Täysistunnon pöytäkirja 65/2011 vp

PTK 65/2011 vp

65. TIISTAINA 8. MARRASKUUTA 2011 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

1) Pääministerin ilmoitus huippukokouksesta ja ajankohtaisesta tilanteesta Euroopan taloudessa

 

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Eurooppalaisten valtioiden talous horjuu. Kyse on laajasta luottamuspulasta taloutensa huonosti hoitaneiden valtioiden velanmaksukykyä kohtaan. Kriisimailla on itsellään suurin urakka tehtävänä, mutta myös Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n ja euroalueen toimet ovat tarpeen pyrkiessämme hallitsemaan kriisiä. Tämä on tärkeää siksi, että välttyisimme sen seurauksilta suomalaiseen talouteen ja työllisyyteen.

Samalla, kun torjutaan akuuttia kriisiä, on syytä analysoida siihen johtaneita syitä. Näin voimme tehdä toimia tulevien kriisien estämiseksi. Suurimmat syypäät ovat kriisimaat itse. Elintason ja hyvinvoinnin rakentaminen alati kasvavan lainan varaan on tie, joka tulee lopulta päähänsä. Kansainvälisen finanssikriisin aikana ensimmäisenä vaikeuksiin joutuivat euron ulkopuoliset maat. Nyt vaikeuksissa ovat samoista vaivoista kärsineet euromaat.

Euroalueen rakenteessa on omat syynsä kriisiin. Valuutta-alueen luoma luottamus kyllä suojasi heikkojakin jäsenmaita finanssikriisin ensiaalloilta. Euroalueen suojissa ne olivat kuitenkin saaneet aivan liian halpaa lainarahaa. Velkaannuttiin massiivisesti lisäämällä tulonsiirtoja ja etuuksia lainarahalla eikä pidetty samalla talouden pohjasta huolta.

Oli olemassa illuusio, että euroalueen maa ei voisi ajautua maksukyvyttömäksi. Siksi pankit, vakuutusyhtiöt ja muut rahoituslaitokset antoivat velkarahaa erittäin matalilla koroilla, kun valtiot sitä pyysivät. Kyse ei siten ollut suurten riskien toiminnasta tai ahneudesta. Euromaille lainaamista pidettiin päinvastoin riskittömänä matalan tuoton toimintana. Samalla euroalueen velkakirjat toimivat loputtomasti keskuspankkirahoituksen vakuuksina. Tämän yhdistelmän tuoma helppo raha houkutti päättäjiä enemmän kuin aitoa kilpailukykyä ja kasvua luovat vaikeat päätökset. Mitta tuli täyteen, ja kurssin on muututtava.

Eurooppa-neuvostossa ja eurohuippukokouksessa 26.10. teimme päätöksiä akuutin talouskriisin ratkaisemiseksi sekä päätöksiä, joilla pyritään estämään vastaavien kriisien syntyminen. Päätimme pelisäännöistä, joilla omistajat ja valtiot pääomittavat pankkejaan, sekä pääsimme sopuun Kreikan tilanteen vaatimasta yksityisen sektorin velkajärjestelystä. Lisäksi teimme päätöksiä talouspolitiikan kurin ja euroalueen hallinnon parantamiseksi.

EU:n tasolla tehtävät talouskriisiin liittyvät toimet voi jakaa kolmeen osaan. Näitä ovat akuutin kriisin taltuttaminen, tulevan talouskurin tiukentaminen sekä talouskasvun edistäminen.

Näistä kolmesta akuutti kriisi tulee hoitaa nopeasti. Sen toimiin kuuluvat Kreikan tilanteen ratkaisu, pankkisektorin suojaaminen sekä muiden kriisimaiden suojaaminen. Kreikan tilanteen vaikutus ja kriisivalmius lisäävät painetta muita maita ja finanssilaitoksia kohtaan. Olisi väärin, jos oikeita asioita tehnyt maa kaatuu yleisen epävarmuuden vuoksi. Ei ole myöskään oikein, jos syytön pankki tai sen rahoittama yritys kärsii turhaan tilanteesta.

Eurohuippukokouksessa pääsimme sopuun Kreikan velkajärjestelystä. Yksityinen sektori kantaa nyt oman osansa Kreikan velkatalkoissa. Yksityisen sektorin Kreikan-sijoituksia leikataan noin 50 prosenttia. Tämä vähentää Kreikan julkista velkaa noin 100 miljardilla eurolla. Lisäksi päätettiin kreikkalaisten pankkien tukemisesta osana Kreikan vakautusohjelmaa. Nyt viimeistään on selvää se, että suomalaisessakin keskustelussa tarjottua ihmelääkettä velkasaneeraukseen ja piikki kiinni -mallia ei ole olemassa. (Timo Soini: Onhan!) Velkajärjestely päinvastoin kasvattaa meidänkin vastuitamme.

De åtgärder som måste vidtas mot finanskrisen på EU-nivå kan delas in i tre punkter: att stävja den akuta krisen, att skärpa den framtida finansiella disciplinen och att främja den ekonomiska tillväxten.

Den akuta krisen måste skötas snabbt. Till dessa åtgärder hör att lösa Greklandssituationen, att skydda banksektorn och att skydda andra krisländer mot följderna av läget i Grekland. Det är inte rätt att ett land som vidtagit riktiga åtgärder går omkull på grund av den allmänna ekonomiska osäkerheten. Det är inte heller rätt att en oskyldig bank eller ett företag som finansierats av en sådan bank blir lidande.

Under euroländernas toppmöte nådde vi enighet om en grekisk skuldnedskrivning. Den privata sektorn bär nu sitt eget ansvar när det gäller att betala de grekiska skulderna. Den privata sektorns placeringar i Grekland skrivs ned med 50 procent. Detta minskar Greklands offentliga skuld med cirka 100 miljarder euro. Dessutom beslutade vi om stöd för de grekiska bankerna som en del av det grekiska stabiliseringsprogrammet.

Senast nu står det klart att det inte existerar någon mirakelmedicin i form av skuldsanering och kreditstopp, vilket figurerat i debatten även i Finland. Tvärtom ökar skuldnedskrivningen våra egna ansvarsförbindelser.

Kreikka tarvitsee lainaa velkojen leikkauksen jälkeenkin, eikä se sitä vielä markkinoilta saa. Hyvät ystävät, jos näin vaikeaan ja vaikutuksiltaan monisyiseen kriisiin olisi helppoja ja halpoja ratkaisuja, niin niitä olisi jo käytetty. Jos antaa mennä -asenne olisi suomalaisen työntekijän, eläkkeensaajan ja koulussa tai päiväkodissa käyvän tulevan veronmaksajan etu, niin olisi annettu mennä jo. Mutta niin ei ole. Vastuuta on kannettava silloinkin, kun se on vaikeaa.

Viime päivien tapahtumat Kreikassa ovat äärimmäisen valitettavia. Euromaiden huippukokouksessa saavutetut, luottamusta vahvistavat tulokset kokivat vakavan kolauksen. Luottamuksen rakentaminen on aloitettava alusta. Kreikan ohjelma täytyy toteuttaa riippumatta siitä, kuka uutta hallitusta johtaa. Luottamusta Kreikkaan eivät voi palauttaa muut kuin kreikkalaiset itse.

Arvoisa puhemies! On väitetty, että kriisimaiden tukeminen lainoituksen avulla ei toimi. Minusta tämä on väärä arvio. Lainapaketeilla ei pelasteta ketään. Ainoastaan valtiot itse voivat pelastaa itsensä. Lainapaketeilla on voitu ostaa maille aikaa tehdä oikeat toimet ja välttää lopullinen kaatuminen. Lainoitus toimii, jos maa itse haluaa pelastua.

Kun kyse on ensisijaisesti luottamuspulasta, niin tuon luottamuksen voi lopulta taata vain maa itse. Siihen ei vaikuta se, onko maa ohjelmassa vai ei. Meillä on hyvin erilaisia esimerkkejä tästä. Eurohuippukokouksessa totesimme etenkin Irlannin edenneen todella lupaavasti sopeutusohjelman toteuttamisessa. Irlanti on tehnyt vaadittavat toimet ja jopa enemmän. Se on rakentanut luottamusta toiminnallaan ja avoimuudellaan. Kreikka on toinen ääripää. Ohjelmasta riippumatta koko ajan on tehty liian vähän ja liian myöhään.

Euroalueen ulkopuolelta hyvän esimerkin nopeasta luottamuksen palauttamisesta omilla toimillaan ovat antaneet myös Baltian maat. Sama pätee myös Isoon-Britanniaan, jonka alijäämä ja lainamäärä ovat Euroopan suurimpien joukossa. Nopea reagointi ja luottamus poliittiseen järjestelmään ovat rakentaneet luottamuksen myös markkinoilla. Myös Ranskan eiliset päätökset pienentää valtiontalouden vajettaan 100 miljardilla eurolla viidessä vuodessa olivat oikeita.

Sitten on niitä, joilla on tekemistä luottamuksen saavuttamiseksi. Eurohuippukokouksen julkilausumassa kiinnitettiin erityishuomio Espanjaan ja Italiaan. Espanjassa onkin saatu paljon aikaan, mutta markkinoita on vaikea vakuuttaa tuloksista. Italian osalta suurin ongelma on päätöksenteon horjuvuus. Jos uudistuksia perutaan siten, että ne aletaan kokea tyhjiksi lupauksiksi, luottamusta on vaikea vahvistaa. Markkinoiden luottamuspulan korjaamiseksi tarvittaisiin hyvin määrätietoista sitoutumista ja etupainotteisia uudistustoimia.

Euroalueen julkilausumassa Italiaa kehotetaankin vahvistamaan rakenneuudistuksille ja vakauttamisstrategialle kunnianhimoinen aikataulu. Italian korkotaso on lyönyt aiemmat ennätykset. Jotta Italia kykenee uusimaan lainojaan, on sen osoitettava läpinäkyvästi kykenevänsä toteuttamaan pilkuntarkasti sopeutumisohjelmansa. On vaikea nähdä, että meillä Euroopassa olisi resursseja ottaa Italian kokoinen maa lainaohjelman piiriin. (Timo Soini: Mutta ottaisitte kyllä!)

Vakauden palauttaminen euroalueelle tulee olemaan pitkäaikainen hanke. Tästä syystä myös EU-tasoista talouspolitiikan koordinaatiota täytyy nyt uudistaa. Erityisesti ohjelma- ja alijäämämaiden talous- ja finanssipolitiikan päätöksentekoa tulee seurata entistä tiiviimmin, jotta poikkeamisiin ja lipsumisiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Koordinaation tiivistäminen ja vakausmekanismien olemassaolo eivät poista jäsenvaltioiden omaa vastuuta omasta taloudestaan. Lainansaannissa on kyse markkinoiden luottamuksesta. Markkinat eivät ole hyvä tai paha, vaan looginen toimija. On lopulta melko yksinkertaista ymmärtää niiden toimintaa. Kysyt vain itseltäsi, millä korolla säästöjäsi eri maille lainaisit ja mistä erot johtuvat.

Arvoisa puhemies! Tilanne vaatii, että varaudumme käyttämään väliaikaisen vakausrahaston varoja ennakoivasti ja mahdollisimman tehokkaasti. (Kari Rajamäki: Ei ainakaan Italiaan!) Ennakoivin ja tiukan ehdollisin toimin pyrimme estämään kriisin leviämisen Kreikasta muihin euroalueen maihin. (Timo Soini: Saako lisää vakuuksia?)

Eurohuippukokouksessa päätimme ERVV:n kapasiteetin laajentamisesta takausvastuiden määrää kasvattamatta. ERVV:tä näin vivuttamalla loimme mahdollisuuden toteuttaa niin sanotun palomuurin vaarassa olevien maiden suojaksi. Tarkoitus on suojata markkinapaineesta kärsiviä valtioita ennakollisesti, jotteivät ne kaatuisi toisten autettavaksi. Tavoitteena on, että vivutuksen avulla ERVV:n olemassa olevia varoja saataisiin käyttöön nykyistä enemmän. Tähän liittyy paljon teknisiä ja juridisia ongelmia, jotka on ratkaistava.

Suomi ajoi huippukokouksen päätöksiin sisään ERVV:n resurssien vahvistamisen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta. Näin kasvavat taloudet saataisiin mukaan vahvistamaan ERVV:tä. Vaatimuksemme oli johdonmukainen. Suomi on ensimmäisestä Kreikan lainaohjelmasta lähtien vaatinut IMF:n mukanaoloa kriisin ratkaisemisessa. Voin todeta, että ilman Suomen työtä IMF ei olisi ollut mukana alusta saakka. Se olisi tarkoittanut kapeampia harteita ja suurempaa vastuuta myös suomalaisille veronmaksajille.

Pankkisektorin vakauden turvaaminen on välttämätöntä yritysten ja kotitalouksien lainansaannin turvaamiseksi. Päätimme huippukokouksessa Suomen linjan mukaisesti, että mahdolliset pankkien pääomitukset tulee tehdä ensisijaisesti yksityisen sektorin eli omistajien toimesta, toissijaisesti kotivaltioiden toimesta ja vasta ehdottomasti viimeisenä vaihtoehtona ERVV:n kautta. (Eduskunnasta: Itse hyväksyitte!) Lisäksi tarvitaan valtioiden takauksia pankkien varainhankinnalle. Tällä pyritään estämään luottolaman syntyminen, jolla olisi vaarallisia seurausvaikutuksia terveille yrityksille, pankeille ja työpaikoille. Takaukset eivät ole yhteisvastuullisia. Jokainen jäsenvaltio vastaa niistä itse.

Kaikki mahdollinen julkinen tuki pankkisektorille tulee olemaan tiukan ehdollista. Pankkien tulee rajoittaa palkkioiden ja osinkojen maksamista. Samalla toteutetaan toimia rahoitusmarkkinoilla. Valvontaa on siirretty kansalliselta tasolta osin EU-tasolle, ja transaktioveron valmistelu ja käyttöönotto etenevät.

Arvoisa puhemies! Toinen kokonaisuus ongelman ratkaisussa liittyy euroalueen jäsenmaiden talouskurin vahvistamiseen. Jokainen on jatkossakin vastuussa omasta taloudenpidostaan, mutta etsimme ratkaisuja, joissa voisimme yhdessä puuttua huonon taloudenpidon maan toimintaan ja näin välttää nykyisen tilanteen, missä yhden ongelmat koituvat kaikkien ongelmiksi.

Tammikuussa astuu voimaan talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti, niin sanottu sixpack. Se tuo parannuksen moniin Vakaus- ja kasvusopimuksen ongelmakohtiin ja antaa unionille mahdollisuuden puuttua myös jäsenvaltioiden rakenteellisiin ongelmiin. Lainsäädäntöpaketti sisältää tehokkaammat menettelyt ja uskottavammat sanktiot. Esimerkkinä tehokkaasta uudesta sanktiosta on korollinen talletus, jonka tietyt raja-arvot ylittävä jäsenvaltio joutuu tekemään. Jatkossa päätökset tietyistä sanktioista tehdään määräenemmistön sijaan käänteisellä määräenemmistöllä, joten niistä on aiempaa hankalampi luistaa.

Mielestäni ongelmamaiden on jatkossa esitettävä konkreettinen toimintasuunnitelma budjetin tasapainottamiseksi. Vaadin, että komissio esittää tiukkenevaa valvontaa ongelmamaille. (Timo Soini: Isoveli valvoo!) On tärkeää, että komissio käyttää uusia välineitä tehokkaasti ja aikailematta hyväkseen. Lisäksi jäsenmaiden ministereiden on käytettävä vertaispainetta, jotta voidaan kiinnittää huomiota tiettyjen ongelmamaiden ongelmiin. Jatkossa meillä on mahdollista turvautua sanktioihin jo siinä vaiheessa, kun jokin jäsenvaltio poikkeaa kaidalta tieltä eli itse itselleen asettamaltaan sopeutusuralta.

Myös markkinoiden paine on entistä voimakkaammin pakottanut huonon taloudenpidon maat ryhtymään usein kipeisiin uudistus- ja korjaustoimiin. Markkinapaine kasvaa entisestään, kun saamme pysyvän vakausmekanismin EVM:n voimaan. Sopimukseen kuuluu mahdollisuus velkajärjestelyistä euroalueella. Suomi ajoi velkakirjoihin tätä koskevat yhteistoimintalausekkeet. Selkeä mahdollisuus menettää rahansa pakottaa lainanantajan hinnoittelemaan todellisen riskin euroalueen valtionlainoihin. Tämä lisää painetta poliitikkojen harteille harjoittaa tervettä ja luottamusta herättävää talouspolitiikkaa. (Timo Soini: Eurobondit!) Toisaalta tällä järjestelyllä tuomme aidon markkinatalouden säännöt velkakirjamarkkinoille.

Vakaus- ja kasvusopimus olisi toiminut aivan toisella tavalla, jos lähtötilanteessa jäsenvaltioiden julkiset taloudet olisivat olleet tasapainossa, kuten sopimus edellyttää. (Timo Soini: Miksi ei ollut?) Näin ei ollut, eikä jäsenvaltioihin kohdistunut korjauspainetta sen enempää unionin kuin markkinoidenkaan taholta. Vasta talouskriisi muutti tilanteen. Jäsenvaltioiden on jatkossa sisällytettävä Vakaussopimuksen tavoitteet kansallisiin budjettimenettelyihinsä.

Arvoisa puhemies! Se, miten näillä uudistuksilla kyetään vakuuttamaan markkinat, riippuu ratkaisevasti komission aktiivisuudesta. Suomi on vaatinut talouskomissaarille itsenäisempää asemaa suhteessa jäsenvaltioihin ja muuhun komissioon. Tämä on korostuneen tärkeää, kun komissio valvoo jäsenmaiden järkevää taloudenpitoa.

Eurohuippukokouksen julkilausumassa myös todetaan, että jokaisen euroalueen jäsenvaltion on hyväksyttävä tasapainoista julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämä tapahtuisi mieluiten perustuslain tai vastaavalla tasolla. Tämä vastaa sinänsä Suomen omia finanssipolitiikan tavoitteita. Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että tulojen ja menojen tulee olla keskipitkällä aikavälillä tasapainossa. Olemme nähneet Kreikassa, mihin sen laiminlyönti johtaa. Tämä ei myöskään estä suhdannepolitiikkaa. Taantumassa voi jatkossakin elvyttää. Pitää vain olla päätökset elvytyksen purkamisesta suhdanteiden parantuessa. Samalla pitää olla valmius maksaa velkaa pois parempina aikoina. On eri asia, kuinka sääntö tulee kirjata kansalliseen lainsäädäntöön. Meidän on syytä tutkia, millainen budjettisääntö toimisi meidän oloissamme parhaiten.

Herra puhemies! Eurohuippukokouksessa sovittiin selvittää tarve tehdä muutoksia perussopimuksiin julkisen talouden kurin parantamiseksi. Mielestäni perussopimusten muuttaminen ei ole ensisijainen keino eikä sen avulla voida ratkaista akuutteja kriisejä. Suomi on tässä asiassa kuitenkin käytännönläheinen, ja harkitsemme myös tarpeen mukaan perussopimusten muuttamista. Jos prosessi käynnistyy, on tärkeää, että se rajataan vain talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. (Timo Soini: Saako kansa äänestää?)

Kolmas kokonaisuus liittyy kilpailukykyä ja kasvua vahvistaviin toimiin. Tämä tarkoittaa muun muassa EU:n sisämarkkinoiden maksimaalista hyödyntämistä erityisesti suurimman kasvupotentiaalin omaavien sektoreiden, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden, osalta. Talouskriisin myötä maiden on välttämätöntä sitoutua rakennemuutoksiin, joilla parannetaan kilpailukykyä. On voitava mitata kilpailukykyä konkreettisilla mittareilla koko unionin alueella. On pystyttävä näyttämään, millä sektoreilla kullakin maalla on parannettavaa ja ehkä muilta myös opittavaa. Näin voidaan vahvistaa vertaispainetta ja käyttää poliittisia sanktioita. Ei ole sattumaa, että juuri heikon kilpailukyvyn maat ovat nyt suurimmissa vaikeuksissa. Kilpailukyvyn seuranta on otettava vakavaksi osaksi euroryhmän ja euroalueen päämiesten työtä. Tätä työtä voidaan tehdä olemassa olevan talouden ohjausjakson ja Euro plus -järjestelyn puitteissa.

Työn ja työvoiman tarjontaa on parannettava. Työn hintaa ei saa hinnoitella yli. Ihmisiä ja yrityksiä on kannustettava työntekoon ja investointeihin. Julkisen sektorin on parannettava tuottavuuttaan. Tarvitsemme parempia, terveempiä ja pidempiä työuria jne.

Arvoisa herra puhemies! Juuri näitä samoja asioita myös Suomi tarvitsee. Vaikka Suomi on taloudellisesti suhteellisen vahvassa asemassa, niin se ei ole saavutettu etu. On turha kuvitella, että julkinen taloutemme pysyy vahvana itsestään. Tosiasiassa se heikkenee nopeaa vauhtia. Ja lähitulevaisuuden ikääntymisen haasteet vain vauhdittavat kehitystä.

On turha kuvitella, että Suomi olisi kaikissa tilanteissa jollakin tavalla turvassa markkinapaineilta, varsinkin kun talousnäkymät ovat epävakaat. Kyllä, kaikki puhuttu luottamuksen säilyttämisestä omin toimin pätee myös mitä suurimmissa määrin meille Suomeen. Kolmen A:n luottoluokituksemme on ansaittava. Vain se varmistaa, että emme heitä hyvinvointiimme tarkoitet-tuja verovaroja markkinavoimille kohonneiden korkokustannusten muodossa. Hallitusohjelman perälaudat on suunniteltu kääntämään valtion velkaantuminen lasku-uralle sekä huolehtimaan kolmen A:n statuksestamme kaikissa olosuhteissa. Vaikka ensi vuoden budjetissa tasapainotamme taloutta, on meidän oltava valmiita tekemään tarvittaessa lisää rakenteellisia ja finanssipoliittisia sopeutustoimenpiteitä.

Talouden sopeuttaminen on aina vaikeaa, mutta olen varma, että tavalliset suomalaiset ymmärtävät sen välttämättömyyden. Me olemme olleet ylpeitä siitä, että olemme viime laman jälkeen saaneet rakennettua maastamme yhden maailman parhaista hyvinvointiyhteiskunnista ja vahvimmista talouksista. Se ei tapahtunut itsestään vaan kovalla työllä. Nyt meidän on tehtävä se uudestaan, jotta voisimme olla myös jatkossa ylpeitä maastamme ja luottaa sen tulevaisuuteen.

Keskustelu pääministerin ilmoituksen johdosta

Puhemies Eero Heinäluoma:

Aloitamme 2 minuutin puheenvuoroilla, jotka pidetään paikaltaan.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan tänään ainakin Kreikasta ja Italiasta. Keväällä puhuttiin Portugalista, aiemmin muun muassa Irlannista, Islannista ja Latviasta. Tilanteet tulevat ja menevät; vauhti on luja ja panokset kovia. Elämme erittäin monimutkaisessa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tilanteen hallinta on vaikeata normaalioloissakin, puhumattakaan kriisitilanteista.

Meillä ei esimerkiksi ole kokkikirjaa, josta voisimme katsoa hallitun velkasaneerauksen reseptin. Eikä taikasauvaa, joka muuttaisi velat saataviksi. Eikä ihmelääkettä, jolla voisimme eristäytyä piiloon pahaa maailmaa. Silti meidän pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolehtia eduistamme.

Ongelman ydin on tunnetusti ylivelkaantuminen. Vaikka jokainen maa vastaa lähtökohtaisesti omista murheistaan, kaikkien etu on varmistaa, että kriisit eivät pääse leviämään maasta toiseen, mihin niillä nykymaailmassa on taipumus, halusimme tai emme. Hokkuspokkus-keinoja ei ole olemassa. Ei ole olemassa sellaista mikä-mikä-maata, jossa ratkaisut olisivat ilmaisia. Tappioita tulee vääjäämättä, kyse on nyt näitten menetysten minimoinnista.

On tärkeää todeta, että myös EU:n piirissä on tehty virheitä, karkeitakin virheitä. EU:ssa on selkeät säännöt, joiden tarkoituksena on estää ylivelkaantuminen. (Timo Soini: Ihanko totta?) Jos sääntöjä olisi noudatettu, emme olisi tässä. Nyt jos koskaan on ryhdinpalautuksen paikka. Koko EU-järjestelmän on lunastettava luottamuksensa takaisin.

Kyse on myös kilpailukyvystä. Eurooppa menettää jatkuvasti asemiaan. Kun tähän yhdistyy kyvyttömyys sopeuttaa hyvinvointijärjestelmän kehittämiseen kohdistuvat toiveet elävän elämän realiteetteihin, ollaan helposti suossa.

Arvoisa puhemies! Kyse on ennen kaikkea vastuullisuudesta. Kyse on yrityksestä hallita suurta epävarmuutta. Kyse on luottamuksen palauttamisesta. Helppoa se ei ole. Katsomoon karkuun luikkiminen on kuitenkin vaihtoehdoista huonoin. Viime viikon huippukokousten ratkaisut olivat hyviä, mutta ei niilläkään ihmeparannusta saada aikaan. Urakka on vasta aluillaan. Talouden tervehdyttämisessä, luottamuksen palauttamisessa ja kilpailukyvyn rakentamisessa on kyse monen vuoden työstä. Tämä vaatii päättäjiltä henkistä ryhtiä ja moraalista selkärankaa.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! SDP:n linja Euroopan rahoitus- ja velkakriisissä on johdonmukainen. Vuosi ennen vaaleja, Kreikan ensimmäisen lainapäätöksen yhteydessä, edellytimme veronmaksajille mahdollisesti lankeavan taakan jakamista sijoittajien, pankkien ja muiden rahoituslaitosten kanssa. Vaadimme lainan antamista ensisijaisena, luotolle vakuuksia sekä Kreikan mahdollista asettamista velkasaneeraukseen. Vaadimme myös, että euroalueella pitää ottaa käyttöön pankkivero ja kattava rahoitusmarkkinavero sekä muita rahoituslaitosten riskikykyä vahvistavia toimia. Koska kyse oli viime kädessä pankkien tukemisesta, tuki olisi pitänyt antaa avoimen, vastikkeellisen ja väliaikaisen tuen muodossa. Kun asettamamme ehdot eivät toteutuneet, esitimme Kreikan lainatukiesityksen hylkäystä.

Suomessa linja tiukkeni ja kirkastui sosialidemokraattien vaatimusten mukaisesti vaalien jälkeen. Uusi hallitus ja erityisesti valtiovarainministeri Urpilainen ovat toimineet määrätietoisesti ja sinnikkäästi. Tämä hallitus on pistänyt euromaiden avoimen tukipiikin kiinni. Tavoitteet pankki- ja rahoitusmarkkinaverosta ovat toteutumassa Euroopan laajuisina.

Tähän mennessä Suomen suojaamattomista saatavista kriisimaista on pääosin päätetty keskustavetoisten hallitusten toimesta. Vanhasen hallituksen Kreikan-lainaohjelmaan suomalaista riskirahaa on valunut tähän mennessä 890 miljoonaa euroa.

Herra puhemies! Edellä mainittujen tukiehtojen ohella jatkossa on huolehdittava myös Suomen valtiontalouden kansallisesta pelastusrenkaasta. Suomi tarvitsee nyt laajaa, yhteistyöhön perustuvaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Suomi selviää tulevista järistyksistä tahdolla ja työllä sekä rakentamalla kansallista eheyttä sosiaalisesti oikeudenmukaisella hyvinvointipolitiikalla ja veronmaksukyvyn mukaisella verotuksella.

Timo Soini /ps:

Herra puhemies! Missä EU, siellä ongelma. Tuntuuko tutulta, tuntuuko todelta? Syytä olisi.

Kun Kreikka meni euroalueeseen, he tiesivät valehtelevansa. EU tiesi, että Kreikka valehtelee ja kreikkalaiset tiesivät, että EU tiesi, että he valehtelevat. Mitä tästä voi tällaisen polun päästä löytää muuta kuin tällaisen tilanteen? Ja kun sanotaan, että oli talous- ja vakaussopimus — oikein hyvä: 3 prosentin alijäämä, julkinen velka 30—60. Ei noudatettu. Ja sen jälkeen kun tätä rikottiin, ruvettiin rikkomaan Maastrichtin sopimuksen 125 §:ää, joka kieltää, joka yksiselitteisesti kieltää, talousvastuun ottamisen toisen maan lainoista ja veloista — siis kieltää! (Kari Rajamäki: Totta!) Ja nyt on tehty sitä, että tätäkin laiminlyödään. Ja sitten EU-johtajat tarjoavat uutta sopimusta. Miten me voimme luottaa siihen, että nämä sokeat taluttajat, jotka ovat kaikki sopimukset ja pykälät rikkoneet, nyt pitäisivät ne? Emme me voikaan siihen luottaa.

EU:sta on tulossa velka- ja verounioni, jonka päässä on tulonsiirtounioni, jolloin kolmen A:n maat rupeavat rahoittamaan etelän helmaa. Niitä kutsutaan eurobondeiksi. Ei mene kauaa varmaan, kun Suomen hallitus sanoo, että tämäkin on välttämätöntä, että tämä kriisi padotaan. Tämä ei toimi.

Ei ole koskaan väärin tehdä oikein. Voi aloittaa nyt. Suomen ei pidä osallistua — ei latillakaan, ei eurollakaan, ei jenilläkään — enää näihin paketteihin, koska ne eivät toimi. Se on mahdollista, Suomen hallitus voi aloittaa. Aloittakaa Suomen veronmaksajien puolustaminen!

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että keskustan vaatimukseen tämän pääministerin ilmoituksen antamisesta näin nopeasti vastattiin, ja sinänsä tässä ilmoituksessa ei kovinkaan paljon uutta ollut. Se oli seikkaperäinen, mutta tosiasia on, että se antoi kuitenkin aika vähän selvyyttä tähän kokonaistilanteeseen, joka on hämärän peitossa. Monia kysymyksiä jäi edelleen auki.

Juuri tämä on se keskeinen ongelma, kun ongelmat ovat euroalueella pahentuneet: pidetään uusia huippukokouksia ja tehdään uusia päätöksiä, mutta niiden sisältö jää epäselväksi eikä päätöksiä pystytä uskottavasti toteuttamaan. Epäluottamus markkinoilla kasvaa, ongelmat pahenevat, ja euroalue on ajautumassa taantumaan. Johtajuus puuttuu niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin, ja Suomen ote EU-tason vaikuttamisessa on vakavasti lipsunut. Hallitus näyttää tällä hetkellä vain seurailevan Saksan ja Ranskan tekemien linjoitusten perässä. (Kari Rajamäen välihuuto)

Euroalueen huippukokouksen päätöksessä oli toki hyvää se, että Kreikka joutuu velkajärjestelyyn — tätä keskusta on johdonmukaisesti vaatinut — mutta epäselväksi jää kyllä sitten velkajärjestelyn toteutuksen tarkoituksenmukaisuus ja se, onnistutaanko Kreikan ongelma ratkaisemaan hallitusti.

Huonoa hallituksen hyväksymissä päätöksissä on se, että Suomen riskit ja vastuut kasvavat. Tätä tosiasiaa on turha kieltää. Jo aikaisemmin hallitus hyväksyi pankkien suoran tukemisen, valtioiden joukkovelkakirjojen oston jälkimarkkinoilta sekä tuen annon ilman varsinaisia sopeutusohjelmia, toisin kuin Suomen linja oli aikaisemmin. Ja nyt uutena toimenpiteenä näyttää olevan tällainen "hei, me vivutetaan", mutta tähänkin liittyy riskejä ja ongelmia, paljon kysymysmerkkejä, epävarmuuksia: löytyykö ongelmamaiden joukkovelkakirjalainoille ostajia ERVV:n takuista huolimatta, ja osallistuvatko EU:n ulkopuoliset maat velkakriisin hoitamiseen? Mutta ennen kaikkea, hallitus: niin se vaan on, että Suomen riskit ja vastuut kasvavat. Tämä kannattaisi hallituksen suomalaisille rehellisesti tunnustaa. (Kari Rajamäki: Sitä me pyysimme teiltä puoli vuotta sitten!)

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta emme lähtisi osoittelemaan pelkästään vain syyllisiä ja tuhlaisi kaikkea voimaamme siihen, niin kuitenkin muistetaan se perusasia, että valuvika oli jo siinä, että EU:n järjestelmä ei tarpeeksi pitänyt siinä vaiheessa ja että tämmöinen ylivelkaantuminen oli kaiken kaikkiaan mahdollista.

Meidän on pakko hyväksyä se tosiasia, että me emme ole voineet EU:ssa lähteä sille kansallisvaltiotasolle puuttumaan, että meillä voitaisiin... Olisi ollut menetelmiä, joilla pystymme puuttumaan siihen, että maiden hallitukset eivät kansallisesti pidä sellaista huolta omien kansalaistensa kyvystä kohdata tulevaisuus, kuten Kreikassa olemme nähneet. On aivan mahdoton tilanne nähdä sitä, että vain vastuuttomasti hoidetulla talouspolitiikalla saatetaan oma kansa ahdinkoon. Onneksi tässä maassa on ollut tätäkin hallitusta aiemmin hallituksia, jotka ovat hyvällä, tiukalla taloudenpidolla mahdollistaneet sen, että me olemme siinä luottoluokituksessa, missä tällä hetkellä olemme, ja pystymme vastaamaan niistä velvoitteista, joita meillä on ja mahdollistamaan vielä pahenevassakin taloustilanteessa sen, että meillä sosiaaliturvaa maksetaan. Meillä kyvykkyys hoitaa oma leiviskä on kuitenkin vielä olemassa. Meidän on pakko tässäkin maassa toivoa pitkiä työuria. Voi olla, että joissakin maissa, joidenka korko lähentelee 7:ää prosenttia, ehkä pääministerin osalta työura on ollut jo liiankin pitkä.

Mutta kaiken kaikkiaan meidän on pystyttävä saamaan aikaan myös tässä maassa sellainen kansallinen yksituumaisuus, ettemme sorru vain pelkästään syyttelemään toisiamme, vaan kannamme yhdessä vastuuta siitä, että tämä maa selviää, tämä maa kykenee tässäkin kriisissä vielä paremmin kohtaamaan sen mahdollisen globaalin laman, joka on tulossa. Se lama ei ole Suomen hallituksen, se ei ole EU:n syytä. Tällaisia järjestelmiä kuin EU on ympäri maailman. Jokaisella on ollut tarkoitus parantaa omien, maapallolla lähellä olevien maiden taloudellista asemaa ja kyvykkyyttä kohdata ja parantaa omien kansalaistensa tulevaisuutta.

Nyt on pakko kohdata se totuus, että olemme tässä tilanteessa. Pelkästään nurkkiin luikkiminen ei auta, niin kuin tässä on jo edellä kuultu. Nyt on pystypäin kannettava se vastuu, haettava ne lääkkeet, että meidän tässä maassa ei enää tarvitsisi pelätä sitä, että meidän kansalaistemme omat vastuut kasvavat kohtuuttomasti. Siitä on hyvänä esimerkkinä tämän hallituksen linja. Me olemme saaneet pääomat mukaan näihin talkoisiin. Me olemme saaneet meidän lainoitusrahoillemme (Puhemies: Arvoisa edustaja!) myös takuita.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Bästa vänner! Nu är det inte dags för slagord utan det behövs förtroendeskapande åtgärder, och som man konstaterat är det ingen vits att se i backspegeln och titta på vad man har gjort. Det är en akut kris vi upplever. Det handlar om att vi ska se till att det inte blir den globala kreditkris, den globala tillbakagång som det här talades om och som skulle leda till svåra följder för vårt välfärdssamhälle.

Pääministeri Kataisen esitys osoittaa, miten vaikeasta paketista pääsitte yhteisymmärrykseen lokakuussa, ja olemme ylpeitä siitä, miten pääministeri pystyi siihen vaikuttamaan. Valitettavasti Kreikan toiminta on poistanut sen luottamuksen, joka syntyi markkinoilla. Valitettavasti.

Risken finns, och jag tycker att vi ser det överallt i Europa, att vart och ett land börjar se väldigt kortsiktigt på sitt eget ansvar, och då växer den protektionism som Finland lider allra mest av. Jag hoppas verkligen att det bor en liten Schäuble i flera av oss, en liten Schäuble som ser att det som är bra för Europa är bra för Finland.

Toivon, että pieni Schäuble asuu meissä jokaisessa vähän enemmän kuin mitä keskustelu antaa osviittaa. Voimme tukea kaikkia tulevaisuuteen liittyviä toimia, joihin pääministeri viittasi, että akuuttia kriisiä pitää torjua ja niin halvalla kuin mahdollista. (Kari Rajamäen välihuuto) Tähän liittäisin myöskin, että voisimme toimia sellaisen pankkilainsäädännön, sisämarkkinalainsäädännön luomiseksi, jossa pankkitoimintaa ja -valvontaa koordinoidaan sillä tavalla kuin Sixten Korkman on äskettäin ehdottanut, että saamme sen vahvistetun finanssisääntelyn, johon pääministeri viittasi, ja että voimme saada lisää kasvua sillä tavalla kuin linjattiin.

Tässä haluan lopuksi todeta, että toivottavasti kaikki sektoriministeriötkin tukevat digitaalisia sisämarkkinoita, joka on ollut Suomen hallitusten tärkeä prioriteetti ainakin päämiestasolla.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa on hyvin tärkeä, että hoidamme täällä Suomessa omaa talouttamme. Vain sellainen maa selviää tästä kriisistä, jonka oma talous on kunnossa ja joka ei ole velkojensa vanki, oli valuutta sitten euro tai markka tai kruunu. Euroalueen kriisi koskettaa meitä myös sitä kautta, että puhumme päämarkkina-alueemme, päävientialueemme kriisistä. Ja on tärkeä, että suomalaisille yrityksille aktiivisesti etsitään nyt myös Euroopan ja euroalueen ulkopuolelta uusia markkinoita.

On hyvä, että on päästy sopimukseen Kreikan velkajärjestelystä. Se on realismia. Ja on tärkeä katsoa nyt, mitä Italiassa ja Espanjassa tapahtuu. Pankkien pääomittaminen tulee varmasti olemaan myöskin tarpeen, ja on tärkeä, että on sovittu, että se on ehdollista. Totta kai sen pitää olla myöskin vastikkeellista, silloin kun käytetään veronmaksajien varoja siihen tarkoitukseen.

Pääministeri otti minusta erittäin hyvin esille vaatimukset talouskurista, tiukemmasta kontrollista, talouspolitiikan koordinaatiosta. Pelisäännöt eivät ole toimineet tähän asti, ja jotain uutta tarvitaan. Jos kysymys on perussopimuksen muutoksesta, tiedämme, että se tulee viemään aikaa. Ehkä tarvitaan euroalueen sisällä myöskin keskinäisiä sopimuksia siitä, miten jatkossa pelataan. Ja ne, jotka eivät samoilla säännöillä pelaa, niiden täytyy sitten toimia euroalueen ulkopuolella.

On myös tärkeä, että katsomme, mitä ylijäämätaloudet, niin sanotut Brics-maat ja muut, voivat Euroopalle tarjota tässä tilanteessa. On käyty keskustelua siitä, että IMF:n puitteissa tai muualla tehtäisiin rahasto, jolla nämä ylijäämätaloudet voisivat tulla Euroopan tueksi. Näitä mahdollisuuksia pitäisi nyt aktiivisesti tutkia, mieluummin niin, että ne tulevat yhdessä ja jonkun mekanismin kautta Euroopan tueksi kuin siten, että Eurooppaa aletaan ostaa pala palalta näiden uusien, nousevien talouksien taholta.

Ja aivan viimeksi, arvoisa puhemies: On tärkeä, että meillä on varautumissuunnitelma siltä varalta, että kriisi syvenee ja jatkuu pidempänä. Toivotaan parasta, tehdään työtä paremman puolesta, mutta varaudutaan pahimpaan.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Eurooppa on ylivelkaantunut, ja ylivelkaantumista on pakko purkaa eri keinoin. Kreikan velkajärjestelyohjelma on erittäin terveellinen muistutus Italialle siitä, mihin kyvyttömyys taloutta uudistaviin päätöksiin johtaa. Italian hallituksen kyky tehdä tarvittavia toimenpiteitä on ollut heikko, ja luottamus Berlusconia kohtaan on rapautunut entisestään. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää, että Italiaan saataisiin mahdollisimman nopeasti poliittisesti uskottava ja toimintakykyinen hallitus.

On helppo ymmärtää, miksi kansalaisten on vaikea hyväksyä, että joudumme käyttämään verovaroja Kreikan tai muiden valtioiden pelastamiseen. Suomalaisten suuttumukseen on syynsä, sillä Suomi ja Luxemburg ovat ainoat euromaat, joiden budjettivaje ja julkinen velka ovat aina pysyneet euroalueen vakaus- ja kasvusopimuksen asettamien rajojen puitteissa. KD:n eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi voi myös jatkossa päättää Euroopan laajuisiin rahoitusratkaisuihin osallistumisesta itsenäisesti sen mukaan, mikä Suomelle kokonaistaloudellisesti on parasta. Pankkien pääomittamiseen ERVV:tä tulee käyttää ainoastaan euromaiden yksimielisellä päätöksellä. Yksimielisyysperiaatteesta euroaluetta koskeviin kriiseihin päätöksenteossa ei tule luopua.

Arvoisa puhemies! Huolimatta siitä, että tähänastisilla pelastustoimilla ei ole Kreikan kohdalla ollut toivottua vaikutusta, nyt ei olisi järkevä luovuttaa, sillä Euroopan sairaat taloudet kaataisivat mukanaan myös taloutensa hyvin hoitaneet maat. Niin kuin pääministeri totesi puheessaan, mitta on tullut täyteen, kurssin on muututtava ja nyt on kyse Suomen edun ajamisesta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Nopeasti olette oppineet!)

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, että kun aikoinaan Suomi tunnettiin maana, joka aina maksaa kaikki velkansa, niin pian meidät tunnetaan maana, joka maksaa kaikkien velat. Aina, kun on saatu aikaan joku näennäisratkaisu eurokriisin hoidossa, sitä on juhlittu suurena voittona, mutta nurkan takana on odottanut jo seuraava ongelma — ja odottaa niin kauan kuin liikkeellä on valtavat määrät sellaista kuviteltua rahaa, jolla ei ole mitään vastinetta reaalitaloudessa. Minä muistan, että Italian pääministeri Silvio Berlusconi kävi vauhdittamassa kokoomuksen vaalityötä ennen viime eduskuntavaaleja. Toivoa vain sopii, etteivät Berlusconin opit vaikuta kovin paljon suomalaisen veljespuolueen talousajatteluun. (Ben Zyskowicz: Voitte olla rauhassa!)

Tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei tällä hetkellä tiedä, kuinka paljon Suomen kokonaisvastuut eurokriisissä ovat. Ja ilmeisesti olemme pääministerin kanssa siitä samaa mieltä, mikä tässä huippukokouksen julkilausumassa on oleellista. Tekin viittasitte puheessanne kohtaan 26 a, jossa todetaan: "Sitoudumme panemaan täytäntöön seuraavat lisätoimenpiteet kansallisella tasolla. Jokainen euroalueen jäsenvaltio hyväksyy tasapainoista julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa koskevat säännöt, joilla Vakaus- ja kasvusopimus saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä mieluiten perustuslain tai vastaavalla tasolla vuoden 2012 loppuun mennessä." Eivätkö tällaiset sopimuskohdat tarkoita nimenomaan liittovaltiota ja sitä, että jatkossa unioni tulee entistä enemmän määräämään jäsenvaltioitten talous-, vero-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikasta?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja vastauspuheenvuoro, pääministeri, 4 minuuttia enintään.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Aloitetaan tästä aivan viimeisestä totea-muksesta. Se, että jokainen jäsenmaa kirjaa omaan lakiinsa, että aion hoitaa omaa talouttani omin toimin hyvin, ei tarkoita liittovaltiokehitystä. Päinvastoin, se tarkoittaa sitä, että jokainen valtio sitoutuu hoitamaan omaa talouttaan hyvin, toisin kuin tähän mennessä.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä on aivan erinomainen mahdollisuus käydä tätä monimutkaista keskustelua eduskunnan kanssa. Monissa puheenvuoroissa on koettu tuskastuneisuutta siitä, että kysymys on hyvin monimutkaisesta asiasta, ja voin ihan vakuuttaa, että kaikki, jotka tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja näin monimutkaisiin ongelmiin, eivät ihan ole perillä tai sitten tietoisesti haluavat käyttää tämmöistä retoriikkaa, jossa musta ja valkoinen ovat maailman ja ihmiselämän ääripäät, vaikka me kaikki tiedämme, että ihmisen elämä on pääsääntöisesti harmaan sävyjä täynnä.

Arvoisa puhemies! Keskustan puheenvuorossa todettiin, että Suomen vastuut kasvavat. Ne kasvavat siinä tapauksessa, jos ja kun tehdään uusi Kreikka-paketti ja jos ja kun tehdään velkasaneeraus. Eli Suomen vastuut kasvavat sen takia, että tehdään velkasaneeraus, koska ilman velkasaneerausta me emme pääse myöskään eteenpäin. Velkasaneeraus on aivan välttämätön. Sitä ei olisi voinut tehdä aikaisemmin sen takia, että Euroopan talous oli aivan liian haavoittuvainen. (Mauri Pekkarinen: No nyt se on kyllä haavoittuvainen!) Nyt meillä on siihen mahdollisuus. Ja aivan oikein, me pystymme tuomaan tämän velkatason kestävämmälle tasolle ja aivan niin kuin edellisenkin hallituksen aikana totesimme, raju velkasaneeraus silloin olisi ollut kestämätön, mutta nyt pystymme sen tekemään. Se on välttämätöntä Kreikan kohdalla.

Edustaja Soinin puheenvuorosta: se oli vauhdikas, ihan miellyttävää kuunnella retorisesti, mutta siitä jäi, arvostettu kollega, ratkaisu puuttumaan. Me olemme joskus tuolla Etelä-Euroopan parlamenteissa huomanneet, että äänen voimakkuus ja käsien heilunta korvaa vastuullisen ongelmapäättelyn, ja olisiko nyt käynyt vähän samalla tavalla. (Naurua — Timo Soini: Eipä ole!) Mutta erinomainen puhe, arvostettu edustaja. Tämmöistä keskustelua Suomessa tarvitaan.

On totta, että me olemme käsittelemässä erittäin vaikeaa asiakokonaisuutta. Ja yksi esimerkki tästä vaikeudesta on se, että kun Suomi on ajanut pitkään sitä, että Kansainvälisen valuuttarahaston täytyy olla mukana näissä talkoissa... Meillä on ollut hyvät syyt siihen, me uskomme siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto asiantuntijaorganisaationa, tiukan talouskurin organisaationa tuo uskottavuutta ohjelmiin. Toisaalta me olemme pystyneet jakamaan euroalueen taloudellisia vastuista laajemmille hartioille. Olin kuulevinani — voi olla, että kuulin ehkä väärin — keskustan puheenvuorossa arvostelua siitä, että tässä huippukokouksessa ei saatu päätöksiä aikaiseksi niin, että Kiina, Venäjä, Brasilia, Intia sitoutuisivat euroalueen rahoittamiseen. Mutta kun me emme voi heidän puolestaan päätöstä tehdä. Mutta siihen minä olen erittäin tyytyväinen, että Suomen kanta siihen, että kutsumme Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan fasiliteettina myös tulevien ongelmien hoitamiseen ja tarjoaisimme mahdollisuuden ylijäämämaille kanavoida ylijäämiä Kansainvälisen valuuttarahaston kautta euroalueen ongelmien hoitamiseen, se periaate hyväksyttiin. Nyt se on tietysti näistä rahoittajamaista kiinni, haluavatko ne siihen lähteä.

Erittäin positiivinen on tämän keskustelun sävy noin muutenkin siinä mielessä, että harvassa kansanedustuslaitoksessa on näin vahvaa itsetuntoa siitä, että me hoidamme omat hommamme. Me olemme ylpeitä siitä, miten vahva Suomi on ollut. Me olemme valmiita tekemään mitä hyvänsä, lisäämään leikkausten määrää, lisäämään veronkorotusten määrää, tekemään rakenteellisia uudistuksia, tekemään kuntauudistuksia, jotta Suomi on vahva talous, vahva hyvinvointiyhteiskunta myös tulevina vuosina, koska kaikkihan me täällä tiedämme, että mikään tämä hyvä, missä me olemme eläneet, ei ole koskaan tullut itsestään, vaan se on tullut suomalaisten kovan työn ansiosta määrätietoisen, vaikeankin poliittisen päätöksenteon ansiosta. Ja on positiivista nähdä, että eduskunta on tähän valmis myös jatkossa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jos on halua tämän johdosta jatkaa keskustelua, niin siihen voi pyytää osallistumista painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. Ja tämän jälkeen minuutin mittaisia vastauspuheenvuoroja. Edustaja Soini.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on harvainvalta, joka jatkuvasti hamuaa lisää valtaa epäonnistumisensa varjolla. Täällä, pääministeri Katainen, sanoitte, että lisää valtaa talouskomissaarille, itsenäisempää asennetta suhteessa jäsenvaltioihin ja muuhun komissioon. Missä kansaa tähän enää tarvitaan? Missä niitä komissaareja saa äänestää? Kansanedustuslaitoksessa valta pitää olla. Siellä voi äänestää ja jättää äänestämättä. Te ajatte byrokratiavaltaa, teknokraattivaltaa, asiantuntijavaltaa, lisää valtaa niille, jotka tähän kuoppaan ovat koko Euroopan vieneet. Tämä on täysin käsittämätöntä politiikkaa. Kokoomuksen karhunhali on tehnyt sen, että hallituksessa saavat laahuksenkantajapuolueet lakastua. Niin on käymässä. Tämän jälkeen Suomesta saa vasemmistoa etsiä suurennuslasilla. Kun kokoomuksen kelkkaan lähtee, niin kokoomus voittaa ja muut häviävät.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri omassa puheenvuorossaan ei ollenkaan viitannut näihin ERVV-vivutukseen liittyviin riskeihin, jotka kaikki tietävät. Kun sitä vivutetaan, niin sinä Suomenkin riskit, joka ikisen takauksia antaneen maan riskit, kasvavat, ja tämän hallitus haluaa vaientaa nyt kuoliaaksi. Pääministeri äsken puhui vain vastuista, ei ollenkaan riskeistä, ja tämä kannattaisi nyt Suomen kansalle rehellisesti hallituksen kertoa, että sekä riskit että vastuut hallituksen päätösten myötä ja eurooppalaisten sitoumusten myötä kasvavat.

Samoin pääministerillä oli vähän kuullunymmärtämisvaikeuksia. Kysyin sitä, löytyykö tukea EU:n ulkopuolisilta mailta. En yrittänytkään väittää, että se olisi siellä pitänyt päättää. Nimenomaan on olennainen kysymys, onnistuuko edes tämä riskipitoinen vivutus, jos niitä rahan antajia ja lainaajia ei löydy. Mutta tässä nyt on hallituksen toiminnassa vähän sellainen olo, että ei kuitenkaan uskalleta kertoa avoimesti sitä, mitä on päätetty, ja siitä esimerkki oli se, että tuotiin tänne eduskuntaan vääränlainen hallituksen esitys, jossa eivät Suomen takausvastuut olleet oikein.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puheenjohtaja! Täällä kun syytettiin yksinkertaistamisesta ja retoriikasta, niin kyllä kuitenkaan, kun perustuslakivaliokunnassa meillä on asia tulossa käsittelyyn sen seurauksena, että täällä ei osa hallituspuolueittenkaan kansanedustajista ole tiennyt, mitä on ollut hyväksymässä ERVV:n osalta, en kovin paljon viitsisi — olisin kyllä aika siipiäni myöten, jos olisin hallituksen edustaja ja arvostelisin oppositiota tässä.

Sitten mitä tulee ERVV:n yksimielisyyteen, sitä merkittävällä tavalla heikennettiin viime huippukokouspäätöksellä. Olennaista siinä päätöksessä pankkien pääomittamisen rahoittamisesta niin, että kolmas vaihtoehto on ERVV:n kautta sen asian hoitaminen, ei ollut se, että se on kolmas vaihtoehto, vaan se, että se mentiin mainitsemaan siinä huippukokouksen päätöksessä. Se päätös tullaan monta kertaa vielä syöttämään täällä hallituspuolueitten edustajille. Todella on niin, että soisin kyllä, että vasemmalla nyt nämä gallupkannatuksetkin herättäisivät teidät siitä ruususenunesta, missä te olette.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viikosta toiseen Saksan perässä sinänsä ryhdikkäästihän te, arvoisa pääministeri, olette kulkenut. Kuvat ovat meille sen kertoneet. Mitä, kun sieltä on palattu? Kerta toisen jälkeen Suomenkin ministerit ovat olleet voittajina, lopullisen ratkaisun tuojina.

Tosiasiassa, mitä on tapahtunut? Kreikkaa on roikutettu mukana maana, joka ei ole suostunut tekemään kaikkea sitä, mitä siltä on edellytetty. Kriisi on pitkittynyt. Ei ole ollut rohkeutta panna sitä oikein kunnolla velkasaneeraukseen ja heittää sitä euroalueesta pois. Kun ei tähän ole ollut rohkeutta, ongelmat ovat pahentuneet muualla kriisialttiissa maissa, niin kuin Italiassa nyt, kun Kreikkakin on iso ongelma, mutta kun siinä on viivytetty ratkaisuja, ongelmat Italian ja eräiden muiden maiden kohdalla ovat paljon suuremmat.

On ajauduttu entistä suurempiin vastuisiin, ja myös Suomen riskit niissä ovat kasvaneet. Kysymys kuuluu pääministerille: milloin sellaiseen rohkeuteen myös Suomi on valmis, että se ajaa todellisia ratkaisuja, joilla ne, jotka eivät pysy eurossa, pysty siellä selviytymään, pannaan siitä ulos ja (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika!) se terve ydin sitten voisi jatkaa euroelämää?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille on todettava, että kysymys on Euroopan ja sitä kautta Suomen talouden pelastamisesta, ja meidän on tehtävä kaikkemme, että näin käy.

Herra pääministeri, kun te lähditte huippukokoukseen, olimme hyvin skeptisiä, voiko tämä enää onnistua. Kun te tulitte sieltä, voi sanoa, että oli tehty hyviä ratkaisuja, jotka olivat uskottavia. Kaikki olivat sitä mieltä, kunnes Kreikka sotki jälleen kerran tilanteen kansanäänestyksellä, maa, jota on puolitoista vuotta yritetty pelastaa, ja oikeastaan prosessi ei ole edennyt vaan hidastunut. Nyt on kysymys kuudennesta lainaerästä, joka pitäisi joulukuussa maksaa. Suomi on erittäin tiukkana. Nyt puhutaan siitä, että ministereitten pitäisi antaa henkilökohtaiset vakuutukset.

Voisiko Suomi lähteä siitä, että rahaa ei liikahda euroakaan ennen kuin aidosti on tehty parlamentissa päätöksiä, joilla säästötoimenpiteet pannaan täytäntöön? Nyt ei lupausten pitäisi riittää vaan pelkästään toimien. Tämän politiikan pitäisi olla myöskin Italian osalta aika selvä. Ennen kuin Euroopan keskuspankki ostaa lisää joukkovelkakirjoja markkinoilta, ennen kuin mennään millään tavalla auttamaan, pitäisi edellyttää sitä, että ei enää lupauksia, ei suunnitelmia, vaan on lainsäädäntöehdotuksia, jotka parlamentti aidosti hyväksyy, jotka johtavat talouden tasapainottamiseen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmaan suurimpana motivaationa näissä pitäisi olla aina pörssikurssien ja markkinavoimien lyhyt heilahtelu, koska EU:n on löydettävä pidemmän tähtäimen kasvu-ura ja pidemmän tähtäimen pelastaminen sille, miten me EU:lle rakennamme tulevaisuutta näissä jäsenmaissa.

Kun täällä kuitenkin ilmeisesti ainakin oppositiojohtaja Soinia kiinnostaa vain puoluekannatus, niin olen kyllä ylpeä siitä, että Suomessa on kuuden puolueen hallitus, joka kantaa vastuuta, tekee tätä työtä. Kuuntelin pääministerin ilmoituksen hallituksen linjana, miten täällä hallitus hoitaa asemaamme EU:ssa, ja ei minulla ole siihen valittamista. Uudella hallituksella on linja, jossa Suomen avoin piikki on laitettu kiinni, sijoittajien vastuuta on kasvatettu, ja tekisipä mieli sanoa, että ihan hyvä, että Saksa on tullut myös näille linjoille, mutta vähän pidemmälle Saksaa seuratessani tiedän, että Saksassa on myös ollut tiukka talouden kurivaatimus jokaista maata kohtaan. Minusta ei ole mitään hävettävää siinä, että Suomi ja Saksa ovat samoilla linjoilla.

En kyllä ymmärtänyt, kun Kiviniemi sanoi, että Ranskan ja Saksan aloitteissa ollaan, koska Ranskalla on ollut hyvin erilaisia tavoitteita kuin Pohjoismailla tai erityisesti Suomella ja Saksalla tässä. Mutta tässä tilanteessa on otettava tilanneanalyysi ja toimittava siltä pohjalta. (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika!) Tähän toivon hallitukselta vain saman linjan jatkamista.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kohta vuoden palloteltu sitä, kuka kantaa vastuun siitä, että Euroopan kriisimaat eivät pysty maksamaan velkojaan. Edellinen Kiviniemen hallitus teki sen ratkaisun muiden euromaiden kanssa, että tavalliset kansalaiset maksavat ja sijoittajat päästetään kuin koira veräjästä. Nyt on tehty se, mitä vasemmisto vaati jo silloin. Me vaadimme sijoittajavastuuta. Tässä uudessa Kreikan kriisipaketissa on lähdetty siitä, että velat puolitetaan, ja se on ensimmäinen ja todella hyvä askel. Rahoittajat ovat vastuussa siitä, että he eivät saa kokonaan velkojaan vaan saavat ainoastaan puolet. Se on suomalaisten kannalta hyvä, mutta se on myös Kreikan kansalaisten kannalta hyvä. Kyllä minusta on surullista katsoa, miten kreikkalainen tavallinen ihminen joutuu vastuuseen aikaisempien hallitsijoiden, aikaisempien hallitusten virheistä, ja toivoisin, että pääministeri vielä kerran antaisi vakuutuksen siitä, että tämä hallitus seisoo sen takana, että myös sijoittajat on saatava vastuuseen.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen veronmaksajien osuus tästä rahoitusmekanismista, niistä takuista velkamaille, on 14 miljardia euroa plus korot. Asiantuntijoiden mukaan tämä raha ei riitä vaan tarvitaan kolminkertainen summa eli valtion budjetin verran takauksia Suomelta. Tämähän on aivan kohtalokasta. Veronmaksajia kupataan monimutkaisten rahoitusjärjestelmien kautta. Hallitus on nyt päättänyt, että ollaan ostamassa velkamaiden velkakirjoja, kansanomaisesti sanottuna roskalainoja, antamassa ennakoivaa tukea velkamaille ja rahoittamassa velkamaita rahoittaneita pankkeja. Velkakupla vain kasvaa ja kasvaa. On vaara, että Suomi joutuu tätä menoa maksukyvyttömäksi, jos takuumme velkamaille laukeavat. Milloin Suomi sanoo, arvoisa pääministeri: nyt riittää? Ei tässä hymyt auta enää!

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän fakta on se, että samat keskittävät voimat, jotka ajoivat Suomen euroon, ovat nyt moraalisesti jo kestämättömäksi käyvän järjestelmän tukimiehiä ja -naisia. Se kai on fakta.

Eniten vierastan tätä pääministerin harjoittamaa vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, että meillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin seurata tätä tietä. Oletteko te edes punninnut niitä vaihtoehtoja, mitä Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä? Mihin perustatte arvionne siitä, että meidän tulee roikkua tässä järjestelmässä mukana?

Ei tahdo mahtua maalaisjärkeen eikä kaupunkilaisjärkeen se ajatus, että otetaan uutta velkaa, jäsenmaat ottavat uutta velkaa, että Suomi ottaa uutta velkaa taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kuten itsekin Suomen taloudellista tilannetta kuvaatte siten, että me pönkitämme tätä järjestelmää velkaa velan päälle. Rakennetaan todellista velkavipua. Miten se on ainoa vaihtoehto? Oletteko todella pohtinut tämän loppuun saakka? Tämähän kuljettaa kohti velkojen yhteisvastuuta, halusimme sitä tai emme. Toivoisin, että pohtisitte aidosti vaihtoehtoja tälle tilanteelle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä puhumme Kreikan tai Italian tukemisesta, puhumme itse asiassa Suomesta. Me, Suomen hallitus, olemme mukana, koska haluamme pyrkiä siihen, että tämä kriisi ei leviä hallitsemattomasti koko euroalueelle vahingoittaen myös erittäin rajusti Suomen taloutta, Suomen työllisyyttä. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Jos kyse olisi vain Kreikasta, edustaja Pekkarinen, niin minä ainakin sanoisin jo, että kiitos, meille riitti, näkemiin ja hyvästi. Jos voitaisiin tämä tehdä niin, että Kreikka kärsii seuraukset omista laiminlyönneistään ja siitä ei olisi mitään vahinkoa kellekään muulle, niin ei tässä olisi mitään syytä olla mukana.

Mutta samalla meidän pitää ottaa oppia. Pari isoa ongelmaa. Ensinnäkään ei riitä, että on yhteiset pelisäännöt, niitä pitää myös noudattaa. Toinen ongelma: too big to fail. Jos pankki on liian iso kaatuakseen, on pakko kysyä, onko se liian iso. Konkurssi kuuluu kapitalismiin niin kuin kuuluu helvetti kristinuskoon, ja tämä moraalikato on todellinen ongelma näissä pankkikriiseissä. (Timo Soini: Näin juuri!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on todella, niin kuin sanoitte, edustaja Zyskowicz. Ei ole enää kysymys Kreikasta. Mitä pitempään Kreikan kanssa on leikitty, mitä pitempään sitä on vedetty mukana, mitä pitempään on rakennettu uusia yhteisvastuullisia järjestelyjä, markkinat eivät ole ottaneet tosissaan, että Kreikan pitää ryhtyä ja se pakotetaan todellisiin toimenpiteisiin. Kun markkinat siinä eivät ole ottaneet tosissaan, pelko siitä, että tämä kriisi leviää muualle, nyt jo myös Italiaan, on kasvanut kaiken aikaa. Kun tämä pelko on kasvanut, niin ihan oikein, voidaan tarvita niitä yhteisvastuullisia toimia, joista hallitus on päättänyt, joista aikaisemmin sanottiin, ettei niitä tarvitse käyttöön ottaa, ei sitä Suomen 14 miljardia tarvita. Mutta nyt me tiedämme, että jos Italian kriisi tästä pahenee entisestään, taatusti joudutaan ottamaan kaikki se 14 miljardia käyttöön, ja kun se otetaan käyttöön ja kun se vivuttamisen kautta otetaan, niin silloin meidän riskimme ihan oikeasti kasvavat paljon suuremmiksi kuin julkisessa keskustelussa tähän saakka on uskottu. Tällä tavalla, edustaja Zyskowicz, olette oikeassa, Kreikka ja Italia liittyvät toden totta toisiinsa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Pekkarinen yrittää uskotella, että kriisin tartuntariski olisi vältetty sillä, että aikaisemmin olisi sysätty Kreikka hallitsemattomaan velkajärjestelyyn ja sitä kautta myös ulos euroalueesta, niin on pakko kysyä, mihin tämä edustaja Pekkarisen usko oikein perustuu. (Eduskunnasta: Tietoon!) Kaikki järkevä logiikka kai lähtee siitä, että jos aikaisessa vaiheessa Kreikka olisi sysätty ulos euroalueesta hallitsemattomaan velkajärjestelyyn, niin nämä markkinavoimat, nämä luotottajat, olisivat todenneet, että näin voi käydä, huonosti asiansa hoitanut euromaa voi joutua eroon ja jättää velkansa maksamatta. Silloin kaiken logiikan mukaan nämä markkinavoimat olisivat reagoineet niin, että tämä kriisi olisi saman tien tarttunut muihin huonosti asioita hoitaneisiin euromaihin kuten Italiaan, jonka korot olisivat nousseet, kuten nyt on tapahtunut, kun on riski siitä, että Kreikka ei pysty asioitaan hoitamaan. Teidän antamanne kuva minun mielestäni on täysin virheellinen.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä nojaan ekonomisteihin ympäri maailman. Kyllä näiden viesti oli selvä jo kuukausia sitten kaikissa keskeisissä julkaisuissa, myös tieteellisessä keskustelussa. Edustaja Zyskowicz tietää sen suuren joukon tiedemiehiä, jotka kirjoittivat voimakkaan manifestin, jossa ja jolla ne edellyttivät tämänsuuntaisia toimia jo kauan aikaa sitten. Sillä, että Kreikan tapauksessa sijoittajat olisivat joutuneet kärsimään ihan oikein sen mittaiset vastuut, mitä niille kuuluu, sillä, että Kreikka olisi pantu ulos, se olisi aloittanut uuden elämän siltä tasolta, mille tasolle sen elämisen taso sen työn tekemisen perusteella kuuluu, olisi voitu ainakin osa padota siitä ongelmatiikasta, joka nyt on siirtynyt maasta toiseen rajojen yli, tullut Italiaan ja on siellä mittaluokaltaan ihan jotain muuta kuin Kreikan kohdalla. Tällä tavalla ajatellen me olemme jo pitkään olleet sitä mieltä, että tässä olisi pitänyt toimia aikaisemmin eikä roikuttaa Kreikkaa mukana, olen monta kertaa käyttänyt sanaa "roikuttaa". (Kari Rajamäki: Ettehän te tehneet, vaikka pyydettiin!) Nopeita ratkaisuja! Nyt kriisi on ei vain Kreikan kriisi vaan erittäin monen maan velkakriisi.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri totesi, asia on monimutkainen, mutta, edustaja Pekkarinen, asiaan voidaan vaikuttaa jopa oppositiosta käsin. Tästä antoi todistuksen täällä edustaja Rajamäki. Jo vuosi ennen vaaleja, tilanteessa, jossa perussuomalaisia ei edes näkynyt valtiovarainvaliokunnassa, kun mietintöä siellä silloin tehtiin, (Kari Rajamäki: Näin oli!) pystyttiin kuvaamaan tarkalleen se kehitys, jota on nyt noudatettu. Mutta mikä on se ero nykyopposition ja silloisen opposition välillä? Ero on se, että silloisen opposition linja on pystytty poliittisella vaikuttamisella viemään nyt hallituksen linjaksi ja pystytään hallituksesta käsin vaikuttamaan ei vain Suomen toimenpiteisiin ja linjaan, vaan kuten pääministeri täällä mielestäni hyvin kuvasi, vaikuttamaan myös siihen linjaan, mitä muut euromaat tekevät ja mitä Euroopassa tehdään. Tämä on juuri sitä vastuullista politiikkaa, jota pitää tehdä niin hallituksesta käsin kuin myös oppositiosta käsin. Toivoisin tällaista vastuullista, yhteisvastuullista, isänmaallista politiikkaa myös nykyiseltä oppositiolta.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitsematon tilanne, jossa me olemme, muistuttaa kuin kiitävää, laukkaavaa hevosta, jota ohjastaja ei pysty hallitsemaan. Nyt pitäisi löytää keino, millä pysäyttää tämä hevonen. Tätä keinoa ei täällä tunnu olevan. Tämä saattaa johtaa siihen, että suomalainen pk-yrittäjä menettää tilauksia ja sitä kautta menetämme työpaikkoja. Tämä saattaa johtaa siihen, että suomalainen asuntovelallinen ei saakaan sitä ansiota eikä pysty maksamaan sitä korkoa ja sitä luottoa. Kysynkin, pääministeri: mitä te aiotte tehdä, että suomalaisen pk-yrittäjän asema turvataan ja että suomalaisen asuntovelallisen asunnosta pidetään huoli, niin että ei menetetä työpaikkoja eivätkä nämä ihmiset menetä toivoaan?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle on syytä todeta, että olemme auttaneet tässä kriisissä Islantia, Latviaa, Irlantia, Portugalia, ja kaikki nämä neljä maata ovat selviytyneet. Ne ovat alkaneet laittaa talouttaan kuntoon. Mutta, edustaja Pekkarinen, te olitte talousministeri ja hallituksessa, joka aloitti tämän Kreikan tukemisen. Teidän olisi pitänyt esittää hallituksessa, että pannaan Kreikka heti konkurssiin, että se ei kykene toimimaan kuten nämä neljä muuta maata, jotka ovat saaneet taloutensa kuntoon. Miksi te ette toiminut, miksei pääministeri Kiviniemi toiminut sillä tavalla, että heti Kreikka konkurssiin? Tosiasiassa nyt on ostettu aikaa ja pyritty pitämään huolta siitä, ettei synny tätä ketjua, joka johtaisi siihen, että Irlannin, Portugalin jälkeen Espanja, Italia, sen jälkeen Belgia, Ranska menisivät konkurssiin. Ymmärrän teidän toimintalinjanne, mutta teidän toimintalinjanne on nyt tällä hetkellä erittäin hämärä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi muistaa hyvin: Kriisi tuli akuutisti. Siihen tarvittiin ensiapu. Ensiapu sovittiin rajoitettavan vain näihin pieniin maihin. Ei kuiviteltu eikä ajateltukaan, että mentäisiin mukaan johonkin Italian ja vastaavanlaiseen tilanteeseen. Oli perusteltua lähteä siinä vaiheessa mukaan, ja niin lähdettiin. (Ben Zyskowicz: Miksi?) — No, tietoa siitä, että Kreikka ei pystyisi mihinkään niihin toimiin, mitä siltä on vaadittu, ei ainakaan minulla silloin ollut. Mutta kun näyttö tuli siitä, että Kreikka ei pysty niihin toimiin ja radikaalisti löi laimin kaiken sen, mistä oli sovittu, sen jälkeen oli paikallaan ja aiheellista panna Kreikka konkurssiin ja velkasaneerauksen kautta ulos ja vastaaviin toimiin.

Mitä vielä tulee sitten Portugaliin ja sijoittajavastuuseen, edustaja Backmanin puheenvuoroon täällä: Edustaja Backman, esimerkiksi Kreikan tapauksessa markkinat ovat noteeranneet Kreikka-luotoista keskimäärin jo 60 prosenttia pois, vain 40 prosenttia on jäljellä. Siellä on paljon luottoja, joiden arvon markkinat ovat luokitelleet jo 25—30 prosenttiin. (Puhemies: Ja nyt aika!) Nyt kuitenkin taataan 50 prosenttia plus 30 miljardia euroa vielä...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, aika on tullut täyteen!

Puhuja:

...näille luotottajille.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kohtuullisen hupaisaa, kun täällä monet sosialidemokraatit antavat aiheen ymmärtää, että edellinen hallitus sössi tätä asiaa oikein urakalla ja nyt tuli pelastus ja hallituksen linja on muuttunut ja nyt on Eurooppa saatu järjestykseen. (Pia Viitanen: Sasihan viimeksi niin ihmetteli!) Sitten taas toisaalta monet keskustalaiset ajattelevat, että kyllä edellisen hallituksen aikana hoidettiin tätä hyvin, mutta nyt on linja muuttunut. Jos tätä vaikka vaarojen ulkopuolelta vähän katsoisi, niin ei siellä kyllä ole nyt huomattu, että kun huhtikuun 17. päivänä Suomessa oli vaalit, sitten täällä olisi olennaisesti linja muuttunut. Se, miten Euroopassa tätä kriisiä on hoidettu, ei ole ollut riippuvaista Suomen hallituksen muutoksesta.

Olennaista on mieltää, että silloin kun tehtiin Kreikan ykköspakettia, elettiin ihan erilaisessa maailmassa, erilaisissa olosuhteissa kuin missä nyt eletään. Silloin Lehmanin haamu oli ihan eri lailla siellä taustalla, eikä meillä ollut kriisinhallintamekanismia ja -välineistöä, mikä on EU:n ja Emun valuvika. Silloin tehtiin tilanteita ihan erilaisissa olosuhteissa. Nyt me olemme onnistuneet sitä aikaa hankkimaan, luomaan tämän kriisinhallintamekanismin, ja ollaan hirveän paljon myös tietoisempia siitä, miten tämä asia etenee. Sen takia tämmöistä epäjatkumoa, jonka annetaan ymmärtää Suomessa syntyneen, maailmalta katsottuna ei ole.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä tamperelaisena yhdyn ihan tähän Kimmo Sasin ihmettelyyn. Voisi sanoa tamperelaisittain, että kyllä minä ymmärrän, edustaja Pekkarinen, teidän toimintalinjaanne, mutta se on silti hieman hämärä. Eihän tästä ole, hyvänen aika, kuin muutama kuukausi, kun te itse olitte ministerinä.

Sitten voidaan tietenkin käydä jälkianalyysiä siitä, millaisin eväin te palasitte sieltä Euroopasta. Valitettavasti, kun te palasitte, teidän paketteihinne ei sisältynyt sijoittajavastuuta, ei sisältynyt vakuuksia veronmaksajien turvaksi. Minusta on käsittämätöntä, että nyt kun tämä hallitus tiukensi linjaa ja nämä periaatteet toteutuivat, niin te sanotte, että jotain ikään kuin olisi löysentynyt tässä linjassa. Minä muistan kyllä tämä Kreikan ykköspaketin, arvoisat edustajat Kiviniemi ja Pekkarinen. Silloin pääministeri Matti Vanhanen sanoi, että tämähän on tuottoisa bisnes, tämä Kreikka, vakuuksia ei tarvita ja tuottoisa bisnes. Nyt me olemme nähneet, miten on käynyt. Jos me ajattelemme, että voi olla, että käy hullusti, niin on arvokas saavutus, että tämä hallitus muutti linjaa ja hommasi myös vakuudet.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on käsittämätöntä puhetta, mitä täällä salissa nyt tänä päivänä kuulee. Pääministeri on ylpeä siitä, että Suomi on vielä siinä kunnossa, että me voimme maksaa Kreikkaan ja muuallekin antaa takauksia ja rahoja. Pääministerin ilmoituksen mukaan Suomen kansa on valmis jopa maksamaan enemmän veroja, että pystytään näitä asioita hoitamaan. Tämä on ilosanoma. Mitähän näistä puheista ajattelevat suomalaiset veronmaksajat ja köyhät ja heikompiosaiset?

1990-luvun alkupuolella kokoomus, demarit ja keskusta lupasivat, että kun kansan enemmistö antaa tukensa Suomen menemiselle Euroopan unioniin, niin Suomen kansalle koittaa onni ja autuus. Tämäkö on nyt sitä onnea ja autuutta?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Sasi tässä totesi taannoin, että kyse oli Euroopan talouden pelastamisesta, niin kysynkin arvoisalta pääministeri Kataiselta: kuinka euroon kuulumattomat Ruotsi ja Iso-Britannia ovat osallistuneet tähän Euroopan talouden pelastamiseen, palomuurin rakentamiseen, ja mitkä ovat näiden maiden vastuut?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on vaikea uskoa sitä, että Kreikan selkäranka tai sen kansan selkäranka kestää kymmentä vuotta tai pidempää aikaa talouskuria ja talouden tasapainottamista. Ja kun myös epäilen, että tämä Italian talous luisuu hallitsemattomaksi ja että korkokehitys nyt on jo samaa luokkaa kuin näissä kriisimaissa oli ennen kriisiä, niin minä olisin kysynyt: tuleeko tässä tapahtumaan niin kuin hallitus on aikaisemmin sanonut selvästi, että Italian kokoisen talouden romahtaminen niin sanotusti katkaisee kamelin selkärangan? Elikkä, arvoisa pääministeri, olisin kysynyt: onko Suomella suunnitelmaa eurosta eroamiseksi? Jos esimerkiksi Saksa päättää irtautua eurosta, niin minä luulen, että on väistämättä uudenlaisen vastuunkannon aika.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin ilmoituksessa oli selvästi askelia oikeaan suuntaan. Mutta kyllä minua huolettaa se, ottaako Kreikka tai Kreikan hallitus sellaista vastuuta tästä tilanteesta, mikä heille kuuluisi. Eli pidin kyllä siitä, että pääministerin puheessa oli selvästi vahvempi ote ja vaatimus tähän suuntaan, mutta ehkä olisi hyvä pohtia sitäkin vaihtoehtoa, ettei Kreikka enää olisi eurossa.

Pääministeri painotti myös Suomen kolmen A:n statusta ja sen tärkeyttä, ja hyvä niin. Haluaisin vähän tarkempaa analyysiä pääministeriltä siitä, kuinka vahvalla pohjalla tällä hetkellä maamme kolmen A:n status on, sillä sillä on merkitystä sen kannalta, että saamme markkinoilta kuitenkin vielä edullisesti lainaa. Eli jos kävisi niin ikävästi, että statuksemme tipahtaisi, niin vastuumme entisestään kasvaisivat ja kansantaloutemme kärsisi. Eli haluaisin tästä tarkemman selvennyksen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä on nyt käsiteltävänä pääministerin ilmoitus Euroopan taloustilanteesta. Toivoisin, että pääministeri kertoisi meille, mitkä ovat Suomen kokonaisvastuut päivitettynä tälle päivämäärälle, kaiken kaikkiaan, Euroopan keskuspankin, IMF:n ja muita kautta, että saataisiin kokonaiskäsitys. Toivoisin myös, että pääministeri kertoisi paitsi näistä taloudellisista kysymyksistä myös poliittisista kysymyksistä. Aivan niin kuin Saksan valtiovarainministeri sanoi, ei näitä poliittisia ongelmia voi ratkaista lapioimalla rahaa lisää, tämä ei finanssipolitiikalla ratkea. Jos voisitte niitä myöskin kuvailla.

Kun komissaari Rehn on sanonut, että kreikkalaisten on alettava maksaa myös veroja, niin tässä on selvä yhteys ymmärtääkseni harmaaseen talouteen. Millä tavalla EU-johtajat suhtautuvat harmaaseen talouteen Euroopassa? Kaiketi se on aika kansainvälinen ongelma, ja puuttumalla siihen voitaisiin myös EU:n ja euromaiden tulopohjaa vahvistaa.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vi ska komma ihåg att Greklandskrisen uppstod tidigt våren 2009.

Elikkä olemme voittaneet paljon aikaa. Mutta haluaisin kysyä pääministeriltä, miten paljon on maksanut se, että olemme ruvenneet puhumaan mahdottomasta mahdollisena, velkasaneerauspuheesta, sekin maksaa. Se tekee sen, että ruvetaan spekuloimaan yhtä ja toista maata vastaan. Miten paljon tämä kaikki on tullut todellakin maksamaan? Mutta olemme voittaneet paljon aikaa.

Edustaja Pekkariselle haluaisin sanoa, että kun me kuulimme asiantuntijoita ERVV:n vahvistamisen yhteydessä, niin enemmistö asiantuntijoista ei ollut mitään muuta mieltä kuin sitä, että on pakko tehdä, niin kuin hallitus oli esittänyt, tai sitten eivät olleet mitään mieltä. (Mauri Pekkarinen: Ne on hallituksen virkamiehiä, mitä muuta ne voi sanoa!) Nyt olemme luoneet sellaisen vehiclen, sellaisen mahdollisuuden, joka tavallaan mahdollistaa tämän velkasaneerauksen, mahdollistaa niin sanotun hallitun velkasaneerauksen.

Mutta, arvoisa puhemies, edustaja Haavisto... (Puhemies: Nyt on, arvoisa edustaja, aika tullut täyteen!) Edustaja Haavisto... Palataan!

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rohkenen hieman olla eri mieltä pääministerin kanssa yhdessä asiassa: elämä ei ole vain harmaan sävyjä vaan on myöskin vähän valoisan sävyjä, vaikka tuntuu, että täällä on vain harmaata. Me puhumme nyt hyvin paljon menneestä. Kun puhumme menneestä, pitäisi oppia menneestä, ettemme tee tulevaisuudessa virheitä. Se virhe, mikä tämän kurin kanssa on tehty, on varmaan siinä, että meillä ei ollut muuta kuin vakuuksia siitä, että asiat hoidetaan hyvin. Olisi pitänyt olla vakuutus. Nämä rahat, mitä nyt kerätään, olisi pitänyt kerätä eurojärjestelmän alusta alkaen, varsinkin niiltä mailta, joiden talous ei ollut kunnossa. (Timo Soini: Missä olivat Emu-puskurit?) Tämä olisi tervehdyttänyt asian nopeimmin.

Nyt haluaisin vakavasti kysyä pääministeriltä: mitä nyt on mietitty, mitä on sovittu ja mitä mietitään siitä näitten Brics-maiden, joihin muun muassa edustaja Haavisto täällä viittasi, mukaantulosta? Täytyy muistaa, etteivät ne mitään vapaapalokuntalaisia tule olemaan. Hintaa on näillä palokunnilla; mikä on niitten poliittinen hinta, mikä on niiden taloudellinen hinta? Onko tätä vakavasti mietitty, ettei tarvitse viiden vuoden, kymmenen vuoden päästä ihmetellä, että tehtiin taas virhe uudestaan eri kohdassa?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja pääministerin vastaus, 2 minuuttia paikalta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Joitakin pikaisia kommentteja.

Vuonna 2008 oli globaali kriisi, ja sen seuraukset Suomen taloudelle ovat olleet noin 40 miljardia. Ne tulevat hyvin monta kautta, ja nyt tässä yritetään paikata, ettemme joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, koska meillä eivät yksinkertaisesti rahat riitä, jos joudumme uuteen globaaliin talouskriisiin tai edes euroalueen kriisiin. Ei tässä salissa ole yhtään kansanedustajaa, joka haluaisi elää tässä talouskriisissä puhumattakaan, että haluaisi ehdoin tahdoin olla näitä sotkuja selvittämässä. Mutta kun meidät on valittu kansan toimesta elämään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, niin näitä hommia pitää hoitaa. Ja ne ovat joskus vaikeita, niitä on vaikea selittää kenellekään, mutta vastuuta ei voi väistää. (Timo Soini: Juuri niin!)

Täällä kysyttiin, onko valmistautumista siihen, että Suomi irtoaisi eurosta: no ei ole. Jos semmoista valmistelua olisi, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että joka ikinen fiksu suomalainen nostaisi rahansa pois pankeista ja sen jälkeen Suomessa ei olisi pankkeja. Suomi olisi hyvin erilainen maa, jos Suomessa ei olisi pankkeja. Ja ehkä tämäkin jo kertoo siitä, (Timo Soini: Tämä on mainio tämä euro! Se on vankila, sieltä ei pääse ulos!) että ei sitä ehdoin tahdoin kannata lähteä ajamaan.

Keskustan puheenvuoroja kun kuuntelee, niin ihan täytyy kyllä todeta, että ei mitenkään voisi uskoa, että vasta neljä kuukautta sitten me yhdessä hoidimme ihan samaa kriisiä, ihan samoja asioita ja kannoimme vastuuta ihan ryhdikkäästi. Minä ymmärrän, että oppositiossa puolueen pitää vaihtaa mielipiteitä, mutta ei se kauhean fiksua ole, koska tässä voi tulla äänestäjille semmoinen käsitys, että mielipidettä vaihdetaan vain sen mukaan, ollaanko hallituksessa vai oppositiossa.

Täällä arvosteltiin sitä, että Suomella on aktiiviset ja hyvät suhteet Saksaan. Meillä on aktiiviset ja hyvät suhteet Saksaan. Meillä on myös hyvät suhteet Hollantiin. Me olemme itse asiassa kolmestaan aika pitkälti samaa mieltä monista asioista. Toki tehdään muittenkin kanssa yhteistyötä ja koalitiot hieman vaihtelevat riippuen, mistä on kysymys.

Täällä on kovasti arvosteltu sitä, että nämä lainaohjelmat eivät koskaan toimi. Irlanti: tällä hetkellä näyttäisi, että toimii. Latvia on erinomainen esimerkki: eivät ole tarvinneet rahaa latiakaan siitä apupaketista, joka oltiin valmiita tekemään. Islannissa eivät enää tarvitse tätä julkista pakettia. Portugalissa: en ole ihan vielä varma, mutta näyttäisi nyt juuri ihan hyvältä, elleivät muut maat sotke. Eli tämä lainoitusoperaatio voi myös onnistua, mutta se vaatii siltä maalta itseltään erittäin paljon.

Puhemies! Lopetan vain siihen, että kyllä minusta olisi erittäin tarpeellista se, että meillä olisi vahvempi, itsenäisempi komissaari, joka niitä meidän yhdessä laadittuja sääntöjämme noudattaisi ilman, että muu komissio tai jäsenmaat pystyvät vaikuttamaan siihen objektiiviseen arviointiin. Ja kun edustaja Kiviniemi sanoi, että hallitus haluaa piilotella vastuita: ei missään olosuhteissa. Se pitää sanoa kaikille suoraan, että joka kerta, kun julkista rahaa käytetään — ERVV:stä tai tulevina vuosina EVM:stä — niin vastuut kasvavat ja riskit kasvavat. Tämä on aivan päivänselvää. Näin se on ollut aina tähänkin saakka, ja näin se on myös aina tulevaisuudessa. Aina, kun käytetään julkista rahaa johonkin, on vastuita ja aina on riskejä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun haluaa ymmärtää näitä asioita, on kysyttävä, kuka hyötyy, ja silloin on seurattava rahaa, follow the money. Ei näistä paketeista pieni ihminen hyödy. Häneltä puserretaan enemmän veromarkkoja, enemmän tukirahoja. Poliittisen eliitin ja suurpankkien välille on kehittynyt sairaalloinen suhde: poliitikot ottavat yhä enemmän lainaa, jotta he voisivat maksaa pankeille, jotka vastapalveluksena lainaavat yhä enemmän rahaa valtioille, jotta tämä pyramidihuijaus ei paljastuisi. Ja nyt, arvoisa puhemies, hallitus ajaa pysyvää vakausmekanismia. Se tekee tästä epäonnistumisesta pysyvän. Se luo järjestelmän, jolla vastuuttomat poliitikot ja nokkelat pankkiirit jatkavat tätä. Tulkaa nyt markkinatalouteen, hyvät ihmiset. Niin kauan kuin joku lainan takaaja maksaa, niin kauan pelataan.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on täysin käsittämätöntä, että pääministeri ei perustele näitä löysiä heittoja millään tavalla. Keskustan linja on ollut täysin johdonmukainen hallituksessa ja oppositiossa. Me vastustimme sitä, että ERVV menee jälkimarkkinoille, että se antaa pankeille suoraan tukea. Keskustan linja oli tässä sekä hallituksessa että oppositiossa aivan selkeä, ja tosiasia on, että se takausvastuiden kaksinkertaistamispäätös tehtiin vasta tämän uuden hallituksen toimesta. Näin se oli. Kapasiteettia oltiin valmiita kasvattamaan, mutta se takausvastuiden kaksinkertaistamispäätös tehtiin toimitusministeristön aikana, ja mandaatin silloinen valtiovarainministeri Katainen haki uusilta hallituskumppaneiltaan.

Sitten Kreikasta. Kun Kreikka ei noudattanut niitä ohjeita, jotka sinne annettiin, niin me olimme heinäkuussa sitä mieltä, että lisää rahaa ei pidä antaa, koska Kreikka ei pitänyt sitoumuksestaan kiinni. Ja nyt EU tuli samoille linjoille keskustan kanssa tässä uusimmassa huippukokouksessaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ei meidän, edustaja Kiviniemi, kannata turhaan riidellä tästä asiasta. Me olemme hoitaneet näitä asioita yhdessä ja välillä vähän erikseenkin ja pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Se pitää paikkaansa, että minä sain mandaattini takausten tuplaamiseen toisilta kansanedustajilta kuin missä hallituksessa me porukalla olimme, mutta se nyt johtui poliittisesta tilanteesta. Me olimme päättäneet jo aikaisemminkin siitä, että takausten rahanantomäärää lisätään ja etsimme sen keinon, ja viimesijaisena keinona on takuiden tuplaaminen. Näin me olimme päättäneet jo edellisen hallituksen aikana. Teknisesti se vaan sattui vaalien jälkeiseen aikaan, ja sille nyt ei sitten mitään voi. Ei turhista teknisistä asioista riidellä. Katsotaan eteenpäin ja yritetään ratkoa näitä asioita, jotka meillä yhdessä on. Meillä on isoja asioita. Ne ovat vaikeita asioita ymmärtää. Ne ovat vaikeita asioita selittää kansalaisille. Mutta kun meillä on näin upea eduskunta, niin eihän kukaan meistä vaan lähde vastuuta pakoilemaan. Hoidetaan vaikeat asiat porukalla.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on hyvä, että pääministeri Katainen nyt kertoi tämän selkeästi, että se mandaatti tuli siis uusilta hallituskumppaneilta tämän takausvastuun kaksinkertaistamiseen, (Markku Rossi: Juuri näin! Tämä oli uutinen!) ja se on selvää. Tämä kannattaa nyt kertoa myöskin valtiovarainministeri Urpilaiselle, jolla on tämän asian kanssa epäselvyyttä, samoin kuin siellä salin vasemmalla puolella. (Markku Rossi: Tämä oli uutinen!)

Mutta sitä minä kyllä ihmettelen, kun täällä on tullut salikeskustelussa sellainen käsitys, kun on kuunnellut sosialidemokraatteja, että te toimiessanne aikaisemmin hallituksessa teitte ihan tyhmyyksiä, huonoja päätöksiä, mutta nyt, kun te istutte tässä pääministeri Kataisen ja Urpilaisen hallituksessa, niin nyt sitten tässä SDP:n kuristusotteessa te teette vihdoinkin oikeita päätöksiä EU-politiikassa ja talouspolitiikassa. Näinkö tässä nyt on päässyt käymään? (Eduskunnasta: Näin on!)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi on syytä todeta, että sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä ei ole mitään huomauttamista nykyisen pääministerin toiminnasta. (Mauri Pekkarinen: No jopas!) Politiikka on mahdollisuuksien taidetta, ja siltä osin, kuten aiemmin totesin, voidaan myös vastuullista oppositiopolitiikkaa tehdä siten, että haetaan ratkaisuja eikä vain arvostelua eli silloin esitetään vaihtoehtoinen linja. Ja ihmettelen kyllä keskustan ja perussuomalaisten linjaa, jossa heittäydytään laineille ajelehtimaan, pelataan upporikasta—rutiköyhää, ja tällä politiikalla tulee eteen se rutiköyhä-vaihtoehto. Olette pitkään vaatineet hallitsematonta velkasaneerausta, vastustaneet sitä, että hallituspuolueet, kuusi puoluetta tässä eduskunnassa, yhteisesti haluavat löytää vastuullisen ratkaisun, vastuullisen suomalaisten veronmaksajien kannalta, vastuullisen koko Euroopan kannalta, vastuullisen euron kannalta. Tässä suhteessa toivon, aivan kuten pääministeri täällä totesi, että täällä löytyy yhteishenkeä tässä vaikeassa tilanteessa. Sitä yhteishenkeä tarvitaan niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtiovarainministeri ei varmaan koskaan ole ollut yhtä vaikeassa ja vaativassa tilanteessa kuin tällä hetkellä ollaan. Edes lamavuosina ei vaadittu yhtä nopeaa tilannearviota ja yksittäisillä poliittisilla päätöksillä ei ollut yhtä suurta painoarvoa. Ministeri Urpilainen ja tämä hallitus, tämä pääministeri ansaitsevat kaiken tuen ja arvostuksen työlleen.

Kansainvälinen talouden tilanne on kääntymässä yhä vakavammaksi. Italian valtionlainojen korko lähestyy taas yhtä kipurajaa, 7:ää prosenttia. (Eduskunnasta: Ja nousee! — Timo Soini: Mistähän se johtuu?) Maan oikeistohallitus on ollut kyvytön tekemään omia päätöksiä talouden tasapainottamisesta ja talouskasvun vauhdittamisesta, eikä sillä ole ollut halua yhteistyöhön ammattiyhdistysliikkeen kanssa tai yli puoluerajojen. Italia on maailman seitsemänneksi suurin kansantalous, ja siksi sen ongelmat aiheuttavat huolia koko Euroopassa, myös Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. On aivan selvää, että kysymys ei ole vain eurojärjestelmän heikkoudesta tai euron kriisistä. Jos suunnilleen Italian kokoinen Iso-Britannia ajautuisi vaikeuksiin, seuraukset olisivat aivan samanlaiset. Valuuttaraja ei pelasta kriisiltä. Suomen hallitukselta vaaditaan nyt harkittuja tekoja. Myös oppositiolta kaivataan harkintaa, (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika!) ei veneen keikuttamista, vaan harkittuja tekoja.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jaksettu hokea Suomen ja Euroopan pelastamista näiden ratkaisujen myötä. En edusta mitään jälkiviisautta, mutta muistutan, että kun Kreikka-asiat ensimmäisen kerran tulivat tähän taloon sisälle, niin silloinen piskuinen perussuomalaisten eduskuntaryhmä vaati Kreikan saattamista velkasaneeraukseen ja pankkien pääomittamista. Silloin perussuomalaisille naurettiin ja ajatusta pidettiin täysin mahdottomana.

Emme me halua olla jälkiviisaita tai ilkkua, mutta me peräämme poliittista johtajuutta, suunnan näyttämistä. Näistä ratkaisuistahan tulee mieleen paroni von Münchhausen, joka omista hiuksistaan kiskomalla yritti nostaa itsensä suosta. Tämmöinenhän tässä tulee väistämättä mieleen. Me olemme siis oudossa tilanteessa. (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika on tullut täyteen!)

Edustaja Backmanille sanon...

Puhemies Eero Heinäluoma:

No niin! Nyt, edustaja Kivelä, menee yliajalle.

Puhuja:

...tätä menoa tulee rutiköyhiä sekä Suomessa että Kreikassa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta kantaa vastuun omista tekemisistään, ja on hienoa, että myös SDP alkaa viimein kantaa vastuuta nykyisen hallituksen tekemisistä.

Edustaja Backman, te tunnustitte, että SDP on vastuussa hallituksen harjoittamasta politiikasta, siitä politiikasta, että olette moninkertaistaneet suomalaisten vastuun eurokriisin hoidossa, olette mahdollistaneet, että pankkeja voidaan pääomittaa ja roskalainoja ottaa yhteiseen piikkiin. On hyvä, että SDP viimein alkaa tunnustaa oman vastuunsa.

Mutta sijoittajavastuun toteutumisesta en olisi niin varma. Osana tuota päämiesten ratkaisua te sovitte, että 30 miljardia Kreikka voi käyttää itse neuvottelemallaan tavalla pankkien lepyttelyyn eräänlaisena voitelurahana, jotta yksityiset sijoittajat suostuvat leikkaamaan omia velkojaan. Miten nämä neuvottelut etenevät? Voitteko te, pääministeri Katainen, luottaa kreikkalaisiin näitten rahojen käytössä?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan antaa tunnustusta kaikille hallituspuolueille. Mielestäni kaikki kuusi hallituspuoluetta ovat yhdessä kantaneet vastuuta, yhdessä tukeneet niin pääministeriä kuin valtiovarainministeriä. (Juha Rehula: Tunti sitten Rajamäki oli eri mieltä!) Välillä on väitetty päinvastoin, että sosialidemokraatit kuulemma yksin ovat hoitaneet esimerkiksi Suomen vakuusasiaa. Ei näin ole ollut. Se on ollut Suomen hallituksen ja Suomen eduskunnan linja, jota on hoidettu tällä mandaatilla. (Mauri Pekkarinen: Mallilla, joka on kielletty Amerikassa!) — Edustaja Pekkarinen, tässä on vaan se ero, kun totesitte, että teidän linjanne on pitänyt, että linjasta en tiedä, se on ehkä ollut vähän epäselvä, mutta keinot, toimenpiteet ja tulokset ovat kyllä pitäneet. Olitte sitä mieltä, että olisi ollut hyvä saada vakuuksia, mutta totesitte, kun olitte itse vallassa, että ne ovat aivan mahdottomia, ja tarvittiin toinen puolue hallitukseen hoitamaan nekin vakuudet kuntoon. Ja ihmettelen vaan sitä, että ne eivät vieläkään teille maistu tässä tilanteessa. Onko kysymys vaan siitä, että väärä puolue sai ne hoidettua?

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on akuutti. Italialta lankeaa parissa viikossa 256 miljardia maksuun. Espanjassa on vaalit 20. päivä tätä kuuta. Zapatero vaihtuu Rajoyhin, mutta 1 800 miljardia velkaa jää ja 4 miljoonaa työtöntä. Mistä rahat? IMF:ltä, EKP:ltä, ERVV:ltä eli veronmaksajilta — eli niitä rahoja, joita ei ole olemassakaan. Kuka täällä uskoo enää joulupukkiin? (Keskustan ryhmästä: Hallitus!)

Herra pääministeri, miten te toimisitte Berlusconina tai Zapaterona? Eroaisitteko?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä kriisissä on kysymys luottamuksesta, ja niin kuin täällä on käyty keskustelua, kukin maa pystyy itse sen luottamuksensa rakentamaan. Kreikalle on annettu nyt tukea, jotta heillä olisi mahdollisuus itse rakentaa tuo luottamus, ja nyt on heidän aikansa näyttää, ovatko he sen luottamuksen mittaisia.

On esimerkkejä niistä maista, jotka ovat tehneet tämän saman luottamuksen palauttamisen, esimerkiksi Latvia. Suomikin varautui lainoittamaan lähes 400 miljoonalla Latviaa, mutta Latvia ei tarvinnut tuota lainaa. He laittoivat taloutensa kuntoon. Se on kipeä tie, mutta he tekivät sen. (Mauri Pekkarinen: Minkähän takia se meni näin?)

Suomi tunnetaan maana, joka maksoi velkansa, ja siitä meidän tulee pitää kiinni. Tämä joukko tässä salissa tukee hallitusta ja kantaa vastuun Suomen luottamuksen pysymisestä tässä maassa.

Edustaja Soini tuossa pelkäsi kokoomuksen karhun lempeää mutta tiukkaa halausta. Se on juuri sitä vastuuta, jota tämä hallitus kantaa, ja siitä te pakenitte. (Timo Soini: Sitä te jaksatte hokea!)

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri nosti omassa puheessaan erään keskeisen kohdan tästä tai oikeastaan hallitusohjelman ytimen, kun hän viittasi näihin hallitusohjelman perälautoihin, siihen, että käännetään valtion velkaantuminen lasku-uralle ja huolehditaan kolmen A:n statuksesta kaikissa olosuhteissa. Ja näinhän se on: Kun Suomi velkaantuu, ja valitettavasti se velkaantuu, ja kun Suomi sitoo itsensä yhteisten vastuitten liekaan, ja valitettavasti sitoo, niin meidän omat riskimme kasvavat, ja se vaarantaa nämä kolme A:ta. Ja kun kolme A:ta vaarantuu, niin se tarkoittaa silloin sitä, että hallitusohjelman talouslausekkeet laukeavat. Se tarkoittaa lisäleikkauksia ja veronkorotuksia, ja ne veronkorotukset ovat tasaverojen korotuksia. Ja lopputulema on se, että köyhiä kuritetaan sekä Kreikassa että Suomessa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan linja tässä Kreikka-kysymyksessäkin on ollut johdonmukainen. (Kokoomuksen ryhmästä: Onko?) Me annoimme mahdollisuuden — samalla tavalla kuin Islannille, Latvialle, Portugalille — myöskin Kreikalle. Mutta kun kävi selväksi, että Kreikan omalla poliittisella järjestelmällä ei ole tarkoitustakaan pitää kiinni niistä sitoumuksista ja sopimuksista, mitä tehtiin tämän tuen ehtona, niin meidän johtopäätöksemme oli, että ei muuta kuin velkasaneeraukseen ja tarvittaessa ulos eurostakin ja tällä tavalla euromaitten talouspolitiikkaan ja kurinalaisuuteen ryhtiä. Tähän astihan se on ollut enemmän puheita mutta vähemmän tekoja, ja nyt olisi jo aikoja sitten ollut aika ryhtyä paljon kovempiin ja tiukempiin otteisiin, jotta kaikki maat pitäisivät kiinni niistä sitoumuksista, mitä yhteisesti on sovittu. Suomi on pitänyt, mikä on hyvä näin.

Sitten, puhemies, lopuksi: Todellakin pääministeri antoi selvän viestin hallituskumppaneille. Edustaja Backman oli tyytyväinen pääministerin toimintaan, hyvä näin. Mutta kuten kuultiin, lisää leikkauksia, lisää veronkorotuksia on tulossa. Tietenkin oli harmillista, että ensi vuoden budjetissa ei kyetty ratkaisuihin, joilla jo nyt olisi vauhditettu Suomen talouden kasvua, parannettu työllisyyttä ja parannettu kunnolla yrityselämän edellytyksiä. Se oli harmi, mutta (Puhemies: Nyt aika on täynnä!) se tulee ilmeisesti myöhemmin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on löydetty syyllisiä niin entisestä hallituksesta kuin kaikista EU-maista ja niiden hallituksista, mutta yksi osa-alue on kokonaan jäänyt kritisoimatta. Se on sinällään nämä markkinavoimat, tämä talousjärjestelmä ja sen toiminnan logiikka. Totta kai siinä on paljon terveitäkin piirteitä, mutta on siinä kyllä hämärääkin. Se estää kansanäänestykset, ja tarvittaessa nämä markkinavoimat kaatavat jonkun maan. Nyt, niin kuin täällä viitattiin, Italia on iso riski. Kun Italia joutuu uusimaan valtavaa lainakantaansa, sinä päivänä, kun se uusinnan päivä on käsillä, on se 100 miljardia, 150 miljardia tai 200 miljardia, spekulantit voivat nostaa Italian korot taivaisiin, ja silloin kysyn pääministeriltä, kun mainitsitte — ja vivuttamiseen kuuluvat — palomuurit ja niitä tarvitaan varmasti ennen kaikkea Italian suojaamiseksi, kuinka korkeat ne muurit ovat ja kuinka vahvoja niiden on oltava, jotta tällainen spekulatiivinen hyökkäys sinä päivänä, kun Italian pitää uusia valtavat velkansa, pystytään todella torjumaan.

Tom Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme tilanteessa, jossa hyviä vaihtoehtoja ei enää ole. On vain huonoja ja vielä huonompia. Kysymys onkin siitä, laitatteko pään pensaaseen ja toivotteko, että markkinavoimat menevät itse niskalenkkiin. Voin sanoa, että näin ei tule tapahtumaan. Niin kauan kuin ette tunnusta tosiasioita, ongelma vain paisuu, ja se uhkaa levitä jo muihinkin Välimeren maihin.

Markkinoiden luottamus voidaan saavuttaa vain määrätietoisella toiminnalla. Tällaisia toimia voisivat olla pankkien pääomittaminen ja Kreikan erottaminen eurosta. Kysynkin: lopetatteko holtittoman rahan jakamisen, ja katsotteko totuutta silmiin?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo pitkälti puhuttu ja onpa jopa päästy siihenkin, että on haettu ratkaisuja, miten tästä pääsisimme eteenpäin, ja tämä on oikea tie. Itse minun on sanottava, että hallitus on tehnyt hyvää työtä. Me olemme saaneet muutettua Suomen Eurooppa-linjaa tältä osin, mutta me olemme saaneet muutettua myös Euroopan toimintalinjaa. Nyt meidän onkin keskityttävä nimenomaan siihen, että muutamme juuri sitä toimintalinjaa, mistä edustaja Uotila puhui: miten saamme rahoitussektorin laitettua kuntoon sillä tavalla, että sen toiminta on läpinäkyvää. Me olemme saaneet läpi sen, että pankkivero ja rahoitusvero tullaan toteuttamaan, ja nyt meidän on keskityttävä siihen, miten Eurooppaan luodaan uutta työtä. Se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurooppaan tulee luoda uutta työtä, mutta, arvoisa hallitus, tänne Suomeenkin olisi hyvä saada uutta työtä ja uusia työpaikkoja. Katson näitä kotimaan markkinoita.

Sosialidemokraateilla on hyvin tämä itsetunto kohdallaan. Näillä toimenpiteillä, mitä te olette luetelleet, olette varmaan kohta koko Euroopan pelastaneet. Kysyisin kuitenkin nyt tämän yksityisrahoituksen osalta — minulla ainakin on mennyt yli hilseen — mikä tämä haircutting loppuviimein sitten on. Kuinka kreikkalaisia pankkeja kuitenkin on tuettu ja tullaan tukemaan? Kysyimme sitä EKP:stä, kun tämä järjestelmä on hiukan hämärä. Ehkä tämä on pieni kysymys, mutta haluaisin kuitenkin siitä pienen selonteon, millä tavalla eurooppalaisia pankkeja sitten tullaan näissä tapauksissa rahoittamaan.

Suomi ottaa velkaa. Velallinen Suomi takaa velallisia Euroopan maita. Koska tästä velkamyllystä tulee rahaa, eli onko Suomen sampo velkasampo vai rahasampo?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan kriisissä on valmistauduttava nyt tekemään Suomen talouden suojaamiseksi se, mikä tehtävissä on ja miten aktiivisilla toimilla voimme olennaisesti vähentää kriisin vaikutuksia Suomessa, vaikka luonnollisesti näiltä kaikilta vaurioilta emme voi välttyä. Suomen Pankin varapääjohtaja varoitti tuossa taannoin Euro & talous -lehdessä kahdesta asiasta: Suomen luottolaitosten riippuvuus ulkomaisista sijoittajista on kasvanut erittäin suureksi, ja suomalaisten luottolaitosten riippuvuus markkinarahoituksesta on suuri. Eli meidän on siis löydettävä toimenpiteet siihen, miten suomalaiset luottolaitokset tulevat saamaan ulkomaista markkinarahoitusta, jos kriisi syvenee ja rahoitus ehtyy Euroopassa, ja miten suomalaiset luottolaitokset pystyvät välittämään rahoituksen suomalaisille yrityksille ja kotitalouksille. Ja ennen kuin näihin löydetään pitävät toimenpiteet, ja sen jälkeenkin, Suomen on jatkettava ponnisteluja vakauden saavuttamiseksi Euroopassa.

On muistettava, arvoisat kollegat, se, että jos Kreikka irtaantuu eurosta tai se irrotetaan, on välitön seuraus konkurssi, joka johtaa usein myös toimeentuloviidakkoon. Silloin me olemme ihan samassa tilanteessa kuin nytkin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin esittelemä Suomen tämänhetkinen linja on minun mielestäni hyvä linja. Se on kriittinen. Se korostaa sitä, että jokaisen maan, muun muassa Kreikan, on kannettava vastuunsa. Se tavallinen kreikkalainen siitä tosin kärsii kaikkein eniten, joka siihen kaikkein vähiten syyllinen on, mutta linja tällä hetkellä joka tapauksessa on tärkeä. Se on eteenpäin vievä linja siitä huolimatta, että se on myöskin kriittinen. Etsitään yhdessä yhteisiä ratkaisuja eikä suinkaan laiteta päätä pensaaseen ja paeta Impivaaraan. Niitäkin linjauksia olen ollut huomaavinani tässä salissa tämän päivän aikana.

Kyllä se vaan nyt niin on, että reilu vuosi ennen vaaleja sosialidemokraatit lähtivät vaatimaan vakuuksia, ei ilmaista rahaa Suomesta enää ulos, ja tulos on tässä. Voin vakuuttaa tällä eduskuntakokemuksella sen, että nämä vakuudet, arvoisat kollegat, tulevat olemaan vielä pienen tovin päästä ihan kullan arvoisia. (Ben Zyskowicz: Voitteko antaa tästä vakuuden?)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Katainen, 2 minuuttia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tässä joku — minulta meni ohi, kuka — perussuomalaisen puolueen kansanedustajista oli pettynyt siihen, että me emme ole saaneet vielä vakuuksia, mutta ne vakuudet liittyvät aina siihen, jos takaa lainan. Sitten saa vakuuksia. Me emme ole vielä taanneet lainaa. Minä en ihan hirveästi nyt odota niitä vakuuksia, mutta siinä tapauksessa, että takaamme lainaa, ne sitten voidaan saada.

Jos tässä hieman jäsentää tätä keskustelua, niin positiivista on se, että nyt kaikki taitavat olla sitä mieltä, että velkasaneeraus on hyvä, että se on hyvä. Olen ymmärtänyt näin, että perussuomalainen puolue on myös sitä mieltä, että velkasaneeraus on nyt hyvä. Siitä on erilaista mielipidettä, olisiko sen voinut tehdä jo aikaisemmin. Oma käsitykseni on, että ei. Keskusta ei ole sitä mieltä, mitä perussuomalainen puolue taas on, että pankit pitää pääomittaa. Me olemme tässä perussuomalaisen puolueen kanssa samaa mieltä, että pankit pitää pääomittaa, koska muuten tuho on ilmeinen. (Vesa-Matti Saarakkala: Ei meidän rahalla!)

Mutta mitä tapahtuu sitten, jos — kun täällä on esitetty — Kreikka pitäisi irrottaa euroalueesta? Se todennäköisesti johtaisi siis siihen, että kun on velkasaneeraus tehty, Kreikka irtoaisi euroalueesta, niin Kreikkahan ei saa enää lainaa, mikä tarkoittaa sitä, että sen pitää lopettaa palkanmaksu, eläkkeiden maksu ja sosiaaliturvan maksu suurin piirtein saman tien. Jokainen voi sitten miettiä, mitä sitten tapahtuu yhteiskunnalle, Kreikan lähialueille, Euroopalle ylipäänsä, lähtisikö semmoinen spekulaatio liikkeelle, että mahdollisesti joku toinenkin euromaa irrotetaan tai irtoaa, mikä johtaa siihen, kun ei tietenkään kukaan yksityinen luotonantaja luotota sitä maata enää sen jälkeen, että kävisi tämmöinen ihan tavallinen konkurssitapaus, jolloin sosiaaliturva, palkat, eläkkeet loppuvat. Tämä päättelyketju kannattaa viedä omassa päässään hyvin pitkälle, aivan sinne loppuun saakka, ennen kuin aivan varmalla esittää, että letkut irti ja silmät kiinni. Jos näitä helppoja ratkaisuja olisi ollut, niin niitä olisi varmasti jo tähän mennessä käytetty.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa pääministeri, olette varmaan kuullut valtiosta nimeltä Neuvostoliitto, Soviet Union. Se oli kuulemma ikuinen, kunnes lakkasi olemasta ikuinen. Onko EU ikuinen? Onko euro vankila, josta ei voi päästä pois? Ei tietenkään ole. Tästä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on kyllä taitava. Se on osannut selittää, miksi markkinatalous ei ole parasta EU-kriisin hallintaa vaan sosialismi, jolla epäonnistumiset maksatetaan veronmaksajilla. Ja tämä vastuu toistettuna ja toistettuna tuntuu tehoavan, hallituskumppanit kärsivät.

Sitten, kun puhutaan pankkien pääomittamisesta, se pitää tehdä niiden maiden kansalaisten toimesta, Ranskassa ranskalaisten, Saksassa saksalaisten, mutta enää Italiassa ja Espanjassa ei ole rahaa pääomittaa omia pankkeja, ja tässä tulee, ikävä kyllä, Euroopan keskuspankki toimimaan, ostamaan vastoin tehtäviä näitä joukkovelkakirjoja, (Mauri Pekkarinen: Älä yllytä niitä!) ja sieltä tulee lasku tänne. Ja taas on Suomen työpaikkoja puolustettu. (Mauri Pekkarinen: Älä yllytä niitä!)

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Arvoisa puhemies! Käydään tämä asia nyt läpi. Edustaja Soini, te sanoitte, että Italiassa ja Espanjassa valtiolla ei ole varaa pääomittaa pankkeja. Oletteko sitä mieltä, että ne pankit pitää joka tapauksessa pääomittaa? Ja oletteko sitä mieltä, että sen pitää olla EKP, joka sen tekee?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni sen pitää olla italialaisten ja espanjalaisten tehtävä. Mutta kun ne on tässä kolhoosissa ajettu taloudelliseen maksukyvyttömyyteen, niin tulette näkemään, että Saksa ja Ranska levittävät hartiat eivätkä suostu maksamaan, vaan pistävät kaikki maksamaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt ihan vaan, mitä pitäisi teidän mielestä tehdä. Älkää kertoko, mikä on todennäköinen kuvio, vaan kertokaa, mitä perussuomalainen puolue tekisi pitääkseen eri maiden pankkijärjestelmän pystyssä. Vai oletteko sitä mieltä, että sitä ei tarvitsekaan pitää? Siis onko se EKP teidän mielestänne se oikea lähde? Vai mikä se on se oikea lähde, jos te olette kerta sitä mieltä, että muutamalla eurooppalaisella maalla ei ole varaa pääomittaa omia pankkejaan, niin kuin minun mielestäni pitäisi?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokaisen maan pitää pääomittaa omat pankkinsa. Se ei kuulu suomalaisille. Tällä hetkellä, kun on menty tähän tilanteeseen, niin todennäköinen tulema tässä yhteisvastuukolhoosissa on... (Välihuutoja — Miapetra Kumpula-Natri: Mitä pitäisi tehdä?) Ei sitä pysty perussuomalainen puolue sanelemaan, miten se menee. Näin se tulee joka tapauksessa menemään, koska hartiat eivät riitä. (Välihuutoja — Ben Zyskowicz: Kertokaa teidän mielipide!) Tästä on kysymys.

Mitä pitää tehdä? Ajatelkaa: onko yksikään pankkiiri ja peluri joutunut tämän kriisin aikana syytteeseen tai saanut potkut? Ei yksikään, vaan tämä pyramidihuijaus jatkuu, ja se jatkuu niin kauan kuin tätä rahoitetaan.

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Arvoisa puhemies! Minä vielä kerran kysyn: mitä perussuomalainen puolue haluaisi tehdä esimerkiksi Italian ja Espanjan pankkisektorin pelastamiseksi? Minä olen nyt ymmärtänyt näin, sanokaa jos olen väärässä, että te olette sitä mieltä, että ehdottomasti pitää se pankkisektori pitää pystyssä. Olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla, että meillä ei ole varaa Suomen työpaikkojen, talouskasvun kannalta ottaa valtavia pankkiruumiita, niin väärin kuin se meidän kaikkien mielestä onkin. Mutta mikä on se rahan lähde, jota perussuomalainen puolue käyttäisi, jos saisi itse valita, pääomittaakseen eteläeurooppalaisia pankkeja? Kertokaa tämä nyt suoraan, ei mitään, että miten se tulee ehkä menemään, vaan mitä te haluatte käyttää, mikä on se instrumentti.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun on katsottu tätä tilannetta, ja mitä on tehty? On luotu nämä mekanismit, (Sosialidemokraattisesta ryhmästä: Vastaus!) joilla on... (Lea Mäkipää: Kuunnelkaa!) — jos saisi puhua sillä lailla, että kuunnellaan. (Jouni Backman: Tämä on viides kerta jo, kun saatte vastata!) — Joo.

Arvoisa puhemies! Kun lähdetään pelastamaan pankkeja ja jos lähdetään pelastamaan pankkeja: potkut johtokunnalle, ja sieltä pitää sitten ottaa osakkeenomistus valtiolle, ja sitä kautta sitten, kun mahdollinen nousu tulee, niin osakkeen omistamisella ja sillä, että se on mennyt eteenpäin, sitten maksetaan takaisin. Eli Italiassa, Espanjassa joudutaan osin kansallistamaan näitä pankkeja. (Ilkka Kanerva: Millä rahalla?)

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Aivan samaa mieltä: jos veronmaksaja menee väliin, niin pitää saada osakkeenomistus, johto pitää vaihtaa. Tässä ei ole mitään erimielisyyttä. Mutta kun te sanoitte, että näillä mailla ei ole rahaa sitä tehdä, ja te vaaditte kansallistamista, niin millä rahalla se kansallistaminen tehdään? (Kauko Tuupainen: Saksan markoilla!) Nyt tämä vaan sen takia, että me kaikki tiedämme, että meillä kaikilla on samat tiedot, että tämä pelastusoperaatio maksaa, haluttiin tai ei. Jos pankit halutaan pitää pystyssä, ne pitää pitää. Jos ne halutaan kansallistaa, valtio tarvitsee rahaa. Ja kun te olette sitä mieltä, että valtiolla ei ole rahaa, niin mikä se raha on, jolla se pankki kansallistetaan?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja viimeisen kerran tähän debattiin, edustaja Soini.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Italia on seitsemänneksi suurin kansantalous maailmassa. Kyllä siellä rahaa on. (Välihuutoja) Jos lähdetään maksamaan sijoittajille, yksityisille sijoittajille, siitä tuottoa ja annetaan kunnon vakuudet, niin eivätkö nämä vakuudet toimi pankkisektorilla, kun te olette väittäneet, että ne toimivat lainan vakuutena muuten? (Jouni Backman: Ei tullut vastausta!)

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuli selväksi, että Kataisen—Urpilaisen hallitus on valmis pääomittamaan myöskin suomalaisten veronmaksajien rahoilla Italian ja Espanjan pankkeja. (Edustaja Zyskowicz: Ei tullut selväksi!)

Ja toisin kuin pääministeri totesi, keskusta on ollut koko ajan sitä mieltä — silloin kun olimme hallituksessa ja olemme nyt — että jokaisen maan pitää pääomittaa pankkeja. Se on ilman muuta jokaisen yksittäisen jäsenmaan tehtävä, ja me teimme tämänsuuntaisia päätöksiä useita Euroopan unionin tasolla. Mutta sitä emme hyväksy, että ERVV:stä näitä pankkeja tuetaan, tuettaisiin Italian ja Espanjan pankkeja, siksi, että kyllä näiden maiden pitää ensin laittaa itse oma taloutensa kuntoon. Niiltä pitää edellyttää sellaista talouden kuria, että sitten myöskin se pääomitusraha löytyy. Mutta totta kai sitä ennen myöskin pitää olla yksityisen sektorin pääomittamista pankille, jolloin myöskin nähdään se, että siinä ylipäätänsä on järkeä.

Ja toisin kuin edustaja Backman täällä väitti — voisi joskus sentään lukea lehtiä — niin keskusta ei kannata hallitsematonta velkasaneerausta, vaan nimenomaan hallittua velkasaneerausta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Katainen sanoi aikaisemmin, että hän on pystynyt keskustelusta jäsentämään, mikä on perussuomalaisten ja mikä on keskustan linja suhteessa näihin huippukokouksessa tehtyihin päätöksiin. Minä en tästä keskustelusta ole pystynyt sitä itselleni jäsentämään, mutta ehkä juuri sen takia te olette pääministeri ja minä en ole. (Naurua)

Edustaja Pekkarinen oli sitä mieltä, että Kreikka voidaan laittaa konkurssiin ilman, että siitä seuraa mitään vahinkoa muille. Jos näin on, edustaja Pekkarinen, miksi te ministerinä olitte ajamassa politiikkaa, jossa Suomi otti satoja miljoonia euroja lainaa antaakseen ne lainaksi Kreikalle. Jos tämä Kreikan konkurssi olisi voitu toteuttaa ilman vahinkoa muille, niin ainakin minä olisin lähtenyt siitä, että menköön sitten menojaan, koska koko syy siihen, miksi minun mielestäni Suomen hallituksen pitää olla näissä mukana, on Suomen varjeleminen, Suomen talouden, Suomen kasvun, Suomen työllisyyden varjeleminen. Se on ainoa syy olla mukana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, edustaja Zyskowicz, kyllä me nyt maksamme siitä innosta, millä te veitte, kansalta kysymättä, meidät aikanaan euroon. (Ben Zyskowicz: Ai se oli se syy! — Välihuutoja) Ongelmat olivat tuleva, ja ne tulivat.

Mitä Kreikkaan tulee, moneen kertaan se on sanottu: Se oli akuutti kriisi, joka kaatui päälle. Me halusimme antaa Kreikalle mahdollisuuden. (Ben Zyskowicz: Miksi?) Ne eivät täyttäneet likimainkaan, eivät kertaakaan, niitä ehtoja, mitä piti täyttää, ja sen jälkeen kun eivät täyttäneet, sen jälkeen hallitun velkasaneerauksen tielle. (Ben Zyskowicz: Miksi te annoitte heille rahaa?) Se oli meidän yksiselitteinen linjamme.

Mitä tulee, pääministeri, vielä teidän mainintaanne siitä, mitä edellisen hallituksen aikaan: Emme koskaan suostuneet siihen, keskustan ministerit, että Suomen takausvastuita nostettaisiin 7,9 miljardista eurosta. Te kyllä taisitte meille sellaista esittää, mutta me emme sellaista koskaan hyväksyneet edellisen hallituksen aikaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon vaan selvennyksenä sen verran, että se pitää ihan paikkansa. Me emme tehneet takuiden tuplaamispäätöstä. (Mauri Pekkarinen: Yrititte!) Me etsimme ensisijaisesti muita keinoja. Minä tein aika paljon töitä silloisen pääministerin kanssa, että löytäisimme muita keinoja, mutta eipä siinä jäänyt muita keinoja enää käteen. Tämä tosiasia olisi tunnustettu teidänkin kanssanne, jos vaan aika olisi ollut hieman toinen. Näin siinä vaan kävi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan ongelma ei ole ollut euroalue, vaan sen sääntöjen rikkominen. Nyt kyllä, kun kuuntelee, edustajat Pekkarinen ja Kiviniemi, kyllä nyt on pakko todeta, että komissio tämän kriisin hallinnassa on ajelehtinut. Ja kyllä siellä pääministerit Vanhanen ja Kiviniemi istuivat melatta siinä veneessä. Te toitte tänne Kreikka-lainan viime vuonna, Euroopan rahoitusvakausvälineen. Molempien hallituksien esityksien perusteluissa todettiin, että laina ja takaus on hyvin epätodennäköinen.

Sosialidemokraatit pitivät tätä todella uskomattomana, kevyenä tapana lähestyä. Te olitte valmiit rikkomaan euroalueen, niin Maastrichtin sopimuksen kuin muut periaatteet. Ja kyllä te viime keväänä selvästi esititte tämän tuplatakauksen ainoaksi ongelmaksenne suuressa valiokunnassa sen, että te ette ennätä Euroopan rahoitusvakausvälineen lakia muuttamaan, kun se vaatii enemmän aikaa. Tästä olimme varmoja, että te olitte jo olleet nämä välipuheet vetämässä läpi.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Regeringens linje har varit och är den rätta. Vi ska vara med om att stävja krisen, skärpa reglerna och befrämja tillväxten. Euroområdets politik måste ha som mål att öka förtroendet för den gemensamma politiken, och varje euroland måste för sin del göra vad den kan för att se till att förtroendet för dess egen ekonomi stärks, och det gäller Grekland, Italien, Spanien och alla andra länder var för sig.

Eurokriisiin ei ole helppoja ratkaisuja tai helppoa ulospääsyä. Suomen hallituksen on jatkossakin toimittava niin, että pahimmat uhkakuvat voidaan välttää lyhyellä aikavälillä ja pitkällä aikavälillä voidaan estää uusien talouskriisien syntyminen. Luottamuksen pikainen palauttaminen niin Kreikan kuin Italian talouteen on tällä hetkellä tärkein asia, johon kaikkien euromaiden on sitouduttava. Tämä on hallituksen linja ja pyrkimys, ja sitä politiikkaa tulee jatkaa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aion hoitaa talouttani hyvin — se on hyvä ja kannatettava periaate. Miksi te ette toimi niin? Miksi te ajatte Suomen perikatoon? Seuraavassa budjetissa ollaan jo leikkaamassa kaikkea mahdollista vähäväkiseltä kansalta, nimenomaan tasaverojen osalta tasaverojen mukaan. Ettekö te näe, ettei kansalla ole enää rahaa antaa? Ei kansalla ole enää maksaa, ei ole rahaa maksaa Kreikalle rahaa.

Laittakaa piste tähän ja alkakaa hoitaa tämän maan asioita hyvin. Aloittakaa se vaikka siitä, että kerrotte meille, kuinka paljon olette jo antaneet rahaa, ja kertokaa, kuinka paljon olette ajatelleet antaa rahaa Eurooppaan, Kreikalle ja siihen, että pääomitatte Euroopan pankit.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Backman pyysi oppositiolta tukevaa politiikkaa hallitukselle, niin totta tosiaan, minun täytyy sanoa, että minä olen jo kolmessa asiassa samaa mieltä kuin pääministeri Katainen. Elikkä meillä on hieno eduskunta, se on yksi. Toinen asia on se, että meidän pitää katsoa eteenpäin eikä syytellä toinen toisiamme siitä, mitä tapahtui edellisillä kausilla. Ja kolmanneksi, asia on monimutkainen. Näissä asioissa minä olen samaa mieltä kuin pääministeri, että kyllä meiltä tukeakin löytyy tälle asialle.

Mutta itse asiaan, pääministeri Kataisen ilmoituksen viimeisessä kappaleessa on maininta, että tavalliset suomalaiset ymmärtävät tämän talouden tukemisen välttämättömyyden, ja varmasti tämä pitää paikkansakin, jos näistä vähäosaisien puutteista ynnä muista tämmöisistä olisi huolehdittu etukäteen, ennen kuin rahaa syydetään ulkopuolelle. Näissä valiokunnissa kun istuu ja katselee, niin isoista summista ei ole kysymys, mutta niillä lähtisi paljon parempi tuki hallitukselle.

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi ilmoituksessaan seuraavaa: "Olisi väärin, jos oikeita asioita tehnyt maa kaatuu yleisen epävarmuuden vuoksi." Meidän luottoluokituksemme on nykyään vielä AAA-luokkaa, mutta samaan aikaan meidän takuut ja vakausjärjestelyt lisäävät tämän sopankeiton yhteydessä sitä epäsuhdannetta, mikä on meidän lainamme määrä, kun nämä vakuudet realisoituvat. Bruttokansantuotteemme on suhteellisen pieni, jolloin meidän lainaluokituksemme voi muuttua hyvinkin nopeasti, joten te olette kaatamassa tämän eurosopan Suomen kansan niskaan, Suomen kansan kannettavaksi.

Hieman myöhempään sanoitte: "Kreikan ohjelma täytyy toteuttaa riippumatta siitä, kuka uutta hallitusta johtaa." Arvoisa pääministeri, annoitteko te juuri ja vahvistitteko juuri avoimen piikin Kreikalle?

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä toinen toisiamme arvostelemme ja vanhoja muistellaan. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muisteleepi.

Siis sellainen asia: eikö meillä ole aika alkaa keskittyä jo myöskin Suomen asioitten hoitamiseen? Elikkä hallitusohjelmassa on erittäin paljon sanottu, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Todellisuudessa hallitusohjelmassa ja sen jälkeen talousarvioesityksessä ei kuitenkaan ole rahaa siihen, miten me Suomea aletaan kehittää.

Eli missä on meidän valmiussuunnitelmamme, kehittämissuunnitelmamme, että Suomi on valmis tähän tilanteeseen? Eli miten me kehitämme yrittäjyyttä? Miten me käytämme malmivarat Suomessa niin, että ne tulevat suomalaisten käyttöön? Entä miten me harmaan talouden käännämme yrittäjyydeksi ja voitoksi? Siis näistä minä toivon, että me alamme porukalla näitä asioita viedä eteenpäin, että meidän valmiussuunnitelmamme olisi valmiina.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin tehdä tämä kysymyksen pääministerille, mutta yhtä hyvin edustaja Backman voisi myös vastata tähän.

Eli kun vastuuta kysytään, niin mikä on se piikin takaraja? Meneekö se Suomen piikki taivaisiin asti, kun meiltä pyydetään rahaa ja takuita? Ja kun mahdollisesti Italia ja mahdollisesti Espanja ovat tulossa myös tähän samaan karuselliin mukaan, niin jatkuuko se piikki edelleenkin? Odotammeko, että Suomi menee kahden A:n luokitukseen, vai laitammeko sen piikin nyt kiinni?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on taivaallisista summista. Edustaja Soini ja edustaja Kiviniemi, en tiedä, onko tiedän puheissanne realismia. Italian luvuista 400 miljardia ovat verotulot, velka 2 000 miljardia, viisi kertaa suurempi summa kuin verotulot ovat. Näillä summilla ei Italia pelasta itseänsä.

Lisäksi kun katsotaan eri toimijoiden roolia, toivon, että EKP on vain väliaikaisesti auttamassa, koska EKP:n rahaan ei liity ehdollistamista. Sen sijaan IMF:n ja ERVV:n rahoissa on ehdollisuus, mukaan lukien menokuri. Tältä osin ratkaisut löytyvät sieltä samaan aikaan kuin se, että me tarvitsemme pankkien pääomittamista. Mutta epäilen, kykeneekö Italia siihen itse.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen edustaja Rossi ja edustaja Rossin jälkeen pääministerin vastauspuheenvuoro, ja sitten tämä keskustelu on käyty.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta valmistelee parhaillaan ensi vuoden talousarviota, ja tähän liittyen, herra pääministeri kuin myös työministeri, saanko hetken huomionne. Ymmärrän, että teillä on varmasti tärkeää keskusteltavaa. Mutta herra pääministeri, valtiovarainvaliokunta valmistelee ensi vuoden talousarviota. Uskon, että kukaan meistä ei pysty tietämään, kuinka pitkälle tuo talousarvio pitää. Kestävyysvaje ja siihen liittyvä hallitusohjelmankin perälautamaininta aiheuttavat varmasti sen, että ensi vuoden talousarvio joudutaan jossain vaiheessa avaamaan. Euroopan talousnäkymät vaan ovat sen kaltaisia.

Tiedustelenkin teiltä, valmisteleeko hallitus tai onko valtiovarainministeriössä parhaillaan valmisteilla uusi, ensi vuoden talousarviota korjaava ohjelma ja voidaanko siinä silloin ottaa myös esimerkiksi yrittäjyyteen, dynaamisuuteen ja työllistävyyteen liittyviä tekijöitä, jotta meillä ei myöskään koidu sitä saman tyyppistä tilannetta kuin 1990-luvun laman aikaan oli.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen kysymykseen: emme siis valmistele lisätalousarviota ensi vuodelle, mistä tässä oli kysymys, mutta totta kai me arvioimme koko ajan sitä, mikä on yleinen taloustilanne, miten Suomen pitää valmistautua siihen. Ensi kevät on se ajankohta, kehykset erityisesti, jolloin käydään läpi finanssipolitiikkaa, mutta on välttämätöntä myös arvioida, minkälaisia rakenneuudistuksia Suomessa voisi tehdä, jotta saadaan lisää kasvua, pystymme välttymään uusilta yllättäviltä menoilta, saamme dynamiikkaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tätä tehdään koko ajan tätä arviota, mutta ensi kevään kehysriihi on se aikataulu, jolloin asiaan palataan, ellei mitään uutta, täysin yllättävää matkalle ilmaannu.

Puhemies! Haluaisin kiittää kollegoja keskustelusta. On erilaisia mielipiteitä, jostakin ollaan myös samaa mieltä. Sitten huomataan se, että nämä ovat vaikeita asioita. Eipä näitä kukaan tielleen haluaisi. Mielellään rakennettaisiin Suomen taloutta vähän toisissa olosuhteissa ja mietittäisiin hieman toisenlaisia haasteita, vaikkapa yliopistojen kehittämistä, koulutuspolitiikkaa, mutta kun tämä on meidän osamme, niin me hoidamme hommamme, ja uskon, että tässä on eduskunnalla ollut pelkästään hyvää tahtoa, että löydetään ne parhaat keinot, joilla suomalaisen veronmaksajan vastuita rajataan.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Keskustelu on päättynyt.

Asian käsittely päättyi.