippuluokkaa. Laitokset ovat toimineet häiriöttä ja tuottaneet turvallisesti edullista sähköä. Ydinvoimaloita on myös jatkuvasti parannettu ja modernisoitu tekniikan kehittymisen myötä. Siis suomalaisella insinööritaidolla, 1990-luvun ja 2000-luvun taidolla, tämä on todella aivan muuta kuin se, että verrattaisiin talouskehitystä 70-luvulla tämän päivän talouselämän tilanteeseen ja tästä saataisiin niitä trendejä, mitä tulee tapahtumaan.

Mikko  Elo  /sd (vastauspuheenvuoro):

Minuutti ei nyt valitettavasti riitä ministeri Hassin kaikkien väittämien oikaisemiseen, mutta aloitan Tanskasta. Meillähän Suomessa uusiutuvien osuus on tällä hetkellä 30 prosenttia sähköntuotannossa. Tanska vasta tavoittelee 20 prosentin osuutta ensi vuonna. Tämä Tanskasta. Joku muuten kirjoitti minulle, kun totesin täällä, että Tanskassa tuulivoima on vastatuulessa, että vastatuulessahan oikeasti vasta pyörivätkin nämä vipperät, joten taitaa olla myötätuulessa paremminkin.

Puhemies! Kiinnittäisin huomiota myöskin siihen, mihin ministeri Hassi lopetti. Hän kysyi, ollaanko nyt palaamassa 1970-luvulle. Ministeri Hassi, te itse totesitte sen, että eduskunta ei silloin päättänyt. Nyt eduskunta päättää. Me edustamme Suomen kansaa. Me olimme ed. Aulan kanssa iltapäivällä ulkoministeriön pressin tiedotustilaisuudessa, jossa ulkomaalainen toimittaja kysyi, miksei suoritettu kansanäänestystä. Se on hyvä kysymys. Se olisi voitu suorittaa, mutta nyt se on liian myöhäistä. Me edustamme Suomen kansaa ja me teemme nyt päätöksen täällä.

Ja puhemies, lopuksi toivon, että kun (Rakennustöiden jyrinää) — nyt tulee ydinräjähdys — huomenna tämä äänestys päättyy ja todennäköisesti jaa-äänet voittavat, niin sellaista näytelmää kuin viime kerralla, sellaista voitontanssia, ei järjestetä sitten täällä salissa.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre käsitteli puheenvuorossaan talousvaliokunnan ponsien merkitystä nähtävästi sen johdosta, että ed. Jansson eilen nosti esiin kysymyksen siitä, olisiko ponsien merkityksestä ja päätöksen luonteesta pyydettävä perustuslakivaliokunnan lausunto.

Perustuslakivaliokunnassa on tänään keskusteltu asiasta epävirallisesti täysivaltaisessa kokoonpanossa ja vieläpä valtiosääntöasiantuntijan professori Hidénin läsnäollessa. Me olimme täysin yhteisymmärryksessä. Ymmärsin kaikkien muun muassa ed. Janssonin kysymysten jälkeen, ettei se ole tarpeen eli tästä kysymyksestä ei ole tarpeen pyytää perustuslakivaliokunnan lausuntoa. (Ed. Elo: Se on oikein hyvä.) Halusin sen tässä yhteydessä tuoda esiin.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre totesi äsken, että jos ydinvoimala tulee hyväksytyksi, niin uusiutuvia energianlähteitä on mahdollista tukea enemmän.

Haluaisin tietää, perustuuko tämä esimerkiksi talouspoliittisen ministerivaliokunnan kannanottoihin tai hallituksen johonkin linjaukseen, koska itse en ainakaan ole tämäntyyppiseen päätökseen missään törmännyt.

Mitä sitten tulee tähän tukipakettiasiaan, on erittäin tärkeää, että uusiutuvat energialähteet saavat tukensa. Nyt tuo momentti, joka on auki lisäbudjetissa, siitä on osa tarkoitus käyttää myrskytuhojen paikkailemiseen ja niin edelleen. Mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jos markkinat menevät uusiutuvilta energialähteiltä, jos ne supistuvat ratkaisevasti, niin näitä keinotekoisia tukia tarvittaisiin moninkertaisesti, jotta tämä markkinaepäsuhta saataisiin korvatuksi. En osaa nyt sanoa, kuinka monikymmen-, satakertaisesti, mutta kuitenkin on aivan selvä asia, että on kyse eri mittaluokan määrärahoista, joita tarvitaan tuolloin.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nämä ponnet tässä talousvaliokunnan mietinnössä, nämähän ovat ostopolitiikkaa. Näillä yritetään vaikuttaa mielipiteisiin, ja nämä ovat ihan höpöjuttuja sinällään, koska tiedetään ihan hyvästi, että vajaan vuoden päästä on vaalit ja ne eivät sido tulevaa eduskuntaa eikä tulevia hallituksia. Tällä vain tällainen jippo tehdään samaten kuin tässä lisäbudjetissa oleva paketti, josta on monessa otteessa todettu, että suurin osa menee myrskytuhojen paikkaamiseen. Sen takia jokaisen pitäisi tajuta, missä ollaan menossa.

Yksi juttu, joka tähän liittyy, maa- ja metsätalousvaliokunnassa kysyttiin sitä, että Pietarsaareenhan tehtiin tällainen iso biovoimala. Olisiko se toteutettu siinä mittakaavassa, mitä se nyt toteutettiin, jos 1993 olisi tehty myönteinen ydinvoimapäätös? Minusta se on merkittävä lausunto, sillä siellä todettiin valiokunnassa, se asiantuntija, joka oli paikan päällä, että olisi toteutettu, mutta ei siinä laajuudessa, koska sähköntuotantoa ei olisi tarvittu sitten, mikä tarkoittaa myös tulevaisuutta ajatellen sitä, mitä tässä tapahtuu. Turha meidän on väittää semmoista mustaa valkoiseksi.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 1993 tilanteesta poiketen on nyt pari keskeistä syytä suhtautua myönteisesti tähän esitykseen. Ensinnäkin uusien ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen on nyt vahvasti sitouduttu ja niihin taloudellisesti myöskin panostetaan polttoteknologioiden kehittämistä unohtamatta. Ja niitä tarvitaan tästä myönteisestä ratkaisusta huolimatta.

Toinen asia on se, että 1993 olisi sidottu teollisuuden kehittämisen voimavaroja voimakkaasti ja kohtalokkaasti yhteen eli nimenomaan energiaratkaisuun. Nyt valtioneuvoston jäsenenä olisi ministeri Hassin olettanut hivenen tarkastelevan myöskin talous- ja työllisyyspoliittisen tilanteen kannalta, maan kehityksen kannalta sitä myönteistä signaaliarvoa, joka tällä myönteisellä ratkaisulla on muun muassa valtion talouden ja hyvinvointivaltion rahoituksen parantamisen näkökulmasta. Ja erityisesti tietysti keskeisen tuotantotekijän kannalta kohtuuhintaisen energian saatavuus on ratkaisevaa, kun ajattelemme metsäteollisuuden kehittämistilannetta, ja kun Itä-Suomen metsäteollisuuden kehittämisedellytyksiä selvittävä työryhmä teki työtänsä, niin totesimme, että Itä-Suomen kannalta tämä energia on hyvin ratkaiseva asia. Itäsuomalaiset kansanedustajat päättävät muuten nyt keskeiseltä osalta Itä-Suomen metsäteollisuuden kehittämisestä tämän asian yhteydessä.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiittäisin ministeri Mönkärettä ihan erittäin hyvästä ja tarkasta vastauksesta, mikä koski näitä lausumia. Mutta olisin halunnut kuitenkin nyt vielä tietää, missä kohtaa ja mitkä lausumat eivät sitten toteutuisi tai edistyisi, jos ydinvoimavaihtoehto ei nyt toteutuisi, koska nämä kaikki ovat nyt jo hallituksen käsittelyssä olevia asioita ja koska tämä on tullut talousvaliokunnan mietinnössä ja sen esittelyssä täällä esille. Tämä hieno uusi rahasampo, jos ydinvoimavaihtoehto toteutuu, sehän toteutuu vasta — siihen menee ainakin kaksi eduskuntakautta, jolloin joka tapauksessa on näin pitkä aika, ennen kuin tämä ydinvoimala tulee, ja silloin pitää jo aika lailla tapahtua ennen sitä.

Puhemies:

Annan runsaista vastauspuheenvuoropyynnöistä muutaman, ennen kuin annan ministerille vastauspuheenvuoron, koska meillä on runsaasti näitä ja vielä runsaammin, 40, tavallisia puheenvuoroja.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi totesi, että kun viime kerralla ydinvoima estettiin, niin talous alkoi nousta. Sehän oli Nokian ja elektroniikkateollisuuden ansiota. Mistähän se nyt löytyisi, jos tehdään tällainen uhkarohkea päätös ja kuvitellaan, että se johtaa uuden teollisuuden nousuun. (Ed. Jaakonsaari: Siellä on kymmeniä uusia nokioita!) En usko siihen, mutta sen sijaan ydinvoima kyllä tukee sitä.

Sitten täällä on puhuttu, että ydinvoimaa ei ole tullut lisää. Vuonna 90 ydinvoiman käyttökerroin maailmassa oli 67 prosenttia, vuonna 2000 80. Se vastaa 30 suurta ydinvoimalaa lisää energiantuontantoon. Sen sijaan viime vuonna ydinenergia kasvoi enemmän kuin kaikkien Euroopan tähän mennessä rakennettujen tuulivoimaloiden yhteistuotanto. Tässä ollaan suuruusluokkaeroissa.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä olen hieman syyllinen siihen, että on nyt keskusteltu ponsien tai lausumaehdotusten luonteesta, voimasta ja tehosta. Kiitän ministeriä hänen vastauksistaan, mutta minulle jäi kuitenkin yksi ongelma jäljelle koskien sitä, pitäisikö hakijaa kuulla.

Nimittäin ponsi numero 3, sillä ei ole vastaanottajaa. Se on passiivinen ponsi, missä "eduskunta edellyttää" ja sitten on kolme kohtaa. Ja kolmannen ponnen kolmas kohta on äärimmäisen ongelmallinen, koska se maksaa erittäin paljon ja on täysin epäselvää, kuka on maksaja. Onko se veronmaksaja vai onko se joku toinen, kun sanotaan, että tehdään niin ja noin, "kuitenkin niin, että uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön jakeluverkkoihin pääsy turvataan esimerkiksi vihreiden sertifikaattien kauppaan perustuvalla järjestelmällä ja asettamalla tarvittaessa ostovelvoitteita verkon haltijoille". Hyvä näin. Se on ihan jalo periaate.

Ongelma on vain siinä, että pontta ei ole osoitettu kenellekään. Se sitten ilmeisesti on osoitettu kaikille, mukaan lukien hakija. Ehkä senkin perusteella hakijalla pitäisi olla jonkinlainen mahdollisuus lausua hallintomenettelylain periaatteiden mukaisesti, mitä mieltä hakija on.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tähän todeta, että ed. Janssonin kanssa on kyllä asiasta keskusteltu, ja tämäkin kysymys oli perustuslakivaliokunnassa esillä. Kaikki ponnet ovat hallituksen ja eduskunnan välistä dialogia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. U. Anttilan kysymyksestä aloittaen voin sanoa näin, että tässä ydinvoimavaihtoehdossa Teollisuuden Voima vastaa lisäsähkön tuotantokustannuksista, rakentamiskustannuksista.

Siitä ed. Juurolan kysymykseen. Kun meillä on sitten teollisuudella näköpiirissään vakaa, kohtuuhintainen ja turvattu sähkönsaanti, niin teollisuus uskaltaa tehdä investointeja. Ne investoinnit vaativat muutamien vuosien suunnittelua. Yritykset uskaltavat aloittaa investointien suunnittelun, kun ne näkevät, että Suomi säilyy ainakin paremmin kilpailukykyisenä kuin ilman lisäydinvoimaa tässä vaihtoehdossa, jolloin tiedetään, että kannattaa tehdä Suomeen investointeja. Sitä kautta tulee talouskasvua.

Tämähän on Kansallisessa ilmastostrategiassa myös osoitettu, että jos lisäydinvoimaa rakennetaan, joka tapauksessa talouden tunnusluvut ovat paremmat siinä. Tämä on talouden dynamiikan ajattelutapa, jolloin meillä on valtion budjetissa taas enemmän liikkumavaraa kaikkiin näihin toimiin, joihin tarvitaan valtion budjetista tukea.

Sitten vielä siihen, että jos lisäydinvoimaa ei rakenneta, niin saavuttaaksemme Kioton sopimuksen tavoitteet meidän pitää lainsäädännöllä ajaa alas hiilen käyttö, koska muuten me ylitämme nuo rajat. Ja silloin, niin kuin aikaisemmin kuvasin, vapaaehtoiset sopimukset teollisuuden kanssa eivät siinä tapauksessa onnistu. Me joudumme lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, ja ilmasto-ohjelman käsittelyn yhteydessä tuli ilmi, että teollisuus vaatii kariutuviin kustannuksiin valtion budjetista rahaa. Tämä on tämä dynamiikka tässä.

Vielä sen verran korjaan äskeistä puheenvuoroani, että hallitus tekee kaikkia näitä lausumien asioita, mutta lausumissa on myös asioita, jotka edellyttävät lisätoimia ja ovat viesti siitä siinä suhteessa.

Ed. Janssonin kolmannen kohdan kolmas ponsi: se koskee KTM:ää eli hallitusta. Me olemme jo lähteneet siinä liikkeelle vihreän sertifikaatin osalta, ja meidän säätämässämme sähkömarkkinalaissa jo taataan kaikille sähköntuottajille mahdollisuus päästä verkkoon tasavertaisesti. Sitten on olemassa verotuki ja investointituki ja tämän tyyppisiä asioita, joita tutkitaan ja selvitetään jo nyt ministeriössä hallituksen piirissä.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Mönkäre siteerasi myös kirjoitetussa versiossa — hänellä näytti se olevan — ympäristövaliokunnan lausuntoa. Nimenomaan tuon periaatepäätöksen liitteessä 3 sivuilla 28 ja 29 olevat lausumat on kirjattu siis ympäristövaliokunnan lausuntoon.

Totean, että kirjaukset siis ovat aivan paikkansa pitäviä niin kuin ministeri Mönkärekin totesi ja noissa kirjauksissa todetaan KIO1-vaihtoehdon edullisuus ydinvoimavaihtoehtoon nähden nimenomaan uusiutuvien energiavaihtoehtojen kehittämisessä ja käyttöönotossa ja näiden yhteistuotantolaitosten rakentamisessa. Se minkä ministeri Mönkäre lisäsi, on se, että te totesitte, että valtio ja hallitus tulee mahdollisesti tekemään tukitoimenpiteitä tai jos tukitoimenpiteitä ei tehdä, niin tämä asiantila säilyy näin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syksyllä 1985 ed. Jansson ja minä olimme molemmat perustuslakivaliokunnassa antamassa lausuntoa ydinenergialaista. Siinä yhteydessä todettiin juuri tämä tilanne oivallisesti etukäteen arvioiden, mikä nyt on syntynyt. Toisin sanoen tämä on aivan ydinenergialain ... tosin ponsien sisältöä ei silloin, kun ei Tshernobyliäkään ollut vielä tapahtunut, voitu aivan arvioida näin tarkasti kuin on nyt tapahtunut. Mutta joka tapauksessa tämä on sitten vielä neljännen ponnen mukaan tulossa seuraavaan eduskuntaan hallituksen selvityksenä.

Sitten hyvin kansanedustajat tietävät, että ponsista annetaan vuosittain hallituksen kertomus eduskunnalle, mitä se on tehnyt ponsien johdosta. Eli tämäkin on tässä vielä. Toisin sanoen tämä asia tältä osin tulee niin hyvin selvitettyä, että ed. Gunnar Janssonin, jota arvostan, epäilyt täällä, jotka on heitetty, ovat täysin perusteettomia.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Ainakaan minä en ole ollut hallituksessa tekemässä sellaista päätöstä, että uusiutuvan energian edistäminen olisi jotenkin sidottu siihen, rakennetaanko ydinvoimaa vai ei. Mutta voihan se tietysti olla, että jossain hallituksen sisäpiirissä, johon yksi hallituspuolue ei kuulu, on tällainen päätös tehty.

Sitä väitettä, että ydinvoimalupa loisi talouteen sellaisen dynamiikan, joka antaa valtiontaloudelle enemmän varaa esimerkiksi uusiutuvan energian tukemiseen, sitä kokemusperäinen tieto ei tue, kuten äsken kansantaloustilastojen perusteella osoitin.

Mitä tulee tuulivoiman kannattavuuteen — biomassahan on tietysti vielä ainakin kymmenen vuotta meidän tärkein ja nopeimmin kasvava uusiutuva energiamme — mutta kaikki, mitä sanotaan nyt tuulivoiman kannattavuudesta, on suunnilleen samaa, mitä sanottiin kymmenen vuotta sitten bioenergian kannattavuudesta. Esimerkiksi tuulivoimaloiden yksikkökoko kasvaa tällä vuosikymmenellä noin megawatin vuodessa. Tänä vuonna yhdellä tuulimyllyllä pystytään tuottamaan sama teho ja energia kuin muutama vuosi sitten kolmella tuulimyllyllä. Tämä vain esimerkkinä siitä, miten nopeasti ala kehittyy.

Puhemies:

Nyt rajaan debatin seuraavasti: Tässä vaiheessa myönnän vastauspuheenvuorot edustajille Laitinen, Riitta Korhonen, Ranta, Syvärinen, Rosendahl, Ulla Anttila, Mauri Salo ja Ranta-Muotio, jonka jälkeen ministerille puheenvuoro. Sitten saakin oikean puheenvuoron ed. Myllyniemi, joka on pyytänyt tätä vastaustakin.

Ensinnä nyt ed. Laitinen.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä toivon, että huomenna syntyy myönteinen ratkaisu perusvoiman osalta, siitähän nyt on kysymys. Samalla esitän toivomuksen myös siitä, että hallituskumppanimme vihreät ei tekisi tästä hallituskysymystä, vaan jatkaisi tämän hyvän hallituksen taivalta myöskin tämän vaalikauden loppuun.

Ponsien merkityksestä me olemme nyt puhuneet tavattoman paljon. Minusta on hienoa se, että nyt on käyty näihin ponsiin kiinni sillä tavalla, että on todellakin menty syvälle siihen, mitä nämä ponnet oikein merkitsevät. Nyt tähän on tullut tämmöinen poliittinen vahva lataus, poliittinen vahva merkitys, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ne tulevat toteutumaan. Meidän elinkeinoelämämme ja kansantaloutemme kannalta niillä on erittäin suuri merkitys. (Puhemies koputtaa)

Ed. Rajamäki sanoi sen hyvin, että Itä-Suomen osalta tässä on itse asiassa metsäteollisuuden osalta kohtalonkysymys, minkälaisen ratkaisun teemme. Ed. S. Lahtelan kannattaisi tätä vähän pohdiskella.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat jo useassa puheenvuorossa tulleet esille nämä perusasiat, joihin minäkin ajattelin puheenvuoroni kohdentaa, eli uusiutuvien energiamuotojen teknologia tulee varmasti kehittymään, koska niille tulee olemaan globaaleita markkinoita. Kioton prosessi sen aiheuttaa ja erityisesti se, että 2010 jälkeen me joudumme ennestään tinkimään näitä päästötasoja alas, koska globaaliongelma sen kuin vain ilmaston suhteen pahenee. Tästä syystä minä en pidä sitä mitenkään dubiona. Kuten ministeri Mönkäre vastauspuheenvuoroissaan otti esille, meille budjettiin tulee tilaa, kun me teemme oikeita energiaratkaisuja, tukea näiden uusiutuvien energiamuotojen nopeaa käyttöönottoa myöskin meillä.

Jussi Ranta  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto tehdessään periaatepäätöstään sisällytti päätökseensä myös oman lausuman. Siinä lausumassa valtioneuvosto käsitteli muun muassa kasvihuonekaasupäästöjä sekä uusien energianlähteiden käyttöä, arvioi siis energiapolitiikan kokonaisuutta. Onkin selvää, että silloin kun eduskunta antaa vastauksensa, eduskunta myös arvioi tätä kokonaisuutta. Tästä lähtökohdasta myös talousvaliokunta on tämän kannanottonsa valmistellut. Siinähän korostetaan hiilen käytön olennaista vähentämistä, energiansäästön yleislakia, biomassan enempää käyttöä sekä uusiutuvien energioiden verkkoon pääsyä.

Ministeri käsitteli näitä ponsia, ja mitään ristiriitaa ei näytä olevan valtioneuvoston toimintalinjaan nähden. Nyt on tärkeä havaita se, että jos ydinvoimakapasiteettia voidaan rakentaa, silloin voidaan nopeammin alentaa hiilen käyttöä ja käyttää enemmän varoja muun muassa biopolttoaineitten tukemiseen. (Puhemies koputtaa) Tämä on keskeinen käytännön ympäristöpolitiikan linja.

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon keskusteltu talousvaliokunnan ponsista. Hallitus katsoo siis, että se jo toteuttaa näitä ponsiin liittyviä toimia. Voisi kyllä kysyä, mitä uutta sitten olisi tulossa. Kyselytunnilla valtiovarainministeri Niinistö muistutti kaikkiin ponsiin sisältyvistä miljoonista ja miljardeista, ja hänen ilmeensä kertoi, mitä hän niistä ajattelee. Täältä puuttui vain pääministeri Lipposen mistä rahat otetaan -puheenvuoro. Kysyisin ministeri Mönkäreeltä vielä: Mitä ihmeen uutta nyt todella sitten on tulossa? Nämä ponnethan eivät tulevia eduskuntia sido.

Sitten vielä lopuksi: Missään muualla niin kutsutussa lännessä kuin täällä Suomen eduskunnassa ei kukaan vakavissaan esitä, että ydinvoiman lisääminen olisi tapa vähentää päästöjä.

Ola  Rosendahl  /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Ed. Markkula täällä sanoi jotenkin, että ydinjätteet kerätään kaikki talteen ja varastoidaan syvään maahan. Minun tietääkseni meillä ei ole mitään vielä haudattu maahan, vaan kaikki jätteet ovat maan päällä. Jos nyt rakennetaan uusi laitos, sen rakentaminen kestää kymmenisen vuotta. Sitten se toimii 60 vuotta hakemuksen mukaan, ja sitten niitä jätteitä varastoidaan vielä 20 vuotta maan päälle, ennen kuin niitä voidaan haudata. Siis meillä on näitä jätteitä vielä ainakin 100 vuotta maan päällä Suomessa. Minusta on aika lailla harhaanjohtavaa väittää, että ne kaivetaan maahan.

Mikä koskee matalaa säteilyä aiheuttavia (Puhemies koputtaa) jätteitä, niin 80- ja 90-luvulla Loviisassa näitä matalaa säteilyä aiheuttavia jätteitä ajettiin avoimelle kaatopaikalle, kunnes se kiellettiin viranomaisten taholta. (Puhemies koputtaa) En tiedä, mihin ne nyt pannaan, mutta kyllä näissä jäteasioissa on suuria ongelmia.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken yritin saada ministeri Mönkäreeltä selvennystä siihen, mihin hallituksen linjaukseen perustuu hänen väitteensä, että uusiutuvia energiantuotantomuotoja on budjetista mahdollista tukea enemmän, jos eduskunta hyväksyy tämän periaatepäätöksen. En saanut häneltä muuta vastausta kuin että TVO rakentaa tämän ydinvoimalan, ja totta totisesti näin tapahtuu sitten, jos eduskunta päätöksen hyväksyy, ja sen takiahan me täällä keskustelussa olemme, se ei ole mikään uutinen. Mutta mitä tulee kysymykseen markkinoista, on tietenkin olennaista, että silloinhan tukea tarvitaan enemmän, jos on 1 600 megawatin yksikkö viemässä pois niitä luonnollisia markkinoita uusiutuvilta energiantuotantomuodoilta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on paljon puhuttu ponsien merkityksestä. Mielestäni ponnet ovat hyvin merkityksellisiä siinä mielessä, että ne osoittavat eduskunnan tahtoa ja toisaalta viestittävät myös hakijalle, että eduskunta haluaa erityisesti kiinnittää huomiota uusiutuvaan energiaan. Joka tapauksessa hakijan arvioitavaksi jää, hakeako varsinaista rakennuslupaa vai ei.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aika monissa puheenvuoroissa, muun muassa ministeri Hassikin aiemmin, ei nyt viimeisissä puheenvuoroissa, todettu, että vuoden 93 kielteinen päätös johti voimakkaaseen bioenergian kehitystyöhön. Ed. E. Lahtela kyseli, olisiko tämmöinen Pietarsaaren Alholmens Kraft ollenkaan toteutunut, ellei ollut sitä kielteistä päätöstä. Uskon siihen, että se kielteinen päätös saattoi olla tämän kannalta hyvä, mutta nyt on aivan eri tilanne. Tämä juna on niin kovassa vauhdissa, että bioenergiaprosessi etenee siitä huolimatta, valitaanko ydinvoima vai voimakas maakaasun lisäys perusenergiavaihtoehdoksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tästä ydinvoiman ja uusiutuvan energian välisestä suhteesta vielä pari näkökulmaa. Jos ajatellaan yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa, niin siellähän käytetään meillä uusiutuvaa energiaa, puuta ja turvetta ja maakaasualueella maakaasua. Siellä tuotetaan aina sähköä ja lämpöä, ja se on hyvin kannattavaa, joten täällä maakaasuputken alueella on maakaasumarkkinat ja muualla Suomessa on sitten uusiutuvan energian markkinat yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Ydinvoima tuottaa perusvoimaa, joten aina tälle yhdistetylle sähkön- ja lämmöntuotannolle on ne omat markkinansa, ja sekin puhuu jo sen puolesta, että Pietarsaaren biovoimala olisi joka tapauksessa rakennettu.

Ministeri Hassille toteaisin, että en minä ole väittänyt, että jossakin hallituksen sisällä olisi tehty joku poliittinen päätös paitsi mitä Kioton ministeriryhmässä on päätetty näistä ydinvoiman ja uusiutuvan energian välisistä suhteista, mutta kerroin talouden tosiasioita, miten lisäydinvoima vaikuttaa budjetin raameihin.

Ed. Syväriselle toteaisin, että energiakomissaari Loyola de Palacio on useita kertoja julkisesti sanonut, että Euroopan unioni ei tule pärjäämään Kioto-sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ilman ydinvoimaa, eli kyllä tätä asiaa EU-tasolla, ydinvoiman puhtautta tässä mielessä, on useita kertoja tuotu esille. Arvattavasti siellä on monia muitakin ministereitä kuin minä, jotka ajattelevat samalla tavalla tästä asiasta.

Edustajat M. Salo ja Kokkonen toivat minusta hyvin esille, että talousvaliokunnan ponnet ovat eduskunnan ja hallituksen välistä keskustelua. Poliittisia päätöksiä tehdään tulevaisuudessa. Tämä hallitus on osoittanut, miten se suhtautuu näihin asioihin. Olen ihan varma, että seuraavat hallitukset suhtautuvat samalla tavalla, ja eduskunnan ponnet vielä nostavat esille, että on suhtauduttava vakavasti näihin toimenpiteisiin.

Puhemies:

Nyt siirrymme puhujalistaan. Tämän jälkeen pitkän aikaa etenemmekin puhujalistaa ilman vastauspuheenvuoroja.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama vastaus tässä alkuun. Ministeri Hassi vertasi jälleen ja aikaisemmissa puheenvuoroissa Amerikan käytäntöä vahingonkorvausasiassa, mutta siellähän on aivan järjetön vahingonkorvaussysteemi. Eihän sitä voi verrata Suomeen millään tavalla. Sen vuoksi siellä ydinvoimaa ei voida rakentaa, koska vakuutukset ovat niin suuria, että kukaan ei niitä pääomakustannuksia voi sietää. Tunnetumpi vaikka nyt vähän huono näin eduskunnassa mainittavaksi asiaksi oli se mikrossa kissan kuivaaminen. Siitä maksettiin korvaus, kun ei ollut mitään lappua, ettei niin saa käydä. Siellä se rouva oli niin tehnyt, mutta Suomessa jopa miehetkin tietävät, kuinka kissa kuivataan.

Mutta varsinainen puheenvuoro. Kaikki jo on todellakin täällä moneen kertaan sanottu, joten otan esille vain pari asiaa ja hyvin vähän ydinvoimaan liittyvää, no kuitenkin.

Me kansanedustajat hyvin usein marisemme, että yksittäisen edustajan ääni ei mihinkään kuulu. Nyt voisin olla vähän eri mieltä. Olen tehnyt vuonna 99 huhtikuussa, siis tämän eduskunnan aikana, toivomusaloitteen, joka kuuluu seuraavasti sanasta sanaan:

"Suomi ostaa energiaa ulkomailta, jopa sellaista energiaa, joka on tuotettu ydinvoimalassa. Valitettavasti nämä ydinvoimalat ovat kunnoltaan huomattavasti heikompia kuin suomalaiset, eivätkä ne siten ole niin turvallisia kuin ne voisivat olla.

Vaikka ydinvoiman rakentamisen kustannukset kuuluvatkin yksityisille markkinoille, on valtiovallan vastattava energian riittävyydestä kokonaisvaltaisesti. Nykyinen hallitus on tässä asiassa laittanut päänsä pensaaseen ja samassa pensaassa on myös edellinen eduskunta.

Voimalarakentaminen lähtee tietenkin liikkeelle vasta sitten, kun jokin taho hakee sille luvan. Yritysmaailma ei katso tässä vaiheessa voivansa hakea lupaa, koska se ei tiedä eduskunnan tahtoa.

Suomessa lähtisivät kymmenien miljardien investoinnit liikkeelle, kunhan meillä olisi energiaratkaisu tehtynä. Tämä olisi työllisyyden kannalta hyvin merkittävä asia, ja juuri työllisyyden ratkaiseminen tai ainakin sen osittainen ratkaiseminen on eduskunnan tärkein asia.

Asia ei voi näin jatkua. Ei voi olla oikein, että pelkästään lehdistö tekee erilaisia mielipidetutkimuksia kansanedustajien joukossa ydinvoimasta. Aloite kuuluu hallitukselle ja päätökset eduskunnalle. Suunnittelu on saatava alulle mahdollisimman pian.

Edellä olevan perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomuksen, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomen perusvoimaratkaisu saadaan mahdollisimman nopeasti ratkaistua rakentamalla Suomeen lisää ydinvoimaa.

Helsingissä 2. päivänä huhtikuuta 1999."

Miksi nyt palaan tähän aloitteeseen, eikö kaikki ole menossa hyvään suuntaan? Kyllä, mutta ihmettelen aika suureen ääneen sitä, miksi mietinnön laatinut valiokunta ei ottanut aloitettani käsittelyyn. Olisi vaikka todennut tällaisen aloitteen tehdyksi ja saman tien sen hylännyt, niin kuin aina yleensä käy, mutta mietinnössä ei ole sanaakaan aloitteesta. Olen kyllä sen verran saanut tästä asiasta oheisopetusta, että melkein ymmärrän, ettei valiokunta tee varsinaista virhettä, jos se ei jotain aloitetta käsittelekään, mutta mielestäni se on ollut sopimatonta. Kyllä meidän pitäisi itse kunkin kansanedustajan sen verran kunnioittaa toistemme työtä ja aloiteoikeuttamme, että niissä asioissa, joissa päätösvalta on puhtaasti meillä itsellämme, emme ensimmäisinä olisi työtämme hyljeksimässä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti asian käsittelyssä ei ole tapahtunut mitään sellaista virhettä, jolla asia menee tavalla taikka toisella nurin. Tekisi mieli sanoa, että jospa minun pitää nukkua yön yli ja harkita myös uudelleen äänestyskäyttäytymistäni huomisessa vaalissa.

Toinen asia: Eilen ed. Vehkaoja totesi: "Toinen varmistuskeino, johon näytetään tartutun, on kristillisdemokraattien käännyttäminen ydinvoiman kannalle. Ilman vastapalveluahan tämä ei tapahdu. Palkaksi saatetaan tarjota ympäristöministerin tai jonkun muun ministerin paikkaa jo tässä hallituksessa. Näin raadollista tämä kamppailu on ollut." Voiko sen raadollisemmin sanoa? Eli sosialidemokraattisen puolueen merkittävä edustaja lähes väittää eduskunnassa, että tällaisia kauppoja on jo melkein tehty. Kaupanvahvistajana ei voisi olla kukaan muu kuin itse pääministeri. On todella epäuskottavaa puhetta.

Ed. Vehkaoja on onnekseen, tai ei se mikään sattuma ollut, kuitenkin jättänyt sanomatta, että tällainen tarjous on jo tehty. Hän käyttää sanoja "saatetaan tarjota" ja pelastaa sillä itsensä kaikesta vastuusta. Muuten hän olisi suorastaan väittänyt joittenkin korkeassa portaassa olevien syyllistyneen laittomiin tekoihin. Jos hänen lausumansa olisi totta, niin ei siitä häntä tietenkään moitittaisi, mutta jos se ei pitäisi paikkaansa, niin se olisi aika paha asia. En setvi tätä enempää, jotten itsekin syyllisty pikkunäppäryyksissäni johonkin moitittavaan.

En kuitenkaan malta olla vertaamatta tätä tilannetta siihen, jos meillä olisi voimassa kansanedustajan lahjontalaki. Silloin voisi juuri ed. Vehkaojan tavoin vihjaista muutamaa viikkoa ennen vaaleja kilpailijoistaan samantyylisesti eikä joutuisi siitä mihinkään vastuuseen, mutta varmuudella pystyisi pudottamaan kilpailijansa.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ydinvoima-asiassa keskittyisin mielelläni muutamaan seikkaan, ensin yleisiä havaintoja, sitten ydinvoiman kannalta eräitä seikkoja ja myöskin haluaisin mainita terveysvaaroista ja -riskeistä jotain. Pyydän huomauttaa, että hakuteoksena on talousvaliokunnan mietintö, johon on aivan erinomaisella tavalla koottu hyvin paljon tietoa. Tämän keskustelun kuluessa minua aika lailla kiinnostaa se, että näitä talousvaliokunnan esittämiä tietoja yleensä ei sellaisenaan ole pyrittykään täällä kumoamaan, vaan on puhuttu aivan jostain muusta.

Ensinnäkin yleisistä periaatteista haluaisin todeta sen, että periaatepäätöshakemuksen liitteessä 8, sivulla 2, todetaan aivan yleisesti: "Ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön lähtökohtana on ydinenergialain mukaisesti, että laitoksen on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämä toteutetaan ennalta ehkäisevinä toimenpiteinä laitoksen suunnittelussa ja rakentamisessa, laitosta suojaavina toimintoina häiriö- ja vauriotilanteissa, seurauksia rajoittavina toimintoina onnettomuustilanteissa. Uuden ydinvoimayksikön on täytettävä Suomessa voimassa olevat turvallisuusvaatimukset, joiden yleisperiaatteet sisältyvät valtioneuvoston päätöksiin." Erittäin hyvä periaatelähtökohta, kun tämmöistä hyvin tärkeätä Suomen tulevaisuudelle olevaa asiaa selvitetään.

Tältä pohjalta luulisi, että asia olisi keskustelultaan siis aika lailla tekninen, taloudellinen, ehkäpä vähän lääketieteellinenkin, mutta asiapohjaan perustuva. Teollisuushan tässä on se, joka kaiken maksaisi, ei Suomen kansa eikä eduskunta. Teollisuus on hyvin vakuuttunut. Teollisuuspiirit kaikki aivan avoimesti ovat sitä mieltä, että me tarvitsisimme tämän viidennen reaktorin. He ottavat vastuun siitä taloudellisessa mielessä. Myös ay-liike on tullut tässä hyvin selkeästi esille, hyvin selkeällä mielipiteellä.

Itse asiassa tässä ei ole kysymys periaatepäätöksistä. Meillä on jo toimivia reaktoreita neljä kappaletta, niin kuin varsin hyvin tiedetään. Nyt itse asiassa pyydetään lupaa, siis ainoastaan lupaa, viidennen reaktorin rakentamiseen, ei mitään muuta. Tämä keskustelu, jota Suomessa käydään, vihjaa kyllä paljon suurempiin periaatteellisiin ongelmiin ja kuitenkin se kohdistuu meidän viidestä sormestamme siihen yhteen. Neljä jätetään sivuun. Niiden toiminta hyväksytään jostain syystä ja siitä yleensä ei mainita mitään. Näin tämä ydinvoimapoliittinen aspekti on saanut muodon, joka itse asiassa on enemmän voimapoliittinen, ja jo alusta lähtien siitä on tullutkin omantunnonkysymys. Tässä salissa yleensä hallituksen esitykset ovat hallituksen esityksiä ja käsittely kulkee sen kaavan mukaan. Kyllä avoimesti ihmettelen sitä, että tässä asiassa ei tämmöistä mahdollisuutta edes mietitty, vaan hallitus yhtenäisesti on sitä mieltä, että tämä tekninen ja kova asia onkin omantunnonkysymys. Järki ja sydän ovat vastakkain. Minulle on useampi kansanedustaja sanonut henkilökohtaisesti, että järki sanoo "kyllä" tälle hakemukselle, mutta sydän sanoo "ei". Haetaan aika mielenkiintoisia rinnastuksia.

Asia on siis täysin politisoitunut, ja sillä lailla vain ymmärrän tämän keskustelun laineet ja sen yleisökeskustelun, jota tässä käydään. Arvoisa rouva puhemies! Tulee mieleen vain se, että jos Suomen eduskunnan aikanaan olisi pitänyt päättää, tuleeko meille rautatie tähän maahan vai ei, (Ed. Kokkonen: Tai sähkö!) niin olisin kyllä pahasti pelännyt, että rautateitäkään ei olisi koskaan saatu rakentaa Suomeen. Me tiedämme kuitenkin, kuinka hyvästä asiasta siinä on kysymys.

Sitten itse ydinvoimasta. Haluaisin vain kiinnittää huomiota sivulla 8 olevaan ensimmäiseen kappaleeseen, joka on ydinvoima-termin alla. En kokonaan sitä nyt suinkaan lue, mutta sen jokainen sana on minusta siinä mielessä erittäin tärkeä, kun lähdetään siitä, että Suomessa pelkästään on 25 vuoden kokemus ja läntisessä maailmassa 10 000 vuotta yhteensä näitä voimaloita on käytetty ja tässä kerrotaan, kuinka turvallista kaikki on. Kun talousvaliokunnan mietinnössä on vastalause, niin luulisi, että tämä vastalause kohdistuu tämän mietinnön tekstiin ja osoittaa, että esimerkiksi ydinvoiman ensimmäinen kappale on joltain osin väärä. Vastalause väistää sen sijaan nämä totuudet kokonaan. Kun tässä sanotaan nimenomaan, että Suomessa olevat voimalaitokset ovat olleet turvallisia ja niiden käyttöaste on ollut silti korkea, niistä ei ole aiheutunut vahinkoa ihmisille, ympäristölle eikä omaisuudelle jne., niin kyllähän perin juurin turvalliselta tämmöinen asia silloin tuntuu kansanedustajan mielestä, joka tästä valtavasta materiaalista ja isosta asiantuntijajoukosta yrittää siilata oman kantansa esille. Itse, vaikka olenkin yliopistomies, asennoidun tähän niin, että asiantuntijat ovat tässä muualla. Meidän tehtävämme on ottaa heidän tiedoistaan selville synteesi tästä asiasta eikä toimia asiantuntijana näitä asiantuntijoita vastaan.

Terveysvaikutukset on toinen asia, joka on talousvaliokunnan mietinnön sivulla 13. Sielläkin hyvin selkeästi todetaan, että tärkeimmät terveyttä uhkaavat riskit koko tässä energiantuotannossa ovat ne pienet hiukkaset, mitä meillä on ilmassa. Euroopassa lasketaan jopa, että 400 000 ihmistä kokee ennenaikaisen kuoleman näitten pienten hiukkasten takia. Tästä viidennestä reaktorista ei tule minkäänlaisia pieniä hiukkasia ilmaan. Itse en ole vain päässyt sen filosofian ympärille, että Suomen kansalle halutaan kertoa, että tämä viidennen reaktorin toiminta on nyt hyvin riskialtista, siis nimenomaan vielä viidennen reaktorin toiminta. Elämähän on kaikkinensa aikamoinen riski. Itse asiassa kaikki me kuolemme jonain päivänä; se on ainoa täysin varma asia tässä maailmassa, mikään muu asia ei ole niin varma kuin se. Minulle ei ole selvinnyt, mihin näitä ydinvoiman riskejä ne, jotka niitä painottavat, itse asiassa vertaavat. Se olisi kyllä hauska kuulla. Tupakointiin tätä voi verrata, liikenteeseen voi verrata, syömiseenkin voi verrata. Suomessa tukehtuu 120 ihmistä vuodessa siihen, että he syövät ruokaansa. Onko, arvon riskien harrastajat, teidän mielestänne heille hyvä se neuvo, että ei kannata syödä mitään ruokaa. Silloin kohtalo on vielä tylympi, se on täysin varma. Toivoisin kyllä, että meillä voitaisiin näistä ihan avoimin kortein pelata, jos kerran väestölle tällaista tietoa halutaan. Minä ymmärrän talousvaliokunnan mietinnön niin, että tässä on kysymys täysin turvallisesta asiasta hyvin monella eri tavalla.

Lopetan oikeastaan sanomalla vain, että asiantuntijoiden mukaan, muun muassa professori Kimmo Koskenvuo ja Tapio Rytömaa, ilmoittivat Helsingin Sanomissa 9.4., että tupakointi ja energiantuotto polttamalla, on se siis mikä tahansa muoto, ovat huomattavasti suurempi terveysriski meille ihmisille kuin konsanaan ydinvoima. Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan sivun 14 alalaidassa ihan selvästi Kansanterveyslaitoksen suulla, joka oli meillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin mietinnöllä, että terveydelliseltä kannalta ei ole esteitä ydinvoiman lisärakentamiseen. Ydinvoimasta aiheutuvat riskit ovat pienempiä kuin vastaavasta polttoon perustuvasta energiantuotannosta.

Näistä voi, arvon puhemies, totta kai olla eri mieltä, ei siinä ole minkäänlaista sormella osoittamista, mutta minusta näihin asioihin täytyisi silloin ottaa kanta ja sanoa, että Kansanterveyslaitos on väärässä, nämä herrat professorit ovat väärässä ja he ovat väärässä niiden ja niiden perusteiden nojalla. Tämä kaikki tyypillinen akateeminen väittely on kokonaan sivuutettu tässä, ja sen takia olen vähän pahoillani keskustelun luonteesta, jossa aina mennään toisille raiteille.

Tavallisille kansalaisille itse olen perustellut tätä asiaa pelkästään sillä, että meillä Suomessa onneksi on hyvä perusteollisuus, joka tarvitsee tiettyä perusvoimaa pyöriäkseen, sekä metalli- että puuteollisuus, ja se tuottaa sen hyvinvoinnin meille, jolla ne peruspalvelut voidaan toteuttaa, joita minun ymmärtääkseni esimerkiksi vihreä liikekin haluaa. Minä jään kyllä kovasti ihmettelemään, jos teidän hylkäysehdotuksenne menee läpi. Teollisuuden on sen jälkeen erittäin helppo mandaatillaan lähteä muualle. Mitä täällä Suomessa heidän kannattaa teollisuutta pitää pystyssä, jos näin voimakkaasti vastustetaan, että teidän vastustuksenne menee lävitse.

Puhemies:

Olen ilmoittanut, että nyt etenemme ilman vastauspuheenvuoroja, mutta huomautan, että välihuudot toki ovat sallittuja, mutta omalta paikalta.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Toteaisin heti aluksi, että ydinvoima on sydämen asia. Jos ydinvoimaa ei hyväksytä ja rakennetaan lisää polttovoimaloita, niin moni suomalainen kuolee pienhiukkasten vuoksi sydän- ja verisuonitauteihin.

Tämä alkuosa puheesta täytyy käyttää siihen, että korjaan joitakin täällä esitettyjä väitöksiä tai ainakin sanontoja, jotka ovat täysin harhaanjohtavia.

Esimerkiksi ed. Soininvaara jopa ryhmäpuheenvuorossaan antaa ymmärtää, että yksi 10 000 suomalaisesta kuolee vuosittain liikenteessä ja Loviisan tyyppisessä voimalassa ytimen sulamisen riski on siis samaa luokkaa kuin kuoleman vaara liikenteessä, koska Säteilyturvakeskus on todennut, että ytimen sulamisen riski on 1/10 000 reaktorivuotta. Tästä tietenkin voisi saada sen käsityksen, että sehän on ihan mahdottoman yleinen riski, mutta todellisuudessahan tämä tarkoittaa sitä, että jos minä onnistun elämään 10 000 vuotta, niin todennäköisesti kuolen liikenneonnettomuudessa. Mutta vaikka olenkin jo aika pitkään elänyt, en usko, että onnistun tuossa. Siitä syystä tällainen, joka vielä on tilastotieteilijän esittämä, on kyllä minusta, sanoisin, edesvastuutonta.

Toinen kohta, missä ed. Soininvaara puhuu ydinvoimaa vastaan, on se, että uraani ei riitä mihinkään, että jos ydinvoimaa lisätään kovasti, parissa vuodessa uraani on loppu. No, sehän on tietenkin loppu, jos vaaditaan halpaa uraania, mutta meillähän on merivedessä uraania 5 miljardia tonnia ja sen ottaminen sieltä uraanipolttoaineeksi on vain kahdeksan kertaa niin kallista kuin tällä hetkellä jostakin Kanadasta tai Australian uraanikaivoksesta. Jos ydinsähkön hinta nousee uraanin hinnan noustua kahdeksankertaiseksi, se nousee ei kaksinkertaiseksikaan, vaan se on vieläkin halvempaa kuin tuulivoima. Se kuitenkin vastaa kaikista kustannuksista. Niin kuin eilen totesin, niin ydinvoimalan ympäristökustannukset ovat vain 30 miljoonaa euroa vuodessa, kun maakaasuvoimalan kustannukset, ympäristökustannukset, ovat 330 miljoonaa euroa. Hakevoimalankin voi arvioida olevan noin 150 miljoonaa euroa. Eli maakaasuvoimalan sähkön hinnan pitäisi olla kaksinkertainen, jotta se vastaisi ympäristökustannuksistaan, ja hakevoimalankin puolitoistakertainen. Sen sijaan ydinsähkön hinnassa jo suurin piirtein verolla peritään se ympäristökustannus. On käsittämätöntä, että luonnonsuojelijat ja vihreät vastustavat ydinvoimaa, joka kuitenkin on tällä hetkellä ainoa tehokas keino ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja pienhiukkasten vähentämiseksi.

Meillähän tilanne on se, että kaikki me jatkuvasti 24 tuntia vuorokaudessa harrastamme passiivista tupakointia, kun tässä ilmassa on polttovoimaloiden ja liikenteen aiheuttamia pienhiukkasia, ja ajoittain niitä tulee vielä paljon enemmän, niin kuin joku aika sitten Itä- ja Keski-Euroopan voimaloista tuli yli 30 mikrogrammaa kuutiometrissä muutaman päivän annos. Onneksi se oli lyhytaikainen, mutta keskimäärin se on noin 7—8 mikrogrammaa kuutiometrissä ja aiheuttaa siis uusimpien tutkimusten mukaan noin 200—300 suomalaisen kuoleman. Jos nyt Saksa ja Ruotsi onnistuvat toteuttamaan ydinvoiman purkamispäätöksensä ja siirtyvät polttovoimaloihin, niin suomalaisia alkaa vastaavasti kuolla enemmän. Kai meidän on saatava siitä vahingonkorvaus.

Nämä polttovoimalat eivät siis suinkaan ole mikään kansallinen ongelma vaan todella tuhansien kilometrien alueelle ulottuva ongelma. Sen sijaan tavallisen ydinvoimalan suuronnettomuus ei ulotu kovin kauas. Tshernobyl-tyyppi on ihan eri asia, koska se onnistuu kilometrin parin korkeuteen soihtuna palaessaan levittämään materiaalin ja sieltä tuulen mukana tuhansien kilometrien päähän. Mutta jos esimerkiksi Olkiluodossa tapahtuisi suuronnettomuus, kyllä se olisi aika paikallinen eikä siitä oikeastaan muitten maitten tarvitsisi paljon murehtia verrattuna näihin polttovoimaloihin. Kyllä meidän pitäisi saada tämä lainsäädäntö nyt siihen muotoon, että kansainvälisestikin sovittaisiin, että jos polttovoimaloita rakennetaan ydinvoimaloiden tilalle, siihen täytyy saada kyllä sitten naapurimailta lupa.

Ydinvoimalan korvaaminen jollakin uusiutuvalla energialla, jota ed. Soininvaara esittää, on aika epätoivoista. Euroopassa on tilanne tällä hetkellä se, että ydinvoimaa tuotetaan noin 800 terawattituntia vuodessa. Kun katsotaan Euroopan unionin uusiutuvien energialähteiden kehitysohjelmaa, se merkitsee, että siihen tarvittaisiin noin 40 miljoonaa hehtaaria energiaviljelmiä. No, se on puolet Euroopan unionin koko peltoalasta. Mihin me oikein peltoa tarvitsemme? Täällähän vihreät myöskin haluavat, että siirrytään luomutuotantoon. Sehän aiheuttaa sen, että tarvitaan kolmasosa lisää peltoa sitten elintarvikeviljelmiin. Ei meille sitten jää enää ruuan tuotantoon mitään peltoja riittävästi.

Metsää tietenkin voitaisiin ajatella. Euroopan unionilla on 110 miljoonaa hehtaaria metsää. No, 80:tä ydinvoimalaa vastaavat polttovoimalat tarvitsisivat metsää noin 40 miljoonaa hehtaaria, jotta nämä polttovoimalat pyörisivät jatkuvasti ydinvoiman sijasta. 80 ydinvoimalan sähkön korvaamiseen tarvitaan 40 miljoonaa hehtaaria metsää. Jossakin kohdassa pitäisi viimeinkin päättää, mitä sille metsälle tehdään, rauhoitetaanko se, poltetaanko puut, tehdäänkö niistä vetyä, mikä sekin on yksi idea, liikenne hoidetaan puuvedyllä jnp. Joku raja tässä nyt täytyy olla. Nämä ajatukset siitä, miten uusiutuvia hoidetaan, ovat aivan tolkuttomia. Suomessa asia on paljon helpompi selvittää, koska meillä Vtt on selvittänyt aika tarkkaan, mitkä mahdollisuudet ovat. Ilmasto-ohjelman mukaan 5 miljoonaa kuutiometriä otetaan lisää energiakäyttöön, mutta sen lisäksi on vielä saatavissa ehkä noin 5 miljoonaa. Se vastaa noin 3:a terawattituntia sähköä. Sitten jos tuulivoimaa lisätään niin paljon kuin Vtt katsoo, että ympäristösyistä on mahdollista ja järkevästi tuulta saatavissa, se vastaa noin 8:aa terawattituntia. Suomen uusiutuvien energialähteiden lisäys on siis kaikkiaan 11 terawattituntia eli suurin piirtein sama, mitä saadaan viidennestä ydinvoimalasta. Tässä suuruusluokat jatkuvasti menevät sekaisin, kun kuvitellaan, mitä uusiutuvilla saadaan.

Sitten täällä on vielä ed. Pulliainen todennut, että Suomessahan energiasyöppö on hiertämällä tehty paperi. Niinhän se onkin, ja sitä varten juuri energiaa tarvitaan. Ed. Pulliaisen mielestä pitäisi ruveta keittämään vain lisää sellua. Mutta sitä sellua tehdään niin paljon edullisemmin tropiikissa ja siellä lähempänä olevissa maissa, joissa puu kasvaa seitsemässä vuodessa, että ei Suomen sellu kelpaa mihinkään. Se on tietenkin tehokas tapa sähkön säästämiseen, kun metsäteollisuutta ei enää ole, mutta se ei minusta ole suomalaisten etu. Kyllä meidän on tehtävä sitä paperia, jossa me olemme kilpailukykyisiä, jota maailma haluaa. Siihen tarvitaan sähköä. Niin kuin täällä ovat monet todenneet, jos sähköä ei ole, maakuntien metsäteollisuus on hätää kärsimässä.

Lopuksi haluaisin vielä uudestaan kertoa sen, että suomalaisen ydinvoimalan onnettomuus ei ole mikään katastrofi. Vtt on asiaa selvittänyt. Esimerkiksi Olkiluodon voimalan suuronnettomuus, joka siis on seurausta siitä, että kaikki varajärjestelmät pettävät ja mikään ei toimi, niin että lopulta sieltä pääsee karkuun ydinaineita, on sellainen, että käytännössä joudutaan siihen, että ehkä noin 5 kilometrin säteellä on ihmiset vietävä pois ja 20 kilometrin säteellä maatalous väliaikaisesti kiellettävä, jotta elintarvikkeisiin ei tulisi säteilyä. Ydinvoimalaonnettomuus Suomessa on siis vielä kaiken lisäksi paljon halvempi kuin niissä maissa, joissa ydinvoimala on lähempänä tiheää asutusta. Jos täällä jokin vakuutus halutaan ydinvoimalalle, ei sen ainakaan tarvitse olla niin suuri kuin Keski-Euroopassa, koska suomalaisia on niin paljon harvemmassa.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puheenvuoroja on kuunnellut, jollakin tavalla voisi todeta, että vähän harmittaa asetelma sillä tavalla, että lähdetään ääripäistä aina liikkeelle. Varmaan me kaikki olemme sitä mieltä, että energiaa tarvitaan jatkossakin, niin kuin sitä tarvitaan tänä päivänä, mutta myöskin toivoisi sitä, että nähtäisiin myöskin niitä tosiasioita, joita ed. Tiuri omalta näkökannaltaan toi. Hän varmaan paljon lukeneena ja viisaampana miehenä hyvinkin voi perustella kantansa, mutta kyllä ajattelin heittää joitakin väittämiä, joita itse olen ajatellut ja jotka ovat kieltämättä osaltaan päinvastaisia.

Mitä tulee vaihtoehtojen sitomiseen siihen, että jos rakentamiselle myönteinen päätös tehdään ydinvoimalaratkaisussa, joillakin lausumilla ja paketeilla taattaisiin bioenergian ja kotimaisen energian tuotantomahdollisuuksien ja teknologian kehittämistä, valitettavasti on tänäkin iltana tullut tässä salissa jo todettua hallituksen suulla, että näillä ei käytännössä ole mitään merkitystä. Jos ei budjetissa, joka vuosittain laaditaan, ole rahaa merkitty, kyllä näitä lausumia saadaan kirjoittaa yhteen jos toiseenkin valiokunnan lausumaan. Niillä on määrätty arvo. Jos sillä halutaan politiikkaa tehdä, sillä voidaan tehdä, mutta jos ei rahaa ole eikä sitä haluta siihen laittaa, eihän niillä silloin mitään käytännön merkitystä tule olemaan. Minusta malliesimerkki siitä on tiepolitiikka, joka luvattiin hoitaa sillä tavalla, että säästöt tulevat niin sanotun alemman tieverkoston kunnostamiseen, ja niin kuin hyvin tiedämme, lisäbudjetissa oli tasan nolla euroa, mitä siellä esitetään. Tässä asiassa on vähän sama maku, valitettavasti, täytyy näin todeta.

Näkisin hyvin tärkeänä sen, että kuitenkin monissa valiokuntien käsittelyissä on tullut esiin se, että meidän on pakostakin kehitettävä myöskin muita vaihtoehtoisia energiamuotoja. Sitä en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä, mikä se ongelmatiikka siinä on, miksi esimerkiksi pienempiä yksiköitä, joita voidaan tekniikalla hyvin hoitaa ja jotka ovat kilpailukykyisiäkin, ei voida edelleen kehittää ja laittaa eri puolille maata. Ei niiden välttämättä tarvitse aina tuulimyllyjä olla, ne ovat oma osansa siinäkin. Sieltä löytyy pieniä vesivoimalamahdollisuuksia, löytyy biojätteitä, jotka pitää jollakin tavalla käsitellä, ja minusta vastuu kuuluu meille tulevaisuuden suhteen siinä, että myöskin jätehuolto pannaan sillä tavalla kiertoon, että se pystytään hyödyntämään.

Minusta jotenkin vähän outo heitto oli ed. Markkulalta, joka ei nyt salissa satu olemaan, ettei edes teoriassa ole mahdollisuutta sattua mitään onnettomuutta. Se on minusta aika lailla ylimitoitettu, koska aina pitää lähteä siitä, että kyllä teoriat joskus pettävät jollakin tavalla. Ei siihen pidä tuudittautua. Se on minusta pilven päällä istumista, jos lähdetään ajattelemaan, että näin varmaa toimintaa se olisi.

Tässä Suomella on hyvät mahdollisuudet teknologian vientiin tänä päivänä. Jos minun tietoni pitävät paikkansa — vielä tarkistelin ministeri Hassilta, että tänä päivänä ympäristöteknologia on reilut 3 miljardia euroa, joka on viennin arvo kokonaisuutena — se on hyvä päänavaus näin pieneltä maalta. Kun sitä kehitetään, mihin henkilökohtaisesti uskon, sillä tulee olemaan kehittämisen mahdollisuuksia vientipuolellakin erittäin paljon ja se antaa työtä tässä maassa hyvinkin runsaasti.

Toisaalta kotimaisten energiavaihtoehtojen kehittäminen sekin luo huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin loppujen lopuksi ydinenergiavaihtoehdossa tulee olemaan, ja työpaikat ovat nimenomaan niillä alueilla, joita voidaan kehittää ja lisätä, joilla muutoin on vaikeata ihmisille työtä luoda. Sekin tulisi ottaa huomioon. (Ed. Tiuri: Vastaavasti häviää metsäteollisuuden työpaikkoja!) — Ei tarvitse hävitä yhtään eikä niitä tule häviämään. Tämä yhteiskunta pitää aina huolen, että meidän suurteollisuutemme tulee saamaan sähkön sen hintaisena, että se on kilpailukykyinen. — Tässäkin voidaan todeta, että rahat on varattu rakentamiseen. Sekin on otettu tältä kansalta pois ylimääräisenä maksuna, eli olemme maksaneet korotettua sähkön hintaa, että on voitu rahasto tehdä. Mutta ei mikään asia ole mustavalkoinen, kaikkia tässä tarvitaan, monenlaisia.

Yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota, kun puhutaan onnettomuusriskeistä, että niitä ei ole. Meillä on hyvä kokemus, jonka kaikki varmaan muistamme, Tshernobylin, joka ei ollut Suomessa. Mutta voin todistaa, että väittämät, että sillä ei ole ollut mitään terveydellisiä riskejä Suomessa kansan keskuudessa, eivät pidä paikkaansa. On selkeät näytöt olemassa, mitä on tapahtunut eri alueilla. Kun omassa valiokunnassani, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, tätä asiaa käsiteltiin, silloin muutamat asiantuntijat käyttivät puheenvuoron, että millään mittareilla ja käkkyröillä näytettynä ei näytä, että olisi mitään ongelmatiikkaa ollut, missään käyrä ei hyppää, kun suhteutetaan niin ja niin suureen ihmismassaan. Minusta näin saadaan tehtyä ihan sama, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Johonkin tarpeeksi isoon massaan voidaan suhteuttaa, ei siinä paljon viisari heilahda. Mutta jos lähdetään suhteuttamaan syöpä- ja kilpirauhasongelmat kyseisen alueen väestöön, jo viisari heilahtaa. Minusta näin se pitää tehdä.

Nämä ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä ratkaisuja, miten energia ja sähkö tuotetaan. Jos vastuukysymyksissä tulee ongelmia, pitää myöskin yhteiskunnan vastata eikä jättää pienelle alueelle vastattavaksi syntyviä terveydenhuolto-ongelmia. Me jokainen tiedämme, että ne ovat kalliita ratkaisuja, kun joudutaan sitten kansakuntana ja kuntina maksamaan hoitokustannuksia. Tämän uskallan sanoa siksi, että myöskin omasta perheestäni tämä on niin läheltä katsottuna, että minun ei tarvitse toisten juttuja puhua, vaan näen itse, mitkä käytännön ongelmat tulevat vastaan. Minusta nämä ovat niitä tosiasioita, jotka pitäisi tunnustaa, tunnustaa myöskin yhteiskunnallisesti ja kantaa porukalla vastuu. Mutta jos tätä politiikkaa hoidetaan ja väitetään silloin Tshernobyliin viitaten, että Suomessa ei tiedetty, että tällainen ongelma on tullut, meillä keskisessä Suomessa, Perhossa, tämä ongelma kyllä tiedettiin ennen kuin ensimmäinenkään tiedotusväline tässä maassa siihen reagoi. Siinä oli selkeästi nähtävissä mittari, joka meillä oli olemassa, että jotain on tapahtunut. Emme tienneet sanoa, missä oli tapahtunut, mutta silloin kun tiedotus lähti tässä maassa käyntiin, se ongelma oli, tuhot olivat tulleet, ihmiset eivät voineet siihen varautua niillä alueilla, joilla laskeumat olivat. Minusta tämä on se seikka, joka pitää ottaa paremmin huomioon. Tulivat ne omasta maasta tai jostakin muualta, siinä pitää olla rehellinen kansakuntana ja niitä ihmisiä kohtaan, että kun näitä sattuu, silloin meillä yhteisvastuun siitä pitää pelata.

Oma henkilökohtainen kantani on, että uskon siihen, että vaihtoehtoisia energiamuotoja kehittämällä tämä teknologia kehittyy joka suhteessa vielä tulevaisuudessakin. Eteenpäin mennessämme kyllä pakostakin löydämme turvallisempia vaihtoehtoja kuin ydinenergia tällä hetkellä on. Uskon, että näin myöskin tulee tässä maassa tapahtumaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kansanedustaja Hannu Aho on myöskin MTK:n toinen puheenjohtaja, ja oli mielenkiintoista kuunnella hänen puheenvuoroaan. Kun pari viikkoa sitten luin Ilkka-lehden haastattelusta maataloustuottajien keskusjärjestön ykköspuheenjohtajan Esa Härmälän kannanottoa ydinvoimaan, hän totesi painokkaasti, että hänen mielestään ydivoiman vastustajat ovat maaseudun pahimpia autioittajia. Se oli aika voimakas kannanotto etujärjestöltä, jonka tehtävänä on myöskin huolehtia siitä, että aluepolitiikka tässä maassa toimii.

Miellyttävä päivä oli tämä päivä siinä mielessä, että meille kaikille on tullut lobbausta ydinvoiman puolesta ja vastaan mutta tänä päivänä ydinenergianuoret lähettivät meille kaikille kansanedustajille myöskin omaa näkökulmaansa ydinvoimasta. Se oli siinä mielessä mukava saada, että myöskin nuoret näkevät ydinvoiman mahdollisuutena estää sitä, että heillä ei olisi tulevaisuudessa hyvä elämä täällä maailmassa.

Nimittäin kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmastonmuutos on tällä hetkellä ehdottomasti suurin maailmanlaajuinen ympäristöuhka. Pitkäaikainen seuranta osoittaa sangen kiistatta sen, että maapallon keskilämpötila on nousemassa, ja useimpien asiantuntijoiden mukaan juuri hiilidioksidipäästöjen kasvu teollisessa yhteiskunnassa on eräs merkittävimmistä kasvihuoneilmiön aiheuttajista. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus onkin nyt korkeampi kuin koskaan aikaisemmin kuluneen 100 000 vuoden aikana.

Meidän tapamme käyttää näitä fossiilisia polttoaineita on ollut kyllä varsin lyhytnäköistä ja vaarallistakin. Me tuhoamme toiminnallamme joka hetki meille korvaamatonta ja ainutkertaista ilmakehää, ilmaa, jota me hengitämme ja jota ilman emme voi elää. Emme tunne vielä tarkkaan kaikkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tiedämme kuitenkin sen, että osassa maailmaa aavikoituminen lisääntyy, pohjoisen havumetsäluonto on vaarassa kokonaan tuhoutua, napajäätiköt ja ikijäät vuorten huipuilla sulavat ja säiden ääri-ilmiöt, kuten myrskyt, pitkät kuivuuskaudet ja tulvat, yleistyvät ympäri maailmaa.

Suomi on kuitenkin pieni maa ja sen ratkaisulla ei ole kovinkaan suurta merkitystä maailmanlaajuiseen kokonaistilanteeseen ja sen kehittymiseen. Tämä ei kuitenkaan oikeuta meitä tekemään itsekästä ratkaisua ja jatkamaan esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden laajamittaista käyttöä. Kyllä Suomenkin on kannettava oma kortensa kekoon ja näytettävä toiminnallaan hyvää esimerkkiä muullekin kehittyneelle maailmalle.

Tänä päivänä myöskin maailman energiankulutus jakaantuu vielä hyvinkin epätasaisesti maailman väestöön nähden. Tiedämme kuitenkin, että kehitysmaiden teollistuessa tilanne tulee lähiaikoina voimakkaasti muuttumaan. Energiankulutuksen kasvu on tarpeen kehitysmaissa heidän kohtuullisen elintasonsa, terveydenhuollon, elintarvikkeiden tuotannon, koulutuksen ja kommunikaation sekä yleisen turvallisuudenkin takaamiseksi. Tulevina vuosina on myös varauduttava esimerkiksi siihen, että makean veden tuottamiseksi joudutaan merivedestä poistamaan suolaa, mikä sitoo erittäin suuria energiamääriä.

Arvoisa puhemies! Kasvihuonekaasuista suurin osa on peräisin energiantuotannosta ja sen käytöstä. Siksi juuri energiaratkaisulla voidaan kaikkein tehokkaimmin vaikuttaa Suomen hiilidioksidipäästöihin. Kioton sopimuksen ensimmäisen sopimuskauden jälkeen 2012 Kioton velvoitteet todennäköisesti edelleen vielä tiukkenevat, eikä uusia tavoitteita voida nähdäksemme saavuttaa ilman ydinvoimaa. Ydinvoima on ainoa laajan mittakaavan sähköntuotantotapa, jonka käyttö ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä.

Muun muassa kun Suomen nykyiset neljä reaktoria otettiin käyttöön 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa, sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt alenivat lyhyen ajan sisällä yli 70 prosenttia. Tämän jälkeen ne ovat kyllä tietenkin kasvaneet, koska fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen, maakaasun ja öljyn, käyttöä on lisätty.

Jokunen sana turvallisuudesta. Nyt rakennettava ydinvoimala ei ole mikään turvallisuusriski. On nimittäin aika tärkeätä tietää se, että Tshernobyl-tyyppinen onnettomuus ei ole edes teoriassa mahdollinen laitoksessa, jollaista Suomeen suunnitellaan. Voimalat ovat perusrakenteeltaan täysin erilaisia, sillä Tshernobylissä oli valittu useita hyvin erikoisia teknisiä ratkaisuja, jotka ovat perua saman tyyppisen reaktorin käytöstä ydinaseplutoniumin tuotantoon.

Tshernobylin reaktorissa ei muun muassa ollut ollenkaan paineastiaa eikä ollenkaan suojarakennusta. Tshernobylin reaktorissa hidasteaineena käytettiin grafiittia, joka on eräs hiilen allotrooppi eli joka on yhtä palovaarallista kuin tavallinen hiili. Tshernobylin onnettomuus ei ollut ydinräjähdys vaan höyryräjähdys. Höyryräjähdyksen jälkeen 1 900 tonnia reaktoriin sisäänrakennettua grafiittia paloi kymmenen vuorokautta, kuten me muistamme.

Suomessa taas hidasteaineena on vesi, joka ei syty palamaan missään olosuhteissa ja joka haihtuu mahdollisessa ylikuumentumistilanteessa. Hidasteaineen haihtuessa ydinreaktio menettää kykynsä jatkua ja reaktio hiipuu itsestään. Ydinvoimalalla ei voi aiheuttaa joukkotuhoa edes tahallisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Tärkein kysymys mielestäni on se, millaisen maailman me jätämme jälkeemme tuleville sukupolville ja millä tavoin tuotetulla energialla aiheutamme kaikkein vähiten haittaa ympäristölle. Kansalaiset tuntevat ydinvoimaa kohtuullisen heikosti, ja siihen on varsin helppoa liittää kaikenlaisia paikkansapitämättömiäkin myyttejä. Useat näistä liittyvät muun muassa ydinjätteen loppusijoitukseen, joka meillä on ollut hiljan myös tässä eduskunnassa päätettävänä. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkiin muihin energiantuotantomuotoihin liittyvät ympäristöongelmat ovat tuhansia, ellei kymmeniätuhansia kertoja vakavampia. Me tiedämme, että kaikesta polttoon perustuvasta energiantuotannosta syntyy paitsi hiilidioksidipäästöjä myös haitallisia epäpuhtauksia ilmakehään. Nämä ilmansaasteet aiheuttavat maailmanlaajuisesti satojatuhansia ennenaikaisia kuolemia vuodessa, kuten edelliset puhujat vakuuttavasti totesivat. Nämä kuolemat ovat mielestäni aivan turhia ja voisivat olla vältettävissä. Puhumme siis aivan eri kokoluokan ongelmasta kuin mistä on kyse esimerkiksi ydinjätteen loppusijoituksessa.

Tältä pohjalta ja Olkiluodossa itse kaksi kertaa käyneenä (Ed. Rossi: Ihan ammattilainen!) tulen äänestämään ydinvoiman puolesta.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän aiheen ympäriltä on todennäköisesti jo lähes kaikki sanottu, mitä tästä sanottavaa on, mutta halusin tulla myös itse merkityttämään eduskunnan pöytäkirjoihin syyt, miksi olen kantani valinnut nimenomaan siitä syystä, että ne ovat siellä jälkipolvienkin luettavissa ja ennen kaikkea ensi viikon aikanakin jo kysyjille voin osoittaa, että jos haluat todella tietää syyt, niin katso Internetistä, ja jos ei se riitä, voin ottaa sen sieltä ulos ja panna lehteen.

Ihmettelen kyllä suuresti, miksi tästä on tehty näin tärkeä asia. Tämähän tuntuu olevan elämää tärkeämpi asia meillä. Kuitenkaan mikään ei muutu. Meillähän tällä hetkellä energiantuotanto perustuu neljään kotimaassa olevaan ydinvoimalaan, ja viides on rajan takana, sen lisäksi hajautettuun biovoimalla tuotettuun energiaan. Nyt vain on kysymys siitä, että osa siitä ostosähköstä, mikä tuotetaan naapurin puolella ydinvoimalla, siirretään tuotettavaksi kotona toimivassa ydinvoimalassa. Loppujen lopuksi mikään ei muutu. Osa ostetaan, osa tuotetaan ydinvoimalla ja osa tuotetaan bioenergialla. Todella Suomi on jo johtava maa bioenergian hyödyntämisessä, sitä täytyy totta kai jatkaa, mutta nämä eivät ole missään tapauksessa toisensa poissulkevia asioita. Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että ne ovat päinvastoin toisiaan tukevia asioita.

Monelta näyttää unohtuneen se, mistä ydinvoiman vastustaminen aikoinaan alkoi. Aivan lyhyesti yksinkertaistettuna: Kun se sama porukka, joka oli radikaaliporukkaa 60-luvulla, huomasi, että heidän aatemaailmansa, heidän silloinen ratsunsa, hiipuu alle ja se homma romahtaa, he keksivät seuraavaksi ajatukseksi ruveta vastustamaan taloudellista kasvua, ja nopein tapa taloudellisen kasvun hidastamiseksi olisi ydinvoiman vastustaminen. Sieltä tämä on lähtenyt liikkeelle. On kyllä hyvin suuri ihme, että samassa hallituksessa, minkä pääasiallinen linja on talouskasvun lisäyksen kautta lisätä työllisyyttä, samassa hallituksessa istuu ministereitä, jotka vastustavat perusenergiantuotantoa, jolla nimenomaan taloudellista kasvua voidaan aikaansaada.

Toisekseen joka ainut edustaja tässä talossa tuntuu kannattavan ydinvoimaa. Kukaan ei ole ehdottanut, että neljä kotimaassa olevaa ydinvoimalaa pitäisi sulkea ja ajaa alas. Vihreän puolueen edustajatkin junalla tullessaan ydinvoimalla tulevat tänne jokseenkin joka aamu, hyvästi ydinvoimakyytiä ottavat.

Suomi tarvitsee lisää perusvoimaa. Se on maatalouden ja maaseudun etu. Nimenomaan siellä on paikat sille prosessiteollisuudelle, niin rauta- kuin puunjalostusteollisuudellekin, joka sähköä tarvitsee ja nimenomaan edullista perusenergiaa. Sen lisäykseksi on laskettu 17—18 prosenttia seuraavien 10 vuoden aikana. Jatkuvastihan on väitetty, että ei tarve niin voi kasvaa. Niin on väitetty 30 vuotta, mutta aina se on vain kumminkin kasvanut. Samanaikaisesti kun me olemme sitoutuneet Kioton sopimukseen ja meidän sähkönkulutuksemme tulee kasvamaan joka tapauksessa, ei meillä ole vaihtoehtoja. Jos me haluamme Kioton sopimuksen tavoitteet täyttää, niin kyllä on ehdottomasti joustavin ja paras tapa turvautua lisäydinvoiman rakentamiseen.

Moni on täällä tuonut esille ydinvoiman vaarallisuutta. On puhuttu kaivostoiminnan vaarallisuudesta, siitä että uraanikaivokset ovat vaarallisia ja saastuttavia. Kuitenkin lähes kaikkialla maailmassa uraani tuotetaan muun kaivostoiminnan sivutuotteena. Jos ei sitä siitä kerättäisi ja pantaisi hyötykäyttöön, niin se olisi sitten siellä raakkukasassa suurempana haittana. Vakaa talouskasvu ja työllisyyskehitys todella tarvitsevat edullista perusenergiaa. Se on fakta, jolle ei voida yhtään mitään.

Maakaasu ei varmasti ole tässä asiassa vaihtoehto. Näyttää, että ovat kehittelemässä eurooppalaista ikiliikkujaa. Jokainen Euroopan maa aikoo ostaa naapurimaasta maakaasua ja tulla sillä toimeen. Siinä on kyllä todella ikiliikkuja, jos kaikki pystyvät kaasun naapurista ostamaan. Sähkönhuollossakin tuntuu ajateltavan, että se riittää, kun ostetaan sitä muilta. Jos kaikki ostavat eikä kukaan tuota, niin kyllä kumma on, jos semmoinen yhtälö kauan toimii. Jos Suomi on jättäytymässä vain yhden maakaasuntoimittajan varaan, niin kyllä tyhmiä olisivat kauppamiehet, jos ne eivät siinä vaiheessa hintaa lisäisi. Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että jos saan olla ainoana tavaran toimittajana, kyllä minä nostan hintaa.

Ihmettelen myös tämän keskustelun ja valiokunnan käsittelyjen aikana esitettyä yhtälöä: Meillä on tässä maassa tavoitteena korkeakoulututkinto ja arvostamme koulutusta ja tiedettä jnp. Kuitenkaan huipputiedemiesten lausunnoille ei anneta niille kuuluvaa arvoa. Kansanterveyslaitoksen tekemille raporteille ei anneta niille kuuluvaa arvoa. Se on todella ihmeteltävä asia. Kuka se on tässä maassa kansanterveysasioissa auktoriteetti, ellei se ole Kansanterveyslaitos? Kansanterveyslaitoksenkin raportti selkeästi sanoo, että pienhiukkaset ovat suurempi vaaratekijä nyt ja tulevaisuudessa. (Ed. U. Anttila: Niitä tulee liikenteestä nimenomaan!) — Niin on, liikenteestä tulee suurin osa, mutta sitä liikennettäkään ei voida siihen polttokenno- tai vetyteknologiaan viedä, mitä ehdotetaan ratkaisuksi ja joka onkin ratkaisu. Sitä ei voida viedä muuten kuin edullisella sähköllä, koska se vetypolttoaine täytyy tehdä sähköllä. Se vain on niin. Ei se vety tuossa noin ole.

Sitten on puhuttu ydinjätteiden loppusijoituksesta ja siitä, onko moraalisesti oikein, että ne haudataan tulevien sukupolvien kontolle. No, minä kyllä esitän kysymyksen: Onko se sitten moraalisempaa, että ne energiantuotannosta syntyvät saasteet päästetään vapaasti taivaan tuuliin kaiken kontrollin ulkopuolelle? Onko se todella moraalittomampaa, että jätteet otetaan talteen ja pannaan maan sisään ja mahdollisesti otetaan sieltä jopa jatkossa hyötykäyttöön? Minä uskon vahvasti, että teknologiakin kehittyy niin paljon, että ne eivät ole jätettä muutaman kymmenen vuoden päästä. (Ed. Huovinen: Niin sanottiin 70-luvullakin!)

Sitten on väitetty, että ydinteknologia on luonnolle vieras teknologia. Sekään ei pidä paikkaansa. Afrikassa Ugandan alueella on selvästi todistettavissa, että siellä on luonnon omasta tahdosta, sattumasta, mistä hyvänsä, lähtenyt reaktio käyntiin. Se on käynyt voimansa loppuun ja se on sinne hautautunut mutajärven alle. Vain 6 metriä on mutaa päällä, eikä se ole sieltä mihinkään säteillyt eikä mitään tuhoa siihen ympäristöön aiheuttanut. Jos tässä vaihtoehdossa on 150 metriä syvästi kalliota päällä suhteessa 6 metriin mutaa, niin onhan ne ydinjätteet sitten varmasti turvallisesti sijoitettu Suomessa.

Täältä puhujakorokkeelta ei tietenkään moralisoida saisi, mutta en malta olla lainaamatta erittäin suuresti arvostamaani asiantuntijaa, akateemikko Pekka Jauhoa, joka on maailman johtavia ydinfyysikkoja. Hän sanoi valiokunnassa jokseenkin sanatarkasti näin: "Nyt tämän suunnitteilla olevan ydinvoimalan käyttöiän aikana meillä tulee maapallolla olemaan väkeä noin 8,5—10 miljardia ihmistä, mistä seuraa vääjäämättömästi energiapula, ja siitä syystä meidän länsimaiden, joilla on teknologia hallinnassa, insinööritieteet korkealla, infra kunnossa ja ennen kaikkea järjestäytynyt yhteiskunta, meidän moraalinen velvollisuutemme on ottaa ydinvoima käyttöön ja jättää tämä muu energia niiden käyttöön, joilla ei ole muita vaihtoehtoja."

Arvoisa herra puhemies! Enpä malta olla lopuksi sanomatta semmoista asiaa, kun tämän päivän sähköpostissa on monet kerrat vastustajapuoli minullekin esittänyt, että minulle olisi poliittisesti parempi olla vastaan. Minä en todellakaan ole tullut tänne hoitamaan omaa vaalityötäni. Minä olen tullut tänne täydellä järjellä ja vastuulla huolehtimaan Suomen kansantaloudesta ja Suomen kansan hyvinvoinnista. Teen täysin kirkkain otsin positiivisen päätöksen ydinvoimaratkaisusta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Jokainen edustaja, joka täällä tietysti kantaa ottaa, joutuu perustelemaan itselleen oman päätöksensä, minkä takia näin menettelee. Itse olen kahteen asiaan hakenut vastausta. Toinen on yksiselitteisesti se, että päätös on pakko tehdä, koska hakemus hallituksen kautta on eduskunnalle tullut, ja toinen on tietysti se, että jokaisen ihmisen kannalta sähköenergia on tarpeellinen ja myös teollisuuden kannalta välttämätön tälle hyvinvoinnille, jota me jokainen haluamme.

Tosiasiat, jotka tähän liittyvät, ovat minusta ne, että viimeisten kymmenen vuoden aikana on sähkönkulutus lisääntynyt ihan faktatiedon perusteella tietyt määrät. Toisaalta on tehty arvioita kymmenen vuotta tästä eteenpäin ja kasvu näyttää jatkuvan niin, että vuonna 2012 arvioiden mukaan kulutetaan sähköä 14,8 terawattituntia enemmän kuin tänä päivänä, ja tähän tietysti perustuu se, että jotenkin tämä yhtälö pitää ratkaista. Vtt on laskenut, että yksi mahdollisuus on se, että rakennetaan nimenomaan ydinvoiman varaan tämä lisäkapasiteetti, mikä edellyttää sitä, että 3 000 megawattia on lisää käytettävissä vuonna 2010.

Yksi kysymys sitten kuuluu, voidaanko sähkönkulutuksessa säästää. Tämä on kestopuheenaihe, ja tähän tietysti vastaus on se, että sähkönkulutuksessa tietysti voidaan säästää. Merkittävin säästö nimenomaan tapahtuu sitä kautta, että sekä tekniikka että tietämys siitä, miten tehokkaasti asioita hoidetaan, johtaa siihen, että yksikköä kohti tarvitaan vähemmän energiaa.

Toinen kysymys on sitten se, miten tällainen vapaaehtoinen säästäminen toteutuu. Valitettavasti täytyy sanoa kokemusperäisesti, että siihen en kyllä usko, että suomalaiset vapaaehtoisesti, kun ei ole pakkotilannetta, sähköä alkavat säästää. Tähän talousvaliokunnan mietintöön liittyy ponsi, että harkitaan lainsäädäntöä säästötoimenpiteiden aikaansaamisesta. Toisaalta silloin puhutaan jo pakkosäästämisestä. En tiedä, mihin siinä pyritään, mutta joka tapauksessa myöskään pakonomainen säästäminen ei kovin herkulliselta tunnu.

Panostaminen uusiutuviin energialähteisiin on ollut täällä yhtenä vaihtoehtona. Mielestäni se on kaikissa vaihtoehdoissa välttämätöntä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sähköntuotantotilastot osoittavat, että näin on tehtykin ja uusiutuvaa energiaa on käytetty enemmän kuin aikaisemmin. Nimenomaan uusiutuvista energialähteistä puu on keskeisin lähde ja siinä nimenomaan tänä päivänä kannattaa kiinnittää huomiota Kansalliseen metsäohjelmaan ja sen toteuttamiseen. Näissä sähkönkulutusennusteissa tämä on otettu huomioon, samoin kuin se, että turve liittyy puun ohella uusiutuvan energian tuottamiseen. Kuitenkaan näilläkään panostuksilla sähköntarve, jota ennustetaan, ei tule täyttymään.

Sitten meillä on tietysti uusiutuvana energialähteenä vesivoima. Tietysti on niin, että jokainen lämpimästi kannattaa sen täysimääräistä hyödyntämistä, mutta on todettava, kuten tässä talossa tiedetään, että vesivoiman lisärakentaminen on lähes mahdotonta ja vastustus siihen tulee muilla perusteilla kuin energiapoliittisilla perusteilla. Käytännössä on niin, että näille uusiutuville luonnonvaroille, jotka meillä on, on reunaehdot asettanut tämä talo, ja tehokkuusasteeltaan ne ovat sellaisia, että käytännössä niitten hyödyntäminen edellyttää yhteiskunnan osallistumista ja käytännössä siis sitä, että eduskunta myöntää tukea sitä varten, että niitä voidaan hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Peruskysymys kuuluukin kaiken tämän jälkeen: miten varsinainen perusenergia tuotetaan? Oma käsitykseni on se, että tämä toinen vaihtoehto elikkä maakaasu on yksi sellainen, jonka käyttöä on lisättävä kaikin mahdollisin keinoin. Mutta tällä hetkellä nimenomaan kysymys on siitä, mikä taho on valmis panostamaan taloudellisesti siihen, että rakentaa lisää tätä maakaasuvaihtoehtoa. Varmuutta tällä hetkellä siitä ei ole, ja käytännössä on niin, että maakaasuvaihto ei ole edennytkään siinä vauhdissa kuin on odotettu.

Toisena vaihtoehtona on perusvoiman kannalta nimenomaan tämä nyt puhuttu ydinvoima. Siitä toteaisin sen, kuten täällä on jo todettu, että se ei tietenkään Suomessa ole uusi vaihtoehto, koska meillä siitä on jo kokemuksia useiden vuosikymmenten ajan. Neljä yksikköä tänä päivänä tätä ydinsähköä jauhaa.

Kun eduskunta edellisen kerran vuonna 1993 päätti ydinvoimaan liittyvän asian, niin silloin päätös oli kielteinen. Sen jälkeen tätä lisääntyvää sähkönkulutusta on katettu merkittävästi nimenomaan tuontia lisäämällä. Tuonti on tapahtunut pääasiassa Venäjältä. Viimeisten kahdentoista kuukauden aikana tuonti sieltä on ollut yli 7,5 terawattituntia, joka saatujen tietojen mukaan on lähes sama kuin Loviisan ydinvoimayksikön tuottama sähkömäärä. Ruotsista tuotavan sähkön osuus on varsinkin viime vuosien aikana ollut merkittävä, mutta kuten tiedämme, se on perustunut Ruotsin erittäin hyvään vesivoimatilanteeseen. Yleinen käsitys on kuitenkin se, että Ruotsista tuotavan sähkön määrät tulevat pienenemään johtuen ennen kaikkea Ruotsin omasta sähköenergian tarpeesta sekä siitä, että tämä vesivoimalla tuotettu sähkönkäyttö tulee normalisoitumaan ja sitä kautta myös mahdollisuudet myyntiin vähenemään.

Tässä samassa yhteydessä on täälläkin vedottu siihen, että sähkömarkkinoiden vapauttamiseen liittyy tuontiväylien avautuminen muualle Eurooppaan, mutta käytännössä on niin, että sähköntuonti lähialueita kauempaa ei kuitenkaan ole perusteltua, johtuen energian siirtohinnasta ja siirtotekniikan rajallisuudesta.

Tämä niin sanottu uhkatekijä, joka tähän energiantuotantoon liittyy, on puhuttanut paljon täälläkin. Uhat ovat olemassa aina riippumatta siitä, minkälaisesta energiantuotannosta on kysymys. Kuitenkin tosiasiassa riskejä on voitu vähentää viime vuosien aikana, ja se liittyy tietysti siihen, että tekniikka on parantunut ja tieto lisääntynyt. Itse ydinvoiman tuotantoprosessi on lähes saasteetonta ja ympäristölle vaaratonta. Fossiilisten raaka-aineiden käyttöön liittyy myös riskejä, jotka täälläkin ovat tulleet esille. Valitettavasti on vain niin, että niitten vaikutukset ovat erittäin hitaita ja sen takia jäävät monilta huomaamatta. Ne etenevät hyvin vääjäämättä ja hitaasti, kuitenkin ilmastoa ja luontoa haittaavasti.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että Suomen sähköntuotanto voidaan toteuttaa monia energiavaihtoehtoja käyttäen. Erityisen tärkeää on kehittää kaikissa vaihtoehdoissa uusiutuvia energialähteitä ja niiden osuutta lisätä sähköntuotannossa.

Lopuksi toteaisin, että kun sähköntuotantotilastoja ja toisaalta kulutustilastoja katsoo, niin realismia tänä päivänä on se, että riittävän perusvoiman on oltava olemassa ja ennen kaikkea sen omavaraisuutta on lisättävä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä puhua näistä asioista, kun paikalla on myös keuhkotautien erikoislääkäri eli ministeri Mönkäre. Mielestäni hänen kuuluisi hiukan myös kommentoida tätä talousvaliokunnan mietintöä nimenomaan kuolemisten suhteen. Jos minä sitten sanon jotakin epätäsmällistä pulmonologin eli keuhkolääkärin näkökulmasta, pyydän, että sitä sitten joskus ainakin oikaistaan. (Ed. Takkula: Tehdään lääkärien päätös!)

Mutta ihan aluksi: Ed. Petri Salo täällä aivan hyvin puhui, ehkä vähän muusta kuin lääkärin näkökulmasta, mutta kuitenkin siitä, mitä kasvihuoneilmiö merkitsee maailmanlaajuisesti. Hän totesi, että ainut vaihtoehto tämän globaalin ilmiön hallitsemiseen on ydinvoiman rakentaminen. Toteaisin, että ei missään vaiheessa, ed. Takkula, ei myöskään Kioton 1997 jälkeen eikä ennen sitä, ole globaalisti, maailmanlaajuisesti, todettu, että ydinvoimaa rakentamalla voitaisiin kasvihuoneilmiö tällä maapallolla ratkaista, ei missään vaiheessa. Se asia on monta kertaa keskusteltu, koska alusta lähtien mukana ovat olleet Yhdysvallat ja Euroopan unionin maat, myös Ranska, siis erittäin vahvasti ydinvoimaan uskovia tahoja. Siihen ei ole päädytty. Nyt kun Bushin hallinnon jälkeen Yhdysvallat on siirtynyt Kioton prosessin ulkopuolelle, niin Yhdysvalloissa on puheenparren tasolla viitattu ydinvoiman rakentamiseen, mutta presidentti Bushin energiaohjelma saavuttaa vuoden 1990 hiilidioksiditason vasta 2059. Siis vuonna 2059 päästään Yhdysvalloissa vuoden 1990 hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästötasoon nykymenetelmin, niillä menetelmillä, joita Bushin hallinto on esittänyt.

Tässä mielessä, kun tässä salissa on monta kertaa puhuttu hiilidioksidiongelmasta ja kasvihuonekaasuongelmasta, aivan oikein, globaalisena, suurimpana ympäristöongelmana, niin kuin ed. Petri Salokin, niin ei todellakaan ole missään vaiheessa tuotu esiin maailmanlaajuisesti, että ydinvoimaloiden rakentamisella tämä ongelma ratkaistaisiin. Niitä pitäisi rakentaa vuosittain satoja kappaleita, ja se ei ole mikään vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä olevan valtioneuvoston periaatepäätöksen viidennen ydinvoimalayksikön rakentamisesta arviointi voi pohjautua vain Suomen Kansallisen ilmastostrategian käsittelyyn. Eduskunta hyväksyi tämän strategian täysin yksimielisesti 19. päivä kesäkuuta 2001. Eduskunta käsitteli sen vakavuudella ja sellaisella tarkkuudella, joka mahdollistaa nyt käsillä olevan periaatepäätöksen arvioinnin. Väitteet siitä, että Kansallinen ilmastostrategia ei olisi vakavalla ja harkitulla pohjalla, tuntuvat erityisen kummallisilta, jos niitä esitetään siltä taholta, joka on itse tämän Kansallisen ilmastostrategian laatinut.

Periaatepäätöksen käsittelyn yhteydessä on asiantuntijoilta esimerkiksi ympäristövaliokunnassa toistuvasti tiedusteltu, ovatko kaksi tietä — Kansallinen ilmasto-ohjelma 1, siis KIO1, ja Kansallinen ilmasto-ohjelma 2 eli KIO2 — edelleen Kioton sopimusten tavoitteet mahdollistavat ja toteuttamiskelpoiset. Ympäristövaliokunnan kokouksessa ei kukaan asiantuntija ole kyseenalaistanut esimerkiksi KIO1-vaihtoehdon olemassaoloa.

Olemme tekemässä päätöstä, jonka vaikutus sähköntuotannon osalta vaikuttaa 50—60 vuoden päähän. Tästä lähtökohdasta kestävän kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset osatekijät on otettava huomioon. Kestävän kehityksen merkittävin haaste on taloudellisen kasvun ja ympäristöhaittojen välisen yhteyden katkaiseminen. Meidän tulee valita toimintamalli, joka tukee kestävää kehitystä. Valtioneuvosto omassa periaatepäätöksessään toteaa ydinvoimavaihtoehdon sähkönsäästön kannattavuudessa olevan huonomman kuin KIO1-vaihtoehdon. Tämä on siis liite 3, sivu 29.

Samoin hallitus katsoo periaatepäätöksessään, että ydinvoiman lisärakentaminen heikentää uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä enemmän kuin tapahtuu KIO1-vaihtoehdossa, siis liite 3, sivulta 28.

Edelleen hallitus toteaa uuden ydinvoimayksikön saattavan vähentää pienten yhteistuotantolaitosten kannattavuutta ja jopa estää uudet investoinnit. Tietysti jos näitä erityisesti kompensoidaan, tuo ero häviää.

Työllisyysvaikutukset ovat kummassakin vaihtoehdossa tutkitusti samat. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on selvittänyt vaihtoehtojen hintaa ja todennut niiden olevan hyvin lähellä toisiaan.

Edelleen periaatepäätöksen taustamateriaalista käy ilmi, että KIO2-vaihtoehto tuottaa enemmän hiukkasia ja hiilidioksidia ennen ydinvoimalaitoksen valmistumista. Tämä on siis noin kymmenen vuoden ajan. Tässä viittaan sellaisiin kansanedustajakantoihin, jotka ovat täällä tänään ja eilen vahvasti myönteistä ydinvoimakantaansa perustelleet terveydellisistä syistä. Johtopäätöksenä voimmekin todeta, että KIO1:n ja KIO2:n välillä ei ole nähtävissä merkittäviä eroja ensimmäisen sopimuskauden osalta taloudellisissa eikä myöskään työllisyysvaikutuksissa, kansantalouden tasolla eikä myöskään ympäristövaikutuksissa lukuun ottamatta ydinjätettä, jonka loppusijoitukseen liittyy edelleen epävarmuutta. Sen sijaan pitemmällä tarkasteluvälillä KIO2-vaihtoehdon pohjalle rakentuva energiastrategia osoittautui huonommaksi, koska se kasvattaa energiankulutusta ja vaikeuttaa energiansäästöä sekä uuden energiantuotantoteknologian käyttöönottoa ja pienimuotoisten yhteistuotantolaitosten rakentamista. Seurauksena on teknologiakehityksen hidastuminen sekä energian tehokkaamman käytön että tuotantoteknologian puolella. Pitemmällä aikavälillä tästä on haittaa yritysten kilpailukyvylle, kansantaloudelle ja työllisyydelle.

Vakavana seurauksena ympäristövaliokunta pitää sitä, että ydinvoimavaihtoehto runsaaseen energiankulutukseen perustuvana viivästyttää kulutus- ja tuotantotapojen muuttamista kestävämmiksi, mikä on välttämätöntä maapallon elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Myös mahdollisuudet kasvihuonekaasujen vähentämiseen pitkällä aikavälillä heikkenevät teknologiakehityksen hidastuessa.

Ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ydinvoimaa ei hyväksytä kestävän kehityksen mukaiseksi energiantuotantomuodoksi. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiksi ja yhteistoteuttamismenettelyksi kutsutuissa kehittyvien ja siirtymätalousmaiden kanssa yhteistyössä toteutettavissa hankkeissa ei ydinvoimaa ole hyväksytty päästöjen vähennyskeinoksi. Tämän totesi myös talousvaliokunnan mietinnön vastalause.

Ydinvoimavaihtoehto ei ole kestävän kehityksen mukainen. Myöskään valtioneuvoston lausuma 17. tammikuuta tehdyn periaatepäätöksen yhteydessä ei tilannetta muuta. Ympäristövaliokunta pyysi periaatepäätöksen valmistelleelta kauppa- ja teollisuusministeriöltä selvitystä siitä, mitkä ovat ne lainsäädännön ja talouden ohjauskeinot, joilla periaatepäätökseen liittyvä lausuma ydinvoimavaihtoehdon sähkönkulutuksen vähentämiseksi KIO1-vaihtoehdon tasolle pyritään toteuttamaan. Selityksestä kävi ilmi, ettei valtioneuvosto esitä mitään konkreettisia toimenpiteitä sähkönkulutuksen alentamiseksi. Selvityksen mukaan lausunto on nähtävä pyrkimyksenä, ei sitoumuksena.

Ympäristövaliokunta näkee lausunnon yleisluontoiseksi poliittiseksi kannanilmaukseksi, jonka toteutumisesta ei ole suunnitelmia ja joka ei sido vaalien jälkeistä hallitusta.

Nyt tehtävä ratkaisu viitoittaa Suomen energiapolitiikkaa kymmeniksi vuosiksi. Se on signaali, joka heikentää vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöönottoa. Ratkaisua tulisi tarkastella pitkän aikavälin ratkaisuna ja nimenomaan sen suhdetta kestävään kehitykseen.

Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen kestävän kehityksen ohjelma listaa toimintalinjoja: Ensiksi edistetään vähemmän hiilipitoista energiantuotantorakennetta kansainvälisen ilmastopolitiikan ja sopimusten vaatimukset huomioiden. Toiseksi edistetään EU:ssa yhteisiä politiikkoja ja toimia, joilla pyritään hidastamaan ilmastomuutosta. Kolmanneksi vaikutetaan kansainväliseen yhteistyöhön maakaasun käytön lisäämiseksi. Neljänneksi edistetään energian markkinoiden toimivuutta. Viidenneksi edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kuudenneksi ylläpidetään energiateknologian korkeaa tasoa ja kilpailukykyä. Seitsemänneksi valmistetaan riittävän monipuolinen ja edullinen energian hankintakapasiteetti ja kahdeksanneksi ylläpidetään energiasektorin huoltovarmuutta.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuudesta on keskusteltu runsaasti. Heikkoa huoltovarmuutta on yhden suuren, 1 000—1 600 megawatin yksikön rakentaminen, joka on niin sotilaallisena kuin terveydellisenäkin kohteena erityisen haavoittuva. Hintariski huoltovarmuudessa on tendenssiväite. Euroopan unionin politiikka tähtää nimenomaan tehokkaan energia-ten-verkon rakentamiseen, jossa myös Venäjän Suomenlahti—Itämeri—Saksa -putki on tärkeällä sijalla. Tällöin yhden suunnan yhteys jää viimeistään historiaan. Tuosta putkesta johtaa yhteyshaaraputki Hankoon. Venäjä-riippuvuudesta ei teollisuus ole huolissaan. Saimaan alueelle on rakennettu uudet paperikoneet, ja ne käyttävät nimenomaan Venäjältä tuotavaa puuta. Koko Suomen riippuvuus tuontipuusta on 15 prosenttia, Etelä-Karjalan metsäteollisuudessa se kohoaa ajoittain 50 prosenttiin.

Myöskään ponnet eivät sido hallitusta. Talousvaliokunnan mietintöön liitetyt lukuisat lausumat tämän osoittavat ja tästä on käyty keskustelua. Siihen en nyt puutu.

Myöskään, arvoisa puhemies, eduskunta ei ole päättämässä sairaaloiden leikkausjonojen lyhentämisestä tai terveyskeskusten pelastamisesta tai vanhusten hyvästä hoivasta. Nimenomaan tämä on hyvin tärkeä asia. Olemme yksinkertaisesti päättämässä siitä, tuleeko kymmenen vuoden kuluttua tähän maahan kerralla 8—11 terawattituntia lisää sähköä. On selvää, että tuossa tilanteessa biovoimaloiden kilpailutilanne heikkenee ja erityisesti näin käy turvevoimaloille.

Ydinvoima ei tuo Suomelle vähäisessäkään määrin lisää kasvihuonekaasukiintiöitä.

Kummallista on edelleen se, että ydinvoimalan odotetaan poistavan Suomesta työttömyys ja sairaaloilta rahapula. Samoin on kummallista se, että ydinvoimalasta on tehty terveysprojekti. Tämä on varmasti varsin kotimainen keksintö ja innovaatio.

Siteeraan talousvaliokunnan mietintöä sivulta 13 lyhyesti: "Talousvaliokunnalle esitetyn tiedon mukaan viime aikojen tutkimukset ovat varsin yksiselitteisesti osoittaneet tärkeimmiksi terveyttä uhkaaviksi saasteiksi pienet hiukkaset, otsonin ja typen oksidit. Rikkidioksidin pahimpia vaikutuksia ovat sen sijaan luonnon happamoituminen ja kasvillisuusvauriot. Pienet hiukkaset lisäävät selvästi välitöntä kuolleisuutta ja sairastavuutta." En jatka sitaattia, se on vielä pitempi.

Talousvaliokunnan viittaus Who:n epidemiologiseen arvioon merkitsee oikeasti tulkittuna sitä, että mittava osa eurooppalaisia, siis 100 000:sta lähes 400 000 ihmiseen vuositasolla, joutuu ilmansaasteiden epäpuhtauksien kanssa sillä tavalla tekemisiin, että siitä seuraa heidän terveydentilansa usein äkillinen heikentyminen ja niin kutsuttu ennenaikainen kuolema.

Tutkimusprofessori Jouko Tuomiston ollessa ympäristövaliokunnassa asiantuntijana häneltä tiedusteltiin, onko olemassa kliinisiä tutkimuksia, siis varsinaista näyttöä siitä, että pienimmät hiukkaset, nämä pm2.5-hiukkaset, läpäisevät keuhkorakkulat tavalla, joka aiheuttaisi verisuonten kalkkeutumisen ja esimerkiksi sydämen verisuonten kalkkeutumisen eli koronaaritaudin. Vastaus oli, ettei tällaisia tutkimuksia ole. Tämä oli siis professori Jouko Tuomiston vastaus.

Sitä vastoin meillä on ollut vuosikymmeniä tiedossa voimakkaimmin kuolemaan johtava ilmansaaste: tupakansavu. Passiivisen tupakoinnin merkitys on osoittautunut myös luultua suuremmaksi. Karkeasti ottaen meillä on kaksi päätyyppiä keuhkojen pahanlaatuista kasvainta. Yleisin, ehkä 95 prosenttia kaikista tapauksista on tyyppiä, joka esiintyy vain tupakoitsijoilla tai niillä, jotka ovat joutuneet passiivisen tupakoinnin kohteeksi. Toinen harvinainen muoto voi esiintyä myös muilla ihmisillä.

Muiden ilmansaasteiden, kuten pm10-, sulfaatti- ja nitraattihiukkasten noki, erilaiset kivipölyt, asfalttipölyt jne., aiheuttama ennenaikainen kuolema johtuu siitä, että taustalla on valmiiksi vaikea keuhkosairauden tila, kuten esimerkiksi obstruktiivinen bronkiitti, vaikea astma, bronkiale, jonka tila äkillisesti pahenee, tai vaikea keuhkojen laajentuma.

Näin valmiiksi sairas henkilö joutuu ilmanlaadun usein äkillisen huonontumisen johdosta vaikeutuneeseen tilaan. Who:n esittämässä arviossa puhutaan käsitykseni mukaan pääosin muusta kuin maakaasuvoimaloiden aiheuttamista pienhiukkasista. Smog-ilmiöt esimerkiksi Ateenassa liittyvät liikenteeseen ja heikkotasoiseen energiatuotantoon, erityisesti öljyn ja kivihiilen polttamiseen.

Painotettakoon vielä kerran, että ydinvoimavaihtoehto merkitsee suurempia hiukkaspäästöjä kuin KIO1-vaihtoehto ja nimenomaan siis tämän ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

Mitä sitten merkitsee yhden tuhannen megawatin kaasuvoimalan rakentaminen näihin kuolemantapauksiin? Tuskin sen aiheuttamat sairastumisongelmat ovat missään suhteessa Who:n laskelmiin. Kuitenkin, arvoisa herra puhemies, pienhiukkasongelma on aito ja merkittävä. Sitä on tutkittu myös Helsingissä. Keskeisin pienhiukkasten ongelma täällä on liikenne, jossa todellakin on kyse, kuten ed. Pulliainen jo kerran totesi, täsmäohjuksesta. Pienhiukkasten kulkeutumisessa suoraan hengitysteihin — asiaa on myös tarkoin tutkittu — Helsingissä jalan liikkuva koululainen näiden tutkimusten mukaan saa vähemmän pienhiukkasia keuhkoihinsa kuin sellainen, jota viedään vaikkapa isän autolla kouluun ja koulusta kotiin. (Ed. Takkula: Eikö äidin kyydillä?) — Myös äiti käy tähän, ed. Takkula.

Ed. Tiuri totesi — hän ei ole nyt paikalla, mutta tiedän, että hän varmasti ahkerana kansanedustajana kuuntelee ehkä omassa työhuoneessaan — noin kello 19.30 tänään, noin kaksi tuntia sitten, että mikäli rakennamme polttoon perustuvaa voimaa ydinvoiman tilalle, yhä useampi suomalainen kuolee sydän- ja verisuonitauteihin. Mielestäni tämä ei ole oikein asiallisesti kyllä todettu. Sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisen kasvu, nimenomaan sydänkuolemat, on saatu tietyllä tavalla taltutetuksi ja niiden etiologiaa on pystytty selvittämään hyvin pitkälti. Tiedämme ravinnon, verenpainesairauden, stressitekijät, geneettisten tekijöiden ollessa varsin usein avainasemassa. Siis mielestäni tähän ydinvoimakeskusteluun ei pitäisi liittää uhkakuvaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisesta, kun puhumme siitä, rakennetaanko Suomeen 1 000 vai 1 600 megawatin voimala.

Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme myös Posiva Oy:n lisähakemusta, ympäristövaliokunta on kiinnittänyt tähän huomiota ja antanut oman lausuntonsa talousvaliokunnalle. Talousvaliokunta, sen enemmistö, ei ole ottanut tätä lausuntoa huomioon nimenomaan tämän hylkäyksen osalta, joka tietysti on ensisijaista. Mutta jos eduskunnan enemmistö päätyisi siihen, että se hyväksyy hallituksen esityksen, niin tässäkin tapauksessa ympäristövaliokunta on halunnut lausua. Ympäristövaliokunta on esittänyt lausuntonaan kunnioittaen sitä, että jos uuden ydinvoimalayksikön rakentamista koskeva periaatepäätös vahvistetaan, talousvaliokunta samalla edellyttää ydinenergialakia muutettavaksi niin, että voimayhtiön taloudellinen vastuu jätteistä jatkuu vielä 50 vuotta loppusijoitussäiliöön sulkemisen jälkeen uusien ydinvoimalaitosyksiköiden jätteiden osalta. Mielestäni tämä olisi ollut aiheellista kyllä ottaa myös talousvaliokunnan enemmistön huomioon.

Lopuksi, arvoisa puhemies, nyt emme ole siis päättämässä uuden uljaan sammon rakentamisesta. Ei ole kyse ilmansuojeluratkaisusta. Ei ole kyse Suomen sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta, vanhustenhoidon, terveyskeskusten pelastamisesta, sairaaloiden leikkausjonojen hoitamisesta eikä sydän- ja verisuonisairauksien estämisestä. On kysymys yksinkertaisesti siitä, otetaanko 1 000—1 600 megawatin voimalan tuottama sähkömäärä, 8—12 terawattituntia, kerralla niin kutsuttuna bulkkisähkönä jakeluverkkoon. Jos näin päätetään, siis mikäli eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, tästä annetaan välittömästi signaali markkinoille. Olen vakuuttunut siitä, että tällöin toteutuu juuri hallituksen omassa periaateratkaisumateriaalissa esitetty uhkakuva, johon myös ympäristövaliokunta on viitannut, eli se, että KIO2-vaihtoehto on kestävän kehityksen kannalta huonompi kuin KIO1. Mahdollinen takaisinkytkentä, siis se, että ydinvoima sampona, jos se sellainen olisi, pyörittäisi lisää kultakolikoita Suomen kansantalouteen, toteutuisi vasta 2010-luvun aikana. Samalla hiukkaspäästöt kivihiilivoimaloista jatkuisivat ainakin kymmenen seuraavan vuoden ajan selvästi voimakkaammin kuin KIO1-vaihtoehdossa.

Aivan lopuksi, puhemies, kun Bioenergiayhdistys on varsin usein täällä nostettu ja sen käsityksiä tuotu esiin ja kerrottu, että biovoimaa tuottavat tahot tietävät asian parhaiten, kun ne tukevat ydinvoimaa, niin tahdon todeta, että Suomen metsäteollisuus on Bioenergiayhdistyksen jäsen samoin kuin Pohjolan Voima Oy, joka on TVO:n keskeisin omistajataho.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! En puutu ed. Tiusasen puheenvuoroon muilta kuin terveysvaikutuksen osalta, kun hän vetosi minun lääkärinammattiini. Talousvaliokunnan lausunto terveysvaikutusten osalta on oikea ja perustuu yleisesti tiedossa olevaan asiantuntemukseen.

Mitä tulee pienimpien hiukkasten mahdollisuuteen vaikuttaa ihmisen terveyteen, oma väitöskirjani käsittelee allergista alveoliittia, jossa homesienien itiöt läpäisevät keuhkoputkien epiteelin ja aiheuttavat yleissairauden. Olen työssäni osoittanut, että ne homesienen itiöt, jotka ovat niin pieniä, että ne näkyvät vain elektronimikroskoopissa, todella läpäisevät keuhkoputket, kohtaavat hermopäätteet ja niiden vaikutus leviää koko elimistöön, niin että muutoksia todetaan sydämessä, maksassa, pernassa. Eli tällaiset hiukkaset voivat aiheuttaa yleissairauden ihmisessä. Siinä mielessä tämä asia on myös tieteellisessä väitöskirjassa todettu, mutta Who:n selvitys on epidemiologinen selvitys, jossa annetaan viitettä siitä, minkälaisia määriä sairauksia mahdollisesti voisi johtua hengitysteihin joutuvista hiukkasista ja niiden vaikutuksista.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ihan lyhyesti vastauksena ed. Tiurille: Se paperi, jonka tein energia-asioista, tämän vuoden alussa julkaistu paperi, tehtiin yhdessä alan tutkijoitten kanssa. Luvut ovat heidän selvityksistään ja tutkimuksistaan, eivät omista selvityksistäni ja tutkimuksistani. Totean kuitenkin pöytäkirjaan sen, että kyllähän siinä sellainen sivukommentti oli, kun sitä paperia tehtiin, että kyllä se Tiuri sitten sen rusikoi, ettei se usko mitään kuitenkaan. Se on nyt toteutunut.

Sitten tämä toinen paperi, joka on meidän yhteinen maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon liittyvä eriävä mielipiteemme, perustuu täydellisesti ydinvoimalobbyn paikalle hankkimien asiantuntijain antamiin lausuntoihin tarkkoina lukuina ja sitaatteina. He ovat hankkineet vääriä asiantuntijoita, tosin tässä suhteessa ei oikein epäile niitten kovin suurta harhaisuutta.

Arvoisa puhemies! Päivän teemaan.

Kun Pohjolan Voima Oy, Teollisuuden Voima Oy:n tytäryhtiö, haki valtioneuvostolta tätä periaatepäätöstä, joka on nyt eduskunnan arvioitavana, ei se varmaankaan ajatellut, että tähän vastaukseen liittyisi jotakin aivan kokonaan muuta. Siellä varmasti nämä virkahenkilöt olivat lukeneet ydinenergialakia, ja siellä lukee, että tämä on joko hyväksyttävä sellaisenaan taikka hylättävä. Ei mitään lisukkeita. Nimittäin tähänhän liittyy erittäin olennainen asia, ja se on kilpailupoliittinen. Jos liitetään jotakin risu- taikka muita paketteja energiantuotantomuodossa, sehän merkitsee, että kun annetaan siunaus tällaiselle 1 600 megawatin ydinmyllylle, samalla päätetäänkin, että sen rinnalle pitää saada sen kanssa kilpailevaa tuotantoa. Tämähän ei ole voinut olla hakijan pyrkimys, että se saisi kilpailijat mukaan siihen operaatioon.

Arvoisa puhemies! Kun ed. Jansson aivan mainiolla tavalla eilen saattoi keskusteluun valtiosääntöoikeudellisen puolen sitovuuden näissä ponsissa, nyt tullaan mitalin siihen osioon, jossa mietitään, mikä sitovuus koko tässä järjestelmässä ylipäätään on ja mikä sen merkitys on. Erikoisen mielenkiintoinen oli ministeri Mönkäreen loppulause aikaisemman debatin yhteydessä, että valtioneuvosto on suhtautunut erittäin vakavasti ponsiin, toisin sanoen todella vakavasti halunnut saada kilpailevaa tuotantoa tälle ydinvoimalalle, jos se toteutuu, toisin sanoen voimakkaasti lähtenyt tälle tielle.

Arvoisa puhemies! Minä olen sitä mieltä, että tässä tullaan jo aivan voimakkaasti EU:n kilpailulainsäädännön puitteissa olevaan tilanteeseen. Tämähän on täysin EU:n kilpailulainsäädännön vastaista pyrkimistä. Toisin sanoen paljon parempi olisi se, mikä on alkuperäinen tilanne, että valtioneuvosto, niin kuin ministeri Mönkäre aikaisemmin totesi, on ilmoittanut pyrkivänsä näihin hyviin tavoitteisiin, jotka on talousvaliokunnan ponsiin kirjattu, eikä niin, että ne kollataan nyt tähän päätökseen ja sillä tavalla tehdään niistä kilpailupoliittinen ongelma.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä on menty aivan kerta kaikkiaan hakoteille koko hommassa, ihan perustavaa laatua olevalla tavalla. Meidän pitäisi päättää sellaisenaan, joko hyväksyä valtioneuvoston kanta tai kumota se, eikä mitään muuta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vielä debatin kiihdyttämiseksi vielä enemmän painotetaan sitä, että halutaan kilpailevaa tuotantoa tälle 1 600 megawatin ydinmyllylle. Tässä katsannossa minusta tämä keskustelu on mennyt aivan perustavaa laatua olevalla tavalla hakoteille.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kahden päivän aikana kuultu erinomaisia puheenvuoroja niin lisäydinvoiman rakentamisen puolesta kuin sitä vastaan. Vahvat perustelut löytyvät kummallekin ajatusmallille, ovathan maan parhaat asiantuntijatkin jakaantuneet eri leireihin. Päätöksenteko on ollut vaikeaa. Tietoa asiasta on ollut runsaasti saatavilla, mutta tieto on ollut hyvin ristiriitaista. Jokin tietty yksityiskohta tai kokonaisuus on eri asiantuntijanäkökulmista tarkasteltuna saanut erilaisia sisältöjä.

Lähdin omassa kannanmäärityksessäni nollatilanteesta, joskin kriittisesti ydinvoimaan suhtautuen. Kumpikin vaihtoehto, jaa ja ei, oli siis alusta lähtien olemassa ja minulla mieli avoin. Tulinkin siihen johtopäätökseen, että jos ajattelemme vain itseämme ja kenties seuraavaa sukupolvea, joka on jo, sanotaanko, lähes teini-ikäinen, on ydinvoima ehdoton vaihtoehto. Mutta jos haluamme ottaa vastuun myös huomisesta, lastenlastemme ja sitä seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta, ei lisäydinvoima enää olekaan mikään ratkaisu. Siksi tulen vastustamaan ydinvoiman lisärakentamista.

Ydinvoima ei mielestäni ole 2000-luvun energiamalli. Sanon näin tiedostaen, että neljä myllyä jauhaa koko ajan energiaa. En ole fanaatikko, en ole ajamassa niitä alas, vaan tahdon korostaa, että tulevaisuuden ratkaisujen tulee tukea kestävää kehitystä ja sitä, ettemme ota itsekkäästi hyötyä irti nyt ja siirrä sotkuja tulevien sukupolvien siivottavaksi ja ongelmia heidän ratkaistavakseen.

Arvoisa puhemies! En mitenkään erityisesti pelkää ydinvoimalaonnettomuutta, vaikka Tshernobyl onkin erittäin hyvässä muistissa. Luotan suomalaiseen tekniseen osaamiseen ja suomalaiseen insinööritaitoon, joskin inhimillisessä toiminnassa erehdys on aina mahdollinen. Sitä tuskin kukaan rohkenee kyseenalaistaa. Syytä olisikin tässä vaiheessa nostaa vahvaan tarkasteluun Suomen ydinvoimateollisuuden kansainvälisesti tarkasteltuna täysin alimitoitettu korvausvastuu. On epäjohdonmukaista, ettei korvausvastuuta nosteta, jos riski koetaan pieneksi, jopa olemattomaksi. Vakuutusyhtiöt ovat riskimäärittelynsä tehneet. Ne eivät suostu korvaamaan ydinvahinkoja.

Myös ydinjäte on merkittävä ongelma. Sitä on jo tarpeeksi ja lisää on tulossa. Mielestäni on suorastaan epä-älyllistä todeta, että asia on hallinnassa, kun mahdollisen viidennenkin ydinvoimalan jäte menee sinne samaan kasaan. Kysynkin: mihin kasaan? Ydinjätteen loppusijoitusta ei ole vielä ratkaistu. Päätä ei tässä asiassa saa laittaa pensaaseen.

Uuden laitosyksikön suunnitelluksi käyttöiäksi on arvioitu 60 vuotta. Vastustajat puhuvat huomattavasti lyhyemmästä käyttöiästä, jopa 40 vuodesta. Oli aika 40 tai 60 vuotta, kysyn: Mitä sitten? Pelkkää ydinjätettäkö? Epäilen myös vahvasti, joskin toivon vilpittömästi olevani väärässä, ettei uusiutuvien energiamuotojen kehittymiselle ole uuden ydinvoimalan varjossa enää tilaa. Jos eduskunta päättää lisäydinvoiman rakentamisesta, mikä on tulevaisuus? Kuudes ydinvoimala, seitsemäs; numeroita riittää.

Uusiutuvat energiamuodot ovat kestävää kehitystä ja ne toisivat muiden kotimaisten energiamuotojen kanssa kaivattuja työpaikkoja myös työllisyyden kannalta vaikeille alueille. Ydinvoimalan työllisyysvaikutuksethan kohdistuvat pysyvinä työpaikkoina rakennusvaiheen jälkeen 150—200 henkilöön ja maantieteellisesti kapealle alueelle. Uusiutuvassa energiassa on myös uusien innovaatioiden ja sitä kautta jopa uuden nokian mahdollisuus. Ydinvoimaratkaisu vetää mattoa, kenties vetää koko maton, tämän kehityksen alta. Taloudelliset intressit sijoittaa energiateknologiaan laimenevat. Suomi on kuitenkin jo nyt osoittanut osaamisensa energiatekniikan kasvavilla markkinoilla. Maamme on alan kärkimaita maailmassa. Viennin arvo oli pari vuotta sitten peräti 3,2 miljardia euroa eli 19 miljardia vanhaa markkaa, ei mitään ihan pientä liiketoimintaa siis, ja kasvupotentiaalia maailmalta löytyy, jos siihen halutaan panostaa ja jos kotimainen signaali on tässä oikea.

Arvoisa puhemies! Tässä ratkaisussa on kyseessä se suunta, mihin me Suomea haluamme yhteiskuntana kehittää ja minkälaisen viestin haluamme maastamme myös kansainvälisesti antaa. Ydinvoimavastainen vaihtoehto on mielestäni paitsi eettisesti ja moraalisesti myös taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu. Jokainen meistä päätyy kuitenkin omaan ratkaisuunsa omasta etiikastaan ja arvoistaan käsin. Vilpittömästi toivon kuitenkin, ettemme anna sinällään tavoitteiltaan hyvien ja voittaneesta vaihtoehdosta huolimatta toivottavasti toteutuvien talousvaliokunnan ponsien hämätä päätöstämme. Jokainen tässä salissa ja tässä talossa tietää kokemuksesta, etteivät valiokunnan lausumaehdotukset ole lopulta kuin optimistinen poliittinen toivomus hallitukselle, vähän kuin kirje joulupukille.

Asiasta äänestetään huomenna, ja tässä väliin kireältäkin tuntuvassa ilmapiirissä toivon, että voimme olla asiassa rehdisti eri mieltä, mutta kunnioittaa samalla toistemme näkemyksiä niin ennen kuin jälkeen äänestyksen.

Hannu Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Juuri hetki sitten huoneessani, kun viimeistelin tätä puheenvuoroa, surffailin televisiokanavia läpi. Eräällä kanavalla oli joukko nuoria, jotka ottivat voimakkaasti kantaa tulevaisuudestaan. He lauloivat laulua Atomivoima on rauhan voimaa ja heillä oli Neuvostoliiton aikaiset symbolit sekä hatussa että rinnassaan ja tätä kautta muistuttivat niitä alkumetrejä, millä tavalla atomivoimakeskustelu, ydinvoimakeskustelu aikanaan tässä maassa lähti käyntiin ja kuinka alkuun ajatus oli se, että nimenomaan Venäjältä ostettu ja Venäjältä tuotu ydinvoima on se puhdas vaihtoehto, se joka saa aikaan rauhaa eikä suinkaan saa aikaan tuhoja.

Nyt näyttää siltä, että ainakaan tässä salissa osa poliittisesta vasemmistosta ei enää näihin lauluihin usko, vaan laulut ovat muuttuneet ja siinä ei enää eroa tehdä sen välillä, mistä päin ydinvoima tulee, vaan nähdään, että siihen liittyy riskejä, jotka ovat erityisen alttiita sodan ja kriisin aikana. Näin ollen rauhan voima on muodostunut kriisialttiiksi voimaksi mahdollisen sodan olosuhteissa.

Ehkä tästä pääsee liikkeelle sillä tavalla myös, että eri aikakaudet korostavat erilaisia energiaratkaisuja ajan hengen mukaan. Kun tällä hetkellä mietitään meidän energiavaihtoehtoamme, voi olla siitä yhtä mieltä — niin ydinvoiman kannattajat kuin vastustajatkin, kaikki painottavat — että tulevaisuuden vaihtoehdon tulee joka tapauksessa pohjautua uuteen teknologiaan ja uusiutuviin energiamuotoihin. Tästä kaikki ovat yhtä mieltä. Myöskin energiansäästön vaatimukset ovat hyvin voimakkaasti nousseet esille. Erotuksena tässä on se, että vaikka tulevaisuuden linjauksista ollaan yhtä mieltä, ydinvoiman kannattajat kuitenkin katsovat, että nyt siirtymäkauden ratkaisu olisi uuden ydinvoimareaktorin, viidennen reaktorin, rakentaminen. Sitä kautta ikään kuin saataisiin aikalisä sille, että uusiutuvat teknologiat ja uusiutuvat energiamuodot saavuttavat sellaisen mittakaavan ja sellainen potentiaalin, että niillä voidaan vastata yhä kasvavaan energiantarpeeseen.

Tällä hetkellä meillä on neljä reaktoria ja kaksi ydinvoimalaa. Moni on myös esittänyt periaatteellisen kysymyksen, että kun jo on olemassa neljä, niin onko yhden reaktorin lisää rakentaminen enää paha rikka tässä rokassa. Onhan näin, että neljä jo itsessään tuottaa jäteongelman ja kun tällainen pää on avattu ja periaatteellinen keskustelu on aikanaan ydinvoimasta käyty, eikö nyt olisi nimenomaan tällaisena siirtymäkauden ratkaisuna, ennen kuin uusia vaihtoehtoja löytyy, hyvä viidennen reaktorin kautta mennä tulevaisuuteen. Tätä on myöskin perusteltu sillä, että Venäjän-tuontia näin voitaisiin vähentää ja toisaalta maakaasun, jolla on negatiivisia hiilidioksidivaikutuksia, varaan meidän ei tarvitse heittäytyä.

Nämä ovat tietenkin argumentteja, joita täytyy itse kunkin pohtia ja miettiä. Onko niin, että tämä yksi linjaus, mikä on tehty, on lopullinen linjaus, vai onko kenties niin, että siitä huolimatta, että meillä on nyt neljä ydinvoimalareaktoria, tarpeeseen, mitä nyt esitetään niin Teollisuuden Voiman kuin muidenkin laskelmien pohjalta, sähkönkasvun tarpeeseen, voitaisiin vastata joillakin muilla muodoilla kuin lisäydinvoiman rakentamisella?

Meillä on ollut valiokunnassa käsiteltävänä kaksi vaihtoehtoa, KIO1 ja KIO2, mutta voi todeta, että verrattuna 93 keskusteluun tässä on jotakin uutta nyt kuitenkin periaatteellisella tasolla. Kummatkin osapuolet hyväksyvät sen, että on kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa, millä tavalla energian lisätarpeeseen voidaan vastata. Näin ollen tämä kysymys on voimakkaammin tällä hetkellä arvovalintakysymys — omantunnonkysymys se ei missään suhteessa voi olla johtuen siitä, että omatunto-sanan käsitteellinen puoli on hiukan toisentyyppinen. Tässä on kuitenkin kysymys energiaratkaisusta.

Siinä mielessä tietenkin, jos halutaan tähän omatuntoyhteys liittää, voidaan sanoa, että periaatteessa kaikki energiaratkaisut ovat eettisiä ratkaisua ja kysymyksiä. Onhan näin, että eniten tuhoa ja kuolemaa kuitenkin saadaan aikaan tällä hetkellä fossiilisten polttoaineiden kautta, aivan niin kuin edellä lääkäri, ed. Tiusanen puheenvuorossaan hyvin kertoi hiukkaspäästöistä ja niiden aiheuttamista ongelmista. Ne ovat tällä hetkellä suuri sairauksiin ja kuolemaan johtava syy. Siinä voi sanoa, että varmasti on näin, että kaikki ovat yhtä mieltä, että kivihiili on pahin vaihtoehto ympäristön ja ihmisen kannalta. Voin sanoa, että kivihiilen lisärakentaminen on kyllä sen lisäksi, että se on suuri arvovalinta, myös tässä suhteessa omantunnon kysymys; sillä on nähtävä suora yhteys sairastuneisuuteen ja ihmisten kuolleisuuteen. (Ed. Tiuri: Niin on maakaasullakin!)

Arvoisa puhemies! Muutamaan kohtaan kiinnitän huomiota. Jos Suomi sallii itselleen uuden reaktorin rakentamisen, Suomen tulee myöskin hyväksyä se, että myös muut voivat rakentaa reaktorin. Tämä on minun mielestäni luonnollinen ja looginen lähtökohta. Eli jos me katsomme niin, että Kioton ilmastosopimukseen ja ilmastopäästöihin meidän vastauksemme on uusi reaktori — 2 miljardia euroa jokaista 5:tä miljoonaa asukasta kohden — meidän tulee hyväksyä se, että esimerkiksi Euroopan unionin alueelle tällä tavalla rakennetaan 70 uutta reaktoria suhteessa väkimäärään. Sitä kautta tehdään 140 miljoonan euron energiainvestointi Euroopan unionissa. Nämä 70 uutta reaktoria jakautuisivat 15:lle Euroopan unionin maalle.

En tiedä, onko meillä halukkuutta tähän ja onko tämä oikea, kestävä tapa lähteä ratkaisemaan Kioton ilmastosopimuksen velvoitteita. Omalta kohdaltani katson, että vaikka luotankin suomalaiseen insinööritaitoon, en suurella riemulla tervehdi sitä, jos esimerkiksi Euroopan unionin maat alkavat samassa suhteessa, 5 miljoonaa ihmistä ja yksi uusi reaktori, hoitaa omaa ilmasto-ongelmaansa. On löydettävä kestävämpiä ja pitemmälle tähtääviä ratkaisuja.

Toisaalta on myös kysyttävä sitä, että jos nyt tähän 10 vuoden eteenpäin suunniteltuun tarpeeseen, 90 terawattituntia, voidaan vastata yhdellä reaktorilla, niin miksei sitten voitaisi rakentaa kaksi taikka kolme tai kenties neljä lisää, minkä vuoksi vain yksi. Tämänkin ydinvoiman kannattajat toteavat. Tämä yksikin vain olisi siirtymäajan ratkaisu. Kannattaako tässä tilanteessa ja tässä valtiontalouden tilanteessa tehdä joitakin lyhytnäköisiä ratkaisuja, siirtymäkauden ratkaisuja, vai olisiko haettava ensisijaisesti sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat pitemmän aikavälin ratkaisuja, jotka olisivat lopullisia ratkaisuja ja joita on nähtävissä jo ykkösvaihtoehdon kautta uusiutuvan teknologian ja uusiutuvien energiamuotojen kautta.

Toisaalta olisi ollut loogista, jos ydinvoimalla ja ydinvoiman lisärakentamisella olisi oltu ajamassa alas kivihiiltä, mikä on ylivoimaisesti pahin vaihtoehto, mutta valitettavasti nyt tämän ohjelman mukaan kivihiilen alasajo ei tule toteutumaan tämän ydinvoiman lisärakentamisen kautta. Näin ollen se peruste, mikä tältä puolen on ilmastoperuste, on tältä osin ontuva.

Ehkäpä se suurin kysymys, jos mietitään ydinvoimaa, on kuitenkin kyse jätteestä ja siitä, millä tavalla se voidaan turvallisesti kapseloida peruskallioon. Me ympäristövaliokunnassa olemme käyneet läpi näitä selvityksiä. Meille on moneen otteeseen vakuutettu asiantuntijoiden suulla, että Suomen peruskallio on hyvin turvallista, meille voidaan haudata verrattuna esimerkiksi monien muiden Euroopan maiden peruskallioon. Jos asia on näin, niin miksei suomalaista peruskalliota sitten ikään kuin markkinoida muualle tällä ajatuksella? Eihän se Euroopan mittakaavassa ole toivottavaa meidänkään näkökulmastamme, että muitten Euroopan maitten ei-luotettavaan kallioon upotettaisiin jätteitä ja meidän turvallinen kalliomme olisi sitten paikka, johon niitä ei tuotaisi.

Minä olen sitä mieltä, että jokaisen maan pitää tämä asia ratkaista itse, enkä ole omalta osaltani kannattamassa tällaista markkinointia, mutta tässä suhteessa näen näin, että jokaisen maan on huolehdittava kyllä omista energiajätteistään. Tämä asia ja tämä kysymys on meillä edessä, rakennettiinpa viidettä ydinvoimalaa tai ei. Nyt jo olemassa olevat neljä myllyä tuottavat jätettä. Mutta toivon, että meidän peruskalliomarkkinoinnissamme ei mennä niin pitkälle, että sitä aletaan markkinoida muille maille, koska on selvää, että mitä suurempi määrä ydinjätettä kallioon upotetaan, sitä haavoittuvampi se on. Näin ollen lähtökohdan tulee olla se, että jokainen maa maakohtaisesti hoitaa omat jätteensä. (Ed. Tiuri: Luonto on pannut jo 400 ydinvoimalan jätteet sinne!) — Joo.

Arvoisa puhemies! Toisaalta maakaasukeskustelu on myös noussut tässä esille. On todettu, että maakaasu ei ole ydinvoiman todellinen vaihtoehto. On todettu maakaasun riskialttius. Jos näin on, että Venäjältä tuotava maakaasu on riskialtista, niin kyllä silloin myös rehellisyyden nimissä olisi paikallaan kertoa Euroopan unionin muillekin maille tämä asia, jonne tuodaan suhteellisesti enemmän maakaasua kuin meille. Tämä sen vuoksi, että hyvin usein meillä on taipumuksena, kun me käymme keskustelua tämän tyyppisistä asioista, karrikoida, ampua yli, tuoda ehkä vähän liiankin voimakkaasti erilaisia näkökulmia keskusteluun kuin että pysyisimme siinä asiassa ja asian ytimessä, mikä keskustelun alla on. Näin ollen näen itse, että maakaasun sotkeminen kovin voimakkaasti tähän ei ole tässä kohden ratkaisu eikä hyödyttävää. Lähtökohdan tulee olla se, että me teemme linjavalinnan sen suhteen, onko tulevaisuuden energiaratkaisu ydinvoimavetoista vai onko se uusiutuviin teknologioihin ja uusiutuviin energiamuotoihin pohjautuvaa. (Ed. Tiuri: Ei ole vaihtoehto, vaan maakaasu ja ydinvoima!)

Arvoisa puhemies! Saan hyvää opastusta tässä puheeni matkalla eturivistä professori, ed. Martti Tiurilta, jonka elämäntyötä ja -kokemusta arvostan hyvin korkealle. Tiedän sen, että vakaumuksen ihmisenä Martti Tiurilla on hyvin vahva kokemus ydinvoimakeskustelusta ja ydinvoiman vaikutuksista. Monelta osalta yhdynkin hänen näkemyksiinsä asioista, mutta voi sanoa, että tämmöinen peruslinja kuitenkin meillä on tässä kohdassa erilainen. Omalta kohdaltani katson, että tällä hetkellä katse pitäisi nyt luoda voimakkaasti tulevaisuuteen, uusiutuviin energiamuotoihin ja uusiin teknologioihin ja että sen vuoksi nyt hankkeessa oleva viides ydinvoimareaktori ei vielä suunnitelmiin tulisi.

Haluan vielä tähän loppuun, arvoisa puhemies, muutaman asian lausua ponsista, vaikka tänään kyllä eduskunnan kyselytunnilla jo kävi hyvin selväksi muun muassa valtiovarainministeri Niinistön suulla, mikä ponsien merkitys on. Hänhän antoi ymmärtää, että ponsilla ei ole mitään merkitystä, ponsia voidaan kirjoitella. On kyllä melko huolestuttavaa sanoa tällä tavalla, koska hyvin moni on sitonut oman kantansa näihin ponsiin ja uskoo, että tällä hallituksella on todellakin tarkoitus myöskin toteuttaa ponnet. Liian monta kertaa kyllä, jos katsotaan kokemukseen ja aikaisempiin päätöksiin, tämä hallitus on luvannut monta hyvää. Se on luvannut ponsien kautta puuttua asioihin tiemäärärahojen kohdalla, yksityisteiden kohdalla jne., mutta nämä ponnet ovat jääneet vain sanahelinäksi.

Sitä kautta valitettavasti on todettava, että tässä kohden, tai ehkäpä tässäkin kohden, luottamus hallituksen esityksiin ja hallituksen ponsien pitävyyteen on erittäin heikkoa. Sen vuoksi on katsottava asiaa ilman noita ponsia. Mutta näissä ponsissakin on jotakin sellaista, mikä jollakin tavalla panee miettimään, mikä näiden tulkinta on ja mitä nämä käytännössä tietävät. Esimerkiksi valiokunnan lausumaehdotuksessa lähdetään siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi. Tässä on kyllä sellainen lause, joka minulle ainakin merkitsee suoraa keskittämistä. Nyt muuttoliike on ollut viime vuosina hyvin voimakasta, ja tämä ponsihan selvästi tukee tämän tyyppistä keskittymistä suuriin yksiköihin, keskittymistä taajamiin ja kaupunkeihin. Se, mikä olisi luonnon ja ympäristön kannalta ja ihmisen kannalta parasta eli hajautus, jää tässä kokonaan huomioimatta.

Toisaalta tässä on myöskin ristiriitainen ponsi siinä suhteessa, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi. Tässä puhutaan hyvin voimakkaasti kasvun nimissä ja haetaan ratkaisuja kasvuun mutta toisella kädellä sitten ikään kuin säästöäkin nostetaan esille ja tällaisen yleislain säätämistä esitetään. Mielestäni se on ristiriidassa koko tämän hankkeen kanssa.

Kolmas ponsi vielä, mikä täällä nousee esille, on: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy - - toimenpiteisiin energiaverotuksen kehittämiseksi energiansäästöä edistävällä tavalla." Tämäkin ponsi on sillä tavalla aukinainen ja vaikeasti tulkittavissa, että tämä voi tietää monille kilpailukykyisille energiavaihtoehdoille niitten heikentymistä. Pelkään, että tämä tietää puulle, hakkeelle ja turpeelle heikennyksiä ja näin ollen tämä toisella kädellä luvattu hajautettu kotimainen paketti ydinvoiman lisäksi jää sitten toteutumatta ihan näiden ponsien vuoksi, joiden piti olla alun perin sitä tukevia.

Arvoisa puhemies! Niin tärkeää kuin puhe säästöstä on, siitä huolimatta tämä hallituksen vaihtoehto ei ota säästöä huomioon muualla kuin ponsissa. Tämä on kasvattava; lähtökohta on se, että energiankulutusta tulee kasvattaa, ja sitä kautta ei säästön taikka kestävän kehityksen periaatetta tästä hallituksen esityksestä ole luettavissa. Omalta osaltani olen sitoutunut siihen, että meidän täytyy myöskin miettiä kasvun rajoja ja sitä, millä tavalla tuotamme energiaa niin, että tulevat sukupolvet myöskin voisivat elää ehyttä ja turvattua elämää ja että ne energiantuotantomuodot, mitä jätämme heille jälkeemme, olisivat sekä luonnon että ympäristön kannalta kestäviä ja tätä kautta vapautuisimme siitä taakasta, mitä olemme jo osittain tehneet, että siirrämme luonnon huonommassa tilassa, huonompikuntoisena, tuleville sukupolville. Meillä on paljon tehtävää, että voimme löytää uusiutuvien energioiden päälle pohjautuvan vaihtoehdon ja tehdä siitä todellisen kilpailuvaltin. Me voimme tehdä sen, jos meillä löytyy siihen yhteistä tahtoa. Jos yhteistä tahtoa eduskunnalta ei löydy, sen jälkeen yleensä löytyvät selitykset.

Arvoisa puhemies! Minä en kaipaa energiapolitiikassa selityksiä, kaipaan yhteistä tahtoa ja toivon, että se tahtotila on ihmistä ja elämää suojeleva ja se pohjautuu kestävien, uusiutuvien energiavaihtoehtojen päälle.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin eilen illalla puheenvuoron ja nyt tässä puheenvuorossa aion keskittyä ponsikysymykseen ja muutaman muun kysymyksen kommentoimiseen.

Pidän erittäin hyvänä asiana sitä, että ed. Jansson vajaa vuorokausi sitten täysistunnossa otti esille kysymyksen ponsien sitovuudesta tai itse asiassa tuon sitovuuden vähyydestä, koska ilmeisesti osalla kansanedustajia nämä ponnet, jotka liittyvät talousvaliokunnan mietintöön, ovat vaikuttaneet heidän kannanmuodostukseensa tässä kysymyksessä. On hyvä, että jokaisella kansanedustajalla on selkeä käsitys ennen päätöksentekoa siitä, miten paljon nämä ponnet voivat ohjata hallituksen työskentelyä, tämän tai seuraavan hallituksen työskentelyä.

Siis lain mukaan eduskunta voi vain hyväksyä tai hylätä ydinvoimaa koskevan periaatepäätöksen eikä se voi liittää mitään valtiosääntöoikeudellisesti sitovia ehtoja tähän päätökseen. Tämä on yksiselitteisesti selvää. Näin ollen nämä ponnet, jotka liittyvät mietintöön ja jotka liittyvät myös vastalauseeseen, ovat toiveita energiapolitiikan ohjaamiseksi. Sinänsä monet näistä ajatuksista, jotka ponsissa ovat sisällä, sisältyvät myös niihin toimenpiteisiin, joita hallitus on esitellyt eduskunnalle, kun eduskunta käsitteli ilmastopoliittista strategiaa. Esimerkiksi kysymys energiansäästöohjelmasta, eri toimenpiteistä säästön vauhdittamiseksi, on tuolloin ollut esillä, myös eri keinot uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi ja tukijärjestelmien kehittämiseksi ovat olleet tuolloin esillä. Osittain ne ovat heijastuneet myös valtioneuvoston budjettityöskentelyyn, mutta korostan kyllä sitä, että budjetti kerrallaan asioita joudutaan käsittelemään eli ainakaan tuon ilmasto-ohjelman yhteydessä hallitus ei sitoutunut sellaisiin summiin, jotka olisivat olleet yksiselitteinen jatke tälle päätökselle, vaan voi sanoa, että esimerkiksi kysymyksen asuntojen energiapoliittisesta investointiavustuksesta vihreät hävisivät viime budjettiriihessä eli näihin lämpöpumppuihin liittyvää summaa ei ole eriytetty budjetin kyseisellä momentilla, jota siis ministeri Siimes esittelee. Tämä yhtenä esimerkkinä, eli se toimenpide, mitä ehdotettiin ilmastopoliittisessa ohjelmassa, ei mennyt sitten käytännössä eteenpäin.

Kuten ministeri Niinistö tänään totesi kyselytunnilla, eduskunnasta tulee paljon ponsia, ja hän kuittasi kysymyksen sillä, että kaikkia niitä ei voida toteuttaa. Näin ollen sitten jää tulevaisuuden hallitusten prioriteettien varaan, kuinka vakavasti ponsien toimeenpano otetaan. Sinänsä ponsissa, jotka sisältyvät, korostan, myös vastalauseeseen, on paljon hyviä elementtejä ja ne ehdottomasti ovat järkeviä toteuttaa. Mutta olennainen kysymys sitten on se, mitä mittaluokkaa energiapolitiikassa nämä ponnet voivat maksimissaankin merkitä, jos hallitus niitä noudattaa, verrattuna siihen, kuinka paljon uusi ydinvoimalaitosyksikkö, joka voi olla maksimissaan 1 600 megawatin tehoinen, vaikuttaa energiamarkkinoihin. Minusta on aivan selvää, että jos eduskunta päättää hyväksyä tämän periaatepäätöksen ja viides ydinvoimalaitosyksikkö Suomeen rakennetaan, niin uusiutuvien energiantuotantomuotojen markkinat heikkenevät ratkaisevasti. Tuossa tilanteessa itse asiassa tarvitaan enemmän tukia uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi kuin siinä vaihtoehdossa, että ydinvoimalaitosta ei rakenneta. Silloin markkinat toimivat paremmin.

Kun nyt keskustellaan siitä, kuinka paljon voidaan valtion toimin ohjata päätöksentekoa, niin minusta tilanteessa, jossa tätä periaatepäätöstä ei hyväksytä, uusiutuvien markkinat paranevat aivan ratkaisevasti, ja silloin markkinamekanismi toimii. Tämähän asia, jota esimerkiksi kokoomuksessa tavallisesti korostetaan, että markkinamekanismin pitäisi antaa toimia, mutta nyt tässä asiassa kokoomuksessa on aivan päinvastaisia mielipiteitä. Katsotaan, että tehdään tällainen tavallaan suunnitelmatalouden päätös ydinvoimalaitoksen hyväksymiseksi ja sitten annetaan tukimarkkoja sen uusiutuvan puolen kehittämiseksi. Jotenkin tämä ajattelutapa ei minusta elä sitä markkinatalouden aikaa, joka kuitenkin on nykyaikaa.

Ponsikysymys on olennainen sen suhteen, mitä ajatuksia ja toiveita on myös antaa ohjeita tämän voimalaitosratkaisun sijoituksen tai teknologian suhteen. Esimerkiksi on esitetty mallia, että uusi voimalaitos, jos se rakennetaan, pitäisi sijoittaa kallion sisään, mutta eduskuntahan ei voi mitään tällaista rajausta tehdä, vaan jos rajaus olisi tehty, sen olisi pitänyt tapahtua valtioneuvoston tasolla ja tämä periaatepäätös esitellä siinä muodossa, että sillä olisi myös Teollisuuden Voiman hyväksyntä ollut, mutta mitään tämäntapaista rajausta ei ole olemassa, joten eduskunta ei tämänkään tyyppisiä ehtoja voi tässä eikä myöhemmissä vaiheissa antaa.

Joitakin kysymyksiä vielä lyhyesti kommentoin.

Vihreitä on kritisoitu aiemmassa keskustelussa. Ed. Vilkuna tänään kritisoi sitä, että vihreät ovat kasvuhakuisen politiikan takana olleet ja miksi nyt sitten ydinvoimaa vastustetaan. Minusta kyllä viime vuosikymmenten talouspoliittinen keskustelu on mennyt ratkaisevasti eteenpäin siinä asiassa, että taloudellisessa kasvussa voidaan erottaa laadulliset ja määrälliset tekijät. Vihreät kannattavat ekotehokkuuden kehittämistä eli sitä, että sama tulos saadaan vähemmästä määrästä luonnonvaroja. Tämähän sinänsä merkitsee sitä, että laskennallisesti talous kasvaa, mutta se voi olla ekologisesti kestävämpää. Näin ollen on ihan luonnollista, ettei meidän lähestymistapamme ole se, että katsotaan, että kaikki taloudellinen kasvu on syntiä tai paha sinänsä, vaan pitää saada taloutta ohjattua järkevillä tavoilla kestävän kehityksen suuntaan.

Ottaen huomioon uraanivarojen rajallisuuden ja sen haasteen, mitä esimerkiksi maapallon väestönkasvu saa aikaan, minun on mahdotonta uskoa tähän yhtälöön, että uraanivaroilla, jotka ovat rajalliset, voitaisiin saada aikaan sellainen siirtymävaihe, jona aikana siirryttäisiin kestävään kehitykseen. Kyllä siirtyminen uusiutuviin ja energiansäästön näkeminen keskeiseksi ovat tavoitteita, joita pitää viedä eteenpäin jo nyt ja mahdollisimman pian, jotta Suomessa voitaisiin kehittää sellaisia innovaatioita, jotka vaikuttavat myös kehitysmaiden ihmisten elämään.

Esimerkiksi aurinkokennotekniikat ovat suurelle osalle kehitysmaiden asukkaita tällä hetkellä aivan liian kalliita. Tarvitaan vähemmän high tech -tekniikoita, tarvitaan edullisempia aurinkokennotekniikoita, jotta luonnonvarat saadaan sellaiseen käyttöön, että niistä on hyötyä globaalin energiapolitiikan kannalta. Juuri globaaliin energiapolitiikkaan tarvitaan muutosta, ja Suomen pitää olla viemässä sitä muutosta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Keskustelua on käyty myös siitä, missä määrin Suomi tällä päätöksellään voi vaikuttaa Venäjän sähköntuotantoon. Jos periaatepäätös nyt hyväksytään, niin Suomella on minusta paljon vähemmän sananvaltaa keskustella Venäjän kanssa siitä, pitäisikö sen sulkea joitakin nykyisistä voimalaitoksista. Meillä ei ole myöskään mitään moraalista oikeutta minusta tuossa tilanteessa vedota siihen, että Venäjä ei rakentaisi uusia voimalaitoksia, koska tuolloinhan Suomi osoittaisi melkoista ylenkatsetta Venäjän suuntaan.

Näin ollen kun meillä ei ole mitään valtaa sulkea Venäjän voimalaitoksia, ainoa keino vaikuttaa niihin on se yhteistyö, jota EU on tehnyt ja jota Suomi on ollut tekemässä noiden laitosten monitoroimiseksi, suositusten laatimiseksi niiden sulkemisaikataulusta jne., mikäli se suinkin tulevaisuudessa on mahdollista. Eli jos Suomeen rakennetaan uusi ydinvoimalaitos, se ei todellakaan takaa sitä, että Venäjällä suljetaan ensimmäistäkään ydinvoimalaitosta, vaan pikemminkin vaikutus voi olla päinvastainen, koska annamme myös venäläisille tavallaan luvan tämän teknologian kehittämiseen.

Anneli Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnan kokonaisetu pitää ottaa huomioon tulevassa energiaratkaisussa. Eduskunnan tehtävä on nimenomaan arvioida asia kokonaisedun kannalta. Tämä on erityisen tarpeellista, koska kummankin vaihtoehdon kustannukset ovat samaa tasoa.

Kokonaisedun kannalta maakaasua ja biovoimaa sisältävä vaihtoehto on parempi kuin ydinvoima. Se työllistää pysyvästi ja kannustaa uuteen energiateknologiaan ja sitä kautta uuden teollisuudenalan kehittämiseen. Lisäksi se tasapainottaa alueellista kehitystä. Tämä on kestävän kehityksen mukaista, mitä ydinvoima ei tosiasiassa ole.

Suomi mielletään maailmalla, niin kuin totta onkin, uuden teknologian käyttäjänä suunnannäyttäjäksi ja edelläkävijäksi. Esimerkiksi kännykän käyttöämme tullaan ällistelemään maailmalta, olemme pilottikansa kännykkämaailmassa. Ilman hyvää teknologiauskoista kotikenttää Nokia tuskin olisi saavuttanut sellaista asemaa kuin sillä on.

Valitettavasti sama edistyksellisyys ei päde energiasektorilla. Osasyy lienee siinäkin, että energiasektori on meillä edelleen keskitetyn valtiojohtoista toimintaa, jonka uudistushalu ja uudistuskyky on heikkoa. Tilanteen voisi rinnastaa Nokiaan. Jos edistyksellisyys olisi siellä ollut energiateollisuutemme tasoa, Nokia olisi kyllä olemassa, mutta luultavasti se tekisi edelleenkin maailman parhaita kumisaappaita ja talvirenkaita.

Energiateknologian alalla löytyy edistyksellisiäkin esimerkkejä. Bioenergian hyödyntämisessä ja yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa olemme määrällisesti ja teknisesti maailman kärkeä. Tuulivoimakomponentteja viedään merkittävästi muun muassa Tanskaan, ja aurinkoenergia-alalla Fortumin Naps-yksikkö on alansa huippua. Energia- ja ympäristöteknologiasta pitäisikin kehittää Nokia-vetoisen it-sektorin rinnalle toinen huipputeknologian ala, jossa Suomi voisi olla mallimaa ja markkinajohtaja maailmassa. Suomen taloudellinen intressi ja ihmiskunnan ekologinen intressi olisi mahdollista yhdistää.

Uusiutuville energialähteille ja huipputeknologialle ei ole syntynyt vastaavanlaista koekenttää kuin viestintäteknologian puolella. Siksi ekoklusterin perustaksi on luotava toimivat kotimarkkinat. Pohja on nyt hyvä. Meillä on bioenergiaa laajasti käytössä, kiitos pitkälle puunjalostusteollisuuden, ja teknologista osaamista tuuli- ja aurinkoenergian osalta vientituotteeksi asti. Laajentamisen mahdollisuuksia on muutenkin runsaasti.

Ydinvoimaton vaihtoehto tuottaa vähemmän hiilidioksidia, koska maakaasuun perustuva sähkön ja lämmön yhteistuotanto syrjäyttää kivihiilivoimaa. Täten tärkein ydinvoiman puolesta esitetty ilmastoargumentti ei pidäkään paikkaansa. Myönteiseen ydinvoimapäätökseen ei voi liittää biovoiman kehittämistä, koska kertapäätöksellä rakennettava ydinvoimala syrjäyttää kapasiteettinsa verran kaikkea muuta energiapotentiaalia. Energiarakenteeseen muodostuu siis biovoiman kannalta yhtä ydinvoimalaa korkeampi kynnys.

Energiansäästössäkään ei päästä eteenpäin, ellei säästävää energiaa erikseen päätetä suosia. Tätä valintaa ei ole tehty, mutta jos se tehdään, puhuu painotus ydinvoimaa vastaan.

Väitteet, että maakaasu—biovoima-vaihtoehdosta ei olisi perusvoimaksi, eivät ole tosia. Tämä vaihtoehto on teollisuuden kannalta teknisesti yhtä luotettava kuin ydinvoima.

Väite, että sähkön ja lämmön yhteistuotanto ei olisi järkevää, koska kesällä ei tarvita lämpöä, on virheellinen. Myös sähkönkäyttö vähenee kesällä. Pitkällä tähtäyksellä energianlähteet ja lämmitysmuodot vaihtuvat, jolloin esimerkiksi sähkölämmityksen kapasiteettia siirtyy teollisuuden käyttöön.

Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää energiakeskustelussa esiintyneitä viittauksia Venäjään. Kertasilmäys Euroopan maakaasuverkkoa esittävään karttaan osoittaa, että EU:n ydinalue on venäläisen maakaasun suurkuluttaja, eikä yksikään Venäjän ydinvoimaloista lopeta toimintaansa, jos Suomeen rakennetaan lisää ydinvoimaa.

Suomen on välttämätöntä täyttää Kioton ilmastosopimuksen asettamat raamit, jotka ovat tarkentuneet. Ilmastomuutoksen torjuminen on ympäristöpolitiikan suurin haaste. Jos maapallon ilmaston lämpenemistä ei pystytä hillitsemään, ovat seuraukset arvaamattomat. Suomen on syytä toimia esimerkillisesti ilmastosopimuksen ehtojen täyttämisessä. Energiapolitiikassa se edellyttää erityisesti kivihiilen käytön asteittaista vähentämistä. Suomi pystyy selviytymään Kioton velvoitteista ilman kohtuuttomia ponnistuksia tai elintasosta tinkimistä.

Arvoisa puhemies! Ydinvoima on yksinkertainen ratkaisu, jolla ongelmat lakaistaan maton alle pitkäksi aikaa. En kuitenkaan halua jättää tuleville sukupolville ikävää perintöä ydinjätteen muodossa. Koska vaihtoehto on olemassa, valitsen sen. Tässä vaiheessa Suomen energiaratkaisujen lähtökohta on, että energiankäyttö lisääntyy. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin pyrittävä siihen, että hyvinvointimme ei perustu jatkuvaan kulutuksen kasvuun. Luonnon hyväksikäytöllä on rajansa.

Arvoisa puhemies! Äänestän siis "ei" ydinvoimalle, mutta oli äänestyksen tulos mikä tahansa, eteenkinpäin on elettävä. Demokraattisesti syntyneeseen päätökseen on kaikkien meidän tyydyttävä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Totean heti aluksi, että minulla ei ole sellaista tieteellistä pohjaa, jolla voisin tätä asiaa lähestyä, niin kuin täällä monet asiantuntijat ovat lähestyneet, ja sen takia ehkä puhun enemmänkin kadunmiehen näkökulmasta ja niihin kokemuksiin viitaten, jotka muun muassa Suomen ydinvoiman käyttöön ovat liittyneet näitten vuosikymmenien aikana, kun Suomessa on ydinvoimaa tuotettu.

Haluan myöskin todeta, että jos periaatepäätös on myönteinen, ongelmat ja ydinvoimakeskustelu eivät varmaan tähän lopu. Avoimia kysymyksiä on lupamenettelyn käsittely. Näyttää siltä, että reaktorityypin valintakysymyksiäkään ei ole tähän lupahakemukseen sillä tavoin kirjoitettu, että tietäisimme, minkälainen reaktori mahdollisesti tulee kysymykseen.

Haluan todeta, että en muista eduskuntakauteni aikana, joka tosin on aika lyhyt, seitsemän vuotta, että mistään asiasta olisi väännetty niin paljon kättä kuin nyt käsittelyssämme olevasta Teollisuuden Voiman lupahakemuksesta viidettä ydinvoimalaa varten. En myöskään muista enkä ole havainnut, että meillä olisi ollut mistään asiasta niin paljon taustamateriaalia kuin tästä lupahakemuksesta. Kaiken tämän lisäksi meidän kaikkien taustajoukot ovat pitäneet huolta siitä, ettei mielipiteitä puolesta ja vastaan ole puuttunut. Myös "valistus" on ollut aika kovaa. Ei siis ole ihme, jos valintatilannetta kuvaa vähintäänkin ongelmalliseksi. Ken tietoa lisää, se näyttää myöskin tuskaa lisäävän. Tässä on myös ongelman ydin. Tieto näyttää olevan kaikille sama, mutta käsitykset asiasta näyttävät muodostuvan hyvin erilaisiksi.

Mielenkiintoista onkin ollut seurata näitä johtopäätöksiä. On niitä, jotka vastustavat luvan myöntämistä taustaryhmästään johtuen, kuten vihreä liitto, joka ei kerta kaikkiaan halua nähdä ydinvoimaan perustuvassa sähköntuotannossa mitään puolustamisen arvoista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vihreän liiton panos ydinvoimahakemuksen yhteydessä on ollut merkittävä ja olisi suorastaan vahingollista, jos tällainen asiantuntemus sekä kansallisesti että kansainvälisesti vihreiden päätöksen seurauksena häviäisi ministerivaihdoksen tai jonkun muun takia. Siksi, vaikka olenkin tätä mieltä, haluan kuitenkin todeta, että en siitä huolimatta, vaikka näin totean vihreiden ansiot, halua vastustaa ydinvoimaratkaisua, että vihreät pysyisivät hallituksessa. Olen tosiasioiden perusteella ratkaisemassa kantani.

On myös niitä, jotka näyttävät perustavan kielteisen kantansa puolueensa päätöksiin jne. Ristiriitaisista mielipiteistä voi tehdä senkin johtopäätöksen, että politiikka on aina väärää. Kysymys vain näyttää olevan siitä, kenen kannalta tässä tapauksessa se on väärää.

Arvoisa puhemies! Itselläni on ollut tilaisuus käsitellä asiaa kuulemalla asiantuntijoita sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä hallintovaliokunnassa, joiden lausuntoja haluan lyhyesti kommentoida.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kartoitti toimenkuvansa mukaisesti hankkeen terveysriskejä, nimenomaan sen hyviä ja huonoja puolia. Valiokunta toteaa perusteluissaan: "Ydinenergialain 14 §:n mukaan valtioneuvoston on harkitessaan periaatepäätöstä todettava, että esiin ei ole tullut seikkoja, jotka osoittavat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa ydinlaitosta siten kuin mainitun lain 6 §:ssä edellytetään. Ydinenergialain 6 § puolestaan säätää, että ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämän jälkeen valtioneuvoston on harkittava yhteiskunnan kokonaisetua ja otettava huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat kiinnittäen erityisesti huomiota muun muassa ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin sekä ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Yhteiskunnan kokonaisedusta todetaan ydinenergialain 5 §:ssä, että ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista."

Valiokunnan kannanotossa tullaan siihen johtopäätökseen, ettei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei uutta ydinvoimayksikköä voitaisi toteuttaa turvallisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa kuitenkin, että periaatepäätöksen yhteydessä tehty yhteiskunnan kokonaisedun tarkastelu keskittyy pitkälti teknisten ja taloudellisten seikkojen arviointiin eikä erityistä huomiota ole kiinnitetty ihmisten terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden arviointiin.

Valiokunta on tullut siihen päätelmään, että ilmastomuutokseen liittyvien vaikutusten voidaan katsoa puoltavan ydinvoiman käytön suhteellisen osuuden lisäämistä energiatuotannossamme. Valiokunta käsitteli myös paljon puhuttua uraanin kaivostoimintaa todeten, että siihen liittyvät terveysvaikutukset ovat verrattavissa kivihiilen kaivostoiminnan riskeihin. Suomen ydinvoimaloissa käytettävästä uraanista noin puolet saadaan muun tuotannon sivutuotteena ja vain osa on peräisin avolouhoksista. Lisäksi haluan todeta, että uraani voidaan hankkia ensisijaisesti maista, joissa kaivostoiminnan terveysvaikutukset on otettu mahdollisimman hyvin huomioon ja haittoja on pyritty ehkäisemään.

Valiokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota myös paljon keskustelua aiheuttaneeseen hiukkaspäästöistä aiheutuvaan terveysriskiin todeten, että ydinvoimalaitoksen aiheuttama säteilyannos lähiympäristön asukkaille on viime vuosina ollut teoreettisesti arvioituna noin 0,1 mikrosievertiä. Elinikäiseksi säteilyannokseksi voimakkaan laskeuman alueella kuten Tshernobylissä on arvioitu 13 millisievertiä ja esimerkiksi Suomessa radonkaasun asunnoissa ja toimistoissa aiheuttamaksi elinikäiseksi annokseksi 140 millisievertiä ja luonnon taustasäteilynkin aiheuttamaksi 80 millisievertiä.

Huomionarvoista on, että liikenteen aiheuttamat riskit, kuten täällä keskustelussa on tullut esiin, hiukkaspäästöjen osalta olivat moninkertaiset atomivoimaloiden aiheuttamiin riskeihin verrattuna. Valitettavaa on, että niihin ei näytä juuri kukaan kiinnittävän riittävän vakavaa huomiota.

Mitä ydinjätteen sijoittamiseen tulee, ympäristöriskit näyttävät tulevan vähemmän tutkitusta niin sanotusta välivarastoinnista, eivät niinkään loppusijoituksesta, jotka Suomi on mielestäni ainutlaatuisella tavalla ratkaissut.

Mitä hallintovaliokunnan lausuntoon tulee, totean lyhyesti, että siinä pyrittiin selvittämään ydinvoimalaitoksia koskevia valmius- ja pelastuspalvelujärjestelmiä sekä poliisitoimen turvallisuusnäkökulmaa. Valiokunta toteaa, että uutta ydinvoimalaitosta koskevat vaatimukset eroavat nykyisten laitosten suunnittelussa noudatetuista vaatimuksista. Niissä otetaan aiempaa johdonmukaisemmin huomioon mahdollisuudet poistaa turvallisuutta vaarantavia tekijöitä, jotka on tiedostettu lähes 30 vuoden aikana hankitun uuden tiedon pohjalta. Olennaisin lisätieto koskee mahdollisuuksia estää radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön, vaikka itse reaktori vaurioituisi vakavastikin. Tältä osin on todettava turvallisuusvaatimusten olevan selkeästi ankarampia kuin nykyisiä laitoksia rakennettaessa sovelletut vaatimukset ovat olleet.

Valiokunta katsoo, että Säteilyturvakeskuksen lainsäädännön perusteella antamien ohjeiden mukaan toteutetut turvallisuusjärjestelyt varmistavat ydinvoimalaitoksen turvallisuuden, joka sinänsä on luvanhaltijan vastuulla.

Arvoisa puhemies! Lähes kaikki tässä salissa näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme lisää sähköntuotantoa. Yhtä mieltä näytämme olevan myös niin sanotun Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämisestä. Mistä siis asia kiikastaa, jos kiikastaa? Keskustelu on paljastanut, että mielipiteet niin sähköntuotannosta kuin Kioton sopimuksen velvoitteista eivät ole yhteismitalliset. Ymmärrän jonkin verran myös ydinvoiman vastustajia, mutta enemmän puoltajia.

Ydinvoiman lisärakentamista puoltava kantani perustuu pitkälti siihen, että tässä maassa on sillä tuotantotavalla tuotettu sähköä noin 30 vuotta eivätkä kokemukset ole osoittautuneet kielteisiksi. Näyttää myös siltä, että ydinvoiman lisärakentaminen on tässä vaiheessa yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, kun sen ohella huolehditaan, kuten talousvaliokunta on mietinnössään lausunut, myös muista energiatuotannon käyttöön liittyvistä toimenpiteistä ja kehittämisestä.

Olen myös sitä mieltä vastakkaisista väitteistä huolimatta, että nyt tehtävä ratkaisu on kytkennässä hyvinvointipalvelujemme turvaamiseen, jotka vaativat yhteiskunnalta melkoista lisäpanostusta, jos ne aiotaan hoitaa. Parhaiten tämä toteutuu, jos teemme nyt energiaratkaisun, jolla varmistetaan pitkälti eteenpäin sen tuotantovarmuus. Näyttää myös siltä, että enemmistö kansasta on tukemassa nyt esillä olevaa kokonaisratkaisumallia energiamme tuotannossa. Tästä kertoo muun muassa SAK:n äskettäin teettämän kyselyn tulos, jonka taustana ovat aivan samat tekijät, jotka talousvaliokunnan enemmistö, mutta osittain myös vastalauseen esittäjät ovat ottaneet perusteeksi näkemyksilleen. Meidän on siis hyvä tukeutua tässä asiassa ja tässä salissa kansan enemmistön mielipiteeseen.

Eduskunta on siis ison päätöksen edessä. Sen seuraukset näkyvät koko yhteiskuntamme tulevassa kehityksessä. Äänestän lupahakemuksen puolesta, koska haluan turvata hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden. Parasta on, jos sen turvaamiseksi voimme käyttää tässä tapauksessa kotimaisia tekijöitä silloin, kun niitä on käytettävissämme. Myös tästä on mielestäni nyt kysymys.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olisin puuttunut tähän keskusteluun ponsista. Tämähän on herättänyt vilkasta keskustelua ja talousvaliokunnan enemmistöä, johon itsekin kuulun, on kutsuttu jopa osto- ja myyntiliikkeeksi, kun me nämä ponnet päätöksen yhteyteen laadimme. Minusta kuitenkin kyse on hyvin vakavasta asiasta. Edustajat U. Anttila ja Takkula viimeksi vähättelivät näitä ponsia, mutta kyllähän tässä on selvästi eduskunnan tahdosta kysymys. Miten nämä ponnet pitävät jatkossa, miten ne toteutuvat, on tietysti eduskunnan tahdosta kiinni. Mehän tiedämme senkin, että jos tänään säädetään jokin laki, huomenna sitä voidaan lähteä kumoamaan. Eivät nuo puhemies Mikkolan edessä olevat lakikirjat mitään ikuisia lakeja sisällä. Ne voidaan kaikki nopeassa ajassa muuttaa, mikä tahansa niistä. Samoin on tietysti kyse näiden ponsien kohdalla. Kyllä jatkotyö on tietysti kiinni siitä, mikä tahto meillä on näitä lausumia viedä eteenpäin, tämän eduskunnan tai tulevan eduskunnan ja hallitusten.

Arvoisa puhemies! Mitkään näistä energiamuodoista, mistä me tänään puhumme, eivät varmaan ole ikuisia ratkaisuja. Voi olla, että joskus 50—60 vuoden kuluttua mitkään nykyisistä sähköntuotantomuodoista eivät ole sillä hetkellä enää ajankohtaisia. Voi olla, että aivan uusia muotoja, tehokkaampia, saasteettomampia, parempia energiantuotantomuotoja on kehitetty, mutta meidän on tietysti katsottava tällä hetkellä, mikä lähitulevaisuus on. Millä me voimme taata sähkön tuotannon, millä me voimme antaa merkin esimerkiksi elinkeinoelämän investoinneille, kun siellä tiedetään, onko yhteiskunnalla halua esimerkiksi Suomessa säilyttää sähkön hinta vakaana ja olemmeko valmiit turvaamaan monipuolisen sähköntuotannon? Nimenomaan mielestäni myös on tärkeää turvata kotimainen sähköntuotanto. Se takaa aina vakaan kehityksen. Näin se on tehnyt aina, ja uskon, että vaikka meillä on vapaat markkinat ja ne laajenevat vielä jatkossa, niin kyllä sähkön kohdalla sillä, että se tuotetaan kotimaassa, on ehdottomasti tällainen vakautta säilyttävä luonne, se on aivan varma.

Kun me puhumme näistä päästöistä ja saasteista, niin me kaikki varmasti tiedämme sen, että nämä kasvihuonekaasut ja ehkä ennen muuta pienhiukkaset ovat niitä, jotka aiheuttavat suurimmat terveysuhat. Meille ovat erilaiset asiantuntijajärjestöt esimerkiksi talousvaliokunnassa selvästi tuoneet esille nämä riskit, jotka liittyvät nimenomaan fossiilisen polttoaineen polttamiseen. Who on antanut näkemyksensä, Suomen ympäristöterveystoimikunta, Säteilyturvakeskus, Kansanterveyslaitos, ja kaikki ovat selkeästi tuoneet sen esille, että näiden fossiilisten polttoaineiden polttaminen on nimenomaan suuri terveysuhka. Olen aivan varma, että maailma tulee entistä voimakkaammin tiukentamaan näiden fossiilisten polttoaineiden polttamista.

Nyt Kioto-sopimus on voimassa vuoteen 2012. Sitähän ei valitettavasti esimerkiksi Yhdysvallat ole ratifioinut, mutta uskon, että muu maailma ja toivottavasti Yhdysvallat tulee vielä huomattavasti, ennen kuin tämä sopimus päättyy, laatimaan uusia sopimuksia, jotka entistä voimakkaammin ja nopeammin vielä puuttuvat näihin päästöihin, ja niitä alennetaan. Siinä mielessä siihenkin minusta tämä uusi, aikanaan rakennettava viides ydinvoimala sopii erittäin hyvin.

Mutta me tarvitsemme monipuolista sähköntuotantoa, ja vakaassa taloudellisessa kehityksessä on myös mahdollista, niin kuin talousvaliokunta on todennut ja myöskin minun mielestäni on välttämätöntä, panostaa tosiaankin näiden uusiutuvien energialähteiden, bioenergian ja uusien, mahdollisimman haitattomien energiamuotojen kehittämiseen. Tämän puolesta meidän tietysti on tehtävä työtä ja tässä eduskunnalla ja kulloinkin vallassa olevalla hallituksella on tietysti ensisijainen vastuu. Lähden siitä, että se, mikä meidän näkemyksemme täällä eduskunnassa on, ehdottomasti tietenkin ohjaa myös hallituksen työskentelyä. On tietysti selvää, ettei joka ainoa ponsi sellaisenaan tietenkään toteudu, mutta tässä asiassa varsinkin siltä osin, mikä liittyy tähän energiakysymykseen, uskon, että jos tässä eduskunnan tahto on selkeä, se säilyy myöskin tulevien vaalien jälkeen. Silloin on aivan selvää, että tällä on aivan oleellinen merkitys, mitä eduskunta tässä asiassa sanoo ja mikä se mielipide on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi näistä ponsista. Tämä eduskunta työskentelee enää vajaan vuoden, ja tällä hetkellä, kun tuossa on lehtiä lueskellut, niin on aika monta edustajaa, jotka ovat ilmoittaneet jäävänsä pois tästä eduskunnasta, mutta lisää ydinvoimaa tullaan rakentamaan 60 vuodeksi eli tästä eteenpäin melkein 70 vuotta vielä, mikä tarkoittaa sitä, että nämä ponnethan, jos ne jollakin tavalla ketään velvoittavat, velvoittavat tätä eduskuntaa ja tätä hallitusta ja sen velvoittavuudenkin molemmin puolin voi laittaa lainausmerkit. Se on nähty näistä aikaisemmista ponsista, mitä täällä on tehty.

Sen takia toivoisin nyt niiden edustajien tulevan järkiinsä siinä, kun muistan hyvin tässä tämän keskustelun. Joidenkin edustajien sellainen utopiatavoite on siinä, että kun saadaan riittävän hyvät ponnet tuonne, riittävän hyvä tukipaketti tähän kytkettyä, niin sitten voidaan muka olla tämän lisäydinvoiman kannalla. Tällaiset vakuuttelut ovat ilmeisesti luettavissa puheenvuoroista ja lehtien palstoilta. Oikeastaan tämän päivän aikana on hyvin tullut esiin, että sehän on täysin huuhaata. Ponsilla ei ole mitään merkitystä, luulisi nyt niiden edustajien omiatuntoja ainakin kolkuttavan se asia, että voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että tässä on johdettu harhaan. On luotu mielikuvia ja saatu antamaan tuonne lehdistölle gallupeissa, sen kyselyissä, vastauksia, että nyt ollaankin puolesta, kun muuten olisi mieli ollut vastaan ja luulisi, että ei ainakaan ongelmaa tule olemaan omantunnon kanssa selittäessä myös äänestäjille, että näin tässä kävi. Meitä huijattiin.

Itse kokonaisuuteen, tässähän on koko ajan ollut se vastakkain, jos rakennetaan lisää ydinvoimaa, niin mitä se tarkoittaa uusiutuvien energiamuotojen osalta, ja aika hyvin jopa hallituksen tuossa taustaselvityksessä todetaan se asia, onko se sivu 28, jossa todetaan sillä tavalla, että jos lisäydinvoimaa rakennetaan, se tulee heikentämään näiden uusiutuvien energiamuotojen asemaa, jopa estämään tai hidastamaan niiden investointeja. Ja se on luonnollinen asia. Jos on niin sanottua halpaa sähköä Teollisuuden Voimalla tuotannossa se ei tarkoita, että kuluttajalle se on halpaa sähköä, koska kuluttajat ... ja minä en ainakaan ole nähnyt, että me saamme viidellä tai kuudella vanhalla pennillä sähköä, vaan kyllä se taitaa olla siellä 40—50 pennin välissä. Sehän tarkoittaa sitä, että silloin ne, intressitahot, joilla on varoja ja pääomat hallussa, eivät investoi uusiutuviin, eivät tee Pietarsaaren laitoksia, joka on iso valtava biovoimalaitos, eikä muita. Eivätkä iske tuotekehittelyyn, koska tässä tulee myös rytmitysajattelu. Miettikääpä nyt, kun vanhat laitokset ovat 30 vuotta vanhoja, nyt siihen lykätään sitten, eli siinä vaiheessa vuonna 2010 ne ovat 40 vuotta vanhoja laitoksia, yksi reaktori lisää. Sehän tarkoittaa, että sinne kohta tulee tarve rakentaa uusia reaktoreita. Ei nimittäin yhtä laitosta kannata pyörittää Olkiluodossa tai Loviisassa. Todennäköisesti tämä tulee vielä Olkiluotoon. Silloin tulee tarve tehdä lisää, mikä jatkaa tätä kierrettä.

Kyse on myös siitä, sekin tässä on kaikkien osapuolten taholta todettu, että öljyä meillä riittää näillä näkymin 40 tai 50 vuodeksi, uraania riittää — professori Jauho oli tuolla todistamassa meille siitä, että se on sama aika, mutta vaikka riittäisi sadaksi vuodeksi. Kaasua meillä riittää määrätyksi ajaksi. Sitä en tiedä, miksi ajaksi, onko siitä laskelmia tehty ja mitkä varannot ovat. Mutta kuitenkin sanoma kuuluu, ed. Salo, sillä tavalla, että meidän on joka tapauksessa maailmanlaajuisesti, myös Suomessa, etsittävä energiaratkaisuja, jotka ovat kestäviä sillä tavalla, että ne eivät ole hupeneviin maasta pumpattaviin tai kaivettaviin juttuihin liittyviä, jotka loppuvat aikanaan, vaan sellaisia, jotka perustuvat aina auringon antamaan energiaan.

Aurinko nimittäin tuntuu, ainakin näiden laskelmien mukaan, että se pallukka on sen verran iso kaasupallo, että se palaa hyvin pitkään. Se tarkoittaa, että aurinkoenergiahan on puuta, se on peltobiomassaa, se on kaikkea mahdollista, mitä luonnossa on. Aurinkoenergia on tuulta, se on kaikkea. Sehän tarkoittaa sitä, että pitkässä pelissä, me olemme jo multaa syömässä tai hiekkaa haukkaamassa, kuitenkin maapallolla on mentävä sellaiseen energiaratkaisuun, joka menee kestävän kehityksen ratkaisuun, jossa ei ole kyse siitä, että jokin asia loppuu.

Ne maat, jotka lähtevät tähän ensimmäisinä mukaan, ovat aktiivisesti kehittämässä, eivät vain syömässä halpaa energiaa, tulevat tässä pärjäämään. Tämä on minun näkemykseni, minä voin olla väärässä siinä, mutta jokaisella meillä lienee tässä salissa mahdollisuus esittää omia visioita ja näkemyksiä siitä, miten näitä asioita kehitetään. Sen takia uskon, että tässä Suomi on hyvin pitkällä jo edellä monia eurooppalaisia maita. Meillä on kaikki mahdollisuudet myös se etumatka säilyttää eikä käpertyä vanhaan, jossa ei ole tulevaisuutta pitkän päälle. Sen takia investointien pitää olla siihen suuntaan. Ei auta, että me sanomme niin täällä, että me teemme ydinvoimalan, mutta me teemme teille uusiutuvia juttuja. Se ei ole hyvin uskottavaa, toisaalta se ei toimikaan, koska uusiutuvat joudutaan pitämään pystyssä ja pukkaamaan käyntiin veromarkoin tai veroeuroin tänä päivänä.

Yleensä tiedetään tämä mekanismi tässä salissa ja valtioneuvoston keskuudessa. Yleensä valtiovarainministeri aina sanoo, että budjetti on niin tiukka, ettei sieltä tällaisiin tukiin hyvin paljon riitä. Markkinatalous hoitaa nämä hommat, ja kun halpaa ydinsähköä tulee Teollisuuden Voiman kattilasta, ei tämmöiseen ole varaa meidän laittaa. Ennemmin kevennetään verotusta, niin kuin edustajat usein oikealta toteavat, ja vielä isotuloisilta. Sehän tarkoittaa sitä, että niin kuin totesin alussa, nämä ponnet ovat sellaisia höpöjuttuja, jos Päätalon Kallen kirjaa lainaisi.

Sitten oikeastaan jo aikaisempaan liittynyt rivien väli, eli mitä tämä tarkoittaa. Jos rakennetaan jonnekin tänne länsi- tai etelärannikolle ydinmyllyjä lisää, sehän tarkoittaa sitä, että sähköä joudutaan kuljettamaan pitkiä linjoja pitkin kuitenkin muuallekin kuin tänne, jos ei keskitetä kaikkia asukkaita Uudenmaan alueelle tai eteläiseen Suomeen. Se tarkoittaa isoja linjahäviöitä. Joskus aikanaan Lapin uusien vesivoimaloiden osalta muistan uutiset, joissa todettiin, että ne ovat niin kaukana Pohjolassa, että häviöt energiansiirrossa ovat niin isot, ettei sinne kannata rakentaa niitä, koska niiden pitää olla lähempänä kulutuspisteitä. (Ed. Tiuri: Muutama prosentti vain!) Se tarkoittaa, että kun ensinnäkin ydinvoiman energiatehokkuushan on kovin pieni, jotain 30 prosenttia siitä todellisuudessa otetaan talteen ja sitten vielä kuljetetaan kauas, niin todellisuudessa käyttöpisteessä energia on kovin vähäinen.

Siinä mielessä hajautettu energian tuotanto on huomattavasti kestävämmän kehityksen pohjalla. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto monelta kannalta, työllistävyyden, aluetalouden kannalta. Kaiken lisäksi, kun meillä on olemassa kaikki mahdollisuudet Suomessa sillä tavalla, että meillä on näitä energiavarantoja. Me emme ole sellaisella aavikolla, jossa ei olisi mahdollista ottaa talteen ja käyttää hyödyksi näitä varantoja. Siihen liittyvät puu- ja peltoenergiat ja (Ed. S. Lahtela: Onko pohjoisessa peltoa?) biokaasut, tuulet, aurinko, kaikki nämä.

Biokaasu on nimenomaan mahdollista. Ed. Seppo Lahtela, joka lienee käynyt jollakin maatilalla, tietää. Ennen kaikkea nykyaikaisella maatilalla, jotka ovat suuria eurotiloja, joilla on karjaa paljon, niin sieltä on mahdollista saada biokaasua pyörittämään ainakin tilan tarpeisiin.

Ihan lopuksi voisi todeta, kaiken näköisiä puheita kun on tässä kuunnellut, että millä estätte sen, että Venäjän sähköä tänne ei tuoda. Vaikka me tekisimme viisi ydinvoimalaa, millä estätte sen, jos venäläiset haluavat tehdä ydinvoimalla kauppaa niin, että dumppaavat sen hintaa? Mehän olemme aikaisemmin nähneet puumarkkinoiden ja monen muun osalta, enimmäkseen puutavarapuolen osalta sen menneisyydessä. Tällä hetkellä on lama päällä, niin nyt sieltä ei tule sitä. Jos he haluavat dumpata halpaan hintaan tänne energiaa, niin millä estätte jonkin suomalaisen teollisuusyrityksen ostamasta Venäjältä halpaa sähköä?

Sillä tavalla kuitenkin energiamarkkinat globalisoituvat, kukaan ei pysty sitä estämään. Sähköä voidaan ostaa Ruotsista, sitähän nyt käydään, se on pörssi, josta ostetaan sieltä, mistä halvemmalla saadaan. Sen takia minusta kuitenkin kestävän kehityksen mukainen tulee olemaan se vaihtoehto, että ne maat ja yritykset, jotka lähtevät tähän uuteen juttuun mukaan, tulevat pärjäämään. Minä olen tämän uuden kannalla. Minä en halua olla semmoinen vanhoillinen. En halua sillä tavalla, että me jähmetymme paikallemme ja olemme menneisyyden vankeja, vaan meidän pitää uskaltaa rakentaa uutta.

Ihan lopuksi, jos Suomi aikanaan ei olisi joutunut maksamaan sotakorvauksia, se on oikeastaan hyvä esimerkki tässä. Väitetään sillä tavalla, että suomalaiset pakotettiin silloin tekemään ihmeitä. Silloin maksettiin sotakorvauksia, silloin tehtiin uusia tehtaita valtavan paljon. Jos sitä ei olisi ollut, Suomen teollisuus ei kuulema olisi tällä tasolla tänä päivänä. Samoin on vähän tässä energiapolitiikassa. Jos me turvaudumme vanhaan ja meitä ei pakoteta kehittämään uutta, me jäämme tavallaan jälkeen. Mutta uuden kehittäminen antaa lisää puhtia, se antaa myös mahdollisuuksia viedä muualle tätä uutta energiateknologiaa — ja kestävän kehityksen periaatteella.

Tulen vastustamaan, painan punaista nappia huomenna.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Irina Krohn eilen täällä peräänkuulutti syvällisempää keskustelua. Hän viittasi eettiseen puoleen, että se on jäänyt kovin vähäiseksi täällä keskustelussa. Olen aivan samaa mieltä. Onneksi kuitenkin sivistys- ja tiedejaostossa kuulimme asiantuntijana professori Reijo E. Heinosta, jota kuuntelimme nimenomaan etiikkaan perehtyneenä asiantuntijana. Siteeraan tässä puheessani professori Heinosen asiantuntijalausuntoa. Hän lähestyi tätä ongelmaa tietysti arvokeskustelun virittämiseksi ja kolmen näköharhan voittamiseksi kolmen eri syndrooman avulla. Kyseessä ovat hänen lausunnossaan Titanic-syndrooma, Raskolnikov-syndrooma ja Gulliver-syndrooma.

Titanic-syndrooma tarkoittaa seuraavaa: Tulevaisuuden tutkijat tarkoittavat Titanic-syndroomalla uskoa tekniikan ja insinööritaidon pettämättömyyteen. Sillä kuvataan ongelmien nousemista tahoilta, joilta niitä ei osata odottaa tai ennakoida. Titanic-laivaa ei näet upottanut tekniikan pettäminen, vaan inhimillinen tekijä. Laivalla oli kaksinkertainen pohja, sillä oli turvalaitteet ja hyvä viestintäjärjestelmä. Se oli varustettu kaikilla mahdollisilla insinööritaidon turvallisuusjärjestelmillä ja kuitenkin se upposi neitsytmatkallaan ja vei suuren osan matkustajia Atlantin hyisiin aaltoihin. (Ed. S. Lahtela: Mutta siellä yli yksinkertainen miehistö!) Sen tuhoon oli vaikuttamassa arvoratkaisu, jonka sähköttäjä kuin huomaamattaan teki. Läheiseltä kalastusalukselta tullut varoittava viesti ei koskaan mennyt ohjauksesta huolehtivalle perämiehelle asti, koska laivalla oli korkea-arvoisia henkilöitä, joiden viesteistä piti huolehtia ensin.

Kysymys kuuluu nyt: Osaammeko me erottaa arvokkaat viestit, joista elämän jatkuminen riippuu? Annammeko itseämme hämätä pinnallisilla kysymyksenasetteluilla ja mukavuuden tavoittelulla?

Titanic-syndrooma voidaan voittaa vain perusteellisella analyysilla arvoratkaisujemme lähtökohdista. Sen voisi aloittaa kysymällä, mitkä arvoluokat painottuvat erilaisia atomienergiaratkaisuja pohdittaessa. Maslowin tarvehierarkian pohjalta Allardtin laatima kolmijako soveltuisi tähän. Having-arvot edustavat materiaalisia ja fyysisiä tarpeita, loving-arvot puolestaan viittaavat vuorovaikutuksen ja sosiaalisen vastuun alueelle. Being-arvot edustavat ihmisen henkistä puolta, hänen eksistentiaalista ulottuvuuttaan.

Tämän kolmijaon pohjalta näyttäisi siltä, että atomivoiman lisärakentamisen perustelut edullisimpana energiamuotona painottaisivat having-arvoja. Atomivoima olisi nyt hyvä bisnes. Olisiko se sellainen tulevaisuudessa, on toinen kysymys. Tämä perustelu jättäisi kuitenkin muut arvoalueet varjoonsa. Toissijaiseksi jäisivät kysymykset siitä, miten voimme kantaa vastuumme tulevien ydinvoiman ongelmiin tahtomattaan sidottujen sukupolvien edessä. 60- ja 70-luvun tasakattohullutuksen aiheuttamat ongelmat on voitu perhekohtaisesti suurin kustannuksin korjata. Nyt kyse on toisen suuruusluokan virhemahdollisuudesta. Yhteistä on usko tekniikan toimivuuteen, millä tarkoitettiin tuolloin katon vuotamattomuutta ja edullisuutta.

Vaikka Suomi on pieni maa, sen tekemää ratkaisua seurataan maailmanlaajuisesti. Ennustaapa Time-lehti 11.2. tänä vuonna olleessa numerossaan, että ydinvoiman lisärakentamispäätös aiheuttaisi maailmalla ketjureaktion. Se olisi vastoin Euroopan valtioiden enemmistön kielteistä kantaa ydinvoimaan.

Ydinenergiaa lisäämällä sanotaan pyrittävän kasvun turvaamiseen ja elintason kohottamiseen. Näin jo muutoinkin korkean elintason maissa. Insinööritaidon ja talouden piiriin kuuluvat argumentit eivät riitä. Mikäli vain niitä tarkastellaan, elämme Titanic-syndrooman vallassa.

Arvoisa puhemies! Otan seuraavaksi professori Heinosen Raskolnikov-syndrooman tarkastelun alaiseksi hänen asiantuntijalausunnostaan. Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanin Raskolnikov pohti vallan ja luvallisuuden suhdetta. Hän päätyi käsitykseen, jonka hän katsoi oppineensa historiasta, että voimakkaalle kaikki on luvallista. Niin ydinteknologian kuin geenitutkimuksenkin kohdalla olemme tilanteessa, jossa joudumme pysähtymään. Meillä on kykyä ja valtaa toteuttaa ajatuksemme ja tutkimusprojektimme, mutta me joudumme kysymään, onko näin tekeminen oikein. Viimeisimpiä arviointinäkökulmia on se, missä suhteessa ratkaisumme on ihmisen kokonaisuuteen. Miten se vaikuttaa ihmisen fyysiseen, sielulliseen ja henkis-hengelliseen olemuspuoleen? Onko ydinvoimakeskustelulla ylipäätään mitään tekemistä ihmisen sielullisen ja henkis-hengellisen olemuspuolen kanssa?

Rooman klubin raportti Kasvun rajoista ilmestyi vuonna 1972. Tämän teoksen keskeinen ajatus on — ja mielestäni tämä ajatus ei saisi jättää ketään rauhaan — se, että rajallisessa ekojärjestelmässä rajaton kasvu ei ole mahdollinen. Kasvun ja elintason kohottamisen tavoitteet eivät ota tätä huomioon. Ydinteknologian valjastaminen kasvun palvelukseen näyttää tukevan ajatusta, että rajaton kasvu olisi mahdollinen ja oikeutettu ainakin tälle sukupolvelle. Rooman klubin raportin ilmestymisen aikoihin saksalainen tv-kommentaattori ja historioitsija Klaus Scholder vertasi aikamme ratkaisun paikkaa Uuden testamentin kiusauskertomuksen ongelmaan, tehdäkö kivistä leipää. Kuten muistamme, vastaukseksi kiusaaja sai sanat: ihminen ei elä yksin leivästä. Missä määrin elintason nostamisen tavoittelussa muut arvot unohtuvat kohtalokkaalla tavalla? Missä määrin elämää suojelevien voimien tarve tiedostetaan ja ne pääsevät vaikuttamaan yhteiskunnassamme?

Arvoisa puhemies! Viimeisenä professori Heinosen syndroomatarkastelussa otan hänen asiantuntijalausunnostaan Gulliver-syndrooman. Tarinan mukaan pikkukääpiöiden oli mahdotonta ymmärtää, että voi olla niin suuri olento kuin Gulliver. Ne olivat urheita sotureita ja ylpeitä siitä, että olivat valloittaneet mäenharjanteen tai selviytyneet jyrkänteistä, joina ne pitivät Gulliverin reittä tai polvea. Heidän näköharhansa lähtökohtana oli se, että he eivät ymmärtäneet mittasuhteita eivätkä ilmiön suuruusluokkaa, jonka kanssa olivat tekemisissä.

Tieteen tehtävänä olisi ilmaista ilmiöiden suuruusluokka ja estää näköharha. Valitettavasti siinä on mahdollisuus myös eksyä yksityiskohtien viidakkoon ja kadottaa kokonaisnäkemys. Eettinen sitoutuminen ja vastuun kantamisen tavoite voivat tieteessä helpottaa ja avartaa mielen maisemaa. Ydinfyysikko ja filosofi Carl Friedrich von Weizsäcker on kertonut omasta eettisestä havahtumisestaan tiedemiehenä. Sen lähtökohtana oli atomiteorian kehittyminen Heidelbergissä ja hänen yksilöllisesti tekemänsä johtopäätökset.

Keväällä 1938 maailmassa oli noin 200 tiedemiestä, jotka periaatteessa tiesivät, miten atomipommi rakennetaan. Silloin vielä ylioppilas von Weizsäcker meni ystävänsä luokse, ja he tekivät kolme johtopäätöstä: 1) Jos joku tietää, miten atomipommi rakennetaan, se tullaan rakentamaan. 2) Jos atomipommi on rakennettu, sitä tullaan myös käyttämään. 3) On tehtävä henkilökohtaisesti jotain rauhan hyväksi tai tuhouduttava. von Weizsäcker lisää myöhemmin näihin ajatuksiin omaa elämäänsä koskeneen johtopäätöksen: sinä päivänä päätin ryhtyä ydinfyysikoksi. Hän halusi toimia vastuun kantamisen keskuksessa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä professori Heinosen pohdinta on hyvin arvokas eettinen pohdinta tämän päivän teemaan, ja ennen kaikkea haluan viimeiseksi jättää siitä tämän lauseen: Olisiko niin, että atomienergia on edullisin ratkaisu vain juuri nyt ja vain rahassa mitattuna?

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Gunnar  Jansson  /r:

Arvoisa rouva puhemies! Edustajakollega Hyssälän eettis-filosofisen puheenvuoron jälkeen aion palata arkipäivään, mutta kiitoksia näistä ajatuksista, hyödyllisiä kun olivatkin.

Ilmoitan heti alussa, etten aio esittää perustuslakivaliokunnan tai jonkin muun valiokunnan konsultoimista tässä asiassa, elikkä edustajat voivat rauhoittua, mutta jääkää ihmeessä saliin.

Kollegat, syitä siihen, miksi eilen yleiskeskustelussa problematisoin lausumaehdotusmenetelmää, on kolme.

Ensimmäinen syy: Yleiskeskustelussa yllättävän moni kollega näinä päivinä perusteli kantaansa pääkysymykseen — siis valtioneuvoston periaatepäätökselle jaa vai ei — sillä argumentilla, että talousvaliokunnan mietinnössä oli neljä hyvää lausumaehdotusta. Tämän vuoksi katsoin aiheelliseksi tai ihan välttämättömäksi käsitellä tätä näkökohtaa eilen. Onneksi, ja kiitokset medialle, median elikkä kansankin edustajat reagoivat innostuneina ja tehokkaasti näihin ajatuksiin. Median edustajat ovat toimineet tämän päivän aikana kiitettävän tehokkaasti, kuten eduskunnan sihteeristökin, jota katsoin velvollisuutenani eilen etukäteen informoida ongelmistani, kuten tein. Tämän johdosta arvelen nyt, ettei kukaan edustaja enää perustele kantaansa ponsien olemassaololla ja hyvyydellä.

Siinä suhteessa arvelisin, että kontribuutioni eilen on nyt vuorokausi myöhemmin tehtävänsä täyttänyt, ja sen takia en tietenkään enää näe aiheelliseksi esittää, että perustuslakivaliokunta kytkettäisiin tähän prosessiin. Se siitä.

Toinen syyni: Silloisen perustuslakivaliokunnan jäsenenä yhdessä kollega Skinnarin kanssa muistan, toisin kuin nykyisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja näyttää arvelevan ikääni viitaten, oikein hyvin, mitä tapahtui silloin siellä valiokunnassa yhdessä ollessamme. Muistan myöskin, miten ajateltiin sen lisäksi, mitä perustuslakivaliokunnan lausuntoon oli kirjoitettu. Asioiden kulku oli seuraava.

Hallituksen esityksessä, jossa käsiteltiin 15 §:ää, sanotaan näin:

"Kun kuitenkin lakiehdotuksen yleisperusteluissa selostetuista syistä on tärkeätä saattaa asia eduskunnan ratkaistavaksi, merkitsee tämä uusien hallintotehtävien antamista eduskunnan hoidettavaksi ja siten myös poikkeusta valtiovallan kolmijaon periaatteeseen, sellaisena kuin perustuslainsäädäntömme sitä ilmentää. Kun tällainen poikkeus on katsottu perustelluksi, on samalla pyritty siihen, että eduskunnan osuus kysymyksessä olevan hallintotehtävän suorittamisessa olisi mahdollisimman vähäinen, mutta samalla poikkeuksen tekemisen perusteena olevat syyt huomioonottaen riittävä. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että vastuun periaatepäätöksen valmistelusta ja päätöksen tekemisestä ehdotetaan kuuluvan valtioneuvostolle. Säännöksen mukaan eduskunnan tehtäväksi tulisi kumota tai jättää kumoamatta sille annettu periaatepäätös. Säännös ei myöskään salli minkäänlaisten valtiosääntöoikeudellisesti sitovien ehtojen, määräysten tai varausten sisällyttämistä eduskunnan päätökseen."

Perustuslakivaliokunta, kuten sanottu, joka luonnollisista syistä käsitteli tätä perusteluosaa — ei noin vain voi antaa eduskunnalle uusia tehtäviä valtiosääntömme mukaisesti — totesi muun muassa näin: "Eduskunnassa periaatepäätöksen johdosta tehtävän päätöksen suhteen lakiehdotus on yksiselitteinen, koska eduskunta kumoaa päätöksen sellaisenaan tai päättää, että päätös jää sellaisenaan voimaan." Ja sitten: "Eduskunnan päätös voi näin ollen olla vain joko periaatepäätöksen kumoava tai sen voimaan jättävä eikä eduskunnan päätös voi olla esimerkiksi ehdollinen. Valtiosääntöoikeudellista estettä ei ole kuitenkaan sille, että asianomaisen erikoisvaliokunnan mietinnössä, jonka pohjalta asia ratkaistaan täysistunnossa" — elikkä siinä, mikä juuri nyt on meneillään — "on kannanottoja, jotka asiallisesti ottaen — joskaan eivät oikeudelliselta sitovuudeltaan — ovat ehdon kaltaisia." — Tähän lainaus voisi loppua.

En parhaimmallakaan kyvylläni voi tätä verrata lausumaehdotuksiin, taas kahdesta syystä. Siis käsittelyssä on hallintotehtävä eikä lainsäädäntöasia. Toiseksi tämä asia on ainoassa käsittelyssä eikä kahdessa.

Tämä oli pitkä selitys siihen, että kyllä ainakin yritän muistaa, ja myöskin siihen, miksi olin vähän tiukkana eilen, koska ponsiin ei millään tavoin tämän luokan hallintopäätöstä saa nojata.

Kolmas syyni, arvoisa puhemies, on tämmöinen: Jokainen rakentamishakemus on tulkittava ja ratkaistava sen omilla meriiteillä, elikkä kääntäen: Ydinenergialaista ei löydy tukea sille tulkinnalle, että periaatepäätös jää voimaan tai kumotaan sillä edellytyksellä tai niillä edellytyksillä, että hallitus toimii lausumien edellyttämällä tavalla. Laista vain puuttuu sellainen mahdollisuus, koska periaatepäätös on kokonaisuus ja se ratkaistaan sen omien meriittien pohjalta.

Elikkä, arvoisat kollegat, hakijan oikeusturva yhä edelleen vaatii, että huomenna käy ilmi, miten äänestän. Jonkun täytyy vaalia ja varjella myöskin hakijan oikeusturvaa. Olen yrittänyt niin toimia. Siis: Eduskunta harjoittaa nyt tätä hallintotehtävää. Eduskunta ei voi peruuttaa päätöstään, kuten eduskunta voi lainsäädäntöasioissa. Siksi on minulle erittäin tärkeää, että asia käsitellään sekä muodollisesti että asiallisesti sillä tavalla ja sillä vakavuudella, mikä tämän tyyppiseen asiaan kuuluu, nimenomaan lakien alla. Tämä on lakimääräistä tutkintaa.

Tästä syystä, hyvät kollegat, ja tässä tilassa ryhdyn rauhallisesti huomenna äänestyksiin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoron pituus enintään 1 minuutti.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun todellakin olin ed. Janssonin kanssa samassa perustuslakivaliokunnassa tästä päättämässä, niin kyllähän tämä minun mielestäni on luettava sillä tavoin ja mielestäni myös talousvaliokunta on tästä lähtenyt, että nämä ovat hallituksen ja nimenomaan eduskunnan välisiä hallitusmuodon mukaisia luottamusponsia, joissa toimitaan poliittisen puolen osalta. Tämä ei kuulu hallintomenettelyyn muutoin kuin sillä tavoin, että se on samassa yhteydessä esillä, jossa eduskunta nyt tulee huomenna velvoittamaan hallitusta hyväksyessään tämän toimimaan niissä asioissa. Tämä tulee sitten vielä eduskunnan käsittelyyn, kuten neljännessä ponnessa todetaan. Sen lisäksi se tulee eduskunnan käsittelyyn jo ensi vuonna sen takia, että se on hallituksen toimenpidekertomuksessa, jossa kauppa- ja teollisuusministeriön kohdassa luetellaan ne ponnet, jotka eduskunta on hyväksynyt, ja näin tulee tämä hallinnollinen tarkastus siitä, miten seuraava hallitus seuraavan eduskunnan aikana toimii näitten ponsien mukaisesti.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oli erinomaista ed. Jansson, että hieman jatkoitte eilistä problematisointia tämän asian tiimoilta. Tämä on aivan totta, että olemme nyt tavallaan tekemässä hallintotoimea, olemme valtioneuvostolle kuuluvan toimeenpanovallan alueella, joka aikanaan siirrettiin äsken mainitulla lainmuutoksella eduskunnalle ja siirrettiin juuri siksi, että vaihtoehtona oli tuolloin valita kansanäänestys ja tuolloinen hallitus päätti, että valitaan eduskuntakäsittely.

Eilen omassa puheenvuorossani korostin juuri sitä, että Suomenkin pitäisi harkita siirtymistä kaikkien muiden EU-jäsenmaiden kaltaiseen menettelytapaan, jossa eduskunta määrittelee selonteolla pitkän energiapoliittisen linjan, jonka puitteissa valtioneuvosto voi antaa suostumuksen tämän kaltaisiin hakemuksiin. Tässä mielessä, ed. Jansson, teidän tämän asian pohdiskelumme oli erittäin tärkeää ja nostaa se myöskin tässä yhteydessä keskusteluun. Olisi oikein tarpeellista eduskunnan myös jatkossa miettiä, jos uusia hakemuksia tulee, kuuluvatko ne eduskunnalle muutoin kuin selonteon kautta, (Puhemies koputtaa) jossa määritellään pitkän linjan energiapoliittinen linjaus, jonka pohjalta (Puhemies koputtaa) valtioneuvosto tekee varsinaisia hakemusten myöntämispäätöksiä.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Aivan oikein, onhan tämä aika outo lintu eduskunnan arkipäivässä. Mutta siihen, mitä ed. Laukkanen mainitsi, on ehkä myöskin otettava se vaihtoehto mukaan, joka on käytössä eräissä maissa ja josta oli pohdiskelu silloin ed. Skinnarin kanssa elikkä "säännöksessä tavoiteltu eduskunnan kytkeminen ydinlaitoksiin kohdistuvaan lupajärjestelmään voisi tapahtua esimerkiksi myös niin, että kustakin ydinlaitoshankkeesta annettaisiin erillislaki". Sekin on kansanedustuslaitokselle aika luonnollista ja ymmärrettävää. Tämä välimuoto on hankala, sen myönnän.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tapa, joka silloin 85 syksyllä valittiin perustuslakivaliokunnassa ja sitä ennen hallituksessa, on minusta ollut hyvä. Se on nostanut Suomen energiapoliittisessa keskustelussa, voi sanoa, maailman kärkimaaksi. Tämä päätöshän tapahtui ennen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuutta 86 vuoden alussa, ja sen jälkeen valtiovarainvaliokunta ja eduskunta muodosti lopullisen kantansa, joten voi nähdä tässä historiallisessa valossa, missä ydinenergialaki sai tällöin muotonsa astuessaan voimaan maaliskuussa 88. Toisin sanoen tämä laki on syntynyt näissä olosuhteissa ja lopputulos, joka huomenna todennäköisesti myönteisenä syntyy, kuvastaa sitä, miten korkeatasoiseen keskusteluun täällä Suomessa näissä asioissa pystytään — vaikeassa asiassa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä ed. Janssonin esiin nostama kysymys lähinnä siinä mielessä, mikä näiden ponsilausumien merkitys on, on äärimmäisen keskeinen. Nimittäin ajattelen näin, että aika moni meistä edustajista suhtautuu huomiseen äänestykseen sillä tavalla, että sen jälkeen kun nappia on painettu, asia on hoidossa. Tosiasia on se, että jos myönteinen päätös voittaa, sen jälkeen alkaa vasta poliittisella alueella todellinen työ, millä tavalla nämä ponsilausumat viedään suomalaiseen energiapolitiikkaan, ja totta kai päävastuu tästä tulee olemaan seuraavalla hallitusohjelmalla.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä hieman kommenttina edelliseen keskusteluun, että riskitöntä maailmaa ei ole ja poliittisen päätöksenteon yksi tehtävä onkin määritellä, mitkä riskit ovat yhteiskunnan kannalta siedettäviä ja mitkä tulee torjua. Tätähän tämä keskustelu on osittain ollut. Se, miten tulevaisuudessa näistä asioista päätetään, on sitten varmaan jatkofoorumien ja -keskustelun paikka.

Minua on niin Kansallisen ilmastostrategian kuin myös Posivan sekä TVO:n hakemusten käsittelyn yhteydessä alkanut vaivata eräs eettinen kysymys. Se kuuluu seuraavasti: miksi eri syistä johtuvia terveysriskejä arvostetaan eri tavoin?

Asiantuntija-arvioiden mukaan jopa vakavin mahdollinen onnettomuus uudenaikaisessa ydinvoimalaitoksessa lisäisi syöpäriskiä vähemmän kuin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto. Kaikki palaminen aiheuttaa hiilidioksidia, häkää, hiukkasia ja typen oksideja, myöskin puun poltto. Lisäksi kivihiili ja puhdistamaton öljy tuottaa rikkidioksidia. Nämä saasteet aiheuttavat Who:n mukaan Euroopassa 100 000—400 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa, Suomessakin siis arviolta 200—400 kappaletta. Miksi ihmeessä tämä voi olla pienempi paha kuin äärettömän epätodennäköinen ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuva riski?

Arvoisa puhemies! Kansallisen ilmastostrategian käsittelystä saakka tässä talossa on kiertänyt kahden putken vaihtoehdon malli suomalaisen energiatuotantopolitiikan tulevaisuuden ratkaisemiseksi. Tällä tarkoitan KIO1- ja KIO2-vaihtoehtoja. Paras ja ehdottomasti ilmastomuutoksen torjumisen kannalta vähäpäästöisin ja pitkälle tulevaisuuteen päästötasojen laskutarpeisiin vastaava malli olisi niin sanottu KIO3-malli, jota ei ole ympäristöministeriön taholta esitelty lainkaan. Voisivatko syynä olla arvot ja asenteet, sillä mikä muu olisi voinut estää vaihtoehdon, joka rakentuisi puhtaasti uusiutuvien energiamuotojen eli biopolttoaineiden, erityisesti yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa, puun, turpeen ja yhdyskuntajätteen poltolle, tuulivoiman, maavoiman, vesivoiman sekä ydinenergian käytölle? Ehkä ratkaisu olisi ollut liian ylivoimainen, liian rationaalinen eikä sitä olisi voitu ainakaan järkisyillä vastustaa.

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista on dubioitu muun muassa sillä, että sen rakentaminen estäisi uusiutuvien energiamuotojen panostuksia tai että se vaikuttaisi negatiivisesti alueiden talouskehitykseen. Kuitenkin energiaintensiiviset metsä- ja metalliteollisuus ovat olleet esimerkiksi kaikkein keskeisimpiä kehityksen edistäjiä Savossa ja ydinvoiman puolestapuhujia. Parhaat savolaiset yritykset ovat osaamisensa ja investointiensa puolesta maailman ykkössarjaa. Osa alueen yrityksistä on jopa oman alansa maailman johtavia yrityksiä.

Teollisuutemme on yhä voimakkaasti kehittymässä ja kansainvälistymässä. Myös pk-sektorimme on verkostomaisten toimintatapojen avittamana kasvamassa ja lisäämässä tuotantoaan. Niin sanotut uudet alat, ict, bio- ja hyvinvointialat, ovat kasvamassa ja kehittymässä. Teollisuutensa varassa Varkauden talousalueen liikevaihto jopa kasvoi viime vuonna kaikkein nopeimmin Suomessa. Lisääntyvä tuotanto- ja jalostusaste sitovat entistä enemmän energiaa tuotteisiin. Tarvitaan sähköä, tarvitaan virtaa. Sähkön tarve tulee siis edelleen kasvamaan. Vaikka viime vuonna teollisuuden sähkönkulutus laski taantuman seurauksena yli prosentin, Suomen kokonaissähkönkulutus kasvoi koti- ja maatalousvetoisesti yli 3 prosenttia. Sähkömarkkinoilla tarjonnan tulee aina olla riittävää kysyntään nähden, jotta sähkön hinta pysyy kilpailukykymme kannalta kohtuullisella tasolla. Viimeksi sähkön riittävyyden kannalta läheltä piti -tilanne oli kuvan vuoden tammikuun alussa, jolloin sähkönkäytön rajoituksiin ei vielä tarvinnut ryhtyä, mutta sähkön tukkuhinta nousi tilapäisesti kestämättömän korkealle. Kuluttajan sähkönhinnoittelussa me maksamme jotakin sovittua keskihintaa, emme niitä piikkejä, mikä vähintäänkin olisi kohtuus ja oikeus kaikille joulusaunassa istujille.

Arvoisa puhemies! Maamme tarvitsee oikeasti enemmän sähköä kuin syntyy yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Sitä voidaan järkevässä määrin tuottaa tuulivoimalla sekä teollisuudessa, erityisesti kemiallisessa puunjalostuksessa, prosessijätteenä. Edelleen kuitenkin sekä mukavuus että teollisuuden kulutuskasvumme energian suhteen näyttää synnyttävän tarvetta sähköenergian lisärakentamiselle. Tähän asti olemme korvanneet lisärakennuspaineet tuontisähköllä. Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiatuotantotapoja, on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä, että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelman. Jos reilut yksi kolmasosa sähköstämme tuotettaisiin ydinvoimalla, niin kiinnostusta varmasti riittäisi loppua kahta kolmasosaa kohti. Hyvä meidänkin kaikkien täällä salissa on muistaa, että meidän päätöksistämmehän uusien energiatuotantomuotojen kehittyminen on viime kädessä kiinni, niistä panostuksista, jotka haluamme budjetin kautta niihin kohdentaa.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1999 Suomessa käytetystä kivihiilestä tuotiin Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44 prosenttia, tuontisähköstä 54 prosenttia ja maakaasusta 100 prosenttia. Maariski on jo nykyisellään siis melkoisen suuri. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomessa käytetystä sähköstä noin 40 prosenttia olisi venäläisen kaasun ja sähkön tuonnin varassa. Energiaratkaisujen perustaminen siis lisääntyvän tuonnin varaan ei välttämättä ole viisasta. Tuonti on myös eettisesti arveluttavaa, oli sitten kyse tuodun sähkön tuotantotavasta ostomaassa tai esimerkiksi Venäjän maakaasusta, jonka tuotantoalueiden alkuperäiskansat ovat turhaan vaatineet osaansa tuotosta tai alueidensa, ympäristönsä ja kulttuurinsa huomioimista.

Arvoisa puhemies! Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta johtuvaa riskiä käsiteltiin perusteellisesti sekä valiokunnissa että täysistunnoissa ennen loppusijoituspaikkaa koskevan periaatepäätöksen lähes yksimielistä vahvistamista vuosi sitten. Tarvittava turvallinen säilytysaika on kieltämättä pitkä. Ongelmia saattaa käsittääkseni syntyä vain jonkin geologisen muutoksen, kuten maanjäristyksen, jääkauden tai muun sellaisen, seurauksena, siis saattaa. Meitä on informoitu, että kalliolohkare tai pikemminkin peruskallio, johon ydinpolttoainejäte sijoitetaan, on ollut sellaisenaan muuttumattomana useita miljardeja vuosia. Sen pitäisi nyt säilyä samanlaisena muutama tuhat vuotta, jotta ydinpolttoaineen puoliintumisajoissa olisi päästy entistä turvallisemmalle puolelle säteilyn suhteen. Se on huikean pitkä aika, mutta tuon kallion eliniästä mitättömän pieni. En voi siis nähdä siinä merkittävää ongelmaa erityisesti, kun nykyinen globaalisti käytössä oleva vaihtoehto on samaisen jätteen säilyttely vesialtaissa eri puolilla maailman takapihoja. Olen hiljaa itsekseni ihmetellyt, kuinka nykyinen tapa voisi olla eettisesti parempi kuin vakava pyrkimys tutkia ja selvittää pidempiaikaista ydinpolttoaineen loppusäilytyspaikkaa turvallisesti maan alla.

Arvoisa puhemies! Näiden pitkien kehäpäätelmien jälkeen olen tullut siihen lopputulemaan, että reaalinen ja oikea vaihtoehto vastata itsestäänselvänä pitämäämme oikeuteen nykyiseen elintapaamme ja kulutustasoomme on rakentaa viides ydinvoimala. Näin uskallan sanoa viiden lapsen ja kolmen lapsenlapsen äitinä. Vahvimpana perusteluna näen sen, että mopo on estettävä karkaamasta eli vakavin elämäämme uhkaava kriisi, ilmastonmuutos, on estettävä. Liian pitkälle edennyt ilmastonmuutos on ainoa asia, jolle ihmiskunta ei oikeasti pysty tekemään yhtään mitään. Nyt tavoiteltavina olevat päästöjen laskutasot ovat riittämättömiä. Todelliset väännöt alkavat vasta vuosien 2008—2012 jälkeen. On muistettava myös, että kolmansilla mailla on oikeus samaan elintasoon ja helpompaan elämään ja sen mahdollistaminen kehittyneen tuuli- ja aurinkovoimateknologian viennillä ja paikallisten uusiutuvien energiavarojen käyttöönoton tukemisella on eräs tärkeimmistä länsimaisista missioista terveyden, puhtaan juomaveden ja hyvän ympäristön ohella.

Valitettavasti, arvoisa puhemies, ihminen on arvottanut oman lajinsa ja erityisesti kuluttavan lajitoverinsa koko luonnon biodiversiteettiä tärkeämmäksi. On hurskastelua nimetä markkinataloutta, teollisuutta tai päättäjiä syyllisiksi tähän, niin pitkään kuin emme yksilöinä elä kuten saarnaamme. Minä tiedän vain yhden henkilön, joka elää kuten opettaa, ja hänenkin lajitoverinsa näyttävät hänet hylänneen.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on varmasti jo lähes kaikki sanottu, mitä tästä asiasta sanomista on, mutta jotain haluan minäkin vielä tähän keskusteluun lisätä.

Rouva puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista on perusteltava energiapolitiikan kokonaisuutta silmälläpitäen. Valtioneuvoston periaatepäätöstä on talousvaliokunnassa tarkasteltu elinkeinoelämän toimintaedellysten, ympäristökysymysten ja häiriöttömän energiatuotannon näkökulmasta. Myönteinen ydinvoimapäätös mahdollistaa uusiutuvien kotimaisten energialähteiden lisääntyvän käytön. Myös turpeen aikaisempaa laajempi hyödyntäminen yhdessä puuenergian rinnalla tulee mahdolliseksi, sillä ydinvoiman lisäkäyttö vähentää omalta osaltaan hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi bioenergian tuotanto antaa uusia työmahdollisuuksia syrjäisillä alueilla, joilla työmahdollisuuksia kaikkein kipeimmin tarvitaan.

On syytä miettiä, mitä elintaso merkitsee. Kaikissa kehittyneissä hyvinvointivaltioissa kansantalouden suurimmat resurssit vaaditaan juuri niin sanotun pehmeän sektorin asioiden ylläpitämiseen. Tähän ei riitä pelkästään hyvä tahto. Julkisen talouden ja hyvinvointipalveluiden rahoituspohja ei tulevaisuudessa kestä suuria menetyksiä. Pelkästä tavaroiden tuotannosta tai kerskakulutuksesta ei siis todellakaan ole kysymys. Nimenomaan hyvinvointipalveluiden ylläpitäminen tulevaisuudessakin vaatii poliittisilta päätöksentekijöiltä elinkeinoelämämme toimintaedellytysten turvaamista. Energiapolitiikka on siten tässä yksi voimakkaimmista välineistä.

Joskus viidennen ydinvoimalan vaihtoehdoksi tarjotaan energiakulutuksen kasvun pysäyttämistä tai jopa sen vähentämistä. Suomen on varmasti mahdollista tulla toimeen nykyistä pienemmälläkin energiakulutuksella, ja säästöohjelmaa esimerkiksi, joka talousvaliokunnan lausunnoissa on, pitää nopeuttaa. Mutta eri asia sitten on, kyettäisiinkö tuolloin enää ylläpitämään nykyistä tai jopa hieman korkeampaa elintasoa.

Asumme harvaanasutussa maassa, jonka taloudellinen selkäranka on edelleenkin voimakkaasti riippuvainen perusteollisuudesta. Monet energiaintensiiviset teollisuudenalat ovat myös sijoittuneet kasvukeskusten ulkopuolelle ja ovat usein omien seutujensa koko hyvinvoinnin perusta. Myös monet maaseutuelinkeinot ovat suoraan tai välillisesti varsin riippuvaisia kohtuuhintaisesta ja luotettavasta energiatuotannosta, annammehan jo esimerkiksi pitkän talven puitteissa ja pitkien välimatkojen muodossa erittäin paljon tasoitusta esimerkiksi Keski-Euroopalle.

Nykyisin tunnettavat uusiutuvat energiamuodot eivät valitettavasti ole todellisia vaihtoehtoja, kun perusenergian tuotantomuotoja vertaillaan. Tuulivoimasta voisimme todeta, että nyt meillä on vajaa 40 tuulivoimalaa, jotka edustavat noin 0,08:aa prosenttia meidän energiantuotannostamme. 500 tuulivoimalaa, jotka eivät mikään kaunistus olisi Suomen luonnossa, edustaisi yhtä prosenttia meidän energiatarpeestamme.

Vesivoiman lisääminen on oloissamme myöskin hankalaa, eikä vähiten ympäristösyistä. Kuitenkin on aika vaikea monta kertaa ymmärtää vihreiden politiikkaa, että he vaativat vesivoiman lisäkäyttöä ja samalla vastustavat esimerkiksi Vuotoksen allasta. Näin tasaisessa maassahan ei vesivoimaa kovin paljon lisätä, ellei sitä pystytä varastoimaan. Puunkäytön lisääminenkään ei yksistään riitä kattamaan lisääntyvää perusenergian tarvetta.

Onko sitten ydinvoiman tuotanto taloudellisesti kannattavaa verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin vai ei? Tästäkin asiasta me poliittiset päättäjät joskus väittelemme. On kuitenkin muistettava, että viime kädessä eri energiamuotojen kannattavuuden ratkaisevat tuotantolaitoksia rakennuttavat yksityiset yritykset itse. Ed. Ulla Anttila täällä viittasi kokoomukseen ja markkinamekanismiin. Näinhän se juuri toimii. Yksityisellä rahalla rakennetaan ydinvoimala, jos se on kannattavaa. Tällä hetkellä esimerkiksi maakaasun kohdalla on aivan sama tilanne, ei vain löydy maakaasuputken rakentajia tällä hetkellä, koska maakaasun hinta on niin kallis. Samalla hän vetosi kehitysmaiden puolesta. Siinähän tämä juju juuri onkin, että kehittyneissä maissa pitää lisätä ydinvoimaa, jotta sitten annamme kehitysmaille päästökapasiteettia johonkin muuhun energiamuotoon. Siellä ei varmasti monessakaan maassa sitten hallittaisi näitä ydinenergiamuotoja, joten muut ratkaisut ovat siellä parempia. Yksityisten tahojen rahoittamasta investoinnistahan tässä on kysymys, ja poliittiset päättäjät vain ratkaisevat, mitkä mahdollisuudet asianomaisille yrityksille annetaan. Jos ne ovat laskelmissaan päätyneet siihen, että suuri ydinenergiainvestointi on kokonaisuudessaan edullinen vaihtoehto, on tähän suhtauduttava vakavasti.

Varmasti perusenergiaa on saatavissa muillakin teknisesti yksinkertaisemmilla ja taloudellisesti halvemmillakin keinoilla. Olemassa olevat vaihtoehdot vain eivät ole yhteiskunnan kokonaisedun kannalta mitenkään erinomaisia. Maakaasukaan ei ole päästötöntä, ja lisäksi, niin kuin jo totesin, sen hinta on sitä luokkaa ja todennäköisesti myöskin pysyvästi korkealla. Näin ollen esimerkiksi KIO1 ilmastostrategiana on mahdoton ajatus. Kivihiilen kohdalla ovat päästöt myöskin sitä luokkaa, vaikka se olisi halpa vaihtoehto, että se ei tule kysymykseen.

Täällä on myöskin ihmetelty monessa puheenvuorossa kytkentää, minkä talousvaliokunta on tehnyt ydinvoimapäätöksen ja lauselmien välille. En puutu ed. Janssonin asialliseen ja hienoon puheenvuoroon perustuslaillisesta puolesta, mutta muuten asiallisesti ottaen tämä kytkentähän on aivan selvä, koska mikäli päätös ydinvoiman lisärakentamisesta kaatuisi, on aivan selvää, että esimerkiksi hiilivoiman alasajoa ei voitaisi suorittaa samassa mittakaavassa ja samalla vauhdilla kuin on mahdollista silloin, jos tämä anomus hyväksytään eduskunnassa.

Venäjältä ostetun sähkön varaan taas ei lisääntyvässä määrin ole aiheellista jättäytyä, vaikka monessa puheenvuorossa on sitä todisteltu. Minusta on erittäin vastuutonta, jos me Sosnovyi Borin elinikää esimerkiksi pidennämme sillä, että lisäämme ostoja sähköntuotannon suhteen Venäjältä.

Ydinvoimasta on liikkeellä paljon perusteettomia pelkoja ja huhuja. Tshernobylin onnettomuusvoimalan vertaaminen täysin erilaiseen teknologiaan perustuviin Suomen ydinvoimaloihin, ja nimenomaan tähän uuteen, on asiatonta. Uraanin louhinnankin sanotaan vaarantavan alkuperäiskansojen oikeuksia, vaikka se tosiasiassa antaa heille merkittäviä työmahdollisuuksia.

Myös ydinjätteiden vaarallisuudesta on olemassa todella karkeasti liioiteltuja käsityksiä. Luonnon itsensä aiheuttama säteily on käytännössä usein paljon vaarallisempaa ihmiselle. Lisäksi on todettava, että niin suuri yhtäkkinen geologinen muutos, joka sylkisi ydinjätekapselit satojen metrien syvyydestä ihmisten ilmoille, on käytännössä mahdottomuus, vaikka esimerkiksi ed. Hyssälä meitä pelotteli mitä ihmeellisimmin esimerkein ja ed. Karhu puhui lapsille jätettävistä sotkuista.

Kun tarkastelemme yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan etua eri energiavaihtoehtoja vertailtaessa, on välttämätöntä ottaa huomioon eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset. Kukaan ei vielä ole keksinyt todellisuudessa käyttökelpoista perusenergian tuotantokeinoa, joka olisi selkeästi vähemmän haitallinen ympäristön kannalta kuin ydinenergia. Aivan ongelmaton ei mikään nykyaikana käytettävissä oleva energiamuoto ole. Sen ovat useimmat puhujat jo tunnustaneetkin. Tulevaisuus varmasti tuo uusia, vielä parempia vaihtoehtoja, kuten vety, mutta ne antavat vielä vuosikymmenien ajan odottaa itseään.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Minulle ydinvoimaratkaisu on ensisijaisesti elinvoimaratkaisu, jossa on kyse laajasta kokonaisuudesta eli siitä, mihin suuntaan haluamme maatamme kehittää. On tosiasia, että sähkönkulutus kasvaa Suomessa. Tämä on perusteltu talousvaliokunnan mietinnön sivulla 5 varsin riidattomasti. Se, miten sähkö tuotetaan, on avainkysymys teollisuuden, työllisyyden, taloudellisen kehityksen, ympäristön ja lopulta meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Ydinvoiman lisärakentamisella on myös vahva alueellinen ulottuvuus.

Teollisuus käyttää kaikesta Suomen energiankulutuksesta yli 50 prosenttia. Energiavaltaisia aloja ovat metsäteollisuus, metallinjalostus, kemian prosessiteollisuus ja elintarviketeollisuus. On totta, että perusteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on tällä hetkellä pienempi kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei perusteollisuus olisi merkittävä työllistäjä myös tulevaisuudessa. Kohtuullinen ja ennustettavissa oleva sähkön hinta on edellytys sille, että teollisuuden kannattaa tulevaisuudessakin investoida Suomeen. Nämä investoinnit luovat tuhansia, ehkä jopa kymmeniätuhansia työpaikkoja ja ylläpitävät satojatuhansia työpaikkoja.

Energiavaltaiset teollisuuslaitokset sijoittuvat usein kasvukeskusten ulkopuolelle ja tuovat siten työpaikkoja ja vaurautta juuri maaseudulle. Nämä tuotantolaitokset muodostavat tärkeän vastapainon usein kasvukeskuksiin sijoittuville uuden teknologian yrityksille. Ei siis ole ihme, että MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä leimasi jokin aika sitten Ilkka-lehdessä antamassaan haastattelussa ydinvoiman lisärakentamisen vastustajat maaseudun autioittajiksi, niin kuin ed. Petri Salo jo aikaisemmin totesi.

Ydinvoimalla pystytään tuottamaan tasaisesti suuria määriä kohtuuhintaista sähköä. Edullinen energia on koko yhteiskunnan etu. Suomi poikkeaa muista Euroopan maista ennen kaikkea ilmasto-olosuhteiltaan ja pitkien välimatkojen takia. Sähkön hinnan kallistuminen ja siihen liittyvä epävarmuuden lisääntyminen lisäisi entisestään suomalaisyritysten kustannuksia ja siten heikentäisi kilpailukykyämme. Kallis sähkö tuntuisi myös jokaisen kuluttajan kukkarossa.

Usein kuulee väitteitä siitä, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen pysähtyy, mikäli ydinvoiman lisärakentamiselle näytetään vihreää valoa. Kysyn: miksi se pysähtyisi yhden uuden voimalaitosyksikön vuoksi, jos näin ei ole käynyt neljän aikaisemmin rakennetunkaan aikana? Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa linjataan näiden energiamuotojen kehittämistä vuoteen 2010 asti. Suomen sähkönhankinta on tälläkin hetkellä hyvin monipuolista, ja käytämme kaikkia yleisesti käytettäviä energialähteitä sähköntuotannossa. Monipuolisuus on arvo sinällään, sillä se tuo varmuutta sähkön hankintaan, lisää energiatuotannon omavaraisuutta ja ylläpitää kehitystä eri energialähteiden välisen kilpailun myötä.

Kotimaisten polttoaineiden hyödyntämisellä on tärkeä merkitys myös alueelliselle työllisyyskehitykselle. Maaseudun kannalta varsinkin puuhakkeen käytön edistäminen osana monipuolista energiantuotantoa on tärkeää. Metsänhoidossa syntyviä puuntähteitä pystytään nykyistä enemmän hyödyntämään osana biopolttoaineiden käytön tehostamista. Uusiutuvat energialähteet eivät kuitenkaan yksin tuo ratkaisua lisääntyvän sähköntarpeen kattamiseen. Tätä kuvastaa laskelma siitä, millainen määrä puuta tarvittaisiin tuottamaan vastaava energia vuodessa kuin tavanomaisella käyttöasteella toimiva 1 000 megawatin ydinvoimala. Vastaus tähän on se, että tarvittaisiin metrin mittaisia koivuhalkoja pino, jonka korkeus olisi 2 metriä ja pituus 8 000 kilometriä.

Arvoisa puhemies! Energiaratkaisussa ydinvoima ei ole vastakkain uusiutuvien energialähteiden kanssa, vaan molempia tarvitaan. Ydinvoiman lisärakentaminen ei myöskään kuluta veroeuroja, vaan teollisuus vastaa itse laitosyksikön rakentamisen kustannuksista. Näin ollen ydinvoiman käyttö perusvoiman tuottamiseen tuo osaltaan liikkumavaraa uusiutuvien energialähteiden käytön tukemiseen.

Näillä perusteilla kannatan Teollisuuden Voima Oy:n hakemuksen hyväksymistä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunta päättää nyt luvasta ydinvoiman lisärakentamiseen. Emme päätä ydinvoiman rakentamisesta. Kun mahdollinen voimala rakennetaan yksityisillä varoilla, päätöksillä ei ole suoranaista vaikutusta valtiontalouteen. Olen suhtautunut pidättyvästi tähän asiaan eduskunnassa ja muutoinkin. Katson kuitenkin, että velvollisuuteni on kertoa kansalaisille oman ratkaisuni perusteet.

Ydinvoimalaa koskeva kysymys poikkeaa eduskunnan normaalista lainsäädäntötehtävästä. Tästä syystä varmasti päätöksen harkintakin on monen edustajan kohdalla toisenlaista. Tehtävämmehän on tarkoituksenmukaisuuden perusteella harkita, myönnetäänkö lupa, tai asiallisesti vahvistaa valtioneuvoston myönteinen kanta. Kun ydinvoimakysymys on kansalaisten kannalta erityisen kiinnostava asia, on tämä poikkeuksellinen menettely — se, että hallintoviranomaisen sijasta asian päättää eduskunta — varmasti paikallaan, kuten tämäkin keskustelu on osoittanut.

Kun päätetään, suostutaanko periaatelupaan, harkintaan vaikuttaa se, että nyt on kysymys viidennestä maahamme rakennettavasta ydinvoimalasta. Jos nyt kysymys olisi ensimmäisestä voimalasta, olisi lupapäätöksellä suuri periaatteellinen merkitys. Tässä päätöksessä on otettava huomioon ne kokemukset, jotka olemme saaneet neljästä nykyisestä ydinvoimalasta.

Kuten talousvaliokunnan ansiokkaasta mietinnöstä ilmenee, ei estettä luvan myöntämiselle ole. Kun harkitsemme lupapäätöstä, tarkoituksenmukaisuuden perusteella on otettava huomioon se, mitä myönteistä ja toisaalta mitä kielteistä päätöksestä todennäköisesti seuraa. Suomi tarvitsee lisää energiaa, mikäli haluamme ylläpitää vähintään nykyisen elintason. Vaikka energiansäästö olisi huomattavasti nykyistä suurempaa, ei se lisätarvetta poista. Helpot energiansäästökohteet on jo pääosin käytetty.

Teollisuuden kilpailukyvyn kannalta energian hinnalla on suuri merkitys. Jos energia on liian kallista, tuotantotoiminta siirtyy sinne, missä olosuhteet ovat edullisimmat. Teollisuuden menestyksellä on suuret vaikutukset muuhun elinkeinotoimintaan, kansantalouteen, valtiontalouteen ja työllisyyteen. Suomalaisen yhteiskunnan selkäranka on joka tapauksessa Nokiasta huolimatta perusteollisuus, ja varmasti näin on vielä tulevaisuudessa kymmeniä vuosia. Ainut merkittävä luonnonvara meillä on metsät, ja niihin pitkällä tähtäimellä suomalaisen yhteiskunnan elintaso tulee perustumaan.

Ydinvoiman todennäköisin vaihtoehto on maakaasun käytön voimakas lisääminen. Maakaasulla tuotetun energian ja erityisesti sähkön hinta ei ole tällä hetkellä kilpailukykyinen. Lähitulevaisuudessa maakaasusähkön hinta on edelleen nousussa ja kilpailukyky heikkenemässä. Maakaasuvaihtoehto lisää riippuvuutta Venäjältä tulevasta kaasujohdosta. Tätä riippuvuutta ei ole järkevää lisätä, vaan pikemminkin vähentää nykyisestä. Maakaasuvaihtoehto lisäisi myös edelleen jo nyt korkeaa riippuvuutta tuontienergiasta. Suomen on välttämätöntä pyrkiä vähentämään tätä riippuvuutta sekä taloudellista että turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Me emme voi missään tapauksessa jättäytyä kansainvälisten sähkömarkkinoiden varaan. Varmasti monelle tuttu on se sähkömarkkinoiden arvaamattomuudesta oleva esimerkki, mikä Yhdysvalloissa aiheutti Kaliforniassa erittäin vaikean energiakriisin. (Ed. Pulliainen: Sehän oli vain kikkailua halvalla energialla) — Kyllä, sähkömarkkinoilla energia on halpaa silloin, kun on vähänkin ylituotantoa, ja tämä ylituotanto helposti kääntyy sitten niukkuudeksi, jossa hinnat kohoavat pilviin. Sähkömarkkinat ovat niin kuin pörssi, oikeastaan vielä herkempi, ja tietysti sähkömarkkinoilla ei voida myydä kuin sellaista energiaa, mitä joku tuottaa.

Kaiken kotimaisen energian käyttöä tulee siis edistää nykyistä tehokkaammin. Erityisesti hukkapuun energiakäyttöä tulee edelleen lisätä tuntuvasti. Hukkapuun hyötykäytöllä on monia muitakin myönteisiä vaikutuksia kuin pelkästään energianäkökulma. Myös energiansäästöön tulee saada lisää tehoa, vaikka tuloksia on ehkä tulevaisuudessa vaikeampi saada kuin tähän mennessä.

Kotimainen, mahdollisimman pitkälle omavarainen energia on tärkeä Suomen taloudelle ja turvallisuudelle. Paljon on asetettu toiveita tuuleen ja vieläkin suositaan tuulivoimalaa, mutta siinäkin suhteessa meidän täytyy katsoa tosiasioita silmiin. Niissä maissa, joissa on merkittävästi tuulivoimaa, on jo myös yhtä merkittävä vastustus tuulivoimaa kohtaa.

Saattaa olla ihan yhtä suuri vastustus lähitulevaisuudessa laajamittaisesti tuulivoimaa vastaan kuin tänä päivänä on ydinenergiaa vastaan, enkä ihmettele. Itse olen liikkunut niillä seuduilla Saksassa, Tanskassa ja muualla Euroopassa, missä on valtavilla alueilla tuulivoimaloita pilaamassa maisemaa ja luomassa siitä ihan epätodellista. Sen lisäksi myös ne ihmiset, jotka siellä asuvat, väittävät, että se lonksutus pilaa elämän. On myös esitetty tutkimuksia, joissa puhutaan miljoonista kuolleista linnuista. En tiedä, pitävätkö paikkansa, mutta joka tapauksessa on selvää, että jos Suomeenkin merkittävästi ruvetaan rakentamaan kymmeniä, satoja ehkä tuhansia tuulivoimaloita, niin tulemme näkemään kansalaisten voimakasta vastustusta. Eli niin hyvä kuin monessa mielessä tuulivoimala on, siihen liittyy varmasti monia ongelmia. Tietysti voimme ajatella, että teknologia kehittyy tuulen suhteen, niin että voimalat voivat olla toisen tyyppisiä.

Järkeen perustuvat syyt puoltavat myönteistä päätöstä ydinvoimalahakemukselle. Tätä kantaa vahvistavat ne kokemukset, joita on saatu nykyisistä neljästä suomalaisesta ydinvoimalasta. Jos lupapäätös hylätään, emme tiedä, mitä siitä seuraa. Tähän mennessä ei ole esitetty uskottavaa vaihtoehtoa viidenteen ydinvoimalaan perustuvalle energiaratkaisulle. Paljon on puhuttu, ja asiantuntevia puheenvuoroja, mutta mielestäni ei ole uskottavaa vaihtoehtoa. Uskon tietenkin, että jos eduskunta ei tätä ydinvoimaratkaisua hyväksy, tällainen vaihtoehto rakennetaan ennen pitkää, mutta se ei ole kilpailukykyinen minun mielestäni.

Ydinvoimaan liittyy riski, kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Vaikka tuo riski on mitättömän pieni, on se kauhistuttava. Tämä riski pelottaa suurta joukkoa kansalaisia niin suuresti, etteivät he voi kannattaa ydinvoimaa millään perusteilla, ei millään järkiperusteilla. Ydinvoimaa rasittaa myös se pelko ja kauhu, jonka me yhdistämme ydinaseisiin. Vaikka en itse pelkää ydinvoimaa, joudun ottamaan huomioon kansalaisten aidon mielipiteen. Itse olen myös pohtinut paljon sitä, missä kulkee se raja, jota ihminen ei saa ylittää luontoa ja elämää sormeillessaan. Kuitenkin luulen, että sellainen raja on olemassa. Itse kunnioitan luontoa suuresti, mutta kristittynä en kohota luontoa epäjumalan asemaan. Siitä huolimatta olen ollut epävarma siitä, onko ihmisellä oikeus sormeilla Luojan luontoa sillä tavoin, mitä esimerkiksi ydinteknologia merkitsee.

Lopputuloksena olen päätynyt kuitenkin siihen, että minulla ei ole sellaista lujaa ydinvoiman vastaista moraalista vakaumusta tai muutakaan perustetta, että voisin pitää ydinvoimapäätöstä omalta kohdaltani omantunnon kysymyksenä. Päätöstä tehdessäni otan huomioon siten järkiperusteet ja tukeudun myös muihin merkityksellisiin mielipiteisiin. Talousvaliokunnan mietintö, oman puolueeni johdon ja erityisesti pääministeri Paavo Lipposen sekä myös monien muiden asiantuntijoiden kanta vaikuttavat omaan ratkaisuuni. Toisaalta omassa lähipiirissäni ja perheessäni on ihmisiä, joita suuresti kunnioitan ja arvostan ja joiden on mahdotonta hyväksyä ydinvoimaa. Joka tapauksessa vastuu omasta päätöksestäni on vain minun, henkilökohtainen.

Arvoisa puhemies! Aina ei ole helppoa ja itsestäänselvää se, mikä on oikea päätös, edes oikea päätös yhden ihmisen osalta. Nyt on sellainen tilanne. Koska minun kansanedustajana tulee kaikissa toimissani edistää koko Suomen kansan etua, on tämä näkökohta se, johon kansanedustajana perustan oman päätökseni viidennen ydinvoimalan lupaa koskevassa asiassa.

Harkintani on päätynyt hakemuksen kannalta myönteiseen ratkaisuun.

Ed. Vanhanen merkitään läsnä olevaksi.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse kuulun niihin edustajiin, jotka katsovat, että suhtautuminen ydinvoimaan on linjaratkaisu. Kysymys on siitä, haluammeko jättää ydinvoimalla tuotetun energian tulevaisuudessa pois energiapaletistamme vai emme. Jos huomenna kyllä-äänet voittavat, merkitsee se sitä, että nykyeduskunnan mielestä ydinvoima kuuluu Suomen energia-arsenaaliin myös pitkälle tulevaisuuteen. Viidennen ydinvoimalan rakentaminen tekee tietä uusille ydinvoimalayksiköille. En pidä kehitystä tulevien